PERHON KUNTA JÄNGÄN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA

Asiakirjatyyppi Pohjavedensuojelusuunnitelma Päivämäärä 3.11.2015 PERHON KUNTA JÄNGÄN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA

PERHON KUNTA JÄNGÄN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA Tarkastus Päivämäärä 3.11.2015 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Eeva Luukkanen Teemu Kojonen Teemu Kojonen Viite 15114476 Ramboll Ruukintie 54 60100 SEINÄJOKI P +358 20 755 611 F +358 20755 6201 www.ramboll.fi

Jängän pohjavesialueen suojelusuunnitelma SISÄLTÖ 1. Yleistä 1 2. Pohjaveden suojelusuunnittelu ja tavoitteet 1 2.1 Pohjavesialueluokitus 1 2.2 Pohjavesien suojelusuunnittelun tavoitteet 2 2.3 Lainsäädäntö 2 2.3.1 Pohjaveden pilaamiskielto- ja muuttamiskielto 3 2.3.2 Maaperän pilaamiskielto ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta 3 2.3.3 Maa-aineslaki 4 2.3.4 Selvilläolo- ja korvausvelvollisuus 4 2.3.5 Ympäristölupa 4 2.3.6 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö 4 2.3.7 Jätevedenkäsittely 5 2.3.8 Muu säädökset 5 3. Pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset 6 3.1 Kaavoitus ja maankäyttö 6 3.2 Teollisuus- ja yritystoiminta 7 3.3 Jätevedet 7 3.4 Öljy- ja polttoainesäiliöt 8 3.5 Maalämpöjärjestelmät 8 3.6 Maa-ainestenotto 9 3.7 Liikenne ja tienpito 10 3.8 Maa- ja metsätalous 10 3.9 Turvetuotanto ja ojitus 11 3.10 Ojitus 11 3.11 Vedenottamot 11 3.12 Muut rajoitukset 11 4. Lähtöaineisto 12 5. Alueen hydrogeologia 12 5.1 Yleistä pohjaveden synnystä ja esiintymisestä 12 5.2 Pohjavesialueiden kuvaus 12 5.2.1 Jängänharju A 13 5.2.2 Jängänharju B 13 5.3 Pohjaveden määrä 13 5.4 Pohjaveden laatu 13 5.5 Vedenottamoalueet ja suojavyöhykkeet 14 6. Riskitekijät ja niiden arviointi 15 6.1 Yleistä 15 6.2 Riskien pisteytys 15 6.3 Riskiarvioinnin toteutus 16 6.4 Asutus/ Jätevedet 16 6.5 Öljysäiliöt 16 6.6 Energiakaivot 16

Jängän pohjavesialueen suojelusuunnitelma 6.7 Maa- ja metsätalous 17 6.8 Maa-ainesten otto 17 6.9 Sähkömuuntajat 18 6.10 Tienpito ja liikenne 19 6.11 Kaatopaikat 19 6.12 Turkistarhat 19 6.13 Siirtoviemärit 19 6.14 Yhteenveto 20 7. Toimenpidesuositukset riskikohteille 20 7.1 Asutus/ Jätevedet 20 7.2 Lämmitysöljy- ja polttonestesäiliöt 21 7.3 Maatalous 21 7.4 Maa-ainestenotto 21 7.5 Muuntajat 21 8. Pohjaveden tarkkailu 21 9. Ilmastonmuutos ja vedenottamoiden rakenteellinen riskitarkastelu 21 10. Varautuminen kriisitilanteisiin 22 11. Jatkotoimenpide-ehdotukset 23 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Riskikartoitus ja riskinarviointi Koepumppaukset v.84, Havaintopisteiden vedenkorkeudet PIIRUSTUKSET Piirustus 1 Piirustus 2 Piirustus 3 Piirustus 4 Piirustus 5 Piirustus 6 Yleiskartta Hydrogeologinen kartta Riskikohdekartta Ehdotuskartta siirtolinjasta ja puhdistamosta Jängän alueen pintamalli ja pohjavedenpinnan arvioitukorkotaso Jängän alueen

1 1. YLEISTÄ Tämä pohjavesialueen suojelusuunnitelma on laadittu Perhon kunnan toimeksiannosta ja koskee Jängänharjun A ja B pohjavesialueita. Pohjavesialueet ovat samassa muodostumisharjussa ja sijaitsevat vierekkäisinä alueina. Suunnitelma perustuu vanhoihin vedenottosuunnitelmiin ja niitä varten tehtyihin taustatutkimuksiin. Lisäksi hyödynnetään maastokartoituksessa, karttatarkasteluissa sekä haastatteluissa tehtyjä havaintoja. Perhon kunta ottaa talousvettä tällä hetkellä Jängänharju A pohjavesialueelta. Jängänharju B pohjavesialuetta ei käytetä vedenotossa. Suunnitelmalla halutaan varmistaa pohjaveden määrällinen ja laadullinen pysyvyys tuleville vuosille. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on suunnitelma, joka laaditaan vedenhankinnan ja suojelun kannalta merkittäville pohjavesialueille sekä niin sanotuille riskialueille. Riskialueina pidetään sellaisia pohjavesialueita, joissa pohjaveden kemialliseen ja määrällisen tilaan liittyviä vesienhoitolakiin perustuvia ympäristötavoitteita ei mahdollisesti saavuteta tai joihin kohdistuu niiden tilaan merkittävästi vaikuttavaa ihmisen toimintaa. Pohjavesialueen suojelusuunnitelman tavoitteena on ohjeistaa alueiden käytön suunnittelua ja viranomaisvalvontaa sekä lupakäsittelyä. Suunnitelmassa on sovellettu pohjaveden suojelua koskevaa lainsäädäntöä, sekä esitetty sen pohjalta rajoituksia ja suosituksia pohjavesialueilla tapahtuvalle toiminnalle. 2. POHJAVEDEN SUOJELUSUUNNITTELU JA TAVOITTEET 2.1 Pohjavesialueluokitus Suomen pohjavesialueita on kartoitettu järjestelmällisesti 1970-luvulta lähtien. Pohjavesialueeksi on rajattu Suomessa alueet, joissa muodostuu ja esiintyy runsaasti pohjavettä. Näille pohjavesialueille on laadittu luokitusohjeet. Pohjavesialueiden luokittelun tavoitteena on ollut tiedon lisääminen pohjavesialueiden sijainnista ja hydrogeologisista olosuhteista, käyttökelpoisuudesta ja pohjaveden laadusta. Luokituksella pyritään turvaamaan yhdyskuntien vedensaantia, kehittämään haja-asutuksen vedenhankintaa sekä helpottamaan ja täsmentämään pohjavesialueiden valvontaa ja maankäytön suunnittelua. Aikaisemmin pohjavesialueet on luokiteltu kolmeen ryhmään niiden käytön ja suojelutarpeen perusteella. Luokittelu pohjautui hallinnolliseen ohjeistukseen eikä lainsäädäntöön. Luokat olivat I-luokka (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), II-luokka (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) ja III-luokka (muu pohjavesialue). Kartoitettujen pohjavesialueiden luokittelu on päivitetyssä laissa (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004)) muuttunut. Uuden lain mukaisessa luokittelussa pohjavesialueet jaetaan kolmeen ryhmään vedenhankinnan soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella. Aiemman III-luokan pohjavesialueet on jaettu luokkiin 1, 2 tai poistettu kokonaan luokittelusta riippuen siitä, soveltuuko alue vedenhankintaa. Molemmat luokittelut ovat voimassa toistaiseksi rinnakkain kunnes pohjavesialueilla tehtävät tarkistukset valmistuvat. Alla on esitetty uusi lainmukainen luokittelu: Luokka 1 Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään tulevaisuudessa yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä vähintään 10 m 3 /d tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Luokka 2 Muun vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue Alue, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu vedenottokäyttöön. Luokka E Muu pohjavesialue Alue, jonka pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen pohjavesialueesta.

2 Pohjavesialuetiedot on tallennettu ympäristöhallinnon valtakunnalliseen Hertta-tietojärjestelmään (POVET-pohjavesialuerekisteri) (Ympäristöhallinto 2007/A). Pohjaveden suojelemiseksi voidaan hakea aluehallintoviraston suoja-aluepäätöstä (VL 587/2011 4:11), jossa tietty vedenottamon ympärillä oleva alue määrätään vedenottamon suoja-alueeksi. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja lammet. 2.2 Pohjavesien suojelusuunnittelun tavoitteet Suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittajat tekevät mm. ympäristölupa-, maa-aines- ja kemikaalilainsäädännön perusteella. Nykyisin Suomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Direktiivin pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Suojelusuunnitelmamenettelyä voidaan soveltaa kaikilla pohjavesialueilla, myös alueilla jotka eivät ole vedenhankintakäytössä. Suojelusuunnitelman laadintaan annetaan ohjeistus vesienhoidon ja merenhoidon järjestämislaissa. Suojelusuunnitelman tekemistä ei vaadita laissa vaan kunta voi laatia suunnitelman halutessaan. Päivitettyyn lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) lisättiin luku 2a, jossa on esitetty mm. pohjavesialueen suunnitelman sisältö. Lakimuutos tuli voimaan 1.2.2015. Suojelusuunnitelmaan tulisi sisällyttää lakimuutoksen mukaan tarpeelliset tiedot alueen pohjavesiolosuhteista, pohjaveden tilasta sekä nykyisestä ja suunnitellusta maankäytöstä. Lisäksi suunnitelmassa tulee kertoa alueella sijaitsevista vedenottamoista ja alueen pohjaveden merkityksestä vedenhankinnan kannalta, vedenottamoiden suoja-alueista sekä pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista ja arvio toimenpiteistä pilaantumisen vaaran vähentämiseksi taikka muista pohjavesien suojelun kannalta merkityksellisistä seikoista. Laissa määritetään, että suojelusuunnitelman laadinnan yhteydessä tai muutettaessa tulisi varata kaikille mahdollisuus tutustua ehdotukseen ja esittää siitä mielipiteensä. Suojelusuunnitelmaehdotuksesta tulee pyytää lausunto niiltä kunnilta, jota suunnitelma koskee sekä alueen toimivaltaiselta ELY-keskukselta ja aluehallintovirastolta. Suojelusuunnitelma on toimitettava ELY-keskukselle merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. 2.3 Lainsäädäntö Pohjavesialueita koskevilla rajoituksilla ja määräyksillä pyritään ennaltaehkäisemään pohjaveden pilaantuminen ja turvaamaan pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. Suojelutoimien lähtökohtana on ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan pohjaveden vaarantaminen on kielletty tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (YSL 527/2014, 17, ns. pohjaveden pilaamiskielto). Muu lainsäädäntö ja pykälässä 82 esitetyt pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset lähinnä ohjeistavat yksityiskohtaisemmin, miten pohjaveden vaarantuminen käytännössä estetään eri toimialoilla. Pohjaveden suojelun yleiset ohjeet koskevat koko pohjavesialuetta. Vedenottamon lähialuetta (yleensä vedenottamotontti) kutsutaan vedenottamoalueeksi. Tällä alueella ei sallita muuta kuin vedenottoon liittyvää toimintaa. Pohjaveden suojeluun liittyy monia säädöksiä ja asetuksia. Niitä on ympäristönsuojelulaissa (YSL) ja asetuksessa (YSA), vesilaissa (VL), maa-aineslaissa (MAL) sekä mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte-, kemikaali- ja öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa

valtakunnallisissa maankäyttötavoitteissa. Tässä kappaleessa on referoitu pohjaveden suojelun kannalta tärkeimpiä kohtia yllä mainituista säädöksistä. 3 2.3.1 Pohjaveden pilaamiskielto- ja muuttamiskielto Pohjaveden pilaamiskielto määrätään ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 :ssä (YSL 527/2014). Tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi sellaiseen tarkoitukseen, johon sitä muuten voitaisiin käyttää. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös toimenpiteet, jotka aiheuttaisivat yleisen tai toisen edun loukkaamisen, on kielletty. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä ympäristölupavirasto voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen. Pohjaveden muuttamisesta säädetään vesilain 3 luvun 2 :ssä (VL 587/2011). Sen mukaan ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa ryhtyä vesitaloushankkeeseen, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja muutos voi: 1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä; 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista; 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) aiheuttaa vaaraa terveydelle; 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä; 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille; 7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle; 8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai 9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua. Lupa toimenpiteeseen, josta saattaa aiheutua edellä kuvattuja vaikutuksia, voidaan vesilain 3 luvun 4 perusteella myöntää, jos hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai saatu hyöty on siitä johtuvaa yleisille tai yksityisille eduille koituvia menetyksiä huomattavasti suurempi. Lupaa ei voida myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuisi asutus- ja elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella. 2.3.2 Maaperän pilaamiskielto ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto ovat keskenään läheisessä vuorovaikutussuhteessa. Yleensä pohjavesi pilaantuu pilaantuneen maaperän välityksellä. Maaperän pilaamista ja pilaantuneiden alueiden kunnostusta ohjaavista säädöksistä keskeisin on ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja asetus (214/2007), jotka kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Maahan ei saa YSL 16 :n mukaan jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan aineitta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä YSL 139 mukaan uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 on säädetty maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. Asetuksen mukaan pilaantunut maa-alue on puhdistettava, jos kohteen haitta-aineista aiheutuu ylitsepääsemätön riski tai haitta terveydelle ja ympäristölle. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviossa arvioidaan muun muassa haitta-aineiden kokonaismäärää ja pitoisuuksia, aineiden ominaisuuksia, kulkeutumisreittejä, maa-alueen ja alueen pohjaveden käyttöä sekä lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön.

4 2.3.3 Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säätelee maa-aineslaki (MAL 555/1981) ja valtioneuvoston asetus maaainesten ottamisesta (926/2005). Toimintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa lukuun ottamatta maa-ainesten ottamista omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten (MAL 4 ). Lupaa haettaessa on esitettävä ottamissuunnitelma (MAL 5 ). Maa-ainesasetuksessa säädetään mm. ottamissuunnitelman ja lupapäätöksen sisällöstä sekä valvonnasta. Ottamissuunnitelmasta tulee ilmetä tarpeellisessa laajuudessa pohjavesiin liittyen mm. pohjaveden pinnan ylin korkeustaso, tiedot pohjavesiolosuhteista, pohjaveden havaintopaikoista ja tiedot läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjaveden ottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suojaaluemääräyksistä (asetus 1.5 ja 2.2). Tärkeälle pohjavesialueelle tai vedenoton käytössä oleville alueille sijoittuvasta maa-aineksen ottohankkeesta on MAL 7 mukaan pyydettävä lausunto alueelliselta ELY-keskukselta (alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta). Maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua maa-aineslain 3 :n mukaan kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. 2.3.4 Selvilläolo- ja korvausvelvollisuus Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toimintansa ympäristövaikutuksista (6 i). Lain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulain (YSL 527/2014, 133 ) mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) määrää toiminnanharjoittajan korvaamaan toiminnastaan aiheutuvan ympäristövahingon. Lain 1 1 momentissa määrätään korvaamaan veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta tietyllä alueella harjoitetun toiminnan seurauksista johtuva vahinko. Tämän lisäksi toiminnanharjoittaja on velvollinen korvaamaan kustannukset ennaltaehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä, joita on ympäristövahingon myötä jouduttu tekemään (6 ). Korvausvelvollisuus pätee myös silloin, kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta (7 ). 2.3.5 Ympäristölupa Ympäristönsuojeluasetuksessa (713/2014) mainitaan toiminnat, joille tulee hakea ympäristölupa. Jos ympäristönsuojeluasetuksessa mainittu toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, on sille haettava ympäristölupa myös siinä tapauksessa, että toiminta on asetuksessa mainittua vähäisempää. Ympäristönsuojelusasetuksessa (713/2014, 7 ) on lueteltu, mitkä tiedot pohjavesiolosuhteista pitää esittää lupahakemuksessa. 2.3.6 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä sekä niiden tarkastuksista on säädetty Kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa N:o 1211/1995 ja Kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä N:o 344/83 ja 1199/1995. Tärkeällä pohjavesialueella olevan maanalaisen öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava pelastuslaitokselle. Pelastusviranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä.

Tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin. Säiliön omistajan tai haltijan tulee huolehtia siitä, että määräaikaistarkastukset suoritetaan ajallaan. Ensimmäisen kerran säiliö on tarkastettava 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja. Pöytäkirja on annettava säiliön omistajalle tai haltijalle, minkä lisäksi siitä on 14 päivän kuluessa tarkastuksesta toimitettava jäljennös sen kunnan palopäällikölle, missä säiliö sijaitsee. Kunnossa oleva, A-luokan säiliö on sen jälkeen tarkastettava 5 vuoden (metallisäiliöt) tai 10 vuoden (muut materiaalit) välein. Jos säiliön kunnossa havaitaan puutteita, on uusintatarkastus tehtävä 2 vuoden kuluttua. Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. 5 Jos öljylämmityslaitteisto vaurioituu siten, että seurauksena on henkilö-, omaisuus- tai ympäristövahinko on omistajan, haltijan tai käyttäjän ilmoitettava siitä viipymättä valvontaviranomaiselle, jonka on tarvittaessa määrättävä asiantuntija suorittamaan paikalla tutkimus. Perhon kunta ylläpitää säiliötarkastusraporttien tietojen perusteella öljysäiliörekisteriä. 2.3.7 Jätevedenkäsittely Vuonna 2011 voimaan tullut Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) edellyttää kiinteistöjen jätevesien puhdistuslaitteiden tehostamista. Asetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset ja ohjeellinen ankarampi puhdistustaso kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Herkillä alueilla, jotka on ympäristönsuojelulain 19 määritetty, kunnat voivat vaatia ankarampia puhdistustasoja. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Kaikkien tällaisten kiinteistöjen tulee järjestää jätevesihuoltonsa asetuksen mukaiselle tasolle vuoden 2018 maaliskuuhun mennessä. Niissä kiinteistöissä, joissa jätevesiä syntyy hyvin vähän, talousvedet voidaan johtaa käsittelemättä maahan. Ne eivät saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa eivätkä sisältää käymälävesiä. Kaupungin tai kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä (YSL 19 ) voidaan antaa erillismääräyksiä jätevesien käsittelystä vedenhankinnan kannalta tärkeillä pohjavesialueilla. 2.3.8 Muu säädökset Pohjavedensuojelun kannalta muita tärkeitä säädöksiä ovat mm. - Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 - Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001 - Kunnan/kaupungin ympäristönsuojelumääräykset YSL 19 - Ympäristöministeriön päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994 - Kemikaalilaki 599/2013 - Maastoliikennelaki 1710/1995 - Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 1673/2009 - Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 249/2014 - Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 855/2012 - Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/1994 - Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998 - Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 1059/1999 - Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY) - Valtioneuvoston päätös maatalouden ympäristötuesta 760/1995 - Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuesta 503/2007 - Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteiden käsittelystä 634/1994

6 3. POHJAVESIALUEITA KOSKEVAT RAJOITUKSET JA SUOSITUKSET Tähän kappaleeseen on koottu rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee ottaa huomioon pohjavesialueilla. Esitetyistä määräyksistä ja suosituksista voidaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa, mikäli riittävillä tutkimuksilla tai selvityksillä voidaan osoittaa, ettei toiminnasta aiheudu uhkaa pohjavedelle hydrogeologisin tai rakenteellisin perustein. 3.1 Kaavoitus ja maankäyttö Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on mm. edistää ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä sekä luonnonvarojen säästeliästä käyttöä. Suunnittelua on tehtävä riittävään vaikutusten arviointiin perustuen. Pohjavesialueella rakentamista rajoittavat vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset pohjaveden muuttamis- ja pilaamiskiellot. Rakentaminen saattaa vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään. Lisäksi pohjavesialueelle sijoittunut toiminta saattaa vaarantaa pohjavettä. Toimintojen aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää teknisillä ratkaisuilla, mutta suojarakenteisiin liittyy rikkoutumisriski. Pohjaveden puhtautta vaarantavat toiminnot on kaavoituksella ohjattava pois pohjavesialueelta. Eriasteisissa kaavoissa voidaan antaa määräyksiä koskien mm. haitallisten ympäristövaikutusten estämistä ja rajoittamista. Rakennusjärjestyksessä voidaan paikallisesti antaa määräyksiä, joita pidetään tarpeellisina hyvän elinympäristön säilymisen ja toteutumisen kannalta. Valtioneuvosto voi antaa myös valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita asioista, joilla on laajempi kuin maakunnallinen merkitys tai kansallisesti merkittävä vaikutus mm. luonnonvaroihin. Pohjavesialueilla pohjaveden virtaus jakautuu eri valuma-alueisiin eikä koko pohjavesialue ole vedenhankinnan ja pohjaveden suojelun kannalta samanarvoinen. Siten alla esitetyistä määräyksistä ja suosituksista voidaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa, mikäli riittävillä tutkimuksilla tai selvityksillä voidaan osoittaa, ettei kaavalla osoitetusta toiminnasta aiheudu uhkaa pohjavedelle hydrogeologisin tai rakenteellisin perustein. Maankäytön ja rakentamisen suunnitelmissa tulee pohjaveden suojelu ottaa huomioon. - Kaikkiin kaava-asteisiin tulee merkitä pohjavesialueiden rajaus. - Pohjavesiolosuhteet tulee selvittää maankäytön suunnitteluprosessin alussa, jotta suunnittelun aikana voidaan arvioida kaavaehdotusten pohjavesivaikutuksia maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. - Pohjavesialueille ei tule kaavoittaa uusia tai laajentaa olemassa olevia pohjaveden puhtautta vaarantavia teollisuusalueita. Mahdolliset vaikutukset alueen pohjaveden laatuun ja määrään tulee selvittää riskinarviolla. - Pohjavesialueille ei tule suunnitella uusia teitä ennen erillistä tarveharkintatarkastelua ja pohjaveden laadun mahdollisen pilaantumisen riskinarviointia ja vaikutuksia pohjaveden määrään. - Rakennetuilta alueilta pohjaveden muodostumisalueella ei tule tarpeettomasti johtaa pois puhtaita sadevesiä, jotta pohjaveden muodostuminen pohjavesialueella ei vähene. - Osoitettaessa kaavalla rakentamista pohjavesialueelle, tulee kaavamääräyksillä edistää pohjaveden suojelua. Yksityiskohtaiset määräykset voivat koskea esimerkiksi öljysäiliöiden sijoittamista, ulkovarastointia ja piha- ja liikennealueen päällystämistä. Määräys jätevesien johtamisesta on harkittava kaavakohtaisesti haja-asutuksen, ranta-asutuksen ja taajamaasutuksen osalta erikseen. Määräyksinä voi olla esimerkiksi seuraavaa: - Öljysäiliöt on sijoitettava rakennuksen sisätiloihin tai maan päälle tiiviiseen katettuun suojaaltaaseen, jonka tilavuuden tulee olla suurempi kuin varastoitavan öljyn enimmäismäärän. - Rakentaminen tai muu toiminta ei saa aiheuttaa haitallista pohjaveden pinnan alenemista tai vaarantaa pohjaveden laatua tai määrää.

- Edellä mainitut ohjeet tulee huomioida myös rakennuslupamenettelyssä ja muussa alueen suunnittelussa. - Määräyksiä tulee tarvittaessa aluekohtaisesti täydentää erillisin pohjavesialueella noudatettavaa rakentamistapaa koskevin ohjein. - Vedenottamoiden lähialueet (vähintään 300 m etäisyydelle vedenottamosta pohjaveden tulovirtaaman virtaussuunnassa) tulee rauhoittaa rakentamiselta, eikä alueille tule kaavoittaa uutta asutusta tai muuta rakentamista, tai uusia teitä. Rakentaminen pitää sisällään myös maalämpöjärjestelmät. - Pohjavesialueen kaavoituksessa on huolehdittava siitä, että kaava-alueen pinta-alasta riittävä osuus jätetään luonnontilaiseksi tai vettä läpäiseväksi. - Esitetyistä määräyksistä ja suosituksista voidaan tapaus-kohtaisen harkinnan perusteella poiketa, mikäli riittävillä tutkimuksilla tai selvityksillä voidaan osoittaa, ettei kaavalla osoitetusta toiminnasta aiheudu uhkaa pohjavedelle hydrogeologisin tai rakenteellisin perustein. 7 3.2 Teollisuus- ja yritystoiminta - Pohjavesialueelle ei tule perustaa uusia ympäristönsuojeluasetuksen 1 luvun 1 :ssä mainittuja tehtaita, laitoksia ja varastoja taikka kemikaalilaissa ja asetuksessa mainittujen terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia. - Alueelle ei tule sijoittaa muita pohjaveden puhtautta vaarantavia laitoksia, rakenteita tai varastoja kuten kauppapuutarhoja, palavien nesteiden jakelupaikkoja ja huoltoasemia, autojen pesupaikkoja sekä fenolipitoisten aineiden, myrkkyjen, kasvinsuojelu- ja tuholaistorjunta-aineiden ja veteen liukenevien kemikaalien varastoja. Alueella jo olevien toiminnanharjoittajien toimilupia jatkettaessa tulisi edellyttää perusteellisia pohjavesitutkimuksia sekä arvioida suojarakenteiden riittävyys. Pidemmällä tähtäimellä riskeistä tulisi päästä eroon. - Alueella on kielletty valtioneuvoston päätöksessä 364/94 lueteltujen myrkyllisten aineiden käsittely ja varastointi siten, että niitä voi päästä maaperään. - Olemassa olevien öljytuotteiden tankkaus- ja käsittelypaikat on tehtävä alustaltaan tiiviiksi ja niiden pinta- ja sadevedet on johdettava öljynerotuskaivon kautta pohjaveden suojelun kannalta turvalliseen purkupaikkaan. Palavien nesteiden jakeluasemien rakenteissa on noudatettava SFS 3352 standardia. - Pohjavesialueella olevista lupa- ja ilmoitusvelvollisista toiminnoista tulee olla ajan tasalla oleva rekisteri, jota kemikaali- ja ympäristöviranomainen ylläpitävät. - Kemikaalit tulee säilyttää kaksoisvaipallisissa säiliöissä tai siten, että kemikaaliastiat on sijoitettu maan päälle, katokselliseen, reunukselliseen ja pinnaltaan tiivistettyyn suojaaltaaseen. Suoja-altaan on oltava tilavuudeltaan vähintään 100 % alueelle sijoitettavien astioiden ja säiliöiden yhteenlasketusta tilavuudesta. 3.3 Jätevedet - Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyssä noudatetaan valtioneuvoston asetusta (209/2011). - Pohjavesialueiden muodostumisalueilla jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kiellettyä. Ensisijaisesti ne on pyrittävä johtamaan muodostumisalueen ulkopuolelle käsiteltäviksi. Jos tämä ei ole mahdollista, on jätevedet johdettava tiiviiseen umpisäiliöön. Jätevedet voidaan myös käsitellä muodostumisalueella, mutta tällöin maasuodattamossa tai pienpuhdistamossa käsitelty jätevesi on johdettava tiiviissä rakenteessa muodostumisalueen ulkopuolelle. Tällöin maasuodattamon rakentamisen ehtona on tiivistetty rakenne. - Pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä jätevesien käsittelyvaatimukset ratkaistaan tapauskohtaisesti. - Määrältään pieniä jätevesimääriä ei tarvitse puhdistaa. Vähäisiksi määriksi katsotaan nk.kantovesi ja vesijohto ilman lämminvesivaraajaa. - Pohjavesialueilla sijaitsevan viemäriverkoston kunto on erityisen tärkeä tarkastaa riittävän usein. - Uusia ylivuotoaltaattomia jätevedenpumppaamoja ei saa rakentaa pohjavesialueelle, ja vanhojen pumppaamojen saneerauksen yhteydessä on niille hyvä asentaa ylivuotosäiliöt ja hälytysjärjestelmät. Pohjavesialueella sijaitsevat betoniset viemärit tulee saneerata.

- Jätevedenpumppaamoilla tulee olla kaukovalvonta. - Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien pesu liuottimilla tai liuotinpitoisilla pesuaineilla on kielletty pohjavesialueella lukuun ottamatta tarkoitukseen soveltuvia pesupaikkoja, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien puhdistusjärjestelmään. 8 3.4 Öljy- ja polttoainesäiliöt - Pohjavesialueella sijaitsevien maanalaisten säiliöiden tarkastuksissa tulee noudattaa kauppaja teollisuusministeriön päätöstä maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983 ja 1199/1995). Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastusten toteutumista määräajassa tulee valvoa ja pelastusviranomaisen tulee olla yhteydessä tarkastusvelvollisuuden laiminlyöneisiin säiliön omistajiin. - Uudisrakennusten tai muuten uusittavat lämmitysöljysäiliöt on sijoitettava suoja-altaaseen rakennuksen sisällä tai maan päälle katettuun suoja-altaaseen. Suoja-altaan on tällöin pystyttävä keräämään tai pidättämään suurinta tilassa olevaa säiliötä vastaava öljymäärä. Suoja-altaan on oltava valvontaviranomaisten antamien ohjeiden mukainen. - Maatiloilla, maa-ainesten ottoalueilla ja rakennustyömailla ulkona tai vastaavissa olosuhteissa sijaitsevat tilapäisetkin polttoainesäiliöiden tulee olla kaksoisvaipallisia tai kiinteällä suojaaltaalla ja katoksella varustettuja. Polttoainesäiliöiden tulee olla varustettu ylitäytön estimellä ja laponestolla. - Uusia maanalaisia säiliöitä ei tulisi asentaa pohjavesialueelle. - Suojaamattomat, tarkastusta vaativat polttoainesäiliöt tulee tarkastaa 1- ja 2-luokan pohjavesialueilla mahdollisimman pian ja tarpeen mukaan uusia. Uusintatarkastukset tulee tehdä kauppa- ja teollisuusministeriön päätösten 344/1983 ja 1199/1995 mukaisesti. Kunnalla on oikeus tarkastaa alueella olevia vanhoja öljysäiliöitä, mutta vastuu säiliöistä on kiinteistön omistajalla. - Pelastuslaitoksen tehtävänä on pitää ajantasaista rekisteriä pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä ja kuntien ohella valvoa öljysäiliötarkastusten toteutumista. Öljysäiliörekisteri tulisi olla sähköisessä muodossa. Kiinteistönomistajille tulee antaa selkeät ohjeet säiliöiden tarkastusvelvollisuudesta ja omistajan vastuusta, ja heitä tulisi tiedottaa öljysäiliöiden ympäristölle aiheuttamista riskeistä. - Kiinteistön haltijan tai omistajan tulee huolehtia siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat käytöstä poistetut maanalaiset öljysäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt täyttöputkineen poistetaan kiinteistöltä. - Säiliön poistamisesta tulee tehdä ilmoitus pelastus- ja ympäristöviranomaisille. Säiliöiden poistamisen yhteydessä säiliöt tulee puhdistaa asianmukaisesti, mahdolliset vuodot tarkastaa ja pilaantunut maa poistaa tai käsitellä ympäristönsuojeluviranomaisen määräysten mukaisesti. Puhdistuksen suorittajalla tulee olla tehtävän edellyttämä ammattitaito. Todistus puhdistuksesta on säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. - Öljyn torjuntaan tarkoitettua imeytysainetta tulee olla aina varattuna onnettomuuden varalle. Öljyjen ja polttoaineiden varastointiin ja käsittelyyn liittyvistä onnettomuuksista tulee välittömästi tehdä ilmoitus pelastuslaitokselle. Onnettomuuden vaikutusten rajaamiseksi torjuntatoimet on aloitettava välittömästi. Pilaantunut maa-aines on toimitettava ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymään vastaanottopaikkaan. 3.5 Maalämpöjärjestelmät - Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen tai lämmönkeruuputkiston asentaminen rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdettaessa tai uusittaessa taikka käytettäväksi lisälämmönlähteenä edellyttää toimenpidelupaa maankäyttö- ja rakennusasetuksen MRA 895/1999 62 mukaan. Tämän luvan myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä käsitellään rakennusluvan yhteydessä. - Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa vedenottamon lähialueelle. Ohjeellisena lähisuojavyöhykkeenä voidaan pitää noin 500 metrin etäisyyteen vedenottamon kaivoista ulottuvaa aluetta. Maalämpöjärjestelmä on rakennettava riittävän etäälle myös yksityisistä talousvesikaivoista. Lämpökaivoja ja niihin liittyvien ympäristöongelmien ehkäisyä on käsitelty Ympäristöministeriön Ympäristöoppaassa Energiakaivo - maalämmön hyödyntäminen pientaloissa (Juvonen & Lapinlampi 2013). Oppaassa on mm. esitetty

suositeltavat lämpökaivon minimietäisyydet eri kohteisiin. Rengaskaivoon nähden suositeltava minimietäisyys on 20 m ja porakaivoon nähden 40 m. Vahinkotilanteissa vaikutukset pohjaveteen voivat kuitenkin näkyä em. etäisyyksiä kauempanakin. - Pohjavesialueella maalämpöjärjestelmän rakentamisen lupakäsittelyn yhteydessä on arvioitava hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon olemassa olevien vedenottamoiden lisäksi mahdolliset tutkitut vedenottopaikat sekä lähialueen yksityiskaivot. Lisäksi tulee huomioida mahdolliset pilaantuneet maa-alueet. Maalämpökaivon rakentamisesta voi aiheutua määrällisiä pohjavesivaikutuksia, mikäli esimerkiksi porauksella puhkaistaan vettä pidättävä maakerros, minkä seurauksena paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan maan pinnalle. Laadullisia pohjavesivaikutuksia voi puolestaan aiheutua, mikäli lämmönsiirtonestettä pääsisi pohjaveteen vuodon seurauksena tai esimerkiksi poraus ulottuisi kallioperässä olevaan ns. suolaisen pohjaveden esiintymään. - Jos maalämpöjärjestelmän rakentaminen voi ennalta arvioituna aiheuttaa vesilain 3 luvun 2 :ssä tarkoitettuja vaikutuksia, esimerkiksi muutoksia pohjaveden korkeudessa ja laadussa, tarvitaan toimenpideluvan lisäksi vesilain mukainen lupa. Lupaviranomaisena toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Luvan tarpeen arvioi Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto tai Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Vesilupa on menettelynä raskas. Vesilupamenettelyä pitäisi käyttää vain poikkeusmenettelynä tavanomaista suuremmissa järjestelmissä tai sijainniltaan erityisissä kohteissa. - ELY-keskukselta tulisi pyytää lausunto suunniteltaessa maa- ja kalliolämpörakenteita pohjavesialueille. - Huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään tai pohjaveteen. 9 3.6 Maa-ainestenotto - Maa-aineksen ottaminen on ensisijaisesti suunnattava muille kuin 1 luokan pohjavesialueille. Mikäli maa-aineksen ottoa suunnitellaan 1 luokan pohjavesialueelle, on hakemuksessa erikseen pystyttävä osoittamaan, ettei suunnitellusta ottamisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisriskiä. Muussa tapauksessa toiminnalle on haettava vesilain mukainen lupa. - Maa-ainesoton suunnittelussa, järjestämisessä ja jälkihoidossa tulee huomioida Ympäristöministeriön julkaisun Maa-ainesten kestävä käyttö Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten (Ympäristöhallinnon ohjeita, 2009) ohjeet tai myöhemmin annetut ympäristöhallinnon ohjeet. - Ottotoiminta tulee toteuttaa vaiheittain, jotta kerrallaan avattuna oleva pinta-ala on mahdollisimman pieni. Ottamistoiminnan edetessä tulee jälkihoitoa suorittaa samalla käyttäen ensisijaisesti alueen alkuperäisiä pintamaita. Alueen ulkopuolelta tuotavien maamassojen käyttökelpoisuus on tarkistettava. - Alimman ottotason ja pohjaveden pinnan väliin tulee jättää riittävä suojakerros. Maaainesten kestävä käyttö ohjeen mukaan olemassa olevilla ottamisalueilla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä vähimmäissuojakerrospaksuus on 6 metriä ja muualla 4 metriä. - Pohjavesialueilla sijaitsevilla ottoalueilla ei tule varastoida polttoainetta tai öljyjä eikä suorittaa ajoneuvojen tankkaamista tai huoltamista. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee polttoaineiden varastointi toteuttaa maanpäällisillä säiliöillä, jotka on varustettu ylitäytön estimellä. Polttonestesäiliöissä on oltava suoja-allas tai muu kaksoispidätystekniikka. Myös varasto- ja tankkausalueiden hulevesien hallintaan tulee kiinnittää huomiota. - Öljyn torjuntaan tarkoitettua imeytysainetta tulee olla aina varattuna onnettomuuden varalle. Lisäksi koneiden käyttäjille on annettava selkeät toimintaohjeet onnettomuustilanteiden varalle. - Maa-ainesten ottoalueiden käyttäminen maan- ja jätteenkaatopaikkoina tulee estää. - Suolan käyttö ja varastointi maa-ainesten ottoalueilla on kielletty. - Pohjaveden laatua ja pinnan korkeutta tulee tarkkailla pohjaveden havaintoputkista ottotoiminnan aikana, jotta kaivua ei uloteta liian lähelle pohjavedenpintaa. Tarkkailutulokset on toimitettava ottoa valvovalle viranomaiselle, jonka tulee valvoa lupaehtojen toteutumista. - Vanhojen maa-ainesten ottoalueiden jälkihoitotilanne tulee varmentaa riittäväksi pohjaveden suojelun kannalta.

- Maa-ainesten kotitarveoton tulee liittyä rakentamiseen ja kulkuyhteyksien ylläpitoon. Esimerkiksi uusien metsäteiden mittava rakentaminen ei ole maa-aineslain tarkoittamaa tavanomaista kotitarvekäyttöä. - Merkittävät maa-ainesten kotitarveottopaikat, joista on otettu tai aiotaan ottaa maa-aineksia yli 500 kiinto-m 3, on ilmoitettava kunnan maa-ainesottoa valvovalle viranomaiselle. - Jos kotitarveottoa tapahtuu pohjavesialueen lähisuojavyöhykkeellä, tulee siitä aina tehdä ilmoitus kunnan viranomaiselle. - Kotitarveottoa koskevat samat maa-aineslain 3 :n rajoitukset kuin luvanvaraista maaainesten ottoa. - Kotitarveotossa on voimassa samat vähimmäissuojakerrospaksuudet kuin virallisilla ottoalueilla. 10 3.7 Liikenne ja tienpito - Pohjavesialueille ei tule suunnitella uusia teitä ennen erillistä tarveharkintatarkastelua ja pohjaveden laadun mahdollisen pilaantumisen riskinarviointia. Suunnittelussa tulee huomioida myös pohjaveden määrä ja pohjaveden muodostumisolosuhteiden turvaaminen. Mikäli uusi tie tarveharkinnan perusteella katsotaan voitavan sijoittaa pohjavesialueelle, tulee sille rakentaa riittävät luiskasuojaukset pohjavesiriskien minimoimiseksi. Ensisijaista on kuitenkin pyrkiä sijoittamaan uudet, erityisesti suolattavat ja vilkasliikenteiset tiet pohjavesialueen ulkopuolelle. - Uusien teiden rakentamisen yhteydessä tulisi tehdä mahdollisimman vähän massansiirtoja ja leikkauksia, jotta pohjavesiolosuhteet säilyisivät mahdollisimman luonnontilaisina ja suojakerrospaksuus sekä etäisyys pohjaveden pintaan säilyisivät mahdollisimman suurina. - Rakennettaessa uusia yleiselle liikenteelle tarkoitettuja teitä ja pysäköintipaikkoja tai vastaavia, sekä näiden perusparannuksen yhteydessä, on pohjaveden suojaustarve selvitettävä ja kohteet on varustettava asianmukaisin suojarakentein. Tiedot suojauksista tulee toimittaa pelastusviranomaiselle. - Talvisuolausta tulisi vähentää pohjavesialueilla sijaitsevilla tieosuuksilla, kuitenkaan vaarantamatta liikenneturvallisuutta. Liukkauden torjunnassa tulee mahdollisuuksien mukaan siirtyä vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden (esim. kaliumformiaatti) käyttöön. Tiealueilla, joilla on olemassa pohjavesisuojaukset ei suositella vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä, ellei niiden mahdollisia vaikutuksia suojausmateriaaliin ole selvitetty. - Tiesuolauksen vaikutuksia pohjaveden laatuun tulee seurata. - Liukkauden torjuntaan käytettävän suolan varastointi (niin kiinteässä muodossa kuin myös liuostankeissa) pohjavesialueella on kielletty. Pohjavesialueilla on sallittua varastoida ainoastaan suolahiekkaa edellyttäen, että suolahiekan varasto suojataan sellaisilla rakenteilla, joilla suolan pääsy pohjaveteen estyy. Käytännössä tämä voi edellyttää hallirakennetta, päällystettyä pohjarakennetta ja viemäröintiä siten, ettei pohjaveden laatu vaarannu. - Vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet tulee merkitä teiden varsille sijoitettavin pohjavesialuemerkein. - Liikenneviraston vuonna 2012 laatimissa ratateknisissä ohjeissa (RATO) osassa 20 Ympäristö ja rautatiealueet, on kerrottu rautatiealueiden ja niiden toimintojen mahdollisista riskeistä pohjavedelle ja on esitetty keinoja ennakoivalle pohjaveden suojelulle. 3.8 Maa- ja metsätalous - Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinto, 2010) mukaan uusia kotieläinsuojia tai lantaloita ei tulisi sijoittaa pohjavesialueelle. Myöskään merkittäviä eläinsuojien tai lantaloiden laajennuksia ei suositella tehtäväksi pohjavesialueille. Nykylainsäädännön mukaan eläinsuojat vaativat ympäristöluvan, jos toiminta sijoitetaan pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. - Pohjavesialueella jo sijaitsevien kotieläinsuojien, lantavarastojen ja rehusiilojen osalta tulee tarvittaessa edellyttää salaojavesien ja/tai pohjaveden laadun seurantaa. - Pohjavesialueella ei sallita maaperästä eristämättömiä karjasuojia, lantaloita, virtsakaivoja, tuorerehuvarastoja eikä lietelantasäiliöitä. Lantavarastojen on täytettävä vähintään maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaiset tiiviysvaatimukset. Karjasuojien lattioiden on oltava tiiviitä ja jätevedet tulee johtaa tiiviiseen viemäriin.

- Eläinsuojiin liittyvien ulkotarhojen tai jaloittelualueiden sijoittamista pohjavesialueelle tulee välttää. Mikäli jaloittelualuetta suunnitellaan pohjavesialueelle sijoitettavaksi, tulee alueelta tehdä tarkemmat maaperä- ja pohjavesiselvitykset (YSA 713/2014 7 ) pohjaveden pilaantumisvaaran selvittämiseksi. Pohjavesialueilla sijoittuvien laidunalueiden osalta tulee huomioida pohjavesi-alueen erityispiirteet sekä etäisyydet talousvesikaivoihin (30-100 m) siten, ettei laiduntamisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. - Karjanlannan sijoittamisessa ja levittämisessä noudatetaan nitraattiasetuksen (931/2000) säännöksiä, kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä sekä tilakohtaisen ympäristöluvan määräyksiä. - Pohjavesialueilla ei tulisi levittää lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, käsiteltyjä jätevesiä, käsiteltyjä puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta. Lannan patterointi pohjavesialueella on kielletty. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen ulkorajan ja varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen välisellä vyöhykkeellä (ns. reunavyöhyke) keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Lantaa tai muita orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää lannoitteena pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla, mikäli maaperätutkimuksin voidaan osoittaa, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä. - Torjunta- ja kasvinsuojeluaineena saa käyttää ainoastaan pohjavesialueille sallittuja aineita. TUKES ylläpitää luetteloa aineista, joiden käyttöä on rajoitettu tai käyttö on kokonaan kielletty pohjavesialueella. - Pohjavesialueilla ei pääsääntöisesti tehdä kunnostusojituksia, lannoituksia, kannon nostoa eikä kulotusta. - Uudistushakkuualueilta suositellaan hakkuutähteiden poistoa ravinnekuormituksen vähentämiseksi pohjaveteen. - Pohjavesialueella tulee suosia kevennettyä maanmuokkausta kuten kevyttä laikutusta tai äestystä - Työkoneiden öljyvahinkojen torjuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. 11 3.9 Turvetuotanto ja ojitus - Turvetuotanto tai ei saa vaarantaa pohjavettä. Turvetuotantoalueille tarvitaan ympäristölupa (YSA 713/2014). Pohjaveden pilaamiskielto koskee kuitenkin myös tätä pienempää toimintaa ja mikäli toiminnasta seuraa muutoksia pohjaveden määrään tai laatuun toiminnalle tulee hakea vesilain mukainen lupa. - Pohjavesiolosuhteet sekä toiminnan vaikutus pohjaveteen tulee selvittää pohjavesialueelle ja pohjavesialueen lähelle sijoittuvilla ympäristölupaa tarvitsevilla turvetuotantoalueilla. - Suoveden imeytyminen pohjavesimuodostumaan tulee estää. - Toiminnan vaikutusta pohjaveden korkeuteen ja laatuun on tarkkailtava. - Mikäli toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pinnan alentumista pohjavesialueella, tarvitaan toiminnalle vesilain mukainen lupa ympäristölupavirastosta. 3.10 Ojitus - Haitallinen pohjaveden purkautuminen ojituksen seurauksena tulee estää. Pohjaveden määrän muuttaminen edellyttää vesilain mukaista lupaa. - Ojituksesta pitää tehdä vesilain mukainen ilmoitus ELY-keskukselle, joka tekee lupatarveharkinnan. Ojitustoimenpide voi vaatia vesilain mukaisen luvan, mikäli toimenpiteestä voi aiheutua riskiä pohjaveden laadulle tai määrälle. 3.11 Vedenottamot - Vedenottamoalueet aidataan ja tarvittaessa nurmetetaan. - Vedenottamoalueilla sallitaan vain vedenottoon liittyvä toiminta. - Mahdolliset vedenottamoilla käytettävät kemikaalit on varastoitava turvallisella tavalla. 3.12 Muut rajoitukset - Lumenkaatopaikkojen sijoittaminen pohjavesialueelle on kielletty. - Pohjavesialueella ei sallita jätteiden kaatoa, kasaamista ja hautaamista eikä merkittävää puujätteen, saven ja humusmaan läjittämistä. - Pohjavesialueille ei sallita maankaatopaikkoja.

- Pohjavesialueella ei sallita uusia arkkuhautausmaita eikä eläinraatojen hautaamista. Laajennettaessa pohjavesialueella jo olemassa olevia hautausmaita on ensin suoritettava riittävät pohjavesitutkimukset ja riskinarviointi. Hautausmaa-alueella torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä tulisi rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Pohjavesialueella saa käyttää vain sellaisia torjunta-aineita, joiden käyttö pohjavesialueella on sallittu (TUKES). - Kaukolämpöverkostojen osalta energiayhtiöiden tulee ilmoittaa erityisesti pohjavesialueilla tapahtuneista vuodoista viranomaiselle välittömästi vuodon havaitsemisen jälkeen. - Uudet, öljyä energialähteenään käyttävät lämpökeskukset tulee pyrkiä sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. 4. LÄHTÖAINEISTO Pohjaveden määrä- ja laatutietojen osalta tiedot pohjautuvat Perhon kunnan teettämiin pohjavesiselvityksiin: - Jängän pohjavedenottamon tarkkailuohjelma, Perhon kunta, 1986 - Jängän pohjavedenottamon lupapäätös, Länsi-Suomen vesioikeus, 1986 - Perhon kunta, Koepumppaus Jängänharjun pohjavesiesiintymän alueella, Oy Vesihydro Ab, 1984 - Jängänharjun pohjavesiselvitykset, Kokkolan vesipiiri, 1984 12 Muita lähtötietoja ovat olleet: - Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2008 - Viranomaisselvitykset (öljysäiliöt, ympäristölupapäätökset) - Riskikohteissa tehdyt maastotarkastelut, Ramboll Oy 5. ALUEEN HYDROGEOLOGIA 5.1 Yleistä pohjaveden synnystä ja esiintymisestä Pohjavettä syntyy, kun sadevesi suotautuu maaperään. Osa maaperän vedestä imeytyy kasvien juurissa tai kapillaarisesti takaisin maan pintaan, osa päätyy pohjavedeksi maaperään, muodostaen vedellä kyllästyneen maakerroksen. Pohjaveden pinta voidaan havaita kaivoista tai erillisistä havaintoputkista, ja se on tavallisesti 2-4 m syvyydessä, joskin vaihteluväli on suuri. Ympäristöstään kohoavilla harjualueilla pohjavesi voi olla jopa 50 m syvyydessä. Pohjavesi virtaa maaperässä kiviainesrakeiden välisessä huokostilassa ja purkautuu luonnonvaraisesti harjun juurella maastoon. Paikoin purkautuminen tapahtuu lähteisiin, tai vaikeasti havaittavissa järvien ja jokien pohjissa. Pohjavettä on maaperässä käytännössä kaikkialla. Joillakin alueilla irtomaakerros on kuitenkin ohut ja kalliot nousevat pohjaveden pinnan yläpuolelle, jolloin pohjavettä esiintyy vain kallioraoissa kalliopohjavetenä. Pohjaveden määrä ja saatavuus riippuvat suuresti maaperän laadusta. Hiekkaisilla ja soraisilla mailla pohjavettä muodostuu 40-60 % sadannasta, eli noin 1 000 m 3 /d jokaista neliökilometriä kohti. Tällaisia alueita ovat tyypillisesti harjut ja Salpausselät, sekä pienemmät reunamuodostumat. Savi- ja moreenimailla maaperän vedenjohtavuus on heikompaa, jolloin suuri osa sadannasta virtaa pintavaluntana vesistöihin, pohjaveden muodostuminen on vähäistä eikä vesi juurikaan liiku maaperässä. 5.2 Pohjavesialueiden kuvaus Tutkimusalue muodostaa yhtenäisen lounas-koillissuuntaisen harjun, joka jakautuu erillisiin pohjavesialtaisiin Jängänharju A ja Jängänharju B. Harju on pieni jäätikköjoen muodostama soraja hiekkavaltainen pitkittäisharjukompleksi. Maaperä vaihtelee hyvin lajittuneesta hiekasta ja sorasta hienoainespitoisempaan moreenimaisempaan ainekseen. Harjumuodostelma kohoaa hieman muuta ympäristöä korkeammalle ja karttatulkinnalla pystytään paikantamaan harjun runko-osa. Pohjavesialueet rajautuvat moreenialueisiin, joiden päällä on turvekerros. Pohjavesialueita reunustavat suo-, oja- ja järvialueet. Pohjavesimuodostelma on tyypiltään antikliininen eli vettä ympäristöön purkava harju. Vuonna 1984 tehtyjen pohjavesitutkimusten mukaan pohjavedenpinta on 2-7 metrin syvyydellä. Maaperä

pohjavedenpinnan alapuolella on pääasiassa karkeaa hiekkaa ja soraa. Pohjaveden arvioitu pinnankorkeus on esitetty piirustuksessa 5. Pohjavesialueella on käytössä yksi pohjavedenottamo. Ottamolla on kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenottamoa varten alueella tehtiin koepumppauksia vuonna 1984 ja 1986 sekä pohjavesiselvitys vuonna 1984. Niiden perusteella rakennettiin uusi ottamo vastaamaan vedenkulutuksen kasvua ja olemassa olevan ottamon veden laatuongelmiin. Jängänharjun pohjavesiottamosta otetaan noin 25 % Perhon kunnan alueen talousvedestä. 13 5.2.1 Jängänharju A Jängänharju A pohjavesialueen muodostumisalue rajautuu lännessä Jängänjärveen ja Hietajokeen, etelässä Autionpuroon ja idässä Raivionnevaan sekä soistuvaan metsäpalstaan. Pohjavesi purkautuu pohjavesialueen eteläpuolella sijaitsevaan Jängänjärveen. Pohjaveden päävirtaussuunta harjumuodostumassa on koillisesta lounaaseen, missä vedet purkautuvat Jängänjärveen. Muodostuman itäosissa myös pohjavesi purkautuu Autionpuroon. Vuonna 1986 tehtyjen koepumppauksissa määritettiin harjun pituussuuntainen vedenjohtavuuskertoimen arvoksi I = 4,5 m 3 /s, josta saadaan vedenjohtavuudeksi yhden neliön alalle K = 4,5 m/s. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,74 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 0,51 km 2. 5.2.2 Jängänharju B Jängänharju B pohjavesialue on kapea ja pitkänomainen pohjavesialue. Pohjavesialue rajautuu idässä Korpijärveen ja Syrjäjokeen. Lännessä pohjavesialue rajautuu Jokilampeen ja sen yläpuoliseen uomaan. Jokilammen eteläpuolella alueen rajana on Jokilamminnevan suoalue. Jängänharju B pohjavesialueelta pohjavesi purkautuu pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsevaan Jokilampeen ja Jängänjärveen. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,41 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 0,22 km 2. 5.3 Pohjaveden määrä Jängänharju A pohjavesialueella on tehty 80-luvulla yksityiskohtaiset tutkimukset veden laadusta ja määrästä. Pohjoisemmalla Jängänharju B pohjavesialueella vastaavia tutkimuksia ei ole tehty. Tehtyjen pohjavesitutkimusten ja selvitysten mukaan pohjaveden keskimääräinen antoisuus Jängänharju A pohjavesialueelta on noin 350 m 3 /d. Alueen maksimimitoitusmääräksi on arvioitu noin 500 m 3 /d. Mitoitusmäärät on määritetty pohjavesialueiden pinta-alojen ja koepumppausten havaintojen mukaisesti. Jängänharju B alueen keskimääräinen antoisuus on noin 150 m 3 /d. 5.4 Pohjaveden laatu Jängänharjun A pohjavesialueella on tehty koepumppauksia 80-luvulla ennen nykyisen vedenottamon käyttöönottoa. Käytössä olleen pohjavesikaivon rautapitoisuus nousi liian suureksi, joka pakotti etsimään uutta vedenottopaikkaa. Uuden vedenottokaivon sijainnin määrittämisen yhteydessä tehtiin laajat tutkimukset. Aluetta tutkittiin kahteen kertaan, joissa molemmissa toteutettiin koepumppaukset. Ensimmäisten tutkimusten perusteella selvitettiin paras mahdollinen paikka uudelle ottamolle. Koepumppaukset toteutettiin neljässä eri pisteessä. Toiset tutkimukset olivat antoisuustutkimukset. Ensimmäisessä tutkimuksessa vesinäytteitä otettiin neljästä eri pisteestä ja eri korkeuksilta. Tämän tutkimuksen perusteella todettiin, että pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet vaihtelevat vedenottopisteiden ja -korkeuksien mukaan. Pohjaveden happipitoisuus oli kaikissa tuloksissa hyvä. Lisäksi todettiin vedenottamolle todennäköisesti sopivin paikka ja esitettiin tehtäväksi pidempi aikaisia tutkimuksia.

14 Toisten koepumppausten aikana vedenlaatua tutkittiin nykyisen vedenottamon läheisyydestä. Pumpatusta vedestä otettiin 5 vesinäytettä. Näytteet otettiin noin viikon välein. Tehtyjen tutkimusten mukaan vedenlaatu oli hyvä eikä laatu muuttunut pumppausten aikana. Näytteet otettiin eri näytteenottosyvyydeltä, eikä se vaikuttanut vedenlaatuun. Veden nitraattipitoisuus on alueella hieman korkea. Nitraattipitoisuus 14 mg/l ei kuitenkaan ylitä Sosiaali- ja terveysministeriön asettamaa raja-arvoa 50 mg/l. Kohonneen nitraattipitoisuuden vuoksi pohjavesi alkaloidaan ennen kulutukseen johtamista. Tutkimuspisteet on esitetty hydrogeologisessa kartassa piirustuksessa 2. 5.5 Vedenottamoalueet ja suojavyöhykkeet Vedenottamoalueisiin kuuluvat pääasiassa vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Nämä alueet varataan ainoastaan vedenhankintakäyttöön. Alueiden aitaaminen ja rakennusten lukossa pitäminen on suotavaa ilkivallan estämiseksi. Vedenottamoalueet on esitetty pohjavesialuekartassa. Pohjaveden suojelun tehostamiseksi ja pohjavesialueen toimintojen ohjaamiseksi voidaan pohjavesialue jakaa vielä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Suoja-alue voidaan määrittää vesilain (VL 587/2011 4:11, 4:12, 4:13 ) mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Vedenottamoiden yhteyteen voidaan määrittää suojelusuunnitelmien yhteydessä myös vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. Jängänharjun pohjavesialueilla ei ole määritettyjä vesioikeuden rajaamia suojavyöhykkeitä. Suojelusuunnitelman yhteydessä määriteltiin Jängänharjun vedenottamon ympärille ohjeelliset suojavyöhykkeet. Lähisuojavyöhykkeet on pyritty rajaamaan siten, että veden viipymä lähisuojavyöhykkeen reunalta vedenottamolle on noin 50-60 vuorokautta, jonka arvioidaan riittävän bakteriologisen pilaantumisen estämiseksi. Pohjaveden virtaamanopeus riippuu kuitenkin useista eri tekijöistä, kuten vedenjohtavuudesta, vedenpinnan kaltevuudesta sekä maa-aineksen huokoisuudesta. Nämä tekijät voivat vaihdella suuresti saman pohjavesiesiintymän eri osissa. Tämän vuoksi pohjaveden virtausnopeuksista voidaan esittää vain hyvin karkeita arvioita, mikäli aluetta ei ole tarkasti tutkittu. Jängänharjun pohjavedenottamon ohjeellinen lähisuojavyöhyke on esitetty piirustuksessa 2. Se on määritetty pohjavesialuerajan, pohjavedenottamon vaikutusalueen ja maa- ja kallioperän ominaisuuksien mukaan. Suunniteltaessa ohjeellista lähisuojavyöhykerajausta on lisäksi otettu huomioon pohjaveden virtaussuunnat ja vedenoton suuruus ottamolta. Alueen maaperäkartta on esitetty piirustuksessa 6. Lähisuojavyöhyke on myös maa-ainesten ottoa koskeva rajaus, jota lähemmäksi vedenottokohdetta ei tulisi myöntää maa-aineksen ottolupia. Tarvittaessa pohjaveden virtausolosuhteet ja virtausaika suunnitellulta maa-aineksen ottoalueelta vedenottokohteeseen tulee tutkia yksityiskohtaisesti maa-ainesten ottolupahakemusten yhteydessä. Tutkittujen ottamoiden lisäksi maa-ainesottolupia ei pääsääntöisesti tulisi myöntää vedenottoon mahdollisesti sopiviin kohteisiin. Mikäli erillisillä tutkimuksilla voidaan osoittaa, ettei maaainesotto oleellisesti vähennä kohteen soveltuvuutta vedenhankintaan, voidaan luvan myöntämistä kuitenkin harkita. Kaukosuojavyöhyke käsittää vedenottamon koko valuma-alueen eli pohjavesikartalla kaukosuojavyöhykkeen raja on sama kuin pohjavesialueenraja. Jänganharju B-pohjavesialueella ei ole vedenottamoa eikä alueella ole tutkittua vedenottamon paikkaa, joten sille ei määritetty ohjeellisia suojavyöhykkeitä.

15 6. RISKITEKIJÄT JA NIIDEN ARVIOINTI 6.1 Yleistä Pohjavesialueilla olevilla toiminnoilla voi olla haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja määrään. Alueella harjoitettavan toiminnan seurauksena pohjavesi saattaa likaantua vähitellen taikka äkillisesti esimerkiksi onnettomuuden yhteydessä. Pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja ovat erityisesti teollisuus ja vaarallisten aineiden varastointi, polttonesteiden jakeluasemat, liikenne ja tienpito, hoitamattomat, käytöstä poistetut maa-ainesottoalueet sekä jäteveden käsittely. Pohjaveden määrään vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten otto, ojitus tai liiallinen rakentaminen. Pohjavesivahingoilta suojautumisen kannalta ensisijainen tavoite on riskien poistaminen tai siirtäminen pois pohjavesialueelta. Jos riskejä ei voida siirtää pois, niitä tulee pienentää. Riskien pienentämiseen voidaan vaikuttaa mm. luvituksella, valvonnalla ja tiedottamisella. Riskejä voidaan pienentää myös suojaamalla ja parantamalla vahinkojen torjuntavalmiutta. Myös kaavoitus ja rakentamisen suunnittelu ovat avainasemassa uusien pohjavesiriskien välttämisessä. Ympäristölainsäädännön mukaisesti pohjavesivahingon aiheuttaja korvaa vahingon. Tämä koskee paitsi laitoksia ja suuria toimijoita, myös yksityisiä henkilöitä, kuten öljysäiliöiden omistajia. Pohjavesivahingon kustannukset voivat olla huomattavat. Pohjaveden likaantuminen on usein pitkäaikaista tai ihmisperspektiivistä katsottuna pysyvää. Valitettavan usein vahingon aiheuttajaa ei saada selville tai teosta vastuuseen. Tällöin vahinko tulee kaupungin, vesihuoltolaitoksen, valtion tai maanomistajan kärsittäväksi. 6.2 Riskien pisteytys Riskien suuruuden arvioinnissa käytetään menetelmää, jossa jokaisen riskitekijöiden kohdalla arvioidaan sijaintiriski ja päästöriski. Sijaintiriski muodostuu seuraavista muuttujista: 1) Riskikohteen hydrogeologia eli etäisyys vedenottamosta, sijainti pohjavesialueen muodostumisalueella ja pohjaveden virtaussuunta 2) Maaperän ominaisuudet sekä maanpinnan ja pohjavesipinnan etäisyyden vaikutus Päästöriski puolestaan muodostuu seuraavista muuttujista: 3) Varastoidun/käytetyn aineen määrä ja laatu 4) Kohteen suojaus 5) Päästön havaittavuus ja valvonta 6) Päästön todennäköisyys Jokaiselle muuttujalle annetaan pisteet 1 3 siten, että riskin kasvaessa pistemäärä suurenee. Riskikohteen kokonaispistemäärä muodostuu muuttujien tulosta. Maksimaalinen pistemäärä on tällöin 729. Riskikohteen kokonaispistemäärän perusteella riskit voidaan jakaa neljään luokkaan seuraavasti: o Erittäin merkittävä riski (riskipisteet yht. 300-729) o Merkittävä riski (riskipisteet yht. 200-299) o Kohtalainen riski (riskipisteet yht. 100-199) o Vähäinen riski (riskipisteet yht. 0-99) Eri kohteiden riskipisteet muodostuvat sijaintikohdan hydrogeologisten olosuhteiden, toiminnon tyypin ja likaavan aineen ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Tämän vuoksi esimerkiksi öljysäiliö saa suuremman pistemäärän kuin samalla etäisyydellä vedenottamosta oleva jäteveden imeytyskohde, vaikka sijaintiriskipisteet ovat samat. Ympäristöluvallisten toimintojen kohdalla voidaan olettaa, että ympäristölupaehtoja noudatetaan.

6.3 Riskiarvioinnin toteutus Riskin suuruus on arvioitu olemassa olevien tietojen, puhelinhaastattelujen ja maastotarkastuksien perusteella. 16 Riskinarvioinnin kohteet on esitetty seuraavissa kappaleissa. 6.4 Asutus/ Jätevedet Lain mukaan jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueella kiellettyä. WC-vedet on johdettava umpikaivoon. Muille jätevesille on oltava haja-asutuksen jätevesiasutuksen mukainen käsittely. Pohjavesialueelle rakennettavan mökin jätevesien käsittelylle tulisi pyytää lausunto alueelliselta ELY-keskukselta. Riskiarvion mukaan asutuksen aiheuttama riski pohjavedenotolle on merkittävä. Riskin tekee suureksi asuintalojen kiinteistökohtaiset puhdistamot. Jängänharju A -pohjavesialueella on seitsemän vakituista, viisi tyhjillään olevaa ja seitsemän vapaa-ajanasuntoa. Kaikissa kiinteistöissä jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Jängänharju B pohjavesialueella on kolme vapaa-ajanasuntoa. Vakituisissa asunnoissa jätevedet kerätään joko saostus- tai umpikaivoihin. Tyhjillään olevissa asunnoissa osassa on saostuskaivo ja yhdessä ei ole käsittely ollenkaan. Vapaa-ajanasunnoissa on myös saostuskaivo ja osassa vesi tuodaan kantaen ja pihalla on ulkokäymälä. Jätevedet käsitellään pääsääntöisesti sakokaivoissa, joka ei ole riittävä käsittelymenetelmä pohjavesialueen jätevesille. Riskiarviossa asutus ja niiden muodostavat jätevedet saivat riskipisteitä 216, jolloin riskiluokka on B eli riski on merkittävä. 6.5 Öljysäiliöt Öljypäästö on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyä voi vuotaa säiliön täytön yhteydessä tapahtuvana päästönä tai säiliön tai putkiston vuotona. Maahan asennettujen säiliöiden korroosio muodostaa erityisriskin, sillä se voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jonka havaittavuus on heikko. Suojaamattomat farmisäiliöt muodostavat riskin pohjaveden laadulle ja pysyvässä käytössä olevat säiliöt tulisikin kattaa ja varustaa suoja-altaalla. Pohjavesialueella on yhteensä seitsemän öljysäiliötä. Kaksi on poissa käytöstä ja palonviranomainen on tarkastanut niiden kunnon käytöstä poistamisen jälkeen. Käytössä olevat öljysäiliöt ovat sijoittuneet asuinrakennuksiin, tyhjillään oleviin rakennuksiin sekä vapaaajanrakennuksiin. Tyhjillään olevat rakennukset ovat erittäin riskialttiita kohteita, sillä säiliö voi vuotaa kenenkään huomaamatta pitkiä aikoja. Palonviranomainen on tarkistanut kaikkien pohjavesialueella olevien öljysäiliöiden kunnon 90-luvulla. Öljysäiliöt sijaitsevat 150 300 metrin etäisyydellä kunnan vedenottamosta. Pohjaveden virtaussuunta on öljysäiliöiltä kohti vedenottamoa, mikä nostaa riskin suuruutta. Pohjaveden pinnan korkeus on arvioitu olevan noin 4 metriä maanpinnan tason alapuolella öljysäiliöiden alueella. Riskikartoituksessa pohjavesialueella sijaitsevat öljysäiliöt saivat riskipisteitä 144. Tämä tarkoittaa riskiluokkaa C eli kohtalaista riskiä. 6.6 Energiakaivot Energiakaivoina käsitetään maa- ja kalliolämpökaivot. Maalämpöä kerätään joko maaperän pintaosista maapiirien avulla tai syvemmältä kallioperästä lämpökaivojen avulla. Poratessa kalliolämpökaivoa porauskaluston poltto- ja voiteluainevuodot, epäpuhtaudet kaivosta, pohjaveden lämpötilan muutokset ja lämmönsiirtovuodot aiheuttavat riskiä pohjavedelle. Poraus voi rikkoa pohjavesikerroksia tai muuttaa pohjaveden virtausolosuhteita, jolloin pohjaveden