OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ 30.11.2015 Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto Laura Hansén Sivistysvaliokunnalle VASTINE SIVISTYSVALIOKUNNALLE ANNETUISTA LAUSUNNOISTA (HE 77/2015 vp) Eduskunnan sivistysvaliokunta on pyytänyt vastinetta valiokunnalle hallituksen esityksestä 77/2015 vp annetuista lausunnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää lausunnoista seuraavat huomiot: 1. Lukuvuosimaksujen perimisen pakollisuus Muutamissa lausunnoissa (Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto, SYL) kyseenalaistetaan lukuvuosimaksujen pakollisuus. Hallitusohjelman mukaan EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille otetaan käyttöön lukukausimaksut. Mikäli korkeakouluille jätettäisiin harkintavaltaa sen suhteen, ottavatko ne maksut ylipäätänsä käyttöön tai vain joissakin ohjelmissa, kansallinen ja korkeakoulun sisäinen käytäntö maksujen perimisessä muodostuisi epäyhtenäiseksi. Olisi mahdollista, että maksut otettaisiin käyttöön vain harvoissa korkeakouluissa tai ohjelmissa ja lukuvuosimaksujen käyttöönotto kansallisella tasolla jäisi toteutumatta. Maksujen käyttöönotto varmistetaan parhaiten säätämällä kaikille korkeakouluille velvollisuus periä lukuvuosimaksuja. Suomessa ei olisi rinnakkain maksutonta ja maksullista tarjontaa eri korkeakouluissa ja saman korkeakoulun sisällä eri ohjelmissa. Malli takaisi korkeakouluille tasapuolisen kilpailuaseman, kun maksutonta koulutusta ei voisi käyttää kilpailuetuna. Järjestelmä olisi myös hakijan kannalta selkeä ja kohtelisi kaikkia EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita yhdenvertaisesti. Erityisesti alkuvaiheessa maksujen käyttöönotosta johtuva ulkomaalaisten hakijoiden määrän lasku vaikuttaisi erityisesti niihin korkeakouluihin, joissa hakijoista merkittävä osa tulee EU/ETA-maiden ulkopuolelta. Toisaalta maksujen pakollisuudella varmistettaisiin se, että korkeakoulut kilpailevat ulkomaalaisista opiskelijoista koulutuksen laadulla, ei maksuttomuudella. Eräissä lausunnoissa viitataan erityisesti vuosien 2010-2014 lukukausimaksukokeiluun ja todetaan maksujen osoittautuneen epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Lukukausimaksukokeilusta saatujen kokemusten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä suoria johtopäätöksiä nyt ehdotettavien lukuvuosimaksujen toimivuudesta. Kokeilun aikana maksujen periminen oli vapaaehtoista, mikä johti maksuttoman ja maksullisen koulutuksen samanaikaiseen tarjoamiseen. Lukukausimaksukokeilusta saatujen kokemusten perusteella maksullisen ja maksuttoman koulutuksen tarjoaminen samanaikaisesti vääristi kilpailutilannetta eikä kannustanut maksujen perimiseen. Kokeilun rajauksista johtuen lukukausimaksukokeilun ulkopuolelle jäivät kaikki ammattikorkeakoulujen ammattikorkeakoulututkintoon johtavat koulutukset, joissa opiskelee yli 90 prosenttia ammattikorkeakoulujen ulkomaalaisista opiskelijoista. Lukuvuosimaksujen piiriin kuuluisi hallituksen esityksen mukaisesti suurempi joukko ulkomaalaisia opiskelijoita kuin kokeilussa. 1
Lukukausimaksukokeilusta saatujen kokemusten perusteella on ilmeinen riski, että asetettuja tavoitteita koulutusviennin volyymin kasvattamiseksi ei saavuteta, jos maksujen periminen olisi vapaaehtoista. Korkeakoulujen välille ei myöskään syntyisi tasapuolista kilpailuasetelmaa, kun toiset korkeakoulut voisivat kilpailla opiskelijoista maksuttomalla koulutuksella. Alun perin maksullisissa ohjelmissa opintonsa aloittaneet opiskelijat voisivat myös hakeutua opintojen kestäessä maksullisista ohjelmista toisen korkeakoulun maksuttomiin ohjelmiin. 2. Vieraskielisen koulutuksen määrittely lukuvuosimaksuja koskevissa säännöksissä (yliopistolain 10 :n 1 momentti, ammattikorkeakoululain 13 a :n 1 momentti) Muutama lausunnonantaja (OY, AY) kiinnittää huomiota vieraskielisen koulutuksen määrittelyyn lukuvuosimaksuja koskevissa säännöksissä. Ehdotettavan yliopistolain 10 :n ja ammattikorkeakoululain 13 a :n mukaan lukuvuosimaksuja peritään muussa kuin suomen- tai ruotsinkielisessä alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa. Koulutuksen kielellä tarkoitetaan yliopistolain 11 :n mukaista opetus- ja tutkintokieltä ja ammattikorkeakoululain 8 :n mukaista ammattikorkeakoulun toimiluvassa määriteltyä opetus- ja tutkintokieltä, eli kieltä, jolla tutkinto suoritetaan. Jos koulutusohjelman tutkintokieli on esimerkiksi suomi ja tutkinto suoritetaan sen mukaisesti suomen kielellä, ohjelmassa ei voi periä lukuvuosimaksuja, vaikka osa opetuksesta annettaisiinkin esimerkiksi englannin kielellä. 3. Lukuvuosimaksuvelvollisten määrittely (yliopistolain 10 :n 2 momentti, ammattikorkeakoululain 13 a :n 2 momentti) Aalto-yliopiston lausunnossa tuodaan esiin hankaluudet, jotka liittyvät erityisesti EU/ETA-kansalaisen perheenjäsenyyden toteamiseen ja pidetään suotavana, että lukuvuosimaksuvelvollisuus määriteltäisiin viranomaistyönä korkeakoulujen ulkopuolella esimerkiksi maahanmuuttoviranomaisten toimesta. Lukuvuosimaksuja koskevan säännöksen mukainen maksuvelvollisten joukko on sama kuin voimassa olevassa tilauskoulutusta koskevissa säännöksissä. Säännöksessä luetelluilla henkilöillä voidaan katsoa olevan Suomeen sellaiset siteet, jotka puoltavat maksuttoman koulutuksen ulottamista myös heihin. Suomessa yli kolme kuukautta oleskeleva unionin kansalaisen perheenjäsen, joka ei ole unionin kansalainen, voi hakea unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia. Oleskelukortin myöntää poliisi. Korkeakoulun ei tarvitse erikseen selvittää tällaisen oleskelukortin haltijan statusta. 4. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimukset Arene ja SeAMK esittävät lausunnoissaan, että kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä opiskelijoilta ei vaadittaisi ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin nykylainsäädännön mukaista kolmen vuoden työkokemusta. Lausuntojen mukaan vaatimus hidastaa ja estää master-tason kansainvälisen korkeakouluyhteistyön kehittymisen. Hallituksen esityksessä 77/2015 vp ei ole ehdotettu miltään osin muutoksia tutkintokoulutuksen sisältöihin tai kelpoisuuksiin, joilla opiskelijat otetaan tutkintoon johtaviin opintoihin, vaan maksulliseen tutkintoopiskeluun osallistuviin opiskelijoihin sovelletaan samoja säännöksiä kuin muihinkin opiskelijoihin. 2
Kysymys ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimuksista on korkeakoulupoliittisesti merkittävä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat profiililtaan työelämän kehittämiseen tähtääviä tutkintoja, jotka lähtevät työelämän tarpeista ja niitä toteutetaan läheisessä yhteydessä työelämään. Tutkinnoissa painottuu työelämään liittyvä TKI-osaaminen. Tutkinnon työelämäläheisyyttä korostavat opintoihin kelpoisuusvaatimuksena oleva pääsääntöisesti korkeakoulututkinnon jälkeen suoritettu vähintään kolmen vuoden työkokemus sekä opetusjärjestelyt, jotka ovat mahdollistaneet tutkinnon suorittamisen työn ohella. Käsitellessään opetus- ja kulttuuriministeriön selvitystä ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista vuonna 2011 sivistysvaliokunta esitti kannanottonaan, että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin vaadittava kolmen vuoden työkokemus on välttämätön jatkokoulutuksen suuntaamiseksi työelämälähtöisesti työelämän kehittämistutkinnoksi (SiVP 118/2010 vp). 5. Lukuvuosimaksujen käyttöönoton vaikutukset korkeakoulujen kansainvälistymiselle SYL, SAMOK ja Tieteentekijöiden liitto katsovat lausunnoissaan, että esityksellä on kielteiset vaikutukset korkeakoulujen kansainvälistymiselle. Professoriliitto ja Oulun yliopisto huomauttavat, että esityksen vaikutuksia korkeakoulujen vetovoimaan, opiskelijoiden määriin ja koostumukseen ei ole riittävästi arvioitu. Korkeakoulujen kansainvälistyminen muodostuu monista tekijöistä ja toimista kuten korkeakoulujen välisestä opetus-, koulutus- ja tutkimusyhteistyöstä, koulutuksen ja osaamisen viennistä, opiskelija- ja harjoitteluvaihdoista, henkilökunnan liikkuvuudesta sekä Suomessa opiskelevista kansainvälisistä tutkintoopiskelijoista. Kansainvälistymisen muodot ja keinot vaihtelevat korkeakouluittain sekä koulutus- ja tutkimusaloittain. Korkeakoulut määrittelevät kansainvälisen toiminnan painopisteensä oman strategiansa pohjalta. Lukuvuosimaksuja tai erilaisia hakija- tai rekisteröintimaksuja on käytössä useimmissa OECD-maissa. Korkeakoulujen kansainvälistyminen ei muissakaan maissa ole ollut riippuvaista pelkästään siitä, peritäänkö opiskelijoilta maksuja vai ei. Ruotsin ja Tanskan kokemusten pohjalta voidaan arvioida, että lukuvuosimaksujen käyttöönotto vähentää suomalaisiin korkeakouluihin hakevien ja niissä aloittavien EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää, ainakin ensimmäisten vuosien aikana. Ruotsissa ja Tanskassa opiskelijoilta on perittävä koulutuksen kustannukset kattava maksu, jolloin maksut saattavat olla huomattavan korkeita. Korkeakoulut eivät siis voi sopeuttaa lukuvuosimaksuja koulutuksen kysynnän ja kansainvälisen kilpailutilanteen mukaisesti. Ruotsin ja Tanskan maksukäytännöt poikkeavat siten olennaisesti hallituksen esityksen 77/2015 vp ehdotuksista. Mikäli maksut ovat maltillisia, on oletettavaa, että ne eivät vähennä Suomeen hakeutuvien opiskelijoiden määrää yhtä voimakkaasti kuin Ruotsissa ja Tanskassa heti maksujen käyttöönoton jälkeen. On kuitenkin huomioitava, että opiskelijamäärien kehitykseen vaikuttavat perittävien maksujen lisäksi myös muut vetovoimatekijät. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän vähenemisellä voisi olla kielteisiä vaikutuksia erityisesti niiden korkeakoulujen kansainvälistymiselle, joihin on aiemmin hakeutunut paljon EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevia nimenomaan maksuttomasta koulutuksesta kiinnostuneita opiskelijoita. Lukuvuosimaksujen käyttöönotto korostaa koulutuksen laadun merkitystä korkeakoulun vetovoimatekijänä. Lisäksi korkeakoulut voisivat lukuvuosimaksujen suuruuden, markkinoinnin ja apurahajärjestelmien avulla vaikuttaa ulkomaisten opiskelijoiden määrään. 3
6. Lukuvuosimaksujen taloudellisista vaikutuksista SYL ja SAMOK katsovat lausunnoissaan, että lukuvuosimaksujen käyttöönotto olisi korkeakoulujen taloudelle haitallista maksujen käyttöönotosta johtuvien hallinnollisten kulujen ja markkinointikustannusten vuoksi. Myös Tieteentekijöiden liitto huomauttaa, että lukuvuosimaksuista saatavat tuotot jäisivät helposti marginaalisiksi ja Professoriliitto katsoo, että esityksen perusteluissa ei ole pystytty osoittamaan, että maksut todellisuudessa laajentaisivat korkeakoulujen rahoituspohjaa tai vahvistaisivat niiden taloutta. Esityksen mukaan EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevat vieraskielisessä koulutuksessa opiskelevat osallistuisivat lukuvuosimaksuilla koulutuksensa kustannuksiin. Lukuvuosimaksujen kokonaiskertymä riippuu globaalin koulutuskysynnän ja Suomeen tulevien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän kehityksen lisäksi korkeakoulujen perimien lukuvuosimaksujen suuruudesta ja opiskeluajoista. Lukukausimaksujen perimisestä aiheutuu luonnollisesti jonkin verran hallinnollisia kuluja korkeakouluille. Korkeakoulut voivat kuitenkin itse päättää maksujen perimistavasta ja luoda järjestelmästä omaan hallintoonsa istuvan. Korkeakoulut voivat päättää myös siitä, kuinka paljon ne palauttavat lukuvuosimaksuista saatuja tuottoja opiskelijoille apurahoina. Korkeakoulut käyttävät jo nyt rahoitustaan koulutuksensa kansainväliseen markkinointiin. SAMOK, SYL ja Tieteentekijöiden liitto kiinnittävät huomiota myös kansainvälisten opiskelijoiden merkitykseen kansantaloudelle. Suomessa on selvitetty korkeakouluopiskelijoiden opiskeluajan kustannuksia ja taloudellista toimintaa Suomessa (VATT muistiot 46/2015). Selvityksen perusteella ulkomaalaiset opiskelijat aiheuttavat korkeakouluille merkittäviä kustannuksia. Kustannukset ovat keskimäärin 7 000 euroa vuodessa yhtä opiskelijaa kohden. Tulokset viittasivat siihen, että opiskelun keston aikana kustannukset yhdessä ulkomaalaisten opiskelijoiden saamien tulonsiirtojen kanssa ylittävät ulkomaalaisten opiskelijoiden taloudellisesta toimeliaisuudesta Suomen julkiselle sektorille verotulojen kautta syntyvät taloudelliset hyödyt. Jos opiskelijat osallistuvat koulutuksensa kustannuksiin, tällä on luonnollisesti vaikutusta siihen, kuinka paljon julkisia varoja näihin koulutuskustannuksiin tarvitaan. Ulkomaalaisen opiskelijan kansantaloudellisen hyödyn kannalta olennaista on, työllistyykö opiskelija koulutustaan vastaavasti Suomeen vai lähteekö hän muualle. Heikko tai olematon suomen tai ruotsin kielen taito sekä ohuet yhteydet suomalaiseen työelämään vaikeuttavat ulkomaalaisten opiskelijoiden sijoittumista Suomeen valmistumisen jälkeen. On tärkeää, että korkeakoulut voivat lukuvuosimaksuista saatavalla lisärahoituksella parantaa juuri kielten opetusta sekä työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista. 7. Esityksen vaikutus suomalaisten opiskelijoiden koulutuksen maksuttomuuteen SAMOK ja SYL katsovat lausunnoissaan, että lukuvuosimaksujen käyttöönotto vaarantaa maksuttoman koulutuksen periaatteen ja pelkäävät, että keskustelu korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamisesta johtaa maksujen perimiseen kaikilta opiskelijoilta. Hallituksen esityksessä 77/2015 vp esitetään lukuvuosimaksuja ainoastaan EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Suomen keskeinen koulutuspoliittinen periaate on, että tutkintoon johtava koulutus on maksutonta suomalaisille ja muille EU/ETA-alueen opiskelijoille kaikilla koulutusasteilla. Myöskään Ruotsissa ja Tanskassa, joissa maksut EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on otettu aiemmin käyttöön, maksuja oman maan kansalaisille ei ole esitetty. 4
8. Apurahajärjestelmä Professoriliitto katsoo lausunnossaan, että apurahajärjestelmästä voi tulla raskaan byrokraattinen ja se pitkittäisi opiskelijoiden haku- ja hyväksymisprosessia. Korkeakoulut voivat tehdä apurahajärjestelmästä erittäin keveän. Esityksen perusteluissa todetaan, että korkeakoulut voivat itse päättää apurahajärjestelmän käytännön toteutuksesta eli apurahojen suuruudesta, myöntökriteereistä ja myönnettävien apurahojen enimmäismäärästä. Käytännössä apurahajärjestelmä voitaisiin toteuttaa joustavasti ja kevyesti myös ilman erillisen apurahan myöntämistä siten, että osa maksullisuuden piiriin kuuluvista opiskelijoista vapautettaisiin lukukausimaksuista osittain tai kokonaan. Korkeakoulut voisivat halutessaan sopia myös korkeakoulujen yhteisen apurahajärjestelmän kehittämisestä. Korkeakoulujen apurahaohjelmia voivat täydentää myös erilaiset yksityisesti rahoitetut apurahat tai apurahaohjelmat. SAMOK on lausunnossaan kantanut huolta siitä, kuinka taataan vähävaraisten opiskelijoiden pääsy korkeakoulutukseen. SAMOK on vaatinut esityksen tarkastelua erityisesti perustuslain 16.2 :n valossa. Tältä osin opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että perustuslain 16 :n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perustuslain esitöiden mukaan kysymys ei ole subjektiivisesta oikeudesta, vaan yhtäläiset mahdollisuudet turvataan sen mukaan siten kuin lailla tarkemmin säädetään. Säännös ei välttämättä edellytä mainitunlaisen opetuksen maksuttomuutta, jos muulla tavoin huolehditaan siitä, että vähävaraisilla on tosiasiallinen mahdollisuus kouluttaa itseään. Hallituksen esitykseen sisältyy velvoite apurahajärjestelmän ylläpitämiseen, millä mahdollistetaan myös vähävaraisten koulutusmahdollisuudet. 9. Tilauskoulutus (yliopistolain 9, ammattikorkeakoululain 13 ) Joissakin lausunnoissa (oikeusministeriö, SYL, Centria) on otettu kantaa yliopistolain ja ammattikorkeakoululain tilauskoulutusta koskevaan säännösehdotukseen, jonka mukaan koulutuksen tilaajalla olisi oikeus periä tilauskoulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta sen sijaintivaltion lainsäädännön tai oman käytäntönsä mukaisia maksuja. Korkeakoulut ovat pitäneet ehdotettavaa säännöstä tärkeänä. Säännös on katsottu tarpeelliseksi lähinnä vallitsevan tulkintakäytännön muuttamiseksi ja sitä voidaan pitää lähinnä informatiivisena säännöksenä. Voimassa olevia tilauskoulutusta koskevia säännöksiä on tulkittu tähän asti niin, että korkeakoulujen tulisi tilauskoulutussopimuksia solmiessaan varmistua siitä, ettei myöskään tilaaja peri koulutukseen osallistuvilta maksuja. Ehdotettavalla säännöksellä on tarkoitus poistaa vallitsevat tulkintaepäselvyydet. Suomalainen korkeakoulu ei edelleenkään voisi periä tilauskoulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta maksuja vaan koulutuksen rahoittaisi kokonaisuudessaan koulutuksen tilaaja. Arenen lausunnossa todetaan, että mainittu ammattikorkeakoululain 13 :ään ehdotettu säännös mahdollistaisi suomalaisille ammattikorkeakouluille ulkomaalaisen korkeakoulun kanssa sellaisten yhteis- ja kaksoistutkintojen toteuttamisen, josta ulkomainen korkeakoulukumppani perii omasta osuudestaan maksuja. Tältä osin opetus- ja kulttuuriministeriö huomauttaa, että kansainvälisten yhteis- ja kaksoistutkintojen toteuttamista helpottava säännös on lisätty ammattikorkeakoululain 12 :n 1 momenttiin lailla 257/2015, joka on tullut voimaan 1.4.2015. Säännöksen mukaan opetuksen maksuttomuus ei estä ammattikorkeakoulua 5
järjestämästä sellaista yhteis- tai kaksoistutkintoon johtavaa opetusta, johon liittyvästä omasta osuudestaan ulkomaalainen korkeakoulu perii maksun. Hallituksen esitykseen 77/2015 vp sisältyvä säännös ei liity kansainvälisten yhteis- ja kaksoistutkintojen järjestämiseen, vaan korkeakoulujen tilauskoulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Metropolia-ammattikorkeakoulun lausunnossa esitetään huoli siitä, saako suomalainen korkeakoulu järjestää tilauskoulutusta lainkaan, jos koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden joukossa on ETA-kansalaisia, heihin rinnastettavia taikka heidän perheenjäseniään. Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston lausunnoissa ehdotetaan, että tilauskoulusta tulisi voida järjestää, vaikka tilauskoulutukseen osallistuisi myös EU/ETA-kansalaisia tai heihin rinnastettavia henkilöitä. Voimassa olevien tilauskoulutusta koskevien säännösten mukaan tilauskoulutusta ei voi järjestää EU/ETA-kansalaisille tai heihin rinnastettaville säännöksessä luetelluille henkilöille, eikä tähän esitetä muutoksia. Vaikka suomalainen korkeakoulu ei voikaan valita tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita, sen tulee tilauskoulutussopimusta tehdessään varmistaa, ettei tilaajaan valitsemaan opiskelijaryhmään kuulu henkilöitä, joille Suomen lainsäädännön mukaan tilauskoulutusta ei voi järjestää. Vastaavalla tavalla suomalaisten korkeakoulujen tulee varmistua siitä, että tilauskoulutukseen osallistuvat opiskelijat täyttävät yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Tilauskoulutussäännösten hyväksymisen yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta painotti erityisesti sitä, että lakia sovellettaessa on syytä yhdenvertaisuusnäkökohtienkin vuoksi kiinnittää huomiota siihen, että koulutusta ei järjestetä tilaajalle, jonka tosiasiallisena aikomuksena on ehdotuksen tavoitteiden vastaisesti tilata koulutusta siinä tarkoituksessa, että koulutukseen osallistuvat voisivat näin välttää yliopiston tai korkeakoulun valintakokeet (PeVL 14/2007 vp; HE 97/2007 vp). Mikäli tilauskoulutukseen voisi osallistua myös EU/ETA-kansalaisia tai heihin rinnastettavia henkilöitä, myös suomalaisten opiskelijoiden olisi mahdollista hakeutua esimerkiksi suomalaisen tilaajan tilaamaan koulutukseen ja välttää näin korkeakoulujen valintaprosessin. 10. Lahjoitusten vastaanottaminen Muutamassa lausunnossa (Arene, Centria, Arcada, SeAMK) pidetään apurahajärjestelmien kehittämisen kannalta keskeisenä, että ammattikorkeakouluosakeyhtiöillä olisi mahdollisuus ottaa vastaan ulkopuolisia lahjoituksia, esimerkiksi elinkeinoelämältä ja yksityishenkilöiltä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että ammattikorkeakouluilla on ilman nimenomaista lain säännöstäkin oikeus ottaa vastaan lahjoituksia, kuten muilla oikeushenkilöillä ja luonnollisilla henkilöillä. Korkeakoulujen varainhankintaa tukee hallitusohjelman mukainen tuloverolain muutos, jonka mukaan luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa vähentää puhtaasta ansiotulostaan vähintään 850 euron ja enintään 500 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle (HE 31/2015 vp). Lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa. Vuoden 2015 alussa voimaan tulleen ammattikorkeakoulu-uudistuksen tavoitteiden toteutumista edistäisi mahdollisuus ammattikorkeakoulutoiminnan tukemiseen liittyviin rahankeräyksiin. Rahankeräyslain uudistaminen on vireillä sisäministeriössä. Uudistukseen liittyvässä lausunnossaan vuonna 2013 opetus- ja kulttuuriministeriö on katsonut, että ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä tulee varmistaa myös uusimuotoisten ammattikorkeakoulujen oikeus rahankeräysten toimeenpanemiseen. 6
11. Kannusteet Suomeen jäämiseksi Hallituksen esityksessä on viitattu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan valmistuneita kannustetaan jäämään Suomeen töihin esimerkiksi verovähennysoikeudella. Verovähennysten käyttäminen kannusteena voisi kuitenkin olla ongelmallista voimassa olevan laajaa veropohjaa ja matalia verokantoja koskevan verotuksen perusperiaatteen kannalta. Yhtenä mahdollisena vaihtoehtona voidaan pitää esimerkiksi opintolainahyvityksen kaltaista hyvitystä, joka maksettaisiin suomalaisesta korkeakoulusta valmistuneelle, lukuvuosimaksuja maksaneelle ja Suomessa määräajan työskennelleelle henkilölle. Kannusteiden valmistelu on vasta suunnitteluvaiheessa, jossa voidaan käyttää apuna myös selvityshenkilöitä. Lisäksi korkeakoulut voivat lukuvuosimaksuista saatavalla lisärahoituksella parantaa kielten opetusta sekä työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista. 12. Oikaisumenettely (yliopistolain 82 :n 4 momentti) Oikeusministeriön lausunnossa kiinnitetään huomiota ehdotettuun 14 päivän oikaisuvaatimusaikaan ja todetaan, että se poikkeaa hallintolain 49 c :ssä säädetystä yleisestä oikaisumenettelyä koskevasta 30 päivän määräajasta ja että yleislaista poikkeamiseen tarvitaan aina erityinen, painava syy. Voimassa olevaa yliopistolain 82 :ää on muutettu 1.1.2016 voimaan tulevalla lailla 960/2015 liittyen laajaan hallintoasioiden muutoshankkeeseen (HE 230/2014 vp). Muutoksen eduskuntakäsittelyssä lakivaliokunta katsoi, että oikaisumenettelyn määräajan tulisi jatkossakin olla 14 päivää ehdotetun 30 päivän sijasta ja ehdotti tältä osin muutosta pykälään (LaVM 26/2014 vp). Yliopistolain 82 :n 4 momentin viimeiseen virkkeeseen ilmeisesti epähuomioissa jäänyt 30 päivän oikaisuvaatimusaika (momentin viimeisessä virkkeessä viitataan vain hallintolakiin, mikä tarkoittaa 30 päivän oikaisuvaatimusaikaa) on ehdotettu muutettavaksi 14 päivän oikaisuvaatimusajaksi. Hallituksen esityksessä 77/2015 vp ehdotettu 14 päivän oikaisuvaatimusaika on voimassa olevan yliopistolain 82 :n mukainen. Vastaava 14 päivän oikaisuvaatimusaika sisältyy myös voimassa olevan ammattikorkeakoululain 57 :n 3 momenttiin eikä ole tarkoituksenmukaista, että oikaisuvaatimusajat eri korkeakoulusektoreilla poikkeaisivat toisistaan. Yksittäisestä 30 päivän oikaisuvaatimusajasta viestiminen olisi hankalaa ja keskenään eripituiset oikaisuvaatimusajat aiheuttaisivat todennäköisesti epätietoisuutta opiskelijoiden keskuudessa. 13. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa koskevien säännösten kumoaminen Erityisesti Professoriliitto vastustaa lausunnossaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa koskevien säännösten kumoamista ja katsoo, että tarkoituksena on siirtyä avoimesta ja läpinäkyvästä koulutus- ja tutkimuspolitiikan valmistelusta suljettuun valmisteluun. Koulutuksen määrällistä ja laadullista ennakointia kehitetään opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta aiempaa laajapohjaisemmassa sidosryhmäyhteistyössä niin, että se nykyistä paremmin vastaa työelämän osaamistarpeiden muutokseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtii ohjauksellaan ja korkeakoulujen sopimusmenettelyllä koulutustarjonnan suuntautumisesta yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Tarvittaessa koulutustarjonnan mitoitusta käsitellään osaamisen ja koulutuksen ministeriryhmässä. 7