Työryhmä jättää kunnioittavasti piispainkokoukselle mietinnön Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 1 Piispainkokoukselle Piispainkokous asetti 10. 11.9.2002 (9 ja 22 ) työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin selvittää kummiuden teologista perustaa ja käytännön toteutumista kirkossamme ja tehdä ehdotus kummiuden tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Piispainkokous nimesi kummityöryhmän puheenjohtajaksi pappisasessori Tapio Luoman sekä jäseniksi pappisasessori Mikko Himangan ja pappisasessori Matti Wirilanderin. Työryhmä kutsui sihteeriksi keväällä 2003 kirkkoherra Heikki Sariolan. Työryhmä kokoontui 5 kertaa. Työryhmä jättää kunnioittavasti piispainkokoukselle mietinnön Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme. 9 päivänä joulukuuta 2003 Tapio Luoma pappisasessori, puheenjohtaja Mikko Himanka pappisasessori (31.3.2003 asti), rovasti Matti Wirilander pappisasessori Heikki Sariola kirkkoherra, sihteeri

2 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 1. Piispainkokouksen asettama työryhmä ja sen tehtävä Piispainkokous perusti 11.9.2002 työryhmän selvittämään kummiuden teologista perustaa ja käytännön toteutumista kirkossamme sekä tekemään ehdotuksen kummiuden tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin asessori Tapio Luoma ja jäseniksi asessori Mikko Himanka ja asessori Matti Wirilander. Työryhmä kutsui keväällä 2003 sihteeriksi kirkkoherra Heikki Sariolan. Työryhmä on pyytänyt useilta kirkoilta kuvausta omasta kummikäytännöstään. Työryhmä on kokoontunut 5 kertaa. Tehtäväksiannon taustalla on Lapuan hiippakunnan aloite, että piispainkokouksen suositus kummien nimeämisestä jälkeenpäin otetaan uudelleen käsittelyyn. Aloitteen mukaan suosituksen soveltamiskäytäntö on muodostunut laajemmaksi kuin mitä alkuperäinen suosituksen sanamuoto edellyttää. Piispainkokous laajensi tehtävää koskemaan kummiuden eri osa alueita. 2. Kummiuden käsite Kummi instituution yhteys kasteen sakramenttiin on pysynyt kirkon historian kuluessa tiiviinä, vaikka kummiutta

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 3 onkin saatettu aika ajoin kritisoida ja esittää jopa siitä luopumista. Kummiuden käsite on jo itsessään ongelmallinen, koska eri aikoina ja eri paikoissa siihen on liitetty hyvin monentasoisia merkityssisältöjä. Nykyisellä suomen kielen sanalla kummi on eurooppalaisissa kielissä vastineet, joilla on juurensa latinan kielen sanoissa compater ja commater, siis "kanssaisä" ja " äiti". Etymologia viittaa siihen tavanomaista vahvempaan suhteeseen, jonka kummien ja kastettavan välille on ajateltu muodostuvan kyse on vanhemmuudesta. Kummius tässä merkityksessään on kuitenkin itse asiassa alakäsite termille sponsor (lat. 'takaaja'), jota kirkon alkuajoista on käytetty yleisnimityksenä niistä kristityistä, jotka eri tavoin osallistuivat joko aikuisen tai lapsen kastetoimitukseen. Pohdinnat kummiuden teologisesta perustasta johtavat nopeasti siihen jopa hämmentävään havaintoon, että mitään selvää ja yksiselitteistä teologista perustaa kummiudelle ei ole löydettävissä. Ylipäätään on myönnettävä, että nykyiset yritykset kummiuden alkuperän selvittämiseksi eivät ole uusia tai ainutlaatuisia, sillä jo varhaisella keskiajalla ongelmaan etsittiin vastausta. Esimerkkinä voi mainita 400 luvulla eläneen Ludolf Saksilaisen, joka löysi kummiuden alun suoraan Raamatusta, Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun loppupuolelta, jossa opetuslapsi Andreas johdattaa veljensä Simonin Jeesuksen luo. Ludolfin tulkinta ei ole saanut laajaa kannatusta, mikä osoittaa laajemminkin ongelmallisuu

4 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME den, joka piilee monissa yrityksissä ankkuroida pitkän kirkollisen tradition ilmentymiä suoraan Raamatun teksteihin. Varhaisen kirkon teologien kummiutta sivuavien ajatusten on todettu olevan aluksi ohuita ja satunnaisia. Hippolytoksen noin vuonna 215 Roomassa laatimassa kirkkojärjestyksessä kummeille annetaan suhteellisen seikkaperäisiä ohjeita, mikä osoittaa kummiuden vakiintuneen kirkon elämässä. Erityistä huomiota saa ymmärrettävästi aikuisen kastettavan kummit, mutta Hippolytos sivuaa myös roolia, joka lapsena kastettavien kummeilla ajateltiin olevan. Kristikunnan itäisessä osassa kummiuden voi lähteistä päätellä vakiintuneen samoihin aikoihin, joskin instituution toteutumisen muodoissa on todennäköisesti ollut huomattavia eroja. Paikallisista eroavuuksista huolimatta yleinen havainto on, että kummius vakiintui kaikkialla kristikunnassa. Kummi instituutiota ovat kristillisten vuosisatojen mittaan muokanneet hyvin monenlaiset tekijät, joiden teologisuus osoittautuu paikoitellen melko ohueksi. Kirkollinen traditio on tietysti aina pyrkinyt perustelemaan kummiutta teologisin argumentein, mutta kummiuden luonteeseen ja toteutumiseen on vahvasti vaikuttanut myös kristikansan omat intressit ja näkemykset, joita aihepiiriä käsittelevässä tutkimuksessa tarkastellaan sekä folkloristiikan että antropologian näkökulmasta.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 5 Onkin hyväksyttävä, että kirkko ei ole nykymaailmassakaan ainoa kummiutta määrittävä ja sen toteutumista ohjaava tekijä. Yhtäältä vahvan teologisen pohjan puuttuminen haittaa kummiuden roolin pohdintaa kirkon sisällä, koska kirkon perinne ei anna yksiselitteistä vastausta käsillä olevan mietinnön yhteen pääongelmaan, mahdollisuuteen lisätä kummeja jälkikäteen. Toisaalta on todettava, että kummiuden teologisen perustan moni ilmeisyys ja instituution joustavuus antaa kirkolle itselleen merkittävän liikkumatilan kummiuden roolin ja merkityksen määrittelemisessä. Koska kummiutta on säädelty ja se on toteutunut kulloisenakin aikana tarkoituksenmukaiseksi katsotulla tavalla, on johdonmukaista ajatella niin tapahtuvan jatkossakin. Siksi kummiuden nyansseja on mahdollista tarkastella joustavasti kirkon muuttuvassa toimintaympäristössä. 3. Tutkimustilanne Kummiuden historiaa ja nykypäivää on Suomessa tutkittu melko vähän. Näin siitäkin huolimatta, että kummit muodostavat merkittävän maallikkovastuunkantajien joukon luterilaisessa kirkossamme. Kummiutta koskevaa tutkimusta löytyy hajanaisesti sieltä täältä, mutta kattavampaa, esim. väitöskirjatasoista tieteellistä tutkimusta kyseisestä aiheesta ei ole suomenkielisenä olemassa.

6 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Kummijärjestelmän syntyä ja kummien tehtäviä valottaa Pentti Lempiäinen kastekäytäntöä 1500 ja 1600 luvulla käsittelevässä tutkimuksessaan. Lempiäisen näkökulma on sosiaalihistoriallinen. Hän selostaa paitsi kummiuden syntyä ja tehtävää myös ja erityisesti sen toteutumista em. vuosisatojen sosiaalihierarkioissa. Kummiuden historiallisen taustatiedon selvittämisen kannalta tutkimus on kiinnostava. Lempiäinen toteaa, että lasten kummien tehtävät säilyivät 1500 ja 1600 luvuilla samoina. Hän mainitsee myös, että kummeista käytettiin jatkuvasti vaihtelevia nimityksiä, kuten testes, compatres et commatres, faddrar och fadderskor, wittnen. Eri puolilla maata saattoivat nimitykset olla erilaisia. Kummius oli kyseisenä ajanjaksona vahvasti sosiaalihierarkiaan sidottu. Tämä oli tyypillistä etenkin ortodoksian ajalle. Sääty merkitsi kummivalinnassa paljon. Mutta samalla kummien tehtäviin kiinnitettiin paljon huomiota. Kummien piti opettaa lapsille kristinopin perusasiat ja neuvoa heitä kristillisessä elämässä. Toisaalta julkisyntiset, alaikäiset ja vierasta uskontoa tunnustavat eivät päässeet kummeiksi, mikä ei ole ihmeteltävää, kun ajatellaan ortodoksian ajan kirkollista luonnetta. Historialliset kummikriteerit ovat tietyiltä osin säilyneet nykyaikaan asti. Vain silloin, jos kummeja oli tavallista enemmän, voitiin heiksi valita myös erisäätyisiä henkilöitä. Toisaalta, jos kummilla oli kummilapsia paljon, kummius helposti latistui pelkäksi muodollisuudeksi.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 7 Lempiäisen tutkimuksessa on myös muutama taulukko, jotka kuvaavat kummien lukumäärää ja siinä tapahtuvia muutoksia. Otokset ovat paikkakuntakohtaisia, joskin niillä voi olla jossain määrin yleistävää merkitystä. Kummijärjestelmän historiallisen taustatiedon kannalta Lempiäisen tutkimus on varteenotettava. Tutkimuksen varsinainen aihe käsittelee kastekäytäntöä, johon elimellisenä osana kuuluvat kummit. Tutkimus on kuitenkin sillä tavoin ajallisesti rajattu, että sen anti nykypäivälle on lähinnä välillinen. Kummiudesta on tehty lähinnä pro gradu tasoisia yliopistollisia tutkimuksia. Leena Märsylä on kirkkososiologisessa opinnäytetyössään tutkinut kummin asemaa ja tehtäviä nykyaikana. Tutkielma lähtee historiallisesta katsauksesta, mutta pääpaino on kummijärjestelmän nykyisessä (1974) asemassa. Tutkimusote on empiirinen, ja siinä kiinnitetään huomiota kummien valintaan ja tehtäviin. Tiedot tekijä on saanut suppeahkon kyselylomakkeen avulla. Tuloksia tekijä on käsitellyt ja analysoinut kirjallisuuslähteillä. Kummiuden jatkotutkimusten kannalta kyseinen gradu on suositeltava. Pirjo Kuisma on tutkinut kummin tehtäviä Oulunkylän seurakunnassa v. 1981 1982. Tutkielma on valmistunut diakonian tutkintoa varten. Kuten tämäntapaisissa opinnäytetöissä yleensäkin, tutkimus etenee tehtävänasettelun kautta varsinaiseen aiheeseen, mikä tässä keskittyy kummisuhteen hoitoon. Kummiuteen liittyviä välittömiä tuntemuksia se tuo maanläheisesti esiin.

8 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Kastepuhe, josta Merja Kaunismäki on tehnyt pro gradu tutkielman, käsittelee pappien ja opiskelijoiden 1990 luvun alussa laatimia kastepuheita ja analysoi niitä. Tässä yhteydessä tulee myös kummius esiin, mikä on tietenkin kiinnostava seikka. Kummiutta ei kuitenkaan kovin seikkaperäisesti käsitellä; lähinnä vain alaluvussa Kenelle puhe kohdistetaan on kummeihin viittauksia. Piispainkokouksen toimeksiannon kannalta merkitystä on sillä, että kysymys kummeista tulee kyllä kastepuheissa esille. Vanhemmat ja kummit ovat ne ryhmät, joille puheet yleisemmin kohdistetaan. Tekijä käyttää kvalitatiivista analyysia. Kovin pitkälle meneviin johtopäätöksiin tutkielma ei anna aihetta. Kummius ennen ja nyt on Turun yliopistosta valmistunut kansatieteellinen pro gradu tutkielma, jonka on Juhani Nurmi kirjoittanut. Kokonaisuutena se on kummiaihetta varsin monipuolisesti käsittelevä tutkimus. Myös tämä työ lähtee liikkeelle kirkollisen kummilaitoksen historiasta ja käytännön vaihtelevista muodoista. Tutkielmassa käsitellään myös kummiuden maallisia muotoja, samoin kuin kummijärjestelmän sosiaalista luonnetta. Myös kummikriteerit tulevat esiin kuten myös se, miten kummius ilmenee. Kansatieteellinen näkökulma on tervetullut, ja näin toteutettuna tutkielma tuo kummiuden tarkastelun sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Diakonia ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikön sosionomi opiskelijat Sari Helkomaa ja Laila Hytönen ovat tehneet opinnäytetyön kummiudesta unohdettuna voimavarana. Tutkimuksen lähtökohtana on tekijöiden hämmäs

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 9 tys: kummeina heitä ihmetyttää seurakunnan näennäinen välinpitämättömyys kummiutta kohtaan. Kuitenkin kummius koskettaa lähes jokaista suomalaista. Tästä perusteesta käsin tekijät ovat kiinnostuneet aiheesta ja tehneet siitä runsaan 50 sivun tutkielman. Tutkimusmenetelmänä tekijät käyttävät kyselytutkimusta. Tutkimus on metodisesti kvantitatiivinen, jossa suuri osa kysymyksistä on strukturoituja väittämiä. Osin tutkimus on myös kvalitatiivinen, jonka avulla kummien kokemukset on saatu esille. Se, että tekijät ovat tunteneet aitoa kiinnostusta aihetta kohtaan, tulee tutkimuksessa tuloksekkaasti esille. Peruslähtökohta on sen toteaminen, että kummit ovat jääneet kristillisessä kasvatustehtävässään yksin. Monille kummeille kummius merkitsee lähinnä vain kasteen todistajana toimimista. Kummilaitos on maallistunut, ja kummius on nykyisin kaukana alkuperäisestä tarkoituksestaan. Tämä perusväite toimii tutkimuksen eräänlaisena punaisena lankana, jonka ympärille sitten kaikki muu rakentuu. Tekijät viittaavat aiempiin kummitutkimuksiin, myös piispainkokouksen vuonna 1986 laatimaan muistioon "Kummien tukeminen heidän tehtävässään". Mitään näkyvää tilanteen parantamiseksi ei ole kuitenkaan tehty. Tämä on kirjoittajien johtopäätös tähänastisesta tutkimuksesta ja niistä lähes olemattomista toimenpiteistä, joilla kummiutta on tekijöitten mukaan pyritty kirkon taholta tukemaan.

10 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Näiden väitteiden pohjalta ovat tekijät työstäneet tutkimuksensa. Tutkimustulokset tulevat asiallisesti vasta viimeisillä sivuilla vastaan, mikä palkitsee sen, mitä johdannossa luvataan. Mielenkiintoinen on esimerkiksi toteamus, että myös nuorisotyönohjaaja voisi olla virkansa puolesta tukemassa kummin ja lapsen suhdetta. Tällöin se työntekijä, jonka toimenkuvaan nuoret kuuluvat, pääsisi luontevalla tavalla lähelle niiden ihmisten tilannetta, joiden kohdalla omien lasten kasvatusvastuu on aktuelli. Tutkimus etenee lähtien siitä, mitä kaste on. Kasteen symboliikka, tavat ja perinteet tulevat osin mielenkiintoisesti selostettuina esiin. Kristillinen kasvatus saa tutkimussivuilla paljon tilaa, samoin kysymys kummiudesta itsestään. Kummimäärittelyssä tuodaan esiin kummin profaanit nykymerkitykset, kuten kuntakummi, yrityskummi, kummiluokka. Näissä ilmauksissa tekijät näkevät häiveitä kristillisen kummiuden perinteisistä puolista. Ihmisten läheinen yhteys, toisten auttaminen ja avun saaminen sisältyvät nekin elävään kummiuteen. Tekijät määrittelevät kummin henkilöksi, joka täyttää kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n 2. kommentaarin kriteerit (rajattuna vain luterilaisen kirkon jäseneen). Tästä lähtökohdasta käsin he sitten tarkastelevat ja analysoivat kummien tehtäviä kuten myös kummihistoriaa, mikä tarjoaa hyvän perspektiivin nykykummiuden ymmärtämiseksi. Kiintoisa näkökohta on myös se, että kummius ei ole mikään staattinen instituutio, vaan se on elänyt jatku

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 11 van muutoksen tilassa. Myös niin sanottujen historiallisten kirkkojen roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kummikäytäntöjen ja oppiperusteiden selostaminen tarjoaa vertailupohjaa oman luterilaisen kirkkomme kummiuden tarkastelulle. Käsitellessään kummiutta Suomen evankelis luterilaisessa kirkossa, kirjoittajat tekevät paikoin teräviäkin havaintoja. Esimerkiksi se, että vanhemmat saattavat (useinkin) valita kummin ei lapsen, vaan itsensä takia. Kummivalinnan sosiaalinen luonne palvelee pikemminkin vanhempien kuin lapsen tarpeita. Myös kummilasten suuri määrä saattaa kertoa vaikeudesta kieltäytyä kummin tehtävästä. Kiintoisa on myös se ehdotelma, että kirkko voisi osallistua kummien valintaan. Miten se voisi tapahtua, jää hieman avoimeksi. Lähinnä tekijät korostavat kastekeskustelua vanhempien kanssa. Muutoin tutkimuksessa tuodaan useamminkin esiin se, että myös kummien tulisi olla kastekeskusteluissa mukana. Kummien tukeminen erilaisin käytännön ehdotuksin on tutkielman yksi keskeinen ja ansiokas osa. Pohtiessaan yhteenvetona työnsä tuloksia, tekijät päätyvät näkökohtiin, mitkä viittaavat uusien tutkimusten tarpeeseen. Kummit toivovat seurakunnan tukea, ja heillä on kiinnostusta kristilliseen kasvattamiseen, joskin heiltä puuttuvat välineet sen toteuttamiseen. Kouluunlähtösiunaukset, syntymä ja nimipäivät, konfirmaatio, kummien kirkkopyhä, lasten kerhot ja leirit nämä ovat eräitä mahdollisuuksia toteuttaa ja tukea kummiutta seurakunnan taholta. Perus

12 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME teluja ja toteuttamisehdotuksia kummiuden vahvistamiseksi on monia. Tutkielma on hyvä pohjustus vastaiselle kummiuden kartoittamiselle. Opinnäytetyö antaa viitteitä moneen suuntaan. Jotain on jo idullaan: prosessi jatkuu. 4. Kummiuden funktiot Kummiutta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Työryhmän mielestä aihepiiriä on tehtäväksi annon kannalta mielekästä rajata siten, että tarkastelukulma pyrkii vastaamaan kysymykseen, mihin kirkko kummiutta tarvitsee. Tältä pohjalta työryhmä on valinnut lähestymistavakseen kummiuden funktioiden kartoituksen ja aiheen tarkastelun niiden avulla. Ratkaisulla toivotaan pystyttävän tarkastelemaan kummiutta juuri kirkon funktiona, jolla toki voi olla lukuisia liittymäkohtia mm. kansanperinteeseen, mutta joka kristillisen uskon kannalta tarvitsee teologisia perusteluja. Työryhmä on päätynyt hahmottamaan kummiutta kolmen eri funktion avulla. Kyseeseen tulevat todistajan, avustajan ja mukana kulkijan funktiot.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 13 4.1. Todistaja Varhaisen kirkon vakiinnuttaessa paikkaansa pakanallisessa yhteiskunnassa oli tärkeää, että saatettiin olla vakuuttuneita kirkon yhteyteen pyrkivien puhtaista motiiveista. Katekumenaatti oli kirkon vastaus tarpeeseen toisaalta tutkia suhteellisen pitkän ajan kuluessa kasteelle pyrkivien kelvollisuus ja samalla opettaa heille kristillisen uskon perusasioita. On kuitenkin havaittu, että opetuksellinen ulottuvuus jäi katekumenaatissa tarkoituksellisesti varsin ohueksi, sillä vielä tässä vaiheessa ei kaikkia kristillisen opin asioita haluttu kokelaalle esittää. Pikemminkin katekumenaatissa kiinnitettiin huomio kasteelle pyrkivän moraaliseen koettelemiseen sekä hänen käytökseensä. Katekumenaattiin pyrkivällä tuli olla suosittelija, sponsori, seurakunnan maallikkojäsen, joka todisti, että kirkon yhteyteen haluava on otettavissa mukaan initiaatioprosessiin. Sponsorin tehtävä todistajana painottui siis vahvasti aikaan ennen kasteaktia ja on arveltu, että mitään elinikäisiä velvoitteita ei tässä yhteydessä syntynyt. Häntä pidettiin "takaajana" ja todistajana sille sopimukselle, jonka kirkko katekumenaattiin pyrkivän ja sittemmin kastettavan kanssa solmi. Näin kristillinen yhteisö loi kummiuden muodossa menetelmän, jolla se saattoi säädellä omaa yhteisönmuodostustaan ja tutkia seurakunnan yhteyteen haluavien motiiveja.

14 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Kummiuden todistajafunktiosta on siis vedettävissä se johtopäätös, että todistaminen liittyi varhaisen kirkon aikana aikuisen kastetta edeltävään vaiheeseen. Hän ei ollut kasteaktin todistaja, siis sen takaaja, että kyseinen toimitus todella on tapahtunut, vaan hänen todistajafunktionsa oli sidottu kastettavan persoonaan ja sen kelvolliseksi todistamiseen. On selvää, että tässä muodossaan kummin todistajafunktio menetti merkitystään sitä mukaa kun pienten lasten kasteet yleistyivät. Kummin todistajafunktio lapsikasteen yhteydessä sai kuitenkin luterilaisessa teologiassa uuden, joskaan ei kovin leimallisen lisäsävyn. Lutherin kasteteologiaa ei arvosteltu vain roomalaiskatoliselta puolelta vaan sitä kritisoivat myös uudestikastajat, anabaptistit. Heidän mielestään ihminen ei koskaan voi olla täysin varma omasta kasteestaan, jos hänen väitetään tulleen kastetuksi hyvin pienenä lapsena. Siksi luterilaisella puolella kastetapahtuman katsottiin edellyttävän todistajien läsnäoloa, ja tämän tehtävän katsottiin sopivan luontevasti juuri kummeille. On huomattava, että kummiuden todistajafunktio nousee näissä kahdessa tapauksessa hyvin erilaisista konteksteista. Varhaisen kirkon käytännössä kyse oli kasteelle pyrkivän moraalisen kelvollisuuden todistamisesta tutkijoiden edessä, luterilaisessa ajattelussa kummin taas koettiin olevan kastetapahtuman tärkeä ankkuroija tapahtuneitten tosiasioiden maailmaan.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 15 4.2. Avustaja Kun lapsikaste yleistyi vallitsevaksi käytännöksi 400 luvulle tultaessa, havaittiin aikuisen kastamiseen tarkoitetun liturgisen kaavan ongelmallisuus. Miten pieni lapsi voi tunnustaa uskonsa ja vastata papin esittämiin kysymyksiin? Samankaltaiseen vaikeuteen oli törmätty jo aiemmin, kun kasteelle oli pyrkimässä kuuro, puhevammainen tai muuten itsensä ilmaisemiseen vain rajoittuneesti kykenevä kandidaatti. Silloin oli mahdollista käyttää kummia kastettavan puolesta puhujana, jos kirkko muuten oli vakuuttunut tämän kelvollisuudesta tulla kastetuksi. Kummin funktio avustajana lapsikasteessa kasvoi pitämään sisällään myös muita, hyvin käytännöllisiä toimia. Esimerkiksi frankkilaisessa liturgiassa kummi toi lapsen kasteelle, kantoi tätä kastetoimituksen aikana ja otti hänet vastaan kastefontista nostamisen jälkeen. Toisaalla kristikunnassa kummin odotettiin huolehtivan myös lapsen riisumisesta ennen kastetapahtumaa ja hänen pukemisestaan sen jälkeen. Juuri fontista nostetun, vielä vettä valuvan pienokaisen vastaanottaminen alettiinkin ajan oloon tulkita juuri siksi hetkeksi, jolloin erityinen suhde kastetun ja kummin välille syntyi. Karolingisessa kirkossa 800 900 luvuilla kummit lopulta syrjäyttivät kasteaktissa lapsen omat vanhemmat liturgian keskeisinä toimijoina. Kummi instituution teologisen perustan muotoutumisen kannalta oli tärkeä se keskustelu, jota Augustinus ja piispa Bonifatius kävivät liittyen kummin rooliin. Bonifa

16 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME tiukselle oli epäselvää, mitä piti ajatella kastetapahtuman pätevyydestä siinä tapauksessa, että lapsen vanhempien tai kummien tai molempien motiivien vilpittömyydestä vallitsi epäselvyys. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki kyllä toimii myös sellaisten vanhempien ja kummien kautta, joiden kristillisyyden tasoa kenties voidaan epäillä. Juuri kummiuden avustajafunktioon liittyen hän toteaa, että kasteelle eivät lasta tuo niinkään kummin tai vanhempien käsivarret vaan koko uskovien yhteisö. Augustinus ajatteli siis kummien toimivan kasteaktin avustajina koko kristillisen kirkon edustajina, jolloin kirkon pyhä usko kompensoi kummien ja vanhempien mahdollisesti jossakin suhteessa puutteelliseksi katsotun vakaumuksen. Martti Lutherin mukaan kummien uskolla on tärkeä tehtävä kastettavan lapsen saattamisessa kirkon yhteyteen. Kummien ja kirkon "vieras usko" auttaa instrumentaalisesti lasta omaan vanhurskauttavaan uskoon, jossa lapsi omistaa itselleen Kristuksen. Välineellistä kummien usko on juuri siksi, että se rukoilee lapsen puolesta, että se vastaa lapsen puolesta papin tekemiin kysymyksiin ja että sen varassa lapsen kasteelle tuominen tosiasiallisesti tapahtuu. Luther näkee tässä kummiuden avustajafunktion, jonka tarkoituksena on ohjata lapsi varsinaiseen omaan uskoon, jonka hänessä vaikuttaa viime kädessä yksin Jumala.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 17 4.3. Mukana kulkija Kristinuskon valtiollisen aseman vahvistumisen myötä kehitys johti edellä kuvatuista syistä tilanteeseen, jossa kummin funktio toteutui paitsi kasteaktissa myös sen jälkeen. Painopisteen muutos kastetta edeltävästä sitä seuraavaan aikaan piti sisällään ajatuksen erityisestä vastuusta, jonka kummi otti kastettavasta lapsesta. Kyse on siis kummin funktion laajentumisesta pelkästä liturgisesta tehtävästä sosiaaliseksi instituutioksi. Arlesin piispa Kesarius (500 luvulla) kiinnitti saarnoissaan ja muissa opetuksissaan tarmokkaasti huomiota kummien tehtäviin. Hänen luonnehdintansa kummien tehtävistä muodostuivat tärkeimmiksi läntisen kristikunnan kummiutta koskeviksi määritelmiksi korostamalla kummiuden uskonnollista luonnetta. Kummien tuli rohkaista lasta elämään puheissaan ja teoissaan siveästi, raittiisti ja hurskaasti, ja heidän piti opettaa lapselle uskontunnustus ja Herran rukous. Huomionarvoista on, että kyse on samoista velvollisuuksista, jotka aiemmin olivat koskeneet aikuisena kastettavan kummeja. Jotta nämä velvollisuudet olisivat tulleet kunnolla täytetyiksi, kummien tuli säilyttää siteet kummilapseensa vähintäänkin tämän aikuistumiseen saakka. Keskiajan Euroopasta tosin löytyy esimerkkejä elinikäisestäkin kummisuhteesta, jonka perusteella kummilapsi saattoi odottaa kummivanhempiensa suosiota myös aikuisiällä.

18 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Kesariuksen kirjoitukset ilmentävät muutosta, joka kummiudessa varhaisella keskiajalla oli tapahtunut. Oli löydettävä ilmaisukeinot, joilla kuvata vallitsevaksi käynyttä ajattelutapaa, jossa kastetun lapsen ja hänen kumminsa välille uskottiin kasteen hetkellä muodostuvan erityisen ihmissuhteen. Kummiutta pidettiin hengellisenä vanhemmuutena, jossa saadaan lapsi hengellisen rakkauden kautta vastakohtana rakkaudelle, joka lihallisessa muodossa johti lapsen syntymään biologisista vanhemmistaan. Ennen pitkää kehitys johti avioliittokieltoon lapsen kummien ja hänen biologisten lähisukulaistensa kesken, sillä hengellisen ja maallisen sukulaisuuden sekoittuminen katsottiin rutsaiseksi. Kummiuden muotoutuminen hengelliseksi vanhemmuudeksi korostaa vastuuta, joka kummeille annettiin vähintään lapsen kasvun vuosien ajaksi. Kummiudesta kehkeytyi lopulta merkittävä feodaalisen yhteiskunnan instituutio, joka sääteli ihmissuhteita ja muodosti lojaalisuuden siteiden yhdistämän perheyhteisön. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että vanhemmat pyrkivät etsimään lapselleen kummit, joiden saattoi olettaa parhaalla mahdollisella tavalla osoittavan huolenpitoa lasta kohtaan. Samalla on ilmeistä, että vanhemmat itse toivoivat monesti mahdollisuutta päästä parempaan sosiaaliseen asemaan kummivalinnoillaan. Sama piirre kertautui mm. reformaation jälkeisenä aikana Pohjolassa. Luther hylkäsi ajatuksen kummiuden synnyttämästä hengellisestä sukulaisuudesta, mutta hyväksyi kummiuden luoman hengellisen ihmissuhteen. Kyse on siis kummiu

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 19 den mukana kulkijan funktiosta, jossa ontologisesti varmistetaan lapsen ja hänen kumminsa sidos, jonka ilmeisenä tarkoituksena on painottaa kummin tehtävän vastuullisuutta. Mukana kulkijan roolin tärkeimpiin käytännön toteutumistapoihin on perinteisesti kuulunut esirukous lapsen puolesta, mikä voidaan nähdä yhtenä ontologisen yhteyden muotona lapsen ja kummin välillä. Samaa varsin syvällistä sidosta kuvastavat hautajaistilanteet, joissa kummilapset muistavat edesmennyttä kummiaan. 5. Säädöspohja Kummeista ei ole mainintaa kirkkolaissa, joten kummiuteen ei liity lakiin pohjautuvia oikeuksia tai velvollisuuksia. Kummiudessa on kyse kristityn kutsumuksen toteuttamisesta, kristittynä elämisestä. Kirkkojärjestyksessä on muuttamia kohtia, joita voidaan tarkastella kummiuden funktioiden näkökulmasta. Kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n 1 momentissa mainitaan, että "Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelisluterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö." Säädöksessä määritellään kummiuden edellytykset, jollaisiksi mainitaan konfirmaatio ja jäsenyys evankelis luterilaista uskoa tunnustavassa kirkossa. Oleellista on, että

20 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME evankelis luterilaiseen kirkkoon kuulumaton voi toimia kummina vain jos lapselle on nimetä ensin vähintään kaksi evankelis luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa kummia. Tähän perinteiseen säädökseen on kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 :n 2 momentti tuonut uuden rajauksen: "Muun kristillisen kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan muusta toiminnasta, toimia kummina sekä saarnata jumalanpalveluksessa ja avustaa ehtoollisen jakamisessa samoin perustein kuin kirkon jäsenellä, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa asiasta tehdyn sopimuksen." Säädös valottaa kummin oikeuksien myöntämisen perusteita tilanteessa, jossa kyse ei ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenestä. Tällaiseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö rinnastetaan evankelis luterilaisen kirkon jäseneen. Muutoksen taustalla on ekumeenisissa keskusteluissa syntyneet neuvottelutulokset. Kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n 2 momentti nostaa esille kummiuden todistajan funktion: Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa. Lapsella pitää olla vähintään kaksi kummia, mutta heidän ei välttämättä tarvitse olla mukana kastetilaisuudessa jos saapuvilla on vähintään kaksi muuta todistajaa. Kommentaari tarkentaa säädöstä todeten, että "kastetilaisuudessa tulee pääsääntöisesti olla läsnä kaksi kummia. Todistajien käyttäminen kummien sijasta on poikkeustilanne, joka ei vastaa luterilaista kastekäytäntöä. (Kirkkolain uudistamiskomitean mietintö 1988, s. 175) Kummia ei siis nähdä pelkästään kastetapahtuman todistajana vaan samalla viitataan myös kummin avusta

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 21 jan rooliin kasteaktissa. Avustajan rooli ilmenee myös kirkolliskokouksen hyväksymissä kastekaavoissa, joissa kummeille on tarjolla useita tehtäviä. Kirkkojärjestyksen 3 luvun 1 viittaa kummin mukana kulkijan funktioon: "Vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus ja opetustyössä." Säädöksessä mainitaan vanhempien antama kasvatus ja opetus, joiden tulee olla kristillistä ja kirkon tunnustuksen mukaista. Tässä tehtävässä kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia. Kasvatus ja opetus määritellään kyseisen kirkkojärjestyksen kohdassa kirkon omista lähtökohdista käsin. Tämä onkin selvin säädös, joka ankkuroi kummiuden kristilliseen kirkkoon ja sen määrittelemäksi tehtäväksi. Kummius on siis kirkon "asia". Kommentaarissa kutsutaan säännöstä ihannepykäläksi, koska realistisesti voi ajatella vain hyvin harvan vanhemman tuntevan kirkon tunnustuksen nykyisessä yhteiskunnassa. Toisaalta on nähtävissä, että juuri nykyisenä aikana kummiuteen kohdistuu paljon odotuksia nimenomaan vanhempien kasvatustehtävän tukimuotona. Kummi kutsutaan kirkossamme nimenomaan kummilapsensa kristityksi mukana kulkijaksi. Kummiuden mukana kulkijan funktio korostuu piispainkokouksen päätöksessä (12.2.1985, 5 ), joka sallii kummien lisäämisen jälkikäteen poikkeustilanteessa: Lapselle voidaan myöhemmin nimetä yksi tai useampi kummi sellaisessa poikkeustilanteessa, jossa kummius ei mitenkään voi tulla hoide

22 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME tuksi ja jossa lapsen kasvatuksesta vastaavat henkilöt haluavat asiaan muutosta. Kyseeseen tulee lähinnä adoptio tilanne tai se, ettei ulkomailla kastetulla lapsella ole lainkaan kummeja. Muutoksesta on tehtävä merkintä kastettujen kirjaan. Piispainkokouksen ohje on vastaus käytännön tilanteisiin, joissa on eri syistä syntynyt tarve laajentaa kasvavan lapsen tukiverkostoa. Tällaisenaan se määrittelee kummiuden mukana kulkijan funktiota. Kirkkohallituksen yleiskirje 13/2000 siteeraa piispainkokouksen päätöstä. Lisäksi todetaan kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n viimeisen kommentaarin mukaisesti, että kummeja ei voi myöhemmin vaihtaa eikä kummiksi kutsutulta henkilöltä riistää tätä tehtävää kastetilaisuuden jälkeen. Säädöspohjan voidaan katsoa kokonaisuudessaan pitävän tärkeänä kummin todistajan funktiota, koska kummilta ei voida myöhemmin riistää kummin tehtävää ja koska kummin poissa ollessa kastetoimituksesta voidaan tarvita muu todistaja. Kummilta voidaan tarvittaessa varmistaa, että kaste on toimitettu oikein. Koska aikuisenkin kasteen yhteydessä edellytetään vähintään kahta kummia, heitä voidaan pitää myös kastettavan kutsumina suosittelijoina. Säädöspohjaa kokonaisuutena tarkasteltaessa voi havaita, että siinä viitataan kaikkiin kolmeen kummiuden funktioon. Merkille pantavaa on, että uusimmassa säädöspohjan muotoutumisessa kummin mukana kulkijan funktio näyttää hienokseltaan vahvistuneen verrattuna muihin funktioihin.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 23 6. Kummin tehtävät muissa kirkoissa Työryhmä on kysynyt useilta muilta kirkoilta niiden kummikäytännöstä. Myös Kotimaa lehti on kirjoittanut samasta asiasta (39/2002). Seuraavassa joitakin havaintoja kummin kolmesta funktiosta muissa kirkoissa. Kummin todistajan funktio näyttää olevan olennainen useissa kirkoissa. Esim. sekä Ruotsin että Tanskan ev. lut. kirkossa kummien pitää olla kastettuja mutta heidän ei tarvitse olla kansankirkon jäseniä. Tanskassa kummiutta ei voi riistää eikä uusia kummeja ole mahdollista lisätä jälkikäteen. Aikuisen kasteessa kummeja kutsutaan kasteen todistajiksi. Myöskään Norjassa kummiutta ei voida poistaa, koska siihen liittyy jumalanpalveluksessa toimitettavan kasteen todistajan rooli. Saksan yhdistyneen ev. lut. kirkon (VELKD) säädösten mukaan kummius on henkilökohtainen eikä kukaan voi tulla tilalle. Kummiutta ei voi irtisanoa. Espanjan episkopaalinen reformoitu (anglikaaninen) kirkko korostaa, että kummit ovat vastuussa seurakunnan edessä kastettavasta. Englannin kirkossa aikuistunut kastettava valitsee 2 3 tukijaa, jotka esittelevät hänet kastemaljan äärellä. Avustajan roolista Tanskasta kerrotaan, että kummi tulee lapsikasteessa vanhempien rinnalle tueksi. VELKD korostaa, että kummit tunnustavat kastejumalanpalveluksessa vanhempien kanssa kristillisen uskon. Englannin kirkko pitää kummiuden lähtökohtana, että tarvitaan ihmisiä, jot

24 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME ka lupaavat lapsen puolesta, kun tämä on liian pieni tekemään kastelupauksia. Mukana kulkeminen on muissakin kirkoissa olennainen kummiuden funktio. Ruotsin kirkko opettaa, että kummin tehtävä on rukoilla kummilapsen puolesta, auttaa tätä tuntemaan Jeesus ja uskomaan häneen. Kummius on elinikäinen. Tanskassa kirkko antaa usein kummeille kirjasen, joka sisältää onnittelun ja opastuksen kummin tehtävään. Kastekummi on myös konfirmaatiokummi. Norjassa kummeja pyydetään rukoilemaan lapsen puolesta, opettamaan heitä rukoilemaan sekä käyttämään Jumalan Sanaa ja rukousta. Kummilasta muistetaan juhlapäivinä konfirmaatioon saakka. VELKD:n säädösten mukaan pappi tapaa kasteen valmistelussa mielellään myös kummit ja keskustelee kasteen merkityksestä. Kasteessa kummit sitoutuvat vanhempien kanssa alle 14 vuotiaan kristilliseen kasvatukseen konfirmaatioon saakka. Kirkkoneuvosto voi tarvittaessa valita seurakunnasta kummin. Englannin kirkko mainitsee, että kummit hoitavat mahdollisuuksiensa mukaan lasta ja elävät kristillistä elämää. He tuovat vanhempien kanssa nuoren konfirmaatioon. Kummia voidaan pyytää nuoren henkilön avuksi oikeuteen. Aikuistakin kastettua tukijat muistavat hänen ammatissaan ja velvollisuuksissaan. Espanjan episkopaalinen reformoitu kirkko korostaa, että kummin tulee ohjata kastettu uskoon ja huolehtia hänestä, isän puuttuessa taloudellisestikin. Sopinee mainita myös juutalainen käsitys kummiuden muuttumisesta iän myötä: kummilapsen tulee aikanaan kantaa vastuuta vanhenevasta kummistaan.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 25 7. Kummiuden nykyinen toteutuminen Kummiuden arvostuksen voi havaita viimevuosina kasvaneen. Vanhemmat miettivät monesti tarkasti, keitä valitsevat lapsensa kummeiksi. Ne, joille luottamustehtävä on uskottu, suhtautuvat siihen useimmiten vakavasti. Osaltaan tämä kertoo siitä, miten kummi instituutio elää. Kummius on käsitteenä levinnyt laajaan käyttöön. Paitsi kirkollisessa merkityksessä, kummiutta käytetään myös hyvin sekulaareissa yhteyksissä. Esim. taloudellista tukitoimintaa saatetaan kutsua kummiudeksi. On kummikuntia, kummiseurakuntia, kummikaupunkeja, kummikerhoja ja kummiyhdistyksiä. Myös erilaisille tapahtumille nimetään omat kumminsa. Puhutaan siis kummitoiminnasta erilaisten yritysten, yhdistysten ja julkishallinnon yhteisöjen yhteydessä. Tämänkaltainen kummius sisältää usein materiaalin vaihtoa tai jakamista. Myös kirkkoon kuulumattomat haluavat lapselleen kummitätejä ja setiä. Nykyisin pappi tapaa useimmiten lapsen vanhemmat ennen kastetoimitusta. Kummien osallistuminen kastekeskusteluun on varsin harvinaista. Kummien saama opetus ja ohjaus sisältyy lähinnä vain kastepuheeseen. Tutkimusten mukaan kummit toivovat enemmän opastusta kummiuteen. Toisaalta tutkimusten mukaan monet kummit, samoin kuin vanhemmat, eivät toivo, että kummi osallistuisi lapsen kristilliseen kasvatukseen. Sekularisoituneessa yhteis

26 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME kunnassa sekä vanhemmat että kummit vierastavat kummien kristillisiä (uskonnollisia) velvollisuuksia. Kummi instituutio lisää tapaamisia sukulaisten ja tuttavien kanssa. Kummius on osa sosiaalista verkostoa. Erityisesti kummisuhteessa korostuu kummin ja lapsen vanhempien välinen kanssakäyminen. Kummin ja lapsen välillä suhde toimii, jos vanhempien ja kummin väliset suhteet ovat kunnossa. Varjopuolena on se, että vanhemmat saavat otteen kummista. Syntyy sidosten ja velvoitteiden verkostot. On vaara, että kaksipuolinen ystävyyssuhde muuttuu yksisuuntaiseksi kummisuhteeksi. Jos vanhempien taholta kummiin liittyy hyötytoive, ymmärretään kummius vain vanhempien toiveiden projisointina. Vastavuoroisuus ei silloin toimi. Kummi on antava osapuoli, kummilapsi ja hänen vanhempansa ovat saava osapuoli. Kansanperinteen mukaan kummiudesta ei voi kieltäytyä. Tärkeimpänä kummit ovat kokeneet läheisen suhteen luomisen kummilapseensa. Kummilapsen taloudellista auttamista ei monikaan pidä ensisijaisena tai edes tärkeänä tehtävänä. Kummit muistavat kummilastaan hänen syntymäpäivänään, nimipäivänään, mutta ei yleensä kastepäivän muistoksi. Kuva seurakunnan antamasta tehtävästä on kummeille varsin selkiintymätön. Kummit uskovat vanhempien odot

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 27 tavan heiltä pääasiassa yhteydenpitoa kummilapseen ja koko perheeseen. Kokonaisuutena kummit kokevat kummijärjestelmän tarpeelliseksi. Monet toivovat kummijärjestelmää kehitettävän. Mutta kummit eivät juurikaan katso tarpeelliseksi vaalia kummiudessa niitä asioita, joita varten kummius on kristillisessä mielessä olemassa. Monet eivät edes tunne kummiuden kristillistä pohjaa. Samoin kasteen sisältö on selkiytymätön. Kummius ja kaste nivoutuvat yhteen molempien sisällöllinen tietäminen on heikohkoa. Kummijärjestelmän kristillinen merkitys on melko ohut. Nykyinen keskustelu ja kiinnostus kummiutta kohtaan kertoo siitä, että kummiuden arvostus on lisääntynyt. Samalla se on nostanut esille nykykäytännön ongelmakohtia. Ratkaisujen tulee ensi sijassa pohjautua teologisiin ja kirkon perinteestä nouseviin ratkaisuihin. Samalla niiden tulee ottaa huomioon olosuhteiden muutokset ja seurakuntalaisten odotukset. Mikäli kummin todistajan funktiota painotetaan, silloin nykykäytännön muuttaminen on ongelmallista. Kummien lisääminen jälkikäteen on luterilaisen perinteen kannalta hankalasti perusteltavissa. Kasteen todistaja on ja pysyy. Samoin kummiuden purkautuminen kummin itsensä myöhempien ratkaisujen seurauksena on ongelmallinen. Kummi pysyy todistajana, vaikka hänen oma vakaumuksensa olisikin muuttunut. Mikäli tätä linjaa korostettaisiin muiden kustannuksella, kummiksi ei voitaisi hyväksyä sellaista henkilöä, joka ei ole läsnä kastejuhlassa.

28 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Alkukirkon todistajan tehtävää aikuisen johdattamisessa kastekouluun tulisi myös pohtia nykytilanteessa. Aikuisen kummia valittaessa tulisi ottaa myös tämä näkökulma huomioon. Tämä näkökulma voisi auttaa kummien löytämisessä. Mikäli painotetaan kummin avustajan tehtävää, päädytään samantapaisin johtopäätöksiin kuin todistajan tehtävän osalta. Kummi avustajana edustaa kastejuhlassa koko seurakuntaa. Kummius liittyy silloin vahvasti kastejuhlaan. Tämä näköala konkretisoituu edelleen kastejuhlissa, kun kummi pääosin pitää lasta sylissä. Avustajan tehtävän ylikorostaminen voisi johtaa siihen, että aikuiskasteessa ei tarvittaisi kummeja lainkaan. Kummin funktio mukana kulkijana on viime vuosina vahvistunut merkittävästi. Tämä näköala on ensi sijassa taustalla edellä kuvatuissa ongelmakohdissa. Kummius nähdään vahvasti hengellisenä kasvatuksena. Tällöin tulee mahdolliseksi kummien lisääminen tai kummiuden päättyminen. Mukana kulkijan ajatus kytkeytyy myös osittain kastettavan ikään. Vaikka kastettava iästä riippumatta tarvitsee rinnalleen toista kristittyä, niin kummiuden toteutuminen on erilaista riippuen kastetun iästä. Tarve on paljon vahvempi konfirmoimattoman lapsen kohdalla kuin sen jälkeen. Nämä kummiuden eri funktiot ovat kulkeneet rinnakkain eri painotuksin. Minkään niiden puhtaaksi viljeleminen ei ole perusteltua eikä toisi hyvää lopputulosta. Tämän ajan

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 29 piirre on kasteen jälkeisen kummin tehtävän vahvistuminen. Kummiuden säädöspohja kirkkojärjestyksessä on kovin niukka. Kummiutta koskevalla piispainkokouksen päätöksellä ja kirkkohallituksen antamalla ohjeella ei ole vastaavaa sitovaa merkitystä. Nykyistä tilannetta ei voida pitää riittävän selkeänä. 8. Ongelmakohtia ja niiden ratkaisuvaihtoehtoja 8.1. Kummien lisääminen Työryhmän asettamisen yhteydessä keskustelun painopisteenä oli kummien lisääminen tilanteessa, jossa kummius käytännössä ei toteudu. Tällaisissa tilanteissa lainsäädäntö ei anna mitään erityistä ohjetta. Kirkkohallituksen ohje, jonka taustalla on piispainkokouksen päätös, neuvoo, kuinka kummeja voidaan lisätä jälkikäteen. Ehdot ovat hyvin tiukat: Kyseeseen tulee lähinnä adoptio tilanne tai se, ettei ulkomailla kastetulla lapsella ole lainkaan kummeja. Nykyinen rajaus ei ole kuitenkaan käytännössä tyydyttävä. Kummien lisäämistarpeeseen liittyy myös muita kuin piispainkokouksen mainitsemia näkökulmia.

30 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Piispainkokouksen päätöksessä ei ole mainittu tilannetta, jossa kummi on kuollut tai hän ei vakavan sairastumisen tähden kykene hoitamaan tehtäväänsä. Kummin tehtävien hoito voi myös vaarantua asianomaisen muutettua pitkäaikaisesti tai pysyvästi ulkomaille. Tällaisissa tilanteissa voidaan katsoa, että kummin tehtävät eivät voi tulla hoidetuiksi. Käytännössä yleisin tilanne, jolloin kummius ei toteudu, on se, että kummien ja vanhempien välit ovat pysyvästi rikkoontuneet ja kummien tehtävien hoito on tästä syystä estynyt. Lisäksi on harkittava, minkä ikäiseen kummilapseen kummin mukana kulkijan tehtävä ulottuu. Tulisiko ajatella, että kummeja voidaan lisätä korkeintaan siihen saakka, kunnes kummilapsi on konfirmoitu tai kunnes hän on täysi ikäinen? Työryhmän mielestä yksi kummisuhde riittää. Siksi kummien lisääminen tulee rajata ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa lapsella ei ole jäljellä yhtään kummia tai yksikään kummisuhde ei enää toimi. Tämän lisäksi perheessä tulee olla selkeä tarve saada kummi. Tällöin vanhempien ja iästä riippuen myös lapsen tulee ilmaista halunsa saada kummi. Lisääminen tulee myös rajata koskemaan vain yhtä kummia. Kummin lisäämisessä on sama lähtökohta kuin tavallisessa kummin valinnassa. Vanhemmat valitsevat kummin ja seurakunta antaa valtuutuksen toimia kummina. Koska

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 31 kummius alkaa kasteessa tulisi etusija kummien lisäämisessä antaa sellaiselle henkilölle, joka on ollut mukana lapsen kastejuhlassa. Kummin lisääminen edellyttää keskustelua papin kanssa. Tällöin olisi hyvä tavata myös kummiksi ehdotettu henkilö. Voisi myös harkita, että kummin lisääminen kuuluisi seurakunnassa ainoastaan kirkkoherran harkintaan. Uuden kummin tulee täyttää normaalit kummin ehdot. Kummin lisääminen merkitään sen seurakunnan kirkonkirjoihin, jossa lapsi on kastettu. Seurakunnan tulee hoitaa tämä virkateitse. Kummin lisääminen tulee rajoittaa konfirmoimattomaan lapseen. Konfirmaation jälkeen kummilla ei ole enää sellaista tehtävää, että se oikeuttaisi kummien lisäämiseen. 8.2. Kummiuden purkautuminen Joissakin tilanteissa tulee pohdittavaksi kysymys kummiuden purkautumisesta. Kirkkojärjestyksen perusteella kummius ei purkaudu missään tilanteessa. On kuitenkin tapauksia, joissa kummin kasvatusvelvollisuus tulee ongelmalliseksi. Esim. kun kummi on eronnut kirkosta ja haluaa opettaa kummilapselleen omaa uutta ei kristillistä näkemystään. Onko silloin kyse tosiasiallisesti irtisanoutumisesta kummiudesta? Olisiko harkittava, voidaanko tämäntyyppisellä perusteella (ei kristillisen uskonnollisen yhteisön jäseneksi siirtyminen), tai muulla merkittävällä perus

32 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME teella (esim. lapsiin kohdistunut seksuaalirikos) riistää kummius joltakin henkilöltä? Tästä asiasta ei ole olemassa selkeää säädöstä. Kirkkojärjestyksen (KJ 2:17 ) kommentaariosassa todetaan kuten kirkkohallituksen antamissa ohjeissa, että kummeja ei voi myöhemmin vaihtaa eikä kummeiksi kutsutulta henkilöltä riistää tätä tehtävää kastetilaisuuden jälkeen. Tulisiko tätä asiaa kuitenkin harkita? Voidaanko ajatella, että tällaisissa tilanteissa kummeja on mahdollista lisätä jälkikäteen? Työryhmä ei kannata ajatusta kummiuden purkautumisesta. Kummin todistajan ja avustajan tehtävä ovat jo toteutuneet kasteessa, eikä niitä myöhempi elämä voi mitätöidä. Sen sijaan voitaisiin puhua tilanteista, joissa kummius tulee toimimattomaksi. Tällaisia tilanteita ovat em. tapaukset, jolloin kummin vakaumus on olennaisesti muuttunut suhteessa kristilliseen uskoon tai kummi on syyllistynyt vakavaan lapseen kohdistuneeseen rikokseen. Tällainen tilanne mahdollistaisi uuden kummin valitseminen niin kuin muutkin tilanteet, joissa kummius ei toteudu. 8.3. Aikuisen kaste ja kummius Aikuisten kastettavien kohdalla kummien etsiminen ei ole aina helppoa. Siksi kummien tarpeellisuus näissä tilanteissa kyseenalaistetaan toistuvasti. Taustalla on myöskin

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 33 epäselvyys kummin tehtävästä aikuisen kastettavan kohdalla. Työryhmä pitää tärkeänä, että jokaisessa kasteessa on vähintään kaksi todistajaa. Tämä tehtävä on ollut perinteisesti kummilla. Todistajana voi nykyisin toimia joku muukin, kun kummit eivät ole kastejuhlassa läsnä (KJ 2:17 2 mom.). Aikuisen kasteessa kummin todistajan tehtävä korostuu. Aikuisen kasteessa kummin löytymisen vaikeus ei saisi johtaa siihen, että koko kaste estyy. Siksi työryhmä esittää, että aikuisen kasteessa kahden kummin minimiin tehtäisiin poikkeus. Pyrkimyksenä olisi, että kastettava etsii itselleen kaksi kummia, mutta poikkeustapauksessa riittäisi vain yksi kummi tai jopa niin, että kastekirjaan merkittäisiin vain todistajat. Tällainen käytäntö olisi mahdollinen ainoastaan niissä tilanteissa, joissa kaste on samalla konfirmaatio. Aikuisen kasteen osalta tulisi harkita myös seurakuntakummia, mikäli kastettava ei löydä itselleen kummeja. Seurakunta kutsuisi kummin, joka on luotettava seurakuntalainen, kastetun hengelliseksi oppaaksi.

34 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 8.4. Kummien valinta Perheissä kummien valintaan liittyy monia eri puolia. Jotkut niistä johtavat tarjoamaan sellaista henkilöä kummiksi, joka ei täytä edellytyksiä. Ehdotettu henkilö saattaa olla liian nuori, ja siten vielä konfirmoimaton. Samoin kummeiksi saatetaan tarjota muiden protestanttisten uskovien kasteen omaksuneiden kirkkokuntien jäseniä. Tällaisissa tilanteissa osa vanhemmista haluaa nimetä heidät epävirallisiksi kummeiksi. Joillakin seuduilla heitä kutsutaan haltijakummeiksi. Kummien valinnassa ilmenee myös jonkin verran kummien jakamista kahteen ryhmään: sylikummit ja muut kummit. Yleensä kyse on myös arvostuserosta, jolloin sylikummit ovat ensisijaisia kummeja. Nykyisellään kirkkojärjestyksen säädöksien tulkinta on työlästä, kun kastava pappi joutuu pohtimaan, ketkä käyvät kummeiksi. Mikäli lapselle on valittu ainoastaan kaksi kummia, pitää ottaa huomioon kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n 1 momentin lisäksi myös kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 :n 2 momentti. Äärimmäinen laillinen vaihtoehto on se, että lapsen kumpikaan kummi ei ole luterilainen, vaan molemmat ovat kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 :n 2 momentin mukaiseen kirkkoon kuuluvia. Nykyistä lainsäädännöllistä tilannetta olisi varmasti mahdollista selkeyttää.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 35 Työryhmä pitää oikeana nykyistä käytäntöä, että kummin tulee olla konfirmoitu seurakunnan jäsen. Vanhemmat valitsevat kummit ja seurakunta valtuuttaa toimimaan kummina. Kummin tehtävän kannalta on perusteltua, että kummi on seurakunnan täysivaltainen jäsen. Kaikki kummit ovat keskenään tasa arvoisia, eikä arvostuseroja sisältävällä kansanperinteellä ole kirkollista perustetta. Seurakunnan näkökulmasta vanhempien tulisi valita parhaita kummeja eli konfirmoituja seurakunnan jäseniä, jotka voivat toimia kasteen todistajina, avustaa kastejuhlassa ja sitoutua lapsen kristilliseen kasvatuksen. Mitään epävirallisia kummeja seurakunta ei tarvitse. 9. Toimenpide ehdotukset 9.1. Kirkkojärjestys Työryhmän kokoamat ehdotukset ongelmien ratkaisemiseksi kytkeytyvät osittain kirkkojärjestykseen ja sen tulkintaan. Työryhmä ehdottaa, että aikuisen kasteessa, joka on samalla konfirmaatio, kastettavalle ei välttämättä tarvitse valita kummeja. Tämä edellyttää kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n muuttamista.

36 KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME Kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 :n 2 momentin kummiutta koskeva osuus ja kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 :n 1 momentti muodostavat osin jännitteisen kokonaisuuden, joka tulisi selventää joko kirkkojärjestystä muuttamalla tai piispainkokouksen tulkintaohjeella. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäinen on helpompi toteuttaa. Useat kummiuteen liittyvät ongelmakohdat eivät varsinaisesti edellytä säädöksien muuttamista. Kummiuteen liittyy kysymyksiä ja odotuksia, jotka muuttuvat koko ajan eikä kirkkojärjestyksen säädöksillä niihin voida kovinkaan helposti reagoida. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. perusteet kummien lisäämiseksi tai kummiuden tulemisesta toimimattomaksi. Samalla kuitenkin tarvittaisiin riittävän auktorisoitu ohjeistus, jotta käytännöt seurakunnissa eivät muodostuisi liian kirjaviksi. Siksi työryhmä esittää, että kirkkojärjestystä muutetaan siten, että piispainkokouksella on oikeus antaa kummiudesta tarkempia määräyksiä. Tällöin piispainkokouksen kummiutta koskevat päätökset olisivat sitovia. Työryhmä ehdottaa, että kirkkojärjestyksen 2 luvun 17 muutettaisiin 1 momentin osalta ja siihen lisättäisiin uusi 3 momentti.

KUMMIUDEN PERUSTEET JA TOTEUTUMINEN KIRKOSSAMME 37 Rinnakkaistekstit Kirkkojärjestys Voimassa oleva kirkkojärjestys Ehdotus 2 luku Kirkon pyhät toimitukset C. Kaste 17 Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelis luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö. Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa. Ennen rippikoulua kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat joko konfirmoituja evankelis luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä tai täyttävät kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 :n 2 momentissa mainitun ehdon. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelis luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö. Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa. Piispainkokouksella on oikeus antaa määräyksiä kummiutta koskeviin asioihin.