TAITEILIJOIDEN TYÖLLISTÄMISEDELLYTYKSIÄ JA SOSIAALITURVAA SELVITTÄVÄN TOIMIKUNNAN (TAISTO II) MUISTIO

TAITEILIJOIDEN TYÖLLISTÄMISEDELLYTYKSIÄ JA SOSIAALITURVAA SELVITTÄVÄN TOIMIKUNNAN (TAISTO II) MUISTIO

KUVAILULEHTI Julkaisija Opetusministeriö Julkaisun päivämäärä 18.10.2000 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittävä toimikunta (TAISTO II) Julkaisun laji Toimikunnan mietintö Puheenjohtaja Rauno Anttila Sihteerit Paula Karhunen Liisa Murto Katri Pallari Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm 12.10.1999 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittävän toimikunnan (TAISTO II) muistio Julkaisun osat Tiivistelmä Toimikunnan tehtävänä oli tehdä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla edistetään taiteilijoiden työllistymismahdollisuuksia ja poistetaan työttömyys- ja muuhun sosiaaliturvaan sekä verotukseen liittyviä ongelmia. Toimikunnan työ on jatkoa Taisto I -toimikunnan työlle ja siinä on hyödynnetty vuonna 1995 valmistuneen Taisto I -toimikunnan mietintöä (OPM 10:1995). Lisäksi toimikunta on koonnut tietoja taiteilijan asemasta kuulemalla mm. taiteilijajärjestöjä sekä käyttämällä hyväkseen viranomaisten selvityksiä. Toimikunnan työssä on pyritty löytämään sellaisia ratkaisumalleja, jotka olisivat yhteisiä useille taiteenaloille. Ehdotukset koskevat pääasiassa viranomaiskäytäntöihin liittyvää ohjeistusta sekä lainsäädännön tai sen soveltamisen muutoksia. Taiteilijoiden työllisyyskysymykset saivat toimikunnan työssä suuremman huomion kuin aiemmassa Taisto - toimikunnassa. Suurin osa toimikunnan käsittelemistä työllisyyteen liittyvistä asioista on taiteilijan ammatin ja työmarkkina-aseman erityispiirteisiin liittyviä. Lisäksi toimikunta on tehnyt taiteilijoiden yrittäjyyteen liittyviä ehdotuksia. Nämä koskevat mm. tiedotuksen ja yrityskoulutuksen lisäämistä. Sosiaaliturvan osalta toimikunta on keskittynyt eläke- ja työttömyysturvaan, mutta mietinnössä on myös asumistukea ja sairausvakuutusta koskevia ehdotuksia. Taiteilijoiden verotuksen osalta toimikunta ehdottaa mm. taiteilijoiden verotuskäsittelyn keskittämistä sekä, Taisto I -toimikunnan tapaan, menovaraus- tai tekijäntilimenettelyn säätämistä.

Avainsanat (asiasanat) taiteilija, työllisyys, yrittäjyys, verotus, eläke, sosiaaliturva Muut tiedot Sarjan nimi ja numero Opetusministeriön työryhmien muistioita 22:2000 ISSN 0359-761X ISBN 952-442-122-4 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus 90 Suomi Jakaja Kustantaja Yliopistopaino Opetusministeriö PRESENTATIONSBLAD Utgivare Utgivningsdatum 18.10.2000 Undervisningsministeriet Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Kommission för utredning av konstnärernas sysselsättningsförutsättningar och socialskydd (TAISTO II) Ordförande Rauno Anttila Sekreterare Paula Karhunen Liisa Murto Typ av publikation Betänkandet av en kommission Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Datum för tillsättandet av organet 12.10.1999 Dnr Katri Pallari Publikation (även den finska titeln) Betänkandet av kommissionen för utredning av konstnärernas sysselsättningsförutsättningar och socialskydd (TAISTO II) Publikationens delar Sammandrag Kommissionen hade till uppgift att lägga fram förslag till åtgärder med vilka sysselsättningsmöjligheterna för konstnärer kunde främjas och problem som hänför sig till arbetslöshetsskyd och annat socialskydd samt beskattning kunde

undanröjas. Kommissionens arbete utgör en fortsättning på det arbete som gjordes i Taisto I -kommissionen. Den tidigare kommissionens betänkandet från 1995 (UVM 10:1995) har utnyttjats i detta arbete. Dessutom har kommissionen samlat uppgifter om konstnärernas ställning genom att bl.a. höra konstnärsorganisationer samt genom att använda utredningar av myndigheter. I kommissionens arbete har man försökt finna sådana lösningsmodeller som skulle vara gemensamma för flera konstområden. Förslagen gäller huvudsakligen myndighetspraxis gällande utfärdande av anvisningar samt ändringar i lagstiftningen eller i tillämpningen av den. Frågor som gäller sysselsättningen bland konstnärer fick i kommissionens arbete större uppmärksamhet än i den tidigare Taisto -kommissionen. Största delen av de sysselsättningsfrågor som kommissionen behandlat gäller särdrag i konstnärens yrke och ställning på arbetsmarknaden. Kommissionen har dessutom lagt fram förslag som gäller entreprenörskap bland konstnärer. Dessa gäller bl.a. ökad information och företagsutbildning. I fråga om socialskyddet har kommissionen koncentrerat sig på pensions- och arbetslöshetsskyddet, men i betänkandet finns också förslag som berör bostadsbidrag och sjukförsäkring. I fråga om beskattningen av konstnärer föreslår kommissionen bl.a. att skattebehandlingen av konstnärer koncentreras samt, på samma sätt som Taisto I, att det bestäms om reservering i fråga om utgifter för inkomstens förvärvande eller ett förfarande med upphovsmannakonto. Nyckelord konstnär, sysselsättning, entreprenörskap, beskattning, pension, socialskydd Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Promemorior av undervisningsministeriets arbetsgrupper 22:2000 ISSN 0359-761X ISBN 952-442-122-4 Sidoantal Språk Pris Sekretessgrad 90 finska Distribution Förlag Universitetstryckeriet Undervisningsministeriet

Opetusministeriölle Opetusministeriö asetti 12.10.1999 toimikunnan, joka sai tehtäväkseen selvittää taiteilijoiden työllistymisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa. Toimikunnan tehtäväksi määriteltiin niiden työvoima- ja elinkeinopolitiikan esteiden kartoittaminen, jotka kohdistuvat taiteilijoihin. Lisäksi tehtävänä oli kartoittaa taiteilijoiden työttömyys- ja sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia. Toimikunnan tuli tämän kartoitustyön perusteella tehdä esityksiä sellaisiksi toimenpiteiksi, joilla edistetään taiteilijoiden työllistymismahdollisuuksia sekä poistetaan työttömyys- ja muuhun sosiaaliturvaan sekä verotukseen liittyviä ongelmia. Toimikunnan työ on osa hallituksen taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman valmistelutyötä. Opetusministeriö kutsui toimikunnan puheenjohtajaksi johtaja Rauno Anttilan opetusministeriöstä, varapuheenjohtajaksi puheenjohtaja Risto Ruohosen taiteen keskustoimikunnasta, sekä muiksi jäseniksi hallitussihteeri Maritta Hirven sosiaali- ja terveysministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Pasi Järvisen työministeriöstä, taidemaalari Kari Jylhän, teollinen muotoilija Hannu Kähösen, neuvotteleva virkamies Annukka Lehtosen kauppa- ja teollisuusministeriöstä, pääsihteeri Jarmo Malkavaaran taiteen keskustoimikunnasta, budjettineuvos Arto Merimaan valtiovarainministeriöstä, näyttelijä Susanna Ringbomin, suomentaja Kristiina Rikmanin ja ylitarkastaja Maritta Toivosen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ministeriö myönsi 11.4.2000 ylitarkastaja Maritta Toivoselle eron toimikunnan jäsenyydestä ja kutsui samalla hänen tilalleen ylitarkastaja Pasi Oravan sosiaali- ja terveysministeriöstä. Toimikunnan pysyviksi asiantuntijoiksi kutsuttiin ylitarkastaja Marja-Liisa Lindström Verohallituksesta, varatoimitusjohtaja Seppo Pietiläinen Eläketurvakeskuksesta sekä taiteilijajärjestö Forum Artisin puheenjohtaja, säveltäjä Harri Wessman. Näiden asiantuntijoiden lisäksi toimikunta kutsui asiantuntijoiksi hallitusneuvos Veikko Liuksian valtiovarainministeriöstä ja neuvotteleva virkamies Matti Halenin valtiovarainministeriöstä. Asiantuntija Marja-Liisa Lindströmin pyydettyä vapautusta tehtävästä 15.8.2000, toimikunta kutsui hänen tilalleen ylitarkastaja Merja Hartikka-Simulan. Toimikunnan sihteereinä toimivat tutkija Paula Karhunen, oikeustieteen kandidaatti Liisa Murto ja kulttuurisihteeri Katri Pallari. Toimikunnan tuli saada ehdotuksensa valmiiksi 31.5.2000 mennessä. Toimikunta sai neljä kuukautta lisäaikaa tehtävänsä suorittamiseen. Toimikunta otti nimekseen Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittävä toimikunta (TAISTO II). Toimikunta jakautui kolmeen työryhmään tehtäväksi saamiensa teemojen mukaisesti (työllisyys ja yrittäjyys, sosiaaliturva, verotus). Toimikunta kokoontui 12 kertaa ja kukin alaryhmä lukuisia kertoja. Toimikunta kartoitti tehtäväksi saamiaan kysymyksiä tutustumalla alan selvityksiin, viranomaiskäytäntöihin sekä lainsäädäntöön. Tämän lisäksi toimikunta järjesti taiteilijajärjestöjen toimihenkilöille seminaarin helmikuussa 2000 sekä kuulemistilaisuudet liitteessä 4 mainituille taiteilijajärjestöille toukokuussa 2000. Toimikunnan työllisyyttä ja yrittäjyyttä selvittänyt työryhmä kuuli liitteessä 2 mainittuja asiantuntijoita.

Mietintöön liittyy valtiovarainministeriötä edustaneen jäsenen Arto Merimaan lausuma (liite 1). Saatuaan työnsä valmiiksi toimikunta luovuttaa kunnioittavasti mietintönsä opetusministeriön käyttöön. Helsingissä 29.9.2000 Rauno Anttila Risto Ruohonen Pasi Järvinen Maritta Hirvi Kari Jylhä Hannu Kähönen Annukka Lehtonen Jarmo Malkavaara Arto Merimaa Pasi Orava Kristiina Rikman Susanna Ringbom Paula Karhunen Liisa Murto Katri Pallari

TAITEILIJOIDEN TYÖLLISTÄMISEDELLYTYKSIÄ JA SOSIAALITURVAA SELVITTÄVÄN TOIMIKUNNAN (TAISTO II) MUISTIO SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Taisto I-toimikunnan esitysten toteutuminen 3. Taiteenalat taustatietoja ja ongelmia 3.1. Elokuva 3.2. Kirjallisuus 3.3. Kuvataide 3.4. Näyttämötaide 3.5. Rakennustaide 3.6. Säveltaide 3.7. Taideteollisuus 3.8. Tanssitaide 3.9. Valokuvataide 3.10. Yhteenvetotilastoja 4. Työllisyys ja yrittäjyys 4.1. Taiteilijoiden työllisyyden ja työttömyyden ominaispiirteet 4.2. Taiteilijoiden työllistymisedellytysten parantaminen 4.2.1. Tiedotus ja työllistämishankkeet 4.2.2. Prosenttiperiaate 4.2.3. Koulutus ja työllisyys 4.2.4. Toimikunnan ehdotukset 4.3. Yrittäjyys ja yrittäjyyden edistäminen työllistymismahdollisuutena 4.3.1. Yrittäjyyden määrittelystä 4.3.2. Yrittäjyyden edistämisen tukipalvelut 4.3.3. Sivutoiminen yrittäjyys ja uusosuustoiminta 4.3.4. Osakeyhtiölain uudistus 4.3.5 Toimikunnan ehdotukset 5. Sosiaaliturva 5.1. Eläketurva 5.1.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 5.1.2. Eläketurvassa esiintyneet ongelmat 5.1.3. Toimikunnan ehdotukset 5.2. Työttömyysturva 5.2.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 5.2.2. Työttömyysturvassa esiintyneet ongelmat 5.2.3. Toimikunnan ehdotukset 5.3. Muu sosiaaliturva 5.3.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 5.3.2. Muussa sosiaaliturvassa esiintyneet ongelmat 5.3.3. Toimikunnan ehdotukset 5.4. Ylimääräinen taiteilijaeläke 5.4.1. Toimikunnan ehdotukset 5.5. Yhteenveto apurahan ja tekijänoikeustulon vaikutuksista

6. Verotus 6.1. Tulon ja menon jaksottaminen 6.1.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 6.1.2. Esiintyneet ongelmat 6.1.3. Toimikunnan ehdotukset 6.2. Matkakustannukset ja kustannuskorvaukset 6.2.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 6.2.2. Esiintyneet ongelmat 6.2.3. Toimikunnan ehdotukset 6.3. Tekijänoikeustulon verokohtelu 6.3.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 6.3.2. Esiintyneet ongelmat 6.3.3. Toimikunnan ehdotukset 6.4. Arvonlisäverotus 6.4.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 6.4.2. Esiintyneet ongelmat 6.4.3. Toimikunnan ehdotukset 6.5. Apurahojen verokohtelu 6.5.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 6.5.2. Esiintyneet ongelmat 6.5.3. Toimikunnan ehdotukset 6.6. Tulonhankkimiskustannusten vähentäminen 6.6.1. Nykytilanne ja voimassaoleva lainsäädäntö 6.6.2. Esiintyneet ongelmat 6.6.3. Toimikunnan ehdotukset 6.7. Verotuksen keskittäminen 6.7.1. Nykytilanne 6.7.2. Esiintyneet ongelmat 6.7.3. Toimikunnan ehdotukset 7. Yhteenveto ehdotuksista 8. Liitteet 1. Toimikunnan valtiovarainministeriötä edustavan jäsenen Arto Merimaan lausuma 2. Toimikunnan alaryhmien kokoonpano ja työskentely

3. Käytetyt lähteet ja kuullut asiantuntijat 4. Kuulemistilaisuuksiin kutsutut järjestöt 5. TeaterAlliansen 6. Tilastotietoja taiteilijaeläkkeistä 7. Kansainvälistä vertailutietoa 1. JOHDANTO Taiteilijoiden yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät kysymykset ovat 1990-luvun aikana olleet esillä valtionhallinnossa ja niitä on selvitetty niin tutkimusten kuin hallinnollisten raporttienkin avulla. Perusteellisin viimeksi mainituista oli viisi vuotta sitten luovutettu ns. Taisto (I) -toimikunnan mietintö (opetusministeriön työryhmien muistioita 10:1995). Nyt käsillä oleva mietintö on jatkoa tuolle työskentelylle. Syksyllä 1999 nimitetyn Taisto II -toimikunnan työn lähtökohtana on ollut ajatus siitä, että taiteilijoiden tulee olla tasavertaisessa asemassa suhteessa muihin kansalaisiin. Tarkoituksena ei siis ole ollut luoda tiettyä ammattiryhmää koskevia etuoikeuksia, vaan saattaa taiteilijat samaan asemaan kuin muutkin työmarkkinoilla toimivat. Se, että näin ei kaikilta osin ole ollut, on käynyt ilmi toimikunnan käytössä olleista dokumenteista. Taiteilija-ammatteihin liittyvät erityispiirteet saattavat aiheuttaa sen, että taiteilija jää väliinputoajan asemaan viranomaisten kanssa asioidessaan. Erityisesti kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden kohdalla on esiintynyt ongelmia tässä suhteessa. Näitä erityispiirteitä ovat mm. lyhyet tai satunnaiset työsuhteet ja vaihtelevat tulot, sivutoimet sekä työsuhteiden päällekkäisyys. Niin ikään erityisesti suomalaisia taiteilijoita koskeva erityispiirre on se, että taiteilijat saattavat työskennellä pitkiäkin aikoja verottoman apurahan turvin. Ongelmia syntyy usein esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa, sillä suomalainen sosiaaliturva ei ota riittävästi huomioon ns. epätyypillistä työntekoa, vaikka sellainen on yleistymässä muidenkin alojen työmarkkinoilla. Tässä mielessä ratkaisut taiteilija-ammattien suhteen voivat palvella laajemminkin työmarkkinoita, sillä ne nostavat esiin sellaisia ongelmia ja ratkaisumalleja, jotka koskevat myös muita epätyypillisiä työsuhteita ja ammatteja. Suomessa on perinteisesti lähdetty siitä, että kansallista taidetta tuetaan valtion toimenpitein. Näin halutaan vahvistaa kansallista kulttuurielämää sekä mahdollistaa taiteen ja kulttuurin saatavuus mahdollisimman laajalti. Pelkästään markkinaperusteinen toiminta ei näitä tavoitteita turvaa. Edellä mainituista syistä on katsottu, että taiteilija-ammattien erityispiirteet ja niiden aiheuttamat ongelmat edellyttävät myös erillisratkaisuja, vaikka kyseessä onkin määrällisesti pieni ammattiryhmä tai pikemminkin hyvin erilaisten ammattiryhmien kokonaisuus. Toimikunnan näkemyksen mukaan on tärkeää edistää taiteilijoiden ja teollisuuden kohtaamista. Taiteellisen työn keskeisempi rooli vientiteollisuudessa ja muussa yritystoiminnassa voi lisätä sekä taiteilijoiden työllisyyttä että yritysten taloudellista menestymistä niin kotimarkkinoilla kuin vientituotannossakin. Esimerkkejä tällaisista mahdollisuuksista on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään Muotoilupoliittiseen ohjelmaan, jossa esitetyt toimenpiteet tähtäävät sekä elinkeinoelämän menestykseen että taiteilijoiden työllistymiseen. Taisto II -toimikunta on jatkanut edeltäjänsä työtä, mutta osittain uusin painotuksin. Toimikunnan tehtäviin eivät tällä kertaa kuuluneet taiteilijoiden tukijärjestelmään liittyvät kysymykset. Näin ollen

apurahojen määrää tai riittävyyttä ei tässä raportissa käsitellä siitä huolimatta, että toimikunta on tietoinen apurahoituksen keskeisestä merkityksestä taiteilijoille. Työllisyyskysymykset ovat saaneet nykyisen toimikunnan työssä suuremman painoarvon, vaikka ne edelleenkin muodostavat taiteilijoiden osalta asiakokonaisuuden, johon hallinnollisin toimenpitein on vaikea puuttua. Osa toimikunnan käsittelemistä työllisyyteen liittyvistä asioista on ollut taiteilijan ammattiin ja työmarkkina-aseman erityispiirteisiin liittyviä, osa taas on aiheutunut niistä muutoksista, joita työmarkkinoilla on yleisesti tapahtunut. Taiteilijoiden sosiaaliturvakysymykset ovat olleet tämän toimikunnan työssä yhtä keskeisellä sijalla kuin aiemmankin Taiston. Erityisesti on kiinnitetty huomiota eläke- ja työttömyysturvaan. Toimikunta on pyrkinyt löytämään välineitä, joiden avulla tietoa taiteilija-ammateista voitaisiin lisätä sekä tehnyt sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseen liittyviä esityksiä. Näiden ehdotusten toteutuessa on mahdollista poistaa joitakin, usein hankaliksi koettuja tilanteita viranomaisten ja taiteilijoiden väliltä. Ohjeistuksella tai edes lainsäädännön muutoksilla ei kuitenkaan muuteta perusongelmaa, joka on se, että monien taiteilijoiden toimeentulo on alhainen. Tämän peruskysymyksen ratkaisemiseen ei Taisto -toimikunnalla ole ollut mahdollisuuksia. Verotuksen osalta käsillä oleva raportti keskittyy enemmän yksityiskohtiin kuin yleisiin linjoihin. Näitä verotuksen yksityiskohtia ovat mm. tulojen ja menojen tasaamiseen, taiteellisen työn kulujen vähentämiseen sekä verotuksen käytännön toteuttamiseen liittyvät kysymykset. Toimikunta on katsonut, että näiden yksityiskohtien ratkaisemisella voidaan parantaa taiteilijoiden asemaa. Myös verohallinnossa tuntuu olevan aikaisempaa enemmän halua yksilöidympään verokohteluun, joten taiteilijoiden verotuksen keskeisimpien epäkohtien poistamisesta on toivoa. Edellisestä Taisto -toimikunnasta poiketen nykyisen toimikunnan tehtäväksi on annettu myös taiteilijoiden "yrittäjyyden esteiden selvittäminen". Toimikunta keskusteli työskentelynsä aikana useaan otteeseen taiteilijoiden yrittäjyyteen liittyvistä kysymyksistä ja erityisesti siitä, sopiiko yrittäjyys taiteilijalle vai ei. Monet taiteilijat katsovat, että yrittäjyyteen liittyy liikevoiton tuottaminen. Yrittäjyydellä tarkoitetaan kuitenkin tässä raportissa samoin kuin sosiaaliturva- tai verotuslainsäädännössä vain sellaista työn tekemisen muotoa, joka ei tapahdu työsuhteessa eikä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Sen enempää sosiaaliturva- kuin verotuslainsäädäntökään ei liitä yrittämiseen ajatusta voiton maksimoinnista. Näin ollen Taisto II -toimikunta lähtee siitä ajatuksesta, että yritystoiminnalla tarkoitetaan vain yhtä työn tekemisen muotoa, eikä tähän käsitteeseen sisälly arvotuksia suuntaan tai toiseen, sen enempää kuin puuttumista taiteilijoiden työn sisältöönkään. Kokonaan toinen kysymys on se, onko yrittäjyys ratkaisu taiteilijoiden toimeentulo- ja työllisyysongelmiin. Jos taiteilija ei työllisty omassa työssään ei voida automaattisesti olettaa, että yrityksen perustaminen toisi taiteilijalle markkinat ja toimeentulon. Osalle taiteilijoista yrittäjyys kuitenkin on ja on aikaisemminkin ollut yksi mahdollisuus oman työn tekemiseen sekä itsensä ja mahdollisesti myös muiden työllistämiseen. Toimikunta katsoo, että on tärkeää lisätä tietoa ja neuvontaa näistä mahdollisuuksista. Pienyritystoiminnan tukimuotojen hyväksikäyttäminen voi avata joillekin taiteilijoille uusia mahdollisuuksia. Taiteilijoiden lisäksi tietoa taiteen ja yrittämisen välisten suhteiden monimutkaisuudesta tarvitsevat myös viranomaiset. Toimikunta on pyrkinyt löytämään keinoja, joiden avulla yrittäjämuotoinen toiminta voisi auttaa taiteilijaa hänen taiteellisessa työssään. Niin ikään pyrkimyksenä on poistaa yritystoiminnan mahdollisia esteitä. Samalla toimikunta kuitenkin toteaa, että keskeinen ongelma ei niinkään ole yrittäjyyden lainsäädännöllisissä esteissä vaan siinä, että suomalainen työmarkkinalainsäädäntö

tuntee vain kaksi työn tekemisen tapaa: yrittäjyyden tai palkkatyöntekijänä toimimisen. Useissa tapauksissa taiteilijat ovat jotakin tältä väliltä. Taisto -toimikunnan järjestämissä taiteilijajärjestöjen kuulemistilaisuuksissa viitattiin usein sosiaaliturva- ja verotusasioiden ohella myös taiteilijoiden määrällisesti laajaan koulutukseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin, lähinnä vajaatyöllisyyteen tai työttömyyteen. Tosiasia onkin, että taideala on houkutteleva ja koulutuspaikkoja on eri koulutusasteilla lisätty viime vuosina. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että toimeentulo- ja työllisyysnäkymät monilla taidealoilla ovat yhtä epävarmat kuin aiemminkin. Toimikunta on todennut olemassa olevan ongelman, mutta ei ole lähtenyt arvioimaan sen enempää koulutuksen määrää kuin sisältöäkään. Tämä tehtävä vaatisi sekä koulutuksen asiantuntemusta että väljempää työskentelyaikataulua kuin Taisto -toimikunnalla on ollut. Toimikunnan työssä on pyritty löytämään sellaisia ratkaisumalleja, jotka olisivat yhteisiä useille taiteenaloille. Näiden kaikille soveltuvien ratkaisujen löytäminen ei aina ole ollut helppoa, sillä toteamus "taiteenalat ovat erilaisia" ei ole pelkkä klisee. Niinpä sellaiset ratkaisut, jotka sopivat jollekin alalle, eivät sovi lainkaan toiselle tai ovat sille yhdentekeviä. Parannusehdotuksia on kuitenkin tehty niin kaikkia aloja kuin yksittäisiä taiteenalojakin koskien. Vaikka pyrkimyksenä on ollutkin ehdotusten mahdollisimman laaja kattavuus, tarvitaan myös painopisteitä ja sen tunnustamista, että jokin alue on huonommassa asemassa kuin muut. Taidepolitiikka on myös valintojen tekemistä. Toimikunta on saanut tehtäväkseen sosiaaliturvaan, verotukseen ja työllisyyteen liittyvien ehdotusten tekemisen asianomaisille viranomaisille. Taisto II -toimikunnan tehtävänä on kohdistaa ehdotuksensa niille viranomaisille, joiden toimivaltaan kyseiset asiat kuuluvat. Käsillä olevassa raportissa esitetyt lainsäädäntöön tai ohjeistukseen liittyviä ehdotukset eivät välittömästi vaikuta taiteilijoiden asemaan kuin vasta silloin, jos ja kun asianomaiset viranomaiset toteuttavat tässä tehdyt ehdotukset. Taisto II -toimikunta on kokoonpanoltaan hieman laajempi kuin edeltäjänsä. Nykyisessä työssä on pyritty selkeämpään hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön, mikä onkin hyvin perusteltua, sillä monet taiteilijoiden yhteiskunnalliseen asemaan liittyvistä ongelmista eivät ole niinkään kulttuuripoliittisia, vaan sosiaali-, työvoima- tai verotuspolitiikkaan liittyviä. Näiden alojen virkamiehet ovat tuoneet tärkeää asiantuntemusta toimikunnan työhön. Myös taiteilijoilla on ollut tässä toimikunnassa laajempi edustus kuin aiemmin ja heidän kauttaan taiteilijoiden yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät ongelmat ovat tulleet esille käytännön tasolla. Nyt julkistettava Taisto II -toimikunnan mietintö on tarkoitettu osaksi hallituksen taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman valmistelutyötä. Lipposen II hallituksen ohjelman mukaan kulttuuripolitiikan asemaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulee vahvistaa ja luovan toiminnan edellytyksiä kehittää tavoitteena moni-ilmeinen kansallinen kulttuuri. Taisto II -toimikunnan näkemyksen mukaan näitä edellytyksiä voidaan luoda ainakin jossakin määrin, mikäli tässä raportissa tehdyt ehdotukset toteutuvat. Toimikunnan työskentelyaika on ollut melko lyhyt, joten erillisiin selvityksiin tai tutkimuksiin ei ole ollut mahdollisuuksia. Niinpä toimikunta on tukeutunut pääasiassa olemassa olevaan materiaaliin sekä taiteilijajärjestöjen kuulemistilaisuuksista saatuun aineistoon. Työskentelyn tehostamiseksi toimikunta jakautui alaryhmiin tehtäväksi saamiensa teemojen (verotus, sosiaaliturva, työllisyys) mukaisesti. Näin päästiin perusteellisemmin paneutumaan kuhunkin asiakokonaisuuteen, mahdolliseen lisäaineistoon sekä tekemään valmistelutyötä ehdotuksia varten.

Alaryhmiä on ollut kaikkiaan kolme ja niiden kokoonpano ja käsittelemät asiat käyvät ilmi liitteestä 2. Käsillä oleva raportti on ryhmitelty taustaosuuden (luvut 1 3) jälkeen siten, että toimikunnan työn keskeiset teemat käsitellään omissa luvuissaan. Kukin asiakokonaisuus sisältää kuvauksen nykytilanteesta ja lainsäädännöstä, jonka jälkeen esitellään asiaan liittyvät keskeiset ongelmat sekä lopuksi toimikunnan ehdotukset. 2. TAISTO I -TOIMIKUNNAN ESITYSTEN TOTEUTUMINEN Oheiseen taulukkoon on koottu Taisto I -toimikunnan keskeiset ehdotukset, täsmennetty suunnitelma sekä nykyinen tilanne. Ehdotus Täsmennetty ehdotus/suunnitelma Tilanne 1. Ns. prosenttiperiaatteen toteuttaminen Vaihtoehdot: a. lisätään valtion rakennushankkeiden kokonaiskustannuksia vastaavasta määrärahasta erillisesti budjetoitu 1 % valtion taideteostoimikunnalle b. lisätään rakennuskustannuksiin 1 % osuus kokonaiskustannuksista, joka käytetään rakennuksen ja sen ympäristön taiteellisiin kustannuksiin Ei toteutunut. Ei määrärahoja. Otettu uudelleen käsittelyyn Taisto II - toimikunnassa 1. Taidehankintamäärärahojen lisäys Täydennyskoulutuksen kehittäminen taiteenalojen omien tarpeiden pohjalta. Työllisyysnäkökohtien huomioonottaminen koulutusta koskevissa päätöksissä. Valtion taidemuseon ja keskeisten taiteenalojen museoiden taidehankintamäärärahoja esitetään nostettavaksi. (2 mmk/vuosi) Erityisesti kuvataiteen ja musiikin alan taiteilijoita esitetään palkattavaksi valtion tuella kuntiin tai oppilaitosten opetustehtäviin. Ei toteutunut. Taideteostoimikunnan määrärahoja kuitenkin hieman lisätty. Ei toteutunut. Ei määrärahoja.

Kirjallisuuden ammatillisen koulutuksen aloittaminen Taiteilija -käsitteen selventäminen Kirjallisuuden alan ammatillista koulutusta kehitetään osana luovan kirjoittamisen koulutusohjelmia jo olemassa olevien koulutusväylien kautta. Alan pilottihankkeita esitetään tuettavaksi KEPPI -määrärahoista. Taiteilijan määrittely verohallinnon käsikirjaan Toteutunut Kirjailijakoulutuksesta valmistunut kaksi selvitystä 1990-luvun lopulla. Kirja-alan selvitys v. 2000 Toteutunut. Ns. menovarausjärjestelmä n toteuttaminen verotuksessa Jatkotyöryhmä valmisteli asiasta säädösesityksen (OPM:n työryhmien muistioita 39/1995). Esitys ei ole edennyt valtiovarainministeriössä. Otettu uudelleen käsittelyyn Taisto II - toimikunnassa. Laajennetaan TaEL:n ammattimääritelmää Laajennetaan apurahojen eläkeoikeutta Laajennetaan kirjastoapurahajärjestelmä ä Ehdotetaan taiteilijaammattinimikkeitä sisällytettäväksi kattavammin TaEL:iin sekä opetustyön hyväksymistä eläkekertymän pohjaksi Siirretään käsiteltäväksi apurahalainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Ehdotetaan kirjastoapurahajärjestelmän laajentamista koskemaan myös sävelteosten tekijät sekä kuvittajat. Ei toteutunut sellaisenaan, mutta TaEL:ssa tapahtunut muutoksia vuonna 1998. Nykyisin kaikki lyhytaikaiset työsuhteet ovat joko TaEL:n tai LYVEL:n alaisia. Otettu käsittelyyn Taisto II - toimikunnassa. Toteutunut säveltaiteilijoiden osalta vuoden 1999 alusta (budjettijärjestelyin ei lakimuutosta). Kuvittajat edelleen kirjastoapurahojen ulkopuolella.

Näyttöapurahajärjestelmän säätäminen Vapaiden taiteilijoiden työttömyysturvan järjestäminen. Taiteilija-apurahojen verollepanoon liittyvät selvitykset. Ehdotetaan kirjastoapurahajärjestelmään verrattavan apurahamuodon perustamista visuaalisen alan taiteilijoille (kuvataide, taideteollisuus, valokuva). Opetusministeriön ja työministeriön neuvottelujen käynnistäminen vapaiden taiteilijoiden työttömyysturvan järjestämisestä. Opetusministeriön ja valtiovarainministeriön yhteistyössä tehtävät selvitykset taiteilijaapurahan verollepanoon liittyvät eri näkökohdat sekä kustannukset. Toteutunut 1997. Määräraha aluksi 3 mmk, nyt 5 mmk. Otettu uudelleen käsittelyyn Taisto II - toimikunnassa. Otettu uudelleen käsittelyyn Taisto II - toimikunnassa. 3. TAITEENALAT taustatietoja ja ongelmia Tässä luvussa käsitellään eri taiteenalojen edustajien esittämiä erityisongelmia työllisyyden, sosiaaliturvan ja verotuksen osalta. Tiedot perustuvat taiteilijajärjestöjen kuulemistilaisuuksissa saatuun informaatioon ja aineistoihin. Kuulemistilaisuuksia varten taiteilijajärjestöille lähetettiin kyselylomake, jossa kysyttiin sekä perustietoja järjestöstä että näkemyksiä alan keskeisistä ongelmista ja mahdollisista ratkaisumalleista. Taiteilijajärjestöjen esittämät ongelmat ja ratkaisumallit on otettu kunkin alaryhmän työskentelyssä huomioon. Luku on jaoteltu perinteisen taiteenalajaon mukaan, vaikka toimikunta onkin tietoinen siitä, että nykyisin taiteenalojen väliset rajat eivät suinkaan ole selkeitä ja taiteilijat toimivat usein monilla aloilla. Taiteilija-ammattiin liittyvistä erityispiirteistä sekä ammattikunnan pienuudesta johtuen taiteilijakunnan koosta on vaikea saada luotettavaa tietoa. Tietoja voidaan saada sekä väestölaskennasta että taiteilijajärjestöjen jäsenmäärästä, mutta molempiin tietolähteisiin on syytä suhtautua varauksella. Koska muuta luotettavaa tietolähdettä ei kuitenkaan ole käytettävissä, tässä luvussa tukeudutaan taiteilijajärjestöjen jäsentietoihin (vuodelta 2000) sekä esitetään myös vertailun vuoksi tietoja vuoden 1995 väestölaskennasta (sivu 15). Vuoden 1995 väestölaskentatietojen mukaan taiteilija-ammateissa työskenteli runsaat 15 000 henkilöä. Tällä hetkellä taiteilijajärjestöissä on henkilöjäseniä runsas 17 000 päällekkäisjäsenet mukaan lukien. Yhteenvetona suomalaisesta taiteilijakunnasta voidaan todeta, että verrattuna muihin ammattikuntiin kyseessä on pieni ja epäyhtenäinen ryhmä. Taiteilija-ammattilaisten osuus työvoimasta on noin 0,5 1 % laskutavasta riippuen. Merkille pantavaa on myös se, että taiteilijoiden ammattikunta koostuu hyvin erilaisista ammattinimikkeistä. Alla olevat taiteenalakohtaiset kuvaukset alan ominaispiirteistä ja keskeisistä ongelmista perustuvat taiteilijajärjestöjen antamiin tietoihin. 3.1. Elokuva Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin liiton (SET) jäsenkuntaan kuuluvat kaikki ammattiryhmät, jotka työskentelevät video- tai elokuva-alalla, järjestäjistä ja tuotantotehtävissä toimivista äänittäjiin, kuvaajiin ja ohjaajiin. SET:n jäsenmäärä on 415 henkilöä, joista

kokelas/opiskelijajäseniä 55. SET:n lisäksi elokuvataiteen ammattilaisia on myös Suomen Elokuvaajien yhdistyksessä (34 jäsentä), AV-arkissa (120 jäsentä) sekä Suomen Elokuvaohjaajaliitossa. Laajan ammattikirjon lisäksi alalle on tyypillistä se, että henkilö voi työskennellä monissa elokuva-alan tehtävissä riippumatta varsinaisesta ammattinimikkeestään. Alan järjestöjen jäsenistä 65 % on naisia, mutta esimerkiksi elokuvaajien joukossa ei ole yhtään naista. Jäsenistön keski-ikä on noin 40 vuotta. Suurin osa elokuva-alan taiteilijoista työskentelee freelancereina. Tyypillistä on myös työskentely samanaikaisesti useissa eri elokuva-alan tehtävissä, esimerkiksi ohjaajat toimivat usein myös tuottajina. Joukkoviestimet ja elokuvatuotanto ovat alan keskeiset työllistäjät. Yrittäjien määrä vaihtelee ammattialoittain, yritystoiminta on usein enemmän ammatinharjoittamista kuin varsinaista yritystoimintaa. Yritystoimintaan liittyvänä ongelmana tuotiin esiin mm. yritysten pieni koko (yleensä vain yksi henkilö), työnantaja- ja työntekijäroolien häilyvyys sekä yritysosaamisen puute. Viimeksi mainittu johtuu mm. siitä, että yritystoiminnan perinnettä ei ole eikä neuvontaa ole saatavissa riittävästi. Suurin ongelma työllistymisen osalta on alan järjestöjen mukaan työn satunnaisuus. Sosiaaliturvan osalta taiteilijoiden päällekkäiset työsuhteet aiheuttavat ongelmia mm. palkanmäärittelyssä. Esimerkiksi työttömyysturvaa määriteltäessä on esiintynyt ongelmia sen suhteen, mikä on alan taiteilijan päätoimi ja näin ollen hänen (työttömyysturvan perustana olevan) palkkansa suuruus. Freelancereina ja yrittäjinä toimivilla elokuvatyöntekijöillä eläkekertymä on pieni. Myös apurahoihin liittyvän eläketurvan puuttumista pidettiin epäkohtana. Koska elokuvataiteilijoiden tulonmuodostus on vaihtelevaa vuodesta ja työtilanteesta riippuen, verotuksen ongelmana on ollut tulontasaamismahdollisuuden riittämättömyys. Ongelmana pidettiin myös freelancereiden matkakustannusten verottamista. 3.2. Kirjallisuus Suomen Kirjailijaliitossa ja Finlands Svenska Författareföreningissä on jäseniä yhteensä 688, lisäksi Näytelmäkirjailijaliittoon kuuluu 400 henkilöä ja kääntäjien ja tulkkien liittoon 1610 henkilöä, joista kirjallisuuden kääntäjiä on 358 (kokelas/oppilasjäseniä 4). Yhteensä alan järjestöissä on jäseniä 1446 kaunokirjallisuuden kääntäjät mukaan lukien. Kaunokirjallisuuden alalla toimii lähinnä kaksi ammattiryhmää, kirjailijat ja kääntäjät. Lisäksi kirjailijoita voidaan ryhmitellä heidän edustamansa kirjallisuuden lajin mukaan (lyyrikot, lasten- ja nuortenkirjailijat jne.). Myös näytelmä- ja lastenkirjallisuuden edustajat ovat erottautuneet omiksi järjestöikseen. Kirjailijajärjestöjen jäsenistä on naisia noin puolet (48 %). Kirjailijat edustavat melko iäkästä ammattikuntaa, sillä kaikkien (kyselyssä mukana olleiden) järjestöjen jäsenten keski-ikä on yli 50 vuotta, ruotsinkielisen kirjailijaliiton jopa yli 60 vuotta. Kirjailijoille on tyypillistä myös se, ettei aktiivitoiminta pääty eläkeiän saavuttamiseen, vaan monet kirjailijat jatkavat uraansa tämän jälkeen vielä vuosia. Kirjailijat työllistyvät pääasiassa vapaina taiteilijoina ja freelancetyösuhteissa (esimerkiksi joukkoviestimissä). Muiden vapaiden taiteilijoiden tapaan monet kirjailijat toimivat myös muissa ammateissa ja pääasiallinen toimeentulo saadaan usein muusta kuin kirjailijan työstä. Kirjailijoiden toimeentulon ja työskentelyn keskeinen edellytys Suomessa on apuraha, sillä varsinaisella teosmyynnillä tulee toimeen vain pieni joukko kirjailijoita. Apurahojen merkitys on Kirjailijaliiton mukaan kasvanut, koska kirjojen painokset ovat pienentyneet ja kirjailijoiden tekijänoikeuteen perustuvat tulot ovat tästä johtuen laskeneet.

Sosiaaliturvan osalta kirjailijajärjestöt esittivät huolensa siitä, että kirjailijan tulojen muodostuessa pääasiassa apurahoista hän saattaa jäädä apurahakauden jälkeen ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa. Niin ikään kaunokirjallisuuden kääntäjille aiheutuu ongelmia siitä, että kustantajan kääntäjille suorittamat palkkiot määritellään tekijänoikeudelliseksi tuloksi. Työttömyysturvan osalta ongelmana on ollut rajanveto työttömän ja työllistyvän kirjailijan välillä (ks. kuvataiteilijat luku 3.3.). Eläketurvan suhteen kirjailija ja kääntäjä rinnastetaan yrittäjään mutta YEL vakuutuksen ottaminen ja sen ylläpitäminen kohtuullisella tasolla on kuitenkin ollut ongelmallista mm. alhaisten tai vaihtelevien tulojen vuoksi. Verotuksessa kirjailijoille ja kääntäjille on aiheuttanut ongelmia mm. se, että verottaja on kohdistanut ammatinharjoittamisesta johtuvia kuluja verottomaan apurahaan, siitä huolimatta, että apuraha on myönnetty taiteellisen toiminnan edellytysten turvaamiseksi kuten valtion taiteilijaapurahat ja kirjastoapurahat. Ongelmana mainittiin myös se, että tekijänoikeuteen perustuvia palkkioita ei ole otettu huomioon ansiotulovähennystä laskettaessa. Kirjailijoidenkin taiteellisen työn tulot ja menot jakautuvat epätasaisesti eri vuosille, mikä aiheuttaa jaksotusongelmia verotuksessa. 3.3. Kuvataide Kuvataiteilijoiden järjestöihin (Suomen Taiteilijaseura ja sen jäsenjärjestöt) kuuluu yhteensä noin 2000 jäsentä, joten kysymyksessä on varsin suuri ammattiryhmä. Suomen kuvanveistäjäliitossa on jäseniä 314, joista kokelasjäseniä 55. Suomen Taidegraafikoiden jäsenmäärä on 296, joista kokelasjäseniä 59. Taidemaalariliitto on jäseniä 1183, joista kokelasjäseniä 516. Valokuvataiteilijoiden liittoon kuuluu 201 jäsentä, joista kokelasjäseniä on 38. Kuvataiteen suurimmat ammattiryhmät ovat taidemaalarit, kuvanveistäjät ja taidegraafikot. Näiden lisäksi alalla toimii mm. valokuvataiteilijoita ja mediataiteilijoita. Edellä mainitut ammattiryhmät eivät ole selkeärajaisia, vaan usein taiteilijat toimivat useammalla kuin yhdellä kuvataiteen alalla sekä mahdollisesti yhdistävät kuvataiteeseen muiden taiteenalojen elementtejä. Naisten osuus kuvataiteilijoista on viime vuosien aikana kasvanut ja tällä hetkellä naisjäseniä on 47 % yllämainittujen järjestöjen jäsenistä. Alan järjestöihin kuuluvien kuvataiteilijoiden keski-ikä on noin 40 vuotta. Muu ry:ssä on jäseniä 269 ja heistä naisia noin puolet. Tämän järjestön jäsenet kuuluvat taiteilijaryhmistä nuorimpaan, sillä heidän keski-ikänsä on vain noin 30 vuotta. Kuvataiteilijat työskentelevät pääasiassa vapaina taiteilijoina ilman työsuhdetta. Sen lisäksi suuri osa kuvataiteilijoista toimii taideopettajina tai muissa sivuammateissa. Kuvataiteilijoille on tyypillistä, että he työllistyvät samanaikaisesti vapaina taiteilijoina sekä erilaisissa määräaikaisissa työsuhteissa. Taiteenalan ulkopuolisena työllistäjänä ovat useimmiten koulutuslaitokset. Taiteilijajärjestöjen antamien tietojen perusteella yli puolet kuvataiteilijoista joutuu rahoittamaan taiteen tekemisen muilla kuin taiteen myynnistä saaduilla tuloilla, esimerkiksi opetustyöllä. Kuvataiteilijoiden sosiaaliturva on puutteellinen alhaisten tulojen vuoksi. Ongelmia lisää se, että verotonta apurahaa ei oteta sosiaaliturvan perustana olevassa tulonmäärityksessä huomioon (esimerkiksi sairauspäivärahan perusteena). Kuvataiteilijan mahdollisuudet päästä työttömyysturvajärjestelmän piiriin ovat käytännössä osoittautuneet ongelmallisiksi. Rajanveto työttömän ja omassa työssään työllistyvän taiteilijan välillä on vaihtelevaa ja käytäntö ennalta arvaamatonta. Saadakseen työttömyysturvaa taiteilijoiden tulee osoittaa, että he ovat lopettaneet taiteellisen toimintansa esimerkiksi luopumalla työhuoneestaan. Alan järjestöjen mukaan tällainen tilanne on koettu kohtuuttoman ankarana. Taiteilija-ammattien erityispiirteet aiheuttavat hankaluuksia muutenkin työttömyysturvan määrittelyssä. Esimerkiksi työttömyysaikana tapahtuneen taideteosten myynnin vaikutuksesta ei ole olemassa selkeitä säädöksiä, ei myöskään

taiteilija-apurahan vaikutuksista työttömyysturvaan. Vapaiden taiteilijoiden eläketurvassa on runsaasti epäkohtia, jotka aiheutuvat pääasiassa alhaisesta tulotasosta ja työsuhteiden puuttumisesta. Eläkkeiden suhteen vapaiden taiteilijoiden asema on kaikkein huonoin, eivätkä olemassa olevat järjestelmät ole tuoneet siihen ratkaisua. Tulojen alhaisuudesta johtuen kaikki kuvataiteilijat eivät ole velvollisia ottamaan YEL -vakuutusta. Verotuksessa ongelmia aiheuttaa kuvataiteilijan tulonmuodostukselle luonteenomainen tulojen suuri vaihtelu vuosittain, työn kustannusten epätasainen jakautuminen eri vuosille sekä työhön liittyvät suuret kustannukset (materiaalit ja työvälineet). 3.4. Näyttämötaide Näyttämötaiteilijat muodostavat yhden suurimmista taiteilijaryhmistä. Suomen Näyttelijäliitossa (ruotsinkielinen liitto mukaan luettuna) on jäseniä 1655 henkilöä, joista opiskelijajäseniä 176. Suomen Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liittoon kuuluvissa teatterialan järjestöissä on yhteensä taiteilijajäseniä 1200. Sirkus- ja estraditaiteilijoita edustavat Taikapiiri ry (jäseniä 31) ja Esiintyvät taiteilijat ry (jäseniä 130, joista opiskelijajäseniä 6). Suomen Lausujain liitossa on henkilöjäseniä 156. Näyttämötaiteelle kuten monille muillekin taiteenaloille on tyypillistä se, että alalla toimii asemaltaan hyvinkin erilaisia ammattiryhmiä. Ammattiryhmät eroavat toisistaan mm. koulutuksen, työsuhteen ja toimeentulon osalta. Suurimmat näyttämötaiteen ammattiryhmät ovat näyttelijät, ohjaajat ja skenografit. Myös sirkus- ja estraditaiteilijat sekä lausujat kuuluvat näyttämötaiteen ammattikuntiin. Naisia näyttämötaiteen järjestöjen jäsenistä on noin puolet ja keski-ikä on 40 50 vuotta. Valo- ja äänisuunnittelijat ja sirkus- ja estraditaiteilijat ovat nuorimpia ammattiryhmiä ja keski-ikä on noin 30 vuotta. Pääosa näyttelijöistä ja muista alan ammattilaisista työskentelee vakinaisella tai määräaikaisella kiinnityksellä ammattiteattereissa. Teatterialalla työsuhteet ovat kuitenkin monipuolistumassa ja erityisesti nuorten taiteilijoiden joukossa freelancereiden määrä on viime vuosina kasvanut. Freelancereiden määrän kasvuun on vaikuttanut myös heikentynyt työllisyystilanne. Suomen Näyttelijäliiton jäsenistä freelancereita on tällä hetkellä (vuonna 2000) noin puolet. Teatterialan taiteilijoiden ylivoimaisesti suurimmat työllistäjät ovat taidelaitokset ja joukkoviestimet. Näyttelijöistä vain muutama toimii yrittäjänä. Sen sijaan valo- ja äänisuunnittelijoista noin 14 prosenttia, lavastustaiteilijoista 10 prosenttia ja teatteriohjaajista noin 5 prosenttia toimii yrittäjinä järjestöjen ilmoituksen mukaan. Yritykset ovat pääsääntöisesti yhden henkilön yrityksiä. Taiteilijajärjestöjen piirissä ongelmaksi koetaan yritysosaamisen puute ja yrittäjän huono sosiaaliturva. Sosiaaliturvaan liittyväksi ongelmaksi koettiin apurahojen ja tekijänoikeuskorvausten kielteinen vaikutus sosiaaliturvaan. Niin ikään alan taiteilijoiden päällekkäiset ja monentyyppiset työsuhteet aiheuttavat ongelmia palkanmäärittelyssä. Työttömyysturvan osalta teatterialan taiteilijoiden ongelmana on mm. työssäoloehdon täyttyminen. Esimerkiksi freelancenäyttelijälle ei lasketa harjoitteluaikaa eikä näytökseen valmistautumista työttömyysturvalain edellyttämään työssäoloehtoon. Eläketurvan osalta teatterialan järjestöissä koettiin keskeiseksi ongelmaksi taiteilijaeläkkeiden määrän supistaminen 1990-luvun alussa. Järjestöjen mielestä taiteilijaeläkettä tarvitaan sekä muun eläketurvan tueksi että elämäntyöstä annettavana tunnustuksena. Keskeisinä verotusongelmina teatterialalla mainittiin matkakustannusten ja päivärahojen verotus ja toisaalta tulonhankkimiskulujen verovähennysoikeus. Matkakustannusten verotuskäytäntö vaikeuttaa freelancenäyttelijän työmahdollisuuksia ja toisaalta myös teattereiden mahdollisuuksia käyttää vierailevia taiteilijoita. Teatterialan järjestöjen edustajat ottivat esiin myös apurahan

verottomuudesta aiheutuvat ongelmat, joita ovat mm. vaikutukset sosiaaliturvaan. Alan järjestöjen edustajat katsoivat, että apurahan saattaminen normaaliksi verotettavaksi tuloksi voisi poistaa em. epäkohtia. 3.5. Rakennustaide Arkkitehdit ovat yksi maamme suurimmista taiteilijaryhmistä. Jäseniä Suomen Arkkitehtiliitossa on 3125, joista oppilasjäseniä 614. Naisia arkkitehdeista on runsas kolmannes. Arkkitehdit työllistyvät pääasiallisesti työsuhteessa tai yrittäjinä omissa yrityksissään. Yrittäjinä ja ammatinharjoittajina toimii noin kolmasosa arkkitehdeista. Työttömien arkkitehtien määrä on sekä SAFA:n että työministeriön tietojen mukaan viime vuosina jonkin verran vähentynyt lamavuosiin verrattuna. Sosiaaliturvan osalta ongelmia on ilmennyt lähinnä työttömyysturvan osalta. Arkkitehdit ovat kokeneet ongelmaksi sen, että lyhyitä toimeksiantoja tekevät arkkitehdit määritellään työttömyysturvassa yrittäjiksi. Myös sivutoimisen yrityksen määritelmissä on esiintynyt ongelmia. Arkkitehtiliiton mukaan verotuskäytännössä ei hyväksytä verovähennyksiksi opintomatkakuluja ammattitaidon ylläpitämiseksi. Arkkitehtien tulot saattavat vaihdella eri vuosina hyvin paljon, joten tulojen ja tuloihin kohdistuvien kulujen jaksottaminen koetaan ongelmaksi. 3.6. Säveltaide Säveltaiteilijat muodostavat maamme suurimman taiteilijakunnan. Säveltaiteen järjestöissä on noin 4 000 jäsentä (Suomen Muusikkojen liitto, 3268 jäsentä, joista 171 kokelas/oppilasjäseniä, Suomen Säveltäjät, jäseniä 120, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis, jäseniä 555). Myös säveltaiteen alalla toimii useita eri ammattiryhmiä, jotka eroavat toisistaan sekä musiikinlajin että työtehtävän mukaan. Säveltaiteilijat ryhmitellään esimerkiksi taidehallinnossa luoviin ja esittäviin säveltaiteilijoihin. Säveltaiteen ammattilaisiin kuuluvat muusikot, laulajat, säveltäjät, sanoittajat ja kapellimestarit. Naisten osuus säveltaiteilijoiden järjestöjen jäsenistä on alle neljännes (23 %). Keski-iältään järjestöjen jäsenet ovat noin 40-vuotiaita. Suomen Säveltäjät ry:n jäsenten keski-ikä on 50 vuotta. Säveltaiteilijakunta on työmarkkina-asemaltaan hyvin heterogeeninen, taiteilijat työskentelevät joko vakinaisessa työsuhteessa (esimerkiksi orkesterimuusikot), vapaana taiteilijana (esimerkiksi säveltäjät), freelancerina tai yrittäjänä. Muusikkojen työmarkkinoille ovat tyypillisiä poikkeukselliset työolot ja työajat sekä palkkauksen sitominen valmiiseen työsuoritukseen. Tyypillistä on myös vakinaisten työpaikkojen vähäisyys ja alan pätkätyöläisten määrän lisääntyminen. Säveltäjät toimivat pääasiallisesti vapaina taiteilijoina. Työttömyysturvan osalta erityisesti työssäoloehdon täyttyminen aiheuttaa ongelmia freelancemuusikoille. Samoin kuin näyttelijöillä, ei harjoittelua ja valmistautumista lueta mukaan työssäoloehtoon. Eläketurva vaihtelee eri ammattikunnissa. Valtaosa orkesterimuusikoista kuuluu kunnallisen eläkelain piiriin ja heidän eläketurvansa vastaa muiden kunnallisten työntekijöiden tilannetta. Kevyen musiikin alalla on ongelmana se, ettei alalla ole vakinaisia työpaikkoja ja näin ollen taiteilijoille ei kartu riittävää eläketurvaa. Taiteilijajärjestöt pitivät ongelmana sitä, että tekijänoikeuskorvauksista ja tilaustöistä ei kerry suoraan eläkettä jonkin järjestelmän esimerkiksi TaEL:n kautta vaikka nämä tulolajit muodostavat säveltäjille keskeisen tulolähteen. Epäkohtana pidettiin myös sitä, että kaikkiin valtion apurahoihin ei liity eläketurvaa. Säveltaiteen edustajat totesivat, että ylimääräisillä taiteilijaeläkkeillä on ollut suuri merkitys eläketurvan täydentäjänä.

Yleisenä verotukseen liittyvänä ongelmana säveltaiteilijat pitävät sitä, ettei verottajalla ole vakiintunutta linjaa suhteessa taiteilijoihin. Merkittävimmät ongelmat säveltaiteen alalla ovat mm. tulonhankkimiskulujen vähennyskelpoisuus, tulontasaus- ja menovarausmahdollisuuksien riittämättömyys ja tekijänoikeustulojen verotus. Ammatin luonteesta johtuen tulon hankkimisesta aiheutuu monia sellaisia kuluja, joita muissa ammateissa ei ole (esim. puhaltajan hammashoitokulut). Lisäksi säveltaiteilijan, erityisesti muusikon, työvälineet ovat kalliita. Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS toi kannanotossaan keskeisenä ongelmana esiin sen, että tekijänoikeustuloja verotetaan ansiotulona eikä pääomatulona, vaikka ne eivät ole palkkaa. 3.7. Taideteollisuus Taideteollisen alan ammattijärjestöissä on jäseniä noin 2 400 henkilöä. Suomen Teollisuustaiteen liitto ORNAMON jäsenjärjestöjä ovat: Taidekäsityöläiset TAIKO, jäseniä 248, Teolliset muotoilijat TKO, jäseniä 257, joista oppilasjäseniä 34, Tekstiilitaiteilijat TEXO, jäseniä 298, Muotitaiteilijat MTO, jäseniä 206 sekä Sisustusarkkitehdit SIO, jäseniä 340, joista kokelas/oppilasjäseniä 24. Muita alan järjestöjä ovat Freelancegraafikot (jäseniä 169), Grafia (jäseniä 772, joista opiskelijajäseniä 44) ja Käsi- ja taideteolliset suunnittelijat ARTENO (jäseniä 122). Sarjakuvantekijöitä edustavan Sarjakuvantekijät ry:n jäsenmäärä on noin 100 henkilöä. Myös taideteollisuuden ala koostuu monista eri ammattilaisryhmistä, jotka eroavat mm. työsuhteeltaan huomattavastikin toisistaan. Taideteollisen alan ammatteja ovat: graafiset suunnittelijat käyttögraafikot kuvittajat taittajat muotitaiteilijat sisustusarkkitehdit ja huonekalusuunnittelijat taidekäsityöläiset (lasi-, puu-, keramiikka jne.) tekstiilitaiteilijat teolliset muotoilijat sarjakuvantekijät Ala on naisvaltainen ja järjestöjen jäsenistä 55 % on naisia. Keski-ikä järjestöissä on 40 48 vuotta. Muotitaiteilijat ovat keski-iältään 38-vuotiaita. Sarjakuvantekijöiden jäsenistöstä suurin osa on miehiä ja järjestön jäsenien keski-ikä on noin 30 vuotta. Osa taideteollisella alalla toimivista taiteilijoista työskentelee teollisuudessa tai mainosalalla työsuhteessa, osa pienyrittäjinä, freelancereina tai vapaina taiteilijoina. Taideteollisen alan koulutus on myös laaja, sillä taideteollisen korkeakoulun ohella koulutusta antavat useat ammattikorkeakoulut (esimerkiksi Turun, Lahden ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulut). Taideteollisen alan taiteilijat työllistyvät hyvin eri tavoin. Teolliset muotoilijat työskentelevät yrittäjänä, työsuhteessa teollisuudessa tai alan suunnittelutoimistoissa sekä freelancereina. Yritysmuotoinen työskentely vastaavasti on tyypillistä erityisesti sisustusarkkitehdeille, tekstiilitaiteilijoille, muotitaiteilijoille ja taidekäsityöläisille. Graafiset suunnittelijat ja kuvittajat työskentelevät usein kääntäjien tapaan toimeksiantosuhteessa esimerkiksi kustantajiin. Tekstiili-, lasi- ja keramiikkataiteilijat työskentelevät yleensä vapaina taiteilijoina. Sosiaaliturvan suhteen ongelmia aiheuttavat myös tällä alalla satunnaiset ja alhaiset tulot. Eläketurva on monelle alan taiteilijalle vajavainen pienten tulojen takia. Pakollisen YEL:n

työtulorajat eivät täyty ja harva taiteilija ottaa vapaaehtoista vakuutusta. Alan taiteilijat eivät myöskään aina koe itseään varsinaisesti yrittäjiksi ja siksi vierastavat YEL -järjestelmää. Taideteolliselle alalle tyypillinen verotusongelma liittyy arvonlisäveroon. Arvonlisäverotuksen verokantaa pidetään liian korkeana ja ns. vähäisen liiketoiminnan rajaa liian alhaisena. Muita verotusongelmia on erityisesti freelancereilla. Näitä ovat mm. tulonhankkimiskustannusten vähennyskelpoisuus. Esimerkiksi kotona työskentelevien on vaikea saada työnsä kustannuksia vähennetyksi verotuksessa. Suuri vuosittainen tulojen vaihtelu aiheuttaa verotusongelmia myös taideteollisuuden alalla. 3.8. Tanssitaide Tanssitaiteilijat muodostavat nuorimman ja naisvaltaisimman taiteilijakunnan. Tanssijoiden lisäksi alan muita ammattiryhmiä ovat koreografit ja tanssinopettajat. Tanssitaiteilijat poikkeavat muista taiteilijoista, sillä heidän uransa on yleensä lyhyempi kuin muilla aloilla. Tosin monet tanssijat jatkavat opetustehtävissä lopetettuaan aktiiviuransa. Suomen Tanssitaiteilijain liiton jäsenmäärä on 572 henkilöä, joista kokelas/oppilasjäseniä 30. Tämän lisäksi tanssijoita on jäseninä Suomen Muusikkojen liitossa ja Suomen Näyttelijäliitossa. Tanssitaide on leimallisesti naisten ja nuorten ala, mikä johtuu sekä alan traditioista että tanssijan ammatin fyysisistä vaatimuksista. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenistä 87 % on naisia. Liiton jäsenten keski-ikä on 38 vuotta ja yli 60 % jäsenistä on alle 35-vuotiaita. Tanssitaiteilijat työllistyvät pääasiassa joko Kansallisoopperan baletissa tai teatteri- ja tanssiryhmissä. Kansallisbaletin lisäksi vain Helsingin kaupunginteatterilla on vakinainen tanssiryhmä. Suurin osa tanssitaiteilijoista työskentelee freelancereina ja työllistää itsensä eri produktioissa. Työperiodit ovat lyhyitä ja yhtä produktiota esitetään ehkä vain muutaman kerran mm. esitystila- ja rahoitusongelmien vuoksi. Freelancereina toimivien tanssijoiden mielestä tanssitaiteen tukijärjestelmät eivät turvaa taiteellisen toiminnan jatkuvuutta ja vapaiden tanssiryhmien toiminta jää usein satunnaiseksi rahoituksen puuttuessa. Järjestön mielestä freelancer -käsitettä tulisi selkeyttää, jotta taiteilijaa ei tulkittaisi väärin yrittäjäksi. Opetustyö ja myös täysin alan ulkopuoliset työt ovat yleisiä. Tanssitaiteilijoiden kannanotossa pidetään alan koulutusta määrällisesti liian laajana työmarkkinoihin nähden. Sosiaaliturvaan liittyvät ongelmat ovat tanssijoilla pitkälti samoja kuin muillakin freelancetaiteilijoilla. Tanssitaidetta koskeva erityisongelma on kuitenkin tanssitaiteilijan poikkeuksellisen lyhyt aktiiviura. Oopperan baletin tanssijoita lukuun ottamatta tanssijoilla ei kuitenkaan ole aktiiviuran jälkeen eläketurvaa tai räätälöityä uudelleenkoulutusohjelmaa aktiiviuran päätyttyä. Tanssitaiteilijat kokivat suurimpana verotusta koskevana ongelmana verotuksen epäyhtenäisyyden, josta on aiheutunut mm. se, ettei ammatista aiheutuvia kuluja aina hyväksytä vähennyskelpoisiksi. Esimerkkinä mainittiin mm. oman työhuoneen käyttö, joka saattaa esimerkiksi koreografille olla tilan tai varojen puutteen vuoksi ainoa mahdollinen harjoituspaikka. 3.9. Valokuvataide Valokuvan ammattilaiset työskentelevät erityyppisissä valokuva-alan tehtävissä ja taiteilijakunnan koko riippuukin siitä, puhutaanko valokuvataiteesta vai valokuvauksesta. Monet valokuvaa välineenään käyttävät taiteilijat katsovat kuuluvansa kuvataiteen ammattilaisiin. Valokuvataiteilijain liitto (jäseniä 201, joista kokelasjäseniä 38) on selkeimmin suuntautunut