Vaasan hallinto-oikeus

Vaasan hallinto-oikeus Päätös 1(22) Antopäivä Päätösnumero 8.5.2018 18/0109/2 Diaarinumero 00173/17/5101 Asia Valitus ympäristölupa-asiassa Muutoksenhakijat ja luvan hakijat Päätös, johon on haettu muutosta Stora Enso Oyj, Kotka Sunilan Puhdistamo Oy, Kotka Etelä-Suomen aluehallintovirasto 2.1.2017, Nro 3/2017/1 Aluehallintovirasto on tarkistanut Stora Enso Oyj:n Kotkan Sunilassa sijaitsevan sellutehtaan, voimalaitosten, kaatopaikan ja sataman sekä Sunilan Puhdistamo Oy:n ympäristölupien lupamääräykset. Samassa yhteydessä on tarkistettu myös lipeäsäiliön (Finnish Chemicals Oy:n nimissä olevan) ympäristöluvan lupamääräykset. Tarkistamispäätös koskee toimintaa, jossa sellutehtaan kapasiteetti on 380 000 t/a. Lipeäsäiliön maksimitäyttö lipeää varastoitaessa on 10 400 m 3. Toiminnasta aiheutuvien kalatalousvahinkojen kompensoimiseksi on määrätty kalatalousmaksu. Itä-Suomen vesioikeus on 9.10.1981 antamallaan päätöksellä nro 93/Ym I/81 määrännyt kertakaikkiset korvaukset jätevesien vesistöön johtamisesta aiheutuvista edunmenetyksistä. Sellutehtaan ja puhdistamon toimintoja koskevat ympäristöluvat sekä muut ympäristöluvan ja sen muuttamiseksi annettujen päätösten lupamääräykset sekä lipeäsäiliötä koskeva erillinen Finnish Chemicals Oy:n nimissä oleva ympäristölupa on yhdistetty Stora Enso Oyj:n Sunilan tehtaan lupaan. Osoite Puhelin Telekopio Sähköposti Korsholmanpuistikko 43 02956 42611 02956 42760 vaasa.hao@oikeus.fi PL 204 65101 VAASA

Päätös sisältää lupamääräykset 1-58, joista lupamääräykset 2 ja 19 kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti: 2 (22) 2. Sellutehtaan ilmapäästöjen prosessien päästöraja-arvot ja ominaispäästörajaarvot ovat laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa seuraavat: Päästölähde Päästö Raja-arvo Voimaantulo Prosessipäästöt Soodakattila SK 10 TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuorokausikeskiarvo Ympäristöluvan voimaantulo Soodakattila SK 11 TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuorokausikeskiarvo Meesauunit Hiukkaset 30 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 1.10.2020 saakka 150 mg/(n)m 3 TRS (S) 10 mg/(n)m 3,6 % O 2, vuosikeskiarvo 20 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuorokausikeskiarvo Hajukaasukattila TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 9 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 9 % O 2, vuorokausikeskiarvo Valkaisukemikaalien valmistuksen hönkäkaasut Cl tot 30 mg/(n)m 3 otantajakson aikana ja kaikissa toimintaolosuhteissa Ympäristöluvan voimaantulo 1.10.2020 Ympäristöluvan voimaantulo Ympäristöluvan voimaantulo Raja-arvo on voimassa Ominaispäästöt Soodakattilat yhteensä Hiukkaset 0,4 kg /ADt 1.1.2019 Soodakattilat yhteensä SO 2 + TRS (S) 0.13 kg S/ADt 1.1.2019 Meesauunit SO 2 + TRS (S) 0,07 kg S/ADt 1.1.2019 Hajukaasukattila SO 2 + TRS (S) 0,05kg S/ADt 1.1.2019 Hajapäästöt SO 2 + TRS (S) 0,2 kg S/ADt 1.1.2019 Soodakattilat NO 2 1,6 kg NO 2/ADt 1.1.2019 Meesauunit NO 2 0,3 kg NO 2/ADt 1.1.2019 Hajukaasukattila NO 2 0,1 kg NO 2/ADt 1.1.2019 Ominaispäästöt 1.1.2019 saakka (kaikki toimintaolosuhteet) sellutehdas SO 2 (S) 0,6 kg S/ADt Raja-arvot ovat sellutehdas NO 2 2,0 kg S/ADt voimassa TRS-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti. Soodakattiloiden NOx-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti 1.10.2018 lähtien. Meesauunista on ligniinin polton aikana mitattava hiukkas-, TRS-, SO2- ja NOx-pitoisuutta vuosittain. Hiukkaspitoisuudet ja Cltot -pitoisuus on mitattava vähintään kerran vuodessa jaksottaismittauksin. Soodakattiloiden päästöihin lasketaan mukaan myös liuottajien päästöt, mutta niiden TRS ja SO2-päästöt voidaan mitata jaksottaismittauksin. Laitoksen normaali toimintatila määritellään tarkemmin yksityiskohtaisessa tarkkailusuunnitelmassa. Jaksottaismittauksissa vuosikeskiarvo on kaikkien vuoden aikana saatujen otantajaksojen keskiarvo. Keskiarvo otantajakson aikana on kolmen vähintään 30 minuuttia kestävän peräkkäisen mittauksen keskiarvo. Jatkuvissa mittauksissa vuosi- ja vuorokausikeskiarvo on kaikkien hyväksyttävien tuntikeskiarvojen keskiarvo.

3 (22) 19. Jätevedet on käsiteltävä siten, etteivät päästöt mereen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien ylitä seuraavia raja-arvoja: Päästö Raja-arvo Vuorokausikeskiarvo Kuukausikeskiarvo Vuosikeskiarvo COD cr 60 000 30 000 20 000 kg O 2/d (tavoitearvo) Fosfori kg/d 32 25 Typpi kg/d 300 180 AOX kg/cl/d 200 Kiintoaine kg/d* 2 500 1 550 Kiintoaine kg/d (sivuvirrat)** 800 *) arvot tulevat voimaan vuoden 2019 alusta ja ovat sitä ennen tavoitearvoja **) kiintoaine muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä CODCr:lle asetettu vuorokausiarvo on häiriötilanteiden havaitsemisindikaattori. Häiriötilanteeksi katsotaan tilanne, jolloin CODCr:n vuorokauden tavoitearvo ylittyy tai arvioidaan ylittyneen. Häiriötilanteissa on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin häiriön poistamiseksi ja sen syyn selvittämiseksi. Häiriötilanteista on ilmoitettava Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja Kotkan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Saman häiriötilanteen aiheuttaneen häiriön jatkuessa seuraavan vuorokauden puolelle riippumatta siitä, ylitetäänkö tavoitearvo uudestaan, on ryhdyttävä toimenpiteisiin päästöjen rajoittamiseksi Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen mahdollisesti antamien ohjeiden mukaisesti. ELY-keskus voi antaa pysyvän ennakkomääräyksen näistä häiriötilanteita koskevista toimenpiteistä. Verrattaessa kiintoaineen, fosforin, typen ja COD:n päästöjä päästöraja-arvoihin, voidaan päästöarvojen keskiarvolaskennassa poistaa sellaisten häiriötilanteiden aikana syntyneet vuorokaudet ja niiden aikana syntyneet päästöt, jolloin häiriötilanne on luokiteltu edellä todetun havaitsemisindikaattorin mukaiseksi vakavaksi häiriötilanteeksi ja jolloin on ryhdytty erityisiin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Luvan voimassaolo Lupa on voimassa toistaiseksi. Asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. (YSL 56, YSA 19 ) Korvattavat päätökset Aluehallintoviraston päätös korvaa lainvoimaiseksi tultuaan seuraavat päätökset: Itä-Suomen ympäristölupaviraston 20.3.2006 antama ympäristölupa nro 33/06/1. Itä-Suomen ympäristölupaviraston 20.3.2006 antama ympäristölupa nro 34/06/1. Itä-Suomen ympäristölupaviraston 19.6.2003 antama päätös nro 39/03/1.

4 (22) Etelä-Suomen aluehallintoviraston 10.9.2010 antama ympäristölupa nro 33/2010/1. Etelä-Suomen aluehallintoviraston 19.12.2014 antama ympäristölupa nro 232/2014/1. Etelä-Suomen aluehallintoviraston 30.12.2015 antama ympäristölupa nro 357/2015/1. Päätöksen johdosta tehdyt hallinto-oikeuden tulevat lainvoiman saavat ratkaisut otetaan kuitenkin huomioon ympäristöluvassa. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen 28.7.2006 antama (Finnish Chemicals Oy:n nimissä oleva) ympäristölupa (KAS-2004-Y-446-111). Etelä-Suomen aluehallintoviraston 19.12.2014 antama päätös nro 274/2014/1, jätelain 120 :n mukaisesta suunnitelmasta. Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: Luvan tarkistamispäätöksen perustelut Aluehallintovirasto on hakijan esityksen mukaisesti yhdistänyt kaikkien samaan toimintakokonaisuuteen liittyvät erilliset ympäristöluvat. Sellutehdas, puhdistamo, voimalaitokset, kaatopaikka, satama ja nykyisin hakijan hallinnassa oleva lipeäsäiliö muodostavat yhden toimintakokonaisuuden. Massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmät ja niitä koskeva Euroopan komission täytäntöönpanopäätös (2014/687/EU) on julkaistu 30.9.2014. Päästörajaarvot perustuvat näihin BAT-päästötasoihin (BAT-AEL). Ne on määrätty tulevan voimaan aikaisintaan neljän vuoden kuluttua komission päätelmien antamisen ajankohdasta eli vastaavasti kuin ympäristönsuojelulain (527/2014) 81 :n 2 momentissa on säädetty. Annetut lupamääräykset ovat tarpeen, jotta Stora Enso Oyj:n Sunilan tehtaiden toiminta täyttää ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa asetetut vaatimukset ja ne vaatimukset, jotka on säädetty luonnonsuojelulaissa ja luonnonsuojelulain nojalla. Päätöksessä ja tarkistetuissa lupamääräyksissä on otettu huomioon toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski, alueen kaavoitustilanne ja kaavamääräykset, toiminnan luonne ja sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutukset ilmenevät, sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Asiassa on otettu soveltuvin osin huomioon myös Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, joka perustuu lakiin vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Lupamääräysten perustelut Olemassa olevien toimintojen lupamääräyksiä on tarkistettu massan, paperin ja kartongin tuotantoa koskevien BAT-päätelmien ja 1.9.2014 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisiksi. Tarkistuksia on tehty, koska on ollut tarvetta päivittää määräyksiä vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja esitystapaa. Sellutehdas Sellutehtaan ominaispäästöarvot ilmaan johdettaville epäpuhtauksille on an-

5 (22) nettu normaalitoiminnassa syntyvien päästöjen huomioonottamiseksi kokonaisuudessaan ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisina. Päästöraja-arvot perustuvat BAT-päästötasoihin (BAT-AEL). Typen oksidien ominaispäästössä on otettu huomion tämän hetkinen tietämys. Lisäksi on annettu päästörajat keskeisille prosessilaitteille niiden toiminnasta aiheutuvien päästöjen ja vaikutusten vähentämiseksi. Ilmaan johdettavien päästöjen rajoittaminen sekä hajukaasujen talteenotto ja tehokas käsittely on tarpeen terveys- ja viihtyisyyshaittojen estämiseksi tehdasalueen ympäristössä. --- (Määräykset 1 6) Päästöt vesiin Määräykset on annettu jätevesien riittävän käsittelyn varmistamiseksi ja jätevesistä vesistössä aiheutuvien vaikutusten vähentämiseksi. Päästöjä tulee tarkkailla siten, kuin hakemuksessa on esitetty (kertoelma, sivu 59 60). Päästöraja-arvoihin on prosessijätevesien lisäksi laskettu kuuluvan mukaan myös nykyiseen tapaan osa sellutehtaan puhdasvesiviemärien päästöistä sekä vanhan kaatopaikan pintavedet ja uuden kaatopaikan suotovedet, joille ei ole asetettu erillisiä raja-arvoja. Raakaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet on otettu huomioon jo raja-arvoja määritettäessä. Määräykset perustuvat myös ympäristönsuojeluasetuksen liitteen 2 kohtaan 11 ja ympäristönsuojeluasetuksen 19 kohtaan 3 ja 4. Asetetut raja-arvot on lukuun ottamatta poikkeuksellisia häiriöpäästöjä kaikissa olosuhteissa saavutettava. Vuosikeskiarvoja määrättäessä on otettu huomioon muun muassa Suomenlahden vedenlaadun viime vuosina tapahtunut paraneminen, alueellisen ELY-keskuksen lausunto ja puhdistamon mahdollisuudet saavuttaa raja-arvot kaikissa olosuhteissa. Merialueella on pintaveden vedenlaatu viime vuosina parantunut mutta huolestuttavana suuntauksena on kuitenkin ollut pohjan läheisten vesikerrosten ravinnepitoisuuksien kohoaminen. Varsinkin talviaikana jätevesien vaikutus voi ulottua myös Suomen aluevesien ulkopuolelle. Sekä fosforia että typpeä molempia pidetään Suomenlahden rannikkovesissä purkuvesistön rehevyyttä säätelevänä minimiravinteena, joten molemmille on asetettu luparajat. Typpikuormituksen rehevöittävän vaikutuksen vähentäminen purkuvesistössä on edelleen ajankohtainen vesiensuojelutavoite. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä myös jätevesien myrkyllisyydestä ja siksi toksisuustestejä on syytä säännöllisesti tehdä. Aluehallintovirasto on viimeisten vuosien tarkkailutulosten ja annettujen lausuntojen perusteella uudelleenarvioinut merkittäväksi häiriöpäästöksi luokiteltavan päästötason ja pienentänyt CODCr:n tavoitearvoa kolmanneksella. CODCr:n tavoitearvo on asetettu poikkeuksellisten tilanteiden aiheuttamien haittojen muun muassa kalakuolemien ehkäisemiseksi. Vuorokausiarvona annettu CODCr -tavoitearvo on häiriöttömän niin sanotun normaalitilanteen seuraamisessa ja todentamisessa käytettävä indikaattoriparametri, jonka ylittäminen on aina merkkinä tuotannon tai puhdistamon toiminnan vakavista häiriöstä. Näissä tilanteissa luvan saajan tulee yhteistyössä valvontaviranomaisen kanssa toimia niin, että päästöt vesistöön hallitaan. Päätöksessä on myös määritelty poikkeukselliset häiriötilanteet, jolloin seurattavia päästöarvoja ei lasketa mukaan vesipäästöjen raja-arvojen saavuttamisen seurannassa.

6 (22) --- Vaatimukset hallinto-oikeudessa Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää pintavesien ja pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman 2016 2012 mukaan ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittisiä ovat Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen intensiivisen maatalouden kuormittamat vesistöalueet. Näiden kuormituksen vähentäminen on tärkeää myös Suomenlahden ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Haja- ja loma-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta tulee vähentää koko vesienhoitoalueella. Pistekuormittajien, kuten teollisuuden, jätevedenpuhdistamojen ja turvetuotannon vesiensuojelua edistetään pääasiallisesti ympäristölupien kautta. Tässä päätöksessä on sovellettu teollisuuspäästödirektiivin (IED) BAT-päätelmien vaatimuksia ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden säädöksiä. Tämän päätöksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat päästöt vesistöön eivät vaikeuta vesienhoitosuunnitelman taikka Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman 2016 2021 tavoitteiden saavuttamista. --- (Määräykset 16 22) Stora Enso Oyj ja Sunilan Puhdistamo Oy (jäljempänä myös yhtiöt ) ovat valituksessaan vaatineet aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä 2 ja 19 muutettavaksi. Lupamääräyksen 2 muuttamista koskevat vaatimukset Lupamääräystä 2 on muutettava siten, että soodakattiloille (yhteensä) asetettu hiukkaspäästöraja-arvo 0,4 kg/adt muutetaan pitoisuusraja-arvoksi 50 mg/(n)m 3, 6 % O2, vuosikeskiarvona laskettuna. Lisäksi lupamääräyksen toista kappaletta on muutettava siten, että liuottajien päästöt huomioidaan vertailussa soodakattiloita koskeviin pitoisuusraja-arvoihin vasta 1.1.2023 alkaen. Muutosten jälkeen ympäristöluvan lupamääräyksen 2 taulukon muutosvaatimuksen kohteena olevat soodakattiloiden raja-arvot kuuluisivat seuraavasti (vaaditut lisäykset kursiivilla, poistettava kohta yliviivattu): Päästölähde Päästö Raja-arvo Voimaantulo Prosessipäästöt Soodakattila SK 10 Hiukkaset 50 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo Raja-arvo on voimassa TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuorokausikeskiarvo Ympäristöluvan voimaantulo Soodakattila SK 11 Hiukkaset 50 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo Raja-arvo on voimassa TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 6 % O 2, Ympäristöluvan voimaantulo vuorokausikeskiarvo --- Ominaispäästöt Soodakattilat yhteensä Hiukkaset 0,4 kg /ADt 1.1.2019 ---

7 (22) Muutosten jälkeen lupamääräyksen 2 toinen kappale kuuluisi seuraavasti (vaaditut muutokset kursiivilla): TRS-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti. Soodakattiloiden NOx-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti 1.10.2018 lähtien. Meesauunista on ligniinin polton aikana mitattava hiukkas-, TRS-, SO2- ja NOx-pitoisuutta vuosittain. Hiukkaspitoisuudet ja Cltot -pitoisuus on mitattava vähintään kerran vuodessa jaksottaismittauksin. Soodakattiloiden ominaispäästöihin lasketaan mukaan myös liuottajien päästöt, mutta niiden TRS ja SO2-päästöt voidaan mitata jaksottaismittauksin. Soodakattiloiden hiukkas- ja TRS-pitoisuutta koskevat päästöraja-arvot sisältävät 1.1.2023 alkaen myös liuottajien hönkäpäästöt. Laitoksen normaali toimintatila määritellään tarkemmin yksityiskohtaisessa tarkkailusuunnitelmassa. Lupamääräyksen 19 muuttamista koskevat vaatimukset Lupamääräyksen 19 jätevesipäästöjen kiintoaineraja-arvoa koskevaa kohtaa on selvennettävä siten, että kyseessä on vain puhdistetun jäteveden kiintoainerajaarvo. Muutoksen jälkeen lupamääräyksen 19 taulukon kiintoaineraja-arvot kuuluisivat seuraavasti (vaaditut muutokset kursiivilla): Päästö Raja-arvo Vuorokausikeskiarvo Kuukausikeskiarvo Vuosikeskiarvo --- Kiintoaine kg/d 2 500 1 550 (puhdistettu jätevesi)* Kiintoaine kg/d (sivuvirrat)** 800 *) arvot tulevat voimaan vuoden 2019 alusta ja ovat sitä ennen tavoitearvoja. **) kiintoaine muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä Yhtiöt ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Lupamääräyksen 2 muuttamista koskevat vaatimukset Soodakattiloiden hiukkaspäästöraja-arvon muuttaminen pitoisuusraja-arvoksi Ympäristönsuojelulain 75 :n 1 momentin mukaan direktiivilaitoksen päästöraja-arvojen, tarkkailu ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin ja päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä sulfaattisellutehtaiden soodakattiloiden BAT-päästötasoksi (päätelmien taulukko 5, olemassa olevat hiukkasten puhdistusjärjestelmät) on annettu 10 40 mg/(n)m 3, 6 % O2, vuosikeskiarvona tai vastaavasti 0,02 0,3 kg hiukkasia/adt vuosikeskiarvona laskettuna. Taulukon alaviitteen 1 mukaan käyttöikänsä loppua lähestyvillä sähkösuodattimilla varustettujen olemassa olevien soodakattiloiden päästötasot voivat nousta enimmillään arvoon 50 mg/(n)m 3 (vastaa 0,4 kg:aa/adt). Sunilan tehtaan soodakattilan 10 sähkösuotimet ovat vuodelta 1965 ja soodakattilan 11 vuodelta 1988, joten niihin voidaan soveltaa käyttöikänsä loppua lähestyvien sähkösuotimien hiukkaspäästötasoa 50 mg/(n)m 3 (vastaa 0,4 kg/adt). Sekä uudessa ympäristölupapäätöksessä annettu ominaispäästöraja-

arvo 0,4 kg/adt, että yhtiöiden esittämä raja-arvo 50 mg/(n)m 3 ovat siten BAT-päästötason mukaisia. 8 (22) BAT-päätelmien BAT-päästötasot -kohdan mukaan Jos parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset päästötasot (BAT-päästötaso, BAT-AEL) on ilmoitettu samalta laskentajaksolta eri yksikköinä (esimerkiksi pitoisuustasona ja ominaiskuormitusarvoina nettotuotantoa kohti), nämä BAT-päästötasojen toisistaan poikkeavat ilmoittamistavat katsotaan toisiaan vastaaviksi vaihtoehdoiksi. Koska annetut BAT-päästötasot ja niihin pohjautuvat päästörajaarvot ovat siten toisiaan vastaavia vaihtoehtoja, tulee päästöraja-arvojen asettamisessa huomioida toiminnanharjoittajan esitys soveltuvimmasta raja-arvosta. Vastaavasti myös BAT-päästötasojen noudattamisen kannalta riittää, että toinen annetuista BAT-päästötasoista toteutuu. Pitoisuutena soodakattiloiden hiukkaspäästöt ovat BAT-päästötason mukaisia; sekä vuonna 2015 että 2016 savukaasuista mitatut pitoisuudet olivat 50 mg/(n)m 3 vuosikeskiarvoina laskettuna. Käytettyä ilmaisua toisiaan vastaavista vaihtoehdoista ei tule tulkita siten, että pitoisuustaso olisi muutettavissa ominaiskuormitusarvoksi ilman, että raja-arvon vaikuttavuus yksittäistapauksessa muuttuu. BAT-referenssidokumentissa on todettu, että soodakattiloilla savukaasumäärät ovat havupuuta käyttävillä sellutehtailla lehtipuuta käyttäviä tehtaita korkeammat (johtaen näin pitoisuuteen nähden korkeampiin ominaiskuormitusarvoihin), mutta tätä ei kuitenkaan ole huomioitu BAT-päästötasoissa. Nyt pitoisuutta ja ominaispäästöä koskevat BAT-päästötasot on annettu toisiaan vastaavina, kaikkia sellutehtaita koskevina vaihtoehtoina, vaikka kyseisen ominaispäästöraja-arvon saavuttaminen on havupuuta käyttäville tehtaille huomattavasti vaikeampaa. Koska asetettu raja-arvo poikkeaa merkittävästi voimassa olevasta ja yhtiöiden hakemuksessaan esittämästä raja-arvosta, olisi aluehallintoviraston tullut hyvän hallintotavan mukaisesti neuvotella toiminnanharjoittajan kanssa ennen päätöksen antamista ja kyseisen lupamääräyksen asettamista. Hakemuksen käsittelyn aikana raja-arvon antaminen ominaiskuormitusarvona ei ollut esillä, ja valvontaviranomainenkin antamassaan lausunnossa oli hyväksynyt raja-arvojen antamisen yhtiöiden esityksen mukaisina. Tästä syystä käsittelyssä ei ole noudatettu hallintolain 34 :n mukaista asianosaisen kuulemisvelvoitetta. Aluehallintovirasto ei ole päätöksessään perustellut sitä, miksi päästöraja-arvo on annettu ominaiskuormitusarvona yhtiöiden esittämän pitoisuustason sijaan. Muutokselle ei ole esitetty ympäristönsuojelullisia tai muitakaan perusteita. Soodakattiloiden nykyinen päästötaso on huomattavan korkea asetettuun päästöraja-arvoon 0,4 kg/adt nähden, eikä päästöraja-arvo ole nykyisellä tekniikalla tai kohtuullisin investoinnein saavutettavissa. Tämän hetkinen päästömäärä, mikäli sulan liuottajien päästöt lasketaan mukaan soodakattiloiden päästöihin lupamääräyksen mukaisesti, on noin kaksinkertainen (n. 0,8 kg/adt) raja-arvoon verrattuna. Tästä liuottajien osuus on noin 0,3 kg/adt. Alla olevassa taulukossa on esitetty kooste soodakattiloiden yhteenlasketuista ominaispäästömääristä (kg/adt). Vuosi SK10 SK10 liuottaja SK11 SK11 liuottaja Soodakattilat ja liuottajat yhteensä, kg/adt 2014 0,31 0,29 0,32 0,09 1,01 2015 0,20 0,23 0,30 0,09 0,82 2016 0,17 0,15 0,35 0,14 0,80

9 (22) Soodakattiloilla tällä hetkellä voimassa olevat hiukkaspäästöraja-arvot 50 mg/(n)m 3, 6 % O2, astuivat voimaan ympäristölupapäätöksen nro 34/06/1 mukaisesti 1.1.2015. Siihen saakka voimassa olivat lupapäätöksen nro 34/06/1 mukaiset raja-arvot 100 mg/(n)m 3, 6 % O2, soodakattilalla SK10 ja 90 mg/(n)m 3, 6 % O2, soodakattilalla SK11. Soodakattiloilla jouduttiin toteuttamaan huomattavia investointeja päästötason alentamiseksi voimassa olevan lupamääräyksen edellyttämälle tasolle ja hakijan tavoitteena on näin ollen ollut säilyttää lupamääräys entisellään myös tulevassa ympäristölupapäätöksessä. Myös päästötarkkailun ja -raportoinnin kannalta päästöraja-arvojen säilyttäminen nykyisen kaltaisina pitoisuusraja-arvoina helpottaisi uuden ympäristöluvan käyttöönottoa ja vertailua edellisvuosien tarkkailutulosten välillä. Raja-arvo olisi yhtenevä myös meesauunin kanssa, jossa hiukkaspäästöjä koskee pitoisuusraja-arvo. Vastaavien sellutehtaiden ympäristölupapäätöksissä, joiden ympäristölupamääräykset on tarkistettu ympäristönsuojelulain 81 :n nojalla uusien BAT-päätelmien mukaisiksi, soodakattiloiden hiukkaspäästöille on pääsääntöisesti annettu BAT-päästötasoon pohjautuva pitoisuusraja-arvo. On tärkeää, että eri tehtaiden lupapäätökset ovat tasapuolisia ja keskenään vertailukelpoisia. Hiukkaspäästöjen hetkellinen pitoisuus on lähialueen ihmisten terveyden ja viihtyvyyden kannalta olennaisempaa, kuin vuoden aikana ilmaan johdettava kokonaiskuormitus tuotettua sellutonnia kohden. Esimerkiksi ulkoilman hiukkaspitoisuutta koskevien ohjearvojen (VNA 38/2011) toteutumisessa keskeistä on rajoittaa päästölähteestä ilmaan johdettavien savukaasujen hiukkaspitoisuus sille tasolle, että ohjearvot hengitysilmassa eivät laimenemisen jälkeen ylity. Ympäristönsuojelun näkökulmasta hiukkaspäästöille tulisi siis suosia pitoisuusraja-arvoa. Liuottajien huomioiminen raja-arvoissa 1.1.2023 alkaen Sunilan tehtaan soodakattiloiden sulanliuottajien hönkäpäästöt puhdistetaan erillisillä hönkäpesureilla ja johdetaan omissa piipuissa ulkoilmaan. Molemmilla pesureilla on heikkolipeäkierto, joka poistaa höngästä myös TRS-komponentteja. Soodakattilan SK11 pesuri on otettu käyttöön vuonna 1988 ja siihen investoitiin pisaranerotin vuonna 2011. Soodakattilan SK10 pesuri on asennettu vuonna 2001. Soodakattilan SK10 liuottajan piippu on +56 m ja SK11 liuottajan piippu +84 m merenpinnasta. Liuottajalta pesurille johdettava kaasu ei ole soodakattiloiden päästöihin verrattavaa savukaasua, vaan säiliössä muodostuvaa laimeisiin hajukaasuihin ominaisuuksiltaan rinnastettavaa hönkäkaasua, joka sisältää runsaasti ilmaa, vesihöyryä, hajurikkiyhdisteitä ja suolapartikkeleita. Sunilan tehtaan sulanliuottajia on tarkkailtu erillisinä päästölähteinä vuodesta 2006 lähtien. Tarkkailuun kuuluvat kerran vuodessa tehtävät SO2-, TRS- ja pölymittaukset ja niistä TRS- ja pölymittausten tulokset on esitetty alla olevassa taulukossa. Liuottajien päästöille ei ole ollut päästöraja-arvoa. Vuosi SK10 liuottaja SK11 liuottaja Pöly mg/m 3 TRS mg/m 3 Kaasuvirtaus * (n)m 3 /s Pöly t/a Pöly mg/m 3 TRS mg/m 3 Kaasuvirtaus * (n)m 3 /s Pöly t/a 2014 362 0,3 9,4 101,9 309 0,1 3,5 32,5 2015 290 0,3 9,4 78,9 309 1,5 3,5 31,7 2016 279 0,3 6,4 53,8 396 1,0 4,4 52,3 * kuiva kaasuvirtaus, kertamittauksen tulos

10 (22) Annetusta lupamääräyksestä jää epäselväksi se, onko aluehallintovirasto tarkoittanut, että liuottajien päästöt tulee laskea soodakattilan päästöihin myös TRS-pitoisuusrajan osalta, vai ainoastaan ominaispäästöraja-arvojen osalta. Pitoisuusraja-arvoja ei yhtiöiden näkemyksen mukaan voida nykytilanteessa soveltaa liuottajiin. Lupamääräystä tulee tältä osin selventää. Toisaalta hiukkaspäästöjä koskeva ominaispäästöraja-arvo on muutettava pitoisuusraja-arvoksi, joten voidaan katsoa olevan kohtuullista, että myös liuottajien päästöille tulee jatkossa olemaan raja-arvo. Koska yhtiöille ensisijainen vaihtoehto liuottajien hiukkaspäästöjen pienentämiseen tulee olemaan liuottajien hönkäkaasujen johtaminen soodakattilaan poltettavaksi, esitetään lupamääräystä muutettavaksi siten, että liuottajat sisältyvät soodakattiloiden pitoisuusraja-arvoihin siirtymäajan jälkeen. Koska liuottajien hönkäkaasut ja soodakattiloiden savukaasut johdetaan erillisiin piippuihin, ei soodakattiloiden pitoisuusraja-arvoja voida nykytilanteessa soveltaa sekä liuottajiin että soodakattiloihin. Pitoisuusraja-arvoa ei voida määrätä yhteisenä kahdelle erilliselle päästöpisteelle. Myös pitoisuusraja-arvojen happiredusointien perusteella on pääteltävissä, ettei raja-arvoja ole annettu liuottajille. TRS-päästöille asetetut pitoisuusrajaarvot on annettu 6 %:n jäännöshappipitoisuuteen redusoitavina pitoisuuksina ja myös hiukkaspäästöille esitetään vastaavaan happipitoisuuteen redusoitavaa pitoisuusraja-arvoa. Redusointia ei voida soveltaa liuottajissa syntyviin hönkäkaasuihin. TRS-päästöjen osalta myös liuottajilla käytössä oleva TRS-päästöjen tarkkailumenetelmä muodostuu esteeksi liuottajien sisällyttämiselle päästöraja-arvoihin. Soodakattilan TRS-päästöille on annettu vuosikeskiarvona laskettavan pitoisuusraja-arvon lisäksi myös vuorokausikeskiarvona laskettava pitoisuusrajaarvo, jota ei voi tarkkailla lupamääräyksen mukaisella jaksottaismittauksella. Esimerkiksi BAT-päätelmissä (joihin lupamääräys perustuu), vuorokausikeskiarvo on määritelty kahdenkymmenenneljän tunnin ajanjakson keskiarvoksi, joka perustuu jatkuvan mittauksen hyväksyttäviin tuntikeskiarvoihin. Toisin kuin pitoisuusraja-arvoa, ominaispäästöraja-arvoa voidaan soveltaa myös useiden päästölähteiden kokonaispäästöihin, sillä kyseessä on kokonaispäästöraja (tonnia vuodessa), johon voidaan laskennallisesti yhdistää useista päästölähteistä mitattujen pitoisuuksien ja kaasuvirtojen perusteella laskettu vuotuinen kokonaispäästö. Tästä syystä liuottajat voidaan laskea mukaan jo voimassa olevaan koko sellutehtaan ja 1.1.2019 voimaanastuviin soodakattiloiden ominaispäästöraja-arvoihin, vaikka liuottajien päästöillä olisi erilliset päästölähteet. Koska valituksen kohteena olevassa ympäristölupapäätöksessä on kyse lupamääräysten tarkistamisesta ympäristönsuojelulain 80 :n nojalla, ovat yhtiöt varautuneet vain uusien BAT-päätelmien edellyttämiin muutoksiin lupamääräyksissä. BAT-päätelmissä ei ole määritelty BAT-tekniikkaa liuottajan hönkien käsittelemiselle, eikä niistä ole pääteltävissä, että liuottajien päästöt kuuluisi sisällyttää soodakattilan päästöihin, mikäli päästöillä on erilliset puhdistuslaitteistot ja päästölähteet. Esimerkiksi BAT-päätelmien taustadokumentissa (BREF-asiakirja) tuodaan esille, että liuottajan hönkäkaasut voidaan joko polttaa uudem-

11 (22) missa soodakattiloissa, tai sitä varten modifioiduissa kattiloissa, tai vaihtoehtoisesti hönkäkaasut voidaan johtaa hönkäpesurin jälkeen suoraan ulkoilmaan. Myös BAT-päätelmien kohdassa 1.7.1.3 todetaan, että liuotussäiliöiden poistokaasut voidaan polttaa uudenaikaisissa soodakattiloissa, viitaten siihen, ettei kyseistä tekniikkaa voida pitää pääsääntönä, eikä liuottajien päästöjen siten oleteta kuuluvan soodakattilan päästöihin. Tulkintaa tukee myös pitoisuuksina annettujen BAT-päästötasojen happiredusointi. BAT-päätelmien mukaan, jos BAT-päästötasot on annettu pitoisuusarvoina, ilmaistaan myös standardin mukainen happipitoisuus (tilavuusprosentteina). Sen perusteella niitä ei ole tarkoitettu hönkäkaasuille, vaan ainoastaan soodakattiloiden, meesauunien ja hajukaasukattilan savukaasuille. Esimerkiksi laimeita jäännöskaasuja koskeva BAT-päästötaso on annettu ominaispäästönä. Koska liuottajan hönkien sisällyttäminen soodakattilan päästöihin ei käy ilmi BAT-päätelmistä, eivät yhtiöt ole varautuneet kyseiseen muutokseen lupamääräyksessä. Lupamääräyksen 2 mukaisen pitoisuusraja-arvon soveltaminen edellyttää liuottajan hönkien johtamista soodakattilaan poltettavaksi. Sunilan tehtaan ympäristölupapäätöksissä ei ole aiemmin ollut liuottajien päästöjä koskevaa päästöraja-arvoa, eivätkä yhtiöt ole voineet ennakoida, että liuottajan päästöt tultaisiin jatkossa sisällyttämään soodakattilan päästöihin. Näin ollen yhtiöt eivät ole ennalta selvittäneet mahdollisuuksia hönkäkaasujen johtamiseksi soodakattilaan, eivätkä varautuneet siitä aiheutuviin muutostöihin. Tyypillisesti hönkäkaasujen johtaminen soodakattilan tulipesään edellyttää vähintään kosteuden poistamista lauhduttimilla ja hiukkasten poistoa pesurilla. Sunilan tehtaalla myös soodakattiloiden ahtaus voi edellyttää huomattavia muutostöitä. Liuottajan hönkien sisällyttämiselle soodakattilan päästöihin tulee antaa kohtuullinen selvitystöiden ja investoinnin toteuttamisen vaatima siirtymäaika. Yhtiöiden arvion mukaan teknisten ratkaisujen selvitys- ja suunnittelutöille tulee varata noin kaksi vuotta. Aikajaksossa on huomioitu, että soodakattiloiden hiukkaspäästöihin olennaisesti vaikuttava ligniinin erotusprosessi ei ole vielä vakiintunut, eikä prosesseja ole optimoitu siten, että todellinen tuleva päästötaso olisi tiedossa. Asia tulee vaikuttamaan huomattavasti myös siihen, millaisia teknisiä ratkaisuja hiukkaspäästöraja-arvojen saavuttaminen edellyttää tilanteessa, jossa liuottajien hönkäkaasut johdetaan soodakattiloille. Varsinainen muutostöiden projektointi ja toteutus edellyttävät myös vähintään kaksi vuotta, kun huomioidaan, että tämän kokoluokan muutokset voidaan toteuttaa ainoastaan kerran 1,5 vuodessa toteutettavien vuosiseisokkien yhteydessä. Kun lisäksi huomioidaan valituksen käsittelyaika, kohtuullisena siirtymäaikana voidaan pitää kuuden vuoden siirtymäaikaa lupapäätöksen antamisesta. Tällöin liuottajan höngät laskettaisiin mukaan soodakattilan päästöihin 1.1.2023 alkaen. Lupamääräysten täytäntöönpanossa on otettava huomioon myös tiukentuneiden päästöraja-arvojen edellyttämä investointitarve kokonaisuudessaan. Tulevien vuosien investointimäärärahoja on jo ennalta varattu meesauunin sähkösuotimen hankintaan, joka tarvitaan 1.1.2020 alkaen voimaanastuvan tiukentuneen hiukkaspäästöraja-arvon saavuttamiseen. Lisäksi soodakattiloille tulee 1.10.2018 mennessä hankkia jatkuvatoiminen mittalaite savukaasujen NOx-pitoisuuden tarkkailuun lupamääräyksen 2 mukaisesti.

12 (22) Lupamääräyksen mukaisen soodakattiloiden (ml. liuottajien höngät) hiukkaspäästöraja-arvon edellyttämä hönkäkaasujen johtaminen soodakattiloille tulee vaatimaan hyvin merkittäviä investointeja, vaikka lopullista kustannustasoa ei tässä vaiheessa ole vielä tiedossa. Massa- ja paperiteollisuuden BREF-dokumentin mukaan jo pelkästään liitokseen tarvittavien tuuletin-, jäähdytin-, kanava- ja lauhde-erotinlaitteistojen vuoksi investoinnissa tulee varautua noin 1 2 miljoonan euron kustannuksiin soodakattilaa kohden. Ympäristönsuojelulain 52 :n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Tästä näkökulmasta estettä siirtymäajan myöntämiselle ei ole, sillä liuottajien hönkäkaasujen vaikutukset ulottuvat vain tehdasalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Erityisesti soodakattilan SK10 liuottajan päästölähde on hyvin matalalla ja sijaitsee lisäksi soodakattilarakennusten välitilassa, mikä estää päästön leviämisen laajemmalle alueelle. Lisäksi pesureilla puhdistetun savukaasun pölypäästö on suurelta osin raskaita vesipisaroita, jotka tippuvat maahan heti piipun jälkeen. Näin ollen liuottajien hönkäpäästöjen ensisijainen vaikutus on likaantuminen tehdasalueella. Vuonna 2018 toteutettava sähkösuodininvestointi meesauunille tulee jo merkittävästi vähentämään tehtaan toiminnasta aiheutuvia hiukkaspäästöjä, joten siirtymäajasta huolimatta päästöt tulevat jo tulevina vuosina vähenemään nykyiseen tasoon verrattuna. Kotkan kaupungin järjestämässä ilmanlaadun tarkkailussa hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat huomattavasti alle ilmanlaadusta annetun asetuksen (38/2011) mukaisen vuosipitoisuuden raja-arvon, joten välitöntä tarvetta tätä suuremmalle päästöjen vähentämiselle ei ole. Liuottajan hönkien TRS-päästöt lasketaan siirtymäajasta huolimatta mukaan soodakattiloille asetettuun SO2+TRS (S) ominaispäästöraja-arvoon 0,13 kg S/ADt jo 1.1.2019, joten siirtymäajalla ei ole merkittävää vaikutusta tehtaan TRS-päästöihin. Lupamääräyksen 19 muuttamista koskevat vaatimukset Lupamääräyksessä 19 on asetettu kaksi erillistä kiintoaineraja-arvoa, joista toinen on kohdennettu selkeästi koskemaan vain sivuvirtoja. Lupamääräyksestä ei käy selkeästi ilmi, että toinen raja-arvoista koskisi vain puhdistettuja jätevesiä, joten lupamääräystä tulee tältä osin selventää. Sivuvirroilla tarkoitetaan sellutehtaan puhdasvesi- ja suodinaseman ylikaatoviemärissä mereen johdettavia vesiä. Puhdasvesiviemärissä johdetaan tehtaan jäähdytys- ja tiivistevedet sekä suuri osa tehdasalueen sade- ja hulevesistä. Suodinaseman ylikaadon mittauspisteen kautta johdetaan myös lämmin- ja kuumavesiakkujen ylikaadot sekä osa puukentän sadevesistä. Puhdistetulla jätevedellä tarkoitetaan biologisen puhdistamon kautta mereen johdettavia prosessijätevesiä. Yhtiöiden näkemyksen mukaan (ilman tarkennusta olevan) kiintoaineraja-arvon on tarkoitettu koskevan nimenomaan puhdistettuja jätevesiä, sillä sivuvirtoja koskevan kahden erillisen kiintoaineraja-arvon asettaminen ei olisi perusteltua. Puhdistetun jäteveden kiintoainepäästölle ei aiemmassa ympäristölupapäätöksessä ole ollut raja-arvoa, mutta sivuvirroilla on ollut uutta lupapäätöstä

Asian käsittely hallinto-oikeudessa 13 (22) vastaava raja-arvo 800 kg/d vuosikeskiarvona. Uudella lupamääräyksellä on näin ollen todennäköisesti tarkoitettu erillisen puhdistetun jäteveden kiintoaineraja-arvon asettamista aiemman sivuvirtojen raja-arvon rinnalle. Näkemystä tukee myös se, että asetettu kiintoaineraja-arvo 1 550 kg/d on alle BAT-päätelmissä annetun BAT-päästötason ylärajan. Kun BAT-päästötaso 1,5 kg/adt muutetaan vuorokausikuormitusarvoksi sellun maksimituotannolla 380 000 t/a, saadaan BAT-päästötason ylärajaksi 1 583 kg/d. Koska BAT-päästötasoja voidaan soveltaa vain puhdistettuihin prosessijätevesiin, olisi vaatimus sivuvirtojen laskemisesta mukaan BAT-päästötasolla olevaan päästöraja-arvoon kohtuuton. Toisin kuin esimerkiksi fosfori- ja COD-päästöissä, on kiintoainemäärä sivuvirroissa huomattava ja siksi niillä tulee olla erillinen päästöraja-arvo, jota ei verrata BAT-päästötasoon. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksen johdosta antamassaan vastineessa muun ohella todennut, että yhtiöiden lupamääräykseen 19 ehdottaman termin puhdistettu jätevesi sijasta käytettäisiin termiä jätevedenpuhdistamolta lähtevä jätevesi. Tällöin kiintoaineraja-arvoon sisältyisivät myös puhdistamolla mahdollisesti tapahtuvat ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet. Lupamääräyksen 19 muiden päästömuuttujien (CODCr, fosfori, typpi, AOX) rajaarvot kohdentuvat sekä jätevedenpuhdistamolta lähtevän jäteveden että sivuvirtojen päästöihin yhteensä mukaan lukien mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet. Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on muun ohella todennut seuraavaa: Sunilan tehtaiden ympäristölupahakemuksen käsittelyssä oli päätettävä, miten luvassa ratkaistaan soodakattiloiden liuottajien päästöjen rajoittaminen. Liuottajien hiukkaspäästöt ovat suuret ja niiden vähentämiseen oli kiinnitetty huomiota jo voimassaolevan, vuonna 2006 annetun luvan ratkaisussa (lupamääräys 5), jossa oli vaadittu selvitystä, miten päästöjä voitaisiin vähentää ja hallita paremmin. Siten ei ole odottamatonta, että uudessa ympäristöluvassa määrättiin näiden päästöjen vähentämisestä. Metsäteollisuuden uusissa BAT-päätelmissä ei erikseen ja suoraan todeta mitään liuottajien päästöistä. Olisi kuitenkin erikoista, jos näin suurista ja selkeästi massanvalmistusprosessiin liittyvän toiminnan päästöistä ei todettaisi toimialan BAT-päätelmissä mitään. Sunilan tapauksessa liuottajan hiukkaspäästöt ovat samaa suuruusluokkaa, kuin soodakattilan muut päästöt ja suuremmat kuin tehtaan meesauunien päästöt. Useimmissa muissa tehtaissa liuottajien päästöt johdetaankin soodakattilan polttoprosessiin tai sen jälkeiseen savukaasuvirtaan. Johdonmukaista olisi siten tulkita, että soodakattilan päätelmien raja-arvoihin sisältyisi soodakattilaprosessin kaikki päästöt tai että sama rajaarvovaatimus koskisi prosessin kaikkia päästölähteitä. Näin aluehallintovirasto tulkitsi asiaa. Poissuljettua ei tietenkään ole, että asia on "unohdettu" päätelmiä laadittaessa samoin kuin on tapahtunut sellun valkaisussa ja valkaisuaineiden valmistuksessa syntyvien kloori- ja klooridioksidipäästöjen käsittelyn suhteen. Tehdyn tulkinnan johdosta aluehallintovirasto päätti antaa soodakattiloille hiukkaspäästöille yhteisen raja-arvon tuotantoon sidottuna ominaispäästöraja-

Hallinto-oikeuden ratkaisu 14 (22) arvona. Näin päästöjen vähentäminen, jota raja-arvo edellytti, voitaisiin tehdä tarkoituksenmukaisella tavalla ja keskittyä niihin päästölähteisiin, joissa päästöjen vähentäminen olisi tehokkainta ja teknistaloudellisesti järkevintä. Ominaispäästöraja-arvoon ei vaikuta myöskään päästöjen tilavuusvirta ja pitoisuus ja liuottajien päästöjä voitaisiin vähentää periaatteessa myös tilavuusvirtoja vähentämällä. Tulkinnan mukaan soodakattiloiden päästöihin lasketaan mukaan myös liuottajien TRS- ja SO2 -päästöt. Ne voidaan mitata kuitenkin jaksottaismittauksin, mutta ratkaisussa ei esitetty tarkemmin, miten päästöt lasketaan mukaan TRS:n vuosi- ja vuorokausiraja-arvojen seurannassa ja asia jäi siten tarkkailusuunnitelmassa tarkemmin arvioitavaksi. Selkeänä puutteena ympäristöluvassa jäi määrittelemättä soodakattiloiden hiukkaspäästöjen raja-arvot vuoteen 2019 saakka. Käytännössä päästöt eivät tällöinkään voi olla rajoittamattomat, koska lupamääräykset (5, 49, 50) edellyttävät normaalitoimintaa ja myös häiriötilanteissa päästöjen hallintaa. Jos katsotaan, että päätelmien raja-arvot eivät koske liuottajan päästöjä, niin tällöin ei niiden toteuttamisen suhteen olla sidottuja vuoden 2019 aikarajaan. Jos liuottajan kaasut johdetaan soodakattilan polttoprosessiin, niin tällöin ei ole tarvetta myöskään niitä koskeville päästöraja-arvoille. Yhtiöiden esitykseen lupamääräyksen 19 selventämisestä ei aluehallintovirastolla ole huomauttamista. Kotkan kaupungille, ympäristönsuojeluviranomaiselle ja terveydensuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiselle. Vastineita ei ole annettu. Stora Enso Oyj ja Sunilan Puhdistamo Oy ovat antaneet vastaselityksen. Hallinto-oikeus valituksen enemmälti hyläten muuttaa aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 2 ensimmäisen kappaleen taulukkoa ja toista kappaletta sekä lupamääräyksen 19 ensimmäisen kappaleen taulukkoa. Muutetut kappaleet kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (lisäykset kursiivilla, poistettu teksti yliviivattu): 2. Sellutehtaan ilmapäästöjen prosessien päästöraja-arvot ja ominaispäästöraja-arvot ovat laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa seuraavat:

15 (22) Päästölähde Päästö Raja-arvo Voimaantulo Prosessipäästöt Soodakattila SK 10 Hiukkaset 50 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo Raja-arvo on voimassa TRS-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti. Soodakattiloiden NOx-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti 1.10.2018 lähtien. Meesauunista on ligniinin polton aikana mitattava hiukkas-, TRS-, SO2- ja NOx-pitoisuutta vuosittain. Hiukkaspitoisuudet ja Cltot -pitoisuus on mitattava vähintään kerran vuodessa jaksottaismittauksin. Soodakattiloiden ominaispäästöihin lasketaan mukaan myös liuottajien päästöt, mutta niiden TRS ja SO2-päästöt voidaan mitata jaksottaismittauksin. Soodakattiloiden hiukkas- ja TRS-pitoisuutta koskevat päästöraja-arvot sisältävät 1.6.2020 alkaen myös liuottajien hönkäpäästöt. Laitoksen normaali toimintatila määritellään tarkemmin yksityiskohtaisessa tarkkailusuunnitelmassa. --- TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuorokausikeskiarvo Ympäristöluvan voimaantulo Soodakattila SK 11 Hiukkaset 50 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo Raja-arvo on voimassa TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 6 % O 2, Ympäristöluvan voimaantulo vuorokausikeskiarvo Meesauunit Hiukkaset 30 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuosikeskiarvo 1.10.2020 saakka 150 mg/(n)m 3 1.10.2020 TRS (S) 10 mg/(n)m 3,6 % O 2, vuosikeskiarvo 20 mg/(n)m 3, 6 % O 2, vuorokausikeskiarvo Hajukaasukattila TRS (S) 5 mg/(n)m 3, 9 % O 2, vuosikeskiarvo 10 mg/(n)m 3, 9 % O 2, vuorokausikeskiarvo Valkaisukemikaalien valmistuksen hönkäkaasut Cl tot 30 mg/(n)m 3 otantajakson aikana ja kaikissa toimintaolosuhteissa Ympäristöluvan voimaantulo Ympäristöluvan voimaantulo Raja-arvo on voimassa Ominaispäästöt Soodakattilat yhteensä Hiukkaset 0,4 kg /ADt 1.1.2019 Soodakattilat yhteensä SO 2 + TRS (S) 0.13 kg S/ADt 1.1.2019 Meesauunit SO 2 + TRS (S) 0,07 kg S/ADt 1.1.2019 Hajukaasukattila SO 2 + TRS (S) 0,05kg S/ADt 1.1.2019 Hajapäästöt SO 2 + TRS (S) 0,2 kg S/ADt 1.1.2019 Soodakattilat NO 2 1,6 kg NO 2/ADt 1.1.2019 Meesauunit NO 2 0,3 kg NO 2/ADt 1.1.2019 Hajukaasukattila NO 2 0,1 kg NO 2/ADt 1.1.2019 Ominaispäästöt 1.1.2019 saakka (kaikki toimintaolosuhteet) sellutehdas SO 2 (S) 0,6 kg S/ADt Raja-arvot ovat sellutehdas NO 2 2,0 kg S/ADt voimassa

19. Jätevedet on käsiteltävä siten, etteivät päästöt mereen mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien ylitä seuraavia raja-arvoja: 16 (22) Päästö Raja-arvo Vuorokausikeskiarvo Kuukausikeskiarvo Vuosikeskiarvo COD cr 60 000 30 000 20 000 kg O 2/d (tavoitearvo) Fosfori kg/d 32 25 Typpi kg/d 300 180 AOX kg/cl/d 200 Kiintoaine kg/d 2 500 1 550 (jätevedenpuhdistamolta lähtevä jätevesi)* Kiintoaine kg/d (sivuvirrat)** 800 *) arvot tulevat voimaan vuoden 2019 alusta ja ovat sitä ennen tavoitearvoja **) kiintoaine muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä --- Perustelut Sovelletut oikeusohjeet Ympäristönsuojelulain (527/2014) 49 :n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta 5 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) 16 18 :ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristönsuojelulain 75 :n 1 momentin mukaan direktiivilaitoksen päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin. Päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästöraja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Ympäristönsuojelulain 77 :n 1 momentin mukaan edellä 75 :n 1 momentin nojalla määrättävät päästöraja-arvot on määrättävä samalle tai lyhyemmälle ajanjaksolle ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin päästötasot. Ympäristönsuojelulain 77 :n 2 momentin mukaan raja-arvot, ajanjaksot ja vertailuolosuhteet voidaan 1 momentista poiketen määrätä toisin, jos se on päästöjen tai tarkkailun luonteen vuoksi tarpeen. Toiminnanharjoittajan on ympäristöluvassa tarkemmin määrättävällä tavalla toimitettava valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa yhteenveto kyseisten päästöjen tarkkailun tuloksista samalta ajanjaksolta ja samojen vertailuolosuhteiden mukaisina kuin päästötasoissa.

17 (22) Ympäristönsuojelulain 78 :n 1 momentin mukaan, jos 75 :n 1 momentin nojalla määrättävät päästöraja-arvot johtaisivat kohtuuttoman korkeisiin kustannuksiin verrattuna saavutettaviin ympäristöhyötyihin laitoksen maantieteellisen sijainnin tai teknisten ominaisuuksien taikka paikallisten ympäristöolojen vuoksi, ympäristöluvassa voidaan määrätä mainitussa momentissa säädettyä lievemmät päästöraja-arvot. Lievemmät päästöraja-arvot eivät kuitenkaan saa ylittää 9 :n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä päästöraja-arvoja eivätkä aiheuttaa 49 :ssä tarkoitettua seurausta tai vaarantaa ympäristönlaatuvaatimuksen noudattamista. Ympäristösuojelulain 80 :n 1 momentin mukaan, kun komissio on julkaissut päätöksen direktiivilaitoksen pääasiallista toimintaa koskevista päätelmistä, laitoksen ympäristölupa on tarkistettava, jos se ei vastaa voimassa olevia päätelmiä ja tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka jos luvassa on määräys 78 :n mukaisista lievemmistä päästöraja-arvoista. Tarkistamisessa on otettava huomioon kaikki uudet ja ajan tasalle saatetut päätelmät, joita sovelletaan laitokseen ja jotka komissio on hyväksynyt sen jälkeen, kun lupa myönnettiin tai sitä viimeksi tarkistettiin tai sen tarkistamisen tarve arvioitiin. Ympäristönsuojelulain 81 :n 1 momentin mukaan lupaviranomainen tarkistaa toiminnanharjoittajan hakemuksesta luvan 80 :n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti ja määrää tarvittaessa 78 :n mukaisten lievempien päästöraja-arvojen noudattamisesta. Jos parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottaminen edellyttää pidempää aikaa kuin teollisuuspäästödirektiivin 21 artiklan mukainen neljä vuotta, lupamääräyksissä voidaan antaa lisäaikaa tekniikan käyttöönotolle 78 :n mukaisilla perusteilla. Lupamääräyksen 2 muuttaminen Euroopan komissio on 26.9.2014 antanut täytäntöönpanopäätöksen (2014/687/EU, jäljempänä BAT-päätelmät) parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta massan, paperin ja kartongin tuotantoa varten. Asiassa saadun selvityksen mukaan Sunilan sellutehtaan soodakattilat ja niiden sähkösuotimet on otettu käyttöön vuosina 1965 (Sk 10) ja 1988 (Sk 11). Hakemuksesta ilmenevä savukaasujen käsittelyjärjestelmien tehostaminen on tehty ennen massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmien julkaisua. Kyseessä on näin ollen BAT-päätelmien määritelmien mukainen olemassa oleva hiukkaspäästöjen puhdistusjärjestelmä (muu kuin uusi eli BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen laitosalueella ensimmäistä kertaa käyttöön otettu puhdistusjärjestelmä). BAT-päätelmien jaksoon 1.2 sisältyvät Sunilan tehtaan päätuotteena olevan sulfaattisellun valmistusprosessin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät. Jakson 1.2.2.2, soodakattilan päästöjen vähentäminen, kohdan BAT 23 taulukon 5 mukaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset soodakattilan hiukkaspäästötasot olemassa olevalla hiukkasten puhdistusjärjestelmällä ovat 10-40 mg/(n)m 3 (6 % O2), vuosikeskiarvona, tai 0,02-0,3 kg hiukkasia/adt, samoin vuosikeskiarvona. Käyttöikänsä loppua lähestyvillä sähkösuodattimilla varustettujen olemassa olevien soodakattiloiden päästötasot voivat nousta enimmillään arvoon 50 mg/(n)m 3 (vastaa 0,4 kg:aa/adt). BAT-päätelmien yleisten näkökohtien mukaan BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut tekniikat eivät ole määrääviä eivätkä tyhjentäviä. Muita tekniikoita

18 (22) voidaan käyttää, jos niillä voidaan turvata vähintään vastaava ympäristönsuojelun taso. BAT-päästötasojen määritelmän mukaan, jos parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset päästötasot (BAT-päästötaso, BAT-AEL) on ilmoitettu samalta laskentajaksolta eri yksikköinä (esimerkiksi pitoisuustasona ja ominaiskuormitusarvoina nettotuotantotonnia kohti), nämä BAT-päästötasojen toisistaan poikkeavat ilmoittamistavat katsotaan toisiaan vastaaviksi vaihtoehdoiksi. BAT-päätelmien määritelmien mukaan massa- ja paperiteollisuuden laimeat hajukaasut ovat laimentuneita lauhtumattomia hajukaasuja: pelkistyneitä rikkiyhdisteitä sisältävät kaasut, jotka eivät ole väkeviä hajukaasuja (esimerkiksi säiliöistä, pesusuodattimista, hakesiiloista, meesasuodattimista ja kuivatuskoneista tulevat kaasut). BAT-päätelmien jakson 1.2.2.1, väkevien ja laimeiden hajukaasupäästöjen vähentäminen, kohdan BAT 20 taulukon b kohdan mukaan laimeiden hajukaasujen polttamisessa voidaan käyttää muun ohella soodakattilaa. Taulukon mukaisten tekniikoiden sovellettavuudesta on todettu, että niitä voidaan soveltaa yleisesti uusiin laitoksen osiin sekä olemassa olevien laitoksen osien perusparannuksiin. Tarvittavien laitteiden asentaminen olemassa oleviin laitoksen osiin saattaa olla hankalaa pohjapiirroksen ja käytettävissä olevan tilan asettamien rajoitusten vuoksi. Polton sovellettavuus saattaa olla turvallisuussyistä rajoitettua, missä tapauksessa voidaan käyttää märkäpesureita. Liuotussäiliöiden poistokaasujen polttaminen soodakattilassa on mainittu myös BAT-päätelmien jakson 1.2.2.2, soodakattilan päästöjen vähentäminen, kohdassa BAT 22 taulukossa 4 (NOx-päästöjen vähentämisen yhteydessä) ja jakson 1.7.1.3, SO2-/TRS-päästöjen ehkäiseminen ja vähentäminen, taulukon kohdassa hajukaasujen ja TRS:n poltto (liuotussäiliöiden poistokaasut voidaan polttaa uudenaikaisissa soodakattiloissa). Yhtiöt ovat valituksessaan vaatineet aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 2 muuttamista siten, että soodakattiloiden hiukkaspäästön ominaispäästöraja-arvo 0,4 kg/adt muutetaan pitoisuusraja-arvoksi 50 mg/(n)m 3. Lisäksi yhtiöt ovat vaatineet, että liuottajien höngät otetaan huomioon soodakattiloiden hiukkas- ja TRS-pitoisuuksien päästöraja-arvoissa vasta 1.1.2023 alkaen. Hallinto-oikeus toteaa, että soodakattiloiden liuotussäiliöt ovat kiinteä tekninen ja toiminnallinen osa soodakattiloiden prosessia. Kun otetaan huomioon, mitä BAT-päätelmissä on mainittu prosessien laimeista hajukaasuista ja niiden käsittelyvaihtoehdoista, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on sellutehtaan ympäristöluvan ympäristönsuojelulain 81 :n mukaisessa tarkistamismenettelyssä voinut antaa liuotussäiliöiden poistokaasujen päästöjä rajoittavia ja vähentäviä määräyksiä. Aluehallintovirasto ei ole päätöksellään velvoittanut yhtiöitä käyttämään tiettyä tekniikkaa päästöjen rajoittamiseksi. Nykyisellään soodakattiloiden liuottajien höngät johdetaan omien piippujen ja märkäpesureiden kautta ilmaan. Valituksessaan yhtiöt ovat todenneet, että jatkossa höngät tullaan johtamaan soodakattiloihin poltettavaksi. Asiassa ei kuitenkaan ole aluehallintovirastossa ollut saatavilla teknis-taloudellista selvitystä liuottajien hönkien käsittelyn tehostamisesta ja hönkien ominaispäästöjen alentamisesta aikatauluineen. Asiassa ei myöskään ole ollut saatavilla selvitystä liuottajien hönkien vaikutuksesta soodakattiloiden polttoprosessiin ja soodakattiloiden päästöihin ilmaan. Laitoksen voimassa olevassa