SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS Vesiparlamentti, Tornio 4.11.215 Erkki Jokikokko, LUKE
Tornionjoen ja Simojoen eroavuuksia Tornionjoki Simojoki Virtaama m 3 37 4 1 x Nousulohimäärä kpl 1 3 3 x Jokisaalis kg/ kpl 8 kg:n kaloja 8 / 1 1 / 125 8 x Smolttituotto kpl (Arvioitu potentiaali) 1 5 (5 ) 3 (75 ) 5 x (6,7x) Smoltteja/nousulohi 17 11 1,5x Poikastiheys kpl/aari 2 2 1 x 2
3
Simojoen nousulohet Nousulohien määrää on seurattu Didson-luotauksella vuodesta 28 lähtien, mutta aiemminkin on kaikuluotausta kokeiltu samoin kuin nousevien lohien pyyntiä rysällä 199-luvulla Neljä viimeistä vuotta olleet parhaat ja vuosi 214 oli paras, jolloin lohia nousi liki 35 yksilöä. Kehitys on ollut samansuuntainen kuin Tornionjoella 4 6.11.215
Kesänvanhojen lohenpoikasten tiheydet Simo- ja Tornionjoessa Kummassakin joessa poikastiheydet alkoivat kasvaa samaan aikaan merialueen kalastuksensäätelyn seurauksena ja poikasten ruskuaispussivaiheen kuolleisuuden eli M74-oireyhtymän vähitellen hellittäessä 5 6.11.215
+ tiheydet aarilla Nousulohien määrän ja seuraavana vuonna syntyneiden poikasten määrän välinen riippuvuus 45 4 Simojoki 35 3 25 2 15 1 5 5 15 25 35 Nousulohien määrä kpl 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Tornionjoki 2 4 6 8 1 12 Nousulohien määrä kpl 6
1977 198 1983 1986 1989 1992 1995 1998 21 24 27 21 213 Yksilöä (x1) Viljeltyjen osuus emokaloista % Simojoen smolttituotanto Luontainen smolttituotanto elpyi 199-luvun lopulla parin-kolmen vuoden viiveellä kalastuksen säätelyn alettua. Myös 199-luvun suuret istutukset vaikuttivat kutukantaan, palaavista emokaloista enemmistö oli tuolloin istukkaita nopeuttaen kannan toipumista Luontainen smolttituotto ei ole kuitenkaan elpynyt samassa suhteessa kuin Tornionjoella Tornionjoki 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 7 6.11.215 Villit smoltit Istutusperäiset smoltit viljeltyjen osuus emokaloissa
197 1972 1974 1976 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 kg kpl Simojoen lohisaalis ja myydyt vapakalastusluvat Tornionjoki Vapakalastussaaliit suurimmillaan vuosituhannen vaihteessa, jolloin lupamäärätkin korkeimmillaan Simoon perustetun yhteisluvan ja nousulohien määrän kasvun seurauksena Alkuvuosien innostuksen jälkeen pyynti ja saaliit vähenivät selvästi, pientä elpymistä on taas todettavissa 4 35 Saalis, kg Myytyjen lupien määrä 4 35 3 3 25 25 2 2 15 15 1 1 5 5 8 6.11.215
1 5 9 13 17 21 25 29 33 37 41 45 49 53 57 61 65 69 73 77 81 85 89 93 97 11 15 19 113 Saalislohia kpl Poikastiheys yksilöä/aari Vapakalastuslohien pyyntialueet Simojoessa 23-214 ja poikastiheyksien keskiarvo 21-214 Lohisaaliit keskittyvät Simon kunnan puolelle tärkeimmän alueen ulottuessa 3 km merestä (osin syynä lupamyynnin painottuminen Simon puolelle) 5 45 4 35 3 Lohisaalis > v v 8 7 6 5 25 2 15 1 5 4 3 2 1 Km merestä 9 6.11.215
POIKASTIHEYKSIEN SEURANTA Simojoen poikastiheyksiä tarkastellaan yleensä jakamalla joki ala- (<52 km merestä) ja keski- (52 km-portimojärvi) osaan. Lohen poikastuotanto keskittyy tälle alueelle. Ylimmällä osalla (Portimojärvi-Simojärvi) satunnaista lisääntymistä. Keskiosa Alaosa 1 6.11.215
1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Yksilöä/aari + poikasten tiheydet Simojoen ala- (<52 km) ja keski- (52-11 km) osalla Poikastiheydet yleensä suurimmat alajuoksulla 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 11 6.11.215 Joen alaosa Joen keskiosa
1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Yksilöä/aari >+ poikasten tiheydet Simojoen ala- (<52 km) ja keski- (52-11 km) osalla Vanhemmilla poikasilla ero ala- ja keskiosan välillä samantapainen kuin kesänvanhoilla, mutta tiheystaso on jonkin verran alhaisempi 3 25 2 15 1 5 Joen alaosa 12 6.11.215 Joen keskiosa
1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 Yksilöä/aari Istukaspoikasten tiheydet 25 2 15 1 5 Joen alaosa Joen keskiosa 13 Teppo Tutkija 6.11.215
YHTEENVETOA TULOKSISTA: Molempien jokien lohikanta on kehittynyt hyvin pitkälti samankaltaisesti. Suunnilleen samanlainen poikastiheys viittaisi samanlaatuisiin lisääntymisolosuhteisiin molemmissa joissa. Simojoen poikastiheydet ja smolttituotto eivät ole kuitenkaan enää viime vuosina nousseet suhteessa emojen määrään kuten Tornionjoella, mikä viittaisi Tornionjokea heikompiin olosuhteisiin joessa, mäti ja/tai poikaset selviytyvät huonommin. Veden laatu (ojitukset, humus- ja rautapitoinen valuma-alue), äärevät virtaamaolosuhteet, suppo-ongelmat voivat heikentää mädin ja poikasten menestymistä Simojoessa Tornionjokea enemmän. Simojoella kuukausikeskiarvojen perusteella (1991-25*) minimi- ja maksimivirtaaman ero on 24x, Tornionjoella 11x. Erityisesti keskitalven minimivirtaama voi olla kohtalokasta, vesi virtaa silloin kapeassa uomassa tai supon muodostuminen muuttaa virtausta satunnaisesti, jolloin kudettu mäti saattaa jäädä kuiville ja jäätyä. 14 6.11.215 * Hydrologinen vuosikirja
YHTEENVETOA TULOKSISTA II: Simojoen lohikanta elpynyt huomattavasti 198- ja 199-luvun ahdingosta. Tärkein tekijä elpymisessä on ollut merikalastuksen säätely 1996 lähtien, mutta myös suuret tuki-istutukset kannan ollessa heikoimmillaan, uittoa varten perattujen koskien kunnostustoimet ja poikasten ruskuaispussivaiheen kuolevuuden (M74-ilmiö) vähentyminen. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että Simojoen kantokyky on saavutettu, koska poikastiheydet ja smolttimäärät eivät reagoi loogisesti kutukannan kokoon kuten Tornionjoella. Vaikka olot joessa olisivat muuten sopivat, sopivien poikashabitaattien määrä voi olla rajallinen. Tarkkaa syytä ei kuitenkaan tiedetä. Uhkana edelleen kannan suhteellisen pieni koko, jolloin sattumalla, luonnonolosuhteilla, M74- tai postsmolttikuolevuudella tai ihmistoiminnalla (kalastus) on paljon suurempi merkitys kuin Tornionjoella. 15 6.11.215
Kiitos mielenkiinnosta! Tack! 16 Teppo Tutkija 6.11.215