EUROOPAN PARLAMENTTI 2014-2019 Vetoomusvaliokunta 20.5.2015 2014/2253(INI) LAUSUNTO vetoomusvaliokunnalta oikeudellisten asioiden valiokunnalle 30 ja 31. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012 2013) (2014/2253(INI)) Valmistelija: Rosa Estaràs Ferragut AD\1060459.doc PE549.428v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
PA_NonLeg PE549.428v02-00 2/8 AD\1060459.doc
EHDOTUKSET Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. panee merkille, että unionin oikeuden täytäntöönpano ja saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä vaihtelee eri jäsenvaltioissa, mikä yhdistettynä kieliongelmiin, liialliseen byrokratiaan ja tiedon puutteeseen on tehnyt unionista kansalaisten kannalta vaikeaselkoisen; panee merkille, että kansalaiset, jotka haluavat elää, työskennellä tai harjoittaa liiketoimintaa toisessa jäsenvaltiossa, kohtaavat päivittäin erilaisia vaikeuksia, jotka johtuvat unionin oikeuden vaihtelevasta täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä; 2. muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi toimia perussopimusten valvojana; kehottaa komissiota jatkamaan unionin oikeuden soveltamisen aktiivista seurantaa, jotta varmistetaan sen oikea-aikainen ja asianmukainen täytäntöönpano ja saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä; 3. toteaa, että jotta voitaisiin parantaa unionin oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamista ja täytäntöönpanoa, komission olisi tehtävä unionin oikeuden noudattamisesta todellinen poliittinen painopiste kehittämällä vahvoja kumppanuuksia ja yhteistyötä kaikkien unionin lainsäädännön laatimiseen, täytäntöönpanoon ja sen valvontaan osallistuvien kesken ja erityisesti Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa; 4. toteaa, että oikeus vedota Euroopan parlamenttiin on yksi EU:n kansalaisuuden peruselementeistä, kuten on määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 227 artiklassa; toteaa, että tämä oikeus antaa tarpeellisia vaikkakin riittämättömiä välineitä, joilla voidaan lisätä kansalaisten osallistumista unionin päätöksentekoprosessiin, ja on keskeisessä asemassa mahdollisten porsaanreikien ja unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien rikkomusten tunnistamisessa ja arvioinnissa jäsenvaltioissa sekä niistä tiedottamisessa unionin toimielimille; korostaa edellä esitetyn perusteella vetoomusvaliokunnan erittäin tärkeää asemaa tehokkaana välittäjänä unionin kansalaisten, parlamentin, komission ja kansallisten parlamenttien välillä; 5. korostaa kansalaisten, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien keskeistä roolia valvottaessa puutteita siinä, miten jäsenvaltioiden viranomaiset saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat unionin oikeutta; toteaa, että parlamentille esitetyt vetoomukset sekä komissiolle esitetyt kantelut ja parlamentin jäsenten esittämät kysymykset ovat tässä suhteessa tärkeitä, sillä ne ovat ensimmäisiä merkkejä siitä, että unionin oikeuden täytäntöönpanossa on ongelmia, ja auttavat kiinnittämään huomion unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen ja mahdollisiin rikkomuksiin; 6. huomauttaa, että kansalaiset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja muut organisaatiot tekevät usein kanteluita komissiolle ja että vuonna 2013 komissio vastaanotti enemmän uusia AD\1060459.doc 3/8 PE549.428v02-00
kanteluita (3 505) kuin yhtenäkään edellisistä kolmesta vuodesta, niin että vireillä olleiden kantelujen määrä kasvoi noin 19 prosenttia; kehottaa komissiota parantamaan nykyisiä käytäntöjään ja tiedottamaan kansalaisille ripeästi ja asianmukaisesti toimista, joihin se on ryhtynyt heidän kantelujaan käsitellessään, mihin kuuluu myös ilmoittaminen ennalta kantelijalle, kun kantelun käsittely päätetään; 7. toteaa, että komissio kiinnittää entistä enemmän huomiota vetoomuksiin, mistä on osoituksena vetoomusten saama erityishuomio komission kahdessa viimeisessä vuosikertomuksessa; pitää tätä suuntausta myönteisenä ja toteaa, että komissio käyttää vetoomuksia tietolähteinä, joiden kautta se saa tietoa kansalaisten viranomaisiin ja myös Euroopan unioniin kohdistuvista valituksista ja mahdollisista unionin oikeuden rikkomuksista, jotka liittyvät lainsäädännön täytäntöönpanoon käytännössä; toteaa, että samanaikaisesti vetoomusvaliokunnan komissiolle tietopyyntöjen kera toimittamien vetoomusten määrä on lisääntynyt vastaavasti; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vastausten saaminen komissiolta lausuntopyyntöihin kestää usein pitkään; 8. panee myös merkille, että vetoomusvaliokunnassa tarvitaan rakentavaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, ja pyytää kulloisiinkin vetoomuksiin liittyviä jäsenvaltioita lähettämään edustajiansa valiokunnan kokouksiin; 9. panee merkille, että unionin kansalaisten tai jäsenvaltioiden asukkaiden jättämissä vetoomuksissa viitataan unionin oikeuden rikkomuksiin erityisesti perusoikeuksien, sisäasioiden, oikeuden, sisämarkkinoiden, terveyden, kuluttaja-asioiden, liikenteen, verotuksen, maanviljelyn ja maaseudun kehityksen sekä ympäristön aloilla; katsoo, että vetoomukset osoittavat, että unionin lainsäädännön puutteellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja riittämätön täytäntöönpano, jotka johtavat unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen, on edelleen yleistä ja laajalle levinnyttä; korostaa, että tämä vaatii enemmän toimia jäsenvaltioilta ja jatkuvaa seurantaa komissiolta; painottaa erityisesti sellaisten vetoomusten suurta määrää, joiden aiheena on vammaisten syrjintä ja heidän kohtaamansa esteet; 10. huomauttaa, että vuoropuhelu joidenkin jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa on edelleen vaikeaa, sillä ne ovat haluttomia antamaan pyydettyjä asiakirjoja tai selvityksiä; 11. pitää myönteisenä, että komissio on tuonut esiin vetoomuksen esittäjän merkityksen pyrittäessä löytämään unionin oikeuden rikkomuksia 1 ; 12. toteaa, että yksi komission tärkeimmistä painopisteistä on jo pitkään ollut ja olisi oltava jatkossakin se, että vähennetään myöhässä tapahtuvaa osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista; toteaa, että kansallisen lainsäädännön osaksi saatettavien direktiivien määrä oli pienempi vuonna 2013 (74) kuin vuonna 2011 (131); painottaa kuitenkin, että kansallisen lainsäädännön osaksi saatettavia direktiivejä oli enemmän vuonna 2013 (74) kuin vuonna 2012 (56); 13. huomauttaa, että vähäisestä määrästä huolimatta myöhässä tapahtuva direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on edelleen ongelma, joka rajoittaa kansalaisille koituvaa konkreettista hyötyä; toteaa, että vaikka direktiivien oikea-aikainen 1 COM(2012)0154. PE549.428v02-00 4/8 AD\1060459.doc
saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on edelleen suuri haaste useille jäsenvaltioille, Tanskalla, Latvialla ja Maltalla on ollut erittäin vähän kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisestä aiheutuneita rikkomustapauksia viimeisten kolmen vuoden aikana; 14. panee merkille, että viimeisimmät rikkomusmenettelyt kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisen vuoksi aloitettiin jo mainituilla ympäristön, terveyden ja kuluttajien oikeuksien, sisämarkkinoiden ja palvelujen sekä liikenteen aloilla; katsoo, että kun ongelmalliset alat on määritelty, komission ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että unionin oikeus saatetaan kattavasti ja ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikilla aloilla; 15. korostaa, että komission olisi seurattava tarkemmin direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ennen sen määräaikaa ja jos on olemassa myöhästymisen riski, selkeytettävä oikeuspuitteita näillä aloilla auttaakseen jäsenvaltioita parantamaan täytäntöönpanoa tavoilla, jotka tuovat kansalaisten jokapäiväiseen elämään konkreettista hyötyä; 16. toteaa, että unionin lainsäädännön saattaminen ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennaisen tärkeää unionin sujuvalle toiminnalle mutta niin on myös unionin oikeuden asianmukainen täytäntöönpano; painottaa, että hyvin usein puutteet ja epäjohdonmukaiset vaatimukset johtuvat siitä, että jäsenvaltiot saattavat unionin säädökset osaksi kansallista lainsäädäntöä eri tavoin; kehottaa näin ollen komissiota ottamaan käyttöön paremman arviointijärjestelmän, jolla tutkitaan, kuinka unionin sääntöjä sovelletaan käytännössä kaikilla tasoilla jäsenvaltioissa ja kuinka kansalaisille ja yrityksille annetaan mahdollisuus käyttää oikeuksiaan; 17. toteaa, että yhteensä 731 rikkomustapauksen käsittely päätettiin, koska jäsenvaltio oli osoittanut noudattavansa unionin lainsäädäntöä; toteaa, että vuonna 2013 unionin tuomioistuin antoi 52 tuomiota SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla ja että näistä tuomioista 31:ssä (59,6 prosenttia) jäsenvaltiot katsottiin syyllisiksi; huomauttaa näiden tilastojen mittasuhteiden osoittamiseksi, että tähän mennessä 3 274 rikkomusmenettelyssä (87,3 prosenttia) tuomio annettiin komission hyväksi; pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaikkien näiden tuomioiden varsinaiseen täytäntöönpanoon; 18. panee merkille, että viimeisimmät rikkomusmenettelyt kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisen vuoksi käynnistettiin vuonna 2013 ympäristön (168 menettelyä), terveyden ja kuluttajien oikeuksien (58 menettelyä), sisämarkkinoiden ja palvelujen (47 menettelyä) sekä liikenteen (36 menettelyä) aloilla; painottaa suoraa ja suhteellista yhteyttä vastaanotettujen vetoomusten määrän ja komission aloittamien rikkomusmenettelyjen määrän välillä; 19. panee merkille niiden rikkomustapausten korkean määrän vuonna 2013, joiden käsittely päätettiin ennen niiden siirtämistä unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi, ja että ainoastaan noin 6,6 prosenttia kaikista tapauksista päättyi tuomioistuimen päätökseen; pitää siksi tärkeänä jatkaa jäsenvaltioiden toiminnan huolellista seurantaa ottaen huomioon, että eräät vetoomukset koskevat ongelmia, jotka jatkuvat, vaikka asian käsittely on päättynyt; AD\1060459.doc 5/8 PE549.428v02-00
20. katsoo, että komission olisi keskityttävä tehokkaaseen ongelmanratkaisuun, toimivaan hallinnointiin ja ehkäiseviin toimenpiteisiin, mutta ehdottaa, että etsittäisiin myös uusia ajattelutapoja ja muita kuin muodollisia rikkomusmenettelyjä, joilla parannettaisiin unionin oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa; 21. panee merkille, että jäsenvaltioiden asteittainen siirtyminen EU Pilot -järjestelmän käyttäjiksi saatiin loppuun kesäkuussa 2012, kun Luxemburg ja Malta liittyivät mukaan, ja että sen jälkeen EU Pilot -menettely on toiminut täydessä laajuudessa kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että uusien EU Pilot -menettelyjen määrä on asteittain lisääntynyt kolmen viime vuoden aikana ja että EU Pilotilla on tähän mennessä saatu aikaan huomattavia tuloksia, erityisesti tiedonkeruussa ja kansalaisille huolta aiheuttavien tilanteiden korjaamisessa, kuten viiden viime vuoden aikana aloitettujen rikkomusmenettelyjen määrän väheneminen (2 900 menettelystä 1 300 menettelyyn) osoittaa; kehottaa kuitenkin jatkamaan tehokkaita toimia, jotta kansalaiset olisivat tietoisia EU Pilot -järjestelmästä; kehottaa komissiota ottamaan vetoomuksen esittäjät mukaan sellaisten EU Pilot -tapausten käsittelyyn, jotka saavat alkunsa vetoomuksista, jotta helpotetaan vuoropuhelua vetoomuksen esittäjien ja asianomaisten kansallisten viranomaisten välillä; ehdottaa, että lyhennetään määräaikoja kiireisiksi katsotuissa tapauksissa ja silloin kun komission olisi toimittava nopeasti; 22. suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot pyrkivät selvittämään rikkomustapauksia ilman tuomioistuinkäsittelyä EU Pilot -menettelyn avulla, mikä on johtanut muodollisten rikkomusmenettelyjen vähenemiseen; panee merkille, että edellä mainitun menettelyn oikeudellista asemaa on selkeytettävä ja että komission ja jäsenvaltioiden välillä tarvitaan hedelmällistä ja nopeutettua tiedonvaihtoa, sillä vastausten puuttumisella tai viivytyksillä tiedonkulussa jäsenvaltioilta komissiolle on vaikutusta myös vetoomusten käsittelyn tehokkuuteen vetoomusvaliokunnassa; 23. panee merkille, että tuomioistuin on huomauttanut, että [k]ansalliset toimielimet vastaavat [...] aiheuttamiensa vahinkojen korvaamisesta itse ja vain kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia varmistamaan sen, että näin tapahtuu 1 ; korostaa tästä syystä kansallisella tasolla käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen vahvistamisen merkitystä, sillä niiden avulla kantelijoilla on yleensä mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan suoremmin ja henkilökohtaisemmin 2 ; 24. toteaa, että tarvitaan enemmän avoimuutta, oikeudellista selkeyttä ja parempaa tiedon saatavuutta koko rikkomusmenettelyn ja sitä edeltävän menettelyn aikana EU Pilot -järjestelmän sekä Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta annetun vuosikertomuksen yhteydessä, erityisesti kantelijoiden suhteen; 25. pitää myönteisenä komission yksiköiden sitoumusta tehostaa tiedonvaihtoa vetoomusvaliokunnan kanssa ja toistaa pyyntönsä, jotka koskevat seuraavia asioita: (a) osapuolten välisen viestinnän parantaminen, erityisesti komission vastuulla olevien rikkomusmenettelyjen käynnistämisestä ja niiden etenemisestä, EU Pilot -menettely mukaan lukien, jotta parlamentilla on tarvittavat tiedot lainsäädäntötyönsä jatkuvaa 1 Ks. asiassa 175/84 annettu tuomio. 2 Ks. asiassa 175/84 annettu tuomio ja tähän liittyvät ehdotukset asiakirjassa COM(2012)0095. PE549.428v02-00 6/8 AD\1060459.doc
parantamista varten (b) toimet kaikkien mahdollisten merkityksellisten tietojen antamiseksi tutkimuksista ja rikkomusmenettelyistä vetoomusvaliokunnalle kohtuullisessa ajassa siten, että valiokunta voi vastata kansalaisten tiedusteluihin tehokkaammin (c) vetoomusvaliokunnan mietintöjen ja erityisesti niihin sisältyvien tulosten ja suositusten huomioon ottaminen komission tiedonantojen laadinnan yhteydessä ja valmisteltaessa lainsäädännön muuttamista; 26. pitää myönteisenä, että komissio hyödyntää entistä enemmän täytäntöönpanosuunnitelmia jäsenvaltioille suunnatun uuden lainsäädännön yhteydessä, sillä niiden avulla vähennetään riskejä, jotka kohdistuvat lainsäädännön oikea-aikaiseen ja asianmukaiseen täytäntöönpanoon, ja ennakoidaan ongelmia, jotka liittyvät saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiseen, minkä lisäksi ne vähentävät asiaa koskevien vetoomusten määrää; 27. toteaa komission unionin sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa koskevasta aloitteesta ( RET ), että komission on edistettävä kansalaisten, jäsenvaltioiden, yritysten ja laajemmin kansalaisyhteiskunnan kanssa sääntelyn toimivuudesta käytävää vuoropuhelua, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön laatu ja sosiaalisten näkökohtien huomioonottaminen ja se, että yhtä ihannetta ei edistetä muiden kustannuksella. AD\1060459.doc 7/8 PE549.428v02-00
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS Hyväksytty (pvä) 5.5.2015 Lopullisen äänestyksen tulos +: : 0: 27 0 3 Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) Margrete Auken, Beatriz Becerra Basterrechea, Alberto Cirio, Andrea Cozzolino, Pál Csáky, Miriam Dalli, Rosa Estaràs Ferragut, Eleonora Evi, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Peter Jahr, Rikke Karlsson, Notis Marias, Edouard Martin, Marlene Mizzi, Julia Pitera, Laurenţiu Rebega, Sofia Sakorafa, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka Anja Hazekamp, György Hölvényi, Jérôme Lavrilleux, Demetris Papadakis, Josep-Maria Terricabras, Ángela Vallina Paul Brannen, Norbert Lins, Dario Tamburrano, Martina Werner PE549.428v02-00 8/8 AD\1060459.doc