Suomen uudet museot (SUMU) Tutkimus Suomeen 2000-luvulla perustetuista museoista Helsingin yliopisto Museologia 2010
Vastuuopettaja: Nina Pakaste Työryhmä: Saara Maria Huilla, Suvi Huttunen, Tiina Hyytiäinen, Mari Sani-Niskala ja Jenni Siltainsuu Sisällysluettelo 1. Johdanto... 5 1.1. Esipuhe... 5 1.2. Pieni pala suomalaisen museon historiaa; SUMU-projektin taustaa... 6 Kuva 1.1. Suomeen perustetut museot vuosikymmenittäin... 7 1.3. SUMU-projektin tutkimuskysymykset... 8 1.4. Aineiston keruu... 8 2. Perustietoja Suomen uusista museoista...10 2.1. Johdanto...10 2.2. Museotyyppi...11 Kuva 2.1. Kyselyyn vastanneet museot museotyypeittäin...11 Kuva 2.2. Kaikki 2000-luvulla perustetut museot museotyypeittäin...11 2.3. Museoiden sijainti...12 Kuva 2.3. Kyselyyn vastanneiden museoiden sijainti...12 Taulukko 2.4. Kyselyyn vastanneiden museoiden ammatillinen jakautuminen ja maakunnittainen sijoittuminen....12 2.4. Museoiden ammatillisuus, henkilökunta ja koulutus...13 Kuva 2.5. Kyselyyn vastanneiden museoiden ammatillinen jakautuminen..13 Kuva 2.6. Kaikkien 2000-luvulla perustettujen museoiden ammatillinen jakautuminen...14 2.5. Aukiolo...15 Taulukko 2.7. Kyselyyn vastanneiden museoiden aukiolo ammatillisuuden mukaan...15 2.6. Kävijämäärät ja pääsymaksut...16 2.7. Museoiden talous...17 3. Museoiden toiminta...19 3.1. Museoiden kokoelmat...19 Taulukko 3.1. Museoiden kokoelmien rakentuminen ja koko...19 3.2. Kokoelmien alkuperä ja painotus...20 3.3. Kokoelmapolitiikka...21 3.4. Museoiden kokoelmien digitointi ja luettelointi...22 3.5. Kokoelmien kartunta...23 3.6. Näyttelytoiminta...25 2
4. Museoiden nykytilan arviointi museoiden omasta näkökulmasta...28 4.1. Yleinen tyytyväisyys museon toimintaan...28 Kuva 4.1. Tyytyväisyys museon nykyiseen toimintaan....28 Kuva 4.2. Museon toiminnan vastaavuus suhteessa alkuperäisiin suunnitelmiin....29 4.2. Vahvuudet ja heikkoudet...29 Taulukko 4.3. Suomen uusien museoiden vahvuudet ja heikkoudet museoiden edustajien mukaan...30 4.3. Mahdollisuudet ja uhat...32 4.4. Kehittämissuunnitelmat...32 4.5. Yhteenveto...33 Kuva 4.4. Kolme museotyyppiä museoiden nykytilan perusteella luokiteltuna....34 5. Uusien museoiden perustaminen...35 5.1. Johdanto...35 5.2. Museoiden perustamisen aikaisempaa kehitystä...35 Kuva 5.1. Museotyypit 1990-luvulla...36 5.3. 2000-luku jatkaa perinteitä...36 5.4. Onko museon perustaminen liian helppoa?...37 5.5. Miksi museoita perustetaan?...37 5.6. Haasteena olemassa olevat museot...38 6. Perustamisen takana olevat henkilöt...39 6.1. Kuka perustaa museon?...39 Kuva 6.1. Museoiden perustamisen taustalla olleet tahot...39 6.2. Ammatti vai harrastus...39 Kuva 6.2. Museon perustajien koulutus...40 Kuva 6.3. Onko museo perustajalleen ammatti vai harrastus?...41 6.3. Uuden museon merkitys perustajalleen...41 Kuva 6.4. Perustetun museon merkitys perustajalleen...43 7. Museologinen analyysi 2000-luvun museoista...44 7.1. Johdanto...44 7.2. Asiakaslähtöinen asennemuutos 2000-luvun museoissa...45 7.2.1. Kokoelmat...45 7.2.2. Näyttelytoiminta...47 7.2.3. Markkinointi...48 7.2.4. Verkostoituminen ja sidosryhmät...50 7.2.5. Museo oppimisympäristönä...51 3
7.2.6. Yhteiskunnallinen muutos...52 7.3. Käsityksiä museosta 2000-luvulla perustetuissa museoissa...53 7.3.1. Museon tehtävä...53 7.3.2. Museolaitoksen tulevaisuus ja rahoitus...54 7.3.3. Museo-nimityksen käyttö...55 7.4. Lopuksi...56 8. Lähteet...58 9. Liitteet...59 Liite 9.1. Suomeen 2000-luvulla perustetut museot...59 Liite 9.2. Saatekirje ja kyselylomake...64 Liite 9.3. Kyselyyn vastanneet museot...69 Liite 9.4. Museoposti sähköpostilistalle lähetetty tiedustelu...70 4
1. Johdanto 1.1. Esipuhe Saara Maria Huilla Suomessa on nykyisin yli tuhat museota ja asukaslukuun suhteutettuna maailman tihein museoverkko: yksi museo 5000 asukasta kohti. Museoviraston vuonna 2008 laatiman museotilaston mukaan Suomessa oli ammatillisesti hoidettuja museoita 164 ja näiden ylläpitämiä museokohteita 326. Professori A.M. Tallgren totesi 1920-luvulla, että Suomessa on jo 31 museota ja piti sitä riittävänä määränä Suomen kokoiselle maalle: On luonnollista, että museo ei ole päämäärä, johon kaikkialla tulisi pyrkiä, sillä eihän museo ole olemassa vain itsensä tähden, vaan on sillä tehtävä tieteen ja yleensä sivistyksen parissa. (Tallgren & Virtanen, 1920. Suomen maaseutumuseoita. Jyväskylä.). Tallgrenin mukaan maassamme ei enää ollut montaa paikkakuntaa, joihin museoiden perustaminen olisi ollut toivottavaa ja luonnollista. Hän myös osoitti jo tuolloin syvää huolta museoiden ylläpitämisen tasosta. Näistä Tallgrenin esittämistä ajatuksista syntyi tämän tutkimuksen alkuidea. Museoiden määrä on räjähdysmäisesti kasvanut sitten 1920-luvun ja museoiden säilytystilat pullistelevat esineitä. Mitä on museokentällä tapahtunut sitten Tallgrenin aikojen? Halusimme selvittää tätä kysymystä. Suomen museoiden historiaa on tutkittu aina viime vuosituhannelle saakka, mutta 2000-luvulla perustetuista museoista ei Suomessa ole tehty järjestelmällistä tilastointia. 2000-luvulla perustettujen museoiden määrä näyttää ensisilmäyksellä vähentyneen huomattavasti edellisiin vuosikymmeniin verrattuna, mutta lukua ei ole pystytty vahvistamaan. Ihmettelimme, miksei tietoa ollut saatavilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli ennen kaikkea selvittää, onko Suomen museokentässä tapahtunut huomattavia muutoksia uudelle vuosituhannelle siirryttäessä. 5
1.2. Pieni pala suomalaisen museon historiaa; SUMU-projektin taustaa Saara Maria Huilla Syksyllä 2009 valmistui SUMU-projektia edeltävä tutkimus Pieni pala suomalaisen museon historiaa alustava selvitys Suomen museoista 1970-2000 luvuilla (Työryhmä: Huilla, Saara Maria; Hyytiäinen, Tiina; Pyykkö, Leena; Sani-Niskala, Mari. ). Tutkimustamme varten olimme saaneet Suomen Museoliitolta käyttöömme Suomen Museot -tietokannan tilastot, joita Museoliitto itse ylläpitää. Tilastot oli päivitetty syksyllä 2009. Niihin oli listattu vuosilta 1736-2007 yhteensä 922 museota, joiden perustamisvuosi oli tiedossa ja jopa 152 museota, joiden perustamisvuosi ei vielä tuolloin ollut tiedossa. Teimme lisäselvityksiä jälkimmäisistä ja täydensimme Museoliiton tilastoja. Tietoihin saattoi kuitenkin edelleen jäädä epätarkkuuksia. Lisäksi Jouko Heinonen antoi luettavaksemme raakaversion artikkelistaan Kotiseutumuseoiden ja muiden paikallismuseoiden synty, jossa hän käsittelee erityisesti varhaisten kotiseutuaatteen innoittamien museoiden kehityslinjoja ( Pettersson & Kinanen (toim.), 2010. Suomen museohistoria. ). Heinonen käsittelee artikkelissaan Suomen museoiden historiaa noin 1960-luvulle saakka. Siksi päätimme tarkastella Suomen museoiden historiaa 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla. Teimme perustutkimusta näillä vuosikymmenillä perustetuista museoista ja luokittelimme museoita tiettyjen ominaisuuksien mukaan. Selvittämiämme tietoja olivat museoiden perustamisvuosi, lukumäärä, ammatillisuus tai ei-ammatillisuus, paikkakunta ja alueellisuus sekä museotyyppi: oliko kyseessä kulttuurihistoriallinen museo, erikoismuseo, taidemuseo vai luonnontieteellinen museo. Vertailimme eri vuosikymmeniä keskenään ja selvitimme maamme museokentän kehityskulkua 1970- luvulta nykypäivään saakka. 1900-luvun kolmella viimeisellä vuosikymmenellä museoita perustettiin aktiivisesti. 1970-luku oli museolaitoksen voimakkaan kehittämisen aikakautta ja kunnat alkoivat avustaa kotiseutuyhdistysten perustamista ja museohankkeita (Pettersson & Kinanen (toim.), 2010: 166. Suomen museohistoria. ). Selvityksemme mukaan 1970-luvulla perustettiinkin 153 museota. 1980-luvulla Suomessa vallitsi taloudellinen nousukausi. Tällä oli varmasti vaikutusta siihen, että 1980-luvusta kehkeytyi museoiden perustamisen kultakausi. 1980-luvulla perustettiin peräti 181 museota. Nousukautta seurasi kuitenkin yksi Suomen historian pahimmista talouskriiseistä. 1990-luvun alun lama vaikutti monin tavoin maamme talouteen, politiikkaan, ilmapiiriin ja kulttuuriin. 6
Myös museoiden perustamiseen lamalla oli vaikutusta. 1990-luvun Suomeen perustettiin lähes puolet vähemmän museoita kuin edellisellä vuosikymmenellä. Silti yhteensä 101 museota avasi ovensa yleisölle. Alla olevaan kaavioon (Kuva 1) on koottu yhteen eri vuosikymmenittäin perustettujen museoiden lukumäärät ja ammatillinen jakautuminen. 200 180 160 Suomeen perustetut museot vuosikymmenittäin 140 Lukumäärä kpl 120 100 80 60 128 104109 132 66 ei ammatillinen 40 20 0 39 2 2 1 7 12 14 12 15 18 24 41 44 49 2 2 5 10 26 18 35 9 15 1850 1860 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 ammatillinen Kuva 1.1. Suomeen perustetut museot vuosikymmenittäin (Pieni pala suomalaisen museon historiaa) Museoliiton ylläpitämässä Museot.fi - tietokannassa tällä vuosituhannella perustettuja museoita on ainoastaan 13. Tilastot ulottuvat kuitenkin vain vuoteen 2007 asti. Täydensimme tilastoja ja saimme tietoomme yhteensä 33 2000-luvulla perustettua museota. Oli kuitenkin syytä olettaa, että 2000-luvulla perustettuja museoita on todellisuudessa enemmän. Alustavien tutkimusten perusteella ja verrattuna edeltäviin vuosikymmeniin näyttäytyi 2000-luku museoiden perustamisen suhteen joka tapauksessa todellisena muutosten vuosikymmenenä. Alustavan tutkimuksemme valossa vaikutti siltä, että 2000-luvun museoiden kohdalla olisi odotettavissa siirtymä perinteiden kunnioituksesta, vanhoista kokoelmista ja talonpoikaiskulttuurista moderniin elämyksellisyyteen ja erilaisuuteen. Moni 2000- luvun museo vaikutti trenditietoiselta toimijalta, joka haluaa karistaa museopölyt päältään ja näyttäytyä muista erottautuvana tuoreena konseptina. Vaikutti myös siltä, että ensimmäistä kertaa Suomen museoiden historiassa ammatillisesti hoidettujen museoiden määrä olisi ylittänyt ei-ammatillisesti hoidettujen museoiden määrän. Näiden alustavien olettamusten pohjalta ja innoittamana syntyi Suomen uudet museot (SUMU) projekti, jonka avulla tutkimustamme haluttiin laajentaa ja tarkentaa. 7
1.3. SUMU-projektin tutkimuskysymykset Saara Maria Huilla Suomen uudet museot (SUMU) projekti on museologian aineopintojen lopputyö, jonka tarkoituksena on tutkia, miten suomalainen museokenttä on viimeisen vuosikymmenen aikana kokonaisuutena kehittynyt. Tutkimuksen kohteena ovat vuonna 2000 ja sen jälkeen yleisölle avatut sekä ammatilliset että ei-ammatilliset museot. Tarkoituksenamme on selvittää museoiden syntyhistoriaa, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Tutkimuksemme keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi miksi kyseinen museo on olemassa, vastaako museo alkuperäisiä suunnitelmia ja mitkä ovat uusien museoiden ajankohtaiset haasteet. Museologisesta näkökulmasta tarkastellaan myös sitä, mitä museo perustajilleen edustaa ja minkälaisia museoihin liittyvät käsitykset yleisesti ottaen ovat. Tutkimusprojekti jakautuu kahteen osaan: ensimmäisen osan tavoitteena on tuottaa uutta perustietoa museoalan kehityksestä ja toisen saada uutta tietoa muun muassa ihmisten museokäsityksistä. Toisessa osassa tutkitaan erityisesti prosesseja, joiden tuloksena museot on perustettu sekä henkilöitä ja heidän museokäsityksiään näiden prosessien taustalla. 1.4. Aineiston keruu Suvi Huttunen Aineiston keruu jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin tiedot Suomeen 2000-luvulla perustetuista museoista yhteystietoineen. Museon perustaminen tarkoittaa tutkimuksessamme museon avaamista yleisölle. Museoliiton tilastot ja tutkimusryhmän jäsenten aiempi tieto asiasta oli puutteellista, joten lisätietojen saamiseksi asiaa tiedusteltiin museoalan oman sähköpostilistan, Museopostin kautta. Tämän lisäksi maakuntamuseotutkijoille lähetettiin asiasta tiedustelu. Näin saatiin koottua kaikkiaan 86 vuosina 2000-2009 perustettua museota yhteystietoineen. Varsinainen aineisto päätettiin koota kirjallisten kyselylomakkeiden avulla. Lomakkeella kerättiin tietoa museon perustamisesta ja tämän hetkisestä toiminnasta. Lisäksi lomakkeella pyydettiin arvioimaan museon nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. 8
Lomakkeen avulla tiedusteltiin myös vastaajien museonäkemyksiä. Myös museon perustiedot sekä vastaajan tiedot kerättiin lomakkeen avulla. Kysymykset olivat pääosin vapaamuotoisia, mutta muutama monivalintakysymyskin oli käytössä. Lomake laadittiin sähköiseen muotoon Helsingin yliopiston e-lomake-ohjelman avulla. Lomake ja saatekirje löytyvät liitteinä raportin lopusta (Liite 9.2.). Kysely lähetettiin museon toiminnasta vastaaville tahoille, pääosin museon johtajille, perustajille tai esimerkiksi toiminnan taustalla olevan säätiön tai järjestön puheenjohtajille. Saatekirjeessä annettiin mahdollisuus lähettää lomake eteenpäin jollekin toiselle henkilölle vastattavaksi ja yhden museon osalta myös useampi henkilö sai vastata. Kyselyt lähetettiin pääosin sähköpostitse, mutta muutaman museon osalta sähköpostiosoitetta ei onnistuttu selvittämään ja heille kysely lähetettiin postitse. Vastausaikaa kyselyyn annettiin aluksi viikko ja tämän jälkeen vastausaikaa pidennettiin vielä kahdella viikolla lähettämällä kysely uudestaan sellaisille, jotka eivät siihen olleet vielä vastanneet. Kirjekyselyjä ei lähetetty uudestaan. Vastaukset saatiin kaikkiaan 48 museon osalta, eli vastausprosentiksi muodostui 56%. 9
2. Perustietoja Suomen uusista museoista Mari Sani-Niskala, Saara Maria Huilla, Tiina Hyytiäinen 2.1. Johdanto Perustietojen osuus kyselylomakkeessa oli hyvin laaja. Keskeisimpiä kerättyjä tietoja olivat muun muassa museon sijainti, ylläpitäjä, museotyyppi, ammatillisuus, henkilökunta ja sen koulutustaso, kävijämäärä, aukioloajat ja taloustilanne. Saatujen vastauksien perusteella tyypillinen Suomeen 2000-luvulla perustettu museo on pieni erikoismuseo pääkaupunkiseudulla tai muun kaupungin läheisyydessä. Sisäänpääsy on ilmainen ja museo on auki vain kesäisin. Museo on ei-ammatillinen ja sitä hoidetaan lähinnä vapaaehtoisvoimin. Mahdollisella vakituisella työvoimalla on korkeakoulutus. Museokävijöitä on noin 3000-4000 vuodessa ja taloudellinen tilanne on huono. Omatoimista tuottoa ei ole juuri lainkaan. Museokokoelma rakentuu alle tuhannesta esineestä ja valokuvasta, joista osa on digitoitu. Museokokoelman karttuminen on passiivista ja perustuu esinelahjoituksiin. Museolla on pysyvä perusnäyttely ja toisinaan vaihtuva erikoisnäyttely. Monet museot jättivät täyttämättä henkilökuntaa ja taloutta koskevia tietoja. Lisäksi saman museon eri vastaajilta saadut tiedot saattoivat poiketa toisistaan. Usein museoiden antamat tiedot eivät tarpeeksi selvän ohjeistuksen ja määrittelemättömien vastaustapojen vuoksi olleet vertailukelpoisia keskenään, joten aineisto ei tarjonnut tilaisuutta varsinaiseen tilastolliseen analyysiin. Aineistoa on tarkasteltu suuntaa antavasti ja huomiota on kiinnitetty erityisesti erikoistapauksiin, jotka ovat nousseet aineistosta esiin. Ammatillisia ja ei-ammatillisia museoita on pyritty käsittelemään erikseen. Keräämäämme aineistoa voi kuitenkin siinä mielessä pitää luotettavana, että vastanneiden museoiden prosentuaalinen museotyypittäinen ja ammatillinen jakautuminen on lähes sama verrattuna kaikkiin 2000-luvulla perustettujen museoiden vastaaviin lukuihin ( Kuvat 2.1-2.2. ja 2.4.-2.5. ). 10
2.2. Museotyyppi Kyselyyn vastasi 48 museota, joiden jakautuminen museotyypeittäin näkyy alla olevassa kaaviossa (Kuva 2.1.). Suurin osa museoista eli 58% on erikoismuseoita (28/48). Kulttuurihistoriallisten museoiden osuus vastanneista museoista on 25% (12/48), taide- ja yhdistelmämuseoiden 6% (kumpaakin 3/48) ja luonnontieteellisten museoiden 4% (2/48). Kyselyyn vastanneet museot (48) 25 % 6 % 4 %6 % 59 % Erikoismuseo (28 kpl) Kulttuurihistoriallinen museo (12 kpl) Yhdistelmämus eo (3 kpl) Kuva 2.1. Kyselyyn vastanneet museot museotyypeittäin Kaikista 2000-luvulla perustetuista museoista on museotyypittäinen kaavio alla. Näistä museoista erikoismuseoiden osuus on 66% (57/86), kulttuurihistoriallisten museoiden 21% (18/86), yhdistelmämuseoiden ja taidemuseoiden molempien 5% (4/86) ja luonnontieteellisten museoiden 3% (3/86). (Kuva 2.2.). Kaikki 2000-luvulla perustetut museot (86) 5 % 3 % 5 % Erikoismuseo (57 kpl) 21 % 66 % Kulttuurihistoriallinen museo (18 kpl) Yhdistelmämuse o (4 kpl) Kuva 2.2. Kaikki 2000-luvulla perustetut museot museotyypeittäin 11
2.3. Museoiden sijainti Kuva 2.3. Kyselyyn vastanneiden museoiden sijainti. Kartassa punainen piste vastaa yhtä perustettua museota. Muissa tapauksissa lukumäärämäärä on merkitty erikseen. Kyselyyn vastanneista museoista eniten eli 17% on perustettu Uudellemaalle (8/48): viisi Helsinkiin, kaksi Vantaalle ja yksi Espooseen (Kuva 2.3. ja Taulukko 2.4.). Helsinkiin perustetuista museoista ainoastaan Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo on eiammatillisesti hoidettu. Pääkaupunkiseudulle perustetut museot ovat EMMAa ja Helsingin Yliopistomuseota lukuun ottamatta pieniä museoita. Taulukko 2.4. Kyselyyn vastanneiden museoiden ammatillinen jakautuminen ja maakunnittainen sijoittuminen (20 joukosta seitsemän maakunnan museot eivät vastanneet kyselyyn). Maakunta Ammatillinen Ei-ammatillinen Yhteensä Etelä-Karjala - 1 1 2 % Etelä-Pohjanmaa - 3 3 6 % Etelä-Savo - 1 1 2 % Keski-Suomi - 1 1 2 % Kymenlaakso 1-1 2 % Pirkanmaa 2 4 6 13 % Pohjanmaa 2 5 7 15 % Pohjois-Pohjanmaa 2 3 5 10 % Pohjois-Savo - 6 6 13 % Päijät-Häme - 2 2 4 % Satakunta 2 2 4 8 % Uusimaa 4 4 8 17 % Varsinais-Suomi 1 2 3 6 % 12
Uudenmaan jälkeen toiseksi eniten museoita eli 15% (7/48) kyselyyn vastanneista museoista on perustettu Pohjanmaalle (Kuva 5.). Pohjanmaalle perustetuista museoista suurin osa eli 71% on ei-ammatillisia (5/7), mutta museotyypeittäin ne vaihtelevat pienestä erikoismuseosta kuten Laihian Suomen Nuorisoseuramuseosta Vaasassa sijaitseviin Kuntsin taidemuseoon ja Terranova Merenkurkun luontokeskus- ja maailmanperintönäyttelyyn. Vaasaan on 2000-luvulla perustettu jopa viisi uutta museota. Museot ovat yleisesti ottaen syntyneet kaupunkeihin tai niiden lähialueille (Kuva 4.). 2.4. Museoiden ammatillisuus, henkilökunta ja koulutus Alla olevassa kaaviossa kuvataan kyselyyn vastanneiden 2000-luvun museoiden ammatillinen jakautuminen. Suurin osa museoista (71%) on ei-ammatillisesti hoidettuja (34/48). Ammatillisesti hoidettuja on vain alle kolmannes (14/48). (Kuva 2.5.). Kyselyyn vastanneiden (48) ammatillisuus 29 % 71 % Ammatillinen (kpl 14) Ei-ammatillinen (kpl 34) Kuva 2.5. Kyselyyn vastanneiden museoiden ammatillinen jakautuminen Ei-ammatillisuus korostuu erityisesti tarkasteltaessa erikoismuseoita, joista 93% on eiammatillisia (26/28). Erikoismuseoista ammatillisesti hoidettuja on vain kaksi (7%): Rauman merimuseo ja Poliisimuseo Tampereella. Sitä vastoin kaikki kyselyymme vastanneet luonnontieteelliset ja yhdistelmämuseot ovat ammatillisia. Taidemuseoista 67% (2/3) ja kulttuurihistoriallisista museoista 42% (5/12) on ammatillisesti hoidettu: Yliopistomuseo, Kierikkikeskus ja Rosenlew-museo sekä Helsingin kaupunginmuseoon kuuluvat Koulumuseo ja Voimalamuseo. 13
Alla olevasta kuvasta näkyy kaikkien 2000-luvulla perustettujen museoiden ammatillinen jakautuminen (Kuva 2.6.). Kaikista Suomen uusista museoista suurin osa (66%) on kyselyn vastaajien tavoin ei-ammatillisia (57/86). Ammatillisesti hoidettuja museoita on vastaavasti kolmannes museoista (27/86). Kahdesta vielä perusteilla olevasta museosta (Sallan museohanke ja Kirjan keskus) tieto ammatillisuudesta puuttuu. Kaikkien 2000-luvulla perustettujen museoiden (86) ammatillisuus 2 % 32 % 66 % Ammatillinen (27 kpl) Ei-ammatillinen (57 kpl) Ei tietoa (2 kpl) Kuva 2.6. Kaikkien 2000-luvulla perustettujen museoiden ammatillinen jakautuminen Henkilökuntamäärää käsittelevään kyselyosuuteen vastasi 40% museoista (20/48). Vastaajat olivat kaikki sellaisia museoita, joilla on vakituista henkilökuntaa. Vastaamatta jättäneet olivat kaikki ei-ammatillista museoita, joissa vakituista henkilökuntaa ei todennäköisesti ole lainkaan. Yhteensä 2000-luvulla avatuissa museoissa on 105 vakituista työntekijää, joista 45 %:lla on museoammatillista koulutusta (47/105). Ei-ammatillisissa museoissa on vakituista henkilökuntaa huomattavasti vähemmän kuin ammatillisesti hoidetuissa museoissa. Vakituisesta henkilökuntamäärästä 12% työskentelee ei-ammatillisissa museoissa (13/105) ja 88% ammatillisissa museoissa (92/105). Määräaikaista henkilökuntaa on kyselyn perusteella 2000-luvulla perustetuissa museoissa 49, joista vajaalla puolella (22/49) on museoammatillista koulutusta. 14
Eniten henkilökuntaa (34 henkilöä) on taidemuseo EMMAssa. Useimmissa museoissa henkilökuntamäärä on kuitenkin alle viisi. Esimerkiksi Suomen Kantelemuseossa ja Suomen Pankin rahamuseossa on ainoastaan yksi vakituinen työntekijä. Yhteensä 18 museota eli 38% (18/48) ilmoitti museojohtajansa koulutustaustan erikseen. Kolmekymmentä museota eli 62% ei vastannut kysymykseen lainkaan. Näistä 27 eli 90% oli ei-ammatillisia museoita, joissa museojohtajaa ei todennäköisesti ole lainkaan ja museon hoidosta vastuussa olevasta henkilöstä käytetään yleisimmin nimikettä museovastaava tai toiminnanjohtaja. Yleisesti ottaen kaikissa eli 72%:ssa kysymykseen vastanneissa ammatillisissa museoissa (13/18) museojohtajan koulutus on vähintään maisteritasoa (useimmiten humanistiselta alalta). Kysymykseen vastanneissa ei-ammatillisissa museoissa (5/18) kolmella johtajalla eli 60%:lla on korkeakoulutus ja kaksi eli 40% ilmoittaa museojohtajuuden tai museon hallinnan olevan vapaa-aikasihteerillä tai kunnan sihteerillä. 2.5. Aukiolo Kyselyyn vastanneista museoista puolet (51%) on auki kausiluonteisesti (24/47) lähinnä kesäaikaan. Tämä on erityisesti tyypillistä ei-ammatillisille museoille (21/24). Ainoastaan 13% kausiluonteisesti aukiolevista museoista on ammatillisesti hoidettuja (3/24). Pelkästään sopimuksen mukaan avoinna on viisi museota (11%), jotka kaikki ovat ei-ammatillisesti hoidettuja. (Taulukko 2.7.). Taulukko 2.7. Kyselyyn vastanneiden museoiden aukiolo ammatillisuuden mukaan Ympäri vuoden Kausiluonteisesti Sopimuksen mukaan Ei-ammatilliset 7 21 5 Ammatilliset 11 3 - Yhteensä 18 24 5 38 % 51 % 11 % 38% vastanneista museoista (18/47) on auki ympäri vuoden. Nämä ovat yleensä (61%) ammatillisesti hoidettuja museoita (11/18): joukossa on useita isoja museoita, joiden vuosittainen aukioloaika on huomattavan suuri. Ympäri vuoden auki olevat museot ovat avoinna keskimäärin 1500 tuntia vuodessa. Yli-Iin Kierikkikeskus on auki eniten (2500 tuntia) ja Jyväskylän Suomen Kantelemuseo vähiten (100 tuntia). Kausiluonteiset museot ovat auki keskimäärin 370 tuntia vuodessa. Eniten auki on pieni erikoismuseo 15
Kamerataivas Pirkanmaalla (1000 tuntia) ja vähiten toinen pieni erikoismuseo Korpholmens spetälskehospital Kruunupyyssä (50 tuntia). Ammatillisten ja ei-ammatillisten museoiden aukioloajoissa on suurta eroa: ammatilliset museot ovat yleensä auki ympäri vuoden ja ei-ammatilliset kausittain. Ammatilliset museot ovat vuodessa auki keskimäärin 1300 tuntia (18 000h/14) ja ei-ammatilliset museot 400 tuntia (13 000h/33). 2.6. Kävijämäärät ja pääsymaksut Vuosien 2008 ja 2009 kävijämääriä koskevaan kyselyosuuteen vastasi 73% museoista (35/48). Näissä museoissa kävijöitä on yhteensä noin 237 000 vuodessa, joista 79% on ammatillisten ja 21% ei-ammatillisten museoiden kävijöitä. Ammatillisesti hoidettujen museoiden kävijämäärät ovat huomattavasti ei-ammatillisia museoita suurempia ja vaihtelevat yleensä 5000 ja 25000 välillä. Vähiten kävijöitä oli Kouvolan Suomen Puotimuseossa (628 kävijää) ja eniten EMMAssa (73 200 kävijää). Ei-ammatillisissa museoissa kävijämäärät olivat pienempiä ja vaihtelivat 450 ja 8000 välillä. Poikkeuksena tästä on Turun Wanhanajan Puoti Museokahvila, jossa kävijöitä on peräti 15000 vuodessa. Lähes kaikissa sekä ammatillisissa että ei-ammatillisissa kyselyyn vastanneissa museoissa kävijämäärät ovat vähentyneet alkuvuosista: Alkuvuosina museo sai hyvin julkisuutta ja kävijöitä oli enemmän, jopa 2000 vuodessa. Sitten kiinnostus vähän hiipui, eikä museolla ole ollut varaa kovin suureen markkinointiin, mutta viime vuosi oli hyvä. (Suomen Asutusmuseo) Muutama lähinnä ei-ammatillinen pieni erikoismuseo ilmoitti kävijämääriensä pysyneen samoissa luvuissa: Pysynyt vakiona. Suuri osa yleisöstä kohderyhmää (luovutettujen alueiden evakkoja ja heidän jälkeläisiään. (Sakkola-Museo) Kävijämäärä on vuosien varrella pysynyt melko samana. Ulkomaisia ilmailunharrastajia käy vuosittain n 10-15 eri maasta. (Päijät-Hämeen ilmailumuseo) Joidenkin museoiden kävijämäärät ovat puolestaan kääntyneet nousuun (6/35). Etenkin koululaisryhmien (12/35) ja matkailijaryhmien (muutama) määrän lisääntyminen on kasvattanut kävijämääriä. Myös uusi vaihtuva näyttely on nostanut kävijämäärää hetkellisesti (5/35). 16
Koululaisryhmien lukumäärä on kasvamaan päin samoin poliisin vieraiden ja sidosryhmien edustajien määrä. (Poliisimuseo) Vaihtuvien teemanäyttelyiden määrä ja mediassa esiintymiset ovat lisänneet kävijämäärää hetkellisesti runsaastikin. (Wanhanajan Puoti Museokahvila) Pääsymaksunsa ilmoitti 43 museota. Näistä 44% ei ole pääsymaksuja lainkaan (19/43). Pääsymaksuttomista museoista suurin osa eli 74% on ei-ammatillisia museoita (12/19) ja 26% ammatillisia (7/19). 56% vastanneista museoista on maksullisia (24/43). Näistä 42%:lla pääsymaksu on 1-5 euroa (18/43). Nämä museot ovat sekä ammatillisia että ei-ammatillisia. Viidellä ammatillisella museolla on yli viiden euron, joista kolmella on kahdeksan euron pääsymaksu ( Kierikkikeskus, EMMA ja Serlachius-museo Gustaf). Vastanneista museoista 83%:ssa on ilmaiskävijöitä (22/35). Näistä suurin osa eli 64% on ei-ammatillisten museoiden kävijöitä (14/22). Kahdessa kolmasosassa museoista (23/35) käy paljon koululaisryhmiä ja moni museo mainitsee toivovansa niitä käyvän enemmänkin. Museoista 77%:ssa on saatavilla tilattuja opastuksia (27/35). 2.7. Museoiden talous Taloutta koskevaan kyselyosuuteen vastasi 48% kaikista kyselyyn vastanneista museoista (23/48). Näistä 52% mainitsee taloudellisen tilanteensa olevan riittävä tai kohtuullinen (12/23). Suurin osa näistä museoista katsoo kuitenkin tulojensa riittävän vain museon ylläpitoon ei sen kehittämiseen tai rakennusten kunnostamiseen. Tällä hetkellä kohtuulliset. Lisää toki tarvittaisiin, jottei esim. näyttelyjen määrää tarvitsisi vähentää. (Raision museo Harkko) Nykytoimintaan riittävät, mutta kehittämiseen ja luettelointiin riittämättömät. (Tampereen Suojeluskunta- ja Lottamuseo) Tack vare att museet har haft så många guidningar och andra tillfällen, är ekonomin för tillfället i gott skick, och verksamheten går med vinst. Största problemet för framtiden kommer att bli underhållet av byggnaderna. (Korpholmens spetälskehospital) 17
Museoista 48% mainitsee taloudelliset ongelmat (11/23). Ammatilliset ja eiammatilliset museot eivät tässä poikkea toisistaan. Monen museon rahatilanne on riittämätön: Talous on epävakaa. (Suomen Kantelemuseo) Museon resurssit ovat riittämättömät. Yliopistomuseon ongelma on kallis kiinteistö; budjetista kohtuuttoman suuri osa menee tilavuokraan. (Helsingin yliopistomuseo) Kysymyksiin omatoimisesta tuotosta vastasi vain 33% kaikista kyselyyn vastanneista museoista (16/48). Useimpien museoiden oma tuotto on reilusti alle 10 000 euroa vuodessa. Suurinta tuottoa saavat sellaiset museot, joiden pääsymaksut ovat korkeimmat. Näiden museoiden tuotto vaihtelee 114 000-402 000 euroa välillä. Museoista 31% ilmoittaa saavansa suurimman omatoimisen tuoton palveluista (5/16), 19% myyntituloista (3/16) ja 13% pääsymaksuista (2/16). 13%:lla omatoiminen tuotto jakautuu pääsymaksujen ja myynnin kesken (2/16) sekä 13%:lla pääsymaksujen ja palveluiden kesken (2/16). Sponsorituloja saa 38% (6/16). Vain muutamalla museolla on omaan tuottoon liittyviä suunnitelmia taloudellisen tilanteensa kehittämiseksi. Nämä ovat museoita, joiden oma tuotto on keskitasoa suurempi (Wanhanajan Puoti Museokahvila, EMMA ja Kierikki). Osa listaa rahoitusmahdollisuudeksi oheistuotteet ja muun toiminnan kehittämisen: Kannatustuotteiden lisääminen. (Wanhanajan Puoti Museokahvila) Talkootyö, avustukset ja juhla- sekä kokoustilojen vuokraustoiminta määrittelevät taloudellisten resurssien rajat. (Kangasalan Karjalainen Kulttuurikeskus Äijälä) 18
3. Museoiden toiminta 3.1. Museoiden kokoelmat Mari Sani-Niskala, Saara Maria Huilla, Tiina Hyytiäinen Kyselyyn vastanneet museot ilmoittivat kokoelmiensa käsittävän yhteensä 165 793 esinettä, 14 773 taideteosta, 375 849 valokuvaa ja 107 804 kappaletta muuta aineistoa kuten arkistomateriaalia. Keskimäärin 45% kyselyyn vastanneista museoista vastasi kokoelmia käsittelevään kyselyosuuteen (kohdasta riippuen vastaajia 13-30/48). Taulukossa 3.1. kuvataan museoiden kokoelmien rakentumista ja kokoa. Suurin esinemäärä on Helsingin yliopistomuseossa (43 000 kpl) ja pienin erikoismuseo Päijät-Hämeen ilmailumuseossa, jonka esineistö koostuu pääosin lentokoneista (17 kpl). Suurimmassa osassa vastanneista museoista esinemäärä on alle 5000. Vain harvalla 2000-luvulla perustetulla museolla on yli 20 000 esineen kokoelma (Taulukko 3.1.). Näitä ovat esimerkiksi SAMU -Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo (40 000 esinettä) ja erikoismuseo Wanhanajan Puoti Museokahvila (25 000 esinettä) Turussa. Kaikki alle sadan esineen museot ilmoittivat olevansa ei-ammatillisia erikoismuseoita. Taideteoksia on 13 museossa. Pienin määrä on Lappajärven museosta löytyvä yksittäinen triptyykki ja suurin määrä taidemuseo EMMAssa (5200 teosta). Yleensä taideteoksia on museoissa alle sata. Vain neljässä museossa taideteosmäärä ylittää tuhannen kappaleen rajan. Taulukko 3.1. Museoiden kokoelmien rakentuminen ja koko 0-100 kpl 100-1000 kpl 1000-5000 kpl 5000-20 000 kpl Yli 20 000 kpl Esineet 4 museota 8 7 5 3 Taideteokset 8 1 4 0 0 Valokuvat 3 9 4 3 3 22 museota ilmoitti valokuvakokoelmasta (Taulukko 3.1.). Suurimmat valokuvakokoelmat ovat Poliisimuseossa (100 000 valokuvaa) yhdistelmämuseo Serlachiuksessa (77 000 valokuvaa), SAMUssa (77 000 valokuvaa) ja Helsingin yliopistomuseossa (61 000 valokuvaa). Useimpien museoiden valokuvakokoelmat käsittävät 100-1000 valokuvaa. Kotiseutumuseoissa esimerkiksi Alavieskan Hannulan Kotiseutumuseossa ja Lapinlahden asutusmuseossa on pienet alle sadan valokuvan kokoelmat. Sellaiset museot, joissa valokuvakokoelmaa ei kartuteta, ovat yleensä eiammatillisia museoita. 19
3.2. Kokoelmien alkuperä ja painotus Mari Sani-Niskala, Saara Maria Huilla, Tiina Hyytiäinen Museoiden kokoelmien taustalla on usein halu kerätä ja säilyttää perinteistä paikallista kulttuuria ja talonpoikaishistoriaa. Kokoelmat ovat usein syntyneet myös halusta dokumentoida ja esitellä jotain tiettyä erikoisalaa ja siihen liittyvää esineistöä: Painopisteinä merimiesten sosiaalihistoria(henkilökohtaiset tavarat ja kuvat, kirjeet) sekä merenkulun opetukseen liittyvä materiaali. (Rauman merimuseo) Hyvin kattava kokoelma sairaalan historiasta (valokuvia, asiakirjoja, esineitä). Erinomainen läpileikkaus suomalaiseen mielenterveystyöhön, koska Harjavallan sairaala on tehnyt alalla pioneerityötä. Kokoelmia on kartutettu huolella ja mukana on myös sellaista esineistöä, joka taatusti herättää ristiriitoja ja kiinnostusta (mm. sähköshokkikone yms.). (Harjavallan sairaalan museo) Kokoelma saattaa olla myös johonkin tapahtumaan tai henkilöön liittyvä kokonaisuus, esimerkiksi historiallinen rakennus, joka halutaan säilyttää muuttumattomana: Kokoelmat vain paikan alkuperäisiä. Maataloustyökaluja, talousesineitä, huonekaluja, kirjoja, postikortteja, postimerkkejä, vanhoja rahoja, valokuvia, kirjeitä. (Ahti Karjalaisen syntymäkotimuseo Lepola) Museon esineistö pyritään säilyttämään alkuperäisenä, tilalla asuneelle perheelle kuuluneena, joten emme ota vastaan esinelahjoituksia, elleivät ne liity ko. perheeseen... Esineistö käsittää Muren perheen irtaimiston eli siihen kuuluu arkipäivän esineitä, astioita, vaatteita, huonekaluja, maatyökaluja ja hevosvetoisia työkoneita, pakkausmateriaaleja, museorakennukset (asuinrakennus, navetta ylisineen ja sauna sekä puimala). Museon näyttely on rakennettu siten, että näyttäisi siltä, että isäntäväki on lähtenyt käymään jossakin ja esineet ovat omilla luonnollisilla paikoillaan. (Suomen Asutusmuseo) Joidenkin museoiden kokoelmat on kerätty lahjoituksin vasta museon perustamishankkeen aikana: EU-hankkeen aikana saatiin suuret esinelahjoitukset mm. Osuuskauppa Ympäristöltä, Hartwallilta, Pauligilta ja Fazerilta. Yksityiskerääjältä Valkealan 20
kunta osti suuren kokoelman. Lisäksi monet yksityishenkilöt lahjoittivat esineitä. (Suomen Puotimuseo) Osa museoista on syntynyt jo jonkin olemassa olevan kokoelman sijoitus- ja esittelytarpeesta: Kokoelma painottuu pitkälti Porin palolaitoksen kokoelmissa olleeseen esineistöön. (Satakunnan palomuseo Waluvaara) Kokoelman pohjana on Suomen Pankin numismaattinen kokoelma. (Suomen Pankin rahamuseo) Monet museot tekevät nykydokumentointia ja se mainitaan usein myös tulevaisuudensuunnitelmissa: Jatkossa kerätään myös nykyaikaa eli nykyistä mielenterveystyötä Harjavallan sairaalassa, mutta tarpeen mukaan myös muualla dokumentoidaan. (Harjavallan sairaalan museo) Museo tekee nykyajan dokumentointia, varsinkin kulttuuriympäristön muutoksen suhteen. (Raision museo Harkko) 3.3. Kokoelmapolitiikka Mari Sani-Niskala, Saara Maria Huilla, Tiina Hyytiäinen Kyselyyn vastanneista museoista 24:llä on kokoelmapolitiikka ja kuudella museolla se on valmisteilla. Puolet vastanneista ammatillisesti hoidetuista museoista (7/14) ja 21 % ei-ammatillisesti hoidetuista museoista (7/34) on laatinut kokoelmapoliittisen ohjelman. Usein kokoelmapolitiikka on yhteinen kaikille saman kaupungin museoille etenkin jos toimitaan jonkin ammatillisen museon alaisuudessa. Kokoelmapolitiikan suhteen tuli kyselyssä esiin yllätyksiä: Esimerkiksi pienellä Kantelemuseolla on kokoelmapolitiikka kuten myös myöhemmin avattavalla ei-ammatillisella Tervon museolla, mutta EMMAlla kokoelmapolitiikka on vasta tekeillä. Jotkut museot kertoivat noudattavansa tiettyä ohjeistusta ilman varsinaista kokoelmapoliittista ohjelmaakin. Ei ole virallista asiakirjaa. Käytäntö on. (Rauman merimuseo) 21
Varsinaista kokoelmapolitiikkaa ei ole mutta olemme pyrkineet resurssien puitteissa hoitamaan kokoelmien suuntaviivat. (Lappajärven museo) Joillekin museoille kokoelmapolitiikka oli käsitteenä täysin vieras ja kysymystä ihmeteltiin:? Kaikki lahjoitukset otetaan vastaa säilyttäminen yhdistyksen säännöt 1996. 3.4. Museoiden kokoelmien digitointi ja luettelointi Suvi Huttunen Suomen uusissa museoissa kokoelmien digitointi ei ole kovin laajamittaista ja myös kokoelmien luetteloinnissa on puutteita. Ammatillisista museoista kaikki digitointia koskeneeseen osuuteen vastanneet (10 kpl) ilmoittivat että heidän kokoelmiaan on ainakin jonkin verran digitoitu. Parhaiten digitoituja vastanneiden ammatillisten museoiden keskuudessa olivat taidekokoelmat ja valokuvat. Taidekokoelmia oli digitoitu vähintään puolittain ja valokuvakokoelmiakin pääsääntöisesti hyvin luetteloinnin tahtiin. Esinekokoelmista enemmistö vastanneista ammatillisista museoista oli digitoinut vain pienen osan, kun esineiden luetteloimisen aste oli paljon parempi. Ei-ammatillisista museoista kokoelmia on digitoitu vähintään jonkin verran 70 %:ssa osuuteen vastanneista museoista. Lisäksi muutamassa museossa oli digitaalisia valokuvia joita ei kuitenkaan oltu luetteloitu. Digitoinnin kokonaislaajuus digitointia harjoittaneissa ei-ammatillissa museoissa on vastausten perusteella vielä alhaisempi kuin vastanneissa ammatillisissa museoissa. Ammatillisten museoiden tapaan eiammatillisissa museoissa taidekokoelmia ja valokuvia oli digitoitu suhteessa laajemmin kuin esineitä, mutta niissäkin digitointi koski pääosin vain pientä osaa koko kokoelmasta. Toisaalta ei-ammatillisten museoiden joukosta löytyivät myös parhaat digitoijat. Esimerkiksi Suomen kantelemuseo on digitoinut ja luetteloinut koko kokoelmansa. 22
3.5. Kokoelmien kartunta Saara Maria Huilla Vastanneista museoista noin 64%:n eli 29 museon (29/45) kokoelmat karttuvat nykyisin ainakin joissain määrin. Tämä saatiin selville tiedustelemalla museoiden vuoden 2009 esine-, taideteos-, valokuva- ja muun kokoelman kartuntamääriä sekä tarkastelemalla museoiden kokonaisvastausten sisältämää kokoelmiin liittyvää tietoa. Asiaa tiedusteltiin myös avoimella Lisätietoja kokoelmista ja kokoelmatyöstä - kysymyksellä. Aktiivista kokoelmankartuttamistyötä tekee kuitenkin vain noin puolet niistä museoista, joiden kokoelmat edes jollain muotoa lisääntyvät eli vain 30 % kaikista kyselyyn vastanneista museoista. Kaikkien kyselyyn vastanneiden ammatillisesti toimivien taidemuseoiden kokoelmien kartuttaminen on hyvin aktiivista ja kokoelmat karttuvat lähinnä ostoin. Museoita tarkasteltaessa käykin ilmi, että esine- ja valokuvakokoelmat karttuvat yleisesti ottaen lahjoituksin kun taas taidekokoelmat karttuvat ostoin: Esineitä ja arkistomateriaalia otamme lahjoituksina, taidetta ostamme. (Gustav Serlachius-museo) Aktiivinen kokoelman kartuttaminen ei välttämättä ole sidoksissa museon ammatillisuuteen vaan myös useat ei-ammatilliset museot tekevät jatkuvaa työtä kokoelmiensa kartuttamiseksi. Niukasti yli puolet kartuttamisen suhteen aktiivisista museoista olivatkin ei-ammatillisia useat näistä erikoismuseoita. Aktiivisuus ilmenee myös nykydokumentoinnin yleisyytenä. Ammatillisten taidemuseoiden, kuten Gustav Serlachius -museon, Kuntsin modernin taiteen museon ja Espoon modernin taiteen museon lisäksi aktiivisimpina kokoelmankartuttajina erottuvat ammatilliset museot Raision museo Harkko, Helsingin yliopistomuseo ja Poliisimuseo sekä ei-ammatilliset museot kuten Suomen kameramuseo Kamerataivas, Wanhanajan Puoti Museokahvila, Sakkola-museo, Suomen kantelemuseo, Suomen melontamuseo, SAMU, Terranova, Lappajärven museo sekä Tampereen Suojeluskunta- ja Lottamuseo. Taidemuseoita lukuunottamatta kokoelmien kerryttäminen on kuitenkin pitkälti lahjoitusten varassa, joten varsinaisesti nimenomaan aktiivisesta kokoelmankeräämisestä ei voi pelkkien lukumäärien perusteella vetää johtopäätöksiä. Edellä mainituissa museoissa noudatetaan kuitenkin tarkkaa linjaa kokoelmien hoidossa: niissä on vedetty selkeät rajat sen suhteen mitä kerätään ja mitä ei, jolloin mitä tahansa lahjoitusta ei oteta vastaan. 23
Vastanneista museoista noin 36%:n eli 16 museon (16/45) kokoelmien kartunta on vähäistä tai jopa olematonta. Esimerkiksi Puotimuseo kertoi kokoelmansa kartuttamisen loppuneen 31.12.2008, kun Valkealan kunta lakkautettiin. Varpaisjärven hevosajoneuvomuseo ilmoitti sen sijaan tilan puutteen kokoelman keräämisen lopettamisen syyksi: Ei mahdu lisää esineitä. Myös Karjalan ilmailumuseo kertoi pienen kartuntansa syyksi tilan pienuuden verrattuna esineiden suuruuteen: Lentokoneita saisi lisää mutta ongelma on niiden vaatima tila. Pienikin kone tarvitsee 100 neliömetriä. Suuressa osassa vastanneita museoita on samantyyppinen tilanpuutteeseen liittyvä ongelma: Varastotiloja puuttuu. (Lappajärven museo) Kokoelmatyö on luonnollisesti todella pysähtynyttä niissä museoissa, joissa koko museon toiminta on lopahtanutta. Moni 2000-luvunkin museo on vaarassa jämähtää paikoilleen kun innokasta tai osaavaa henkilökuntaa tai taloudellisia resursseja museon toiminnalle ei yllättäen olekaan. Monella museolla on lisäksi hankaluuksia jo olemassa olevien kokoelmiensa hallinnan suhteen. Kaikkien vastanneiden museoiden toiminta ei perustu oikeastaan lainkaan kokoelmien kartunnalle. Monen museon kohdalla toiminta tapahtuu muualta deponoidun kokoelman puitteissa, jolloin kokoelmaa ei ole edes tarkoitus kartuttaa. Näin on esimerkiksi Kierikkikeskuksessa, jonka kokoelma on lainattu Kansallismuseosta. Vastaajien joukossa oli lisäksi sellaisia museoita, jotka pyrkivät tallentamaan tiettyä paikkaa tai rakennusta alkuperäisenä ja muuttumattomana. Tähän ajatukseen ei sovi kokoelman kartuttaminen, vaan esineistö ja muu kokoelma pyritään säilyttämään sellaisenaan. Tällaisia museoita vastanneiden parissa olivat esimerkiksi Suomen asutusmuseo, Ahti karjalaisen syntymäkotimuseo Lepola sekä Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo. Monien museoiden aktiivisin kokoelmien kartuntavaihe sijoittuu todennäköisesti aikaan ennen museon perustamista: Pääasiallinen kokoelma on kerätty ennen perustamista ja avaamisen yhteydessä. Nykyään kokoelmat karttuvat satunnaisista lahjoituksista. (Rosenlew-museo). 24
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa museoiden kokoelmien kartunta ainakin vuonna 2009 melko vähäiseltä. Tuhansista kappaleista vuodessa puhutaan ainoastaan joidenkin valokuvalahjoitusten kohdalla, kymmenistä tai korkeintaan sadoista esinelahjoituksien kohdalla ja taideteos-ostot vuodessa ovat muutaman tai muutaman kymmenen teoksen suuruisia. 3.6. Näyttelytoiminta Saara Maria Huilla Modernin taiteen museo Kuntsia lukuun ottamatta kaikilla kyselyyn vastanneilla museoilla on olemassa jonkinlainen perusnäyttely. Suurimmalla osalla se on pysynyt museon avaamisesta lähtien muuttumattomana. Muutama museo on lisännyt perusnäyttelyidensä määrää, mutta vaikuttaa kaiken kaikkiaan siltä, että valmiisiin näyttelyihin ei avaamisen jälkeen enää kosketa. Pienten parannusten sijaan tehdään mieluummin kokonaan uusi näyttely. Ainoastaan EMMA kertoo uudistavansa kokoelmanäyttelyään lähes vuosittain. Kysely ei valitettavasti antanut vastauksia siihen, mitä suunnitelmia 2000-luvun museoilla on perusnäyttelyidensä suhteen. Olisi ollut mielenkiintoista saada selville, millaisena museot näkevät omien perusnäyttelyidensä tulevaisuuden: Ollaanko perusnäyttelyä jollain tapaa kehittämässä tai kenties vaihtamassa? Asiaa olisi ollut mielenkiintoista tutkia, sillä perusnäyttelyn olemukseen liittyvät näkökulmat olisivat varmasti kertoneet paljon vastaajien museokäsityksistä. Kysyttäessä museoilta perusnäyttelyn tietoja vaihtelivat vastaukset laidasta laitaan: Sanottakoon perusnäyttelyksi nyt esilläolevia laitteita. Ne ovat vitriineissä, lyhyin tekstein selitettyinä. Näyttely=kokoelma... Perusnäyttely on hyvin pitkälti yhtä kuin museo. Perusnäyttely on usein museon perusta, mutta Kuntsin näyttelytoiminta perustuu pelkästään vaihtuviin näyttelyihin: Jatkuvasti vaihtuvia näyttelyitä 6-10/v. Näyttelyt tuotetaan itse, yhteistyössä tai laajoja teema tai retrospektiivisiä näyttelyitä. 25
Vaihtuvia näyttelyitä järjestetään 2000-luvulla perustetuissa museoissa kaiken kaikkiaan todella ahkerasti. Vastauksia käsittelen 44 museon osalta. Noin 27%:ssa eli 12 museossa vaihtuvia näyttelyitä ei olla järjestetty, joista tosin Piippolan kirkkomuseolla ("Vaihtuvat näyttelyt suunnitteilla.") ja Körttimuseolla ("Vaihtuvista näyttelyistä on joitakin kaavailuja, mutta ei vielä toteutuneita.") asia on suunnitteilla. Tervon museo ei ole vastauksissa mukana, koska sitä ollaan vasta avaamassa. Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa pyritään pitämään yllä autenttista kokonaisuutta, mihin vaihtuvien näyttelyiden ei kenties edes katsota kuuluvan. Tämän lisäksi osa vastanneista museoista näkee tehtäväkseen koko kokoelmansa samanaikaisen esittelyn, joilloin vaihtuville näyttelyille ei jää tilaa eikä niille myöskään nähdä tarvetta. 68%:a eli 30 vastannutta museota järjestää vaihtuvia näyttelyitä museossaan. Kokonaisuudessaan vaihtuvien näyttelyiden museoista 43% oli ammatillisia (13/30) ja 57% ei-ammatillisia (17/30). Vaihtuvien näyttelyiden järjestäminen siis todella katsotaan kuuluvan museon tehtäviin niin ammatillisissa kuin ei-ammatillisissakin museoissa. Vaihtuvia näyttelyitä järjestävistä museoista 63 %:lla (19/30) on korkeintaan kerran vuodessa tai harvemmin uusittava vaihtuva näyttely ja jopa 37 %:lla (11/30) vaihtuvia näyttelyitä on vuodessa useampia. Joillakin museoilla on samaan aikaan esillä useita eri vaihtuvia näyttelyitä. Vaikka suurin osa museoista järjestääkin vaihtuvia näyttelyitä, on niiden vaihtuvuustiheyden suhteen huomattavissa ero ammatillisten ja ei-ammatillisten museoiden välillä: Ammatilliset museot järjestävät vuodessa useita vaihtuvia näyttelyitä kun taas ei-ammatillisten museoiden vaihtuva näyttely on pystyssä vähintään vuoden. Suurin osa niistä museoista, joilla on korkeintaan kerran vuodessa tai harvemmin uusittava vaihtuva näyttely, ovat ei-ammatillisia; 14 ei ammatillista museota (74%) ja 5 ammatillista museota (26%) järjestää korkeintaan kerran vuodessa uusittavia vaihtuvia näyttelyitä. Suurin osa niistä museoista, joilla on vuodessa useita jopa samanaikaisia vaihtuvia näyttelyitä, ovat toiminnaltaan ammatillisia; 8 ammatillista museota (72%) ja 3 eiammatillista museota (27%) järjestää useita vaihtuvia näyttelyitä vuodessa. Ei-ammatillinen museo Kamerataivas nousee vastaajien keskuudesta esiin aktiivisena toimijana ja laadukkaiden vaihtuvien näyttelyiden järjestäjänä: 26
Vaihtuvia näyttelyitä kesä - syyskuu, kuukausittain, yhtäaikaa 4 näyttelyä (Näyttelykauden aikana on esillä myös valokuvanäyttelyitä. Kukin näyttely on esillä kuukauden. Olemme saaneet nimekkäiden suomalaisten kuvaajien näyttelyitä...riispelto ja joki, Jussi Aalto. The Ink kitchen, Markku Teerikorpi ja lisäksi koko viime kesän oli esillä japanilaisen Kiyomi Sanefujin iso näyttely. Valokuvanäyttelyille on oma n. 150 m2 tila). Ammatillisten museoiden ryhmässä Raision museo Harkko on yksi vaihtuviin näyttelyihin panostaja: Vuodessa viisi vaihtuvaa näyttelyä: neljä taidemuseon puolella, joista yksi kokoelmanäyttely ja arkeologisella osastolla vuorottelevat arkeologiset ja kulttuurihistorialliset näyttelyt, vaihtuvat vuosittain. Museonjohtaja vastaa museon näyttelypolitiikasta, ja museon kaikki näyttelyt tuotetaan itse (mukaan lukien näyttelyarkkitehtuuri ja graafinen suunnittelu. Taidmuseon näyttelyt ovat joko kokoelmanäyttely, kutsunäyttely (yksittäinen taiteilija tai ryhmä), jurytetty näyttely tai näyttelyhaun kautta tullut näyttely. Arkeologi vasta arkeologisen osaston näyttelyistä. Vaihtuvien näyttelyiden tilat ovat selkeästi perusnäyttelytiloja suuremmat. Museon tiloilla on luonnollisesti suuri vaikutus siihen, missä mittakaavassa toimintaa voidaan tehdä. EMMA ja Kierikkikeskus ovat molemmat ammatillisia museoita, jotka järjestävät useita vaihtuvia näyttelyitä vuodessa. EMMA:lla vaihtuvien näyttelyiden pystyttämiseen on käytettävissä puolet koko museon näyttelytiloista (2500 m2) kun taas Kierikkikeskuksen vaihtuvien näyttelyiden tiloina ovat "yläkerran parvi 25 neliötä, sekä auditorio 125 neliötä. Tilanpuutteella ei kuitenkaan suurempaa vaikutusta näyttelyiden järjestämiseen ole. Pieneenkin tilaan näyttelyitä saadaan tehtyä tai jopa silloinkin kun tilaa ei ainakaan periaatteessa ole: Museolla ei ole vaihtuvien näyttelyiden tilaa. Vaihtuvat näyttelyt sijoitetaan perusnäyttelyiden lomaan tai toteutetaan kaupungin taidemuseon tiloissa. (SAMU). Suomeen 2000-luvulla perustettujen museoiden tämänhetkinen näyttelytoiminta vaikuttaa ainakin tilastollisesti hyvältä. Monen museon toiminta on kuitenkin vasta alkutekijöissä. Tulevaisuudesta ei voida vielä puhua vaan se jää nähtäväksi. 27
4. Museoiden nykytilan arviointi museoiden omasta näkökulmasta Suvi Huttunen 2000-luvulla perustettujen museoiden tilanteen arvioimiseksi vastaajia pyydettiin avoimilla kysymyksillä arvioimaan edustamansa museon vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkakuvia SWOT-analyysin tyyliin i. Tämän lisäksi vastaajat saivat numeerisesti asteikolla 1-5 arvioida kuinka hyvin museon toiminta vastaa alkuperäisiä suunnitelmia, sekä omaa tyytyväisyyttään museon toimintaan. Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden kohteita sai vielä täsmentää avoimen kysymyksen avulla. Lopulta tiedusteltiin myös museon kehittämissuunnitelmia. 4.1. Yleinen tyytyväisyys museon toimintaan Selvä enemmistö vastaajista (64%) 1 oli tyytyväisiä museon nykyiseen toimintaan (vastaus 1 tai 2, kuva 4.1). Ammatillisissa museoissa museon toimintaan oltiin hieman tyytyväisempiä (75%) kuin ei-ammatillisissa museoissa (60%). Täysin tyytymättömiä museon toimintaan ei ammatillisten museoiden vastaajissa ollut lainkaan. Museon toiminta vastasi hyvin alkuperäisiä suunnitelmia 70% mielestä (kuva 4.2). Kuva 4.1. Tyytyväisyys museon nykyiseen toimintaan, prosentteina vastanneista. 1 Tyytyväisyyttä museon toimintaan ja toiminnan vastaavuutta alkuperäisiin suunnitelmiin tiedustelleisiin kysymyksiin vastasi yhteensä 47 vastaajaa, jotka edustivat 45 eri museota. Näistä 12 oli ammatillisia museoita ja 33 ei-ammatillisia museoita. Useat samaa museota koskevat vastaukset tulivat ei-ammatillisista museoista, ne on tässä kelpuutettu erillisiksi vastauksiksi. 28
Vastaavuuden suhteen ammatillisten ja ei-ammatillisten museoiden välillä ei ollut käytännössä eroa. Sen sijaan ammatillisissa museoissa toiminta ei joissain suhteissa vastannut suunnitelmia yleisemmin (25%) kuin ei-ammatillisissa museoissa (14%). Tämä, ehkä yllättäväkin tulos voi selittyä suunnitelmien suuremmalla tarkkuudella ammatillisissa museoissa, jolloin suunnitelmista poikkeaminen on selkeämmin havaittavissa. Kuva 4.2. Museon toiminnan vastaavuus suhteessa alkuperäisiin suunnitelmiin, prosentteina vastanneista. Yleisesti ottaen museon toimintaan tyytyväisten mielestä myös museon toiminta vastasi suunnitelmia ja tyytymättömien edustamien museoiden toiminta ei vastannut suunnitelmia. Alkuperäisten suunnitelmien toteutuminen ei kuitenkaan tarkoittanut täyttä tyytyväisyyttä, mistä kielii ero täysin tyytyväisten, 11%, ja täydellisen vastaavuuden, 34%, välillä. 4.2. Vahvuudet ja heikkoudet Vastausten perusteella esiin nousseet museoiden vahvuudet ja heikkoudet ovat liitettävissä seitsemään eri kategoriaan, jotka toki osin linkittyvät toisiinsa. Nämä ovat 1) henkilöstöön ja taustaorganisaatioon liittyvät asiat, 2) museon käytössä olevat tilat ja sijainti, 3) museon kokoelma, 4) museon edustama aihepiiri ja sen ainutlaatuisuus, 5) museon toiminta, kuten näyttelyt, opastukset, työpajat ja markkinointi, 6) museon yleinen tunnettuus ja suosio sekä 7) museon taloudellinen tilanne. Taulukossa 4.1 on esitetty näiden seikkojen yleisyys vastausten keskuudessa eriteltynä ammatillisiin ja ei- 29
ammatillisiin museoihin 2. Museoiden vahvuudet jakautuivat melko tasaisesti kaikkien kohtien kesken, ainoastaan taloudelliset tekijät eivät olleet museoiden vahvuutena ja tunnettuus ja suosio sai muita kohtia selkeästi vähemmän mainintoja. Museoiden pääasiallisina heikkouksina olivat henkilöstöön ja taustaorganisaatioon liittyvät seikat, tilat ja sijainti sekä taloudelliset seikat. Taulukko 4.3. Suomen uusien museoiden vahvuudet ja heikkoudet museoiden edustajien mukaan, prosenttia kysymyksiin vastanneista Vahvuus Kaikki Heikkous Kaikki Ammatilliset Eiammatilliset Ammatilliset Eiammatilliset Henkilöstö ja taustaorganisaatio 34 % 38 % 32 % 49 % 46 % 50 % Tilat, koko, sijainti 43 % 46 % 42 % 42 % 31 % 47 % Kokoelma 30 % 31 % 29 % 7 % 8 % 7 % Aihepiiri, 41 % 31 % 45 % - - - ainutlaatuisuus Toiminta 34 % 62 % 23 % 7 % 8 % 7 % Tunnettuus ja suosio 16 % 15% 16 % 7 % 15 % 3 % Talous - - - 40 % 23 % 47 % Henkilöstöön ja taustaorganisaatioon liittyvät asiat olivat monelle museolle sekä vahvuus että heikkous. Ammatillisissa museoissa ne mainittiin vahvuutena hieman useammin kuin ei-ammatillisissa museoissa ja toisaalta ei-ammatillisissa museoissa ne mainittiin hieman useammin heikkoutena. Kuitenkin usein sama museo raportoi sekä heikkoudesta että vahvuudesta. Henkilöstön osalta tämä ilmeni siten että käytettävissä olevaan henkilökuntaan oltiin tyytyväisiä ja heidän ammattitaitoaan arvostettiin, mutta toisaalta henkilökuntaa oli tarpeisiin nähden liian vähän. Tällainen henkilöstöön liittyvä huoli linkittyy suoraan taloudellisen tilanteen heikkouteen, ei ole varaa palkata riittävästi henkilökuntaa ja tätä esiintyi sekä ammatillisilla että ei-ammatillisilla museoilla. Vapaaehtoisvoimin toimivilla ei-ammatillisilla museoilla vapaaehtoisten saatavuus saattoi aiheuttaa huolta. Taustaorganisaatio oli monelle museolle syy olla olemassa ja organisaation, esimerkiksi seuran tai säätiön innostus oli museon keskeinen eteenpäin vievä tekijä. Taustaorganisaation tai muuten museota puuhanneen ryhmän aktiivien iäkkyys oli kuitenkin monen museon heikkous. Nuoria aktiiveja ei oltu saatu rekrytoitua museon asialle ja pelkona oli että heitä ei ole tulevaisuudessakaan. Toisaalta joissain tapauksissa koko taustaorganisaation into museotoimintaan oli heikennyt esimerkiksi henkilövaihdosten tai toiminnan uudelleenorganisoinnin vuoksi, tällöin 2 Jaottelu perustuu avoimiin vastauksiin, jolloin vastaaja on kertonut vahvuudet ja heikkoudet sen mukaan mitä hänelle on tullut mieleen tietämättä myöhemmin luotuja luokkia. Vahvuuksia saatiin 44 museon osalta, heikkouksia 43 museon osalta. 30