Optiplan Oy Y-tunnus 0775337-1 Helsinki Turku Tampere www.optiplan.fi Mannerheimintie 105 Kutomonkatu 1 Åkerlundinkatu 11 D Puh. 010 507 6000 PL 48, 00281 Helsinki PL 56, 20101 Turku PL 431, 33101 Tampere
2 (16) YHTEENVETO Tässä selvityksessä tutkittiin Tampereen Hannulaan kaavoitettavan alueen energiatehokkuutta ja hiilijalanjälkeä sekä millaisilla ratkaisuilla kaavan energiatehokkuutta voitaisiin parantaa. Hiilijalanjäljen laskemissa otettiin tarkasteltaviksi neljä erilaista kulutustasoa, jotta nähdään, kuinka energiatehokas kaava on suhteessa nykyisen rakennuskantaan, ja toisaalta, miten erilaiset ratkaisut vaikuttavat energiatehokkuuteen. Kaavan energiatehokkuutta tarkasteltiin arkkitehtuurisesta, energiantuotannon ja liikenteen näkökulmista. Arkkitehtuuriset keinot liittyvät rakennuksen suuntaukseen, muotoon ja aukotukseen sekä auringon suojaukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa rakennusten suuntaamista kohti etelää, yksinkertaista muotoa, ikkunoiden sijoittamista eteläpuolelle sekä kesäaikaiselta auringon paisteelta suojaamista ylilämmön ehkäisemiseksi. Mikäli alueella on tarkoitus hyödyntää uusiutuvia energialähteitä, kuten aurinkoenergiaa, voidaan kaavoittamisella edistää sen toimintamahdollisuuksia suosittelemalla rakennuksille eteläistä suuntausta. Liikenteen osalta alueen energiatehokkuutta ja hiilijalanjälkeä voidaan parantaa edistämällä kevyen ja julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksia. Hiilijalanjälkilaskelmissa käytettiin neljää eri tasoa, joita ovat nykyisen rakennuskannan mukainen taso, määräystason (2010) mukainen taso, ekotehokas taso sekä eko-asukas, jossa ekotehokkaan tason mukaisessa rakennuksessa asuu lisäksi eko-asukas. Laskelmien pohjana on käytetty Matalahiiliasumisen lähtökohdat raportissa (Sitra, 2010) esitettyjä tarkastelunäkökulmia, jolloin tarkastelua on saatu laajennettua pelkästään rakennuksen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä laajemmaksi. Tulokset osoittavat, että nykyisen rakennuskannan mukaisessa rakennuksessa asuva ihminen aiheuttaa CO 2-ekv -päästöjä keskimäärin 9,5 t/a, määräystason mukaisessa rakennuksessa 8,5 t/a ja ekotehokkaassa tasossa 8,3 t/a. Eko-asukas aiheuttaa CO 2-ekv -päästöjä 6,4 t/a.
3 (16) SISÄLTÖ YHTEENVETO... 2 SISÄLTÖ... 3 1 JOHDANTO... 4 2 ENERGIATEHOKAS KAAVA... 4 2.1 Arkkitehtuuriset tekijät... 4 2.2 Energiantuotanto... 5 2.3 Liikenne... 6 3 EHDOTETTAVAT RATKAISUT... 6 4 KAAVAN ENERGIATEHOKKUUDEN VERTAILUTASOT... 7 4.1 Nykyinen rakennuskanta... 9 4.2 Määräystaso... 9 4.3 Ekotehokas taso... 10 4.4 Eko-asukas... 11 5 ALUEEN HIILIJALANJÄLKI ERI VERTAILUTASOILLA... 12 5.1 Nykyinen rakennuskanta... 13 5.2 Määräystaso... 14 5.3 Ekotehokas taso... 15 5.4 Eko-asukas... 16
4 (16) 1 JOHDANTO Maailmanlaajuinen huoli ilmaston lämpenemisestä luo painetta pohtimaan erilaisia ratkaisuja rakentamisen ja asumisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tämä on johtanut energiatehokkuustarkastelujen mukaan ottamiseen jo kaavasuunnitteluvaiheessa, jotta mahdollisimman moniin asioihin voitaisiin vaikuttaa energiatehokkuuden parantamiseksi. Tällöin energiatehokkuustarkastelua voidaan laajentaa rakennusten taloteknisten järjestelmien ja vaipan lämmöneristävyyden ulkopuolelle koskemaan esimerkiksi rakennusten suuntausta ja omaa energiantuotantoa. Tässä selvityksessä tutkitaan Tampereen Hannulaan kaavoitettavan alueen energiatehokkuutta ja hiilijalanjälkeä sekä millaisilla ratkaisuilla kaavan energiatehokkuutta voitaisiin parantaa. Alueen hiilijalanjälki lasketaan erilaisilla vertailutasoilla, jotta nähdään kuinka energiatehokas kaava on suhteessa nykyisen rakennuskantaan ja toisaalta miten erilaiset ratkaisut vaikuttavat energiatehokkuuteen. Tarkastelua on myös laajennettu pelkästään rakennusten energiatehokkuutta käsittelevästä tarkastelusta koko asumisen aiheuttamaan hiilijalanjälkeen, jolloin saadaan laajempi käsitys alueen aiheuttamista päästöistä. Alue koostuu yhdeksästä rakennuksesta, jotka ovat pinta-alaltaan 2 500 3 500 m 2. Rakennusten yhteispinta-ala on 26 000 m 2, asuntoja on n. 300 kpl ja asukkaita n. 580 kpl. 2 ENERGIATEHOKAS KAAVA Kaavan avulla voidaan vaikuttaa alueen energiatehokkuuteen ja hiilijalanjälkeen kiinnittämällä huomiota rakennusten sijoitteluun ja suuntaukseen, muotoon, aukotukseen sekä auringon suojaukseen. Lisäksi voidaan asettaa ehdotuksia tai rajoituksia koskien rakennusten lämmöntuotantoa ja toisaalta luoda edellytyksiä paikallisten energialähteiden käytölle. Parantamalla kevyen ja julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksia pystytään myös vähentämään alueen hiilijalanjälkeä, koska tällöin yksityisautoilun tarve vähenee. 2.1 Arkkitehtuuriset tekijät 2.1.1 Rakennusten suuntaus Rakennusten suuntauksessa tulisi ensisijaisesti suosia eteläistä suuntausta, jotta aurinkoenergiaa pystytään hyödyntämään passiivisesti mahdollisimman tehokkaasti. Jo 45 poikkeama etelän suunnasta vähentää aurinkoenergian saantia noin 15 %. Passiivitaloissa, joissa lämmitysenergian tarve on jo ennestään alhainen, voidaan harkita myös muita suuntausvaihtoehtoja. Tällöin tulee kuitenkin varmistaa riittävä päivän valon saanti.
5 (16) 2.1.2 Rakennusten muoto Rakennuksen lämpöhäviöiden ja materiaalinkulutuksen kannalta on hyvä suosia yksinkertaisen muotoista lämmintä massaa, jolloin vaipan pinta-ala suhteessa lattia-alaan on mahdollisimman pieni. Teoriassa tämä tarkoittaa palloa, mutta käytännössä kuutiota. Tällainen muotoilu vähentää kuitenkin päivänvalon saantia, mikä taas heikentää asumisviihtyvyyttä. Rakennuksen syvyyden vaikutus energiankulutukseen erään laskelman mukaan on 3 5 %:a (passiivi - määräystaso) riippuen energiatehokkuustasosta. 2.1.3 Aukotus Ikkunoiden kautta voi tapahtua merkittäviä lämpöhäviöitä kylmään vuodenaikaan, mutta toisaalta niiden kautta voidaan saada talteen aurinkoenergiaa lämmityskaudella. Pääsääntöisesti lämpöhäviöiden pienentämiseksi suurin osa ikkunapinta-alasta kannattaa suunnata etelään ja pieni osa pohjoiseen. Lisäksi etelään suunnatuilla ikkunoilla voidaan vähentää valaistuksen tarvetta, mikä puolestaan vähentää sähkön kulutusta. Kesällä hyvin eristetyissä rakennuksissa suuret etelään suunnatut suojaamattomat ikkunat saattavat kuitenkin aiheuttaa ylilämpöä. 2.1.4 Auringon suojaus Erityisesti matala- ja passiivienergiarakennuksissa, joissa kesäaikainen ylilämpö saattaa muodostua ongelmaksi, tulee passiiviseen auringon suojaukseen kiinnittää huomiota. Käytännössä tämä tarkoittaa räystäiden, parvekkeiden, lippojen ja kasvillisuuden hyödyntämistä erityisesti kesäaikaisen auringon säteilyn vähentämiseksi. Lämmityskaudella auringon suojia tulisi kuitenkin välttää, jotta auringon säteilyenergia tulisi hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Parhaaseen ratkaisuun päästäisiin siis suojilla, jotka suojaavat kesäisin, mutta eivät talvella. Yksikertaisimmillaan tämä tarkoittaa esimerkiksi lehtipuita. 2.2 Energiantuotanto Rakennusten lämmitysenergiantuotantoon on käytännössä kolme ratkaisuvaihtoehtoa, joita ovat kaukolämpö, maalämpö ja kattilalaitos. Maalämmön hyvyys perustuu suhteellisen edullisiin käyttökustannuksiin ja toisaalta uusiutuvan aurinkoenergian hyödyntämiseen. Energiayhtiöiden näkökulmasta maalämmön käyttäminen yhteistuotantokaukolämpöalueella ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska se vähentää laitoksen lämpökuormaa ja lisää sähkökuormaa, kun tilanteen pitäisi olla juuri päinvastainen. Lisäksi maalämmön tarvitsemien kaivojen ympäristövaikutuksista ei toistaiseksi ole tutkittua tietoa eikä voida varmuudella sanoa kulkeutuuko kaivojen välityksellä pintavesiä pohjavesiin. Pitkällä tähtäimellä kaukolämmön käyttöä puoltaa tuotannon muuttuminen vähäpäästöisemmäksi. Biopolttoaineita
6 (16) käyttävien kattilalaitosten keskeisimmät ongelmat ovat puolestaan laitoksen savukaasut, jotka johdetaan piipusta suoraan asuinalueelle ja polttoainekuljetukset, jotka aiheuttavat ylimääräistä kuormaautoliikennettä alueella. Biopolttoaineiden käyttöä voidaan puolestaan perustella sen vähäisillä kasvihuonekaasupäästöillä. Mikäli alueella halutaan hyödyntää pääjärjestelmän (kaukolämpö, maalämpö tai kattilalaitos) rinnalla jotain apujärjestelmää (aurinkolämpö, -sähköä tai tuulivoimaa) tulee näiden järjestelmien erityispiirteet huomioida jo kaavoitusvaiheessa. Aurinkoenergiaa hyödyntäville järjestelmille oleellista on eteläinen suuntaus sekä auringon esteettömän paistamisen varmistaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa rakennusten suuntaamista etelään, jolloin aurinkokeräimille ja -paneeleille on mahdollisimman paljon sijoitustilaa. Mikäli keräimiä tai paneeleita halutaan sijoittaa rakennusten katoille, tulisi tämä huomioida kattojen kallistuskulmissa (optimaalinen on 45 ja suuntaus etelään). Näillä tavoin voidaan parantaa järjestelmien taloudellista kannattavuutta, mutta erityisesti aurinkosähkö osalta taloudellisuus on melko heikko toimenpiteistä huolimattta. Tuulivoimalat tarvitsevat sen sijaan korkean sijoituspaikan, jotta tuuli pääsisi puhaltamaan mahdollisimman esteettömästi kohti turbiinia. Taloudellisesta näkökulmasta tuulivoiman käyttömahdollisuudet sisämaan kaupungeissa ovat kuitenkin melko rajalliset. Mahdollisia sijoituspaikkoja voivat olla suurten järvien rannat ja korkeat mäen laet. 2.3 Liikenne Liikenteen osalta tulisi panostaa erityisesti kevyen ja julkisen liikenteen käytön kannustamiseen, jotta yksityisautoilun tarve vähenisi ja samalla alueen hiilijalanjälki pienenisi. Yksikertaisia keinoja ovat esimerkiksi hyvien polkupyöräsäilytystilojen rakentaminen, turvallisten pyöräily ja jalankulkureittien varmistaminen sekä linja-auton pysäkkien läheinen sijainti ja riittävän tiheät vuorovälit. Hyviä polkupyöräsäilytystiloja ovat ulkona katetut pyörätelineet ja sisällä tilat, joista pääse suoraan ulos. 3 EHDOTETTAVAT RATKAISUT Hannulan alueella kaavoituksessa ehdotetaan huomioitavaksi edellä käsitellyistä asioista erityisesti erilaisilla tunnusluvuilla kuvattavia asioita. Kaavassa voitaisiin esimerkiksi ottaa kantaa vaipan pintaalan (A vaippa ) ja ilmatilavuuden (V) suhteeseen sekä ikkunapinta-alan (A ikkuna ) ja lämpimän bruttoalan (A brutto ) suhteeseen. Ohjaavina arvoina voitaisiin käyttää esimerkiksi A vaippa /V < 0,40 ja A ikkuna / A brutto < 0,15. Muotoon liittyvien tunnuslukujen lisäksi voitaisiin asettaa vaatimuksia rakennusten energiatehokkuudelle (esimerkiksi A- tai B-luokka vuoden 2012 rakentamismääräysten mukaan). Passiiviseen auringon suojaukseen voitaisiin hyödyntää esimerkiksi riittävän syviä ulkonevia parvekkeita, jotka suojaavat kesäaikaiselta auringon paisteelta, kun aurinko paistaa korkealta. Lämmityskau-
7 (16) della auringon säteily sen sijaan lämmittää huonetiloja, kun aurinko paistaa alhaalta eikä parvekkeet enää varjosta. Jos ulkonevien parvekkeiden käyttö ei ole mahdollista vaan parvekkeet joudutaan upottamaan rakennukseen, ei parveke syvyyttä kannatta kasvattaa rajattomasti, koska tällöin vaipan alan ja ilmatilavuuden suhde heikkenee. Mikäli uusiutuvia energialähteitä halutaan hyödyntää alueella tai niiden käyttöön halutaan varautua tulevaisuudessa, järkevin vaihtoehto on aurinkoenergian hyödyntäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaavavaiheessa pyrittäisiin suosimaan rakennusten suuntaamista kohti etelää, jolloin auringonsäteilyenergiaa pystytään hyödyntämään tehokkaimmin. Mahdollisuuksien mukaan voitaisiin pyrkiä myös ratkaisuihin, jossa katon etelän puoleinen lape olisi 45 kulmassa, jolloin aurinkokeräimet tai paneelit voitaisiin asentaa huomaamattomasti rakennusten katolle eikä tarvittaisi erillisiä kulmaa säätäviä telineitä. Yksityisautoilun vähentämiseksi voitaisiin panostaa erityisesti hyviin polkupyöräsäilytystiloihin, jolloin polkupyörän käyttäminen liikkumiseen olisi mahdollisimman vaivatonta. 4 KAAVAN ENERGIATEHOKKUUDEN VERTAILUTASOT Kaavan energiatehokkuutta on lähdetty tarkastelemaan Matalahiiliasumisen lähtökohdat raportin (Sitra, 2010) pohjalta, jotta saataisiin mahdollisimman selkeä ja laaja käsitys alueen asukkaiden aiheuttamasta hiilijalanjäljestä. Raportissa on käsitelty seuraavia asumisesta aiheutuvia päästöjä: Asumisen energia, sisältää tilojen ja käyttöveden lämmityksen sekä kiinteistö ja kotitaloussähkön kulutuksen aiheuttamat päästöt Asuminen (ilman energiaa), sisältää mm. rakennuksen, koneiden, kalusteiden ja tarvikkeiden, huoltojen ja korjausten sekä puhtaan veden ja jäteveden aiheuttamat päästöt Yksityisautoilu Julkinen liikenne Päivittäistavaroiden kulutus Vapaa-ajan hyödykkeet Vapaa-ajan palvelut Ulkomaanmatkat Terveys-, hyvinvointi-, hoiva- ja koulutuspalvelut
8 (16) Tässä selvityksessä käsiteltäviksi kokonaisuuksiksi on valittu listan neljä ensimmäistä kohtaa, koska niihin voidaan selkeimmin vaikuttaa kaavoittamisen keinoin. Asumisen energiakulutuksen aiheuttamiin CO 2-ekv -päästöihin voidaan vaikuttaa määrittelemällä rakennuksille esimerkiksi energiatehokkuusluokkavaatimuksia. Asumisen (ilman energiaa) päästöihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi ohjaamalla materiaalivalintoja ympäristöystävällisempään suuntaan, mikä tarkoittaa käytännössä puun suosimista betonin ja tiilen sijaan. Yksityisautoilun aiheuttamiin päästöihin pystytään vaikuttamaan luomalla paremmat mahdollisuudet kevyen ja julkisen liikenteen käytölle. Loput Matalahiiliasumisen lähtökohdat raportissa käsitellyt asiat otetaan suoraan kyseistä raportista, koska niihin ei ole tarpeellista eikä toisaalta ole edes mahdollista puuttua tässä selvityksessä. Matalahiiliasumisen lähtökohdat raportissa arvot ovat laskettu hybridi-lca mallilla, jossa on yhdistetty prosessi- ja panos-tuoto-lca mallit. Tässä selvityksessä käytetään sen sijaan tarkasteltavien kohtien osalta ainoastaan prosessi-lca mallia, mikä saattaa asettaa eri päästöjen aiheuttajat hiukan eriarvoiseen asemaan. Tästä huolimatta tarkastelu tehdään Matalahiiliasumisen lähtökohdat raportissa esitettyjen kokonaisuuksien pohjalta laajemman käsityksen saamiseksi. Tarkasteltaviksi vertailutasoiksi on otettu neljä erilaista skenaariota, joiden päästöjä vertaillaan keskenään. Näiden perusteella pystytään vertailemaan, miten erilaiset energiatehokkuustasot ja kulutustottumukset vaikuttavat asukkaiden aiheuttamiin päästöihin. Lämmöntuotantomuodoksi on kaikissa tapauksissa valittu kaukolämpö, koska sen käytöstä on suositus kaavassa. Tarkasteltavat skenaariot ovat seuraavat 1. Nykyinen rakennuskanta, jossa asukas asuu Hannulan alueella vanhassa rakennuksessa 2. Määräystaso, jossa asukas asuu nyt kaavoitettavalla alueella määräysten (2010) mukaisesti toteutetussa rakennuksessa 3. Ekotehokas taso, jossa asukas asuu nyt kaavoitettavalla alueella matalaenergiarakennuksessa, minkä lisäksi alueella toteutetaan julkisen ja kevyeen liikenteen käyttöä tukevia ratkaisuja 4. Eko-asukas, jossa asukas asuu nyt kaavoitettavalla alueella ekotehokkaasti toteutetussa ratkaisussa ja pyrkii vähentämään päästöjä omalla toiminnallaan
9 (16) 4.1 Nykyinen rakennuskanta 4.1.1 Asumisen energia Nykyisellä rakennuskannalla asumisen energiankulutus on 180 kwh/m 2, josta kiinteistösähkön osuus on 13 kwh/m 2. Tämän lisäksi kotitaloussähköä kuluu 30 kwh/m 2. Lämmitysenergia tuotetaan rakennukseen Tampereen Kaukolämpö Oy:n tuottamalla kaukolämmöllä, jonka CO 2 -päästökerroin on 179 g/kwh. Sähkön oletetaan olevan Tampereen Sähkönmyynti Oy:n myymää sähköä, jonka CO 2 - päästökerroin on 194 g/kwh. 4.1.2 Asuminen ilman energiaa Asuminen ilman energiaa sisältää mm. rakennuksen, koneiden, kalusteiden ja tarvikkeiden, huoltojen ja korjausten sekä puhtaan ja jäteveden aiheuttamat päästöt. Nämä päästöt perustuvat Matalahiiliasumisen lähtökohdat -raportissa esitettyihin arvoihin lukuun ottamatta rakennuksen sekä huoltojen ja korjausten päästöjä, jotka pohjautuvat EstiModel-laskelmiin. EstiModel on NCC:n Excel-pohjainen laskentatyökalu, jolla voidaan arvioida hankkeen elinkaarikustannuksia ja elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia. 4.1.3 Yksityisautoilu Yksityisautoilun päästöjen selvittämisessä apuna on käytetty Henkilöliikennetutkimus 2004 2005:tä, josta on saatu tiedot asukkaiden liikkumistottumuksista. Tutkimuksen mukaan tamperelainen liikkuu keskimäärin 39,2 km/vuorokausi, joista 32 km:ä hän liikkuu tyypillisesti yksityisellä autolla (kuljettajana tai matkustajana). Päästöjen arvioinnissa on käytetty LIPASTO -liikenteen päästöt selvitystä. 4.1.4 Julkinen liikenne Julkisen liikenteen päästöjen arvioinnissa on käytetty myös Henkilöliikennetutkimus 2004 2005:tä, jonka mukaan tamperelainen liikkuu julkisilla liikennevälineillä 5,1 km/vuorokausi. Päästöt on arvioitu käyttäen LIPASTO -liikenteen päästöt selvitystä, kuten yksityisautoilun päästöjen arvioinnissakin. 4.2 Määräystaso 4.2.1 Asumisen energia Määräystason (2010) mukaan toteutetussa tyypillisessä kerrostalossa energiankulutus on n. 108 kwh/m 2, josta kiinteistösähkön osuus on n. 16 kwh/m 2. Kotitaloussähköä kuluu saman verran kuin nykyisen rakennuskannan mukaisissa rakennuksissa eli 30 kwh/m 2. Rakennus liitetään Tampereen Kaukolämpö Oy:n kaukolämpöverkkoon ja se käyttää Tampereen Sähkömyynti Oy:n myymä sähköä,
10 (16) kuten nykyiseen rakennuskantaan kuuluva rakennuskin. Tällä tavoin toteutettu rakennus tulee todennäköisesti täyttämään myös vuonna 2012 voimaan tulevat rakentamismääräykset lukuun ottamatta ilmanvaihdon ominaissähkötehokkuutta. 4.2.2 Asuminen ilman energiaa Asumisen (ilman energiaa) päästöt oletetaan olevan määräystason mukaan toteutetussa rakennuksessa yhtä suuret kuin nykyisen rakennuskannan rakennuksissa. 4.2.3 Yksityisautoilu Määräystason mukaan toteutetussa ratkaisussa yksityisautoilu ei muutu nykyisen rakennuskannan mukaisesta ratkaisusta, koska mitään toimenpiteitä sen vähentämiseksi ei tehdä. 4.2.4 Julkinen liikenne Julkisen liikenteen osalta määräysten mukaan toteutetussa ratkaisussa käytetään samoja kuin nykyisen rakennuskannan mukaan toteutetussa ratkaisussa, koska toimenpiteitä julkisen liikenteen lisäämiseksi tai vähentämiseksi ei tehdä. 4.3 Ekotehokas taso 4.3.1 Asumisen energia Ekotehokkaassa tasossa rakennuksen energiankulutus on 86 kwh/m 2, josta kiinteistösähkön osuus on 14 kwh/m 2. Tämän lisäksi kotitaloussähköä kuluu 28 kwh/m 2, joka n. 7 %:a vähemmän kuin määräystason mukaisessa ratkaisussa johtuen ekotehokkaammista laitteista ja kodinkoneista. Rakennus liitetään Tampereen Kaukolämpö Oy:n kaukolämpöverkkoon ja se käyttää Tampereen Sähkömyynti Oy:n myymä sähköä, kuten edellisissä vertailutasoissakin. Ekotehokkaassa tasossa rakennuksen energiatehokkuutta voidaan parantaa määräystasoon nähden parantamalla taloteknisiä ratkaisuja sekä panostamalla vaipan eristykseen. Kotitaloussähkön kulutusta rakentaja pystyy pienentämään esimerkiksi hankkimalla energiatehokkaampia kodinkoneita (A+ tai A++). 4.3.2 Asuminen ilman energiaa Asumisen (ilman energiaa) päästöt oletetaan olevan ekotehokkaan tason mukaan toteutetussa rakennuksessa yhtä suuret edellisissäkin tapauksissa.
11 (16) 4.3.3 Yksityisautoilu Yksityisautoilun oletetaan vähenevän henkilöä kohden kahdella kilometrillä vuorokaudessa ekotehokkaassa ratkaisussa verrattuna määräysten mukaan toteutettuun ratkaisuun, jolloin henkilöautolla vuorokaudessa kuljettava matka on 30 km/vuorokausi. Yksityisautoilusta vähentyneestä kahdesta kilometristä yhden kilometrin oletetaan siirtyvän kevyeeseen liikenteeseen ja yhden julkiseen liikenteeseen. Yksityisautoilun vähenemistä voidaan edistää ratkaisuilla, jotka kannustavat kevyen ja julkisen liikenteen käyttöön. Tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi kevyen liikenteen turvallisuuden parantaminen ja hyvien pyöräteiden rakentaminen ja ylläpito. Julkisen liikenteen käyttöä sen sijaan voidaan edistää kattavalla julkisen liikenteen verkostolla yhdistettynä linja-autopysäkkien läheiseen sijaintiin. 4.3.4 Julkinen liikenne Kuten edellisessä kappaleessa on mainittu julkisen liikenteen käyttö kasvaa ekotehokkaassa tasossa yhdellä kilometrillä 6,1 kilometriin. 4.4 Eko-asukas 4.4.1 Asumisen energia Tässä tarkasteluvaihtoehdossa tilojen lämmitysenergian kulutus on yhtä suuri kuin ekotehokkaassa tasossa, mutta lämpimän käyttöveden kulutus henkilöä kohden on laskenut 50 litrasta 35 litraan vuorokaudessa, jolloin rakennuksen energiankulutus on 79 kwh/m 2, josta kiinteistösähkön osuus on 14 kwh/m 2. Tämän lisäksi kotitaloussähköä kuluu 20 kwh/m 2. Eko-asukkaan tapauksessa kotitaloussähkönä käytetään vihreää sähköä, jolloin se ei aiheuta lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä. Lämpö ja kiinteistösähkö tulevat samoista lähteistä kuin muillakin vertailutasoilla. 4.4.2 Asuminen ilman energiaa Asumisen (ilman energiaa) päästöt oletetaan olevan eko-asukkaan tapauksessa yhtä suuret edellisissäkin tapauksissa. 4.4.3 Yksityisautoilu Eko-asukkaalla ei ole omaa autoa, jolloin hänen henkilöautolla kulkema matka rajoittuu matkustajan rooliin, mikä tarkoittaa keskimäärin 9,5 kilometriä vuorokaudessa. Vähentynyt yksityisautoilu on kasvattaa sen sijaan julkisen ja kevyen liikenteen käyttöä siten, että kevyen liikenteen osuus kasvaa 14,7 kilometriin vuorokaudessa ja julkisen liikenteen käyttö 15 kilometriin vuorokaudessa.
Yhden asukkaan aiheuttama hiilijalanjälki (kg CO 2-ekv /a) Tampereen Hannulan alue 12 (16) 4.4.4 Julkinen liikenne Kuten edellisessä kappaleessa on mainittu julkisen liikenteen käyttö kasvaa eko-asukkaalla 15 kilometriin vuorokaudessa. 5 ALUEEN HIILIJALANJÄLKI ERI VERTAILUTASOILLA Nykyisen rakennuskannan mukaisessa rakennuksessa asuvan ihmisen hiilijalanjälki on n. 9 300 kg CO 2-ekv /a. Toteuttamalla alue nykyisten määräysten mukaisesti ovat vuotuiset hiilidioksidipäästöt asukasta kohde n. 8 600 kg eli noin 8 %:a pienempi kuin nykyisen rakennuskannan tapauksessa. Ekotehokkaassa tasossa vastaava arvo on n. 8 300 kg, joka on noin 12 %:a vähemmän kuin nykyisen rakennuskannan tapauksessa ja noin 3 %:a vähemmän kuin määräystason mukaan toteutetussa ratkaisussa. Kun ekotehokkaasti toteutetussa ratkaisussa asuu lisäksi eko-asukas, vähenevät asukkaan aiheuttamat CO 2-ekv -päästöt n. 6 400 kg:an vuodessa, mikä on noin 31 %:a vähemmän nykyisen rakennuskannan mukainen tapaus ja noin 23 %:a vähemmän kuin ekotehokkaan tason mukainen tapaus. 10 000 9 000 8 000 Terveys-, hyvinvointi-, hoiva- ja koulutuspalvelut Ulkomaanmatkat 7 000 Vapaa-ajan palvelut 6 000 Vapaa-ajan hyödykkeet 5 000 Päivittäistavaroiden kulutus 4 000 Julkinen liikenne 3 000 Yksityisautoilu 2 000 1 000 Asuminen (ilman energiaa) 0 Asumisen energia Nykyinen rakennuskanta Määräystaso Ekotehokas taso Eko-asukas Kuva 1: Alueen hiilijalanjälki asukasta kohde eri vertailutasoilla
Yhden asukkaan aiheuttama hiilijalanjälki (kg CO 2-ekv /a) Tampereen Hannulan alue 13 (16) Tässä selvityksessä esitetyt päästöt henkilöä kohden ovat hiukan alhaisemmat kuin Matalahiiliasumisen lähtökohdat raportissa, johtuen erilaisesta laskentavasta, kuten luvussa 4 on mainittu ja Tampereen energiantuotannon alhaisemmista päästöistä. Kaikki tässä selvityksessä esitetyt vertailutasot ovat sen sijaan vertailukelpoisia keskenään. 5.1 Nykyinen rakennuskanta Nykyisen rakennuskannan mukaisessa rakennuksessa asuvan ihmisen päästöistä suurin osa tulee asumisen energiankulutuksesta. Seuraavana ovat päivittäistavaroiden kulutus ja asuminen (ilman energiaa). Näiden jälkeen ovat yksityisautoilu, vapaa-ajan palvelut ja ulkomaanmatkat. Vähiten päästöjä aiheuttavat julkinen liikenne, vapaa-ajan palvelut sekä terveys-, hyvinvointi-, hoiva- ja koulutuspalvelut. 2 500 2 000 1 500 1 000 500 Nykyinen rakennuskanta 0 Kuva 2: Nykyisen rakennuskannan mukaisessa rakennuksessa asuvan ihmisen aiheuttamat hiilidioksidiekvivalentit päästöt
Yhden asukkaan aiheuttama hiilijalanjälki (kg CO 2-ekv /a) Tampereen Hannulan alue 14 (16) 5.2 Määräystaso Määräystason (2010) mukaan toteutetussa ratkaisussa asuvan ihmisen aiheuttamat vuotuiset CO 2-ekv - päästöt vähenevät noin 790 kg:lla vuodessa verrattuna nykyisen rakennuskannan mukaisessa rakennuksessa asuvan ihmisen aiheuttamiin päästöihin. Muiden päästöjen aiheuttajien päästöt pysyvät ennallaan. 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 Säästö Lisäys Määräystaso Kuva 3: Määräystason mukaan toteutetussa rakennuksessa asuvan ihmisen aiheuttamat hiilidioksidiekvivalentit päästöt
Yhden asukkaan aiheuttama hiilijalanjälki (kg CO 2-ekv /a) Tampereen Hannulan alue 15 (16) 5.3 Ekotehokas taso Ekotehokkaan tason mukaisesti toteutetulla alueella asuvan ihmisen aiheuttamat vuotuiset CO 2-ekv - päästöt laskevat asumisen energian ja yksityisautoilun osalta. Asumisen energian osalta päästöt vähenevät n. 230 kg:lla ja yksityisautoilun osalta n. 80 kg:lla. Julkisen liikenteen osalta päästöt kasvavat sen sijaan n. 20 kg:lla johtuen sen lisääntyneestä käytöstä. 1 800 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0 Säästö Lisäys Ekotehokas taso Kuva 4: Ekotehokkaan tason mukaan toteutetussa rakennuksessa asuvan ihmisen aiheuttamat hiilidioksidiekvivalentit päästöt
Yhden asukkaan aiheuttama hiilijalanjälki (kg CO 2-ekv /a) Tampereen Hannulan alue 16 (16) 5.4 Eko-asukas Eko-asukas vähentää päästöjä asumisen energian, yksityisautoilun ja ulkomaanmatkojen osalta, mutta lisää julkiseen liikenteen osalta suhteessa ekotehokkaan tason mukaiseen ratkaisuun. Asumisen energian vuotuiset CO 2-ekv -päästöt vähenevät n. 330 kg:lla, yksityisautoilun n. 840 kg:lla ja ulkomaanmatkojen n. 900 kg:lla. Julkisen liikenteen osalta vuotuiset päästöt lisääntyvät n. 200 kg:lla 1 800 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0 Säästö Lisäys Eko-asukas Kuva 5: Eko-asukkaan aiheuttamat hiilidioksidiekvivalentit päästöt