Yrittäjyyskatsaus 2010 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 60/2010
Yrittäjyyskatsaus 2010 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 60/2010
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 60/2010 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 60/2010 MEE Publications Employment and entrepreneurship 60/2010 Tekijät Författare Authors Työ- ja elinkeinoministeriö Julkaisuaika Publiceringstid Date Syyskuu 2010 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Yrittäjyyskatsaus 2010 Tiivistelmä Referat Abstract Vuosittain julkaistavan yrittäjyyskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva yrittäjyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytyksistä ja kehitystrendeistä Suomessa, ja antaa taustatietoa yrityspolitiikan kehittämiselle. Katsaus on ilmestynyt vuodesta 2003 lähtien. Yrittäjyyskatsaukseen 2010 on aiempien vuosien tapaan kerätty tietoa yrittäjien ja yritysten määristä, taloudellisesta asemasta sekä liiketoiminnasta toimialoittain ja alueittain. Tiedot perustuvat pääosin vuoden 2009 lopun tilanteeseen. Tämän vuoden katsauksen eräänä tavoitteena on ollut myös kuvata vuonna 2008 alkaneen poikkeuksellisen syvän taloudellisen taantuman vaikutuksia yrittäjyyttä kuvaaviin tunnuslukuihin. Uusina asiakohtina yrityksiä kuvaavien perusaineistojen joukkoon on lisätty mm. sivutoiminen yrittäjyys ja vuokrayrittäjyys. Yrittäjyyskatsauksessa on vuosittain käsitelty myös osin vaihtuvia erityisteemoja. Tänä vuonna erityistarkastelun kohteina ovat kasvuyrittäjyys, naisten yritystoiminta sekä uusista kasvualoista ympäristöliiketoiminta ja turvallisuusalan yritystoiminta. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan Suomessa toimi vuoden 2009 lopussa noin 266 000 yritystä (pl. alkutuotannon yritykset). Talouden taantuma on hidastanut yritysten lukumäärän kasvua edellisiin vuosiin verrattuna. Tuhatta henkilöä kohti Suomessa oli lähes 50 yritystä, mikä on kuitenkin enemmän kuin koskaan aiemmin. Vuosina 2008 ja 2009 toimintansa aloittaneiden yritysten määrä väheni, ja lopettaneiden yritysten määrä kasvoi edellisvuosia nopeammin. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus yrityskannasta oli 99,8 % vuonna 2008. Näistä alle 10 hengen mikroyrityksiä oli 93 prosenttiyksikköä. Suuria, vähintään 250 työntekijän yrityksiä oli Suomessa 656 kappaletta vuonna 2008. Yrittäjiä oli Suomessa vuoden 2009 lopussa noin 251 000 ilman maa- ja metsätalouden harjoittajia, eli yhdeksän prosenttia työllisistä. Yksinyrittäjiä heistä oli 64 %. Naisyrittäjiä oli vuoden 2009 lopussa noin 83 000, eli kolmannes kaikista yrittäjistä. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Työllisyys- ja yrittäjyysosasto/pertti Hämäläinen, puh. 010 606 3516 Asiasanat Nyckelord Key words yrittäjyys, yrityspolitiikka, yrittäjä, yritystoiminta, kasvu ISSN 1797-3562 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 198 ISBN 978-952-227-443-4 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 27 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd
Esipuhe Ensimmäinen kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyskatsaus julkaistiin joulukuussa 2003. Ministeriö ryhtyi tuolloin systemaattisesti selvittämään perustietoja yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta Suomessa yrityspolitiikan valmistelun tueksi. Yrittäjyyskatsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva yrittäjyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytyksistä ja kehitystrendeistä Suomessa, ja siten antaa taustatietoa yrityspolitiikan kehittämiselle. Katsaus on ilmestynyt vuosittain ja 1.1.2008 toimintansa aloittanut työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt jatkaa sen julkaisemista. Hallituksen ohjelman mukaan hallitus tehostaa toimia yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja entistä suotuisamman yritysympäristön luomiseksi. Ohjelman mukaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten teknologiaperustaa, liiketoimintaosaamista ja tuottavuutta vahvistetaan sekä yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edellytyksiä parannetaan. Työ- ja elinkeinoministeriön konsernistrategian yhtenä tavoitteena on suotuisten toimintaedellytysten luominen yrityksille sekä niiden kehittymiselle ja kasvulle. Konsernistrategian pohjalta luodun yrittäjyys- ja yrityspolitiikan tavoitteita tarkemmin määrittävän kesällä 2009 valmistuneen työllisyys- ja yrittäjyysstrategian keskeisinä tavoitelinjauksina ovat pk-yritysten osaamisen ja kasvun kehittäminen sekä edellytysten luominen uusien yritysten syntymiselle. Tässä tarkoituksessa katsauksen tavoitteena on tuottaa työ- ja elinkeinoministeriölle sekä hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmalle tietoa elinkeino- ja yrityspolitiikan toimenpiteiden suunnittelun tueksi. Katsaus kuvaa myös osaltaan yritys- ja yrittäjyyspolitiikan ja sekä po. politiikkaohjelman toteutumista ja vaikutuksia yritysten ja yrittäjien toimintaolosuhteisiin. Yrittäjyyskatsaukseen 2010 on aiempien vuosien tapaan kerätty tietoa yrittäjien ja yritysten määristä, kokoluokista, vaihtuvuudesta, kansainvälistymisestä jne. Tiedot perustuvat pääosin vuoden 2009 tilanteeseen. Eräiltä osin katsaukseen sisältyy tietoja myös uudempia tietoja, siltä osin kuin niitä on ollut saatavissa, ja eräiltä muilta osin tietojen saatavuuden vuoksi on jouduttu käyttämään vanhempia aineistoja. Tämän vuoden katsauksen eräänä tavoitteena on ollut kuvata vuonna 2008 alkaneen taloudellisen taantuman vaikutuksia edellä mainittuihin yritystoimintaa kuvaaviin muuttujiin.
Tarkastelussa ovat edelleen pienet ja keskisuuret yritykset, uudet yritykset, yritysten kasvu sekä yritykset maakunnissa. Myös yrittäjiä koskevat tiedot on päivitetty. Uutena asiakohtana yrityksiä koskevissa perustiedoissa on käsitelty sivutoimista ja osa-aikaista yrittäjyyttä. Katsauksessa on käsitelty vuosittain myös osittain vaihtuvia erityisteemoja. Tällä kertaa erityisteemoina ovat kasvuyrittäjyys, naisten yrittäjyys, ympäristöliiketoiminta sekä turvallisuusalan yritystoiminta Helsingissä 6.9.2010 Työ-ja elinkeinoministeriö Työllisyys- ja yrittäjyysosasto
Sisältö Esipuhe... 5 1 Yritysten perustaminen, vaihtuvuus ja kansainvälistyminen... 9 1.1 Yritysten lukumäärät... 9 1.1.1 Yleinen kehitys... 9 1.1.2 Toimialakehitys... 13 1.1.3 Palveluvaltaistuminen: kansainvälinen vertailu ja kehitys Suomessa... 19 1.1.4 Palvelujen uudet kasvualat: esimerkkinä työvoiman vuokraus... 23 1.2 Yritysten koko, henkilöstö ja liikevaihto... 29 1.2.1 Yritystoiminta kokonaistuotannosta ja -työllisyydestä... 29 1.2.2 Henkilöstön ja liikevaihdon kehitys... 30 1.2.3 Pienet ja keskisuuret yritykset... 37 1.2.4 Sivutoiminen ja osa-aikainen yrittäjyys... 41 1.2.5 Suuret yritykset... 49 1.2.6 Yritysryhmittymät... 50 1.3 Yrityskannan vaihtuvuus ja uusiutuminen... 54 1.3.1 Vaihtuvuuden merkitys kansantaloudelle... 54 1.3.2 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Suomessa... 56 1.3.3 Yritysten eloonjäämisasteet, konkurssit ja yrityssaneeraukset... 60 1.3.4 Lopettaneiden yrittäjien profiili... 64 1.3.5 Vaihtuvuus ja eloonjäämisaste kansainvälisesti... 66 1.4 Yritysten omistusrakenne ja yritysmuoto... 69 1.4.1 Yritysten omistajatyyppi... 69 1.4.2 Ulkomaisomisteinen yritystoiminta... 71 1.4.3 Yritysten oikeudelliset muodot... 77 1.5 Alkutuotannon ja maaseudun muut yritykset... 79 1.6 Yritysten vienti ja kansainvälinen toiminta... 84 1.6.1 Ulkomaankaupan kehitys... 85 1.6.2 Kansainvälistymisen muodot... 87 1.6.3 Ulkomaankaupan yritysten määrä... 93 1.6.4 Pk-yritysten ulkomainen toiminta... 96 2 Kasvuyrittäjyys... 99 2.1 Kasvuyrittäjyyden ilmenemismuodot... 99 2.2 Kasvuyrittäjyys kansainvälisesti... 106 2.3 Kasvuyrittäjyyden kehitysnäkymät pk-sektorilla... 109
2.3.1 Kasvuyritykset EK:n selvityksen mukaan... 109 2.3.2 Ulkomaisten ja kotimaisten yritysten kasvuhakuisuus... 112 2.3.3 Nuoret nopean kasvun yritykset... 115 3 Yrittäjät... 122 3.1 Yrittäjien määrä ja toimialat... 122 3.2 Yrittäjien ikärakenne... 125 3.3 Yrittäjät maakunnissa... 129 3.4 Yrittäjien koulutustaso... 130 3.5 Yrittäjyysaktiivisuus kansainvälisesti... 132 4 Naisten yritystoiminta... 137 4.1 Naiset yrittäjinä... 137 4.2 Naisyrittäjien toimialat ja profiili... 139 4.3 Naisten yritykset... 142 4.4 Naisten kasvuyrittäjyys... 145 4.5 Naisten yrittäjyys kansainvälisesti... 147 5 Ympäristöliiketoiminta... 150 5.1 Ympäristöalan yritykset ja yritystoiminnan laajuus... 150 5.1.1 Ympäristöliiketoiminnan määritelmä... 150 5.1.2 Ydintoimialojen yritystoiminta... 153 5.1.3 Bioenergia-alan yritystoiminta... 157 5.1.4 Monialaisten maatilojen energian tuotanto... 158 5.1.5 Tukitoimialojen yritystoiminta... 160 5.1.6 Kansainvälinen liiketoiminta... 165 5.2 Ympäristöliiketoiminnan kehitysnäkymät... 167 5.2.1 Yleiset kehitysnäkymät... 167 5.2.2 Bioenergia-alan kehitysnäkymät... 170 5.2.3 Muut ympäristöalat... 173 6 Turvallisuusalan yritystoiminta... 176 6.1 Turvallisuuden käsite ja toimintaympäristö... 176 6.2 Yksityisen turvallisuusalan markkinat... 177 6.2.1 Alan palvelut ja tuotteet... 177 6.2.2 Markkinoiden koko ja rakenne... 179 6.3 Turvallisuusalan yritysrakenne... 181 6.3.1 Yritykset ja toimipaikat... 181 6.3.2 Alan suhdannenäkymät... 182 6.4 Turvallisuusalan kasvuyrittäjyys... 184 7 Yrittäjyys maakunnissa... 188 Lähteet... 193
1 Yritysten perustaminen, vaihtuvuus ja kansainvälistyminen 1.1 Yritysten lukumäärät Suomessa oli yrityksiä työ- ja elinkeinoministeriön arvioiden mukaan vuoden 2009 lopussa reilut 266 000 (pois lukien alkutuotanto). Määrä on lisääntynyt koko ajan vuodesta 1995 lähtien. Erityisen voimakkaasti yritysten määrä nousi vuosina 2005 2008. Kaupparekisteritietojen mukaan uusien yritysten rekisteröintien määrän kasvu on kuitenkin heikentynyt vuoden 2008 lopussa ja vuoden 2009 aikana, mikä on osaltaan johtunut yleisessä talouskehityksessä tapahtuneista dramaattisista muutoksista. 2000-luvulla yrityskanta on kasvanut eniten rakentamisessa, kiinteistö- ja liike-elämän palvelualoilla, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muilla henkilökohtaisia palveluja tuottavilla toimialoilla. Sen sijaan teollisuudessa ja kaupassa kehitys on ollut hieman vaimeampaa. Talouden rakennekehityksen seurantaa vaikeuttaa yritysten syntyminen uudentyyppisille osaamisalueille, jotka jäävät helposti virallisten yritystilastojen katveeseen. Perussyynä ovat yritystilastoissa käytettävät toimialaluokitukset. 1.1.1 Yleinen kehitys Yritysten lukumäärää on käytetty usein yrittäjyysaktiivisuuden mittarina. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n tilastoista ilmenee, että yritysten määrä väheni tuntuvasti lamavuosina 1990-luvun alussa, mutta vuodesta 1995 lähtien niiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Yritysten määrä lisääntyi 1990-luvun loppupuoliskolla talouslaman jälkeisinä vuosina keskimäärin 3,5 prosenttia vuosittain. 2000-luvun alkuvuosina yritysten määrän kasvu hidastui noin prosenttiin vuodessa, mutta sen jälkeen vuosina 2004 08 kasvu on jälleen vauhdittunut (Kuvio 1). Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritysten lukumäärä kasvoi erityisen voimakkaasti vuonna 2006, joskin osa YTR:n mukaisesta yritysten määrän kasvusta on tilastollista. Syynä on yritysrekisterin tietopohjan laajentuminen sisältämään kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisävelvolliset yksiköt. Tietopohjan laajennus on vaikuttanut etenkin kiinteistö- ja vuokrauspalvelujen toimialalla olevien yritys- 9
ten määrään. Tilastojen laadintamenetelmissä tapahtuneet muutokset selittävät yli kolmanneksen yritysten määrän lisäyksestä tilastovuonna 2006. Yritysten määrä on lisääntynyt silti reippaasti, vaikka tilastollinen kasvu puhdistettaisiin YTR:n tilastosta. Tämä kertoo kansantalouden myönteisen kehityksen mukanaan tuomasta toimeliaisuudesta ja 2000-luvulla tehtyjen elinkeinopoliittisten uudistusten onnistumisesta. Tilastokeskuksen YTR:n mukaan Suomessa oli vuoden 2008 lopussa lähes 263 000 yritystä (pois lukien alkutuotanto eli lähinnä maatilat). Vertailukelpoisuuden vuoksi alkutuotannon toimialat (maa-, metsä- ja kalatalous) on puhdistettu tässä yhteydessä kokonaan yritystilastojen aikasarjasta.1 Yritysten määrä on lisääntynyt Suomessa edelleen vuonna 2009. Työ- ja elinkeinoministeriön ennakkoarvioiden mukaan Suomessa toimi vuonna 2009 noin 266 000 yritystä, eli kasvua kertyi edellisestä vuodesta 1,2 prosenttia. Tuhatta henkilöä kohden meillä oli lähes 50 yritystä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Globaali finanssikriisi ja siitä vuoden 2008 jälkipuoliskolla vientikysynnän vähenemisen kautta maahamme levinnyt nopea reaalitalouden taantuma ovat kuitenkin pienentäneet yritysten määrän kasvua edellisiin vuosiin verrattuna. Kuvio 1. Yritysten lukumäärä 1990 2009 pl. alkutuotannon toimialat 266157 270 000 263001 260 000 252658 250 000 240459 240 000 228744 209144 217231 207493 203542 211304 211620 218846 224636 230 000 220 000 210 000 205468 200 000 195871 190 000 180 000 183447 182015 177785 170 000 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 50,0 48,0 46,0 44,0 42,0 40,0 38,0 36,0 34,0 Yrityksiä (vasen asteikko) Yrityksiä 1000 asukasta kohden Lähteet: Yritys- ja toimipaikkarekisteri ja väestötilasto, Tilastokeskus (1990 2008); TEM:in arvio 2009). Uusien yritysten rekisteröinnit vähentyneet Yritysten määrä lisääntyi vuonna 2009 edelleen myös Patentti- ja rekisterihallitus PRH:n kaupparekisterin mukaan. Yhteensä kaupparekisterissä oli 2009 lopussa 430 000 yritystä, eli 3,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yrityksiin on 1 Tilastokeskuksen YTR:n tilastoihin kuuluivat vuonna 2008 ne yritykset, jotka olivat toimineet tilastovuonna yli puoli vuotta työllistäen enemmän kuin puoli henkilöä vuosityöllisyyden käsitteellä mitaten tai muodostaen liikevaihtoa yli 9 838 euroa. Tilastovuodesta 2007 lähtien Tilastokeskuksen YTR:n tilastot kattavat myös maatalousyritykset, joiden maataloustulo on ylittänyt yrityksiä koskevan liikevaihdon tilastorajan. Ennen vuotta 2007 maatiloista YTR:n tilastoihin sisältyivät vain ne yksiköt, joilla oli palkattua työvoimaa. 10
laskettu yksityiset toiminimet, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt, yksityiset ja julkiset osakeyhtiöt (pois lukien asunto-osakeyhtiöt) ja osuuskunnat. Osa kaupparekisterissä olevista yrityksistä on kuitenkin lopettanut tai keskeyttänyt toimintansa ja osalla taloudellinen toiminta ei ole edes vielä alkanut. Vuonna 2009 eniten kasvoi yksityisten toiminimien määrä, kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Yritysmuotona toiminimi on helppo ja joustava tapa aloittaa liiketoiminta, sillä yritysmuoto ei edellytä erityisiä perustamistoimia eikä toimielimiä. Yksityiset toiminimet jaetaan ammatin- ja liikkeenharjoittajiin. Ammatinharjoittajat toimivat yleensä ilman ulkopuolista työvoimaa, mutta liikkeenharjoittajilla saattaa olla vierasta työvoimaa palveluksessaan. Liikkeenharjoittajalla liiketoimintaan sitoutunut pääoma on yleensä suurempi kuin ammatinharjoittajalla. Osakeyhtiöiden määrä lisääntyi kaupparekisterissä vuonna 2009 lähes viisi prosenttia. Niiden määrä on lähtenyt uudelleen nousuun vuodesta 2007 lukien. Pienten osakeyhtiöiden perustamista on lisännyt osaltaan osakeyhtiölain uudistus, kun uusien osakeyhtiöiden vähimmäispääomavaatimus pudotettiin 8 000 eurosta 2 500 euroon, jolla tasolla se oli ennen vuoden 1997 osakeyhtiölain uudistusta. Pienten osakeyhtiöiden toimintaa helpotettiin vuonna 2007 edelleen, kun ne vapautettiin tilintarkastuslain uudistuksessa pakollisesta tilintarkastusvelvollisuudesta. Henkilöyhtiöiden (kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt) rekisteröintien määrä on vähentynyt PRH:n kaupparekisterissä jatkuvasti 2000-luvulla. Henkilöyhtiöiden suosiota muihin yhtiömuotoihin nähden on vähentänyt se, että henkilöyhtiöiden toiminnan tukijalkana on yritysten vastuullisten yhtiömiesten omaisuus. Vastuulliset yhtiömiehet vastaavat henkilöyhtiön veloista omalla omaisuudellaan. Sen sijaan pääomayhtiön, kuten osakeyhtiön toiminta perustuu yhtiöön sijoitettuun pääomaan, ja yksittäisen osakkeenomistajan vastuu rajautuu osakesijoituksen määrään. Uusien yritysten kaupparekisteri-ilmoitukset ovat lisääntyneet yhtäjaksoisesti tarkasteluajanjaksolla 2003 2008. Huippuvuosina 2006 2007 yritysten rekisteröinnit lisääntyivät 12 prosenttia. Vuonna 2009 uusien rekisteröintien määrän kasvu on kuitenkin supistunut selvästi edellisistä vuosista, mikä voi johtua yleisessä talouskehityksessä tapahtuneista muutoksista. Toisaalta yritysten määrän kasvu voi hidastua jo luonnollisista syistä. Yhteensä vuonna 2009 rekisteröitiin 31 400 uutta yritystä, mikä oli 8,2 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna (Kuvio 2). 10 11
Kuvio 2. Uusien yritysten perustamisilmoitukset kaupparekisteriin 2003 2009 Uusien yritysten rekisteröinnit 40 000 35 000 30 000 25 000 23351 25169 26876 30071 33693 34143 31359 20 000 15 000 10 000 5 000 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: PRH Yritysten määrä ja bruttokansantuote Yritysten määrän kehitys on seurannut Suomessa pienellä viipeellä bruttokansantuote bkt:n kehitystä. Yritysten määrä lisääntyi voimakkaasti vuosina 1995 1998. Sitä vauhdittivat talouskasvu sekä suurten yritysten ja julkisen alan toimintojen yhtiöittäminen ja ulkoistaminen. Suuret työnantajat muun muassa rakennusalalla ja metalli- ja elektroniikkateollisuudessa alkoivat suosia joustavia alihankintasuhteita. Yritysten määrää ovat lisänneet myös kuntien palvelutuotannon yhtiöittäminen, lisääntyneet ostopalvelut ja toimintojen kokonaan ulkoistaminen (Kuvio 3). Yritysten määrän kasvuvauhti hidastui 1990-luvun lopussa, sillä noususuhdanteessa työllisyysmahdollisuudet parantuivat ja useammilla yksinyrittäjillä oli mahdollisuus valita yrittäjyyden ja palkkatyön välillä. Ammattiosaajille tarjoutui haastavia palkkatyöpaikkoja, joihin sijoittumisen he kenties kokivat taloudellisesti houkuttelevammaksi ja turvallisemmaksi kuin yrittäjäriskin kantamisen. Vuonna 1999 yritysten määrä ei kasvanut juuri ollenkaan. Lyhyen suvantovaiheen jälkeen pienten yritysten määrän kasvu kiihtyi jälleen vuosina 2004 2006. Yritysten määrän kasvu oli yhä melko suurta vuosina 2007 2008, mutta vuonna 2009 ennakkotietojen mukaan kasvuvauhti laantui 2000-luvun alun tasolle. Toteutuneen kehityksen taustalla oli ulkomailta maamme kansantalouteen välittynyt matalasuhdanne. Bkt:n lähes kahdeksan prosentin romahdus vuonna 2009 oli Suomessa suurin yksittäisenä vuotena tapahtunut pudotus ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vastaaviin lukuihin ei ylletty edes 1990-luvun talouslaman aikana, jolloin suurin yksittäisen vuoden pudotus jäi kuuteen prosenttiin. 12
Vuonna 2009 viennin määrä aleni lähes neljänneksellä. Kansantalouden tilinpidon mukainen yritysten toimintaylijäämä, eli liikevoitto supistui nimellisesti miltei 40 prosenttia. Yritysten yrittäjätulo väheni peräti 44 prosenttia. Yrittäjätulo kävi viimeksi yhtä alhaalla vuonna 1997. Osaltaan matalasuhdanne on nopeuttanut talouden rakenteissa tapahtuvaa muutosta. Yritysten määrä ei ole silti vähentynyt kuten 1990-luvun lamavuosina, sillä elvytystoimilla ja julkisella kysynnällä on ollut suuri merkitys laman vaikutusten torjunnassa. Konkurssien määrä ei ole noussut missään vaiheessa yhtä korkealle kuin 1990- luvun vaikeina vuosina. Pienet yritykset ovat joustavia lamaolosuhteissa ja toisaalta kotimainen kulutuskysyntä on pyörittänyt rattaita. Lisäksi julkisten toimintojen ulkoistaminen on laajentanut liiketoimintamahdollisuuksia eräillä yksityisillä palvelualoilla. Samalla yrityksiä on syntynyt uusille kasvualoille. Myöskään työttömyys ei ole kohonnut nyt samanlaisiin lukemiin kuin 1990-luvulla. Asiaa on tosin edesauttanut työvoiman tarjonnassa tapahtuneet muutokset. Kuvio 3. Bruttokansantuotteen volyymin ja yritysten määrän kehitys vuosina 1990 2009 Prosenttia 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0-2,0 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009-4,0-6,0-8,0-10,0-12,0 Yritysten määrä Bkt:n volyymi Lähteet: Kansantalouden tilinpito ja yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus; TEM:n arvio yrityksistä 2009 1.1.2 Toimialakehitys Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritysten määrä on kasvanut 2000-luvulla eniten rakentamisessa ja palvelualoilla (pois lukien kauppa), kuten kiinteistö-, rahoitus- ja liike-elämän palveluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä muissa henkilökohtaisissa palveluissa (Kuvio 4). Yleinen tulotason nousu ja halu kokeilla uusia elämyksiä 13 12
heijastuvat jatkossakin virkistys- ja muita henkilökohtaisia palveluja tuottavien yritysten kasvuun. Samaan suuntaan vaikuttaa myös yleinen yksilöllisyyden lisääntyminen yhteiskunnassa (Rouvinen ja Ylä-Anttila, 2004). Yritystoimintaa koskevien tilastojen siirtyminen uuden EU:n toimialaluokituksen käyttöön vuoden 2009 alusta lukien on kuitenkin hankaloittanut kehityksen toimialakohtaista seurantaa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:ssä on julkaistu uuden toimialaluokituksen mukaisia täysin vertailukelpoisia yritystilastoja vasta tilastovuosilta 2007 2008. Uuden ja vanhan toimialaluokituksen välille on luotu kylläkin toimialaluokitusten muunnosavain, mutta sen käyttäminen on melko työlästä muutamia pääluokkia lukuun ottamatta. Uusien käsitteiden käyttöön ottamisesta on aiheutunut kuitenkin se, että uuden luokituksen mukaisten tilastojen vertaaminen aiemman luokituksen kanssa ei ole helppoa. Esimerkkinä voidaan mainita informaation ja viestinnän -pääluokka, jota vastaavaa pääluokkaa ei ollut aiemmin.2 Eniten toimialaluokituksessa tapahtuneet muutokset ovat vaikeuttaneet ehkä liike-elämän palveluja tuottavien yritysten tilastollista seurantaa. Osa aiemmista liike-elämän palvelujen kokonaisuudesta on siirretty uudessa toimialaluokituksen moniin eri pääluokkiin3 (Tilastokeskus, 2008). Kuvio 4. Yritykset päätoimialoittain 1995, 2001 ja 2008 pl. alkutuotannon toimialat, lkm lkm 100 000 92243 80 000 76091 60 000 40 000 20 000 39016 27790 29585 25486 27259 23138 47505 45839 47932 46208 36217 26885 60667 0 Teollisuus Rakentaminen Kauppa Rahoitustoiminta ja liike-elämän palvelut 1995 2001 2007 Muut palvelualat Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus 2 Informaatio ja viestinnän -pääluokkaan on yhdistetty vanhan luokituksen mukaisia teollisia toimialoja (kustannustoimintatoiminta), liike-elämän palveluja (tietotekniikkapalveluja), liikenteen palveluja (tietoliikenne) ja henkilökohtaisia virkistyspalveluja (elokuvien tuotanto, radio- ja tv-toiminta). Aivan uuden pääluokan E muodostavat esimerkiksi myös vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito. 3 Vuoden 2002 toimialaluokituksessa liike-elämän palvelut oli ryhmitetty pääluokkaan K (Kiinteistö-, vuokraus-, tutkimuspalvelut; palvelut liike-elämälle). Vuoden 2008 toimialaluokituksessa liike-elämän palveluja on pääluokissa M (Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta), N (Hallinto- ja tukipalvelutoiminta) ja J (Informaatio ja viestintä). 14
Liike-elämän palvelualoilla (ks. alaviite 3) uusia yrityksiä on perustettu runsaasti muun muassa siksi, että kauppa, rahoituslaitokset, teollisuus ja julkinen ala ovat siirtyneet enenevässä määrin ostopalvelujen käyttöön. Samalla on yhtiöitetty omia palveluyksiköitä. Kasvu ei silti perustu pelkästään ulkoistamiselle, sillä monet osaamiseen perustuvat liike-elämän palvelut ovat kokonaan uusia tai niiden sisältö ja luonne on huomattavasti muuttunut aiemmasta. Taustalla vaikuttavat tietoliikennetekniikan kehitys, kansainvälistyminen ja lainsäädännölliset uudistukset. Liike-elämän palvelujen kysyntä on pääosin johdettua, eli niiden kysyntä riippuu asiakastoimialojen menestyksestä niiden omilla markkinoilla, jotka ovat teollisuudessa vahvasti kansainväliset. Asiakasyritysten kasvu ja sijoittautuminen ulkomaille on kaventanut kotimaista kysyntäpohjaa ja merkinnyt uusia haasteita liikeelämän palveluja tuottaville yrityksille, kuten insinööritoimistoille ja markkinointiviestinnän yrityksille. Osalle yrityksiä julkiset organisaatiot ovat tärkeitä asiakkaita, mutta kysyntään vaikuttavat julkisen alan rahoitusasemassa tapahtuvat muutokset. Kiinteistöpalvelualan yritysten määrän kasvua selittävät rakennuskannan kasvu ja kiinteistöjen ylläpitopalvelujen yhtiöittäminen yritysten ja julkisyhteisöjen keskittyessä ydintoimintaansa. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia tuottavat esimerkiksi toimitilojen käyttäjäpalvelut (catering- ja turvallisuuspalvelut) ja kiinteistöjohtamispalvelut. Kiinteistöalan transaktioiden määrän kasvu ja ulkomaisten sijoittajien tulo markkinoille on laajentanut markkinoita monissa kiinteistöalan asiantuntijapalveluissa, kuten kiinteistökauppojen arvioinnissa ja välityksessä (Lith, 2006). Sosiaalipalveluissa yritysten määrää on lisännyt kuntien ostopalvelujen kasvu ja sosiaalialan järjestöjen palvelutoimintojen yhtiöittäminen. Yhtiöittämisellä kaupalliset toiminnot on erotettu järjestöjen yleishyödyllisestä toiminnasta. Nopeinta kasvu on ollut vanhusten palvelutalo- ja asumistoiminnoissa ja kotipalvelussa. Syynä on ollut laitoshuoltopainotteisen vanhusten palvelujärjestelmän purkaminen 1990-luvulta lukien. Väestön ikääntyminen sekä lasten ja nuorten laitoshuollon palvelutarve ovat johtaneet lisäpalvelujen hankkimiseen yksityisiltä toimijoilta. Sosiaalipalveluille povataan kovaa kasvua, sillä kuntien mahdollisuudet vastata sosiaalihuollon palvelujen kysynnän nopeaan kasvuun omalla työvoimalla ovat rajalliset. Vuonna 2008 kuntien ostopalvelut olivat noin 1,5 miljardia euroa. Sen sijaan terveyspalveluissa kuntien ostopalvelut ovat melko pieniä (0,3 0,4 mrd. euroa). Yksityinen terveydenhuolto on nojautunut työterveyshuoltotoimintaan ja yksityisiin vakuutuksiin, joilla asiakkaat rahoittavat yksityisten palvelujen ostoja, sillä Kelan sairaanhoitokorvaukset kattavat enää vain pienen osan lääkärinpalkkioista. Kunnalliset palvelusetelit merkitsevät uutta asiakaslähtöistä tapaa ostaa yksityisiä hyvinvointipalveluja. Uusi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaki antaa puitteet palvelusetelituotannon käyttöalan kasvulle. Palvelusetelien käytön laajentaminen terveydenhuollossa voisi lisätä tasa-arvoa kansalaisten kesken, sillä palvelusetelit antavat myös pienituloisille mahdollisuuden valita yksityinen palveluntuottaja ja ne nopeuttavat tutkimuksiin ja hoitoon pääsyä. Eräät kunnat ovat myös ulkoistaneet perusterveydenhuoltoaan lääkäripulan vuoksi (Lith, 2009a). 15 14
Henkilökohtaisissa palveluissa etenkin liikuntapalvelut ovat nousseet uusille kasvu-urille. Kasvaneita aloja ovat mm. kuntosali-, aerobic- ja palloiluhallitoiminta. Uusia toimintoja edustavat henkilökohtaiset kunto-ohjaajat. Hyvä esimerkki kasvualasta ovat myös viime vuosina laajentuneet hevosalan palvelut. Hevostalouden tuotantoketju työllistää jo yli 15 000 suomalaista. (MTT, 2010). Kotitalouspalveluissa on paljon kasvupotentiaalia. Ne saivat kasvusysäyksen verotuksen kotitalousvähennysjärjestelmästä. Järjestelmä vakinaistettiin vuonna 2001. Vuosina 2003-08, eli viidessä vuodessa verovähennyksen määrä on kaksinkertaistunut. Yhteensä verovähennyksiä sai 311 000 verovelvollista vuonna 2008. Vuodesta 2009 lukien kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nostettiin 3 000 euroon verovelvollista kohden ja samalla vähennyksen käyttöalaa laajennettiin tieto- ja viestintätekniikkaan, mikä tukee laajakaistan käytön kasvua kotitalouksissa. Verovähennyksen työpaikkavaikutusten on arvioitu olevan jo 20 000 koko- ja osapäiväistä työpaikkaa. Kansantaloudellisesti kotitalousvähennyksellä luodut työpaikat maksavat itsensä takaisin. Kotitalousvähennys on edistänyt järkevää työnjakoa kansantaloudessa, pienentänyt harmaata taloutta ja lisännyt naisten yrittäjyyttä kotitalouspalvelun toimialalla. Tosin asuntojen korjaus- ja kunnossapitotöiden suuren osuuden vuoksi kotitaloustöiden, hoito- ja hoivatöiden osuus vähennyskelpoisista kustannuksista oli vasta neljännes vuonna 2007 (Lith, 2008). Yritysten määrä on kasvanut paljon rakennusalalla johtuen rakennustuotannon nopeasta lisääntymisestä ja alihankintatoiminnan laajentumisesta. Rakennusalan yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Rakentamisen voimakas kasvuvaihe vuosina 2004 2008 edellytti ulkomaisia alihankkijoita, sillä kotimainen rakennustyövoima oli täyskäytössä. Ulkomaisten aliurakoitsijoiden ja ulkomaista työvoimaa vuokraavien yritysten käyttö on tavallista Etelä-Suomen rakennustyömailla. Enimmillään ulkomaisen työvoiman määrä oli yli 25 000 henkilötyövuotta (Lith, 2010a). Ulkomaisten keikkatyöntekijöiden suuri määrä on johtanut siihen, että merkittävä osa alan työpanoksesta ja työpaikkojen määrästä on pudonnut virallisten tilastojen katveeseen. Ulkomaisten rakentajien määrän ennakoitiin pienenevän nopeasti talouslaman alkaessa, mutta ulkomaalaiset ovat kuitenkin pysyneet sitkeästi käynnissä olevilla rakennustyömailla. Rakennusteollisuus ry:n (RT) mukaan rakentamisen arvo oli 25 miljardia euroa vuonna 2009. Pudotusta vuoden 2008 ennätystasolta oli talojen rakentamisessa 17 prosenttia ja maa- ja vesirakentamisessa pari prosenttia. Eniten rakentaminen aleni liike- ja toimistorakentamisessa sekä teollisuusrakentamisessa. Rakentamisen odotetaan supistuvan vielä hieman kuluvana vuonna mutta kääntyvän nousuun vuonna 2011. Myös alan kansainvälinen toiminta, jossa päämarkkinat ovat Venäjä, Baltian ja Skandinavian maat, supistui viidenneksellä vuonna 2009 (RT, 2010). Talonrakentamisen ennakoidaan elpyvän asuntotuotannon kasvun myötä, sillä valmiiden myynnissä olevien asuntojen määrä on pienentynyt, asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet sekä kuluttajien luottamus omaan talouteen on kohentunut. Tämä on näkynyt myönnettyjen rakennuslupien kasvuna vuonna 2010. VTT:n 16
arvioiden mukaan asuntoaloituksia tarvitaan 30 000 vuosittain, jotta kysyntä voidaan tyydyttää. Kotitalouksien taloudelliseen asemaan sisältyy silti useita epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät työllisyyskehitykseen, korkotasoon ja verotukseen. Kaupan kansantaloudellinen merkitys on pysynyt Suomessa vakaana 1960- luvulta, mutta toimialan työllisyys on kehittynyt 1990- ja 2000-luvuilla hitaammin kuin tuotannon määrä. Syinä ovat toimintojen automatisointi ja pienmyymälöiden määrän supistuminen. Automatisointi on nostanut tuottavuutta, vähentänyt työvoiman tarvetta ja luonut mittakaavaetuja suuryrityksille. Suomessa harvat keskusliikkeet ja niiden ympärille rakentuneet ryhmittyvät hallitsevat lähes täysin päivittäistavarakauppaa. Keskusliikkeillä on omia ketjuja myös erikoistavarakaupassa. Kauppa on kansainvälistynyt 1990-luvulta lukien. Suomeen on rantautunut suuria ulkomaisia kauppaketjuja erityistavarakauppaan. Samalla suomalaiset suuret kauppaliikkeet ovat laajentaneet toimintaansa etenkin Baltian ja Venäjän kasvaville markkinoille. Lyhyen suvantovaiheen jälkeen kauppiaat uskovat jälleen erityisesti Venäjän kaupan lisääntymiseen, sillä maan talouden uskotaan kääntyneen ripeän kasvu uralle. Kysynnän odotetaan kohoavan eritoten elintarvikkeiden, kulutustavaroiden ja kemian tuotteiden osalta. Jarruna toimivat vain Venäjän kaupan esteet. Verkkokaupan laajentuminen voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia kaupan rakenteeseen. Vuonna 2008 suomalaiset kuluttajat käyttivät verkkokauppaan noin 1,4 miljardia euroa, josta noin 20 25 prosenttia valui ulkomaille. Kymmenessä vuodessa verkkokaupan arvo on kolminkertaistunut. Vuonna 2009 verkkokaupan arvo kohosi maassamme Vilkas Groupin laskeman verkkokauppaindeksin mukaan 13 prosenttia taantumasta huolimatta. Myös vuosi 2010 on alkanut verkkokaupassa vahvasti ja alan ennakoidaan saavuttavan ennätykselliset kasvuluvut. Verkkokauppa on vähitellen arkipäiväistynyt. Tilausmäärät ovat kohonneet, mutta keskitilauksen hinta on alentunut, joten verkosta ostaminen tullut kuluttajille entistä edullisemmaksi. Tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että entistä useampi suomalainen on valmis ostamaan verkosta päivittäistavaroita, kuten ruokia ja juomia. Samanaikaisesti kuluttajien vaatimukset verkkokaupan valikoimille, toimivuudelle ja asiakaspalvelulle ovat lisääntyneet. Uuden pääosin ilmaisen markkinointikanavan verkkokaupalle kauppiaat ovat löytäneet sosiaalisesta mediasta. Kaupan liiton mukaan suhdannenäkymät ovat kuitenkin koko kaupassa vaisuja vuonna 2010. Liiton kyselytutkimusten mukaan merkittävä osa kauppiaista katsoo suhdannetilanteensa olevan edelleen heikko. Kulutuskysyntää ylläpitävät maltillinen hintakehitys ja verkkokauppa. Päivittäistavarakaupan tilannetta kohentavat kaupan aukioloaikojen laajennukset ja ruuan arvonlisäveron alennukset. Asiantuntijoilla on ristiriitaisia käsityksiä veronalennusten pysyvistä vaikutuksista yleiseen hintatasoon. Esimerkiksi työvoimakustannusten nousu voi lisätä hintapaineita. Majoitus- ja ravitsemisala on ollut 2000-luvulla muutosten tilassa, sillä ravintolapalvelut kilpailevat kuluttajien vapaa-ajasta muiden virkistyspalvelujen, kuten kulttuuri-, urheilu- ja liikuntaharrastusten kanssa. Myös väestörakenteen ikääntyminen voi vaikuttaa kielteisesti ravintolapalvelujen kysyntään. Häviäjiä ovat etenkin 16 17
olutmyyntiin keskittyneet keskiolutpubit. Myös anniskeluravintoloiden myynti on ollut jo vuosia ruoka- ja kahvimyynnin varassa (Lith, 2010b). Alan palvelujen kysyntä reagoi hyvin herkästi yleisessä taloustilanteessa ja sitä kautta kotitalouksien kulutusmenoissa tapahtuviin muutoksiin. Matkailu- ja Ravintolapalvelut Mara Ry:n mukaan kokonaismyynnin arvo (6,2 mrd. euroa) supistui neljä prosenttia vuonna 2009. Anniskeluravintola-alan ahdinkoa on lisännyt se, että myös ruokamyynti on vähentynyt. Vain pikaruokapaikat ovat pitäneet pintansa laman kourissa. Majoituspuolella myynti on pienentynyt vuonna 2009 etenkin liikematkailussa, mutta myös ulkomaalaisten vapaa-ajan matkailussa. Majoitus- ja ravitsemisalalla yritysten määrä on lisääntynyt hitaasti. Syynä ei ole toimintansa aloittaneiden yritysten pieni määrä, vaan yrityskannan suuri vaihtuvuus, mikä on osittain seurausta kevyin perustein aloittaneiden yritysten lyhytikäisyydestä. Yritysten toimialaedellytyksiä heikentävät alalla valitseva ylikapasiteetti ja harmaan talouden lieveilmiöt. Kilpailun vääristymiä ovat lisänneet erot elintarvikkeiden ja ruokatarjoilun arvonlisäverokannoissa, joskin ruokatarjoilun arvonlisäveron alennettiin heinäkuussa 2010 elintarvikkeiden tasolle (Lith, 2010b). Mara ry:n asiantuntijat ovat esittäneet alkoholin arvonlisäveron alentamista samalle tasolle kuin ruokatarjoilun arvonlisävero, mikä merkitsisi myymälämyynnin ja anniskelumyynnin arvonlisäverokantojen erottamista toisistaan. Alkoholin arvonlisäveron alennukset rahoitettaisiin valmisteveroja korottamalla. Asiaa voidaan perustella anniskelumyynnin paremmalla työllistävyydellä, alkoholin käytön paremmalla valvonnalla ja sosiaalisella kontrollilla anniskelupaikoissa ja matkustajatuonnin kasvun hillitsemisellä (Lankinen, 2010).4 Yritysten määrä on kääntynyt laskuun teollisuudessa 2000-luvulla. Lukumäärä on vähentynyt elintarviketeollisuudessa, tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, kustannustoiminnassa, rakennustuotteiden valmistuksessa, mekaanisessa metsäteollisuudessa, konepajateollisuudessa ja useimmilla metalli- ja elektroniikkateollisuuden toimialoilla. Toisaalta metallituoteteollisuudessa ja laivanrakennuksessa on esiintynyt ajoittain jopa kapasiteettipulaa, ja yritysten määrä on lisääntynyt. Kemianteollisuudessa yritysten määrä on pysynyt ennallaan 2000-luvulla. Suomalaisen teollisuuden rakennemuutos alkoi 1980-luvun lopulla, kun yritykset kasvoivat fuusioiden kautta entistä suuremmiksi ja alkoivat kansainvälistyä. Rakennemuutos kiihtyi 1990-luvulla, jolloin ulkomaiset yritysostot lisääntyivät Suomessa. Vaikka tuotanto ja työllisyys ovat kasvaneet enemmän teollisuusyritysten ulkomaisissa kuin kotimaisissa tuotantoyksiköissä, teollisuuden päätoimialojen, kuten metalli- ja elektroniikkateollisuuden ja metsäteollisuuden suorat ja välilliset työllisyysvaikutukset ovat pysyneet kotimaassa suurina viime vuosiin saakka. Aasian ja Etelä-Amerikan kehittyvien maiden ja Venäjän painoarvo markkina-alueina ja tuottajina on lisääntynyt edelleen, mikä on lisännyt haasteita ja 4 EU:n arvonlisäverodirektiivi mahdollistaa erilaiset arvonlisäverokannat alkoholin myymälä- ja anniskelumyynnissä. Tällä hetkellä ravintola-alkoholin arvonlisävero alittaa myymälämyynnin neljässä EU-maassa (Espanja, Italia, Portugali ja Luxemburg). 18