Kokijuuden korostaminen: psykoosista kärsineiden elämäntarinat ja näiden tutkiminen Tomi Bergström psykologi Jyväskylän yliopisto L-PSHP/Keroputaan sairaala
Miksi subjektiiviselle kokemukselle ei anneta painoarvoa psykiatrian tutkimuksessa? Lääketieteen perusta luonnontieteellinen: -> Eksaktit luonnontieteet tarjoavat metodologisen ihanteen, jota pyrittävä noudattamaan Ihannetta noudatettava myös psykiatrian sovellusalalla Kontrolloidut kokeelliset asetelmat, joilla selvitetään syy-seuraus-suhteita Kokemuksesta riippumattomat (objektiiviset) tutkimusmenetelmät Psykologiset ja sosiaaliset ilmiöt muutetaan mitattavaan muotoon (diagnoosit)
Voidaanko psykologisia tai sosiaalisia ilmiöitä tutkia luonnontieteen keinoin? Ei-materiaalisten psyykkisten ja sosiaalisten ilmiöiden tutkiminen eksaktin luonnontieteen menetelmin filosofinen haaste Muun lääketieteen tuloksellisuus perustunut subjektiivisuuden minimoimiseen Psykiatriassa ilmiöt usein itsessään kokemuksellisia (subjektiivisia) ja riippuvaisia tulkitsijasta: ilmiötä ei olemassa ilman merkityksiä tuottavaa (intentionaalista) subjektia, eikä niitä voi ulkopuolinen objektiivisesti mitata/havaita Mt-diagnoosit oirekuvauksia (synonyymeja) havaituille tai koetulle ilmiölle: eivät useinkaan kerro mitään ilmiön/oireen syystä Poikkeavana tai epänormaalina pidettävän psyykkisen tai sosiaalisen ilmiön määrittäminen edellyttää käsitystä normaalista
Normaali riippuu ajasta ja paikasta Mt-ilmiöt poikkeavat laadullisesti ja diagnoosijärjestelmä rakenteellisesti muusta lääketieteestä Tästä huolimatta esim. psykiatriset diagnoosit muodostuneet vallitsevaksi totuudeksi muiden lääketieteen diagnoosien tapaan Haasteita: Voidaanko sopimuksenvaraisten luokkien taustalta löytää ns. biomarkkereita tai muita objektiivisesti todennettavia ilmiöitä? Luokittelu ei tavoita ihmisyyden monimuotoisuutta (heikko validiteetti): Kategoriat päällekkäisiä Raja missä kohtaa kyse adekvaatista ja missä epäadekvaatista ilmiöstä on suhteellinen ja näin vaikeasti määriteltävä Erilaisista ongelmista kärsiville voidaan diagnosoida sama sairaus tai oireyhtymä Diagnooseihin liitettävät ennakko-oletukset syistä ja ennusteesta alkavat suuntaamaan tulkintoja (kehäpäätelmät ja itseään toteuttava ennuste)
Voidaanko psykologisia tai sosiaalisia ilmiöitä tutkia luonnontieteen keinoin? Tarvitaan myös muunlaisia menetelmiä: laadulliset menetelmät täydentämään psykiatrian tutkimusta Syy-seuraussuhteiden selittämisen sijaan pyritään ymmärtämään tutkimuskohdetta Seurantatutkimus Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä: 20 haastateltavaa, jotka demografisten ja kliinisten muuttujien osalta edustavat hyvin kaikkia 10-20-vuotta sitten alueella ensipsykoosin vuoksi hoitoon ohjautuneita henkilöitä Haastateltavia pyydettiin kertomaan oma elämäntarina Tavoitteena selvittää millä tavoin psykoottinen kriisi elämäntarinaan kytkettiin Mitkä asiat kriisin syntyyn vaikuttivat? Millaista se oli? Miten kriisistä selvittiin? Bergström/Tornio 2018
Elämäntarinat Elämä ennen kriisiä
Elämäntarinat Elämä kriisissä
Elämäntarinat Kriisistä selviytyminen
Tarinoista hoitokäytäntöihin Erilaiset lähestymistavat vaikuttavat hoidonjärjestämiseen ja siihen mitä pidetään tärkeänä Asianomaisen ja hänen lähipiirinsä kokemusten avoin kohtaaminen -> Ei tarvetta heti ulkopuolelta määritellä tai tietää mistä on kysymys -> Ei tarvetta pitkille tutkimusjonoille/-jaksoille tai useille luukuille -> Nopea reagointi, turvallinen ja hyväksyvä/empaattinen vuorovaikutus sekä psykologinen jatkuvuus: samat ihmiset prosessissa mukana -> Tutkimusten mukaan itsessään vaikuttava ja usein riittävä interventio (ks. common factors) Asiantuntemustakin tarvitaan Tilanteen selvittely ja ymmärryksen rakentaminen tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa kaikkien asianomaisten kanssa (esim. Avoimen dialogin ja tarpeenmukaisen hoidon mallit) Mikä ihmisessä on vikana vs. mitä ihmiselle on tapahtunut ja mihin havaittu ilmiö liittyy miten itse haluaisit tulla kohdatuksi? Kaikki jo olemassa olevat tutkimus- ja hoitokeinot joustavasti tilanteen ja tarpeen mukaan
Kirjallisuutta Alanen, Y. O. (2009). Towards a more humanistic psychiatry: Development of need adapted treatment of schizophrenia group psychoses. Psychosis, 2, 156-166. Bergström, T. (2017). Ihmisyyden monimuotoisuutta ei saa unohtaa. Psykologi, 2/2017. Bergström T. et al (2017). The long-term use of psychiatric services within the Open Dialogue treatment system after first-episode psychosis. Psychosis, 9(4), 310-321. Boydell, K. M., Stasiulis, E., Volpe, T., & Gladstone, B. (2010). A descriptive review of qualitative studies in first episode psychosis. Early Intervention in Psychiatry. 4, 7-24. Braun, V., & Clarke, V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology. 3(2), 77-101. France, C. M., & Uhlin, B. D. (2006). Narrative as an outcome domain in psychosis. Psychol Psychother, 79, 53-67. Hautamäki, L. (2016). Movements of Moods: Interplay Between Science, Clinical Practice and Patient in Psychiatry. Helsingin yliopisto. Johnstone, L. (2014). A straight-talking guide to psychiatric diagnosis. Ross-on-Wye: PCCS Books Johnstone, L. et al (2018). The Power Threat Meaning Framework. Leicester: British psychological society. Lacasse, J. R. (2014). After DSM-5: A Critical Mental Health Research Agenda for the 21st Century. Research on Social Work Practices, 24(1), 5-10. McAdams, D. P. (2001). The Psychology of Life Stories. Review of General Psychology. 5(2), 100-122 Read, J. & Dillon, J. (Eds.) (2013). Models of madness: Psychological, social and biological approaches to psychosis (2nd edn). London: Routledge Seikkula, J. & Alakare, B. (2004). Avoin dialogi: vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Duodecim 120, 289-296 Shepherd, S., Depp, C. A., Harris, G., Halpain, M., Palinkas, L. A., & Jeste, D. V. (2012). Perspectives on Schizophrenia Over the Lifespan: A Qualitative Study. Schizophrenia Bulletin, 38(2), 295-303. Wampold, B. E. (2015). How important are the common factors in psychotherapy? An update. World Psychiatry, 14(39, 270-277.