Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

1/2013 Puheenjohtajan tervehdys... 3 Lehden ratsu.. 4 Onnen palasia 8 Valmennusryhmäläisen saappaissa.... 10 Pelko juttusarja - Osa 2.. 12 Hevosenomistajan elämää.... 16 Enran kilpailuja.... 18 Tapahtumakalenteri.... 19 Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Jenni Paakkari, Jonna Enjala, Maria Niskanen, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, 04200 Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kannessa: Minna Aitta-aho ja Andrew 2

Keväiset terveiset! Uhmakkaasti toivotan keväisiä terveisiä, vaikka säät eivät tänä vuonna olekaan totelleet kalenteria. Vaan kyllä jäät vielä sulavat ja hevoset juhannukseen mennessä pääsevät tarhoihin ilman loimikerroksia! Seuran talvi taittui arkisessa aherruksessa. Enran uusi kolmella jäsenellä vahvistettu hallitus on jo ryhtynyt toimeen. Seura on hakenut Opetusministeriöltä seuratukea erityisesti junioritoiminnan kehittämiseksi. Hallitus on halunnut, että maksuttomaan junnukerhoon saavat osallistua kaikki tallilla käyvät hevosista ja tallipuuhista innostuneet lapset riippumatta siitä, ovatko he seuran jäseniä tai ratsastavatko he säännöllisesti. Kerho on Laura Markoffin vetämänä toiminut aktiivisesti, vaikka rahaa ei ole ollut edes vetäjän palkan maksamiseen. Mikäli seuratukea saadaan, voidaan korjata palkkaukseen liittyvää puutetta, mutta toiveissa on myös voida tulevaisuudessa kustantaa kerholaisille nykyistä enemmän vaihtelua. Aktiivisesta junnutoiminnasta on iloa meille kaikille, eli pidetään peukkuja seuran hakemuksen puolesta! Seuran toimintaan liittyvän hakemuksen tekemisen yhteydessä kävi myös ilmi, että vaikka seuran tavoitteet onkin kirjattu seuran sääntöihin, on myös arvokeskustelu tarpeen. Arvoja kun kysytään eri hakemusprosesseissa. Touko-kesäkuussa hallitus kokoontuu siis arvokeskustelun merkeissä. Kaikilla jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa seuralle kirjattaviin arvoihin ja niiden painotuksiin palautelomakkeen avulla tai keskustelemalla seuran toimihenkilöiden kanssa tallilla. Hyvä mahdollisuus osallistua seuran toimintaan ja keskusteluun on myös 27.4.2013 klo 15.30 Cafe Kavion tiloissa järjestettävä seuran kevätkokous. Kutsu löytyy seuran sivuilta ja ilmoitustaululta sekä tästä lehdestä. Myös maallisempi toiminta jatkuu aktiivisena. Maaliskuussa järjestettiin tämän kisakauden ensimmäiset seurakoulukilpailut. Tätä luettaessa ovat seuran estekisojenkin tulokset jo tiedossa. Mikaela Soratie tulee vapun jälkeen valmentamaan koulutuuppareita ja toukokuun lopulla järjestetään vielä yhdet kilpailut. Estevalmennusta emme ole saaneet sovittua kevääseen, mutta panostamme sen osalta syyskaudelle. Toivottavasti kaikki osallistuvat tilaisuuksiin aktiivisesti. Aktiivisia jäseniä on mukava tavata tilaisuuksien yhteydessä. Lisäksi osallistumisenne nopeuttaa seuran tämän vuoden suurinta säästöurakkaa - äänentoistolaitteiden hankintahinnan säästämistä mm. Cafe Kavion ja kilpailujen tuotoista! Kesää odotellen, Kirsi Tarvainen Hallituksen puheenjohtaja 3

Andrew Andy Andy on Tanskassa vuonna 1983 syntynyt risteytysponi. Andy on kimo ruuna ja säkäkorkeudeltaan 135cm. Andy tunnetaan parhaiten Enjalan Tallin teräsvaarina. Andy on Enjalan Tallin ensimmäinen ja iällisesti vanhin asukas. Andy on nähnyt kaiken tallilla tapahtuneen. Poni asusteli aluksi tyttöjen kotipihassa, josta muutti nykyiseen tallirakennukseen, joka siihen aikaan loppui Naomin karsinalle, ämpärivälikön kohdalle. Innokkaat ratsastajasiskokset olivat halunneet ja varmasti myös kinunneet omaa ponia pitkään. Kävimme vanhempiemme kanssa katsomassa Andyä talvella -89, kun olimme pitkän kinuamisen jälkeen saaneet heidät suostumaan ponin hankintaan. Ihastuin Andyyn ensi silmäyksellä. Kun ajoimme tallin pihaan oli pimeää ja satoi lunta. Myyjä oli tuonut ponin varusteet päällä ulos odottamaan ja Andy oli todella kaunis siinä lumisateessa seistessään. Siihen aikaan Andy oli tummanharmaa, harja ja häntä olivat jo valkoiset. Poni oli ihana, eikä mieleeni olisi juolahtanutkaan minkään muun ponin hankinta. Minna Aitta-aho 4

Andy saapui nuorten tyttöjen Jonnan ja Minnan kotipihalle 4.2.1989. He olivat vihdoin saaneet ikioman ponin. Poni oli juuri kääntynyt kuusivuotiaaksi ja oli vielä aika villi ja ilkikurinen. Eihän me Jonnan kanssa pärjätty sille alkuun mitenkään, putosin kyydistä varmaan kolme kertaa viikossa. Ei Andy mitenkään paha tai ilkeä ollut, veikeä vain ja älykkäänä ponina huomasi heti ettei meillä ihan taidot riittäneet. Kolme kuvaavaa sanaa voisivat olla iloinen, ilkikurinen ja veikeä. Minna Aitta-aho Kolme kuvaavinta sanaa: viisas, hyväntahtoinen ja iloinen. Jonna Enjala Ponihurma jatkui ja toinen poni saapui tyttöjen hoiviin. Ponitamma nimeltä Georgian Dily s, Dily. Dilystä tuli Jonnan ratsu ja Andystä Minnan. Kilpailin Andyn kanssa esteillä seuratasolla 90-luvun alussa. Radat mentiin aina erittäin kovaa ja pärjättiin hyvin aina 80cm asti. Siitä eteenpäin olisi tarvittu kuskilta enemmän taitoa kun mitä siihen aikaan oli. Andy on ollut aina innokas hyppäämään, mutta isommilla esteillä olisi kaivannut enemmän ratsastajan tukea. Minna Aitta-aho Minna kisasi Andyllä paljonkin, pääasiassa esteissä. Andy ja Minna yleensä voittivat tai sitten hylkäytyivät. Jonna Enjala Tytöt ja ponit olivat erottamattomia. Jonna ja Minna hoitivat poninsa kokonaan itse ja kävivät ilta- ja viikonlopputöissä maksaakseen kuluja. Ja se oli sen arvoista. Muistoja vuosien varrelta on kertynyt valtavasti ja niistä on vaikea valita parasta. Suhde poniin kehittyi hyvin luottamukselliseksi ja vahvaksi. Muistan välillä lämpöisinä kesäpäivinä laitumella tai tarhassa torkkuvani yhdessä ponin kanssa, molemmat maaten, minä Andyä tyynynä pitäen. Ei mitenkään järkevää, mutta silloin ei aina tullut ajateltua niin kovin järkevästi. Vietimme silloin todella paljon aikaa ponien kanssa puuhastellen ja niiden tekemisiä seuraten. Silloin oppi todella paljon hevosten käyttäytymisestä ja hevosten "kielestä ja eleistä. Minna Aitta-aho 5

Muistoja on aivan valtavasti, koska kaikki aika käytettiin yhdessä ponien kanssa. Tässä nyt sattumanvaraisesti yksi: Andy ja Dily päästettiin ensimmäisen kerran yhdessä kesälaitumelle. Odotimme jännityksellä kuinka ponit kirmailisivat iloisina ympäri laidunta päästessään irti. No, irti päästyään molemmat iskivät turpansa ruohikkoon ja alkoivat ahmimaan ruohoa. Dily innostui välillä laukkaamaan ja yritti saada Andyä mukaan. Andy söi rauhassa niin kauan kunnes oli kylläinen (todella kauan) ja sitten alkoi järjetön pukkiralli, mitä oli todella mahtava seurata. Jonna Enjala Mieleeni muistui myös, että aina kun Andylle taputetaan käsiä yhteen, alkaa se irvistelemään ja vääntelehtimään naamallaan. Näin se sai aina huomiota. Andyn suurinta herkkua ovat ohdakkeet, joita kaikki muut hevoset inhoavat. Jonna Enjala Tyttöjen kasvettua ja Enjalan Tallin ratsastuskoulutoiminnan alettua siirtyi Andy tuntiponiksi ja on tehnyt sitä työtä jo monta vuotta. Ja hyvin on tehnytkin. Andy on ollut aina lasten ehdoton ykkössuosikki ja tulee sitä olemaan. Andy on antanut monelle aloittelevalle ratsastajalle ensi kosketuksen hevosista ja opettanut monia. Andy on taitava ratsu, joka rakastaa hypätä esteitä ja saattaa edelleen estetunneilla innostua pukittelemaan vaikka ikää on jo 30 vuotta! Teksti: Laura Markoff, Jonna Enjala, Minna Aitta-aho Kuvat: Minna Aitta-aho, Laura Markoff 6

Emilia Teuho Laura Ahonen 7

Onnen palasia Kun puolitoista vuotta sitten mietin tallin vaihtoa ja uutta seuraa, päätin etten tyydy ihan mihin tahansa. Kävin testitunneilla ja vertailin hartaalla otteella ratsastustallien nettisivuja. Tavoitteena oli löytää mukava talli, jossa olisi laadukas opetus, hyvinvoivat hevoset ja järkevän kokoiset tuntikoot. Enjalan talli vaikutti kiinnostavalta, mutta oli myös hieman kaukana. Tuumasin, että hyvähän se on kuitenkin testata kun sitä täydellistä paikkaa ei ollut vielä löytynyt. Saavuin testitunnilleni pimeänä joulukuun iltana. Jännitti. On se hassua kuinka uusi paikka ja uudet hevoset vaikuttavat. Sitä on ihan rautakankena liikenteessä. Kun astuin talliin, tallityöntekijä moikkasi ja hymyili. Mikä vaikutus! Ehkä en olekaan surkimus ja selviän tästä. Hän esitteli minulle tallia ja kertoi kuinka homma toimii. Olin ihan äimistynyt, joku auttaa eikä tarvitse itse selvittää kun muutenkin hermostuttaa. Ensimmäisellä tunnille menin luonnollisesti Lissulla ja tunnin piti Minna. Opettaja esitteli itsensä, olin jälleen vaikuttunut. Hevonen oli herkkä avuille ja ihana. Maneesi oli valoisa ja siisti. Olin myyty ennen kuin tunti oli edes lopussa ja päätin, että tänne minä haluan. Kilometreistä viis! Siitä on tosiaan nyt reilusti yli vuosi. Se on yksi parhaita valintoja mitä olen tehnyt. Enjalan myötä olen saanut roppakaupalla uusia, ihania ystäviä ja tuttuja, aikuisia ja lapsia. Kun lähden tallille, on aina hyvä fiilis. Ja mikä parasta, olen saanut tutustua hevosiin ihan uudella tavalla ja osallistua niiden elämään. On hienoa nähdä, että hevosten hyvinvoinnista välitetään. Onnekkaana tyttönä sain viime sunnuntaina kokea senioriratsastusurani ensimmäisen voiton Enran estekisoissa. Sinä päivänä kiteytyi se miksi aikoinaan Enjalaan päädyin ja mikä minut vakuutti. Ennen kisoja valkkaryhmän lauantain tunnilla oli hyvä fiilis ja koko ryhmä oli osallistumassa samoihin kisoihin. Vaikka olen ryhmän vanhus, jaksavat tytöt ihanasti juttujani sekä kannustaa myös senioria ongelmissaan. Kun kisapäivä koitti, ehtivät Henriina ja Jasmin vielä auttamaankin vaikka varmasti heitäkin jännitti. Sitten yllätin itsenikin ja voitin oman luokkani! Vahvasti uskon, että näin ei olisi käynyt jos en tuntisi, että kuulun johonkin. Kuulun Enjalan Ratsastajiin, tiistaitunnin hauskaan ja hulvattomaan laumaan, lauantain tsemppaavaan valkkaryhmään sekä Enjalan tallin porukkaan. 8

Nämä ovat sellaisia asioita, joita meidän jokaisen tulisi myös omalla kohdallamme vaalia. Talliporukka ja oma seura on ihana yhteisö, jossa on samanhenkisiä ihmisiä ja meitä kaikkia yhdistää ainakin yksi asia: ne ihanat hepat ja ratsastus harrastuksena. Toiset treenaa totisemmin ja toiset harrastaa omaksi ilokseen. Mutta meille kaikille se on yhtä tärkeää. Yhteishenki, auttaminen ja kannustaminen on hienoimpia asioita mitä on. Hyvä yhteishenki ja tunnelma voi myös haihtua kuin tuhka tuuleen, jos ei siitä jokainen kanna vastuuta. Yritän myös omalla esimerkilläni olla positiivinen, avulias sekä kannustava. Tallille ei tulla suorittamaan. Siellä on oma maailmansa, joka voi ratkaisevasti vaikuttaa myös tallin ulkopuoliseen elämään. Siellä ollaan ystäviä taustoista riippumatta ja halutaan kehittyä ratsastajina. Hevoset kiittävät meitä läsnäolosta, rauhallisuudesta, aitoudesta ja rehellisyydestä. Muistetaan mekin kiittää toisiamme ja arvostaa jokaista yksilönä. Iloisin mielin pidetään huolta hyvästä porukasta! Teksti: Maria Niskanen 9

Enjalan Tallin valmennusryhmässä ratsastava ja Enjalan ratsastajat ry:n kilpailusihteeri Jenni Paakkari kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta valkkaryhmäläisen näkökulmasta. 1/3 Ruokailu, ja sen tärkeys kilpailupäivänä Olen saanut kunnian kirjoittaa jatkossa Valmennusryhmäläisen saappaissa- palstaa. Ajattelin nyt vuoden 2013 kunniaksi ottaa aiheekseni kirjoittaa tämän vuoden jokaiseen lehteen eri aiheesta liittyen terveellisiin elämäntapoihin. Tässä ensimmäisessä numerossa ajattelin paneutua ruokavalion tärkeyteen kilpailupäivänä, ja miten se parhaimmillaan vaikuttaa omaan suoritukseen. Usein pitkät kilpailupäivät ovat jokseenkin pärjättävä syömällä pelkkiä eväitä. Jos olet kilpailumatkalla, sopivaa taukoa tai paikkaa kunnon ruokailuun ei aina edes löydy. Silloin riittävä ruokailu edellisenä päivänä ja kilpailupäivän aamiainen ovat tärkeässä roolissa. Kun kilpailuun tullaan täysillä energiavarastoilla, verensokeri ei pääse romahtamaan päivän aikana ja kilpailusuorituksesi kärsi sen takia. Monilla saattaa kisapäivän aamuna olla jo niin kova jännitys tulevasta, että on vaikea kuvitella syövänsä kunnon aamupalaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aamupala on kaiken a ja o. Tällaisessa tilanteessa erilaiset juotavat tuotteet saattavat olla toimiva ratkaisu. Voit valmistaa vaikka maittavan smoothien tuoreista hedelmistä rahkan kanssa ja laittaa joukkoon vielä kaurahiutaleita. Silloin olet saanut riittävästi proteiineja sekä hiilihydraatteja, jotta päiväsi lähtee hyvin käyntiin. 10

Kilpailuissa usein aika vierähtää todella nopeasti kun on koko ajan tekemistä ja menemistä ja silloin ei syömistä ehdi edes ajatella. Noin tunti ennen omaa suoritusta on hyvä vielä syödä jotakin, esimerkiksi banaani tai joku muu täyttävä hedelmä. Tällöin hyvä vireys pysyy vielä kilpailusuorituksessakin. Kannattaa kuitenkin välttää tuhdin lounaan syömistä juuri ennen suoritusta, sillä täydellä mahalla kisaaminen ei ole mitään miellyttävää. Itse kisasuorituksen jälkeen tulisi syödä tai juoda jotakin palauttavaa, esimerkiksi rahkaa tai vaikkapa palautusjuoma. Veden juomisen tärkeys täytyy pitää myös mielessä. Kannattaa koko ajan pitää vesipullo mukana matkassa ja hörppäillä siitä hyvin väliajoin. Vaikka sinulla ei olisi jano - juo silti. Itselläni aikaisemmin ennen kuin kiinnitin huomiota syömiseen kisapäivänä, kävi helposti niin, että aamiaisen jälkeen en syönyt mitään ennen omaa suoritusta, ja vasta kun jännitys suorituksen jälkeen hälvenee, huomaa kuinka hirveä nälkä sitä onkaan ja silloin tulee helposti syötyä suuria määriä. Perinteinen kisamättöhän meillä oli Mc Donald s:n kautta kotiin! Nyt kuitenkin huomaa, kun on kiinnittänyt huomiota syömispuoleen jaksaa ihan erilailla touhuta kilpailupäivänä ja keskittyminen itse suorituksen aikana paranee huomattavasti. Usein sitä pitkillä kilpailureissuilla yritetään koko ajan huolehtia hevosen hyvinvoinnista ja tarpeellisesta nesteen saannista. Näin tulee ollakin, mutta täytyy myös muistaa kiinnittää huomiota siihen omaan jaksamiseen ravinnon ja nesteen avulla. On koko ajan hyvä pitää mielessä, että onnistuneen kilpailusuorituksen takana on hyvin suunniteltu ja ennen kaikkea toteutettu ruokavalio :) Tsemppiä kaikille! Teksti: Jenni Paakkari Kuva: Laura Markoff 11

Osa 2 PELKO Tässä juttusarjassa kerrotaan hevosiin ja ratsastukseen liittyvistä peloista eri ihmisten kokemana. Jännitys ja pelko ovat tunteita, jotka ovat ainakin jollain tavalla tuttuja meille kaikille ratsastajille. Toiset osaavat luonnostaan käsitellä ja hallita paremmin pelontunnetta, mutta oppiminen on mahdollista kaikille. Pelko on tärkeä tunne. Sen avulla ymmärrämme olla tunkematta itseämme mahdottoman vaarallisiin tilanteisiin, mutta toisaalta se voi nostaa päätään joskus vaikka sitä ei niin kaivattaisikaan. Hyvä ratsastaja hallitsee kehonsa lisäksi myös mielensä. Ratsastukseen ja hevosen käsittelyyn liittyy aina riski. Hevonen voi purra tai potkaista. Ratsastaja voi pudota ja loukata itsensä, jopa kuolla. On epätodennäköistä, että niin käy, mutta se on mahdollista ja tämä on asia minkä, ratsastajan on tiedostettava. Kun puhutaan ratsastajan jännityksestä tai pelkäämisestä liittyy siihen aina hevonen. Meidän on ymmärrettävä hevosta ja hevosen pelkokäyttäytymistä, jotta voimme ja ymmärrämme hallita omaamme. Hevonen on laumaeläin, joka mielellään kuuntelee ratsastajaansa. Hevonen on selviytyäkseen tarvinnut laumaa ja siksi se myös helposti toimiin ihmisen kanssa ja hakee tästä turvaa. Hevonen voi rentoutua taitavan ratsastan alla, koska se luottaa tähän. Sen ei tarvitse etsiä vaaran varoituksia, koska se on johtajan eli ratsastajan tehtävä. Yleensä hevonen on mieluummin johdettava, toki hevosissa on todella paljon eri luonnetyyppejä, aivan kuin meissä ihmisissäkin. Ratsastajan on oltava johtaja tai, jos ratsastaja ei herätä hevosessa riittävää luottamusta, saattaa hevonen alkaa hallitsemaan tilannetta. Kehonkieli on tärkein kommunikaation väline hevosen kanssa niin maasta käsittelyssä, kuin selässäkin. Hevonen lukee kehon kieltämme, koska se ei ymmärrä puhettamme, aina vaikka emme haluaisikaan. Pidä se mielessäsi, kun seuraavan kerran lähestyt hevosta. Olitpa sitten kiireinen, hermostunut tai iloinen, hevonen huomaa sen ja saatat tartuttaa mielialasi ratsuusi. 12

Hevonen on pakoeläin. Se tarkoittaa sitä, että vaaran uhatessa hevonen ottaa jalat alleen ja pakenee ja riittäväksi katsomansa etäisyyden päässä se voi tarkastella tilannetta uudelleen. Silloin kun yksi hevonen säikähtää ovat yleensä muut myös mukana. Usein kuulee ratsastajan sanovan hevosen pelätessä, että se pelleilee. Hevonen ei teeskentele pelkoa. Hevonen pelkää. Meidän ihmisten mielestä on kai typerää, että hevonen pelkää vaikka paperin palaa ja siksi sen oletetaan pelleilevän. Hevosissa on tietysti yksilöllisiä eroja pelkäämisessäkin, mutta pakeneminen on hevoseen sisään rakennettu selviytymiskeino joka voi laueta meidän mielestä varsin mitättömistä asioista. Hevoset eivät kai tiedä, kuinka suojatussa ympäristössä ne nykyään elävät ja ne voisi ottaa rennommin. Hevosen luonnetta emme voi muuttaa, mutta meidän käyttäytyminen on ratkaisevaa tapahtumien kulun kannalta hevosta pelottavissa tilanteissa. Esimerkki, talutat hevosta tarhaan. Tutulle reitille on ilmestynyt jotain sinne kuulumatonta, tallityötekijä on jättänyt siihen hetkeksi tarhasta poimimansa rikkinäisen loimen. (Loimi merkitsee silloin hevoselle asiaa, joka ei ole siinä ennen ollut. Eli mahdollinen vaara). Hevonen jännittyy sen nähdessään. Se pysähtyy, nostaa päänsä ylös sen silmät suurenevat, pulssi nousee. Kokematon hevosenkäsittelijä pelästyy hevosen reaktioita ja hevosen pelko vahvistuu. Kokematon todennäköisesti kiristää narua ja hevonen tulkitsee sen niin, että vaara on todellinen eikä suostu ohittamaan vaarallista loimea tai jopa poistuu paikalta. Kokenut taas kertoo olemuksellaan, ettei mitään pelättävää ole, eikä yritä pakottaa hevosta kulkemaan suoraan päin pelottavaa kohdetta, vaan ohjaa hevosta hieman sivusta ohi kulkemalla itse reippaasti ja rennosti löysähköllä narulla. Varsinkin kilpahevoselta vaaditaan herkkyyttä ja nopeaa reaktiokykyä. Nämä muuten niin mahtavat ominaisuudet eivät aina ratsastajasta tunnu niin kivoilta hevosta pelottavissa tilanteissa ja kilparatsut ovatkin usein säikympiä. Ihan tavalliselle ratsastajalle riittää haastetta ihan tavallisenkin ratsun herkkyydessä ja reaktiokyvyssä. Esimerkki, ratsukko on tunnilla keskittyneenä tehtävään. Katsomossa tapahtuu jotain mikä saa hevosen ryntäämään karkuun. Kokematon ratsastaja alkaa vetää ohjista ja tarrautuu koko kehollaan hevoseen. Hevonen hidastaa päästessään ohi pelottavasta kohdasta, mutta jää epäilemään katsomoa. Aina sitä lähestyessään kokematon ratsastaja tähyää katsomoon, mitäköhän pelottavaa siellä on, milloin hevosen pelko vahvistuu ja se ryntää siinä uudelleen. Katsomon ohittaessaan sekä hevonen, että ratsastaja ovat jännittyneitä. Samassa tilanteessa kokenut ratsastaja säilyttää istuntansa rentona. Vaikka hevonen ryntää, ei hän yritä estää sitä, mutta jos tämä ei riitä parissa askeleessa rauhoittamaan hevosta, ratsastaja pyytää ratsua voltille/taivuttaa/väistättää, ottaa siis huomion pehmeästi takaisin itselleen. Ja kun katsomoa lähestytään uudelleen, käyttäytyy ratsastaja aivan, kuin hevonen ei olisi sitä koskaan pelästynyt. Hevonen rentoutuu, koska se kokee saavansa tilaa, jos on todella pelottava tilanne ja voi siis luottaa ratsastajaansa. Ratsastaja ei niin sanotusti lähde mukaan hevosen pelkoon. 13

Emme mitenkään voi hallita maailmaa ja tapahtumia ympärillämme, mutta se miten itse suhtaudumme niihin, ratkaisee sen miten tapahtumat vaikuttavat ratsuumme. Tilanteita on monenlaisia ja pitkään tarvitaan kokenutta hevostaitajaa tulkiksi ja oppaaksi. Ratsastajan ei tarvitse pelätä hevosen pelkäämistä, koska ratsastajan rentous ja itseluottamus ovat ainoita keinoja saada hevonen rentoutumaan. Hevosta ei voi hallita voimalla, sitä ei voi pakottaa, mutta taidolla voi hevoselle opettaa lähes mitä vain. Kun ratsastuksen oppiminen tapahtuu asteittain ratsastajan sen hetkiseen tasoon sopivalla hevosella, niin ettei liian varhain tehdä liian vaikeita asioita, säilyy ratsastajan itseluottamus ja harvemmin pelko silloin astuu kuvioihin. Esteratsastuksessa on todennäköisempää pudota kyydistä ja siksi esteratsastus usein jännittää. Sopiva jännitys on hyvästä. Se laittaa ratsastajan keskittymään ja silloin homma pysyy turvallisena. Kilpailemiseen liittyy sama jännitys. Se voi olla epämiellyttävää, mutta kaikkien kilparatsastajien pitää opetella hallitsemaan jännitystä, jottei se muutu lamauttavaksi peloksi. Jännitys on yksi osa koko kilpailemisen viehätystä. Kilpailuissa on paljon ärsykkeitä jotka vaikuttavat keskittymiseen. Häiritseviä tekijöitä on usein aikataulussa pysyminen, hevosen hermostuneisuus, suorituspaineet ja epäonnistumisen pelko. Kilpailukokemuksen myötä oppii löytämään itselle parhaiten sopivat toimintatavat. Kilpailijana minua auttaa mielikuvaharjoittelu ja kilpailuissa kiireettömyys. Juuri ennen suoritusta jännittää eniten, mutta suorituksen alettua jännitys muuttuu keskittyneisyydentilaksi. Keskittyneisyydentila on minun mielestäni mahtavinta koko kilpailemisessa. Jos käy niin, etten saa mieltäni hallittua menee ratsastus useimmiten alisuorittamiseksi. Surkeasti menneiden kisojen jälkeen on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka harmittaa ja turhauttaa, ei se ole oikeasti kovin vakavaa. Maailmassa on paljon isompia asioita, kuin kilpaileminen ja niin kauan kuin ratsukko on kunnossa, tulevat uudet kisat ja uusi yritys. Ratsastaja, joka on ollut vauhkoontuneen hevosen kyydissä tai on pudonnut pahasti tietää, että tilanne on todella vaarallinen ja pelottava. Onnettomuuden jälkeen on käytävä tapahtumien kulku monta kertaa läpi mielessä ja mielellään vielä opettajan kanssa. Jos tilanteessa oli jotain mihin olisi voinut vaikuttaa toisin toimimalla, on tärkeää miettiä sitä, jotta onnistuu, jos vielä joskus joutuu vastaavanlaiseen tilanteeseen. Ylipäänsä kaikki kokemukset milloin tilanteen hallinta on täysin menetetty, saattaa pelko viedä ilon ratsastuksesta. Tällaisessa tapauksessa pelon voittamiseksi tarvitaan paljon onnistumisia, sopiva hevonen ja hyvä ratsastuksenopettaja. Apua antaa myös psyykkinen valmennus. Ratsuttajana eteeni tulee tilanteita milloin pelko hiipii paikalle todellisesta syystä. On vaarallista kouluttaa hevosta jonka tiedän hyppivän pystyyn tai heittävän ratsastajan selästään. Pelko yrittää sanoa minulle, Älä ratsasta tuolla hepalla ettet katkaise koipeasi!. Ennen kuin nousen sellaisen hevosen selkään, on minun hyväksyttävä mahdollisuus loukkaantumisesta, mutta noustessani ratsaille, on keskityttävä vain siihen hetkeen. Siinä hetkessä pelosta ei ole minulle enää mitään hyötyä, ainoastaan haittaa ja se on siirrettävä pois. Kun keskityn hyvään perusistuntaan ja rentouteen, on vuorovaikutus hevosen kanssa mahdollista ja riski loukkaantua jääkin hyvin pieneksi. 14

Seuraavan kerran, kuin hevosen selässä alkaa hirvittää, lataa kaikki keskittymiskykysi asiaan mistä sinulle on eniten hyötyä. Yleensä se on perusistunta, tai vaikka yksi osa sitä esimerkiksi hengitys/kantapäät/ istuinluut/suoralinja/rento käsi jne. Estettä lähestyessäsi toimii sama, muutat vain suoranlinjan kevyeksi istunnaksi. Jos et pysty, tee tätä mielikuvaharjoitteluna ennen ratsastusta. Muista rentoutuminen ja hengitys. On hyvä kertoa pelosta opettajallesi vaikka ratsastajan jännitys tietysti näkyy sanomattakin. Siitä puhuminen usein auttaa ymmärtämään ja hyväksymään pelkoa. Vaikka en itse ole kokenut täysin lamauttavaa pelkoa hevosten kanssa, voin tunnustaa, että pelkään hiiriä. Hiiren nähdessäni alan kiljumaan, pulssi nousee ja olen hetken täysin kauhun vallassa. Onko siinä jotain järkeä, pelätä nyt pientä jyrsijää? Ei todellakaan! En vain voi sille mitään ja jos joku väittäisi, että teeskentelen, niin kuin hevosten pelon kohdalla usein tehdään ja saisin rangaistuksen aina säikähtämisen hetkellä, se tuskin vähentäisi pelkoani. Muutaman kuukauden välein tehtävänäni on puhdistaa tallinvintillä oleva ilmastointikone. Hiiret asuvat tallinvintillä, tai ainakin luulen niin. Sinne kiivetessäni joudun todella tsemppaamaan itseäni, etten pyörtyisi ja silloin on hyötyä samoista mielenhallinta harjoitteista kuin ratsastuksessakin. Lähes joka kerta on kone tullut puhdistettu ja tiedän, että jos tarpeeksi tahtoisin ja jatkaisin harjoittelua olisi mahdollista päästä hiirikammosta eroon. Tuskin kuitenkaan koskaan tulen nauttimaan siimahännän näkemisestä ainakaan samassa suhteessa kuin hangoittelevan hevosen saamisesta yhteistyöhaluiseksi, joten panostan jatkossakin enemmän mielenhallintaharjoitteluun heppojen kanssa. Eli luvassa taitaa edelleenkin olla kirkunaa tallityöntekijöiden riemuksi. Mittasuhteiden muistamisesta on tässäkin asiassa hyötyä, ainakin minulle. Elämässä joutuu paljon pahempiin paikkoihin kuin vaikka ylivirkulla hevosella ratsastaminen tai hiiren kohtaaminen tallinvintillä. Hevosten kanssa opituista mielenhallinta taidosta tuskin silloinkaan on ainakaan haittaa. Iloisia hevosteluhetkiä kaikille! Teksti: Jonna Enjala Kuvat: Laura Markoff 15

Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Tuore hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista uuden tuttavuuden kanssa. Nimittäin ikioman hevosen, Velurin kanssa. Kisakauden alkua - Osa 5 Moi kaikki enralaiset! Kevät on nyt virallisesti saatu alkuun hitaasti, mutta varmasti. Ensimmäiset ihanat, vaikkakin hyiset kevätsateet ovat sataneet, ja moottoriteiden kesänopeudet vauhdittavat tallimatkoja. Parasta keväässä on hiekoitushiekkojen ratina tennareiden alla ja Velurin talvikarvan alta kuoriutuva kiiltävä kesäkarva! Kevään myötä myös kisakausi on saatu alkuun. Kauden avaavat estekisat hypättiin Ehon tallilla maaliskuun alussa. Sekä 90cm että metri menivät tuntumaa hakiessa, metri kuitenkin vähän paremmin. KERRAlla koulukisoissa ratsastin radan Helppo B:0. Mahtavan verryttelyn jälkeen Velurista olikin sitten hirmu pelottavaa olla aitojen sisällä kisa-areenalla, joten rata oli tosi jännittynyt. Mutta ymmärtäähän sen jos pienet vihreät miehet hyökkäisivät Maahan juuri Velurin suorituksen aikana, se olisi ainakin turvassa monen kilometrin päässä silmänräpäyksessä. Ei siitä sen enempää! Enran kisoissa Velur toimi hyvin ja sekä 80cm että 90cm radat päästiin puhtaasti loppuun, joskin vähän tarkoitusta kovemmalla vauhdilla. Oli piristävää, että arvostelumenetelmänä oli tällä kertaa tyyliarvostelu. Nyt keskityn liimaamaan jalkani paremmin paikoilleen. 16

Aluevalmennuksessa on päästy jännittävään vaiheeseen. Peuramaan koulu- ja estevalmennukset ovat tältä talvelta ohi, ja seuraava valmennus pidetään vappuna Niinisalossa maastoesteiden merkeissä. Me lähdemme Velurin kanssa neljän tunnin ajomatkalle kohti Niinisaloa aikaisin vappuaattoaamuna. Viime maastoesteistä on jo niin paljon aikaa, että melkein jännittää. Ihanaa saada taas vähän lisää vauhtia ja jännitystä elämään! Jännitystä tuo myös taannoin tehty ilmoittautuminen HIHSin Amateur Tourille. Semifinaalit järjestetään syksyllä Ypäjällä, ja niihin pääsy vaatii kauden ajalta viisi puhdasta esterataa alue- tai kansallisen tason kilpailuista. Kasassa ei ole vielä yhtäkään, joten nyt jännitetään vasta sitä tulosten hankkimista. Katsotaan, miten käy! Minä ainakin palan halusta päästä kilpailemaan lisää! Aurinkoista kevättä kaikille! Terveisin, M&V Meeri Heimo Teksti: Mervi Majoinen Kuvat: Laura Markoff, Meeri Heimo 17

10.3 Seurakoulukilpailut Sunnuntaina 10.3 kilpailtiin 2013 vuoden ensimmäisissä kilpailuissa kouluratsastuksessa. Luokkina olivat Perusmerkin kouluohjelma, Helppo C:1, B-merkin kouluohjelma sekä A- merkin kouluohjelma. Kilpailut sujuivat mukavasti melko vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Perusmerkissä ruusukkeen saivat kaikki ratsukot, joiden tulos oli hyväksytty eli 50% tai yli. Luokassa 2a Helppo C:1 voiton vei Henriina Rantala ja Dody. Toiseksi sijoittuivat Aleksandra Fedotova sekä Polly IV. Luokan 2b Helppo C:1 voittoon ratsasti Sara Mertaniemi Keravan ratsastusseurasta ponilla Adonis Est ja toiselle sijalle ratsasti Sonja Mertaniemi Keravan ratsastusseurasta iki-ihanalla norjanvuonohevosella Kastello Unikilla. Luokan 3a B-merkin kouluohjelman ykköstilan vei Veikka Autio hevosella Patric. Toiselle sijalle ratsasti Marianne Autio hevosella Naomi II. Luokan 3b B-merkin kouluohjelman voiton vei Mirka Laivuri Enjalan ratsastajista hevosella Viuhkale. Luokassa 4a A-merkin kouluohjelma ratsasti voittoon Rainer Hiltunen ratsullaan Patricilla. Luokan 4b A-merkin kouluohjelman ykköspalkinnon sai Hyppe Salmi Enjalan ratsastajista ponillaan V.K Mira. 14.4 Seuraestekilpailut Koulukilpailuiden jälkeen tulee luonnollisesti estekilpailut. 14.4 sunnuntaina kilpailtiin esteratsastuksessa ja luokkina olivat Ristikkorata, 60cm, 80cm ja 90cm. Ainoastaan luokka 60cm ratsastettiin kahdessa osassa, a & b. Nämä kilpailut olivat siltä osin normaalista poikkeavat, että ratsastajien suoritukset arvosteltiin tyyliarvostelulla ja tämän hoiti alansa ammattilainen tyylituomari Kirsi Asikainen. Ristikkoradassa palkinnoille pääsivät kaikki puhtaan radan suorittaneet ratsukot. Luokan 2a 60cm voiton vei Maria Niskanen hevosella Naomi II. Toiselle tilalle ratsasti Sini Mustaniemi ja Leida II. Kolmannen tilan vei Jasmin Aitta-aho ja Lace II sekä neljännelle tilalle pääsi Emilia Valtomäki hevosella Vautsi. Luokassa 2b 60cm ykköspalkinnon sai Sonja Mertaniemi Keravan ratsastusseurasta hevosella Kastello Unik. Luokan 3 80cm voitti Venla Leppäniemi ponilla Heidi V ja toiselle tilalle sijoittui Laura Koskinen Patricilla. Luokassa 90cm ykköspaikan vei Mervi Majoinen hevosellaan Velurs. Toiselle sijalle ratsasti Vera Waltari ja Dody. Kaikkien kilpailuiden tulokset kokonaisuudessaan löytää: http://www.enjalanratsastajat.com/kilpailut/tulokset/ 18

10.3 14.4 4.-5.5 26.5 Seurakoulukilpailut Seuraestekilpailut Mikaela Soratien kouluvalmennus Seurakilpailut 19