EUROOPAN KOMISSIO Ympäristöasioiden pääosasto

EUROOPAN KOMISSIO Kommission kertomus yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 27. helmikuuta 1998 annetulla komission direktiivillä 98/15/EY, täytäntöönpanosta Tilanne 31. joulukuuta 1998

EUROOPAN KOMISSIO Ympäristöasioiden pääosasto Kommission kertomus yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 27. helmikuuta 1998 annetulla komission direktiivillä 98/15/EY, täytäntöönpanosta Yhteenvetokertomus: Jäsenvaltioiden haavoittumiselle alttiiksi määrittelemät alueet Jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet määräaikaan 31. joulukuuta 1998 mennessä Jätevesien käsittely suurimmissa kaupungeissa Komission suorittama tarkistus haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittelemisestä

Raportin kansikuvan on antanut käyttöön Degremont Puritek OCO Sondr borg Waste Water Treatment plant, Southern Denmark Laitostyyppi: Triple line, mekaanis-biologinen Rakennettu:1991 1992 Teho: 56 000 avl:n Jätekuormitus: 27 409 avl:n Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu.int). Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2002 ISBN 92-894-2113-4 Euroopan yhteisöt, 2002 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Italy PAINETTU KLOORIVALKAISEMATTOMALLE PAPERILLE

SISÄLLYS 3 1 Johdanto 5 2 Direktiivissä asetettavat tärkeimmät velvoitteet ja määräajat 7 3 Haavoittumiselle alttiiden alueden määrittely 9 4 Tilanne joulukuuta 1998 taajamissa, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 13 5 Kuormitusta kestävät alueet 17 6 Tilanne 31. joulukuuta 1998 EU:n kaupungeissa 19 7 Tilanne jäsenvaltioittain 21 7.1 BELGIA 21 7.1.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 21 7.1.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 21 7.1.3 Käsittely kaupungeissa 21 7.2 TANSKA 22 7.2.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 22 7.2.2 Yli 10 000 avl:n taajamat 22 7.2.3 Käsittely kaupungeissa 22 7.3 SAKSA 22 7.3.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 22 7.3.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 23 7.3.3 Käsittely kaupungeissa 23 7.4 KREIKKA 23 7.4.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 23 7.4.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 23 7.4.2.1 Ensimmäinen versio 24 7.4.2.2 Toinen versio 24 7.4.3 Käsittely kaupungeissa 24 7.5 ESPANJA 25 7.5.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 25 7.5.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 25 7.5.3 Käsittely kaupungeissa 26 7.5.4 Kuormitusta kestävät alueet 26 7.6 RANSKA 27 7.6.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 27 7.6.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 27 7.6.3 Käsittely kaupungeissa 28 7.7 IRLANTI 28 7.7.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 28 7.7.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 28 7.7.3 Käsittely kaupungeissa 29

4 7.8 ITALIA 29 7.8.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 29 7.8.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 30 7.8.3 Käsittely kaupungeissa 31 7.9 LUXEMBURG 32 7.9.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 32 7.9.2 Taajamat 32 7.9.3 Käsittely kaupungeissa 32 7.10 ALANKOMAAT 32 7.10.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 32 7.10.2 Taajamat 33 7.10.3 Käsittely kaupungeissa 33 7.11 ITÄVALTA 33 7.11.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 33 7.11.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 34 7.11.3 Käsittely kaupungeissa 34 7.12 PORTUGALI 34 7.12.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 34 7.12.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 35 7.12.3 Käsittely kaupungeissa 36 7.12.4 Kuormitusta kestävät alueet 36 7.13 SUOMI 36 7.13.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 36 7.13.2 Yli 10 000 avl:n taajamat 37 7.13.3 Käsittely kaupungeissa 38 7.14 RUOTSI 38 7.14.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 38 7.14.2 Yli 10 000 avl:n taajamat 38 7.14.3 Käsittely kaupungeissa 39 7.15 YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA 39 7.15.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely 39 7.15.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat 40 7.15.3 Käsittely kaupungeissa 41 7.15.4 Kuormitusta kestävät alueet 41 8 Rikkomismenettelyt 43 9 Komission seuraavat tehtävät 45 10 Päätelmät 47

1 JOHDANTO 5 Tammikuussa 1999 Euroopan komissio julkaisi ensimmäisen kertomuksen ( 1 ) yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY ( 2 ), sellaisena kuin se on muutettuna 27. helmikuuta 1998 annetulla komission direktiivillä 98/15/EY ( 3 ), täytäntöönpanosta. Direktiivi on yksi yhteisön vesilainsäädännön peruspilareista, ja sen tavoitteena on suojella ympäristöä yhdyskuntajätevesien haitallisilta vaikutuksilta. Komission ensimmäisessä kertomuksessa annettiin tietoja yhdyskuntajätevesien aiheuttamasta pilaantumisesta, luotiin alustava tilannekatsaus direktiivin täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa sekä yhteenveto niiden täytäntöönpano-ohjelmista. Siinä tuotiin esiin etenkin jäsenvaltioiden merkittävimmät toimenpiteet, direktiivin täytäntöönpanon todennäköisesti aiheuttamat huomattavat kustannukset (yhteensä 130 miljardia euroa 14 jäsenvaltiolle, Italiaa lukuun ottamatta) sekä huolestuttavat viiveet Brysselin ja Milanon kaupungeissa. Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetussa direktiivissä asetettiin joulukuu 1998 tärkeäksi määräajaksi. Tähän ajankohtaan mennessä jäsenvaltioiden oli varmistettava muun muassa, että kaikissa taajamissa, joiden asukasvastineluku (avl) oli yli 10 000 ja joista jätevettä johdettiin haavoittumiselle alttiille alueille, oli jätevedenpuhdistamot (lisätietoja jäljempänä). Koska jäsenvaltioiden ei virallisesti edellytetty esittävän kertomuksia joulukuun 1998 määräajan noudattamisesta, komissio päätti oma-aloitteisesti pyytää jäsenvaltioilta tietoja. Muodolliset tietopyynnöt lähetettiin jäsenvaltioille huhtikuussa 1999 ja muistutukset maaliskuussa 2000. Paitsi tietoja jätevedenkäsittelystä haavoittumiselle alttiilla alueilla, jäsenvaltioilta pyydettiin tietoja myös suurimpien taajamien jätevedenkäsittelystä, vaikka jätevettä ei niissä johdettaisikaan haavoittumiselle alttiille alueille. Tämä kertomus perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin ja komission teettämään tutkimukseen ( 4 ), joka koskee haavoittumiselle alttiita alueita. Jäsenvaltioista ainoastaan 13 toimitti kaikki komission pyytämät jätevedenkäsittelyä haavoittumiselle alttiilla alueilla koskevat tiedot. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden tietojen keräämiseen liittyneet viiveet, on selvää, että kertomuksessa esitettävä tilanne on muuttunut niiden kahden vuoden aikana, jotka ovat kuluneet pyynnön esittämisestä. Komissio jatkaa täytäntöönpanon seuraamista kaikissa jäsenvaltioissa. Ensimmäinen kertomusluonnos lähetettiin jäsenvaltioille joulukuussa 2000 lopullisia kommentteja varten. Jäsenvaltioiden 15. helmikuuta 2001 mennessä toimittamat kommentit on otettu huomioon tässä versiossa. Kertomuksessa esitellään myös komission tulevien vuosien hankkeet. Komissio aikoo erityisesti jatkaa sen varmistamista, että täytäntöönpano on direktiivin säännösten mukaista, sekä antaa neuvoja säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Komissio lisää tukeaan etenkin jäsenvaltioiden pienille ja keskisuurille taajamille, joille asetettu määräaika on 31. joulukuuta 2005, sekä Euroopan unionin jäsenyyttä hakeville maille auttaakseen niitä noudattamaan direktiiviä. ( 1 ) KOM(1998) 775 lopullinen, 15.1.1999. ( 2 ) EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40. ( 3 ) EYVL L 67, 7.3.1998, s. 29. ( 4 ) ERM-tutkimus: Verification of Vulnerable Zones under the Nitrates Directive and Sensitive Areas under the Urban Waste Water Treatment Directive, Environmental Resource Management (ympäristön resurssihallinto).

2 DIREKTIIVISSÄ ASETETTAVAT TÄRKEIMMÄT VELVOITTEET JA MÄÄRÄAJAT 7 Direktiivissä asetettava tärkein velvoite on, että jäteveden keräys ja käsittely on järjestettävä seuraaviin määräaikoihin mennessä: 31. joulukuuta 1998: määräaika, johon mennessä kaikissa taajamissa, joiden asukasvastineluku (avl) ( 5 ) on yli 10 000 ja jotka johtavat päästöjä jäsenvaltioiden haavoittumiselle alttiiksi määrittelemille alueille sekä näiden alueiden valuma-alueille, on oltava tehokkaat keräys- ja käsittelyjärjestelmät (biologinen käsittely ( 6 ) ja jälkikäsittely ( 7 )). Tämän määräajan noudattamista koskevan komission tarkistuksen tulokset on esitetty jäljempänä tässä kertomuksessa. 31. joulukuuta 2000: määräaika, johon mennessä kaikissa taajamissa, joiden avl on yli 15 000 ja jotka eivät johda päästöjä haavoittumiselle alttiiksi määritellyille alueille tai näiden alueiden valuma-alueille, on oltava biologinen käsittely ( 8 ) ja keräysjärjestelmä. Tämä määräaika koskee myös direktiivissä lueteltujen elintarviketeollisuuden alojen biologisesti hajoavia teollisuusjätevesiä, jotka johdetaan suoraan purkuvesistöihin. Komissio on aloittanut tämän määräajan noudattamista koskevan tarkistuksen, ja sen tulokset esitetään direktiivin täytäntöönpanosta annettavassa kolmannessa kertomuksessa. 31. joulukuuta 2005: määräaika, johon mennessä kaikissa taajamissa, joiden avl on 2 000 10 000 ja jotka johtavat päästöjä haavoittumiselle alttiiksi määritellyille alueille tai näiden alueiden valuma-alueille, on oltava biologinen käsittelyjärjestelmä tai muu asianmukainen käsittelyjärjestelmä ( 9 ) sen mukaan, onko kyse päästöistä sisävesiin, suistoihin tai rannikkovesiin. Samaa edellytetään taajamilta, joiden avl on 2 000 15 000 ja jotka eivät johda päästöjä tällaisille alueille. Pienimmissä taajamissa, joissa on jo keräysjärjestelmä, on oltava samaan määräaikaan mennessä asianmukainen käsittelyjärjestelmä. Muut direktiivissä asetetut tärkeimmät velvoitteet ja määräajat ovat 30. kesäkuuta 1993: direktiivin velvoitteet oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tähän päivämäärään mennessä jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan. Komission ensimmäisessä kertomuksessa huomautettiin, että monissa jäsenvaltioissa direktiivin velvoitteiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli asetetusta määräajasta jäljessä. Nyt kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet ( 5 ) Asukasvastineluku (avl) on biologisesti hajoavien epäpuhtauksien mittayksikkö, joka vastaa yhden henkilön vuorokaudessa tuottamaa keskimääräistä kuormitusta. Direktiivissä määritetään, että tämän kuormituksen viiden vuorokauden biokemiallinen hapenkulutus (BOD5) on 60 grammaa happea vuorokaudessa. Asukasvastinelukuna ilmaistu taajaman koko vastaa orgaanista kuormitusta, jonka taajama aiheuttaa keskimäärin päivässä sen viikon aikana, jolloin tuotanto on suurimmillaan. Se lasketaan kyseisen päivän orgaanisen kuormituksen kokonaismäärästä, joka sisältää pysyvän asutuksen ja loma-asutuksen sekä palvelujen aiheuttaman kuormituksen ja teollisuusjätevesien aiheuttaman kuormituksen, joka on kerättävä keräysjärjestelmällä. ( 6 ) Biologinen käsittely: käsittely menetelmällä, johon sisältyy yleensä biologisen käsittelyn lisäksi jälkiselkeytys, tai vastaavalla menetelmällä. ( 7 ) Jälkikäsittely: biologisen käsittelyn lisäksi typelle (nitrifikaatio ja denitrifikaatio) tai fosforille tai jollekin muulle sellaiselle epäpuhtaudelle tehtävä käsittely, joka vaikuttaa veden laatuun tai erityiseen käyttöön, esimerkiksi mikrobiologiseen pilaantumiseen tai väriin. Direktiivin 5 artiklan 3 ja 4 kohdassa ja liitteessä I olevassa taulukossa 2 (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/15/EY) vahvistetaan haavoittumiselle alttiille alueille johdettavan jäteveden käsittelyvaatimukset, jotka ilmaistaan kokonaisfosforikuormituksen ja kokonaistypen poistamisen vähimmäisprosenttilukuina, ja määritellään kummankin muuttujan pitoisuusnormit. ( 8 ) Käsittely voi olla lievempien vaatimusten mukainen komission ja neuvoston sallimissa poikkeustapauksissa, kun on kyse päästöistä rannikkovesiin tai suistoihin, jotka jäsenvaltio on määritellyt kuormitusta kestäviksi alueiksi. ( 9 ) Asianmukainen käsittely: mikä tahansa käsittely tai järjestelmä, jonka ansiosta purkuvesistö täyttää johtamisen jälkeen direktiivin 91/271/ETY tai muiden yhteisön direktiivien asiaa koskevat laatutavoitteet ja säännökset.

8 direktiivin velvoitteet osaksi kansallista lainsäädäntöään, viimeisenä Italia vuonna 1999. 31. joulukuuta 1993: teollisuusjätevesien, jotka johdetaan yhdyskuntien jäteveden keräysjärjestelmiin ja puhdistamoihin, ja biologisesti hajoavan teollisuusjäteveden, joka johdetaan suoraan purkuvesistöön, oli täytettävä ennen vesistöön johtamista säädöksissä vahvistetut tai toimivaltaisen viranomaisen tai asianomaisen toimielimen asettamat ehdot. Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kaikki toimenpiteet näiden velvoitteiden täyttämiseksi. 31. joulukuuta 1993: jäsenvaltioiden oli laadittava ohjelma direktiivin täytäntöön panemiseksi. Kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet komissiolle tiedon tästä ohjelmasta, eri pituisten viiveiden jälkeen. Useat jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle myös ajan tasalle saatettua tietoa ohjelmista. Belgian ja Italian ohjelmat eivät ole direktiivin säännösten mukaisia tai ohjelmilta edellytetyn mallin mukaisia. 31. joulukuuta 1993: jäsenvaltioiden oli määriteltävä haavoittumiselle alttiit alueet. Lisätietoja tästä tärkeästä kohdasta, jonka perusteella edellytetty yhdyskuntajätevesien käsittelymenetelmä ja määräaika määräytyy, annetaan jäljempänä. 30. kesäkuuta 1995 ja sen jälkeen joka toinen vuosi: asianomaisten viranomaisten tai toimielinten on julkaistava joka toinen vuosi tilannekatsaus yhdyskuntajätevesien ja lietteen päästämisestä alueillaan. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä kertomukset komissiolle heti julkaisun jälkeen. Vuonna 1999 työryhmä, jossa oli jäsenvaltioiden ja komission edustajia, laati tilannekatsausmallin helpottaakseen katsauksia laativien viranomaisten työtä sekä yhtenäistääkseen katsausten sisältöä. Komissio ei ole vielä saanut tilannekatsauksia Kreikalta eikä Italialta. Saksalta komissio on saanut katsauksen, joka koskee vain osaa maan alueista. Useimmat jäsenvaltiot eivät ole myöskään julkaisseet katsausta ja toimittaneet sitä komissiolle joka toinen vuosi, kuten direktiivissä edellytetään. 31. joulukuuta 1998: lietteen päästämistä yhdyskuntien jätevesipuhdistamoista edellytettiin säädeltävän yleisin ohjein, ilmoitusmenettelyin tai luvin. Komission tekemät tarkistukset osoittavat, että kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tällaisia lietteen loppusijoitusta koskevia toimia. Lisäksi lietteen päästäminen pintavesiin laivoista, putkissa johtamalla tai muilla keinoin oli lopetettava samaan päivämäärään mennessä. Näin on menetelty säännöllisesti ainoastaan Espanjassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytäntö kiellettiin vuoden 1998 jälkeen säännöksissä, jotka saattoivat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Irlanti on ilmoittanut komissiolle, että lietteen päästäminen laivoista mereen oli sallittua kansallisen lainsäädännön mukaan 31. joulukuuta 1998 asti, minkä jälkeen siitä tuli rikos. Irlanti on kuitenkin myöntänyt, että lietteen päästäminen mereen päättyi vasta syyskuussa 1999. Lisäksi Irlanti ei pitänyt tarpeellisena kieltää lietteen päästämistä muihin pintavesiin kuin mereen, koska tällaista menetelmää ei käytetä Irlannissa. Espanja ei ole ilmoittanut komissiolle mistään toimenpiteistä, joilla kiellettäisiin lietteen päästäminen pintavesiin. Lisäksi on muistettava direktiivin säädös, jonka mukaan yhdyskuntajätevesien johtamista puhdistamolta on säädeltävä säädöksin ja erityisluvin ja että näitä päästöjä on tarkkailtava direktiivin säännösten mukaisesti. Edellä mainittu työryhmä on laatinut tietokonepohjaisen kyselylomakkeen, jolla voidaan kerätä tietoja päästöjen tarkkailusta. Komissio lähetti lomakkeen kaikille jäsenvaltioille syyskuussa 2000 ja pyysi niitä keräämään tietoja vuonna 1999 tehdystä sellaisia taajamia koskevasta tarkkailusta, joiden oli noudatettava määräaikaa 31. joulukuuta 1998. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle kesäkuun 2001 loppuun mennessä. Komissio tekee yhteenvedon tuloksista täytäntöönpanoa koskevassa kolmannessa kertomuksessaan.

3 HAAVOITTUMISELLE ALTTIIDEN ALUEIDEN MÄÄRITTELY 9 Direktiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli määriteltävä haavoittumiselle alttiit alueet 31. joulukuuta 1993 mennessä direktiivin liitteessä II vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti. Perusteissa mainitaan kolme haavoittumiselle alttiiden alueiden ryhmää: sisävesistöt, suistot ja sellaiset rannikkovedet, jotka ovat rehevöityneitä ( 10 ) tai jotka saattavat rehevöityä, jollei suojelutoimiin ryhdytä juomaveden valmistukseen käytettävät sisävesien pintavedet, joiden nitraattipitoisuus on tai voi olla yli 50 mg/l alueet, joilla muiden neuvoston direktiivien noudattamiseksi tarvitaan yhdyskuntajätevesidirektiivissä säädettyä tehokkaampaa käsittelyä. Tällaisia muita direktiivejä ovat esimerkiksi kalavesien, uimavesien ja simpukanviljelyvesien laadusta sekä luonnonvaraisten lintujen ja luontotyyppien suojelusta annetut direktiivit. Vesistön määrittelemiseksi haavoittumiselle alttiiksi riittää yksi näistä perusteista. Vesistön määritteleminen haavoittumiselle alttiiksi alueeksi oli välttämätöntä direktiivin käytännön soveltamisen kannalta. Yli 10 000 avl:n taajamissa oli oltava käytössä biologista käsittelyä tehokkaampi keräys- ja käsittelyjärjestelmä 31. joulukuuta 1998 mennessä, jos yhdyskuntajätevedet johdetaan haavoittumiselle alttiille alueelle tai valuma-alueelle, joka vaikuttaa osaltaan näiden alueiden pilaantumiseen. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan tarvitse soveltaa haavoittumiselle alttiilla alueilla, jos voidaan osoittaa, että typen ja fosforin kokonaiskuormituksesta poistetaan kummastakin vähintään 75 prosenttia. Direktiivin 5 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltion ei tarvitse määritellä haavoittumiselle alttiita alueita, jos se soveltaa tehokkaampaa käsittelyä (jälkikäsittelyä) koko alueellaan. Viisi jäsenvaltiota on päättänyt käyttää tätä mahdollisuutta: Tanska, Luxemburg, Alankomaat, Suomi ja Ruotsi. Yhdeksän muuta jäsenvaltiota Belgia, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat määritelleet tietyt alueensa osat haavoittumiselle alttiiksi alueiksi. Alueet määriteltiin, enemmän tai vähemmän myöhässä säädetystä aikataulusta, vuosina 1994 1999. Itävalta ei katsonut minkään alueensa vesistön täyttävän haavoittumiselle alttiin alueen perusteita ( 11 ). Itävallan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että Itävallassa on annettu direktiivin säännöksiä tiukempia määräyksiä, sillä siellä edellytetään biologista käsittelyä vedenpuhdistamoissa myös alle 10 000 avl:n taajamissa. Jotkin jäsenvaltiot, esimerkiksi Belgia, Espanja, Ranska ja Italia eivät katsoneet, että taajamissa, jotka sijaitsevat haavoittumiselle alttiiden alueiden valuma-alueilla, olisi tarpeen käyttää tehokkaampaa käsittelyä (jälkikäsittelyä) ( 12 ). Tässä suhteessa komissio uskoo, että typpi ja fosfori eli yhdyskuntajätevesien sisältämät epäpuhtaudet, jotka aiheuttavat haavoittumiselle alttiiden aluei- ( 10 ) Rehevöitymiselle alttiita: rehevöitymisellä tarkoitetaan sellaista ravinteiden, erityisesti typpi- ja fosforiyhdisteiden veteen rikastumista, joka aiheuttaa levien ja korkeampien kasvilajien kasvua ja aiheuttaa veden eliötasapainon häiriintymistä ja veden laatuvaihteluja. ( 11 ) Liitteenä olevissa kartoissa on jäsenvaltioiden haavoittumiselle alttiiksi määrittelemät vesistöt merkitty tummanvihreällä ja valuma-alueet tai valuma-alueiden osat, joissa jäsenvaltiot ovat päättäneet soveltaa haavoittumiselle alttiita alueita koskevia direktiivin säännöksiä, vaaleanvihreällä. ( 12 ) Valuma-alueiden osat, joita jäsenvaltiot eivät ole määritelleet haavoittumiselle alttiiksi, ovat kartassa vaaleanpunaisia ja viivoittamattomia. Saksassa nämä alueet käsittävät Sachsenin ja Sachsen-Anhaltin alueet. Nämä kaksi aluetta päättivät kuitenkin heinäkuussa 2000 ottaa käyttöön typelle ja fosforille tehtävän tehokkaamman käsittelyn koko alueellaan torjuakseen Pohjanmeren ja Itämeren rannikkovesien rehevöitymistä.

10 den määritysperusteiden kahden ensimmäisen kohdan mukaista pilaantumista, ovat hyvin pysyviä. Haavoittumiselle alttiiden alueiden valuma-alueilla sijaitsevista yli 10 000 avl:n taajamista peräisin olevasta typestä ja fosforista pääsee näihin vesistöihin huomattava osa. Komissio katsoo, että jos tällaista tehokkaampaa käsittelyä ei käytetä aluetta pilaavien ravinteiden vähentämiseksi tietyissä yli 10 000 avl:n taajamissa, jotka sijaitsevat haavoittumiselle alttiiden alueiden valumaalueilla, direktiiviä ei noudateta. Näin on tapahtunut erityisesti seuraavissa maissa: Espanjassa, missä tehokkaammasta käsittelystä ei ole huolehdittu haavoittumiselle alttiiden jokien alajuoksujen valuma-alueilla, esimerkiksi Ebron ja Guadalquivirin alueilla; Italiassa, erityisesti Po-joen valuma-alueella, missä joen suisto ja läheiset hyvin rehevöityneet rannikkovedet on määritelty haavoittumiselle alttiiksi alueiksi; ja Belgiassa, jossa Vallonian alueen päästöt vaikuttavat osaltaan haitallisesti Flanderin alueen sisävesistöihin ja Pohjanmeren rannikkovesiin, jotka molemmat on määritelty haavoittumiselle alttiiksi alueiksi. Edellä mainittujen kymmenen jäsenvaltion, jotka ovat päättäneet olla toteuttamatta tehokkaampaa käsittelyä koko alueellaan, on varmistettava, että ne ottavat haavoittumiselle alttiiksi määriteltyjen alueiden luettelon tarkasteltavaksi vähintään neljän vuoden välein. Näin ollen luettelo olisi pitänyt tarkistaa 31. joulukuuta 1997, ja se on tarkistettava taas 31. joulukuuta 2001 mennessä ja niin edelleen. Ainoastaan Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tarkistaneet alkuperäisen haavoittumiselle alttiiden alueiden luettelonsa, Ranska vuonna 1999 ja Yhdistynyt kuningaskunta vuonna 1998. Itävalta on ilmoittanut, ettei sen tekemässä tarkistuksessa ole ilmennyt vesistöjä, jotka olisi määriteltävä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi. Vuosina 1998 2000 komissio palkkasi konsultin tarkastamaan edellä mainitun kymmenen jäsenvaltion määrittelemät haavoittumiselle alttiit alueet ( 13 ). Tutkimuksessa paljastui alueiden määrittelyä koskevia puutteita ( 14 ), ja siinä määriteltiin lisää alueita, jotka olivat mahdollisesti haavoittumiselle alttiita rehevöitymisen ja juomaveden valmistamiseen käytettävän pintaveden suuren nitraattipitoisuuden perusteella. Tutkimuksessa korostettiin, että monissa jäsenvaltioissa ei ollut otettu riittävästi huomioon vesien rehevöitymisastetta. Tällaisia alueita ovat Pohjanmeri (Pohjois-Ranskan rannikkovesistä Ruotsiin), Itämeri ja Adrianmeri, joissa kaikissa on huomattavia rehevöitymisongelmia. Komission mielestä Belgia, Ranska, Italia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole toteuttaneet jätevesihuollossa kaikkia ravinteiden (typen ja fosforin) vähentämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Lisäksi komissio katsoo, että Espanja, Kreikka, Ranska, Irlanti, Italia, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole toteuttaneet kaikkia tarvittavia toimenpiteitä vähentääkseen yhdyskuntajätevesien päästöjä, jotka aiheuttavat osaltaan paikallista rehevöitymistä Atlantin, Englannin kanaalin, Pohjanmeren, Irlanninmeren ja Välimeren rannikoilla. Lisäksi komissio on teettänyt rehevöitymisestä kaksi kertomusta, joissa kuvaillaan jäsenvaltioiden rehevöityneiden tai rehevöitymiselle alttiiden vesistöjen määrittelemiseksi käyttämiä menetelmiä ja tehdään suosituksia menetelmien yhtenäistämiseksi nykyisen tieteellisen tutkimuksen perusteella. Toisessa kertomuksessa käsitellään rannikkovesiä ( 15 ), toisessa sisävesiä ( 16 ). ( 13 ) Nitraattidirektiivin mukaisten pilaantumisalttiiden vyöhykkeiden sekä yhdyskuntajätevesidirektiivin mukaisten haavoittumiselle alttiiden alueiden tarkastaminen ERM:n kertomukset maaliskuussa 1999 kesäkuussa 2000. ( 14 ) Vesistöt, jotka komission mielestä olisi pitänyt määritellä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi, on merkitty karttaan vaaleanpunaisella. Vastaavat valuma-alueet, joissa tehokkaampi käsittely (biologinen käsittely ja jälkikäsittely) olisi pitänyt toteuttaa, on merkitty vaaleanpunaisella ja viivoitettu. ( 15 ) Criteria used for the definition of eutrophication in coastal/marine waters, ERM, huhtikuu 2000. ( 16 ) Criteria for the identification of freshwaters subject to eutrophication, Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, tammikuu 2001.

Komissio on myös tietoinen puutteista, joita joillakin jäsenvaltioilla on kolmannen perusteen mukaisten haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittelyssä. Jälkikäsittelyä tarvitaan etenkin useiden uimavesien ja simpukanviljelyvesien suojelemiseksi, jotta voidaan vähentää mikrobiologisten epäpuhtauksien määrää näihin vesiin vaikuttavien yhdyskuntajätevesien päästöissä. Kuitenkin ainoastaan Espanja, Ranska, Portugali ja Italia ovat ottaneet huomioon tämän perusteen uimavesien ja simpukanviljelyvesien suojelussa määritellessään haavoittumiselle alttiita alueita ja nekin ainoastaan joidenkin rannikkovesiensä osalta. 11

4 TILANNE 31. JOULUKUUTA 1998 TAAJAMISSA, JOIHIN HAAVOITTUMISELLE ALTTIIT ALUEET VAIKUTTAVAT ( 17 ) 13 Jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle tietoja tilanteesta taajamissa, joita haavoittumiselle alttiiden alueiden säännökset niiden mielestä koskevat. Komissio pyysi tietoja kirjeitse 23. huhtikuuta 1999. Jäljempänä esitettävässä tilannekatsauksessa ei näin ollen oteta huomioon taajamia, jotka sijaitsevat haavoittumiselle alttiiden alueiden valuma-alueilla, joita jäsenvaltiot eivät ole katsoneet haavoittumiselle alttiiksi (kartan vaaleanpunaiset alueet), eikä komission mahdollisesti haavoittumiselle alttiiksi määrittelemien alueiden valuma-alueilla (vaaleanpunaiset viivoitetut alueet) sijaitsevia taajamia. Jäljempänä olevan taulukon ensimmäisessä osassa esitetään sellaisten yli 10 000 avl:n taajamien lukumäärä ja orgaaninen kuormitus, joissa jäsenvaltioiden mielestä olisi oltava biologista käsittelyä tehokkaampi käsittely (jälkikäsittely) haavoittumiselle alttiiden alueiden suojelemiseksi. Maissa, jotka ovat päättäneet soveltaa tehokkaampaa käsittelyä koko alueellaan, tällainen kuormitus vastaa suurta prosenttiosuutta jäsenvaltion kokonaiskuormituksesta ( 18 ) (Tanska, Luxemburg, Alankomaat, Suomi ja Ruotsi) tai suurta osaa siitä (Saksa). Sitä vastoin muut jäsenvaltiot (Kreikka, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta ja Portugali) katsovat, että tehokkaampaa käsittelyä tarvitaan haavoittumiselle alttiiden alueiden suojelemiseksi alle 10 prosentille jäsenvaltion kokonaiskuormituksesta, ja näin ollen ainoastaan muutamissa taajamissa. Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehokkaampaa käsittelyä edellyttää hieman suurempi osa jäsenvaltion kokonaiskuormituksesta: Ranskassa 25 prosenttia ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 18 prosenttia. Arvioinnissa, jossa tarkastellaan direktiivin noudattamista näissä 3 247 taajamassa direktiivin piiriin kuuluvan 20 000 taajaman kokonaismäärästä, otetaan huomioon sekä keräysjärjestelmät että jätevedenpuhdistamot. Mitä tulee purkuvesistön rehevöitymisen vähentämiseksi tai estämiseksi tarvittavaan käsittelyyn, komissio uskoo sekä typpi- että fosforipäästöjen aiheuttavan rehevöitymistä niin sisävesistöissä, merivesissä kuin suistoissakin. Tieteellisten tutkimusten mukaan rannikkovesissä rehevöitymistä aiheuttaa yleensä typpi ja sisävesistöissä fosfori. Arvioidessaan, onko käsittely direktiivin säännösten mukaista, komissio katsookin, että elleivät tieteelliset tutkimukset tiettyjen vesistöjen osalta muuta osoita, niin sisävesistöjen rehevöitymistä olisi estettävä vähintäänkin poistamalla jätevesistä fosforia ja rannikkovesien sekä suistojen rehevöitymistä poistamalla jätevesistä typpeä. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat kuitenkin, että sekä sisävesistöissä että merivesissä typpi ja fosfori voivat molemmat olla rajoittavia tekijöitä, joko yhdessä tai vuorotellen, levälajin ja vuodenajan mukaan, ja että usein on tarpeen vähentää molempien ravinteiden määrää. Yksittäisiä puhdistamoja koskevien toimenpiteiden lisäksi useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä fosforin vähentämiseksi detergenteissä. Tällaisilla toimenpiteillä on epäilemättä merkittävä vaikutus kuormituksen pienenemiseen. Saksa ja Ranska eivät ole toimittaneet komission pyytämiä tietoja taajamista, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat. Luxemburg ja Alankomaat ovat huomauttaneet, etteivät ne ole tarkastaneet, noudattaako jäteveden käsittely direktiiviä jokaisessa taajamassa, jota säännökset koskevat, vaan ne ovat tarkastelleet direktiivin 5 artiklan 4 kohdan sallimalla tavalla typpi- ja fosforikuormituksen kokonaisvähen- ( 17 ) Tässä kertomuksessa tarkoitetaan taajamilla, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat sellaisia taajamia, jotka sijaitsevat haavoittumiselle alttiiden alueiden valuma-alueella ja jotka vaikuttavat osaltaan näiden alueiden pilaantumiseen (katso direktiivin 91/271/ETY 5 artikla). Taajama-käsite on määritelty direktiivin 91/271/ETY 2 artiklan 4 kohdassa. ( 18 ) Lisäksi katsottiin, että Belgiassa kaikissa yli 10 000 avl:n taajamissa olisi oltava tehokkaampi käsittely, vaikkei Vallonian alue ole virallisesti päättänyt valita tätä menetelmää.

14 nystä alueellaan. Nämä kaksi jäsenvaltiota ilmoittivat kuitenkin 31. joulukuuta 1998, etteivät ne olleet saavuttaneet direktiivissä edellytettävää 75 prosentin vähennystä typpi- ja fosforikuormituksesta. Myös Saksa ilmoitti komissiolle tammikuussa 2001, että se aikoo käyttää mahdollisuutta arvioida typpi- ja fosforikuormituksen kokonaisvähennystä kaikissa haavoittumiselle alttiiden alueiden taajamissa. Niissä 13 jäsenvaltiossa, jotka ovat toimittaneet riittävästi tietoja taajamista, joita haavoittumiselle alttiiden alueiden säännökset niiden mukaan koskevat, vain Tanskassa ja Itävallassa tilanne näyttää komission mielestä olevan lähes direktiivin mukainen. Tanskassa oli ainoastaan kaksi taajamaa, jotka eivät olleet direktiivin säännösten mukaisia 31. joulukuuta 1998. Itävallassa tällaisia taajamia oli vain yksi. Kaikissa muissa jäsenvaltioissa tätä määräaikaa ei selvästikään ole noudatettu. Useimmat jäsenvaltiot aikovat saattaa tilanteen direktiivin säännösten mukaiseksi vuosina 1999 2005.

15 Yli 10 000 avl:n taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat, sekä orgaaninen kuormitus Tilanne 31.12.1998 Taajamat Säännösten mukaisia Säännösten vastaisia Jäsen- Taajamien Haavoittumi- Kokonais- % ( 1 ) Taajamien % Kuormitus % Taajamien % Kuormitus % valtio määrä selle alttiiden kuormitus määrä (avl) määrä (avl) alueiden (avl) kuormitus (avl) B 189 7 801 350 9 164 000 85,1 12 6,3 468 081 6,0 177 93,7 7 333 268 94,0 DK 125 6 876 605 8 393 000 81,9 123 98,4 6 848 167 99,6 2 1,6 28 439 0,4 D 1 685 109 831 358 141 458 400 77,6 EL ( 2 ) 33 881 400 10 811 000 8,2 4 12,1 123 396 14,0 29 87,9 758 004 86,0 EL ( 3 ) 16 646 000 10 811 000 6,0 4 25,0 122 740 19,0 12 75,0 523 260 81,0 E 120 5 973 306 74 439 000 8,0 35 29,2 1 433 593 24,0 85 70,8 4 539 713 76,0 F 267 17 868 530 70 510 000 25,3 IRL 11 237 000 3 918 000 6,0 7 63,6 135 000 57,0 4 36,4 102 000 43,0 I 51 3 211 968 95 460 196 3,4 16 31,4 1 316 907 41,0 35 68,6 1 895 061 59,0 L ( 4 ) 11 764 500 914 000 83,6 NL ( 4 ) 263 15 473 498 17 218 000 89,9 A 25 1 871 885 18 569 000 10,0 24 96,0 1 791 885 95,7 1 4,0 80 000 4,3 P 27 1 333 517 16 742 000 8,0 5 18,5 256 000 19,2 22 81,5 1 077 517 80,8 FIN 85 4 352 317 4 550 000 95,7 11 12,9 478 360 11,0 74 87,1 3 873 957 89,0 S 144 7 263 240 7 496 000 96,9 34 23,6 2 451 910 33,8 110 76,4 4 811 330 66,2 UK 207 13 843 093 76 528 000 18,1 19 9,2 1 481 177 10,7 188 90,8 12 361 916 89,3 Yhteensä 3 243 197 583 567 556 170 596 35,5 ( 1 ) Osuus jäsenvaltion orgaanisesta kokonaiskuormituksesta. ( 2 ) Ensimmäinen versio. ( 3 ) Toinen versio. ( 4 ) Luxemburg ja Alankomaat sovelsivat direktiivin 5 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettuja yli 10 000 avl:n taajamia koskevia laitoskohtaisia vaatimuksia ei tarvitse soveltaa, jos voidaan osoittaa, että alueen kaikille yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille tulevasta fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta poistetaan kummastakin vähintään 75 prosenttia.

5 KUORMITUSTA KESTÄVÄT ALUEET 17 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määritteleminen on pakollista, mutta kuormitusta kestävien alueiden määritteleminen on jäsenvaltioille annettu mahdollisuus tietynlaisten rannikko- ja suisto-alueiden osalta, jotka voivat täyttää tarvittavat pinnanmuodostukseen liittyvät sekä hydrologiset ja hydrauliset edellytykset. Edellytysten täyttyessä näille alueille voidaan johtaa biologista käsittelyä vähemmän tehokkaalla käsittelyllä (mekaanisella käsittelyllä) käsiteltyjä yhdyskuntavesiä ilman, että ympäristölle aiheutetaan haittaa. Espanja, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat määritelleet tällaisia kuormitusta kestäviä alueita. Komissio korostaa, että haavoittumiselle alttiiden tai mahdollisesti haavoittumiselle alttiiden alueiden rannikkovedet ja suistot sekä niihin rajoittuvat vesistöt eivät täytä kuormitusta kestävien alueiden määrittelyn edellytyksiä, jos päästöt voivat aiheuttaa haittaa alueilla. Etenkään uima- ja simpukanviljelyvesiä, jotka ovat hyvin herkkiä ja haavoittumiselle alttiita, tai niiden välittömässä läheisyydessä olevia vesistöjä, joihin päästöt voivat vaikuttaa, ei saa määritellä kuormitusta kestäviksi alueiksi. Komissio kyseenalaistaakin sen vuoksi eräät kuormitusta kestäviksi alueiksi määritellyt alueet Pohjois-Irlannissa, Portugalin länsirannikolla, Madeiralla, Azoreilla ja Kanariansaarilla sekä Andalusian rannikolla. Andalusian osalta komissio katsoo lisäksi, että erityisesti pienen vuorovesivaihtelun vuoksi Välimeren alue ei täytä kuormitusta kestävien alueiden määrittelyn hydrologisia eikä hydraulisia perusteita. On tärkeää muistaa, että jokaiselle tapaukselle, jossa käytetään biologista käsittelyä tehottomampaa käsittelyä ennen jätevesien johtamista kuormitusta kestävälle alueelle, on haettava poikkeuslupaa: jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tiedot monipuolisista tutkimuksista, joissa osoitetaan, ettei jätevesistä aiheudu ympäristöhaittoja (6 artiklan 2 kohta), ja kun on kyse poikkeuksellisista oloista ja yli 150 000 avl:n taajamista, ettei tehokkaammasta jäteveden käsittelystä ole ympäristölle hyötyä (8 artiklan 5 kohta). Komissio tarkastelee näitä tutkimuksia ja toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet esitettyään asian direktiivin 18 artiklan mukaiselle komitealle ja tarvittaessa neuvostolle. Vuonna 1999 Portugali haki poikkeuslupaa Lissabonin lähellä sijaitsevalle Costa do Estorilin taajamalle (avl 720 000). Päätös asiasta on tehtävä vuonna 2001. Joulukuussa 2000 Yhdistynyt kuningaskunta lähetti komissiolle 6 artiklan 2 kohdassa edellytetyt tutkimukset, jotka koskivat skotlantilaisia Stornowayn (avl 53 000) ja Lerwickin (avl 30 000) taajamia. Espanja ei ole hakenut poikkeuslupia. Näin ollen komissio katsoo, että näitä kolmea taajamaa lukuun ottamatta kaikissa EU:n yli 15 000 avl:n taajamissa on oltava vähintään biologinen käsittely 31. joulukuuta 2000 lähtien, myös niissä, jotka laskevat jätevetensä kuormitusta kestäviksi määritellyille alueille.

6 TILANNE 31. JOULUKUUTA 1998 EU:N KAUPUNGEISSA 19 Komissio halusi arvioida tilannetta direktiivin säännösten noudattamisen kannalta 31. joulukuuta 1998 sekä laatia EU:n kansalaisille pikakatsauksen yhdyskuntajätevesien käsittelyn tasosta kaikissa Euroopan tärkeimmissä kaupungeissa kyseisenä päivänä tiedottaakseen asiasta ja varmistaakseen avoimuuden. Komissio pyysi nämä tiedot kirjeitse 22. maaliskuuta 2000. Jäsenvaltioilta saadut tiedot esitetään jäljempänä olevissa kartoissa. Ainoastaan Saksa ja Ranska ( 19 ) eivät ole vastanneet komission pyyntöön. Jokaisesta kaupunkikeskuksesta ilmoitetaan käsittelyn kokonaistaso, vaikka keskus koostuisi useista direktiivin määritelmän mukaisista taajamista ( 20 ). Komissio esittää tiedot tässä muodossa, jotta ne on helpompi ymmärtää. Ainoastaan Italia on antanut tiedot taajamittain, joiden nimet eivät useinkaan vastaa keskuksen tärkeimmän kaupungin nimeä. Tilanne 527 kaupungissa, joiden asukasvastineluku on yli 150 000, oli 31. joulukuuta 1998 ( 21 ) seuraava: 78 kaupungissa oli biologinen käsittely ja täydellinen jälkikäsittely (kartan siniset pisteet) 221 kaupungissa oli täydellinen biologinen käsittely tai täydellinen biologinen käsittely ja epätäydellinen jälkikäsittely (vihreät pisteet) 57 kaupungissa oli epätäydellinen biologinen käsittely tai mekaaninen käsittely kaikelle tai osalle jätevedestä (keltaiset pisteet) 37 kaupungissa ei ollut lainkaan käsittelyä (punaiset pisteet) 134 kaupungista komissio ei saanut riittävästi tietoja (oranssit pisteet). Huomattakoon, että useimmissa niistä 37 kaupungista, joissa ei ollut lainkaan käsittelyä, tai niistä 57 kaupungista, joissa käsittely oli epätäydellistä, 31. joulukuuta 1998 oli tehty suunnitelmat epätyydyttävän tilanteen korjaamiseksi tarvittavista investoinneista. Osa näistä hankkeista oli saatu päätökseen jo helmikuussa 2001, mutta useissa suurkaupungeissa työ kestää vielä 5 10 vuotta. ( 19 ) Ranskan osalta komissio käytti tietoja, jotka on julkaissut Réseau National de Données sur l Eau (RNDE) ja jotka kuvaavat vuoden 1996 tilannetta, sekä eräitä kaupunkeja koskevia ajan tasalle saatettuja tietoja. ( 20 ) Taajamalla tarkoitetaan direktiivissä aluetta, jossa on niin tiheä asutus tai niin runsaasti yritystoimintaa, että jätevedet on viemäröitävä ja johdettava jätevedenpuhdistamoon tai purkupaikkaan. ( 21 ) Tilanne Ranskassa vuonna 1996, Espanjassa vuonna 2000.

7 TILANNE JÄSENVALTIOITTAIN 21 7.1 Belgia Belgiassa direktiivin täytäntöönpanosta vastaavat alueet: Flanderi, Vallonia ja Brysselin alue. 7.1.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely Flanderi määritteli vuonna 1992 ja 1995 rannikkovetensä ja kaikki muut vesistönsä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi. Brysselin alue määritteli vuonna 1994 kaupungin halki virtaavan Sennejoen haavoittumiselle alttiiksi alueeksi. Vallonia määritteli vuonna 1995 tiettyjä osuuksia joistaan haavoittumiselle alttiiksi alueiksi lähinnä suojellakseen juomaveden valmistukseen käytettäviä vesistöjä. Vallonia ei näin ollen ole ottanut huomioon sitä, että sen vedet kulkevat Flanderiin, jonka vesistöt on määritelty haavoittumiselle alttiiksi, ja laskevat Pohjanmereen, jonka rannikkovedet on määritelty haavoittumiselle alttiiksi. Kesäkuussa 2000 Vallonian viranomaiset ilmoittivatkin, että ne aikovat katsoa edellä mainituista syistä koko alueensa haavoittumiselle alttiiksi. Komissio ei ollut kuitenkaan saanut tästä määrittelystä muodollista ilmoitusta 15. helmikuuta 2001 mennessä. 7.1.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat Arvioitaessa sitä, noudattavatko taajamat haavoittumiselle alttiita alueita koskevia säännöksiä, on otettu huomioon 189 taajamaa, joissa asukasvastineluku on yli 10 000, mukaan lukien Vallonian alueen taajamat, joissa biologista käsittelyä tehokkaampaa käsittelyä edellyttävä laki ei ole vielä tullut voimaan. Jäljempänä olevassa taulukossa esitettävä yhteenveto tuloksista osoittaa, että 31. joulukuuta 1998 ainoastaan kuusi prosenttia taajamista täytti direktiivin velvoitteet. Flanderin alue ja Brysselin alue aikovat saattaa tilanteen direktiivin mukaiseksi vuosina 2004 ja 2005. Viive on todennäköisesti pitempi Valloniassa, koska siellä tarvitaan suurempia investointeja. B Määrä % Kuormitus (avl) % Taajamat, joita säännökset koskevat 189 7 801 350 Säännösten mukaiset taajamat 31.12.1998 12 6,3 468 081 6,0 Säännösten vastaiset taajamat 31.12.1998 177 93,7 7 333 268 94,0 7.1.3 Käsittely kaupungeissa Flanderin kaupungeissa oli biologinen käsittely 31. joulukuuta 1998, mutta niissä pitäisi olla sen lisäksi jälkikäsittely. Valloniassa tilanne on erilainen: Monsissa on biologinen käsittely ja jälkikäsittely, kun taas Charleroissa ja Liègessä ei ole lainkaan käsittelyä suurelle osalla yhdyskuntajätevedestä. Myöskään Brysselin kaupungilla ei ollut lainkaan jäteveden käsittelyä 31. joulukuuta 1998. Ensimmäinen rakennettavista puhdistamoista on käsitellyt biologisella menetelmällä kolmasosan jätevedestä syksystä 2000 lähtien eli tehottomammin kuin direktiivissä edellytetään. Brysselin toinen puhdistamo on suunnitteilla, ja se otetaan käyttöön vasta vuosina 2004 2005.

22 7.2 Tanska 7.2.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely Tanska on päättänyt toteuttaa koko alueellaan biologista käsittelyä tehokkaampaa käsittelyä (typelle ja fosforille tehtävää jälkikäsittelyä) direktiivin 5 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Näin ollen sen ei tarvitse määritellä haavoittumiselle alttiita alueita direktiivin noudattamiseksi. 7.2.2 Yli 10 000 avl:n taajamat Tanskassa on 125 taajamaa, joiden asukasvastineluku on yli 10 000. Tanskan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että niistä 123:ssa oli biologista käsittelyä tehokkaampi keräys- ja käsittelyjärjestelmä (biologinen käsittely sekä typelle ja fosforille tehtävä jälkikäsittely) 31. joulukuuta 1998. Ainoastaan Asån ja Tangen taajamat eivät olleet direktiivin mukaisia kyseiseen päivämäärään mennessä. Tanska noudattaa direktiiviä jäsenvaltioista parhaiten, ja lähes kaikki maan alueen yli 10 000 avl:n taajamat ovat direktiivin mukaisia. DK Määrä % Kuormitus (avl) % Yli 10 000 avl:n taajamat 125 6 876 605 Säännösten mukaiset taajamat 31.12.1998 123 98,4 6 848 167 99,6 Säännösten vastaiset taajamat 31.12.1998 2 1,6 28 439 0,4 7.2.3 Käsittely kaupungeissa Viiden tanskalaisen kaupungin asukasvastineluku on yli 150 000. Nämä ovat Ålborg, Århus, Fredericia, Kööpenhamina ja Odense. Kuten edellä mainittiin, näissä viidessä kaupungissa on jäteveden biologinen käsittely sekä täydellinen typelle ja fosforille tehtävä jälkikäsittely. 7.3 Saksa 7.3.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely Saksassa direktiivin täytäntöönpanosta vastaavat 16 aluetta, ja niiden on ollut määriteltävä haavoittumiselle alttiit alueensa. Alueet ovat määrittelyssä päättäneet, että Pohjanmeren ja Itämeren valuma-alueilla olevissa taajamissa on oltava biologista käsittelyä tehokkaampi käsittely (jälkikäsittely). ( 22 ) Baijeri ja Baden-Württemberg ovat päättäneet samoin Bodenjärven, Baijerin järvien ja Tonavan yläjuoksun osalta. Suurinta osaa Saksassa sijaitsevasta Tonavan jokialtaasta ei pidetä haavoittumiselle alttiin alueen valuma-alueena. ( 22 ) Sachsenia ja Sachsen-Anhaltia ei ole kartoissa merkitty haavoittumiselle alttiin alueen valuma-alueeksi, koska näiden alueiden päätökset olivat myöhässä (heinäkuu 2000).

23 7.3.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat Saksan viranomaiset ovat laatineet luettelon, joka käsittää 1 685 haavoittumiselle alttiiden alueiden valuma-alueella sijaitsevaa yli 10 000 avl:n taajamaa. Näiden asukasvastineluku on yhteensä 110 miljoonaa eli 78 prosenttia direktiivin piiriin Saksassa kuuluvasta asukasvastineluvusta ( 23 ). Viranomaiset ovat myös ilmoittaneet, että kaikissa näissä taajamissa oli direktiivin säännösten mukainen keräysjärjestelmä 31. joulukuuta 1998. He eivät kuitenkaan ole antaneet tietoja siitä, täyttääkö käsittely direktiivin vaatimukset kyseisenä ajankohtana. Näin ollen komissiolla ei ole tietoja, joiden perusteella se voisi arvioida käsittelyn tasoa ja sitä, noudattaako Saksa määräaikaa 31. joulukuuta 1998. Saksan viranomaiset ilmoittivat kirjeessään komissiolle tammikuussa 2001, että ne ovat lopulta päättäneet arvioida säännösten noudattamista direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ottamalla huomioon fosforin ja typen kokonaiskuormituksen vähennyksen kaikilla haavoittumiselle alttiilla alueilla eivätkä laitoskohtaisesti. 7.3.3 Käsittely kaupungeissa Saksa ei ole lähettänyt komissiolle tilannekatsausta jäteveden käsittelystä kaupungeissa. Komissiolle tammikuussa 2001 lähettämässään kirjeessä Saksa ainoastaan kuvaili tilannetta noin kymmenessä niistä maan 129 kaupungista, joissa asukasvastineluku on yli 150 000. 7.4 Kreikka 7.4.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely Kreikka oli huomattavasti myöhässä aikataulusta määritellessään haavoittumiselle alttiit alueensa elokuussa 1999, viisi ja puoli vuotta direktiivissä asetetun määräajan jälkeen sekä tarvittavien toimenpiteiden täytäntöönpanolle asetetun määräajan 31. joulukuuta 1998 jälkeen. Haavoittumiselle alttiiksi alueiksi on rehevöitymisen perusteella määritelty 34 järveä, jokea, suistoa ja rannikkovesialuetta. Komission toimeksiannosta vuonna 2000 määrittelyä tarkastellut konsultti oli sitä mieltä, että 16 muutakin vesistöä (rannikkovesistöä, järveä ja jokea) olisi pitänyt määritellä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi rehevöitymisen perusteella sekä juomaveden valmistukseen käytettävän vesistön suojelemiseksi. Tutkimus osoittaa erityisesti, että Saroninlahden eteläosa, johon lasketaan Ateenan jätevedet, ja Salonikinlahti, joka ottaa vastaan Thessalonikin jätevedet, olisi rehevöitymisen perusteella pitänyt määritellä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi. Kreikan viranomaisten ja komission on vielä keskusteltava haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittelemisestä Kreikassa. 7.4.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat Kreikan viranomaisten ensimmäisen kesäkuussa 2000 lähetetyn kirjeen mukaan 33 taajamaa, joiden asukasvastineluku on yli 10 000, sijaitsee haavoittumiselle alttiin alueen valuma-alueella, ja niissä on oltava biologinen käsittely ja jälkikäsittely 31. joulukuuta 1998. Toisessa, tammikuussa 2001 päivätyssä kirjeessään Kreikan viranomaiset ilmoittivat, että näitä taajamia onkin ainoastaan 16, koska taajamien koko oli aluksi arvioitu liian suureksi paikallishallinnon uudistuksen ( 23 ) Luvut eivät sisällä Sachsenin ja Sachsen-Anhaltin tietoja.

24 vuoksi. Molemmissa tapauksissa näyttää siltä, että Kreikassa biologista käsittelyä ja jälkikäsittelyä tarvitaan ainoastaan kuudesta kahdeksaan prosentissa direktiivin piiriin kuuluvista taajamista orgaanisen kuormituksen mukaan laskettuna. Säännöksiä ei juurikaan noudatettu 31. joulukuuta 1998: komission arvioinnin mukaan vain neljä taajamaa 16:sta (tai 33:sta) oli säännösten mukaisia. Nämä olivat Levádhia, Karpenision, Komotini ja Arta. 7.4.2.1 ENSIMMÄINEN VERSIO EL Määrä % Kuormitus (avl) % Taajamat, joita säännökset koskevat 33 881 400 Säännösten mukaiset taajamat 31.12.1998 4 12,1 123 396 14,0 Säännösten vastaiset taajamat 31.12.1998 29 87,9 758 004 86,0 7.4.2.2 TOINEN VERSIO EL Määrä % Kuormitus (avl) % Taajamat, joita säännökset koskevat 16 646 000 Säännösten mukaiset saajamat 31.12.1998 4 25,0 122 740 19,0 Säännösten vastaiset taajamat 31.12.1998 12 75,0 523 260 81,0 Lisäksi Kreikan viranomaiset antoivat tietoja samoista taajamista 31. joulukuuta 2000. Tilanne on edennyt tyydyttävästi, sillä kymmenen taajaman katsottiin olevan säännösten mukaisia kyseisenä päivänä. 7.4.3 Käsittely kaupungeissa Kreikassa on kuusi kaupunkia, joiden asukasvastineluku on yli 150 000: Ateena, Thessaloniki, Iraklion, Elefsina Aspropyrgos, Metamorphosis ja Patras. Ateenan ja Thessalonikin asukasvastineluku on yhteensä yli neljä miljoonaa, mikä vastaa lähes puolta Kreikan väestöstä. Tilanne 31. joulukuuta 1998 oli seuraava: Iraklionissa ja Metamorphosissa oli jäteveden biologinen käsittely, Ateenassa mekaaninen käsittely, Thessalonikissa epätäydellinen biologinen käsittely ja Patraksessa sekä Elefsina Aspropyrgosissa ei ollut lainkaan käsittelyä. Tilanne oli parantunut 31. joulukuuta 2000 mennessä Thessalonikissa, jossa otettiin kyseisen vuoden lopussa käyttöön täydellinen biologinen käsittely sekä typelle tehtävä jälkikäsittely. Patraksessa, Elefsina Aspropyrgosissa ja Ateenassa on meneillään erilaisia jätevesihankkeita. Patraksen puhdistamon on tarkoitus olla käytössä vuonna 2001. Ateenassa päätettiin vuonna 2000 rakentaa biologinen käsittelylaitos, jossa on myös typelle tehtävä käsittely.

25 7.5 Espanja 7.5.1 Haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittely Espanjassa laadittiin 25. toukokuuta 1998 annetulla asetuksella luettelo haavoittumiselle alttiista alueista, jotka käsittävät useaan alueeseen kuuluvat yhteisöjen väliset vesistöt. Alueen sisällä sijaitsevien haavoittumiselle alttiiden alueiden eli yhteisöjen sisäisten alueiden määrittelystä vastaavat alueelliset viranomaiset. Espanjasta toimitetuissa asiakirjoissa viitataan joidenkin alueellisten viranomaisten määrittelemiin haavoittumiselle alttiisiin alueisiin erityisesti Kataloniassa, Galiciassa ja Baleaareilla, mutta näitä alueita ei ole ilmoitettu virallisesti komissiolle. Ainoastaan Andalusia on määritellyt virallisesti haavoittumiselle alttiit ja kuormitusta kestävät alueet maaliskuussa 1999 antamallaan asetuksella. Tosin Espanjan marraskuussa 2000 lähettämissä asiakirjoissa mainitaan vain kaksi Andalusian vuonna 1999 määrittelemistä haavoittumiselle alttiista alueista. Espanja on soveltanut haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittelemisessä kolmea direktiivissä esitetyistä perusteista: rehevöitymisen torjumista, juomaveden valmistukseen käytettävien vesien suojelua ja uimavesien suojelua. Tammikuussa 2000 valmistuneessa tutkimuksessa, jossa tarkistetaan Espanjan haavoittumiselle alttiiksi alueiksi määritellyt alueet, osoitetaan, että Espanjassa olisi 44 muutakin vesistöä, jotka olisi rehevöitymisen perusteella pitänyt määritellä haavoittumiselle alttiiksi. Näitä ovat lähinnä sisävesistöjen valuma-alueet sekä rannikkovedet ja suistot Andalusiassa, Asturiassa, Baleaareilla, Kantabriassa, Galiciassa ja Baskimaassa. 7.5.2 Taajamat, joihin haavoittumiselle alttiit alueet vaikuttavat Espanjan viranomaisten komissiolle lähettämät asiakirjat osoittivat, että 120 taajamassa katsottiin biologinen käsittely ja jälkikäsittely tarpeelliseksi haavoittumiselle alttiiden alueiden suojelemiseksi. Näiden taajamien osuus direktiivin piiriin kuuluvasta kuormituksesta on vain kahdeksan prosenttia. Toimitettu luettelo ei kuitenkaan sisältänyt jätevesiä, jotka taajamat purkavat edellä mainittuihin 44:ään mahdollisesti haavoittumiselle alttiiseen vesistöön. Luettelo ei sisällä myöskään useita sellaisia taajamia, jotka sijaitsevat mahdollisesti haavoittumiselle alttiiksi määriteltyjen alueiden valuma-alueilla. Esimerkiksi Ebron alajuoksu Kataloniassa on Espanjasta toimitetuissa asiakirjoissa määritelty haavoittumiselle alttiiksi, mutta jokialueen yläjuoksun alueiden taajamilla ei ole biologista käsittelyä ja jälkikäsittelyä. Samoin on asian laita Guadalquivirin, Guadianan ja Júcarin, Tajon ja Dueron jokialueilla. Komissio katsookin, että kun otetaan huomioon suojelemista edellyttävien vesistöjen suuri määrä sekä niiden valuma-alueet, suurella osalla Espanjan taajamista olisi oltava biologinen käsittely ja jälkikäsittely. Luettelon 120 taajamalta Espanjan viranomaiset edellyttävät typelle, fosforille ja mikrobiologisille epäpuhtauksille tehtävää käsittelyä tai näiden yhdistelmää. Näistä 120 taajamasta 35:n katsottiin olevan direktiivin säännösten mukaisia 31. joulukuuta 1998. E Määrä % Kuormitus (avl) % Taajamat, joita säännökset koskevat 120 5 973 306 Säännösten mukaiset taajamat 31.12.1998 35 29,2 1 433 593 24,0 Säännösten vastaiset taajamat 31.12.1898 85 70,8 4 539 713 76,0