Tieteellinen kirjoittaminen Historian kandidaattiseminaari Seija Jalagin Oulun yliopisto 13.3.2017
Mitä on tieteellinen teksti? Akateemista puhetta Tutkijan ja hänen aineistonsa välistä keskustelua Tutkijoiden välistä keskustelua Kriittinen näkökulma kaikkeen tietoon ja tietämiseen Tutkija liikkuu hyvän kartan kanssa mutta tietää, että maasto ja kartta eivät täysin vastaa toisiaan Tieteellinen teksti on jatkuvaa tiedon punnitsemista ja perustelemista
Millaista on hyvä tieteellinen teksti? Hyvä tieteellinen teksti on Informatiivista, perusteltua, selkeää ja johdonmukaista, transparenttia ja metodista. Heini Hakosalo: Historiallisten opinnäytteiden arvioinnista. Reija Satokanagas (toim.) 2013: Manuale Historiae, 73.
Hyvä tieteellinen teksti (1) INFORMATIIVISUUS käyttökelpoista tietoa käsittelemästään asiasta tutkimuksessa, myös opinnäytteessä, tiedon on perustuttava omaan, alkuperäiseen tutkimukseen PERUSTELTAVUUS aineiston avulla tuotettuja perusteltuja väitteitä tekstin kiinnostavuus tekijän henkilökohtainen panos tieteelliseen keskusteluun SELKEYS JA JOHDONMUKAISUUS takaavat viestin perillemenon tekstin ja ajatusten oltava loogisesti ja ymmärrettävästi esitettyjä kaunokirjalliset tyylikeinot tai metaforat (lainausmerkit) eivät useinkaan sopivia
Hyvä tieteellinen teksti (2) TRANSPARENTTISUUS ELI LÄPINÄKYVYYS lukijan on voitava arvioida tekstissä esitettyjen tietojen luotettavuus tekstin läpi on voitava nähdä aineistoihin, joihin teksti perustuu tekijän oma ja lainattu on voitava lukiessa erottaa läpinäkyvyys saadaan aikaan viitteillä METODISUUS tekstin on oltava itsestään tietoista eli se osoittaa, että tekijä on tietoinen tutkimus- ja kirjoitusprosessin aikana tekemistään valinnoista ja kykenee perustelemaan valintansa (tarpeen vaatiessa) Jatkuva oman tekstin muokkaaminen kuuluu asiaan, harjoitellaan siis sietämään keskeneräistä ja varaamaan aikaa hiomiseen Kandidaatintutkielmakin on lähteisiin perustuvaa tutkimusta ja sen tekstiin pätevät em. kriteerit
Esimerkki (1) käsittelyluku Epävarmuus, sota, sotilaat ja väkivallan uhka siirtyivät myös Lemmikäisen lasten piirustuksiin. Pikkuvihkosen 1 sivulla on kolme erilaista kuvaa, jotka kuvaavat sekä mielikuvitusmaailmaa, arjen työntekoa että sotaa arjen murtumana. Ylimpänä olevassa kuvassa Joulupukki tonttuineen vie reen täydeltä lahjoja niitä odottaville lapsille. Se on eräänlainen toivekuva. Lemminkäisen lasten piirrosten joukossa on lukuisia kuvia joulusta, joulun odotuksesta, jouluvalmisteluista sekä tarinoita tontuista. Keskimmäisessä kuvassa on arkinen toimi: naapurikylältä tuodaan puukuormaa. Alimmassa kuvassa marssivat punakaartilaiset kiväärit olallaan. Hahmojen alapuolelle on kirjoitettu pätkä punakaartilaisten marssista: Urhojansa kansan valta työntää esiin kaikkialta. Elämästä kuo[ ] paperia lienee leikattu pienemmäksi ja tekstin loppuosa puuttuu. Punakaartin marssilaulun sanat viittaavat siihen, että poliittiset laulut ja iskulauseet olivat lapsillekin tuttuja, mutta eivät tabuja. Todellisuus ei ollut ideologisesti mustavalkoinen. Arjesta selviytyminen oli tärkeämpää kuin puolen valitseminen, mistä oli kylällä runsaasti esimerkkejä. Lemminkäisen naapurinpoika Tauno oli liittynyt omien sanojensa mukaan päivärahojen ja toimeentulon toivossa kaartiin oltuaan patteritöiden päätymisen jälkeen puoli vuotta työttömänä. Tuona aikana hänen, pikkusisaren ja isoäidin toimeentulo oli Taunon metsästyksen ja isoäidin ompelutöiden varassa. 2 Lemminkäisen tyttöjen päiväkirjoista ilmenee, että sisällissodan aikana myös lapset joutuivat ennen pitkää puolta valitsevien aikuisten vanaveteen. Päiväkirjoihin kirjattiin poliittisten kahtiajakojen nostattamia tunteita lähipiirissä koetun valossa. Punaisten pitäessä valtaa Jaalassa epätietoisuus kalvoi, sillä tieto kulki vaivalloisesti, jos lainkaan, huhut sitäkin vilkkaammin. Margareeta merkitsi muistiin aikuisten keskustelun, jossa isä ja naapurin isäntä laativat suunnitelmia tulevaisuuden varalta ja mitä sitten tehtäisiin, kun on meidän vuoromme olla vallassa valkoisten saavuttua. 3 1 Aino Lemminkäisen (s. 1907) pikkuvihko nimeltään Runo kirja, joka on koottu perheen isän asiapapereista. Sivujen toiset puolet on Aino piirtänyt ja kirjoitellut täyteen kuvia ja runoja; toisilla puolilla on suojeluskuntatoimintaan liittyviä asiakirjoja tai asianajovaltakirjoja. 2 Muistitieto 175. Muistitietokokoelma Itsenäisyys ja kansalaissota 1917 1918. Työväen arkisto. 3 Margareeta Lemminkäisen päiväkirja 1918. Seija Jalagin & Marianne Junila, Lukittu näky sota lapsen kokemuksena. Historiallinen Aikakauskirja 2, 2006, 117 131.
Sisällissodan eläneet lapset ja nuoret ovat aikuistuttuaan kokeneet tarvetta siistiä ja sensuroida joitakin tunteita pois näkyvistä. Sodan ja poliittisen vastakkainasettelun nostattamasta vihasta ja suuttumuksesta, torjunnasta, luokittelusta ja tuomitsemisesta on pitänyt puhdistaa ei vain oma aikuisen kypsyydellä sotaan etäisyyttä ottanut minä, vaan myös niitä läheisiä aikuisia, joiden maailmasta ja ajattelusta nuo tunteet olivat syttyneet ja siirtyneet. Matti Virtasen mukaan sisällissodan eläneiden nuorten sukupolvea yhdisti sodasta vaikeneminen. Sodasta, joka ei ollut näiden lasten ja nuorten sota, vaan heitä vanhempien taistelu, 1 tuli lukittu näky, muisto jota ei haluttu muistaa. Esimerkiksi Ester Lemminkäinen ei 100-vuotiaanakaan avannut sisällissodan lukittua näkyä. Kun yritimme tutkimushaastattelussa eri tavoin raottaa muistoja keväästä 1918, hän väisti ne vaikenemalla tai toteamalla, miten ikävää aikaa se oli ollut. 2 Tutkijoina olimme jo etukäteen iloinneet siitä, että saisimme tilaisuuden haastatella virkeää ja omavoimaista vanhusta, jonka muisti kantoi vuoden 1918 tapahtumiin ja kauemmaskin. Hän ei kuitenkaan avannut vuoden 1918 muistoja ja tuntoja meille, vaan piti kiinni vuosikymmenien varrella rakennetusta ikuisen lapsuuden kesän kertomuksestaan. Tuloksena oli särötön narratiivi, erityisesti lapsuuden merkityksellistäminen onnelliseksi ajaksi, 3 johon tuskan varjoja loivat vain aikuisena uudelleen kirjoitetut päiväkirjat. Esterin tapaa torjua kyselymme kuvaa hyvin Ulla-Maija Peltosen luonnehdinta sisällissodan muistojen käsittelystä: Asiat ovat liian kipeitä muistaa ja liian vaikeita unohtaa. 4 1 Virtanen (2003) 44. Sisällissodasta ja vaikenemisesta ks. myös Ulla-Maija Peltonen (2003) Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 894, Helsinki: SKS, 9 15. 2 Ester Taarnan (s.1902) haastattelu 26.9.2002 Kouvolassa. 3 1980-luvun alussa tehty kirja Lemminkäisen lapset. Kuvakertomus isoäidin ajalta noudattaa jo tätä kaavaa ja sitä on myös Ester lukuisissa haastatteluissa, runoissaan ja esiintymisissään uusintanut. 4 Peltonen (2003) 9.
Tapa, jolla Lemminkäiset myöhemmin käsittelivät sotakevään päiväkirjojaan, kuvaa traumaattisen ajan tunnejälkiä 1. Marian päiväkirja on vajavainen, Veeran päiväkirjasta on saksittu sotakevään sivut, Esterin päiväkirja on myöhemmin kirjoitettu aikuisen käsialalla isosisko Margareetan päiväkirjan kuvaamia tapahtumia mukaillen ikään kuin yhteisesti koettua harmonisoiden. Ester palautti tapahtumia mieleensä siskon päiväkirjan avulla ja samalla valitsi, mitä halusi ja saattoi muistaa ja tuntea. Sota on kamalaa, kun sais pitää koko ajan silmäsä kiinni, kuvaa Ester pois lukitsemiaan muistoja. Vaikka merkinnät on tehnyt aikuinen muistelija, ylös kirjattuja tunteita voi pitää aitoina. Tunteet jättävät muistijäljen, jota on vaikea pyyhkiä pois. Ester koki, ettei voinut kirjoittaa niin kamalast kun se 11 p:vä huhtikuuta ol. Vieläkii tulee oksennus, kun ajattelen sit, kun ne tappovatten Poterin isännän meitin silmien eles. Ja mie huusin kauhiast ja huutaisin vieläkii niin, että koko maailma kuulis, että sellaist ei saa tehlä, mut ne tek vaa. 2 Esterin kuvauksessa yhdestä punakaartilaisesta, joka ampui naapurin isännän, on tullut ne, punaisten kollektiivi, pelottava vastapuoli. Valkoisten toimeenpanemat teloitukset alkoivat 2.5. Mirja Turusen mukaan valkoinen kosto oli Jaalassa ankaraa, sillä kun punakaartilaiset olivat surmanneet viisi ihmistä, valkoiset surmasivat 53 ihmistä. 3 Näiden joukossa oli Lemminkäisen lasten luokkatoveri sekä kahden luokkatoverin vanhemmat veljet. 4 1 On tietysti mahdollista, että sotakuukausista on ollut olemassa myös lasten piirustuksia, mutta niitä ei edellä analysoitua lukuun ottamatta ole ollut käytettävissämme. 2 Ester Lemminkäisen päiväkirja 15.4.1918. 3 Mirja Turunen (2005) Veripellot. Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918, Jyväskylä: Atena Kustannus, 259. 4 Antti Hacklin (s. 1898) oli Antti Lemminkäisen luokkatoveri, Kalle Kustaa Leppäsen (s. 1895) ja Jalmar Purhon (s. 1888) nuoremmat sisarukset olivat Margareetan ja Marian luokkatovereita.
Esimerkki (2) Klaus Flemingin muistelmien tyylillinen ero korostuu, kun sitä verrataan hänen poikansa muistelmiin. Henrik Fleming (1584 1650) kirjoitti noin 1620-luvulla hyvin toisensävyisen, ahkerasti Jumalan suojelukseen viittailevan elämäkerran, jonka hän halusi tarjota lapsilleen opiksi ja peiliksi. 1 Tämä kasvattava merkitys oli tärkeä varhaisten omaelämäkertojen ja esimerkiksi niitä edeltäneiden hagiografisten (oma)elämäkertojen julkilausuttukin tavoite. 2 Henrik Flemingin omaelämäkerta oli kooste kaikenlaisista vaaratilanteista, onnettomuuksista ja tappeluista, joista kirjoittaja totesi hyväntuulisesti selvinneensä Jumalan ja hyväntahtoisten lähimmäistensä avulla. 3 Kasvattava peili-kirjallisuus oli aikakaudelle tyypillinen tekstilaji 4, ja opettavaisuus on muutenkin yksi omaelämäkerrallisten tekstien funktio. 5 Mutta Henrik Flemingin muistelmissa korostuu enemmän viihdyttävyys kuin opettavaisuus, ja Henrik kuvailee nuoruutensa ajattelemattomuutta ilman suurta katumusta. Anu Lahtinen, Noudatin vanhempieni tahtoa. Omaelämäkerralliset kirjoitukset 1500 1600- lukujen Pohjolassa. Heini Hakosalo, Seija Jalagin, Marianne Junila & Heidi Kurvinen (toim.) Historiallinen elämä. Biografia ja historiantutkimus. SKS, Helsinki 2014, 290 313. 1 Fleming 1768 (1620-luku). Alkuperäinen käsikirjoitus on Kungliga biblioteketin kokoelmassa Handskriftssamlingen, Biografiska samlingen I:f:13 Fleming, Henrik. Käsikirjoituksen ajoituksesta ei ole varmuutta, mutta se päättyy 1620-luvun lopulle, jolloin Henrik Flemingin lapset olivat pieniä, ja sopisi tuolloin kirjoitetuksi. 2 Greenspan 1996. 3 Fleming 1768 (1620-luku), 44. 4 Klingberg 1967. 5 Myös Laukon herra, Gabriel Kurck, joka 1700-luvun alkupuolella kirjoitti muistelmansa, totesi toiveekseen opettavaisuuden. Lagerstam 2006, 273 274.
Toisaalta Anna Fickesdotter pahoitteli useaan otteeseen, ettei lapsuudessaan ollut välittänyt tai uskaltanut selvittää sukunsa historiaa: on myös hyvin hankalaa nuorten ihmisten nuoruuden päivinään kysellä vanhemmiltaan menneistä asioista tai suvusta [ ] ja lisäksi äitini kasvatti minut kovaan kuriin, niin etten koskaan tohtinut häneltä kysyä muuta kuin mitä hän itse tahtoi minulle kertoa 1 Luostarielämään vetäytynyt Anna Fickesdotter koetti ainakin periaatteessa pitää itsensä sivussa sukukronikan keskipisteestä. [--] Sukukronikassa tämä tavoite toteutuu vaihtelevasti. Kirjoittaja muisti yhtäältä painottaa maallisen maineen ja kunnian vähäistä merkitystä, ja hän varoitti suvuista, jotka olivat kasvaneet mahtavuudessa ja ylpeydessä niin, että ne olivat herättäneet Jumalan vihan. 2 [--] Muistiinpanot on laadittu aikakautena, joka ei korostanut niinkään yksilöllistä menestystä ja eduntavoittelua kuin velvollisuuden täyttämistä omaa perhettä ja Jumalaa kohtaan. Natalie Zemon Davis on pohtinut samaa tutkiessaan ranskalaisnaista, joka 1500-luvulla kirjoitti miessukulaistensa elämäkertaa. Zemon Davisin sanoin kyseinen kirjoitus piti yllä miesten sukupuuta, ja naisen osana oli edustaa miesvainajaansa tämän innoittuneena elämänkerturina, joka tuo ajoittain kirjoitukseen mukaan itsensä. 3 Keskeistä oli, miten naiset parhaiten saattoivat korostaa palvelevansa kotitalouttaan, perhettään, miehiään, ja Jumalaa. 4 Natalie Zemon Davis siis korostaa, että 1500-luvun naiset, osin miehetkin, tulee nähdä henkilöinä, joille keskeisintä eivät aina olleet heidän omat tarpeensa ja tavoitteensa, vaan ne ihmissuhdeverkostot, joissa he elivät. 5 Relationaalisuus, jota on pidetty tärkeänä varsinkin naisten ja myös miesten elämäkertatutkimuksessa, 6 onkin erityisen tärkeää, kun analysoidaan 1 Chronicum genealogicum, 5, 12. 2 Chronicum genealogicum, 10, 12. 3 Davis 1986, 58. 4 Davis 1986, 58, 61. Isän ja Jumalan merkityksestä Agneta Hornin elämäkerrassa ks. Hættner Aurelius 1993. 5 Davis 1986, 63. 6 Ks. esim. Maarit Leskelä-Kärki toisaalla tässä teoksessa.
Kirjoittaminen Tarvitaan runsaasti aikaa! Taito kehittyy vain kirjoittamalla Sekä raakaa työtä että luovuutta Vuorovaikutusta: hanki palautetta Kirjoittajatyypit Tunnistatko itsesi? 1. Päässäajattelijat 2. Koneella ajattelijat eli prosessikirjoittajat
Kirjoittaja minussa Doing writer Itsekkyyden harjoittelua Sinnikkyyden harjoittelua Jatkuvan kirjoittamisen merkitys herää aamulla ja kirjoita tajunnanvirtaa kirjoita ja usko, että siitä tulee rutiinia kirjoita monenlaista
Istumalihaksia ja urakkapalkkioita Gradua tehdessäni minua auttoi se yksinkertaiselta kuulostava mutta tutkielman laatimisessa kullanarvoinen asia, että tykkään kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjoittaminen olisi minulle erityisen helppoa, vaan sitä, että suhtaudun siihen kunnianhimoisesti ja antaumuksella. Saan suurta tyydytystä, kun onnistun hiomaan ja höyläämään jonkin vaikean ajatuksen selkeäksi lauseeksi. Jokin tuore ja napakka kielikuva saattaa pelastaa päiväni. Joskus taas on suurta viisautta olla käyttämättä keksimiään nokkeluuksia. Tai kun huomaan, että kahden kappaleen paikkaa vaihtamalla pitkään jumissa ollut juttu alkaa vihdoin vaikuttaa loogiselta, saatan palkita itseni kupposella höyryävää kahvia. (Itselle myönnetyt urakkapalkkiot on hyvä tapa jaksottaa työskentelyä.) Olli Löytty 1999: Aluksi. Merja Kinnunen ja Olli Löytty (toim.), Iso Gee. Gradua ei jätetä! Vastapaino, Tampere, 12.
Tieteellinen kieli ja tyyli Tutkimus on vain niin hyvää kuin siitä kirjoitettu teksti! Kirjoita selkeää, konstailematonta kieltä Teoreettiset käsitteet tarkentavat ja kirkastavat, eivätkä sotke ajattelua Vältä sekavia ja liian pitkiä kappaleita (yksi selkeä ajatuskokonaisuus) liian pitkiä lauseita (> 20 sanaa) korkeintaan yksi päälause ja kaksi sivulausetta tai kaksi päälausetta ja yksi sivulause turhaa kapulakielisyyttä ja hienostelua epäselviä viittaussuhteita (joka, se, tämä, nämä jne.) turhaa adjektiivien ja adverbien käyttöä eli SUOSI VERBIÄ! turhia lauseenvastikkeita, suosi sivulauseita sanoja taholta, toimesta, puitteissa, johtuen keskiökin on vähän siinä ja siinä Älä käytä hämäriä ilmauksia nutturameiningistä pyrittiin tietoisesti eroon puhekielisiä tai slangi-ilmauksia (suorat lainaukset eri asia) Naista, heikompaa astiaa, yritettiin suojella uhkaavalta lyhenteitä leipätekstissä > EI: mm. jne. esim. ym.
Yksinkertaisia ohjeita, jotka toimivat Istu koneen ääreen, avaa uusi tiedosto, kirjoita ensimmäiselle sivulle ylimmäksi sana OTSIKKO Ala kirjoittaa dispositiota, vaikka vain sivun ylälaitaan sana SISÄLLYS 3. sivulle kirjoita otsikoksi JOHDANTO 4. sivulla kirjoita 1 OTSIKKO 1.1 OTSIKKO, jne. Kirjoita otsikoiden alle ranskalaisilla viivoilla luvun sisältö (kysymys, lähde, muistiinpanoja aiemmasta tutkimuksesta, omaa päättelyä muutamin sanoin ) Tallenna tiedoston nimellä Kandi_01.docx tms. > erota eriaikaiset versiot toisistaan numeroin tai vaikka päivämäärällä (ppkkvv) Apuna esim. Tutkimuksen rakenne_malli.pdf
Lukemista kirjoittamisesta Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.)1999: Iso Gee. Gradua ei jätetä! Tampere: Vastapaino. Aivan hulvattomia juttuja ja asiaa! Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila & Kaisa Heinlahti 2006: Mitä on tutkimus? Argumentaatio ja tieteenfilosofia. Helsinki: Gaudeamus. Tiukkaa tekstiä Kirsti Lempiäinen, Olli Löytty & Merja Kinnunen 2008: Tutkijan kirja. Tampere: Vastapaino. Monta ajatteluttavaa artikkelia historiantutkijoiltakin
Aloita heti, ei vasta huomenna. Aloittaminen on vaikeampaa kuin itse tekeminen.