Siikamuodot ovat perimältään niin samanlaisia, että ne luetaan kaikki samaksi lajiksi, vaikka kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärässä huomattavia eroja. Monimuotoisuus on auttanut lajia sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin. Hidaskasvuiset siiat voivat jäädä alle 150 g painoisiksi, vaellussiika voi 4-vuotiaana painaa jopa kilon Käytetty ravinto on yhteydessä siivilähampaiden lukumäärään. - planktonsiiat jatkavat planktonin syöntiä, mutta harvasiivilähampaiset siirtyvät pohjaeläimiin ja kalanpoikasiin Vaellussiian syönnösvaellukset voivat ulottua Perämeren jokisuista Ahvenanmaalle asti, karisiiat liikkuvat matalan ja syvän veden välillä Vaellussiikakoiraat kutevat 1. kerran 3-5- vuotiaina ja naaraat vuotta myöhemmin. - kutuaika on lokakuun tienoilla, mutta eri kantojen välillä on vaihtelua.
Kalan keskikoko on laskenut 80-luvulta lähtien 500 g:sta 330g :an Karisiikakanta vahvistuu, jokikutuisten siikojen kannat ovat rakennetuissa vesistöissä taantuneet (RKTL). Mitkä syyt ovat johtaneet tähän?
Kesäkuussa Kukkolassa lipottiin kirsisiikaa Voimakas noususiika ilmestyi heinäkuun alussa (8.7.) päiviin pano on nyt myöhässä kuukaudella.
Vuotuisessa kokonais-saaliissa laskeva trendi jo 20 vuotta Kappalemääräinen saalis romahti 1990 jälkeen Huolestuttavinta on, että kalan keskikoko on laskenut tasaisesti Tutkija arvioi : siikakanta voi romahtaa (Karttunen 1991)
Lipposaaliin rahallinen arvo laski jyrkästi 1991 jälkeen Hienoinen tuottajahinnan nousu ei ole juurikaan näkynyt lipposaaliin arvon kehityksessä 2000- luvulla, sillä kalan keskikoko laskee yhä Vertailu; yli 800g :n siika 4,66 /kg, 250g vain 2,25 (RKTL)
1. Epäonnistunut kalavesien hoito: Valikoiva kalastus Istutuspolitiikka 2. Ympäristö syönnös- ja/tai kutualueilla - ravinnon laatu ja määrä >vaikutus lisääntymiseen (vrt. M74 lohella)? veden lämpötila> vaikutus kutuvaellukseen? Luonnollisen kuolevuuden kasvu -predaatio: hylkeet, petokalat -kalataudit?
Hyljekannan kasvuksi arvioitiin v. 2007 10 % vuodessa, mikä merkitsee nykyisen määrän mukaan n. 1000 hyljettä/vuosi. Suuret hyljekannat (n. 30 000 yks. MMM); vakava uhka kalastuselinkeinolle, Pohjanlahdella n.1,5 milj. kg kalaa hallien suihin Hylkeet aiheuttaneet siian loukkupyynnin loppumisen paikoittain Oulun yläpuolisten jokisuistoissa (RKTL), - vaikutus vaellussiian saaliisiin mm. Kukkolassa 2011?
Halli syö kalaa 4 7kg/pv, eniten syksyllä, norppa 3 kg/pv. Norppa pieniä parvi- ja pohjakaloja (kolmipiikki). Silakka on hallin ja norpan tärkein ravinto Itämeressä. Pohjanlahdella siika ja muikku tärkeää saalista norpalle.
Verkkojen alin sallittu silmäkoko liian pieni. RKTL, (KHS), valvonta vaikeaa. Perämerellä vaellussiian järkevä hoito hankalaa, karisiika kasvaa hitaammin kuin vaellussiika (Lehtonen ja Böhling1988). Karisiian pyynnissä pienisilmäisillä verkoilla, ja vaellussiian pyynnissä pohja-, ajo- ja pesäverkoilla, saadaan syönnösvaellukselta liian nuoria vaellussiikoja Mätimaivan pyynti, - pikkusiikaa sivusaaliina? Tulos: rekryyttiylikalastus aiheuttaa kutukannan pienenemistä, osa jää kutematta, (Heikinheimo ym. 2003 ) kasvua jää hyödyntämättä,
Lähde: Conover & Munch 2002. Science 297:94-96. sukupolvi
Kalanistutuksilla ollut mittavia vaikutuksia Suomen vesissä. Pääasiassa toteutettu ylläpitoistutuksia luonnon lisääntymisen estyessä Istutuskäytäntöjä on epäilty aiheuttaneen siikakantojen perimäaineksen sekoittumista. Saaliit merialueella ovat vähentyneet kymmeniä prosentteja, huolimatta siitä, että on istutettu noin 10 milj. kesänvanhaa ja 55 milj. vk -poikasta vuodessa. Istutetut lähinnä vaellussiikoja, eikä saaliista tiedetä vaellus- ja karisiian osuutta. Velvoiteistutusten mädinhankinnassako leväperäisyyttä karisiian perimää sekoittui mukaan? (A. Dunder, suull. tied.).
1)Kalakantojen luontaisten lisääntymisolosuhteiden turvaaminen / palauttaminen 2)Kalakannan rakenteen säilyttäminen terveenä, varsinkin toistuvaiskutijoiden (kuten siika) riittävän määrän turvaaminen. 3)Kalastuksen säätelyn etusija istutuksiin verrattuna (Lehtonen 2010). 4) Istutusten sovittaminen vallitsevaan kalastukseen ja luvanvaraisuus.
Tornionjoen kesäsiika on perimältään lähellä Iijoen kesäsiikaa ja Perämeren kari-siikaa Tornionjoen syyssiika lähempänä Simo- ja Kemijoen kantoja Vaihtelu, etenkin Perämeren, vaellussiioilla hyvin vähäistä, koska istutukset olleet intensiivisiä pitkään. Luonnonvalinta lähes pysähtynyt (Säisä ym. 2008)
Aineisto kerätty ekotyypeistä, vuosina? Geneettiset analyysien (mikrosatelliitti analyysi) perusteella Tornionjoen ja Iijoen p<0.001) kesä ja syysnäytteissä oli tilastollisesti merkitseviä eroja. Tulokset tukivat sitä, että siian kudun nousuajankohdalla olisi geneettisiä syitä. Vain Kemijoen kevät- ja syyskutukannoilla ei ollut merkitseviä geneettisiä eroja.
WWF (Kalaopas)on luokittelun mukaan lohi on vaarantunut laji, vaellussiika ja ankerias erittäin uhanalaisia (S.Vilhunen) Kuluttajan kalaopas kehottaa kauppoja ja ravintoloita välttämään em. Itämeren villien kalalajien ostamista Tutkijoiden kanta, että vaellussiika kestää pyynnin, kunhan kalastuksen säätely on kunnossa Villit kalakannat ovat luonnon resurssi, josta hyödyntämättömänä esim. hyljekannat hyötyvät
Miksi kesäsiian keskikoko alenee ja saalis vähenee? -Miksi kevätkesän siika on miltei kadonnut? -Ovatko paikalliset siikakannat (karisiika ym.) eriytyneitä merellä syönnöksellä olevista vaellussiioista alueellisesti, ja ravintoresurssien käytön suhteen? Siivilähammasluku: vaellussiika. >32, karis. 25-31 Kukkolan siialla 30,3 kpl (k.a.), tarkempaan olisi geneettinen dna-analyysit tarpeen, -Mikä on istutusten (vastakuoriutuneiden ja kesänvanhojen) tuloksellisuus luonnoskudusta syntyneisiin verrattuna?
1985 seurattiin virtausta lippopaikoilla Olviapurahalla, vaikka siika kanta oli vielä vahva 2009 oli jo syytä huolestua, ja Pro Siika ry perustettiin syksyllä 2011. Esiselvitys käynnistettiin lokak.2011 (ELYkeskus) Keväällä 2012 käynnistyy vaellussiian biologian 3-vuotinen tutkimus, RKTL ja Ammattiopisto Lappian yhteistyössä Anottiin lisärahoitusta (65 000 /v.) varsinaisen siikakannassa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi
Merkintä-ja takaisinpyynnillä selvitetään merivaelluksia ja kantojen eriytymistä. Merkkejä varattu 1000 kpl, Carlinmerkkejä ja T-ankkurimerkkejä (RKTL) Merkintä vie 1 viikon/vuosi, jos saadaan 100 kalaa/pyyntikerta. Merkkaaja RKTL:sta ja harjoittelija kalakoulusta Tulos riippuu saatujen palautusten määrästä, meripalautuksia yleensä enintään 10% Tutkimuksen kesto suunniteltu 3- vuotiseksi Siikakantojen perimän selvittäminen DNA suomu-/evänäyte 50 kpl/populaatio, yht 200 kpl á 25. (M-L. Koljonen, RKTL)
Istutukset tuloksellisia (7 v. sykli) Poikasistutuksilla jatketaan kannan ylläpitoa, ja tutkitaan istutusten tuloksellisuutta. Siian istukkaiden merkkaaminen ja koekalastukset jokisuussa. Värimerkinnässä kalan (1-kes.) ihoon paineilmalla fluoresoivaa väriä ennen istuttamista jokeen. Rannikolla petokalojen saaliiksi joutuvia siian poikasten osuutta voisi seurata? Emokalat siirretään laitokseen ja mäti hedelmöitetään Mätilaatikkohaudontaa sovellettu taimenelle Porvoonjoessa (T.Myllyvirta). Kuoriutuvat reiällisissä laatikoissa (in situ-haudonta). Siialla?
Emokalojen valinta mädin hankintaan tärkeä Kalakantanäytteenotto (ikä, pituus, paino, sukupuoli jne. Takautuva kasvu voi paljastaa syitä Fysiologia: fekunditeetti jos tarpeen, isotöisiä menelmiä resurssit!? Siian nousuaktiivisuuden vaihtelua seurataan veden alaista videokameraa käyttäen,vrk:n ympäri sekä itse lippoustilanteessa Kiitos- tack så mycket!
Statistically significant genetic differences could be observed between spawning-time types in two out of three cases: only Kemijoki autumn and summer samples did not differ in their allelic distribution. However, highly significant allelic distribution differences could be observed between the River Iijoki summer and autumn samples (p<0.001) and the River Tornionjoki summer and autumn samples (p<0.01). Part of the observed microsatellite variation was therefore correlated with the spawning-time differentiation, which thus confirms the genetic basis of spawning-time substructuring
Phylogenetic analysis revealed that the allelic frequencies differ very little and overall genetic distances between the anadromous whitefish populations along Finnish coast, especially in the Bothnian Bay area (the Rivers Råne, Kalixälven, Tornionjoki, Kemijoki, Simojoki and Iijoki), are small. This is not surprising, since the populations in this area have been heavily stocked for a long time. Natural reproduction in these rivers has nearly ceased and they are mainly maintained by stocking and supportive release. These also are the populations that have the highest probability of mixing by natural gene flow.
Kalastaja maksumiehenä 1950-60 pitivät metsästäjät hylkeet kurissa. Myöh. Hylkeet lisääntyivät, jopa 200 000 yks. Itämeressä. Lohesta hylje jää pään ja ruoto, siiasta ei ehkä jää todistusaineistoa Hylkeitä nyt n. 30 000 yksilöä. hallia arvioidaan olevan yli 22 000 yks. (MMM). n.40 milj.kg kalaa Pohjanlahdella vastaavasti voi laskea 1,5 milj. kg kalaa hallien suihin Paljonko siitä on vaellussiian osuus?
Alleelien vaihtelu Suomen rannikon, etenkin Perämeren, vaellussiioilla hyvin vähäistä, koska poikasistutukset olleet intensiivisiä pitkään. Luonnonvalinta on siis lähes pysähtynyt Näillä siikapopulaatioilla on korkea todennäköisyys sekoittumiseen ja geeni-virtaan
1995 98 värimerkittiin 5,7 milj. 1-kesäistä (RKTL) Saalista arvioitiin amm.kalastajien siikasaaliista Eteläiselle Perämerelle istutetut lähtivät syönnösvaellukselle etelään 1 v. kuluessa Syönnösalueilla ne esiintyvät saaliissa 4-vuotiaina ja jokisaaliissa maks. 7 vuotiaana Perämerelle istutussaaliista yli puolet pyydettiin Selkämereltä ja Saaristomereltä! Etelä-Perämerellä 1-kesäiset tuottivat 52 117 kg saalista / 1000 ist., pohjoisella Perämerellä arviot vastaavasti 27 52 kg / 1000 ist. syönnösalueilla tulisi käyttää harvempia verkkoja ; siirtäisi istutusten tuottoa lähemmäs istutuspaikkoja (Leskelä ym. 2009)
Vaellussiian ja karisiian vk- ja kesänvanhojen istutukset mereen tai laskeviin jokiin 1998-2008. (punaiset pisteet). Pyyntiruuduittain lasketut istutusmäärät kertovat istutusten painottuvan pääasiassa Perämerelle (RKTL). - Runsaiden istutusten vuoksi ei nykymenetelmillä siikasaaliista pystytä erottamaan, mikä on luonnonkudun merkitys kantojen elinkykyisyydelle.