Rikoksen valmistelu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

Rikoksen valmistelu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä Lapin yliopisto Pro gradu -tutkielma Rita Tukala Rikosoikeus Syksy 2015

Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta Työn nimi: Rikoksen valmistelu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä Tekijä: Rita Tukala Opetuskokonaisuus ja oppiaine: Rikosoikeus Työn laji: Pro gradu -tutkielma Sivumäärä: VIII+85 Vuosi: 2015 Tiivistelmä: Suomen lainsäädännössä rikoksen valmistelu on rangaistavaa vain erillisten tunnusmerkistöjen perusteella ja vain vakavimpien rikosten osalta. Rikoksen valmisteluun liittyy monia rajanvetoa edellyttäviä tilanteita, sillä rikoksen valmistelu tulee erottaa sekä rikoksen yrityksestä että rikoksen suunnittelusta, ja erityisen tärkeää tämä on sellaisissa tilanteissa, joissa toinen muoto on rangaistava mutta toinen ei. Suomen rikoslaki sisältää yhteensä 12 muodollista valmistelukriminalisointia, ja näiden lisäksi on joitakin rikoksia, jotka voivat käytännössä toimia rikoksen valmisteluna ilman virallista rikoksen valmistelun nimikettä. Valmistelukriminalisoinnit on laadittu siten, että valmistelua osoittavat toimet on tarkkaan yksilöity, ja usein valmistelutunnusmerkistössä on viitattu täytettyä tekoa koskevaan tunnusmerkistöön vähintään teon tarkoituksen osalta. Suomen oikeuskäytännössä valmistelukriminalisoinnit eivät saa kovin suurta näkyvyyttä, eikä rikoksen valmistelusta anneta tuomioita kovin usein. Tästä huolimatta oikeuskäytäntöä on kuitenkin löydettävissä, ja esimerkiksi huumausainerikoksen valmistelu on varsin vahvasti esillä noissa tuomioissa. Tutkielmassa sivutaan myös Ruotsin ja Common Law-maiden rikoksen valmistelua ja yritystä koskevaa sääntelyä ja säännösten tulkintaa. Pääpaino on kuitenkin kotimaisessa sääntelyssä ja oikeuskäytännössä. Avainsanat: rikosoikeus, rikokset, rikoksen valmistelu, rangaistavuus Muita tietoja: Suostun tutkielman luovuttamiseen Rovaniemen hovioikeuden käyttöön_x_ Suostun tutkielman luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi_x_ Suostun tutkielman luovuttamiseen Lapin maakuntakirjastossa käytettäväksi_x_ (vain Lappia koskevat)

I Sisällys Lähteet...III Kirjallisuus...III Virallislähteet...V Oikeustapaukset...VII Lyhenteet...VIII 1. Johdanto...1 2. Rikoksen valmistelusta ja sen lähikäsitteistä...3 2.1. Rikoksen määritelmä ja laillisuusperiaate...3 2.2. Rikoksen valmistelun määritelmä...4 2.3. Rikoksen valmistelusäännökset maailmalla...9 2.4. Valmistelukriminalisoinnit...14 2.5. Rikoksen valmistelun ja yrityksen välinen ero ja rajanveto...18 2.5.1. Rikoksen yrityksen määritelmä...18 2.5.2. Rikoksen yrityksen määritelmä ulkomailla...20 2.5.3. Rikoksen valmistelun ja yrityksen välinen ero...22 2.6. Rikoksen valmistelun ja suunnittelun välinen ero ja rajanveto...30 3. HE 141/2012 vp mukaiset valmistelukriminalisoinnit...31 3.1. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu...32 3.2. Törkeän ryöstön valmistelu...36 3.3. Panttivangin ottamisen valmistelu...38 4. Maksuvälinerikosten valmistelu...43 4.1. Rahanväärennyksen valmistelu...44 4.2. Maksuvälinepetoksen valmistelu...46 4.2.1. Maksuvälinepetoksen valmistelun tunnusmerkistö ja historia...46 4.2.2. Maksuvälinepetoksen valmistelu käytännössä...49 5. Huumausainerikoksen valmistelu...53 5.1. Yleistä huumausainerikoksista...53 5.2. Huumausainerikoksen valmistelun tunnusmerkistö...54 5.3. Huumausainerikoksen valmistelu käytännössä...57 5.4. Huumausainerikoksen edistäminen...61 6. Yleistä vaaraa tai tuhoa aiheuttavat rikokset...62

II 6.1. Joukkotuhonnan valmistelu...62 6.2. Yleisvaarallisen rikoksen valmistelu...65 6.3. Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu...69 7. Salakuuntelun ja salakatselun valmistelu...73 8. Valtioon ja yleiseen järjestykseen kohdistuvat rikokset...77 8.1. Valtiopetoksen valmistelu...77 8.2. Yleisen järjestyksen aseellisen rikkomisen valmistelu...82 9. Yhteenveto...84

III Lähteet Kirjallisuus Björn Wahlroosin poika aiottiin siepata. Helsingin sanomat 1.2.2012, päivitetty 2.2.2012. Saatavissa osoitteessa http://www.hs.fi/kotimaa/a1305554671364. Viitattu 20.4.2015. Eräiden vakavampien rikosten valmistelu rangaistavaksi elokuun alusta. Finlex 1.8.2013. Saatavissa osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/uutiset/254. Viitattu 17.9.2014. Fletcher, George P.: Basic Concepts of Criminal Law. New York 1998. Frände, Dan: Brott och rättegång. Publikationer utgivna av juridiska fakulteten vid Helsingfors universitet. Helsinki 2003. Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus. Helsinki 2012. Frände, D. - Matikkala, J. - Tapani, J. - Tolvanen, M. - Viljanen, P. - Wahlberg, M.: Keskeiset rikokset. Helsinki 2014. Honkasalo, Brynolf: Suomen rikosoikeus. Erityinen osa II. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 104. Helsinki 1960. Honkasalo, Brynolf: Rikosoikeuden yleiset opit pääpiirteittäin. Helsinki 1966. Ilvonen, Henna: Henkirikosten valmistelun kriminalisointi kriminalisoinnin puolesta ja sitä vastaan puhuvat seikat. Pro gradu -tutkielma. Turku 2010. Saatavissa http://www.edilex.fi/lakikirjasto/7030. Jareborg, Nils: Straffrättens ansvarslära. Uppsala 1994. Jareborg, Nils: Allmän kriminalrätt. Uppsala 2001. Keiler, Johannes ja Roef, David: Comparative Concepts of Criminal Law. Cambridge, Antwerp, Portland 2015.

IV Kimpimäki, Minna: Kansainvälinen rikosoikeus. Helsinki 2015. Lappi-Seppälä, Tapio: Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskeva uudistus III, Lakimies 3/2004, s. 422-450. Lappi-Seppälä, Tapio: Rikollisuus ja kriminaalipolitiikka. Helsinki 2006. Lappi-Seppälä, T. - Hakamies, K. - Koskinen, P. - Majanen, M. - Melander, S. - Nuotio, K. - Nuutila, A-M. - Ojala, T. - Rautio, I.: Rikosoikeus. Helsinki 2013. Lohse, Mikael: Terrorismirikoksen valmistelu ja edistäminen. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 312. Helsinki 2012. Matikkala, Jussi: Näkökohtia rikoksen valmistelusta. Teoksessa: Suomalainen kriminaalipolitiikka, Näkökulmia teoriaan ja käytäntöön. Tapio Lappi-Seppälän juhlakirja, toim. Ville Hinkkanen ja Leena Mäkipää. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Helsinki 2013, ss. 229-254. Melander, Sakari: Kriminalisointiteoria rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 288. Helsinki 2008. Nuotio, Kimmo: Teko, vaara, seuraus Rikosvastuun filosofisista, kriminaalipoliittisista ja lainopillisista perusteista. Helsinki 1998. Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa. Helsinki 1997. Pöyhönen, Pekka: Rikoksen valmistelun kriminalisoimisen perusteluista ja ongelmista. Helsinki Law Review 2012/1. Tapani, Jussi: Yrittänyttä ei laiteta? Rikoksen yrityksen rangaistavuus. Hämeenlinna 2010. Tapani, Jussi ja Tolvanen, Matti: Rikosoikeuden yleinen osa Vastuuoppi. Helsinki 2013. Tolvanen Matti: KKO 2013:85 Törkeän ryöstön yritys. Teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein 2013:II, toim. Pekka Timonen. Tallinna 2014, ss. 264-271.

V Utriainen, Terttu: Rikosoikeus. Teoksessa Oikeusjärjestys osa II, toim. Maarit Niskanen. Rovaniemi 2010. Virallislähteet Ehdotus eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnista, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 15/2012. Helsinki 2012. HE 63/1972 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain täydentämisestä eräillä yksityiselämän suojan loukkaamista koskevilla rangaistussäännöksillä. Helsinki 1972. HE 66/1988 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi. Helsinki 1988. HE 180/1992 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä. Helsinki 1992. HE 94/1993 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi. Helsinki 1993. HE 6/1997 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi. Helsinki 1997. HE 38/1997 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 37 luvun muuttamisesta. Helsinki 1997. HE 239/1997 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi. Helsinki 1997. HE 184/1999 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi. Helsinki 1999. HE 22/2001 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 9 ja 37 luvun muuttamisesta. Helsinki 2001.

VI HE 44/2002 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Helsinki 2002. HE 188/2002 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle terrorismia koskeviksi rikoslain ja pakkokeinolain säännöksiksi. Helsinki 2002. HE 55/2007 vp Hallituksen esitys eduskunnalle sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevien rikoslain säännösten muuttamiseksi sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Helsinki 2007. HE 141/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoimista koskevaksi lainsäädännöksi. Helsinki 2012. 2014/62/EU Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/62/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin ja neuvoston puitepäätöksen 2000/383/YOS korvaamisesta. Bryssel 2014. 2000/383/YOS Neuvoston puitepäätös, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä. Bryssel 2000. 2002/475/YOS Neuvoston puitepäätös, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, terrorismin torjumisesta. Bryssel 2002. SopS 47/1936 Yleissopimus väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi. SopS 5/1960 Yhdistyneiden Kansakuntien joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus (Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide 1948). SopS 43/1965 Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus (Single Convention on Narcotic Drugs 1961). Saatavissa osoitteessa http://www.unodc.org/pdf/convention_1961_en.pdf. Viitattu 18.2.2015. SopS 42/1975 Huumausaineyleissopimuksen muuttamista koskeva sopimus. SopS 60/1976 Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus.

SopS 44/1994 Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan. VII SopS 6/2009 Kansainvälinen yleissopimus ydinterrorismin torjumisesta. Brottsbalk (1962:700). Saatavissa osoitteessa www.riksdagen.se. Regeringens proposition 2000/01:85 Förberedelse till brott m.m. Tukholma 2001. Saatavissa osoitteessa www.riksdagen.se. Oikeustapaukset KKO 1985 II 8 KKO 1988:54 KKO 2013:85 Turun HO 02/3128, Diaarinumero R 01/1201 Itä-Suomen HO 10/252, Diaarinumero R 10/92 Vaasan HO 10/1535, Diaarinumero R 10/1244 Vaasan HO 11/834, Diaarinumero R 11/629 Rovaniemen HO 13/906, Diaarinumero R13/4 Helsingin HO 14/113406, Diaarinumero R 13/2886 Helsingin HO 14/155837, Diaarinumero R 14/709 Kotkan käräjäoikeus 09/1742, Diaarinumero R 09/1234 Helsingin käräjäoikeus 10/2411, Diaarinumero R 09/8095

VIII Lyhenteet BrB Brottsbalk EU Euroopan Unioni HE Hallituksen esitys HO Hovioikeus KKO Korkein oikeus PL Perustuslaki RL Rikoslaki SopS Sopimussarja YK Yhdistyneet Kansakunnat

1 1. Johdanto Tämän tutkielmani tarkoitus on selvittää, mitä on rikoksen valmistelu, millaisia toimia sen puitteissa tehdään, mitä siitä säädetään laissa ja millaista oikeuskäytäntöä siitä on olemassa. Perehdyn rikoksen valmisteluun kokonaisuudessaan, joten tutkimukseni kohteena ovat niin rikoksen valmistelun ja sen yrityksen, kuin rikoksen valmistelun ja sen suunnittelunkin väliset eroavaisuudet sekä rikoksen valmistelun määritelmä. Aloitan rikoksen valmisteluun liittyvistä perusasioista ja -käsitteistä sekä tekijöistä, joista valmistelun voi tunnistaa. Näiden seikkojen lisäksi valmistelun käsittelyssä varsin olennaisia ovat myös sen lähikäsitteet yritys ja suunnittelu, sillä valmistelun erottaminen niistä on tärkeää ja paikoin haastavaakin. Tästä syystä olen sijoittanut niiden käsittelyn tutkielmani alkuun valmistelun yleisen esittelyn yhteyteen. Näin ollen olennaiset seikat valmistelusta ja sen lähikäsitteiden eroista ovat jo lukijan tiedossa edetessäni yksittäisiin tunnusmerkistöihin. Joidenkin yksittäisten tunnusmerkistöjen yhteydessä voin vielä palata valmistelun määritelmään tuon kyseisen tunnusmerkistön osalta, jos valmistelun ja yrityksen tai valmistelun ja suunnittelun rajaa on esimerkiksi oikeuskäytännössä käsitelty erityisesti kyseisen rikoksen osalta, tai jos se on ollut hankalasti määriteltävissä. Yleisluonteisemman esittelyn jälkeen etenen edellä kertomani mukaisesti rikoksen valmistelua koskeviin yksittäisiin tunnusmerkistöihin, joiden käsittelyä syvennän hovioikeuksien tuomioilla ja lakien esitöistä löytyvillä tulkintaohjeilla. Käsittelen vain varsinaista rikoksen valmistelua muodollisesti koskevia tunnusmerkistöjä, joten esimerkiksi salahankkeet jäävät tarkemman käsittelyn ulkopuolelle. Poikkeuksena tästä säännöstä käsittelen kuitenkin huumausainerikosten yhteydessä huumausainerikoksen edistämistä, sillä tässä tapauksessa edistäminen on varsin lähellä varsinaista valmistelua. Aiheen ja tilan rajallisuuden vuoksi käytännössä kokonaan huomiotta jäävät siis sellaiset rikokset, jotka voivat tosiasiassa olla rikoksen valmistelua, mutta joiden nimikkeessä ei mainita valmistelua (esimerkiksi laiton naamioituminen). Olen yhdistänyt mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla joitain samantyylisiä

2 tai samanlaisia oikeushyviä suojaavia valmistelukriminalisointeja saman luvun alle. Luvun alussa kerron useimmiten yleisen esittelyn kyseisessä luvussa käsittelemieni rikosten kriminalisoinnin taustasta, kunnes siirryn yksittäisten tunnusmerkistöjen esittelyyn. Joidenkin tunnusmerkistöjen yhteydessä hyödynnän hovioikeuksien ratkaisuja kyseisestä rikoksesta havainnollistaen näin käytännön tasolla, millaisia rikoksia valmistelurikokset ovat. Joidenkin tapausten avulla kykenen myös havainnollistamaan valmistelurikoksista tuomittuja rangaistuksia, joskin useissa tapauksissa on tuomittu yhteinen rangaistus useista rikoksista. Näissä tapauksissa en luonnollisesti kykene arvioimaan yhden valmistelurikoksen painoarvoa kokonaisrangaistuksessa. Otan tutkielmassani huomioon myös kansainvälisen näkökulman ja ulkomaisen lähdemateriaalin ensisijaisesti valmistelukriminalisointien taustalla vaikuttavien kansainvälisten sopimusten muodossa. Kansainväliset sopimukset ovat esillä erityisesti kansainvälisluonteisissa rikoksissa, kuten esimerkiksi huumausainerikoksissa, joukkotuhonnassa sekä terrorismirikoksissa. Erityisesti YK ja EU ovat vaikuttaneet sopimuksillaan ja päätöksillään muun muassa noiden rikosten tunnusmerkistöihin. Ulkomaista materiaalia edustaa suurimmaksi osaksi Ruotsin sääntely, jota käsittelen valmistelua ja yritystä yleisesti koskevissa luvuissa. Suomessa on perinteisesti otettu mallia Ruotsin lainsäädännöstä, joten vertailu Ruotsin lainsäädäntöön on tätä taustaa vasten varsin relevanttia. Lisäksi olen ottanut tutkielmaani mukaan pienen katsauksen Common Law -maiden rikoksen valmistelua ja yritystä koskevaan sääntelyyn. Ulkomaisen sääntelyn tutkiminen avaa ja laajentaa käsitystä rikoksen valmistelusta, mutta tutkielmani pääpaino on kuitenkin kotimaisessa sääntelyssä ja oikeuskäytännössä. Tämän tutkielmani tarkoituksena on tiiviisti ilmaistuna selvittää rikoksen valmistelun ja sen lähikäsitteiden välinen eroavaisuus sekä se, mitä on rikoksen valmistelu. Millaisia toimia rikoksen valmisteluun voi kuulua, ja missä menee raja rikoksen valmistelun ja yrityksen välillä tai rikoksen valmistelun ja suunnittelun välillä? Tutkin myös, millaisia rikoksia Suomessa on valmistelun osalta kriminalisoitu, ja millaiset teot ovat näiden kriminalisointien puitteissa

3 rangaistavia. Huomioin edellä mainitsemani mukaisesti myös kansainvälisen ja ulkomaisen lähdeaineiston ja kerron, mitkä teot ovat rangaistavia myös kansainvälisen oikeuden perusteella. 2. Rikoksen valmistelusta ja sen lähikäsitteistä 2.1. Rikoksen määritelmä ja laillisuusperiaate Rikoksen valmistelusta puhuttaessa on perusteltua aloittaa sen tutkiminen ja määritteleminen rikoksen yleisen määritelmän kautta. Terttu Utriainen määrittää rikoksen muodollisesti teoksi, josta on säädetty rangaistus 1. Rikoksen määritelmään kuuluu tämän lisäksi ajatus siitä, että rikos on tunnusmerkistön mukaisesti oikeudenvastainen teko, joka on syyksiluettava syyntakeiselle tekijälleen joko tahallisena tai tuottamuksellisena 2. Suomen lainsäädännössä rikokset ja niistä säädetyt rangaistukset on pääosin sijoitettu rikoslakiin (19.12.1889/39), ja oikeudenkäytössä esimerkiksi tuomioistuimet ovat analogian kiellon mukaisesti sidottuja näihin rikoksiin ja rangaistuksiin. Tämä tarkoittaa samalla, että teko, jota ei laissa ole säädetty rangaistavaksi, ei ole rikos. Näin huomionarvoiseksi tulee RL 3:1:ssä säännelty niin kutsuttu laillisuusperiaate: Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Laillisuusperiaatteesta säädetään rikoslain lisäksi myös PL 8:ssä, joskin hieman eri sanoin: Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Laillisuusperiaate tunnetaan myös sen käsitteiden nullum crimen sine lege (ei rikosta ilman lakia) ja nulla poena sine lege (ei rangaistusta ilman lakia) avulla. 1 Utriainen 2010 (teoksessa Oikeusjärjestys, Osa II), s. 133. 2 Honkasalo 1966, s. 5.

4 Lappi-Seppälä on kiteyttänyt laillisuusperiaatteen sisällön hyvin sanoen, että rikoksen ja siitä tuomittavan rangaistuksen tulee perustua lakiin. Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. 3 Laillisuusperiaatteen ydinsisältöön kuuluvat edellä esitellyn lisäksi myös vaatimus kirjoitetun eduskuntalain tasoisesta rikosoikeudellisesta sääntelystä sekä vaatimus säännöksen täsmällisyydestä 4. Nämä vaatimukset tunnetaan myös praeter legem -kieltona, eli kirjoitetun lain vaatimuksena ja epätäsmällisyyskieltona. 5 Laillisuusperiaatteen mukaisesti edellytetään, että rikoksista ja niistä tuomittavista rangaistuksista tulee säätää laissa, ei esimerkiksi asetuksella, ja että rangaistava teko on määriteltävä laissa riittävän selkeästi 6. Näiden seikkojen lisäksi laillisuusperiaatteen käsitteeseen kuuluu taannehtivan rikoslain kielto, jonka perusteella rikokseen sovelletaan lähtökohtaisesti aina sen tekoajankohtana voimassa ollutta lainsäädäntöä. 7 Poikkeuksen tästä tekee niin kutsuttu lievemmän lain periaate, jonka mukaan lain muuttuessa teon ja tuomitsemishetken välillä lievempään suuntaan, sovelletaan uutta, lievempää lainsäädäntöä. 8 Laillisuusperiaate on hyvin moninainen ja tärkeä sääntö suomalaisessa rikosoikeudessa ja näin ollen myös rikoksen valmistelun kriminalisoinnissa ja rangaistavuudessa. 2.2. Rikoksen valmistelun määritelmä Rikoksen tekovaiheet alusta loppuun saakka voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen: suunnitteluun, valmisteluun, yritykseen sekä täytettyyn tekoon 9. Rikoksen tekeminen lähtee useimmiten liikkeelle mielensisäisestä toiminnasta, kuten esimerkiksi ajatuksesta tai päätöksestä rikoksen tekemisestä, edeten siitä 3 Lappi-Seppälä 2006, s. 65. 4 HE 141/2012 vp, s. 9. 5 Melander 2008, s. 196. 6 Matikkala 2013, s. 235. 7 Melander 2008, s. 196. Laillisuusperiaatteen jaottelusta myös HE 44/2002, s. 30. 8 Lappi-Seppälä, Hakamies jne. 2013, s. 191. 9 Pöyhönen 2012, s. 115.

5 suunnitteluun ja lopulta ulkoisiin toimiin, kuten valmisteluun, täytäntöönpanon aloittamiseen, täytäntöönpanon päättämiseen, vahingon syntymiseen ja mahdollisiin rikoksen jälkitoimiin 10. Rikoksen valmistelun määritelmästä puhuttaessa olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi kuinka varhaiset toimet ovat valmistelua ja missä vaiheessa valmistelu muuttuu yritykseksi. Rikoslain yleisten oppien uudistamista koskeva hallituksen esitys 44/2002 kiteyttää rikoksen valmistelun perusajatuksen siten, että se on subjektiivisessa suhteessa rikokseen tähtäävää toimintaa, jolla luodaan edellytyksiä rikoksen myöhemmälle toteuttamiselle 11. Valmistelulla suoritetaan joitain yleensä ulkoisesti näkyviä toimia, joilla tekijän on tarkoitus helpottaa rikoksen tekemistä tai mahdollistaa rikoksen myöhempi toteuttaminen. Tekijä toimii siis tarkoituksessa tehdä myöhemmin rikos, jota hän valmistelutoimillaan auttaa ja edistää ja jolle hän luo edellytyksiä tekemättä kuitenkaan vielä varsinaista tekoa 12. Valmistelua koskevista tunnusmerkistöistä on pääteltävissä, että tekijän nimenomaisena tarkoituksena tulee olla tehdä rikos eikä vain yrittää rikosta tai valmistella sitä. Valmistelulla tulisi näin ollen olla rikoksentekotarkoitus. Esimerkkinä rikokselle edellytyksiä luovasta toimesta voi olla ensinnäkin rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen tai tarvikkeen hallussapito. Tällainen väline tai tarvike ei välttämättä itsessään ole laiton tai sen hallussapito rangaistavaa, mutta jos tätä välinettä tai tarviketta on tarkoitus käyttää rikoksen tekemiseen, voidaan sen hallussapidosta rangaista rikoksen valmisteluna. 13 Esimerkiksi huumausainerikoksen valmistelussa käytettävät välineet, tarvikkeet ja aineet voivat olla sinänsä laillisia, mutta yhdistettynä rikoksen tekoaikeeseen niiden hallussapidosta tulee rangaistavaa. Myös esimerkiksi törkeän ryöstön valmistelussa käytettävä rahankuljetusauton aikataulu tai kartta sen reitistä voi olla rikoksen valmistelussa käytettävä väline tai tarvike. Valmistelusta kielivät välineet, tarvikkeet tai aineet ovat yksilöllisiä kullekin valmistelurikokselle, joten yleistä listaa valmistelutarkoitusta osoittavista välineistä, tarvikkeista tai aineista ei ole mahdollista tehdä. Valmistelua koskevat tunnusmerkistöt sisältävät yleensä tyhjentävän listan, jonka mukaiset toimet ovat valmisteluna rangais- 10 Matikkala 2013, s. 229. 11 HE 44/2002 vp, s. 140. 12 Honkasalo 1966, s. 85. 13 HE 141/2012 vp, s. 5-6.

6 tavia. Joskus listassa mainitaan erikseen välineiden, tarvikkeiden tai aineiden hallussapito ja joskus näistä ei mainita. Usein kuitenkin erilaiset välineet, tarvikkeet tai aineet voivat osoittaa valmistelutarkoitusta, jos niiden hallussapito voidaan yhdistää valmistelurikoksen tunnusmerkistön mukaisiin toimiin. Rangaistavaa valmistelua välineiden, tarvikkeiden tai aineiden hallussapito kuitenkin on vain kun asiasta on niin säädetty. Välineiden, tarvikkeiden tai aineiden lisäksi rikoksen tekemistä edistävä valmistelutoimi voi olla jokin ajallisesti varhaisempi ja mahdollisesti rikoksen toteutumisen edellyttämä teko. Frände esimerkiksi esittää tällaisina valmistelutoimina ennen rattijuopumukseen syyllistymistä tehdyn alkoholin nauttimisen ja autonavainten etsimisen. Rattijuopumuksen valmistelu ei ole rangaistavaa, mutta myös sen toteuttamisessa on ajallisesti havaittavissa valmistelutoimia. 14 Yhtenä erityisenä muotona rikoksen valmistelusta on salahanke, jolla tarkoitetaan yleisesti sitä, että kaksi tai useampi henkilö sopivat yhdessä rikoksen tekemisestä tai suunnittelevat rikosta. Tässä tekomuodossa yhdistyvät sekä rikoksen esivaiheen toimet että osallisuusoppi. 15 Kyse on siis useimmiten rikoksen valmistelusta, mutta salahanke voi kuitenkin olla valmistelun sijasta myös suunnittelua sen sisältämän sopimisnäkökulman vuoksi. Suunnittelusta on kyse silloin, kun varsinaisia valmistelua osoittavia ulkoisia toimia ei välttämättä vielä tehdä. Samoin kuin valmistelu, on salahankekin rangaistava vain kun siitä on erikseen niin säädetty. Salahanke on Suomessa normaalia valmistelua suppeammin kriminalisoitu, sillä suurin osa suomalaisista valmistelukriminalisoinneista koskee vain perinteistä valmistelua ilman salahankeaspektia. Osa varsinaisista valmistelutunnusmerkistöistä kuitenkin sisältää salahankkeenomaisen tekotavan, jolloin salahanke sisältyy varsinaiseen valmistelutunnusmerkistöön. Salahanketta ei ole suomalaisessa rikosoikeudessa käsitelty kovinkaan laajalti - mahdollisesti sen erittäin läheisesti valmisteluun liittyvän luonteen ja suppean kriminalisoinnin vuoksi. Salahankkeen sisältöä on käsitelty enemmän ruotsalaisessa oikeudessa, jota esittelen jäljempänä tässä luvussa. 14 Frände 2003, s. 83. 15 Matikkala 2013, s. 242.

7 Vaikka valmistelu sijoittuu täytettyyn tekoon nähden aikaisempaan vaiheeseen, on valmistelurikoksessa myös omalla tavallaan kyse täytetystä teosta. Valmistelun yritystä ei lähtökohtaisesti ole, ja tästä syystä yrityksestä luopumista koskevia säännöksiä ei mitä ilmeisimmin voida ainakaan sellaisenaan soveltaa valmistelusta luopumiseen. Matikkalan mielestä valmistelurikosta koskevasta vastuusta ei voisi lähtökohtaisesti vapautua siinäkään tapauksessa, että tekijä poistaisi kaikkien siihenastisten toimiensa merkityksen ja tekisi rikoksen tekemisen mahdottomaksi. 16 Matikkala perustelee tätä näkemystään HE 44/2002:n avulla 17. Hän vertaa valmistelusta luopumista yrityksestä luopumiseen siten, että yrityksestä luovuttaessa tekijä vapautuisi vastuusta yrityksen, mutta ei valmistelun osalta. Loppujen lopuksi Matikkala kuitenkin pitää johdonmukaisuussyistä perusteltuna henkilön vapautumista valmisteluvastuusta, jos hän luopuu siitä valmistelun jälkeen, tai jos hän yritysvaiheessa luopuu tai katuu tehokkaasti. Tämä ei kuitenkaan Matikkalan mukaan poistaisi vastuuta valmistelu- tai yritysvaiheessa mahdollisesti toteutetuista muista, täytetyistä rikoksista. 18 Matikkalan näkemys on siis jokseenkin hajanainen, eikä ole täysin selvää, millä perusteella valmistelua koskevasta rikosvastuusta voisi hänen mukaansa vapautua. Honkasalo sen sijaan katsoo valmistelusta vetäytymisen olevan mahdollista, mutta se vaatisi tekijänsä puolelta aktiivisia toimia esimerkiksi varustelun hävittämiseksi ja valmistelun tyhjäksi tekemiseksi 19. Myös Nuutila katsoo valmistelusta vetäytymisen yrityksen tapaan mahdolliseksi. Nuutilakin edellyttää rangaistusvastuusta vapautumiselta mahdollisen varustelun hävittämistä, joten pelkkä passiivisuus ei tällä perusteella riitä valmistelusta vetäytymiseen. Valmistelusta vetäytymistä koskevassa keskustelussa on huomionarvoinen myös niin kutsuttu kvalifioitu valmistelu, jossa valmistelusta vetäytyjää voidaan rangaista, jos valmistelu on samalla käsittänyt muun täytetyn rikoksen. 20 Valmistelua koskevasta rangaistusvastuusta voi Honkasalon mukaan vetäytymisen perusteella vapautua vain itse tekijä. Vaikka varsinainen tekijä vetäytyy valmistelusta ja poistaa valmistelussa 16 Matikkala 2013, s. 247. 17 HE 44/2002 vp, s. 145-146. 18 Matikkala 2013, s. 247-248. 19 Honkasalo 1966, s. 89. 20 Nuutila 1997, s. 338.

tekemänsä toimet, ovat esimerkiksi yllyttäjä ja avunantaja kuitenkin edelleen vastuussa ja rangaistavissa omista toimistaan. 21 8 On epäselvää, missä määrin nämä valmistelusta vetäytymistä koskevat näkemyserot Matikkalan, Honkasalon ja Nuutilan käsitysten välillä johtuvat valmistelua koskevan rikoslain säännöksen poistumisesta. Honkasalon ja Nuutilan käsitykset sijoittuvat aikaan ennen rikoslain kokonaisuudistusta, jolloin RL 4:3:ssä säädettiin rikoksen valmistelusta seuraavasti: Rikoksen valmistelu rangaistaan ainoastaan silloin kuin siitä on laissa erittäin määrätty. Rangaistavasta valmistelusta noudatettakoon mitä 2 :ssä yrityksestä on säädetty. Yritystä koskevassa RL 4:2:ssä säädettiin, että yritys jää rankaisematta, jos tekijä omasta tahdostaan on luopunut rikoksen täyttämisestä tai ehkäissyt sen vaikutukset. Samalla säännös määräsi, että jos yritys on käsittänyt jonkin toisen rikoksen, tuli siitä teosta tuomita rangaistus. Näin ollen ainakin Nuutilan ja Honkasalon toteamukset ovat vanhan lainsäädännön mukaisia, mutta tämänhetkinen oikeustila on säännöksen puutteessa hieman epäselvä. Uusissa HE 141/2012 mukaisissa valmistelukriminalisoinneissa on kuitenkin säännösten 2 momenttiin kirjattuna valmistelusta luopuminen ja sen edellytykset seuraavasti: Jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta. Törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen, törkeän ryöstön sekä panttivangin ottamisen valmistelun osalta valmistelusta luopuminen on näin ollen mahdollista tietyin edellytyksin. Jos toiminta ei ole ulkoisesti havaittavaa vaan tapahtuu niin sanotusti mielensisäisenä toimintana, eli tekijän ajatuksissa, katsotaan se yleensä rikoksen suunnitteluksi. Rikoksen suunnittelu on usein nimenomaan mielensisäistä toimintaa ilman ulkoisia tapahtumia, sillä jos tekijä etenee ulkoisesti 21 Honkasalo 1966, s. 89-90.

9 havaittaviin toimiin, kuten esimerkiksi tarvikkeiden hankkimiseen tai karttojen laatimiseen, on tällöin yleensä kyse jo rikoksen valmistelusta. Rikoksen suunnittelu pelkästään ajatuksin ei ole rangaistavaa, sillä ketään ei voi rangaista ajatuksistaan 22. Samoin kuin rikoksen valmistelun ja rikoksen suunnittelun, myös rikoksen valmistelun ja yrityksen välistä rajanvetoa voi olla joskus vaikea tehdä. Sekä valmistelu että yritys kummatkin edellyttävät ulkoisia toimia, mutta valmistelutoimet ovat yritystä varhaisempia tekoja, joissa rikoksen tekemistä ei ole vielä aloitettu 23. Valmistelu sijoittuu siis aikaan ennen yritystä, jolloin rikoksen tekemistä ei ole vielä aloitettu, mutta edellytyksiä sen tekemiselle on alettu luomaan. Käsittelen sekä rikoksen yritystä että rikoksen suunnittelua omissa luvuissaan myöhemmin. Yhteenvetona rikoksen valmistelun määritelmästä todettakoon, että kyse on rikoksen mahdollisesti rangaistavasta valmistelusta, kun tekijällä on nimenomaisena tarkoituksena tehdä rikos 24. Valmisteluun tulee näin ollen ryhtyä tarkoituksenaan tehdä valmistelun kohteena oleva rikos 25. Tämän lisäksi tekijän tulee tehdä joitain ulkoisesti havaittavia toimia, joilla hän edesauttaa tulevan rikoksen tekemistä. Suomessa rikoksen valmistelusta rangaistaan vain siinä tapauksessa, että se on rikoslaissa erikseen säädetty rangaistavaksi. Rikoksen valmistelun kriminalisointiin on myös perinteisesti suhtauduttu kielteisesti sen esimerkiksi tunnusmerkistön muotoilulle ja oikeusturvalle aiheuttamien haasteiden vuoksi. 2.3. Rikoksen valmistelusäännökset maailmalla Valmistelukriminalisointeja ja valmistelutoimien sisältöä säännellään myös muissa valtioissa, ja yksi Suomen käytäntöihin verrattuna suhteellisen yhteneväinen järjestelmä löytyy Ruotsista. Siellä rikoksen valmistelu voidaan tiiviisti ilmaista tietyksi toiminnaksi tai teoksi, jolla on tarkoitus 26. Valmistelun 22 Nuotio 1998, s. 26. 23 HE 141/2012 vp, s. 5. 24 www.finlex.fi/fi/uutiset/254, viitattu 17.9.2015. 25 Pöyhönen 2012/1, s. 129. 26 Jareborg 1994, s. 91.

10 tulee siis tapahtua tahallisesti, joten tuottamuksellisesti tapahtunut rikoksen valmistelu ei ole rangaistavaa. Tuottamuksellinen rikoksen valmistelu on kuitenkin todennäköisesti lähinnä teoreettinen työkalu valmistelun määrittelyyn, sillä tuottamuksellisen rikoksen valmistelun esiintyminen vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä. 27 Ruotsin Brottsbalkiin (myöhemmin BrB) lisättiin rikoksen valmistelusäännös nykyisensisältöisenä lainmuutoksella 2001:348, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 2001. BrB sisälsi jo ennen tuota säännöksen rikoksen valmistelusta, mutta tuolla muutoksella säännöksestä tuli nykyisen kaltainen. BrB sisältää sekä valmistelun yleisen määritelmän, että yksittäiset valmistelun kriminalisoivat tunnusmerkistöt. Rikoksen valmistelua koskeva sääntely toimii siten Ruotsissa siinä mielessä samoin kuin Suomessa, että myös Ruotsissa rangaistaan rikoksen valmistelusta vain erillisten tunnusmerkistöjen perusteella 28. Suomessa rikoslaki ei enää nykyisin sisällä rikoksen valmistelua koskevaa yleissäännöstä, mutta Ruotsissa yleissäännös sijaitsee BrB:n 23:2:ssä, ja se määrittelee rikoksen valmistelun seuraavasti: Den som, med uppsåt att utföra eller främja brott, 1. tar emot eller lämnar pengar eller annat som betalning för ett brott eller för att täcka kostnader för utförande av ett brott, eller 2. skaffar, tillverkar, lämnar, tar emot, förvarar, transporterar, sammanställer eller tar annan liknande befattning med något som är särskilt ägnat att användas som hjälpmedel vid ett brott, skall i de fall det särskilt anges dömas för förberedelse till brottet, om han inte gjort sig skyldig till fullbordat brott eller försök. I de fall det särskilt anges döms för stämpling till brott. Med stämpling förstås, att någon i samråd med annan beslutar gärningen eller att någon söker anstifta annan eller åtar eller erbjuder sig att utföra den Straff för förberedelse eller stämpling skall bestämmas under den högsta och får sättas under den lägsta gräns som gäller för fullbordat frott. Högre straff än fängelse i två år får bestämmas endast om fängelse i åtta år eller däröver kan följa på der fullbordade brottet. Om faran för att brottet skulle fullbordas var ringa, skall inte dömas till ansvar. 27 Regeringens proposition 2000/01:85, 6 Förberedelse till brott, 6.1.1 Förberedelse till brott. 28 Regeringens proposition 2000/01:85, 6 Förberedelse till brott, 6.1 Nuvarande reglering.

11 Ruotsalaisen sääntelyn mukaan valmisteluksi luetaan rikoksen tekemisen tai sen edistämisen tarkoituksessa esimerkiksi rahan vastaanottaminen tai antaminen rikoksen tekemistä varten tai rikoksessa käytettävän apuvälineen hankkiminen, kehittäminen, vastaanottaminen tai kuljettaminen. Myös suomalaiset valmistelukriminalisoinnit sisältävät samoja valmistelun tekotapoja, esimerkiksi apuvälineen hankkimista tai rahan antamista, mutta ne on sijoitettu erikseen yksittäisiin tunnusmerkistöihin ja ne ovat yksilöllisiä kussakin tunnusmerkistössä. Jokainen suomalainen valmistelukriminalisointi sisältää erikseen luettelon tekotavoista, joilla kyseiseen rikoksen syyllistyy, ja oletettavasti tästä syystä Suomesta puuttuu Ruotsin mallin mukainen yleinen rikoksen valmistelua koskeva säännös. Ruotsalainen apuvälinettä koskeva kriminalisointi on huomionarvoinen siinä, että se ei koske kaikkia mahdollisia välineitä, vaan niiltä edellytetään erityistä vaarallisuutta 29. Pääsääntöisesti ruotsalaisessa käytännössä onkin katsottu, että jokapäiväisiä esineitä ei voida pitää rikoksessa apuvälineenä. Tällaisiksi jokapäiväisiksi esineiksi on katsottu esimerkiksi autot, tietokoneet, matkapuhelimet sekä väritulostimet. 30 Samanlaista sääntelyä on paikoin havaittavissa myös Suomessa, sillä arkipäiväiset esineet on luettu pois esimerkiksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelussa käytettävistä rangaistavista aseista 31. Jotta kyse on rikoksessa käytettävästä apuvälineestä, edellytetään Ruotsissa apuvälineeltä lisäksi erityistä sopivuutta rikoksessa käytettäväksi. Myös apuvälineen käsitteeseen on syytä kiinnittää huomiota: apuvälineestä ei ole kyse silloin, jos kyseinen rikos koskee tuon asian tai välineen käsittelyä. Esimerkiksi huumausainerikoksessa huumausaine ei ole apuväline. 32 BrB:n säännöksen 2 momentissa on myös salahankkeen yleinen määritelmä. Salahankkeella tarkoitetaan sitä, että henkilö toisen kanssa päättää tehdä rikoksen tai yllyttää jotakuta tekemään rikoksen tai vastaanottaa tai tarjoutuu rikoksen tekemiseen. Salahanke edellyttää tekijältään tahallisuutta, mutta tuolta tahallisuudelta ei kuitenkaan edellytetä kohdistumista tiettyyn konkreettiseen 29 Jareborg 2001, s. 392. 30 Jareborg 2001, s. 393. 31 Frände, Martikkala ym. 2014, s. 238. 32 Jareborg 2001, s. 392.

12 rikokseen 33. Tekijöiden ei siis oletettavasti tarvitse tehdä tarkasti yksilöityä suunnitelmaa, vaan yleisempikin valmius voitaisiin Ruotsissa lukea salahankkeeksi. Mikään kovin yleinen suunnitelma tai sopimus rikoksen tekemisestä kuitenkaan tuskin tulee kyseeseen, vaan jonkinlaisia tietoja ja yksilöintejä pitäisi todennäköisesti olla erotettavissa. Lisäksi salahankkeelta edellytetään Ruotsissa tekijän antamaa tahdonilmaisua rikoksen tekemisestä 34. Tämä johtunee siitä, että salahanke on kahden tai useamman ihmisen yhdessä tekemä toimi, ja yhdessä tekeminen yleensä edellyttää ilmaisua ja suostumusta tähän tekemiseen. Valmistelun tapaan myös salahankkeen kohdalla kyse on rikoksesta vain kun niin on erikseen tunnusmerkistöllä säädetty 35. Valmistelurikokseen liittyvästä vastuusta tekijä voi vapautua Ruotsissa luopumalla valmistelusta vapaaehtoisesti. 36 Valmistelusta luopumiseen sovelletaan BrB 23:3:n mukaan lähtökohtaisesti samoja säännöksiä kuin yrityksestä luopumiseen, joten luopumisessa olennainen seikka on sen vapaaehtoisuus, eli luopuminen esimerkiksi rikoksesta, jonka tekemiseen olisi mahdollisuus. Luopumista ei kuitenkaan pidetä vapaaehtoisena, jos tekijä kohtaa jonkin esteen tai hankaluuden teon toteuttamisessa eikä tästä syystä voi toteuttaa tekoaan. Jareborg esittää esimerkkinä tällaisesta tapauksesta tilanteen, jossa tekijä alkaa verta nähtyään voimaan pahoin eikä tästä syystä voi viedä tekoaan loppuun. 37 On sen sijaan epäselvää, onko kyse vapaaehtoisesta luopumisesta, jos joku ylipuhuu tekijän luopumaan rikoksen toteuttamisesta. Jos päällimmäisenä luopumisen syynä ei ole ollut teosta luopumiseen suostuttelu, vaan jokin toinen seikka, ei vastuuvapautta Jareborgin mukaan voida tällöin sulkea pois. 38 Luopumisen vapaaehtoisuuden lisäksi vastuuvapauden edellytyksenä Ruotsissa on, että tekijä ei ole vielä syyllistynyt täytettyyn tekoon 39. Tämä onkin varsin järkeenkäypää, sillä valmistelusta tai yrityksestä ei voi enää luopua jos teko on jo täytetty ja seuraus ilmennyt. Yleensä rikoksen tekemisestä luopuminen tapahtuu siten, että tekijä lopettaa rikoksen täytäntöönpanon, mutta valmistelun 33 Jareborg 1994, s. 99. 34 Jareborg 1994, s. 99. 35 Jareborg 1994, s. 98. 36 Jareborg 1994, s. 92. 37 Jareborg 2001, s. 372. 38 Jareborg 2001, s. 373. 39 Jareborg 2001, s. 367.

13 tai salahankkeen kohdalla tämä toimintatapa ei voi tulla kyseeseen, koska rikoksen täytäntöönpanoa ei ole vielä aloitettu. Valmistelusta luopuminen voikin olla varsin haastavaa, sillä vastuuvapaus edellyttäisi rikoksen tekemisen mahdottomaksi tekemistä. 40 Tällä voitaisiin mitä todennäköisimmin tarkoittaa esimerkiksi varustelun hävittämistä ja rikoksen tekemisen estämistä tai muita tapoja, jotka estävät valmistellun rikoksen toteuttamisen. Common Law -maissa järjestelmä rakentuu rangaistavuuden suhteen sinänsä samoin kuin Suomessa, että rikoksen suunnittelusta ei voida rangaista, sillä ihmisiä ei voi rangaista heidän ajatuksistaan 41. Valmistelun rangaistavuuden kehitys on edennyt Common Law -maissa jokseenkin samaan tapaan kuin Suomessa, sillä aiemmin valmistelu ei ole ollut rangaistavaa. Tilanne on kuitenkin rikosten ennaltaehkäisyn vuoksi muuttunut, ja nykyisin myös rikoksen valmistelu on jossain määrin rangaistavaa. 42 Perinteisempi rikoksen valmistelu ei ole Common Law -järjestelmässä samaan tapaan rangaistavaa kuin esimerkiksi Suomessa tai Ruotsissa, vaan siellä painopiste on enemmän salahankkeen rangaistavuudella. Erityisesti englantilaisessa järjestelmässä salahankkeen rangaistavuudella on pitkät perinteet, ja käsitettä myös tulkitaan varsin laajasti. Common Law -järjestelmän hengen mukaisesti salahankkeen rangaistavuus on havaittavissa sekä säännöstasolla että oikeuskäytännössä. Salahankkeen sisältö on sikäli samanlainen kuin Suomessa, että sopimukselta edellytetään sopimista tietystä tapahtumaketjusta, joka toteutuessaan johtaa rikoksen täyttymiseen. Sovittu tapahtuma tulee olla todella tarkoitus toteuttaa, ja sen toteuttamiseen tulisi osallistua vähintään yhden sopijapuolista. Myös rangaistavuus on sidoksissa tähän sopimiseen, sillä vaikka tekoa ei koskaan toteutettaisi, on sopiminen ja aikomus sovitun teon toteuttamiseen jo itsessään rangaistava. Salahankkeen ohella rangaistavia tekoja ovat myös jotkin suomalaisen valmistelusääntelyn tapaiset teot. Esimerkiksi englantilaisessa järjestelmässä ne ovat salahankkeiden rangaistavuutta harvinaisempia, mutta niitä on kuitenkin olemassa. Muun muassa väärennyksessä käytettäväksi hankittujen esineiden hallussa pitäminen on rangaistavaa. 43 40 Jareborg 2001, s. 368. 41 Keiler ja Roef 2015, s. 180. 42 Keiler ja Roef 2015, s. 181. 43 Keiler ja Roef 2015, s. 182.

14 2.4. Valmistelukriminalisoinnit Edellä esiteltyä rikoksen valmistelun yleistä määritelmää tarkentavat useat rikoslakiin sijoitetut rikoksen valmistelun kriminalisoivat tunnusmerkistöt. Varsinaisten valmistelukriminalisointien ohella Suomen rikoslaki ei enää nykyisin sisällä valmistelua koskevaa yleissäännöstä. Käsittelen tässä tutkielmassani johdannossa kertomani mukaisesti laajemmin vain niin kutsuttuja muodollisia valmistelukriminalisointeja, joissa kriminalisoidaan jonkin rikoksen valmistelu, joten vähemmälle jäävät esimerkiksi kriminalisoidut salahankkeet. 44 Suomen rikoslaki tuntee 12 muodollista valmistelukriminalisointia. Ne ovat rikoslain mukaisessa esiintymisjärjestyksessään seuraavat: joukkotuhonnan valmistelu (RL 11:2), valtiopetoksen valmistelu (RL 13:3), yleisen järjestyksen aseellisen rikkomisen valmistelu (RL 17:5), törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu (RL 21:6a), salakuuntelun ja salakatselun valmistelu (RL 24:7), panttivangin ottamisen valmistelu (RL 25:4a), törkeän ryöstön valmistelu (RL 31:2a), yleisvaarallisen rikoksen valmistelu (RL 34:9), terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu (RL 34a:2), rahanväärennyksen valmistelu (RL 37:4), maksuvälinepetoksen valmistelu (RL 37:11) ja huumausainerikoksen valmistelu (RL 50:3). Näiden kriminalisointien lisäksi käsittelen lyhyesti huumausainerikoksen edistämistä. Mainittujen 12 muodollisen valmistelukriminalisoinnin lisäksi rikoslaissa on kaksi salahankekriminalisointia: salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi (RL 32:8) ja salahanke vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi (RL 45:24). Lisäksi esimerkiksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua, törkeän ryöstön valmistelua, panttivangin ottamisen valmistelua, joukkotuhonnan valmistelua sekä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskevat säännökset sisältävät salahanketta muistuttavan tekotavan, jossa sovitaan rikoksen tekemisestä. Suomessa on perinteisesti suhtauduttu kielteisesti rikoksen valmistelun kriminalisointiin, ja rangaistavaksi onkin säädetty vain vakavimpien rikosten valmistelu. Oikeustieteilijöistä tätä kantaa kannattaa esimerkiksi Dan Frände, 44 Pöyhönen 2012, s. 117, Husabo 1999, passim ja s. 134.

15 joka on sitä mieltä, että vain vakavimpien rikosten valmistelu tulisi säätää rangaistavaksi 45. Vain vakavimpien rikosten valmistelun rangaistavaksi säätämistä on perusteltu sillä, että valmistelun kriminalisoinnin on koettu aiheuttavan oikeusturvaongelmia ja haasteita tunnusmerkistöjen muotoilulle 46. Rikoksen valmistelua koskevassa lainsäädännössä onkin erittäin tärkeää listata tekotavat tarkasti, sillä epätäsmällisyyskiellon perusteella myöskään valmistelukriminalisoinnit eivät saa olla liian yleisiä tai rajoiltaan epämääräisiä 47. Oikeusturvaongelmien ja tunnusmerkistöjen muotoilulle aiheutuvien haasteiden lisäksi valmistelukriminalisointien vähäisyyteen on ollut syynä se, että konkreettinen vaara rikoksen toteutumisesta voi olla vielä valmisteluvaiheessa kohtuullisen vähäinen 48. Valmistelussa toimet voivat olla vielä niin varhaisessa vaiheessa, että riski rikoksen täyttymisestä tai sen vaarasta voi olla varsin pieni. Valmistelun rangaistavuuden haasteista huolimatta kriminaalipoliittinen paine kuitenkin edellyttää rikoksen valmistelun säätämistä rangaistavaksi tietyissä tilanteissa, ja tämä rangaistavaksi säätäminen tulee toteuttaa itsenäisellä tunnusmerkistöllä 49. Joidenkin valmistelukriminalisointien taustalla on kohteena olevien valmistelurikosten suuri paheksuttavuus ja toisten taustalla kansainväliset velvoitteet. Kansainvälisten velvoitteiden perusteella kriminalisoituja valmistelurikoksia ovat esimerkiksi joukkotuhonnan valmistelu ja huumausainerikoksen valmistelu. Jotkin valmistelurikokset taas on kriminalisoitu kotimaisen tarpeen perusteella, esimerkiksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu sekä törkeän ryöstön valmistelu. Nämä kriminalisoinnit pohjaavat Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien ja Liedon ja Lohjan rahankuljetusryöstöjen kautta todettuun sääntelyntarpeeseen. 50 Valmistelutoimien kriminalisoinnin yhteydessä täytyy myös suorittaa tarkka harkinta sen suhteen, täyttyvätkö rikosoikeuden käyttöä rajaavat ja oikeuttavat kriminalisointiperiaatteet 51. Ensimmäisenä kyseeseen tulevana periaatteena ja 45 Frände 2012, s. 223. 46 HE 141/2012 vp, s. 5. 47 Tapani ja Tolvanen 2013, s. 399. 48 HE 141/2012 vp, s. 4. 49 HE 44/2002 vp, s. 135. 50 HE 141/2012 vp, s. 4. 51 Ehdotus eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnista, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 15/2012, s. 15.

16 harkittavana seikkana on kriminalisoinnin tarpeellisuus oikeushyvien suojaamisen vuoksi 52. Jos kriminalisoinnilla ei kyettäisi suojaamaan oikeushyvää, ei se ole käyttökelpoinen toimintatapa 53. Tästä voidaan edetä toiseen olennaiseen kriminalisointiperiaatteeseen, eli ultima ratio -periaatteeseen, rikosoikeudellisen suojan viimesijaisuuteen. Ultima ratio -periaatteen mukaan lainsäätäjän tulee pohtia mahdollisia yksilön oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja, joilla voitaisiin kuitenkin päästä samaan tavoitteeseen kuin rikoslainsäädännöllä. 54 Rikosoikeudellinen rangaistavuus puuttuu varsin rankasti yksilön oikeuksiin 55, ja tästä syystä vähemmän puuttuvat keinot tulisi käyttää ensin. Oikeushyvien suojan periaatteen ja ultima ratio -periaatteen punninnan jälkeen lainsäätäjän tulee tehdä hyöty-haitta -punninta, jonka mukaan teon kriminalisoimisesta tulee olla enemmän yhteiskunnallista hyötyä kuin haittaa 56. Teon kriminalisointia harkittaessa tulee siis ottaa huomioon ja selvittää, millaisia hyödyllisiä, haitallisia ja muita seurauksia kriminalisoinnista voi olla odotettavissa 57. Lainsäädännön vaikutukset voivat ulottua hyvin laajasti yhteiskunnan eri aloille ja toimijoihin, esimerkiksi talouteen, ympäristöön, organisaatioihin, tasa-arvoon, kulttuuriin, kansalaisiin, kuntiin tai yrityksiin. Näin ollen kriminalisoinnin vaikutuksia eri aloihin ja toimijoihin tulee kartoittaa. Kuten Melanderkin on todennut, on tällaisten tekijöiden huomioonottaminen tärkeää, jotta kyetään arvioimaan lainsäädännön toimivuutta ja vaikuttavuutta. 58 Sekä nämä, että edellisessä kappaleessa mainitut kriminalisointiperiaatteet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja näiden periaatteiden huomioiminen on tärkeää. Nämä periaatteet ovat tärkeässä roolissa, jotta myös niin varhaiseen vaiheeseen kuin rikoksen valmisteluun sijoittuvat teot saadaan tarvittaessa oikeusturvan ja erilaisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kriminalisoitua. 52 Nuutila 1997, s. 43. 53 Nuutila 1997, s. 40. 54 Melander 2008, s. 401. 55 Melander 2008, s. 389. 56 Nuutila 1997, s. 43. 57 Matikkala 2013, s. 232. 58 Melander 2008, s. 471.

17 Suomen lainsäädäntöön on perinteisesti otettu vaikutteita Ruotsin sääntelystä ja käytännöstä maidemme järjestelmien samankaltaisuuksien vuoksi. Ruotsissa on kuitenkin säädetty rangaistavaksi myös sellaisia valmistelutekoja, jotka eivät Suomessa ole rangaistavia. Näitä valmistelurikoksia ovat esimerkiksi lapsensurman valmistelu (BrB 3:11), ihmiskaupan valmistelu (BrB 4:10), kotirauhan häirinnän valmistelu (BrB 4:11), varkauden valmistelu (BrB 8:12), törkeän kavalluksen valmistelu (BrB 10:9), törkeän vahingonteon valmistelu (BrB 12:5) sekä asiakirjanväärennyksen ja törkeän asiakirjanväärennyksen valmistelu (BrB 14:3). Osa näistä valmisteluteoista on ilmeisesti Suomessa katsottu esimerkiksi sen verran lieviksi tai harvinaisiksi, että niiden kriminalisointia ei ole pidetty tarpeellisena. Suomessa kun perinteisesti on kriminalisoitu vain vakavimpien rikosten valmistelu 59. Suomesta poiketen Ruotsissa on laajalti kriminalisoitu myös muun muassa seksuaalirikosten valmistelu. Asiasta säädetään BrB 6:15:ssä, ja tämän säännöksen mukaan muun muassa raiskauksen, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sekä parituksen valmistelu on rangaistavaa. Vaikka näiden tekojen valmistelu ei ole Suomessa rangaistavaa, sisältää rikoslaki yhden käytännössä seksuaalirikoksen valmistelun kriminalisoivan säännöksen. Kyseessä on 1. kesäkuuta 2011 alkaen voimaan tullut RL 20:8b, eli lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Edellä esiteltyjen tekojen lisäksi Ruotsissa on kriminalisointu valmistelutoimia, jotka tunnetaan Suomessa mahdollisesti eri nimillä, mutta joissa on käytännössä kyse samoista toimista. Joitain tekoja on myös kriminalisoitu Ruotsissa laajemmin kuin Suomessa, esimerkiksi siten, että Suomessa on kriminalisoitu vain törkeä tekomuoto, kun taas Ruotsissa kriminalisointi kattaa myös muut muodot. Esimerkiksi ryöstö kuuluu rikoksiin, joista Ruotsissa on kriminalisoitu myös niin kutsuttu perusmuoto törkeän tekomuodon lisäksi. Lisäksi Ruotsissa salahanke eli stämpling on Suomea laajemmin kriminalisoitu, sillä siitä on säädetty usein samalla varsinaisen rikoksen valmistelun kanssa. Ruotsin lainsäädännöstä salahankekriminalisointeja löytyy esimerkiksi murhaa, tappoa ja törkeää pahoipitelyä (BrB 3:11) sekä yleisvaarallista rikosta (BrB 13:12) 59 Frände 2012, s. 223.

koskien, joten salahankkeen on mahdollista katsoa olevan Ruotsissa jossain määrin valmisteluun rinnastettava tekomuoto. 18 2.5. Rikoksen valmistelun ja yrityksen välinen ero ja rajanveto 2.5.1. Rikoksen yrityksen määritelmä Yksi rikoksen valmistelun olennaisista ja samalla vaikeimmista piirteistä on sen ja yrityksen välinen ero ja rajanveto. Tiiviisti ilmaistuna rikoksen valmistelussa on aiemmin kerrotun mukaisesti kyse edellytysten luomisesta myöhemmälle rikoksen tekemiselle 60. Rikoksen yrityksessä taas on tosiasiassa kyse epäonnistuneesta, eli täyttymättä jääneestä rikoksesta 61. RL 5:1.2:ssa rikoksen yritystä kuvataan seuraavasti: Teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Tätä rikoslain säännöstä tulkitaan yleisesti siten, että tekijän edellytetään tehneen konkreettisia täytäntöönpanotoimia rikoksen tunnusmerkistön täyttämiseksi 62. Tekijän on siis täytynyt toteuttaa vähintään yksi tunnusmerkistöön kuuluva täytäntöönpanotoimi, jotta kyse voi olla rikoksen yrityksestä ja rikoksen tekemisen aloittamisesta. 63 Tätä vaatimusta Frände nimittää täytäntöönpanovaatimukseksi. Toinen rikoksen yritykseltä edellytettävä seikka on vaaravaatimuksen täyttyminen, jonka perusteella tekijän on täytynyt rikoksen tekemisen aloittamisen lisäksi saada aikaan vaara rikoksen täyttymisestä. 64 Vaaralta edellytetään konkreettisuutta ja ex ante arvosteltua rikoksen täyttymisen mahdollisuutta 65, eli rikoksen täyttymisen on täytynyt olla tosiasiallisesti mahdollista, tai ainakin rikoksen täyttymistä on täytynyt pitää uskottavana tekijän ja teko-olosuhteiden näkökulmasta. 66 Kootusti yrityskyn- 60 HE 141/2012 vp, s. 5. 61 Frände 2012, s. 221. 62 Tapani 2010, s. 43. 63 Frände 2012, s. 228. 64 Frände 2010, 2. 229. 65 Honkasalo 1966, s. 83. 66 Tapani ja Tolvanen 2013, s. 380.