Uudenkaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuodelle 2009
2 Sisältö Johdanto...3 1. Uudenkaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö...3 1.1 Valvonnan voimavarat ja toimialue...3 1.2 Valvontakohteet...5 2. Valvottavat toimialat...5 2.1 Elintarvikevalvonta...6 2.2 Kemikaalivalvonta...10 2.3 Terveydensuojelu...11 2.4 Tupakkalain valvonta...14 2.5 Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta...15 2.6 Tuoteturvallisuusvalvonta...15 2.7 Eläintauti- ja hyvinvointivalvonta...18 2.7.1 Eläintautien valvonta...18 2.7.2 Eläinten hyvinvointi...20 3. Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika 22 4. Valvontakohteiden / -kohdetyyppien riskiluokitus ja tarkastustiheydet...23 5. Valvontamenetelmät ja kirjanpito...24 6. Terveysvaaratilanteet ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen...24 7. Näytteenotto ja tutkiminen sekä laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu...25 8. Valvontamaksut...25 9. Koulutussuunnitelma...26 10. Asiakaspalvelu...26 11. Viestintä ja tiedotus...26 12. Suunnitelman toteutumisen arviointi...26 13. Raportointi...27 14. Valvontaa ohjaavaa lainsäädäntöä...27
3 Johdanto Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö sekä valtioneuvoston valvontasuunnitelmaasetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman. Tavoitteena on lisätä kunnallisen valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua. Seuraavaa toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava Länsi-Suomen lääninhallitukselle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tässä suunnitelmassa on otettu huomioon valvontaa ohjaavien keskusvirastojen toimialakohtaiset valvontaohjelmat sekä valvontasuunnitelma-asetuksen 665/2006 edellyttämä sisältö. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta virallista valvontaa tarvitaan edelleen asian varmistamiseksi. Säännöllistä valvontaa koskeva valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Valvontasuunnitelma perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. 1. Uudenkaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 1.1 Valvonnan voimavarat ja toimialue Alueen ympäristöterveydenhuollon seudullisen valvontayksikön muodostavat vuoden 2009 alusta Uudenkaupungin lisäksi 8 ympäristön kuntaa, jotka sopimuksen perusteella ostavat ympäristöterveydenhuollon palvelut isäntäkuntana toimivalta Uudeltakaupungilta. Mukana olevat kunnat ovat Kustavi, Laitila, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pyhäranta, Taivassalo, ja Vehmaa. Viranomaisena toimii kaupunginhallituksen alla oleva ympäristöterveydenhuollon lautakunta, jossa on jäseniä asukasluvun suhteessa mukana olevista kunnista. Toimialueena on kaikkien yksikköön osallistuvien kuntien alueet. Yksikön henkilöstöresurssit ovat 5 terveystarkastajaa, 5 praktikkoeläinlääkäriä ja yksikön esimiehenä toimiva terveysvalvonnan johtaja, jonka työaika on 75% normaalityöajasta. Valtioneuvoston periaatepäätös elintarvikevalvonnan seudullistamisesta edellyttää että yksikön tulee olla henkilöstömäärältään riittävän suuri, vähintään 10 henkilötyövuotta, minkä Uudenkaupungin yksikkö täyttää (10,75 htv). Henkilöstöresurssit on lueteltu alla olevassa taulukossa. Seutuyksikön käynnistymisen yhteydessä voimavaroja on lisätty puolikkaalla terveystarkastajalla muuttamalla Vehmassalon yhdistelmävirka (ympäristösihteeri 50 % -terveystarkastaja 50 %) kokopäiväiseksi terveystarkastajan viraksi ja uudella terveysvalvonnanjohtajan viralla (75 %). Tämä ei kuitenkaan vielä riitä täyttämään Ytake-hankkeen aikana arvioitua alueellista melkein 50 %:n vajetta henkilöresursseissa, joten tarkastustoiminnassa joudutaan edelleenkin voimakkaasti priorisoimaan työtehtäviä. Valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti suunnitelmalliseen valvontaan pyritään käyttämään noin puolet työajasta. Laskennallisesti tämä olisi tässä
4 yksikössä noin 610 htpv. Valvontasuunnitelman mukaisen suunnitelmallisen valvonnan on laskettu tarvitsevan noin 630 htpv. Loppu työaika varataan muuhun kuin suunnitelmalliseen työhön, kuten hallinnolliseen työhön (suunnittelu, raportointi), koulutukseen, ennalta arvaamattomiin tarkastuksiin, lupakäsittelyihin, asiakasvalituksiin ja puhelinneuvontaan. Vuoden 2009 aikana pyritään saattamaan päätökseen kohdekortistojen päivittäminen ajankohtaiseksi, täsmentämään kohteiden riskikartoitusta ja sen perusteella arvioimaan todellista resurssivajetta. Kartoituksen jälkeen tehdään suunnitelma siitä, miten valvonnan velvoitteet aiotaan jatkossa hoitaa täysimääräisesti. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö Henkilö Virkanimike Koulutus Erityisosaaminen ja vastuualue yksikössä Kaisa Terveysvalvonnan Nivola johtaja Juha Keskitalo Maija Penttilä Virpi Rantanen Marjo Rikkilä V praktikko Uudenkaupungin II kaupungineläinlääkäri Uudenkaupungin III kaupungineläinlääkäri Uudenkaupungin IV kaupungineläinlääkäri Uudenkaupungin V kaupungineläinlääkäri Uudenkaupungin VI kaupungineläinlääkäri Terveystarkastaja Eläinlääketieteen lisensiaatti Elintarvikehygieenikko Yth:n johtamisdiplomi Eläinlääketieteen lisensiaatti Tuotantoeläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eläinlääketieteen lisensiaatti Eläinlääketieteen lisensiaatti Eläinlääketieteen lisensiaatti Eläinlääketieteen lisensiaatti Hallinto Viranomaistehtävät Elintarvikevalvonta Eläinlääkintähuolto Kalataudit Suuret tuotantoeläinyksiköt Valmiusasiat Lypsykarjan ja sikaloiden terveydenhuolto Siipikarjan terveydenhuolto ja sairaudet Valmiusasiat Hevossairaudet Jouko Antola Terveystarkastajatutkinto Elintarvikevalvonta Kalalaitokset Riitta Terveystarkastaja Ympäristö- ja Kemikaalivalvonta Laaksonen terveysteknikko Kati Lorjo Terveystarkastaja Restonomi Elintarvikevalvonta Ulla-Maija Terveystarkastaja Ympäristö- ja Sisäilma, talousvesi, Tulonen terveysinsinööri elintarvikekuljetukset Kaija Terveystarkastaja Terveysteknikko Tuoteturvallisuus Halminen Ruokamyrkytykset Muu ta 75 %
5 1.2 Valvontakohteet Valvontaviranomaisella tulee olla ajan tasalla olevat tiedot kaikista alueensa elintarvikevalvontakohteista (elintarvikelaki 83 ). Näitä ovat - hyväksyntää edellyttävät elintarvikehuoneistot - elintarvikealan toiminta, josta tehdään ilmoitus valvontaviranomaiselle - alkutuotantopaikat - elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita valmistavat ja markkinoivat toimijat Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava elintarvikehuoneistoista sekä elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia tarvikkeita valmistavista tai markkinoimista yrityksistä Eviralle, joka pitää niistä ja Eviran valvomista kohteista valtakunnallista rekisteriä. Kunta ilmoittaa tiedot huoneistoista tarvittaessa myös lääninhallitukselle. Valvontarekisteriin merkitään hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista - tunnistetiedot (toimijan nimi, kotikunta ja yhteystiedot, toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai sen puuttuessa henkilötunnus sekä elintarvikehuoneiston osoite) - harjoitettava toiminta - ELTU-tiedot Tiedot tulee säilyttää rekisterissä vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun toimija on ilmoittanut valvontaviranomaiselle toimintansa lopettamisesta. Tuoteturvallisuus-, kemikaali-, tupakka-, nikotiinivalmiste- ja terveydensuojelulakien valvonnan piiriin kuuluvista kohteista toimialueella pyritään keräämään mahdollisimman kattava rekisteri. Kohdetyyppien lukumäärät, jotka tällä hetkellä ovat tiedossa ja tavoitteelliset tarkastustiheydet on esitelty taulukkomuodossa suunnitelmassa. Erityispiirteenä alueella on poikkeuksellisen runsas kalaelinkeinoon liittyvä toiminta, kuten useampi kalasatama, laajamittaista kalankasvatusta sekä suuri määrä erikokoisia kalankäsittelylaitoksia maan suurimmasta hyvin pieniin. Lisäksi alueella on tavallista runsaampi määrä suuria sikaloita ja siipikarjatiloja, joiden terveyden- ja sairaudenhoito vaatii sekä resursseja että erityisosaamista. 2. Valvottavat toimialat Tämän suunnitelman mukainen valvonta perustuu kansanterveyslain 1 :ssä mainittujen ympäristöterveydenhuollon lakien mukaan kunnille säädettyyn valvontaan. Yhteenveto tärkeimmästä valvontaa ohjaavasta lainsäädännöstä on suunnitelman lopussa. Toimialakohtainen valvonta esitellään valtakunnallisissa valvontaohjelmissa. Tähän suunnitelmaan on koottu lyhyesti erityisesti suunnitelmakaudella painottuva valvonta, painopisteet ja projektit.
6 2.1 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Elintarvikelain tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus, elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyys. Elintarvikelain tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan. Tarkoituksena on suojata kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta sekä taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontaa suunnataan eri kohteisiin tai osa-alueisiin sen mukaan, missä sitä riskitekijät huomioon ottaen eniten tarvitaan. Valvonnan on oltava tasapuolista niin, että se kohdistuu perusteiltaan yhdenvertaisesti kaikkiin valvontakohteisiin ja valvontakohdetyyppeihin. Elintarvikelain tarkoituksena on myös osaltaan parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. Viranomaisen velvollisuus on tukea toimijoita antamalla lainsäädännön noudattamiseen liittyviä neuvoja. Ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja laadusta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisen tehtävä on varmistua siitä, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Elintarvikevalvontasuunnitelma perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Valvontakohteeseen vuosittain tehtävien tarkastusten määrä ja muut valvontatoimet riippuvat kohteen toiminnan laajuudesta ja luonteesta sekä omavalvonnan toimivuudesta. Tarkastusten luonne ja tiheys yksittäisten laitosten osalta riippuvat arvioidusta riskistä eli laitoksen riskiluokituksesta ja siitä, miten valvontakohde hallitsee riskit omavalvonnallaan. Kohdekohtainen riskikartoitus on tehty Tervekuu-ohjelman riskikartoituksen avulla. Valtakunnallisessa ohjelmassa ei tänä vuonna nostettu mitään erityistä kunnille suunnattua elintarvikevalvonnan projektia esille. Evira tulee mahdollisesti ilmoittamaan myöhemmin joitain elintarvikevalvonnan hankkeita, joihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan ohjeiden tultua. Laitosten on haettava uudelleenhyväksymistä maaliskuun alkuun mennessä. Kaikkiin laitoksiin tullaan tekemään perustarkastus tammihelmikuun aikana, minkä yhteydessä varmistetaan, että rakenteet täyttävät lainsäädännön ja uudelleenhyväksymisen edellytykset. Alueen pitokokit listataan vuoden 2009 aikana ja varmistetaan, että kaikki ovat valvonnan piirissä. Suurista yleisötilaisuuksista tarkastetaan Merefestit, Silakrysäys ja Munamarkkinat perusteellisesti. Tarkastuksen yhteydessä otetaan myös näytteitä helposti pilaantuvista elintarvikkeista 10-20 näytettä/ tapahtuma.
7 Elintarvikevalvonnan kohteiden lukumäärä ja suunniteltu tarkastustiheys Valvontakohdetyyppi Perustark astus Muiden tarkastust en määrä Kohteet yhteensä Ammattikeittiöt ja ravintolat Ruokaravintola 1 1-2 31 Ruokaravintola, jolla on cateringtoimintaa 1 2-3 9 Kahvila, pizza-kebabravintola, 1 0-2 112 pikaruokaravintola, lounaskahvila Anniskeluravintola, muu tarjoilupaikka, 0,5-1 0 11 jakelukeittiö (ei ruuanvalmistusta) Pitopalvelut 1 1-2 19 Laitoskeittiöt (koulut, päiväkodit, sairaalat, 1 1-2 84 henkilöstöravintolat, pitopalvelu) Keskuskeittiöt (laitoskeittiö, joka toimittaa 1 2-3 17 ruokaa myös muualle) Myymälät ja myyntipaikat Kioski, pakatut tuotteet 1 0 Kioski, pakkaamattomia helposti 1 0-1 pilaantuvia elintarvikkeita (esim. jäätelökioski) Helposti pilaantuvat elintarvikkeet 1 0-2 44 myydään teollisesti pakattuina, raakapakastettujen leivinvalmisteiden paisto ja myynti, myymälä (ns. laatikkomyymälät) Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden 1 1-2 14 käsittely, palvelumyynti, ruoanvalmistus, myymälä < 100 m 2 Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden 1 1-2 13 käsittely, palvelumyynti, ruoanvalmistus, myymälä 100-1000 m 2 Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden 1 1-2 7 käsittely, palvelumyynti, ruoanvalmistus, myymälä > 1000 m 2 Säännöllinen tori- ja ulkomyynti Myyntipiste, jossa helposti pilaantuvien 1 0-2 25 elintarvikkeiden myyntiä ja/tai ruoanvalmistusta, jäätelökioski Muu myyntipiste, esim. kasvisten myynti 1 0 6 Torialue 1 0-2 12 Suuret yleisötapahtumat 1 18 Vihannesten käsittelylaitokset ja pakkaamot pakkaamo, jossa vähäistä kauppakunnostusta 1 0-1 23
8 pakkaamo, jossa vihannesten paloittelua 1 1-3 5 Eineskeittiöt ja ruokavalmistetehtaat 1 1-3 5 Leipomot, myllyt Ruoka- ja kahvileivän valmistusta, viljan 1 0-2 5 jauhatus Helposti pilaantuvien leipomotuotteiden 1 2-3 10 valmistusta (piirakat ja pasteijat), konditoriatuotteiden valmistusta Elintarvikkeiden valmistus Kalajalosteiden valmistus (<5000 1 0-1 kg/vuosi), savustus, marinointi, suolaus ym. Muu elintarvikkeiden valmistus 1 1-3 7 Elintarvikevarastot 1 0-1 12 Elintarvikekuljetukset 5-10 % 370 Laitokset Liha-alan laitokset Liha-alan laitos alle 1 milj. kg/vuosi 1 5 3 (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Liha-alan laitos 1-10 milj. kg/vuosi (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä Liha-alan laitos yli 10 milj. kg/vuosi (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Kala-alan laitokset Pieni, toiminnaltaan kapea-alainen ja osaaikaisesti 1 1 6 toimiva laitos Kala-alan laitos alle 500 000 kg/vuosi 1 5 15 (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Kala-alan laitos yli 500 000 kg/vuosi 1 5 7 (laitoksesta lähetettävien tuotteiden määrä) Maitoalan-laitokset Raakamaidon vastaanotto alle 2 milj. 1 4 2 l/vuosi Raakamaidon vastaanotto yli 2 milj. l/vuosi Muu maitoalan laitos (esim. pakkaamo, sulatejuustola, jäätelönvalmistaja) Muna-alan laitos Munapakkaamo alle 100 000 kg/vuosi 1 1 3 Munapakkaamo yli 100 000 kg/vuosi 1 1 1 Munavalmistelaitos 1 1 1 Varastolaitos 1 1 1
9 Suunnitelmallisen valvonnan osana vuoden 2009 aikana on tarkoitus tehdä muihin kuin laitoksiin yhteensä noin 450 perustarkastusta ja 220 lisätarkastusta. Laitoksiin tehdään yhteensä 40 perustarkastusta ja 80 lisätarkastusta. Suunniteltu laskennallinen elintarvikevalvontaan liittyvään tarkastustoimintaan käytetty resurssi on laitosvalvontaan 50 htpv ja muuhun kuin laitosvalvontaan 280 htpv. Toimijan vaihtumisilmoituksen yhteydessä tehdään kohteeseen suunnitelman mukainen perustarkastus ja hyväksytään omavalvontasuunnitelma. Näytteenotto Valvontasuunnitelman tulee sisältää arvion otettavista viranomaisnäytteistä. Näytteenottosuunnitelma sisältää riskinarviointiin perustuvat valvontanäytteet kohteissa sekä kunnan omat projektit (kartoitustutkimukset). Lisäksi suunnitelmassa on varauduttu kuluttajavalitusten perusteella tehtäviin tutkimuksiin, elintarvikkeista aiheutuvien terveysvaaratilanteiden tutkimuksiin, ruokamyrkytysten selvittämiseksi tarvittaviin tutkimuksiin sekä elintarvikevalvontaohjelmaan sisältyviin valvontaja seurantaohjelmiin ja hankkeisiin liittyvään näytteenottoon. Näytteenottosuunnitelma viranomaisnäytteille Kohde Näyte Mynämäki Kaupat Kaupassa jauhettu jauheliha Leipomot Gluteinittomat 1 Pitopalvelut tuotteet 1 Jäätelö- Irtojäätelö, kioskit Kebabpaikat Pizzeriat Ravintolat Ravintolat Kahvilat, Leipomot, Kalalaitokset pehmisjäätelö Pizzatäytteet, muut raakaaineet Puhtausnäytteet Uusikaupunki Vehmassalo Masku Laitila- Pyhäranta Yht. 4 4 1 2 4 15 1 1 1 1 10 1 1 1 1 2 5 5 2 2 16 5 4 4 2 2 17 Ravintolat, kahvilat ja leipomot 10 kohdetta / tarkastaja Lisäksi viisi kalahygienialaitosta Yhdestä kohteesta otetaan 3-5 näytettä. Näytteet otetaan koneista, laitteista, välineistä ja pinnoilta, jotka ovat suoraan kosketuksessa elintarvikkeeseen. Kunnan omat projektit: - Pitopalveluyritykset / gluteinittomat tuotteet - Ravintola, kahvilat, leipomot, kalahygienialaitokset / puhtausnäytteet Kunnan omat projektit tehdään kartoitustutkimuksena. Näiden osalta kunta maksaa näytteiden analysoinnin eikä näytteenotosta peritä toimijalta maksua. Muut otetut näytteet otetaan riskiperusteisesti ja laskutetaan taksan mukaan toimijalta.
10 Tutkimukset Näyte Tutkimukset Jauheliha Aerobiset mikro-organismit ja E-colit Kebabliha Aerobiset mikro-organismit ja E-colit Gluteinittomat tuotteet Gluteiini Jäätelöt Aerobiset mikro-organismit ja kolimuotoiset bakt. (30 C) Pizzatäytteet Aerobiset mikro-organismit ja E-colit sekä hiivat,homeet Puhtausnäytteet Kokonaisbakteerit Hygicultilla 2.2 Kemikaalivalvonta Kemikaalilain 7 :n perusteella kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle säädettyä säännöllistä valvontaa varten kunnan tulee laatia ja hyväksyä kemikaalilain valvontasuunnitelma siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja sekä palo- ja räjähdysvaaroja ehkäisevää. Valvonnan yleisistä tavoitteista ja sisällöstä on tarkemmat ohjeet STTV:n valtakunnallisessa kemikaalilain valvontaohjelmassa. Kemikaalilainsäädännön noudattamista valvotaan sekä kemikaalien valmistajien ja maahantuojien luona että vähittäismyyntipaikoissa. Valvonta kohdistetaan ensisijaisesti valmistajiin ja maahantuojiin. Kunnissa, joissa ei ole tällaisia toiminnanharjoittajia, valvonta toteutetaan vähittäismyyntipaikoissa. Kemikaalivalvonnan painopiste on edelleen vuonna 2009 valvontakohteiden päivittämisessä ajan tasalle ja rekisterien paikkansapitävyyden tarkistamisessa. Valvontakohteiden kartoittamiseksi kunnilla on käytössä keskushallinnon kemikaalivalvontaviranomaisen ylläpitämät rekisterit ja luettelot, joista löytyy tietoja kunnan alueella toimivista kemikaalien markkinoille luovuttamisesta vastaavista toiminnanharjoittajista. Valtakunnallisena painopistealueena vuonna 2009 on kuluttajakemikaalit. Valvontaa kohdistetaan valmistajiin ja maahantuojiin. Tämän lisäksi tehdään valvontaprojekti alueen halpaketjumyymälöihin. Vuonna 2009 osallistutaan myös valtakunnalliseen kemikaalivalvonnan valvontaprojektiin. Lääninhallitus toimittaa tarkemmat ohjeet valvonnan kohteesta ja hankkeeseen osallistutaan ohjeiden tultua ohjeiden mukaisesti.
11 Kemikaalilain mukaiset valvontakohdetyypit Kohdetyyppi STTV:n määrittelemä tarkastustiheys (krt/v) Valmistaja Va 1 Perus- ja ammattikemikaalin 0,2 valmistaja Va 2 Kuluttajakemikaalin 1 valmistaja Maahantuoja Ma 1 Ammattikemikaalien 0,2 maahantuoja Ma 2 Kuluttajakemikaalien 1 maahantuoja Vähittäismyynti VäMy 1 Erikoistumaton 0,2 vähittäismyymälä VäMy 2 Erikoismyymälät 0,3 VäMy 3 Halpamyymälät 1 Alueellinen kohdeluettelo ei ole päivän tasalla ja päivitystä jatketaan vuoden 2009 aikana. Valvontakohteita on alueella yhteensä noin 250-300 kohdetta. Kemikaalivalvontaan suunnitellaan käytettäväksi kaudella 2009 noin 20 htpv. 2.3 Terveydensuojelu Terveydensuojelulain mukaisen valvontatarkastuksen tavoitteena on selvittää terveysvaaran tai haitan esiintyminen, eli aiheutuuko toiminnasta terveyshaittaa tai esiintyykö sellaisia tekijöitä ja olosuhteista, joiden vuoksi terveyshaitta voi syntyä. Useimmat valvontakohteet ovat joko luvan- tai ilmoituksenvaraisia, jolloin terveydensuojeluviranomainen tekee hakemusta tai ilmoitusta koskevan päätöksen ennen kuin kohde tulee valvonnan piiriin. Pääsääntöisesti tämän jälkeen valvontakohde tulee suunnitelmallisen ja säännöllisen valvonnan kohteeksi. Toiminnanharjoittajan vaihtumisilmoituksen yhteydessä tehdään kohteeseen suunnitelman mukainen perustarkastus. Vuonna 2008 yhtenä yleisenä valtakunnallisena painopisteenä oli terveydensuojelun valvontakohteiden selvittäminen ja niiden riskinarviointi sekä suunnitelmallisen valvonnan käynnistäminen koko laajuudessaan. Tätä työtä jatketaan vuoden 2009 aikana. Talousveden valvonta nostetaan vuonna 2009 yhdeksi painopistealueeksi omassa valvontasuunnitelmassa. Alueella on useammassa vesilaitoksessa ongelmia sekä rakenteissa ja toiminnassa että laitosten omavalvonnassa. Vuoden 2009 aikana pyritään saamaan kaikki alueen vesilaitokset lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Vuoden 2009 aikana kartoitetaan alueella toimivat vesiosuuskunnat ja luetteloidaan uimarannat. Kaikista pienimmistäkin vesiosuuskunnista pyydetään ilmoitus, mikä sisältää yhteystiedot käyttäjistä. Isommille vesiosuuskunnille tehdään myös valvontaohjelma ( yli 50
12 asukasta tai 10³ vettä / pv). Kuntien omistamista uimarannoista saadaan hyväksymismenettelyn kautta luettelo, yksityiset pyritään luetteloimaan muulla tavalla. STTV:n ohje sosiaalialan laitosten ilmoitusvelvollisuudesta ilmestyi vuonna 2008 ja yksi valvonnan painopistealue viime vuonna oli päiväkodit, lastenkodit ja muut vastaavat lapsille tarkoitetut hoitopaikat. Vuonna 2008 alkoi myös hanke tarkastaa Laitilan ja Pyhärannan kuntien alueella sijaitsevat koulut ja oppilaitokset. Nämä molemmat hankkeet saatetaan loppuun vuoden 2009 aikana siten, että kaikkiin kohteisiin on tehty vähintään yksi tarkastus. Vuoden 2009 uusina painopistealueina on parturikampaamot, kauneushoitolat ja jalkahoitolat sekä yleiset kokoontumistilat. Kaikki kohteet lukuun ottamatta pieniä kotikampaamoja pyritään tarkastamaan. Hanke aloitetaan 2009 ja sitä jatketaan tarvittaessa vuodelle 2010. Kaikkien kuntien sisäilmatyöryhmät tullaan päivittämään vuoden 2009 aikana. Terveydensuojelulain mukaiset valvontakohdetyypit ja arvio niiden lukumäärästä TOIMINTAAN LIITTYVIEN KOHTEIDEN LUKUMÄÄRÄT (NOIN) Vesilaitokset 9 Uimahallit, valvottavat uima-altaat ja kylpylät 8 Uimarannat 41 Koulut ja päiväkodit 90 Hautausmaat 18 Pieneläinhautausmaat 2 Julkiset huvi- kokoontumis- tai majoitushuoneistot 135 Leirintäalueet 7 Maatilamatkailu 10 Vanhainkodit, perhekodit, palvelutalot 37 Kauneushoitolat, parturikampaamot 102 Kuppaus + lävistys 2 Kuntosalit 16 Muu liikuntatila 1 Tatuointiliikkeet 1 Yhteensä 479 Näytteenotto Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Näiden osalta toimitaan säädösten määräämällä tavalla.
13 Näytteenottosuunnitelma viranomaisnäytteille Kunnalliset vesilaitokset Valvonta (sisältää näytteenoton) Kustavin vesilaitos Laitilan vesilaitos Valvontatutkimusohjelman mukaisesti Maskun vesilaitos Mynämäen vesilaitos Pyhärannan vesilaitos Taivassalon vesilaitos Uudenkaupungin vesi Vahdon vesilaitos Vehmaan vesilaitos Yleiset uimarannat Uimakauden aikana Suuret uimarannat, yli 100 4 kertaa / uimakausi kävijää päivässä pienet uimarannat, alle 100 1 kerta / kuukausi kävijää päivässä talviuimapaikat 1 kerta vuodessa talvella Yleiset uimahallit Hotelli Aquarius Laitila Valvontatutkimusohjelman mukaisesti Hotelli Lännentie MS-keskus Mynämäki Tainiola-palvelutalo Uusikaupunki Veljeskoti Pienten yksiköiden talousvedet, kerran kolmessa vuodessa asetus 401/2001 Suurilta uimarannoilta otetaan näyte noin kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua ja lisäksi vähintään kolme näytettä uimakauden aikana. Valvontanäytteen perusteella edellytetyt uusintanäytteet ja niiden ottoon käytetty aika ei sisälly edellä esitetyn valvontatutkimusohjelman mukaiseen suunniteltuun valvontaan, vaan uusintanäytteenottoon käytetystä ajasta sekä muodostuneista matka- ja lähetyskustannuksista peritään erillinen taksan mukainen näytteenottomaksu. Perusnäytteenoton yhteydessä tehdään pääsääntöisesti myös tarkastus. Tarvittava laskennallinen lisäresurssi näytteidenoton yhteydessä tehtävistä lisätarkastuksista muun suunnitelmallisen terveydensuojelun valvonnan lisäksi on noin 10 htpv vuodessa. Vesilaitosvalvontaan suunnitellaan käytettävän 45+10 htpv, uimarantojen valvontaan 27 htpv ja muuhun terveydensuojelulain mukaiseen valvontaan 26 htpv, eli yhteensä 108 htpv.
14 2.4 Tupakkalain valvonta Tupakkalaissa säädetään toimenpiteistä, joilla pyritään tupakointia vähentämällä ehkäisemään niiden terveysvaarojen ja -haittojen syntymistä, joita tupakointi aiheuttaa tai joiden syntymisalttiutta se lisää. Lain tarkoituksena on vähentää ympäristön tupakansavulle altistumista kaikissa ikäryhmissä. Vuoden 2008 aikana käynnistettiin säännölliseen valvontaan tulevien tupakkalain mukaisten valvontakohteiden selvittäminen ja kohteiden riskinarviointi. Osa kohteista on sellaisia, joilla ei ole ilmoitus- tai hyväksymismenettelyä. Kohderekisterin täydentämistä ja riskinarviointia jatketaan vuoden 2009 aikana. Yhtenä valvonnan painopisteenä suunnitelmakaudella on vähentää alle 18-vuotiaiden ympäristön tupakansavulle altistumista ja alaikäisten tupakan saatavuutta. Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipaikkojen valvontaa kohdennetaan ensisijaisesti alle 18- vuotiaille oppilaille tarkoitettujen oppilaitosten, harrastus- ja kerhotilojen ja muiden alle 18- vuotiaiden suosimien paikkojen läheisyydessä sijaitseviin tupakanmyyntipaikkoihin. Pyrkimys on vähentää alaikäisten tupakoinnin aloittamista ja tupakkatuotteiden saatavuutta sekä tupakoinnin houkuttelevuutta. Valvontaa kohdistetaan myös alaikäisiin suunnattuun mainontaan. Huomiota kiinnitetään myös 1.6.2007 voimaan tulleen tupakkalain aiheuttamien muutosten valvontaan. Valvontakohteina ovat siirtymäajan saaneet ravintolat ja sellaiset ravintolat, joissa on rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymä erillinen tupakointitila sekä täyskiellon saaneet ravintolat. Tupakkatuotteiden vähittäismyynti muuttuu luvanvaraiseksi vuoden 2009 aikana ja kaikki toimijat joutuvat hakemaan luvan myyntitoiminnalle ja kunta pitämään vähittäismyynnin luparekisteriä. Kaikki määräaikaan 1.7.mennessä jätetyt lupahakemukset käsitellään ja niistä tehdään päätös vuoden 2009 aikana. Tupakkalain säännöllistä valvontaa pyritään tekemään osittain osana kohteeseen tehtävää muuta ympäristöterveydenhuollon valvontaa silloin kun se on mahdollista. Tupakkalain mukaiset valvontakohteet ja niiden suunniteltu tarkastustiheys Kohde Tarkastustiheys (suositus) Suunniteltu tarkastustiheys Aikaa (h)/ tarkastus Ravintolatupakointi 0,2-1 0,2 4 Myyntipaikat 0,2-1 0,2 2 Kokoontumishuoneistot 0,2 0,2 2 Koulut 0,2 0,2 2 Päiväkodit 0,2 0,2 2 Siirtymäajan saaneet 1 1 4
15 Tupakkalain mukaisia valvontakohteita on alueella noin 500. Vuoden 2009 aikana jatketaan kohdeluettelon päivitystä ja kohteiden riskikartoitusta. Päivitys tehdään osittain asiakirjojen perusteella, varsinainen tarkastustoiminta kohdennetaan valituille painopistealueille sekä sellaisiin kohteisiin, joissa joudutaan tekemään tarkastus jonkun muunkin lain perusteella. Tupakkalain mukaiseen suunnitelmalliseen valvontaan varataan resurssia vuonna 2009 noin 30 htpv. 2.5 Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Lääkelaissa on säädetty kunnalle tehtäviä nikotiinivalmisteiden lupa- ja valvontaviranomaisena. Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitetut itsehoitovalmisteet on luokiteltu lääkkeiksi ja niitä saadaan myydä valvotusti yli 18-vuotiaille. Nikotiinikorvaushoitovalmisteita voidaan ottaa myyntiin apteekkien lisäksi tupakkaa myyvissä kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoissa myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän luvan perusteella. Lääkelain mukaiset valvontakohteet ja niiden suunniteltu tarkastus Tarkastettava kohde Kohteiden lukumäärä Tarkastus Nikotiinivalmisteiden myyntipaikat 31 Elintarvike- ja/tai tuoteturvatarkastuksen yhteydessä, kun mahdollista. Loput erikseen Lääkelakiin perustuvaa nikotiinikorvaushoitovalmisteiden myyntiä valvotaan vuonna 2009 ensisijaisesti muun tarkastuksen yhteydessä niissä kohteissa kun se on mahdollista, muut kohteet tarkastetaan erikseen tarvittaessa. Kaikki kohteet ja niiden omavalvonta tarkastettiin vuonna 2008, joten vuonna 2009 nikotiinivalmisteiden myynnin valvontaan ei varata erikseen resurssia. 2.6 Tuoteturvallisuusvalvonta Kuntien tehtävä on valvoa alueellaan kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamista. Tuoteturvallisuusvalvonnan työnjaon mukaisesti kunnassa kannetaan päävastuu kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvonnasta, koska niiden valvonta on käytännössä mahdollista ainoastaan paikallistasolla. Valvonta kohdistetaan ensisijaisesti valtakunnallisesti määriteltyihin painopistealueisiin. Lähtökohdan riskien arvioimiselle muodostaa tieto valvontakohteista ja niiden tuntemus. Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuudesta ei sisällä palvelun tarjoajille tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta uusista palveluista. Lain 4 :n ilmoitusvelvollisuus koskee pelkästään vaaralliseksi todettuja palveluita ja tavaroita. Tietoja uusista palveluiden tarjoajista joudutaan hankkimaan muilla tavoilla. Joistakin palveluiden tarjoajista saadaan tietoja terveydensuojelulain nojalla sekä mahdollisesti muun lainsäädännön perusteella tehtävien ilmoitusten kautta. Tiedon saaminen uusista ja erityisistä suurempia riskejä sisältävien palveluiden tarjoajista ja heidän toimintansa turvallisuudesta edellyttää mm. tiedotusvälineiden, mainonnan ja internetin seurantaa. Valvontakohteiden kartoittamisessa
16 käytetään apuna oman paikallistuntemuksen lisäksi mm. tehtyjä ilmoituksia, aiempien vuosien tietojenkeruussa ilmoitettuja tietoja päivitettyinä sekä toimiala- ja yritysrekistereitä. Valtakunnallisen valvontaohjelman teemana on valvonnallisen otteen tehostaminen, jossa korostetaan palveluiden turvallisuutta ja jälkivalvonnan merkitystä. Tavoitteena on myös saada valvontayksiköissä tuoteturvallisuusvalvontaan erikoistuneita viranhaltijoita. Vuoden 2009 aikana jatketaan tuoteturvallisuusvalvonnan kohderekisterin ja kohteiden riskiluokituksen tekemistä. Osalle kohteista tarkastus voidaan tehdä pelkkien asiakirjojen perusteella, mikäli riskikartoitus pystytään näin luotettavasti esimerkiksi jo olemassa olevien dokumenttien perusteella tekemään. Tällä hetkellä rekisterissä on yhteensä vajaa 800 kohdetta, joihin laskennallisesti keskimääräisiä tarkastustiheyksiä käyttäen tuoteturvallisuusvalvonnan tarkastuksia pitäisi vuodessa tehdä noin 350 kappaletta. Vuonna 2009 tullaan tarkastamaan mahdollisimman moni kohde tavoitteena saada kohderekisteri mahdollisimman päiväntasaiseksi ja sellaiseksi, että kohteille pystytään tekemään riskikartoitus. Ne kohteet, joista ei ole mitään tietoja sekä uudet kohteet pyritään tarkastamaan vuoden 2009 aikana, muut kohteet vähintään kerran sen ajan kuluessa, mikä kuluttajavirastosta on annettu kyseisen kohdetyypin tarkastustiheydeksi. Lisäksi suunnitelmallisessa valvonnassa erityistä huomiota tullaan kiinnittämään tilanteisiin, joissa samalla toiminnanharjoittajalla on ylläpidettävänä useita samantyyppisiä tai luonteisia kohteita. Omavalvonnan merkitystä korostetaan ja laitteiden turvallisuus olisi pyrittävä varmistamaan jo hankintavaiheessa. Tarkastusten painopisteeksi otetaan kohteen kokonaisturvallisuus. Länsi-Suomen lääninhallituksen alueella yhteisenä tuoteturvallisuusvalvonnan projektina on vuonna 2009 talviuintipaikkojen (helmi-maaliskuu) ja skeittauspaikkojen (touko-elokuu) turvallisuus. Näihin osallistutaan lääninhallituksen ohjeiden mukaisesti. Lisäksi vuoden 2009 aikana tarkastetaan 10 uimarantaa ja alueen uimahallit sekä yleisötapahtumien yhteydessä olevat kiertävät tivolit.
17 Tuoteturvallisuusvalvonnan kohteiden lukumäärä ja laskennallinen valvontakäyntien tarve Valvontakohteet Valvontakäyntien tarve: tavanomainen vaihteluväli (lkm/ kohde/vuosi) Valvontakäyntien tarve: laskennallinen (lkm / kohde / vuosi) Kohteiden lukumäärä (kpl) Kuluttajapalveluiden (vastaavien) suorittajat / suorituspaikat Huvi- / perhepuisto / tivoli / 1 1 0 sirkus Kuntosali 0,5 1 0,75 15 Laskettelu- / snowtubing- / 1 2 1,5 1 mäkiautokeskus Leikkikenttä 0,5 1 0,75 150 Skeittauspaikka 0,2-1 0,5 2 Ohjelmapalveluyritys 0,3 1 0,65 17 Kiipeilykeskus / -seinä, muu 0,3 1 0,65 3 kuin ed. kohta Ratsastustalli / -keskus 0,5 1 0,75 14 Karting-keskus 0,5-1 0,75 0 Uimahalli / kylpylä / vastaava 1 2 1,5 8 Uimaranta 0,5 1 0,75 52 Talviuintipaikka 0,5 1 0,75 9 Yleisötilaisuus 0,2-1 0,5 13 Tatuointien ja lävistysten 0,3 1 0,65 1 tekijä Muut kuluttajapalveluiden 0,2 2 0,3 159 valvontakohteet Yhteensä 460 Kulutustavaroihin liittyvät valvontakohteet Kynttilätuotteiden valmistaja 0,3 1 0,5 4 Lelujen valmistaja 0,3 1 0,5 1 Kosmetiikan valmistaja 0,3 1 0,5 1 Muut valmistajat / 0,2 1 0,25 71 valmistuspaikat Maahantuojat / 0,1 1 0,25 2 maahantuojien varastot Myyntipaikat 0,1 0,5 0,2 222 Muut 0,1 1 0,2 20 Yhteensä 311 Kaikki yhteensä 765
18 Kuluttajaviraston ohjeellisia tarkastustiheyksiä ja arvioituja keskimääräisiä tarkastukseen käytettyjä aikoja käyttäen laskennallinen resurssin tarve olisi yhteensä noin 110 htpv. Vuoden 2009 aikana suunnitelmassa varataan resurssia tuoteturvallisuusvalvontaan 70 htpv. 2.7 Eläintauti- ja hyvinvointivalvonta Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) on valmistellut eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelman, joka on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa ja EY:n valvontaasetuksen mukaista alkutuotannosta alkavaa ja koko tuotantoketjun kattavaa monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa. Eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelma liittyy erityisesti eläinlääkintähuollon valvontaan Suomessa. Kunnallisesta ja yksityisestä eläinlääkintähuollosta sekä eläinlääkintähuoltoon liittyvästä valvonnasta ja hallinnosta säädetään eläinlääkintähuoltolaissa. Eläinlääkintähuoltolain lisäksi eläinlääkintähuoltoon kuuluvasta toiminnasta säädetään eläintautilaissa, eläinsuojelulaissa sekä elintarvikelaissa. Eläinlääkintähuoltolain 1 :n mukaan eläinlääkintähuollolla tarkoitetaan: - eläinten terveyden ja sairauksien hoitoa ja muuta eläinlääkärinavun antamista - lihantarkastusta ja maidontarkastusta - eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon ja eläintenpidon terveydellistä valvontaa ja tarkastusta - eläintautien vastustamista ja ennakolta ehkäisemistä - eläinsuojelua. Paikallistasolla eläinlääkintähuollon suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat kunta tai kuntayhtymä sen mukaan kuin eläinlääkintähuoltolaissa tai muussa laissa säädetään. Valtakunnallisen eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelman tavoitteena on esittää kootusti tietoa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontajärjestelmistä ja viranomaisille säädetystä valvontavelvollisuudesta ja toimivallasta. Ohjelmaan mukaan otettujen hankkeiden tavoitteena on tukea uuden lainsäädännön toimeenpanoa ja asetettuja keskeisiä kansallisia tavoitteita seuraavilla osa-alueilla: - eläinten terveys - eläinten lääkintä - eläinten merkitseminen ja rekisteröinti - EU:n sisämarkkinakauppa - vienti ja tuonti - eläinlääkinnällinen rajatarkastus - eläimistä saatavat sivutuotteet - eläinten hyvinvointi 2.7.1 Eläintautien valvonta Kunnaneläinlääkärin velvollisuuksiin kuuluu eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta kunnan alueella. Kunnaneläinlääkärin on alueellaan huolehdittava myös siitä, että eläintautien toteamiseksi tehdään tarvittavat tutkimukset sekä siitä, että tarvittaessa välttämättömin rajoituksin estetään eläintaudin
19 leviäminen. Kunnaneläinlääkärin on tiedotettava vastustettavan eläintaudin esiintymisestä alueellaan ensisijaisesti läänineläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri myös hyväksyy tai ottaa vastaan ilmoituksen toimialueellaan sijaitsevien tilojen liittymisestä tai eroamisesta joidenkin eläintautien vastustamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi toteutettavista terveysvalvontaohjelmista. Valmiuseläinlääkärit koulutetaan erityisesti helposti leviävien eläintautien torjuntatoimiin. Helposti leviävien eläintautien varalta on kansallinen valmiussuunnitelma, joka sisältää toimintaohjeet tautitapauksia epäiltäessä tai todettaessa. Eläintautien torjuntavalmiutta ja valmiussuunnitelman toimivuutta testataan ajoittain valmiusharjoituksin. Eläintautivalvonta pitopaikoissa tapahtuu normaalin kunnaneläinlääkärin sairaskäynnin aikana tai läänineläinlääkärin kunnaneläinlääkärille antaman määräyksen perusteella, eikä erillisiä tarkastuksia eläintautien johdosta ilman epäilyä pitopaikoissa tehdä lukuun ottamatta terveysvalvontaohjelmiin ohjelmakohtaisesti liittyviä tarkastuksia. Vastustettavien eläintautien epäilytilanteissa kunnaneläinlääkäri voi tehdä tilalle valvontakäynnin myös ilman läänineläinlääkärin antamaa erillistä toimeksiantoa. Kunnaneläinlääkärien alueellisesti järjestettävä päivystysjärjestelmä takaa sen, että eläinlääkäri on tavoitettavissa. Kunnaneläinlääkäri ilmoittaa tautiepäilystä edelleen läänineläinlääkärille. Useiden lakisääteisesti vastustettavien eläintautien valvonta perustuu tautiepäilyn perusteella otettavien näytteiden tutkimuksiin. Joidenkin vastustettavien tautien osalta merkittävä osa näytteistä otetaan teurastetuista eläimistä. Joidenkin tautien osalta tautivalvonta toteutetaan riskinarvioinnin perusteella vuosittaisin satunnaisotannoin. Kunnaneläinlääkäri huolehtii tarvittavasta näytteenotosta tiloilla saatuaan asiasta läänineläinlääkärin määräyksen. Joidenkin merkittävien tautien osalta toteutetaan vuosittain samankaltaisina toistuvia valvontaohjelmia. Tuotantoeläinten terveyttä valvotaan erikseen määriteltyjen vastustettavien eläintautien osalta vuosittaisin ohjelmin. Suomelle myönnetty virallinen tautivapaus tietyistä merkittävistä eläintaudeista edellyttää tautivapauden todentamista vuosittaisin otannoin. Otantoihin liittyvät näytteet ottaa yleensä kunnaneläinlääkäri läänineläinlääkärin määräyksestä. Joissain tapauksissa näytteet otetaan myös veri- tai elinnäytteinä teurastamoilla, jolloin näytteenotosta vastaa teurastamon tarkastuseläinlääkäri, tai maitonäytteinä tankkimaidosta. Tällöin kunnaneläinlääkäri valvoo näytteenoton toteutumista suunnitelman mukaisesti. Tuotantoeläimille toteutetaan useita terveysvalvontaohjelmia, joista osa on pakollisia. Pakollisten terveysvalvontaohjelmien toimeenpanoa tiloilla valvoo kunnaneläinlääkäri. Kunnaneläinlääkäri hyväksyy tai ottaa vastaan ilmoituksen toimialueellaan sijaitsevien tilojen liittymisestä tai eroamisesta joidenkin eläintautien vastustamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi toteutettavista terveysvalvontaohjelmista. Kunnaneläinlääkäri voi myös esittää läänineläinlääkärille tilan erottamista terveysvalvontaohjelmasta. Terveysvalvontaohjelmissa on kunkin valvontaohjelman osalta erikseen määritelty valvontakäyntien vuositasoinen määrä. Jokaiselle teurastettavalle eläimelle tehdään ennen teurastusta kliininen tarkastus elävänä eli ns. ante mortem -tarkastus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että teurastettavaksi lähetetään vain kliinisesti terveitä eläimiä. Teurastuksen osana tehtävän lihantarkastuksen tehtävänä on löytää sairauden merkkejä eläimistä ja varmistaa, että tuote kelpaa elintarvikkeeksi.
20 Kunnaneläinlääkäri vastaa toimenpiteistä muualla kuin niissä teurastamoissa, joissa on valtion palkkaama tarkastuseläinlääkäri. Elävien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden EU:n sisämarkkinakaupan valvonta on oleellinen osa eläintautivalvontaa, sillä mahdollinen eläintautien leviäminen Suomeen tapahtuisi juuri näiden kautta. Kunnaneläinlääkärit toimeenpanevat alueellaan sekä sisämarkkinakaupan tuonnin että viennin valvontaan liittyvät toimeenpanotehtävät. Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonnan valvontaviranomaisia kunnissa ovat kunnaneläinlääkärit, jotka hyväksyvät ja valvovat heille valvottavaksi säädettyjä sivutuotealan laitoksia ja osallistuvat MAVAn ja tarvittaessa myös läänineläinlääkäreiden suorittamiin laitostarkastuksiin. Kunnaneläinlääkäreille kuuluu lisäksi tehdä tarkastuskäyntejä toimialueensa muihin paikkoihin, joissa sivutuotteita käsitellään, kerätään, kuljetetaan, käytetään tai hävitetään. Kunnaneläinlääkärit myös hyväksyvät teknisten tuotteiden varastointilaitokset, tilarehustamot, tilakohtaiset polttolaitokset ja osa teknisistä laitoksista. Käsittelemättömien sivutuotteiden käyttö on sallittua joidenkin tiettyjen eläinten ruokintaan. Tällaisia ovat mm. luonnonvaraiset eläimet, eläintarhaeläimet ja sirkuseläimet. Näihin tarkoituksiin sivutuotteita käyttävän toimijan on pidettävä sivutuotteiden käytöstä kirjaa ja ilmoitettava toiminnastaan asianosaiselle kunnaneläinlääkärille, joka tarvittaessa käy tarkastamassa kirjanpidon ja sivutuotteet ennen niiden käyttöä. Kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa toimialueellaan vastaanottamistaan ilmoituksista. Syrjäisellä alueella tarkoitetaan aluetta, jossa raatoja ja tiettyjä muita sivutuotteita saa haudata maahan säädettyjä vaatimuksia noudattaen. Hautaamisesta on pidettävä kirjaa ja siitä on ilmoitettava etukäteen paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa toimialueellaan vastaanottamistaan ilmoituksista. 2.7.2 Eläinten hyvinvointi Eläinsuojeluvalvontaa hoitavat paikallistasolla eli kunnassa eläinten pitopaikoissa kunnaneläinlääkärit, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavat viranhaltijat (terveystarkastajat) sekä poliisi. Eläinkuljetuksia valvoo maanteillä pääsääntöisesti poliisi, mutta myös lääninhallituksella sekä kunnaneläinlääkärillä on oikeus tehdä eläinkuljetuksia koskevia tarkastuksia tietyin ehdoin. Valvontaa tehdään käytännössä sekä epäilyn perusteella tehtävinä tarkastuksina että ennalta suunniteltujen ohjelmien perusteella. Eläinten hyvinvointia koskevien direktiivien noudattamisen valvomiseksi tuotantoeläintenpitoyksiköihin tehdään niin sanottuja EUeläinsuojelutarkastuksia. Tarkastettavat tilat valitaan satunnaisotannalla tilarekisteristä ilman epäilyä eläinsuojelusäädösten rikkomisesta. Tarkastuksia tekevät lääninhallitusten määräämät kunnaneläinlääkärit. Tuotantoeläintiloille tehtävät EU-eläinsuojelutarkastukset laajenivat koskemaan kaikkia tuotantoeläimiä vuonna 2008 ja eläinsuojelutarkastuksia tehdään myös eläinkuljetuksiin sekä eläinten lastaus- ja purkupaikoilla että suoraan tien päällä. Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agricultural Policy, CAP) suorien tukien maksamisen edellytyksenä tuottajan tulee noudattaa ns. täydentävien ehtoja, joissa osana on eläinten hyvinvointi. Osana eläinten hyvinvointivalvontaa tehdään tiloilla täydentävien ehtojen ns. CAP-valvontaa.
21 Tarkastuksia voidaan tehdä myös ilman epäilyä sellaisiin paikkoihin, joissa toiminta edellyttää eläinsuojelulaissa tarkoitetun luvan hakemista lääninhallitukselta tai ilmoituksen tekemistä lääninhallitukselle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi eläintarhat ja -näyttelyt, eläinkaupat, pieneläinhoitolat ja suuret kennelit, sirkukset, riistaeläintarhat sekä ravi- ja ratsastustallit. Ilman epäilyä tarkastuksia saadaan tehdä myös eläinkilpailuihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Eläinsuojeluviranomaiset pyrkivät tarkastamaan luvan- ja ilmoituksenvaraiset toimijat (eläintarhat ja -näyttelyt, eläinkaupat, pieneläinhoitolat, riistaeläintarhat, suuret kennelit ja ravija ratsastustallit) noin kerran vuodessa. Sirkukset ja kiertävät eläinnäyttelyt tarkastetaan yleensä vähintään kerran vuodessa mutta käytännössä näytöskiertueiden aikana paikallisten kunnaneläinlääkäreiden ja/tai eläinsuojeluvalvojien toimesta useamminkin. Eläinten hyvinvoinnin, eläintautien ja eläinsuojelun valvontakohteet Säännöllinen valvonta ja tarkastus (kohteiden lukumäärä) Munintakanalat 102 Broilerkasvattamot 8 Broileremokanalat 7 Hautomot 6 Tuonti/vientikanalat 4 Kalkkunakasvattamot 4 Kalkkunaemotilat 1 Siitoskanalat, New Castle 2 Strutsitilat 1 Maidontuotantotilat 76 Seura- ja harraste-eläinten pitopaikat 33 Lammas- ja vuohitilat 3 Terveysvalvontasikalat 1 Kalanviljelylaitokset 11 Valvottavat hevostilat 2 Lihakarjat 18 ETU-palvelusopimussikalat 228 Terveydenhuoltosopimusnavetat 32 Sivutuotealan laitokset 1 Tilarehustamot 3 Tilakohtaiset polttolaitokset Teknisten tuotteiden varastointilaitokset Satunnaiset näytteenotot ja tarkastukset kpl tai htpv / vuosi Lintuinfluenssa 9 EU-salmonella 71 EU-eläinsuojelu 30 Vierasaine 19 Kalojen virustautien vastustusohjelma 11 Viranomaistodistukset (vienti) 1120 Eläinsuojelutyö 17 htpv
22 Muut eläintaudit (keskimäärin / vuosi) 15 htpv Valmiuseläinlääkäri 3 htpv Riistanlihan tarkastukset 25 EU-tarkastukset (keskimäärin / vuosi) 20 htpv Lääninhallituksen määräämiin valvontahankkeisiin osallistutaan ohjeiden mukaisesti soveltuvin osin. Vuoden 2009 aikana on tavoitteena saattaa päätökseen eläinlääkintähuollon yksikön sisäinen organisaatio ja tehtäväjako sekä mahdollisten kunnallisten yhteisvastaanottojen sijaintipaikat. Viranomaistyöt pyritään keskittämään valvontaeläinlääkärille ja tuotantoeläinten hoito turvaamaan laadukkaasti sekä päiväpraktiikassa että päivystysaikana huomioiden koko elintarvikeketjun pellolta pöytään ajattelu ja alkutuotannon merkitys elintarvikeketjulle sekä eläintautien ja zoonosien praktiikkaan liittyvä valvontavastuu. Eläinlääkintähuollon organisointi yksikössä riippuu uuden eläinlääkintähuoltolain vaatimuksista ja viranomaiseläinlääkärin viran kustannusten jaosta kunnan ja valtion kesken. Uusi eläinlääkintähuoltolaki pitäisi tulla voimaan vuoden 2009 aikana. 3. Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastuksella tarkoitetaan valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti tekemää valvontakohteen tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimustenmukaisuus. Tarkastukset voivat sisältää myös näytteiden ottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan tai siellä valmistettavien tuotteiden taikka tarjottavien palveluiden terveyshaittojen, turvallisuuden ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi. Tarkastus voi sisältää useiden edellä mainittujen ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä. Tarkastusaikaan vaikuttaa tarkastuksen sisällön laajuus ja tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuspöytäkirjan laatiminen. Eri lakien mukaisten tarkastusten yleiset sisällöt Elintarvikevalvonta Tarkastuksen yleinen sisältö Minkä tahansa näkökohdan tutkiminen sen toteamiseksi, onko kyseinen näkökohta vaatimusten mukainen Ilman ennakkovaroitusta aina kun mahdollista
23 Kemikaalivalvonta Terveydensuojelun valvonta Tupakkalain valvonta Nikotiinivalmisteiden myynti Tuoteturvallisuusvalvonta Eläintauti- ja hyvinvointivalvonta Ei yleensä voi kattaa koko yrityksen toimintaa, kohdistuu johonkin tiettyyn osaan. Säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti Valvontakohteen vaatimustenmukaisuuden arvioiminen Yleensä tarkastuksista ilmoitetaan ennakkoon Terveysvaaran tai haitan esiintymisen selvittäminen Aistinvaraista tarkastelua ja arviointia, tarvittaessa mittauksia ja näytteenottoa Kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuuden arvioiminen Kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuuden arvioiminen Tarjotun palvelun tai tavaran turvallisuuden arvioiminen Tautien esiintymisen tutkiminen, toiminnan ja olosuhteiden vaatimustenmukaisuuden arvioiminen. Yksityiskohtaiset tarkastusohjeet löytyvät laatukäsikirjasta kaikkien niiden tarkastusten osalta, joista se on tehty. Laatukäsikirjan työohjeosio kattaa kaikki tavallisimmat tarkastustyypit. Kirjallisten tarkastusohjeiden ja näytteenotto-ohjeiden lisäksi useita eri tyyppisiä tarkastuksia varten on tehty tarkastuslomakkeita ja tarkastuslistoja helpottamaan käytännön tarkastustyötä. Laatukäsikirjassa on lisäksi toimenpidekaaviot tärkeimmille prosesseille. 4. Valvontakohteiden / -kohdetyyppien riskiluokitus ja tarkastustiheydet Tarkastusten sisältö ja tiheys yksittäisten elintarvikehuoneistojen osalta riippuu arvioidusta riskistä, joka puolestaan on riippuvainen harjoitetun toiminnan laajuudesta ja laadusta. Määrittääkseen valvontakohteen toiminnan laajuutta ja laatua on toimivaltaisen viranomaisen arvioitava kohdetta, siellä harjoitettavaa toimintaa, omavalvontaa ja tuotantomääriä sekä otettava huomioon se, kuinka toimija on aikaisemmin noudattanut lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun valvontakohteiden tarkastustiheyttä määriteltäessä otetaan huomioon toimialakohtaisessa valtakunnallisessa valvontaohjelmassa valvontakohdetyypille määritelty riskiluokka. Myös kemikaalivalvonnan, tuoteturvallisuusvalvonnan ja tupakkavalvonnan kohteiden tarkastustiheys tullaan määrittelemään valtakunnalliseen valvontaohjelmaan perustuen. Elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun valvontakohteiden riskinarviointi on tehty TerveKuu valvontaohjelmalla. Tarkastaja antaa kohdekohtaisesti jokaiselle valvontaohjelman mukaiselle tekijälle riskiluvun. Yhteenlaskettuun kokonaisriskilukuun perustuen ohjelma määrittää kohteelle ohjeellisen tarkastustiheyden. Lopullista tarkastustiheyttä määriteltäessä otetaan huomioon kohteen vuosittainen toiminta-aika ja kunkin kohdeluokituksen sisällä aiemmasta valvonnasta saatu tieto.
24 5. Valvontamenetelmät ja kirjanpito Valvonta-asetuksessa säädetään valvontamenetelmistä, joita viralliseen valvontaan liittyvissä tehtävissä käytetään. Näitä ovat mm. omavalvontajärjestelmän arviointi, tarkastustoiminta, seuranta, henkilöstön haastattelut sekä toimijan mittaustulosten lukeminen ja todentaminen viranomaisen omien laitteiden avulla. Oleellista menetelmien valinnassa on, että viranomainen voi valitsemillaan valvontamenetelmillä perustellusti varmistua siitä, että elintarvikelainsäädännön vaatimukset valvontakohteessa täyttyvät. Todetessaan seikkoja, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia, on valvontaviranomaisen annettava toimijalle ohjeita ja kehotuksia epäkohtien poistamiseksi. Viranomaisen on seurattava, että toimija poistaa epäkohdat ja tarvittaessa ryhdyttävä hallinnollisiin pakkokeinoihin epäkohtien korjaamiseksi. Valvontakirjanpito sisältää huoneistonhyväksyntään ja ilmoituksen käsittelyyn liittyvät asiakirjat, tarkastuksista laadittavat tarkastuskertomukset, neuvotteluista pidettävät muistiot, viranomaisnäytteiden tutkimustulokset, arviointiraportit sekä viranomaisen muista toimenpiteistä kirjaamat asiat, kuten esimerkiksi mahdollisten puheluiden ajankohdat ja niissä käsitellyt asiat. Tarkastuksista laaditaan pääsääntöisesti aina tarkastuskertomus, johon kirjataan valvonnan tarkoitus, käytetyt menetelmät, valvonnan tulokset sekä tarvittaessa asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimenpiteet. Tarkastuskertomuksesta annetaan jäljennös tarkastuskohteelle. Viranomainen säilyttää kirjanpidon siten, että se voidaan antaa pyydettäessä toisen valvontaviranomaisen tai auditoijan tarkastettavaksi. Vuoden 2009 aikana on yksikön sisäisen hallinnon prosessien kehitystyössä tarkoitus erityisesti kiinnittää huomiota päätösten ja muiden virallisten dokumenttien määräystenmukaiseen arkistointiin, vireille tulleiden asioiden ja asiakirjojen diariointiin sekä yksikön postituskäytäntöihin. 6. Terveysvaaratilanteet ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen Terveysvaaralla tarkoitetaan mitä tahansa biologista, kemiallista tai fysikaalista tekijää tai tilaa, joka saattaa vaarantaa elintarvikkeen turvallisuuden. Kunnan on selvitettävä alueellaan ilmenevät terveysvaaratilanteet, kuten ruokamyrkytykset ja muut elintarvike- ja vesivälitteiset vaaratilanteet. Tätä varten kunnan on laadittava toimintaohje ja varauduttava mahdollisesti tarvittavaan näytteenottoon ja tutkimuksiin. Kunta voi saada tiedon terveydelle vaarallisista elintarvikkeista mm oman alueensa viranomais- tai omavalvonnan tutkimustuloksista, kuluttajavalituksista tai Evirasta. Eviran lähettämiin RASFF-ilmoituksia koskeviin tiedusteluihin viranomaisen on reagoitava välittömästi selvittämällä, onko kyseisiä elintarvike-eriä tullut Suomeen. Valvontaviranomaisen on ilmoitettava lääninhallitukselle ja Eviralle todetuista terveysvaaroista sekä tarvittaessa sellaisista valvonnassa esille tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta elintarvikkeiden turvallisuuteen. Saatuaan ilmoituksen elintarvike- tai vesivälitteisestä ruokamyrkytyksestä tai sellaisen epäilystä viranomaisen on viipymättä toimitettava tapausta koskeva tutkimus. Ruokamyrkytystapausten keskeinen tavoite on sairastumisen aiheuttajan ja lähteen etsiminen. Epidemian tutkiminen tapahtuu kunnan kustannuksella ja talousarvioon on varattava rahaa