Jouni Kivirinta LVI-LABORAATIOIDEN MONIMUOTO-OPETUSMATERIAALI

Jouni Kivirinta LVI-LABORAATIOIDEN MONIMUOTO-OPETUSMATERIAALI

LVI-LABORAATIOIDEN MONIMUOTO-OPETUSMATERIAALI Jouni Kivirinta Opinnäytetyö Kevät 2017 Talotekniikan tutkinto-ohjelma Oulun ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ Oulun ammattikorkeakoulu Talotekniikan tutkinto-ohjelma, sähköinen talotekniikka Tekijä(t): Jouni Kivirinta Opinnäytetyön nimi: LVI-laboraatioiden monimuoto-opetusmateriaali Työn ohjaaja(t): Martti Rautiainen Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2017 Sivumäärä: 40 + 7 liitettä Tämän työn tavoitteena oli kehittää monimuoto-opetusmateriaalia LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -opintojaksolle. Työn tilaaja oli Oulun ammattikorkeakoulu oy. Työ aloitettiin perehtymällä olemassa olevaan päiväopetukseen tarkoitettuun kirjalliseen opetusmateriaaliin ja alan määräyksiin, standardeihin ja ohjeisiin. Hankitun tiedon perusteella kirjallinen materiaali muokattiin ja laajennettiin itseopiskeluun sopivaksi. Kirjallisen materiaalin lisäksi kuvattiin opetusvideoita, joissa esiteltiin kurssiin liittyvien mittareiden ja muiden välineiden käyttöä, ja opastettiin harjoitusten suorittamista. Työn tuloksena oli kattava itseopiskelumateriaalipaketti sisältäen kirjallisen materiaalin ja opetusvideoita. Tuotettua materiaalia hyödyntäen opiskelijan on mahdollista omatoimisesti valmistautua suorittamaan ja suorittaa kurssin laboratorioharjoitukset. Asiasanat: LVI, laadunvarmistus, käyttöönotto, monimuoto-opetus, opetusmateriaali 3

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 3 SISÄLLYS 4 1 JOHDANTO 5 2 LVI-LAITOSTEN KÄYTTÖÖNOTTO 6 2.1 Käyttövesijärjestelmän painekoe 6 2.2 Kanaviston tiiviysmittaus 8 2.3 Ilmastointikoneen komponenttien toiminta 11 2.3.1 Ilmastointikoneen komponentit, ilma- ja vesivirrat 12 2.3.2 Lämmön talteenoton suhteiden ja tehon laskeminen 14 2.3.3 Lämmityspatterin tehon ja rekuperaatioasteen laskeminen 15 2.4 Ilmastointikoneen toimintakoe 17 2.5 Keskipakoispumpun ominaiskäyrä 17 2.5.1 Verkoston ominaiskäyrä 18 2.5.2 Vakiokäyrä ja toimintapiste 19 2.5.3 Vakiopaine ja toimintapiste 20 2.5.4 Elektronisesti säädetyt pumput 22 2.6 Pitkän patterin kytkentä 23 3 MONIMUOTO-OPETUSMATERIAALI 28 3.1 Monimuoto-opetus 28 3.2 Taustatiedon kerääminen 29 3.3 Yleiset periaatteet 30 3.4 Videomateriaali 30 3.4.1 Kuvauskalusto 30 3.4.2 Kuvausjärjestelyt 32 3.4.3 Huomioita kuvaamisesta 32 3.4.4 Videoiden rakenne 33 3.5 Harjoitusohjeiden toteutus 34 4 YHTEENVETO 36 LÄHTEET 37 LIITTEET 40 4

1 JOHDANTO Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -opintojakson opetukseen monimuoto-opetusmateriaaleja. Työ tehtiin Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) toimeksiannosta. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin muuttumisen ja opetus- ja kulttuuriministeriön budjettileikkausten johdosta, ja nykytekniikan sen mahdollistaessa, Oamkissa on tehty päätös muuttaa opetuksen painopistettä perinteisestä päiväopetuksesta etä- ja monimuoto-opetukseen. Päiväopetukseen verrattuna opettajan ja opiskelijan välinen kontaktiaika on monimuoto-opetuksessa vähäistä, mikä asettaa uusia vaatimuksia käytettävälle opetusmateriaalille. Päiväopetuksessa opetusmateriaali on ollut tiivistettyä, vain keskeiset asiat sisältävää, ja ohjaus on koostunut suurelta osin opettajan kontaktitunneilla antamasta henkilökohtaisesta opetuksesta. Monimuoto-opetuksessa ohjaaminen on perustettava pääasiassa opetusmateriaalin varaan. Työn tarkoituksena on luoda opiskelijoille selkeä ennakkovalmistelupaketti, jonka avulla opiskelijat voivat omatoimisesti valmistautua LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -opintojakson kontaktiosuuteen, joka koostuu laboratoriossa suoritettavista mittaus- ja säätötehtävistä. Materiaali sisältää teoriatietoa mittauskohteista ja -tapahtumista, ohjeet tehtäviin valmistautumiseen ja niiden suorittamiseen sekä videomateriaalia tehtävien suorittamiseen liittyvistä mittauksista ja mittalaitteista. Toteutetun opiskelumateriaalin avulla vähäiset kontaktitunnit voidaan käyttää tehokkaasti annettujen tehtävien suorittamiseen ja mittaustulosten analysointiin. 5

2 LVI-LAITOSTEN KÄYTTÖÖNOTTO LVI-laitosten käyttöönotossa tehtävät mittaukset ja koestukset on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelman (RakMK) osissa D1 ja D2, Talotekniikan rakentamisen yleisissä laatuvaatimuksissa (RYL) ja LVI-korteissa. Tässä luvussa käydään läpi ohjeistoa LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -kurssin laboraatioihin liittyviltä osin. Tähän työhön sisältyviä käyttöönottoon liittyviä laboraatioita ovat käyttövesijärjestelmän painekoe ilmastointikanaviston tiiviysmittaus ilmastointikoneen toimintakoe ilmastointikoneen komponenttien toiminta. Lisäksi käsitellään seuraavia LVI-tekniikan mittauksiin perehdyttäviä laboraatioita: keskipakoispumpun ominaiskäyrä pitkän patterin kytkentä. 2.1 Käyttövesijärjestelmän painekoe RakMK:n osa D1 määrää, että vesilaitteiston tiiviys on ennen käyttöönottoa varmistettava painekokeella. Painekoe suoritetaan siten, että vesijohdot liitoksineen ovat näkyvissä. Painekokeessa laitteisto täytetään talousvedellä alimmasta kohdasta alkaen siten, että laitteistoon ei jää ilmaa. Painekokeen aikana laitteiston tulee osoittautua tiiviiksi ja virheettömäksi. Koepaine on tavallisesti 1000 kpa alimmasta pisteestä mitattuna ja koeaika on vähintään 10 minuuttia. Jos vesilaitteistossa on muoviputkea, jonka vesitilavuus laajenee paineen noustessa, ylläpidetään koepainetta 30 minuuttia lisäämällä tarvittaessa vettä. Tämän jälkeen lasketaan paine noin puoleen ja tarkkaillaan painetta 90 minuuttia. Jos paine tarkkailuaikana nousee vakiotasolle, laitteisto on tiivis. (1, s.8.) 6

Vaihtoehtoisesti painekokeen voi suorittaa Talotekniikka RYL 2002 (RYL) osan 1 mukaisesti. Metallisten vesijohtojen koepaine on talousvesiverkostoissa vähintään 1000 kpa (10 bar). Paine- ja tiiviyskokeet tehdään puhtaalla vedellä. Painekokeen kestoaika on vähintään 10 min. Veden lämpötilan tulee olla mittauksen aikana vakio. Muovivesijohtojen painekoe tehdään seuraavasti: Suurin sallittu koepaine on 1500 kpa (15 bar), ja sitä ei saa ylittää tiiviyskokeen aikana. Tavanomaisessa tiiviyskokeessa veden paine saa joustavan muoviputken laajenemaan, mikä näkyy mittarissa paineen alenemisena. Voi kestää jopa vuorokauden, ennen kuin painetaso vakiintuu ja putkiston tiiviys on todettavissa. Muoviputkistolle tarkoitettu nopea koemenettely näyttää putkiston tiiviyden jo 2,5 tunnissa. Nopea koemenettely tehdään seuraavasti: Järjestelmä täytetään vedellä ja ilmataan. Paine kohotetaan arvoon 1,5 x työpaine (enimmäistyöpaine 1000 kpa). Paine pidetään tällä tasolla puoli tuntia lisäämällä vettä putkiston laajentuessa. Varmistetaan, että putkistoon liitetyt laitteet kestävät koepaineen ja suljetaan ne tarvittaessa pois putkiston painekokeesta. Tyhjennetään nopeasti vettä, kunnes paine on alentunut puoleen työpaineesta. Suljetaan tyhjennysventtiili. Tiiviissä putkistossa paine kohoaa muutamassa minuutissa vakaaseen arvoon (1000 kpa:n verkostossa 500 kpa:sta noin 700:aan kpa). Tarkkaillaan painetasoa 1,5 tunnin ajan. Jos se ei alene tässä ajassa, järjestelmä on tiivis. Pienikin vuoto näkyy heti painemittarissa. (3, s. 102.) Painekokeesta on laadittava mittauspöytäkirja LVI-kortin LVI 014 10290 mukaisesti. Pöytäkirjassa tulee esittää vähintään seuraavat tiedot: hankkeen nimi mittausajankohta mittauspaikka mittaajat mitatut suureet mittausmenetelmät ja laitteet; selvitys laitteiden kalibroinnista muut vaikuttavat olosuhteet tarvittaessa mittaustulokset ajan funktiona; myös eri vaiheiden ja toimenpiteiden kuten käynnistyksen, asetusarvojen muutosten jne. ajankohdat ja suuruudet (4, s. 2.) 7

2.2 Kanaviston tiiviysmittaus RakMK:n osa D2 määrää, että ilmanvaihtojärjestelmän tiiviys on tarkastettava ja tarvittaessa mitattava. Tarkastuksesta ja mittauksesta on laadittava pöytäkirja. (2, s. 11.) Ilmanvaihtojärjestelmän kanavisto on yleensä riittävän tiivis kun se on tiiviydeltään vähintään tiiviysluokkaa B. Tiiviysluokan B suurin sallittu vuotoilmavirta on esitetty yhtälönä taulukossa 1 ja käyrästönä kuvassa 1. (2, s. 8.) Tiiviys mitataan standardin SFS 3542 mukaisella tiiviyskokeella (2, s. 11). Jos kanavisto on tehty vähintään tiiviysluokan C mukaisista laadultaan testatuista ja tarkastetuista kanavista ja kanavanosista, voidaan tiiviys mitata pistokokein. Pistokokeiden laajuus on 20 % kanaviston pinta-alasta. Jos kanavien ja kanavaosien tiiviysluokka on parempi kuin C, on pistokokeiden laajuus 10 % kanaviston pinta-alasta. (2, s. 11.) TAULUKKO 1 Suurimmat sallitut vuotoilmavirrat (2, s. 8) 8

KUVA 1 Suurimmat sallitut vuotoilmavirrat (2, s. 9) Vuotoilmavirran määritys Vuotoilmavirran mittaamiseen tarvitaan kuvan 2 mukaiset laitteet. Kun kanava on liitetty kuvan 2 mukaiseen koelaitteistoon, säädetään puhallin tuottamaan etukäteen määrätty ylipaine. Koepainetta pidetään yllä viiden minuutin ajan, minkä jälkeen vuotoilmavirta luetaan. Tulos kirjataan mittauspöytäkirjaan. Sen jälkeen lasketaan kanaviston pinta-ala ja kirjataan mittauspöytäkirjaan. Lopuksi lasketaan vuotoilmavirta kanavan vaipan pinta-alaa kohden, verrataan taulukon 1 ja kuvan 2 tiiviysluokituksiin ja kirjataan tulos mittauspöytäkirjaan. (5, s. 5.) 9

KUVA 2 Vuotoilmavirran mittaaminen (5, s. 4) Koepaine tulee valita mahdollisimman läheltä järjestelmän keskimääräistä toimintapaine-eroa. Se voi olla tuloilmakanavissa esimerkiksi 200, 400 tai 1 000 pascalin ylipaine ja poistoilmakanavissa 200, 400 tai 750 pascalin alipaine. (6, s. 100.). SFS-EN 14239 ohjeistaa kanaviston pinta-alan laskemisen pyöreälle kanavistolle ja suorakaidekanavistolle. Pyöreälle kanavalle laskeminen suoritetaan alla olevan ohjeen mukaisesti. Tekstin kirjaimet A - D viittaavat kuvaan 3. Jokaisen halkaisijaltaan yhtä suuren suoran kanavan pituus tulee mitata kahden kanavan akselia kohtisuorassa olevan pisteen välisenä etäisyytenä. Kohtisuorien tasojen välillä olevien erillisten komponenttien kuten säätöpeltien (A) ja muuntokappaleiden (B) pituudet sisällytetään mukaan. Mittauksen tarkkuuden tulee olla ± 10 mm. Aukkoja, kuten liittimet ja tarkastusluukut ei vähennetä pinta-alasta. Päätelevyjen pinta-alat otetaan myös mukaan. Kuitenkaan kanavan sisäpuolista seinämää tai ohjaussiivekkeiden pinta-alaa ei lasketa mukaan. Muuntokappaleet lasketaan suurimman mitan mukaan. Mikäli liittimen tulppa sijaitsee muuntokappaleessa, niin pääkanavan akseli edustaa kanavan suurinta kokoa. Käyrästä (C) aiheutuva lisäpituus lasketaan suorien kanavien keskiviivojen leikkauskohtaan ja liittimen pituus lasketaan pääkanavan (D) akselilta. (7, s. 10.) 10

KUVA 3 Pyöreän kanaviston mittaaminen (7, s.12) Mittauspöytäkirjaan on merkittävä seuraavat tiedot: testauksen suoritusaika ja -paikka testaajan nimi kanavien poikkileikkaus- ja pituusmitat sekä vaippapinta-ala koepaine vuotoilmavirta lausunto mahdollisista vioista testauksen lopputulos (5, s. 6). 2.3 Ilmastointikoneen komponenttien toiminta Ilmastointilaitosta vastaanotettaessa tarkastetaan toimintatarkastuksessa, että laitevalmistajan laitoksen komponenteille antamat suoritusarvot vastaavat 11

suunnitelmassa esitettyjä (6, kappaleet 5 ja 6, ja liite B). Toimintakokeessa varmistetaan, että koneen toiminta on toimintaselostuksen mukainen (3, s. 49; 8, s. 15). Joissakin tapauksissa on kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi tarkastaa komponenttien suoritusarvojen suunnitelmanmukaisuus myös mittauksin (9). Kun suoritusarvoja selvitetään, ilmastointikoneesta on mitattava ilma- ja vesivirrat, lämpötilat ja kosteudet (6, kappale 7.3). Koneen automaatiojärjestelmän tarjoamia mittaustuloksia voidaan hyödyntää soveltuvilta osin. Mitattujen arvojen perusteella voidaan laskea lämmöntalteenottoyksikön (LTO) suhteet (lämpötilasuhde, kosteudensiirron suhde ja entalpiasuhde), LTO:n teho tulo- ja poistoilmapuolelta, lämmityspatterin teho ilma- ja vesipuolelta, lämmityspatterin rekuperaatioaste ja lämmityspatterin mitoitusulkolämpötilaa vastaava teho. (9.) 2.3.1 Ilmastointikoneen komponentit, ilma- ja vesivirrat Oulun ammattikorkeakoulun LVI-laboratorion ilmastointikone koostuu seuraavista kuvan 4 mukaisista komponenteista: 1. tuloilmapelti 2. tuloilmasuodatin 3. pyörivä lämmöntalteenottokenno (LTO) 5. lämmityspatteri 7. kostutus 9. jälkilämmityspatteri 11. jäähdytyspatteri 13. tuloilmapuhallin 15. tuloilman äänenvaimennin 16. poistoilman äänenvaimennin 17. poistoilmasuodatin 18. poistoilman kostutus 21. poistoilmapelti 12

22. poistoilmapuhallin KUVA 4 Ilmastointikoneen komponentit (24, liite 8) Kuvassa 5 on esitetty laskuissa käytettävien lämpötilojen sekä ja ilma- ja vesivirtojen tunnukset. KUVA 5 ilmastointikoneen suureet (24, liite 8) A. Raitisilma B. Tuloilma C. Poistoilma D. Jäteilma 13

a. Ulko-/raitisilman lämpötila (Tu) b. Ilman lämpötila LTO:n jälkeen (TLTO) c. Ilman lämpötila lämmityspatterin jälkeen d. Tuloilman lämpötila (Tt) e. Poistoilman lämpötila (Tp) f. Jäteilman lämpötila (Tj) g. Lämmityspatterin menoveden lämpötila (Tm) h. Lämmityspatterin paluuveden lämpötila (Tp) 2.3.2 Lämmön talteenoton suhteiden ja tehon laskeminen LTO:n lämpötilan, kosteudensiirron ja entalpian suhteet lasketaan kaavoilla 1, 2 ja 3 (10, s. 134). KAAVA 1 KAAVA 2 KAAVA 3 missä Ttulo = tuloilman lämpötila LTO:n jälkeen Tulko = ulkoilman lämpötila Tpoisto = poistoilman lämpötila LTO:n jälkeen ηttulo = lämpötilasuhde xtulo = tuloilman kosteus LTO:n jälkeen xulko = ulkoilman kosteus 14

xpoisto = poistoilman kosteus LTO:n jälkeen ηxtulo = kosteuden siirron suhde htulo = tuloilman entalpia LTO:n jälkeen hulko = ulkoilman entalpia hpoisto = poistoilman entalpia LTO:n jälkeen ηhtulo = entalpiasuhde Kertomalla yllä saadut tulokset sadalla saadaan suhteet prosentteina. LTO:n teho tulopuolella saadaan kaavasta 4 (10, s. 135). ΦLTOtuloilma = qmtulo (htulo - hulko) KAAVA 4 missä ΦLTOtuloilma = LTO:n teho tulopuolella qmtulo = tuloilman massavirta htulo = tuloilman entalpia hulko = ulkoilman entalpia LTO:n teho poistopuolella saadaan myös kaavalla 4 sijoittamalla siihen vastaavat poistopuolen suureet. 2.3.3 Lämmityspatterin tehon ja rekuperaatioasteen laskeminen Lämmityspatterin teho vesipuolelta saadaan kaavasta 5 (10, s. 634). KAAVA 5 missä Φvesi = vesipuolen teho qmv = veden massavirta cpv = veden ominaislämpökapasiteetti 15

ΔTv = meno- ja paluuveden lämpötilaero ρv = veden tiheys qvv = veden tilavuusvirta Lämmityspatterin teho ilmapuolelta saadaan kaavasta 6 (10, s. 634). KAAVA 6 missä Φilma = ilmapuolen teho qmi = ilman massavirta cpi = ilman ominaislämpökapasiteetti ΔTi = tulo- ja poistoilman lämpötilaero ρi = ilman tiheys qvi = ilman tilavuusvirta Lämmityspatterin rekuperaatioaste saadaan kaavasta 7 (12, s. 224). εε = TT tttttttt TT LLLLLL TT mm TT LLLLLL KAAVA 7 missä ε = rekuperaatioaste Tm = lämmityspatterin menoveden lämpötila Ttulo = tuloilman lämpötila patterin jälkeen TLTO = ilman lämpötila LTO:n jälkeen Lämmityspatterin mitoitusulkolämpötilaa (Tmmitoitus, 60 C) vastaava rekuperaatioaste saadaan kaavasta 8 (12, s. 224) sijoittamalla menoveden lämpötilaksi mitoitustilanteen lämpötila. 16

εε = (TT tttttttt TT LLLLLL ) mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm (TT mmmmmmmmmmmmmmmm TT LLLLLL ) mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm KAAVA 8 missä ε = rekuperaatioaste Tmmitoitus = lämmityspatterin menoveden mitoituslämpötila Ttulo = tuloilman lämpötila patterin jälkeen TLTO = ilman lämpötila LTO:n jälkeen 2.4 Ilmastointikoneen toimintakoe Ilmastointilaitoksen vastaanottomenettelyyn sisältyy toimintatarkastuksen jälkeen suoritettava toimintakoe (3, s. 49; 8, s. 15). Se suoritetaan ennen ilmavirtojen säätöä (2, s. 12). Toimintakokeissa rakennuttaja tarkastaa urakoitsijoiden läsnä ollessa, että laitteet on asennettu oikein ja että sähköllä toimivat laitteet saavat virtansa lopullisia virtayhteyksiä pitkin. Moottoreiden, säätöpeltien ja automatiikkalaitteiden liikesuuntien on oltava oikeat. Samoin pakkokytkentöjen, käynnistyshidastusten ja hälytysten on oltava oikein kytketyt. Toimintakokeilla varmistetaan, että tiloihin on asennettu piirustusten ja työselitysten edellyttämät laitteet ja arvioidaan valmius siirtyä järjestelmäkohtaisiin säätö- ja viritystoimiin. Toimintakokeet perustuvat yleensä järjestelmäkohtaisten tarkistuslistojen käyttöön. Toimintakokeet tekee urakoitsija rakennuttajien edustajina toimivien valvojan ja suunnittelijan läsnä ollessa. Kokeet tehdään vain valmiille ja toimintakuntoisille järjestelmille. (11, s. 3.) Toimintakokeessa tarkastettaviin kohteisiin lukeutuvat muun muassa laitekilvet, instrumenttien merkinnät, pyörimissuunnat, hälytysten ja varolaitteiden toiminta, ohjausten ja pakkokytkentöjen toiminta, ja säätimien toiminta (11, s. 4). Esimerkki tarkastuslistasta on esitetty liitteessä 5. 2.5 Keskipakoispumpun ominaiskäyrä Keskipakoispumppujen valinnassa ja suoritusarvoja mitattaessa on ymmärrettävä pumpun toimintaperiaate: virtauksen ja paineentuoton riippuvuus. 17

Keskeisiä asioita keskipakopumpun valinnassa ovat putkiston ominaiskäyrä ja pumpun toimintapiste kyseiselle putkistolle. Pumpun valinta tehdään usein valmistajien valintaohjelmilla, joita käytettäessä on hyvä huomata, että paineelle käytetään useita eri yksiköitä vaihtoehtoisesti ja rinnakkain, esimerkiksi 1 bar = noin 10 mh2o = 100 kpa = 0,1 MPa = 10 5 Pa. 2.5.1 Verkoston ominaiskäyrä Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän putkistoa suunniteltaessa ja mitoitettaessa saadaan tulokseksi putkiverkosto, joka aiheuttaa tietyn painehäviön ja vaatii tietyn virtaaman. Valittavan pumpun on kyettävä tuottamaan tuota painehäviötä vastaava nostokorkeus ja verkoston vaatima virtaama. Kun tunnetaan verkoston painehäviö jollakin virtaamalla, voidaan määrittää putkiston ominaiskäyrän kerroin k, ja sen avulla putkiston ominaiskäyrä. Ominaiskäyrä on paraabeli, joka noudattaa kaavaa 9. (13, s. 18) ΔΔpp = kkqq vv 2 KAAVA 9 missä Δp = painehäviö k = ominaiskäyrän kerroin qv = verkoston tilavuusvirta Sijoittamalla putkiston ominaiskäyrä pumpun ominaiskäyrästöön nähdään, mihin toimintapiste asettuu ja soveltuuko kyseinen pumppu aiottuun käyttöön. Toimintapisteen tulee sijoittua pumpun käyrästön keskialueelle, ei lähelle käyrästön laitoja. Jos pumpussa ei ole, tai kustannussyistä ei käytetä ulkoista portaatonta kierrosluvun säätöä, pumppu tulee valita niin, että toimintapiste asettuu mahdollisimman hyvin pumpun jollekin käyrälle. Näin minimoidaan kuristussäädön tarve ja siten turha energiankulutus. 18

2.5.2 Vakiokäyrä ja toimintapiste Vakiokäyrä-toiminta on keskipakopumppujen perustoimintatila. Vakiokäyrät ovat kuvan 6 mukaisia. Ne noudattavat muotoa, jossa pumpun paineentuottokyky vakiokierrosluvulla vähenee sitä mukaa kun vaadittu virtaama kasvaa. Kuvassa 6 on valmistajan pumpunvalintaohjelmistolla pumpun käyrästöön sijoitettu esimerkkiputkiston ominaiskäyrä. Pumppu on valittu niin, että putkiston edellyttämät H = 7 m ja qv = 0,3 l/s asettuvat mahdollisimman hyvin pumpun jollekin, tässä ylimmälle, käyrälle. Ylimääräiselle kuristussäädölle ei siten ole tarvetta. KUVA 6 Erään pumpun vakiokierrosluvun käyrästö (14) Kuvassa 7 on esitetty erään toisen pumppuvalinnan käyrästö. Haluttu toimintapiste on H = 8 m ja qv = 0,3 l/s, mikä sijoittuu pumpun käyrien väliin. Todellinen toimintapiste sijoittuu ylimmälle käyrälle ja on H = 10,25 m ja qv = 0,34 l/s. Put- 19

kiston painehäviötä on lisättävä pumpunsäätöventtiilillä ylimääräiset 22,5 kpa, jotta virtaama saadaan halutuksi. Painehäviön kasvattaminen lisää pumpun sähköenergian kulutusta ja siten kustannuksia. KUVA 7 Pumpunvalinnan aiheuttama kuristussäädön tarve (14) 2.5.3 Vakiopaine ja toimintapiste Vakiopainekäytössä pumpun ohjelmisto säätää paineentuottoa niin, että paine pysyy kuvan 8 mukaisesti samana laajalla virtaama-alueella. Edullisissa pumpuissa paineensäätö perustuu pumpun moottorin ottamaan virtaan, jonka perusteella pumpun ohjelmisto päättelee pumpun tuottaman paineen valmistajan kokeellisesti luomaa mallia apuna käyttäen. Kalliimmissa pumpuissa säätö on todelliseen paine-eroon perustuva. Niissä on paineanturit, joilla paine mitataan pumpun tai säädettävän kohteen imu- ja painepuolelta, ja 20

säätö tehdään sen perusteella. Mitä lähempänä säädettävää kohdetta paineanturit ovat, sitä tarkempi säätö saavutetaan. Kuvassa 8 on valmistajan pumpunvalintaohjelmistolla sijoitettu esimerkkiputkiston ominaiskäyrä pumpun vakiopainekäyrästöön. Pumppu on valittu niin, että putkiston edellyttämät H = 8,5 m ja qv = 0,4 l/s asettuvat mahdollisimman hyvin pumpun jollekin, tässä ylimmälle, vakiopainekäyrälle. Koska valitun pumpun lähin ylempänä oleva vakiokäyrä on 9,2 m:n kohdalla, erotus 7 kpa on tasattava kuristussäädöllä. Pumppu pystyy tuottamaan valitulla vakio-nostokorkeudella ja vakiopainekäyrällä virtaamat noin 0,1-1,1 l/s. KUVA 8 Erään pumpun vakiopainekäyrästö (14) Kuvassa 9 on yllä mainitun putkiston ominaiskäyrä sijoitettu saman pumpun vakiokäyrästöön. Havaitaan, että kuristuksen tarve on tässä tapauksessa noin 40 kpa. Jos virtaama muuttuu, myös pumpun nostokorkeus muuttuu. 21

KUVA 9 Kuvan 5 pumpun vakiokäyrästö (14) 2.5.4 Elektronisesti säädetyt pumput Elektronisesti, taajuusmuuttajalla täysin portaattomasti säädettävien pumppujen käyrästö on kuvan 10 mukainen toiminta-alue. Pumppu voidaan säätää tuottamaan mikä tahansa paine ja virtaama, joka on sen toiminta-alueella. Säädön tarkkuutta voidaan lisätä paine-ero-ohjauksella. 22

KUVA 10 Elektronisesti säädetty pumppu (14) 2.6 Pitkän patterin kytkentä Radiaattorivalmistajien pattereille ilmoittamat tehot pätevät vain, jos patteri on kytketty valmistajan ilmoittamilla tavoilla. Sallittuja kytkentätapoja ovat esimerkiksi kuvan 11 kytkennät, A B ja A E. KUVA 11 Patterikytkennät A B ja A E (15) 23

Jos patterin pituuden ja korkeuden suhde on viisi tai suurempi (L/H > 5), se pitää aina kytkeä A E tai B E-kytkennällä. Muuten patterin loppupää ei lämpene, eikä patterista saada taulukkoarvojen mukaista tehoa, vaan se jää pienemmäksi. Kun patteri on kytketty ohjeiden mukaisesti, sen lämmönluovutusteho voidaan laskea kaavoilla 10 ja 11 (15). Yleensä tehonlaskenta kuitenkin tehdään valmistajien laskentaohjelmistoilla. Ohjelmisto ilmoittaa patterin tehon kun siihen syötetään meno- ja paluuveden lämpötilat ja huonelämpötila. Kuvassa 12 on erään valmistajan valintaohjelman (16) antamia lämpötiloja muutamille radiaattoreille kun menoveden lämpötilaksi on asetettu 60 astetta, paluuveden lämpötilaksi 40 astetta ja huonelämpötilaksi 20 astetta. 24

KUVA 12 Erään radiaattorivalmistajan valintaohjelma (16) Ohjelman ilmoittaman patterin tehon perusteella voidaan laskea patterille tarvittava vesivirta kaavasta 12 (17, s. 8). KAAVA 12 missä Φ = patterin teho qv = veden tilavuusvirta cp = veden ominaislämpökapasiteetti ΔT = meno- ja paluuveden lämpötilaero ρ = veden tiheys Jos patteri kytketään muulla kuin valmistajan esittämällä tavalla, tehonluovutus jää vähäiseksi verrattuna oikein kytkettyyn patteriin. Kuvassa 13 on esimerkki virheellisestä kytkennästä A F. 25

KUVA 13 Virheellinen patterin kytkentä A F Esimerkkejä kytkennöistä Kun A B- ja A E-kytketyt patterit kuvataan lämpökameralla, lämpötilajakaumat ovat kuvan 14 kaltaiset. KUVA 14 A B- ja A E-kytketyt patterit Virheellisesti A F-kytketyn patterin lämpötilajakauma on vastaavasti kuvan 15 kaltainen. Lämpötilajakauman ja sen perusteella määräytyvän tehonluovutuksen ero A B- tai A E-kytkettyyn on selvästi havaittavissa. 26

KUVA 15 Virheellisesti A F-kytketty patteri A F-kytketyn ja A B-kytketyn patterin lämmönluovutustehojen erotus voidaan mitata, kun tunnetaan saman patterin suureet A B-kytkettynä. Aluksi lasketaan A B-kytketyn patterin vesivirta valittujen meno- ja paluuveden lämpötilojen ja valmistajan laskentaohjelman antaman tehon perusteella hyödyntäen kaavaa 12 (17, s. 8). Kytkemällä patteri A F-kytkentään ja mittaamalla paluuveden lämpötila yllä valitulla menoveden lämpötilalla ja lasketulla vesivirralla saadaan laskettua A F-kytkennän lämmönluovutusteho. 27

3 MONIMUOTO-OPETUSMATERIAALI Tässä työssä valmisteltiin monimuoto-opetusmateriaalia LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -opintojakson tarpeisiin. Materiaali koostuu aiheeseen liittyvästä teoriatiedosta, mittalaitteiden käyttöön ja harjoitusten suoritukseen opastavista videoista, sekä laboratorioharjoitusten työohjeista. Kaikki tuotettu materiaali on saatavilla sähköisessä muodossa oppilaitoksen verkkosivuilla. Materiaalia tuotettiin seuraavien opintojaksoon sisältyvien asioiden opiskelemiseen: käyttövesijärjestelmän painekoe ilmastointikanaviston tiiviysmittaus ilmastointikoneen toimintakoe ilmastointikoneen komponenttien toiminta pumpun ominaiskäyrä pitkän patterin kytkentä. 3.1 Monimuoto-opetus Monimuoto-opetus tarkoittaa opetusta, jossa opetus tapahtuu osittain kasvokkain ja osittain etäopetuksen keinoin. Monimuotoisuutta hyödyntämällä pyritään yhdistämään mahdollisimman tehokas resurssien käyttö ja mahdollisimman hyvät oppimistulokset. Monimuoto-opetus voi sisältää lähiopetusta, etäopetusta sekä itsenäistä opiskelua. Opettamisen vaihtoehtoja ovat esimerkiksi luokka-, verkko-, luento-, ryhmä-, lähi- ja etäopetus. (18.) Monimuoto-opetus on osa verkko-oppimisen (e-oppiminen) kokonaisuutta. Verkko-oppimisen käsitettä käytetään esimerkiksi puhuttaessa tietoverkkojen hyödyntämisestä etäopetuksessa ja monimuoto-opetuksessa sekä tietokoneavusteisen, tietoverkkoa hyödyntävän itseopiskelun yhteydessä (19). Monimuoto-opetusmateriaali Monimuoto-opetusmateriaaleilla tarkoitetaan esimerkiksi opiskeltavaan asiaan liittyvää teoriatietoa, videoleikkeitä ja interaktiivisia harjoitustehtäviä. Materiaali 28

on tyypillisesti saatavissa sähköisessä muodossa ajasta ja paikasta riippumatta. Monimuoto-opetusmateriaalia tarjoaa esimerkiksi VirtuaaliAMK-verkosto (20). 3.2 Taustatiedon kerääminen Toteutettavan monimuoto-opetusmateriaalin lähtökohtana oli olemassa oleva, päiväopetuksessa käytetty opetusmateriaali. Materiaaliin perehdyttäessä ilmeni, että opetusmateriaali oli tiivistetty sisältämään lähinnä opiskeltavan asian keskeiset kohdat. Opettajia haastateltaessa ilmeni, että ohjaus on koostunut suurelta osin opettajan kontaktitunneilla antamasta henkilö- ja työryhmäkohtaisesta opastuksesta. Esimerkiksi mittalaitteiden käytön opastus on tapahtunut laboratoriotunneilla opettajan johdolla. Myös harjoitustöiden suorittamisen yksityiskohtia on käyty mittavasti läpi opettajan johdolla ryhmäkohtaisesti. Ohjauksen tarpeen laboratoriotunneilla todettiin johtuvan suurelta osin opiskelijoiden tehottomasta ajankäytöstä. Opiskelijat eivät välttämättä valmistaudu riittävän hyvin laboraatioiden suorittamiseen perehtymällä annettuihin ohjeisiin ja mittausstandardeihin etukäteen. Tällöin työryhmille on opastettava harjoituksen suoritus tunnin alussa. Yhden ryhmän saadessa alkuopastusta muut ryhmät joutuvat odottelemaan vuoroaan. Joissakin tapauksissa, kun ryhmät ovat lisäksi kohdanneet harjoitustyössään yllättäviä ongelmia, tilanne on eskaloitunut niin, että lähes koko luokan toiminta on ollut pysähdyksissä. Vaikka henkilökohtainen opastus onkin erinomainen tapa opettaa ja oppia, se on sitonut opettajan periaatteessa rutiinisuorituksiksi katsottavien asioiden toistuvaan läpikäymiseen. Opettajan rutiineihin käyttämä aika on ollut pois haasteellisempien ongelmien selvittämisestä ja syvällisemmän osaamisen jakamisesta, esimerkiksi mittaustulosten takana olevien ilmiöiden selvittämisestä. Ajankäytön tehottomuus on lähiopetuksessa jossain määrin hallittavissa, koska oppitunteja kuitenkin on kohtalainen määrä käytettävissä. Monimuotoopetuksessa kontaktiopetus on vähäistä, joten tehottomuuteen ei ole varaa. Ohjaamisen on perustuttava pääasiassa opetusmateriaaliin. 29

3.3 Yleiset periaatteet Monimuoto-opetusmateriaalia suunniteltaessa lähdettiin visiosta, että tuotettavan materiaalin avulla opiskelijan on mahdollista perehtyä harjoitustyöhön, tehdä tarvittavat esitehtävät ja esivalmistelut, ja sen jälkeen mennä laboratorioon ja suorittaa harjoitustyö omatoimisesti tarvitsematta juurikaan opettajan ohjausta. Tavoitteeksi asetettiin, että opettajan tuki on tarpeen lähinnä vain ongelmien ilmaantuessa. 3.4 Videomateriaali Materiaalia suunniteltaessa todettiin, että paras tapa opastaa mittalaitteiden käyttöä on niin kutsuttu hands-on-video. Hands-on -videoilla käydään läpi opastettava asia kirjaimellisesti käyttäjän näkökulmasta, aivan kuten käyttäjä itse tekisi suorituksen. Videokuvaamista kokeiltiin aluksi käytettävissä olleella digikameralla. Se todettiin kuitenkin riittämättömäksi aiottuun tarkoitukseen, koska sitä ei kuvaustilanteessa saanut sijoitettua halutusti eikä kameran operoiminen ollut mahdollista samalla kun kuvaaja demonstroi esimerkiksi mittaustilannetta jollain mittalaitteella. Avustajaa ei ollut kuvaustilanteissa käytettävissä. Huomattiin, että paras vaihtoehto videomateriaalin kuvaamiseen on pieni ja kevyt kamera, jonka voi sijoittaa kuvaajan otsalle kuten otsalampun. Myös kameran kiinnitystä valjailla rinnan tasalle harkittiin, mutta kuvakulma todettiin epäluonnolliseksi aiottuun kuvaustarkoitukseen. 3.4.1 Kuvauskalusto Kameroihin ja lisävarusteisiin perehtymisen jälkeen päätettiin hankkia kuvan 16 GoPro Hero 4 Silver -kamera ja siihen lisävarusteeksi otsapanta-kiinnike. 30

KUVA 16 GoPro Hero 4 Silver ja otsapanta-kiinnike (21) Kameran ohjaamiseen, kuvaamisen aikaiseen monitorointiin ja videoleikkeiden esikatseluun oli käytettävissä kuvan 17 Samsung Galaxy -tabletti, johon asennettiin maksuton GoPro-sovellus GooglePlay-sovelluskaupasta (23). KUVA 17 Samsung Galaxy Tab Active 8" (22) Videoleikkeiden muokkaukseen käytettiin kameran mukana toimitettua GoPro Studio -ohjelmaa. Ohjelma sisältää perustason videonmuokkaustoiminnot kuten videoleikkeiden yhdistäminen, leikkaus, häivytys ja ääniraitojen lisääminen. (21.) 31

3.4.2 Kuvausjärjestelyt Opastusvideoiden kuvaaminen aloitettiin kokeilemalla erilaisia lähestymistapoja kuvaamiseen. Aluksi kokeiltiin kuvata video osissa, niin että esimerkiksi mittalaitteen valmistelu mittaukseen, itse mittaaminen ja mittauksen jälkitoimet olivat eri videoleikkeissä. Tämän tavan havaittiin kuitenkin aiheuttavan runsaasti aikaa vievää lisätyötä videoiden muokkausvaiheeseen. Myös ääniraidan jälkiäänittämistä kokeiltiin selkeämmän selostuksen ja paremman äänenlaadun saavuttamiseksi, mutta tekijän vähäisen AV-alan kokemuksen vuoksi selostuksen ja videokuvan synkronointi osoittautui jossain määrin haasteelliseksi ja aikaa vieväksi. Saavutetulla paremmalla äänenlaadulla ei myöskään nähty olevan suurta merkitystä, koska nauhoitteet koostuvat pelkästään puheesta. Tehokkaimmaksi tavaksi havaittiin koko opastusvideon kuvaaminen yhdellä otolla ja tapahtumien selostaminen reaaliaikaisesti. Jos oton aikana sattui virheitä, esimerkiksi vääriä mittalaitteen näppäinpainalluksia, tilanne korjattiin tekemällä virheellinen kohta uudestaan, ja leikkaamalla epäonnistunut kohta pois videota muokattaessa. Näin menetellen koko jälkikäsittely koostui parhaassa tapauksessa vain turhien taukokohtien poisleikkaamisesta ja leikkauskohtien häivytyksestä. 3.4.3 Huomioita kuvaamisesta Otsapanta-kiinnitteisellä kameralla kuvaamista kokeiltaessa havaittiin, että kuvaaminen vaatii kuvaajalta kurinalaisuutta. Puhuttaessa ihmiselle on luonnollista muutella asentoaan, liikuttaa päätään, kääntää katseen suuntaa ja niin edelleen. Henkilökohtaisista ominaisuuksistaan johtuen ihmiset myös puhuvat enemmän tai vähemmän käsillään. Otsa-kameralla kuvattaessa jokainen pienikin ylimääräinen liike näkyy ja aiheuttaa levottomuutta kuvaan. Levottomuuden välttämiseksi kuvaajan piti harjoitella pysymään korostetun rauhallisesti paikoillaan. 32

Edelleen, esimerkiksi esinettä pöydältä poimiessaan ihminen kääntää päänsä esineen suuntaan, poimii esineen ja kääntää päänsä takaisin alkuperäiseen asentoon. Kuvattaessa näin ei voi tehdä, sillä pään liike näkyy videolla äkkinäisenä heilahduksena ja kuvan vilkkumisena, mikä on katselijalle epämiellyttävää. Äkkinäisten heilahdusten välttämiseksi kuvaajan piti opetella esineitä poimiessaan pitämään päänsä paikoillaan ja liikuttamaan vain silmiään. Selostusta tarkasteltaessa havaittiin, että puherytmi on syytä pitää korostetun rauhallisena ja tasaisena. Normaalissa puheessa rytmi voi vaihdella puhujan puhetyylin mukaan runsaastikin, mikä sellaisenaan nauhoitettuna saattaa hankaloittaa selostuksen seuraamista. Käytetyn kameran kuvakulma on varsin pieni pystysuorassa suunnassa, joten kameran suuntaaminen ennen kuvaamista oli tehtävä huolellisesti, jotta kuvauskohde saatiin mahdollisimman keskellä kuva-aluetta. Pienikin pään asennon muuttuminen kuvaamisen aikana saattoi viedä kohteen kuva-alueen reunaan tai jopa kuva-alueelta pois. Kuvaamisen aikainen monitorointi oli välttämätöntä, jotta kuvaaja pysyi tietoisena kuva-alueesta. Monitorointi hoidettiin sijoittamalla kuvaajan näkökenttään tabletti, jonka monitorointisovelluksen avulla kuvaaja pystyi kontrolloimaan kuva-aluetta. 3.4.4 Videoiden rakenne Ohjevideoiden rakenne suunniteltiin, laitekohtaiset eroavaisuudet huomioiden, seuraavan kaltaiseksi: opastettavan laitteen (esimerkiksi mittalaite) sijainti laboratoriossa laitteen valmistelu käyttöön (kytkennät, asetukset, säädöt, kalibroinnit) laitteen käyttö (esimerkiksi mittauksen suoritus) tarvittavat lopputoimet käytön jälkeen (kytkentöjen purkaminen, laitteen puhdistus). Videon tavoitepituudeksi asetettiin noin viisi minuuttia. Toteutuneet videoiden pituudet olivat välillä viidestä kymmeneen minuuttia. 33

Videot tallennettiin MP4-muodossa hyvän pakkautuvuuden vuoksi, ja jotta katselu olisi mahdollista kaikissa järjestelmissä ilman maksullisia ohjelmia. 3.5 Harjoitusohjeiden toteutus Harjoitusohjeiden rakenne suunniteltiin, harjoituskohtaiset eroavaisuudet huomioiden, seuraavan kaltaiseksi: johdanto harjoitustehtävän sisältöön ja tarkoitukseen ennen oppitunteja tehtävät, harjoitukseen liittyvät esitehtävät harjoituksessa tarvittavien välineiden esittely harjoituksen alkutoimet harjoituksen suorittaminen harjoituksen lopputoimet tulosten analysointi. Ohjeistus pyrittiin rakentamaan sellaiseksi, että opiskelijan on mahdollista suorittaa harjoitus kokonaisuudessaan omatoimisesti. Materiaalissa käytettiin runsaasti havainnollistavia kuvia esimerkiksi mittausjärjestelyjen kytkennöistä. Esitehtävissä opiskelija perehtyy harjoitukseen liittyvään teoriatietoon, määräyksiin, standardeihin ja ohjeistoihin. Esitehtäviin sisältyvät myös opastusvideot, joiden avulla opiskelija perehtyy harjoituksessa tarvittavien välineiden käyttöön ja harjoituksen suorittamiseen. Alkutoimiin sisältyy esimerkiksi mittalaitteiden kytkentä ja muu mittaustilanteen valmistelu. Lopputoimissa kuvataan, harjoituksesta riippuen, esimerkiksi mittalaitteen puhdistus käytön jälkeen. Tulosten analysoinnissa opiskelija tuottaa mittauspöytäkirjan ja/tai raportin harjoituksesta ja arvioi saamiaan tuloksia. 34

Ohjeistus tallennettiin PDF-muotoisena, jotta käyttö olisi mahdollista kaikissa järjestelmissä ilman maksullisia ohjelmia. 35

4 YHTEENVETO Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -opintojaksolle monimuoto-opetukseen soveltuvia opetusmateriaaleja. Työ tehtiin Oulun ammattikorkeakoulu oy:n toimeksiannosta. Työ aloitettiin perehtymällä olemassa olevaan, päiväopetukseen tarkoitettuun opetusmateriaaliin, ja selvittämällä päiväopetuksessa noudatettuja käytäntöjä kurssin opettajia haastattelemalla. LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -opintojakso perustuu harjoituksiin, joissa harjoitellaan LVI-laitosten erilaisia mittauksia ja testejä. Monimuotoopetusmateriaali rakentui harjoitusten suorittamista tukevaksi nelitahoiseksi kokonaisuudeksi: kuhunkin harjoitukseen liittyvä teoriaosuus, harjoitukseen liittyvät esitehtävät, harjoituksen työohjeet ja harjoituksen suorittamisessa opastavat videot. Kokonaisuuden tavoite on mahdollistaa opiskelijalle kurssin harjoitusten suorittaminen monimuoto-opetuksessa. Teoriaosuudessa käsitellään harjoituksiin liittyviä alan määräyksiä, standardeja ja ohjeistuksia sekä mittauksiin liittyvien laskelmien suorittamista. Harjoituksissa tarvittavien mittalaitteiden käyttö ja mittausten suorittaminen ohjeistetaan videoilla. Esitehtävät tehdään ennen oppitunteja ja ne valmistavat opiskelija tulevaan harjoitukseen. Harjoituksen oikeaoppinen suoritus käydään läpi vaihe vaiheelta työohjeissa. Työn tuloksena saatiin kattava monimuoto-opetusmateriaalipaketti LVI-laitosten laadunvarmistusmittaukset -kurssin kuuteen harjoitustyöhön. 36

LÄHTEET 1. RT RakMK-21351. 2007. D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Määräykset ja ohjeet 2007. Rakennustietosäätiö. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/kortistot/tuotteet/100206.html.stx. Viitattu 25.5.2016. 2. RT RakMK-21503. 2011. D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Rakennustietosäätiö. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/kortistot/tuotteet/107520.html.stx. Viitattu 25.5.2016. 3. LVI 01-10355. 2003. Talotekniikka RYL 2002 Talotekniikan rakentamisen yleiset laatuvaatimukset Osa 1. Rakennustietosäätiö. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/kortistot/tuotteet/lvi8599.html.stx. Viitattu 25.5.2016. 4. LVI 014-10290. 1999. LVI-laitosten mittaukset. Rakennustietosäätiö. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/kortistot/lvi/fi/index/ohjeet/listaus/30210000/3 0279952/30279953/LVI8411.html.stx. Viitattu 25.5.2016. 5. SFS 3542. 2000. Ilmastointikanavat. Lujuus- ja tiiviystestaus. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Saatavissa: https://online.sfs.fi/fi/index/tuotteet/sfs/sfs/id2/3/1273.html.stx. Viitattu 25.5.2016. 6. SFS-EN 12599. 2000. Ilmastointi- ja ilmavaihtojärjestelmien luovutukseen liittyvät testimenettelyt ja mittausmenetelmät. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Saatavissa: https://online.sfs.fi/fi/index/tuotteet/sfs/cen/id2/1/388382.html.stx. Viitattu 26.5.2016. 7. SFS-EN 14239. 2004. Kanaviston pinta-alan mittaaminen. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Saatavissa: https://online.sfs.fi/fi/index/tuotteet/sfs/cen/id2/1/160020.html.stx. Viitattu 26.5.2016. 8. LVI 03-10299. 1999. Urakkarajaliitteen laatiminen. Rakennustietosäätiö. Saatavissa: 37

https://www.rakennustieto.fi/kortistot/tuotteet/lvi8451.html.stx. Viitattu 26.5.2016. 9. Rautiainen, Martti. Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, tekniikan yksikkö. 2016. Keskustelu 26.5.2016. 10. Sandberg, Esa. 2014. Ilmastointitekniikka osa 2. Tampere. Talotekniikkajulkaisut Oy. 11. LVI 03-40002. 1991. Rakennusten vastaan- ja käyttöönotto. Rakennustietosäätiö. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/kortistot/tuotteet/lvi1573.html.stx. Viitattu 27.5.2016. 12. Seppänen, Olli. 2001. Rakennusten lämmitys. Suomen LVI-liitto ry. 13. Mäkelä, Veli-Matti. 2015. Koneoppi 1, opetusmateriaalia. Oulu. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, tekniikan yksikkö. 14. WebCaps pumpunvalintaohjelmisto. 2016. Grundfos. Saatavissa: http://net.grundfos.com/appl/webcaps/. Viitattu 27.5.2016. 15. Paneeliradiaattorit PURMO Compact, tekniset tiedot. 2016. Purmo Oy. Saatavissa: http://www.purmo.com/fi/tuotteet/vesikiertoisetradiaattorit/paneeliradiaattorit/purmo-compact.htm#tab-tekniset-tiedot. Viitattu 27.5.2016. 16. Paneeliradiaattorit PURMO Compact, tehonlaskentaohjelmat. 2016. Purmo Oy. Saatavissa: http://www.purmo.com/fi/ladattavattiedostot/teholaskentaohjelmat.htm. Viitattu 27.5.2016. 17. Mäkelä, Veli-Matti. 2015. Lämmönsiirtotekniikka, opetusmateriaalia. Oulu. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, tekniikan yksikkö. 18. Itkonen-Isakov, Terhi-Maija. 2009. Mikä oppimisessa sulautuu? Toimintaympäristön muutoksen vaikutuksia oppimiseen ja oppimisen ympäristöihin. 19. Verkko-oppiminen. 2016. Wikipedia. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/verkko-oppiminen. Viitattu 7.6.2016. 20. VirtuaaliAMK-verkosto. 2016. Saatavissa: http://amk.fi/. Viitattu: 7.6.2016. 21. GoPro. 2016. GoPro-verkkokauppa. Saatavissa: http://shop.gopro.com. Viitattu: 8.6.2016. 38

22. Samsung Galaxy Tab Active. 2016. Samsung. Saatavissa: http://www.samsung.com/uk/business/businessproducts/tablets/tablets/sm-t360nngabtu. Viitattu: 8.6.2016. 23. GooglePlay. 2016. Google. Saatavissa: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.gopro.smarty. Viitattu: 8.6.2016. 24. Kuurola, Pentti. 1999. Opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu, tekniikan yksikkö, talotekniikka. 39

LIITTEET Liite 1 Käyttövesijärjestelmän painekoe Liite 2 Ilmastointikanaviston tiiviysmittaus Liite 3 Ilmastointikoneen toimintakoe Liite 4 Ilmastointikoneen komponenttien toiminta Liite 5 Keskipakoispumpun ominaiskäyrä Liite 6 Pitkän patterin kytkentä 40