PIISPAINKOKOUS 13.-14.4.2015 - BISKOPSMÖTET 13-14.4.2015 PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS KIRKKOHALLITUS ISSN 0359-7512 (nid) ISSN 2341-8338 (pdf) 13-14.4.2015 TARKASTAMATON PÖYTÄKIRJA
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen istunto 13. 14.4.2015 Helsingissä PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS 13 14.4.2015 SUOMEN EV.-LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO 2015
Tämä pöytäkirja painetaan yhdessä syyskuun 2015 istunnon pöytäkirjan kanssa. Kirkon keskushallinto on siirtynyt pääsääntöisesti sähköisiin julkaisuihin. Piispainkokouksen pöytäkirja löytyy kotisivuiltamme, joille sitä on tuotettu sähköisenä vuodesta 1998 alkaen. Detta protokoll trycks tillsammans med protokollet för sessionen i september 2015. Kyrkans centralförvaltning har primärt övergått till elektroniska publikationer. Biskopsmötets protokoll läggs ut på våra webbsidor, där de har funnits elektroniskt sedan 1998. ISSN 0359 7512 (nid.) ISSN 2341 8338 (pdf) Unigrafia Oy 2015 Piispainkokouksen kanslia PL 210 00131 HELSINKI Eteläranta 8 p. (09) 1802 281 / 1802 288 / 1802 491 f. (09) 1802 350 http://sakasti.evl.fi/piispainkokous http://sacrista.evl.fi/biskopsmotet
O s a n o t t a j a t D e l t a g a r e Jäsenet Arkkipiispa Kari Mäkinen p u h e e n j o h t a j a Turun arkkihiippakunta Piispa Samuel Salmi Oulun hiippakunta Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunta Piispa Matti Repo Tampereen hiippakunta Piispa Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunta Biskop Björn Vikström Borgå stift Piispa Irja Askola Helsingin hiippakunta Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta Poistui 5 :n ensimmäisen käsittelyn aikana ja palasi 6 :n käsittelyn alkaessa. Piispa Piispa Tapio Luoma Jari Jolkkonen Espoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Kenttäpiispa Pekka Särkiö Asessori Asessori Asessori Asessori Tapani Erämaja Markku Antola Juha Rauhala Marko Marttila Turku Tampere Oulu Mikkeli Poistui 6 :n tultua käsitellyksi ennen 5 :n toista käsittelyä. Saapui 6 :n käsittely alkaessa. Assessor Asessori Asessori Asessori Asessori Robert Lemberg Heikki Holkeri Eero Holma Marja Heltelä Mauri Vihko Borgå Kuopio Lapua Helsinki Espoo Saapui 6 :n käsittely alkaessa. Kirkkoneuvos Pekka Huokuna Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen nimeämä lakimies Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen s i h t e e r i esittelijä Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala esittelijä M u u t k u t s u t u t Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Viestintäjohtaja Risto Leppänen Tuomo Pesonen Estynyt olemasta läsnä. T i e d o t t a j a t Tiedotuspäällikkö Milla Rautiainen Suomenkielinen tiedotus Tiedottaja Tuulikki Terhemaa Suomenkielinen tiedotus Informatör Åsa Holmvik Information på svenska
S i s ä l l y s l u e t t e l o I n n e h å l l s f ö r t e c k n i n g 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas 1 2 Nimenhuuto Namnupprop 1 3 Työjärjestys Arbetsordningen 1 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare 1 5 Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen Komplettering av kyrkolagen och kyrkoordningen med bestämmelser om den nya diakontjänsten 2 Liite Bilaga (på finska) 5 6 Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi Liite Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska Bilaga (på finska) 15 20 7 P i i s p a i n k o k o u k s e l l e t e h d y t a l o i t t e e t I n i t i a t i v t i l l b i s k o p s m ö t e t 36 - Lisääntynyt vieraanvaraisuuden tarve sekä ehtoollisen vietossa että oikeudessa saarnata jumalanpalveluksissa Ett utökat behov av gästfrihet såväl i nattvardsfirandet som angående rätten att predika i gudstjänster 36 - Jumalanpalvelusyhteisöjen merkitys, mahdollisuudet ja ongelmat kirkossamme Olika gudstjänstgemenskapers betydelse, möjligheter och problem inom vår kyrka 36 - Rovastin arvojen myöntämisestä annetun suosituksen päivitys Uppdatering av rekommendationen om att förläna prosttitlar 36 8 Piispainkokouksen seuraavat istunnot Biskopsmötets följande sessioner 38 9 Piispainkokouksen istunnon päättäminen Biskopsmötet avslutas 39
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND PIISPAINKOKOUS BISKOPSMÖTET 2/2015 PÖYTÄKIRJA Helsinki, Kirkkohallitus Helsingfors, Kyrkostyrelsen 1 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas Piispainkokouksen istunto Helsingissä, Kirkkohallituksessa, alkoi maanantaina 13.4.2015 klo 15.00. Istunnon aluksi arkkipiispa Kari Mäkinen toimitti päivärukouksen (ad sextam). Biskopsmötets session i Helsingfors hos Kyrkostyrelsen började måndagen den 13 april 2015 kl. 15.00. Sessionen inleddes med att ärkebiskop Kari Mäkinen förrättade bön under dagen (ad sextam). 2 2 Nimenhuuto Namnupprop Sihteerin suorittamassa nimenhuudossa todettiin läsnä olevat piispainkokouksen jäsenet. Sekreteraren genomförde namnupprop och konstaterade vilka medlemmar av biskopsmötet som var närvarande. 3 3 Työjärjestys Arbetsordningen Päätösehdotus Esityslista hyväksytään istunnon työjärjestykseksi. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Föredragningslistan godkänns som arbetsordning för sessionen. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 4 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare Päätösehdotus Pöytäkirjan tarkastajiksi valitaan asessori Robert Lemberg ja asessori Eero Holma. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Assessor Robert Lemberg och assessor Eero Holma utses till protokolljusterare. Beslut Beslutsförslaget godkändes.
5 ET 5 5 <2015-00012> <2015-00012> Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kyrkoordningen med bestämmelser Komplettering av kyrkolagen och -järjestykseen om den nya diakontjänsten Esittelijä: Jyri Komulainen Kirkkohallituksen täysistunto on päättänyt 20.1.2015 tehdä kirkolliskokoukselle esityksen 1/2015 uudesta diakonivirasta, joka vihkimysvirkana vahvistaisi kirkossamme vanhakirkollista kolmisäikeistä virkakäsitystä ja lähentäisi näin ollen kirkkoamme ekumeenisiin sisarkirkkoihimme. Esitykseen sisältyy myös yksityiskohtaiset muutosesitykset kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, jotka uuden viran voimaan saattamiseksi tulee tehdä. Uusi diakonivirka olisi kristillisen lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen ja lähetyksen tehtäviä varten. Siihen voitaisiin kutsua ja vihkiä henkilö, jolla on kelpoisuus seurakunnan diakoniatyöntekijän, nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, varhaiskasvatuksen ohjaajan tai lapsityönohjaajan virkaan ja joka on virka- tai työsuhteessa seurakuntaan, seurakuntayhtymään, kirkkohallitukseen, tuomiokapituliin, kirkon lähetysjärjestöön tai kirkkojärjestyksessä tarkoitettuun muuhun kristilliseen yhteisöön. Kirkkohallituksen täysistunto on pyytänyt piispainkokousta antamaan lausunnon asiasta kirkolliskokoukselle. Lisätiedot: Jyri Komulainen, puh. (09) 1802 491 Käsittely Behandling Pykälän käsittely alkoi lausuntoluonnosta koskevalla yleiskeskustelulla, jossa esiin tulleen palautteen perusteella esittelijä muokkasi esitystään piispainkokouksen lausunnoksi. Muokatun esityksen käsittelyä jatkettiin 6 :n tultua käsitellyksi. Lausuntoluonnoksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä piispa Vikström teki piispa Häkkisen kannattamana vastaesityksen, jonka mukaan alaluvun Diakonian virkaan vihittävät työntekijät viimeisen kappaleen tulisi olla muodossa: Käytännöllisesti viisaana ratkaisuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että diakonian vihkimysviran kehittämisessä edettäisiin asteittain. Tässä tapauksessa uudistus alkaisi diakonian viranhaltijoista, nuorisotyönohjaajista, varhaiskasvatuksen ohjaajista, lapsityönohjaajista ja lähetyssihteereistä. 2
5 ET Kenttäpiispa Särkiö puolestaan teki asessori Vihkon kannattamana vastaesityksen, jonka mukaan kyseisen kappaleen tulisi kuulua: Teologisesti ja käytännöllisesti viisaana ratkaisuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että diakonian vihkimysviran kehittämisessä edettäisiin asteittain ja pienin askelin. Tässä tapauksessa uudistus alkaisi diakonian viranhaltijoista. Seuraavassa vaiheessa voidaan harkita otettavaksi mukaan muita työntekijäryhmiä, joiden työhön kuuluu diakonisia tehtäviä. Esittelijän esitys kyseiseksi kappaleeksi kuului: Käytännöllisesti viisaana ratkaisuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että diakonian vihkimysviran kehittämisessä edettäisiin asteittain ja pienin askelin. Tässä tapauksessa uudistus alkaisi diakonian viranhaltijoista ja nuorisotyönohjaajista. Seuraavassa vaiheessa voidaan harkita otettavaksi mukaan muita työntekijäryhmiä, joiden työhön kuuluu diakonisia tehtäviä. Puheenjohtajan esityksestä ensin äänestettiin piispa Vikströmin ja kenttäpiispa Särkiön vastaesitysten välillä. Äänestyksessä piispa Vikströmin esityksen puolesta äänestivät piispat Repo, Häkkinen, Vikström ja Luoma sekä asessorit Antola, Rauhala, Marttila, Lemberg, Holkeri, Holma ja Heltelä. Kenttäpiispa Särkiön esitystä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Salmi, Peura, Askola, Kalliala ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessori Vihko. Näin ollen piispa Vikströmin esitys tuli hyväksytyksi äänin 11 8. Tämän jälkeen äänestettiin piispa Vikströmin vastaesityksen sekä esittelijän esityksen välillä. Esittelijän esitystä kannattivat piispat Salmi, Peura, Repo ja Jolkkonen. Piispa Vikströmin esityksen puolesta äänestivät arkkipiispa Mäkinen, piispat Häkkinen, Vikström, Askola, Kalliala ja Luoma, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Antola, Rauhala, Marttila, Lemberg, Holkeri, Holma, Heltelä ja Vihko. Näin ollen esittelijän esitys hävisi piispa Vikströmin esitykselle äänin 4 15, minkä johdosta piispainkokouksen lausuntoon tuli piispa Vikströmin esittämä muotoilu. Esittelijä teki yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä esitykseensä tarkentavia muutoksia ja muokkasi lausunnon lopussa olevat, ranskalaisin viivoin esitetyt johtopäätökset vastaamaan yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä käydyn äänestyksen tuloksia. Päätösehdotus Hyväksytään liitteenä oleva lausunto kirkolliskokoukselle Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Biskopsmötet godkänner enligt bilaga utlåtandet till kyrkomötet. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 3
5 ET Toimenpiteet Piispainkokouksen lausunto 2/2015 kirkolliskokoukselle Åtgärder Biskopsmötets utlåtande 2/2015 till kyrkomötet (på finska) 4
5 Liite Asianro 2015 00012 Piispainkokouksen lausunto 2/2015 kirkolliskokoukselle UUTTA DIAKONIVIRKAA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN LISÄÄMINEN KIRKKOLAKIIN JA KIRKKOJÄRJESTYKSEEN Kirkkohallituksen täysistunto antoi 20.1.2015 kirkolliskokoukselle esityksen 1/2015 Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Siinä ehdotetaan uutta diakonivirkaa, joka vihkimysvirkana vahvistaisi kirkossamme vanhakirkollista kolmisäikeistä virkakäsitystä ja lähentäisi kirkkoamme ekumeenisiin sisarkirkkoihin. Esitykseen on liitetty yksityiskohtaiset muutosesitykset, jotka uuden viran toteuttamiseksi tulee tehdä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Kirkkohallituksen esittää uutta diakonivirkaa, joka on vihkimysvirka ja joka on tarkoitettu kristillisen lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen ja lähetyksen tehtäviä varten. Siihen voitaisiin kutsua ja vihkiä henkilö, jolla on koulutuksen mukainen kelpoisuus seurakunnan diakoniatyöntekijän, nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, varhaiskasvatuksen ohjaajan tai lapsityönohjaajan virkaan ja joka on virka- tai työsuhteessa seurakuntaan, seurakuntayhtymään, kirkkohallitukseen, tuomiokapituliin, kirkon lähetysjärjestöön tai kirkkojärjestyksessä tarkoitettuun muuhun kristilliseen yhteisöön. Kirkkohallituksen täysistunto on pyytänyt piispainkokousta antamaan lausunnon asiasta kirkolliskokoukselle, minkä johdosta piispainkokous lausuu seuraavaa. Asian tausta Kirkon diakoniseen ja karitatiiviseen toimintaan suuntautuneen vihkimysviran perustaminen on aihe, joka on jo vuosikymmeniä ollut vireillä kirkon keskushallinnossa. Kirkkohallituksen esitys (s. 3 6) alkaa tiiviillä ja tarpeellisella katsauksella monivaiheiseen prosessiin, jonka yhtenä vaiheena uusin esitys on nähtävä. Viimeisin aihetta koskeva asiakirja on kirkolliskokouksen lakivaliokunnan mietintö 6/2011, joka perustuu perustevaliokunnan lausuntoon 2/2011 sekä piispainkokouksen lausuntoon kirkolliskokoukselle 2/2011. Lakivaliokunnan mietinnön perusteella asia lähetettiin uudelleen kirkkohallituksen valmisteltavaksi, minkä johdosta on laadittu nyt lausunnon kohteena oleva kirkkohallituksen esitys. Prosessi on vaatinut aikaa, mutta viimeistään kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnöstä 3/2003 eteenpäin voidaan hahmottaa jonkinasteinen konsensus siitä, mistä lähtökohdista ja mihin suuntaan diakonian virkaa tulisi kirkossamme kehittää. Nämä lähtökohdat on artikuloitu piispainkokouksen lausunnon 2/2011 ensimmäisessä osassa. Kun piispainkokous arvioi nyt käsillä olevaa esitystä, se pitää yhtenä keskeisenä kriteerinään tienviittoja, jotka aiemmassa työskentelyssä ovat hahmottuneet. Johdonmukaisuus on tärkeää, jotta prosessi etenisi kohti tavoitetta saada kirkossamme periaatteellinen ja käytännöllinen selvyys liittyen diakonian vih- 5
5 kimysvirkaan. Kirkolliskokous määritteli tämän tavoitteen 4.11.2003 seuraavin sanoin antaessaan kirkkohallitukselle tehtäväksi selvittää, miten diakonian ja nuorisotyönohjaajan sekä kanttorin virkoja voitaisiin uudistaa niin, että - virkoihin kutsutaan ja vihitään ja vihityillä on oikeus käyttää hyväksyttyjä viran tunnuksia - vihkimyksen perusteena on virkojen nykyinen identiteetti kirkon kokonaismission toteuttajina ja virkojen tehtävät säilyvät pääosin nykyisellään - viranhaltijoiden mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon ja hallinnolliset oikeudet lisääntyvät. On ilmeinen tosiasia, että kirkolla on monia teologisesti ja käytännöllisesti mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja diakonian viran kehittämisen yksityiskohdissa (esim. mitkä ammattiryhmät otetaan mukaan, uudistetaanko käsikirja). Prosessin etenemisen takia on siksi tärkeä edetä johdonmukaisesti siihen suuntaan, mihin aiemmat päätökset ohjaavat. Jos kukin työryhmä esittää aina uuden linjauksen edelliseen nähden, uhkaa syntyä tilanne, jossa hallinnollinen prosessi jatkuu jatkumistaan ilman asiaa koskevan päätöksen saavuttamista. Toisena vaihtoehtona luonnollisestikin on, että prosessi lopetetaan todeten, ettei asiassa pystytä saavuttamaan riittävää selvyyttä. Tämä ratkaisu kuitenkin jättäisi vallitsevaksi diakonian virkaan vihkimisen epäselvyyden, jonka takia kirkossamme on asia ollut vireillä vuosikymmeniä. Esityksen arviointia Piispainkokous toteaa myönteisenä havaintonaan, että kirkkohallituksen uusimmassa esityksessä on otettu huomioon monia piispainkokouksen kuten myös kirkolliskokouksen perustevaliokunnan esittämiä näkökulmia. Näistä keskeisimpänä voidaan pitää sitä, että vihkimystä esitetään nyt kelpoisuusehdoksi toisin kuin kirkkohallituksen aiemmassa esityksessä 2/2011. Myös virkaan vihittyjen tuleminen piispallisen kaitsennan piiriin ja periaatteellinen mahdollisuus menettää diakonian virka vastaavin työsuhteeseen liittyvin seuraamuksin kuuluvat näihin. Toisaalta esityksessä uuden diakoniviran perustamiseksi on yksityiskohtia, jotka poikkeavat esimerkiksi piispainkokouksen ja perustevaliokunnan viimeisimmistä linjauksista. Piispainkokous pitää tärkeänä johdonmukaisuutta vuosikausia kestäneen prosessin viemiseksi päätepisteeseen, joten seuraavassa arvioidaan esityksessä tehtyjä uusia linjauksia ja niille annettuja perusteita. Esitetyn diakoniviran teologiset perusteet Luterilaisissa kirkoissa on vaihtelevia tulkintoja siitä, miten kirkon virkarakenne järjestetään ja teologisesti perustellaan. Varhainen kirkko tunsi kolme virkaa, jotka palautuvat Uuteen testamenttiin diakoni, pappi (presbyteeri) ja piispa. Myös Augsburgin tunnustus mainitsee nämä kolme ilman, että niiden välistä suhdetta tarkemmin eriteltäisiin. Keskeisintä luterilaisille reformaattoreille oli, että Jumala on asettanut vanhurskauttavan uskon saamiseksi evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen viran. (CA V) 6
5 Viime vuosikymmenten ekumeeninen kehitys on johtanut diakonin viran uudelleen löytämiseen ja sitä myötä pyrkimykseen virkateologian täsmentämiseen etenkin Porvoon sopimuksen allekirjoittaneissa anglikaanisissa ja luterilaisissa kirkoissa, mikä kirkkohallituksen esityksessä (s. 23 35) seikkaperäisesti todetaan. Kirkkohallituksen esityksen virkateologisena avainkohtana voi pitää toteamusta (s. 42), että uusi diakonivirka on Augsburgin tunnustuksen 5. artiklassa kuvatusta sanan ja sakramenttien virasta (pappisvirasta) erillinen. Tämä vastaa aiemmin syntynyttä konsensusta, jonka piispainkokous kiteytti lausunnossaan 2/2011 seuraavasti: Diakonian virka on nähtävä pappisviran rinnalla omana itsenäisenä hengellisenä virkana (lat. ordo), jota varten on erillinen vihkimys (lat. ordinatio) aivan kuten myös piispan virkaa varten. Oma kysymyksensä on, miten nyt esitettävää virkaa pitäisi kutsua. Vireillä olevasta vihkimysvirasta on ajan varrella esitetty käytettäväksi monia eri nimiä (esim. diakonaatti, diakonian virka, erityisen palvelun virka). Työskentelyn edetessä on vahvistunut kanta, että virkaa kuvattaessa on käytettävä mahdollisimman klassisia, yksinkertaisia ja vakiintuneita käsitteitä. Piispainkokous päätyi siksi esittämään lausunnossaan 2/2011, että olisi pitäydyttävä klassisessa ja vakiintuneessa käsitteessä diakonian virka. Sen sijaan lakivaliokunta päätyi omassa mietinnössään 6/2011 arviomaan tarkkuuden ja yksiselitteisyyden vuoksi suotuisasti tuolloin esitettyä käsitettä diakonaatti, koska kirkollisessa lainsäädännössä käsitteellä diakonian virka on jo vakiintunut merkityssisältö. Kirkkohallituksen esitys 1/2015 tuo keskusteluun kuitenkin uuden käsitteen diakonivirka, mihin piispainkokous suhtautuu varauksella. Uusi käsite implikoi omalta osaltaan sitä, että kirkkohallitus esittää nyt uuden vihkimysviran perustamista. Tässä suhteessa esitys poikkeaa piispainkokouksen johdonmukaisesti korostamasta linjasta, jonka mukaan vireillä oleva uudistus tulisi rakentaa olemassa olevan diakonian viran varaan. Tähän liittyy myös se, että piispainkokous päätyi lausunnossaan 2/2011 katsomaan, ettei uudistus vaatisi muutoksia kirkkokäsikirjaan: voimassa olevaa diakonian virkaan vihkimisen kaavaa voidaan soveltaa niin, että se toimii erilaisissa tilanteissa. Esityksen perustana oleva käsitys diakoniasta Jotta saataisiin täsmällinen kuva esitetyn diakoniviran sisällöstä ja myös perustelut siihen esitetyille ammattiryhmille, tulee tarkastella, miten esitys ymmärtää diakonian. Piispainkokous kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että esityksessä isketään uusimpaan tutkimukseen vedoten hienovaraisesti kiilaa perinteisen ja alkuperäisemmän diakonianäkemyksen välille. Esitys luonnostelee diakoniviran uudistamisen taustaksi perinteisen käsityksen, jonka mukaan diakonia ymmärretään nöyräksi palveluksi, erityisesti pöytäpalveluksi ja heikoimmista huolehtimiseksi (s. 9) ja diakonit vastaavasti (s. 35) ordinoitaisiin palvelemaan. Esitys (s. 35) arvioi tällaisen karitatiivisuuteen painottuvan tulkinnan diakoniasta tulleen laajalti omaksutuksi, vaikka määritelmä onkin epämääräinen ihmisten tarpeiden moninaisuuden takia. Esimerkiksi kirkkomme erilaisissa asiakirjoissa diakonia määrittyisi siksi olemukseltaan lähimmäisenrakkaudeksi ja sisällöltään sekä luonteeltaan lähinnä sosiaalis-karitatiiviseksi (s. 10). 7
5 Tämän perinteisen käsityksen vastapooliksi esityksessä (s. 9) nostetaan varhaisen kirkon kokonaisvaltainen diakonianäkemys, joka sisälsi laaja-alaisesti jumalanpalvelukseen, sakramentteihin, kasteopetukseen, avustustoiminnan järjestämiseen, seurakunnan hallintoon, taloudenhoitoon ja yhteyksien ylläpitämiseen liittyviä tehtäviä ja joka katosi vähitellen. Huomionarvoista on, että esitys rakentuu tältä osin vahvasti australialaisen raamatuntutkijan John N. Collinsin esittämiin tulkintoihin diakoniasta. Hänen tutkimuksiinsa viitataan (s. 35 36), kun korostetaan uuden raamatuntutkimuksen olevan yksi perusteista, joka on otettava huomioon diakonivirkaa perustettaessa. Collinsin tutkimusten keskeinen teesi on, että Uuden testamentin kreikankielisten tekstien diakonia ei itsessään kanna erityistä karitatiivista sisältöä. Käsite ei viittaa niinkään palveluun kuin valtuutukseen tai lähettiläänä toimimiseen. Uusitestamentillinen käsitys diakoniasta tarkoittaisi siksi toimimista Kristuksen ja hänen kirkkonsa lähettiläänä (s. 36). Näin ymmärrettynä diakonian virka jäsentyy elimelliseksi osaksi kirkon perustehtävää, johon kuuluu sanan, sakramenttien ja lähimmäisenrakkauden hoitaminen. Esitys kuvaa (s. 36) diakonien erityistehtäväksi näyttää kirkolle tietä niiden luo, jotka kärsivät taloudellisten, sosiaalisten tai hengellisten syiden takia, etsiä ja löytää yhteisön ulkopuolelle joutuneita sekä tarjota yhteyttä ja armonvälineitä. Holistinen diakoniakäsitys nousee esille myös katsauksessa (s. 33 35) ekumeeniseen kehitykseen, jossa diakonia paikantuu viimeaikaisten asiakirjojen valossa osaksi kirkon kokonaisvaltaista vapautuksellista missiota. Tulkinta siitä, miten Uusi testamentti ymmärtää diakonian, on merkityksellinen vireillä olevan diakonian viran kannalta sikäli, että piispainkokous piti lausunnossaan 2/2011 yhtenä uudistuksen yhteisesti hyväksyttynä lähtökohtana diakonian viran yhteyttä Kristuksen virkaan ja Uuden testamentin diakonin virkaan. Huomionarvoinen tässä yhteydessä on perustevaliokunnan tekemä linjaus lausunnossaan lakivaliokunnalle 2/2011, jonka mukaan uudistuksessa tulee taata, että KJ 6:9 [sic] joka seurakuntaan määräämä diakonian virka pysyy uudistuksen jälkeenkin karitatiivisen diakonian virkana eikä sitä korvata muilla diakonaattiin vihittävillä työntekijäryhmillä. Piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausuntojen valossa halutaan toisaalta painottaa jatkuvuutta Uuteen testamenttiin ja toisaalta nähdä karitatiivinen diakonian virka perustana diakonian viran uudistamiselle. Jos Uuden testamentin käsitys diakoniasta tulkitaan nyt niin, että se on vastakkainen myöhemmin muotoutuneelle karitatiivisen diakonian traditiolle, diakonian viran uudistamisen teologiset perusteet hajoavat kahtaalle. Tällainen kärjistys on kuitenkin tarkemmin katsottaessa perusteeton. Uusimpien kirkko-opillisten mallien ja ekumeenisten asiakirjojen valossa kirkon missio piirtyy holistisena, jossa liturgiasta kumpuaa sosiaalieettinen vastuu ja aktiivisuus. Joskus puhutaankin liturgiasta liturgian jälkeen, kun viitataan kristittyjen yhteiskunnalliseen toimintaan. Tästä näkökulmasta on ilmeistä, että kaikki kirkon virat ovat sosiaalieettisen ja karitatiivisen eetoksen läpäisemiä suuntautuen alttarilta kohti maailmaa. Toisaalta samalla pitää taata, ettei eksplisiittinen sosiaalieettinen missio liudennu osaksi kaikkea kirkon toimintaa, jolloin se saattaa kadota, vaan sen tulee tosiasiallisesti myös tapahtua jossakin: luontevin paikka tälle on diakonian virka, jonka idut on hahmotettavissa Uudessa testamentissa ja johon liittyy esityksen sanoin (s. 36) erityinen mandaatti mennä leirin ulkopuolelle. 8
5 Piispainkokous katsoo, että diakonian viran tarkastelu kirkon kokonaisvaltaisen mission viitekehyksessä on ajanmukainen tulkinta. Piispainkokous totesi myös omassa lausunnossaan 2/2011, että tulkinta diakoniasta pelkkänä auttamisena on Uuden testamentin valossa yksipuolinen: diakonian virka voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisemmin tehtävänä, jossa karitatiiviset, katekeettiset ja liturgiset tehtävät eivät sulje pois, vaan tukevat toisiaan. Samalla piispainkokous haluaa kuitenkin alleviivata, että on vältettävä luomasta turhia jännitteitä nykyisten diakoniaa koskevien säädösten ja uudemmasta raamatuntutkimuksesta sekä ekumeenisesta kirkkoopista kumpuavien näköalojen välille. Voimassaolevat diakoniaa koskevat säädökset antavat jo nykyisellään tilaa sellaiselle tulkinnalle diakonian virasta, jossa puhtaan karitatiivisen auttamisen sijasta edistetään yhteiskunnallista vapautusta ja aktiivista kamppailua köyhyyden sekä syrjäytymisen syiden poistamiseksi. Diakonin viran uudistamisen perustaminen kirkon sosiaalieettiselle missiolle on sitäkin tärkeämpää, koska vireillä olevan seurakuntarakenneuudistuksen myötä on mahdollista, että kirkkojärjestyksestä poistuu maininta (KJ 6: 1, 1 mom.) siitä, että seurakunnassa tulee olla diakonian virka. Kirkkomme vahvuus on karitatiivisesti ymmärretty diakonia, joten tämän kivijalan varaan tulee rakentaa paitsi diakonian viran myös diakonianäkemyksen kehittäminen. Tästä näkökulmasta esityksessä olisi voitu rakentaa vahvempi teologinen mutta myös käytännöllinen yhteys kirkon liturgisen elämän ja sosiaalieettisen mission välille. Diakonian virkaan vihittävät työntekijät Virkateologian lisäksi kirkkohallituksen esitykseen sisältyy työvoimapoliittisia näkökohtia. Erityisesti tämä tulee esille kohdassa (s. 38 39), jossa eksplikoidaan esityksen tavoitteet: teologisesti perustellulla ja ekumeenisesti kestävällä vihkimysviralla pyritään vahvistamaan ja selkiyttämään eri työntekijäryhmien hengellistä identiteettiä sekä seurakunnan sisäistä demokratiaa. Tulevaisuuden kirkossa työntekijöiltä edellytetään vahvoja ammatillisia taitoja sekä hengellistä identiteettiä valtuutettuina kirkon viran edustajina. (s. 37) Esitys tavoittelee tämän vuoksi nykyistä täsmällisempää käsitystä siitä, mihin kirkkoa edustavien viranhaltijoiden valtuutus perustuu ja miten sitoutumista olisi parhaiten tuettava. Yksi keskeinen kysymys diakonin viran uudistamisessa liittyykin siihen, keitä virkaan vihitään. Esityksen mukaan uusi vihkimysvirka koskisi henkilöitä, jotka toimivat kristillisen lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen, lähetyksen ja sielunhoidon tehtävissä. (s. 43) Esityksessä perustellaan (s. 9 23) tämän tarkoittavan sitä, että uuteen diakonivirkaan voitaisiin vihkiä henkilö, joka on kelpoinen diakoniatyöntekijän, nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, varhaiskasvatuksen ohjaajan tai lapsityönohjaajan virkaan. Uudesta yhdistävästä diakonivirasta huolimatta nykyiset virat pääosin säilyisivät, sillä uudessa vihkimysvirassa osaaminen perustuisi oman erityissuuntautumisen ammatilliselle osaamiselle ja koulutuksen antamalle identiteetille. (s. 44) Pyrkimys koota seurakunnan hengellistä työtä tekeviä työntekijäryhmiä laajalti yhden yhteisen diakoniviran alle heijastelee ajatustapaa, jossa korostuu moniammatillisuus sekä laaja valtuutus olla Kristuksen kirkon palveluksessa. Näistä viimeksi mainittu nousee esityksen omaksumasta diakonianäkemyksestä, jota on edellä analysoitu. 9
5 Piispainkokouksen mielestä ammatillisen identiteetin vahvistaminen on sinänsä tärkeä tavoite. Diakonian viran uudistaminen on kuitenkin myös teologinen kysymys, joten uudistusta ei voi perustella ainoastaan käytännöllisin ja työelämälähtöisin kriteerein. Joudutaan esimerkiksi pohtimaan, mikä merkitys koulutustasolle annetaan harkinnassa, jonka pohjalta eri työntekijäryhmien kuuluminen diakoniviran piiriin ratkaistaan. Esityksessä koulutustaso nousee etualalle. Esimerkiksi lapsityönohjaajien ja varhaiskasvatuksen ohjaajien kohdalla korostetaan (s. 16) näiden virkojen ja koulutuksen vertautuvan suuressa määrin nuorisotyönohjaajien virkojen kanssa. Sen sijaan samalla työalalla toimivia lastenohjaajia ei esitetä mukaan, koska lastenohjaajien koulutusta ei ole katsottu riittäväksi heidän liittämisekseen vihkimysvirkaan. Aiempien käsittelyvaiheiden valossa voidaan todeta, että erilaisia näkökulmia painottamalla voidaan tulla erilaisiin lopputuloksiin sen suhteen, keitä virkaan vihittäisiin. Esimerkiksi perustevaliokunnan ja piispainkokouksen viimeisimmät lausunnot ovat pyrkineet ohjaamaan jatkovalmistelua siihen suuntaan, että diakonian virkaa uudistettaisiin kehittäen nykyistä diakonian virkaa kasvatus-katekeettiseen suuntaan. Tällöin luontevaa olisi ottaa ensimmäisessä vaiheessa diakonien rinnalle nuorisotyönohjaajat, joiden toimenkuvassa on vahva diakoninen ulottuvuus ja joita on diakonien lailla kirkossamme 1970-luvulla vihitty virkaansa. Lakivaliokunta taasen esitti mietinnössään 6/2011, että työntekijäryhmien liittäminen diakonaattiin olisi harkittava kokonaisuutena kirkon karitatiivisten, katekeettisten ja liturgisten tehtävien näkökulmasta. Keskeisenä argumenttina tällöin esitettiin, että suppea rajaus todennäköisesti johtaa jatkossa aikaa vieviin täydennysprosesseihin. Kirkkohallitus esittääkin nyt työtekijäryhmien suhteen laaja-alaista mallia diakonian virasta. Arvioitavana oleva esitys on suppeampi kuin edellinen kirkkohallituksen esitys 2/2011, jossa diakonaattiin esitettiin myös lehtoreita ja kanttoreita. Erityiseksi solmukohdaksi on muodostunut kanttorien suhde vihkimysvirkaan. Kirkkohallituksen esitys (s. 19) summaa aiempaa keskustelua, että minkään toisen virkaryhmän kohdalla ei ole esitetty epäilyksiä vihkimysvirkaan kuulumisesta yhtä paljon kuin kanttorien. Myös piispainkokous on esittänyt perusteita puolesta ja vastaan sille, että kanttorit otettaisiin vihkimysviran piiriin. Piispainkokous päätyi äänestyksen perusteella esittämään kanttorien vihkimistä lausunnossaan 1/2009. Sen sijaan piispainkokous lausunnossaan 2/2011 suositteli kanttorien ottamista vihkimysviran piiriin vasta myöhemmässä vaiheessa: Alkuvaiheessa diakonian virkaan tulisi vihkiä niitä työntekijäryhmiä, joiden asema viran yhteydessä on alusta lähtien ollut kiistaton ja joille perustevaliokunnan mietinnön 2/2003 perustelut rakentuvat. Näitä ryhmiä ovat diakoniaviranhaltijat ja nuorisotyönohjaajat. Koska uudistus lisää hallintoa, sen toteuttaminen alkuvaiheessa on tarkoituksenmukaista tässä suppeassa muodossa. [---] Jatkossa, kun keskustelu diakonaatista joka tapauksessa jatkuu ja kun on saatu riittäviä kokemuksia uudistetusta hallinto- ja vihkimyskäytännöstä, on mahdollista määritellä vihkimys kelpoisuusehdoksi muillekin työntekijäryhmille. Piispainkokous korostaa, ettei aiemman työskentelyn valossa ole mitään varsinaisia teologisia esteitä sille, että esimerkiksi kanttorit otettaisiin vihkimysviran piiriin. 10
5 Käytännöllisesti viisaana ratkaisuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että diakonian vihkimysviran kehittämisessä edettäisiin asteittain. Tässä tapauksessa uudistus alkaisi diakonian viranhaltijoista, nuorisotyönohjaajista, varhaiskasvatuksen ohjaajista, lapsityönohjaajista ja lähetyssihteereistä. Vokaatio Esitys uudesta diakonivirasta on yksi ratkaisuyritys laajalti tunnistettuun ongelmaan: kirkossamme vihitään diakoneja kirkkokäsikirjaan sisältyvän kaavan mukaisesti, ilman että vihkimisen tuomia hengellisiä oikeuksia olisi selkeästi määritelty pysyvästi ja koko kirkossa. Asian aiemmissa käsittelyvaiheissa on nähty tarpeen, että vihkimyksen myötä vihittävälle annetaan hengellisiä oikeuksia, jotka määritellään maltillisesti: näihin kuuluvat oikeus saarnata jumalanpalveluksessa kirkkoherran luvalla, hoitaa sanajumalanpalveluksia ja muuta jumalanpalveluselämää omalla työalallaan sekä oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa. Sen sijaan on tullut torjutuksi sellainen laajojen oikeuksien malli, jossa diakoniksi vihityille lisättäisiin kirkollisiin toimituksiin kuuluvia tehtäviä. Tässä suhteessa arvioitavana oleva esitys on linjassa aiemman työskentelyn kanssa kuten myös siinä, että diakonivirkaan vihityillä olisi oikeus ja velvollisuus käyttää piispainkokouksen ohjeen mukaisia viran tunnuksia ja virka-asua (s. 43). Hengellisten oikeuksien antaminen tarkoittaa, että diakonian vihkimysvirkaa kehitettäessä väistämättä nousevat esiin kysymykset kirkon esittämästä kutsusta virkaan (lat. vocatio) ja vihkimystä seuraavasta piispallisesta kaitsennasta. Luterilaisen tunnustuksen mukaan hengelliset oikeudet perustuvat kirkon antamaan kutsuun: Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista. (CA 14) Kirkkohallituksen esityksessä piispa ja tuomiokapituli päättäisivät diakonivirkaan vihkimisestä, kun taas seurakunta tutkisi hakijoiden kelpoisuuden ja suorittaisi virkaan valinnan. Vihkimyksen edellyttävän vokaation voisi saada muuten kelpoisuusehdot täyttävä henkilö, joka virka- tai työsuhteessa hoitaa diakoniviralle sopivia tehtäviä seurakunnassa, seurakuntayhtymässä, kirkkohallituksessa, tuomiokapitulissa, kirkon lähetysjärjestössä tai kirkkojärjestyksessä tarkoitetussa muussa kristillisessä yhteisössä (s. 43). Liitteenä olevien säädösehdotusten yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi, että tässä tarkoitetaan kirkkojärjestyksen 6 luvun 38 :ssä mukaisesti kristillistä yhteisöä, jossa pappi tai lehtori voidaan oikeuttaa toimimaan. Yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 47) kirkon kutsu laajennetaan koskemaan myös sellaista kelpoista henkilöä, joka toimii kirkollisen alan opettajana korkeakoulussa ja sitoutuu tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla hoitamaan myös diakonivirkaan kuuluvia tehtäviä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii. Tämä laajennus näkyy ehdotetun kirkkojärjestyksen 5 a luvun 2 :n 2 momentin 4 kohdassa. Piispainkokous kiinnittää huomionsa siihen, että esitys rajaisi vokaation vain kirkolliseen työnantajaan poikkeuksena kirkollisen alan opettaja korkeakoulussa. Tämä merkitsisi, että piispa ja tuomiokapituli eivät vastoin olemassa olevaa käytäntöä tulevaisuudessa enää voisi esittää kirkon kutsua diakonisiin tehtäviin yhteiskunnan tai kansalaisjärjestöjen palveluksessa. Piispainkokouksen mielestä olisi syytä antaa piispalle ja tuomiokapitulille mahdollisuus esittää kirkon kutsu myös muun kuin kirkollisen työnantajan palvelukseen etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa työtehtävät ovat diakonisia ja kun vihittävä on valmis sitoutumaan tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla 11
5 hoitamaan myös diakonivirkaan kuuluvia tehtäviä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii. Esityksen mukaan (s. 43) diakonien virkasuhteisiin valitsemisen osalta seurakunnan ja tuomiokapitulin toimivalta jakautuisi, siten että pääosin toimivalta olisi seurakunnalla. Tuomiokapitulin toimivalta rajoittuisi virkaan vihkimiseen ja vihkimysvirasta erottamiseen. Esityksen mukainen toimivallan jakaminen johtaisi siihen, että joissain tapauksissa jouduttaisiin valitsemaan virkaan ehdollisesti: seurakunnan tekemän valinnan voimaantulo olisi tällöin riippuvainen piispan ja tuomiokapitulin vihkimispäätöksestä. Tämä ratkaisu on linjassa piispainkokouksen lausunnon 2/2011 kanssa, jossa ehdollista valintaa virkaan on pidetty mahdollisena mallina. Myös lakivaliokunta piti tätä mahdollisena mietinnössään 6/2011. Piispainkokous pyytää kuitenkin kiinnittämään huomiota hakijan oikeusturvaan, kun säädetään ehdollisesta virkaanvalinnasta ja kehitetään siihen liittyviä hallinnollisia prosesseja. Päätöksentekoprosessin on oltava riittävän yksiselitteinen ja läpinäkyvä. Piispainkokous kiinnittää huomiota siihen, että esitys nimikirjan tai muun henkilörekisterin pitämisestä johtaisi toteutuessaan tuomiokapitulin hallinnollisten tehtävien merkittävään lisääntymiseen. Myös piispallinen kaitsenta johtaa diakonivirkaan vihittyjen asioiden käsittelemiseen tuomiokapitulissa. Esityksen toteutuessa on tärkeää, että tuomiokapituleille taataan riittävät resurssit uusien tehtävien hoitamiseksi. Kysymys hallinnollisesta edustuksellisuudesta Piispainkokouksen lausunnossa 2/2011 todettiin diakonian viran kehittämistä koskevan keskustelun edenneen siihen suuntaan, että hallinnollista osallistumista vahvistetaan kiintiöitä muuttamatta. Siksi vihityillä olisi jatkossakin mahdollisuus tulla valituksi kirkon hallinnon elimiin seurakuntalaisten kiintiöstä, uusia erillisiä kiintiöitä ei perusteta hiippakuntavaltuustojen tai kirkolliskokouksen kokoonpanoon. Kirkkohallituksen esityksessä esitetään uusia kiintiöitä diakonivirkaan vihityille: kirkkohallituksen täysistuntoon yhtä paikkaa ja kuhunkin tuomiokapituliin erityistä diakoniasessoria, jonka hiippakuntavaltuusto valitsee kokeneitten diakonivihkimystä edellyttävässä virassa toimivien diakonien joukosta (s. 45). Kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin ei sen sijaan esitetä erillisiä kiintiöpaikkoja, missä yhteydessä tulee ilmeiseksi esityksen virkateologinen horjuvuus. Esityksessä nimittäin korostetaan diakoniviran uudistamisen tarkoittavan, että siihen vihityt ovat kirkon hengellisen vihkimysviran edustajia (s. 45). Tämän johdosta virkaan vihityille halutaan, kuten edellä on todettu, oma kiintiö tuomiokapituleihin sekä kirkkohallituksen täysistuntoon. Kuitenkin kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuustojen kohdalla todetaan, että diakonivirkaan vihityt saattaisivat edelleen tulla valituksi nykyiseen tapaan ainoastaan ei-pappeina maallikkokiintiössä. Piispainkokous kiinnittää huomiota siihen, että esitys uhkaa johtaa hallinnon paisumiseen ja monimutkaistumiseen. Erityisesti diakoniasessorin valinta vaatisi käytännössä sen, että vaalin suorittava hiippakuntavaltuusto saisi ajantasaisen henkilörekisterin hiippakuntaan kuuluvista diakonivirkaan vihityistä. Koska kelpoisuutta diakoniasessoriksi ei rajattaisi vain vakinaisiin viranhaltijoihin tai siihen ei vaadittaisi lisäkoulutusta kuten pappisasessorin kelpoisuuteen, kelpoisia voisi olla kussakin hiippakunnassa jopa useita satoja. Ainoana, hallinnollisesti perin epämääräisenä kriteerinä todetaan, että diakoniasessoriksi 12
5 voidaan valita kokenut diakoni, millä tarkoitetaan useiden vuosien työkokemusta seurakuntavirassa toimimisesta. Lisäksi valittaisiin vastaavin kriteerein varajäsen. Piispainkokous muistuttaa, että kysymys edustamisesta tulee arvioida toimielimen tehtävästä käsin. Mikä olisi monimutkaisen ja raskaan valintaprosessin kautta valittavan diakoniasessorin tuoma lisäarvo tuomiokapitulin toimintaan, etenkin kun diakonivirkaan liittyviä asioita tulisi esityksen toteutuessa tuomiokapitulin päätettäväksi liittyen lähinnä diakonivirkaan vihkimiseen ja siitä erottamiseen. Virkaan valitseminen ja kelpoisuuden arvioiminen tapahtuisi seurakunnissa toisin kuin pappien kohdalla. Piispainkokous haluaa tässä yhteydessä nostaa myös esille, että kirkossamme on käynnissä erilaisia prosesseja hallintoon liittyvien rakenteiden uudistamiseksi. Esimerkiksi piispainkokous on asettanut työryhmän laatimaan selvitystä hiippakuntien ja tuomiokapitulien tulevaisuudesta. Tämäkin puoltaa sitä, että hiippakuntahallintoa kuormittavan diakonia-asessorin viran perustamisesta pidättäydyttäisiin tässä vaiheessa. Muuta huomioitavaa Piispainkokous esittää kirkkojärjestyksen 2 luvun 12 :n sanamuodon korjaamista seuraavasti: Ehtoollisen toimittaa pappi. Syynä pieneen terminologiseen täsmennykseen on se, että kirkon uskon mukaan Jeesus Kristus asetti ehtoollisen. Piispainkokous toteaa, että kirkkohallituksen esitys uuden diakoniviran perustamiseksi on monissa kohdin ottanut huomioon piispainkokouksen aiemmat kannanotot vireillä olevan asian suhteen. Kaikissa kohdissa näin ei ole kuitenkaan tehty. Piispainkokous pyytää siksi, että käsitellessään kirkkohallituksen esitystä kirkolliskokous ottaisi huomioon tässä lausunnossa esitetyt näkökohdat. Erityisen tärkeinä näistä piispainkokous pitää seuraavia: - Uudistus tulee toteuttaa niin, että diakonian vihkimysvirka pysyy periaatteellisessa jatkumossa nykyiseen diakonian virkaan ja rakentuu tämän varaan. Yksi käytännön seuraus tästä on, että kirkkokäsikirjaa ei uudisteta vaan vihkimisissä tulee voida soveltaa voimassa olevaa Diakonian virkaan vihkimisen kaavaa. - Diakonian vihkimysviran uudistaminen tulee toteuttaa asteittain siten, että ensimmäisessä vaiheessa virkaan vihitään diakonian viranhaltijat, nuorisotyönohjaajat, varhaiskasvatuksen ohjaajat, lapsityönohjaajat ja lähetyssihteerit. - Piispalle ja tuomiokapitulille tulee antaa mahdollisuus esittää kirkon kutsu diakonisiin tehtäviin myös yhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen palveluksessa, jos vihittävä sitoutuu tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla hoitamaan myös diakonivirkaan kuuluvia tehtäviä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii. - Kysymys edustuksellisuudesta pitää ratkaista ilman, että perustetaan hiippakunnan hallintoa merkittävästi lisäävä diakoniasessorin virka. Edustamista koskevien ratkaisujen on oltava tarkoituksenmukaisia toimielimen tehtäviin nähden. 13
5 Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2015 Arkkipiispa Piispainkokouksen pääsihteeri Kari Mäkinen Jyri Komulainen 14
6 6 6 <2011-00414> <2011-00414> Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kirkolliskokous antoi 10.11.2010 kirkkohallituksen tehtäväksi virsikirjan lisävihkon valmistelun. Asiasta oli tehty edustaja-aloite 4/2010 ja käsikirjavaliokunta oli antanut siitä mietintönsä 3/2010. Kirkolliskokouksen mukaan kirkossa tarvitaan vuoden 1986 virsikirjan rinnalle kieleltään ja ilmaisultaan uudenlaisia virsiä, jotka liittyvät esimerkiksi kansainvälisyyteen, kristilliseen kasvatukseen ja kirkkovuoden ajankohtiin. Virsien tulisi nousta nykypäivän tarpeista ja puhutella myös heitä, joille tyypillinen uskonnollinen kieli ja musiikki eivät ole välttämättä tuttuja. Samalla katsottiin, että virsikirjan lisävihko on vasta välivaihe ennen virsikirjauudistusta. Kirkkohallituksen täysistunto asetti 17.8.2011 työryhmän valmistelemaan suomenkielisen virsikirjan lisävihkoa. Ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkoa varten asetettiin työryhmä 28.2.2012. Esitysten valmistumiselle annettiin aikaa vuoden 2014 loppuun asti. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 11.11.2014 lähettää lisävihkotyöryhmien esityksen kirkolliskokoukselle. Samassa yhteydessä kirkkohallitus pyysi piispainkokousta antamaan ehdotuksesta lausunnon kirkolliskokoukselle. Piispainkokous asetti joulukuussa 2014 työryhmän laatimaan lausunnon 2.4.2015 mennessä. Työryhmään nimettiin piispa Björn Vikström (pj.), piispa Kaarlo Kalliala, asessori Marja Heltelä, asessori Robert Lemberg, kanttori Katarina Engström, kanttori Vera Tollander, piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen ja piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala (siht.). Piispainkokous piti tarpeellisena arvioida ennen muuta lisävihkojen kokonaisuutta ja niissä tehtyjä linjauksia sekä tarvittaessa myös yksittäisiä virsiä. Työryhmä pyysi piispainkokoukselta palautetta jatkovalmistelua varten helmikuussa 2015. Palaute on otettu huomioon liitteenä olevassa lausunnossa. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) 1802 288 15
6 Käsittely Behandling Lausuntoluonnoksesta käytiin ensin yleiskeskustelu, jonka jälkeen aloitettiin yksityiskohtainen käsittely. Tämän aikana esittelijä teki muokkauksia esitykseensä saamansa palautteen perusteella. Yksityiskohtaisen käsittelyn kuluessa piispa Häkkinen esitti piispa Peuran kannattamana, että luvun Virsikirjan lisävihkomateriaalin luonne kolmannesta kappaleesta poistetaan ensimmäinen lause Virsikirjan lisävihkoa ei ole tarkoituksenmukaista käydä läpi ja arvioida samalla tarkkuudella kuin virsikirjaa. ja että seuraavasta lauseesta poistetaan sana kuitenkin. Esittelijä muutti esitystään vastaavasti. Piispa Jolkkonen teki esityksen, jonka mukaan luvusta Lisävihkoja määrittelevät periaatteet poistetaan kappaleet kolmannesta seitsemänteen. Esitystä kannatti piispa Peura. Piispa Vikström teki piispa Kallialan kannattamana tälle vastaesityksen, jonka mukaan vain kolmas kappale poistetaan, mikä kuului Virsi näyttäisi lopultakin määrittyvän lisävihkojen valmisteluprosessissa varsin kapeasti, vaikka työryhmien kirjaamissa perusteluissa viitataankin moniin vaihtoehtoisiin määritelmiin. Äänestyksessä piispa Jolkkosen esitystä kannattivat piispat Salmi, Peura, Repo, Häkkinen ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Antola ja Holkeri. Piispa Vikströmin vastaesitystä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Vikström, Askola, Kalliala ja Luoma sekä asessorit Erämaja, Rauhala, Marttila, Lemberg, Holma, Heltelä ja Vihko. Vikströmin vastaesitys hyväksyttiin äänin 8 12. Tämän jälkeen äänestettiin Vikströmin vastaesityksen ja esittelijän esityksen välillä, jonka tuloksena piispa Vikströmin vastaesitys hyväksyttiin äänin 0 20. Piispa Häkkinen teki esityksen piispa Peuran kannattamana, että saman luvun kappaleen 11 toinen virke kuuluisi: Vanha periaate rukouksen laki on uskomisen laki (lex orandi, lex credendi) merkitsee, että opilliset muotoilut ammentavat rukousperinteestä ja päinvastoin: rukous pohjautuu kirkon yhteiseen uskoon. Esittelijän alkuperäinen esitys kuului: Vanha periaate rukouksen laki on uskomisen laki (lex orandi, lex credendi) merkitsee, että opilliset muotoilut ammentavat rukousperinteestä. Esittelijä muutti esitystään vastaavasti. Piispa Vikström teki asessori Heltelän kannattamana esittelijän uudelle esitykselle vastaesityksen, jonka mukaan mainittu virke päättyy sanaan päinvastoin ja että poistetaan kappaleen viimeinen lause, joka kuului: Siksi kirkkokansan käytössä koeteltuja ja seuloutuneita lauluja ei ole arvioitava ankaralla opillisella mittatikulla, vaan niiden osalta voidaan luottaa uskovien tajuun (sensus fidelium). Äänestyksessä esittelijän esitystä kannattivat piispat Peura, Repo, Häkkinen, Luoma ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Erämaja ja Marttila. Piispa Vikströmin vastaesitys- 16
6 tä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Salmi, Vikström, Askola ja Kalliala sekä asessorit Antola, Rauhala, Lemberg, Holkeri, Holma, Heltelä ja Vihko. Piispa Vikströmin vastaesitys hyväksyttiin äänin 8 12. Piispa Häkkinen teki esityksen asessori Vihkon kannattamana, että samasta luvusta poistetaan kappaleet 15 16, jotka kuuluivat: Jostain syystä pyrkimyksen toteutuminen on kuitenkin jäänyt suhteellisen niukaksi: Suomenkielisessä lisävihkomateriaalissa 80 virrestä vain kahdeksan palautuu tekstin osalta Euroopan tai Pohjois-Amerikan ulkopuolelle ja melodian osalta 11. Ruotsinkielisessä materiaalissa suhteellinen osuus on vieläkin alhaisempi, sillä 150 virrestä vain yhdeksän on tekstiltään peräisin globaalista etelästä ja sävelmiltään tällaisia virsiä on 11. On myös ongelmallista, että joidenkin virsien kohdalla alkuperäisestä kokonaisuudesta on joissain tapauksissa omaksuttu vain teksti tai vain melodia. Sinänsä tällainen eri perinteiden yhdistäminen on mahdollista ja joskus suotavaakin. Jälkikolonialistisessa maailmassa herättää kuitenkin kysymyksiä, miksi esimerkiksi afrikkalaisen laulun melodia korvataan suomalaisella tilaustyöllä, kuten virren 956 kohdalla on tehty. Asiasta käydyssä äänestyksessä esittelijän esitystä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Vikström ja Kalliala sekä asessorit Rauhala, Marttila, Holma ja Heltelä. Piispa Häkkisen esitystä kannattivat piispat Salmi, Peura, Repo, Häkkinen, Askola, Luoma ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Erämaja, Antola, Lemberg, Holkeri ja Vihko. Piispa Häkkisen esitys hyväksyttiin ääniin 7 13. Piispa Häkkinen esitti, että Vanhojen ja uusien virsien käytettävyys luvun kappaleeseen seitsemän lisätään loppuun lause Virren jättämistä pois lisävihkosta kannattaa harkita. Esitys ei saanut kannatusta. Asessori Vihko esitti asessori Antolan kannattamana, että kyseisen luvun kappale kahdeksan kuuluisi: Uutta kirkkomusiikkia edustaa kriisihartauksia varten ajateltu virsi 925 Maa järkkyy, murtuu. Luonnonkatastrofiin liittyvä aihe täydentäisi virsikirjaa. Vaikka virsi rakentuu valitusvirsien perinteelle, piispainkokouksella on epäilyksiä sen suhteen, koskettaako se kriisissä olevien ihmisten tuntoja. Kriisitilanteessa nimenomaan tutut virret luovat turvallisuutta ja lohdutusta. Virren a-sävelmän vaativuus heikentää sen soveltumista laulettavaksi yhdessä. Siksi virren b-sävelmä kannattaa ottaa a-sävelmäksi ja siirtää b a:ksi. Sama virsi sisältyy myös ruotsinkieliseen lisävihkoehdotukseen (114). Sen sävelmä on tuttu ja kansanlaulunomainen, mikä helpottaa sen käytettävyyttä. Käydyssä äänestyksessä esittelijän esitystä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Salmi, Repo, Häkkinen, Vikström ja Kalliala, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Rauhala, Marttila, Lemberg ja Heltelä. Asessori Vihkon esitystä kannattivat piispat Peura, 17
6 Askola, Luoma ja Jolkkonen sekä asessorit Erämaja, Antola, Holkeri, Holma ja Vihko. Esittelijän esitys hyväksyttiin äänin 11 9. Piispa Häkkinen esitti piispa Jolkkosen kannattamana, että samaisen luvun kappaleesta yhdeksän poistetaan sanat taitavasti ja kiehtovalla tavalla sekä muokataan viimeistä lausetta, jolloin kappale kuuluisi: Lisävihkohankkeen tuottamia sanoiltaan ja sävelmiltään uusia virsiä edustavat virret 930 Kuka oon sinun suunnitelmassas ja virsi 915 En tiedä, miksi kirkonpenkkiin. Ensin mainitussa nykyajan ihmisen kysymykset liitetään virsilaulun perinteeseen. Yhteislaulun kannalta siinä on kuitenkin vaikea sävelmä. Jälkimmäinen on esimerkki kokeilevasta ja virsien uusia mahdollisuuksia etsivästä aineistosta. Virttä laulavan voi kuitenkin olla vaikea yhtyä sanoihin, joissa Jumala ja kirkkoon tuleminen jäävät ikään kuin abstrakteiksi kysymyksiksi. Piispainkokous katsoo, että nämä virret kannattaa jättää pois lisävihkosta. Äänestyksessä esittelijän esitystä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Vikström, Askola ja Kalliala sekä asessorit Erämaja, Rauhala, Lemberg, Holma, Heltelä ja Vihko. Piispa Häkkisen esitystä kannattivat piispat Salmi, Peura, Repo, Häkkinen, Luoma ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Antola, Marttila ja Holkeri. Esittelijän esitys hyväksyttiin äänin 10 10 puheenjohtajan äänen ratkaistessa äänestyksen. Piispa Repo esitti kenttäpiispa Särkiön kannattamana, että saman kappaleen neljäs virke muutetaan muotoon Jumalanpalveluksessa voi kuitenkin olla vaikea yhtyä sanoihin, joissa Jumala ja kirkkoon tuleminen jäävät arvoituksiksi. Äänestyksessä esittelijän esitystä kannattivat arkkipiispa Mäkinen, piispat Salmi, Peura, Häkkinen, Vikström, Askola, Luoma ja Jolkkonen sekä asessorit Erämaja, Antola, Rauhala, Lemberg, Holma, Heltelä ja Vihko. Piispa Revon esitystä kannattivat piispat Repo ja Kalliala, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Marttila ja Holkeri. Esittelijän esitys hyväksyttiin äänin 15 5. Piispa Repo esitti piispa Peuran kannattamana luvun Teologinen ja kielellinen ymmärrettävyys neljännen kappaleen ensimmäisen virkkeen muokkaamista siten, että sen loppu kuuluisi täydentävän kuvaa Jumalasta ohi Kristuksen. Esittelijän esitys kappaleesta kuului kokonaisuudessaan: Jännite kirkon yhteisen uskon ja ihmisen kokemusmaailman välillä näkyy erilaisten Jumalaan liittyvien käsitysten vuorovaikutuksena samaisen virren 3. säkeistössä, jossa toisin uskovan voidaan ymmärtää täydentävän kuvaa Kristuksesta: Myös näytät, kuinka sinut mieltää toinen, / näin kuvan täyden itsestäsi luot. Vaikka virsi on teologisesti monitulkintainen, sillä voi olla paikkansa virsikirjan lisävihkossa. 18