Taistelu Tampereesta keväällä 1918 postikorttien kertomana Kari Salonen Postikorttikokoelmani kuvaa Suomen sisällissotaa edeltäneitä tapahtumia, pohjoisen rintaman murtumista, taisteluja Tampereen ympäristössä ja kaupungin valtausta sekä sodan seurauksia postikorttien kertomana. Nykyinen kokoelma jakaantuu kuuteen lukuun ja sisältää noin 220 postikorttia sekä 10 karttaa. Kokoelman postikortit ovat pääasiassa käytettyjä. Pohjoismaiden kaikkien aikojen verisin kaupunkitaistelu käytiin Tampereen hallinnasta maalis huhtikuussa 1918. Tampereen väkiluku oli tuolloin noin 46 000. Vahvasti työläisvaltaisessa kaupungissa valta oli sisällissodan alkaessa siirtynyt punaisille. Valkoisten joukkojen ylipäällikkö Mannerheim piti vastoin senaatin kantaa välttämättömänä vallata Tampere mahdollisimman nopeasti ilman saksalaisten apua. Punaiset puolustautuivat sitkeästi viimeiseen asti. Tämä johti molemmin puolin erittäin suuriin tappioihin. Kaupunkikortteja vuosisadan alussa julkaisivat kaikki paikalliset kirjakauppiaat ja ne painettiin pääsääntöisesti varsinkin värikortit Saksassa tai Ruotsissa. Sotatapahtumien kannalta kiintoisimpia ovat kuitenkin muutamien tamperelaisten valokuvaajien heti taistelujen tauottua julkaisemat valokuvakortit, jotka lähetettyinä ovat harvinaisia. Kotipaik- kakunnillaan rintamalle lähtöön valmistautuvien ryhmäkuvat ovat myös hyvin tavoiteltuja keräilykohteita. Itse taistelutapahtumista en ole nähnyt ainoatakaan korttia ja valokuvatkin ovat äärimmäisen harvinaisia. Tapahtumat ennen sotatoimia Työväenliike vahvistui koko vuosisadan alun, kunnes sosiaaliset ristiriidat johtivat vuonna 1905 koko Suomen suuriruhtinaskunnan laajuiseen suurlakkoon, jonka keskeisenä paikkana oli Tampere. Kuuluisa punainen julistus luettiin 1.11.1905 Raatihuoneen parvekkeelta lakkolaisille, jotka täyttivät koko Kauppatorin, nykyinen Keskustori (kortti 1). Äänestyksen jälkeen päädyttiin julistamaan yleislakko 6.11. Vallankumouksesta ei vielä silloin puhuttu, vaan epäoikeudenmukaisuuksia pyrittiin kor- mäiset punakaartit perustettiin jo silloin järjes- 58
Kortti 1. Yleislakkoa koskeva äänestyskokous Kauppatorilla 6.11.1905. Väkeä enemmän kuin Tapparan kultajuhlissa vuonna 2017. Kortti 2. Senaattori Heikki Renwall pitää puhetta Vaasaan saapuneelle jääkärien pääjoukolle 26.2.1918. tystä ylläpitämään ja porvarilliset tahot perustivat näille vastineeksi valkoisia suojeluskuntia. Ajatus Suomen irrottamisesta Venäjän yhteydestä oli syntynyt jo aikaisemmin venäläistämistoimien kiihdyttyä. Itsenäisyyttä ajavia nuoria miehiä siirtyi Saksaan noin 2000 saamaan sotilaskoulutusta helmikuusta 1915 alkaen. Heitä varten perustettiin koulutusleiri lähelle Hampuria Lockstedtin pikkukaupunkiin. Näistä miehistä muodostui valkoisen armeijan iskukykyisin osa. Bolsevikkien vallankumous Venäjällä syöksi vallasta tsaari Nikolai II:n ja antoi hyväksymisensä Suomen itsenäisyydelle, jonka Suomen senaatti julisti 6.12.1917. Samalla Pietarin vallankumousneuvosto johdolla kuitenkin antoi täyden tukensa Suomen vallankumouksellisille Suomenkin muuttamiseksi neuvostotasavallaksi. Venäläisiä joukkoja oli jäänyt Saksan uhan vuoksi Suomeen lähinnä rannikolle ja eteläiseen osaan maata. Joukkoja oli arviolta jopa 70 000 miestä, joista suuri osa lukeutui vallankumouksellisiin. Punainen lyhty nostettiin illalla 26. tammikuuta Helsingin työväentalon torniin merkiksi vallankumouksen alkamisesta. Seuraavana päivänä alkoi Pohjanmaalla venäläisen sotaväen aseistariisunta lähinnä suojeluskuntajoukojen voimin. Suomi oli jakautunut valkoiseen maatalousvaltaiseen pohjoisosaan ja punaiseen teollisuus-suomeen etelässä. Valkoisten pää- 59
Kortti 3. Valkoisten joukkojen komentajaksi valittiin joidenkin tahojen vastustuksesta huolimatta ryssänupseerina kunnostautunut Mannerheim. voimat koottiin pohjoisemmasta Suomesta ja niitä täydensivät Saksasta Vaasaan saapuneet jääkärit 25.2. alkaen (kortti 2). Punakaarteja oli myös muilla pohjoisemmilla teollisuuspaikkakunnilla, mutta ne tehtiin toimintakyvyttömiksi varsin nopeasti. Taistelujen painopistealueeksi muodostui Tampereen ympäristö. Vaasaan paennut valkoinen tynkäsenaatti nimitti Venäjän armeijassa kunnostautuneen 3) valkoisen armeijan ylipäälliköksi. Punainen Tampere Tampere oli merkittävä teollisuuskaupunki. Väestöstä suurin osa oli tehtaiden työntekijöitä, joten valta siirtyi punaisille ilman verenvuodatusta. Asumisolot olivat varsin vaatimattomat (kortti 4) usein monta perhettä yhteiskeittiön ympärillä. Tampereen työväentalo (kortti 5) oli monella tapaa merkittävä rakennus. Siellä tapasivat joulukuussa 1905 toisensa ensi kertaa Lenin ja Stalin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäisessä puoluekonferenssissa. Myöhemmin samassa salissa (kortti 6) piti kiivaita palopuheita Työ- Kortti 4. Ahtaasti rakennettu ja huonomaineinen Juhannuskylä oli vuonna 1918 saanut jo uuden asemakaavan. 60
Kortti 5. Moneen kertaan muutetun ja laajennetun työväentalon vanhimmissa tiloissa toimii nykyään Lenin-museo muistona Leninin ja Stalinin ensitapaamisesta vuonna 1905. Kortti 6. Työväentalon salissa pidettiin poliittisia kokouksia, tanssittiin ja esitettiin näytelmiä. Suosikkinäyttelijä Aarne Orjatsalo oli vaihtanut Tampereen teatterista tänne skandaalien saattamana. Hänen palopuheensa vaikuttivat varsinkin naispuolisiin kuulijoihin. Kortti 7. Teknillinen oppilaitos oli tunnetusti valkoisten linnake. Ehkä juuri siksi se valikoitui punaisten pohjoisen rintaman esikunnaksi. 61
Termopylen kenttä Pyynikin näkötornin tuntumassa (kortti 8) toimi kaupungin valtaukseen asti kaatuneitten punaisten hautapaikkana. Tampereen saarrostus Valkoiset joukot aloittivat Tampereen saartamisoperaation maaliskuun puolivälissä neljän armeijaryhmän voimin. Kovia taisteluja käytiin 16.3. Länkipohjassa, missä lapualaisten kahta komppaniaa johtivat Matti Ukko Laurilan pojat Matti ja Ilmari. Kolmikkoa kutsuttiin Lapuan lumiauraksi. Taistelussa kaatuivat isä Matti ja poika Ilmari. Rauta- Kortti 8. Termopylen kentälle johtavat portaat. Kenttä toimi erilaisten juhlien järjestelypaikkana ja sinne haudattiin ensimmäiset punaiset kaatuneet suurin kunnianosoituksin. väenteatterin suosikkinäyttelijä Aarne Orjatsalo (vuoteen 1906 Riddelin). Samassa salissa muodostettiin 11.3.1918 naiskomppania, johon heti liittyi 130 nuorta naista pääasiassa tehdastyöläisiä ja piikoja (kortti 9). Punaisten pohjoisen rintaman esikunta sijoitettiin aluksi Teknilliselle oppilaitoksel- Hugo Salmela sai 28.3. surmansa siellä sattuneessa käsikranaattien räjähdyksessä, jonka sai aikaan Porin rintaman entinen päällikkö Kustaa Salminen. Tämän jälkeen esikunta siirtyi Kansallispankin talon Kauppakadulle ja taistelujen viimeisinä päivinä VPK:n taloon Pyynikille. Kortti 9. Piirroskortti, jolla ei liene oikeata esikuvaa. Aseelliset punakaartilaisnaiset olivat tyypillisesti noin 20-vuotiaita ja pukeutuivat housuasuun. 62
Kortti 10. Oriveden asema vallattiin kolmesti, kunnes jäi valkoisten haltuun 20.3.1918. Kortti 11. Tampereelle tuotiin aseita ja vahvistuksia Pietarin Suomen asemalta lähteneillä junilla. tien hallinta oli tärkeätä joukkojen ja huollon kuljettamiseksi. Valkoiset valtasivat Oriveden aseman (kortti 10), menettivät sen panssarijunan tukemille punaisille 18.3., mutta valtasivat aseman uudelleen 20.3. Lännen suunnalla eversti Hjalmarssonin ja eversti Linderin joukot kohtasivat 24.3. Kyröskoskella ja saivat suuren joukon vankeja sekä saaliiksi muun muassa 11 konekivääriä ja 160 kivääriä. 25. 26.3. valkoiset saivat haltuunsa Porin radan asemat Siurossa Saartorengas Tampereen ympärillä kiristyi maaliskuun lopulla ja yhteys Helsinkiin katkaistiin. Eino Rahjan johdolla Pietarista (kortti 11) tuotiin junalla lisävoimia ja aseistusta, mutta piiritysrengas kesti. Tamperetta pommitettiin voimakkaasti idän suunnalta ja tuhot puutalokortteleissa olivat mittavia. Valkoisten suurhyökkäys alkoi kiirastorstaina 28.3. idän suunnalta. Kalevankankaan hautausmaalla käyty taistelu (kortti 12) oli sodan tuhoisin niin hyökkääjille kuin puolustajillekin. Ruotsalaiset vapaaehtoisjoukot kärsivät silloin merkittävimmät tappionsa. Yksi nuorista uhreista oli taistelulähettinä toiminut Styrbjörn von Stedingk sairaalan aidan vieressä on kaatuneiden ruot- 63
Kortti 12. Kalevankankaan kiirastorstai oli suurten miestappioiden päivä. Vanhempi männikkö ei kelpaa sahatavaraksi, sillä joka puussa on molemmin puolin luoteja monen metrin korkeuteen. Kortti 13. Eversti Eduard Ausfeld oli toiminut jääkärien kouluttajana Saksassa. Hän valitsi ensimmäiseen läpimurtoon luottomiehensä, jääkäriyliluutnantti Melinin. salaisten muistomerkki suunnilleen sillä paikalla, missä Ruotsin pääministerin Olof Palmen saman niminen setä kaatui. Hyökkäys Näsilinnaan Tampereen valtauksen johtoon asetettiin saksalainen eversti Ausfeld (kortti 13). Hän määräsi 3.4. varhain aamulla jääkäriluutnantti Melinin komppanian syöksymään läpi kaupungin ja valtaamaan korkealla kalliolla sijaitsevan, tähystys- ja tulenjohtopaikkana punaisille erittäin tärkeän Näsilinnan. Joukoille määrättiin tunnusmerkiksi lakkiin kiinnitettävä havunoksa (kortti 14). Hyökkäysreitti kulki Ver- katehtaan ja Takon kattohuopatehtaan välistä neulapatoa (kortti 15) myöten Tammerkosken yli. Joukko eteni kohtaamatta mainittavaa vastarintaa Läntistä Pitkäkatua, nykyisin Näsilinnankatu, kohti Näsilinnaa (kortti 16). Hyökkäys kahtena kiilana onnistui ilman tappioita. Punaiset kuitenkin valtasivat Näsilinnan takaisin saman päivän aikana panssarijunan tuella. Melinin oli miehineen vetäydyttävä illan tullen Näsijärven jäälle. Lapinniemen ja Rauhaniemen kiertäen joukko rantautui vasta Kaupinojalla. Jo seuraavana päivänä valkoisten uusi valtausyritys onnistui Porin radan siltaa myöten. Näsilinnan kalliolle kertyi ruu- 64
misröykkiöitä (kortti 17), joista omaiset kävivät tunnistamassa läheisiään. Tampereen valtaus Kortti 14. Valkoiset hyökkääjät olivat pukeutuneet vihollista hämätäkseen kehnoihin siviilivaatteisiin. Tunnuksena toimi havunoksa, Järjestys kaupungissa oli säilynyt kohtuullisen hyvänä, mutta piirityksen viimeisinä päivinä kuri alkoi höltyä. Pankeista takavarikoitiin rahat, kauppoja muun muassa Tirkkosen arvostettu kauppahuone ryöstettiin ja jopa teatterin näyttelijöitä vietiin pakkotöihin tai vangiksi Yhteiskoululle. Valkoisten tykistö moukaroi ankarasti itäisiä kaupunginosia (kortti 18). Myös vetäytyvien punaisten väitettiin sytyttäneen tulipaloja. Tamperetta idästä lähestyneet valkoiset joukot hyökkäsivät 3.4. useana kiilana kaupungin keskustaan. Aseman seutu jäi valkoisille 4.4. puolen päivän aikoihin ja koko Kyttälä iltaan mennessä. Vankeja koottiin muun muassa rautatien ns. peltimakasiiniin, jonka seinustalle ainakin venäläisiä ammuttiin (kortti 19). Siviilien turvapaikkoina toimivat kellarit ja kirkot. Johanneksen kirkon sakastissa syntyi tyttö, joka sai nimekseen Rauha. Yöllä 4. 5.4. suuri joukko Pispalaan ve- Kortti 15. Neulapato Verkatehtaan ja Kattohuopatehtaan välissä. Aamuhämärissä sen ylittäminen onnistui Melinin komppanialta yllättävän vähin ongelmin. 65
Kortti 16. Peter von Näsilinnan perheensä asuinpalatsiksi 1898. Palatsi siirtyi kaupungin haltuun 1905 ja sinne perustettiin Hämeen museo. Kattotasanne tarjosi vapaat näkymät yli kaupungin ja soveltui hyvin myös tulenjohtoon. Kortti 17. Näsilinnan kolmen valtauksen jäljiltä Mustalahden kalliolla oli paljon vainajia Kortti 18. Taisteluissa raunioitunut yksityisasunto Tammelassa. 66
Kortti 19. Teloitettuja Peltimakasiinin seinustalla. Kortti 20. Raatihuone on vallattu 5.4.1918 ja Kauppatorilla uskaltaa jälleen liikkua, vaikka ruumiita ei ole vielä ehditty kerätä pois. Kortti 21. Ilomäen näkötorniin nostettiin valkoinen lippu 6.4.1918 Tornin huippu oli tuhoutunut aikaisemmin tykkitulessa. täytyneitä punaisia pakeni päälliköittensä johdolla pankkien rahat mukanaan Pyhäjärven ja Näsijärven kautta saartorenkaasta. Osa pakenijoista päätyi Pietariin ja moni sai surmansa Stalinin vainoissa. Punaisten viimeisenä linnakkeena toiminut Raatihuone (kortti 21) antautui 5.4. klo 15, kun valkoiset uhkasivat ampua tykeillä talon raunioiksi. Punaiset nostivat 6.4. aamulla valkoisen lipun antautumisen merkiksi Pyynikin vaurioituneen tornin (kuva 21) huipulle. Taistelut jatkuivat vielä jonkin 67
Kortti 22. Antautuneet punaiset kaikkialta kaupungilta ja Pispalasta kerättiin Kauppatorille. Kortti 23. Punaorpoja hoitajineen orpokoti Siunaukselan pihassa vuonna 1919. aikaa Tampereen eteläpuolella, mutta sodan painopiste siirtyi nyt itään kohti Viipuria. Taistelujen tauottua Välittömästi taistelujen lakattua alettiin punavankeja kerätä Kauppatorille (kortti 22) kaikkiaan noin 10 000 antautunutta, jotka toimitettiin vankileireille ja kenttäoikeuksiin. Jälkiselvittelyissä ei sääliä tunnettu. Punaisia vainajia kerättiin Kalevankankaan hautausmaan joukkohautoihin ja valkoiset pyrittiin palauttamaan kotipaikkojensa hautausmaille. Tampereelle ja lähistölle perustettiin joukko orpokoteja (kortti 23) isättömiksi jääneille lapsille. Tampereen valtauksen paraati järjestettiin välittömästi 6.4. ja sen jälkeen muistoparaateja aluksi vuosittain ja myöhemmin hieman harvemmin (kortti 24). Koko sodan voitonparaati järjestettiin Helsingissä 16.5.1918. Viktor Janssonin valkoisten voiton kunniaksi veistämä Vapaudenpatsas (kortti 25) paljastettiin 68
Kortti 24.Valkoiseen muistamiseen kuului pitkään myös 31.1.1918 tapahtuneen Suinulan verilöylyn vuosittainen muistotilaisuus Markkulan talon pihapiirissä. Kuva vuodelta 1938. Kortti 25. Vapaudenpatsas paljastettiin Hämeenpuistossa kolme vuotta Tampereen valtauksen jälkeen. Vuonna 1922 vasemmistoenemmistöinen valtuusto päätti poistaa patsaan, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi päätöksen. 6.4.1921. Vasta talvisota arpeutti tuon ajan haavat ja yhdisti kansakunnan. Välirauhan aikana 22.5.1941 Kalevankankaan joukkohautojen kohdalle saatiin jatkosodassa kaatuneen Jussi Hietasen suunnittelema muistomerkki punaisille (kortti 26). Kortti 26. Punaisten hautamuistomerkki Kalevankankaalla. 69
Postkort berättar: Striden om Tammerfors våren 1918 Kari Salonen Min postkortsamling beskriver hän- get, sammanbrottet av fronten i norr, striderna i omgivningen av Tammerfors mars-april 1918 och intagningen av staden samt följderna av kriget berättat genom postkort. Fotokort tagna och utgivna av några fotografer i Tammerfors genast efter att striderna upphört är de mest intressanta med tanke på krigshändelserna. Gruppbilder av personer som skall ut till fronten är också eftertraktade samlingsobjekt. Om själva stridshändelserna har jag inte sett ett enda kort. Kortsamlingens första del beskriver händelserna före kriget. Sociala orättvisor i Finland ledde till storstrejken 1905, där Tammerfors log i centrum av händelserna. För att upprätthålla ordningen började man grunda röda gard och som motvikt till dessa vita skyddskår. Unga män som hade självständighet som mål började från februari 1915 åka till Tyskland för få militär utbildning. I slutet av januari 1918 uppdelades Finland i den jordbruksdominerade vita norra delen och den industrialiserade röda södra delen. De trupper som de vita reste i norr kompletterades av de jägare som 25.2. återvände från Tyskland till Vasa. Tammerfors med omgivning blev tyngdpunkten för striderna. I den andra delen av samlingen visar man det röda Tammerfors. I den industrialiserade staden var bostadsförhållandena synnerligen anspråkslösa. Folkets hus var en viktig mötesplats och där hölls häftiga tal. Där bildade man även röda gardets kvinnokompani. Staben för de rödas norra front höll hus vid Tekniska läroinrättningen ända tills en explosionsolycka tornet på Pyynikki fungerade som begravningsplats för de stupade röda. Belägringen av Tammerfors från mitten av mars utgör den tredje delen av samlingen. Strider utkämpades på orter runt omkring Tammerfors speciellt om kontrollen över järnvägarna. Mot slutet av mars avbröts kontakten från Tammerfors till Helsingfors. Tilläggstrupper som skulle ha transporterats med tåg från St Petersburg nådde inte heller den belägrade öster. På Kalevankangas gravgård utkämpades det blodigaste slaget i kriget, som även var ödesdigert för de svenska frivilliga. 70
Stupade svenska frivilliga ledsagas på sista färden. Striden av Näsilinna utgör en egen avdelning i berättelsen. Kompaniet, som leddes av jägarlöjtnant Melin, anföll 3.4. framgångsrikt genom staden och övertog Näsilinna, men senare blev tvunget av dra sig tillbaka under de rödas motanfall. De vita lyckades återerövra byggnaden följande dag och hop av lik av de stupade kunde ses framför byggnaden. I den femte delen av samlingen granskar man slutskedet av striderna och ockupationen av Tammerfors. Ordningen i den belägrade staden slappnades av under de sista dagarna av striderna. De östra stadsdelarna led av den hårda artillerielden. Den 3 april anföll de vita ning i rådhuset gav upp 5.4. och försvararna morgon. I den sjätte delen beskrivs efterföljderna av striderna om Tammerfors och hela inbördeskriget. Cirka 10 000 röda fångar samlades på salutorget, varifrån de transporterades till fångläger och fältjustis. Flera barnhem grundades för barn som blivit faderlösa som en följd av kriget. I erinran av kriget och i krigsmonument var till att börja med den vita berättelsen stupade röda restes på Kalevankangas gravgård först efter vinterkriget som återförenat nationen. 71