Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen TUTKIMUSPÄIVÄT 2007 Pori, 14.- 15.11.2007 Itämeren tila ja tulevaisuus Esitelmätiivistelmät ISBN 978-951-776-592-3 (Painettu) ISBN 978-951-776-593-0 (Verkkojulkaisu)
Sisältö Ohjelma 3 Avajaisesitelmä 4 Eero Helle, Itämeren vedenlaadun muutokset: missä ollaan tänään 5 Heikki Pitkänen, SYKE Tulokaslajien vaikutukset Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen 6 Maiju Lehtiniemi, Merentutkimuslaitos Silakka laihtuu, lohenpoikaset kuolevat, meri täyttyy särjistä 7 Jari Raitaniemi, Hylkeiden vaikutus Itämeren ekosysteemiin ja kalastukseen 8 Teija Aho, Fiskeriverket Merilintukannoissa tapahtuneet muutokset ja niiden syyt heijastuvatko Itämeren muutokset merilintukannoissa? 9 Martti Hario, Kalastuksen ja kalanviljelyn mahdollisuudet Itämeren ravinteiden vähentäjinä 10 Jouni, Vielma, Timo Mäkinen, Jari Setälä, Kalastus rannikon elinvoimaisuuden turvaajana 11 Markku Saiha, Paapuuri Oy Kalankasvatus osana alue- ja kalataloutta 12 Harri Kukka, Suomen Kalankasvattajaliitto Itämeren kala elintarvikkeena 13 Jari Setälä, Kalansyönnin terveysvaikutukset 14 Olli Leino, Jouni Tuomisto, Kansanterveyslaitos Osallistujat 15 2
Itämeren tila ja tulevaisuus, ohjelma Keskiviikko 12.00-12.30 Tutkimuspäivien avaus ja avajaisesitelmä Eero Helle Teemasessio: Itämeren tila, Puheenjohtaja Kari Ranta-Aho 12.30-13.00 Itämeren vedenlaadun muutokset: missä ollaan tänään Heikki Pitkänen, SYKE 13.00-13.30 Tulokaslajien vaikutukset Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen Maiju Lehtiniemi, Merentutkimuslaitos 13.30-14.00 Silakka laihtuu, lohenpoikaset kuolevat, meri täyttyy särjistä Jari Raitaniemi, 14.00-14.30 Kahvi 14.30-15.00 Hylkeiden vaikutus Itämeren ekosysteemiin ja kalastukseen Teija Aho, Fiskeriverket 15.00-15.30 Merilintukannoissa tapahtuneet muutokset ja niiden syyt heijastuvatko Itämeren muutokset merilintukannoissa Martti Hario, Teemasessio: Kalatalouden mahdollisuudet vaikuttaa Itämeren tilaan 15.30-16.00 Kalastuksen ja kalanviljelyn mahdollisuudet Itämeren ravinteiden vähentäjinä Jouni Vielma, 16.00-17.15 Paneelikeskustelu: Kalatalouden mahdollisuudet vaikuttaa Itämeren tilaan, Puheenjohtaja Markku Sandell Panelistit: Ammattikalastajat: Kim Jordas, SAKL, Turkiseläinkasvattajat: Timo Mikkola, STKL, Merikalakannat: Sakari Kuikka, HY, Biomanipulaatio: Jukka Horppila, HY, Kalataloushallinto: Orian Bondestam, MMM, Rehuteollisuus: Olof Lerche, Raisioyhtymä, Kalanjalostus: Anssi Päivärinta, Länsirannan kala, Viljelytutkimus: Jouni Vielma, 19.00 Porin kaupungin vastaanotto Torstai Teemasessio: Itämeren kalan käyttö: Puheenjohtaja Orian Bondestam 9.30-10.00 Kalastus rannikon elinvoimaisuuden turvaajana Markku Saiha, Parpuuri Oy 10.00-10.30 Kalankasvatus osana alue- ja kalataloutta Harri Kukka, Kalankasvattajaliitto 10.30-11.00 Itämeren kala elintarvikkeena Jari Setälä, 11.00-11.30 Kalansyönnin terveysvaikutukset haittoja suuremmat Olli Leino, Kansanterveyslaitos 11.30-12.00 Synteesi: miltä näyttää - mitä pitäisi tehdä mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen Petri Suuronen ja Erkki Ikonen, 12.00 Tutkimuspäivien päättäminen Petri Suuronen 3
Avajaisesitelmä Eero Helle Tutkimuspäivien teema Itämeren tila ja tulevaisuus on erittäin ajankohtainen. Itämeren tilan viimeaikainen heikentyminen monilla mittareilla koskee koko merta ja valuma-aluetta. Itämeren tilan parantaminen jopa pelastaminen onkin noussut yleisesti tärkeäksi tavoitteeksi. Koska meren tilan heikkeneminen vaikuttaa kaikkeen eliöstöön, se koskee suoraan myös Itämeren kalataloudellista käytettävyyttä ja käyttöarvoa. Tämä vakava tilanne ja sen lähiennuste on tutkimuspäivien lähtökohta. Suomen ammattikalastuksen saaliista valtaosa tulee Itämerestä, ja Suomen kalankasvatuksen painopiste on Itämerellä. Itämeren rannikkovedet ovat tärkeitä myös virkistysja vapaa-ajankalastukselle. Itämeren tila vaikuttaa suuresti kalakantojen tilaan ja sitä kautta suoraan kalatalouden toimintaedellytyksiin. Rehevöityminen ja sen seuraukset ovat Itämeren keskeisin ympäristöongelma. Myös ilmastonmuutos on muokannut ja tulee pitkään muokkaamaan Itämeren eliöstöä ja viimekädessä myös kalatalouden mahdollisuuksia. Itämeren tilan kartoittamisessa ja parantamisessa Suomen rooli on merkittävä. Maantieteellisestä sijainnista johtuen keskeinen toiminta-alueemme on Itämeren pohjoisosa sekä Pohjanlahti ja Suomenlahti. Meri ja sen eliöstö eivät kuitenkaan tunne rajoja. Siksi kansainvälinen yhteistyö on elinehto Itämeren tilan parantamisessa. Yhteistyötä onkin harjoitettu jo pitkään muun muassa Kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES). Tutkimuslaitoksen rooli Kansainvälisen merentutkimusneuvoston työssä on ollut merkittävä koko sen historian ajan. Vain kaksi kuukautta sitten järjestettiin Helsingissä tutkimusneuvoston tieteellinen vuosikonferenssi, johon osallistui lähes 700 tutkijaa eri puolilta maailmaa. Konferenssissa pidetyissä esitelmissä käsiteltiin laajasti Itämereen liittyviä kysymyksiä. Itämeren pohjoisosissa tehtävä tutkimus muodostaa tärkeän palan koko Itämerta käsittelevässä laajassa tutkimuskokonaisuudessa. Silakan, lohen, kilohailin ja turskan kanta-arvioissa tutkimuslaitoksen kokoamat aineistot ja arviointityöryhmissä mukana olevat tutkijat muodostavat merkittävän lenkin. Itämeren lohikantojen ja Selkämeren silakkakannan arvioinnissa Suomen rooli on ollut jo vuosia aivan ratkaiseva. Itämeren kalataloudessa on tällä hetkellä monia ongelmia, mm. lohen mereen vaeltaneiden poikasten poikkeuksellisen korkea kuolleisuus. Toinen vakava ongelma on Itämeren turskakantojen heikko tila. Itämeren harmaahyljekanta on puolestaan elpynyt sellaista vauhtia, että kalastus monilla alueilla on joutunut väistymään hylkeiden tieltä. Myös merimetsokanta on kasvanut siinä määrin, että yhteentörmäys kalastuksen kanssa lienee väistämätön. Uhkien ja haasteiden luetteloa voisi jatkaa pitkään. Näillä tutkimuspäivillä tarkastellaan kalatalouden edellytyksiä ja mahdollisuuksia muutoksessa olevan Itämeren äärellä. Laajojen kokonaisuuksien ja syy-seuraus -suhteiden verkoston monitieteinen tarkastelu on varmaankin ainoa toimintamalli, joka johtaa yhteiskunnallisesti käyttökelpoisten ratkaisujen löytämiseen. Sitä tavoitellaan näillä tutkimuspäivillä. Suomalainen yhteiskuntaa palveleva sektoritutkimusjärjestelmä on murroksessa. Voimavarat halutaan ohjata yhä määrätietoisemmin yhteiskuntaa parhaiten hyödyttävään tutkimukseen. Myös näiden tutkimuspäivien kaltaisissa tilaisuuksissa, joissa on koolla hyvin monipuolinen asiantuntijajoukko, haetaan ja muotoillaan niitä tulevaisuuden tärkeitä tutkimusaiheita, joilla turvataan ja vahvistetaan kalatalouden elinvoimaisuutta. Samalla kun avaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tutkimuspäivät 2007, kiitän kaikkia päivien toteutumiseen vaikuttaneita yhteistyökumppaneitamme ja toivotan kaikille onnistuneita ja antoisia neuvottelupäiviä! 4
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Itämeren vedenlaadun muutokset: missä ollaan tänään Tekijä(t) Heikki Pitkänen Organisaatio SYKE Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) PL 140, 00251 Helsinki, 040-5823182, heikki.pitkanen@ymparisto.fi Tiivistelmä Itämeren ravinnekuormat pienenivät selvästi 1980-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Samaan aikaan Itämeren tila kuitenkin monien mittarien mukaan huononi. Miten tämä on selitettävissä? Rehevöitymiskehitys ja kasvinravinteiden, fosforin ja typen, pitoisuudet riippuvat kuormituslähteiden välittömässä läheisyydessä kuormituksen laadusta ja määrästä. Myös kauempana rannikkovesillä ja avomerellä kuormitus vaikuttaa meren tilaan, mutta monet ekosysteemin sisäiset fysikaaliset ja biogeokemialliset prosessit tekevät kuormituksen ja tilan yhteydestä epäsuoran ja monimutkaisen. Kuormitusmuutosten ja meressä havaittavien vaikutusten välinen viive on usein pitkä eikä elpyminen tapahdu samaa reittiä kuin tilan huononeminen. Ulommat rannikko- ja avomerialueet eivät aina edes pitkällä aikavälillä noudata valuma-alueensa kuormitusmuutoksia, mikäli muut olosuhteet muuttuvat riittävästi: Suomenlahden veden fosforipitoisuus kasvoi noin kolmanneksella 1990-luvun alusta 2000-luvulle, vaikka samaan aikaan merialueen ulkoinen fosforikuorma väheni suunnilleen samassa suhteessa. Fosforin runsastuminen sai myös sinileväkukinnat voimistumaan. Syynä kehitykseen on ollut pohjasedimentistä peräisin olevan ns. sisäisen kuormituksen lisääntyminen. Suuret pohjapinta-alat joutuvat nykyisin lähes vuosittain pelkistyneeseen tilaan, jolloin pohjaan varastoituneita ravinteita, erityisesti fosforia, pääsee vapautumaan veteen. Joinakin vuosina Suomenlahden fosforin sisäinen kuormitus on ollut moninkertaista ulkoisen kuormitukseen verrattuna. Nykykäsityksen mukaan ainoa varma tapa sisäisen kuormituksen hillitsemiseen on ulkoisen kuorman voimakas pienentäminen. Ekosysteemimallinnuksen tulosten mukaan Itämeren rehevöitymistä voitaisiin torjua suurien päästölähteiden tehokkailla leikkauksilla. HELCOMin mukaan yksistään yhdyskuntajätevesien tehokkaalla puhdistuksella koko Itämeren valuma-alueella Itämeren nykyinen fosforikuormaa alenisi n. 30 %. Suomenlahden ja Saaristomeren tilaan vaikuttaisi tehokkaimmin - jo alla viidessä vuodessa - Pietarin jätevesien tehokas puhdistus sekä suurimman kotimaisen ravinnelähteen - maatalouden - päästöjen leikkaus. Koko Itämeren kannalta vaikuttavinta olisi Puolan kaupunkien ja maatalouden päästöjen pienentäminen. Rannikkovetemme saaminen vuoteen 2015 EU:n vesipuitedirektiivin edellyttämään hyvään tilaan vaikuttaa mallinnustulosten mukaan epätodennäköiseltä. Suomenlahdella tämä edellyttäisi nykyisten kesäaikaisten levämäärien puolittumista. 5
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Tulokaslajien vaikutukset Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen Tekijä(t) Dosentti Maiju Lehtiniemi Organisaatio Merentutkimuslaitos Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) PL 2, 00561 Helsinki, puh: 09-61394505, maiju.lehtiniemi@fimr.fi Tiivistelmä Itämeren viime aikojen muutokset ovat tehneet ekosysteemistämme hyvin haavoittuvan; rehevöityminen, suolapitoisuuden lasku sekä hapettomien pohjien alueellinen laajeneminen keskisellä ja pohjoisella Itämerellä. Ympäristön muutokset näkyvät selvästi ravintoverkossa; planktonlajisto on muuttunut rehevää ja makeampaa vettä suosivaksi, mysidiäyriäisten määrä on vähentynyt ja silakka on laihtunut. Muutokset ovat mahdollistaneet monien tulokaslajien asettumisen pysyvästi Itämerelle. Itämeren vähälajisuus on antanut hyvän tilaisuuden tulokkaille löytää vapaa ekologinen lokeronsa jo aiemmin, mutta kasvava laivaliikenne on lisännyt uusien lajien määrää ja stressaantunut alkuperäislajisto antaa helpommin myötä kilpailutilanteissa ravinnosta ja tilasta. Uusimpia tulokkaita Itämeren ulapparavintoverkossa ovat petovesikirppu Cercopagis pengoi ja Amerikankampamaneetti Mnemiopsis leidyi. Näille lajeille yhteistä on kyky levitä ja runsastua nopeasti sekä käyttää ravintonaan kaiken kokoista eläinplanktonia. Ne ovat tehokkaita saalistajia, ja voivat siksi runsaina esiintyessään vähentää eläinplanktonin määrää merkittävästi. Petovesikirppu on asettunut Itämereen pysyvästi, mutta esiintyy vedessä ainoastaan muutaman kuukauden, joten laidunnuspaine jää vähäiseksi. Kampamaneetti löydettiin Itämerestä vasta vuosi sitten ja pohjoisella Itämerellä sitä on tavattu runsaana vain muutamia viime kuukausia. Siksi sen vaikutuksia ei voida vielä ravintoverkossa nähdä. Sen aiemmat vaikutukset huomioon ottaen voidaan olettaa, että ravintokilpailu maneetin, petovesikirpun, mysidien ja planktonia syövien kalojen välillä kasvaa. Petovesikirppu on asettunut ravintoverkon osaksi kalojen käyttäessä sitä ravintona, mutta kampamaneetin luontaisia petoja ei pohjoisella Itämerellä toistaiseksi ole, jolloin se voi muodostaa tulevaisuudessa ravintoverkon umpikujan. Näin sen kuluttama ravinto ja energia eivät siirry edelleen kalojen ja hylkeiden/ihmisten käytettäväksi vaan palautuu lopulta aineenvaihdunnan ja hajotuksen kautta alempien ravintoketjun tasojen käyttöön. Jos maneetti runsastuu ja saavuttaa muiden merien tapaan >10 cm mitan, sen aiheuttama ravintokilpailu tulee varmasti vaikuttamaan muihin planktonin syöjiin. Toistaiseksi löydetyt yksilöt ovat olleet pieniä, <1.5 cm, vaikkakin kykeneviä jo lisääntymään. Tulevaisuudessa Itämereen tulee saapumaan lisää uusia lajeja, joiden vaikutuksia ekosysteemiin on mahdotonta etukäteen arvioida. Leviämisen ennaltaehkäisy olisikin tärkeimpiä tehtäviämme. 6
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Silakka laihtuu, lohenpoikaset kuolevat, meri täyttyy särjistä Tekijä(t) Jari Raitaniemi Organisaatio Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, Puh. 0205 751 685, jari.raitaniemi@rktl.fi Tiivistelmä 1980-luvulta lähtien Itämeressä on havaittu tapahtuneen useita suuria kalastonmuutoksia särki ja useat muut särkikalat ovat levittäytyneet aimpaa ulommaksi saaristoon alueille, joilla särkiä ei ennen tavattu; Itämeren itäinen turskakanta pienentyi 90-luvun alussa murto-osaan 70- ja 80-lukujen vahvuudestaan eikä enää esiinny Suomen vesialueilla; kilohaili runsastui voimakkaasti Itämeren pääaltaan alueella ja myös Suomenlahdessa; Itämeren pääaltaan silakka on laihtunut ja sen kasvu on heikentynyt; Selkämeren silakkakanta on runsastunut, mutta samalla silakan kasvu on heikentynyt. Lohen 90-luvun alun lupaavat istustustulokset ja luonnonlohijokien elpymisen antama toivo lohisaaliiden noususta jäivät lyhytaikaisiksi, kun kookkaiden lohien määrä meressä ei olekaan kasvanut odotetunlaisesti. Osa merikutuisista siikakannoista saattaa olla katoamassa samoin kuin meressä kuteva harjus, ja made- sekä kampelakannat Suomen rannikolla ovat heikentyneet. Kuha puolestaan on levittäytynyt aiempaa ulommas saaristoon ja kuhasaaliita saadaan pohjoisemmilta vesiltä kuin ennen. Samaan aikaan Itämeren voimistunut rehevöitymiskehitys huolestuttaa yhä useampia. Johtuuko särkikalojen runsastuminen rehevöitymisestä vai rannikkovesien paikoin voimakaskin samentuminen runsastuneista särkikaloista? Entä ilmaston lämpeneminen ilmastotyypin muuttuminen mantereisesta mereiseksi? Ovatko kaikki kalastomuutokset pelkästään seurausta lisääntyneistä ravinteista ja lämmöstä vai voivatko kalastomuutokset olla edelleen pahentaneet rehevöitymisen haittavaikutuksia? 7
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Hylkeiden vaikutus Itämeren ekosysteemiin ja kalastukseen Tekijä(t) Teija Aho Organisaatio Fiskeriverket Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) Fiskeriverket, Kustlaboratoriet, Box 109, SE-74222 Öregrund, Sweden Tiivistelmä Hylkeiden aiheuttamat vahingot Ruotsin ammattikalastukselle ovat huomattavat. Vahingot kohdistuvat sekä saaliiseen että pyydyksiin aiheuttaen ammattikalastajille vähintään 10-15 prosentin tulonmenetyksen. Näiden dokumentoitujen vahinkojen lisäksi hylkeet aiheuttavat ns. piilomenetyksiä, jolloin hylkeet joko poistavat kalat verkoista jälkiä jättämättä tai karkoittavat saaliskalat kalastusalueelta, jolloin saalis jää pienemmäksi. Arvioiden mukaan piilohäviöt Ruotsin rannikon lohen rysäsaaliista ovat noin 20 % ja karkoitusvaikutus lohenkalastusalueilla noin 50 %. Myös silakan verkkokalastus kärsii huomattavia vahinkoja hylkeiden vuoksi. Hylkeiden aiheuttamaa piilohävikkiä selvitettiin kenttäkokeen avulla, jossa silakkaverkot syötitettiin valmiiksi silakoilla, ja tämän jälkeen laskettiin kuinka paljon silakoita oli jäljellä verkkoa koettaessa. Lopputulos oli, että noin 90 % verkoissa olleista silakoista hävisi, jos hylkeitä oli kalastusalueella. Hylkeiden aiheuttama saaliin hävikki on uhka rannikolla tapahtuvalle verkkokalastukselle ja vaikuttaa osaltaan rannikkokalastajien määrän laskuun. Hylkeiden aiheuttamia menetyksiä ammattikalastukselle voidaan jonkin verran vähentää pyydysmenetelmien kehittelyn avulla. Hylkeiden vaikutuksista Itämeren ekosysteemiin on toistaiseksi vähän tietoa. Ruotsissa on selvitetty harmaahylkeiden ruokavaliota tutkimalla sekä mahalaukun sisältöä että ihonalaisen rasvakerroksen rasvahappopitoisuuksia. Ruotsissa on analysoitu lähes kolmensadan Itämerestä pyydystetyn harmaahylkeen mahalaukun sisältö. Valtaosa näistä hylkeistä oli käyttänyt ravinnokseen silakkaa (84 %). Kilohailia oli syönyt 28 % hylkeistä ja siikaa 17 %. Käytettyjen ravintolajien osuudet vaihtelivat alueittain ja hyljeyksilön iän mukaan. Pääravintokohteen silakan kokojakaumaa tutkittaessa ilmeni, että harmaahylkeet suosivat kookkaita, 15-25 cm mittaisia yksilöitä. Silakka oli myös biomassaltaan selvästi tärkein saalislaji. Siian osuus harmaahylkeen ruokavaliossa oli myös merkittävä. Seuraavaksi tärkeimmät lajit olivat kilohaili, kampela, lohi ja taimen sekä särkikalat. Verrattaessa hylkeiden syömää saalislajien biomassaa kalastuksen saaliisiin voidaan arvioida hylkeiden suhteellista vaikutusta kalakantoihin ja ekosysteemiin. Hylkeiden syömän saaliin osuus ammattikalastuksen saaliista ovat joidenkin lajien, esimerkiksi lohen, siian ja silakan osalta huomattavat. Hylkeiden vaikutus kalakantoihin voi olla paikallisesti huomattava. 8
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Merilintukannoissa tapahtuneet muutokset ja niiden syyt - heijastuvatko Itämeren muutokset merilintukannoissa? Tekijä(t) Martti Hario Organisaatio Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Söderskärin riistantutkimusasema Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) PL 2, 00791 Helsinki, Puh. 0205751896, martti.hario@rktl.fi Tiivistelmä Suomen merilintukannat ovat nykyään suuremmat kuin milloinkaan ornitologisen tietämyksen aikana. Myös lajimäärä on kasvanut 1940-luvun 25:stä nykyiseen 32:een. Suurin osa kokonaisyksilömäärästä koostuu muutamasta korostuneen runsaslukuisesta lajista, kuten haahkasta, kalalokista, naurulokista ja lapintiirasta. Näiden parimäärät ovat kymmenissä tuhansissa. Vähälukuisia lajeja on kuitenkin paljon, ja mediaanilajin kannankoko on vain 4550 paria (32 lajia; 1990-luvun alussa 3100 paria, 29 lajia). Eniten ovat viime aikoina runsastuneet suurikokoiset lajit: merimetso, kyhmyjoutsen, merihanhi, kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Itämeren rehevöitymisen uskotaan yleisesti kohentaneen merilintujen ravintotaloutta. 1900-luvun alkupuolella kantoja runsastuttivat myös laajojen suojelualueiden perustaminen, metsästysolojen järjestäytyminen sekä huippusaalistajien (merikotka) ja ravintokilpailijoiden (hylkeet) väheneminen. Toisaalta on näyttöä siitä, että rehevöitymisen yhä jatkuessa lintujen ravintotalous on kääntynyt huonommaksi ja että Itämeren saastuminen (ympäristömyrkyt), myrkylliset leväkannat ja öljyyntyminen ovat hitaasti heikentämässä eräiden lajien kantoja. Jyrkimmin vähenee Itämeressä nykyään alueen runsain merilintu, haahka. Söderskärin riistantutkimusaseman pitkäaikaisseurannoissa haahkakannan säätelytekijäksi on osoittautunut poikaskuolevuus. Kuolevuudet ovat usein suuria massakuolemia, joiden syynä ovat lajin omat patogeenit, erityisesti virukset. Toisen vähenevän lajin, selkälokin, poikastuotantoa heikentävät ympäristömyrkyt. Emosta poikaseen ruskuaisen välityksellä siirtyvästä ympäristömyrkkykuormituksesta DDE on peräisin lajin talvehtimisalueilta, PCB ja dioksiinit taas Itämerestä. Nämä vahingoittavat maksan toimintaa, ja poikanen kuolee verenmyrkytykseen. Suomessa ei ole näyttöä merilintujen ravintovaikeuksista, mutta Ruotsissa on otaksuttu eteläkiislan poikasten hidastuneen kasvun johtuvan saaliskalojen alentuneesta energiasisällöstä (kilohailin koko on pienentynyt). Tämän ilmiön ei ole kuitenkaan todettu pienentäneen kiislakantaa. 9
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Kalastuksen ja kalanviljelyn mahdollisuudet Itämeren ravinteiden vähentäjinä Tekijä(t) Jouni Vielma, Timo Mäkinen, Jari Setälä Organisaatio Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) Jyväskylän riistan- ja kalantutkimus, 020 5751 522, jouni.vielma@rktl.fi Tiivistelmä Muiden elintarvikkeiden tuotannon tapaan kalankasvatus kuormittaa vesistöjä ravinteilla. Verkkoallaskasvatuksessa puhdistusteknologiat eivät ole taloudellisesti toteutuskelpoisia. Maalle nostettu tehokasta puhdistusteknologiaa käyttävä kalankasvatus on taloudellisesti mahdollista vain jos voitaisiin kasvattaa kustannustehokkaasti arvokkaita kalalajeja. Tällaisen kasvatuksen sijoittuminen saaristoon on epätodennäköistä, koska teknologia on taloudellisempaa sijoittaa mantereelle. Saariston kalankasvatuksen alkuvaiheissa kirjolohia ruokittiin silakalla. Silakkarehuista jouduttiin luopumaan korkean paikallisen ravinnekuormituksen sekä silakassa olevan dioksiinin ja PCB:n kertymisriskin vuoksi. Uudella teknologialla silakasta tehtävän kalajauhon ympäristömyrkkypitoisuudet saataisiin poistettua lähes kokonaan. Kalastus poistaa vesistöistä saaliskaloihin sitoutunutta fosforia ja typpeä, kun taas kalanviljelyn rehujen raaka-aineena käytettävät valtamerikalat tuovat Itämereen uusia ravinteita. Koko Itämeren tasolla tarkastellen kalastus poistaa noin 40 kertaa enemmän ravinteita kuin kalanviljely niitä lisää. Suomen lounaisilla merialueillakin kalatalous on ravinteiden nettovähentäjä suhdeluvun ollessa noin 1,5. Paikallisesti kalatalous voi olla nettokuormittaja kalanviljelyn siirtäessä mereen enemmän ravinteita kuin sieltä kalastamalla poistetaan. Kalastuksen ja kalanviljelyn aiempaa tiiviimpi yhteistyö voisi olla mahdollista, mikäli kalankasvatuksessa siirryttäisiin nettokuormitusjärjestelmään. Nettokuormitusjärjestelmässä kalankasvattajat voisivat saada kuormitusoikeuksia vähäarvoisten kalojen poistopyynnin avulla. Myös Itämeren ravinteiden kierrätys kalanrehuissa voisi olla mahdollista. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on viimeistelemässä maa- ja metsätalousministeriölle laajaa yhteistyötä vaatinutta raporttia, jossa selvitetään nettokuormitusjärjestelmän toteutumisedellytyksiä. Esiselvityksessä arvioitiin kuinka paljon vähäarvoista kalaa olisi poistettava, jotta se voisi kompensoida kalankasvatuksen kuormitusta. Lisäksi arvioitiin vähäarvoisen kalan kalastettavia määriä Saaristomerellä ja nettokuormitusjärjestelmän toteutettavuuden taloudellisia reunaehtoja. 10
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Kalastus rannikon elinvoimaisuuden turvaajana Tekijä(t) Markku Saiha Organisaatio Paapuuri Oy Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) Seljantie 36, 28660 Pori, puh. 0400-811 795, markku.saiha@itameri.net Tiivistelmä Otsikko sisältää oletuksen, että rannikollamme halutaan olevan elämää jatkossakin. Siis sellaista elämää kuin muutaman sadan vuoden aikana sinne on kehittynyt. Kalastus on tyylistä riippumatta ollut aina näkyvä osa rannikon kulttuuria ja elämänmenoa, ja ajoittain myös elinehto. Jotta tänään voitaisiin löytää ja kehittää rannikon elinkeinoja, on historia tunnettava. Ihmisen evoluutio on toiminut ehkä tehokkaimmin juuri meren vaikutuksen luomalla reuna-alueella, eikä kehitys ole vielä saavuttanut kliimaksiaan. Onneksi. Ennen pysyttiin elinvoimaisuutta mittaamaan yksinkertaisemmilla kriteereillä kuin nykyisin. Jos sitä ei ollut, ei ollut väestöäkään kun niin sanottu luonnollinen poistuma toimi ympäristön tukiverkkoa nopeammin. Jos taas innovaatiot yhdessä ahkerien käsien kanssa tuottivat hedelmällisen yhdistelmän, näkyvät tulokset useimmiten vielä tänäänkin. Innovatiivisuutta ja ahkeruutta muun hiljaisen tiedon ohella ei kuitenkaan voida mitata ja siirtää tämän päivän toimintamalliksi, vaan perusta on rakennettava muulla tavalla eli yhdistelemällä perinteen ohjausta ja uusia teknisiä sekä poliittisia mahdollisuuksia. Nyky-yhteiskunta korostaa tuottavuutta, eivätkä rannikon elinkeinot voi olla huomioimatta toimintaympäristöään. Työn toki täytyy olla lähtökohtaisesti kannattavaa, jotta suhde tekemiseen säilyy terveenä. Tietenkin tuotannosta irrotettu suora tuki voisi välineenä olla rannikolla eurooppalaisen ajattelun mukainen lisäelementti, sillä mukavampi olisi kaupunkilaisen kalastella kuin kalastaa. Malliin kuitenkin loppuisi vuosisatainen luonnollinen kehitys niin ihmisen kuin ympäristönkin kohdalla. Elinvoima on siis suorassa suhteessa elinmahdollisuuksiin ja taitoihin. Mahdollisuudet ovat toimintaympäristössä, joka toivottavasti edelleen sisältää sellaisia elementtejä, joita yrittäjä, merenkulkija, luonnontuntija, verkontekijä ja muuten vain selviytymään ohjautunut rannikon asukas, vaikka kalastaja, voi käyttää selviytyäkseen. Tulotuki edistää rusketusta, elinkeinon mahdollisuuksien tuki turvaa kehityksen ja pitää rannikkomme jatkossakin elävänä osana yhteiskuntaa. 11
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Kalankasvatus osana alue- ja kalataloutta Tekijä(t) Harri Kukka Organisaatio Suomen Kalankasvattajaliitto Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki, 050 524 8582, harri.kukka@kalankasvatus.fi Tiivistelmä Kalankasvatus on Suomen kalantuotannon tärkein osa. Sen menestys on koko kalatalouden pullonkaula. Mikäli Suomessa ei ole riittävää kotimaista kalaraaka-aineen tarjontaa, myös jalostus siirtyy ulkomaille. Kalankasvatus yhdessä kalastuksen kanssa tuo merkittävän lisän elintarviketuotannon huoltovarmuuteen, mutta se voisi olla paljon suurempi. Jos jättää huomiotta sellaiset elintarvikkeet, kuten kahvi tai banaanit, joita ei Suomessa voi tuottaa, ruokakorin kotimaisuusaste lienee lähellä 90 prosenttia. Kalatuotteissa se on alle 50 %, koska vesistöjen tuottomahdollisuuksia ei käytetä riittävässä määrin hyväksi. Kalankasvatuksen säilyminen elinvoimaisena Suomessa edellyttää kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamista. Kilpailukyvyssä olennaisen tärkeä seikka on kasvatuslaitosten yksikkökoko, joka vaikuttaa suoraan tuotetun kalan yksikköhintaan. Keskittämällä kasvatusta harvempiin ja suurempiin yksiköihin voidaan säästää monissa huolto- ja hoitokustannuksissa, kuten henkilöstö- ja polttoainekuluissa. Alan kokonaistuotannon lisääminen ja omistuksen keskittyminen suurempiin yrityksiin tuo tämän lisäksi säästöjä markkinointi- ja hallintokuluissa. Ruotsissa kirjolohta kasvattavan laitoksen keskimääräinen yksikkökoko on 15 prosenttia suurempi kuin Suomessa. Ero on edelleen kasvamaan päin, koska Ruotsissa perustetaan uusia laitoksia, jotka saavuttavat moninkertaisen vuosituotannon Suomen laitoksiin verrattuna. Vertailussa Norjaan tai muihin kalankasvatuksen suurmaihin ero on luonnollisesti vielä paljon suurempi. Kalankasvatuksen aluetaloudellinen merkitys on ymmärrettävästi suurinta Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Brändön ja Föglön kuntien hyvinvointi on riippuvainen kalankasvatuksesta, joka vastaa 20 prosentista kuntien työpaikoista ja verotuloista. Muuallakin rannikolla ala koetaan erittäin tärkeäksi, mistä kertoo esimerkiksi Uudenkaupungin kaupungin voimakas panostus kalankasvatuksen ja koko kalatalouden kehittämiseen. :n työssä kalankasvatuksen tutkiminen ja kehittäminen on saanut tärkeän osan. Silti niin tutkimuksessa kuin säännöllisessä tieto- ja tilastotuotannossa on edelleen runsaasti kehitettävää. Vuoropuhelulla elinkeinon ja hallinnon kanssa tutkimuslaitos voi löytää parhaat tavat tukea kalatalouselinkeinojen kehitystä. :n tehtäviin sopii myös tuottaa tietoa kansallisen edunvalvonnan tueksi esimerkiksi EU-politiikkaa varten sekä etsiä käytännönläheisiä ratkaisuja selviytyä EU:n uusista säädöksistä johtuvista uusista tilanteista. 12
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Itämeren kala elintarvikkeena Tekijä(t) Jari Setälä Organisaatio Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen pitkäkatu 3, 20520 Turku Tiivistelmä Itämerestä pyydetään noin 800 miljoonaa kiloa kalaa, josta valtaosa on silakkaa ja kilohailia. Noin puolet kokonaissaaliista käytetään elintarvikkeeksi. Pääosa Venäjän, Puolan ja Baltian maiden saaliista päätyy elintarvikkeeksi, kun taas suurin osa Tanskan ja Ruotsin saaliista käytetään kalajauhoksi. Itämeressä kasvatetun kalan osuus on vain pari prosenttia kalan saaliista. Suomen saalis on runsas 100 miljoonaa kiloa, josta 96 prosenttia on silakkaa ja kilohailia. Näistä lajeista käytetään Suomessa kolmannes ihmisravinnoksi. Kasvatetun kalan osuus on vajaa 10 prosenttia kotimaisesta Itämeren kalan tarjonnasta, mutta vastaavasta tuottaja-arvosta kasvatettu kala edustaa kahta kolmannesta. Suomessa elintarvikkeeksi käytetystä kalasta runsas neljännes on peräisin Itämerestä. Muu elintarvikekala on sisävesikalaa tai tuotua kalaa. Eniten tuodaan norjalaista lohta. Suomalaisten pyytämästä elintarvikesilakasta kolme neljännestä viedään ulkomaille. Kotimaassa silakan elintarvikekäyttö on vähentynyt. Vuonna 2006 elintarvikkeeksi käytettiin vajaa 8 miljoonaa kiloa. Tästä kaksi kolmannesta fileoitiin. Muun kalan kuin silakan ja kilohailin saalis käytetään pääosin ihmisravinnoksi. Näiden lajien vienti on vähäistä, mutta suomlaisten pyytämä turska ja vähän lohta puretaan Ruotsin tai Tanskan satamiin. Rannikolla ahvenkalojen saalis on kasvanut samalla kun siian ja kalastetun lohen saalis on vähentynyt. Lohen ja siian arvo on kuitenkin edelleen noin puolet muiden kalalajien kuin silakan ja kilohailin saaliista. Kaksi kolmannesta rannikkolajien saaliista myydään fileoituna. Suomessa kasvatetaan kirjolohta ja yhä enemmän myös siikaa. Kotimarkkinoiden kirjolohesta yli puolet on Itämeressä kasvatettua. Muu kasvatetaan sisävesillä tai tuodaan Ruotsista tai Norjasta. Kirjolohi on jalostusteollisuutemme tärkein raaka-aine. Siitä puolet fileoidaan. Kirjolohta myös savustetaan, kylmäsavustetaan, kraavataan tai siitä tehdään eineksiä. Kirjolohen vienti on 1990-luvulta vähentynyt. Pääosa siiasta kasvatetaan Itämeressä. Noin puolet kotimaisen tuoreen siian tarjonnasta on jo kasvatettua. Pääosa Itämeren kalasta myydään kotimaan kuluttajille vähittäiskaupan kautta. Kasvatettujen kalojen osuus suurkeittiösektorin myynnistä on vakaan tarjonnan vuoksi pyydettyjä kaloja suurempi. Suurkeittiöiden osuus kirjolohen tarjonnasta on lähes kolmannes kun se silakalla ja muilla kalastetuilla lajeilla on noin viidennes. 13
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkimuspäivät, Pori Päivämäärä 14.-15.11.2007 Esitelmän nimi Kalansyönnin terveysvaikutukset Tekijä(t) Olli Leino, Tuomisto Jouni Organisaatio Kansanterveyslaitos/ympäristöterveyden osasto Yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti) olli.leino@ktl.fi, Puh. 017-201485 Tiivistelmä Suomalaiset syövät paljon kalaa. Kala on jo pitkään mielletty osaksi terveellistä ruokavaliota, mutta kaloista löytyvät haitta-aineet ovat huolestuttaneet kuluttajia. Mitä tutkimukset kertovat asiasta. Kaloista löytyy useita kemikaaleja, kuten dioksiinit, PCB:t, elohopea ja bromatut palonestoaineet. Näiden tiedetään suurina annoksina aiheuttavan haitallisia vaikutuksia ihmiselle. Dioksiineja ja PCB:tä on tutkittu erityisesti syöpäriskinsä takia. Se on kuitenkin osoittautunut marginaalisen pieneksi ja tutkimus onkin keskittymässä muihin terveysvaikutuksiin, kuten hampaiden kiillevaurioihin. Elohopea aiheuttaa suurina annoksina oireita keskushermostoon. Sisävesien suurista petokaloista, kuten hauesta ja kuhasta, on mitattu suurimmat pitoisuudet. Nykyiset keskimääräiset syöntimäärät eivät kuitenkaan aiheuta vaaraa. Raskaana oleville ja lapsille suositellaan silti näiden lajien käytön välttämistä. Bromatut palonestoaineet ovat uusin haitta-aineryhmä jota kaloista on tutkittu ja tutkimustulokset ovat vielä alustavia. Niiden epäillään mahdollisesti aiheuttavan haitallisia vaikutuksia kilpirauhasen toimintaan ja keskushermostoon. Pitoisuudet Itämeressä ovat korkeat, mutta altistus vaikuttaisi kuitenkin olevan turvallisella tasolla. Pitkä lista haitta-aineita näyttää uhkaavalta, mutta kalasta löytyy myös lukuisa joukko terveydelle hyödyllisiä aineita. Näitä ovat mm. omega-3 rasvahapot ja D-vitamiini. Omega-3 rasvahapot suojelevat erityisesti sydän- ja verisuonitaudeilta, jotka suomalaisten kansantauteina aiheuttavat jatkuvasti suuria määriä kuolemia. Lisäksi näiden hyödyllisten rasvahappojen on todettu mm. auttavan lasten keskushermoston ja aivojen kehitystä. D-vitamiinin saanti ravinnosta on meille pohjolan asukkaille erityisen tärkeää, sillä pimeän talven aikana kehomme ei kykene sitä riittävästi itse valmistamaan. D-vitamiinin puute haurastuttaa luustoa ja on osasyynä kansantaloudellisesti merkittäviin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin. Koska kala sisältää joukon haitallisia ja hyödyllisiä aineita, kiinnostavin kysymys onkin kokonaisvaikutukset. Kallistuuko vaaka hyötyjen vai haittojen puolelle? Väestötutkimukset sekä toksikologiapohjaiset laskennat molemmat osoittavat hyötyjen ylittävän potentiaaliset haitat reilusti. Juuri yleisten sydän- ja verisuonitautien määrän vähentäminen kalansyönnillä keikauttaa tasapainon selvästi hyötyjen puolelle. 14
Osallistujat Aalto, Outi Aaltonen, Jussi Abbors, Tom Aho, Teija Ahvonen, Anssi Airaksinen, Susanna Alapassi, Tarja Ankkuriniemi, Matti Aro, Eero Arvonen, Henrik Autti, Jyrki Auvinen, Heikki Bomberg, Jukka Bondestam, Orian Böhling, Paula Dernjatin, Anja Eklund, Jan Eriksson-Kallio, Anna Maria Erkamo, Esa Erkinaro, Jaakko Erävesi, Essi Eskelinen, Unto Eskelinen, Päivi Forsell, Sven Forsman, Leena Furuholm, Tapio Haantie, Jari Haataja, Teija Haikonen, Ari Hakala, Eero Hallikainen, Anja Halling, Folke Halminen, Veijo Hario, Martti Harjunpää, Hannu Heikinheimo, Outi Heikkinen, Tapani Heinimaa, Petri Helle, Eero Hernejärvi, Pekka Hilli, Tuija Hirvonen, Esa Hirvonen, Heikki Holsti, Heikki Honkanen, Asmo Horppila, Jukka Horsma, Aaro Huhmarniemi, Alpo Huippula, Ulla Huovinen, Teemu Huttula, Erkki Huusko, Ari Hyvärinen, Pekka Hyvönen, Markku Härmä, Meri Höglund, Ulf Iivari, Juha Iivari, Hanna Lounais-Suomen kalastusalue Uudenmaan TE-keskus Fiskeriverket BioMar Oy Kemijoki Oy MMM Tutkimusviestintä Paula Böhling Helsingin Kalansavustamo OY Vaasan hallinto-oikeus Evira Turun Kaupunki Porin kaupunki Kala- ja vesitutkimus Oy Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskus Evira Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti Pöyry Environment Oy Helsingin yliopisto Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys Helsingin yliopisto PVO-Vesivoima Oy Kemijoki Oy 15
Ikonen, Erkki Isomaa, Marleena Jaala, Erkki Jalli, Simo Jokikokko, Erkki Jordas, Kim Jori, Marko Juntunen, Teppo Jutila, Eero Järvenpää, Teuvo Järvinen, Olli Järvisalo, Otso Jääskä, Tero Kallio-Nyberg, Irma Kangasniemi, Ville Kannel, Risto Kantola, Tomi Karjalainen, Markku Karlsson, Olof Karlsson, Tom Karra, Jari Kaukoranta, Erkki Kaukoranta, Markku Kiljunen, Mikko Kinnunen, Anneli Kiuru, Tapio Koivurinta, Mikko Kolari, Irma Kolari, Ismo Koljonen, Saija Koljonen, Marja-Liisa Komulainen, Teppo Kontila, Petteri Konttinen, Erja Maarit Korpijärvi, Monika Korvonen, Pasi Koskenala, Timo Koskinen, Heikki Kuikka, Sakari Kuittinen, Eero Kukka, Harri Kunnasranta, Mervi Kurkela, Olli-Veikko Kurkilahti, Mika Kuuppo, Mailis Kytömaa, Leena Kääriä, Raisa Laaksonen, Tapio Lappalainen, Antti Latvala, Jyrki Lehtimaa, Raimo Lehtinen, Esa Lehtinen, Raimo Lehtiniemi, Maiju Lehtonen, Esa Lehtonen, Hannu Leino, Olli Lerche, Olof Leskelä, Ari Lilja, Juha Suomen Ammattikalastajaliitto Pyhäjärvi-instituutti Helsingin yliopisto Rehuraisio Oy Ålands landskapsregering Ålands landskapsregering Lounais-Suomen ympäristökeskus Jyväskylän yliopisto Uudenmaan TE-keskus ProAgria Pirkanmaa Turun ammattikorkeakoulu Vesi - Eko Oy Water Eco Ltd Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti Kaakkois-Suomen TE-keskus Helsingin yliopisto Suomen Kalankasvattajaliitto Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö Turun ammattikorkeakoulu Velkuan kalastusalue Uudenmaan ympäristökeskus Lehtinen Raimo Tmi Merentutkimuslaitos Helsingin yliopisto Kansanterveyslaitos Raisioyhtymä 16