EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 17.12.2015 SWD(2015) 292 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja KOMISSION DELEGOITUUN ASETUKSEEN Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täydentämisestä säilytysyhteisöjen velvollisuuksien osalta {C(2015) 9160 final} {SWD(2015) 293 final} FI FI
1. JOHDANTO Yhteissijoitusyritysrahastoja markkinoidaan Euroopan lisäksi Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Yhteissijoitusyritysten varojen määrä on kasvanut tasaisesti vuosien aikana: varoja oli 5 694 miljardia euroa vuoden 2010 lopussa, 6 455 miljardia euroa vuoden 2013 lopussa ja 7 514 miljardia euroa vuoden 2014 lopussa. Yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä edellytetään, että kukin yhteissijoitusyritys nimeää säilytysyhteisön, joka on yleensä luottolaitos. Säilytysyhteisön tehtävänä on valvoa yhteissijoitusyrityksen ostamia omaisuuseriä, säilyttää niitä tai, jos säilytys ei ole mahdollista, pitää kirjanpitoa, jonka avulla todistetaan, että yhteissijoitusyritys omistaa kyseisen sijoitusomaisuuden. Yhteissijoitusyritysten säilytysyhteisöillä on myös useita valvontatehtäviä. Ne valvovat yhteissijoitusyrityksiä koskevien sääntöjen ja rahaston sijoitusrajojen noudattamista, seuraavat kassavirtoja eli varmistavat, että yhteissijoitusyritykselle kuuluvat sijoittajien rahat ja käteisvarat kirjataan oikein kyseisen yhteissijoitusyrityksen tileille (kassavirtojen täsmäyttäminen), varmistavat, että säilytysyhteisön osuusrekisteri vastaa rahastonhoitajan toimittamaa rekisteriä (osuuksien täsmäyttäminen), varmistavat, että yhteissijoitusyrityksen nettoarvo on laskettu sovellettavien sääntöjen mukaisesti, varmistavat, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien myynnissä, liikkeeseenlaskussa, takaisinostossa, lunastuksessa ja peruuttamisessa noudatetaan kansallista lainsäädäntöä ja rahaston sääntöjä (lakisääteinen valvonta). Merkittävimpiä yhteissijoitusyritysten säilytysyhteisöjä ovat suuret kansainväliset pankit tai niiden tytäryhtiöt. Edellä mainittujen palvelujen lisäksi säilytysyhteisöt tarjoavat säilytyspalveluja sijoitusrahastoille (yhteissijoitusyrityksille ja vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille). Säilytysyhteisöt tarjoavat myös lisäpalveluja (oheispalveluja), joita ovat muun muassa arvopapereiden lainaksi antaminen ja välitys sekä valuuttakaupat. Säilytystoiminto on ainoa säilytysyhteisön tehtävä, joka voidaan siirtää kolmansille osapuolille. Osapuolet, joille säilytystehtäviä on siirretty, ovat yleensä itse luottolaitoksia. Säilytystehtäviä siirtävät kolmansille osapuolille sellaiset säilytysyhteisöt, joiden verkosto ei kata tietyn sijoituskohteen sijaintipaikkaa. Yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö on velvollinen varmistamaan, että kullakin yhteissijoitusyrityksellä on säilytysyhteisö. Yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukaisesti säilytysyhteisön on oltava sijoittautunut samaan maahan kuin yhteissijoitusyritysrahasto. Yhteissijoitusyrityksiä koskevat säännöt eivät estä rahastonhoitajaa nimeämästä säilytysyhteisöä, joka kuuluu samaan konserniin. Käytännössä monet yhteissijoitusyritysten omaisuudenhoitajat ja säilytysyhteisöt kuuluvat samaan (pankki-) konserniin. Pankkikonserniin kuuluvat omaisuudenhoitajat erityisesti pienemmissä jäsenvaltioissa tai sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa on vähemmän yhteissijoitusyrityksiä, antavat yleensä suuren osan varoistaan samaan pankkikonserniin kuuluvan säilytysyhteisön säilytettäväksi. 2
Omaisuudenhoitajat, jotka eivät kuulu mihinkään pankkikonserniin, puolestaan antavat varat sellaisen säilytysyhteisön säilytettäväksi, joka ei myöskään kuulu tiettyyn konserniin. Yleensä niiden valitsema säilytysyhteisö on kansainvälinen pankki, jolla on suuri maantieteellinen säilytysverkosto. Viidennen yhteissijoitusyritysdirektiivin tarkoituksena on mukauttaa säilytysyhteisöjä koskevat vaatimukset vastaamaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista vuonna 2011 annettua direktiiviä. Yhdenmukaistaminen kattaa kaikki olennaiset näkökohdat, kuten säilytysyhteisöjen tehtäviä koskevat säännöt, säilytystehtävien siirtoon sovellettavat järjestelyt ja säilytettäviä varoja koskevan vastuujärjestelmän. Sääntöjen tarkoituksena on vähentää säilytysyhteisöjen toimintaan liittyviä muita kuin markkinariskejä. Sen vuoksi komission valtuudet antaa säilytysyhteisöjä koskevia delegoituja säädöksiä viidennen yhteissijoitusyritysdirektiivin mukaisesti vastaavat vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevassa direktiivissä vahvistettuja valtuuksia, lukuun ottamatta jäljempänä kuvattua kahta valtuutta. 2. ONGELMAN MÄÄRITTELY Yhteissijoitusyrityksiä koskevan uudistetun direktiivin (viides yhteissijoitusyritysdirektiivi) mukaisesti yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön on oltava joko kansallinen keskuspankki, direktiivin 2013/36/EU mukaisesti toimiluvan saanut luottolaitos tai muu oikeushenkilö, joka on saanut jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti toimivaltaiselta viranomaiselta luvan harjoittaa yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä tarkoitettuja säilytystehtäviä. Viidennessä yhteissijoitusyritysdirektiivissä säädettyjen valtuuksien tarkoituksena on antaa tarkempia tietoja säilytysyhteisöjen valvontatehtävistä, yhteissijoitusyrityksen varojen säilytystehtävien siirtoa koskevista järjestelyistä sekä vaatimuksesta, jonka mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön on toimittava toisistaan riippumattomasti. Yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä annetaan lisäksi komissiolle kaksi muutakin valtuutta eli valtuus määritellä 1) toimenpiteitä, joiden osalta säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmas osapuoli huolehtii maksukyvyttömyyssuojasta yhteissijoitusyrityksen varoille, sekä (2) riippumattomuutta koskeva vaatimus. Edellä esitetystä seuraa, että valtuudet koskevat kolmea erillistä yhteisöä: yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiötä, yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisöä sekä kolmansia osapuolia, joille säilytystoiminnot on siirretty. 3. TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN ANALYYSI Edellä mainittujen valtuuksien käytössä on otettu asianmukaisesti huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet. Yhteissijoitusyritysrahastoja myydään yhdentyneillä sijoitusrahastomarkkinoilla ammattisijoittajien lisäksi yksityissijoittajille kaikkialla EU:ssa. Sen vuoksi on välttämätöntä, että yhteissijoitusyritysten säilytysyhteisöihin sovelletaan yhtenäisiä sääntöjä. Yhteissijoitusyrityksiä koskevien sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten sijoittajat saavat samantasoisen suojan sijoittaessaan yhdenmukaistettuun yhteissijoitusyritysrahastoon. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että on olemassa sijoitusomaisuuden säilytystä säilytysyhteisön huostassa koskevat yhdenmukaiset säännöt. Myös yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön ja yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön / säilytystehtävää hoitavan kolmannen osapuolen väliseen suhteeseen sovelletaan yhtenäisiä 3
sääntöjä, jotta vältetään eturistiriidat, jotka voivat haitata yksityissijoittajien toimintaa eri puolilla EU:ta. Kansallisen tason toiminnalla ei saavutettaisi tavoiteltua tulosta, jolla varmistetaan yhdenmukainen sijoittajansuoja ja mahdollisten eturistiriitojen välttäminen yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön / kolmannen osapuolen välillä. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on tarkastellut kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat yhteissijoitusyrityksen rahastonhoitajan ja säilytysyhteisön välistä suhdetta. Tarkastelussa selvisi, että asiaa koskevat kansalliset säännöt vaihtelevat laajuudeltaan ja tarkkuudeltaan ja että joissakin tapauksissa käytössä ei ole lainkaan toimia, joilla pyrittäisiin varmistamaan kyseisten yhteisöjen keskinäinen riippumattomuus. Kansallisten lähestymistapojen moninaisuus selittää lainsäätäjien päätöksen antaa komission tehtäväksi määrittää tarkemmin ja yhdenmukaistaa säännöt, jotka koskevat yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön ja yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön / kolmannen osapuolen välistä suhdetta. 4. TAVOITTEET Ehdotettujen delegoitujen säädösten tavoitteena on 1) selventää järjestelyjä, joita noudattaen yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisö voi siirtää säilytystoimintoja varmistaakseen yhteissijoitusyrityksen omaisuuden säilytyksen, sekä 2) ehkäistä eturistiriidat yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön ja sen säilytysyhteisön tai säilytystehtäviä hoitavien organisaatioiden välillä. Vaikutustenarvioinnissa analysoidaan sijoittajariskiä, joka voi toteutua, jos omaisuuden hoitoa ja sijoitusomaisuuden säilytystä koskevia tehtäviä ei hoideta toisistaan riippumattomasti. Sama koskee järjestelyjä, joiden mukaisesti yhteissijoitusyrityksen sijoitusomaisuuden säilytys voidaan siirtää kolmannelle osapuolelle. Säilytystehtävää hoitavan kolmannen osapuolen valintaa sekä kyseisen osapuolen toiminnan jatkuvaa seurantaa koskevat säännöt ovat olennainen keino suojata kyseistä sijoitusomaisuutta tappioilta ja siten ehkäistä sijoittajille aiheutuvat haitat. 5. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Tehtävien siirtämistä koskevat järjestelyt Delegoidussa säädöksessä määritellään tarvittavat toimenpiteet, jotka yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön on toteutettava siirtäessään yhteissijoitusyrityksen sijoitusomaisuutta kolmannen osapuolen säilytettäväksi. Delegoidussa säädöksessä säädetään useista asianmukaista huolellisuutta koskevista toimista, joita on noudatettava osana tehtävien siirtämistä koskevia järjestelyjä koko niiden elinkaaren aikana ja jotka perustuvat vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevaan direktiiviin. Lisäksi delegoidussa säädöksessä on harkittu lisävaatimuksen käyttöönottoa yhteissijoitusyritysten sijoittajansuojan parantamiseksi. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi, yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi on suunnattu yksityissijoittajille. Yhteissijoitusyrityksiä koskevan sääntelykehyksen kannalta välttämättömäksi katsottu lisävaatimus (joka ei sisälly vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevaan direktiiviin) 4
oli velvoite hankkia riippumaton oikeudellinen lausunto yhteissijoitusyrityksen omaisuuden suojasta kolmannen osapuolen maksukyvyttömyyden tapauksessa. Tämä vaatimus on oikeasuhteinen, koska sitä sovelletaan ainoastaan silloin kun säilytystehtäviä hoitavalla kolmannella osapuolella on kotipaikka jossakin Euroopan unionin ulkopuolisessa maassa. Silloin kun tehtäviä siirretään unionin sisällä, käytössä ovat jo viidennen yhteissijoitusyritysdirektiivin mukaisesti jäsenvaltioille suoraan osoitetut säännöt, jotka koskevat sijoitusomaisuuden suojaamista maksukyvyttömyystapauksissa. Vaatimuksella riippumattoman oikeudellisen lausunnon hankkimisesta yhteissijoitusyrityksen omaisuuden suojasta säilytystehtäviä hoitavan organisaation maksukyvyttömyystapauksessa on pyritty varmistamaan, että yhteissijoitusyrityksen varoja ei voida jakaa kolmannen osapuolen velkojille niin kauan kuin tehtävien siirtämistä koskevat järjestelyt ovat voimassa. Kun otetaan huomioon, että monien yhteissijoitusyritysten sijoitusvarojen sijainti- ja säilytyspaikka on kolmansissa maissa, suunniteltua oikeudellista taetta pidetään ratkaisevan tärkeänä sijoittajansuojan kannalta. Vaihtoehto eli mahdollisuus laatia oikeudellinen lausunto yrityksen sisällä tarjoaisi vähemmän oikeusvarmuutta. Tämä johtuu siitä, että riippumattomilla asianajajilla ei ole eturistiriitoja ja he voivat sen vuoksi todeta, että tietyillä lainkäyttöalueilla, joille yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa varoja, ei huolehdita varojen erottamisesta ja maksukyvyttömyyssuojasta vaaditulla tavalla. Riippumaton toiminta Yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön ja sen säilytysyhteisön tai säilytystehtävää hoitavan kolmannen osapuolen riippumattoman toiminnan osalta delegoidussa säädöksessä oli valittava joko kyseisten organisaatioiden rakenteen täydellinen erottaminen toisistaan tai kummankin organisaation hallituksen ja valvontaelimen jäseniin liittyvät takeet. Rakenteiden täydellinen erottaminen toisistaan olisi merkinnyt sitä, että olisi kielletty joko 1) kaikenlainen ristiinomistus rahastoyhtiön ja sen säilytysyhteisön välillä tai 2) rahasto- tai sijoitusyhtiön ja sen säilytysyhteisön / säilytystehtäviä hoitavan kolmannen osapuolen kuuluminen samaan konserniin. Vaihtoehtoisesti voitaisiin säätää useista vaatimuksista, jotka koskevat rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön / säilytystehtäviä hoitavan kolmannen osapuolen hallitusten tai valvontaelinten kokoonpanoa. Ennen kaikkea vaihtoehtoinen ratkaisu kieltäisi kaiken päällekkäisyyden kummankin organisaation hallintoelimissä. Jos organisaatioilla on hallitus, joka on erillinen valvontaelimestä, päällekkäisyyden kieltämistä koskeva vaatimus olisi lievempi (sillä eturistiriitojen mahdollisuus on pienempi, jos organisaation hallitus ei hoida valvontatehtävää). Tässä vaihtoehdossa enintään kolmasosa valvontaelimen jäsenistä voisi olla samanaikaisesti myös toisen organisaation valvontaelimen tai hallituksen jäseniä. Jos rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö / säilytystehtävää hoitava kolmas osapuoli kuuluvat samaan konserniin, sovelletaan lisävaatimuksia. Näissä tapauksissa sovelletaan lisätakeita, jotta rahasto- tai sijoitusyhtiön jäsenet eivät voi käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa säilytysyhteisön / kolmannen osapuolen hallintoelimissä ja päinvastoin. Tällaisiin takeisiin sisältyisi myös sääntöjä, joiden mukaan vähintään kolmasosalla toisen organisaation hallituksen jäsenistä tai kahdella sen jäsenellä sen mukaan kumpi luvuista on pienempi ei saisi olla henkilökohtaisia tai sopimukseen perustuvia sidoksia toiseen organisaatioon. 5
Ristiinomistusta ja konsernia koskevan vaihtoehdon osalta sovellettaisiin lisäksi sääntöjä, jotka koskevat säilytysyhteisön valintaa ja takeita siitä, miten mahdolliset eturistiriidat samaan konserniin kuuluvien yritysten ja sidosyrityksen välillä hoidetaan. 6. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Velvollisuus hankkia riippumattomia oikeudellisia neuvoja sillä lainkäyttöalueella sovellettavasta maksukyvyttömyyslainsäädännöstä, jolla säilytystehtäviä hoitavalla kolmannella osapuolella on kotipaikka, ei aiheudu säilytysyhteisölle merkittävää rasitusta. Oikeudellisten neuvojen hankkiminen säilytystehtäviä hoitavan organisaation sijaintimaassa maassa, jossa sijoitusomaisuus sijaitsee sovellettavasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä on jo osa yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisöön sovellettavaa, asianmukaista huolellisuutta koskevaa vaatimusta. Riippumattomien oikeudellisten neuvojen hankkimisesta aiheutuu vain vähän lisäkustannuksia. Lisäkustannuksia voidaan myös vähentää hankkimalla tiettyä lainkäyttöaluetta koskevia neuvoja välittäjän (toimialajärjestön) kautta. Näin lausunnon hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin osallistuisivat useat järjestön jäsenet. Velvollisuus varmistaa organisaation hallitusten ja valvontaelinten riippumattomuus voi aiheuttaa jonkin verran kustannuksia, sillä kyseisiin elimiin on nimettävä uusia jäseniä, jotka eivät jo toimi toisen organisaation vastaavissa elimissä. Myös vaatimuksesta, jonka mukaan samaan konserniin kuuluvien rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön / kolmannen osapuolen on varmistettava, että vähintään kolmannes kummankin organisaation hallituksen jäsenistä (tai kaksi jäsentä) eivät ole sidoksissa joko toiseen organisaatioon tai konserniin, saattaa aiheutua lisäkustannuksia sitä kautta, että on nimettävä uusia jäseniä. Riippumattomien jäsenten nimeämisestä arvioidaan aiheutuvan kustannuksia vähintään 3,765 miljoonaa euroa 1. Nämä kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin toisessa arvioidussa vaihtoehdossa, jonka tarkoituksena oli toiminnan riippumattomuuden varmistaminen, eli kahden organisaation rakenteiden täydellinen erottaminen toisistaan. Rakenteiden erottaminen olisi ollut kalliimpaa, sillä se olisi edellyttänyt kaikkien konsernin sisällä säilytettävien varojen siirtämistä hyväksyttävälle säilytysyhteisölle, joka ei kuulu samaan konserniin. Vaikutustenarvioinnissa esitetään määrällisiä tietoja varoista, joita säilytysyhteisölle siirto koskisi noin kolmasosa EU:ssa säilytettävistä yhteissijoitusyritysten varoista, joita on yhteensä 8 biljoonaa euroa, sekä siirron yksittäisille toimijoille aiheuttamista kustannuksista. Erityisesti on huomattava, että useiden sidosryhmien komission yksiköille toimittamien tietojen perusteella yhteissijoitusyritysten varojen siirtäminen säilytettäväksi konsernin ulkopuolelle koskisi vähintään 2,5:tä biljoonaa euroa, joita tällä hetkellä säilytetään jonkin konsernin sisällä Euroopan unionissa. Tämä vastaisi vähintään 32:ta prosenttia eurooppalaisten yhteissijoitusyritysten varoista. Lisäksi rakenteellinen erottaminen vaikuttaisi kohtuuttoman paljon pienempiin jäsenvaltioihin tai sellaisiin jäsenvaltioihin, joiden yhteissijoitusyritysmarkkinat ovat pienemmät. Pienemmissä jäsenvaltioissa vähintään 56 prosenttia yhteissijoitusyritysten varoista on säilytyksessä konsernin sisällä. 1 Arvio perustuu Irlannin, Ranskan, Luxemburgin ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamiin lukuihin. Kyseisten maiden osuus yhteissijoitusyritysmarkkinoista on yli 80 prosenttia. 6
Pienempien jäsenvaltioiden toimijoille aiheutuisi lisäksi ongelmia varojen siirtämisestä rakenteellisesti erilliselle säilytysyhteisölle, sillä tarjolla ei välttämättä olisi paikallisia vaihtoehtoja (säilytysyhteisön ja rahaston kotipaikan on oltava samassa jäsenvaltiossa). Varojen siirtämisestä toiseen säilytysyhteisöön aiheutuisi kustannuksia vähintään 75 000 euroa jokaista siirrettävää miljardia euroa kohden. Koska siirrettäviä varoja on enemmän kuin 2,5 biljoonaa euroa ja jos oletetaan, että kustannukset kasvavat lineaarisesti, kokonaiskustannukset olisivat arviolta noin 187 500 miljoonaa euroa. 7. VAIHTOEHTOJEN VERTAILU Koska riippumattomien oikeudellisten neuvojen hankkimisesta aiheutuu vain vähän lisäkustannuksia ja koska kustannuksia voidaan myös vähentää hankkimalla tiettyjä lainkäyttöalueita koskevia neuvoja välittäjän (toimialajärjestön) kautta, etusijalle asetetaan vaihtoehto, joka edellyttää riippumatonta oikeudellista lausuntoa. Rahasto- tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön / kolmannen osapuolen riippumattoman toiminnan varmistamisessa organisaation hallituksen tai valvontaelimen riippumattomuuden vaatimuksesta aiheutuvat kustannukset verrattuna yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön ja yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön rakenteiden täydelliseen erottamiseen puoltavat edullisempaa valintaa. Valitut vaihtoehdot ovat oikeasuhteisia. Organisaation hallituksen tai valvontaelimen riippumattomuutta koskevan vaatimuksen etuna on omaisuudenhoitajien ja säilytysyhteisöjen rakenteiden täydelliseen erottamiseen verrattuna se, että pienemmät organisaatiot voivat jatkossakin tarjota sekä omaisuudenhoitoa että varojen säilytystä saman konsernin sisällä. Kuten vaikutustenarvioinnissa todetaan, pienemmät toimijat voivat usein ylläpitää tehokkaan säilytystoiminnan vähimmäismittakaavaa vain sen ansiosta, että konsernin omaisuudenhoitaja nimeää konserniin kuuluvan organisaation säilytysyhteisöksi. Jotta valitussa toimintavaihtoehdossa tulee varmasti otetuksi huomioon, että eturistiriitojen riski on pienempi silloin kun rahastoyhtiöt ovat valinneet säilytysyhteisön / säilytystehtävää hoitavan kolmannen osapuolen, joka ei kuulu samaan konserniin tai jolla ei ole sidosta rahastoyhtiöön ristiinomistuksen kautta, valitussa toimintavaihtoehdossa erotetaan toisistaan kolme skenaariota: Tilanne A: Rahasto- tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön / säilytystehtäviä hoitavan kolmannen osapuolen välillä ei ole sidossuhdetta, joka on seurausta yli 10 prosentin ristiinomistuksesta, eivätkä ne kuulu samaan konserniin: 1) Henkilö ei voi samanaikaisesti olla kummankin organisaation keskeisten elinten (hallitus ja/tai valvontaelin) jäsen. 2 Tilanne B: Rahasto- tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön / säilytystehtäviä hoitavan kolmannen osapuolen välillä on sidossuhde, joka on seurausta yli 10 prosentin ristiinomistuksesta, ja omaisuudenhoitajat ja säilytysyhteisöt / säilytystehtäviä hoitavat kolmannet osapuolet kuuluvat samaan konserniin: 2 Poikkeuksena on edellä vaihtoehdossa 1.2 mainittu tilanne (esim. jos organisaation hallitus ei hoida valvontatehtäviä). Siinä tapauksessa valvontatehtäviä hoitavan elimen jäsenistä enintään yksi kolmasosa voi olla toisen organisaation hallituksen tai valvontaelimen jäseniä tai työntekijöitä. 7
1) Henkilö ei voi samanaikaisesti olla kummankin organisaation keskeisten elinten (hallitus ja/tai valvontaelin) jäsen. 2) Säilytysyhteisön valintamenettelyt on dokumentoitava ja asetettava toimivaltaisten viranomaisten saataville sen osoittamiseksi, että konsernin jäsenen valinta perustuu objektiivisiin perusteisiin. 3) Menettelyt samaan konserniin kuuluvan kahden eri organisaation samanaikaisesta jäsenyydestä tai ristiinomistuksesta mahdollisesti aiheutuvien eturistiriitojen hoitamiseksi on dokumentoitava ja asetettava toimivaltaisten viranomaisten saataville. Tilanne C: Erityiset takeet, jotka koskevat ainoastaan samaan konserniin kuuluvia rahoitus- tai sijoitusyhtiöitä ja säilytysyhteisöjä / säilytystehtäviä hoitavia kolmansia osapuolia: 4) Kummankin organisaation valvontaelimeen (tai organisaation hallitukseen silloin kun hallitus hoitaa valvontatehtäviä) nimetyistä jäsenistä vähintään kolmasosan tai kahden jäsenen sen mukaan, kumpi luvuista on pienempi on oltava toisesta organisaatiosta aineellisesti ja henkilökohtaisesti riippumattomia. 8. SEURANTA JA ARVIOINTI Uusien sääntöjen noudattamisen seuranta sisällytetään osaksi yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin säännöllistä seurantaa, ja se toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa. 8