Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences MARKKU J. HUTTUNEN, VILLE KUITTINEN & ARI LAMPINEN SUOMEN BIOKAASULAITOSREKISTERI N:O 21 Tiedot vuodelta 2017

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND REPORTS AND STUDIES IN FORESTRY AND NATURAL SCIENCES N:o 33 Markku J. Huttunen, Ville Kuittinen & Ari Lampinen SUOMEN BIOKAASULAITOSREKISTERI N:O 21 TIEDOT VUODELTA 2017 FINNISH NATIONAL BIOGAS STATISTICS DATA YEAR 2017 University of Eastern Finland Faculty of Science and Forestry School of Forest Sciences Itä-Suomen yliopisto Joensuu 2018

Grano Oy Jyväskylä, 2018 Editor: Prof. Pertti Pasanen Distribution: University of Eastern Finland Library / Sales of publications P.O.Box 107, FI-80101 Joensuu, Finland tel. +358-50-3058396 http://www.uef.fi/kirjasto ISBN: 978-952-61-2856-6 (printed) ISSN: 1798-5684 ISSNL: 1798-5684 ISBN: 978-952-61-2857-3 (PDF) ISSN: 1798-5692

Huttunen, Markku J., Kuittinen, Ville & Lampinen, Ari Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 21. Tiedot vuodelta 2017. Finnish national biogas statistics. Data year 2017. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2018 Publications of the University of Eastern Finland Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, N:o 33 ISBN: 978-952-61-2856-6 (printed) ISSNL: 1798-5684 ISSN: 1798-5684 ISBN: 978-952-61-2857-3 (PDF) ISSN: 1798-5692 (PDF) TIIVISTELMÄ Suomessa toimi vuoden 2017 lopussa yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla 16 biokaasureaktorilaitosta. Teollisuuden jätevesiä käsiteltiin anaerobisesti neljässä eri laitoksessa. Maatilakohtaisia biokaasulaitoksia oli toiminnassa 15 paikassa. Kiinteitä yhdyskuntajätteitä käsiteltiin 18 biokaasulaitoksessa. Vuonna 2017 reaktorilaitoksilla tuotettiin biokaasua kyselyissä saatujen tietojen mukaan 99,9 milj. m³, mistä ylijäämäpolttoon meni 8,9 milj. m³. Tuotettua biokaasua hyödynnettiin lämpö- sähkö- ja liikenne-energiana yhteensä 495,7 GWh. Vuonna 2017 biokaasua kerättiin talteen 38 kaatopaikkapumppaamolta yhteensä 72,3 milj. m³. Pumpatusta biokaasusta 53,0 milj. m³ käytettiin lämmön ja sähkön tuotantoon. Energiaa kaatopaikoilta pumpatusta biokaasusta tuotettiin 202,8 GWh. ABSTRACT In Finland altogether 16 biogas reactor plants have been in operation at different municipal wastewater treatment plants by the end of 2017. Industrial wastewaters were treated anaerobically at four different plants. Farm-scale biogas plants were operating at 15 places. Municipal solid wastes were treated at 18 biogas plants. In 2017, the amount of biogas produced by the reactor installations was 99.9 million m³ of which the combustion of surplus biogas was 8.9 million m³. Production of thermal, electrical and transportation energy was 495.7 GWh. As compared to the previous year, there was a notable increase in the total amount of produced biogas and energy. There were altogether 38 landfill gas recovery plants operating at the end of 2017. The amount of the recovered biogas was 72.3 million m³. The amount of recovered biogas used for the production of thermal and electrical energy was 53.0 million m³, producing 202.8 GWh.

ESIPUHE Suomen biokaasulaitosrekisteri 21:een on kerätty ja tilastoitu tiedot toimivista biokaasulaitoksista vuodelta 2017. Hanke on toteutettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Tilastokeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Hankkeen kustannuksiin ovat lisäksi osallistuneet useat biokaasualalla toimivat yritykset ja biokaasulaitokset (yhteystiedot raportin lopussa). Raportin laadinnasta ja tietojen keräämisestä vastasivat Markku J. Huttunen, Ville Kuittinen ja Ari Lampinen. Liikenneosuudesta vastasi Ari Lampinen. Suunnitteilla on ollut biokaasulaitosrekisterin kokonaisuudistus vuodelle 2017 ja siitä eteenpäin. Biokaasulaitosten välinen kilpailu mm. raaka-aineista pakottaa tänä päivänä osan laitoksista salaamaan tuotantotietonsa, mikä näkyy väistämättä biokaasun tilastoinnin epätarkkuutena. Tästä johtuen ja tilastoinnin tarkkuuden vahvistamiseksi rekisterissä tullaan jatkossa ilmoittamaan tuotantotiedot laitostyyppien kokonaissummina, yksityiskohtaisten laitostietojen sijaan. Tulevaisuus näyttää ilmestyykö rekisteri jatkossakin ja minkä tahojen toimesta tiedot kerätään. Toivottavasti vielä tämä raportti täyttää lukijoiden tiedontarpeesta edes pienen osan. Yksityiskohtaisia laitostietoja on esitelty aiemmissa raporteissa, jotka rekisteristä 11 alkaen ovat vapaasti ladattavissa Itä-Suomen yliopiston sähköisten julkaisujen tietokannasta (UEF Electronic Publications). Kiitos kaikille tämän raportin kokoamiseen osallistuneille henkilöille. Erityiset kiitokset kuuluvat laitosten yhteyshenkilöille tietojen toimittamisesta käyttöömme. Joensuussa 15.8.2018 Tekijät 4

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ/ABSTRACT... 3 ESIPUHE... 4 1 JOHDANTO... 7 2 TUOTANTO- JA KAASUNKÄYTTÖTIEDOT... 8 3 REAKTORILAITOKSET... 10 3.1 Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot... 11 3.2 Teollisuuden jätevedenpuhdistamot... 13 3.3 Maatilatalous... 15 3.4 Yhteismädätyslaitokset... 17 4 KAATOPAIKKAPUMPPAAMOT... 19 5 BIOKAASUN LIIKENNEKÄYTTÖ SUOMESSA VUONNA 2017... 22 5.1 Johdanto... 22 5.2 Tutkimuksen rajaukset... 23 5.3 Yhteenveto vuoden 2017 kohokohdista... 24 5.4 Uusiutuvan metaanin kulutus ajoneuvopolttoaineena... 27 5.5 Tankkausasemaverkon kehitys... 30 5.6 Päätuloksen luotettavuuden arviointi... 35 6 SUOMEN BIOKAASUBUSSIKANNAN KEHITYS (ERITYISRA- PORTTI)... 38 6.1 Johdanto... 38 6.2 Biokaasu- ja maakaasubussien käyttöönotto... 38 6.3 Metaanibussikannan ja sen käyttämän polttoaineen kehitys... 41 6.4 Suomen metaanibussimallisto... 44 6.5 Metaanibussioperaattorit... 46 6.6 Metaanibussien valmistus... 46 7 YHTEYSTIETOJA... 48 7.1 Biokaasualalla toimivia yrityksiä... 48 7.2 Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla toimivia reaktorilaitoksia... 48 7.3 Teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla toimivia reaktorilaitoksia... 48 7.4 Maatilamittakaavan reaktorilaitoksia... 49 7.5 Yhteismädätyslaitoksia... 49 7.6 Kaatopaikkapumppaamoja... 50 5

6

1 JOHDANTO Suomen biokaasulaitosrekisterin raporttiin n:o 21 on kerätty tiedot vuonna 2017 toimineista ja biokaasua tuottaneista laitoksista ainoastaan eri laitostyyppien kokonaissummina. Yksityiskohtaisempia tietoja biokaasun tuotanto- ja hyötykäyttötietojen lisäksi tullaan tarvittaessa esittämään vain uusista laitoksista. Vuosittain laitoksiin ja laitosvastaaviin ylläpidettävien yhteyksien avulla pyritään lisäämään biokaasutekniikan tunnettavuutta sekä alan teknistä ja taloudellista osaamista tarpeen mukaan. Rekisteritietojen päivityksen avulla pystytään muodostamaan myös kokonaiskuva biokaasun merkityksestä, vuosittaisesta kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa. Rekisterin laadinnan tavoite on aktivoida laitosten omistajat ja käyttöhenkilökunta tiedostamaan anaerobisen jätteidenkäsittelyn ympäristönsuojelullinen merkitys sekä biokaasusta saatavan energian taloudellinen arvo. Rekisterissä esitetyt tiedot on saatu pääosin laitosten vastuuhenkilöiltä ja ne perustuvat laitosten omiin käyttötietoihin. Tulosten kirjauksessa on eroja, sillä joillakin laitoksilla kirjataan tuotetun kaasun kokonaismäärä, toisissa taas generaattorien ja lämmityskattiloiden sekä ylijäämäpolttimien käyttötunnit. Niiden laitosten, jotka eivät tietoja toimittaneet, käyttö arvioitiin aiempien vuosien perusteella. Yleisimmin biokaasua hyödynnetään lämmön- ja sähköntuotannossa (Kuva 1). Muodostuvan biokaasun talteenotolla ja hyötykäytöllä voidaan merkittävästi vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Monella laitoksella hukkapoltetulla kaasulla saattaisi olla kannattavaa tuottaa sähköä, tai aloittaa biokaasun jalostus ja myynti ajoneuvopolttoaineeksi. Tällä hetkellä hukkapolttoon menevän biokaasun käyttäminen ajoneuvojen polttoaineena olisi osalla laitoksista toteutettavissa teknisesti ja taloudellisesti kannattavalla tavalla. Vähintäänkin yhtä arvokasta kuin fossiilisten tuontipolttoaineiden korvaaminen kotimaisella polttoaineella olisivat ympäristölle aiheutuvien päästöjen, kuten kasvihuonekaasu- ja hiukkaspäästöjen, väheneminen. Vielä vuonna 2010 ainoa ajoneuvopolttoainetta jalostava laitos toimi Kalmarin tilalla Laukaassa. Suomessa on sen jälkeen ollut käynnissä useita tutkimus- ja kehittämishankkeita, joissa on selvitetty liikennebiokaasukäytön edistämistä ja laajempaa verkostoitumista. Myös uusia tuotantolaitoksia ja tankkauspaikkoja on käynnistynyt, niistä tarkemmin julkaisun loppupuolella. sähkönmyynti maatilan oma käyttö sähköä lämpöä generaattori lämpökattila lantaa BIOKAASU- REAKTORI biokaasua rehua viherrehua biojätteitä sivutuotteita reaktorista biomassa lannoitukseen polttoainetta Kuva 1. Maatilan biokaasulaitos. Fig. 1. Principle idea of farm-scale biogas plant. 7

2 TUOTANTO- JA KAASUNKÄYTTÖTIEDOT Suomessa tuotettiin biokaasua yhteensä 172,2 milj. m³ vuonna 2017 (Kaavio 1). Biokaasun määrä nousi lähes 10 %:lla vuoteen 2016 verrattuna (156,1 milj. m³). Hyödynnetyn biokaasun suhteellinen määrä pysyi samana edellisvuoteen verrattuna, hyödyntämisasteen ollessa 83,5 %. Vaikka reaktorilaitoksilla biokaasun tuotanto lisääntyikin merkittävästi, kaatopaikoilla jäätiin selvästi edellisen vuoden tason alle. Teollisuuden ja maatalouden laitoksilla biokaasun tuotanto oli edellisvuosien tapaan määrällisesti suhteellisen vähäistä (Kaavio 3). Biokaasusta tuotettiin vuonna 2017 lämpöä 520,2 GWh ja sähköä 178,4 GWh (Kaavio 2). Biokaasulla tuotettu energiamäärä (698,6 GWh) on noin 0,5 % Suomessa tuotetusta uusiutuvan energian tuotannosta (perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2016 energiatilastoihin). Biokaasun hyödyntämisessä olisi edelleenkin parannettavaa, sillä vuonna 2017 yli jäämäpoltossa tuhlattiin energiaa 121,0 GWh. Reaktorilaitosten biokaasun tuotto pysyi pitkään melko tasaisena, mutta 2010-luvulla on ollut nähtävissä selkeää kasvua uusien yhteismädätyslaitosten myötä (Kaavio 4). Vuonna 2017 kaasua tuotettiin 99,9 milj. m³ (kasvua edellisvuoteen yli 20 %). Reaktorilaitoksilla tuotettiin energiaa 495,7 GWh, mikä on vajaat 23 % enemmän kuin edellisvuonna (Taulukko 1). Vuonna 2017 kaatopaikkalaitoksilla kerättiin biokaasua talteen 72,3 milj. m³, mikä on 8 % vähemmän kuin edellisenä vuotena (Kaavio 9). Kaasun suhteellinen hyötykäyttö myös väheni, määrän ollessa 3 % edellisvuotta alhaisempi. Pumpatusta milj. m 3 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 hyödynnetty soihtupoltto 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 1. Suomessa vuosina 1994 2017 tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen. Chart 1. Production and utilisation of biogas in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. 8

biokaasusta 53,0 milj. m³ käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon. Energiaa kaatopaikoilta pumpatusta biokaasusta tuotettiin 202,8 GWh (Taulukko 10). 800 700 600 500 sä hköä lämpöä GWh 400 300 200 100 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 2. Biokaasulla tuotettu energiamäärä Suomessa vuosina 1994 2017. Chart 2. Energy production from biogas recovered in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents electricity, upper part thermal energy. Maatalous Teollisuuden jvp Yhdyskuntien jvp Yhteismädätyslaitokset Kaatopaikat 0 20 40 60 80 milj. m 3 Kaavio 3. Biokaasuntuotanto Suomessa laitostyypeittäin vuonna 2017. Chart 3. Production of biogas in Finland in 2017. From the bottom: landfill gas, co-digestion reactor plants, municipal wastewater treatment plants, industrial wastewater treatment plants, farm-scale reactor plants. 9

3 REAKTORILAITOKSET Biokaasua tuottavia reaktorilaitoksia toimii Suomessa yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla, maatiloilla sekä biojätteen käsittelylaitoksilla (yhteismädätyslaitokset). Yleisin energian tuottotapa on polttaa kaasua lämpökattilassa, mutta usein käytetään myös CHP-yksiköitä (combined heat and power) yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon. Osalla laitoksista tuotettua kaasua myös myydään lähellä sijaitsevien yritysten tarpeisiin ja liikennepolttoaineeksi. Reaktorilaitoksilla ylijäämäpoltetun kaasun määrä on yleensä varsin pieni. Ylijäämäpolttoa käytetään pääsääntöisesti vain generaattoreiden ja lämpökattiloiden huoltotöiden tai häiriöiden aikana. milj. m 3 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 hyödynnetty soihtupoltto 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 4. Reaktorilaitoksilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994 2017. Chart 4. Production and utilisation of biogas in reactor plants in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. Taulukko 1. Reaktorilaitosten biokaasun tuotantotietoja vuodelta 2017. Table 1. Biogas data from reactor plants in Finland in 2017. Biokaasua tuotettu/biogas produced 99,871 mil. m 3 Biokaasua hyödynnetty/biogas utilised 90,994 mil. m 3 Sähköä tuotettu/electricity 113,6 GWh Lämpöä tuotettu/thermal energy 367,2 GWh Mekaanista energiaa tuotettu/mechanical energy 14,9 GWh Metaanipitoisuus/Methane content 53 75 % 10

3.1 YHDYSKUNTIEN JÄTEVEDENPUHDISTAMOT Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla toimivat biokaasulaitokset mädättävät pääasiassa jätevedenpuhdistusprosessissa muodostuvaa lietettä. Mädättämällä liete vähennetään laitoksen ympäristölle aiheuttamia hajuhaittoja ja saadaan energiaa laitoksen käyttöön tai myytäväksi. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla mädätyksessä käytettävät reaktorit ovat kaikki pystymallisia ja jatkuvasekoitteisia teräsbetoni- tai teräsreaktoreita. Reaktorit ovat pääsääntöisesti maanpäälle rakennettuja, katettuja tai vuorattuja säiliöitä, mutta käytössä on myös muutamia kallion sisään louhittuja reaktoreita. Vanhimmat reaktorilaitokset Mikkelissä ja Tampereella on rakennettu jo vuonna 1962. Suurin osa mädättämöistä on kuitenkin rakennettu 1980-luvun aikana. 35 30 25 hyödynnetty soihtupoltto 20 15 10 5 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 milj. m 3 Kaavio 5. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994 2017. Chart 5. Production and utilisation of biogas in municipal wastewater treatment plants in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. Taulukko 2. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen tuotantotietoja vuodelta 2017. Table 2. Biogas data from municipal wastewater treatment plants in Finland in 2017. Biokaasua tuotettu/biogas produced 33,652 mil. m 3 Biokaasua hyödynnetty/biogas utilised 29,551 mil. m 3 Sähköä tuotettu/electricity 41,9 GWh Lämpöä tuotettu/thermal energy 120,1 GWh Mekaanista energiaa tuotettu/mechanical energy GWh Metaanipitoisuus/Methane content 60 67 % 11

Huolimatta reaktoreiden melko korkeasta iästä ei laitoksilla ole esiintynyt suurempia ongelmia, vaan laitokset ovat käynnistyttyään saaneet toimia ilman pidempiä käyttökatkoja. Muutamilla laitoksilla on tehty reaktoreiden tyhjentämistä vaativia huoltotoimia ja useimmat suuremmat remontit ovat liittyneet lähinnä sekoittimien uusimisiin tai kaasulinjaston kunnostamiseen. Reaktoreissa käsiteltävät lietteet ovat yleensä melko laimeita, kuiva-ainepitoisuudet (TS, total solids) vaihtelevat noin 3 6 % välillä. Poikkeuksiakin on, kuten vuonna 1999 rakennettu Forssan Vesihuoltolaitoksen biokaasulaitos, jonka reaktoreihin syötettävän lietteen kuiva-ainepitoisuus on ollut peräti 12 %. Suurin osa laitoksista hyödyntää tuottamansa biokaasun varsin tehokkaasti ja ylijäämäpolttomäärät ovat melko pieniä. Yhdyskuntalietemädättämöiden kaasun tuotto ja hyödyntäminen vuosilta 1994 2017 on esitetty Kaaviossa 5, vuoden 2017 tuotantotiedot Taulukossa 2 sekä laitokset luetteloituna Taulukossa 3. Taulukko 3. Suomen biokaasua tuottavat yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi. Table 3. Biogas producing municipal wastewater treatment plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion) and the start of their operation. Puhdistamo Laitostyyppi (mädätys) Toiminnan aloitus Espoo, Suomenoja Märkä/wet 1964, 1997-1999 Forssa Märkä/wet 1999, 2010 Helsinki, Viikinmäki Märkä/wet 1994 Hämeenlinna, Paroinen Märkä/wet 1987 Joensuu, Kuhasalo Märkä/wet 1987 (1975) Jyväskylä, Nenäinniemi Märkä/wet 1988 Kuopio, Lehtoniemi Märkä/wet 2003 Lahti, Kariniemi Märkä/wet 1975 Lahti, Ali-Juhakkala Märkä/wet 1961 Maarianhamina, Lotsbroverket Märkä/wet 1979 Mikkeli, Kenkäveronniemi Märkä/wet 1962 Nurmijärvi, Klaukkala Märkä/wet 2005 Riihimäki Märkä/wet 1963, 2004 Salo Märkä/wet 1982 Tampere, Rahola Märkä/wet 1962 Tampere, Viinikanlahti Märkä/wet 1972, 1982 12

3.2 TEOLLISUUDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMOT Puunjalostusteollisuudessa syntyvien orgaanisten happojen ja muiden veteen liuenneiden orgaanisten yhdisteiden vesistökuormitusta pienennetään anaerobisella käsittelyllä. Puunjalostusteollisuuden anaerobilaitosten läpi virtaa suuret nestemäärät, koska jätevesien kiintoainepitoisuudet ovat pieniä. Elintarviketeollisuudessa syntyvät rasvat ja tärkkelysperäiset jätteet ovat anaerobilaitosten raaka-aineina erittäin hyviä biokaasun tuottajia. Käytetyt reaktorit ovat olleet esim. UASB-tyyppisiä (Upflow Anaerobic Sludge Bed) läpivirtausreaktoreja, joissa orgaanisen aineksen hajottamiseen ja biokaasun muodostumiseen osallistuvat mikrobit elävät ns. granuloissa tai erilaisten keinotekoisten lokeroiden tai levyjen pinnoilla. Mikrobit ottavat tarvitsemansa ravinteet ohivirtaavista jätevesistä. Viipymäajat ovat lyhyitä. Uusimmissa IC- ja IR-reaktoreissa (Internal Circulation, Internal Recirculation) tavoitteena on tehokkaampi mädätysaste ja parempi kaasuntuotto. Metaanipitoisuudet ovat korkeita, jopa 80 %. Teollisuuden anaerobilaitosten kaasun tuotto ja hyödyntäminen vuosilta 1994 2017 on esitetty Kaaviossa 6, vuoden 2017 tuotantotiedot Taulukossa 4 sekä laitokset luetteloituna Taulukossa 5. 3,5 3,0 2,5 hyödynnetty soihtupoltto milj. m 3 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 6. Teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994 2017. Chart 6. Production and utilisation of biogas in industrial wastewater treatment plants in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. 13

Taulukko 4. Teollisuuden jätevedenpuhdistamojen tuotantotietoja vuodelta 2017. Table 4. Biogas data from industrial wastewater treatment plants in Finland in 2017. Biokaasua tuotettu/biogas produced 3,350 mil. m 3 Biokaasua hyödynnetty/biogas utilised 2,586 mil. m 3 Sähköä tuotettu/electricity 3,4 GWh Lämpöä tuotettu/thermal energy 11,1 GWh Mekaanista energiaa tuotettu/mechanical energy GWh Metaanipitoisuus/Methane content 63 75 % Taulukko 5. Suomen biokaasua tuottavat teollisuuden jätevedenpuhdistamot, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi. Table 5. Biogas producing industrial wastewater treatment plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion etc.) and the start of their operation. Puhdistamo Laitostyyppi (mädätys) Toiminnan aloitus Ålandsmejeriet, Jomala Märkä/wet 2010 Stora Enso, Heinola IR (internal recirculation) 2016 Orkla, Haraldsby Märkä/wet 1984, 2016 Apetit Suomi, Säkylä Jätevesireaktori (IC) 2000 14

3.3 MAATILATALOUS Maataloudessa lannan sekä muiden orgaanisten jätteiden ja sivutuotteiden käsittelyssä anaerobinen käsittelytapa on varteenotettava vaihtoehto, mitä puoltavat mm. paraneva hygienia, hajuhaittojen väheneminen ja tuotetun biokaasun kautta saatava taloudellinen hyöty. Biokaasulaitosten rakentaminen maatiloille on vilkastumassa. Kiinnostusta ovat lisänneet parantuva energiaomavaraisuus, mahdollisuus kaasun ajoneuvokäyttöön sekä ympäristönäkökohtien huomioiminen. Maatilatalouteen liittyvää biokaasualan tutkimusta on Suomessa tehty erityisesti Jyväskylän yliopistossa sekä LUKE:n toimipisteissä. Lisäksi esim. Itä-Suomen yliopisto ja Kareliaammattikorkeakoulu tarjoavat tutkimus-, koe- ja koulutuspalveluja eri toimijoille. Maatilamittakaavan biokaasulaitosten tietoja on koottuna esitetty Kaaviossa 7 sekä Taulukoissa 6 ja 7. milj. m 3 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 hyödynnetty soihtupoltto 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 7. Maatiloilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1998 2017. Chart 7. Production and utilisation of biogas in farm-scale reactor plants in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. Taulukko 6. Maatilalaitosten biokaasun tuotantotietoja vuodelta 2017. Table 6. Biogas data from farm-scale reactor plants in Finland in 2017. Biokaasua tuotettu/biogas produced 1,440 mil. m 3 Biokaasua hyödynnetty/biogas utilised 1,439 mil. m 3 Sähköä tuotettu/electricity 1,5 GWh Lämpöä tuotettu/thermal energy 5,5 GWh Mekaanista energiaa tuotettu/mechanical energy 0,2 GWh Metaanipitoisuus/Methane content 53 71 % 15

Taulukko 7. Suomen maatilamittakaavan reaktorilaitokset, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi. Table 7. Farm-scale reactor plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion) and the start of their operation. Maatila Laitostyyppi (mädätys) Toiminnan aloitus Ammattiopisto Haapajärvi Märkä/wet 2009 Ammattiopisto Lappia, Tornio Märkä/wet 2013 Ammattiopisto Livia, Tuorla Märkä/wet 2012 Ammatti-instituutti Suupohja, Kauhajoki Kuiva/dry 2017 Bio Haapavesi Märkä/wet 2014/2015 BioHauki, Mikkeli Haukivuori Kuiva/dry 2017 Emomylly, Huittinen Märkä/wet 2013 Huutola, Suomussalmi Märkä/wet 2012 Junttila, Nivala Märkä/wet 2000 Juntula, Suomussalmi Märkä/wet 2009 Kalmari, Laukaa Märkä/wet + kuiva/dry 1998/2015 Koivunen, Virrat Märkä/wet 2005 Kotimäki, Halsua Märkä/wet 2003 LUKE, Maaninka Märkä/wet 2009 LUKE, Sotkamo (Kainuu) Kuiva/dry 2008/2015 16

3.4 YHTEISMÄDÄTYSLAITOKSET Yhteismädätyslaitosten ryhmään kuuluu joukko (24) reaktorilaitoksia, jotka käsittelevät erilaisia biojätteitä lantojen tai puhdistamolietteiden kanssa. Vanhin laitoksista eli Stormossenin laitos oli valmistuttuaan vuonna 1990 yksi maailman ensimmäisistä biojätteitä yhteismädättävistä biokaasulaitoksista. Vuonna 2017 yhteismädätyslaitoksilla käsiteltiin yhteensä vähintään 215 000 tonnia puhdistamolietettä ja 210 000 tonnia biojätettä. Yhteismädätyslaitosten biokaasun tuotto ja hyödyntäminen vuosilta 1994 2017 on esitetty Kaaviossa 8, vuoden 2017 tuotantotiedot Taulukossa 8 sekä laitokset luetteloituna Taulukossa 9. 70 60 50 hyödynnetty soihtupoltto milj. m 3 40 30 20 10 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 8. Yhteismädätyslaitosten tuottama biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994 2017. Chart 8. Production and utilisation of biogas in co-digestion reactor plants in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. Taulukko 8. Yhteismädätyslaitosten tuotantotietoja vuodelta 2017. Table 8. Biogas data from co-digestion reactor plants in Finland in 2017. Biokaasua tuotettu/biogas produced 61,429 mil. m 3 Biokaasua hyödynnetty/biogas utilised 57,417 mil. m 3 Sähköä tuotettu/electricity 66,8 GWh Lämpöä tuotettu/thermal energy 230,5 GWh Mekaanista energiaa tuotettu/mechanical energy 14,7 GWh Metaanipitoisuus/Methane content 57 69 % 17

Taulukko 9. Suomen yhteismädätyslaitokset, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi. Table 9. Co-digestion reactor plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion) and the start of their operation. Laitos Laitostyyppi (mädätys) Toiminnan aloitus BioKymppi, Kitee Märkä/wet 2009 Biolinja, Uusikaupunki Märkä/wet 2013 Envor Biotech, Forssa Märkä/wet 2010 Gasum Biotehdas, Honkajoki Märkä/wet 2014 Gasum Biotehdas, Huittinen Märkä/wet 2010 Gasum Biotehdas, Kuopio Märkä/wet 2014 Gasum Biotehdas, Oulu Märkä/wet 2015 Gasum Biotehdas, Riihimäki Märkä/wet 2016 Gasum Biotehdas, Turku Märkä/wet 2009 Gasum Biotehdas, Vehmaa Märkä/wet 2005 Haminan Energia, Virolahti Kuiva/dry 2015 Jeppo Biogas, Uusikaarlepyy Märkä/wet 2013 Joutsan Ekokaasu, Joutsa Märkä/wet 2014 Juvan Bioson, Juva Märkä/wet 2011 Kouvolan Vesi Märkä/wet 2011 LABIO, Lahti Kuiva/dry 2014 Laihian kunta Märkä/wet 2005 Lakeuden Etappi, Ilmajoki Märkä/wet 2007 LHJ (ent. Satakierto), Säkylä Märkä/wet 2007 Mustankorkea, Jyväskylä Kuiva/dry 2017 Pohjanmaan Biokaasu, Kokkola Märkä/wet 2012 St1 Renewable Energy, Hämeenlinna Bionolix-prosessi 2013 Stormossen, Koivulahti Märkä/wet 1990/1994 Ämmässuo, Espoo Kuiva/dry 2015 18

4 KAATOPAIKKAPUMPPAAMOT Suomessa viedään kaatopaikoille vuosittain yli 1 milj. tonnia yhdyskuntajätettä ja moninkertainen määrä teollisuusjätettä. Usean vuosikymmenen kuluessa jätteen sisältämä eloperäinen aines hajoaa ja muuttuu biokaasuksi. Muodostuvan biokaasun määräksi suomalaisilla kaatopaikoilla voidaan arvioida olevan noin 200 milj. m 3 vuodessa. Vuoden 2017 lopussa biokaasua kerättiin talteen kaikkiaan 38 kaatopaikalta (Kaavio 9, Taulukot 10 ja 11). Ympäristönsuojelulainsäädännöllä on keskeinen merkitys kaatopaikkojen biokaasuhankkeille. Valtioneuvoston asetusten (Vnp 331/2013 ja 332/2013 koskien kaatopaikkoja ja jätteitä) myötä vuoden 2016 alusta lähtien kaatopaikoille kertyvän biohajoavan aineksen määrä on vähentynyt merkittävästi. Tästä huolimatta kaatopaikat tulevat tuottamaan kaasua vielä pitkän aikaa, minkä vuoksi sen kerääminen on ympäristönsuojelullisesti tärkeää. Myös kansallisessa strategiassa on asetettu tavoitteita ja osoitettu keinoja biohajoavien jätteiden kaatopaikkakäsittelyn vähentämiseksi. Suurilla kaatopaikoilla muodostuvasta biokaasusta merkittävä osa voidaan kerätä talteen pumppaamoilla ja käyttää hyödyksi energiantuotannossa (Kuva 2). Pienillä kaatopaikoilla saattaa olla kannattavinta käsitellä muodostuva biokaasu esim. biologisesti kaatopaikan päällisillä suodatuskerroksilla, jolloin metaanipäästöjä voidaan huomattavasti vähentää. Kaatopaikoilta kerätyn kaasun yleisin hyödyntämistapa reaktorilaitosten tapaan on lämmöntuotanto. Lämpöä tuotettiin kaikkiaan 15 kaatopaikkalaitoksella, lisäksi 6 laitoksella kaasua hyödynnettiin yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa ja 6 laitoksella sähkön tuotannossa. 3 4 6 7 1 2 5 8 (1) Kaasukaivot jätepenkassa/extraction wells in waste bank (2) Imuputkisto/Vacuum pipes (3) Pumppaamo/Pumping station (4) Soihtupoltin/Burner for surplus gas (5) Jakeluputki/Piping for gas supply (6) Kaasuturbiini ja/tai lämpökattila/ Gas turbine and/or boiler (7) Sähköä/Electricity (8) Lämpöä/Thermal energy Kuva 2. Kaatopaikkalaitoksen toimintaperiaate. Fig. 2. Principle idea of landfill gas pumping station. 19

120 hyödynnetty soihtupoltto 100 80 milj. m 3 60 40 20 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 9. Kaatopaikkakaasun tuotanto ja hyödyntäminen vuosina 1994 2017. Chart 9. Production and utilisation of landfill gas in Finland in 1994 2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion. Taulukko 10. Kaatopaikkapumppaamojen tuotantotietoja vuodelta 2017. Table 10. Biogas data from landfill gas pumping stations in Finland in 2017. Biokaasua tuotettu/biogas produced 72,344 mil. m 3 Biokaasua hyödynnetty/biogas utilised 53,028 mil. m 3 Sähköä tuotettu/electricity 64,7 GWh Lämpöä tuotettu/thermal energy 138,1 GWh Mekaanista energiaa tuotettu/mechanical energy GWh Metaanipitoisuus/Methane content 25 64 % 20

Taulukko 11. Suomen kaatopaikkapumppaamot ja niiden toiminnan aloitusvuosi. Table 11. Landfill gas pumping stations in Finland and the start of their operation. Kaatopaikkapumppaamo Toiminnan aloitus Anjalankoski, Keltakangas 2004 Anjalankoski, Myllykoski Paper, Sulento 2003, ei käytössä Espoo, Mankkaa 1997/2010 Espoo, Ämmässuo 1996/2004 Helsinki, Vuosaari 1990 Hyvinkää ja Riihimäki, Kapula 1994 Hämeenlinna, Karanoja 2001 Iisalmi, Peltomäki 2002 Imatra, Kurkisuo 2004 Joensuu, Kontiosuo 2000 Jyväskylä, Mustankorkea 2001 Järvenpää, Puolmatka 2002 Kajaani, Majasaarenkangas 2002 Kajaani, UPM 2007 Kerava, Savio 1999, ei käytössä Koivulahti, Stormossen 2011 Kotka, Heinsuo 2005, ei käytössä Kouvola, Keltakangas 2 2011 Kouvola, Sammalsuo 2001 Kuopio, Heinälamminrinne 2003 Kuopio, Silmäsuo 2003 Kuusamo, Ouluntie 2009 Köyliö, Hallavaara 2015 Lahti, Kujala 2001 Lappeenranta, Toikansuo 1998 Lohja, Munkkaa 2000 Mikkeli, Metsä-Sairila 2002 Nokia, Koukkujärvi 2001 Oulu, Rusko 1997/2003 Pori, Hangassuo 2000 Porvoo, Domargård 1996 Raisio, Isosuo 2002 Rauma, Hevossuo 2009 Rovaniemi, Mäntyvaara 2002 Salo, Korvenmäki 2009 Savonlinna, Kaakkolampi 2008 Simpele, Metsä Board, Konkamäki 2001 Tampere, Tarastenjärvi 1997/2016 Turku, Topinoja 2002 Uusikaupunki, Munaistenmetsä 2002 Vaasa, Suvilahti 2004 Vantaa, Seutula 1993 Ylivieska, Vestianväylä 2010 21

5 BIOKAASUN LIIKENNEKÄYTTÖ SUOMESSA VUONNA 2017 Ari Lampinen 5.1 JOHDANTO Tämä luku muodostaa järjestyksessään kahdeksannen Suomen liikennebiokaasusektorin kehitystä ja tilaa kartoittavan tilastollisen vuosiraportin. Vuoden 2010 tilastot sisältävän Biokaasulaitosrekisterin n:o 14 osana julkaistusta ensimmäisestä vuosiraportista (Lampinen 2011) lähtien mukaan on sisällytetty myös aiempien vuosien kulutustilastot koko siltä ajalta, jolloin biokaasua on ajoneuvoissa Suomessa käytetty eli vuodesta 1941 alkaen. Sekä vuosien 1941 1946 että vuosien 2002 2010 tilastot koottiin ensimmäisen vuosiraportin työn osana ja historialliset 1940-luvun tilastot julkaistiin myöhemmin erikseen laajempana arkistotutkimuksena (Lampinen 2012). Liikennebiokaasun kokonaiskulutuksen lisäksi vuosiraportit sisältävät muita tietoja laajuudeltaan ja teemoiltaan varsin paljon toisistaan poikkeavasti. Edellisestä pidennetystä katsauksesta on kulunut neljä vuotta, joten vuonna 2017 koetun liikennebiokaasusektorin poikkeuksellisen suuren kasvun seurauksena tuli aiheelliseksi julkaista tämä 8. raportti laajennettuna. Liikennekäytön tilastointi perustuu pääosin muusta laitosrekisterin tiedonkeruusta erillisiin kyselyihin ja tietojen tarkistuksiin liikennebiokaasun tuottajille ja myyjille. Tämä johtuu siitä, että vain pieni osa liikennebiokaasusta tankataan tuotantolaitoksien yhteydessä olevilla tankkausasemilla, joista tietoja kerätään rekisterin yleiskyselyllä. Jalostettu biokaasu on tuote, jota tuotantolaitosten operaattorit myyvät tukkuna muille yrityksille kuljetettuna joko verkossa tai maanteitse, joko erikseen tai sekoitettuna muualta tulevan uusiutuvan tai fossiilisen metaanin kanssa. On siten tarpeen seurata biokaasun reittiä tuotantopaikalta erilaisten siirtokanavien kautta tankkausasemille, joiden operaattoreista osa ei ole mukana biokaasun tuotannossa. Kyselyissä saadaan operaattoreilta tiedot teollisuuden käyttämissä yksiköissä (MWh, Nm 3 ym.) ja niillä myös tulokset on aiemmissa vuosiraporteissa ilmoitettu. Tässä raportissa siirrytään pääsääntöisesti virallisissa tilastoissa käytettyihin SIyksiköihin, joten suurin osa energia-arvoista ilmoitetaan terajouleina (TJ). Kuitenkin tärkein tulos, Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutus, ilmoitetaan myös teollisuuden yksiköillä (GWh). Vaikka pääasia on vuoden 2017 tilastot, julkaisun kirjoittamisen ajoittuminen kesäkuuhun tarkoittaa, että käytettävissä on joitakin tietoja markkinoiden kehittymisestä myös vuoden 2018 alussa. Osa niistä on katsottu maininnan arvoiseksi tarkoituksena luoda hieman siltaa seuraavaan tilastojulkaisuun. 22

5.2 TUTKIMUKSEN RAJAUKSET Tässä tutkimuksessa aiempien vuosiraporttien tavoin liikennekäytön tarkastelu on rajattu ajoneuvojen polttoainekäyttöön. Se tarkoittaa, että verkko- ja putkiliikenne sekä sähköajoneuvot eivät ole mukana. Biokaasuperäinen sähköinen liikenne on aina ollut marginaalista biokaasun ajoneuvopolttoainekäyttöön verrattuna sekä Suomessa että globaalisti. Tämä tilanne tulee säilymään pitkälläkin tähtäimellä olettaen, että YK-lähtöinen globaali kestävän kehityksen eteneminen jatkuu. Sekä resurssitehokkuuden että liikennesektorin ympäristövaikutusten kehityksen kannalta on tämän valinnan suhteen päädytty jo vuosikymmeniä sitten oikealle polulle. Biokaasun käyttö putkisiirron energianlähteenä on nykyisin vähäistä ajoneuvopolttoainekäyttöön verrattuna, mutta niin ei aina ole ollut. Vuosina 1947 2001 se oli ainut biokaasun liikennekäytön teknologia Suomessa. Otsikosta huolimatta tutkimusta ei ole rajattu biokaasun (BG) liikennekäyttöön, vaan kohteena näissä vuosiraporteissa on aina ollut koko uusiutuvan metaanin liikennekäytön kenttä. Suomen vuonna 1941 alkaneen UE-metaanin liikennekäytön koko historian ajan reaktoribiokaasu on ollut ainut hyödynnetty UE-metaanilaji, mutta globaalisti liikennepolttoaineena käytetään kaikkia muitakin UE-metaanilajeja (Kuva 3). On odotettavissa, että muiden UE-metaanilajien teknologiaa tulevaisuudessa siirtyy Suomeenkin, joten kehityksen seuranta kuuluu tutkimuskenttään. Suomessa kaatopaikkakaasua ei hyödynnetä liikennepolttoaineena, vaan ainoastaan lämmön ja sähkön tuotantoon, mutta globaalisti sitä kulutetaan liikenteessä enemmän kuin reaktorikaasua. Puuperäisen synteettisen biokaasun tankkausaseman sisältävä demonstraatiolaitos on rakenteilla, joten vuoden 2018 aikana odotetaan SBG:n käytön alkavan Suomessa. Se on suhteellisen uutta teknologiaa koko Euroopassa, sillä ensimmäinen laitos käynnistyi vuonna 2009. Biometaanin tuotantopotentiaalista SBG:n osuus on paljon suurempi kuin BG:n, mutta biometaanin osuus UE-metaanin kokonaispotentiaalista on marginaalinen. Aurinko- ja tuulimetaani ovat resurssipohjaltaan dominoivia UE-metaanilajeja. Ne ovat olleet kaupallisessa liikennekäytössä Euroopassa vuodesta 2013 alkaen, mutta Suomeen näitä teknologioita ei vielä ole siirtynyt. Kuva 3. Uusiutuvien metaanipolttoaineiden lajit. Fig. 3. Types of renewable methane fuels. 23

Fossiilisten metaanilajien tilastointi ei sisälly Biokaasulaitosrekistereihin. Joitakin huomioita on aiemmissa vuosiraporteissa esitetty koskien biokaasun ja maakaasun osuuksia metaanin liikennekäytön kokonaiskulutuksessa. Tässä vuosiraportissa fossiilista metaania joudutaan käsittelemään tilanteen merkittävän muutoksen vuoksi: yksi yritys ryhtyi myymään sitä biokaasuna. Tämä liiketoiminta alkoi jo vuoden 2016 lopulla, mutta vasta vuonna 2017 se nousi määrällisesti merkittäväksi. Taustalla on Suomen markkinatilanteen muutos syksyllä 2016 Porin LNG-terminaalin avauduttua. Sitä ennen maakaasu oli Suomen markkinoiden ainut fossiilinen metaanilaji, mutta LNG-terminaalin rakentamisen seurauksena Suomen markkinat avautuivat muillekin fossiilimetaanilajeille (Kuva 4). Yksi yritys aloitti LNG-terminaalin kautta tulleiden fossiilimetaanilajien ajoneuvopolttoainemyynnin vuoden 2016 lopulla sekä fossiilisena että uusiutuvana metaanina. Koska se ei ole uusiutuvaa metaania, se joudutaan tilastollisesti poistamaan kyseisen yrityksen ilmoittamista tankkausmääristä. Kuva 4. Fossiilisten metaanipolttoaineiden lajit. Fig. 4. Types of fossil methane fuels. 5.3 YHTEENVETO VUODEN 2017 KOHOKOHDISTA Vuonna 2017 biokaasua käytettiin liikennepolttoaineena 30,2 ± 0,8 GWh eli 109 ± 3 TJ. Se merkitsee noin 41 % kasvua edellisvuoteen verrattuna. Absoluuttinen vuosikasvu 32 TJ on korkein Suomen vuonna 1941 alkaneen liikennebiokaasun käytön historian aikana (Kaavio 10). Se johti 100 terajoulen rajan ylitykseen ensimmäistä kertaa. Vuoden 2017 kasvu johtui monista syistä. Kuitenkin yksi syy on tarpeen erityisesti nostaa esiin kaikkia muita tärkeämpänä, koska sen osuus oli yli puolet koko kasvusta. Kyse on biokaasun hyödyntämisen lisääntymisestä raskaiden ajoneuvojen polttoaineena kunnallispoliittisten päätösten seurauksena. Biokaasu otettiin vuonna 2017 käyttöön kaupunkibusseissa Vaasassa ja jäteautoissa Jyväskylässä (Kuva 5). Molemmissa kaupungeissa tämä yhdistettiin paikallisen kunnallista biojäteresurssia hyödyntävän liikennebiokaasutuotannon käynnistämisen kanssa. Siihen sisältyi myös kunnallisten jäteyhtiöiden liiketoiminta-alueen laajentaminen liikennebiokaasun tuotantoon ja myyntiin, kunnalliset ajoneuvohankinnat, kunnalliset liikennöintikilpailutukset sekä julkisten tankkauspaikkojen avaaminen palvelemaan sekä 24

120 Liikenteen loppuenergia [TJ] 100 80 60 40 20 0 1941 1942 1943 1944 1945 1946 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kaavio 10. Biokaasun liikennekäyttö Suomessa 1941-2017. Tiedot vuosilta 1941-1946 ovat arkistotutkimuksesta (Lampinen 2012), vuosilta 2002-2016 kyselytutkimuksista (Lampinen 2017) ja vuodelta 2017 tästä tutkimuksesta. Chart 10. Traffic use of biogas [TJ] in Finland in 1941 2017. Data 1941 1946 from archival research (Lampinen 2012), data 2002 2016 from surveys (Lampinen 2017) and data 2017 from this study. kuntalaisia että vierailevia biokaasuajoneuvojen omistajia. Lisäksi Vaasaan rakennettiin bussivarikon yksityinen tankkausasema. Alan liiketoimintaan osallistuvien yritysten määrä kasvoi selvästi, mistä näkyvin osoitus oli julkisten biokaasuasemien operaattoreiden määrän kaksinkertaistuminen 7:stä 14:ään. Suomen julkisten biokaasuasemien verkko kasvoi vuonna Kuva 5. Vuonna 2017 biokaasu otettiin käyttöön uusien kunnallisten tuotantolaitosten kaasua hyödyntäen Vaasan kaupunkibusseissa (a) ja Jyväskylän jäteautoissa (b). Ari Lampinen Fig. 5. In 2017 locally produced biogas was taken into use in city buses in Vaasa (a) and in waste trucks in Jyväskylä (b). Ari Lampinen 25

2017 kymmenellä uudella asemalla 24:stä 34:ään. Muutos on hyvin suuri verrattuna vuosiin 2015 ja 2016, jolloin ainuttakaan uutta asemaa ei saatu lisättyä vuonna 2014 saavutettuun 24 aseman verkostoon. Tankkausverkon maantieteellinen kattavuus kasvoi suhteessa vielä enemmän. Vuoden 2017 aikana julkisia biokaasuasemia sisältävien alueiden määrä kaksinkertaistui kolmesta kuuteen, kun Itä-Suomen (Kuva 7), Lounais-Suomen ja Pohjois-Suomen (Kuva 6) ensimmäiset asemat avattiin. Siten enää kahdelta alueelta (Lappi ja Ahvenanmaa) biokaasuasemat puuttuvat. Suurten yksityisten raskaan liikenteen tankkausasemien määrä kaksinkertaistui, kun Vaasan bussivarikon asema avattiin. Se on Suomen ensimmäinen suuri raskaan liikenteen hidastankkausasema. Erityisen suuri kasvu (170 %) koettiin fysikaalisen biokaasun osuudessa. Se kertoo kehityksen painopisteen siirtymisestä kaasuverkon alueelta (joka kattaa vain muutaman prosentin Suomen pinta-alasta) kaasuverkon ulkopuoliselle alueelle. Tämä on välttämätöntä koko maan kattavan biokaasuliikkuvuuden mahdollistamiseksi ja kansainvälisen biokaasuliikkuvuuden kehittämiseksi. EU:n puhtaiden liikenteen käyttövoimien infrastruktuuridirektiivi (2014/94/EU) edellyttää koko EU:n kattavan metaaniliikkuvuuden mahdollistamista kaikissa jäsenmaissa sekä kansainvälisessä liikenteessä EU:n alueella. Erityisen suuri harppaus koettiin vuonna 2017 Oulun biokaasuaseman avaamisen seurauksena (Kuva 6). Pohjoisen Suomen biokaasuliikenteen mahdollistamisen lisäksi se liitti Suomen biokaasuverkon Ruotsin verkkoon ja sitä kautta koko Länsi-Euroopan verkkoon. Ennen sitä hyvin harvojen automallien biokaasutoimintamatka riitti ajoon Suomesta Ruotsin lähimmälle biokaasuasemalle ilman bensiinin käyttöä, mutta Oulun aseman ansiosta kaikkien tehdasvalmisteisten biokaasuautojen toimintamatka riittää. Ruotsiin, Norjaan, Keski-Eurooppaan ja Etelä-Eurooppaan voi siis nykyään ajaa biokaasulla ilman bensiinin käytön tarvetta. Kaasuverkon ulkopuolisen asemaverkon rakentamisessa uudet tuotantopaikat ja niiden yhteydessä olevat tankkausasemat eivät riitä, vaan tarvitaan myös asemia, joihin kaasu kuljetetaan maanteitse. Vuonna 2017 otettiin käyttöön yksityisiä tytärasemia ja myös Suomen ensimmäiset julkiset tytärasemat, joihin biokaasu kulje- Kuva 6. Vuonna 2017 Oulussa avattu biokaasuasema yhdisti Suomen biokaasuasemaverkon Ruotsin verkkoon ja sitä kautta koko Länsi-Euroopan asemaverkkoon. Ari Lampinen Fig. 6. Biogas station opened in 2017 in Oulu connected Finnish biogas station network with the Swedish, and therefore, the whole Western European biogas station network. Ari Lampinen 26

tetaan kuorma-autoilla CBG-konteissa konttien täyttöä varten rakennetuilta emoasemilta. Esimerkiksi Itä-Suomen alueen ensimmäinen julkinen CBG100-asema Haukivuoressa sisältää emoaseman (Kuva 7a), jossa CBG-kontteja täytetään kuljetettavaksi kuorma-autoilla Itä-Suomen toiselle julkiselle CBG100-asemalle Mikkelissä (Kuva 7b). Myös kaasun huoltovarmuuden saavuttamisen kannalta konttikaasu tarjoaa merkittävän vaihtoehdon. Erityisesti busseja, jäteautoja tai muita monofuel-biokaasuautoja operoitaessa täytyy varmistaa, että vaihtoehtoisia biokaasun lähteitä on saatavissa. Esimerkiksi Jyväskylän jätekeskuksen tankkausasemalle, jossa jäteautot tankkaavat (Kuva 5b), rakennettiin oman biokaasun lisäksi myös maanteitse tuodun konttikaasun käyttömahdollisuus. Kuva 7. Itä-Suomen alueen ensimmäiset biokaasuasemat: a) Haukivuoren tankkaus- ja emoasema, b) Mikkelin tytärasema. Ari Lampinen Fig. 7. First biogas stations in Eastern Finland: a) Filling station and mother station in Haukivuori, b) Daughter station in Mikkeli. Ari Lampinen Vuonna 2016 tapahtuneen kulutuksen notkahduksen aiheutti Helsingin kaupunkiliikenteen biokaasubussien määrän merkittävä vähentyminen. Tämä ilmiö jatkui vuonna 2017, mutta kasvu muualla oli selvästi Helsingin vähenemää suurempi. Tulevissa vuoden 2018 tilastoissa muun Suomen kasvu ei enää välttämättä riitä, koska Helsingin busseissa lopetettiin biokaasun käyttö kokonaan vuoden 2017 lopussa. Lisätietoja Suomen biokaasubussikannan kehityksestä on saatavissa luvun 6 erityisraportista. 5.4 UUSIUTUVAN METAANIN KULUTUS AJONEUVOPOLT- TOAINEENA Vuoden 2017 tilastot sekä muutokset vuoteen 2016 verrattuna on koottu taulukkoon 12. Liikennebiokaasun kulutus (30,2 ± 0,8 GWh eli 109 ± 3 TJ) tarkoittaa ajoneuvoihin tankattua määrää eli liikenteen loppuenergian kulutusta. Se ei sisällä häviöitä biokaasun elinkaaressa ennen sen päätymistä ajoneuvon polttoainetankkiin. Pääasiassa erilliskyselyin, mutta osaksi laitosrekisterin yleiskyselyn kautta, ajoneuvoihin tankattu määrä saatiin kaikilta operaattoreilta eli vastausprosentti oli 100 %. Kyselyt lähetettiin vuoden 2017 aikana toiminnassa olleiden 34 julkisen tankkausaseman ja 7 yksityisen tankkausaseman operaattoreille. Yksityisistä asemista tiedot kysyttiin 27

kaikista nopeatankkausasemista sekä suurista hidastankkausasemista. Taulukossa 12 mainitut suuret yksityiset asemat tarkoittavat bussivarikoiden tankkausasemia. Kotitankkausasemien eli pienten hidastankkausasemien osuus on marginaalinen. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 41 % ja absoluuttinen kasvu (32 TJ) oli historian suurin (Kaavio 10). Taulukko 12. Liikennebiokaasun tuotannon ja kulutuksen tilastot vuodelta 2017 sekä muutos edellisvuodesta. Table 12. Traffic biogas production and consumption statistics in 2017 and changes from 2016. Liikennebiokaasutilastot/ Traffic biogas (biogas consumed as vehicle fuel) statistics 2017 Muutos (2016) Biokaasun kulutus ajoneuvopolttoaineena/biogas consumption as transportation fuel 109 TJ +41 % UE-metaanin kulutus ajoneuvopolttoaineena/res-t methane consumption 109 TJ +41 % Reaktoribiokaasun osuus/share of reactor biogas 100 % - Jalostetun biokaasun osuus/share of upgraded biogas 100 % - Puhdistetun biokaasun osuus/share of purified biogas 0 - Kotimaisen tuotannon osuus/share of domestic production 100 % - Maantieliikenteen ja liikkuvien työkoneiden osuus/share of road transport 100 % - Fysikaalisen biokaasun osuus/share of physical biogas 27 % +170 % Julkisten CBG-asemien lukumäärä/amount of public CBG stations 34 +10 CBG-asemien osuus julkisista CMG-asemista/Share of CBG stations of public CMG stations 92 % 0,5 % Suurten yksityisten CBG-asemien lukumäärä/amount of large private CBG stations 2 +1 LBG-asemien lukumäärä/amount of LBG stations 0 - CBG-emoasemien lukumäärä/amount of CBG mother stations 4 +3 Liikennebiokaasun tuotantolaitosten lukumäärä/amount of traffic biogas production plants 17 +6 Liikennebiokaasun tuotantokapasiteetti/traffic biogas production capacity 31 MWp +23 % Liikenteen osuus biokaasun kulutuksesta/share of transportation of biogas consumption 4,2 % +26 % Vuonna 2017 kuten koko Suomen historian ajan kaikki liikenteessä käytetty uusiutuva metaani (Kuva 3) oli kotimaisista reaktoribiokaasulaitoksista peräisin olevaa liikennebiokaasua ja kaikki kulutettiin tieliikenteen ja maastoliikenteen ajoneuvoissa (liikkuvat työkoneet mukaan luettuna) paineistettuna (CBG). Nesteytettyä biokaasua (LBG) ei koskaan ole Suomen liikenteessä käytetty. Koko historian ajan vuoteen 2016 asti kaikki liikennebiokaasu kulutettiin 100 %:na (CBG100). Vuonna 2017 markkinoille tulivat sekä julkisten että yksityisten asemien joukossa ensimmäiset sekoiteasemat, joilta tankattava kaasu on uusiutuvan ja fossiilisen metaanin sekoitusta. Kaikki ajoneuvopolttoaineena käytetty biokaasu oli vuonna 2017 jalostettua, kuten tilanne on ollut vuodesta 2010 alkaen. Jalostamoista osa on sellaisia, joiden tuotanto käytetään yksinomaan liikenteessä ja osan tuotantoa käytetään useammissa tarkoituksissa. Kaikkien Suomen jalostamoiden tuotannosta vähintään osa kulutetaan liikennepolttoaineena. Kuitenkin valtaosa koko maan jalostetun biokaasun 28

tuotannosta kulutetaan lämmitykseen. Vaikka 140-oktaanisen moottoripolttoaineen käyttöä lämmitykseen ei mm. resurssitehokkuuden, ympäristönsuojelun ja teknologisen kehityksen näkökulmasta voi suositella, se kertoo suuresta ilman uusien laitosinvestointien tarpeita nopeasti käyttöön saatavissa olevasta liikennebiokaasumäärästä, mikäli sen kysynnässä tapahtuisi nopeita hyppäyksiä. Koska biokaasun arvo liikennepolttoaineena on paljon korkeampi kuin lämmityspolttoaineena, yritystaloudelliset näkökulmat johtavat siirtymiseen liikennepolttoaineen eduksi markkinoiden kysynnän kasvaessa. Ajoneuvoissa kulutettu biokaasu oli kokonaan fysikaalista biokaasua vuosina 1941-2010. Fysikaalinen biokaasu tarkoittaa metaanipolttoainetta, jota ei ole kuljetuksen aikana sekoitettu maakaasun tai muiden fossiilisten metaanilajien kanssa. Biokaasun siirto Suomen kaasuverkon kautta maakaasuun sekoitettuna alkoi vuonna 2011, mutta vielä kyseisenä vuonna fysikaalisen biokaasun osuus oli yli 50 %. Sen jälkeen fysikaalisen biokaasun osuus laski usean vuoden ajan, mutta viime vuosina tilanne on muuttunut siten, että fysikaalisen biokaasun osuus on hiljalleen lähtenyt kasvuun. Vuonna 2017 kasvu ei enää ollut vähäinen: fysikaalisen biokaasun osuus kasvoi peräti 170 %. Se on kasvanut takaisin varsin alhaalla käyneestä osuudesta merkittävään rooliin. Sen 27 % osuus merkitsee huomion kasvamista Suomen kaasuverkon alueen ulkopuoliseen kehitykseen. Monen vuoden ajan biokaasuasemien verkosto laajeni lähinnä vain kaasuverkon alueella, mutta vuonna 2017 valtaosa kasvusta tapahtui kaasuverkon ulkopuolella. Tämä on välttämätöntä koko Suomen kattavan biokaasuliikkuvuuden mahdollistamisessa, koska kaasuverkon alue kattaa vain muutaman prosentin Suomen pinta-alasta. Liikennebiokaasua tuotettiin sekä kunnallisten, maatilojen että teollisuuden jäteveden ja kiinteän biojätteen mädättämöiden yhteydessä biokaasujalostamoissa. Tuotantolaitosten lukumäärä kasvoi vuonna 2017 kuudella ja tuotantokapasiteetti kasvoi 23 %. Tuotantokapasiteetti 31 MWp tarkoittaa, että teoreettisesti voitaisiin tuottaa 1000 TJ liikennebiokaasua vuodessa, mutta käytännössä kaikki laitokset eivät koko ajan voi toimia täydellä teholla, ja jalostamoissa on valmiina reserviä biokaasulaitosten laajentamisen varalle. Vuonna 2017 käyttöön saatiin ensimmäinen amiinipesujalostamo, joten jalostusteknologioiden määrä kasvoi 3:sta 4:ään. Myös vesipesuun ja fysikaaliseen adsorptioon perustuvien jalostamoiden määrä kasvoi, mutta kalvoerotukseen perustuvien jalostamoiden määrä ei muuttunut. Lähes joka vuosi koko historian ajan kaikki liikennebiokaasu on ollut jäteperäistä. Vuonna 2017 energiakasveja käytettiin, mutta marginaalisella osuudella. Kaikki liikennebiokaasun tuotantolaitokset yhtä lukuun ottamatta on rakennettu kokonaan tai pääosin jäteperäisten resurssien hyödyntämistä varten, mutta energiakasvien käyttö lisäsyötteenä on teknisesti mahdollista useimmissa niistä. Sekä julkisten että yksityisten asemien kautta tankattu määrä on merkittävä, mutta julkisilta asemilta on tankattu vuosittain enemmän kuin yksityisiltä alkaen vuodesta 2004, jolloin Suomen ensimmäinen julkinen biokaasuasema avattiin Laukaassa. Sitä ennen, vuosina 1941-2003, Suomessa oli vain yksityisiä biokaasuasemia. Yksityiset asemat olisivat voineet, ja voivat tulevaisuudessa, nousta tankkausmäärällä mitattuna julkisia asemia merkittävämmäksi, koska niihin sisältyy suuria raskaan liikenteen asemia. Vuonna 2017 sellaisia oli Suomessa kaksi, joista molemmat sijaitsivat kaupunkibussien varikoilla. Nämä asemat ovat tankkausmäärältään hyvin paljon julkisia asemia suurempia, mutta eivät kuitenkaan yhdessäkään ylittäneet julkisten asemien yhteenlaskettua tankkausmäärää. 29

5.5 TANKKAUSASEMAVERKON KEHITYS Suomen julkisten biokaasuasemien verkko kasvoi vuonna 2017 kymmenellä uudella asemalla 24:stä 34:ään ja verkon maantieteellinen kattavuus parani merkittävästi (Kuva 8). Sen ansiosta Suomessa lähestyttiin suurella askeleella EU:n vuonna 2014 julkaiseman puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiivin (2014/94/EU) asettamaa velvoitetta korkeintaan 150 km etäisyydestä julkisten CMG-asemien välillä kaikissa jäsenmaissa. Direktiivi edellyttää koko EU:n laajuisen metaaniliikkuvuuden mahdollistamista, mutta ei vaadi uusiutuvan metaanin saatavuutta. Siksi myös fossiili- Kuva 8. Suomen 33 julkisen CBG100-tankkausaseman (CBG-merkki) ja 1 julkisen CBGxxaseman (CMG-merkki) sijainnit vuoden 2017 lopussa (Lampinen 2018). Fig. 8. Map of 33 public CBG100 stations (CBG sign) and 1 public CBGxx station (CMG sign) at the end of 2017 (Lampinen 2018). 30

sen metaanin asemat (CNG-asemat) osallistuvat velvoitteen toteutukseen. Vuoden 2017 lopussa julkisia CMG-asemia oli 37, joista 34 oli CBG-asemia. Julkisten CMGasemien määrä kasvoi 11:llä. Vuonna 2017 otettiin käyttöön ensimmäinen julkinen sekoiteasema (CBGxx), joten CBG-asemien lukumäärä ei enää ole sama kuin CBG100-asemien lukumäärä. Nämä asematyypit on eritelty kuvassa 8 erilaisilla liikennemerkeillä. Muiden direktiivien, kuten UE-direktiivi ja polttoaineiden laatudirektiivi, kautta tulee velvoite uusiutuvan energian saatavuudesta myös metaaniasemilla, mutta ne eivät tuo määrällisiä velvoitteita CBG-asemien lukumäärälle tai niiden osuudelle CMG-asemista. Vuoden 2017 lopussa CBG-asemien osuus julkisista CMG-asemista oli 92 %. Osuus on sama kuin vuonna 2016 eli CMG-asemien kokonaismäärä kasvoi suhteellisesti yhtä paljon kuin CBG-asemien määrä. Direktiivi asettaa erikseen velvoitteita raskaan liikenteen LMG-asemille. Julkisia tai yksityisiä LBG-asemia ei koskaan ole Suomessa ollut. Taulukkoon 13 on koottu yhteenveto Suomen julkisen biokaasuasemaverkon tilanteesta ja vuoden 2017 aikana toteutuneesta kehityksestä. Taulukko 13. Suomen julkisen biokaasuasemaverkon tilanne ja vuoden 2017 aikana tapahtunut kehitys. Table 13. Status at the end of 2017 and development during 2017 of the public biogas station network in Finland. Kehitysindikaattori/Development indicator 2017 Muutos (2016) Julkisia CBG-asemia/Public CBG stations 34 +10 Julkisia CBG100-asemia/Public CBG100 stations 33 +9 Julkisia LBG-asemia/Public LBG stations 0 - Julkisten CBG-asemien operaattoreita/public CBG station operators 14 +7 Alueita, joissa julkisia CBG100-asemia/Regions with public CBG100 stations 6/8 +3 Maakuntia, joissa julkisia CBG100-asemia/Provinces with public CBG100 stations 12/19 +4 Kaupunkialueita, joissa julkisia CBG-asemia/Urban areas with public CBG stations 19/37 +6 Asematiheystavoitteen saavuttaneita maakuntia/provinces meeting station density target 6/19 +3 Maakuntia, joissa 150 km tavoite toteutunut/provinces meeting 150 km target 9/19 +3 Maakuntia, joissa asemia kaikilla kaupunkialueilla/provinces with stations in all urban areas 5/19 +2 Julkisia CBG-asemia kaupunkialueilla/public CBG stations in urban areas 27 +8 CBG-kaupunkialueiden väkiluku/population of urban areas with CBG stations 2,6 M +28 % - Sen osuus Suomen väkiluvusta/its share of national population 47 % +28 % TOP10-kaupunkeja, joissa julkisia CBG-asemia/TOP10 largest cities with CBG stations 8 +4 TOP20-kaupunkeja, joissa julkisia CBG-asemia/TOP20 largest cities with CBG stations 13 +6 Kaupunkialueiden ulkopuolisia kuntia, joissa julkisia CBG-asemia/Municipalities outside of urban areas with public CBG stations Julkisia CBG-asemia kaupunkialueiden ulkopuolella/cbg stations outside of urban areas 4/244 +1 7 +2 Valtateitä, joilla julkisia CBG-asemia/Highways with CBG stations 26/34 +6 Kantateitä, joilla julkisia CBG-asemia/Other main roads with CBG stations 12/43 +4 Julkisia CBG-asemia valtateiden varrella/cbg stations along highways 29 +8 Valtateitä, joissa 150 km vaatimus toteutettu/highways meeting the 150 km requirement 12/34 +1 31

Alueellisen kattavuuden kehityksen kannalta tärkeintä oli Itä-Suomen (Etelä-Savon maakunta), Lounais-Suomen (Satakunnan maakunta) ja Pohjois-Suomen (Pohjois- Pohjanmaan maakunta) alueiden ensimmäisten julkisten asemien avautuminen. Julkisten CBG-asemien verkko laajeni kolmelta kuudelle alueelle, joten enää kahdella alueella (Lappi ja Ahvenanmaa) toteutus on kokonaan käynnistämättä. Myös Etelä- Pohjanmaalla avattiin ensimmäinen julkinen asema, joten yhteensä 4 maakuntaa sai ensimmäisen asemansa (Taulukko 14). Julkinen CBG-asemaverkko laajeni 8:sta 12 maakuntaan, mutta 7 maakunnan alueelta ei edelleenkään julkisia CBG-asemia löydy. Kuvan 9b kartalla on väritetty vihreällä 12 maakuntaa, joiden alueella on julkisia CBG100-asemia. Tumman vihreällä on väritetty 9 maakuntaa, joiden alueella etäisyys lähimpään julkiseen CBG-asemaan on korkeintaan 150 km. Se ei ole seurausta pelkästään kyseisten maakuntien alueella olevista asemista, vaan johtuu osittain naapurimaakuntien asemista. Vaalean vihreällä on väritetty 3 muuta maakuntaa, joista löytyy julkisia CBG100-asemia. Kartalla punaisella väritetyssä maakunnassa ei ole julkisia CBG-asemia, mutta on julkinen CNG-asema. Mustalla väritetyistä 6 Kuva 9. Suomen CBG-asemaverkon kunnallisen (a) ja maakunnallisen (b) kattavuuden tilanne vuoden 2017 lopussa ( MML 2017). Fig. 9. Municipal (a) and provincial (b) coverage of the public CBG network at the end of 2017 ( MML 2017). 32

maakunnasta julkiset CMG-asemat puuttuvat, mutta yhdessä niistä löytyy yksityinen CBG100-asema. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut Suomen asematiheystavoitteeksi 55 asemaa eli yksi julkinen CMG-asema 100.000 asukasta kohti vuonna 2020. Sen saavuttaneiden maakuntien määrä kaksinkertaistui vuonna 2017 kolmesta kuuteen. Taulukko 14. Maakunnallinen kehitys: 12 maakunnassa Suomen 19 maakunnasta löytyy julkisia CBG-asemia. Table 14. Provincial development: public CBG stations are located in 12 of 19 provinces. Maakunta/ Province Tuotannon aloitus/start of production 1. julkinen asema/1st public station Julkisia asemia/ Public stations Asemia kaikilla kaupunkialueilla/ Public stations in all urban areas Asematiheystavoite toteutunut/meets station density target 150 km tavoite toteutunut/ Meets 150 km target Keski-Suomi 2002 Laukaa 2004 Laukaa 3 2017 2017 Kymenlaakso 2011 Kouvola 2011 Kouvola 3 2013 2011 2011 Uusimaa 2012 Espoo 2011 Helsinki 12 2013 2011 Pohjois-Pohjanmaa 2012 Haapajärvi 2017 Oulu 1 Kanta-Häme 2013 Forssa 2011 Riihimäki 3 2017 2013 2011 Päijät-Häme 2014 Lahti 2011 Lahti 1 2011 Pohjanmaa 2014 Jepua 2014 Jepua 2 2017 2017 Etelä-Savo 2017 Haukivuori 2017 Mikkeli 2 2017 Etelä-Pohjanmaa 2017 Kauhajoki 2017 Kauhajoki 1 2017 Etelä-Karjala 2011 Lappeenranta 2 2012 2012 2012 Pirkanmaa 2011 Tampere 3 2011 Satakunta 2017 Pori 1 2017 YHTEENSÄ 9/19 12/19 34 5/19 6/19 9/19 Puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiivi edellyttää julkisia CMG-asemia kaupunkialueille, joten niiden kehitys on tärkeä seurantakohde. Suomen 37 kaupunkialueesta 20 sisälsi vuoden 2017 lopussa julkisia CMG-asemia ja niistä 19 vähintään yhden julkisen CBG-aseman. Kuudella kaupunkialueella (Vaasa, Hämeenlinna, Pori, Jyväskylä, Oulu ja Mikkeli) avattiin ensimmäinen CBG-asema vuonna 2017. Taulukossa 15 on lueteltu julkisia CBG-asemia sisältävien kaupunkialueiden kehitys ensisijaisesti tuotannon aloituksen ja toissijaisesti 1. aseman käyttöönoton järjestyksessä. Kaupunkialueen nimen jälkeen suluissa oleva numero tarkoittaa väkiluvun mukaista järjestystä. Kymmenestä suurimmasta kaupunkialueesta biokaasuasemat edelleen puuttuvat Turusta (3), Kuopiosta (7) ja Joensuusta (10). Tuotannon aloitus tarkoittaa kaupunkialueilla, niiden keskuskunnissa tai keskuskuntiin integroituja naapurikunnissa sijaitsevia liikennebiokaasun tuotantolaitoksia. 33

Taulukko 15. Kaupunkialueiden kehitys: julkisia CBG-asemia löytyy 19/37 kaupunkialueelta. Table 15. Development of urban areas: public CBG stations are found in 19 of 37 urban areas. Kaupunkialue/Urban area Tuotannon aloitus/ Start of production 1. julkinen asema/1st public station Julkisia asemia/ Public stations Kouvola (15) 2011 2011 1 Helsinki (1) 2012 2011 7 Forssa (29) 2013 2013 1 Lahti (6) 2014 2011 1 Hamina (35) 2015 2013 1 Riihimäki (26) 2016 2011 1 Mikkeli (19) 2017 2017 1 Vaasa (9) 2017 2017 1 Jyväskylä (5) 2017 2017 1 Oulu (4) 2017 2017 1 Porvoo (18) 2011 1 Hyvinkää (17) 2011 1 Kotka (12) 2011 1 Lappeenranta (11) 2011 1 Tampere (2) 2011 3 Imatra (25) 2012 1 Lohja (22) 2013 1 Hämeenlinna (14) 2017 1 Pori (8) 2017 1 YHTEENSÄ 10/37 19/37 27 Viidessä maakunnassa CBG-asemia on kaikilla kaupunkialueilla (Taulukko 14). Näistä kahdessa (Kanta-Häme ja Keski-Suomi) se toteutui vuonna 2017. Kuvan 9a kartalla on väritetty tumman vihreällä ja sinisellä 42 kuntaa, jotka kokonaan tai osittain kuuluvat vähintään yhden julkisen CBG-aseman sisältäviin kaupunkialueisiin. Sininen tarkoittaa, että alueella ei ole CBG100-asemia. Vaalean vihreällä on väritetty 4 kaupunkialueiden ulkopuolista kuntaa, joiden alueella on vähintään yksi julkinen CBG100-asema. Punaisella on väritetty 7 kuntaa, jotka kuuluvat julkisen CMG-aseman sisältäviin kaupunkialueisiin, joista kuitenkin julkiset CBG-asemat puuttuvat. Mustalla väritetyt 19 kuntaa kuuluvat kaupunkialueisiin, joista julkiset CMG-asemat puuttuvat. Valkoiseksi on jätetty kunnat, jotka ovat kaupunkialueiden ulkopuolella ja joiden alueella ei ole julkisia CMG-asemia. Osassa niistä on yksityisiä CBG-asemia, mutta niitä ei karttaan ole merkitty. Julkisia CBG-asemia sisältävien kaupunkialueiden yhteenlaskettu asukasluku on 2,6 miljoonaa, joka on 47 % Suomen väestöstä. Kattavuus kasvoi selvästi enemmän asukasluvulla kuin määrällä mitattuna, koska suuret kaupunkialueet olivat kasvun painopisteenä. Ensimmäinen asema avattiin kuuden väkiluvultaan 20 suurimman kunnan (TOP20) joukossa olevan kaupungin alueella: Vantaa (4), Oulu (5), Jyväskylä (7), Pori (10), Hämeenlinna (14) ja Mikkeli (18). Tämän seurauksena 14 34

TOP20-kaupunkia on CBG-asemaverkon kattavuusalueella kokonaan tai osittain ja 13 niistä sisältää julkisia asemia omilla alueilla. Poikkeuksena on Vaasa, jonka omalla alueella ei ole asemia, mutta julkinen CBG-asema löytyy 5 km päässä Mustasaaren kunnassa. Asukasluvultaan 10 suurimmasta kaupungista (TOP10) neljä sai ensimmäisen CBG-asemansa, joten nyt 8 niistä sisältää CBG-asemia alueillaan. Kuopio jäi viimeiseksi TOP10-kaupungiksi, josta metaaniasemat puuttuvat. Kaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevien julkisten CBG-asemien määrä kasvoi vuonna 2017 kahdella, joten niitä oli vuoden lopussa seitsemän. Kokonaan kaupunkialueiden ulkopuolella olevien julkisia CBG-asemien sisältävien kuntien määrä kasvoi kolmesta neljään, kun ensimmäinen asema avattiin Kauhajoella. Siitä tuli myös Etelä-Pohjanmaan maakunnan ensimmäinen asema. Kattavuus tieverkossa parani selvästi vuonna 2017, koska 6 valtatietä (5, 11, 18, 20, 22 ja 23) sekä 4 kantatietä (44, 57, 67 ja 72) saivat ensimmäisen asemansa. Suomen 34 valtatiestä 26 valtatien varrelta löytyy julkisia CBG-asemia ja 12 valtatiellä niiden enimmäisetäisyys on korkeintaan 150 km. Merkittävintä oli Suomen ja Ruotsin asemaverkostojen yhdistyminen Oulun aseman ansiosta (Kuva 6). Se puolitti matkan Ruotsin lähimmälle CBG-asemalle Bodenissa 260 km:iin, joka on kaikkien CMGautojen biokaasutoimintamatkan sisällä. Tämän seurauksena biokaasuautoilijat saivat Ruotsin verkon kautta pääsyn valtaosaan Länsi-Eurooppaa ilman bensiinin käyttöpakkoa. Kymenlaakso on ainut maakunta, jossa on julkisia CBG-asemia kaikilla sen kautta kulkevilla valtateillä. Vuoden 2017 aikana julkisten biokaasuasemien kaupallisten operaattorien lukumäärä kaksinkertaistui 7:stä 14:ään. Toisaalta julkisten fossiilimetaaniasemien operaattoreiden lukumäärä puolittui 2:sta 1:een. Enimmillään niitä oli 4 vuonna 2013. Ensimmäinen niistä poistui kyseiseltä liiketoiminta-alueelta vuonna 2013, toinen vuonna 2014 ja kolmas vuoden 2016 lopussa. Biokaasun kuljetuksessa otettiin vuonna 2017 käyttöön neljäs teknologia, kun ensimmäiset CBG-konteilla maantiekuljetuksena biokaasunsa saavat kaksi julkista asemaa avattiin Mikkelissä ja Porissa. Jo aiemmin käytössä olleista siirtoteknologioista biokaasuputkea hyödyntävien julkisten asemien määrä kasvoi viidellä ja kansallista kaasuverkkoa (siirtoverkkoa) hyödyntävien asemien määrä kasvoi kolmella. Kunnallista kaasuverkkoa (jakeluverkkoa) hyödyntävien julkisten asemien määrä ei muuttunut. 5.6 PÄÄTULOKSEN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI Kokonaiskulutuksen (30,2 GWh) epävarmuus (± 0,8 GWh) on vuonna 2017 aiempiin vuosiin verrattuna selvästi suurempi ja on aihetta odottaa sen kasvavan lisää vuonna 2018. Siksi tätä asiaa on syytä erikseen käsitellä. Ero aiempiin vuosiin johtuu markkinoiden monimutkaistumisesta nesteytetyn ja paineistetun kaasun maantiekuljetuksiin liittyen. Sekä uusiutuvan että fossiilisen metaanin kulun seuraaminen kuorma-autokuljetuksina osoittautui vaikeammaksi kuin paikallisen biokaasuputken tai kaasuverkkojen kautta. Vuonna 2017 Suomessa otettiin käyttöön ensimmäiset julkiset ja yksityiset CMGtytärasemat, joihin paineistettu kaasu kuljetetaan konteissa emoasemilta. Osa emoasemista on rakennettu biokaasulaitosten yhteyteen (esim. Kuva 7a), jolloin kontit täytetään biokaasulla. Osa emoasemista on kytketty kaasuverkkoon, jolloin kontit 35

voidaan täyttää biokaasulla, maakaasulla tai niiden sekoituksella. Ja osa emoasemista on kytketty LNG-varastoon, jolloin kontit täytetään Porin LNG-terminaalin kautta tulleella fossiilisella metaanilla (Kuva 10b). Porin LNG-terminaaliin eri puolilta maailmaa laivalla tuotuja erilaisia fossiilisia metaanipolttoaineita (Kuva 4) on kuljetettu LNG-säiliöautoilla LNG- ja LCNG-asemille (Kuva 10a) vuodesta 2016 alkaen. Biokaasulla ja muilla uusiutuvilla metaanilajeilla ei ole mitään pääsyä kyseisiin tuotanto-, kuljetus- ja jakeluketjuihin, joten ne eivät kuulu biokaasutilastoihin eikä muihin uusiutuvan energian tilastoihin. Asiaa joudutaan käsittelemään, koska yksi operaattori myy osan Porin LNG-terminaalin kautta tulleesta fossiilimetaanista uusiutuvana metaanina. Vuonna 2017 se oli rajoitettu kolmen LCNG-aseman myyntiin eli LNG:tä ja tytärasemille kuljetettavaa konttikaasua se ei koskenut. Näiden 3 aseman biokaasuna myydyn fossiilimetaanin määrä jouduttiin tilastollisesti poistamaan Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutuksesta. Se tehtiin kyseisen operaattorin julkisten biokaasun tankkausasemien keskimääräisen päivämyynnin tiedoilla eli vähentämällä operaattorin ilmoittamasta kokonaismyynnistä määrä, joka näiltä kolmelta asemalta olisi vuonna 2017 tankattu, jos niiden biokaasun päivämyynti vastaisi keskimääräistä. Tämä vähennys jouduttiin ensi kerran tekemään jo vuoden 2016 tilastoissa, koska ensimmäinen näistä kolmesta asemasta aloitti toimintansa Turussa syyskuussa 2016. Vuonna 2016 laskennallinen vähennys kuitenkin oli mitätön. Vuonna 2017 näiden kolmen aseman yhteenlaskettu laskennallinen vähennys ei enää ole mitätön Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutukseen eikä muiden operaattorien vuosimyyntiin verrattuna. Se on merkittävin syy päätuloksen epävarmuuden kasvuun aiempiin vuosiin verrattuna. Kuva 10. Porin LNG-terminaalin kautta tulleen fossiilimetaanin vähittäismyynti LNG+LCNGasemalla (a) ja tukkumyynti LCNG-emoasemalla (b). Ari Lampinen Fig. 10. Retail sale at LNG+LCNG station (a) and wholesale at LCNG mother station (b) of fossil methane transported via Pori LNG terminal. Ari Lampinen 36

LYHENTEET CBG (Compressed BioGas) = paineistettu biokaasu (tai yleisemmin paineistettu uusiutuva metaanipolttoaine) CBG100 = 100 % biokaasua (tai yleisemmin uusiutuvaa energiaa) sisältävä metaanipolttoaine CBGxx = UE-metaanin ja fossiilimetaanin seos, jossa on vähintään xx :n ilmoittama tilavuusosuus uusiutuvaa energiaa CMG (Compressed Methane Gas) = paineistettu metaanipolttoaine (alkuperästä riippumatta) CNG (Compressed Natural Gas) = paineistettu maakaasu (tai yleisemmin paineistettu fossiilinen metaanipolttoaine) LBG (Liquefied BioGas) = nesteytetty biokaasu (tai yleisemmin nesteytetty uusiutuva metaanipolttoaine) LMG (Liquefied Methane Gas) = nesteytetty metaanipolttoaine (alkuperästä riippumatta) LNG (Liquefied Natural Gas) = nesteytetty maakaasu (tai yleisemmin nesteytetty fossiilinen metaanipolttoaine) LCNG-asema = CNG-asema, jossa fossiilinen kaasu varastoidaan nesteytettynä MML = Maanmittauslaitos UE = uusiutuva energia UE-metaani = mistä tahansa uusiutuvasta primäärienergialähteestä peräisin oleva metaanipolttoaine LÄHTEET Lampinen A (2011) Liikennebiokaasun käyttö Suomessa 1941-2011. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 14 Tiedot vuodelta 2010. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 5, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-13. Lampinen A (2012) Liikennebiokaasun käyttöönotto Suomessa. Tekniikan Waiheita 1/2012, s. 5-20. Lampinen A (2017) Biokaasun liikennekäyttö Suomessa vuonna 2016. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 20 Tiedot vuodelta 2016. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 29, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-17. Lampinen A (2018) Biokaasun tankkausasemat Suomessa. Internet-kartta, päivitetty joulukuun lopussa 2017, <cbg100.net/suomen-biokaasutankkausverkosto>. 37

6 SUOMEN BIOKAASUBUSSIKANNAN KEHITYS (ERITYISRAPORTTI) Ari Lampinen 6.1 JOHDANTO Tämän metaanikäyttöisiä linja-autoja koskevan erityisraportin julkaisemisen syynä on linja-autojen suuri merkitys sekä biokaasun että maakaasun liikennekäytössä. Linja-autot ovat olleet polttoaineen määrällä ja energiasisällöllä mitattuna selvästi tärkeimpiä metaanin liikennekäytön välineitä Suomen metaanikäyttöisen liikenteen koko historia huomioon ottaen. Otsikon maininta nimenomaan biokaasubusseista tarkoittaa, että niiden vuoksi tämä raportti on kirjoitettu. Maakaasubussikannan kehityshistoriasta ei Suomessa tutkimusta ole julkaistu. Nimenomaisesti biokaasun ja muiden uusiutuvien metaanilajien hyödyntämismahdollisuus metaanibusseissa tuo ne pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan merkittävän potentiaalinsa ansiosta historiallisen erityisraportin ansaitsevaksi teknologiaksi. Teknisesti kyse on metaanibusseista, jotka voivat hyödyntää mitä tahansa uusiutuvaa tai fossiilista metaanipolttoainetta. Valtaosaa Suomen metaanibussikannasta on historian aikana käytetty kokonaan tai pääasiassa maakaasulla, mutta nyt eletään murrosaikaa, jolloin sekä uusiutuvan että fossiilisen metaanin osuus on merkittävä. Kestävän kehityksen eteneminen johtaa biokaasun ja muun uusiutuvan metaanin suhteellisen merkityksen kasvuun ohi fossiilisen metaanin. Ruotsin nykyinen tilanne auttaa kurkistamaan Suomen tulevaisuuteen. Ruotsin tilastokeskuksen (SCB 2018) mukaan Ruotsissa oli vuoden 2017 lopussa 2700 metaanibussia, joiden kuluttamasta metaanista biokaasun osuus oli 90 %. Bussien osuus liikennebiokaasun kokonaiskulutuksesta (1,3 TWh) oli 54 %. Liikennemetaanin kokonaiskulutuksesta (1,5 TWh) biokaasun osuus oli 87 %. 6.2 BIOKAASU- JA MAAKAASUBUSSIEN KÄYTTÖÖNOTTO Vaikka Suomessa käytettiin biokaasua monenlaisissa autoissa jo 1940-luvulla, bussikäyttöä ei tuolloin ollut (Lampinen 2012). Metaanibussit otettiin Suomessa ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1996 paineistetulla maakaasulla (CNG) Helsingin kaupunkibusseissa. Vuosina 1965 2003 käytössä ollut erittäin suuri kaikkia vaihtoehtoisia käyttövoimia eli muita kuin bensiiniä ja dieselöljyä rasittanut käyttövoimavero ei koskenut raskasta liikennettä, joten metaanin bussikäyttö oli mahdollista, vaikka noin 10.000 euron suuruisen vuosittaisen veron vuoksi metaanin henkilö- ja pakettiautokäyttö oli mahdotonta (Lampinen 2008). Tästä syystä julkisia metaaniasemia ei ennen vuotta 2004 voinut rakentaa, mutta yksityisille raskaan liikenteen tankkausasemille verotuksellisia esteitä ei ollut. 38

Maakaasubussien käyttöönotto Helsingissä perustui Helsingin kaupungin vuonna 1995 tekemään päätökseen, jonka motivaationa oli kaupungin ilmanlaadun parantaminen. Se johti kansainvälisestikin poikkeuksellisen tärkeään oppikirjaesimerkkiin ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta EU-lainsäädännön mukaisissa julkisissa hankinnoissa. Tätä valitusten seurauksena EU-oikeuteen asti yltänyttä tapausta on hyödynnetty monien maiden kilpailutuksesta vastaavien virkamiesten täydennyskoulutuksessa sekä ympäristölainsäädännön ammattilaisten perusopinnoissa. Helsingin metaanikäyttöisen kaupunkibussiliikenteen aloitti vuonna 1996 Tammelundin Liikenne Pirkkolaan rakennetun pienen yksityisen maakaasuaseman avulla. Kalustona oli Mercedes-Benz O405N CNG (Kuva 11a), joita ensimmäisenä toimintavuotena tuli liikenteeseen kaksi. Koska kaikki Suomen 1940-luvun biokaasuautot olivat konvertoituja, Mercedes-Benzistä tuli ensimmäinen Suomen ajoneuvokantaan rekisteröidyn tehdasvalmisteisen metaaniauton merkki kaikki autolajit huomioon ottaen. Vuonna 1998 Ruskeasuon bussivarikolle rakennettiin suuri yksityinen CNGasema. Sen myötä Helsingin Bussiliikenne aloitti maakaasubussien liikennöinnin vuonna 1998. Liikennöinti alkoi Carrus City U CNG -merkkisillä suomalaisvalmisteisilla busseilla (Kuva 11b). Maakaasubussien hankintamäärät riittivät kotimaisten metaanibussien valmistuksen aloittamiseen Helsingissä vuonna 1998. Kuva 11. Ensimmäiset maakaasubussit ja niiden liikennöitsijät: a) Tammelundin Liikenteen Mercedes-Benz O 405 N, b) Helsingin Bussiliikenteen Carrus City U tankkaamassa Ruskeasuon bussivarikolla. Ari Lampinen Fig. 11. First natural gas buses and their operators: a) Mercedes-Benz O 405 N/Tammelundin Liikenne, b) Carrus City U/Helsingin Bussiliikenne. Ari Lampinen EU:n toimenpiteiden seurauksena käyttövoimavero poistui vuoden 2004 alussa, joten julkisten metaanitankkausasemien avaaminen mahdollistui. Ensimmäinen oli biokaasuasema, jonka Metener avasi Laukaassa vuoden 2004 alussa pääasiassa kevyiden biokaasuautojen tarpeisiin. Laukaan asema ei vaikuttanut metaanibussiliikennöintiin, mutta Suomen toinen julkinen metaaniasema kytkeytyy suoraan maakaasubusseihin. Tammelundin Liikenteen maakaasubusseja varten vuonna 1996 avattu Pirkkolan yksityinen tankkausasema poistui käytöstä vuonna 2005 ja sen tilalle Tammelundin Liikenteen Tattarisuon varikon läheisyyteen avattiin Gasumin sekä busseja että muita autoja palveleva julkinen asema (Kuva 12). Se oli Suomen 39

historian toinen julkinen metaaniasema Laukaan biokaasuaseman jälkeen, mutta ensimmäinen julkinen maakaasuasema. Bussikäytön vuoksi se sisälsi raskaiden autojen NGV2-tankkausliittimen, kuten Pirkkolassa ja Ruskeasuolla, mutta myös tavallisille kevyille autoille tarkoitetun NGV1-liittimen eli samanlaisen kuin Laukaan biokaasuasemalla oli ensimmäisenä Suomessa käyttöön otettu. Vihkiäisistä kiinnostuneelle yleisölle tarjottiin Tattarisuolle ilmainen kuljetus Helsingin Bussiliikenteen Volvo 8500 LE CNG -telibussilla (Kuva 12a), mutta aseman kaikille kansalaisille suunnattua palvelua korostettiin suorittamalla vihkiäistankkaus bussin sijaan MB E200 NGT -henkilöautolla (Kuva 12b). Kuva 12. Ensimmäisen julkisen maakaasuaseman vihkiäiset Tattarisuolla vuonna 2005: a) Osanottajien kuljetukseen käytetty Volvo 8500 LE, b) Nauhan leikkaus ja vihkiäistankkaus taksimersulla. Ari Lampinen Fig. 12. Opening ceremony of the first public CNG station in 2005: a) Volvo 8500 LE used for transporting guests, b) Ribbon cutting ceremony. Ari Lampinen Biokaasun bussikäyttö alkoi Helsingin seudulla vuonna 2012 sekä tuotantoon että kulutukseen kohdistuvien kunnallisten päätösten seurauksena. Avainasemassa olivat Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) ja Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL). HSY:n hallitus päätti liikennebiokaasun tuotannon aloittamisesta Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamolla. Tämä toteutettiin tilaamalla HSY:n biokaasulaitoksen täydennykseksi Gasumilta biokaasujalostamo sekä putkisiirtoyhteys. HSL:n hallitus päätti vuonna 2012 biokaasun käyttöönotosta busseissa laajemmin ympäristönsuojeluperustein kuin vuonna 1995 Helsingin kaupunki oli maakaasubussien käyttöönoton perustellut. Lähipäästöt olivat vuoden 2012 päätöksessä mukana kattavammin kuin vuonna 1995, mutta suurin ero oli hiilidioksidipäästöjen sisällyttäminen perusteisiin. Paineistetun biokaasun (CBG) bussikäyttö alkoi joulukuussa 2012 Helsingin rautatieaseman ja Helsinki-Vantaan lentokentän välisellä linjalla 615 MAN Lion s City ÜLL -busseilla (Kuva 13). Ne käyttivät WC-jätteistä Espoon kunnallisella jätevedenpuhdistamolla valmistettua biokaasua. 40

Kuva 13. Ensimmäinen biokaasubussi: Helsingin Bussiliikenne aloitti biokaasun bussikäytön joulukuussa 2012 Helsingin rautatieaseman ja Seutulan lentokentän välisellä linjalla 615 kalustona MAN Lion s City ÜLL. Ari Lampinen Fig. 13. First biogas bus: Helsingin Bussiliikenne began utilization of biogas in city buses in December 2012. The inaugural route 615 between Helsinki railway station and Helsinki- Vantaa airport was served by MAN Lion s City ÜLL buses. Ari Lampinen 6.3 METAANIBUSSIKANNAN JA SEN KÄYTTÄMÄN POLT- TOAINEEN KEHITYS Suomen metaanibussikannan sekä sen käyttämän polttoaineen ympäristölaadun kehitys koko historian ajalta on koottu taulukkoon 16. Taulukko 16 sisältää vain ajoneuvoluokan M2 ja M3 autot, joiden kuljettaminen edellyttää ammattikuljettajan D1- tai D-ajokorttia. Olisi luontevaa sisällyttää mukaan B-ajokortillakin ajettavissa olevat ajoneuvoluokan M1 8 matkustajan minibussit. Niitäkin metaanikäyttöisinä Suomessa on, mutta tietojen saanti niistä on olennaisesti vaikeampaa kuin M2- luokan minibusseista ja M3-luokan busseista. Kuitenkin myös M1-luokan biokaasuminibusseilla on merkittävä potentiaali tulevaisuudessa. Taulukko 16 sisältää yhteenlasketun bussimäärän lisäksi valmistajakohtaiset määrät. Vuosina 1996 2011 busseissa käytettiin pelkästään maakaasua. Biokaasun käyttö aloitettiin vuonna 2012. Siitä alkaen Suomen metaanibussikannan polttoaine ei enää ole ollut täysin fossiilinen, vaan osittain uusiutuva, kuten ympäristölaadusta kertova sarake taulukossa 16 kertoo. Suomessa on ollut käytössä yhteensä 129 metaanibussia (M1-luokan minibussit poislukien). Niitä oli enimmillään samanaikaisesti 105 kpl vuonna 2009. Tuolloin niiden käyttämän liikennemaakaasun kulutus oli noin 200 TJ, mikä on enemmän kuin koskaan Suomessa vuoteen 2016 ulottuvan tilaston aikana on tieliikenteessä metaania vuoden sisällä käytetty. Vuoden 2009 liikennemaakaasun kokonaiskäyttö oli 208 TJ (Tilastokeskus 2017), josta bussien osuutta ei ole eritelty, mutta muiden autojen merkitys vuonna 2009 oli vähäinen. Vuosina 1996 2009 Helsingin seudun maakaasubussit olivat täysin dominoivassa asemassa koko Suomen liikennemetaanin kulutuksessa. Maakaasubusseja operoitiin Helsingin, Vantaan ja Espoon alueilla. Vuoden 2009 jälkeen uusia metaanibusseja ei enää Helsingin seudun liikenteeseen ole hankittu, ja olemassa olevaa kalustoa on poistettu vuosittain myynnin sekä teknisen käyttöiän loppumisen kautta. Helsingin metaanibussit kuitenkin jatkoivat pääroolissa Suomen liikennemetaanin kokonaiskulutuksessa vielä muutaman vuo- 41

den ajan. Helsingin bussikannan tämänhetkisen tilan perusteella voidaan arvioida, että viimeinen vuosimallin 2009 bussi poistuu liikenteestä noin vuonna 2020, mutta sekä jouduttaminen että viivästyttäminen on mahdollista. Metaanibussien liikennöinti ei kuitenkaan katkea, koska vuonna 2018 Scanialta tilattiin kaksi vuoden 2019 aikana Helsingin seudun liikenteeseen tulevaa uutta metaanibussia. Taulukko 16. Suomen metaanibussikannan ja sen kuluttaman metaanin ympäristölaadun kehitys.* Table 16. Development of the Finnish methane bus fleet and environmental quality of fuel consumed.* Vuosi YHT./ Total Mercedes- Benz Volvo ja Carrus MAN Iveco ja Kutsenits Scania Metaanin ympäristölaatu/ Environmental quality 1996 2 2 0 % uusiutuva/res 0% 1997 4 4 0 % uusiutuva/res 0% 1998 18 7 11 0 % uusiutuva/res 0% 1999 30 8 22 0 % uusiutuva/res 0% 2000 34 9 25 0 % uusiutuva/res 0% 2001 37 12 25 0 % uusiutuva/res 0% 2002 70 13 57 0 % uusiutuva/res 0% 2003 72 15 57 0 % uusiutuva/res 0% 2004 73 16 57 0 % uusiutuva/res 0% 2005 76 16 57 3 0 % uusiutuva/res 0% 2006 85 17 57 11 0 % uusiutuva/res 0% 2007 98 17 57 24 0 % uusiutuva/res 0% 2008 102 17 57 28 0 % uusiutuva/res 0% 2009 105 12 53 40 0 % uusiutuva/res 0% 2010 101 8 53 40 0 % uusiutuva/res 0% 2011 95 8 45 40 0 % uusiutuva/res 0% 2012 83 8 34 40 <1 % uusiutuva /RES <1% 2013 68 8 19 40 1 <10 % uusiutuva /RES <10% 2014 54 6 7 40 1 <30 % uusiutuva /RES <30% 2015 40 6 1 32 1 >60 % uusiutuva /RES >60% 2016 35 4 1 22 2 6 >70 % uusiutuva /RES >70% 2017 34 1 1 19 1 12 >70 % uusiutuva /RES >70% 2018 30 0 1 16 1 12 <30 % uusiutuva /RES <30% YHT./ Total 129 17 58 40 2 12 <1 % uusiutuva/res <1% *Päälähteinä bussikannan osalta ovat olleet liikennöivien yhtiöiden kalustotietokannat. Vuoden 2018 luku tarkoittaa vuoden alun tilannetta; muiden vuosien luvut tarkoittavat kunkin vuoden maksimia. Metaanin ympäristölaatua koskevat tiedot perustuvat Suomen Biokaasulaitosrekisterin liikennebiokaasuosan tiedonkeruun aikana kerättyyn materiaaliin alkaen vuoden 2012 tiedot sisältävästä rekisteristä (Lampinen 2013), mutta näitä ei rekistereissä ole julkaistu. Vuoden 2017 luku on peräisin meneillään olevasta vuoden 2017 tiedot sisältävän rekisterin tiedonkeruutyöstä ja vuoden 2018 luku on arvio oletettavissa olevasta kehityksestä. *Main sources: fleet records of methane bus operators and Finnish biogas plant registers. 42

Vuoden 2012 joulukuussa Espoon Suomenojan kunnallisella jätevedenpuhdistamolla aloitettiin liikennebiokaasun tuotanto Gasumin biokaasujalostamon avulla (Lampinen 2013, 14). Tuolloin Gasumin kaasuverkon kautta kuljetetun liikennebiokaasun hyödyntäminen käynnistettiin myös Helsingin metaanibusseissa (Kuva 13). Parin vuoden jälkeen Helsingin seudun bussien biokaasukäyttö nousi erittäin tärkeään asemaan Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutuksessa, mutta ei silti saavuttanut yli 50 % osuutta siitä. Helsingin metaanibussien kokonaiskulutus olisi helposti mahdollistanut yli 50 % osuuden saavuttamisen koko Suomen liikennebiokaasun kulutuksessa, ja niiden saatavissa ollut liikennebiokaasu olisi määrällisesti helposti riittänyt siihen. Mutta koskaan ei tehty päätöstä siirtymisestä maakaasusta kokonaan biokaasuun, vaan HSL:n hallituksen päätöksillä määriteltiin vuosittain yläraja biokaasun hyödyntämiselle. Biokaasun käyttöä lisättiin usean vuoden ajan, mutta vuositasolla 100 % biokaasuosuutta ei koskaan saavutettu, vaan myös maakaasun bussikäyttö jatkui. Biokaasun bussikäyttö lopetettiin kokonaan vuoden 2017 lopussa HSL:n hallituksen päätöksellä. Biokaasubusseja operoitiin vuosina 2012 2017 Helsingin ja Vantaan alueilla. Espoossa liikennöitiin maakaasubusseilla, mutta biokaasubussiliikennöintiä ei haluttu siellä aloittaa. Helsingissä ja Vantaalla liikennöivien biokaasubussien polttoaine valmistettiin Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamossa, joka sijaitsee puolen kilometrin päässä Espoon kaupunkibussien Suomenojan varikolta. Puolen kilometrin paikallisputkisiirtoa jätevedenpuhdistamon ja bussivarikon välille ei haluttu, joten biokaasu kaukokuljetettiin Gasumin siirtoverkon kautta Ruskeasuon ja Tattarisuon asemille. Kuva 14. Vaasan kaupunkibusseissa aloitettiin vuonna 2017 biokaasun käyttö Scanian Citywide LE Biokaasu -malliston tavallisilla 2-akselisilla kaupunkibusseilla (a) sekä 3-akselisilla nivelbusseilla (b). Ari Lampinen Fig. 14. Biogas utilization began in city buses in Vaasa in 2017 using two (a) and three (b) axle versions of Scania Citywide LE Biogas buses. Ari Lampinen Vaasasta tuli vuonna 2017 Helsingin ja Vantaan jälkeen Suomen kolmas kaupunki, jossa liikennöidään biokaasukäyttöisillä kaupunkibusseilla. Vaasan kaupungin päätöksillä aloitettiin liikennebiokaasun tuotanto Vaasan alueen kuntien biojätteistä sekä sen hyödyntäminen kaupunkibusseissa (Kuva 14). Kunnallinen jäteyhtiö Stormossen rakensi Mustasaaren kunnassa 5 km päässä Vaasasta sijaitsevaan jätekeskukseen biokaasujalostamon, julkisen tankkausaseman sekä bussien yksityisen hidastankkausaseman. Mustasaaren julkinen asema on kaikkien julkisten asemien tavoin nopeatankkausasema. Mutta busseja varten rakennettu yksityinen asema (Kuva 14b) on Suomen ensimmäinen raskaan liikenteen suuri hidastankkausasema. 43

Sellaisista tankataan yön yli eli saapuessaan varikon paikoitukseen liikennöintipäivän jälkeen bussit yhdistetään tankkausasemaan, jossa matalapaineinen kaasu kompressoidaan tankkauksen aikana. Tämä teknologia alentaa merkittävästi kustannuksia verrattuna nopeatankkausasemaan, koska korkeapaineista varastoa ei tarvita. Vain metaanilla toimivien monofuel-bussien operointia varten oman tuotannon käyttökatkoihin täytyy varautua. Useista vaihtoehtoisista tavoista valituksi tuli LNG-varasto, johon kuljetetaan fossiilista metaania Porin LNG-terminaalista säiliöautoilla. LNG voidaan höyrystymisen vuoksi varastoida vain lyhytaikaisesti. Höyrystyneen metaanin käyttö on pakko priorisoida, jotta vältytään metaanipäästöiltä ilmakehään. Siksi sekä julkinen asema että bussien yksityinen asema ovat sekoiteasemia, joista tankataan itse tuotetun biokaasun ja Porin LNG-terminaalin kautta ulkomailta tulleen fossiilisen metaanin sekoitusta. Vaasan Paikallisliikenne aloitti 12 Scanian bussissa fossiilisen metaanin käytön helmikuussa 2017 ja jalostamon valmistuttua biokaasun käytön toukokuussa 2017. Yhtiö myytiin Wasa Citybus:ille, joka aloitti liikennöinnin vuoden 2018 alussa. Kuva 15. Konvertoidut dualfuel-diesel-bussit: a) BioBussi, b) Meitin enerkian minibussi. Ari Lampinen Fig. 15. Biogas powered converted dualfuel diesel buses: a) Carrus Star charter bus operated by BioBussi nationwide since 2014, b) Iveco minibus operated by Meitin enerkia in regional routes in Häme since 2017. Ari Lampinen Liedossa valmistettu Carrus Star -kaukoliikennebussi konvertoitiin Suomessa vuonna 2014 dieselistä dualfuel-cmg/diesel-autoksi. Tämä BioBussi (Kuva 15a) palvelee tilausliikenteessä koko Suomen laajuisesti. Toinen Suomessa konvertoitu dualfuelbussi Iveco Daily Minibus tuli Hämeen alueelliseen reittiliikenteeseen vuonna 2017 (Kuva 15b). Lisäksi se palvelee tilausliikenteessä koko Suomen biokaasuasemien verkon alueella. Molempien dualfuel-bussien operaattorien tankkaama metaani on aina biokaasua, mutta dualfuel-teknologia edellyttää lisäksi fossiilisen dieselöljyn käyttöä. 6.4 SUOMEN METAANIBUSSIMALLISTO Taulukkoon 17 on koottu tietoja Suomessa käytössä olleista ja edelleen käytössä olevista metaanibussimalleista. Paksunnetulla tekstillä on kirjoitettu ne 7 bussimallia, joita on osittain käytetty biokaasulla. MANin malleja käytettiin vuosina 2012 2017 44