KIRJALLINEN KYSYMYS 324/2003 vp Kunnallisten luottamushenkilöpalkkioiden vaikutus tarveharkintaisiin sosiaalietuuksiin Eduskunnan puhemiehelle Kunnallisista luottamustoimista maksetaan palkkioita, joiden suuruudesta jokainen kunta päättää erikseen. Koska palkkioista peritään veron lisäksi yleensä myös puolueveroa, luottamushenkilöille jää todellista korvausta luottamustehtävän hoidosta noin neljäsosa palkkion bruttomäärästä. Luottamustehtäviä hoitavat henkilöt tekevät arvokasta yhteiskunnallista työtä, jonka kannustimena ei ole taloudellinen hyöty, vaan halu osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja päätöksentekoon. Luottamushenkilötoimen hoitamisesta syntyy myös muita kuluja, esimerkiksi puhelin-, tietoliikenne- ym. kuluja, joista ei erikseen makseta korvauksia. Kuitenkin luottamustehtävästä maksettu palkkio katsotaan yhäkin tarveharkintaisia sosiaalietuuksia määriteltäessä henkilön verolliseksi tuloksi. Ongelmia syntyy niiden henkilöiden osalta, joiden sosiaalietuudet alenevat luottamushenkilöpalkkioiden vuoksi. Tarveharkintaisia etuuksia, joihin kunnallisten luottamustehtävien hoitamisesta maksettavilla palkkioilla on vaikutusta, ovat toimeentulotuki, asumistuet ja työmarkkinatuki. Vertailun vuoksi on huomattava, ettei esimerkiksi ansiosidonnaista soviteltua päivärahaa määrättäessä sovittelussa huomioon otettavaa työn perusteella saatua ansiotuloa ole muun muassa luottamustoimesta maksettu luottamustoimipalkkio. Käytäntö, jossa osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon leikkaa sosiaalietuuksia, rajoittaa tosiasiallisesti sosiaalietuuksia saavien toimintamahdollisuuksia ja osallistumista yhteisten asioiden hoitoon. Sosiaalietuuksia saavat ovat siis tosiasiallisesti eriarvoisessa asemassa työtuloa saavien kanssa, joille tehtävien hoitamisesta syntyvä palkanmenetys korvataan ansionmenetyskorvauksena. Nykyinen järjestelmä on perusoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallinen. Yhdenvertaisuus sekä kunnallisen demokratian toimivuuden turvaaminen edellyttävät, että käytäntöä muutetaan siten, että kunnalliset luottamushenkilöpalkkiot eivät vähennä sosiaalietuuksia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa tarveharkintaisten sosiaalietuuksien määräytymisperusteita siten, etteivät kunnallisista luottamustehtävistä saatavat palkkiot vähennä luottamustehtävissä toimivien henkilöiden sosiaalietuuksien määrää? Versio 2.0
Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2003 Anne Huotari /vas Markus Mustajärvi /vas Matti Kangas /vas Annika Lapintie /vas Kari Uotila /vas Jaakko Laakso /vas Iivo Polvi /vas Minna Sirnö /vas Mikko Kuoppa /vas Mikko Immonen /vas 2
Ministerin vastaus KK 324/2003 vp Anne Huotari /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anne Huotarin /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 324/2003 vp: Aikooko hallitus muuttaa tarveharkintaisten sosiaalietuuksien määräytymisperusteita siten, etteivät kunnallisista luottamustehtävistä saatavat palkkiot vähennä luottamustehtävissä toimivien henkilöiden sosiaalietuuksien määrää? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Luottamushenkilöille maksetaan kunnan päätöksen suuruista kokouspalkkiota, korvausta ansionmenetyksestä ja kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta, lastenhoidon järjestämisestä tai muusta vastaavasta syystä sekä matkakustannusten korvausta ja päivärahaa. Kunnallisille luottamushenkilöille maksettavat palkkiot ja korvaukset ovat veronalaisia tuloja ja palkkio rinnastetaan verotuksessa palkkatuloon. Tarveharkintaisia etuisuuksia, joihin kunnallisten luottamustehtävien hoitamisesta maksettavilla palkkioilla on vaikutusta, ovat toimeentulotuki, asumistuet ja työmarkkinatuki. Kussakin sosiaalietuudessa on erikseen lueteltu etuoikeutettuina tuloina ne tulot, jotka eivät vaikuta etuuden saantiin ja sen suuruuteen. Peruslinjaus on, että etuoikeutettuja tuloja ovat kustannusten korvaukset. Sen sijaan tulonmenetystä korvaavat etuudet otetaan tulona huomioon etuuksia ja niiden tasoa määriteltäessä. Jokaista etuutta säädettäessä ja uusia etuuksia luotaessa on aina erikseen harkittu, mitkä etuudet ovat niiden suhteen etuoikeutettuja. Peruslinjaus kustannuskorvausten ja ansionmenetystä korvaavien etuuksien välillä on pyritty toteuttamaan myös etuuksien verotuskohtelussa. Kustannuskorvaukset eivät ole veronalaista tuloa, sen sijaan ansionmenetystä korvaavat etuudet ovat ansiotuloina verotettavia. Kunnalliselle luottamushenkilölle maksettavaa palkkiota ei pidetä kustannuskorvauksena, vaan se esimerkiksi verotuksessa rinnastetaan palkkaan. Tästä johtuen ei ole perustetta pitää palkkiota etuoikeutettuna tulona muun muassa asumistukea ja työmarkkinatukea myönnettäessä. Henkilön omat palkkatulot vaikuttavat vähentävästi työmarkkinatukeen. Palkkatulojen vuoksi soviteltu työmarkkinatuki lasketaan samojen perusteiden mukaan kuin soviteltu työttömyyspäivärahakin. Kunnallisesta luottamustoimesta saatuja palkkioita ei ole pidetty sellaisina, että ne johtaisivat etuuden sovitteluun. Työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että hakija on taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarve vähenee hakijan ja hänen puolisonsa tulojen lisääntyessä. Tämän vuoksi työnhakijan muut kuin työtulot ja hänen puolisonsa tulot vähentävät työmarkkinatuen määrää. Työttömyysturvalain 9 luvun 3 :ssä on luettelo tuloista, joita ei oteta huomioon tarveharkinnassa. Kunnallisista luottamustoimista saatuja palkkioita ei tuossa luettelossa ole mainittu. Sen sijaan toimeentulotuessa luottamushenkilölle maksettavaa palkkiota voidaan nykyisin pitää etuoikeutettuna ansiotulona. Toimeentulotuessa on aloitettu 1.4.2002 kolmivuotinen kokeilu, jonka aikana vähintään 20 prosenttia ansiotuloista, kuitenkin enintään 100 euroa kotitaloutta kohden kuukaudessa jätetään ottamatta 3
Ministerin vastaus huomioon tukea myönnettäessä. Toimeentulotuessa otetaan huomioon ainoastaan hakijalla tosiasiallisesti käytettävissä olevat tulot. Tämän pääsäännön mukaisesti luottamushenkilöpalkkioista tulisi siten ottaa huomioon ainoastaan luottamushenkilölle verojen ja vähennysten jälkeen todellisuudessa maksettu osuus. Ongelmaan, joka johtuu tarveharkintaisten ja tulosidonnaisten etuisuuksien leikkaantumisesta luottamushenkilöpalkkioiden seurauksena, tulee etsiä ratkaisua samalla kun pyritään ratkaisemaan työnteon kannustimia. Kannustimia lisättäessä on muistettava, että työnteon lisäksi yhteiskunnassa on muitakin yhteisiä tavoitteita, joiden edistämiseksi taloudellisten kannusteiden on oltava oikeita. Yksi tällainen on kaikkien yksilöiden mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 324/2003 vp Anne Huotari /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anne Huotari /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 324/2003 rd: Har regeringen för avsikt att ändra kriterierna för behovsprövade sociala förmåner för att kommunala förtroendevalda inte skall få lägre sociala förmåner på grund av arvoden för kommunala förtroendevalda? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Kommunala förtroendevalda får mötesarvoden som kommunen beslutar om storleken på, ersättning för inkomstbortfall och för kostnader som förtroendeuppdraget medför på grund av vikarie, barnomsorg eller liknande skäl, ersättning för resekostnader och dagtraktamente. Arvoden och ersättningar till kommunala förtroendevalda är skattepliktig inkomst. I beskattningen jämställs arvodet med löneinkomst. De behovsprövade förmåner som arvodena för kommunala förtroendeuppdrag inverkar på, är utkomststöd, bostadsbidrag och arbetsmarknadsstöd. För varje social förmån finns det angivet vilka inkomster som är prioriterade och inte inverkar på rätten att få förmånen eller på förmånsbeloppet. Den grundläggande principen är att ersättningar för kostnader är prioriterade inkomster. Däremot beaktas ersättningar för inkomstbortfall som inkomst vid fastställande av förmåner och förmånsbeloppet. Varje gång en förmån regleras och nya förmåner införs måste det bestämmas vilka förmåner som är prioriterade i relation till dem. Den grundläggande principen för förhållandet mellan kostnadsersättningar och förmåner som ersätter inkomstbortfall har också i mån av möjlighet tillämpats i beskattningsreglerna. Kostnadsersättningar är inte skattepliktig inkomst. Däremot beskattas förmåner som ersätter inkomstbortfall enligt samma regler som förvärvsinkomster. Arvoden till kommunala förtroendevalda betraktas inte som kostnadsersättning, utan jämställs med lön i till exempel beskattningen. Av denna anledning är det inte motiverat att betrakta arvodet som prioriterad inkomst till exempel när bostadsbidrag och arbetsmarknadsstöd beviljas. Arbetsmarknadsstödet minskar på grund av en persons egna löneinkomster. På grund av löneinkomsterna räknas samordnat arbetsmarknadsstöd ut enligt samma grunder som samordnad arbetslöshetsdagpenning. Arvoden från kommunala förtroendeuppdrag har inte ansetts höra till den grupp som tillåter samordning av förmåner. Ett villkor för att arbetsmarknadsstöd skall betalas ut är att den sökande är i behov av ekonomiskt stöd. Behovet av ekonomiskt stöd minskar i takt med att den sökande och hans make får högre inkomster. Därför minskar arbetsmarknadsstödet på grund av den sökandes andra inkomster än arbetsinkomst och makens inkomster. I 9 kap. 3 lagen om utkomstskydd för arbetslösa finns en förteckning över inkomster som inte skall beaktas vid behovsprövning. Arvoden från kommunala förtroendeuppdrag nämns inte i förteckningen. Däremot kan arvoden till förtroendevalda numera betraktas som prioriterade förvärvsinkomster när det är fråga om utkomststöd. Den 1 april 2002 startade ett treårigt försök med utkomststöd. Under den tiden undantas minst 20 procent av förvärvsinkomsterna, men högst 100 euro per hushåll och månad, när utkomststöd beviljas. I 5
Ministerns svar utkomststödet beaktas bara den sökandes faktiska disponibla inkomster. Enligt denna huvudregel skall då bara den del av arvoden från ett förtroendeuppdrag som återstår efter skatt och avdrag beaktas. Problemet med att behovsprövade och inkomstrelaterade förmåner minskar till följd av arvoden från förtroendeuppdrag bör försöka lösas samtidigt som man försöker finna en lösning på incitamenten för arbete. Samtidigt som de motiverande elementen utökas måste man komma ihåg att det finns andra gemensamma mål i vårt samhälle än arbete som måste främjas med rätt typ av ekonomiska incitament. Den enskildes möjligheter att delta i samhällelig verksamhet är ett exempel på den typen av gemensamma mål. Helsingfors den 8 oktober 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6