AVARUUSTUTKIMUSLAITOS- TYÖRYHMÄN MUISTIO

AVARUUSTUTKIMUSLAITOS- TYÖRYHMÄN MUISTIO 25.10.2000

KUVAILULEHTI Julkaisija: Opetusministeriö Julkaisun päivämäärä: 30.10.2000 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja,sihteeri) Avaruustutkimuslaitostyöryhmä (ATLA) Puheenjohtaja: professori Seppo Urpo Sihteeri: Janne Lahtinen Julkaisun laji Työryhmän muistio Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm 16.12.1999 Dnro 65/043/99 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Avaruustutkimuslaitostyöryhmän muistio (Promemoria av arbetsgruppen för rymdforskningsinstitutet) Julkaisun osat Tiivistelmä Avaruustutkimuslaitostyöryhmä on selvittänyt niitä hyötyjä ja ongelmia, jotka seuraisivat Suomen avaruustieteen nykyistä suuremmasta keskittämisestä yhteen tutkimusyksikköön tai -laitokseen. Avaruustieteen osalta työryhmä ehdottaa, että Ilmatieteen laitoksen avaruustiedettä harjoittavista yksiköistä muodostetaan asteittain avaruustutkimuslaitos, jonka tehtävänä on kehittää yhteistyössä muiden valtion organisaatioiden ja asiantuntijatahojen kanssa Suomessa harjoitettavaa avaruustiedettä ja luoda sille kehittymisedellytyksiä. Avaruustutkimuslaitos toimii Suomen avaruustieteen kansainvälisenä yhteyspisteenä. Työryhmä ehdottaa edelleen, että Ilmatieteen laitos huolehtii avaruustieteen lainopillisten ja teknisten tukipalveluiden saatavuudesta sekä itselleen että muille avaruustutkimusryhmille. Avaruustutkimuslaitoksen yhteyteen ehdotetaan perustettavaksi yhteistyöryhmä, jossa ovat edustettuina avaruusprojektien rahoittajat ja merkittävimmät avaruustutkimusyksiköt. Kaikkien avaruustutkimusryhmien tiedotustoimintaa ehdotetaan tehostettavaksi. Työryhmä myös ehdottaa, että tutkimuslaitokset ja yliopistot pyrkivät vahvistamaan budjettirahoitusta pitkäkestoisiin avaruustiedehankkeisiin. Kaukokartoituksen ja satelliittigeodesian osalta tämä työryhmä ei tee muutosehdotuksia näiden alojen erilaisen luonteen vuoksi verrattuna muuhun avaruustutkimukseen. Avainsanat (asiasanat) Avaruustutkimus, space science Muut tiedot Sarjan nimi ja numero Opetusministeriön työryhmien muistioita 24:2000 Kokonaissivumäärä 29 Jakaja Yliopistopaino Kieli suomi ISSN 0359-761X Hinta ISBN 952-442-124-0 Luottamuksellisuus julkinen Kustantaja Opetusministeriö

PRESENTATIONSBLAD Utgivare: Undervisningsministeriet Utgivningsdatum: 30.10.2000 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för rymdforskningsinstitutet (Avaruustutkimuslaitostyöryhmä, ATLA) Ordförande professor Seppo Urpo Sekreterare Janne Lahtinen Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Typ av publikation Promemoria Datum för tillsättandet av organet 16.12.1999 Dnr 65/043/99 Publikation (även den finska titeln) Promemoria av arbetsgruppen för rymdforskningsinstitutet (Avaruustutkimuslaitostyöryhmän muistio) Publikationens delar Sammandrag Arbetsgruppen för rymdforskningsinstitutet har utrett nyttan och problemen om rymdvetenskapen i Finland i högre grad koncentreras till en enda forskningsenhet eller ett forskningsinstitut. För rymdvetenskapens del föreslår arbetsgruppen att de enheter vid Meteorologiska institutet som sysslar med rymdvetenskap successivt ombildas till ett rymdforskningsinstitut, vars uppgift är att i samråd med andra statli-ga organisationer och sakkunniginstanser utveckla rymdvetenskapen i Finland och skapa utvecklingsförutsättningar för den. Rymdforsk-ningsinstitutet skall vara den finländska rymdvetenskapens internationella kontaktforum. Arbetsgruppen föreslår vidare att Meteorologiska institutet skall sörja för tillgången till juridiska och tekniska stödtjänster för rymdvetenskapen både för eget behov och för andra rymd-forskningsgrupper. I anslutning till rymdforskningsinstitutet föreslås en samarbetsgrupp med företrädare för finansiärerna för rymdprojek-ten och de viktigaste rymdforskningsenheterna. Alla rymdforskningsgrupper bör effektivera sin informationsverksamhet. Arbetsgruppen föreslår också att forskningsinstituten och universiteten strävar efter att stärka budgetfinansieringen för långvariga rymdvetenskapliga projekt. När det gäller fjärranalys och satellitgeodesi lägger denna arbetsgrupp inte fram några ändringsförslag på grund av att dessa områden är av annan art än den övriga rymdforskningen. Nyckelord rymdforskning, space science Övriga uppgifter Seriens namn och nummer ISSN ISBN

Promemorior av undervisningsministeriets arbetsgrupper 24:2000 0359-761X 952-442-124-0 Sidoantal 29 Språk Finska Pris Sekretessgrad offentlig Distribution Universitetstryckeriet Förlag Undervisningsministeriet DESCRIPTION Publisher: Ministry of Education Date of publication: 30.10.2000 Authors (If a committee: name of organ, chair, secretary) The space science committee Chair: professor Seppo Urpo Secretarie: Janne Lahtinen Type of publication Committee report Contracted by Ministry of Education Committee appointed on 16 December 1999 Dno 65/043/99 Name of publication (also in Swedish) Report of the space science committee (Promemoria av arbetsgruppen för rymdforskningsinstitutet) Parts Abstract The space science committee has looked into the advantages and problems of concentrating Finnish space science into one research unit or institute. The committee proposes that the units carrying out space science at the Finnish Meteorological Institute will be gradually transformed into a space research institute, which will be in charge of developing and promoting Finnish space science together with various state organisations and experts. The space research institute will act as the Finnish liaison in international cooperation. The committee further calls upon the Finnish Meteorological Institute to see to it that there are legal and technical support services available in space science. The committee proposes the appointment of a cooperation group representing funding organisations and major space science units. All space research teams should intensify their dissemination of information. The committee finally proposes that research institutes and universities seek to allocate more budgetary funding to long-term space science projects. Regarding remote sensing and satellite geodesy, the committee has no changes to propose owing to the different nature of these areas as compared to other space research.

Key words Other information the space science Name and number of series Ministry of Education committee reports 24:2000 ISSN 0359-761X ISBN 952-442-124-0 Number of pages 29 Language Finnish Price Degree of confidentiality public Distributed by Helsinki University Press Published by Ministry of Education

SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO TYÖRYHMÄN EHDOTUKSISTA 2. TAUSTA JA TAVOITE 3. KÄSITELTÄVÄN TUTKIMUSTOIMINNAN ALUE 3.1 Avaruustiede 3.2 Kaukokartoitus 3.3 Avaruusgeodesia 4. AVARUUSTIETEEN HISTORIAA SUOMESSA 5. NYKYTILANNE SUOMESSA 5.1 Avaruustiede 5.2 Kaukokartoitus 6. AVARUUSTUTKIMUKSEN TILANNE ERÄISSÄ MUISSA MAISSA 6.1 Ruotsi 6.2 Tanska 6.3 Norja 6.4 Alankomaat 7. TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET 7.1 Avaruustieteen organisointi 7.2 Avaruustieteen rahoitus 7.3 Ilmatieteen laitos avaruustutkimuslaitoksena 7.4 Tukipalvelut 7.5 Kansainvälinen yhteistyö 7.6 Tiedotustoiminta 7.7 Avaruustieteen yhteistyöryhmä 7.8 Avaruustutkimuslaitoksen resurssit 8. VIITELUETTELO LIITE 1. Avaruustutkimuksen laajuus suomessa vuonna 1999 LIITE 2. PRODEX-ohjelma LIITE 3. Ilmatieteen laitoksen panostus avaruustutkimukseen vuosina 2000-2001 LIITE 4. Avaruustutkimuslaitoksen yhteistyöverkosto LIITE 5. Luonnos valtioneuvoston asetuksesta ilmatieteen laitoksesta annetun asetuksen muuttamisesta

Opetusministeriölle Opetusministeriö asetti 16.12.1999 tekemällään päätöksellä työryhmän, jonka tehtävänä oli: 1. selvittää mitä hyötyjä tai ongelmia olisi Suomen avaruustieteen (ml. kaukokartoitusmenetelmien kehittäminen) nykyistä suuremmasta keskittämisestä yhteen tutkimusyksikköön tai tutkimuslaitokseen, jäljempänä "avaruustutkimuslaitos"; 2. mikäli työryhmä päätyy ehdottamaan erillisen avaruustutkimuslaitoksen perustamista, tehdä ehdotukset myös 2.1. avaruustutkimuslaitoksen tehtävistä sekä työnjaosta muiden avaruustutkimusta harjoittavien tutkimusyksiköiden kanssa; sekä 2.2. avaruustutkimuslaitoksen perustamiseen tarvittavista hallinnollisista ja taloudellisista järjestelyistä. Työryhmän puheenjohtajaksi opetusministeriö kutsui professori Seppo Urpon Teknillisestä korkeakoulusta ja jäseniksi seuraavat henkilöt: teknologia-asiantuntija Kimmo Ahola Tekes neuvotteleva virkamies Mirja Arajärvi opetusministeriö teollisuusneuvos Antti Joensuu kauppa- ja teollisuusministeriö hallitussihteeri Mikael Nyberg liikenneministeriö, sittemmin liikenne- ja viestintäministeriö tutkimuspäällikkö Tuija Pulkkinen Ilmatieteen laitos tiedesihteeri Mirja Vihma-Kaurinkoski Suomen Akatemia Kimmo Aholan siirryttyä muihin tehtäviin hänen tilallaan on toiminut yksikön päällikkö Einar-Arne Herland Tekesistä. Työryhmän pysyviksi asiantuntijoiksi opetusministeriö kutsui seuraavat henkilöt: maanmittausneuvos Raimo Vajavaara maa- ja metsätalousministeriö kehittämisjohtaja Juha Vuorimies Suomen ympäristökeskus pääsihteeri Matti Vuorio MATINE Työryhmän sivutoimiseksi sihteeriksi opetusministeriö määräsi tutkija Janne Lahtisen Teknillisestä korkeakoulusta. Työryhmä otti nimekseen Avaruustutkimuslaitostyöryhmä (ATLA). Opetusministeriö pidensi pyynnöstä työryhmän määräaikaa 30.9.2000 saakka. Työryhmä on kokoontunut 10 kertaa.

Suoritettuaan tehtävänsä työryhmä luovuttaa kunnioittavasti yksimielisen muistionsa opetusministeriölle. Helsingissä 25.10.2000 Seppo Urpo Mirja Arajärvi Antti Joensuu Tuija Pulkkinen Einar-Arne Herland Mikael Nyberg Mirja Vihma-Kaurinkoski Janne Lahtinen 1. YHTEENVETO TYÖRYHMÄN EHDOTUKSISTA Avaruustutkimuslaitostyöryhmä on selvittänyt niitä hyötyjä ja ongelmia, jotka seuraisivat Suomen avaruustieteen nykyistä suuremmasta keskittämisestä yhteen tutkimusyksikköön tai -laitokseen. Avaruustieteen osalta työryhmä ehdottaa, että Ilmatieteen laitoksen avaruustiedettä harjoittavista yksiköistä muodostetaan asteittain avaruustutkimuslaitos, jonka tehtävänä on kehittää yhteistyössä muiden valtion organisaatioiden ja asiantuntijatahojen kanssa Suomessa harjoitettavaa avaruustiedettä ja luoda sille kehittymisedellytyksiä. Avaruustutkimuslaitos toimii Suomen avaruustieteen kansainvälisenä yhteyspisteenä. Työryhmä ehdottaa edelleen, että Ilmatieteen laitos huolehtii avaruustieteen lainopillisten ja teknisten tukipalveluiden saatavuudesta sekä itselleen että muille avaruustutkimusryhmille. Avaruustutkimuslaitoksen yhteyteen ehdotetaan perustettavaksi yhteistyöryhmä, jossa ovat edustettuina avaruusprojektien rahoittajat ja merkittävimmät avaruustutkimusyksiköt. Kaikkien avaruustutkimusryhmien tiedotustoimintaa ehdotetaan tehostettavaksi. Työryhmä myös ehdottaa, että tutkimuslaitokset ja yliopistot pyrkivät vahvistamaan budjettirahoitusta pitkäkestoisiin avaruustiedehankkeisiin. Kaukokartoituksen ja satelliittigeodesian osalta tämä työryhmä ei tee muutosehdotuksia näiden alojen erilaisen luonteen vuoksi verrattuna muuhun avaruustutkimukseen.

2. TAUSTA JA TAVOITE Avaruusasiain neuvottelukunnan hyväksymässä kansallisessa avaruusstrategiassa [1] esitetään seuraavaa: "monivuotisissa ja monipuolista osaamista vaativissa avaruustieteen projekteissa voivat toimia menestyksellisesti vain riittävän suuret ja vahvat tutkimusyksiköt. Tutkimusyksiköitämme on siksi edelleen vahvistettava ja selvitettävä tarve ja mahdollisuudet perustaa Suomeen avaruustutkimuslaitos, joka voi toimia avaruustieteen lisäksi myös muilla toimialoilla." Asian selvittämistä varten opetusministeriö asetti 16.12.1999 työryhmän, jonka tehtävänä on 1. selvittää mitä hyötyjä tai ongelmia olisi Suomen avaruustieteen (ml. kaukokartoitusmenetelmien kehittäminen) nykyistä suuremmasta keskittämisestä yhteen tutkimusyksikköön tai tutkimuslaitokseen, jäljempänä "avaruustutkimuslaitos" 2. mikäli työryhmä päätyy ehdottamaan erillisen avaruustutkimuslaitoksen perustamista, tehdä ehdotukset myös 2.1 avaruustutkimuslaitoksen tehtävistä sekä työnjaosta muiden avaruustutkimusta harjoittavien tutkimusyksiköiden kanssa; sekä 2.2 avaruustutkimuslaitoksen perustamiseen tarvittavista hallinnollisista ja taloudellisista järjestelyistä. Työryhmän puheenjohtajaksi opetusministeriö kutsui professori Seppo Urpon Teknillisestä korkeakoulusta ja jäseniksi seuraavat henkilöt: teknologia-asiantuntija Kimmo Ahola Tekes neuvotteleva virkamies Mirja Arajärvi opetusministeriö teollisuusneuvos Antti Joensuu kauppa- ja teollisuusministeriö hallitussihteeri Mikael Nyberg liikenneministeriö, sittemmin liikenne- ja viestintäministeriö tutkimuspäällikkö Tuija Pulkkinen Ilmatieteen laitos tiedesihteeri Mirja Vihma-Kaurinkoski Suomen Akatemia Työryhmän pysyviksi asiantuntijoiksi kutsuttiin maanmittausneuvos Raimo Vajavaara maa- ja metsätalousministeriö kehittämisjohtaja Juha Vuorimies Suomen ympäristökeskus pääsihteeri Matti Vuorio MATINE Työryhmän sivutoimiseksi sihteeriksi opetusministeriö määräsi tutkija Janne Lahtisen Teknillisestä korkeakoulusta. Tekesin edustaja vaihtui kesäkuussa 2000. Kimmo Aholan siirryttyä muihin tehtäviin hänen tilallaan on toiminut yksikön päällikkö Einar-Arne Herland.

3. KÄSITELTÄVÄN TUTKIMUSTOIMINNAN ALUE Toimeksiannon aluetta (avaruustiede ml. kaukokartoitusmenetelmien kehittäminen) on tässä esityksessä käsitelty erikseen avaruustieteen ja kaukokartoituksen osalta. Kaukokartoitus on erotettu muusta avaruustieteestä, koska muun muassa seuraavat suuntaukset toteutuvat siinä voimakkaammin: soveltava toiminta, operatiiviset sovellutukset, loppukäyttäjän läheisyys ja kaupallinen toiminta. Kaukokartoitusta ei voi yhdistää muuhun avaruustieteeseen myöskään siten, että kaukokartoituksen soveltava toiminta jätettäisiin ulkopuolelle, koska tällöin rikottaisiin olemassa olevat yhteistyökuviot tutkimuksen ja operatiivisen toiminnan välillä. Työryhmä ei esitä kaukokartoitusalalle toimintojen keskittämistä, eikä kaukokartoitusta näin ollen ole käsitelty luvun 5.2 jälkeen. Asia on perusteltu luvussa 5.2. Sen sijaan työryhmä suosittelee oman selvityksen tekemistä kaukokartoituksesta ja sen tukipalvelujen tarpeesta. 3.1 Avaruustiede Avaruustiede on tässä esityksessä rajattu tieteellisistä päämääristä tehtyihin kokeisiin ja havaintoihin, joissa avaruuslaitteiden mittaukset kohdistuvat avaruudessa sijaitseviin tutkimuskohteisiin, joiden etäisyys maanpinnasta on yli 100 km. Avaruustieteeseen kuuluu siten osa geotieteellisestä ja tähtitieteellisestä tutkimuksesta, jota perinteisesti on tehty maanpintahavaintojen avulla. Yhtenä osa-alueena on myös avaruudessa olevissa laboratorioissa tehtävä painottomuutta hyödyntävä tieteellinen tutkimus. Avaruustieteeseen kuuluu oleellisena osana myös laiterakennus ja tutkijankoulutus. Suuri osa avaruustieteestä on satelliitteihin sijoitetuilla teleskoopeilla tehtävää tähtitiedettä. Satelliitit ovat eräillä aallonpituusalueilla ainoa mahdollisuus tehdä havaintoja, koska ilmakehä estää kyseisten aallonpituuksien pääsyn Maan pinnalle. Varsinkin näkyvän valon alueella satelliittien etuna on myös mittaustarkkuuden paraneminen maan ilmakehän häiriöiden poistumisen ansiosta. Toinen tärkeä osa-alue on aurinkokunnan tutkimus, joka voidaan jakaa Auringon ja planeettojen (ml. Maa) välisen vuorovaikutuksen sekä planeettojen ja niiden kuiden tutkimukseen. Edellinen sisältää Auringon ja sen heliosfäärin tutkimuksen sekä planeettojen magnetosfäärin ja yläkaasukehän tutkimuksen. Planeettatutkimuksen kohteisiin kuuluvat planeettojen lisäksi niiden kuut sekä aurinkokunnan komeetat ja pikkuplaneetat. Uusina aiheina avaruustieteiden tutkimuskohteisiin ovat tulleet perusfysiikka ja avaruuden painotonta tilaa hyödyntävä mikropainovoimatutkimus. Mikropainovoimatutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten painottomuus vaikuttaa fysikaalisiin, kemiallisiin tai biologisiin ilmiöihin. Avaruuslääketieteen (engl. life science) tutkimusalana ovat mikropainovoiman ja avaruuden olosuhteiden vaikutukset eläville organismeille, esimerkiksi ihmiselle. Avaruusoikeustiede ei sinänsä ole avaruudesta tehtävää tutkimusta, mutta se tutkii avaruustoimintaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. 3.2 Kaukokartoitus Satelliitteihin tai lentolaitteisiin asennetuilla kaukokartoitusmittalaitteilla ja maanpinnalta tehdyillä havainnoilla hankitaan tietoa maanpinnan rakenteesta, luonnonoloista ja ilmakehästä, rakennetuista alueista sekä ihmistoiminnan vaikutuksista ympäristöön. Tyypillisiä kaukokartoituksen käyttöalueita ovat kartoitus, ympäristön tilan arviointi, meteorologia sekä maa- ja metsätalouden tarpeet. Tarkastelun kohteena voivat olla joko paikalliset tai maailmanlaajuiset olosuhteet ja ilmiöt. Perimmäisenä tavoitteena on hyödyn tuottaminen tiedon käyttäjille joko entistä paremman ja uudenlaisen tiedon saantina, tai tiedon saantina entisiä menetelmiä edullisemmin.

Kaukokartoitus voidaan jakaa perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen ja operatiiviseen käyttöön. Avaruustutkimuslaitostyöryhmälle annettu toimeksianto sisältää kaukokartoituksen perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen, mutta ei operatiivista käyttöä. Kuten avaruustutkimukseen, myös kaukokartoitukseen liittyy laiterakennusta ja tutkijankoulutusta. 3.3 Avaruusgeodesia Geodeettinen laitos vastaa pääosin Suomessa alalla tehtävästä tutkimuksesta, joten keskittämistarvetta ei ole. Toimintaa on hoidettu hyvin ja erityisiä ongelmia ei ole. Työryhmän mielestä tämän alan toimintoja ei tule siirtää mahdolliseen avaruustutkimuslaitokseen. 4. AVARUUSTIETEEN HISTORIAA SUOMESSA Tieteellinen avaruuden tutkimus alkoi Suomessa 1800-luvulla, kun Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon (nyk. Helsingin yliopisto) perustettiin tähtitieteen, magnetismin ja meteorologian observatoriot. Myöhemmin nämä kehittyivät laitoksiksi. Ensimmäisten satelliittien ilmestyttyä Maan kiertoradalle vuodesta 1957 alkaen aloitettiin Suomessa niiden näköhavainnointi. Tuloksia voitiin käyttää hyväksi tutkittaessa ilmakehän, Maan muodon ja painovoimakentän rakennetta. Samoihin aikoihin käynnistettiin ionosfääritutkimus radiomenetelmillä sekä magnetosfäärin tutkimus satelliittien avulla. Satelliittisignaalien vastaanotto ionosfääritarkoituksiin alkoi vuonna 1965. Avaruusgeodesia oli saanut alkunsa jo 1940-luvulla, jolloin ensimmäisenä maailmassa esiteltiin idea tähtikolmiomittauksesta ja käytettiin hyväksi kuumenetelmää pitkien välimatkojen mittaamiseksi. Kansainvälisen tieteellisten liittojen neuvoston (International Council of Scientific Unions, ICSU, joka toimii UNESCO:n alaisuudessa) alaisen COSPAR:in (Committee on Space Research) Suomen kansalliskomitea perustettiin vuonna 1964. Sen toimintaan on kuulunut ehdotusten ja lausuntojen antaminen sekä kokousten järjestäminen ja kansainvälisten suhteiden hoito. Suomen maantieteellinen sijainti Maan magnetosfäärin rajapinnan kohdalla on edesauttanut magnetosfääritutkimuksemme kansainvälistymistä. Yksi virstanpylväs omien avaruuslaitteiden rakentamista kohti oli 1970-luvun lopun IMS-tutkimus (International Magnetospheric Study), jonka myötä suomalaistutkijat tutustuivat avaruustutkimuksen menetelmiin ja laitteisiin sekä Euroopan avaruusjärjestön (European Space Agency, ESA) toiminta- ja työskentelyperiaatteisiin. Tulevan kehityksen kannalta merkittävä hanke oli Utsjoen Kevolla 1960- ja 70-lukujen taitteessa toiminut maa-asema saksalaisten AZUR- ja AEROS-satelliittien mittaustulosten vastaanottoa varten. Myöhemmin aseman laitteet siirrettiin Sodankylän Geofysiikan observatorioon. Avaruustutkimuksen suomalaiseen pioneeriaikaan kuuluvat myös suomalaistutkijoiden tekemä yhteistyö Yhdysvaltain avaruushallinnon NASA:n (National Aeronautics and Space Administration) kanssa avaruusbiologiassa 1960-luvun alussa sekä kuukivien analysoinnissa 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Ensimmäiset esitykset oman suomalaisen satelliitti-instrumentin rakentamisesta tulivat Neuvostoliitosta 1970-luvun lopulla. Asia ei sillä erää edennyt alustavia selvityksiä pidemmälle. Vuonna 1982 Ruotsin avaruusviranomaiset tarjosivat suomalaistutkijoille mahdollisuutta osallistua

Viking-2 satelliitin suunnitteluun ja rakentamiseen. Hanke kuitenkin kaatui suomalaisen teollisuuden kiinnostuksen puutteeseen, perusteluina olivat mm. Suomen kuulumattomuus ESA:an, mikä rajoitti avaruusosaamisen kaupallisia hyödyntämismahdollisuuksia. Teollisuus osallistui kuitenkin toisen ruotsalaissatelliitin, Tele-X:n maasegmentin rakentamiseen 1980-luvun alkupuoliskolla. Neuvostoliitto esitti 1980-luvun alussa aluksi epävirallisesti kutsun Suomen osallistumiseksi maan kosmonauttiohjelmaan. Suomen ulkoasiainministeriön tiede- ja teknologiayhteistyökomissio (TTkomissio) kutsui maaliskuussa 1984 kokoon työryhmän pohtimaan asiaa. Päätettiin tehdä vastaehdotus puhtaasti tieteellisestä ohjelmasta tai yhteistyöstä jollakin avaruusalan sovellutusalueella. Yhteistyö käynnistyi siten, että suomalaiset osallistuivat ruotsalaisten yhteistyökumppanina Ruotsin ja Neuvostoliiton Interball-revontulitutkimusohjelmaan. Neuvostoliiton hallituksen tehdessä periaatepäätöksen Marsin tutkimuksen asettamisesta ensisijalle, siirrettiin Interball-ohjelman toteutus myöhempään ajankohtaan, ja tilalle tuli marsintutkimusohjelma Phobos. Phobokseen hyväksytty avaruusplasman tutkimusinstrumentti ASPERA (Automatic Space Plasma Experiment with Rotating Analyzer) oli samankaltainen plasmaspektrometri kuin Interballiinkin oli määrä tulla, ja Suomen ensimmäinen avaruuslaiteprojekti käynnistyi Ilmatieteen laitoksen (IL), Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) ja Institut för Rymdfysik (Kiiruna, Ruotsi) välillä 1.5.1986. Myös Oulun yliopisto (OY) osallistui projektiin. Phobos-ohjelmaan liittyi myös laserlaite LIMA-D (Laser Mass Spectrometer Analyzer), jonka suomalaisosapuolina olivat IL ja Holming. Tämän projektin yhteydessä tehtiin yhteistyötä myös Ranskan ilmatieteen laitoksen (Service d'aéronomie) kanssa, mikä toimi päänavauksena yhteistyölle myöhemmässä SOHO-aurinkotutkimusmissiossa (SOlar and Heliospheric Observatory) ja ilmakehätutkimuksessa. Myöhempiä yhteisprojekteja Neuvostoliiton, ja sittemmin Venäjän kanssa ovat olleet röntgen- ja gamma-alueen avaruusteleskooppi SRG (Spectrum-Röntgen-Gamma), jossa suomalaiset yhteistyöosapuolet laitteistopuolella olivat Metorex International, VTT ja Helsingin yliopisto (HY), Radioastron (Teknillinen korkeakoulu TKK ja Ylinen) sekä Mars-luotain Mars-96, jossa suomalaisina yhteistyön osapuolina olivat IL, Finnyards Electronics, Space Systems Finland (SSF) ja Vaisala. Interball- ja Phobos-ohjelmissa alkanut yhteistyö Ruotsin kanssa on jatkunut Ruotsin kansallisissa Freja- ja Odin-satelliittiprojekteissa, joissa edellisessä suomalaiset yhteistyön osapuolet olivat IL ja Finnyards Electronics, ja jälkimmäisessä Ylinen, TKK ja Helsingin yliopisto. Vuonna 1983 perustettiin kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen Teknologian kehittämiskeskus (Tekes), jonka tehtävänä on kansallisen teknologiatutkimuksen ja tuotekehitystoiminnan tukeminen. Sittemmin Tekesin osuus myös avaruustoiminnan rahoittajana on ollut huomattava. Samoihin aikoihin alettiin pohtia eräiden länsieurooppalaisten tieteellis-teknisten organisaatioiden merkitystä Suomelle. Liikenneministeriön alaisuuteen perustetussa Avaruusasiain neuvottelukunnassa aloitettiin Euroopan avaruusjärjestön jäsenyyden ja kansallisen avaruusstrategian valmistelu. Myöhemmin neuvottelukunta siirrettiin kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Liitännäisjäsenyyttä koskevat tunnustelut aloitettiin loppuvuodesta 1984, neuvottelut vuotta myöhemmin. Liitännäissopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1986, ja Suomesta tuli ESA:n liitännäisjäsen vuonna 1987. Ensimmäinen suuri ESA:n missio, johon suomalaiset pääsivät mukaan, oli SOHO, Turun yliopisto ERNE (Energetic and Relativistic Nuclei and Electron experiment) -instrumentillaan ja Ilmatieteen laitos SWAN (Solar Wind ANisotropies) -instrumentilla yhdessä Service d'aéronomien kanssa. Hieman myöhemmin alkoi projekti GOMOS-otsonimittalaitteen (Global Ozone Monitoring by Occultation of Stars) (suomalaisosapuolina IL ja SFF) rakentamiseksi Envisat-1 -kaukokartoitussatelliittiin.

Ensimmäiset avaruuslaitteet, joihin sisältyi suomalaisosallistumista, laukaistiin avaruuteen Phobos- 1 ja -2 -luotainten mukana heinäkuussa 1988. Suomalainen avaruustoiminta sai paljon kansallista ja kansainvälistäkin julkisuutta, varsinkin kun samoihin aikoihin TKK:ssa järjestettiin COSPAR:in 27. tieteellinen yleiskokous, jossa avaruustoimintamme alkua saatiin esiteltyä hyvin. Aivan uudelle tasolle 1980-luvun jälkipuoliskolla astunut suomalainen avaruustutkimus jatkoi kasvuaan ja vakiinnutti asemansa 1990-luvulla. Suomesta tuli ESA:n täysjäsen vuonna 1995, ja yhteistyö ESA:n kanssa on saanut merkittävän aseman suomalaisten harjoittamassa avaruusyhteistyössä. Euroopan avaruusjärjestön missiot, joissa suomalaiset osallistuivat avaruuslaitteiden kehittämiseen vuoteen 1998 mennessä, ovat seuraavat: saturnusluotain Cassini/Huygens (suomalaisosapuolina IL, TKK, Vaisala ja Ylinen), Maan lähiavaruuden plasman tutkimushankkeet Cluster ja Cluster-2 (OY), gammateleskooppi Integral (International Gamma-Ray Astrophysics Laboratory) (Metorex International), röntgenteleskooppi XMM (X-ray Multi Mirror satellite) (Patria Finavitec) ja komeettaluotain Rosetta (IL). Suomalaisten osallistuminen tieteelliseen yhteistyöhön mittausten ja mittaustulosten käytön osalta sekä näihin että muihin ESA:n missioihin on hyvin paljon laajempaa kuin edellä on esitetty. Bilateraalinen yhteistyö Venäjän kanssa on 1990-luvun jälkipuoliskolla rajoittunut jo aloitettujen projektien hoitamiseen. Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa sen sijaan on lisääntynyt voimakkaasti. Avaruuslaitteiden kehittämiseen osallistuttiin vuoteen 1998 mennessä seuraavissa missioissa: saturnusluotain Cassini (suomalaisosapuoli OY), Maan magnetosfäärin tutkimussatelliitti Polar (OY), marstutkimusluotaimet Mars Polar Lander (IL) ja Mars Surveyor (IL) sekä mm. antimaterian määrää mittaava AMS (Alpha Magnetic Spectrometer) (TY ja TKK). Aivan kuten ESA:n missioissakin on suomalaisten tieteellinen yhteistyö mittausten ja mittaustulosten käytön osalta myös yhdysvaltalaisissa missioissa paljon laajempaa kuin edellä on esitetty. 5. NYKYTILANNE SUOMESSA 5.1 Avaruustiede Avaruustieteen alalla suomalaiset ovat olleet aktiivisia avaruuslaitteilla tehtävässä tähtitieteessä, aurinkotutkimuksessa, planeettatutkimuksessa ja Maan lähiavaruuden tutkimuksessa. Tutkimusta harjoitetaan Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Ilmatieteen laitoksessa. Avaruustutkimukseen läheisesti liittyvää, maanpintahavaintoihin nojautuvaa tähtitieteen ja avaruusfysiikan tutkimustoimintaa on edellä mainituissa kolmessa yliopistossa, Teknillisen korkeakoulun Metsähovin tutkimusasemalla, Ilmatieteen laitoksessa sekä Sodankylän Geofysiikan observatoriossa. Avaruusgeodesian alalla Suomessa toimii Geodeettinen laitos. Avaruuden painotonta tilaa hyödyntävän tutkimuksen osalta muutama suomalainen tutkija on harjoittanut avaruuslääketieteen tutkimusta (eri aikoina Työterveyslaitos, Kuopion yliopisto ja viimeksi Turun yliopisto ja Tampereen yliopistollinen keskussairaala). Avaruusoikeustieteen alalla on niin ikään toiminut vain muuta tutkija. Avaruusgeodesian alalla ei työryhmä näe aihetta muutoksiin, eikä sitä tämän vuoksi käsitellä tässä raportissa tämän enempää. Avaruustieteen projekteihin vuonna 1999 osallistui Suomessa eri tutkimusyksiköistä noin 175 henkilöä, tutkijoiden panos oli noin 85 henkilötyövuotta. Tutkijat työskentelevät yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä avaruustieteen että tähtitieteen ja geofysiikan yksiköissä. Tutkimusryhmien

avaruustoiminta rahoitetaan yksiköiden omarahoituksella, sekä lähinnä Suomen Akatemian ja Tekesin projektirahoituksella. Tutkimusyksiköiden oma- ja projektirahoitus avaruustutkimukseen vuonna 1999 oli yhteensä vajaa 34 miljoonaa markkaa. Luvut on esitetty yksiköittäin liitteessä 1. Suomalaiset tutkimusryhmät ovat rakentaneet lähes 15 vuoden ajan avaruuteen lähetettyjä mittalaitteita yhteistyössä teollisuuden kanssa. Projektien koko on vaihdellut pienistä laitetoimituksista aina mittaviin systeemitason toimituksiin ja Suomen kokonaisvastuulla oleviin laitteisiin asti. Laiterakennus on perustunut Suomen hyvään teknologiseen ja teolliseen osaamiseen mittaustekniikan alalla. Euroopan avaruusjärjestön vuoden 1998 panostuksia tarkastelevan vertailun mukaan [2] avaruustieteiden rahoitus on Suomessa samaa suuruusluokkaa kuin ESA:n muiden pienten jäsenmaiden. Suomen ESA-tiedehankkeiden osuus kaikesta avaruustiedehankkeiden rahoituksesta (77%) on hieman pienempi kuin jäsenmaiden yhteenlasketun ESA-tiedehankkeisiin panostuksen osuus kaikista avaruustiedehankkeista (83 %). Suomessa väkilukuun suhteutettu avaruustutkijoiden määrä on yli keskitason, mutta rahoitus tutkijaa kohden alle keskitason. Avaruustieteiden tutkimustoimintamme on laaja-alaista ja kattaa kaikki keskeiset osa-alueet. Kansainvälinen yhteistyö on ollut aktiivista ESA:n ohjelmissa sekä Venäjän, Ruotsin, Japanin ja Yhdysvaltojen kansallisissa ohjelmissa. Projektit ovat monikansallisia ja tärkeimmät yhteistyömaat ovat Ranska, Italia, Ruotsi, Tanska, Venäjä, Yhdysvallat, Saksa, Iso-Britannia, Japani ja Kanada. Tieteellisissä tuloksissa Suomessa sijaitsevilla maanpintahavaintoverkoilla on tärkeä osa. Taulukko 1. Suomen osallistuminen vuosina 1998-1999 kansainvälisiin avaruustiedehankkeisiin, joissa on osallistuttu laitteiston kehittämiseen [3]. ESA Ruotsi Venäjä Yhdysvallat Cluster-2, FIRST, Huygens, Integral, ISO, Mars Express, Planck, Rosetta, Smart-1, SOHO, XMM, Cassini Odin, Freja, Astrid-2 Radioastron, Spectrum- Röntgen- Gamma, Interball AMS, Neurolab,Polar/EFI Suomen avaruustutkimuksen tasoa on arvioitu kansainvälisenä arviointina vuonna 1994 Suomen Akatemian ja Tekesin yhteistyönä sekä vuosilta 1994-1996 ja 1996-1999 Suomen Akatemian "Suomen tieteen tila ja taso" -raporteissa [4,5]. Näiden arvioiden perusteella voidaan todeta, että suomalainen avaruustutkimus on saavuttanut sekä määrällisesti että laadullisesti kansainvälisesti arvostetun tason. Myös julkaisujen tuotanto on kasvanut voimakkaasti. Suuntaus on sama keväällä 2000 tehdyssä Suomen tähtitieteen arvioinnissa [6], joskin on vaikea arvioida mikä osa arvioinnin kohteena olevasta tutkimuksesta on avaruustutkimusta ja mikä muuta tähtitiedettä. Monien avaruustutkijoiden mielestä suomalaisen toiminnan ja tutkimusryhmien heikkoutena on yksiköiden pieni koko; vain harvoilla yksiköillä on pitkäkestoisten ja vaativien avaruushankkeiden edellyttämät resurssit. Heikkoutta on kompensoitu kansallisella yhteistyöllä, mutta se ei ole ollut systemaattista. Teknisen tukiorganisaation puuttuminen on vaikeuttanut mittalaite-ehdotusten teknisten perus- ja esiselvitysten laatimista ja avaruuslaitteiden rakentamista.

Kansainvälinen yhteistyö on ollut aktiivista eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa, mutta Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa tehtävän yhteistyön laajuus ei vastaa näiden maiden merkitystä avaruustutkimuksessa. Jatko-opintojen osuus on suuri avaruustutkimuksen eri osa-alueilla: vuonna 1999 valmistuneista vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisista tutkinnoista yli 35 % oli tieteellisiä jatkotutkintoja. Tarkemmat luvut yksiköittäin on esitetty liitteessä 1. Avaruustutkimuksen alalla toimii Suomen Akatemian ja opetusministeriön rahoittama tähtitieteen ja avaruusfysiikan tutkijakoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1995. Tätä ennen Suomen Akatemia rahoitti avaruustutkimuksen tutkijankoulutusohjelmaa. 5.2 Kaukokartoitus Suomessa kaukokartoitus liittyy tutkimukseen, yritystoimintaan ja niihin valtionhallinnon palveluihin, jotka keräävät tietoa päätöksenteon tarpeisiin joko itselleen tai muiden käyttöön toimitettavaksi. Kaukokartoitustekniikan hyödyntämisellä on pitkät perinteet. Suomalaiset tutkijat olivat mukana tutkimassa jo ensimmäisten satelliittien kaukokartoitussovelluksia. Satelliittikuvia on hyödynnetty kansantaloutemme kannalta tärkeillä aloilla, ja toiminnalla on saavutettu selviä kansantaloudellisia säästöjä mm. merialueen jäätilanteen monitoroinnissa, valtakunnan metsien inventoinnissa ja sääpalvelussa. Ympäristön kannalta tärkeitä sovelluksia on kehitetty esimerkiksi otsoninmittaukseen sekä vesialueiden ja maankäytön seurantaan. Kaukokartoitusalan tutkimus on painottunut tutkimuslaitoksiin ja yliopistoihin, aktiivisia toimijoita ovat Teknillinen korkeakoulu, Geodeettinen laitos, Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Merentutkimuslaitos, Geologian tutkimuskeskus, Joensuun yliopisto, Ilmatieteen laitos ja VTT. Soveltaminen ja tutkimus ovat korkeatasoista, ja osaaminen on jakautunut useaan yksikköön. Yhteistyö ryhmien välillä on toimivaa, ja yhteistyöprojekteja on perinteisesti tehty paljon. Tutkimustoiminta on luonteeltaan soveltavaa tutkimusta eikä Suomessa ole panostettu merkittävästi kaukokartoitusalan perustutkimukseen. Esimerkiksi maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin liittyvä tieteellinen toiminta on ollut otsonitutkimusta lukuun ottamatta vähäistä. Kaukokartoitusalan kansainvälinen yhteistyö tapahtuu pääasiassa ESA:n, Euroopan sääsatelliittijärjestön (Eumetsat) ja Euroopan unionin ohjelmien yhteydessä sekä kehitysyhteistyöhankkeissa. Satelliittikaukokartoituksen käyttö on painottunut julkisen sektorin laitoksiin ja yliopistoihin; satelliittien keräämää aineistoa käytetään noin 30:ssa julkisen sektorin tutkimus- tai palveluyksikössä. Julkisen sektorin yksiköissä ja yrityksissä työskentelee yhteensä 150 henkilöä ja valtionhallinnon kokonaismenot vuonna 1998 olivat yhteensä 102 milj. markkaa [1]. Suomi osallistuu aktiivisesti ESA:n kaukokartoitusohjelmiin ja on mukana kaikissa ESA:n 1990- luvulla käynnistetyissä ohjelmissa. Ohjelmiin sisältyy uusien satelliittien määrittely, suunnittelu, rakentaminen ja operointi sekä tarvittavien teknologioiden kehitystyö. Ohjelmissa tehtävä työ tilataan teollisuudelta, mutta satelliittien havaintoaineiston käyttö eri sovellusalueilla tapahtuu kotimaisilla määrärahoilla.

Taulukko 2. Suomen osallistuminen ESA:n kaukokartoitusohjelmiin vuosina 1998-1999 [3]. Ohjelma Suomen osallistuminen Aikataulu Earthnet ERS-1 ja ERS-2 -satelliittien operointivaiheet Satelliittiaineiston esiprosessointi, arkistointi ja jakelu 1979 - Useita aineiston käsittelyyn liittyviä projekteja 1984-2000 Teknologiaohjema EOPP Kaukokartoitusalan teknologioiden kehittäminen 1986-2002 Envisat-1 - ympäristösatelliitti GOMOS-otsonimittalaitteen suunnittelu, rakentaminen ja mittausaineiston käsittely. Satelliitin mittausaineistojen käytön tutkimus ja suunnittelu 1992-2003 Metop-sääsatelliitti Satelliitin ohjelmistot ja laitteet 1993-2003 Toisen sukupolven Meteosat-sääsatelliitti (MSG) Elävä maa -puiteohjelman valmisteluvaihe Satelliitin ohjelmistot ja SEVIRI-mittalaitteen kehittäminen Puiteohjelman hankkeiden esiselvitykset 1998-1994 - 2000 Suomen jäsenyys EU:ssa on muuttanut kaukokartoituksen toimintakenttää. Unionin "Environment and Climate" -tutkimusohjelmassa vuosina 1995-1996 suomalaiset menestyivät hyvin kaukokartoitusta ja avaruustekniikan hyväksikäyttöä käsittelevällä alueella. Vuosien 1995-1997 aikana suomalaisten tutkimusryhmien "Space Techniques" -alueelta saama rahoitus vastasi Tekesin kansalliseen teknologiaohjelmaan sijoitettuja määrärahoja samoina vuosina. Unionin pintaalaperusteisten maataloustukien valvonnan runko muodostuu Suomessa satelliittikaukokartoituksen soveltamisesta. Järjestelmän on tähän mennessä joka vuosi järjestänyt Maanmittauslaitos. 6. AVARUUSTUTKIMUKSEN TILANNE ERÄISSÄ MUISSA MAISSA 6.1 Ruotsi Ruotsin avaruustoiminnan painopiste on ESA:n kanssa tehtävässä yhteistyössä, kahdenvälisessä yhteistyössä huomattavin kumppani on Ranska. Ruotsilla on ollut myös useita omia satelliitteja. Avaruusvirasto (Rymdstyrelse) toimii yhdyselimenä kansainvälisessä yhteistyössä, ja se on vastuussa kaikesta valtion rahoittamasta avaruustoiminnasta siltä osin kuin se koskee tutkimusta ja kehitystyötä. Avaruusvirasto on elinkeinoministeriön (näringsdepartementet) alainen keskusvirasto, joka saa rahoituksensa tutkimushankkeisiin opetusministeriöltä (utbildningdepartementet). Sillä on 10 hengen henkilökunta. Tekniset tehtävät Avaruusvirasto antaa toimeksiantoina Svenska Rymdaktiebolaget -yhtiölle (Swedish Space Corporation, SSC). Avaruusviraston tutkimuskomitea myöntää kansallista tukea tutkimushankkeille avaruus- ja mikropainovoimaohjelman puitteissa, vuodeksi 1999 budjetoitu tuki oli 44 milj. SEK (= 32 milj. mk) Avaruusviraston kokonaisbudjetin ollessa 746 milj SEK (= 542 milj. mk) [7]. Tähän lukuun sisältyvät ESA:n jäsenmaksut. Avaruusvirasto ottaa hankkeissaan huomioon teknologiakehityksen

ja pitkän tähtäimen tavoitteena on kehittää Ruotsin teollisuutta. Teollisuusprojekteja Avaruusvirasto rahoittaa kansallisen teollisuusohjelman puitteissa. Avaruussektorin maanpintatutkimusta rahoittaa lisäksi Naturvetenskapliga forskningsrådet (NFR). Svenska Rymdaktiebolaget (SSC) on valtion omistama, kaupalliselta pohjalta toimiva yritys. Sen toimenkuva on laaja-alainen avaruusalan esitutkimuksista operatiivisiin sovellutuksiin asti. Tämän lisäksi SSC antaa Avaruusvirastolle teknistä tukea. Svenska Rymdforskares Samarbetsgrupp on neuvoa antava tutkijoiden yhteistyöryhmä. Sen tavoitteena on edistää Ruotsin avaruustutkimusta. Avaruusfysiikan tutkimuslaitos (Institutet för rymdfysik, IRF) on valtion tutkimuslaitos, jonka tehtäviin kuuluvat avaruus- ja ilmakehäfysiikan perustutkimus, koulutus ja observatoriotoiminta. IRF:llä on toimipisteet Kiirunassa, Uppsalassa, Lundissa ja Uumajassa, ja sillä on 120 työntekijää. Muita merkittäviä avaruustutkimusorganisaatioita ovat Chalmers tekniska högskola, Onsala rymdobservatorium; Kungliga tekniska högskolan, Alfvénlaboratoriet ja Ytkemiska institutet; Lunds universitet, institutionen för astronomi; Uppsala universitet, astronomiska observatoriet sekä Stockholms universitet, institutionen för astronomi (Saltsjöbaden) ja meteorologiska institutionen (MISU), atmospheric physics group. 6.2 Tanska Myös Tanskan avaruustoiminnan painopiste on ESA:n kanssa tehtävässä yhteistyössä, mihin liittyvästä tieteellisestä ja teollisesta toiminnasta vastaa tutkimusministeriö (forskninsministeriet). Osa ESA-yhteistyöstä kanavoidaan PRODEX-ohjelman (PROgramme de Développement d'expériences scientifiques) kautta. Ohjelmaa on käsitelty tarkemmin liitteessä 2. Tanskalla on myös oma satelliittiprojekti. Tutkimusministerin vuonna 1996 asettaman "Det Offentlige Forskningsudvalg for Rummet" -toimikunnan tehtävänä on toimia ministerille neuvoa-antavana elimenä avaruusasioissa. Komitean valitsemat pääpainopistealueet Tanskan avaruustoiminnalle ovat kaukokartoitus ja piensatelliitit, muut painopistealueet ovat astrofysiikka ja tähtitiede, aurinkokunnan fysiikka sekä avaruuslääketiede ja biologia (mikropainovoimatutkimus). Tanskan avaruustutkimuslaitos (Dansk rumdforskningsinstitut, DRI) on tutkimusministeriön alainen. Laitoksen tehtävänä on tehdä avaruustutkimusta sekä toimia avaruusinstrumentoinnin ja - teknologian tietotaidon keskuksena. Instituutilla on astrofysiikan ja aurinkokunnan fysiikan tutkimusohjelmat. Sen kokonaismenot vuonna 1999 olivat 39 milj DKK (= 34 milj. mk) [8], ja henkilötyövuosia siellä kertyi 50. Muita merkittäviä avaruustutkimusorganisaatioita ovat Aalborg universitet, afdeling for proceskontrol; Aarhus universitet, institut for fysik og astronomi, astronomi-gruppen; Danmarks tekniske universitet, Dansk center for telemåling (DCRS); Danmarks meteorologiske institut, Sol Jord fysik afdelingen sekä Københavns universitet, Niels Bohr institutet for astronomi, fysik og geofysik: astronomisk observatorium, geofysisk afdeling ja Ørsted laboratoriet. 6.3 Norja Norjan avaruustoiminnan painopistealueet ovat ESA-yhteistyö ja Norjan avaruuskeskuksen (Norsk Romsenterin) 90 prosenttisesti omistama Andøyan laukaisuasema.

Norjan avaruuskeskus on opetusministeriön (kirke-, utbildnings- og forskningsdepartementet) kanssa läheisessä yhteistyössä toimiva säätiö, ja sen kokonaismenot vuonna 1998 olivat 245 milj. NOK (= 179 milj. mk) [9]. Tähän lukuun sisältyvät ESA:n jäsenmaksut. Keskuksella on yleisvastuu Norjan avaruustutkimuksen kansainvälisestä yhteistyöstä. Keskus tukee norjalasosapuolia kansainvälisessä yhteistyössä muun muassa neuvottelemalla ESA:n ja muiden kansainvälisten osapuolten kanssa, hallinnoimalla luotainrakettiprojekteja, tekemällä esitutkimuksia satelliittiprojekteissa ja rakentamalla infrastruktuuria. Taloudellista tukea avaruuskeskus myöntää vain niille projekteille, joilla on erityistä teollista tai strategista merkitystä. Norjan tutkimusneuvosto (Norges forskningsråd) vastaa tiedepoliittisista linjauksista, tutkimuksen kehittämisestä ja rahoituksesta perustutkimuksen ja julkisesti rahoitetun soveltavan tutkimuksen osalta. Avaruustutkimuksen rahoituksen osalta yhteistoiminta tutkimusneuvoston ja avaruuskeskuksen kesken on jaettu siten, että avaruuskeskus vastaa Norjan osuudesta ESA:n tiedeohjelmaan, tutkimusneuvosto kansallisesta rahoituksesta, mikä sisältää myös hyötykuormakehityksen ESA:n missioihin. Norjan merkittävimmät avaruustiedeorganisaatiot ovat Universitetet i Bergen, fysisk institutt; Universitetet i Oslo, fysisk institutt ja institutt for teoretisk astrofysikk; Universitetet i Tromsø, institutt for fysikk; Forsvarets forskningsinstitutt, avdelning for elektroteknikk sekä Norges teknisknaturvitenskapelige universitet, institutt for fysikk ja botanisk institutt. 6.4 Alankomaat Alankomaiden teknologiapolitiikka on talousministeriön (ministerie van ekonomische Zaken) vastuulla, joka ensisijaisesti vastaa myös avaruuspolitiikasta. Avaruuspolitiikkaa käsitellään ministeriöiden välisessä avaruuskomiteassa (Interdepartementale Commissie Ruimtevaart, ICR), johon osallistuvat ne ministeriöt joilla on etuja valvottavanaan. Asiantuntijoina ICR:ssä ovat edustettuina Alankomaiden ilmailu- ja avaruusohjelmien virasto (Nederlands Institut voor Vliegtuigontwikkeling en Ruimtevaart, NIVR), Alankomaiden avaruustutkimusjärjestö (Stichting Ruimte Onderzoek Nederland, SRON) ja Alankomaiden kaukokartoitusneuvosto (Beleidscommissie Remote Sensing, BCRS). Alankomaiden avaruustoiminnan painopiste on ESAyhteistyössä. Ilmailu- ja avaruusohjelmien virasto, NIVR, on puolivaltiollinen, voittoa tuottamaton säätiö. Sen tavoitteena on edistää ilmailu- ja avaruustoimintaa Alankomaissa. Alankomaiden avaruustutkimusjärjestö, SRON, on Tieteellisen tutkimuksen järjestön (Nederlandse Organisatie voor Wetenschappelijk Onderzoek, NWO) puitteissa toimiva säätiö. Sekä NIVR:in että SRON:in tehtäviin kuuluu toimia hallituksen neuvonantajana avaruusasioissa, NIVR:in vastatessa pääasiassa teollisuuteen liittyvistä kysymyksistä, SRON:in tieteeseen liittyvistä. Osa NIVR:stä toimii Alankomaiden avaruusvirastona, ja NIVR:in erityisenä tehtävänä on edistää teollisuuden avaruustoimintaa mm. rahoittamillaan teknologiaohjelmilla. Kansallisissa ja kahdenvälisissä kansainvälisissä projekteissa NIVR ja SRON toimivat yhteistyössä, NIVR:n vastatessa johtamisesta ja teollisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja SRON:in tieteellisestä osuudesta ja mittaustulosten käyttämisestä. ESA:n kanssa tehtävässä yhteistyössä NIVR on mukana seuraamassa alankomaalaisosapuolten osallistumista, SRON toimii asiantuntijaorganisaationa tiedeprojekteissa. SRON ylläpitää kansallista avaruustutkimusohjelmaa, ja se koordinoi kaikkea kansallista avaruustutkimusta, mukaan lukien kaukokartoitus ja mikropainovoimatutkimus. SRON:illa on kaksi omaa tutkimuslaitosta, mutta se tukee avaruustutkimusta myös muissa organisaatioissa sekä taloudellisesti että toimimalla asiantuntijaorganisaationa. SRON toimii

yhteistyössä yliopistojen kanssa. SRON toimii myös yhdysorganisaationa ulkomaille avaruustutkimukseen liittyvissä kysymyksissä ja on allekirjoittajaosapuolena kansainvälisessä avaruustutkimusyhteistyössä toimien Alankomaiden avaruustutkimusvirastona. SRON:in kokonaismenot vuonna 1998 olivat 37 milj. NLG (= 99 milj. mk) [10]. NIVR:n kokonaismenot vuonna 1998 olivat n. 80 milj. NLG (= 216 milj. mk) [11], lukuun sisältyy panostus ilmailututkimukseen. Alankomaiden ilmailu- ja avaruuslaboratorio (Nationaal Lucht- en Ruimtevaartlaboratorium, NRL) on voittoa tuottamaton, itsenäinen tutkimuslaitos. Sopimuspohjainen tutkimus- ja kehitystyö kattoi v. 1998 74 % NRL:n tuloista, loppu on valtion tukea perustutkimukseen ja tiettyihin tutkimuslaitteisiin. Kokonaismenot vuonna 1998 olivat 154 milj. NLG (=415 milj. mk), josta avaruussektorin osuus oli 15 % [12]. Henkilöstöä NRL:llä on 950. 7. TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET 7.1 Avaruustieteen organisointi Suomalainen avaruustiede on kehittynyt suotuisasti ja saavuttanut kestävän pohjan varsinkin Euroopan avaruusjärjestöön liittymisen jälkeen. Osallistuminen kansainväliseen avaruustieteen yhteistyöhön on lisääntynyt kaikilla tasoilla. Suomalaiset osallistuvat tutkimussatelliittien ideointiin, suunnitteluun, laiterakennukseen ja mittaustulosten hyödyntämiseen. Samanaikaisesti Suomeen on syntynyt kansainvälisesti kilpailukykyistä avaruusteollisuutta. Avaruustutkimuksen rahoitus on kasvanut ja rahoittajina ovat toimineet Suomen Akatemia, Tekes, tutkimuslaitokset ja yliopistot. Tutkijoiden määrä on lisääntynyt ja opetusministeriön ja Suomen Akatemian tuella alan tutkijankoulutus on hyvällä tasolla. Suomen avaruustoiminnan organisoinnissa on tähän asti noudatettu hajautettua hallintomallia, ja tämä pätee myös avaruustieteeseen. Useat ministeriöt, mm. opetusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö, sekä Tekes ja Suomen Akatemia ovat osallistuneet aktiivisesti hallintoon. Tutkimusta on tehty useissa tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa, joissa liikkeelle panevana voimana ovat olleet yksittäiset tutkijat ja heidän innovaationsa, kansainväliset yhteytensä ja aktiivisuutensa. Tämä hajautettu malli on toiminut kohtalaisen hyvin, mutta toiminnan koordinaatiota ja tukipalvelujen saatavuutta pitäisi parantaa. Hajautetulla mallilla voidaan ylläpitää läheistä yhteistyötä eri sovellutusalojen sekä avaruusalaan liittyvän koulutuksen kanssa. Hajautettu malli antaa eri yksiköissä toimiville tutkijoille mahdollisuuden osallistua erilaisiin kansainvälisiin hankkeisiin, mikä tehostaa henkisten voimavarojen käyttöä ja vähentää kokonaisriskiä harvoihin suuriin projekteihin verrattuna. Työryhmä ehdottaa, että avaruustiede edelleenkin organisoidaan hajautetun mallin mukaisesti ja että lisäksi tehostetaan koordinaatiota ja luodaan yhteisiä tukipalveluja. 7.2 Avaruustieteen rahoitus Suomen Avaruusasiain neuvottelukunta toteaa strategiassaan vuodelta 1999 [1] seuraavaa: "Avaruustieteen kansainvälisesti korkea taso ylläpidetään osallistumalla tieteen keskeisiä tutkimusaiheita selvitteleviin kansainvälisiin yhteistyöprojekteihin." Osallistumisen edellytyksenä on avaruustieteen riittävä rahoitus.

Avaruustutkimusprojektit kestävät tavallisesti useita vuosia. Esimerkiksi ESA:n Planck-satelliitin tieteellisistä mittalaitteista tehtiin toteutuspäätös vuoden 1999 alussa, minkä jälkeen alkoi laitteiden rakentaminen. Satelliitin lähetysvuosi on 2007. Satelliitin mittausten on suunniteltu kestävän kaksi vuotta, minkä lisäksi tulosten käsittely kestää vielä 1-2 vuotta. Projekti loppuu siis vasta noin vuonna 2011. Avaruustutkijoiden mielestä pitkäkestoisten avaruustutkimusprojektien rahoitus on ollut Suomessa ongelmallista. Tämä on havaittu varsinkin niissä hankkeissa, joihin sisältyy laiterakentamista, joskin myös mittaustulosten tieteellinen hyödyntäminen vaatii pitkäjänteistä rahoitusta. Avaruustutkimusprojektien rahoituksesta ovat Suomessa tähän asti vastanneet lähinnä Tekes, Suomen Akatemia sekä tutkimuslaitokset ja yliopistot omilla budjettivaroillaan. Tekes ja Suomen Akatemia eivät pidä tilannetta erityisen ongelmallisena. Tekes pystyy tekemään monivuotisia rahoituspäätöksiä. Suomen Akatemian määrärahamyönnöt ovat yleensä kolmivuotisia ja vanhemman tutkijan virat viisivuotisia. Tieteellisesti korkeatasoisiksi osoittautuneiden hankkeiden rahoitus voi jatkua katkeamattomana useiden kolmivuotiskausien ajan. Tekes ja Suomen Akatemia eivät ole kertaakaan keskeyttäneet rahoitustaan aloittamaansa pitkäkestoiseen, merkittävään kansainväliseen avaruustutkimusprojektiin, johon on kansainvälisesti sitouduttu. Tutkimusyksiköiden nykyinen toiminta on paljolti riippuvainen ulkopuolisesta projektirahoituksesta, joka voi vaihdella vuodesta toiseen. Avaruusprojekteihin osallistumalla tutkimusryhmien erityisosaaminen lisääntyy ja tämän tieto-taidon kasvu ja säilyminen ryhmässä edellyttää projektirahoituksen lisäksi myös riittävää budjettirahoitusta. Tämä takaa tietyt perustoiminnot ja sen, että pätevöityneitä henkilöitä voisi jatkaa ryhmän uusissa projekteissa. Tutkimusryhmien budjettirahoituksen vahvistaminen edesauttaisi pitempikestoisiin projekteihin osallistumista. Työryhmä ehdottaa, että avaruustiedettä harjoittavat yliopistot ja tutkimuslaitokset vahvistavat budjettirahoitustaan pitkäkestoisiin hankkeisiin. Avaruustutkimusryhmien kannalta erään rahoitusongelman muodostavat sellaiset tieteelliset tutkimuslaitteet ja teknologiat, jotka on kehitetty jossain aikaisemmassa projektissa. Näitä haluttaisiin usein käyttää uudestaan toisten satelliittien yhteydessä, esitys uudelleen käytöstä on voinut tulla esimerkiksi kansainväliseltä yhteisöltä. Kansainväliset partnerit eivät kuitenkaan useinkaan maksa instrumenteista, vaan instrumentin tekijä saa korvauksen mittaustuloksina ja tulosten käyttöoikeuksina. Suurimman kotimaisen laiterakennusrahoittajan, Tekesin rahoitusperiaatteet eivät kuitenkaan tue tällaisia laiterakennushankkeita. Työryhmä näkee ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että tutkimusyksikön tutkimusstrategian kannalta keskeisimmät laiterakennusprojektit rahoitetaan pääosin yksikön omilla budjettirahoilla. 7.3 Ilmatieteen laitos avaruustutkimuslaitoksena Ilmatieteen laitoksen geofysiikan tutkimuksen yksikkö on Suomen suurin ja kansainvälisesti näkyvin avaruustieteen yksikkö. Työryhmä ehdottaa, että sen toimintaedellytyksiä vahvistetaan, ja samalla se velvoitetaan huolehtimaan Suomen avaruustieteen tarvitsemista yhteisistä palveluista ja toimimaan Suomen avaruustieteen kansainvälisenä yhteyspisteenä. Ilmatieteen laitoksen tehtäväksi säädettäisiin toimiminen avaruustutkimuslaitoksena. Laitoksen tehtävät ja voimavaratarpeet kuvataan tarkemmin luvuissa 7.3-7.7, ja asetusluonnos on liitteenä 5.