SUOMEN MINERAALISET AJURIT. Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle

SUOMEN MINERAALISET AJURIT Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle Riikka Virtanen Helsinki 2015

TIIVISTELMÄ Mineraalisten raaka-aineiden kysyntä ja tarve on lisääntynyt väestönkasvun, kaupungistumisen ja kehittyvien maiden talouskasvun sekä elintason nousun seurauksena. Mineraaliset raaka-aineet ovat jakautuneet maantieteellisesti epätasaisesti. Niiden saatavuuteen voi liittyä riskejä ja epävarmuuksia, jotka johtuvat mm. lisääntyneestä kysynnästä ja tuotannon riittämättömyydestä. Tämän takia on tärkeää selvittää, mitkä mineraaliset raaka-aineet ovat tärkeitä Suomen teollisuuden raakaainetarpeen ja viennin näkökulmasta. Tässä selvitystyössä tutkitaan teollisuuden raaka-ainetarvetta ja mineraalisten raaka-aineiden ja niistä valmistettujen tuotteiden ulkomaankauppaa tarkastelemalla mm. Tilastokeskuksen ja Tullin tilastoja. Selvitystyössä tarkastellaan myös mineraalisten raaka-aineiden tuotantoa Suomessa ja niiden tuontia ulkomailta. Lisäksi verrataan Suomessa tuotettavia mineraalisia raaka-aineita EU:n kriittisten raakaaineiden listaan. Suurimmat mineraalisia raaka-aineita hyödyntävät teollisuudenalat Suomessa ovat metalliteollisuus (erityisesti metallinjalostus) ja kemianteollisuus. Suomen metallinjalostus on riippuvainen ulkomailta tuoduista metallimalmeista ja -rikasteista, kuten raudasta, nikkelistä, kuparista ja sinkistä. Rauta ja teräs, sekä niistä valmistetut tavarat ovat tärkeitä vientituotteita. Lisäksi viedään paljon nikkeliä, kuparia ja sinkkiä sekä niistä valmistettuja tavaroita. Metallien ja niistä valmistettujen tuotteiden viennin arvo vuonna 2014 oli yli 7 miljardia euroa. Metalleja viedään ulkomaille myös osana esim. kone- ja sähköteollisuuden tuotteita. Teollisuusmineraaleja ja -kiviä käytetään monipuolisesti erilaisissa tuotteissa, esim. paperi- ja selluteollisuudessa, lannoiteteollisuudessa sekä lasi- ja keramiikkateollisuudessa. Suomessa tuotetaan paljon mm. apatiittia ja rikkirikastetta, jotka ovat tärkeitä lannoiteteollisuuden raaka-aineita. Lisäksi tuotetaan paljon talkkia ja kalkkikiveä. Teollisuusmineraalien ja -kivien käyttöä teollisuuden raakaaineina on hankala tutkia, koska niiden osuutta eri tuotteissa on vaikeaa arvioida. Suomessa tuotetaan myös jalometalleja sekä high-tech-metalleja, mm. kultaa, hopeaa, kobolttia, platinaa ja palladiumia. Kullan viennin arvo vuonna 2014 oli noin 300 milj. euroa. Suomessa tuotettavista mineraalisista raaka-aineista kromi, koboltti, platina, palladium ja apatiitti ovat EU:n kriittisten raaka-aineiden listalla. Asiasanat: raaka-ainetarve, vientituotteet, metalliteollisuus, kemianteollisuus, ulkomaankauppa

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 1.1. Selvityksen tavoitteet ja aikaisemmat tutkimukset aiheesta... 1 1.2. Rajaus ja menetelmät... 1 2. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN KYSYNTÄ JA SAATAVUUS... 3 2.1. Mineraalisten raaka-aineiden kauppa... 3 2.2. Raaka-aineiden saatavuuteen liittyvät riskit ja epäkohdat... 6 2.3. Kriittiset raaka-aineet... 7 2.4. Kaivostoiminta Suomessa... 9 2.5. Kaivosten ja raaka-aineiden logistiikka... 10 3. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TUOTANTO SUOMESSA... 12 3.1. Metallimalmit... 15 3.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden tuotanto Suomessa... 18 3.2. Teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet... 19 3.2.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien louhinta Suomessa... 21 3.3. Kriittisten raaka-aineiden esiintyminen ja tuotanto Suomessa... 24 4. TEOLLISUUDEN MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TARVE... 25 4.1. Metalliteollisuus... 26 4.1.1. Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus... 27 4.1.2. Koneiden ja laitteiden valmistus... 29 4.2. Kemianteollisuus ja metsäteollisuus... 29 4.2.1. Kemianteollisuus... 29 4.2.2. Metsäteollisuus... 30 4.3. Mineraalisten raaka-aineiden käyttö teollisuudessa... 31 4.3.1. Metallien käyttö teollisuudessa... 31 4.3.2. Teollisuusmineraalien ja -kivien käyttö teollisuudessa... 32 4.4. Suomalaisen teollisuuden tulevaisuudennäkymät... 33 5. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN JA NIISTÄ VALMISTETTUJEN TUOTTEIDEN ULKOMAANKAUPPA... 34 5.1. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti ja tuonti... 35 5.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti... 37 5.1.2. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonti... 38 5.1.3. Metallimalmien ja -rikasteiden tuojamaat... 40 5.1.4. Metallimalmien ja -rikasteiden tuojamaiden tarkastelu... 44 5.2. Metallien ja metallisten tuotteiden vienti... 45 5.3. Jalometallien vienti ja tuonti... 47

5.4. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä niistä valmistettujen tuotteiden vienti ja tuonti... 49 6. ANALYYSI... 51 6.1. Metallien tarkastelu... 52 6.1.1. Metallien tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus... 52 6.1.2. Metallien tarkastelu teollisuuden raaka-ainetarpeen, viennin ja saatavuuden näkökulmasta... 55 6.2. Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu... 57 6.2.1. Jalometallien ja high-tech-metallien tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus57 6.2.2 Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu viennin ja saatavuuden näkökulmasta... 60 6.3. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tarkastelu... 61 6.3.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus... 61 6.3.2 Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tarkastelu teollisuuden raaka-ainetarpeen, viennin ja saatavuuden näkökulmasta... 64 7. SUOMEN MINERAALISET AJURIT... 64 7.1. Metallit, jalometallit ja high-tech-metallit ajuriraaka-aineina... 65 7.2. Teollisuusmineraalit ja -kivet ajuriraaka-aineina... 65 7.3. Suomen mineraaliset ajurit... 66 LÄHTEET... 67 LIITTEET... 74

1 1. JOHDANTO Mineraalisia raaka-aineita käytetään laajasti erilaisissa tuotteissa jotka kuuluvat arkipäiväiseen elämäämme. Ne ovat myös välttämättömiä modernin yhteiskunnan ylläpitämiseksi, esimerkiksi rakennusten sekä tie- ja rautatieverkoston rakennusmateriaaleina. Mineraalisten raaka-aineiden jatkuva saatavuus on tärkeää talouskasvun, kehityksen ja nykyisenlaisen elämäntavan ylläpitämiseksi. Mineraalisten raaka-aineiden kysyntä on kasvanut ja monipuolistunut globaalin väestönkasvun, elintason nousun sekä kaupungistumisen myötä. (Uusisuo 2012) Mineraalisten raaka-aineiden lisääntyneen kysynnän ja heilahtelevan hinnan takia, niiden saatavuuteen voi liittyä riskejä ja epävarmuuksia. Mineraalivarat ovat myös jakautuneet maantieteellisesti epätasaisesti. Lisäksi mineraalien tuotantoon voi liittyä kehittyvissä ja poliittisesti epävakaissa maissa mm. ihmisoikeusloukkauksia. (Euroopan Komissio 2014a, 2014b) 1.1. Selvityksen tavoitteet ja aikaisemmat tutkimukset aiheesta Selvitystyön tavoite on kartoittaa mitkä mineraaliset raaka-aineet ovat tärkeitä Suomelle, erityisesti teollisuuden raaka-ainetarpeen ja viennin näkökulmasta. Aihepiiriä koskevat aikaisemmin tehdyt selvitykset ovat tutkineet mm. Suomen kaivosteollisuuden merkitystä toimialana (esimerkiksi Hernesniemi ym. 2011, Kokko 2014, Uusisuo 2012), mutta näissä selvityksissä ei ole tutkittu yksittäisten raaka-aineiden merkitystä Suomelle. Yksittäisten raaka-aineiden tuotantoa ja esiintymistä on tutkittu mm. vertaamalla Suomen tilannetta Euroopan komission julkaiseman kriittisten raaka-aineiden listan raaka-aineisiin (esimerkiksi Kihlman ym. 2014), mutta näissä selvityksissä tarkastelun ulkopuolelle on jäänyt paljon sellaisia raaka-aineita, jotka eivät ole Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listalla ja joita teollisuus käyttää tuotteissaan. 1.2. Rajaus ja menetelmät Suomelle tärkeitä mineraalisia raaka-aineita, eli ns. mineraalisia ajureita, on tässä selvitystyössä tarkasteltu kotimaisen teollisuuden raaka-ainetarpeen ja ulkomaankaupan näkökulmasta. Lisäksi

2 tarkastelussa on otettu huomioon Euroopan komission vuonna 2014 julkaisema kriittisten raakaaineiden lista. Mineraaliset ajurit ovat sellaisia mineraalisia raaka-aineita, jotka ovat tärkeitä kotimaiselle teollisuudelle ja joilla on myös merkitystä vientituotteina. Mineraalisten ajurien määrittämiseksi selvitetään mikä on teollisuuden mineraalisten raaka-aineiden tarve, ja kuinka paljon mineraalisia raaka-aineita menee ulkomaanvientiin malmeina, rikasteina, metalleina ja tuotteina jotka sisältävät mineraalisia raaka-aineita. Kuviossa 1 on esitetty mineraalisten ajureiden määrittäminen. Kuvio 1. Suomen mineraalisten ajureiden määrittäminen Ensin tarkastellaan mitä metalleja ja teollisuusmineraaleja tuotetaan Suomessa tai tuodaan ulkomailta, ja kuinka paljon (määrällisesti ja arvollisesti). Ulkomailta tuotujen mineraalisten raakaaineiden saatavuuteen liittyviä riskejä ja epävarmuuksia selvitetään tarkastelemalla suurimpien tuojamaiden toimitusvarmuutta sellaisten indikaattorien avulla, jotka mittaavat mm. poliittista vakautta, korruption astetta ja hallinnon tehokkuutta. Teollisuuden raaka-ainetarpeen selvittämiseksi tutkitaan, mitkä teollisuuden alat käyttävät mineraalisia raaka-aineita ja kuinka suuri niiden tuotantovolyymi tai tuotannon arvo on. Tätä selvitetään mm. Tilastokeskuksen ja Tullin tilastojen avulla. Ulkomaanviennin osalta tarkastellaan metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden vientiä, sekä mineraalisia raaka-aineita sisältävien valmisteiden ja tuotteiden vientiä. Lisäksi tutkitaan malmien ja rikasteiden vientiä. Selvitystyö kartoittaa mineraalisten raaka-aineiden sekä niistä valmistettujen tuotteiden tämän hetkisen tilanteen teollisuuden raaka-aineina ja vientituotteina. Tutkimusalueesta on rajattu pois tarkastelu mahdollisesta teollisuuden raaka-ainetarpeen ja ulkomaanviennin muuttumisesta. Lisäksi

3 selvitystyössä ei ole tarkasteltu Suomessa tuotettujen mineraalisten raaka-aineiden tuotannon jatkumiseen liittyviä mahdollisia riskejä ja epävarmuuksia. Aihetta on tutkittu tutustumalla aikaisempiin julkaisuihin jotka käsittelevät aihepiiriä, esimerkkeinä geologian tutkimuskeskuksen (GTK), työ- ja elinkeinoministeriön (TEM), ETLA:n (Elinkeinoelämän tutkimuslaitos) ja Euroopan Komission julkaisemat raportit ja selvitykset. Lisäksi selvitystyön kannalta merkittäviksi tietolähteiksi osoittautuivat Tullin ulkomaankauppatilasto ULJAS, Tilastokeskuksen teollisuustilastot ja Tukesin vuoriteollisuustilastot (liite 1, s. 74). Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on rahoittanut tätä selvitystyötä. 2. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN KYSYNTÄ JA SAATAVUUS Kokon (2014) mukaan raaka-aineiden, kuten metallien ja teollisuusmineraalien, kysyntä kasvaa väestönkasvun, kaupungistumisen ja kehittyvien maiden yleisen talouskasvun seurauksena. Nikinmaa (2014) jatkaa, että monet tekijät lisäävät kaivosteollisuuden tuottamien raaka-aineiden kysyntää. Kehittyvissä maissa lisääntyvä kaupungistuminen ja rakennusten sekä infrastruktuurin rakentaminen, lisäävät raaka-aineiden kysyntää. Kehittyneemmissä maissa elintason nousu lisää elintarvikkeiden määrän, laadun ja monipuolisemman tarjonnan kysyntää. Tämä johtaa maataloustuotannon tehostamiseen, esimerkiksi lannoitteiden ja laitteiden avulla. Metallien kysyntä tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa maailman väkiluvun kasvaessa. Uusisuon (2012) mukaan kehittyvien maiden nykyinen metallien kulutustaso on vain murto-osa länsimaiden kulutuksesta. On todettu, että metallien kulutus seuraa elintason nousua ja bruttokansantuotteen (BKT) kasvua asukasta kohden laskettuna. Kun otetaan huomioon kehittyvien maiden suuri väestömäärä ja nykyinen alhainen kulutustaso, voidaan olettaa että metallien kulutus tulee kasvamaan kehitysmaiden elintason kasvun myötä. 2.1. Mineraalisten raaka-aineiden kauppa Hernesniemen ym. (2011) mukaan raaka-ainemarkkinoiden hintatason arvioidaan nousseen pysyvästi maailmantalouden rakennemuutoksen takia, joka johtuu muun muassa Kiinan raaka-aineintensiivisen tuotannon rajusta kasvusta. Kiina teollistuu ja kasvaa niin nopeaa vauhtia, että maan oma raaka-

4 ainetuotanto ei riitä vastaamaan kysyntään. Kiinasta on näin ollen tullut myös merkittävä raakaaineiden tuojamaa. Kiinan raaka-ainekysyntä ja sen muutokset ohjaavat raaka-aineiden hintojen muutosta. Hernesniemi ym. (2011) pohtii, että myös raaka-ainemarkkinoilla tapahtunut sijoitustoiminnan ja sijoitusten kasvu, on voinut lisätä hintojen nousua ja vaihtelua. Uusisuon (2012) mukaan raakaainekauppaa käydään osittain raaka-ainepörsseissä, kuten London Metals Exchangessa (LME). Kaivosten tuottamista raaka-aineista solmitaan usein pitkäaikaisia toimitussopimuksia. Kokko (2014) muistuttaa, että kasvavan kysynnän ennusteesta huolimatta, kaivosala voi ajoittain kokea notkahduksia. Markkinoiden kehitystä voi hidastaa esimerkiksi heikko taloustilanne. Hernesniemen ym. (2011) mukaan raaka-aineiden hinnat nousivat tasaisesti vuodesta 2001 alkaen, saavuttaen vuonna 2008 poikkeuksellisen hintatason. Vuoden 2008 loppupuoliskolla hinnat kääntyivät laskuun finanssi- ja talouskriisin myötä. Kriisin vaikutus näkyi maltillisimmin rautamalmin ja romun hinnoissa ja muutkin raaka-aineet pysyivät hintojen laskusta huolimatta verraten kalliina. Raaka-aineiden hinnat kääntyivät myös nopeasti nousuun kriisin pahimman vaiheen ollessa ohi. Vuonna 2014 mineraalisten raaka-aineiden hinta on keskimäärin hieman laskenut (kuviot 2 ja 3). HWWI-indeksin (Hamburg Institute of International Economics) mukaan raudan ja värimetallien (alumiini, kupari, lyijy, nikkeli, tina ja sinkki) hintoihin ennustetaan maltillista kasvua vuoden 2015 aikana (kuvio 2). Kuvio 2. Rautamalmin ja teräksen sekä värimetallien (Al, Cu, Pb, Ni, Sn, Zn) hintakehitys ja ennuste vuosina 2000-2016 HWWI-indeksillä mitattuna. (Burattoni ja Suni 2014). Kuvion tekstit suomennettu.

5 Burattonin ja Sunin (2014) mukaan teräksen huomattava ylituotanto vaikuttaa voimakkaasti markkinoiden kehitykseen. Kokon (2014) mukaan rautamalmin hinta on laskenut, koska sen kysyntä Kiinassa on vähentynyt. Lisäksi rautamalmista on ylitarjontaa joka myös laskee sen hintaa. Kuvio 3. Kuparin, sinkin, alumiinin, nikkelin, lyijyn ja tinan hintakehitys (USD/tonni) vuosina 2007-2014. Hinta käteisostajan sopimuksella. (London Metal Exchange 2015). Kuvion tekstit suomennettu. Burattonin ja Sunin (2014) mukaan kuparin hintaa pidetään hyvänä indikaattorina maailman taloudentilasta, koska kuparia käytetään hyvin laajasti erilaisissa tuotteissa. Vuonna 2013 Kiina käytti lähes puolet maailman tuotetusta kuparista. Kuparin kysynnän odotetaan kasvavan hieman, mutta kuparin hinta pysynee tasaisena.

6 Uusisuon (2012) mukaan mineraalisten raaka-aineiden ja metallien lisääntyvä kysyntä ja viimeaikainen hintojen nousu on johtanut siihen, että monet raaka-aineiden tuottajamaat rajoittavat vientiä oman kulutuksensa turvaamiseksi. Kokon (2014) mukaan maailman mineraalisten raakaaineiden tuotanto jakautuu maantieteellisesti epätasaisesti. Metallien tuotanto painottuu Kiinaan, Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan. Uusisuo (2012) jatkaa, että myös esimerkiksi monet suuret kriittisten raaka-aineiden tuottajamaat, kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia ovat asettaneet rajoituksia raaka-aineiden käytölle ja kaupalle. Tämä aiheuttaa raaka-ainemarkkinoille häiriöitä. TEM:n (2014a) mukaan esimerkiksi nikkelin hinta on noussut Indonesian asettaman raakamalmin vientikiellon takia. Indonesia on maailman suurimpia nikkelin vientimaita. Burattoni ja Suni (2014) kertovat, että myös tinan markkinoihin on vaikuttanut Jakartan asettamat vientirajoitteet. Tinan vientirajoitteilla ei ole ollut kuitenkaan niin suurta vaikutusta hintoihin kuin nikkelillä. 2.2. Raaka-aineiden saatavuuteen liittyvät riskit ja epäkohdat Mineraalisten raaka-aineiden saatavuuteen voi liittyä monenlaisia riskejä, epävarmuuksia ja epäkohtia. Esimerkiksi raaka-aine-esiintymien jakautuminen maantieteellisesti epätasaisesti (Kokko 2014), hintojen ja kysynnän heilahtelut (Hernesniemi ym. 2011) sekä vientirajoitteet (Uusisuo 2012) aiheuttavat raaka-aineiden saatavuuteen epävarmuutta. Euroopan Komission (2014b) mukaan konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta louhitaan mineraaleja, joilla voidaan rahoittaa konfliktia. Konfliktialueiksi ja korkean riskin alueiksi sanotaan sellaisia alueita --joilla on käynnissä aseellinen konflikti tai jotka ovat epävakaassa konfliktin jälkeisessä tilanteessa ja joiden hallinto ja turvallisuus ovat heikolla pohjalla tai puuttuvat kokonaan, kuten toimintakyvyttömät valtiot, ja joilla kansainvälistä lakia rikotaan laajasti ja järjestelmällisesti, mukaan luettuna ihmisoikeusrikkomukset. Konfliktialueita on esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa ja sen naapurimaissa Keski-Afrikassa, sekä Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Euroopan Komission (2014b) mukaan konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla tuotettuja mineraaleja ja metalleja sanotaan konfliktimineraaleiksi. Konfliktimineraaleja ovat mm. kassiteriitti josta saadaan tinaa, kolumbiitti-tantaliitti eli koltaani josta saadaan tantaalia, volframiitti josta saadaan volframia ja kulta. Euroopan Komission (2014c) mukaan näitä raaka-aineita käytetään

7 esimerkiksi auto-, elektroniikka-, avaruus-, pakkaus-, rakennus-, valaistus-, kone-, työkalu- ja korualalla. Volframi on myös EU:n kriittisten raaka-aineiden listalla. OECD:n (2013) mukaan konfliktimineraalien hyödyntäminen voi aiheuttaa esimerkiksi ihmisoikeuksien loukkauksia kuten pakkotyötä, lapsityövoiman käyttöä, kiduttamista, seksuaalista väkivaltaa, sekä laitonta veronkeruuta ja rahankiristystä välittäjille tai laittomille aseistetuille joukoille. Euroopan Komission (2014c) mukaan hankkimalla raaka-aineita konfliktialueilta, voidaan ylläpitää ja jopa pahentaa väkivaltaisia konflikteja. Euroopan Komission (2014b) mukaan mineraalien vastuullista hankintaa ja läpinäkyvyyttä pyritään edistämään kansainvälisillä toimenpiteillä. Tähän kannustavat myös esimerkiksi OECD:n (2013) Due Diligence -ohjeet, jotka on laadittu mineraalikauppaa käyville yrityksille ja helpottamaan vastuullista kaupankäyntiä korkean riskin alueilla ja konfliktialueilla. On huomattava, että toimenpiteillä ei ole tarkoitus estää konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla tapahtuvaa laillista kaivostoimintaa. Kihlmanin ym. (2014) mukaan Suomesta tunnetaan neljä esiintymää joissa on tantaalia. Kokkolassa sijaitsevassa esiintymässä tantaali esiintyy litiumpegmatiitti-isäntäkivessä. Kaivos ei ole vielä aloittanut toimintaansa. Suomessa on tavattu myös volframia neljästä eri esiintymästä, joista yhdestä on louhittu kulta-hopea-kupari-volframimalmia vuosina 1943-1966. Muut volframiesiintymät on todettu vaatimattomiksi eikä niissä ole ollut tuotantoa. Suomessa louhitaan kultaa usealta eri kaivokselta. 2.3. Kriittiset raaka-aineet Mineraalisten raaka-aineiden lisääntyneen kysynnän ja tarpeen, sekä niiden saatavuuteen liittyvien riskien ja epävarmuuksien takia, on tehty useita selvityksiä joissa on tutkittu mineraalisten raakaaineiden taloudellista merkitystä ja saatavuutta. Tässä selvitystyössä tarkastellaan Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden selvitystä, ja sen yhteydessä julkaistua kriittisten raaka-aineiden listaa mineraalisten raaka-aineiden osalta. Raaka-aineiden keskeytyksettömän ja luotettavan saatavuuden turvaaminen herätti keskustelua Euroopan komissiossa vuonna 2008. Tämän seurauksena tehtiin aloite, jonka tavoitteena oli tehdä kattava tutkimus siitä mitkä raaka-aineet ovat kriittisiä EU:n taloudelle (Raw Materials Initiative). Raaka-aineiden kriittisyyttä tutkittiin sekä niiden taloudellisen merkityksen perusteella, että raaka-

8 aineiden saatavuuteen liittyvien riskien mukaan. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2010 ensimmäisen kriittisten raaka-aineiden raportin. Osana raporttia julkaistiin kriittisten raaka-aineiden lista, joka koostui yhteensä neljästätoista eri raaka-aineesta: antimoni, beryllium, fluorisälpä, gallium, germanium, grafiitti, harvinaiset maametallit (REE), indium, koboltti, magnesium, niobium, PGM (Platinum-Group Metals, platinaryhmän metallit), tantaali ja volframi. (Euroopan komissio 2014a) Euroopan komissio päivitti kriittisten raaka-aineiden raportin ja raaka-ainelistan vuonna 2014. Päivitetyssä kriittisten raaka-aineiden listassa on kaksikymmentä alkuainetta, alkuaineryhmää ja yhdistettä (taulukko 1). Vuoden 2010 raporttiin verrattuna listalle on lisätty kuusi uutta raaka-ainetta: boraatti, kromi, kivihiili, magnesiitti, fosfaatti ja metallinen pii. Vuoden 2010 raporttiin verrattuna kriittisten raaka-aineiden listalta on poistettu tantaali. Lisäksi harvinaiset maametallit (Rare Earth Elements eli REE) on eroteltu uudessa raportissa kevyisiin maametalleihin LREE (Light Rare Elements) ja raskaisiin maametalleihin HREE (Heavy Rare Elements). (Euroopan komissio 2014a) Taulukko 1. Lista Euroopan komission määrittämistä kriittisistä raaka-aineista. (Euroopan komissio 2014a) Kriittisten raaka-aineiden tarkastelussa on otettu huomioon raaka-aineen taloudellinen merkitys ja saatavuuteen liittyvät riskit. Kuviossa 4 on esitettynä tutkittujen raaka-aineiden sijoittuminen saatavuusriskin ja taloudellisen merkityksen perusteella. Euroopan komission määrittelemät kriittiset raaka-aineet ovat merkityn alueen sisäpuolella.

9 Kuvio 4. Kriittisten raaka-aineiden sijoittuminen saatavuusriskin ja taloudellisen merkityksen perusteella. (Euroopan komissio 2014a). Kuvion tekstit suomennettu. Kuviosta 4 voidaan todeta, että esimerkiksi kromi, sinkki ja nikkeli ovat taloudellisesti hyvin merkittäviä, mutta niiden saatavuusriski on katsottu kohtuulliseksi. Myös mm. rauta ja alumiini ovat taloudellisesti merkittäviä. 2.4. Kaivostoiminta Suomessa Kaivosteollisuus tuottaa raaka-aineita teollisuuden tarpeisiin ja ulkomaanvientiin. Lisäksi kotimaisella kaivosteollisuudella on monia suotuisia vaikutuksia: raaka-aineomavaraisuus lisääntyy, syntyy uusia työpaikkoja suoraan ja välillisesti sekä erilaisten toimialojen synty ja kehitys helpottuu. (Hernesniemi ym. 2011) Kokon (2014) mukaan omavaraisuus raaka-aineista pienentää teollisuuden raaka-ainekustannuksia ja parantaa kilpailukykyä, koska raaka-aineiden tuottaminen lähellä pienentää kuljetuskustannuksia. Tilastokeskuksen (2015) mukaan kaivostoiminta ja louhinta työllisti vuonna 2013 suoraan noin 6000 työntekijää 1064:ssä eri toimipisteessä. Uusisuon (2012) mukaan kaivostoiminta synnyttää työpaikkoja myös välillisesti. On arvioitu, että jokainen työpaikka kaivoksella synnyttää 2,5-3,5 muuta työpaikkaa jalostusketjun eri vaiheessa. Kokko (2014) lisää, että kotimaisen kaivostoiminnan

10 myötä Suomeen on syntynyt uusia teknologiayrityksiä ja korkeatasoista louhinta- ja rikastusteknologian osaamista. 2.5. Kaivosten ja raaka-aineiden logistiikka Kokon (2014) mukaan logistiikka on tärkeä huomioon otettava asia uusia kaivoshankkeita suunniteltaessa. Sen on oltava kustannustehokasta, koska se vaikuttaa suoraan kaivostoiminnan taloudelliseen kannattavuuteen. Usein uutta kaivosta perustettaessa täytyy tehdä merkittäviä investointeja liikenneratkaisujen järjestämiseksi. Uusien tie- ja rataväylien rakentamiseen liittyy rahoituksen lisäksi myös aikaa vievää kaavoitusta ja ympäristövaikutusten arviointia. Uusisuon (2012) mukaan kaivosten tuotteiden kuljetusreittiin ja -tapaan vaikuttaa mm. kuljetettava mineraali tai metalli, tuotteiden jalostusaste ja määrä. Liikennevirasto (2013) lisää, että kuljetusreittiin- ja tapaan vaikuttaa myös mm. infrastruktuurin ja kuljetuspalveluiden palvelutaso sekä kustannuskilpailukyky. Uusisuon (2012) mukaan Suomeen sijoittuvan kaivostoiminnan kiinnostavuutta on pyritty lisäämään valtioneuvoston periaatepäätöksellä, joka tukee kaivosten infrahankkeita. Periaatepäätöksen mukaan kuljetusreitteihin sovelletaan jälkirahoitusmallia, jossa valtio lunastaa rakennetut tiet ja rautatiet kaivoksen käynnistyttyä. Yleinen valtion tie päättyy kaivospiirin rajalle. Kaivosyhtiö vastaa itse kaivospiirin sisäisen tieverkoston rakentamisesta. Liikennevirasto (2013) painottaa, että tuotannon ja markkinoiden sijoittumisella on suuri merkitys kuljetusten suuntautumiseen ja reittivalintoihin. Markkinoiden ja kysynnän muutokset näkyvät nopeasti kuljetusten määrässä ja suuntautumisessa. Kokon (2014) mukaan Suomessa louhittavista malmeista ja hyötykivistä teollisuusmineraalit jatkojalostetaan pääsääntöisesti kotimaassa. Metallimalmeja sen sijaan kuljetetaan jatkojalostettavaksi myös Eurooppaan ja Aasiaan. Liikennevirasto (2013) täydentää, että jatkojalosteiden tärkein markkina-alue on Länsi- ja Keski-Eurooppa. Tulli käyttää tilastoissaan maailmanlaajuisen vertailtavuuden vuoksi kansainvälistä SITC-luokitusta, joka kuvaa mm. tuotteiden jalostusastetta. Tullin (2014b) tilastoista selviää, että vietyjen ja tuotujen raaka-aineiden (valmistamattomat kivennäisaineet sekä malmit ja metalliromu SITC-luokat 27 ja 28) ja raudasta ja teräksestä valmistettujen tavaroiden (SITC-luokka 67), ylivoimaisesti yleisin

11 kuljetusmuoto vuonna 2013 oli laivakuljetus meriteitse. Rautatiekuljetus oli toiseksi yleisin kuljetusmuoto ja myös maantiekuljetusta oli hieman. Lapp ja Iikkainen (2014) kertovat että kaivannaisteollisuuden tuotteita (malmeja ja rikasteita sekä raakamineraaleja) vietiin vuonna 2013 meriteitse 4,4 miljoonaa tonnia. Viennistä suuntautui Aasiaan 53 % ja Euroopan maihin 44 %. Metalliteollisuuden (metallit ja metallituotteet) vienti vuonna 2013 (meriteitse) oli yhteensä 2,6 miljoonaa tonnia, josta Euroopan maihin vietiin noin 86 %. Kokon (2014) mukaan uusia kansainvälisiä kuljetusreittejä on suunnitteilla mm. koillisväylälle. Tämä lyhentäisi Euroopan ja Aasian välistä merimatkaa jopa 40 % nykyisiin kuljetusreitteihin verrattuna. Kuviossa 5 on esitetty perinteinen Suezin kanavan kautta kulkeva merireitti ja Koillisväylän merireitti. Liikennevirasto (2013) painottaa että Koillisväylään liittyy paljon epävarmuustekijöitä ja riskejä, esimerkiksi arvaamattomat jää- ja ilmasto-olosuhteet ja ongelmat jäänmurtopalveluissa. Lisäksi koillisväylä on käytettävissä toistaiseksi vain kesäkaudella. Koillisväylä tulee todennäköisesti osaltaan täydentämään kaivosteollisuuden nykyisiä kuljetusreittejä. Kuvio 5. Koillisväylän (sininen reitti) ja Suezin kanavan (punainen reitti) merireitit. Liikennevirasto (2013) Liikenneviraston (2013) mukaan Suomen rautatieverkolta on yhteys Jäämeren satamiin Haaparannan ja Vartiuksen raja-asemien kautta. Sekä Ruotsin että Venäjän rataverkkojen hyödyntäminen on hankalaa puutteellisen ratakapasiteetin takia. Lisäksi Ruotsin rataverkon hyödyntämistä

12 hankaloittavat Suomen ja Ruotsin erilainen raideleveys. Kun tarkastellaan pitkän aikavälin kehitystä, uusille jäämeren ratayhteyksille voi olla tulevaisuudessa tarvetta. Liikennevirasto (2013) arvioi, että tulevaisuudessa kaivosteollisuuden kuljetusmäärien odotetaan kasvavan erityisesti Lapissa ja Kainuussa, sekä myös Pohjanmaalla ja itäisessä Suomessa. 3. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TUOTANTO SUOMESSA Kokon (2014) mukaan kaivosteollisuuteen kuuluu metallisten malmien louhinta ja jalostus sekä teollisuusmineraalien tuotanto. Kaivosteollisuus on osa kaivannaisteollisuuden kokonaisuutta, johon kuuluu lisäksi kiviainesteollisuus ja luonnonkiviteollisuus. Kiviaines- ja luonnonkiviteollisuuteen kuuluu erilaiset rakentamiseen liittyvät tuotteet, kuten hiekat, sorat, kalliokiviaines, muotoillut kivituotteet ja kivilohkareet. Tässä selvitystyössä keskitytään kaivosteollisuuden tuotteisiin, eli metallimalmeihin ja teollisuusmineraaleihin. Malmin ja hyötykiven (karbonaattikivet, teollisuusmineraalit ja -kivet sekä muut kivet) kokonaislouhintamäärä on pysynyt tasaisena viime vuosina (kuvio 6) Kuvio 6. Suomen kaivoksista louhitun malmin ja hyötykiven määrä (tonnia) yhteensä vuosina 2009-2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2010, 2011; Tukes 2012, 2013, 2014)

13 Kuvioissa 7 ja taulukossa 2 on esitetty eri tyyppisten malmien nosto-osuudet vuonna 2013. Suurimman osuuden louhituista malmeista ja hyötykivistä muodostaa metallimalmien ryhmä, joka koostuu kulta-, kupari-, nikkeli-, sinkki-, koboltti-, kromi-, rauta- ja rikkimalmeista sekä platinaryhmän metalleja (PGM) sisältävistä malmeista. Muut teollisuusmineraalit muodostavat kuviossa 7 ja taulukossa 2 toiseksi suurimman ryhmän. Teollisuusmineraalien louhinnan määrään vaikuttaa vahvasti Siilinjärven apatiittikaivokselta louhittu apatiitti, jota louhittiin vuonna 2013 noin 10,4 Mt eli noin 29 % kaikkien kaivosten ja louhosten kokonaislouhinnasta luokassa muut teollisuusmineraalit. Kuvio 7. Eri tyyppisten malmien nosto-osuudet vuonna 2013. (Tukes 2014) Taulukko 2. Suomessa vuonna 2013 louhittu malmi, hyötykivi ja sivukivi (tonneissa). (Tukes 2014)

14 On huomattava, että teollisuuskivet ja muut -ryhmän kivillä tarkoitetaan pääsääntöisesti sellaisia mineraalisia raaka-aineita, joita käytetään esim. lasivillan ja vuorivillan valmistukseen, tulenkestävien tuotteiden sekä lasin ja keramiikan raaka-aineena, hioma-aineina, ym. (Haapala 1988) Taulukossa mainituilla jalokivillä ei siis tarkoiteta pelkästään korujalokiviä. On myös otettava huomioon, että kuviossa 7 ja taulukossa 2 metallimalmien ryhmän louhintamäärään on laskettu mukaan Pyhäsalmen kaivoksella louhittava rikkimalmi, mutta tässä selvitystyössä rikkiä tarkastellaan myöhemmin osana teollisuusmineraaleja sen käyttöominaisuuksien vuoksi. Kuviossa 8 on esitetty kaivosviranomaiselle saapuneiden uusien malminetsintälupahakemusten lukumäärä vuosina 2011-2014. Uuden kaivoslain voimaan astumisen takia, vuonna 2011 saapuneet lupahakemukset on laskettu heinäkuun alusta alkaen. Kuviosta nähdään että saapuneiden lupahakemusten määrä on hieman laskenut vuoden 2012 jälkeen. Tukesilta (Tukes, I. Keskitalo, henkilökohtainen tiedonanto, 21.1.2015) saadun tiedon mukaan saapuvien malminetsintälupahakemusten määrän odotetaan laskevan edellisvuodesta vuonna 2015. Kuvio 8. Saapuneiden malminetsintälupahakemusten määrä aikavälillä 7/2011 2014. (Tukes, I. Keskitalo, henkilökohtainen tiedonanto, 21.1.2015)

15 3.1. Metallimalmit Tukesin (2014) mukaan metallimalmeja on louhittu vuonna 2013 kahdeltatoista eri kaivokselta (kuvio 9). Kaivoksilta louhittiin vuonna 2013 mm. kobolttia, kromia, kultaa, kuparia, nikkeliä, PGMalkuaineita (mm. platinaa), sinkkiä, rautaa ja rikkikiisua. Kuvio 9. Suomen metallimalmikaivokset. Tilanne tammikuussa 2015. (GTK 2015, Tukes, O. Leinonen, henkilökohtainen tiedonanto 20.1.2015) Alkuperäistä karttaa on muokattu tiedon päivittämiseksi.

16 Taulukossa 3. on esitetty vuonna 2013 toiminnassa olleiden metallimalmikaivosten sijainti ja louhittavat metallit. On huomattava, että kuviossa 9 ja taulukossa 3 esitetyistä metallimalmikaivoksista Hituran-, Laivan-, Pahtavaaran- ja Talvivaaran kaivokset ovat keskeyttäneet louhinnan vuoden 2013 jälkeen väliaikaisesti tai kokonaan. Taulukko 3. Suomen metallimalmikaivokset, niiden tuottamat metallit ja sijainti. (Tukes 2014) Belvedere Resources Ltd:n omistuksessa oleva Hituran nikkelikaivoksen louhinta on keskeytetty keväällä 2013 nikkelin hinnanlaskun takia. Hituran kaivos on ollut poissa toiminnasta ainakin syyskuun 2014 loppuun asti ja on poissa toiminnasta yhä tätä selvitystyötä kirjoitettaessa. (Belvedere Resources Ltd. 2014) Raahen Laivan kultakaivos, joka on Nordic Mines Oy:n omistuksessa, hakeutui konkurssiin kesällä 2013. Kullan hinnan laskeminen ja malmin alhainen kultapitoisuus oli johtanut tuotannon tappiollisuuteen. (Nordic Mines (publ) 2013) Malminlouhinta keskeytettiin Laivan kaivoksella kesällä 2013, mutta malmin rikastamista on jatkettu aiemmin louhitusta malmivarastosta vuoden 2014 kevääseen asti. Yhtiö on ilmoittanut tehneensä toimintasuunnitelman tuotannon tehostamiseksi ja suunnittelee käynnistävänsä toiminnan uudestaan Laivan kultakaivoksella kevään 2015 aikana. (Nordic Mines (publ) 2014)

17 Lappland Goldminers AB:n omistuksessa oleva Pahtavaaran kultakaivos suljettiin keväällä 2014. Pahtavaaran kaivoksen tuontantomäärien osoittautuessa huomattavasti suunniteltua pienemmiksi Lappland Goldminers AB (publ) hakeutui konkurssiin keväällä 2014. (Lappland Goldminers AB (publ) 2014) Talvivaaran nikkeli-sinkki-kuparikaivoksen omistajayhtiö Talvivaara Sotkamo Oy hakeutui konkurssiin marraskuussa 2014. Talvivaara Sotkamo Oy:n emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj selvittää rahoituksen järjestymistä, jotta se voisi osallistua Sotkamon kaivosliiketoiminnan hankkimiseen konkurssipesältä. Tilanne on yhä epävarma tätä selvitystyötä kirjoitettaessa. (Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj 2014) Kuviosta 10 nähdään, että metallimalmien louhinta on kasvanut viimevuosina merkittävästi vuoteen 2009 verrattuna. Täytyy kuitenkin huomioida vuoden 2008-2009 finanssi- ja talouskriisin mahdollinen vaikutus malminlouhinnan määrään aikaisempina vuosina. Kuvio 10. Metallimalmien ja sivukiven louhinta vuosina. Huom. malmin louhintamäärään on laskettu mukaan rikkimalmi, mutta tässä selvitystyössä rikkiä tarkastellaan myöhemmin osana teollisuusmineraaleja sen käyttöominaisuuksien vuoksi. (Vuorimiesyhdistys ry 2010, 2011; Tukes 2012, 2013, 2014)

18 3.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden tuotanto Suomessa Kokon (2014) mukaan kaivoksista louhittua malmia käsitellään erilaisin menetelmin, jotta siitä saadaan käyttöön metallirikaste. Louhittua malmia hienonnetaan rikastusta varten murskaamalla kiviainesta ja jauhamalla sitä hienommaksi materiaaliksi, esimerkiksi tanko- tai kuulamyllyissä. Hienonnettu malmi rikastetaan erottelemalla mineraalit mekaanisilla-, fyysisillä-, kemiallisilla- ja biokemiallisilla menetelmillä omiksi ryhmikseen ja kaupallisiksi tuotteiksi. Rikastusprosessi vaihtelee kaivoksittain. Siihen vaikuttaa mm. louhittavan malmin mineraalipitoisuus. Rikastettu malmi, eli metallirikaste, toimitetaan jatkojalostukseen metallinjalostajille ja sulatoille. Kuviosta 11 nähdään, että metallimalmeista Suomessa louhitaan määrällisesti eniten kromirikastetta (vuonna 2013 lähes 1 milj. tonnia). Lisäksi louhitaan paljon kuparia, kobolttia, sinkkiä ja nikkeliä. Kromia louhitaan Kemin kaivokselta, kuparia viideltä eri kaivokselta (Hitura, Kevitsa, Kylylahti, Pyhäsalmi ja Talvivaara) ja kobolttia Kylylahden kaivokselta. Sinkkiä louhitaan Kylylahden, Pyhäsalmen ja Talvivaaran kaivoksilta ja nikkeliä louhitaan neljältä eri kaivokselta (Hitura, Kevitsa, Kylylahti ja Talvivaara). Lisäksi on huomattava, että Pyhäsalmen kaivos tuottaa paljon rikkirikastetta. Rikkirikastetta käsitellään tässä selvitystyössä teollisuusmineraalien yhteydessä eikä sitä ole laskettu mukaan kuvion 11 tuotantolukuihin. Kuvio 11. Suomessa vuonna 2013 tuotetut metallimalmirikasteet (tonnia). (Vuorimiesyhdistys ry 2014)

19 Tukesin (2014) mukaan Suomessa louhitaan kuviossa 11 mainittujen metallien lisäksi myös kultaa, platinaa ja palladiumia. Kultaa louhittiin vuonna 2013 usealta eri kaivokselta: Jokisivun, Laivan, Oriveden, Pahtavaaran, Pampalon ja Suurikuusikon kaivoksilta. Kultamalmia louhittiin vuonna 2013 yhteensä noin 3,5 Mt. Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan kultaa tuotettiin vuonna 2013 noin 8400 kg. Platinaa ja palladiumia saadaan Kevitsan kaivokselta. (Tukes 2014) Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan platinaa tuotettiin vuonna 2013 noin 950 kg ja palladiumia 770 kg. Lisäksi vuonna 2013 tuotettiin hopeaa noin 2400 kg. Hernesniemen ym. (2011) mukaan hopeaa on louhittu mm. Pyhäsalmen kaivokselta sivutuotteena. Brownin ym. (2014) mukaan Suomi tuotti vuonna 2012 merkittävän paljon kobolttia, platinaryhmän metalleja (PGM), nikkeliä, kromia ja kultaa kun tarkastellaan 35 Euroopan maan ( EU35 ) kokonaistuotantoa. Platina, palladium ja koboltti ovat ns. high-tech-metalleja. 3.2. Teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet Pokin ym. (2014) mukaan teollisuusmineraaleihin ja -kiviin luetaan metallisia malmeja, mineraalisia polttoaineita ja jalokiviä lukuun ottamatta, kaikki sellaiset mineraalit ja kivilajit, joilla on teollista käyttöä. Teollisuusmineraalien käyttö perustuu niiden kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Kokko (2014) täydentää, että teollisuuskiviä ovat kivilajit joita voidaan käyttää sellaisenaan, murskattuna tai jauhettuna raaka-aineeksi, esimerkiksi vuorivillan tai sementin valmistukseen. Pokin ym. (2014) mukaan Suomessa on louhittu ja hyödynnetty jo pitkään teollisuusmineraaleja. Vanhimmat louhokset ovat 1300-luvulta. Teollisuusmineraalien louhinta on ollut Suomessa lähes jatkuvassa kasvussa 1970-luvun loppupuolelta 2010-luvun alkuun asti (kuvio 12). Merkittävä osuus kasvusta johtuu apatiittimalmin tuotannon alkamisesta Siilinjärven kaivoksella. Kuvio 12. Suomen teollisuusmineraalien louhinta vuosina 1970-2010. (Pokki ym. 2014)

20 Kokon (2014) mukaan teollisuusmineraali- ja teollisuuskivikaivokset ja -louhokset sijaitsevat pääasiassa Etelä- ja Itä-Suomessa (kuvio 13). Kuvio 13. Suomen teollisuusmineraali-, jalokivi- ja vuolukivikaivokset vuonna 2013. (GTK 2014)

21 Vuonna 2013 Suomessa louhittiin karbonaattikiviä yhteensä 13:sta eri kaivoksesta tai louhoksesta ja muita teollisuuskiviä ja -mineraaleja louhittiin yhteensä 21:stä eri kaivoksesta tai louhoksesta. Kuviossa 13 esitetyistä kaivoksista eniten malmia on louhittu Siilinjärven apatiittikaivokselta, yhteensä noin 10,4 Mt. Kaksi muuta malmin louhintamääriltään suurinta kaivosta ovat Limberg- Skräbbölen kalsiittikaivos josta on louhittu vuonna 2013 malmia noin 1,45 Mt ja Ihalaisten dolomiittikalsiitti-wollastoniittikaivos josta on louhittu vuonna 2013 malmia noin 1,4 Mt. (Tukes 2014) Kokko (2014) huomauttaa että monet teollisuusmineraali- ja teollisuuskivikaivokset tai -louhokset eivät ole aktiivisessa tuotannossa joka vuosi. 3.2.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien louhinta Suomessa Kun tarkastellaan teollisuusmineraalien ja -kivien louhintaa Suomessa (kuvio 14), nähdään että vuonna 2013 malmia ja hyötykiveä on louhittu määrällisesti huomattavasti eniten ryhmästä muut teollisuusmineraalit (apatiitti, talkki, nikkeli, alumiini, oliviini, magnesium, rauta, maasälpä ja kvartsi). On kuitenkin huomioitava, että Siilinjärven apatiittikaivokselta louhittu apatiitti muodostaa noin 91 % osuuden tästä määrästä. 1 apatiitti, talkki, nikkeli, alumiini, oliviini, magnesium, rauta, maasälpä, kvartsi 2 maasälpä, kvartsi, jalokivet, vuolukivi 3 dolomiitti, kalsiitti, marmori, wollastoniitti Kuvio 14. Suomessa vuonna 2013 louhittujen teollisuusmineraalien ja -kivien jakautuminen. (Tukes 2014)

22 Karbonaattikivi -ryhmään kuuluvia mineraaleja ja kiviä (dolomiitti, kalsiitti, marmori, wollastoniitti) on louhittu seuraavaksi eniten (n. 24 %). Tästä ryhmästä merkittävän osan muodostavat Limberg- Skräbbölen kaivoksesta louhittu kalsiitti (noin 39 %) ja Ihalaisten kaivokselta louhittu kalsiitti, dolomiitti ja wollastoniitti (noin 37 %). Teollisuuskivet ja muut -ryhmä (maasälpä, kvartsi, jalokivet, vuolukivi) muodostaa pienimmän osuuden (n. 1 %) vuonna 2013 louhituista teollisuusmineraaleista ja -kivistä. (Tukes 2014) Kuviossa 15 on esitetty tarkemmin kuinka mineraalien, mineraalirikasteiden ja kivituotteiden tuotanto jakautuu eri mineraalisten raaka-aineiden kesken. On kuitenkin huomioitava, että tässä kuviossa ei ole mukana karbonaattikiviä (kalsiitti, dolomiitti, marmori, wollastoniitti). Kuviosta 15 nähdään, että mm. apatiittia, talkkia ja vuorivillakiveä tuotetaan paljon. Kuvio 15. Mineraalien, mineraalirikasteiden ja kivituotteiden tuontanto (tonnia) vuosina 2010-2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2014) Kuviossa 16 on esitetty karbonaattikivien käyttö Suomessa vuosina 2007-2011. Suurimmat karbonaattikivien käyttökohteet ovat sementin valmistus sekä rouheet ja tekniset jauheet. (Lehtinen 2012)

23 Kuvio 16. Karbonaattikivien käyttö (tonnia) Suomessa vuosina 2007-2011. (Lehtinen 2012) Rikkirikaste luetaan tässä selvitystyössä teollisuusmineraaleihin rikin käyttöominaisuuksien vuoksi, vaikka sitä louhitaan metallimalmikaivokselta (mm. Pyhäsalmi) sivutuotteena. Kuviossa 17 on esitetty rikkirikasteen tuotantomäärä (t) ajalla 2005-2013. Kuvio 17. Rikkirikasteen tuotanto (tonnia) vuosina 2005-2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2014)

3.3. Kriittisten raaka-aineiden esiintyminen ja tuotanto Suomessa 24 Suomessa esiintyy Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listalta useita metalleja tai mineraaleja (taulukko 4). Fosfaatin (apatiitti), koboltin, kromin ja PGM-alkuaineiden (platina, palladium) osalta Suomessa on toiminnassa olevaa kaivostuotantoa. (Tukes 2014) Lisäksi käynnissä on niobiumin tuotantoon liittyviä kaivosprojekteja. Taulukko 4. EU:n kriittisten raaka-aineiden löytymispotentiaali, esiintymät ja kaivostuotanto Suomessa. (TEM 2010a, GTK 2010, Kihlman ja Lauri 2013) Kihlmanin ja Laurin (2013) mukaan Suomessa on lupaavia kevyiden maametallien (LREE) esiintymiä. Lisäksi Suomessa on mm. beryllium-, magnesium-, niobium-, volframiesiintymiä.