Lomitusselvitys. Pohjois-Karjalan maakunta- ja sote-uudistus. Salla Heinonen ja Miika Korhonen

Lomitusselvitys Pohjois-Karjalan maakunta- ja sote-uudistus Salla Heinonen ja Miika Korhonen

Sisältö 1 Johdanto...3 2 Lomituspalvelujen nykytila...4 2.1 Mitä lomituspalvelut ovat...4 2.2 Miten lomituspalvelut tuotetaan...4 3 Mitä maatalousyrittäjä saa...5 3.1 Lomitustavan valinta...5 3.2 Lomitustyypit...5 4 Volyymit 2017...6 4.1 Yrittäjien määrän ja lomituspäivien kehitys 2015 2017...6 4.2 Kustannukset...7 5 Kysely pohjoiskarjalaisille maatalousyrittäjille ja lomittajille...8 5.1 Aikaisemmat kyselyt...8 5.2 Kyselyn toteutus...8 6 Kyselyn tulokset...9 6.1 Lomittajat...9 6.2 Maatalousyrittäjät...10 6.3 Kyselyn johtopäätökset...11 7 Maakunnan kehitysyhtiöiden näkemykset lomituspalveluyrittämisestä...12 8 Maakuntalakiesitys...13 9 Tuottamisvaihtoehdot...14 9.1 Maakunta järjestää ja tuottaa lomituspalvelut...14 9.2 Kunnat tuottavat lomituspalvelut maakunnalle, mikäli se on mahdollista...15 9.3 Hankintalaki, kuntalaki ja kilpailuneutraliteetti...16 9.4 Yksityiset toimijat tuottavat osan palveluista...16 9.5 Johtopäätökset...16 10 Aluetaloudellisten vaikutusten arviointi...18 10.1 Välilliset ja välittömät vaikutukset...18 10.2 Työllisyys...18 LÄHTEET...19

1 Johdanto Lomituspalvelujen tarkoituksena on ylläpitää maatalousyrittäjien työssä jaksamista ja edesauttaa heidän sosiaaliturvansa toteutumista. Kotieläintuotantoa harjoittavien maatalousyrittäjien työstä saatava tulos perustuu tuotantoeläimistä saatavaan tuotteeseen tai tuotokseen. Työ on hyvin sitovaa, eikä maatalousyrittäjä pysty juurikaan vaikuttamaan tuottamansa valmisteen hintaan. Enenevissä määrin lisääntynyt tilojen huono kannattavuus lisää paineita maatalousyrityksiin ja sitä kautta näkyy esimerkiksi työuupumuksena. Maatalousyrittäjän arjessa toimivan lomituksen merkitystä voi tuskin koskaan kyllin korostaa. Maakuntauudistuksen myötä lomituksen järjestäminen siirtyy kaikkialla Suomessa maakuntien lakisääteiseksi tehtäväksi vuonna 2020. Heinävesi tulee uutena alueena Pohjois-Karjalaan ja siten myös Heinäveden lomituspalvelut hoidetaan jatkossa Pohjois-Karjalan maakunnasta käsin. Tässä työssä punnitaan erilaisia vaihtoehtoja lomituspalveluiden tuottamiselle sekä luodaan pohja rakentaa asiakaslähtöisesti toimivat ja kustannustehokkaat palvelut Pohjois-Karjalan maakunnassa. Lomituspalvelujen tuottamisvaihtoehtojen kartoituksen tavoitteena on selvittää maakuntauudistuksen käyttöön sopivia vaihtoehtoja palvelujen järjestämiseksi. Selvityksen yhteydessä tehdyillä kyselyillä arvioidaan lomituspalvelujen nykytilaa ja niiden toteutumisen onnistumista koko Pohjois-Karjalan alueella. Maatalousyrittäjien kyselyn tavoitteena on kerätä tietoa ja näkemystä lomituspalvelujen toteutumisesta sekä kiinnostuksesta siirtyä itse järjestettyyn lomitukseen ja myös lisäpalveluntarpeesta. Kyselyn tuloksien luokittelu paikallisyksikkötasolle tuo esiin ongelmia ja onnistumisia palvelujen toteutumisesta kuntien tuottamien palvelujen osalta. Kyselyn tavoitteena on huomioida maatalousyrittäjien mielipide palvelujen kartoittamisen tueksi. Maatalouslomittajien kyselyn tärkeimpänä selvityksen kohteena on kerätä tietoa lomittajien tyytyväisyydestä nykytilaan. Kyselyllä selvitetään myös lomittajien kiinnostusta ryhtyä yrittäjäksi. Tavoitteena on myös selvittää Pohjois-Karjalaisten ostopalveluyritysten kiinnostusta laajentaa toimintaansa. Toistaiseksi alueella toimivat lomituspalveluyritykset ovat yhden henkilön yrityksiä, jotka tuottavat palveluita suoraan tiloille ja paikallisyksikölle. Yritysten kasvua rajoittaa osin työvoiman saatavuus ja epävarmuus töiden riittävyydestä. Työvoiman saatavuus on haaste myös lomituksen paikallishallinnoille. 3

2 Lomituspalvelujen nykytila 2.1 Mitä lomituspalvelut ovat Saadakseen lomituspalveluja on maatalousyrittäjällä oltava voimassa oleva pakollinen MYEL-vakuutus (maatalousyrittäjän eläkevakuutus). Lomituspalveluja tuotetaan siihen maatalousyritykseen, johon maatalousyrittäjällä MYEL-vakuutus. Vuosilomaoikeutta tarkasteltaessa on olennaisinta, että maatalousyrityksen kotieläintuotannosta saatava tulo on oltava maatalouden tuloverolain mukaan verotettavaa tuloa (Lomituspalvelulaki, 2). Kotieläintuotannon osalta tilalla on oltava vähintään kuusi kotieläinyksikköä. Kotieläinyksiköt määräytyvät eläinlajikohtaisesti, esimerkiksi yksi lypsylehmä vastaa yhtä kotieläinyksikköä ja neljä emolehmää vastaa yhtä kotieläinyksikköä. Maatalousyrittäjän on oltava päätoiminen saadakseen lomaoikeuden. Yrittäjän on itse työhön osallistuen harjoitettava kotieläinten hoitotöitä. Jos yrittäjä työskentelee tilan ulkopuolella, saa ulkopuoliseen työhön lomitusajankohtaa edeltävän kuuden kuukauden aikana käytettävä viikoittainen työaika olla enintään sama kuin kotieläintuotantoon käytettävä viikoittainen työaika. Tilan kotieläintenhoitoon kuluva työaika lasketaan nykyisellään työtehoseuran työajankäyttö -ohjelmalla (TTS manager). Mikäli aikaa kuluu enemmän tilan ulkopuoliseen työhön kuin kotieläinten hoitotöihin, ei maatalousyrittäjä ole oikeutettu lomituspalveluihin. Työaikavertailussa otetaan huomioon vain työ- ja virkasuhteet. Lomituspalvelujen saamisen ehdot on täytyttävä lomitusajankohtana! 2.2 Miten lomituspalvelut tuotetaan Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lomituspalvelujen johtamisesta, ohjauksesta ja valvonnasta. Mela (maatalousyrittäjien eläkelaitos) vastaa palveluiden toimeenpanosta kunnissa. Mela on tehnyt kuntien kanssa toimeksiantosopimuksen lomituspalvelujen tuottamisesta. Palvelun toteuttamisesta vastaa paikallisyksikkö, joka voi toimia usean kunnan alueella. Pohjois-Karjalassa paikallisyksikköjä on kolme: Liperissä, Tohmajärvellä ja Valtimolla. Paikallisyksiköt huolehtivat riittävästä työvoimaresurssista lomituspalvelujen järjestämiseksi. Lomittajat ovat sen kunnan palveluksessa, jossa paikallisyksikkö sijaitsee. Heinäveden lomituspalvelut hoidetaan Sydän Savon lomituspalveluista. Maatalousyrittäjät hakevat lomaoikeutta paikallisyksiköltä, joka tarkastelee ja päättää oikeuden lomituspalveluihin yrittäjän hakemuksessa ilmoittamien tietojen perusteella. (LPL 4 (22.12.2009/1663) Oikeus lomituspalveluihin tarkastetaan vuosittain vuosilomahakemusten käsittelyn yhteydessä. Maatalousyrittäjät palauttavat hakemuksen, joko kirjallisena tai sähköisenä Lomitusnetin kautta. Paikallisyksiköt pyytävät usein yrittäjiltä toiveita sopivasta vuosiloman ajankohdista vuosilomahakemuksen palautuksen yhteydessä, jotta lomittajien työvuorosuunnittelu helpottuisi. Vuosilomien ajankohdan ilmoittamisesta ei ole lailla säädettyä velvoitetta, joten yrittäjä voi ilmoittaa ajankohdan myös lomavuoden aikana. Päätösvalta vuosiloman toteutumisen ajankohdasta on lopulta paikallisyksiköllä, mikäli yrittäjä kuuluu kunnallisen lomituspalvelun piiriin. Tavoitteena on kuitenkin, että maatalousyrittäjä saisi loman haluamalleen ajankohdalle. 4

3 Mitä maatalousyrittäjä saa 3.1 Lomitustavan valinta Kunnallinen lomituspalvelu Maatalousyrittäjän tulee lomaa anoessa tehdä ilmoitus, haluaako kuulua kunnallisen lomituspalvelujärjestelemän piiriin, vai järjestääkö lomitukset itse. Lomituspalvelut järjestävä kunta huolehtii maatalousyrityksen lakisääteisistä lomituspalveluista järjestämällä tilalle kunnan palveluksessa olevat maatalouslomittajat. Paikallisyksiköiden hallintohenkilökunta varaa lomitukset ja suunnittelee maatalouslomittajien työvuorot. Itse järjestetty lomitus Yrittäjä hankkii lakisääteiset lomituspalvelut haluamaltaan palvelun tuottajalta. Palvelun tuottajan tulee olla ennakkoperintärekisteriin merkitty. Maatalousyrittäjä hakee korvauksen kahden kuukauden kuluessa lomituksen paikallisyksiköltä. Korvaus maksetaan suoraan palveluntuottajalle (LPL 26 (30.12.2015/1663). Maatalousyrittäjän maksettavaksi tulee ALV suoraan palvelun tuottajalle. 3.2 Lomitustyypit Vuosiloma Nykyisen lainsäädännön mukaan lomituspalveluihin oikeutetulla yrittäjällä on oikeus saada maksutonta vuosilomaa 26 päivää yhtä kalenterivuotta kohden. (LPL 6 22.12.2009/1263). Vuosilomapäivistä enintään kolme saa olla sunnuntaita tai pyhäpäiviä. Mikäli tilalla on alle 20 kotieläinyksikköä tai tilan kotieläintenhoitotöihin käytettävä työaika on alle yhdeksän tuntia ja tilalla on enemmän kuin yksi yrittäjä, on tilan yrittäjien pidettävä 20 vuosilomapäivää yhtä aikaa. Sijaisapu Sijaisavun saamisen perusedellytyksenä on, että maatalousyrittäjä on estynyt tilapäisesti hoitamasta välttämättömiä kotieläintenhoitotöitä, ja joka on sijaisaputarpeen alkaessa merkittävällä työpanoksellaan huolehtinut ja vastannut välttämättömistä kotieläinten hoitotöistä. Sijaisapu perusteita ovat: sairastuminen, tapaturmat, äitiysja isyysloma, vanhempainvapaat, alle 3-vuotiaan lapsen hoito, alle 10-vuotiaan lapsen sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset, varusmies- ja siviilipalvelus, kertausharjoitukset ja yritystoiminnan järjestely esimerkiksi työkyvyttömyyseläkepäätöksen jälkeen. Maksullinen lomitus Maatalousyrittäjällä on mahdollisuus saada 120 tuntia vuodessa tuettua maksullista lomittaja-apua. (LPL 16 b 1 mom.) Tuetun maksullisen lomittaja-avun tuntihinta on 13,93 euroa (LPL28 1 mom.) Maksullista lomitusta voi käyttää kaikkina viikonpäivinä. Yrittäjillä on mahdollisuus ostaa täysin maksullista lomitusta, jonka tuntihinta on 35,46 euroa. Maksullisten lomituspalvelujen saamisen edellytyksenä on, että paikallisyksiköllä on lomittajia vapaana ja sen tuottamisella ei vaaranneta sijaisapujen ja vuosiloman toteutumista. 5

4 Volyymit 2017 4.1 Yrittäjien määrän ja lomituspäivien kehitys 2015 2017 Vuosilomaoikeutetut yrittäjät Pohjois-Karjala (kpl) 1186 1072 985 2015 2016 2017 Lomituspäivät Pohjois-Karjala 60405 50816 45356 2015 2016 2017 6

4.2 Kustannukset Kustannukset lomittajat 2017 Lomituspäivän kokonaishinta Lomituspäivän kokonaishinta - matkat Matkakustannukset/päivä Lomituspäivän nettohinta Lomituspäivän nettohinta - matkat Kokonaiskustannukset Liperi 211,00 194,00 17,00 190,00 173,00 3 031 070,00 Tohmajärvi 188,00 173,00 15,00 166,00 151,00 2 395 214,00 Valtimo 193,00 178,00 15,00 164,00 149,00 2 455 736,00 Heinävesi 200,00?? 175,00 (arvio)? 208 267,50 Yhteensä 792,00 545,00 47,00 695,00 473,00 8 090 287,50 Hallintoraha lomituspäivien 2017 perusteella euroa yhteensä Liperi 261 247,34 Tohmajärvi 235 625,57 Valtimo 246 223,74 Heinävesi 19 434,33 Yhteensä 762 530,98 7

5 Kysely pohjoiskarjalaisille maatalousyrittäjille ja lomittajille 5.1 Aikaisemmat kyselyt Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen 2017 keväällä maataloustuottajille tekemän palvelukyselyn perusteella vaikuttaisi, että viljelijät haluaisivat yhä asioida asiakaspalvelijan kanssa, joko puhelimitse, sähköpostilla tai käymällä toimipisteessä kaikkien maatalouteen liittyvien palvelujen osalta. Todettaneen, että kiinnostus asioiden hoitoon sähköisissä palveluissa on kyselyn perusteella huomattava tulevaisuuden kannalta, mutta monikanavaisen asiointimahdollisuuden ylläpitämistä toivotaan jatkossakin. Yrittäjien toive keväällä 2017 oli, että paikalliset ja seutukunnalliset palvelut säilyisivät nykyisellään ja ettei asiakaspalvelu karkaa liian kauas. Lomituksen hoitamisen tulisi olla tasavertaista asuinpaikasta riippumatta. Lomittajien pitkistä työmatkoista kannettiin myös huolta, liian pitkät työmatkat ovat rasite. Lomituksen laadukkaan hoitamisen kannalta hyvä paikallistuntemus on tärkeää. 5.2 Kyselyn toteutus Kyselytutkimuksen toteuttamisessa käytettiin Webropol-työkalua. Kyselyä testattiin niin tekijöiden, kuin ulkopuolisten henkilöiden avustuksella useita kertoja ennen sen lähettämistä. Testaajina olivat Pielisen Karjalan lomituksen paikallisyksikön lomituspalvelupäällikkö ja MTK-Pohjois-Karjalan edustaja. Heidän palautteensa avulla kysymysten asettelua vielä tarkennettiin. Maatalousyrittäjien kyselyyn saatiin arvottavaksi MTK Pohjois-Karjalan lahjoittama 100 euron lahjakortti. Lomituspalveluja saavat maatalousyrittäjät ohjattiin varsinaisen lomituskyselyn lopuksi antamaan yhteystietonsa, mikäli halusivat osallistua lahjakortin arvontaan. Erillinen yhteystietokysely oli käytössä, jotta vastaajat säilyttäisivät anonymiteetin. Kyselyn päätavoitteena oli saada koko Pohjois-Karjalan alueelta tietoa, joka pystyttiin myös luokittelemaan paikallisyksikkökohtaisesti. Mitkä ovat maatalouslomituksen ongelmakohdat ja miten palvelut ovat toteutuneet sekä maatalousyrittäjien halukkuus ostaa lomittajien työpanos myös muihin kuin välttämättömiin kotieläinten hoitotöihin. Tulevaisuutta ajatellen on järkevää kerätä tietoa, jotta hyviä käytänteitä voidaan jatkaa maakunnan tuottamien palvelujen osalta. Toinen pääasiallinen tavoite oli kartoittaa yrittäjien kiinnostusta järjestää lomituksensa itse. Kyselyt lähetettiin osin paikallisyksiköiden omien sähköpostilistojen ja paikallisten maaseututoimistojen välityksellä. Heinäveden yrittäjien yhteystiedot hankittiin Sydän-Savon lomituspalveluilta. Kyselyn tavoittavuus koko tulevan maakunnan alueella oli erittäin hyvä. Kyselystä tiedotettiin maakunnan sivuilla, paikallisyksiköiden toimesta sähköpostilla ja sosiaalisessa mediassa. Lomittajien kyselyllä pyrittiin selvittämään kiinnostusta perustaa oma yritys ja heidän tyytyväisyyttään nykytilaan työajan osalta sekä kiinnostuksesta tehdä muitakin kuin kotieläinten hoitotöitä. Lisäksi kerättiin tietoa tulevaisuuden suunnitelmista työssä jatkamisen osalta. Kysely lähetettiin lomittajille paikallisyksiköiden välityksellä. Liperistä 69 lomittajalle postin välityksellä, jossa oli saate ja Webropol kyselyn linkki. Lisäksi niitä lomittajia varten, jotka eivät pystyneet vastaamaan sähköisesti pyydettiin ottamaan yhteyttä Miika Korhoseen, jonka oli sovittu täyttävän kyselylomakkeen lomittajan kanssa puhelimitse. Tohmajärveltä kysely lähetettiin sähköpostilla 49:lle ja Pielisen Karjalan yksiköstä 57 lomittajalle. 8

6 Kyselyn tulokset 6.1 Lomittajat Lomittajille kysely lähetettiin paikallisyksiköiden välityksellä. Kyselyyn vastasi 56 prosenttia Pohjois-Karjalan paikallisyksiköiden lomittajista. Lomittajista 84 prosenttia oli tyytyväisiä nykyiseen työaikaansa. Lomittajat ovat osin omasta halustaan ja osin työn luonteen vuoksi osa-aikaisia. Tilojen eläinten hoitoon käytettävä työaika on nykyisin laskennallisesti Pohjois-Karjalan alueella keskimäärin noin 6 tuntia päivässä. Nykyinen lomituspalvelulaki rajaa työt koskemaan vain välttämättömiä kotieläinten hoitotöitä. Kyselyllä haluttiin saada selville, kuinka moni lomittaja olisi halukas tekemään muita kuin varsinaisia lomitustöitä, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Kyselyyn vastanneista 44 prosenttia olisi kiinnostuneita tekemään lisätyötä. Vastanneista 21 prosenttia haluaisi, että lisätyö olisi varsinaista lomitustyötä. Kysymykseen vastanneista 31 prosenttia koki, että tulotaso on nykyisellään riittävä. Toisena selvitettävänä asiana oli lomittajien kiinnostus ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Kysymykseen vastanneista 15 prosenttia olisi tästä kiinnostunut. Yrittäjäksi ryhtymistä pohtivista 71 prosenttia perustaisi yrityksen yksin ja loput 29 prosenttia yhdessä jonkun muun kanssa. Mikäli lomittaja vastasi kysymykseen, että ei ole kiinnostunut yrittäjäksi ryhtymisestä, selvitimme syitä miksi ei. Vastaajista 40 prosenttia koki, että saisivat työllistettyä itsensä yrittäjänä, mutta olisi yksinkertaisempaa olla työsuhteessa ja 28 prosenttia pelkää yrittäjyyden tuomaa vastuuta omasta työllistymisestä. Yrittäjäksi ryhtymisen esteinä lomittajat kokivat myös oman taloudellisen tilanteen epävarmuuden, iän ja töiden riittävyyden. Lomittajilta pyydettiin myös tietoa tulevaisuuden suunnitelmista. Vastaajista 86 prosenttia haluaisi jatkaa julkisen hallinnon lomittajana maakuntauudistuksen jälkeen ja 6 prosenttia ei. Niistä, jotka eivät aio jatkaa, valtaosa (75 prosenttia) aikoo etsiä töitä muualta ja loput aikovat perustaa yrityksen. Olisin kiinnostunut tekemään muitakin kuin kotieläinten hoitotöitä lomituksen lisäksi, esimerkiksi lomituspäivän jatkona tunnin tai pari. Uskon, että maatilat ostaisivat työpanosta myös varsinaisen lomituksen lisäksi. 36 % 44 % Haluaisin, että lisätyö olisi varsinaista lomistustyötä. 21 % En halua lisätöitä. Nykyinen työaika ja tulotaso on riittävä. 31 % 9

6.2 Maatalousyrittäjät Maatalousyrittäjien kysely toimitettiin sähköisesti maaseutupalveluiden ja lomituksen paikallisyksikoiden välityksellä. Kysely tavoitti 661 paikallisyksikköjen sekä maaseutupalveluiden sähköpostilistoilla ollutta yrittäjää. Kyselyyn vastasi 138 yrittäjää. Lomituspalveluja saavia vastaajia oli 133 kappaletta. Kyselyn vastausprosentti oli 21. Maakunnan kolmen paikallisyksikön alueella Heinävesi mukaan lukien oli vuonna 2017 yhteensä 985 vuosilomaan oikeutettua yrittäjää, joten kaikista lomituspalveluihin oikeutetuista vastaus saatiin 13,2 prosentilta. Vastaajista neljä prosenttia aikoo lopettaa maatalouden harjoittamisen kotieläintalouden osalta vuoden sisällä, 25 prosenttia jatkaa 1-5 vuotta ja 71 prosenttia yli 5 vuotta. Kyselyssä ei selvitetty, onko tilalle tiedossa jatkajaa, joten tilojen toiminnan jatkumisesta ei voi tehdä varmoja johtopäätöksiä kyselyn perusteella. Vastanneiden yrittäjien keskuudessa vuoden sisällä lopettavia tiloja on Liperissä kaksi ja Tohmajärvellä kolme. Kyselyyn osallistuneista maatalousyrittäjistä 11 prosenttia järjestää itse lomituksensa, eli hankkivat sopivan ostopalveluyrittäjän hoitamaan tilan lomitukset. Niiltä yrittäjiltä, jotka järjestävät lomitukset itse, kysyttiin lisätietoa palveluiden toteutumisesta eri väittämien avulla. Vaikuttaisi, että itse järjestetyn lomituksen osalta tärkeintä on sopivan palveluntuottajan löytyminen ja se, että maatalousyrittäjä tuntee tekijän hyvin. Toisaalta hyvin harva itse lomansa järjestävistä yrittäjistä siirtyisi kunnalliseen lomitukseen, vaikka ei tietäisikään kuka lomitusyrityksen lomittaja olisi tulossa lomittamaan tai ei saisi järjestymään lomiaan halutulle ajankohdalle. Myöskään paperityön ei koettu olevan työmäärältään suurta itse järjestetyssä lomituksessa. Sijaisavut ovat järjestyneet hyvin 40 prosentilla, mutta vain neljä prosenttia koki, että sijaisapujen järjestäminen on ollut hankalaa itse järjestetyssä lomituksessa. Kyselyyn vastanneista on 89 prosenttia kunnallisen lomituksen piirissä, heistä 17 prosenttia olisi kiinnostunut siirtymään itse järjestettyyn lomitukseen. Niistä kunnallisia lomituspalveluita käyttävistä yrittäjistä, jotka eivät olleet kiinnostuneet siirtymään itse järjestettyyn lomitukseen 65 prosenttia kokivat, että kunnallinen lomitus toimii hyvin, mutta 31 prosenttia heistä siirtyisi itsejärjestettyyn lomitukseen, mikäli alueella olisi sopivia palveluntuottajia. Vastaajista kaikki yrittäjät eivät edes tiedä mitä itse järjestetty lomitus tarkoittaa. Maatalousyrittäjien kokemuksia paikallisyksiöiden järjestämistä lomituspalveluista kysyessä selvisi, että 83 prosenttia heistä on kokenut toiveidensa tulleen huomioiduksi lomituksien järjestämisessä (loma-ajankohdat, lomittajat). Vastaajista 67 prosenttia on pystynyt irrottautumaan kokonaan kotieläinten hoitotöistä kunnan maatalouslomittajien avulla. Sijaisapujen järjestyminen äkillisissä tarpeissa on onnistunut 32 prosentilla ja ennalta tiedossa olevien sijaisapujen osalta 46 prosentilla vastaajista. Sijaisapujen järjestymistä vertailtaessa paikallisyksiköiden välillä on kohtalaisia eroja. Kyselyllä haluttiin myös selvittää käyttävätkö maatalousyrittäjät tilan ulkopuolista työvoimaa vapauttaakseen itsensä kotieläinten hoitotöistä. Vastanneista 26 prosenttia on käyttänyt. Niiltä vastaajilta, jotka eivät olleet käyttäneet ulkopuolista työvoimaa selvitettiin tarkentavalla kysymyksellä miksi. Yli puolet 57 prosenttia vastanneista kokee, ettei taloudellinen tilanne nykyisellään mahdollista työpanoksen ostamista kotieläinten hoitotöihin. Toisaalta 43 prosenttia vastanneista piti ratkaisevana tekijänä sitä, ettei ole tekijöitä. Yrittäjistä 29 prosenttia koki, etteivät he tarvitse ulkopuolista työvoimaa kotieläinten hoitoon. Yrittäjien mahdollisuus ostaa lomittajien työpanosta nykyisen lomituspalvelulain ulkopuolelle rajattuihin tilan muihin töihin Vastasit, että käyttämäsi lomituspalvelut ovat kunnan järjestämiä. Valitse seuraavista sopivimmat vaihtoehdot kuvaamaan palveluita. Olen saanut lähes aina lomittajan äkillisessä (kuume, flunssa tai vastaava) sijaisavuntarpeessa Ennalta tiedossa olevat (vanhempainvapaat, leikkaukset ym.) pidemmät sijaisavut ovat järjestyneet osaltani hyvin Äkilliset yllättävät (tapaturmat ym.) pidemmät sijaisavut ovat järjestyneet osaltani hyvin Paikallisyksikön henkilökunta osaa valita tilalleni sopivan lomittajan Toiveeni on huomioitu lomitusten suunnittelussa (lomaajankohdat, lomittaja) Toiveitani ei ole huomioitu lomitusten suunnittelussa (loma-ajankohdat, lomittaja) Olen päässyt lomalle! (Olen pystynyt irtautumaan tilan kotieläinten hoitotöistä) En ole pystynyt irrottautumaan kotieläinten hoitotöistä kunnan tuottamien lomituspalvelujen avulla. Miksi? 6 % 13 % 32 % 46 % 36 % 41 % 67 % 83 % 10

6.3 Kyselyn johtopäätökset herätti merkittävää kiinnostusta. Vastanneista 81 prosenttia olisi kiinnostunut ostamaan lomittajien työpanosta lomituspäivän jatkoksi tilan muihin töihin. Vastaajia pyydettiin valitsemaan sopiva tuntihinta. Vastanneista 53 prosenttia olisi valmis maksamaan tunnilta 20-30 euroa ja loput 47 prosenttia vähemmän. Yrittäjiä pyydettiin antamaan evästystä maakunnan lomituksen valmistelijoille. Yrittäjille annettiin avoimen vastauskentän avulla mahdollisuus tuoda omat mielipiteensä ja ajatuksia lomituksesta julki. Yrittäjät toivovat palveluilta tasavertaisuutta. Jokaiselle lomituspalveluja saavalle tulee tarjota samanlaiset mahdollisuudet palveluiden käyttöön asuinpaikasta riippumatta. Lomittajien ammattitaidon ylläpidosta ja sen kehittämisestä tilojen tarpeisiin toivotaan kiinnitettävän huomiota. Lomittajien ammattiosaamisen monialaisuus on tärkeää maatilan lomituksen onnistumisen suhteen. Lomittajien osaamisessa tulisi pyrkiä tilatasolla siihen, että osaaminen kattaa tarvittaessa esimerkiksi konetöiden lisäksi myös eläimet, eikä vain toista tarvittavaa kokonaisuutta. Sijaisapulomituksissa yrittäjät kokevat lomittajien vaihtuvuuden suurimpana ongelmana ja osa kokee, ettei ennalta tiedossa olleisiinkaan sijaisapuihin ole toimiston suunnalta osattu varautua riittävästi. Erot sijaisapujen onnistumisessa voivat vaihdella tilakohtaisesti paljonkin. Lomittajapulan ymmärtävät myös maatalousyrittäjät ja toivovat, että ammatti säilyy tulevaisuudessakin kiinnostavana, että nuoria tekijöitä saadaan myös jatkossa maatalouslomittajiksi. Lomien onnistumisen kannalta pelko siitä, että varattu tekijä sairastuu ja loma peruuntuu, näkyi avoimissa vastauksissa. Nykyisilläkään henkilöstöresursseilla lomatoimistot eivät aina saa sairastuneen tilalle välttämättä korvaavaa henkilöä, jolloin odotettu loma voi peruuntua yllättäen. Maatalousyrittäjät ovat myös kokeneet, että lomittajat eivät saa jäädä tilalle esimerkiksi poi ittamaan lehmää, jos työaika loppuu. Todellisuudessa lomittaja saa jatkaa työvuoron kestoa, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Vastausprosentin ollessa suhteessa yrittäjien määrään melko pieni, ei kyselyssä ilmi tulleita asioita pysty välttämättä kaikilta osin yleistämään. Kokonaisuudessaan maatalousyrittäjien kyselystä voi kuitenkin päätellä, että lomituspalvelut ovat toteutuneet hyvin Pohjois-Karjalan alueella. Vaikuttaisi, että jatkossakin enemmistö yrittäjistä haluaa julkisen organisaation järjestämät lomitukset, vaikka kiinnostusta myös itse järjestettyyn lomitukseen on. Se, että lisääntyykö itse järjestetyn lomituksen osuus maakuntauudistuksen myötä, riippuu tulevasta lomituspalvelulaista ja sen luomista mahdollisuuksista palveluntuottajien toiminnan laajentumiseen. Maatalousyrittäjien avoimet vastaukset antavat kuvan, että pelot tulevaisuudesta liittyvät lähinnä asioihin, jotka tulevat uuden lomituspalvelulain myötä. Esimerkki tällaisesta on tilojen työaikojen laskenta. Maatalousyrittäjät pitivät lomituksen hallinnon paikallistuntemusta tärkeänä asiana myös jatkossa, jotta lomittajien osaaminen ja tilojen tarpeet saadaan kohtaamaan. Myös ostopalveluyrittäjien mahdollisuuksia tuottaa palveluja kattavammin voitaisiin jatkossa turvata sillä, että tarjouskilpailun yhteydessä sovitaan, montako tuntia palveluntuottajalta ostetaan tunteja esimerkiksi viikoittain. Maatalouslomittajien kyselystä tärkeimpänä asiana nousi esiin se, että lomittajien kiinnostus oman yrityksen perustamiseen on melko vähäistä. Lomittajat ovat pääasiassa tyytyväisiä omaan työaikaansa, mutta melko suuri osa heistä haluaisi tehdä tiloilla myös muita töitä, kuin varsinaisia lomitustöitä, jos se olisi mahdollista. Lomittajien halukkuuteen lähteä palveluntuottajaksi vaikuttaa monellakin ikä ja oma taloudellinen tilanne sekä pelko yrittäjyyden tuomasta vastuusta. 11

7 Maakunnan kehitysyhtiöiden näkemykset lomituspalveluyrittämisestä Lomitusyrittäjyydestä pidettiin pohjoiskarjalaisten kehitysyhtiöiden JOSEK:n, KETI:n ja PIKES:n kanssa yhteinen Skype-kokous. Palaverissa käsiteltiin lomitusyrittäjyyttä lähinnä sen tuomien mahdollisuuksien perusteella. Lomitusyrittäjälle maksettava tuntikorvaus on itse järjestetyn lomituksen osalta 26,85 euroa tunnilta (LPL 26 30.12.2015/1663). Kehitysyhtiöiden yritysasiantuntijoiden mielestä se voi rajoittaa ostopalveluyrittäjien mahdollisuuksia esimerkiksi lisätyövoiman palkkaamiseen. Lomitusyrittäjillä on mahdollisuus tehdä lomituksen lisäksi muitakin tilan töitä, mikä voisi tehdä ostopalveluyrittämisen kannattavammaksi ja tuoda kokonaisvaltaisemmat palvelut maatalousyrittäjien saataville. Yrittäjäksi ryhtymisen perusedellytyksenä tulisi olla, että työstä saatava korvaus olisi suurempi kuin saman toimialan palkkatyössä. Lomittajien osalta ostopalveluyrittäjyys antaisi mahdollisuudet tehdä muitakin, kuin lomituspalvelulain rajaamia välttämättömiä kotieläinten hoitotöitä, mutta yrittäjänä asiakkaiden hankkiminen ja muut yritystoimintaan liittyvät toimenpiteet voivat olla joillekin liian haastava kokonaisuus hallittavaksi. Kehitysyhtiöiden edustajien esiin nostama maatalousyritysten maksuvalmius voi olla rajoittava tekijä palveluiden myynnin suhteen. Pohjois-Karjalassa toimivat elinkeinoyhtiöt antavat yritysneuvontapalveluja, jotka tarjoavat ohjeita mahdollisten perustamistukien hakuun ja liiketoimintasuunnitelman tekoon. Paras vaihtoehto yritystoiminnan kannalta olisi, että toimintaa hoitaisi yritys, joka hankkisi työvoimaa palkkalistoilleen. Yritys voisi tuottaa palveluja maakunnalle sekä itse järjestetyssä lomituksessa oleville tiloille ja myydä työntekijöiden työpanosta maatalousyritysten tarpeisiin. 12

8 Maakuntalakiesitys Maakunta vastaa maakunnan tehtäväalojen erityislainsäädännössä säädettyjen tehtävien järjestämisestä ja tuottamisesta. Maakunnan hallintosäännön valmistelussa tämä otetaan huomioon toimielinten ja viranhaltijoiden tehtäviä ja toimivallan jakoa koskevissa määräyksissä. Maakunta päättää järjestäjänä tuottamisen reunaehdoista. Näitä ovat esimerkiksi liikelaitokselle asetettavat toiminnan ja talouden tavoitteet, sitovat meno- ja tuloerät sekä muut palvelujen tuotannon edellytykset ja velvoitteet. Järjestäjän päätösvaltaa maakunnan organisaatiossa käyttävät maakuntavaltuusto, maakuntahallitus sekä mahdollisesti hallintosäännössä määrätyt lautakunnat ja maakunnan viranhaltijat. Maakunta päättää hallintosäännössään siitä, mille toimielimille järjestämistehtävää koskeva toimivalta osoitetaan. Maakuntahallituksen tehtäviin kuuluu maakuntalain mukaan vastata maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen muiden tuottajien ohjauksesta ja valvonnasta. Maakuntavaltuusto voi myös päättää, että maakuntahallitus tai muu maakunnan toimielin voi antaa hallintosääntöä täydentävän toimiohjeen tai säännön, jolla se kootusti siirtää sille myönnettyä päätösvaltaa alaisilleen toimielimille ja viranhaltijoille. Maatalouslomituksen ohjaus ja valvonta on suunniteltu siirrettäväksi 2020 perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirasto LUOVAAN. Maakunnan poliittiset päätökset vaikuttavat lopulliseen organisoitumiseen maakunnan alaisuudessa. 13

9 Tuottamisvaihtoehdot 9.1 Maakunta järjestää ja tuottaa lomituspalvelut Maakuntalakiesityksen mukaisesti henkilöstö siirrettäisiin kunnista liikkeenluovutuksen mukaisin menettelyin maakunnan palvelukseen. Lomituspalveluiden tuottaminen maakunnan omana palveluna toisi etua järjestää lakisääteinen perustehtävä hallitusti. Mikäli maakunta järjestäisi ja tuottaisi lomituspalvelut kokonaan omana palveluna, toiminta säilyisi samankaltaisena kuten tähän asti. Maakunnan palveluksessa olevat lomittajat olisi helppoa resursoida vastaamaan sen hetkisiä lakisääteisiä palveluita. Lomituspalveluiden järjestämisen viranomaistehtävät voitaisiin hoitaa keskitetysti yhdestä paikasta. Alueelliset työnohjaajat voisivat hyödyntää kaiken olemassa olevan työvoiman tehokkaasti, kun maakunnan sisäiset paikallisyksikkörajat eivät olisi estämässä sitä. Alueellisten ohjaajien paikallistuntemus varmistaisi lomituksissa asiakaslähtöisen palvelun. Lomittajien työmatkat voisivat jopa lyhentyä, maakunnan alueen ollessa yhtenäinen kokonaisuus. Nykyisellään matkakorvaukset tulevat maksettavaksi vaan oman paikallisyksikön rajojen sisäpuolelta. Maakunta pystyisi turvaamaan ammattitaitoisen lomittajaresurssin huolehtimalla tarvittavasta täydennyskoulutuksesta. Kun työvoima on motivoitunutta ja ammattitaitoista, sen käytettävyys helpottuu ja maakunnan palveluista tulee kustannustehokasta. Hyvällä palvelukonseptin rakentamisella voidaan avata mahdollisuus myydä palveluita jatkossa myös muille maakunnille. Lomitusta ei tarvitse yhtiöittää, joten se voisi toimia maakunnan jo olemassa olevan liikelaitoksen sisällä omana tulosyksikkönä tai suoraan maakunnan alaisuudessa omana taseyksikkönä. Lomituspalveluiden oma liikelaitos olisi liian pieni ja organisaatiosta tulisi turhan raskas. Lomituksella on selvät yhteiset rajapinnat ympäristöterveydenhuollon (eläinlääkinnän) ja maaseutupalveluiden kanssa. Maakunnan omapalvelu VAHVUUDET Työvoiman resursointi helppoa Hyvä toimintavalmius muutosvaiheessa Tloiminta jatkuu samantyyppisenä HEIKKOUDET/KEHITTÄMISKOHTEET Osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman rekrytointi turvattava palkkauksella Toiminnan organisoituminen maakunnan alaisuudessa Moinialainen toiminta maakunnan sisällä ASIAKAS MAHDOLLISUUDET Maakunnan oma kustannustehokas palvelu Rajapintojen hyödyntäminen Maakuntien välinen yhteistyö UHAT/PELOT Käytettävissä olevan työvoiman määrä Maatilojen määrä vähenee Tilakoot kasvavia 14

9.2 Kunnat tuottavat lomituspalvelut maakunnalle, mikäli se on mahdollista Kunnat ovat tällä hetkellä tuottaneet lomituspalveluita Melan toimeksiantosopimuksen pohjalta. Kaikki maatalouslomituksen kustannukset ovat tulleet 100 prosenttisesti valtion korvattavina takaisin palvelut järjestäneelle isäntäkunnalle. Lomituspalveluiden hallinnointiin isäntäkunta on saanut kiinteän korvauksen edellisen vuoden toteutuneiden lomituspäivien perusteella. Lomitushallinnon järjestämiseksi kohdennettu määräraha on ollut isäntäkunnilla korvamerkittyä. Nykyisten lomituksen isäntäkuntien Tohmajärven, Liperin sekä Valtimon kunnanjohtajille lähetettiin kysely, jossa tiedusteltiin kuntien mahdollista halukuutta tuottaa maakunnalle lomituspalveluita. Kuntien mahdollisuutta toimia jatkossa maakunnan lomituspalveluiden tuottajana yritettiin selvittää useita tahoja, kuten Kuntaliittoa, kuulemalla. Yksiselitteistä vastausta siitä, olisiko se lainmukaista ja mahdollista ei saatu. Maakuntalakiluonnokseen on kirjattu, että nykyinen henkilöstö siirtyy perustettavien maakuntien palvelukseen liikkeenluovutuksella. Kuntien on tuotettava enemmän ja laadukkaampia palveluita entistä vähemmällä rahalla samaan aikaan, kun väestön ikääntyminen, taloudellinen epävarmuus, työttömyys ja muuttoliike kasvukeskuksiin kutistavat kuntien tuloja. Jokaisen kunnan kannattaa pohtia mitkä palvelut se tuottaa itse ja mitkä ovat järkevintä ostaa tai ulkoistaa. Kunnat tuottavat palvelun maakunnalle VAHVUUDET Henkilöstö olemassa Lomituspalvelujen hoitaminen tuttua Viranhaltijapäätöksiä voidaan tehdä kunnissa HEIKKOUDET/KEHITTÄMISKOHTEET Yhtiöittäminen? Jos ei yhtiöitetä, voidaanko myydä muuta Palvelut ei välttämättä kehity nykyisestään Kustannukset (Onko kannattavaa?) ASIAKAS MAHDOLLISUUDET Oheispalvelut maatalousyrityksiin Työllisyyden hoito UHAT/PELOT Kilpailu Elinvoiman säilyttäminen Maakuntaa ei rasita työnantajavelvollisuudet 15

9.3 Hankintalaki, kuntalaki ja kilpailuneutraliteetti Lomituspalvelujen järjestämisvastuu ollaan tulevan maakuntauudistuksen myötä siirtämässä maakunnille. Kuntalaissa on kerrottu tilanteet, joissa toiminnan katsotaan olevan yhtiöittämisvelvoitteen piirissä (Kuntalaki 410/2015 126). Mikäli kunta hoitaa sille lain nojalla kuulumatonta tehtävää, voidaan sen katsoa toimivan kilpailutilanteessa markkinoilla, jolloin sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Etenkin, jos kunta joutuisi lomituspalveluja tuottaakseen osallistumaan tarjouskilpailuun, olisi sen yhtiöitettävä toiminta niiltä osin. Koska kunta on julkinen yhteisö, on sen kilpailutilanteessa markkinoilla toimiessaan huomioitava myös kilpailuneutraliteetti. Jos kunta toimisi lomituspalvelujen tuottajana maakunnalle, olisi kunnan saatava siitä kannattava korvaus. Näin hinnoittelu lomituspalvelujen tuottamisesta olisi automaattisesti markkinaperusteista. Hankitalakia ei sovelleta hankintayksiköiden väliseen hankintaan, joka koskee molempien osalta yleisen edun mukaisten julkisten palvelujen tuottamista niiltä osin, kun se on molempien hankintayksiköiden vastuulla (Hankintalaki 1397/2016 16). Lomituspalvelujen järjestäminen siirretään maakuntauudistuksen myötä maakunnille, jolloin lomituspalvelujen tuottaminen siirtyy kunnilta pois. Näin hankintalaki voi estää palvelujentuotannon kunnista maakuntiin, mikäli toiminta ei ole yhtiöitettyä. Jos lomituspalvelujen tuottaminen kunnissa vaatii yhtiöittämisen, on tulevan yhtiön osallistuttava maakunnan järjestämään tarjouskilpailuun. 16

9.4 Yksityiset toimijat tuottavat osan palveluista Ostopalvelulomittajia on Pohjois-Karjalassa vähän, mikä hankaloittaa lomittajien käytön lisäämistä. Yksityisten palveluntuottajien lisääminen voi olla haastavaa, koska nykyinen lomituspalvelulaki rajoittaa palveluista maksettavan korvauksen suuruutta. Itse järjestetyssä lomituksessa korvaus on 26,85 euroa/tunti palveluntuottajalle ja kunnallisen ostopalvelulomittajan hinta on rajoitettu vastaamaan enintään sen suuruisia kustannuksia, kuin paikallisyksikön palveluksessa olevien lomittajien palkkauskustannukset. Yrittäjien kiinnostus itse järjestettyyn lomitukseen on melko vähäistä. Mikäli alueella olisi enemmän sopivia palveluntuottajia ja korvausta nostettaisiin maltillisesti, itse järjestetyn lomituksen lisääminen olisi mahdollista. Nykyisellä ostopalvelulomituksella on hoidettu paikallisyksiköiden tilapäisiä ja äkillisiä työvoimatarpeita. Ostopalvelun käyttö on ollut maakunnan lomituspäivien osalta noin viiden prosentin luokkaa. Lomituspalveluiden tuottaminen ostopalveluyritysten työpanoksella asettaa suuria haasteita töiden suunnitteluun. Ostopalveluyrityksiin ei ole mahdollista käyttää työnjohto-oikeutta ja täten lakisääteisestä tehtävästä huolehtiminen tulisi varmistaa huolellisella sopimusosaamisella. Palveluntuottajille ei makseta matkakorvauksia ja tiloilla tulee käydä vähintään kaksi kertaa päivässä. Tilat sijaitsevat Pohjois-Karjalan alueella hajautetusti ja välimatkat tilojen välillä ovat pitkiä. Pohjois-Karjalassa tilojen keskimääräinen välttämättömiin eläinten hoitotöihin käytettävä työaika on noin kuusi tuntia päivässä. Palveluntuottajien tulisi olla paikallisia toimijoita, jotta välimatkat ja työaika eivät tekisi toiminnasta heille kannattamatonta. Ostopalveluyrittäjien ollessa paikallisia, olisi heidän työpanoksensa myös helpommin käytettävissä lomituspalvelujen tuottamiseen. Otimme yhteyttä muutamiin palveluntuottajiin, joilta tiedustelimme heidän yritystoimintansa kannattavuutta, nykyistä laajuutta sekä halukkuutta laajentaa toimintaa. Nykyiset lomituspalveluyritykset ovat pääasiassa vain yhden henkilön työllistäviä yrityksiä. Muutamalla yrityksellä oli muutakin toimintaa lomituspalveluiden lisäksi. Pieni mahdollisuus voisi olla laajentaa ostopalvelulomituksia tekevää reserviä. Itse järjestetty lomitus on kustannustehokkain vaihtoehto tuottaa lomituspalveluita. Yrittäjät valitsevat itse haluamansa ennakonperintärekisteriin merkityn palveluntuottajan, joka hoitaa tilan lomituksen. Itse järjestetyssä lomituksessa ei tarvita työsuunnittelua, pelkkä maakunnan viranomainen, joka myöntää lomaoikeuden ja maksaa korvauksen hakemusta vastaan suoraan palveluntuottajalle. On muistettava, että valinta on maatilayrityskohtainen ja mikäli maatilayritys ei halua itse järjestää lomituksia, on sillä lakisääteinen oikeus valita julkisen organisaation tuottamat lomituspalvelut. 9.5 Johtopäätökset Tuleva lomituspalvelulaki voi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan lomituspalvelut lähtevät kehittymään. Toisaalta myös tulevan maakunnan poliittiset päätökset vaikuttavat maakunnan organisoitumiseen, jonka vuoksi mitään vaihtoehtoa lomituksen toteuttamisesta ei voi suoraan esittää valittavaksi. Yksityiset palveluntuottajat tekevät osan VAHVUUDET Motivoitunut työvoima Muut palvelut maatalousyrittäjille parantavat hyvinvointia HEIKKOUDET/KEHITTÄMISKOHTEET Ei työnjohto-oikeutta Riittääkö työvoimaa Tilojen valinta maakunnallinen/järjestetty lomitus ASIAKAS Maakunnalla järjestämisvelvollisuus MAHDOLLISUUDET Maakuntaa ei rasita työnantajavelvoitteet Joustavat palvelut ammattitaitoisesti laajalla pohjalla UHAT/PELOT Sopimusosaamisella varmistettava työvoiman riittävyys ja käytettävyys Palvelujen laatu voi parantua asiakkaalle 17

10 Aluetaloudellisten vaikutusten arviointi 10.1 Välilliset ja välittömät vaikutukset Maatalouden työllistävä vaikutus ulottuu Pohjois-Karjalan alueella laajalle. Lomituksella turvataan maatalousyrittäjien hyvinvointia ja sitä kautta myös heidän tilojensa toiminnan jatkumista. Onnistunut maatalouslomitus vaikuttaa yrittäjien kykyyn ylläpitää maatalousyritysten toimintaa ja näin ollen sillä voi olla välillisesti vaikutusta myös alueellisten yritysten toimintaan. Toimivat maatalousyritykset generoivat maakunnan alueelle merkittäviä rahavirtoja välillisesti ja välittömästi. Huomioiden maatalouslomituksen tärkeys kokonaisuutena, on sen jatkossakin oltava onnistuneesti toteutettu. Maakunnan elinvoiman ylläpitäminen takaa maakunnan menestymisen tulevaisuudessa. Päätöksenteolla on turvattava alueellinen hyvinvointi koko Pohjois-Karjalan alueella ja vältettävä maakunnan sisälle muodostuvaa keskittämistä. Yhdistymällä fiksusti tehostetaan hallintoa, parannetaan tuottavuutta, omaksutaan uusia toimintatapoja ja turvataan siten asiakaslähtöisiä palveluita. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien ansiosta sähköiset palvelut ovat useimpien ulottuvissa ja niiden hyödyntäminen organisaation rakentamisessa tulee ottaa huomioon. Maakunnan etu olisi, että jokainen kylä säilyisi elinvoimaisena ja asuttuna. 10.2 Työllisyys Lomituspalvelujen toteuttamisessa tulee ottaa huomioon myös maakunnan alueen työllisyysvaikutukset. Lomituksesta maakunnalle siirtyvä henkilöstömäärä on melko suuri, noin 175 lomittajaa. Työntekijöiden tulevaisuus työmarkkinoilla tulee päätöksiä tehdessä turvata, etteivät esimerkiksi yksityiseltä sektorilta tulevat palveluntuottajat korvaa suuressa määrin paikallista työvoimaa etenkään maakunnan ulkopuolelta tulevalla työvoimalla. Mahdollisesti lisääntyvä lomituspalveluyritysten määrä voi vaikuttaa lomituspalvelujen laadun paranemiseen. Paikallisen työvoiman hyödyntäminen lomituksen tarpeisiin ja sen ulkopuolellekin on turvattava niin, että lomittajia tuetaan ja kannustetaan myös palveluntuotantoyritysten perustamisessa. Paikallistuntemuksen säilyttäminen ja Suomessa hankittu maatalousalan koulutus luo vahvan pohjan sille, että osaamista maatilojen työvoimatarpeisiin riittää nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi Suomen rajojen ulkopuolelta hankittu halvempi työvoima voi olla palvelujen tuottamisen kannalta edullisempaa, mutta sen seurauksena mahdollisesti lisääntyvä paikallinen työttömyys rasittaa valtion ja myöhemmin kuntien taloutta. 18

LÄHTEET Lomitusopas. saatavissa: https://www.mela.fi/sites/default/files/tiedostot/maatalouslomitus/maatalousyrittajien_lomitusopas_20170310.pdf Lomituspalvelulaki. saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961231#l2 Maatalousyrittäjän eläkelaki 2006/1280, 3 ja 7. saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061280#l2p7 19

Pohjois-Karjalan maakunta- ja sote-uudistus Teksti: Salla Heinonen ja Miika Korhonen Graafinen suunnittelu ja taitto: Laura Jussila Kuvat: kansi, s. 6-7, 11 Pixabay, s. 3 Laura Jussila, s. 4-5, 8-9, 12-13, 18-19 Jarno Turunen, s. 15 Stocvault