Väestö 2010 Työssäkäynti 2008 Pääasiallinen toiminta ja ammattiasema, ennakko Taloudellinen huoltosuhde paras Mariehamns stadin ja Helsingin seutukunnissa Taloudellinen huoltosuhde eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhde työllisiin oli 124,3 vuonna 2008. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ennakkotietojen mukaan huoltosuhde on pysynyt vuoden 2007 tasolla. Paras huoltosuhde oli Mariehamns stadin (93,7), Helsingin (97,0) ja Ålands landsbygdin (97,6) seutukunnissa. Eniten ei-työllisiä suhteessa työllisiin oli Torniolaakson (216,1), Itä-Lapin (202,4) ja Pielisen Karjalan (199,2) seutukunnissa. Viiden vuoden tarkastelujaksolla koko maan huoltosuhde on hieman parantunut. Vuonna 2003 huoltosuhde oli 134,5. Vuoden 2003 huoltosuhde on tehty vertailukelpoiseksi siirtämällä 15 17 vuotiaat työlliset ei-työllisten ryhmään, sillä työssäkäyntitilastossa tämän ikäryhmän työssäkäyntitietoa ei ole saatu vuodesta 2005 lähtien. Eniten huoltosuhde on parantunut Tunturi-Lapin, Kehys-Kainuun ja Koillismaan seutukunnissa. Huoltosuhde on parantunut viiden vuoden tarkastelujaksolla kaikissa seutukunnissa lukuun ottamatta Torniolaakson, Forssan ja Keuruun seutukuntia. Työllisten suhde työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin Taloudellinen huoltosuhde ilmoitetaan indeksilukuna, joka lasketaan jakamalla työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä työllisten määrällä ja kertomalla saatu luku sadalla. Luku 124 tarkoittaa, että sataa työssäkäyvää kohden on 124 työtöntä tai työvoiman ulkopuolella olevaa. Työvoiman ulkopuolella oleviin lasketaan 0 14 vuotiaat, opiskelijat, varusmiehet, eläkeläiset sekä muut työvoiman ulkopuolella, esim. hoitovapaalla olevat. Helsinki 04.02.2010 Tietoja lainattaessa lähteenä mainittava Tilastokeskus.
Kuvio 1. Huoltosuhteeltaan parhaiden seutukuntien väestö pääasiallisen toiminnan mukaan 2008, ennakko Kun verrataan huoltosuhteeltaan parhaimpia seutukuntia huoltosuhteeltaan heikoimpiin seutukuntiin nähdään, että näissä eläkeläisten osuus on huomattavasti pienempi ja vastaavasti työllisten osuus suurempi. Oulunkaaren seutukunnassa huoltosuhteen korkeutta selittää myös 0 14 vuotiaiden suuri osuus eli 20 prosenttia koko väestöstä. Kuvio 2. Huoltosuhteeltaan heikoimpien kuntien väestö pääasiallisen toiminnan mukaan 2008, ennakko 2
Sisällys Taulukot Liitetaulukot Työlliset ja ei-työlliset eli työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat seutukunnittain 2003 ja 2008, ennakko...4 Laatuseloste...6 3
Liitetaulukot Työlliset ja ei-työlliset eli työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat seutukunnittain 2003 ja 2008, ennakko Seutukunta Koko maa Helsinki Raasepori Åboland-Turunmaa Salo Turku Vakka-Suomi Loimaa Rauma Pori Pohjois-Satakunta Hämeenlinna Riihimäki Forssa Luoteis-Pirkanmaa Kaakkois-Pirkanmaa Etelä-Pirkanmaa Tampere Lounais-Pirkanmaa Ylä-Pirkanmaa Lahti Kouvola Kotka-Hamina Lappeenranta Imatra Mikkeli Savonlinna Pieksämäki Ylä-Savo Kuopio Koillis-Savo Varkaus Sisä-Savo Joensuu Keski-Karjala Pielisen Karjala Jyväskylä Joutsa Keuruu Jämsä Äänekoski Saarijärvi-Viitasaari Tiedot työlliset 2003 ei-työlliset 2003 2 226 257 633 902 18 986 9 635 27 348 130 313 13 159 15 393 28 212 54 620 9 706 37 076 18 679 15 025 6 845 3 090 17 426 146 882 10 922 10 617 81 995 39 711 35 226 35 856 17 350 29 339 17 667 14 401 22 109 48 417 7 267 13 293 5 372 45 384 7 416 8 624 67 055 2 176 4 966 10 449 8 906 12 386 2 993 475 660 798 24 494 13 175 35 361 167 009 19 292 21 759 38 860 84 082 15 745 51 419 23 997 20 452 10 669 4 699 24 873 188 588 17 180 17 344 116 439 58 107 52 618 53 672 29 423 45 720 30 702 24 467 38 900 69 238 13 916 22 111 10 733 75 912 13 906 17 887 94 378 3 997 8 494 17 052 14 726 23 231 huoltosuhde 2003 134,5 104,2 129,0 136,7 129,3 128,2 146,6 141,4 137,7 153,9 162,2 138,7 128,5 136,1 155,9 152,1 142,7 128,4 157,3 163,4 142,0 146,3 149,4 149,7 169,6 155,8 173,8 169,9 175,9 143,0 191,5 166,3 199,8 167,3 187,5 207,4 140,7 183,7 171,0 163,2 165,3 187,6 työlliset 2008 ei-työlliset 2008 2 374 472 692 232 19 854 10 052 28 291 141 815 13 707 15 983 29 189 57 180 9 745 41 136 20 692 14 891 6 740 3 308 18 044 165 056 11 436 10 403 85 605 39 663 35 567 37 687 16 933 29 723 17 636 14 349 22 644 52 101 7 118 13 094 5 415 48 363 7 145 8 054 74 452 2 132 4 731 9 920 9 085 12 056 2 951 842 671 722 24 212 12 656 35 951 163 572 17 948 21 202 36 629 80 534 14 375 51 155 24 637 20 530 10 051 4 741 24 749 193 545 16 456 16 176 115 242 55 866 51 658 52 029 27 799 43 690 28 523 22 711 36 235 68 007 13 044 20 848 9 917 73 824 12 697 16 046 95 618 3 827 8 118 15 886 14 218 21 704 huoltosuhde 2008 124,3 97,0 122,0 125,9 127,1 115,3 130,9 132,7 125,5 140,8 147,5 124,4 119,1 137,9 149,1 143,3 137,2 117,3 143,9 155,5 134,6 140,9 145,2 138,1 164,2 147,0 161,7 158,3 160,0 130,5 183,3 159,2 183,1 152,6 177,7 199,2 128,4 179,5 171,6 160,1 156,5 180,0 muutos 03-08 -10,1-7,2-7,1-10,8-2,2-12,8-15,7-8,7-12,3-13,1-14,7-14,3-9,4 1,7-6,8-8,8-5,6-11,1-13,4-7,9-7,4-5,5-4,1-11,6-5,4-8,8-12,0-11,6-15,9-12,5-8,2-7,1-16,7-14,7-9,8-8,2-12,3-4,2 0,5-3,1-8,8-7,5 4
Seutukunta Suupohja Seinäjoki Kuusiokunnat Järviseutu Kyrönmaa Vaasa Sydösterbotten Jakobstadsregionen Kaustinen Kokkola Oulu Oulunkaari Raahe Haapavesi-Siikalatva Nivala-Haapajärvi Ylivieska Koillismaa Kehys-Kainuu Kajaani Rovaniemi Kemi-Tornio Torniolaakso Itä-Lappi Tunturi-Lappi Pohjois-Lappi Porvoo Loviisa Mariehamns stad Ålands landsbygd Ålands skärgård Tiedot työlliset 2003 ei-työlliset 2003 9 631 50 316 9 285 8 620 7 274 38 860 8 103 20 602 6 756 20 331 86 077 7 750 13 496 5 890 11 180 16 813 7 674 8 546 21 656 24 035 23 116 3 168 6 832 5 406 6 705 34 231 7 724 5 325 6 625 1 029 15 610 70 281 14 894 15 317 10 014 49 662 10 866 27 730 10 539 29 815 116 351 16 021 21 980 10 661 20 394 26 198 14 589 19 232 37 139 37 805 38 473 6 732 14 667 8 772 11 206 38 848 10 886 5 301 6 742 1 325 huoltosuhde 2003 162,1 139,7 160,4 177,7 137,7 127,8 134,1 134,6 156,0 146,6 135,2 206,7 162,9 181,0 182,4 155,8 190,1 225,0 171,5 157,3 166,4 212,5 214,7 162,3 167,1 113,5 140,9 99,5 101,8 128,8 työlliset 2008 ei-työlliset 2008 9 911 53 834 9 102 8 475 7 785 43 030 8 119 21 580 6 707 21 946 95 294 7 943 13 875 5 838 11 430 17 437 8 048 8 475 22 402 26 299 23 398 2 835 6 365 6 023 6 856 36 179 8 165 5 681 7 172 1 041 14 577 69 156 14 243 14 213 9 630 48 075 10 126 27 640 9 895 29 443 124 179 15 502 21 046 9 750 19 366 26 201 13 273 16 818 35 465 37 482 37 341 6 126 12 883 8 151 10 204 38 684 10 463 5 324 6 999 1 239 huoltosuhde 2008 147,1 128,5 156,5 167,7 123,7 111,7 124,7 128,1 147,5 134,2 130,3 195,2 151,7 167,0 169,4 150,3 164,9 198,4 158,3 142,5 159,6 216,1 202,4 135,3 148,8 106,9 128,1 93,7 97,6 119,0 muutos 03-08 -15,0-11,2-3,9-10,0-14,0-16,1-9,4-6,5-8,5-12,5-4,9-11,6-11,2-14,0-13,0-5,6-25,2-26,6-13,2-14,8-6,8 3,6-12,3-26,9-18,3-6,6-12,8-5,8-4,2-9,7 5
Laatuseloste Relevanssi Työssäkäyntitilastossa tuotetaan keskeiset työssäkäyntiä koskevat tiedot vuosittain. Ennen vastaavia tietoja voitiin tuottaa ainoastaan väestölaskentavuosina. Työssäkäyntitilaston perusjoukko ja määrittelyt ovat pysyneet suunnilleen samana vuodesta 1987 lähtien. Vuodesta 1993 lähtien on tuotettu myös ennakkotietoja työssäkäynnistä. Tuotettavia tietoja ovat muun muassa väestön pääasiallinen toiminta, elinkeinojakauma, ammattiasema, työpaikkojen lukumäärä, työpaikan sijainti, väestön ja työvoiman koulutus- ja tulotiedot. Tietoja voidaan tuottaa kaikilla hallinnollisilla aluejaoilla ja koordinaattipohjaisilla aluejaoilla (esim. postinumeroalueet, karttaruudut, kuntien osa-alueet). Tilaston viiteajankohta on vuoden viimeinen viikko, mutta tilasto sisältää myös kertymätietoja tilastovuoden ajalta (esim. tulotiedot, työ- ja työttömyyskuukaudet). Vuosilta 1990, 1993, 1995 ja 2000 on saatavissa tietoja ammatista ja sosioekonomisesta asemasta. Tiedot ammatista ja sosioekonomisesta asemasta on tuotettu vuosittain vuodesta 2004 lähtien. Vuodesta 1993 lähtien työssäkäynnistä on tuotettu myös ennakkotietoja. Ennakkotietoja käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon, että aineistojen keskeneräisyydestä johtuen ennakkotietojen mukaiset työllisten määrät poikkesivat vuoteen 2005 saakka lopullisista luvuista ±1 prosenttia koko maan tasolla. Tällä hetkellä vaihtelu on 0,2 0,3 prosenttia. Kunnittain vaihtelu voi olla suurempaakin. Menetelmäkuvaus Työssäkäyntitilasto on kokonaisaineisto. Kunkin vuoden tilasto kattaa kaikki kyseisen vuoden viimeisenä päivänä Suomessa vakinaisesti asuvat henkilöt. Tilaston lähdeaineistoina käytetään lähinnä hallinnollisia rekistereitä ja muita rekisteripohjaisia tietoaineistoja. Tilaston laatu onkin siten suoraan riippuvainen lähdeaineistojen laadusta. Suoraa tiedonkeruuta tapahtuu vain toimipaikkatietojen määrittämisessä monitoimipaikkaisten yritysten ja kuntien toimintayksiköiden palveluksessa oleville. Yhteensä lopullisen työssäkäyntitilaston tilastotiedoston valmistumisessa käytetään noin 40 eri rekisterin tai tietoaineiston tietoja. Keskeisimpiä näistä ovat: väestötietojärjestelmä (Väestörekisterikeskus) verotuksen eri aineistot yksityisen sektorin erilaiset työ- ja palvelussuhderekisterit valtion- ja kuntien palvelussuhderekisterit työministeriön työnhakijarekisteri Kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen eläkerekisterit eri opiskelijarekisterit pääesikunnan varusmiesrekisteri Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri ja julkisyhteisöjen rekisteri Tilastokeskuksen tutkintorekisteri Rekistereiden lisäksi tehdään joitakin lomakekyselyitä: tiedustelu monitoimipaikkaisissa yrityksissä työskentelevien toimipaikoista kuntien toimintayksiköiden ja niiden monitoimipaikkaisuuden tiedustelu tiedustelu kunnan monitoimipaikkaisissa toimintayksiköissä työskentelevien toimipaikoista Keskeistä järjestelmässä on se, että rekistereiden tunnusjärjestelmät ovat niin hyvät, että eri tietojen yhdisteleminen on mahdollista. Rekisterit voivat sisältää päällekkäistä tietoa, osin myös ristiriitaista tietoa. Olennaista on, että rekisterit täydentävät toisiaan ja päällekkäisyys toisaalta varmistaa sen, että järjestelmä ei ole niin haavoittuva; jos esim. työeläkejärjestelmästä ei saada tietoa työsuhteesta, voidaan tieto henkilön työllisyydestä päätellä verotuksen tietojen kautta. 6
Useat tiedot työssäkäyntitilastoon voidaan saada suoraan jostakin rekisteristä niitä juurikaan muuttamatta tai muokkaamatta. Tällaisia tietoja ovat esim. henkilön demografiset tiedot tai tulo- ja varallisuustiedot. Monia tietoja tuotetaan myös ns. rekisteriestimointimenetelmällä, jossa käyttämällä hyväksi samanaikaisesti useita rekisteriaineistoja määritellään jokaiselle henkilölle kunkin muuttujan arvo. Esimerkkinä tällaisesta muuttujasta on henkilön pääasiallinen toiminta. Sen päättelyssä tarvitaan tietoja henkilön iästä, työsuhteista, työttömyydestä, opiskelusta, eläkkeen saamisesta jne. Päättelysäännöt on muodostettu siten, että ne tuottavat mahdollisimman lähelle lomakepohjaisesti kerättyjen tietojen mukaisia tietoja. Päättelysääntöjen muodostamisessa on apuna käytetty aikaisempien väestölaskentojen tietoja ja rekisteritietoja samalta ajankohdalta. Päättelysääntöihin sisältyy myös eri aineistojen priorisointi niissä tapauksissa, kun tiedot ovat ristiriitaisia. Oikeellisuus ja tarkkuus Suomessa rekisteripohjaisten tietojen luotettavuutta tutkittiin jo ennen päätöksentekoa rekisteripohjaiseen väestölaskentajärjestelmään siirtymisestä. Vuosien 1980 ja 1985 laskennoissa väestön taloudellista toimintaa ja työssäkäyntiä kuvaavat tiedot kerättiin vielä lomakkeilla, mutta samanaikaisesti oli saatavilla myös rekisteripohjaisia tietoja. Vuoden 1980 väestölaskennassa tehtiin vertailututkimus 20 kunnan osalta ja vuoden 1985 väestölaskennan yhteydessä kaikkien kuntien osalta. Tutkimuksessa verrattiin rekisteripohjaisesti määriteltyä tietoa väestön pääasiallisesta toiminnasta ja ammattiasemasta lomakkeella kerättyyn tietoon. Erot rekisteripohjaisesti ja lomakepohjaisesti tuotettujen tietojen osalta todettiin niin pieniksi, että päätös rekisteripohjaiseen tilastotuotantoon siirtymisestä voitiin tehdä. Ensimmäisen kokonaan rekisteripohjaisen väestölaskennan yhteydessä vuonna 1990 tehtiin laaja luotettavuustutkimus. Näitä rekisteritilastoja verrattiin otospohjaisen lomaketiedustelun antamiin tietoihin. Otos käsitti noin 2 prosenttia rakennuksista, asunnoista ja henkilöistä. Luotattavuustutkimus osoitti, kuinka suurella osalla lomaketieto ja rekisteritieto poikkesivat toisistaan, mutta ei lopulta sitä kumpi tieto on oikea. Esim. usean työn tekijä ilmoittaa lomaketiedustelussa pääasialliseksi työkseen eri toimen kuin mihin rekisteripäättelyssä päädytään. Työssäkäyvä opiskelija tulee määritellyksi rekisteritiedoilla väistämättä työlliseksi, vaikka hän itse jättäisi työnsä kertomatta. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rekisteripohjaisten ja lomakepohjaisten tietojen ero ole suurempi kuin kahden lomakepohjaisen tiedon välinen ero. Vertailututkimuksia on julkaistu Tilastokeskuksen sarjoissa. Tärkeimmäksi vuosittaisen rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston laadunvalvontamenetelmäksi on kehittynyt vuosittainen laadunvalvonta, joka perustuu työvoimatutkimuksen käyttöön vertailuaineistona. Myös vuoden 1995 ja 2000 väestölaskennan luotettavuustutkimus perustui työvoimatutkimuksen käyttöön vertailutietona. Työvoimatutkimuksen käyttö vertailuaineistona toimii kahdella tasolla. Toisaalta seurataan näiden kahden menetelmän tuottamien tulosten tasoa ja toisaalta seurataan, miten hyvin yksikkötasolla menetelmät tuottavat samalla tavoin luokiteltua tietoa. Yksikkötason vertailu tehdään ristiintaulukoimalla työvoimatutkimuksen otosaineiston henkilöiden saman ajankohdan rekisteripohjaiset ja haastatteluun perustuvat tiedot pääasiallisesta toiminnasta ja toimialasta keskenään. Vertailuja on tehty vuodesta 1987 lähtien, jolloin poikkeamat analysoitiin varsin tarkkaan. Usein poikkeamat ovat selitettävissä rekisterijärjestelmän ja haastattelumenetelmän eroilla eikä aina voida yksikäsitteisesti sanoa, kumpi menetelmä tuottaa oikean tuloksen eli välttämättä haastattelemallakaan saatu tieto ei ole absoluuttisen oikea. Usein todellisuudessa on niin, että henkilö itse tai haastattelija joutuu tekemään saman päätöksen ristiriitaisen informaation tilanteessa, johon rekisterimenetelmässä on laadittu yksikäsitteinen sääntö. Rekisterimenetelmän etuna on tällöin sen loogisuus, kone tekee ratkaisun aina samalla tavalla, kun taas saman informaation omaavat kaksi henkilöä voivat päätyä eri lopputulokseen. Ajantasaisuus Työssäkäyntitilasto tehdään vuosittain. Työssäkäyntitilaston henkilöperusjoukko kuvaa vuoden viimeisen päivän tilannetta. Tiedot henkilön toiminnasta ja työpaikasta ovat vuoden viimeiseltä viikolta. Tilastossa on myös kertymätietoja koko vuodelta (esim. tulotiedot, työssäolo- ja työttömyyskuukaudet). Ennakkotiedot 7
valmistuvat noin 12 kuukautta viiteajankohdan jälkeen. Lopullisista tiedoista pääasiallinen toiminta ja ammattiasema valmistuvat noin 16 kuukautta ja loput tiedot noin 22 kuukautta viiteajankohdasta. Saatavuus Työssäkäyntitilaston kunnittaiset tiedot työllisistä, työpaikoista ja pääasiallisesta toiminnasta ovat saatavilla Tilastokeskuksen internet-sivuilta, maksuttomasta StatFin-tilastopalvelusta. Maksullisessa Väestötilastopalvelussa on eritellympää tietoa, myös kuntien osa-alueittain. Aineistoista tehdään myös eritysselvityksiä asiakkaan pyynnöstä. Vuosina 1987-2001 työssäkäyntitilaston tietoja on julkaistu erillisissä työssäkäyntitilaston julkaisuissa. Viimeinen paperimuotoinen julkaisu, Työssäkäyntitilasto 2000-2001, sisältää työssäkäyntitilaston vuoden 2000 lopullisia ja vuoden 2001 ennakkotietoja. Vertailukelpoisuus Työssäkäyntitilaston laatiminen on aloitettu vuodesta 1987. Työssäkäyntitilaston perusjoukko ja määrittelyt ovat pysyneet suunnilleen samana vuodesta 1987 lähtien. Tilastossa käytetyt luokitukset ovat muuttuneet vuosien mittaan. Mm. toimialaluokitus on muuttunut vuonna 1993, 2001 ja 2007 ammattiluokitus vuonna 1995. Luokitusmuutokset vaikuttavat aikaisempien vuosien vertailtavuuteen, sillä täydellisiä avaimia ei kaikkien luokitusten välille voi rakentaa. Ennen vuotta 1987 väestön taloudellista toimintaa kuvaavia kuntatasoisia tietoja on tuotettu lomakepohjaisissa väestölaskennoissa (vuosilta 1950, 1960, 1970, 1975, 1980 ja 1985). Erot rekisteripohjaisesti ja lomakepohjaisesti tuotettujen tietojen välillä ovat osoittautuneet sen verran pieniksi, että vertailtavuutta ajassa voidaan pitää suhteellisen hyvänä muiden kuin em. luokitusmuutosten vuoksi. Tilastossa käytetyt luokitukset löytyvät Tilastokeskuksen luokitus- ja metatietopalvelujen kotisivuilta sekä painetuista luokituskäsikirjoista. Yhtenäisyys Tietoja väestön toiminnasta saadaan myös Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, joka on kuukausittain tehtävä otostutkimus. Tiedot poikkeavat keruutavasta ja työllisten päättelystä johtuen jonkin verran työssäkäyntitilaston tiedoista. Muun muassa työllisten määrä on työvoimatutkimuksessa joitakin prosentteja suurempi. Työministeriö julkaisee tilastoa työttömien työnhakijoiden määrästä. Työministeriön työnhakijarekisterin tiedot kertovat työttömien työnhakijoiden määrän kuukauden viimeisenä arkipäivänä. Työssäkäyntitilaston tieto työttömyydestä perustuu työministeriön työnhakijarekisterin tietoihin. Siten työssäkäyntitilaston ja työministeriön luvut työttömyydestä ovat suhteellisen lähellä toisiaan 8
Väestö 2010 Lisätietoja Jaana Huhta (09) 1734 2632 Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma 09-17343625 www.tilastokeskus.fi Lähde: Työssäkäyntitilasto 2008, Tilastokeskus Asiakaspalaute: www.tilastokeskus.fi/palaute Tilastokeskus, myyntipalvelu PL 2 C 00022 TILASTOKESKUS puh. (09) 1734 2011 faksi (09) 1734 2500 myynti@tilastokeskus.fi www.tilastokeskus.fi ISSN 1796-0479 = Suomen virallinen tilasto ISSN 1798-5528 (pdf)