KULJETUSOIKEUS JA RAHDINKULJETTAJAN VASTUU TIEKULJETUKSISSA

KULJETUSOIKEUS JA RAHDINKULJETTAJAN VASTUU TIEKULJETUKSISSA SUOMEN SÄILIÖAUTOLIITTO RY ROBERT NYMAN

SISÄLLYSLUETTELO SIVU 1. JOHDANTO... 1 2 YLEISTÄ KULJETUSOIKEUDESTA... 2 2.1 Keskeisemmät tavaran kansainvälistä kuljetusta koskevat määräykset... 2 2.2 Kuljetussopimus, sopimusosapuolet ja kuljetusasiakirjat... 3 2.3 Rahdinkuljettajan ja kuljetusasiakkaan vastuu ja velvollisuudet... 7 2.4 Huolinta- ja ahtausliikkeen vastuu... 9 2.5 Kuljetussopimuksen osuus sopimuskokonaisuudessa... 12 2.6 Tavarankuljetuksiin liittyvät vakuutukset... 14 3 TAVARAN TIEKULJETUKSET JA KULJETUSSOPIMUKSET... 18 3.1 Yleistä tavaran tiekuljetuksista ja niiden sääntelystä... 18 3.2 Tiekuljetussopimuslain soveltamisala... 20 3.3 Kuljetussopimus ja rahtikirja... 23

4 RAHDINKULJETTAJAN VASTUU TIEKULJETUKSISSA... 24 4.1 Rahdinkuljettajan vastuu ajoneuvosta, apulaisista ja vastuu perättäiskuljetuksessa... 24 4.2 Vastuun alkaminen... 26 4.3 Vastuu kuljetuksen aikana... 29 4.4 Vastuun päättyminen... 30 4.5 Vastaanottajan reklamaatio ja korvausvaatimuksen vanhentuminen... 35 4.6 Rahdinkuljettajan vastuu tavarasta... 35 4.6.1 Vastuu riippuu tuottamuksesta tai laiminlyönnistä... 35 4.6.2 Rahdinkuljettajan vastuustavapautumisperusteet... 36 4.6.3 Korvaus tavaravahingosta ja luovutuksen viivästymisestä... 43 4.6.4 Rahdinkuljettajan rajoittamaton vastuu... 46 4.7 Rahdinkuljettajan vastuu EU- ja ETA-maissa maanteitse suoritetuissa kabotaasikuljetuksissa... 53 5. KÄYTÄNNÖN TOIMENPITEET KULJETUSVAHINKOJEN VARALTA... 60 LIITTEET 1-9 10.10.2006 Neuvoston direktiivi 98/76/EY, A. Siviilioikeus

1. JOHDANTO Kuljetusoikeuskäsite muodostaa kokonaisuudessaan hyvin laajan kentän erilaisia oikeussääntöjä. Kuljetusoikeuteen sisältyy oikeussääntöjä, jotka koskevat rahdinkuljettajia, kuljetusasiakkaita ja muita kuljetustehtävään osallisia sekä myös säännöksiä kuljetusvälineistä ja kuljetusreiteistä. Tässä esityksessä, joka on tarkoitettu liikenteenharjoittajien alalletulokoulutuksen perehdyttämismateriaaliksi, käsitellään niitä kuljetusoikeuden säännöksiä, jotka koskevat tavarankuljetuksia. Esitys keskittyy erityisesti niihin kuljetusoikeuden määräyksiin, jotka säätelevät rahdinkuljettajan ja kuljetusasiakkaan sopimussuhdetta. Liikenteenharjoittajan tulisi tietenkin hallita näiden määräysten keskeisemmät osat. Hänen tulee myös olla tietoinen siitä osasta minkä hän rahdinkuljettajana, ja minkä kuljetussopimus muodostaa laajassa sopimuskokonaisuudessa. Tämän teoksen toisessa luvussa esitetään kuljetusoikeuteen liittyviä oikeussääntöjä ja asioita, jotka koskevat rahdinkuljettajia riippumatta kuljetusmuodosta. Tavarankuljetus järjestetään nykyisin usein yhdistettynä kuljetuksena, jossa kuljetustehtävä suoritetaan käyttämällä kahta tai useampaa kuljetusmuotoa. Tämän vuoksi on tärkeää, että rahdinkuljettajana tiekuljetuksissa toimiva henkilö, tuntee myös ne määräykset, jotka ovat yhteisiä kaikille kuljetusmuodoille. Tavaran kuljetuksiin liittyvät eri vakuutusmuodot esitetään myös tässä luvussa. Esityksen kolmas ja neljäs osa käsittelee rahdinkuljettajan vastuuta kansallisissa ja kansainvälisissä tavaran tiekuljetuksissa. Esityksen neljännen osan aineisto on pyritty esittämään niin, että se mahdollisimman hyvin seuraisi käytännön kuljetustehtävän eri vaiheita. Tämän luvun lopussa käsitellään myös rahdinkuljettajan vastuu kabotaasikuljetuksissa EU-maissa. Aineistossa on mukana runsaasti tuomioistuinten ja vakuutuslautakuntien oikeus- ja vahinkotapauksia koska nämä tapaukset kuvaavat usein asiaa paremmin kuin pelkkä teoreettinen selitys. Vakuutuslautakuntatapaukset käsittävät sekä tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan (TVL) sekä vakuutuslautakunnan (VKL) tapauksia. TVL, jossa oli edustettuna sekä vakuutusyhtiöiden että rahdinkuljettajien edustajat, toimi vuosien 1980-1992 välisenä aikana ja antoi yhteensä 246 lausuntoa tapauksista, jotka koskivat maantiekuljetusten kuljetussopimuksia ja tiekuljetusvastuuvakuutusehtoja. TVL:n toiminnan päätyttyä tiekuljetuksia koskevia ratkaisusuosituksia on antanut VKL, joka liittyy vakuutusalan sopimuspohjaiseen kuluttajaorganisaatioon. VKL käsittelee yksittäisiä, vakuutusyhtiön ja asiakkaan välisiä erimielisyyksiä. Kuluttajat, yrittäjät, ammatinharjoittajat sekä vakuutusyhtiöt voivat pyytää lautakunnalta lausuntoa. Tuoreimmat lausunnot löytyvät Kuluttajien vakuutustoimiston internetsivun (www.vakuutusneuvonta.fi) ratkaiustietokannalta. Aineiston opiskelun yhteydessä tulee käyttää oheismateriaalina tiekuljetussopimuslakia (345/1979), joka löytyy liitteestä 9. 1

2 YLEISTÄ KULJETUSOIKEUDESTA 2.1 Keskeisemmät tavaran kansainvälistä kuljetusta koskevat määräykset Kansainvälisen kaupankäynnin seurauksena on muodostunut tarve säädellä kuljetussopimuksia ja tavaran kuljetuksia eri maissa samalla tavalla jotta niihin liittyvät säännökset olisivat mahdollisimman selkeitä ja samankaltaisia eri puolella maailmaa. Tällöin kauppa- ja kuljetussopimuksen osapuolet, sekä eri valtioiden viranomaiset pystyvät parhaimmalla tavalla soveltamaan niitä toiminnassaan. Kuljetussopimusten oikeussäännöt on yleensä erikseen määritelty kullekin kuljetusmuodolle laissa, asetuksissa ja kansainvälisissä yleissopimuksissa. Myös Suomessa on säädetty oma laki kutakin kuljetusmuotoa varten. Eräiden kuljetusmuotojen osalta meillä on myös eri lait ja määräykset kansainvälisiä ja kansallisia kuljetuksia varten. Kotimaan ilmakuljetuksiin sovelletaan esimerkiksi ilmakuljetuslakia (387/1986) kun taas kansainvälisiin ilmakuljetuksiin sovelletaan yleensä ilmakuljetussopimuslakia (45/1977). Rautatiekuljetusten osalta kotimaan kuljetuksiin sovelletaan rautatiekuljetuslakia (119/2000), Suomen ja Venäjän välisiin rautatiekuljetuksiin rautatieyhdysliikennesopimusta (SopS 48/1997) ja muihin kansainvälisiin rautatiekuljetuksiin kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaa Bernin yleissopimusta (SopS 5/1985). Tiekuljetussopimuslaki (1979/345), jota sovelletaan maantiekuljetuksiin, perustuu CMR-yleissopimukseen (SopS 50/1973). Tiekuljetussopimuslaissa ovat eräät määräykset erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä kuljetuksia varten. Merikuljetuksia säätelevät lait riippuvat käytetystä kuljetusasiakirjasta ja reitistä. Merilaki (674/1994) sisältää säännökset kotimaisiin ja kansainvälisiin kuljetuksiin. Merilain kappaletavarakuljetusta koskevat säännöt perustuvat kansainvälisiin Haag-Visby sääntöihin. Yhdistettyjä kuljetuksia varten, joissa kuljetus suoritetaan käyttämällä kahta tai useampaa kuljetusmuotoa, on omia määräyksiä eri kuljetusmuotoja koskevista säännöistä sekä myös oma yhdistettyjä kuljetuksia varten laadittu kansainvälinen yleissopimus (Geneven yleissopimus). Koska Suomen kuljetusoikeudellinen lainsäädäntö pohjautuu niihin sääntöihin, jotka on hyväksytty kansainvälisissä yleissopimuksissa kuten esimerkiksi tiekuljetussopimuslaissa, muiden Euroopan valtioiden tuomioistuinten oikeuskäytännöllä on näin ollen suuri merkitys. Maantiekuljetuksien tavarakuljetuksiin liittyy monta erilaista yleissopimusta. CMRyleissopimus tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta sisältää sääntöjä kuljetussopimusosapuolten vastuusta. CMR-lyhenne tulee tämän yleissopimuksen ranskankielisestä nimestä Convention relative au contrat de transport international de marchandises par route. 2

CMR-sopimukseen on liittynyt seuraavat 45 valtiota: Serbia, Montenegro, Tajikstan, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Pohjois Irlanti, Uzbekistan, Kypros, Georgia, Iran, Marokko, Irlanti, Kazakstan, Kyrgyzstan, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia, Ranska, Itävalta, Sveitsi, Espanja, Italia, Unkari, Kreikka, Portugali, Englanti, Puola, Tsekki, Slovakia, Bosnia-Hertsegovina, Slovenia, Liechtenstein, Moldova, Makedonia, Romania, Viro, Latvia, Liettua, Kroatia, Valko- Venäjä, Venäjä, Bulgaria, Luxemburg ja Suomi (tilanne keväällä 2005) CMR-sopimuksen ohella tärkeitä tavaran tiekuljettamista koskevia yleissopimuksia ovat TIR, ADR- ja ATP-yleissopimukset. TIRyleissopimus koskee kansainvälisiä TIR-tullitakuuasiakirjalla suoritettuja tavara-kuljetuksia. Sopimus sisältää sääntöjä kuormatiloista ja niiden sinetöinnistä. Sopimuksen ansiosta kauttakulkuliikennöinti TIR-ajoneuvolla on mahdollista ilman tavanmukaisia tullitarkastuksia. ADR-yleissopimus on YK:n toimesta laadittu sopimus vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista. Sopimus sisältää tarkkoja määrityksiä eri aineista ja esineistä jotka kuuluvat sopimuksen piiriin. ATP-yleissopimus koskee helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja sisältää määräyksiä koskien tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa sekä elintarvikkeiden kuljetuslämpötiloja. Edellä mainittujen kansainvälisten ja kansallisten määräyksien lisäksi kuljetussopimus ja sen ehdot ovat tärkeitä. Kuljetussopimuksen ehdoissa voi esim. olla määräyksiä asioista, jotka eivät ole laissa säädettyjä. Sopimusehdot ovat usein vakiosopimusehtoja, jotka joko rahdinkuljettajat tai sopimusosapuolet yhdessä ovat laatineet. Jotta vakiosopimuksen ehdot tulisivat osaksi yksittäistä kuljetussopimusta, tulee joko kuljetussopimuksessa olla niihin viittaus tai osapuolten on pitänyt soveltaa niitä aikaisemmin. Mikäli vahinko kohtaa osapuolta, joka ei ole kuljetussopimuksen osapuoli sovelletaan yleensä vahingonkorvauslain (412/1974) sääntöjä ja yleisen vahingonkorvausoikeuden periaatteita. 2.2 Kuljetussopimus, sopimusosapuolet ja kuljetusasiakirjat Sopimus solmitaan yleensä kahden osapuolen välillä kuten esim. kauppasopimus myyjän ja ostajan välillä. Kuljetussopimuksessa on kuitenkin kolme osapuolta; lähettäjä, rahdinkuljettaja ja vastaanottaja. Lähettäjä ja vastaanottaja muodostavat yhdessä rahdinkuljettajan kuljetusasiakkaat. Vaikka lähettäjä useimmiten on se osapuoli, joka solmii kuljetussopimuksen rahdinkuljettajan kanssa, tulee myöskin vastaanottaja, joka yleensä on läheisessä asiakassuhteessa lähettäjän kanssa, huomioida kuljetusliikkeen asiakkaana. 3

Kuljetussopimus on vapaamuotoinen sopimus ja sen voi tehdä suullisesti. On kuitenkin suositeltavaa, että osapuolet aina solmivat kirjallisen sopimuksen välttyäkseen väärinkäsityksiltä. Kuljetussopimus merkitsee ensikädessä, että rahdinkuljettaja sitoutuu kuljettamaan tavaran paikkakunnalta toiselle. Rahdinkuljettaja, joka on solminut kuljetussopimuksen kuljetusasiakkaan kanssa (sopimusrahdinkuljettaja), ei kuitenkaan aina itse suorita varsinaista kuljetustehtävää. Hän saattaa siirtää kuljetustehtävän kokonaisuudessaan tai osaksi yhdelle tai useammalle rahdinkuljettajalle, jotka varsinaisesti suorittavat kuljetuksen (suorittava rahdinkuljettaja) kuten ilmenee kuvasta 1 seuraavalla sivulla. Tämä on mahdollista, ellei asiakas ole nimenomaan kieltänyt kuljetustehtävän siirtämistä toiselle rahdinkuljettajalle. Sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja vastaa asiakkaalleen kuljetuksen toteuttamisesta vaikka sen hoitaa joku muu. Mikäli sopimus käsittää muuta kuljetuspalvelua, ja kuljetusasiakkaalle on selvitetty, että tavara ainoastaan vastaanotetaan säilytystä varten tai jonkun toisen rahdinkuljettajan lukuun, välittäjää ei pidetä rahdinkuljettajana vaan huolitsijana tai terminaalinpitäjänä. Tiekuljetuksissa tarkoituksena saattaa olla, että suorittava rahdinkuljettaja ei ole sopimusvastuussa kuljetusasiakkaaseen nähden. Tiekuljetussopimuslain esitöissä todetaan, että sopimus- ja suorittava rahdinkuljettaja voivat sopia keskenään, että suorittava rahdinkuljettaja ainoastaan toimii sopimusrahdinkuljettajan apulaisena, jonka toiminnasta sopimusrahdinkuljettaja vastaa. Tällöin lähettäjän ja sopimusrahdinkuljettajan laatimaan rahtikirjaan ei tule merkitä suorittavan rahdinkuljettajan nimeä. Toisaalta norjalaisessa oikeustapauksessa, joka on selostettu kappaleessa 4.6.4 on katsottu, että kuljetusasiakkaan on aina mahdollista pitää jokaista kuljetukseen osallistunutta rahdinkuljettajaa vastuussa vahingosta. Kuljetustehtävää voidaan myös suorittaa usealla eri kuljetusmuodolla, jolloin kyseessä on yhdistetty kuljetus tai usean rahdinkuljettajan toimesta mutta samalla kuljetusmuodolla jolloin kyseessä on kautta- tai perättäiskuljetus. Näitä tilanteita varten on eri kuljetusmuodoissa omat säännöt. 4

Sopimusrahdinkuljettaja ja suorittava rahdinkuljettaja solmivat rahtisopimuksen, jossa he sopivat keskinäisistä asioistaan. Lähettäjä KULJE- TUS- SOPI- MUS Vastaanottaja Rahdinkuljettaja Sopimus- Kuljetusasiakkaat rahdinkuljettaja RAHTI- SOPI- MUS KULJE- TUS- SOPI- MUS Suorittava rahdinkuljettaja Kuva 1. Kuljetussopimuksen osapuolet Kuljetusasiakirjoista ilmenevät yleensä osapuolet sekä sopimusehdot. Sopimusehdot voivat olla joko kokonaisuudessaan kirjoitettuina asiakirjassa tai siinä on viittaus rahdinkuljettajan vakiosopimusehtoihin. Asiakirjassa on tietoa tavarasta, sen määrästä ja sen ulkoisesta laadusta sillä hetkellä, kun se vastaanotettiin kuljetusta varten. Nämä tiedot ovat tärkeitä vastaanottajalle/tavaran ostajalle, joka asiakirjan tietojen perusteella pystyy tarkistamaan kauppatavaran tilan sillä hetkellä, kun vaaranvastuu siitä siirtyi hänelle kauppasopimuksen mukaan. Kuljetusasiakirjasta saattaa myös ilmetä ohjeita rahdinkuljettajalle sekä tietoa käytetystä kuljetusmuodosta. Rahdinkuljettajalle asiakirja toimii myös todisteena suoritetusta kuljetustehtävästä, kun vastaanottaja on sen allekirjoittanut. Lähettäjälle ja vastaanottajalle kuljetusasiakirja voi toimia kuittina suoritetusta rahdista. Rahdinkuljettaja voi taas asiakirjan perusteella periä kuljetustehtävästään muodostuneet saatavat. Joskus myös kauppasumman suorittaminen sekä kaupan rahoittaminen kytketään yhteen kuljetusasiakirjaan. Remburssikaupassa ja jälkivaatimustoimituksella voidaan vaikuttaa siihen kenelle ja millä edellytyksin tavaran saa luovuttaa määräpaikkakunnalla. 5

Rahtikirja ja konossementti ovat ne kuljetusasiakirjat, joita yleensä käytetään. Rahtikirjoja käytetään riippumatta kuljetusmuodosta, kun taas konossementtiä käytetään ainoastaan merikuljetusten yhteydessä. Konossementti edustaa omistusoikeutta kuljetettavaan tavaraan. Niin kauan kuin konossementti on myyjän hallussa tai määrättävissä, ostaja ei voi saada tavaraa haltuunsa. Konossementin käyttö on vielä yleistä Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan suuntautuvassa vientikaupassa. Rahtikirjat eroavat konossementistä siten, että myyjän hallussa oleva rahtikirjan kaksoiskappale ei edusta tavaraa, vaan vastaanottaja saa tavaran haltuunsa tavaran mukana seuraavalla päärahtikirjalla. Maksun saannin varmistamiseksi myyjä voi esim. merkitä rahtikirjaan vastaanottajaksi oman huolitsijan määrämaassa toimivan edustajan, joka luovuttaa tavaran ostajalle vasta, kun tosite sovitusta maksusta on saatu. Rahtikirjat eroavat toisistaan jonkun verran kuljetusmuodon mukaan. Merikuljetuksissa käytetään merirahtikirjaa (Liner Waybill), rautatiekuljetuksissa käytetään kotimaista rahtikirjaa sekä Suomen ja Venäjän välisissä lähetyksissä käytetään yhdysliikennerahtikirjaa. Tiekuljetuksissa käytetään autorahtikirjaa ja CMR-sopimuksen mukaista rahtikirjaa kun taas lentokuljetuksissa käytetään kansainvälisen lentoyhtiöjärjestön IATA:n hyväksymää lentorahtikirjamallia. Kuljetusasiakirjalla on seuraavia tärkeitä tehtäviä: se toimii todisteena kuljetussopimuksesta ja sen sisällöstä se on kuitti tavarasta ja kuljetustehtävästä se edustaa tavaraa ja voi toimia perustana kaupan rahoituksen järjestämiselle 6

2.3 Rahdinkuljettajan ja kuljetusasiakkaan vastuu ja velvollisuudet Vaikka eri kuljetusmuotojen säännöt kuljetussopimusosapuolten vastuusta ja velvollisuudesta poikkeavat toisistaan, niissä on myös melko paljon yhtenäisiä piirteitä. Kaikissa kuljetusmuodoissa on säädetty pakottavalla lainsäädännöllä tietty minimivastuu kuljetusasiakkaan suojaksi. Rahdinkuljettajalla on yleensä oikeus valita kuljetustehtävää varten sopiva kuljetusväline ja päättää kuljetusreitistä mikäli kuljetussopimuksessa ei ole otettu kantaa näihin asioihin. Rahdinkuljettaja ei yleensä ole velvollinen luovuttamaan tavaraa ennen kuin hänen saatavansa on maksettu. Rahdinkuljettajalla on pidätysoikeus tavaraan, eli hänen ei tarvitse luovuttaa tavara ennen kuin hänen saamiset on maksettu. Pääsääntöisesti rahdinkuljettaja on vastuussa siitä, että hän kuljettaa tavaran perille ehjänä, oikeanmääräisenä ja oikeaan aikaan sekä oikealle vastaanottajalle. Riippumatta kuljetusmuodosta rahdinkuljettajan tulee siis pitää hyvää huolta siitä tavarasta, jota hän kuljettaa. Mikäli tavara vahingoittuu kuljetuksen aikana, rahdinkuljettajan on todistettava, ettei hän itse, eikä joku hänen apulaisistaan ole aiheuttanut vahinkoa huolimattomuudellaan. Rahdinkuljettajan suojana on kuitenkin olemassa eräitä yleisiä vastuustavapautumisperusteita. Rahdinkuljettaja voi siten vapautua vastuusta, jos hän voi osoittaa, että vahingoittuminen on johtunut sellaisista olosuhteista, joita hän ei ole voinut välttää, ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä. Toinen vastuustavapautumisperuste, joka on yhteinen kaikille kuljetusmuodoille, on vapautuminen vahingoista, jotka johtuvat tavaran omasta laadusta tai sen puutteellisesta pakkauksesta. Paitsi että rahdinkuljettajalla on oikeus vedota erityisiin vastuustavapautumisperusteisiin, hänellä on myös oikeus rajoittaa vastuunsa tiettyyn määrään. Kuljetusoikeuden sääntöjen mukaan korvataan vain tavaran arvonalentuminen ja tämäkin ainoastaan tiettyihin enimmäismäärin asti. Korvauksen määräytymisen perustana pidetään kuljetuksissa maateitse tavaran arvoa lähtöpaikkakunnalla, kun taas merikuljetuksissa sovelletaan tavaran arvoa määräpaikkakunnalla. Käytössä olevat enimmäismäärärajoitukset, jotka ovat esitettynä liitteessä 1 vaihtelevat eri kuljetusmuotojen välillä. Rajoitusyksikkönä käytetään tavaran painoa ja arvoyksikkönä toimii kansainvälisissä kuljetuksissa erityinen nosto-oikeus (SDR), joka on kuviteltu rahayksikkö. SDR:ssä otetaan huomioon dollarin arvo (osuus 44 %), euron arvo (34 %) jenin arvo (11 %) ja punnan arvo (11 %). Suomen Pankki noteeraa SDR:n arvon euroissa. Kotimaan kuljetuksia varten käytetään arvoyksikkönä euroa SDR:n sijasta. Kun eri kuljetusmuotoja vertailee, merirahdinkuljettajan vastuu tavaravahingoista on kansainvälisissä kuljetuksissa kaikkein edullisin, kun taas lentorahdinkuljettajan vastuu on korkein. 7

Kuten vastuu tavaravahingoista, on myös rahdinkuljettajan vastuu luovutuksen viivästymisestä rajoitettu. Tie- ja rautatiekuljetuksissa vastuu on rajoitettu rahdin määrään, kun taas ilma- ja merikuljetuksissa sovelletaan samoja sääntöjä kuin tavaravahingon osalta. Mikäli rahdinkuljettaja tai joku, josta hän vastaa, on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, hän ei meri- ja maakuljetuksissa voi vedota vastuusta vapauttaviin tai sitä rajoittaviin säännöksiin. Lentokuljetuksissa tavaravastuu on aina enimmäisvastuulla rajoitettu. Kuljetusasiakkaan päävelvollisuus on suorittaa korvaus kuljetuspalvelusta eli maksaa rahti. Rahdinkuljettaja oli saanut lähettäjältä toimeksiannon kuljettaa tavaroita kuorma-autolla Englannista Ruotsiin. Kauppasopimuksen toimituslauseke oli Ex works, jonka mukaan vastaanottajan tuli maksaa rahtikustannukset. Kuljettaja ei luovutuksen yhteydessä muistanut periä rahtia. Vastaanottaja kieltäytyi maksamasta rahdin, koska hän ei ollut tehnyt sopimusta rahdinkuljettajan kanssa, ja koska 11 kg lähetys olisi ollut edullisempaa kuljettaa postilähetyksenä kuin yhdistettynä kuorma-auto/laivakuljetuksena. Korkeimman oikeuden tuomion perusteella katsottiin, että koska vastaanottaja oli ottanut lähetyksen vastaan, hän myös vastaa rahdinkuljettajan kuljetussopimuksen mukaisista kustannuksista. (Ruotsin KO 16.12.1988). Lähettäjän tulee tietenkin luovuttaa tavara rahdinkuljettajalle sovitulla tavalla sekä myös toimittaa hänelle kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Lähettäjän pitää myös huolehtia siitä, että tavara on tarkoituksenmukaisesti suojattu kestämään tavanmukaisia kuljetus- ja tavarankäsittelyrasituksia niin, ettei se aiheuta omaisuus- tai henkilövahinkoja. Tavaran vastaanottaja on tavallisesti kauppasopimuksen perusteella velvollinen vastaanottamaan tavaran. Mikäli vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta tavaraa, rahdinkuljettaja voi varastoida sen tavaranomistajan lukuun. Jotta kuljetusasiakas voisi pitää rahdinkuljettajaa vastuussa kuljetuksen aikana sattuneesta vahingosta, edellytetään kaikissa kuljetusmuodoissa, että vahingosta on tehty reklamaatio (muistutus) rahdinkuljettajalle. Näkyvästä vahingosta tulee tehdä reklamaatio välittömästi tavaraa vastaanotettaessa, kun taas piilevien vahinkojen osalta on olemassa erilaisia määräaikoja, joiden puitteissa tulisi reklamoida. Liitteessä 2 on eri kuljetusmuotojen reklamaatioajat esitettynä. Jos määräaikoja laiminlyödään, menetetään kotimaan kuljetuksien osalta puhevalta rahdinkuljettajaa vastaan. Muissa kuljetuksissa laiminlyönnin seuraus on, että korvauksenvaatijan on näytettävä vahingon tapahtuneen kuljetuksen aikana. 8

Kuljetusoikeudessa on lyhyiden reklamaatioaikojen ohella myös erittäin lyhyet vanhentumisajat. Kuljetussopimukseen perustuva korvausvaatimus vanhenee tavallisesti vuodessa, ja sen laiminlyönti johtaa kanneoikeuden menettämiseen. Eri kuljetusmuotojen vanhentumisajat on esitetty liitteessä 3. Vanhentumisaika lasketaan pääsääntöisesti tavaran luovutuksesta. Pitäisikö muistuttaa siitä meidän vaatimuksesta? 1 lava kannakeosia otettiin kuljetettavaksi Kouvolasta Kajaaniin 20.12.1988. Lähetys katosi ja vahingonkärsinyt esitti rahdinkuljettajalle korvausvaatimuksen 03.04.1989, jonka hänen vastuuvakuutusyhtiönsä eväsi vanhentuneena 22.10.1990. Lautakunta yhtyi tähän näkemykseen (TVL lausunto 220/1991). 2.4 Huolinta- ja ahtausliikkeen vastuu Niin kotimaisten kuin etenkin kansainvälisten maantiekuljetusten osalta liikenteenharjoittajat toimivat usein jonkun huolintaliikkeen alihankkijana. Huolitsijalla on erittäin monipuolinen rooli kansainväliseen kauppaan liittyvissä kuljetuksissa ja muissa toimenpiteissä. Huolitsijan tehtäviin kuuluu usein tavaran kuljetuksen ja varastoinnin ohella asiakirjojen laatiminen, tullaus sekä tavaran käsittelyä ja merkitsemistä. Tehtäviin voi myös kuulua tavaravakuutuksen hankkiminen asiakkaan lukuun, jälkivaatimuksen hoitaminen tai asiakkaan koko logistiikkaketjun hoitaminen. Koska huolintaliikkeiden vastuu ei ole erikseen säädetty laissa niin Suomessa ja Pohjoismaissa sovelletaan Pohjoismaisen Speditööriliiton yleisiä määräyksiä (PSYM 2000), jotka on laadittu yhteistyössä kuljetusasiakkaiden kanssa. PSYM-ehdot ovat yleisiä sopimusehtoja, joten ne tulevat osaksi huolintasopimusta vain mikäli osapuolet ovat sopineet niiden soveltamisesta. Huolitsija ei voinut osoittaa, että PSYM:n soveltamisesta olisi sovittu. Ehtojen mukaista panttioikeutta ei myöskään voitu pitää ilmauksena alalla valitsevasta kauppatavasta.(kko 1973 II 30) Huolitsijan huolintalaskussa oli viittaus PSYM:n määräyksiin ja ne oli toimitettu toimeksiantajalle. Huolitsija pystyi vetoamaan ehtojen mukaiseen panttioikeuteen. ( KKO 1972 II 55) 9

PSYM-ehdoissa huolitsijan vastuu jakautuu kolmeen eri päätyyppiin sen mukaan minkälaisesta tehtävästä on kyse. Huolitsija voi toimia rahdinkuljettajan, välittäjän tai varastoijan vastuulla. Vastuun sisältö ja määrä on erilainen riippuen siitä, millä vastuulla huolitsija toimii. Tämän lisäksi PSYM ehtojen 5 :n mukaan huolitsijalla on aina velvollisuus näyttää toteen, että hän on valvonut huolellisesti toimeksiantajan etuja. Mikäli vahinko on aiheutettu tahallisesti, huolitsija ei voi vedota PSYMehtojen vastuusta vapauttaviin, sitä rajoittaviin tai todistustaakan siirtymistä koskeviin määräyksiin. Tässä suhteessa nämä ehdot poikkeavat eri kuljetusmuotoja koskevista erityissäädöksistä. Huolitsija vastaa rahdinkuljettajana, kun hän suorittaa kuljetuksen (suorittava rahdinkuljettaja) tai kun hän on kuljetuslupauksen antamalla tai muulla tavoin ottanut itselleen rahdinkuljettajan vastuun (sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja). Huolitsijan katsotaan olevan sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja, kun hän on antanut kuljetusasiakirjan omissa nimissään tai kun hän on markkinoinnissaan tai tarjouksessaan ilmaissut sitoutumisensa siten, että hänen voidaan kohtuudella olettaa ottavan itselleen rahdinkuljettajan vastuun. Näin esimerkiksi silloin, kun hän tarjoaa kuljetukselle oman hinnan. Lisäksi huolitsijan katsotaan aina vastaavan rahdinkuljettajana, kun kyse on maantiekuljetuksista. Huolinta- ja kuljetusalalla toimiva yhtiö vastasi rahdinkuljettajana eikä huolitsijana tehtävästä, joka yhtiön kuljetustarjouksensa perusteella tuli suorittaa määräämästään hinnasta tytäryhtiönsä autoilla (KKO 1984/152). Toimiessaan rahdinkuljettajan vastuulla huolitsija vastaa käyttämistään alihankkijoista. Huolitsija on vastuussa tavaran katoamisesta, vähenemisestä ja vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana sekä luovutuksen viivästymisestä. Huolitsijan toimiessa rahdinkuljettajan vastuulla vastuu on rajoitettu 8,33 SDR:ään kilolta tavaran bruttopainosta siltä osin, kun tavara on kadonnut, vähentynyt tai vahingoittunut. Lisäksi on korvattava rahti, tulli ja muut kuljetukseen liittyvät kulut. Huolitsijan vastuu rahdinkuljettajana lakkaa viimeistään 15 päivän kuluessa siitä, kun huolitsija on tiedottanut tavaraan oikeutetulle tavaran saapumisesta tai lähettänyt kirjallisen ilmoituksen toimeksiantajan ilmoittamaan osoitteeseen. Tämän jälkeen huolitsija on vastuussa tavarasta huolitsijan yleisen huolenpitovelvollisuuden mukaisesti. Huolitsija vapautuu vastuusta, mikäli hän osoittaa, että katoaminen, väheneminen, vahingoittuminen tai viivästyminen on aiheutunut tietyistä ehdoissa luetelluista syistä. Nämä perusteet vastaavat tiekuljetussopimuslain vastaavia säännöksiä. 10

Huolitsija vastaa välittäjänä silloin, kun hän ei toimi suorittavana tai sopimusrahdinkuljettajana. Näin esimerkiksi silloin, kun huolitsija on sitoutunut suorittamaan ainoastaan vastaanottohuolinnan, ei itse kuljetusta. Huolitsijan toimiessa välittäjän vastuulla hän on vastuussa vahingosta, ellei pysty näyttämään noudattaneensa riittävää huolellisuutta tehtävän suorittamisessa. Huolitsija ei vastaa tällöin kolmannen henkilön virheistä, mikäli on valinnut tämän huolellisesti. Huolitsijan toimiessa välittäjän vastuulla on vastuu rajoitettu 8,33 SDR kilolta, mutta kuitenkin enintään 50 000 SDR jokaista tehtävää kohden. Ahtausliikkeen vastuu ei myöskään ole säädetty lainsäädännössä vaan vastuu on määritelty alan vakioehdoissa eli Yleiset Satamaoperointiehdot 2006. Ahtausliike vastaa tavaran häviämisestä, vähentymisestä ja vahingoittumisesta sekä tavaran luovutuksen viivästymisestä, jos korvauksenvaatija näyttää, että vahinko on aiheutunut satama-operaattorin huolimattomuudesta. Ahtausliikkeen vastuu on rajoitettu 667,67 SDR:ään jokaiselta kollilta tai muulta tavarayksiköltä taikka kahteen SDR:ään kilolta kyseessä olevan tavaran kokonaispainosta, jos vastuu näin laskettuna muodostuu kollilta tai muulta tavarayksiköltä laskettua määrää suuremmaksi. Kontin, kuormalavan tai vastaavan kuljetusyksikön hävitessä tai vahingoittuessa ja tavaran hävitessä, vähentyessä tai vahingoittuessa, enimmäiskorvaus on 15 000 SDR kutakin vahinkotapahtumaa kohti. Lisäksi Satamaoperaattorin vastuu muuta kuljetusvälinettä kuin alusta kohdanneesta vahingosta on rajoitettu 7 500 SDR:ään kutakin vahinkotapahtumaa kohti. Kuten alla olevasta esimerkistä käy ilmi ahtausliikkeen alhainen enimmäisvastuu voi olla ikävä yllätys liikenteenharjoittajalle joka on käyttänyt ahtausliikkeen palvelua kuljetustehtävän yhteydessä ja joka näin olleen on vastuussa myös ahtausliikkeen toimenpiteistä tai laiminlyönneistä. Maantierahdinkuljettaja kuljetti 2450 kg painavan dieselmoottorin Turusta Maarianhaminaan. Rahdinkuljettajan toimeksiannosta ahtausliike siirtokuormasi moottorin satamassa, jolloin moottori putosi ja vahingoittui. Rahdinkuljettaja joutui maksamaan moottorin korjauskulut jotka olivat yhteensä 26 910. Ahtausliikkeen vastuuvakuutusyhtiö korvasi yleisten satamaoperointiehtojen perusteella vahingosta ahtausliikkeen enimmäisvastuun mukaisen 4 165. Oho! Tässähän olikin hyvät jarrut! 11

2.5 Kuljetussopimuksen osuus sopimuskokonaisuudessa Tavaratoimitus myyjältä ostajalle edellyttää usein monta eri sopimusta ja monen itsenäisen osapuolen myötävaikutusta. On tärkeää ymmärtää kuljetussopimuksen ja rahdinkuljettajan osuus tässä monimutkaisessa sopimuskokonaisuudessa. Seuraavassa kuviossa on esitetty eri sopimukset ja niiden tärkeimmät oikeuslähteet sekä ne sopimusosapuolet, jotka ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa kuljetustapahtuman myötä. Sopimusehdot Kauppalaki KAUPPA- Myyjä SOPIMUS Ostaja Rahdinkuljettaja KULJETUS- Kuljetus- (Kuljetus- SOPIMUS asiakas välittäjä) VAKUUTUS- SOPIMUS Kuljetusmuodon oma erityislainsäädäntö Sopimusehdot VAKUUTUS- SOPIMUS Vakuutusehdot Vakuutussopimuslaki Vakuutusehdot Vakuutussopimuslaki Vastuuvakuutus- Takautumis- Tavaravakuutusyhtiö vaatimuksen käsittely yhtiö Kuva 2. Kuljetussopimuksen osuus sopimuskokonaisuudessa Tuonti- ja vientitapahtuman yhteydessä sopimuskokonaisuus käsittää lisäksi muita sopimuksia, joiden osapuolia voivat olla esim. pankit, ahtausja terminaaliyhtiöt sekä tulli- ja satamaviranomaiset. 12

Kauppasopimus ohjaa muita sopimuksia. Kauppasopimuksen osapuolet käyttävät useimmiten sopimusehtoina vakiintuneita toimituslausekkeita. Niiden avulla sovitaan kaikki tavaran luovuttamiseen liittyvät toimenpiteet ja kustannustenjako. Toimituslausekkeella määritellään kumpi osapuoli järjestää kuljetuksen ja missä pisteessä vaaranvastuu tavarasta siirtyy myyjältä ostajalle, eli kumpi osapuolista kantaa riskin, jos tavara vahingoittuu kuljetuksen aikana. Lisäksi toimituslausekkeilla sovitaan myös mahdollisesta vakuutussuojan järjestämisestä sekä muista yksityiskohdista. Kansainvälisessä kaupassa käytetään yleensä Kansainvälisen Kauppakamarin laatimia toimituslausekkeita (Incoterms 2000). Lisäksi sovelletaan kansainvälistä kauppalakia eli Wienin yleissopimusta. Kotimaan kaupassa Finnterms 1991 lausekekokoelman toimituslausekkeet ovat käytössä. Kauppalain (355/87) säännöksillä on lähinnä merkitystä silloin, kun osapuolet eivät ole keskenään sopineet asioistaan. Kauppasopimuksessa tai sen oikeuslähteissä määritellään asioita, joilla on merkitystä rahdinkuljettajalle. Rahdinkuljettajan sopimusosapuoli määräytyy kauppasopimuksen perusteella. Lisäksi kauppasopimus ja sen toimituslauseke määrittelee lähettäjän ja vastaanottajan velvollisuudet kuten esimerkiksi, miten tavara on pakattava sekä tavaran käsittely. Jos muusta ei voida katsoa sovitun, myyjän on, joko toimituslausekkeiden tai kauppalain 17 4 momentin mukaan, pakattava ja merkittävä tavara asianmukaisesti jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi. Mikäli kaupan osapuolet ovat sopineet, että tavaran maksu tulee tapahtua tavaratoimituksen yhteydessä on tärkeää, että tämä seikka huomioidaan asianmukaisesti kuljetussopimuksessa. Koska tavaran vaaranvastuu usein siirtyy myyjältä ostajalle sillä hetkellä, kun myyjä on luovuttanut tavaran rahdinkuljettajalle, on ostajan kannalta tärkeää että rahdinkuljettaja tarkastaa tavaran huolellisesti ennen kuljetusta ja merkitse tavarassa tai sen pakkauksessa havaitsemansa puutteet rahtikirjaan. Mikäli esim. tavarassa on lommo tai naarmu jo ennen kuljetusta, mutta tästä seikasta ei tehdä merkintä rahtikirjaan, niin ostaja ei yleensä pysty hakemaan korvausta myyjältä vaan joutuu tyytymään rahdinkuljettajalta mahdollisesti saamaansa korvaukseen. Tällöin ostajalle saattaa syntyä huomattava menetys eteenkin, jos kyseessä on kevyt mutta arvokas tavara, koska korvauksen enimmäismäärä on useimmiten rajoitettu vahingoittuneen tavaran painoon. Kansainvälisissä toimituslausekkeissa kuljetussopimus tulee tehdä tavanomaisin ehdoin. Näin ollen, kansainvälisissä tiekuljetuksissa rahdinkuljettaja ei yleensä vastaa lastauksista eikä purkauksista. Kuljetusmuodon oman erityislainsäädännön ohella kuljetussopimuksen sopimusehdoilla on tärkeä merkitys erityisesti niissä asioissa, jotka eivät ole yleissopimuksissa tai lainsäädännössä määritelty. 13

Hyvin pieni osa kaupallisesta tavarasta kuljetetaan vakuuttamatta. Tavaravakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, mutta myyjä saattaa olla velvollinen hankkimaan vakuutuksen ostajan lukuun kauppasopimuksen toimituslausekkeen johdosta (CIF/CIP). Rahdinkuljettajat taas vakuuttavat vastuunsa eri vastuuvakuutusratkaisuilla. Vakuutussopimuksen oleelliset oikeuslähteet ovat vakuutusehdot ja vakuutussopimuslaki (543/1994). Jos tavara vastaanotetaan vahingoittuneena, voi vastaanottaja hakea korvausta joko myyjältä, rahdinkuljettajalta tai vakuutusyhtiöltä. Silloin kun ostajalla on voimassaoleva tavaravakuutus, hän yleensä hakee korvausta vakuutusyhtiöltä. Korvattuaan vahingon tavaravakuutusyhtiö selvittää, voidaanko rahdinkuljettajaa asettaa vastuuseen kuljetusvahingosta. Mikäli tämä on mahdollista vakuutusyhtiö esittää takautumisvaatimuksen rahdinkuljettajalle (viivanuoli kuvassa 2), joka toimittaa sen omalle vastuuvakuutusyhtiölleen. Kun kuljetustehtävää on hoitanut useat rahdinkuljettajat esim. sopimusrahdinkuljettaja ja suorittava rahdinkuljettaja, tulee näiden keskinäinen vastuusuhde myös huomioida. Koska kuljetustehtävään osallistuu monta eri juridista henkilöä, rahdinkuljettajien ja kuljetusasiakkaiden voi olla käytännössä vaikea määritellä, missä vahinko on tapahtunut. Vastuu kuljetusvahingosta kanavoituu usein monen eri vaiheen kautta niin, että lopullinen ratkaisu vastuusta tapahtuu vasta joko tavara- ja tiekuljetusvastuuvakuutusyhtiöiden välillä tai sopimusrahdinkuljettajan ja suorittavan rahdinkuljettajan tiekuljetusvastuuvakuutusyhtiöiden välillä. 2.6 Tavarankuljetuksiin liittyvät vakuutukset Vaikka kuljetusvälineet ja kuljetusreitit sekä tavaran käsittely ja niiden pakkaukset kehittyvät koko ajan, kuljetussopimusosapuolet voivat kuitenkin joutua kärsimään taloudellisen tappion kuljetusvahingon takia. Alukset törmäävät yhteen tai ajavat karille, junat suistuvat kiskoiltaan jne. Vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutusmaksun vastineena suojan näitä vaaroja vastaan. Tavarankuljetuksiin liittyvät vakuutukset ovat yleensä vapaaehtoisia ja ne voidaan jakaa seuraaviin vakuutusmuotoihin: * vakuutus kuljetettavalle tavaralle * vakuutus kuljetusvälineeseen kohdistuvaa vahinkoa varten * vakuutussuoja rahdinkuljettajan vastuulle kuljetettavasta tavarasta 14

Tavaravakuutus (kuljetusvakuutus) on kuljetusasiakkaan vakuutus. Tämä vakuutus on pääsääntöisesti voimassa siitä, kun tavaran kuormaus aloitetaan kuljetusvälineen sivulta siihen asti, kunnes se on purettu kuljetusvälineen sivulle. Vakuutuskorvaus määräytyy yleensä sen arvon mukaan, joka tavaralla on kauppalaskussa. Korvaukseen lisätään kuljetus- ja vakuutuskustannukset. Tavaravakuutus voidaan merkitä joko perusvakuutuksena tai täysvakuutuksena. Perusvakuutuksen antama vakuutussuoja kattaa ainoastaan katastrofityyppisten riskien aiheuttamat vahingot kuten meri-, maa- ja ilmaliikenneonnettomuuden sekä palon ja räjähdyksen. Täysvakuutus kattaa lähes kaikki tavaralle aiheutuneet äkilliset ja ennalta arvaamattomat vahingot. Vaikka tavaravakuutus useimmiten ensikädessä korvaa kuljetusvahingon niin kuljetusasiakas saattaa hakea korvausta rahdinkuljettajalta vakuutuksessa olevan rajoituksen tai suuren omavastuun takia. Eri kuljetusmuotojen vakuutusratkaisut eroavat melko lailla toisistaan sekä muodoltaan että sisällöltään. Varustamolla on erikseen kaskovakuutus laivan suojana ja P&I-vakuutus (Protection & Indemnity) vahingonkorvausvastuun varalta. Tätä vastuuvakuutusta välittävät ainoastaan ulkomaiset keskinäiset erikoisyhtiöt. Vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat lentokuljetusyhtiöille vakuutuksia, ovat liittyneet yhteen erityisiin lentovakuutuspooleihin saavuttaakseen suurempaa vakuuttamiskykyä. Kaskovakuutus toimii ilma-aluksen suojana vahingon varalta. Lentoyhtiön vastuu tavaravahingoista katetaan taas ilmakuljetusvastuuvakuutuksella. Sen sijaan rautatiekuljetuksissa rahdinkuljettajat, jotka yleensä ovat julkisia yhteisöjä, eivät hanki vakuutuksia suojautuakseen eri riskejä vastaan. Maantieliikenteenharjoittajalla on yleensä kolme eri vakuutusta suojanaan ajoneuvoon tai kuljettavaan kuormaan kohdistuvia vahinkoja vastaan. Pakollinen liikennevakuutus korvaa ajoneuvon liikenteessä käyttämisestä aiheutuneet henkilö- ja omaisuusvahingot. Tämä vakuutus ei korvaa vahinkoja, jotka kohdistuvat omaan ajoneuvoon tai kuljetettavaan omaisuuteen, paitsi niissä tapauksissa, joissa toisen ajoneuvon kuljettaja on vastuussa liikenneonnettomuudesta. Tällöin vastuullisen ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvataan syyttömän ajoneuvon tavara- ja ajoneuvovauriot. Autovakuutus (autokaskovakuutus) korvaa pääsääntöisesti ne vakuutetulle ajoneuvolle tapahtuneet vahingot, jotka eivät sisälly liikennevakuutukseen. On syytä huomioida, että autovakuutus ei yleensä korvaa vahinkoa, joka on aiheutunut kuormasta (katso esim. sivulla 27 selostettua oikeustapausta), ellei vahinko ole välitön seuraus yhteentörmäyksestä, tieltä suistumisesta, ajoneuvon kaatumisesta, tien sortumisesta tai muusta ulkoapäin äkillisesti vaikuttavasta syystä. Kuljetettaessa tavaraa toisen yrityksen perävaunulla on syytä hankkia ns. irtoperävakuutus, joka on kaskovakuutus vedettäville vieraille perävaunuille. 15

Tiekuljetusvakuutus on rahdinkuljettajan vapaaehtoinen vastuuvakuutus. Tämä vakuutus toimii maantierahdinkuljettajan suojana sille korvausvelvollisuudelle, joka hänelle saattaa muodostua kuljetussopimuksen perusteella. Tiekuljetusvakuutus voidaan ottaa erikseen kotimaan kuljetuksia varten, kansainvälisiä kuljetuksia (CMR-vakuutus) tai kabotaasikuljetuksia varten (lisäturvavakuutus). Kun vakuutusta hankitaan, on näin ollen hyvin tärkeätä selvittää vakuutusyhtiön kanssa, millä alueella on tarkoitus harjoittaa kuljetustoimintaa. Mikäli esim. rahdinkuljettaja on ottanut CMR-vakuutuksen ja hoitaa kuljetustehtävää, jossa lähtö- ja määräpaikka sijaitsee Ruotsissa, tämä vakuutus ei kata tämän kuljetussopimuksen myötä tulevaa vastuuta. Tiekuljetusvakuutus korvaa myös kohtuulliset kustannukset, jotka aiheutuvat sattuneen tai välittömästi uhkaavan vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Vahingon torjumis- ja pelastamiskustannukset ovat kustannuksia, jotka aiheutuvat siitä, että kuljetettava tavara on vaarassa vaurioitua tai tuhoutua ja välittömän vaaran välttämiseksi tavaraa muun muassa vartioidaan, uudelleen kuormataan tai kuljetetaan lähimpään varastointipaikkaan. Pelastamiskustannuksina ei sen sijaan pidetä vahinkopaikan siivouskustannuksia tai kustannuksia, jotka aiheutuvat tavaran toimittamisesta sopimuksen mukaisesti vastaanottajalle kuten lautakunnan päätöksestä ilmenee. Perävaunu kaatui kyljelleen tielle. Perävaunussa ollut puukuorma siirrettiin paikalle tilattuun kuorma-autoon jolla tavara kuljetettiin vastaanottajalle. Vakuutuksenottaja haki korvausta syntyneistä kuluista. Vakuutusyhtiö eväsi korvauksen, koska se katsoi, että kuorma ei vahingoittunut eikä sitä uhannut mikään välitön vahingoittumisen vaara. Lautakunta katsoi, että muut kustannukset kuin vahinkopaikan siivouskustannukset ja kustannukset tavaran toimittamisesta perille tulisi korvata vakuutuksesta (VKL lausunto 724/94). Lisäksi tiekuljetusvastuuvakuutus korvaa sellaiset oikeudenkäyntikulut, jotka koskevat riitaa rahdinkuljettajan vastuusta ja jotka liittyvät vakuutukseen korvauspiiriin kuuluvan vahinkotapahtumaan. Vahingon kärsinyt ei voi kohdistaa korvausvaatimustaan suoraan liikennöitsijän tiekuljetusvakuutusyhtiölle, vaan se tulee esittää rahdinkuljettajalle, joka päättää haluaako hän käyttää vakuutustaan tai ei. Vakuutusyhtiön edustaja on kuitenkin usein suoraan yhteydessä kuljetusasiakkaaseen, kun järjestetään vahinkotarkastus, selvitetään korvausvastuuta sekä annetaan korvauspäätös vahingonkärsineelle. Rahdinkuljettajan asiakassuhteen kannalta on näin ollen hyvin tärkeää, että vakuutusyhtiö on riittävän ammattitaitoinen hoitamaan näitä tehtäviä. Koska eri vakuutusyhtiön vakuutusehdot eroavat toisistaan on tärkeää, että rahdinkuljettaja on hyvin perillä oman vastuuvakuutuksensa kattavuudesta ja vakuutusehtojen asettamista velvollisuuksista. 16

Tiekuljetusvakuutuksen vakuutusehdoissa, jotka ovat esitettyinä liitteessä 4, on yleensä seuraavat tärkeät rajoitukset. Vakuutus ei kata vahinkoa, joka on johtunut: * vakuutuksenottaja tai se, josta hän vastaa, on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella tai varomattomuudella taikka ajoneuvoa on kuljetettu alkoholin tai muun huumaus- tai lääkeaineen vaikutuksen alaisena taikka ylirasittuneessa tilassa ja se on vaikuttanut vahingon syntyyn. Törkeä huolimattomuus käsitteestä enemmän luvussa 4.6.4. * siitä että kuormaa ei ole asianmukaisesti peitetty * siitä että rahdinkuljettaja on laiminlyönyt jälkivaatimuksen perimisen * siitä että, kuljetusväline, kuljetusyksikkö tai tavara on jätetty vartioimatta Rahdinkuljettaja oli illalla jättänyt perävaunun, jossa oli tupakkaa, perunalastuja ja makeisia yön ajaksi suurehkon asutuskeskuksen läheisyydessä olevan huoltoaseman pihalle lukittuna. Yön aikana perävaunusta anastettiin tavaraa. Lautakunta katsoi, että vakuutusyhtiöllä ei ollut velvollisuutta korvata vahinkoa (TVL lausunto 244/92). * lämpötilan muutoksesta, ellei vahinko ole suoranainen seuraus liikenneonnettomuudesta, josta vakuutuksenottaja on vastuussa Rahdinkuljettajalla on useimmiten omavastuu kaikissa vahingoissa. Eräissä vahingoissa rahdinkuljettajalla on lisäksi erityisomavastuu kuten jos vahinko on johtunut siitä, että kuorma ajetaan kiinni ajotien yläpuolella olevaan esteeseen. 17