SEDU ry VETOOMUS 1(5) VALTIONEUVOSTOLLE VETOOMUS YHTEISKUNNAN KEHITTÄMISEKSI JA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMISEKSI Positiivinen tulevaisuuden kuva Yhteiskunnan kehittämisen ja kehittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeätä luoda positiivinen kuva tulevaisuudesta. Tällainen kuva ohjaa automaattisesti kehitystä. Erilaisten uhkakuvien sijasta päättäjien tulisikin rakentaa positiivinen tulevaisuuden tahtotila eli visio, panostaa lapsiin ja nuoriin, siis tulevaisuuden työvoimaan, sekä nuoriin aikuisiin ja luoda hyvät mahdollisuudet syntyvyyden lisäämiseen. Lapsiperheiden kaikinpuolinen tukeminen edistää yhteiskunnan uudistumista ja vaikuttaa sitä kautta kansantalouteen pitkällä tähtäimellä. Maahanmuuttajat eivät voi ja eivät saa ratkaista suomalaisten tulevaisuutta. Negatiivisten uhkakuvien jatkuva korostaminen ja esimerkiksi yksipuolinen eläkepommilla pelottelu luo vain epävarmuutta ja eri sukupolvien välistä ristiriitaa. Se on täysin turhaa ajan ja energian hukkaa. Lisäksi 20 50 vuoden päähän ulottuvat ennusteet eivät ole luotettavia. Niillä ei saisi ruokkia näkemystä, että asioihin ei voida vaikuttaa. Muistettava on, että kaikki ikäihmiset eivät koskaan ajaudu/joudu yhteiskunnan vastuulle hoitolaitoksiin. Päättäjät ryhtykää ohjaamaan YRITYS SUOMEA positiiviseen ajatteluun ja määrittäkää ensimmäiseksi yritykselle Suomi VISIO 2020 2030 eli riittävän haasteellinen tulevaisuuden kuva ja menestystekijät vision toteuttamiseksi. Visio voisi sisältää mm. seuraavankaltaisia elementtejä: Itsenäinen, innovatiivisuudestaan ja korkeasta laadustaan tunnettu, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kunnioittava sekä ikärakenteeltaan nuorehko (terve), työtä arvossa pitävä eurooppalainen valtio. => Tahtotila ohjaa menestystekijöiden ja tavoiteasetannan kautta tekemistä ja tulevaisuutta. Eläkejärjestelmän kehitys Laadukas toiminta edellyttää asioiden ja järjestelmien säännöllistä ja systemaattista arviointia ja jatkuvaa parantamista. Sekä nykyisten että tulevien eläkeläisten edunmukaista on tarkistaa eläkejärjestelmän OIKEUDENMUKAISUUS ja toimivuus. Nykytilanteessa on unohdettu eläkevakuutuslaitosten alkuperäinen tarkoitus, säilyttää työntekijöiden eläkerahat ja turvata heidän toimeentulonsa työelämän jälkeen. Pääpaino näyttäisi siirtyneen vakuutusyhtiöiden voiton maksimointiin. On täysin unohdettu, että eläkerahastoihin sijoitettu valtava pääoma (n. 125 mrd. euroa) on monen työsukupolven yhteisomaisuutta, johon näilläkin omistajilla pitäisi olla sanottavansa. VETOAMME MAAMME HALLITUKSEEN, jotta hallituksen toimesta asetettaisiin puolueeton, mutta asiansa osaava työryhmä, pohtimaan vuonna 2005 käyttöön otetun
SEDU ry VETOOMUS 2(5) eläkejärjestelmän puutteita ja epäoikeudenmukaisuuksia sekä tekemään ehdotukset järjestelmän kehittämiseksi. Tässä työryhmässä tulisi olla myös eläkeläisten edustus, jotta esitykset olisivat riittävän kokonaisvaltaisia ja todelliseen tilanteeseen perustuvia. Nykyisin useiden tahojen toimesta helposti annetaan varsin yksipuolinen, jopa vääristelty kuva eläkeläisten tilanteesta. Katsomme, että hallituksen ja päättäjien velvollisuus on kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin eläkejärjestelmän epäkohtiin. Huomattava on, että nämä asiat koskevat yhtä hyvin vielä työelämässä olevia. Hallitusohjelmaan otetun ostovoimaa turvaavien indeksitarkastusten kulutuskori tulee vain tällä tavoin sisällöltään luotettavaksi. - Työeläkkeiden (nykyiset ja tulevat eläkkeet) tulisi säilyttää tasonsa/ostovoimansa. Eläkeindeksi olisi palautettava vähintäänkin ns. puoliväli-indeksiksi, joka muutettiin perustuslain vastaisesti ns. taitetuksi indeksiksi 1995. Tämä taitettu indeksi heikentää usein jo alun perin pieniä työeläkkeitä (v. 2005: 62 % työeläkkeistä alle 1000 e/kk; keskimääräinen työeläke 927 e/kk) 1 % -yksikön vuosivauhdilla puolittaen eläkkeet 30 vuodessa. Tämä heikennys tehtiin siitä huolimatta, vaikka eläkejärjestelmän pääkehittäjä Teivo Pentikäinen oli sitä vastaan. Oikeudenmukaisinta olisi palata alkuperäiseen ansiotasoindeksin käyttöön, joka takaisi työeläkkeiden tason todellisen säilymisen. Puoliväli-indeksikin tasoa hiukan heikentää. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että työeläkehän on tiettyyn työsuhteeseen liittyvää ja siinä ansaittua, mutta sopimusten mukaisesti myöhennettyä palkkaa, jonka arvon säilymisestä eläkevakuutusyhtiöiden tulee vastata. Lisäksi on syytä muistaa, että työeläke on perustuslain 15 :n tarkoittamaa yksityistä omaisuutta, jota ei voida ottaa yleiseen käyttöön. Valitettavaa on, että lähes jokainen on joskus eläkeläinen ja huomaa indeksivääryyden omakohtaisesti vasta silloin, joskin varsin nopeasti. Indeksin korjausta puoltaa sekin, että vuonna 2008 tehdyn verokorjauksen jälkeenkin eläkeläinen maksaa TEL -luonteisten maksujen (n. 7 %) verran korkeampaa veroa. Tämä TEL vero ei enää kartuta hänen omaa eläkettään, vaan menee siis korkeampana verona yhteiskunnalle. Kun työeläkeindeksin korjaamisen ottaa päättäjien kanssa esille, vastaus on aina: "Ei ole varaa ilman, että vielä työelämässä olevat sukupolvet kärsivät". Kovin pitkälle meneviä ennustuksia on turha tehdä, mutta tämän hetkinen tilanne on se, että eläkerahastot ovat mammuttimaisen suuret eli noin 125 mrd euroa eli noin 3 kertaa Suomen valtion budjetti. Lisäksi rahastojen kasvu on laskettua 3,5 %:n pitkän ajan kasvua huomattavasti suurempi eli noin 7 %. Niiden ympärille on jo perustettu Finanssialan Keskusliitto ja Pekkarisen ministeriö on miettimässä lisäorganisaatiota, rahastojen rahastoa, niiden hallintaan. Lisäksi monet muut tahot niitä hamuavat. On ihme, että kaikkeen tähän on varaa, mutta ei ole varaa huolehtia siitä, että eläkevarojen kartuttajat saavat katteen omille rahoilleen. Eläkevakuutusyhtiöiden 1. asiahan on turvata eläkemaksuja maksaneitten eläkkeet ja vasta 2. tilalla muut asiat. Indeksin palautus ns. puoliväli-indeksiksi kuluttaisi eläkevarantoja vain noin 0,1 % työeläkevaroista, joten se lähes häviäisi eläkerahastojen laskentatarkkuuteen. - Perhe-eläkkeiden palauttaminen. Viime uudistuksessa alennettiin ja osin poistettiin perhe-eläkeoikeus ns. yhteensovitussäännön mukaisesti. Totuus on se, että tämä raja on varsin matalalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurista eläkemaksuista huolimatta saattaa käydä niin, että koko TYÖELÄMÄN
SEDU ry VETOOMUS 3(5) AIKANA KOOTTU ELÄKE MENEE KOKONAISUUDESSAAN ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖIDEN tai VALTION HYÖDYKSI. Kohtuullista olisi, että ainakin osa säästetystä työeläkkeestä koituisi ao. ihmisen lesken ja muiden omaisten hyödyksi kuolemantapaustilanteissa. Tämä koskee yhtä hyvin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä. - Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ylisuuri painoarvo. Tärkeätä olisi mitoittaa työeläkkeet niin, että normaalitilanteessa työaikana maksetuilla eläkemaksuilla saavutettu eläke takaisi elinmahdollisuudet loppuiäksi. Tämä liittyy osaltaan indeksikysymykseen, mutta myöskään eläkevakuutusyritysten bisnes ei saisi korostua lisävakuutuksissa. Lisävakuutukset ovat enemmän tai vähemmän työssäkäyvien riistämistä, ottavathan nämä yritykset palkkiona 6 % säästetystä pääomasta. Ja mikä pahinta suurin osa työtekijöistä on niin pienipalkkaisia, että ylimääräiseen säästämiseen ei ole varaa. Lisäksi mitään takuuta ei ole näidenkään rahojen arvon säilymisestä. - Ylisuuri karttuma eli 4,5 %:n karttuma työiän ylittäessä 63 vuotta. Miten on mahdollista, että nämä myöhäistyövuodet ovat arvokkaampia kuin vetreämmät työvuodet? Herää kysymys: Onko oikein, että 40 vuotta työelämässä 28-68 vuotiaana ollut saa eläkettä jopa 30 % -yksikköä enemmän kuin 40 vuotta työelämässä 23-63 vuotiaana työskennellyt, kun kysymyksessä on sama työ ja sama palkka? Lisätyövuodet voisivat olla arvokkaampia, mutta ei ikä! Ikähän suosii helppoja/kevyitä töitä. Kuinka moni ihan aidosti jaksaa tehdä täyspainoisesti työtä 68 -vuotiaaksi asti? Jo nyt on todettu, että yli 63 - vuotiaiden poissaolot sairastumisten takia ovat suuret. Mitä tämä maksaa työantajille ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille? Kokonaisuuden kannalta olisi järkevämpää antaa työmahdollisuus, tilaa nuoremmille. Tässä on selkeä ristiriita työllisyyskysymystenkin kesken. Lisäksi tuntuu käsittämättömältä, että samaan aikaan kun 100.000 nuorta roikkuu työelämän ulkopuolella, valtiolta löytyy varoja ikäihmisten, jopa yli 60 -vuotiaiden työhön uudelleenkouluttamiseen. Ns. pätkätöitä lakisääteisesti vähentämällä nuoret uskaltaisivat nykyistä paremmin pysyvissä työpaikoissaan investoida kotiin ja perustaa perheitä. - Elinaikakertoimen poistaminen. Ruotsista mallia otettu elinaikakerroin on tarpeeton, yhtä turha kuin väestöennusteisiin tukeutuminen. Se luo vain epävarmuutta tulevaisuuden eläkkeensaajissa. - Ylisuuret, kokonaismäärään nähden ani harvat eläkkeet, vääristävät kuvaa eläkeläisten tulo- tai elintasosta, ja niitä käytetään esimerkkeinä esim. TV:ssä. - Virallisetkin tahot vertaavat eläkeläisten toimeentuloa työttömiin ja/tai opiskelijoihin täysin perusteettomasti. Opiskelijat ovat elämänsä alussa ja koko tulevaisuus on edessä. Eläkeläiset ovat elämäntyönsä tehneet - eläkeläisten opiskeluaikana ei voitu puhua tulotasosta vaan pikemminkin velkatasosta. Työttömyys on taas useimmiten väliaikainen tila! Eläkeasiainvaltuutetun virka Eläkeasioita ja eläkeläisten puolia ajamaan olisi perustettava ELÄKEASIAIN- VALTUUTETUN virka samaan tapaan kuin on tasa-arvovaltuutettu, jotta kansanedustajille ja muille tahoille saataisiin välitettyä puolueetonta, neutraalia tietoa.
SEDU ry VETOOMUS 4(5) Pitkäaikaishoidon kustannukset Lisäksi sosiaalipuolen asiana otamme esille: Puolisoiden vastuu sairastumistilanteessa. Nykyisin pitkäaikaishoidossa hoitomaksut ovat tulosidonnaisia. Puolisoiden kohdalla tulot lasketaan yhteen ja hoitokustannukset ovat 40 % yhteenlasketuista tuloista. Tämä tuntuu varsin oikeudenmukaiselta tilanteessa, kun tulotasoltaan parempi joutuu hoitoon, jolloin kotiin jäävällä puolisolla on toimeentulomahdollisuus. Onhan kodissa paljon henkilöriippumattomia kustannuksia. Sen sijaan on varsin nurinkurista, että huonompituloisen joutuessa hoitoon, hänen omat tulonsa eivät riitä hoitomaksuihin, vaan maksamaan joutuu myös tulotasoltaan parempi, jolloin yhteisen kodin perusmenojen maksu saattaa vaikeutua. Onko avioero ratkaisu tähän ongelmaan? Nimensä mukaisesti sosiaaliavun tulisi tässä tilanteessa toimia. Verotus Hallituksen tulisi huolehtia lupaustensa mukaisesti verotuksellisesta tasa-arvosta. Hallitus on luvannut korjata eläkeläisen verotuksen palkansaajan verotuksen tasolle kaikilla tulotasoilla. Mutta näyttää siltä, että korjaus tehtiin vain puolinaisesti, koska vertailussa palkansaajan TEL luonteiset maksut (yhteensä n. 7 %) luetaan palkansaajan veroiksi, jotka lisäksi ovat palkansaajan verotuksessa vähennyskelpoisia. TEL maksuthan maksetaan eläkevakuutusyhtiölle, mutta verot valtiolle tai muulle julkiselle yhteisölle. Eläkeläinen ei maksa tuloistaan enää näitä TEL- luonteisia kuluja, mutta maksaa vastaavan tai suuremman summan korkeampana kunnan ja/tai valtion verona! Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vielä eläkkeelläkin eläkeläinen maksaa työeläke- ym. maksuja mutta siten, että maksu ei enää kerrytä hänen omaa eläkettään, vaan rahat menevät veromarkkoina yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitoon. Eläkeläinen on siis yhteiskunnalle palkkatulolaista kannattavampi yksilö! Lisäksi eläketulovähennys on täysin näennäinen. Se turvaa lähinnä sen, että kansaneläke on käytännössä veroton. Erikoista on myös se, että perheellisten puolisoitten kunnallisverotuksen eläketulovähennys on pienempi kuin perheettömillä eläkeläisillä. Kaikkiaan perheellisen eläkeläisen veroprosentti on korkeampi kuin perheettömän eläkkeensaajan. Onko tämä tasa-arvoa ja rinnastettavissa ansiotulovähennykseen? Kentältä saadut viestit kertovat, että useassa kunnassa tehdyt kunnallisveroprosentin korotukset ovat kumonneet luvatut eläkeverotuksen kevennykset. Hyvää yhteistyötä toivottaen Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 2008 SEDU ry:n HALLITUS Suomen Eläkeläisten Edunvalvontayhdistys (puolueeton) Ossi Kivihalme puheenjohtaja
SEDU ry VETOOMUS 5(5) Liite Tietopaketti Eläkeläisten viesti kaikille päättäjille, presidentistä AY -johtajiin sekä työelämässä edelleen oleville Tiedoksi Eduskunnan puhemiehistö Sauli Niinistö Seppo Kääriäinen Johannes Koskinen TELA Toim.joht. Esa Swanljung Elinkeinoelämän Keskusliitto Toim.joht. Leif Fagernäs Eläketurvakeskus Toim.joht. Jukka Rantala KELA Pääjohtaja Jorma Huuhtanen Suomen Ammattiliitojen Keskusjärjestö SAK ry Puh.joht. Lauri Ihalainen EETU VENK