Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala Fact Sheet Naudanliha-ala on Euroopan yhteisön toiseksi suurin maatalouden tuotannonala, ja se edustaa noin 10 prosenttia maatalouden kokonaistuotannosta. Suurin maatalouden tuotannonala yhteisössä on maitoala, jonka osuus vuonna 1998 oli 18 prosenttia. Agenda 2000 -asiakirjan osana sovitulla naudanlihan markkinajärjestelyn uudistuksella pyritään seuraaviin parannuksiin: - markkinoiden vakauden saavuttaminen - alan kilpailukyvyn parantaminen - maataloustulojen vakauttaminen - tuottajien kannustaminen käyttämään laajaperäisempiä tuotantotapoja - keinojen antaminen jäsenvaltioille järjestelmän mukauttamiseksi niiden erityisolosuhteisiin. Seuraavilla sivuilla esitellään lyhyesti Agenda 2000:n yhteydessä hyväksytyt päätökset. Uudistuksen pääperiaatteet Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksella, jonka 24. 25. maaliskuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi, pyritään valmistamaan Euroopan maatalous sen sisäisiin ja kansainvälisiin haasteisiin vuonna 2000 ja sen jälkeen. Uudistuksella edistetään maatalouden kilpailukykyä, mutta myös sen ympäristöystävällisyyttä. Sillä pyritään edelleen tukemaan mieluummin viljelijöitä kuin tuotteita ja korvaamaan viljelijöille tuotannon lisäksi heidän yhteiskunnan hyväksi tekemänsä työ. Uudistuksella pohjustetaan myös unionin pyrkimyksiä Maailman kauppajärjestössä (WTO) vuoden 2000 alussa alkaneiden monenvälisten kauppaneuvottelujen seuraavalla kierroksella. Pitkällä aikavälillä nykyisillä uudistuksilla luodaan hyvät edellytykset ehdokasmaiden maatalouksien integroimiseksi yhteisöön. Näiden maiden maatalouden mukauttamista helpotetaan rahoittamalla liittymistä valmistelevia rakennetoimenpiteitä. Uusiin haasteisiin vastaaminen Maatalousmarkkinat ovat yhä enemmän mukana talouden globalisaatiossa. YMP:n uudistuksella pyritään helpottamaan Euroopan maatalouden osallistumista tähän prosessiin ja ohjaamaan tuotantoa kohti todellista kysyntää. Samalla otetaan huomioon kuluttajien laatuvaatimukset. Uudistuksessa säädetyn interventiohintojen alentamisen, joka koskee erityisesti viljakasveja ja naudanlihaa, tarkoituksena on laskea markkinahintoja ja kaventaa sillä tavoin yhteisön sisäisten ja maailmanmarkkinahintojen välisiä eroja. Tämän tuloksena maataloustuotannon uskotaan vastaavan paremmin kysyntää ja lisäävän kilpailukykyään. Viljelijöille joko hehtaaria tai eläintä kohti maksettavien suorien tukien lisääminen auttaa pitämään viljelijöiden tulot vakaina ja tietyllä tasolla. Maaseudun kehittämispolitiikka on vahvistettu YMP:n ns. toiseksi pilariksi, ja sen tarkoituksena on parantaa kaikkien maaseutualueiden taloudellista ja yhteiskunnallista sopeutumista. Tätä varten annettavat puitesäännöt mahdollistavat maaseudun kehittämisvälineiden paremman hyödyntämisen. Kyseisillä välineillä pyritään edistämään maataloustoimintaa, mutta myös maaseutualueiden elinkeinoelämän monipuolistamista. Näihin välineisiin kuuluvat maatalouden tehostetut ympäristötoimenpiteet. Uudistuksella pyritään kannustamaan myös ympäristöystävällisempiä tuotantomenetelmiä ottamalla käyttöön täydentävän ympäristöehdon periaate, toisin sanoen edellyttämällä, että suorien tukien saamiseksi on noudatettava ympäristövaatimuksia. Kansallisille viranomaisille on annettu lisää liikkumatilaa uudistuksen täytäntöönpanossa, jotta YMP olisi lähempänä ihmisten yleensä ja aivan erityisesti viljelijöiden todellisuutta ja odotuksia. Osa suorista tuista voidaan siten myöntää kansallisin perustein, ja ne voidaan jakaa jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin, joita kukin jäsenvaltio hallinnoi omien tarpeidensa mukaan. Tässä järjestelmässä on noudatettava yhteisön vaatimuksia kilpailun vääristymien välttämiseksi. Järjestelmän avulla on myös mahdollista vastata hyvin erilaisiin tilanteisiin. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 1
Naudanliha-alan uudistus 1 Pääkohdat Naudanliha-alan uudistuksella säädetään yhteisön sisäisistä markkinatoimenpiteistä, joilla pyritään: - vakauttamaan markkinoita - takaamaan maatalousväestölle kohtuullinen elintaso - muuttamaan yhteisön lihankulutuksen rakennetta naudan liha-alan hyväksi - parantamaan naudanliha-alan tuotteiden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Yhteisön sisäisistä markkinatoimenpiteistä tärkeimpiä ovat naudanlihantuottajille maksettavat suorat tuet, yksityisen varastoinnin tuet ja julkisen varastoinnin järjestelmä. Kattavan suorien tukien järjestelmän tarkoituksena on korvata asteittain vähenevä markkinatuki, joka on pitkäaikaisen strategian osana tarpeen Euroopan markkinoiden tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi. Kaikkia uudistuksen osia, jotka koskevat tuottajien suoria tukia, sovelletaan 1. tammikuuta 2000 alkaen. Uusi interventiojärjestelmä tulee voimaan 1. heinäkuuta 2002. 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, 17.5.1999. Komission asetus (EY) N:o 2342/1999, 28.10.1999. Naudanlihan tärkeimmät tuottajat EU: ssa (1998) Espanja: 8,8% Irlanti: 8,6% Yhdistynyt kuningaskunta: 10,3% Saksa: 19,0% Ranska: 20,2% Italia: 14,1% Tuotteet, joita asetus koskee Elävät, kotieläiminä pidettävät nautaeläimet, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet Naudanliha, tuore tai jäähdytetty Naudanliha, jäädytetty Pallealiha ja kuveliha, tuore tai jäähdytetty Pallealiha ja kuveliha, jäädytetty Naudanliha, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu Pallealiha ja kuveliha, suolattu tai suolavedessä, kuivattu tai savustettu Lihasta ja muista eläimenosista valmistettu syötävä jauho ja jauhe Muut valmisteet ja säilykkeet, joissa on naudanlihaa tai nautaa olevia muita eläimenosia, kypsentämättömät; kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet Elävät nautaeläimet, puhdasrotuiset siitoseläimet (elopaino yli 300 kg) Muut syötävät nautaeläimen osat kuin pallealiha tai kuveliha, tuoreet ja jäähdytetyt, muuhun kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen Muut nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha, jäädytetyt muuhun kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen Muut suolatut, suolavedessä olevat, kuivatut tai savustetut nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha Nautaeläimen rasva, raaka tai sulatettu, myös puristettu tai liuottimilla uutettu Muut valmisteet ja säilykkeet, jotka on valmistettu naudanlihasta tai nautaa olevista muista eläimenosista, muu kuin kypsentämätön liha tai kypsentämättömät muut eläimenosat ja kypsentämätön liha tai kypsentämättömät muut eläimenosat Muut kuin kypsentämättömät muut valmisteet tai säilykkeet, jotka on valmistettu naudanlihasta tai nautaa olevista muista eläimenosista, ja kypsennetystä lihasta sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 2
Markkinatuki ja interventiojärjestelmä Uuden asetuksen mukaan markkinatuki alenee 20 prosenttia kolmessa vaiheessa. Interventiohinta on 3 475 euroa tonnilta vuoden 2000 ensimmäiset kuusi kuukautta, ja se alenee sen jälkeen 3 242 euroon tonnilta markkinointivuonna 2000/2001 ja 3 013 euroon tonnilta markkinointivuonna 2001/2002. Heinäkuun 1. päivänä 2002 interventiohinta korvataan varastoinnin perushinnalla, jonka määrä on 2 224 euroa tonnilta. Yksityisen varastoinnin tukea voidaan myöntää samoin kuin sianliha-alalla kun yhteisön markkinoiden keskihinta on alle 103 prosenttia perushinnasta. Komissio seuraa markkinoiden kehitystä tarkasti ja toteuttaa tarvittaessa sääntelytoimenpiteitä. Heinäkuun 1. päivästä 2002 alkaen tuottajat voivat hyötyä myös ns. turvaverkkointerventiojärjestelmästä. Kun sonnien tai härkien markkinoiden keskihinta on jossakin jäsenvaltiossa (tai jonkin jäsenvaltion alueella) alle 1 560 euroa tonnilta kahden peräkkäisen viikon ajan, komissio järjestää kyseisessä jäsenvaltiossa hallintokomiteamenettelyä noudattaen tarjouskilpailun varastoon ostoa varten. Eurooppa-neuvosto on lisäksi pyytänyt komissiota seuraamaan tarkoin Euroopan naudanlihamarkkinoita ja ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jos markkinoilla uhkaa ilmetä häiriöitä. Tuottajien suorat tuet Koska Euroopan yhteisössä on erilaisia kotieläintuotantotiloja, suoriin tukiin kuuluu viljelijöille suunnattuja erilaisia suoria tukitoimenpiteitä. Niiden tarkoituksena on: korvata interventiohinnan aleneminen (teurastuspalkkio ja erityinen naudanlihapalkkio) tukea naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tuottajien tuloja (emolehmäpalkkio) kannustaa tuottajia laajaperäisen maanviljelyn käyttöön (laajaperäistämispalkkio) avustaa epäsuotuisien alueiden tai erityisesti naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden jäsenvaltioiden tuottajia (täydentävä emolehmäpalkkio) tasapainottaa markkinoita kautta vuoden (kausiporrastuspalkkio) sallia jäsenvaltioiden tukea erityistuotantojärjestelmiä (jäsenvaltiokohtaiset määrärahat). Sanastoa 1 tuottaja: yksittäinen maatalousyrittäjä, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmittymä, jonka yritys sijaitsee yhteisön alueella ja joka kasvattaa nautaeläimiä, riippumatta siitä, mikä on ryhmittymän tai sen jäsenten oikeudellinen asema kansallisessa lainsäädännössä tila: jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevien tuottajan hallinnoimien tuotantoyksiköiden kokonaisuus alue: jäsenvaltio tai jonkin jäsenvaltion alue sonni: kuohitsematon urospuolinen nautaeläin härkä: kuohittu urospuolinen nautaeläin emolehmä: lihakarjarotuun kuuluva lehmä tai tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä saatu lehmä, joka kuuluu samaan karjaan lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden kanssa hieho: vähintään kahdeksan kuukauden ikäinen poikimaton naaraspuolinen nautaeläin naudanliha-alan interventiohinta: neuvoston vahvistama täysikasvuisten urospuolisten ruhojen hinta, joka käynnistää julkisen intervention silloin kun tiettyjen naudanlihan laatuluokkien markkinahinnat putoavat kyseisen hinnan ennalta määritetyn prosenttiosuuden alle. Heinäkuun 1. päivästä 2002 interventiohinnan korvaa vähimmäiskynnyshinta, joka on 1 560 euroa teuraspainotonnilta ja joka mahdollistaa julkisen intervention, jos jonkin jäsenvaltion tai sen alueen markkinahinta on alle tämän tason perushinta: urospuolisen nautaeläimen ruhoista maksettava hinta, jonka neuvosto on vahvistanut 2 224 euroon tonnilta 1. heinäkuuta 2002 alkaen. Tätä hintaa käytetään viitehintana yksityisen varastoinnin tuelle, jota voidaan myöntää jos yhteisön markkinoiden keskihinta putoaa ja pysyy todennäköisesti alle 103 prosentissa vahvistetusta hinnasta. markkinatuen taso: taso, jolla yhteisö voi ryhtyä tukemaan naudanlihan markkinahintoja. Kun uudistus on pantu kokonaan täytäntöön 1. heinäkuuta 2002 alkaen, taso tulee olemaan välillä 103 prosenttia yksityisen varastoinnin perushinnasta (2 224 euroa) ja hinta, jonka alapuolella interventioturvaverkko käynnistyy (1 560 euroa). 1 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 mukaisesti. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 3
Urospuolisista naudoista maksettava erityispalkkio Palkkiokelpoista sonnia kohden 2000 160 euroa 2001 185 euroa 2002 (ja sen jälkeen) 210 euroa Palkkiokelpoista härkää ja ikäryhmää kohden 2000 122 euroa 2001 136 euroa 2002 (ja sen jälkeen) 150 euroa Emolehmäpalkkio Vuosi Palkkiokelpoista eläintä kohden 2000 163 euroa 2001 182 euroa 2002 (ja sen jälkeen) 200 euroa Peruspalkkiot Erityinen naudanlihapalkkio Tämä on kalenterivuosittain maksettava tilakohtainen palkkio, sen alueellinen enimmäismäärä on enintään 90 eläintä (jäsenvaltiot voivat poiketa tästä rajoituksesta puolueettomien perusteidensa mukaisesti) ja se maksetaan: yhden kerran vähintään 9 kuukauden ikäisen sonnin elinaikana tai kun eläimen vähimmäisteuraspaino on 185 kilogrammaa kaksi kertaa härkien elinaikana: 9 kuukauden ja vähintään 21 kuukauden ikäisenä. Urospuolisista eläimistä maksettavan erityispalkkion alueelliset enimmäismäärät Luxemburg Kreikka Alankomaat Portugali 1 Belgia Ruotsi Suomi Tanska Itävalta Italia Espanja Irlanti Yhdistynyt kuningaskunta 2 Ranska 3 Saksa 18 962 143 134 157 932 175 075 235 149 250 000 250 000 277 110 423 400 598 746 713 999 1 077 458 1 419 811 1 754 732 1 782 700 1 Lukuun ottamatta asetuksessa (EY) N:o 1017/94 säädettyä laajaperäistämisohjelmaa. 2 Tätä enimmäismäärää korotetaan tilapäisesti 100 000:lla siihen asti, kunnes alle 6 kuukauden ikäisiä eläviä eläimiä saa viedä maasta. 3 Rajoittamatta asetuksessa (ETY) N:o 3763/91 annettujen erityisten sääntöjen soveltamista. Lähde: naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 liite I. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 4
Emolehmäpalkkio Emolehmäpalkkiot maksetaan tuottajille vuosittain edellyttäen, että vähintään kuuden peräkkäisen kuukauden ajan siitä päivästä, jona he jättävät palkkiohakemuksen, heidän omistuksessaan olevien emolehmien ja hiehojen prosenttimäärä niistä eläimistä, joille palkkiota haetaan, on vähintään 80 prosenttia emolehmiä ja enintään 20 prosenttia hiehoja. Palkkiolle on vahvistettu tuottajakohtainen enimmäismäärä ja vapaaehtoinen tilakohtainen enimmäismäärä, joka liittyy maitokiintiöön (nykyään 120 000 kg maitoa, mutta jäsenvaltiot voivat vahvistaa myös muun enimmäismäärän). Sitä voidaan täydentää myöntämällä ylimääräinen kansallinen emolehmäpalkkio, joka on enintään 50 euroa eläintä kohden, edellyttäen, että palkkiolla ei aiheuteta syrjintää asianomaisen jäsenvaltion karjankasvattajien kesken. Palkkiot myönnetään edellyttäen, että tilan eläintiheys on enintään 2 nautayksikköä näille eläimille käytettyä rehualayksikköä kohti. Kaikki emolehmäpalkkio-oikeudet kattaviksi kansallisiksi enimmäismääriksi asetetaan vuosina 1995, 1996 ja 1997 maksettujen palkkioiden suurin määrä, johon lisätään 3 prosenttia (ks. jäljempänä oleva taulukko). Itävallan, Suomen ja Ruotsin enimmäismäärät vahvistetaan liittymissopimuksessa määrätylle tasolle. Uudessa asetuksessa säädetään myös kunkin jäsenvaltion ylläpitämästä emolehmäoikeuksien kansallisesta varannosta. Varantoja käytetään palkkio-oikeuksien myöntämiseen erityisesti uusille tai nuorille viljelijöille ja muille ensisijaisessa asemassa oleville tuottajille. Kunkin jäsenvaltion emolehmäpalkkio-oikeuksien kokonaismäärä voidaan vahvistaa viitevuosina tosiasiallisesti maksettujen palkkioiden perusteella, joihin lisätään tietty liikkumavara kansallisen varannon säilyttämiseksi. (Ks. erityis- ja emolehmäpalkkion määrälliset rajat sivulla 7). Emolehmäpalkkion kansalliset enimmäismäärät Luxemburg Suomi Alankomaat Tanska Kreikka Ruotsi Portugali 1 Itävalta Belgia Italia Saksa Irlanti Espanja Yhdistynyt kuningaskunta Ranska 2 18 537 55 000 63 236 112 932 138 055 155 000 277 539 325 000 394 253 621 611 639 535 1 102 620 1 441 539 1 699 511 3 779 866 1 Lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1017/94 2 artiklassa säädettyä erityistä varantoa (78 740). 2 Lukuun ottamatta asetuksen (ETY) N:o 3763/91 5 artiklan 3 kohdassa säädettyä erityistä enimmäismäärää (35 000). Lähde: naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 liite II. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 5
Muut palkkiot Teurastuspalkkio (sovelletaan teurastuksiin tai vientiin yhteisön ulkopuoliseen maahan) Tämä palkkio voidaan myöntää: yli 8 kuukauden ikäisille sonneille, härille, lypsylehmille, emolehmille ja hiehoille (80 euroa eläimeltä) yli kuukauden mutta alle 7 kuukauden ikäisille ja teuraspainoltaan enintään 160 kilogrammaa oleville vasikoille (50 euroa eläimeltä). Teurastuspalkkio maksetaan suoraan viljelijälle edellyttäen, että tukikelpoisia eläimiä on pidetty tilalla vähintään kaksi kuukautta. Palkkion myöntämisen edellytyksenä on lisäksi erityisen todisteen esittäminen siitä, että eläin on teurastettu tai se viedään yhteisön ulkopuoliseen maahan. Tätä palkkiota koskevat kansalliset enimmäismäärät ovat 28. lokakuuta 1999 annetussa komission soveltamisasetuksessa (EY) N:o 2342/1999. Teurastuspalkkio Sonnit, härät, lehmät ja hiehot 2000 27 euroa 2001 53 euroa 2002 (ja sen jälkeen) 80 euroa Vasikat 2000 17 euroa 2001 33 euroa 2002 (ja sen jälkeen) 50 euroa Kausiporrastuspalkkio Kausiporrastuspalkkion tarkoituksena on kannustaa tuottajia teurastamaan muulloin kuin perinteisenä teurastusajankohtana, jotta vähennetään tiettyihin aikoihin vuodesta sattuvia tarjontahuippuja sekä hintapaineita. Palkkiot ovat käytettävissä niissä jäsenvaltioissa, joissa härkien teurastukset tiettynä vuotena ovat yli 60 prosenttia kaikista urospuolisten eläinten teurastuksista ja joissa yli 35 prosenttia teurastuksista tapahtuu 1. syyskuuta ja 30. marraskuuta välisenä aikana. Palkkiotasot vaihtelevat teurastusajan mukaan: 72,45 euroa vuoden ensimmäisen 15 viikon aikana teurastetuilta eläimiltä 18,11 euroon vuoden viikolla 22. 23. teurastetuilta eläimiltä. Teurastuspalkkion kansalliset enimmäismäärät Maa Täysikasvuiset nautaeläimet Vasikat Belgia 711 232 335 935 Tanska 711 589 54 700 Saksa 4 357 713 652 132 Kreikka 235 060 80 324 Espanja 1 982 216 25 629 Ranska 4 041 075 2 045 731 Irlanti 1 776 668 0 Italia 3 426 835 1 321 236 Luxemburg 21 867 3 432 Alankomaat 1 207 849 1 198 113 Itävalta 546 557 129 881 Portugali 325 093 70 911 Suomi 382 536 10 090 Ruotsi 502 063 29 933 Yhdistynyt kuningaskunta 3 266 212 26 271 Lähde: Komission asetus (EY) N:o 2342/1999, naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen yksityiskohtaisista säännöistä palkkiojärjestelmien soveltamisen osalta (liite III). Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 6
Laajaperäistämispalkkio Tuottajat, joille maksetaan erityispalkkiota ja/tai emolehmäpalkkiota, voivat saada palkkiolisän, jonka suuruus on: 100 euroa myönnettyä palkkiota kohti edellyttäen, että kalenterivuoden aikana tilan eläintiheys on alle 1,4 nautayksikköä hehtaaria kohti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää laajaperäistämispalkkion myöntämisestä seuraavasti: 1. Kalenterivuosina 2000 ja 2001: - 33 euroa, jos eläintiheys on vähintään 1,6 ja enintään 2,0 nautayksikköä hehtaarilla - 66 euroa, jos eläintiheys on alle 1,6 nautayksikköä hehtaarilla. 2. Kalenterivuonna 2002 ja sitä seuraavina vuosina: - 40 euroa, jos eläintiheys on vähintään 1,4 ja enintään 1,8 nautayksikköä hehtaarilla - 80 euroa, jos eläintiheys on alle 1,4 nautayksikköä hehtaarilla. Kelpoisuusperusteita tiukennetaan siten, että niissä otetaan huomioon kaikki tilalla todellisuudessa olevat täysikasvuiset naudat sekä myös sellaiset lampaat, joista haetaan palkkiota. Huomioon otettava hehtaarimäärä rajoitetaan yksivuotisiin ja monivuotisiin laitumiin ja muuhun rehualaan, peltokasveja lukuun ottamatta. Ilmoitetusta rehualasta vähintään 50 prosenttia on oltava laidunmaata, jonka jäsenvaltiot määrittelevät erikseen. Tämä ei sulje pois kyseisen maan sekakäyttöä (laidun, heinä, nurmirehu) samana vuonna. Niissä jäsenvaltioissa, joissa yli 50 prosenttia maidosta tuotetaan vuoristoalueilla, laajaperäistämispalkkiota voidaan soveltaa myös näillä alueilla sijaitsevilla tiloilla pidettäviin lypsylehmiin. Erityispalkkioon ja emolehmäpalkkioon sovellettavat määrälliset rajoitukset Vaikka erityispalkkioon ja emolehmäpalkkioon oikeutettujen eläinten kokonaismäärä saa edelleen olla enintään 2 nautayksikköä rehualahehtaaria kohden, jäsenvaltiot voivat vahvistaa erityispalkkioiden tilakohtaisen enimmäismäärän, joka poikkeaa 90 eläimen ylärajasta. Jäsenvaltiot voivat päättää, että jos palkkiohakemusten määrä ylittää alueellisen enimmäismäärän, palkkioiden määrän vähennystä ei sovelleta pienviljelijöihin, jotka ovat hakeneet palkkiota enintään jäsenvaltion erikseen vahvistamalle eläinten määrälle. Tällaisessa tapauksessa vähennystä, joka on tarpeen enimmäismäärän rajoissa pysymiseksi, sovelletaan vain sellaisiin viljelijöihin, jotka ovat ylittäneet alueellisen enimmäismäärän. Jäsenvaltiot voivat muuttaa emolehmäpalkkion osalta maidontuotannon 120 000 kilogramman tukikelpoisuusrajaa tai luopua sen soveltamisesta. Ympäristön huomioon ottaminen maataloudessa Jäsenvaltioita kannustetaan ryhtymään aiheellisiksi katsomiinsa ympäristötoimenpiteisiin. Tämä velvollisuus voidaan täyttää kolmella eri tavalla: Maaseudun kehittämisohjelmissa sovellettavien aiheellisten maatalouden ympäristötoimenpiteiden täytäntöönpano. Jäsenvaltiot voivat myös antaa markkinajärjestelyjen yhteydessä suoraa tukea, jonka edellytyksenä on yleisten ympäristövaatimusten noudattaminen. Jäsenvaltiot voivat sitoa tällaisen tuen myöntämisen erityisten ympäristövaatimusten noudattamiseen. Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa tukea alennetaan tai se voidaan peruuttaa, jos vaatimuksia ei noudateta. Sen lisäksi, että erityis- ja emolehmäpalkkio ovat sidoksissa tilan eläintiheyteen (2 nautayksikköä hehtaarilla), naudanlihan markkinajärjestelyssä on myös mahdollista myöntää laajaperäiseen tuotantoon siirtyville tuottajille taloudellisia kannustimia. Palkkiot ovat huomattavasti korkeampia kuin nykyiset palkkiot ja kelpoisuusedellytykset tiukempia. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 7
Jäsenvaltiokohtaiset määrärahat Jäsenvaltioilla on valtuudet maksaa tuottajille lisämaksuja eläinkohtaisina tukina urospuolisista naudoista, emo- tai lypsylehmistä ja hiehoista joko peruspalkkiojärjestelmien mukaisesti tai täysikasvuisten nautojen teurastuspalkkion lisämaksuina. Ne voivat myös maksaa pinta-alatukia monivuotisista laitumista (jäsenvaltion määriteltävissä), joita käytetään nautaeläintuotantoon, mutta joita ei käytetä lisätukien saamiseksi karjasta. Tämän tuen kokonaismäärä on 164,4 miljoonaa euroa vuonna 2000, 328,7 miljoonaa euroa vuonna 2001 ja 493 miljoonaa euroa vuonna 2002, ja se jaetaan jäsenvaltioiden kesken sen mukaan, mikä on niiden osuus yhteisön naudanlihan tuotannosta. Jäsenvaltiokohtaiset määrärahat (miljoonina euroina) Maa 2000 2001 2002 ja sitä seuraavat vuodet Belgia 13.1 26.3 39.4 Tanska 3.9 7.9 11.8 Saksa 29.5 58.9 88.4 Kreikka 1.3 2.5 3.8 Espanja 11.0 22.1 33.1 Ranska 31.1 62.3 93.4 Irlanti 10.5 20.9 31.4 Italia 21.9 43.7 65.6 Luxemburg 1.1 2.3 3.4 Alankomaat 8.4 16.9 25.3 Itävalta 4.0 8.0 12.0 Portugali 2.1 4.1 6.2 Suomi 2.1 4.1 6.2 Ruotsi 3.1 6.1 9.2 Yhdistynyt kuningaskunta 21.3 42.5 63.8 EU-15 164.4 328.7 493.0 Naudanlihan tuotanto ja kulutus Euroopan yhteisössä Tuotanto Euroopan unionin naudanlihan tuotanto on nykyisellään noin 14 prosenttia maailmantuotannosta. Tuotanto on laskenut yhteisön naudanlihamarkkinoilla viime aikoina suhdannesyistä, tosin melko vähän. Nykyisten arvioiden mukaan naudanlihan tuotanto oli vuonna 1998 7,6 miljoonaa tonnia, mikä merkitsi 4,2 prosentin laskua vuodesta 1997. Tämä johtui kahden tekijän yhteisvaikutuksesta: vuoden 1996 huipun jälkeen tapahtuneesta, suhdanteista johtuvasta laskusta ja lokakuussa vuonna 1996 päätetyistä BSEkriisin hätätoimenpiteistä. BSE-kriisin vuoksi toteutettiin seuraavia toimenpiteitä: yli 30 kk:n ikäisten nautaeläinten hävittäminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa valikoivat teurastukset useissa jäsenvaltioissa jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa prosessointipalkkiota ja/tai lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden ennenaikaista teurastusta. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 8
Kulutus Euroopan yhteisön naudanlihan kulutus oli noin 19 kilogrammaa henkeä kohden vuonna 1999. Naudanlihan hinnanlasku vakauttaa kulutusta ja kompensoi BSE-kriisin aikana tapahtunutta naudanlihan kulutuksen laskua. Pääasiassa BSE-kriisistä vuonna 1996 johtuneen 7,4 prosentin laskun jälkeen naudanlihan kulutus kasvoi jälleen jonkin verran vuosina 1997 (2,7 prosenttia) ja 1998 (2,8 prosenttia). Yhteisön ohjelmat korkealaatuisen naudanlihan menekin edistämiseksi ovat edesauttaneet kuluttajien luottamuksen palautumista. Kuluttajat ja tuotteiden jäljitettävyys Yhteisö myöntää palkkioita lihan erityisistä tunnistamistoimenpiteistä eurooppalaisen lihan laadun varmistamiseksi. Nämä säännöt on nähtävä osana terveys- ja turvallisuusvaatimuksia koskevia laajempia sääntöjä. Nautaeläimet tunnistetaan ja rekisteröidään kansallisiin tietokantoihin jäljitettävyyden parantamiseksi. Komissio ehdottaa lisäksi naudanlihan uuden merkintäjärjestelmän käyttöönottoa. Euroopan unionin maataloustuotteiden menekinedistäminen Koska kilpailu maailmanmarkkinoilla on yhä kovempaa, toimenpiteet tuotteiden näkyvyyden ja kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi ovat elintärkeitä yhteisön maataloustuotteiden markkinoiden vakauden ja kulutuksen kasvun kannalta. Komissio osarahoittaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tämän alan eri tuoteryhmiä koskevia tiedotus- ja menekinedistämishankkeita yhteisössä. Naudanliha-alan menekinedistämis- ja tiedotushankkeiden arvo on vuonna 2000 27 miljoonaa euroa, josta EU:n osuus on 16 miljoonaa euroa. Neuvosto hyväksyi komission ehdotuksen perusteella joulukuussa 1999 näiden hankkeiden laajentamisen yhteisön ulkopuolisiin maihin. Osarahoituksen ja kumppanuuden periaate jäsenvaltioiden sekä asianomaisten alan järjestöjen kanssa sisältyvät myös tähän uuteen aloitteeseen. Nykyään on olemassa kaksi toimenpidettä kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi naudanlihan tuotantoon: Korkealaatuisen naudanlihan menekinedistäminen (neuvoston asetus (EY) N:o 2067/92), jolle myönnetään 60 prosenttia yhteisön osarahoitusta. Tuotannolle vahvistettiin tiukat periaatteet (rehut, teurastusolosuhteet, jäljitettävyys, merkinnät jne.) mahdollisimman hyvän laadun ja tuoteturvallisuuden takaamiseksi kuluttajille. (ks. edellytykset komission asetuksesta (EY) N:o 1318/93). Tiedot naudanlihan merkinnöissä (neuvoston asetukset (EY) N:o 820/97 ja (EY) N:o 2071/98). Tämän yhteisön sataprosenttisesti rahoittaman hankkeen tarkoituksena on lisätä kuluttajien tietoutta naudanlihavalmisteissa olevien merkintöjen sisältämistä tiedoista. (ks. edellytykset komission asetuksesta (EY) N:o 890/1999). Naudanlihan tuotannon ja kulutuksen kehitys EU:ssa (tuhansina tonneina) Tuotanto 8000 Kulutus 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 9
Luonnonmukainen maatalous Määritelmä Luonnonmukaisessa maataloudessa käytetään ympäristöystävällisiä kasvin- ja kotieläintuotannon menetelmiä ilman synteettisiä lannoitteita, kasvuhormoneja, kasvua edistäviä antibiootteja, synteettisiä kasvinsuojeluaineita tai geenimanipulaatiota. Luonnonmukaisella viljelyllä pyritään saamaan aikaan ja ylläpitämään kasvin ja maaperän, kasvin ja eläimen sekä eläimen ja maaperän riippuvuutta toisistaan. Luonnonmukaisesta maataloudesta on tullut yksi Euroopan unionin nopeimmin kehittyvistä maataloudenaloista. Ala kasvoi vuosina 1993 1998 25 prosenttia vuosittain, mutta toiminta on edelleen vähäistä ja koskee yhä vain 2 prosenttia EU:n maatalousmaasta ja 1 prosenttia maatiloista. Luonnonmukaisten tuotteiden osuus Euroopan unionin elintarvikkeiden kaupasta on kasvanut huomattavasti, ja alalla odotetaan kasvun kaksin- tai jopa kolminkertaistuvan tulevina vuosina. Alan kehitys johtuu jäljitettävien tuotteiden kasvaneesta kysynnästä kuluttajien keskuudessa, ja tämän vuoksi monet luonnonmukaisesti tuotetut tuotteet merkitään Euroopan markkinoilla luonnonmukaisesti tuotetuiksi. Kuluttajien kasvanut huoli ympäristöasioista on myös vaikuttanut luonnonmukaisen maatalouden kasvuun. Euroopan komission toimenpiteet ympäristöasioiden huomioon ottamiseksi YMP:n uudistuksissa ovat olleet tärkeässä asemassa tämän alan toimissa. Yksi YMP-uudistusten pääperiaatteista on pitää ympäristöystävällisin viljelymenetelmin toteutettavaa kestävyyden periaatetta maaseudun kehittämisen perustana. Alaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä on annettu heinäkuussa 1991, jolloin hyväksyttiin neuvoston asetus maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa (asetus (ETY) N:o 2092/91). Asetuksessa on neljä pääperiaatetta: tuotantoa ja valmistusta koskevat säännöt, merkinnät, tarkastusvaatimukset ja yhteisön ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin valvonta. Edellä mainitussa asetuksessa luotiin luonnonmukaisen viljelyn pysyvä komitea, ja komitea avustaa komissiota asetuksen hallinnoinnissa. Toistaiseksi asetuksen soveltamisala on kattanut jalostamattomat kasvinviljelytuotteet ja elintarvikkeiksi tarkoitetut tuotteet, jotka koostuvat pääosin yhdestä tai useammasta kasviperäisestä ainesosasta. Neuvosto hyväksyi kuitenkin heinäkuussa 1999 uuden asetuksen, jolla edellä mainitun asetuksen soveltamisala laajenee eläintuotteisiin ja rehuihin. Siinä vahvistetaan tärkeimpien lajien tuotantosäännöt: nautaeläimet, lampaat, vuohet, hevoset ja siipikarja. Muita lajeja koskevat säännöt määritellään myöhemmin annettavalla komission asetuksella. Luonnonmukaisilla tuotantomenetelmillä olisi kotieläintuotannossa varmistettava, että: eläimillä on niiden luonnollisen käyttäytymisen mahdollistavat riittävän suuret alueet sisä- ja ulkotiloissa eläinlääkintätoimenpiteet perustuvat pääasiassa luonnonmukaisiin tuotteisiin antibiootit ja muut lääkinnälliset lisäaineet kielletään rehuissa eläimiä ruokitaan pääasiassa luonnonmukaisesti tuotetuilla rehuilla rodut valitaan ottamalla huomioon niiden luonnollinen elinympäristö ja tautien vastustuskyky lantaa käsitellään siten, että vältetään saastuttaminen. Rehuja varten kehitetään alan tuotteita valmistavalle teollisuudelle säännöksiä, jotka koskevat merkintöjä ja yksityiskohtaisia tarkastustoimenpiteitä. Nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan joidenkin lisäaineiden ja jalostusta helpottavien aineiden käyttö on sallittua eläinten rehuissa. Luonnonmukaisesta viljelystä ja sitä koskevasta valvontajärjestelmästä vallitsevien käsitysten muuttamiseksi EU hyväksyi joulukuussa 1999 luonnonmukaisten tuotteiden logon. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 10
Euroopan yhteisön erityisalueilta peräisin olevia tuotteita koskevat säännöt Eri maataloustuotteiden menekinedistämisen lisäksi Euroopan unionilla on sääntöjä myös sellaisten elintarvikkeiden suojaamisesta, jotka tulevat tietyiltä alueilta tai jotka on tuotettu sukupolvelta toiselle siirtyneitä perinteisiä tuotantotapoja noudattaen. Tämän aloitteen tarkoituksena on: edistää maataloustuotannon monipuolistamista suojella tuotenimiä väärinkäytöksiltä ja jäljittelyltä antaa kuluttajille tietoa tuotteiden erityislaadusta. Laatumerkit Elintarvikkeille on olemassa kolmenlaisia suojajärjestelmiä: 1. Suojattu alkuperänimitys (SAN) Elintarvikkeet, jotka on tuotettu, jalostettu ja valmistettu tietyillä alueilla ja jotka on valmistettu käyttäen hyväksyttyä tietotaitoa, jolla varmistetaan tuotteen ja sen alkuperän välinen yhteys. 2. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) Tuotteet, joiden joko tuotanto-, valmistus- tai jalostusvaiheella on jokin maantieteellinen yhteys. 3. Aito perinteinen tuote (APT) Tuotteet, jotka on valmistettu perinteisistä valmistusaineista tai perinteistä valmistustapaa noudattaen. Kullakin ryhmällä on oma logo, joka auttaa kuluttajia tunnistamaan tuotteet ja joka antaa tuottajille ja jälleenmyyjille uusia markkinointikeinoja. Seuraavissa naudanlihatuotteissa käytetään kahdenlaisia merkintöjä: Suojattu alkuperänimitys (SAN) Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM). Espanja Tuore liha Carne de Ávila (PGI) Carne de Morucha de Salamanca (PGI) Ternera Gallega (PGI) Ranska Tuore liha Boeuf de Chalosse (PGI) Veau de l Aveyron et du Ségala (PGI) Boeuf charolais du Bourbonnais (PGI) Boeuf de Maine (PGI) Veau du Limousin (PGI) Italia Tuore liha Vitellone bianco dell Appennino Centrale (PGI) Lihasta saatavat tuotteet Bresaola della Valtellina (PGI) Portugali Tuore liha Vitela de Lafões (PGI) Carnalentejana (PDO) Carne Arouquesa (PDO) Carne Marinhoa (PDO) Carne Mertolenga (PDO) Carne Barrosã (PDO) Carne Maronesa (PDO) Carne Mirandesa (PDO) Yhdistynyt kuningaskunta Tuore liha Orkney beef (PDO) Scotch beef (PGI) Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus: Naudanliha-ala 11
Yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävä kauppa YMP-asetuksen mukaisen vienti- ja tuontijärjestelmän pääpiirteet Kaikella yhteisöön tuotavalla tai yhteisöstä vietävällä naudanlihalla on oltava tuonti- tai vientitodistus. Naudanlihan tuonnista peritään yhteisessä tullitariffissa vahvistetut tullit. Viennissä tuotteiden maailmanmarkkinoilla todettujen noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen väliset erot voidaan kattaa maksamalla vientitukia, jotka myönnetään esitettäessä vientitodistus. Tuki voi vaihdella määräpaikan mukaan, jos tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset niin edellyttävät. Tuet vahvistetaan ottaen huomioon: yhteisön markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden kulloinenkin tilanne ja kehityssuuntaukset naudanliha-alan yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet kansainvälisten sopimusten (esim. Maailman kauppajärjestö) rajoitukset tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla ehdotetun viennin taloudelliset näkökohdat. Tuonti ja vienti Naudanliha-alan kauppaa, kuten muidenkin maataloustuotteiden kauppaa, koskevat markkinoille pääsyn parantamiseen tähtäävät monen- ja kahdenväliset sopimukset. Jäljempänä olevassa taulukossa verrataan lihan ja elävien eläinten tuontia ja vientiä vuosina 1995 2000. Yhteisön naudanliha-alan tuonti on pysytellyt keskimäärin 405 000 tonnissa, mikä vastaa yhteisön WTO-sopimuksen sitoumusta markkinoille pääsyn vähimmäistasosta. Yhteisön vienti sitä vastoin on vaihdellut enemmän. Yhteisön kokonaisvienti oli vuonna 1996 1 117 miljoonaa tonnia ja vuonna 1997 1 050 miljoonaa tonnia. Vuoden 1998 luku on pienempi, noin 775 000 tonnia, mikä johtuu tuotannon laskusta ja tärkeimmän tuontimaan taloudellisesta romahduksesta. Yhteisön WTO-sopimuksen mukaisten sitoumusten mukaan tuetun viennin enimmäismääriä alennetaan asteittain joka vuosi (noin 60 000 tonnia) vuodesta 1995 alkaen. Vuonna 2000/2001 vientitukia voidaan myöntää kaikkiaan noin 822 000 tonnille. Euroopan lihantuonnin ja -viennin vertailu vuosina 1994 2000 (tuhansina tonneina) Lihan ja elävien eläinten tuonti 1 200 1 000 800 1 220 1 117 1 050 775 940 Lihan ja elävien eläinten vienti 895 600 400 420 395 429 385 395 402 200 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Stella ZERVOUDAKI, EK Maatalouden pääosasto. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja antaa: Rue de la Loi 200, B-1049 Bruxelles - Belgique - Toimisto: L/130-4/148A Suora puhelinyhteys (+32 2) 295 32 40, keskus (+32 2) 299 11 11. Telekopiolaite: (+32 2) 295 75 40 Telex: COMEU B 21877. Internet: <http://europa.eu.int/comm/dg06/index.htm> Painettu kierrätyspaperille