Kapula Käpylän musiikkiopiston tiedotuslehti 2/08-09
Kapula Käpylän musiikkiopiston tiedotuslehti 2/08-09 Kanslia tiedottaa... Rehtorin palsta... Lumikuningattaren sävellystyöpajassa... Paluu Taivaskalliolle - Marttiina Ahlström... 3 3 4 7 Tri Suzuki 110 vuotta - valtakunnallinen juhlakonsertti 19.10.2008... 9 CD-äänitystä Koskelan kirkossa - orkesterilta tulossa levytys... 10 Eläimellinen iltasoitto Koskelan kirkossa 6.11.2008... Juho Valtonen Cannesissa viulukilpailuissa... Näppärikurssi Käpylän peruskoululla 21.- 23.11.2008... 12 13 15 Yhteystiedot Käpylän musiikkiopisto Taivaskalliontie 3, 00600 Helsinki p. 7206610 kanslia www.kmo.fi kmo@kmo.fi Kannen kuva: Näppärikurssilaiset laulavat Käpylän peruskoulun salissa 2
Kanslia tiedottaa Rehtorin palsta Kanslia on avoinna koulupäivisin ma-ke klo 10-15. Talouspäällikkö Sirpa Sarnasto on tavattavissa yleensä ma-ke toimistoaikaan. Orkesterin joulukonsertti JA MIELEEN HILJAISEEN... soi Koskelan kirkossa sunnuntaina, 14.12. 2008 klo 18.00. Konsertin solistina on oopperalaulaja Johanna Rusanen. Orkestereita johtaa Ahti Valtonen. Vapaa pääsy, ohjelma 10. Opiston joulukonsertti keskiviikkona 17.12.2008 klo 19 Koskelan kirkossa koostuu jouluisesta musiikista: soitinsovituksista ja yhteislauluista. Tervetuloa koko perheen voimalla! Joululoma alkaa 18.12., ja kevätlukukausi 2009 käynnistyy loppiaisen jälkeen, tammikuun 7. päivä. Seuraava KAPULA ilmestyy ennen hiihtolomaa. Hyvää ja rauhaisaa Joulua! Syyskausi alkaa olla ohitse, joulu tulla jollottaa, kuten vanha sanonta kuuluu. Aktiivisen syksyn eräs ehdoton kohokohta oli näppärikurssi. Siitä Kapulan sivuilla tuonnempana. Kierrätystorni on ilmestynyt opiston aulaan ja se on kiitettävästi huomioitu. Kiitos siitä. Vielä pyytäisin huomioimaan, ettei kierrätystornin laatikoihin laiteta huuhtelemattomia purkkeja, vaan ne voidaan jättää viereiselle pöydälle. Henkilökunta hoitaa ne siitä eteenpäin. Tornin päällä on luettavissa joitakin kierrätysohjeita. Energiajaeastiaa ei vielä ole takapihallamme, koska meneillään on eräänlainen kartoitus kertyvän muovijätteen määrästä. Luvassa se kuitenkin on. Lisälumen ja pakkaskelien toivossa rauhallista, armorikasta Joulun aikaa kaikille toivottaen Raimo Päiväläinen 3
Lumikuningattaren sävellystyöpajassa Höh, höh, höö - Höh, höh, höö Mmmm Mmmm Ömn ad tsii mop Ömn ad tsii mop Kaiku toimi kohtalaisesti perjantai-illan teorialuokassa. Saattoi olla etäisen udmurtin ja esperanton sekoitus, jolla säveltäjä Markus Fagerudd sai oppilaat helposti mukaan 'alkuverryttelyyn' sävellystyöpajan toisessa tapaamisessa perjantaina, 7.11.2008. jakeiksi ja päästiin lämmittelyn aiheeseen: Kaikessa, mitä puhut, on rytmiä, kokeile, usutti Fagerudd. Hetken kokeilujen tuloksena kirjattiin lauseen Mun äidin nimi on Tuutu - rytmi taululle: tan-ti-ti tiri-ti ti-ti. Siitä hahmosta alettiin tekemään musiikkia. Rytmipätkän koostumusta tutkittiin, katotaas tää rytmi nyt vielä Mitä atomei tääl' on? Fagerudd poimi ryhmältä tiedot eri nuottiarvoista ja tahtilajin. Teoriaa käytännössä. Samalla tuli selvitetyksi, mikä on fraasi. Tarkat säveltasot eivät siis olleet kiinnostavia tässä vaiheessa, ainoastaan hahmo, blaa, hyyppä, kuten ryhmä sen nimitti. Työpajat kokoontuvat syksyllä kolmena viikonloppuna. Fagerudd nauhoittaa ryhmän tuotoksia ja muokkaa niistä musiikkia kevään musiikkinäytelmäesitykseen. Tarina Lumikuningattaresta esitetään maaliskuussa yhteistyössä Käpylän peruskoulun kanssa. Työpajan oppilaat toimivat myös esitysten muusikkoina. Harjoitukset jatkuvat tammikuussa. Takaisin luokkaan. Vähitellen kaikutehtävät tulivat rytmikkäiksi Tarkkasilmäiset näkevät hyypän - hahmon - taulun yläosassa. Alkuverryttelyä kaikutehtävillä. 4
Rytmipätkän palasista tehtiin monistamalla uusia kokeiluja. Fagerudd ohjeisti pianistit rakentamaan jatkuvan säestyksen Am ja C-soinnuilla. Tuttua lauserytmiä käyttävät improvisaatiot (Aleksi, ota F#-pentatoninen, Veera, käytä E-duuria ym.) eri soittimilla tuottivat kokonaisuuden, joka muistutti yllättäen jossain määrin kreikkalaista kansanmusiikkia! Fagerudd sai ryhmän uskaltamaan. Hyvä ryhmä, hän kuuluu sanoneen. Välillä pohdittiin, mitä musiikki oikeastaan on. Reippaasti käytiin kokeiluihin käsiksi: Harmonikan soittajat Viivi Tigerstedt ja Noora Nyyssönen soittivat improvisoidun duon, jossa kertoivat harmonikoilla, mitä tänään tapahtui, F-duurissa. Alla oli pianistien vuorokäsikomppi F-duurissa peruspulssia tukemassa. Sitten Fagerudd keksi ottaa blues-kaavan käyttöön, soinnutus sen mukaan, ja päälle improvisointia eri soittimilla. Taas toimi! keskustelua musiikillisesta viestinnästä. Pitäisikö nuottien välinen intervalli kutsussa olla nouseva vai laskeva? Onko nouseva liian käskevä, vai riippuuko viesti sittenkin enemmän crescendon määrästä? Odotamme mielenkiinnolla, millainen musiikki meitä odottaa maaliskuun esityksissä. Ainakin sen säveltäminen näytti hauskalta, opettavaiselta ja mielenkiintoiselta. Työpajaan osallistuvat pianistit Aleksi Vartiainen, Veera Snellman, Jutta Tuomi, Vilma Lappi ja Vilma Lähteenmäki, bassoklarinetisti Anna af Schulten, klarinetistit Hanna Hujanen ja Pentti Rantanen, huilisti Martta Haakana, harmonikan soittajat Viivi Tigerstedt ja Noora Nyyssönen, nokkahuilisti Ida Kupiainen, käyrätorven soittajat Veikko Räty ja Aleksi Pippuri. Miltä traktori kuulostaa? Entä poliisi? - Vastaukset tulivat melko pian, sillä kaikilla on olemassa mielikuva näistä äänistä. Entä koiran ulkoiluttaja, miltä se voisi kuulostaa? venytti Fagerudd ryhmäläisten mielikuvitusta. Sitten varsinaisiin töihin. Miten sitten sävelletään Lumikuningattaren musiikkia? Työpaja ryhtyi miettimään, miltä voisi kuulostaa Lumikuningattaren kohtaus, jossa Lumikuningatar kutsuu Kaita ja hän lähtee ääntä kohti. Kaai! Musiikkia lähdettiin muokkaamaan kahdesta nuotista. Syntyi syvällistä Bassoklarinetti saa nojailla lattiaan. 5
Käpylän koululla ilmaisutaidon ryhmä on aloittanut harjoituksensa; Lisa Pälikkö meni toimintaan mukaan marraskuun lopulla. Kain ja Kertun päärooleihin on kuulemma jo runsaasti halukkaita. Kevätpuolella näytelmäharjoituksia pidetään koulun lukujärjestyksen mukaisesti keskiviikkoina iltapäivisin. Oheisten kuvien ilmeet kertovat työpajasta aika paljon. Hyyppä kirvoitti hyvät naurut. Sointuja ja komppeja nelikätisesti. Markuksen salaiset harmonikkaohjeet Viiville. 6
Paluu Taivaskalliolle - Marttiina Ahlström Marttiina Ahlström on hänkin Käpylän ja etenkin Marja-Leena Mäkilän - kasvatteja. Leenan nimi tulee joka paikassa esiin, nauraa Marttiina jossain haastattelun lomassa. Marttiina valmistui Stadiasta huilunsoiton opettajaksi keväällä 2007. Huilussa opettajana oli Liisa Ruoho, pedagogiikassa tuttu ihminen, Marja- Leena Mäkilä ja myöhemmin Anja Voipio. Koko opiskelun ajan olen opiskellut lisäksi Suzuki-pedagogiikkaa samalla. Suoritan ensi kesänä ylimmän, 5-tason tutkinnon todennäköisesti ennen Ellivuoren leiriä, jolloin ulkomaisia opettajia tulee Suomeen ja samalla lautakuntaan. Tutkintoon häntä ovat ohjanneet Marja-Leena Mäkilä sekä Eija Puukko. 5-tason konserttiosuus on jo niin laaja, että teen sen erikseen, omana konserttinaan, suunnittelee Marttiina. Heini Lehtoa (opistomme opettajia hänkin) hän on jo pyytänyt pianistikseen. Hän tuntee muuten Heinin varsin kaukaa: soittoharrastus alkoi neljävuotiaana Keski-Helsingin musiikkiopistossa Suzukimenetelmällä, jossa soittoparina oli juuri Heini Lehto. Pianoa soitin lukioikään asti, mutta sitten piano jäi ja huilu vei, kertoo Marttiina. Pianoa soittava huiluopettaja pystyykin nyt tunneillaan säestämään oppilaitaan. Suzuki-opettajaksi voi kouluttautua Suzuki-yhdistyksen kautta. Suomessa Suzukipedagogiikkaa ei tarjota korkeakoulussa normaalin opiskelun osana; Ruotsissa kylläkin, kertoo Marttiina. Hän opiskeli vuoden Malmössä Anders Ljungar-Chapelonin johdolla. Marttiina ohjaa Iina Huhtista tunnin aluksi ääniharjoituksissa. 7
Suzuki-opettajan koulutus jakaantuu viiteen tasoon. Jokaiseen tasotutkintoon kuuluu konserttiosuus (ennalta määrätyt tutkintokappaleet), opetusnäyte ja haastattelu. Suzuki-koulutuksessa joka tasosta jää muistoksi myös käytännön materiaalin tuhti paketti työeväiksi: jokaisesta tasosta tehdään oma kansio, joka sisältää mm. kaikkien sen tason kappaleiden tarkat ruodinnat. Sieltä löytyy joka kappaleesta tieto esim. siitä, mikä on se uusi asia, joka tulee tämän kappaleen myötä, mitkä ovat erikseen harjoiteltavat paikat ja 'teaching pointit' sekä taustatietoa kappaleesta, kertoo Marttiina. Ryhmätuntien pitämistä varten kerätään ja vaihdetaan ryhmäläisten kesken ideoita (eri-ikäisten ryhmille, sekaryhmille), nekin talletetaan kansioon. Kappaleisiin tai pedagogiikkaan liittyvät artikkelit, referaatit ja kirjalliset työt kuuluvat myös koulutukseen. Kirjallisia töitä esim. Marttiina on tehnyt mm. aiheista miten vanhemman rooli muuttuu, kun lapsi kasvaa. 4-tasolle hän kirjoitti oppaan uudelle Suzuki-vanhemmalle. Olen sitä joillekin vanhemmille jo antanut; siitä saa perustiedot metodista. Siitä kansiosta on sitten myöhemmin hyvä etsiä taas eri näkökulmia opettamiseen, toteaa Marttiina Käpylässä Marttiinalla on toistaiseksi vain kolme oppilasta, mutta Espoossa musiikkiopisto Avoniassa (entinen Tapiolan musiikkiopisto) oppilaita on parisen kymmentä, lisäksi joitakin yksityisoppilaita. Toivon kovasti, että saan Käpylästä lisää oppilaita. Täällä on mukava opettaa, kun tuntee kaikki. Täällä on kaikki saman katon alla, sosiaalista. Marttiina näkee opettajan ammatin suurimpana haasteena, monipuolisuuden ja vaihtoehtoisten opetustapojen keksimisen. Haasteellisinta on minusta se, että tunnit ovat monipuolisia sekä opettajalle että oppilaalle. Työkaluja opettamisen monipuolistamiseen pitää olla paljon, että löytää sopivan tavan opettaa juuri tälle lapselle juuri tämä asia. Siinä tasokansioihin kerätty Suzuki-koulutusmateriaali auttaa. Tasapaino pitää löytyä myös omien konserttien ja keikkojen (mm. kitaristi Jarkko Helinin ja muiden vanhojen soittokaverien kanssa) sekä opetuksen välillä. Marttiina aloittaa opettamisen Suzukimenetelmällä, jos lapsi on alle kouluikäinen ja vanhemmat sitoutuvat menetelmään. Se on minulle tutuinta, helpointa. Siinä ollaan silmäkkäin, ei ole nuottitelinettä välissä, ja opitaan pelkästään korvalla. Hauskinta on se, kun oppilas huomaa osaavansa sen, mitä on kuunnellut, kuvailee Marttiina. Marttiina on elokuvaharrastaja lukuun ottamatta kauhuelokuvia. Sinkkuelämää kävimme katsomassa porukan kanssa, ensi-illassa. Uusi harrastus on juokseminen. Ensimmäisellä lenkillä jaksoin juosta vain kahdeksan minuuttia, nyt menee jo melkein tunti! (uusi ennätys rekisteröitiin 29.9.08) 8
Tri Suzuki 110 vuotta - valtakunnallinen juhlakonsertti 19.10.2008 Kulttuuritalo täyttyi soittavista lapsista ja heidän perheistään sunnuntaina, 19.10.2008. Tuttuja sävelmiä olivat soittamassa Uudenmaan Suzuki-instituutti, Tampereen Suzukikoulu, Kuopion Musiikinystäväin Musiikkiopisto, Mikkelin Musiikkiopisto, Järvenpään musiikkiopisto ja Käpylän musiikkiopisto. Konsertti alkoi sellistien ryhmän esityksellä, sitten olivat vuorossa pianistit, laulajat, kitaristit, huilistit, viulistit, alttoviulu ja lopuksi useiden soitinryhmien yhteisesiintymisiä. Konsertin toteutuksesta varsin suuri osuus lepäsi Käpylän musiikkiopiston opettajien harteilla. Mukana oppilaineen olivat Anja Maja, Jari Manninen, Raimo Päiväläinen, Marja- Leena Mäkilä, Marttiina Ahlström, Hannele Lehto ja Marja Olamaa, sekä Heini Lehto säestäjänä. Oheisessa Suomen Suzuki-yhdistyksen puheenjohtajan, Marja Olamaan tervehdys konsertin ohjelmalehtisestä. Hyvä kuulija, Kulttuuritalon konserttilavalla on tänään neljäsataa nuorta soittajaa ja laulajaa juhlistamassa Shinichi Suzukin syntymän 110-vuotispäivää. Mikä heitä yhdistää? Oivallus, jonka Suzuki teki melkein kahdeksankymmentä vuotta sitten: Kaikki lapset oppivat puhumaan äidinkieltään kuuntelemalla ja toistamalla väsymättä samoja sanoja yhä uudelleen. Musiikin opiskelu voi olla yhtä luonnollista ja palkitsevaa. Musiikki osana lapsen jokapäiväistä kasvuympäristöä antaa elämän eväiksi kauneudentajua, tunne-elämän rikkautta, luovuutta ja henkisen kasvun rakennusaineita. Jokaisessa lapsessa olevaan lahjakkuuteen ja oppimiskykyyn uskoen vanhemmat ja opettajat kasvattavat motivoiden, kannustaen, näyttäen ilonsa. Lapset tuntevat itsensä hyväksytyiksi, he oppivat ponnistelemaan päämäärän saavuttamiseksi eivätkä lannistu vastoinkäymisistä. Shinichi Suzuki ohjaa pientä viulistia soittamaan isolla äänellä; sormet korvissa vaimentavat - iso ääni ei pelota. Marja Olamaan kuva vuodelta 1981. Tämän konsertin esiintyjät tulevat eri puolilta Suomea. Heitä yhdistää myös se, että he osaavat heti soittaa ja laulaa yhdessä, sillä heillä on yhteinen 9
kieli, yhteiset kappaleet, jotka soivat kaikissa Suzuki-perheissä. He eivät ole aloittaneet opiskeluaan musikaalisuustestien kelpuuttamana, vaan heidän mahdollisuuksiinsa on uskottu. Suzukin opetusmenetelmä on levinnyt ympäri maailman kaikkiin maanosiin, tällä hetkellä Euroopassa 23 maahan. Opetusta annetaan viulun, alttoviulun, sellon, pianon, poikkihuilun, nokkahuilun, kitaran, mandoliinin, harpun, trumpetin ja urkujen soitossa sekä laulussa. Suzuki sanoi itse pelottavaksi havaintoaan siitä, että lapset eivät omaksu ainoastaan sanoja ja musiikkia, vaan kaiken ympärillään olevan hyvän ja pahan. Hänen unelmansa oli turvata jokaiselle lapselle huolenpito, hyvä kasvatus ja koulutus. Kuinka ajankohtaisia ovatkaan hänen ajatuksensa kasvattajien vastuusta 110 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. Juuri nyt lapset ja nuoret tarvitsevat meidän aikuisten aikaa ja rakkautta. Nauttikaa konsertista! Marja Olamaa Suomen Suzuki-yhdistyksen puheenjohtaja ****************** Oppilaamme maailmalla Opistomme entinen oppilas Kari Olamaa on saanut nuorelle lahjakkuudelle myönnetyn erikoispalkinnon kansainvälisessä Heino Eller -viulukilpailussa Tallinnassa lokakuussa. Onnittelut! CD-äänitystä Koskelan kirkossa - orkesterilta tulossa levytys Ahti Valtonen ja opiston orkesterit ovat tekemässä cd:tä; tarkoituksena oli saada se jouluksi valmiiksi, mutta pelottaa, että se ei ehdi, sanoo Ahti. Äänittäjänä toiminut Matti Elsinen on ollut sairaana, ja olemassa oleva levyn äänimateriaali kaipaa vielä editointia. Joitakin äänityksiäkin oli vielä suunnitteilla. Juniorijouset ovat soittaneet jo purkkiin Piazzollaa, Virtuosi di futuroorkesteri Rezö Kokaita, ja Enkelit ja Sankarit heprealaisen sävelmän Dance, dance, Kukkuvan kellon ja Hunters Chorus -kappaleen. Sinne on lisäksi tulossa Johanna Rusasen laulamina tuttuja joululauluja, Adamin Jouluyö, Varpunen jouluaamuna, En etsi valtaa, loistoa ja Sylvian joululaulu, kertoo Ahti. Levyn kannen on suunnitellut orkesterin jäsen Tuukka Paikkari. Kansi on graafinen, ei suoraan esitä mitään. Tein kuvankäsittelyllä aika impressionistisen, maalauksellinen kuvan. Tuukka opiskelee kolmatta vuotta Metropoliassa, tähtäimessä graafikon tutkinto parin vuoden päästä. Cd:n kansi sopii samalla täydentämään Tuukan portfoliota (tehtyjen töiden sähköistä kansiota) jota tarvitaan myöhemmin esim. töitä etsiessä. Viulunsoiton Tuukka aloitti Jyrki Pietilän suzukioppilaana, 4-vuotiaana Keravalla, ja siirtyi Ahdin oppilaaksi Käpylään yläasteikäisenä. Kauanko olet ollut orkesterissa? Sitä en muista, sitä on niin pitkä, pitkä aika... 10
Tuukka oli mukana soittamassa myös äänityksissä ja piti niitä mukavana, uutena kokemuksena. Oli oikein kivat viikonloput, kommentoi Tuukka soittosessioita. Myös viulisti Tiina Rantanen oli kokemukseen tyytyväinen. Olihan se rankkaa, kun piti keskittyä koko ajan, mutta ei oikeastaan stressaavaa. Uudestaan piti joskus ottaa sen takia, että tuli mukaan joku kolaus, mutta meidän soittojen takia ei niinkään, kuvailee Tiina. Alla kuva Tuukka Paikkarin suunnittelemasta cd:n kannesta.. P.S. Viime hetken tiedot Ahti Valtoselta lupailevat levyn ilmestymistä orkesterin joulukonserttiin mennessä! 11
Eläimellinen iltasoitto Koskelan kirkossa Eläimellisen iltasoiton valmistelut alkoivat lokakuussa. Muskarin ja karuselliryhmien lapsille soitettiin eläinaiheisia kappaleita otsikolla Mitä tulee mieleen? Kuunnellessaan kappaleita lapset keksivät niistä sanoja, jotka kerättiin talteen. Opiston virallinen riimittelijä Merja Somiska muokkasi sanoista runoja, ja konsertissa 6.11.2008 esitettiin runot ja musiikkikappaleet yhdessä. Lapsia jännitti erityisesti kuulla, missä kohtaa juuri hänen keksimänsä sana esiintyi, oliko se päässyt mukaan! Alla esimerkkinä yksi illan runoista, aiheena ROTTA: Rottapolo, pesäkolo harmaa rotta, LÄSKIROTTA rotta ylväs, vapaa valpas märkä turkki pystyssä viemärissä matkustaa Kappaleet ja runot ovat sittemmin myös muotoutuneet lasten piirroksiksi. Näitä hienoja piirroksia saamme vielä nähdä kevätpuolella. Konsertin eläinaiheiset sävelteokset olivat: K. Amos, kokoelmasta Animal Friends: Gerbiilit ja Kilpikonnat - huilistit Joppe Rauhamaa, Emmi-Maria Husu, Marie Lundgren, Eevi Hölsä, Alma Ritvaniemi, Panu Pättikangas. Saksalainen kansans.: Rotta Regina Viertonen, käyrätorvi R. Mooney: Mehiläinen ja virtahepo sellistit Enni Honkanen ja Sahrami Huhtala M. Meritähti: Ihahaa yhteislaulu Peeter Saar: Kavala Kettu ja Iloinen delfiini Hanna Hujanen, klarinetti trad.: Etana - Dennis Magnusson, harmonikka Pingviinilaulun (yhteislaulu) säestäjänä konsertissa toimi Viivi Tigerstedt - harmonikka, muut säestykset hoiti pianisti Heini Lehto. Kotirotta roteva, kukkakimppu käpälässä --- taitaa olla rakastunut?---- Huilistien muodostama gerbiilien ja kilpikonnien ryhmä oli eläimistä suurin. Anu Ekholm ja Lisa Pälikkö pistivät itsensä runonlausujina ja räppääjinä kunnolla likoon. Konsertti oli niin hauska ja monipuolinen, että se täytynee uusia kevätpuolella. Suunnitelmissa on myös pienimuotoinen julkaisu, joka yhdistää lasten sanat, eläimet, piirrokset ja runot. 12
Sellistit Enni ja Sahrami soittivat Mehiläisen ja Virtahevon. Dennis tulkitsi etanan harmonikallaan. ************************************** Juho Valtonen Cannesissa viulukilpailuissa Juho valittiin Suomen edustajaksi kansainvälisen Lions-järjestön viulukilpailuun jo viime keväänä. Kilpailussa oli mukana edustajia noin 20 maasta. Paikalle saapuneista viulisteista Juho tutustui mm. Ruotsin, Viron, Saksan, Brittien ja Turkin soittajiin. Lähinnä se oli lomailua. Kävimme mm. Monacossa, tunnin junamatka, määrittelee Juho reissun antia. Kiittelemme yhdessä kaunista ja hyvin toimivaa rantarataa Ranskan etelärannikolla. Kilpailun ensimmäisellä ja toisella kierroksella Juho soitti Saint-Saënsin Havainnaisen ja Wieniawskin Poloneesin D. Viimeiselle kierrokselle pääsy ja Sarasaten Carmen-fantasian esittäminen kaatuivat ongelmiin pianistin kanssa. Harjoituksissa meni ihan hyvin, mutta esityksessä tuli tempo-ongelmia puolin ja toisin, kuvailee Juho. Hyvää palautetta tuli kuitenkin käytäväkeskusteluissa. Elokuvafestivaali pyörii samassa rakennuksessa. Leffateatterisalin akustiikka oli tosi huono viulunsoittoon. Pitkällä olevien soittajien kilpailuissa palkintojen jako alkaa usein olla mielipidekysymys. Paras soittaja finaalista jäi palkitsematta, kuului Juhon arvio kanssakilpailijoiden sijoittumisesta. Juho pääsi kuitenkin esittämään Carmenia Sibelius-lukion orkesterin solistina lauantaina, 15.11.08, ja myöhemmin myös Kirkkonummen 13
musiikkiopiston orkesterin solistina. Matkakorvauspalkalla, nauraa Juho. Sarasaten mustalaislaulut ovat ehkä menossa Juhon tulkitsemina myös cd:lle, jota Isä Ahti Valtonen ja Käpylän musiikkiopiston orkesteri ovat tekemässä. Äänitys nauhoitetaan Koskelan kirkossa. Siitä lisää toisaalla lehdessä. Juho opiskelee siis Sibelius-lukion ensimmäisellä vuosikurssilla. Hän harkitsee kuitenkin Eiran aikuislukioon siirtymistä, sillä päivät venyvät aika pitkiksi. Harjoittelen niin paljon kuin ehdin. Noin kolmisen tuntia päivässä yritän pitää miniminä. Yleensä se ylittyy ihan hyvin. - Ilmeisesti musiikista on tulossa ammatti? Ei sitä koskaan tiedä, mutta suunta on pelottava. Ainakaan ennen vanhojen tansseja ei koulua viitsi vaihtaa, sillä Sibeliuslukion pojat pääsevät jo lukion ensimmäisellä partnereiksi abiturienttien tansseihin poikia on lukiossa todella vähän. Tuli jo lupauduttua. Aikuislukion opiskelu olisi vapaampaa, pakollisia kursseja Juhon käsityksen mukaan tavallista lukiota vähemmän. Soiton harjoittelu olisi tietysti tehokkaampaa aamu- ja päiväaikaan, kun on vielä virkeä. 8-16-päivinä koulun jälkeen harjoittelussa ei oikein ole mieltä. Katsotaan nyt. Ahti Valtonen on ohjannut poikaansa jo pitkään, mutta nyt Juhon pääopettajana toimii Jari Valo. Juho on ottanut tunteja myös Jaakko Ilvekseltä. Tasosuorituksia ei juuri kannata enempää tehdä, sillä ne eivät kelpaa esim. Sibelius-Akatemiassa, ne joutuisi Harjoittelu vauhdissa, päivittäiseen tapaan. kuitenkin tekemään uudestaan. Kivempi on harjoitella johonkin isompaan konserttiin. Saa nähdä, suuntaako Juho uudelleen jossain vaiheessa Ranskaan. Cannesissa kuulijoiden joukossa oli Lionsjärjestön jäsen, joka tutkii egyptiläistä historiaa. Juhon käteen ojennettiin tämän paleontologin käyntikortti ja kutsuttiin Pariisiin konsertoimaan. 14
Näppärikurssi Käpylän peruskoululla 21. - 23.11.2008 Opistomme järjesti viikonloppuna 21.- 23.11 Käpylän ala-asteen Untamon tiloissa näppärikurssin. Mauno Järvelää voidaan pitää tällä hetkellä maamme tärkeimpänä kansanmusiikin sanansaattajana. Hän oli kuuden opettajansa kanssa valloittamassa meidät kaikki. Kurssilla oli noin sata osallistujaa. Soitinvalikoima oli melkoisen laaja: viulu, alttoviulu, sello, harmonikka, huilu, kitara, käyrätorvi, kontrabasso ja harmoni. Eräs Järvelän ajatuksia näppärikursseilla on, että kurssille voi osallistua minkä soittimen kanssa hyvänsä. Hän kirjoittaa tarpeen mukaan vaikeita tai helppoja stemmoja soittajan osaamisen perusteella. Tärkeää on, ettei kukaan joudu olemaan sormi suussa. Ja jollei soita, niin voi laulaa. Perjantain hallitun kaaoksen hälvennyttyä jokainen löysi paikkansa. Välillä oltiin pienryhmissä, välillä taasen kokoonnuttiin kaikki yhteen. Tärkeitä lounastaukoja, jolloin lapset selvästi solmivat uusia kaverisuhteita, pidettiin sopivissa käänteissä. Maunon sisukimetodi toimii jossain määrin samalla tapaa kuin suzukimetodi. Opettajat soittavat kappaleen malliksi ja sitten mennään. On aina yhtä hämmästyttävää, miten hurjasti laulu raikuu näppärikonserteissa. On ihan turha väittää, etteivätkö lapset laula. Täytyy olla vain oikea naru, mistä vetäistä. Mauno kätkee lisäksi laulun sanoihin aina jotain historiallista tai muuta faktaa. Tänä vuonna on teemana ollut Suomen sota 1808-09. Teema jatkuu siis ensi vuonna. Täytyy sanoa, että ihokarvat nousivat pystyyn ja kyyneleet tulivat silmiin, kun lapset seisomaan nousten soittivat Vaasan marssia, joka oli osa Maunon sävellystä. Ja miten hienoa olikaan olla omine kitaroineen nuorten mukana kokemassa tätä meininkiä. Mauno on ollut tänä vuonna Kiinaa myöden esittelemässä metodiaan. Näppärikursseja on ollut varmaan kymmeniä. Näitä taustoja vasten on melkoisen arvokasta, kun Mauno soitti tiistaiaamuna näppäriviikonlopun jälkeen kertoakseen, ettei millään kurssilla ole tänä vuonna ollut loppukonsertissa yhtä upeata fiilistä kuin Käpylässä. Pari ylimääräistä piti vetäistä. Ja mikä hienointa, Kaustinen saa uusia innokkaita nuoria vieraakseen ensi kesänä. Niin paljon eräät ensikertalaiset asiasta innostuivat. Palaamme taas Järvelöiden kanssa asiaan, kun ohjelmisto on vaihtunut eli 2-3 vuoden kuluttua. Mauno Järvelä tutussa puuhassa. Raimo Päiväläinen 15
Näppärikurssin satoa kuvina