SOSIAALI- JA TERVEYSLAN OPPIMISYMPÄRISTÖJEN TURVALLISUUSOPAS

Transkriptio

1 SOSIAALI- JA TERVEYSLAN OPPIMISYMPÄRISTÖJEN TURVALLISUUSOPAS 1

2 Sisällys 1. Johdanto Ammattikoulutuksen eri järjestämismuodot ja työympäristöt työturvallisuuden näkökulmasta Lainsäädäntöperusta Vastuunjako työturvallisuudesta ammattikoulutuksen eri ympäristöissä Työnantajan vastuu Koulutukuksen järjestäjän vastuu Opiskelijan (työntekijän) velvollisuudet, vastuut ja oikeudet Tapaturma, ilmoittamisvelvoite ja vakuutusturva Rangaistusseuraamukset työturvallisuusasioissa Sosiaali- ja terveysalan oppimisympäristöt Koulutuksen järjestäjän hallinnoimat ympäristöt Muut kuin koulutuksen järjestäjän hallinnoimat ympäristöt Menettelytavat turvallisuuden varmistamiseksi Ennakoiva työsuojelu Vaarojen kartoitus ja riskien arviointi Perehdytys Työpaikan rakenteellinen turvallisuus ja terveellisyys Työvälineet (koneturvallisuus, käyttöönotto- ja määräaikaistarkastukset) Sähköturvallisuus Pukeutuminen ja henkilönsuojaimet Pätevyydet ja luvat Työn kuormitustekijät ja niiden hallinta Henkinen kuormittuminen, psyko-sosiaalinen kuormittuminen (asiakaspalvelu) väkivallan uhka, yksintyöskentely sekä häirintä ja epäasiallinen kohtelu Fyysinen kuormittuminen Vaaraa aiheuttavat tekijät ja niiden hallinta Fysikaaliset tekijät Kemialliset vaaratekijät ja kemikaalien turvallinen varastointi ja käsittely Biologiset tekijät Työskentely liikennealueilla ja liikenteessä... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty Sosiaali- ja terveysalan erityiset vaaratekijät Muut tapaturmariskiä nostavat tekijät ja niiden hallinta Yötyö Lävistykset, lävistyskorut sekä rakennekynnet Päihteet Työliikenne SORA-säädökset Onnettomuustilanteet ja ensiapu Esimerkkejä työturvallisuuden opetuksesta ja opiskelusta sosiaali ja terveysalalla LÄHTEET

3 1. Johdanto Sosiaali- ja terveysalan oppimisympäristöjen turvallisuusopasta voivat hyödyntää koulutuksen ja tutkinnon järjestäjät, opettajat ja kouluttajat, opiskelijat ja tutkinnon suorittajat, työpaikkaohjaajat ja työpaikkakouluttajat sekä ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintosuoritusten arvioijat ammatillisessa peruskoulutuksessa ja ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Oppaan tarkoituksena on edistää sosiaali- ja terveysalan oppimisympäristöjen työturvallisuutta ja varmistaa, että oppimisympäristöt ovat säädösten mukaisia. Alan työturvallisuusmääräysten, työympäristötekijöiden ja riskien tunteminen ovat perusta turvalliselle oppimisympäristölle ja myöhemmälle ammatissa toimimiselle. Työturvallisuustyön tavoitteena on ylläpitää terveyttä, turvallisuutta ja työkykyä sekä ehkäistä työtapaturmia ja ammattitauteja. Työturvallisuusosaaminen kattaa fyysisen työympäristön lisäksi työsuhteen ehdot, työyhteisön toiminnan sekä henkisen hyvinvoinnin ja lisää koko työyhteisön jäsenten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Työhyvinvointi on osa työturvallisuutta, ja se edistää työturvallisuutta ja toiminnan tuottavuutta. Opiskelun aikana luodaan perusedellytykset turvalliselle toimimiselle alan työympäristöissä. Tähän oppaaseen on koottu sosiaali- ja terveysalan keskeiset riskitekijät, mahdollisia erilaisia vaaratilanteita ja työturvallisuuden kehittämisen toimintamalleja. Oppaassa on lisäksi tietoa lainsäädännöstä ja eri osapuolten vastuista ja velvollisuuksista. Liitteenä olevia malleja voi hyödyntää sellaisenaan turvallisuustyössä. Opetushallitus julkaisee myös muita alakohtaisia turvallisuusoppaita. Lisäksi on ilmestynyt Opetustoimen turvallisuusopas 2012 ( joka on tarkoitettu koulutuksen järjestäjän turvallisuustyön tueksi. Tämän oppaan tuottamisessa on hyödynnetty aiempia Opetushallituksen, Seinäjoen koulutuskuntayhtymän, Tampereen teknillisen yliopiston ja Työterveyslaitoksen tuottamia alakohtaisia työsuojeluoppaita ja tarkistuslistoja, Työsuojeluhallinnon ohjeita sekä Työturvallisuuskeskuksen työturvallisuuskorttikoulutusaineistoa. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan oppaan työryhmä selvitti työpaikkojen keskeisiä työturvallisuusriskejä. Sosiaali- ja terveysalan turvallisuusoppaan ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut apulaisrehtori Risto Koistinen Stadin ammattiopistosta ja jäseninä asiantuntijat Merja Rusanen Kuntatyönantajista, Timo Suurnäkki Työturvallisuuskeskuksesta, Hannu Tapola sosiaali- ja terveysministeriöstä, Irmeli Vuoriluoto Tehy ry:stä ja lehtori Outi Karvinen-Kopteff Stadin ammattiopistosta.. Kaikille aloille yhteisten tekstien kirjoittamisesta ovat vastanneet tutkija Sari Tappura Tampereen teknillisestä yliopistosta ja asiantuntija Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta. Opetushallituksessa työtä ovat ohjanneet alakohtainen asiantuntija opetusneuvos Aira Rajamäki ja erityisasiantuntija Minna Taivassalo-Salkosuo. Sosiaali- ja terveysalan alakohtaisen oppaan työstäneen ryhmän puheenjohtajana on toiminut apulaisrehtori Risto Koistinen ja sihteerinä lehtori Heli Juutilainen, jäseninä lehtorit Harri Heiskanen, Eerika Kantonen, Veikko Kirsimaa, Margita Lindroos, Risto Louhelainen ja Tuija Takala Stadin ammattiopistosta. Alakohtaisina asiantuntijoina ovat toimineet Asta Lehtinen lääkealan neuvottelukunnasta, Ilkka Tuominen Hammaslaboratorio Ilkka Tuominen Oy:stä ja Jyrki Uitto Terveysvirastosta. 3

4 2. Ammattioulutuksen eri järjestämismuodot ja työympäristöt työturvallisuuden näkökulmasta Ammattikoulutus muodostuu ammatillisista perustutkinnoista sekä näyttötutkintoina suoritettavista perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista. Ammatillinen peruskoulutus ja näyttötutkintoon valmistava koulutus voidaan järjestää sekä oppilaitoksissa että työpaikoilla. Alla olevasta Kuvasta 1 ilmenee, että työturvallisuuslakia sovelletaan kaikissa työympäristöissä. Kuva 1. Koulutuksen järjestämismuoto ja pääasiallisesti painottuva toimintaympäristö & työturvallisuus Ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskellaan oppilaitoksen työympäristöissä, joita voivat olla työsalit, laboratoriot, opetuskeittiöt ja muut harjoitusluokat. Lisäksi ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy työssäoppimista, jonka aikana opiskelija hankkii osan tutkinnon perusteiden edellyttämästä ammattitaidosta, ja ammattitaito osoitetaan ammattiosaamisen näytössä. Työssäoppimisen järjestämisestä ammatillisessa peruskoulutuksessa vastaa koulutuksen järjestäjä. Työssäoppimisjaksolla opiskelija ei ole työsopimussuhteessa työpaikkaan, ellei siitä ole erikseen sovittu tai kyseessä on oppisopimuskoulutus. Työssäoppiminen rinnastetaan työturvallisuuslaissa (L 738/2002) vuokratyöhön, joten työturvallisuusmääräykset sitovat koulutuksen järjestäjää, työssäoppimispaikkaa ja opiskelijaa samalla tavoin kuin vuokratyösuhteessa.. Näyttötutkintojärjestelmässä tutkinnon perusteiden edellyttämää ammattitaitoa voidaan hankkia tai täydentää oppilaitoksen työympäristöissä tai työpaikalla järjestettävässä valmistavassa koulutuksessa, josta tutkinnon suorittaja, työpaikkaohjaaja ja koulutuksen järjestäjän edustaja laativat yhdessä suunnitelman. Aikuiskoulutuksessa näyttötutkintotilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti työpaikoilla. Oppisopimuskoulutus on ammatillisen koulutuksen järjestämismuoto, jossa koulutus perustuu pääosin työpaikalla järjestettävään koulutukseen. Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen (oppisopimus) (L 630/1998, 17 ). Ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen (A 811/1998, 6 ) mukaan koulutuksen järjestäjä päättää, järjestetäänkö oppisopimuskoulutus tutkintoon johtavana vai näyttötutkinnon 4

5 suorittamiseen valmistavana koulutuksena. Oppisopimuskoulutuksen erottaa oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta työsuhdeperusteisuus ja vaatimus koulutuksen toteutuksesta pääosin työpaikalla. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijaan sovelletaan lisäksi, mitä työntekijän osalta säädetään työajasta, vuosilomasta, työturvallisuudesta ja työntekijän muusta suojelusta (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, 18 ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 631/1998, 10 ). Koulutuksen järjestäjällä on selkeä johto- ja valvontavastuu oppisopimuskoulutuksen koko prosessista. Turvallinen ja siisti ympäristö, kunnossa olevat välineet, asianmukaiset suojaimet ja varusteet sekä oikeat toimintatavat parantavat sekä tuottavuutta että turvallisuutta. Asiat sujuvat, opiskelijat ja tutkinnon suorittajat pysyvät terveinä ja viihtyvät paremmin. 2.1 Lainsäädäntöperusta Työturvallisuuslaki (L738/2002) määrittelee kaikkien työpaikkojen työturvallisuuden perussäännökset ja yleiset työturvallisuustavoitteet. Lisäksi työpaikkoja koskee lukuisia muita työturvallisuutta koskevia säädöksiä ja lakeja. Tietämättömyys jonkin säädöksen olemassaolosta ei vapauta sen noudattamisesta eikä vastuusta. Keskeiset työturvallisuussäädökset on esitetty tämän oppaan lähdeluettelossa. Ajantasainen työturvallisuuslainsäädäntötieto löytyy Valtion säädöstietopankista ( ja Työsuojeluhallinnon internet-sivuilta ( ja Työsuojeluhallinnon internet-sivuilta ( Koulutuksen/tutkinnon järjestäjään sovelletaan työturvallisuuslain 4 :n 2 luvun mukaan työnantajaa koskevia säännöksiä, silloin, kun työ tapahtuu oppilaitoksessa tai muutoin koulutuksen järjestäjän osoittamalla tavalla. Työsuojelun valvontalaissa (L 44/2006) säädetään työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta. Laki ammatillisesta koulutuksesta (L 630/1998, 28 ) ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (L 631/1998, 11 ) sekä laki opiskelijan työturvallisuudesta (L 1341/ , 19 ) korostavat opiskelijan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön. Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön kattaa sekä psyykkisen että fyysisen ympäristön. Lisäksi tulee ottaa huomioon nuorten työntekijöiden suojelua koskevat säädökset. Työnantaja vastaa työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa opiskelijan työturvallisuudesta siten kuin siitä työntekijöiden osalta säädetään ja määrätään. Seuraavassa kuviossa 2. on kuvattu oppimisympäristöjen turvallisuuden lainsäädäntöperusta. 5

6 Kuva 2. Oppimisympäristöjen turvallisuuden säädösperusta (Taivassalo-Salkosuo 2012) Opiskelijan koulutukseen liittyvä työskentely oppilaitoksen ulkopuolella rinnastetaan vuokratyöhön. Silloin koulutuksen järjestäjän, työpaikan ja opiskelijan velvoitteisiin sovelletaan vuokratyön työturvallisuussäännöksiä (L 738/2002, 3 ). Ammatillisen peruskoulutuksen aloittaessaan opiskelijat ovat useimmiten alle 18-vuotiaita, jolloin työssäoppimiseen sovelletaan osin nuoria työntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä. Erityisesti on siis varmistettava, että nuorista työntekijöistä annetun lain (L 998/1993) ja nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä annetun asetuksen (A 475/2006) säännökset on otettu huomioon. Aluehallintovirasto on julkaissut tiedotteen nuorille työntekijöille vaarallisten töiden ilmoittamisesta (Työpaikkatiedote 4/2012). Tutkintojen perusteissa on ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksissa terveyttä, turvallisuutta ja toimintakykyä vahvistavia ammattitaitovaatimuksia, arvioinnin kohteita ja arviointikriteerejä. Turvallisuus- ja terveysnäkökohdat tulee ottaa huomioon työn suunnittelussa, hankinnoissa, työmenetelmissä ja töiden järjestämisessä. Opiskelija tai tutkinnon suorittaja ottaa työssään huomioon toiminnan turvallisuuden ja vastuullisuuden ylläpitää terveellisiä elintapoja, yhteisönsä ihmissuhteita sekä toiminta- ja työkykyään ylläpitää ergonomista, terveellistä ja turvallista työympäristöä tunnistaa työhön ja työympäristöön liittyvät vaarat ja terveyshaitat sekä ennakoi ja suojautuu niiltä hyödyntää alallaan tarvittavaa terveysliikuntaa noudattaa alansa työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeita ottaa huomioon työympäristön tekniset työturvallisuusjärjestelmät, hyödyntää niitä vaaran uhatessa ja välttää omasta toiminnasta johtuvat aiheettomat hälytykset 2.2 Vastuunjako työturvallisuudesta ammatillisen koulutuksen eri ympäristöissä ehkäisee onnettomuuksia sekä toimii oikein onnettomuus-, vaara- ja uhkatilanteissa. 6

7 2.2 Vastuunjako työturvallisuudesta ammattikoulutuksen eri ympäristöissä Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että oppimisympäristö on kaikissa olosuhteissa turvallinen. Työturvallisuuslakia sovelletaan kaikissa työympäristöissä eli koulutuksen järjestäjien omissa työympäristöissä, työssäoppimispaikoilla, näyttöpaikoilla ja tutkintotilaisuuksissa sekä muissa mahdollisissa työympäristöissä, esimerkiksi työntekijän tai asiakkaan kotona. Työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen on yhteistoimintaa, jossa tarvitaan jokaisen sitoutumista. Jokainen voi edistää turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Koulutuksen järjestäjää koskevat työturvallisuuslain työnantajaa koskevat vastuut ja velvoitteet, kun opiskelijat toimivat koulutuksen järjestäjän hallinnoimissa ympäristöissä. Työpaikoilla työnantaja vastaa työntekijöiden ja opiskelijoiden työturvallisuudesta. Työnantaja-käsitteellä tarkoitetaan koulutuksen ja tutkinnon järjestäjää sekä työntekijällä opiskelijaa ja näyttötutkinnon suorittajaa. Oppimisympäristöjen työturvallisuusvastuu jakaantuu käytännössä kolmelle taholle (ks. Kuva 3): työpaikka (työnantaja) koulutuksen järjestäjä opiskelija (työntekijä). Kuva 3. Työturvallisuusvastuut ammattikoulutuksessa (mukaillen Tappura 2011) Työnantajan vastuu 7

8 Työpaikan turvallisuudesta ja terveellisyydestä vastaa työnantaja, jota edustaa työpaikan nimeämä ohjaaja. Työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen on kuitenkin yhteistoimintaa, jossa tarvitaan jokaisen sitoutumista. Myönteinen asennoituminen työsuojelutoimintaan, turvallisten työtapojen omaksuminen sekä turvaohjeiden noudattaminen ovat osa hyvää ammattitaitoa, ja niiden pohja luodaan jo koulutuksessa. Jokainen voi edistää turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Työturvallisuuslain 9 :n nojalla työpaikalla tulee olla työsuojelun toimintaohjelma. Työnantaja vastaa työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa opiskelijan työturvallisuudesta siten kuin siitä työntekijöiden osalta säädetään ja määrätään myös silloin, kun opiskelija ei ole työsopimussuhteessa työnantajaan (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, 19 ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 631/1998, 10 ). Työnantaja huolehtii perehdyttämisestä antaa opastusta työn haittojen ja vaarojen ehkäisemiseksi sekä työstä aiheutuvan turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan vaaran tai haitan välttämiseksi antaa opastusta myös häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta huolehtii työturvallisuudesta ja turvallisen työnteon valvonnasta o työympäristöt ja työyhteisön tilat o turvalliset työtavat ja tuotantomenetelmät o koneiden, laitteiden ja työvälineiden turvallinen ja oikea käyttö o vaarallisten aineiden asianmukainen käyttö o henkilönsuojainten ja suojalaitteiden käyttö o työn edellyttämästä järjestys ja siisteys o työn edellyttämästä varovaisuus ja huolellisuus puuttuu epäkohtiin (esimerkiksi turvallisuuspuutteet, ylikuormittuminen, häirintä, kielletyt ja vaaralliset työt, luvattomat työt) antaa palautetta työntekijöiden turvallisuusehdotuksiin ja -ilmoituksiin. Työturvallisuuslainsäädännön lisäksi on noudatettava työmarkkinaosapuolten välisiä sopimuksia ja työpaikkakohtaisia määräyksiä. Työpaikalla tulee olla työsuojelun toimintaohjelma (Työturvallisuuslaki 9 ) Koulutuksen järjestäjän vastuu Koulutuksen järjestäjän vastuut ja velvoitteet ovat rinnakkaisia työnantajan kanssa (ks. luku 2.2.1), kun opiskelija toimii koulutuksen järjestäjän hallinnoimissa ympäristöissä. Opiskelijan on noudatettava työntekijää koskevia velvoitteita, ja hän on työturvallisuuslain tarkoittama työntekijä. (Työturvallisuuslaki 738/2002, laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998.) Koulutuksen järjestäjän on toimittava niin, että oikeus turvalliseen oppimisympäristöön toteutuu aina ja myös työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana. Koulutuksen järjestäjä vastaa opiskelijan työturvallisuudesta. Työturvallisuuslakia sovelletaan 4 :n mukaan opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä myös silloin, kun opiskelija ei ole työsuhteessa työnantajaan. Opiskelu voi tapahtua joko oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen järjestäjän osoittamassa tai hyväksymässä paikassa. Kun työskennellään oppilaitoksen ulkopuolisessa työpaikassa, koulutuksen järjestäjä on työturvallisuuslain tarkoittama vuokratyönantaja ja työpaikka on vuokratyön vastaanottaja. 8

9 Koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa työnantajalle työturvallisuusvastuusta ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 19 :n mukaisesti. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain L 630/1998, 16 ) mukaan työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävä koulutus perustuu koulutuksen järjestäjän ja työpaikan väliseen kirjalliseen sopimukseen. Ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen (A 811/1998, 5 ) mukaan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että koulutustyöpaikalla on riittävästi ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan pätevää henkilökuntaa, joka voidaan määrätä opiskelijan vastuulliseksi kouluttajaksi. Sopimukseen työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta ja ammattiosaamisen näytöistä on kirjattava turvallisuuteen, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvät vastuut ja vakuutukset. Ennen työn aloittamista työnantaja ja koulutuksen järjestäjä varmistavat yhdessä, että opiskelijalla tai tutkinnon suorittajalla on riittävät edellytykset tehdä ko. työtä turvallisesti ja terveyttään vaarantamatta sekä ohjeita noudattaen. Lisäksi varmistettava, että hän on perehtynyt ja perehdytetty työhön ja osaa noudattaa työsuojeluohjeita. Koulutuksen järjestäjän on varmistettava että työpaikalla on tehty työturvallisuuslain 10 :ssä ja 11 :ssä tarkoitetut työn vaaroja koskevat selvitykset tai muutoin varmistettava työpaikan turvallisuus. Lisäksi on selvitettävä, millaisia henkilönsuojaimia tarvitaan turvallisuusriskejä torjumaan. Erityisesti on varmistettava, että on otettu huomioon säännökset nuorista työntekijöistä annetusta laista (L 998/1993) ja valtioneuvoston asetuksesta nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (L 475/2006). Ennen vaarallisen työn aloittamista työnantajan tai, jos kysymyksessä on koulutukseen liittyvä työ, koulutuksen järjestäjän on yhteistoiminnassa työnantajan kanssa tehtävä siitä ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Ilmoitusta on täydennettävä, jos turvallisuuteen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat olennaisesti työn aikana. Ilmoittamisohjeet ja -lomake vuotiaiden nuorten työntekijäin käyttämisestä vaaralliseen työhön löytyvät Työsuojeluhallinnon sivulta ( Koulutuksen järjestäjä vastaa myös siitä, että opiskelijalla on maksutta käytettävissään oppilaitoksessa ja oppilaitoksen työssäoppimispaikoilla opetuksen järjestämisen edellyttämät työvälineet, koneet, laitteet, suojavaatteet ja työturvallisuussäännösten edellyttämät henkilönsuojaimet ja muut varusteet (suojavaatteilla ja työturvallisuuden edellyttämillä varusteilla tarkoitetaan työturvallisuuslain 15 :ssä tarkoitettuja henkilönsuojaimia). Opiskelija voi hankkia tarvittavat suojaimet omalla kustannuksellaan silloin, kun hän ei halua tyytyä koulutuksen järjestäjän tarjoamiin suojaimiin. Koulutuksen järjestäjän hankkimat henkilönsuojaimet voivat tarvittaessa ja niin erikseen sovittaessa olla opiskelijan käytettävissä myös työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa. Koulutuksen järjestäjän ja työnantajan on yhteisesti selvitettävä työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa tarvittavat henkilönsuojaimet sekä kirjattava niitä koskevat asiat työpaikalla järjestettävää koulutusta koskevaan sopimukseen. (Maksuton opetus sekä opetuksen yhteydessä perittävät maksut ammatillisessa koulutuksessa OKM päätös , dno 19/502/2008). Työpaikalla järjestettävän koulutuksen osalta (vrt. työssäoppiminen) vastuu opiskelijoiden henkilösuojainten hankinnasta ja käytöstä on työnantajalla (työturvallisuuslain 15 ja 20 sekä Vnp 1406/1993 ja 1407/1993) Opiskelijan (työntekijän) velvollisuudet, vastuut ja oikeudet Työturvallisuusmääräysten, alakohtaisten työympäristötekijöiden ja riskien tunteminen on osa opiskelijan ja tutkinnon suorittajan ammattitaitoa. Alakohtaiset työturvallisuutta koskevat ammattitaitovaatimukset on esitetty kaikkien ammatillisten tutkintojen perusteissa. Opiskelija tai näyttötutkinnon suorittaja on työturvallisuuslain (L 738/2002) tarkoittama työntekijä. 9

10 Opiskelijan ja työntekijän velvollisuutena ja vastuulla on noudattaa työturvallisuuslakia sekä annettuja määräyksiä ja turvallisuusohjeita: o koneista, laitteista ja työvälineistä (Laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista 629/2010) o vaarallisista aineista o henkilönsuojaimista ja suojalaitteista noudattaa työn edellyttämää järjestystä ja siisteyttä noudattaa työn edellyttämää varovaisuutta ja huolellisuutta huolehtia omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä välttää sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa arvioida tehtävän työn turvallisuus ja taitojensa riittävyys ilmoittaa viipymättä työnantajalle havaitsemistaan vioista ja puutteista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. poistaa havaitsemansa vaaratilanne, jos sen voi tehdä itseään tai muita vaarantamatta käyttää työssä tarvittavia henkilönsuojaimia ja varusteita asianmukaisesti käyttää asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu tapaturman vaaraa toimia työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa työturvallisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi työpaikalla noudattaa esimiehen ja työpaikkaohjaajan ohjeita ja määräyksiä. Työntekijä ei saa ilman erityistä syytä ja esimiehen lupaa poistaa tai kytkeä pois päältä suojalaitteita, ohje- tai varoitusmerkintöjä. Lisäksi työntekijän on ilmoitettava vakavista työturvallisuuteen liittyvistä puutteista esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle sekä oppilaitoksessa myös ohjaavalle opettajalle. Työturvallisuuslainsäädännön lisäksi on noudatettava työmarkkinaosapuolten välisiä sopimuksia ja työpaikkakohtaisia määräyksiä ja työnantajan ohjeita koskien työturvallisuutta. Työturvallisuuslain (L 738/2002) mukaan työntekijällä on oikeus tehdä työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevia ehdotuksia työnantajalle ja saada niihin palaute. pidättäytyä työstä, jos siitä aiheutuu vakavaa vaaraa omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Työstä pidättäytymisestä on ilmoitettava työnantajalle mahdollisimman nopeasti. Työstä pidättäytyminen ei kuitenkaan saa rajoittaa työntekoa enempää kuin se turvallisuuden kannalta on välttämätöntä. Työstä pidättäytymisellä ei myöskään saa aiheuttaa uusia turvallisuusriskejä. 2.3 Tapaturma, ilmoittamisvelvoite ja vakuutusturva Ammatillisen koulutuksen opiskelijaan sovelletaan lakia opiskelutapaturman korvaamisesta (Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta 1318/2002). Edellytyksenä on, että tapaturma on sattunut opiskelijan osallistuessa tutkintojen perusteiden mukaiseen käytännön opetukseen, työssäoppimisjaksoon, näyttötutkintoon tai työelämään tutustumiseen oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen järjestäjän osoittamassa paikassa. Laki koskee myös tapaturmaa, joka sattuu matkalla välittömästi oppilaitoksesta tai asunnosta em. paikkaan tai päinvastoin. 10

11 Lisäksi sovelletaan tapaturmavakuutuslain (L 608/1948) ja ammattitautilain (L 1343/1988) vakuuttamisja korvaussäädöksiä. Ensisijaisesti koulutuksen järjestäjä vastaa opiskelijoiden vakuutusturvasta. Lisäksi työnantajan tulee huolehtia työntekijöiden asianmukaisesta vakuuttamisesta. Työpaikalla tulee olla voimassa oleva vastuuvakuutus, joka kattaa myös opiskelijat. Työnantaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työsuojeluviranomaisille vakavista työtapaturmista (Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 44/2006). Ilmoitus on tehtävä myös poliisille, joka suorittaa poliisitutkinnan tapahtumapaikalla. Lisäksi työpaikan on oltava yhteydessä tapaturmasta opiskelijan lähettäneeseen oppilaitokseen. Myös lievemmät tapaturmat ja läheltä piti - tilanteet tutkitaan työpaikan ja oppilaitoksen yhteistyönä, jotta niistä opitaan vastaavia tilanteita varten. Näistä tapauksista on tehtävä vaaratilanneilmoitus. Vaaratilanneilmoitus käsitellään koulutuksen järjestäjän ja työpaikan kanssa yhteisesti, ja ne suunnittelevat ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään vaaratilanteen toistuminen. 2.4 Rangaistusseuraamukset työturvallisuusasioissa Työnantaja, joka tahallaan tai huolimattomuuttaan laiminlyö työturvallisuuslain säännöksiä, voidaan tuomita työturvallisuusrikkomuksesta sakkoon (Työturvallisuuslaki 738/2002, 63 ). Laiminlyönti voi koskea - käyttöönotto- tai määräaikaistarkastuksen suorittamista - työturvallisuusselvityksen tai -suunnitelman tekemistä - suojalaitteen tai henkilökohtaisen suojaimen hankkimista - työtä koskevan luvan hankkimista tai ilmoituksen tekemistä - koneen, välineen tai muun teknisen laitteen ja terveydelle vaarallisen aineen käytössä tarvittavan käyttö- ja huolto-ohjeiden antamista - tämän lain nähtävänä pitämistä - tapaturman tai sairastumisen vaaran välttämiseksi tarkoitetun laitteen tai ohje- tai varoitusmerkinnän poistamista - yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevän henkilön tunnistetta koskevaa velvollisuutta. Työnantajan ja muiden työturvallisuuslaissa velvoitettujen henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu määräytyy rikoslain (L 39/1889) työrikoksia koskevan luvun 47 mukaan, jossa nimikkeenä on työturvallisuusrikos. Työturvallisuusrikos on kyseessä, kun työnantaja tai tämän edustaja tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työturvallisuusmääräyksiä. tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä. jättää huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä. Edellisten lisäksi seurauksena voi olla vahingonkorvaus vahingonkorvauslain (L 412/1974) perusteella tai jos seurauksena on ollut työtapaturma ja ammattitauti myös esimerkiksi rangaistus vamman- tai kuolemantuottamuksesta tai virkarikoksesta. Vakavan työtapaturman ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä on säädetty rangaistus työsuojelun valvontalaissa (L 44/2006, 51 ). Poliisille tehtävän ilmoituksen laiminlyönnistä on säädetty rangaistus tapaturmavakuutuslaissa (L 608/1948, 55 ). 11

12 Työtapaturmatilanteessa rangaistus kohdentuu siihen työnantajan edustajaan, jonka vastuulla kyseinen laiminlyönti tai teko on. Arviointiin vaikuttaa esimiehen asema sekä tehtävien ja toimivaltuuksien luonne ja laajuus. 3. Sosiaali- ja terveysalan oppimisympäristöt Oppimisympäristö on oppimista edistävä paikka, tila, yhteisö tai toimintatapa. Turvallinen ja siisti ympäristö, kunnossa olevat ja käyttöön soveltuvat välineet, asianmukaiset varusteet ja suojaimet sekä oikeat toimintatavat parantavat sekä tuottavuutta että turvallisuutta. Asiat sujuvat, opiskelijat ja tutkinnon suorittajat pysyvät terveinä ja viihtyvät paremmin. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla ja näyttötutkinnon suorittajilla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Sosiaali- ja terveysalalla työn tavoitteena on asiakkaan tai potilaan kohtaaminen kokonaisvaltaisesti. Työn tavoitteena on edistää, tukea ja vahvistaa asiakkaan voimavaroja ja toimintakykyä sekä edistää hyvinvointia. Työntekijällä tulee olla taitoja ja tietoja kohdata iältään, taustaltaan ja elämäntilanteeltaan erilaisia ihmisiä. Työ edellyttää vuorovaikutustaitoja, vastuullisuutta, joustavuutta ja paineensietokykyä sekä itsenäisyyttä ja tiimityötaitoja. Sosiaali- ja terveysalalla on kolme ammatillista perustutkintoa, joissa lähihoitajilla painottuu asiakas- ja potilastyö, hammaslaboranteilla tekninen työ sekä farmanomeilla ja lääketeknikoilla lääkealan perustehtävät. Lisäksi sosiaali- ja terveysalalla on voi opiskella ammatti- ja erikoisammattitutkintoja.. Perustutkintojen lisäksi on ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Sosiaali- ja terveysalalla toimitaan julkisen (kunnat, kuntayhtymät, valtio) tai yksityisen työnantajan palveluksessa ja kolmannella sektorilla sekä yhä enemmän itsenäisinä ammatinharjoittajina tai yrittäjinä. Sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorittaneiden tulee tuntea työsuojelumääräykset ja -ohjeet, noudattaa niitä omassa toiminnassaan, työskennellä ergonomisesti ja edistää omalta osaltaan työhyvinvointia. 3.1 Koulutuksen järjestäjän hallinnoimat ympäristöt Koulutuksen järjestäjä hallinnoi oppilaitoksen oppimisympäristöjä. Niihin kuuluvat tavalliset pienryhmä- ja ryhmätilat, erityisluokat sekä koulukiinteistöjen piha-alueet. Koulutuksen järjestäjä vastaa opiskelijan turvallisesta fyysisestä ja psyykkisestä opiskeluympäristöstä (ks. lainsäädäntö luvussa 2). Opetusta järjestetään tavallisissa luokkatiloissa. Lisäksi opetusta on luokissa, joissa on hammaslaboranttityöskentelyn, lääkealan ja lähihoitajaksi opiskeluun liittyvät välineet, laitteet ja aineet. Tällaisia luokkia ovat muun muassa laboratoriotyöskentelyn, lääkealan, lääkehoidon, hoitotyön laboraatioluokat ja kotitalouden luokkatilat sekä fysiikan ja kemian luokat. Opintojen aikana tehdään myös opintokäyntejä erilaisiin oppilaitoksen ulkopuolella sosiaali- ja terveysalan työpaikkoihin ja toimintaympäristöihin sekä muihin opintoihin sopiviin kohteisiin. 3.2 Muut kuin koulutuksen järjestäjän hallinnoimat ympäristöt Osa sosiaali- ja terveysalan opiskelusta tapahtuu työpaikoilla (etenkin työssäoppiminen, ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinto). Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa (lähihoitaja), ammattitutkinnoissa ja erikoisammattitutkinnoissa on useita erilaisia kunnan, valtion tai kolmannen sektorin työympäristöjä, mm. kotiympäristöt, kotihoito ja kotipalvelun yksiköt 12

13 päiväkodit, perhe- ja asukaspuistot koulut ja koululaisten iltapäiväkerhot pelastuslaitosten ensihoitopalveluyksiköt sairaankuljetusyritykset poliklinikat tai tutkimusyksiköt sairaaloiden, terveysasemien ja -keskusten osastot ja vastaanotot terveyskeskuksen hammashoitolat tai yksityishammaslääkärin vastaanotot kuntoutuskeskukset ja -yksiköt, kuntoutuskodit ja kylpylät mielenterveys- ja päihdetyön yksiköt työ- ja toimintakeskukset ja työpajat päivä- ja palvelukeskukset sekä palvelutalot vammaisten ja sairaiden lasten ja nuorten hoito- ja kuntoutusyksiköt kehitysvammalaitokset vanhainkodit ja vanhustenhuollon laitokset sosiaali- ja terveysalan järjestöt. Lääkealan perustutkinnon ympäristöjä ovat apteekit, sairaala-apteekit, lääkekeskukset, lääketeollisuus, lääkeyritys tai lääketukkukauppa. Hammastekniikan perustutkintoon liittyviä ympäristöjä ovat yleensä yksityisen työnantajan hammaslaboratoriot. Hammaslaborantti voi työskennellä myös myynti- ja konsultointitehtävissä hammastarvikeliikkeissä. Kansainvälisen opiskelijavaihdon työssäoppimispaikoilla toimitaan samankaltaisissa ympäristöissä kuin muunkin opiskelun aikana. Opiskelijan tulee kirjoittaa itsestään esittelykirje, josta tulisi käydä ilmi työhön kohdistuvat uskonnolliset ja terveydelliset rajoitteet, jotta ne otetaan huomioon työpaikalla ja työtehtävissä. Paikallinen ohjaaja toimii perehdyttäjänä myös työsuojeluasioissa. Hän perehdyttää työpaikan sääntöihin ja työturvallisuussäännöksiin sekä työvälineiden ja muiden apuvälineiden käyttöön. Lisäksi opiskelijan tulee olla tietoinen siitä, miten toimitaan hätätilanteessa. Koulutuksenjärjestäjä huolehtii kansainvälisessä vaihdossa olevan opiskelijan vakuutusturvasta. Opiskelijalle suositellaan myös maksuttoman eurooppalaisen sairausvakuutuskortin hankkimista. Kansainvälisessä vaihdossa olevalla opiskelijan pitää olla yhteydessä oppilaitoksen vastuuopettajaan tai koordinaattoriin, jos jotain yllättävää tapahtuu. Kansainvälisessä vaihdossa olevan opiskelijan työturvallisuuden varmistamiseksi on kirjoitettu julkaisu Ulkomaisen opiskelijan ohjaus työssäoppimispaikalla ( nd_supervisor.pdf). 4. Menettelytavat turvallisuuden varmistamiseksi Menettelytavat turvallisuuden varmistamiseen ovat ennakoiva työsuojelu, työn kuormitustekijöiden ja vaaraa aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen ja riskien hallinta sekä onnettomuus- ja vähältä piti tilanteisiin ja ensiapuun varautuminen. Jokainen työntekijä on velvollinen ilmoittamaan havaitsemistaan työturvallisuutta vaarantavista tekijöistä, vaaratilanteista tai läheltä piti -tilanteista. Ilmoitus tehdään oppilaitoksessa vastaavalle opettajalle ja työssäoppimispaikassa ensisijaisesti lähiesimiehelle. 13

14 4.1 Ennakoiva työsuojelu Työturvallisuuslaki (L 738/2002) korostaa tapaturmien ja työstä aiheutuvien haittojen ja vaarojen ennaltaehkäisyä. Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen tunnistamaan työympäristön vaaratekijät ja poistamaan ne. Tämä tarkoittaa myös että koulutuksen järjestäjän tulee tehdä työn vaarojen selvittäminen ja arviointi oppilaitoksissa ja oppilaitosten harjoitustyömailla ja muissa oppimisympäristöissä, joissa tehdään käytännön työtehtäviä. Työturvallisuudessa keskeistä on huolellinen työn suunnittelu, jossa huomioidaan työn ja työvälineiden aiheuttamat riskit, työntekijöiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja suojaimet sekä työhön liittyvät suoja- ja turvamekanismit. Erityisen hyvin työ pitää suunnitella silloin, kun ollaan tekemisissä haitallisten aineiden tai vaarallisten koneiden kanssa tai olosuhteet ovat muuten riskialttiita esim. tiloissa olevan räjähdysvaaran tai hapettomuuden takia. Toimenpiteitä riskien vähentämiseksi on kuvattu luvuissa 4.3 ja 4.4. Riskien ennakointia helpottaa työntekijän muistilista: Pysähdy ja ajattele ennen työn aloittamista. Muodosta itsellesi yleiskuva työkohteesta. Mieti vaiheittain, mitä olet tekemässä. Huomioi muu työskentelyalueella oleva toiminta ja varmista että muut huomioivat sinut Mitkä ovat menettelytapaohjeet, kun kyseessä ovat väkivaltaiset potilaat (Työturvallisuuslaki 27 ) Mieti työturvallisuutta (esimerkiksi ovatko koneiden suojavälineet paikallaan, missä on lähin poistumistie, silmä- tai hätäsuihku jne.). Lisää tietoa työympäristön riskien välttämisestä saa Työsuojeluhallinnon oppaasta Pienyrityksen työympäristö tuloksen tekijänä, työsuojeluoppaita ja -ohjeita 5. ( Työntekijää ja myös opiskelijaa koskevat työturvallisuuslain yleiset velvollisuudet ja työnantajan antamat määräykset ja ohjeet. Häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, josta voi seurata turvallisuudelle tai terveydelle vaaraa tai haittaa, ei tarvitse sietää. Tällaisesta kohtelusta on ilmoitettava esimerkiksi omalle ohjaajalle. Työpaikalla tulee ilmoittaa työnantajalle viipymättä vioista ja puutteista. (Työturvallisuuslaki 28 sekä 18 3 mom) Vaarojen kartoitus ja riskien arviointi Työturvallisuuslaki (L 738/2002, 10 ) edellyttää, että työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Jos työnantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta vaarojen tunnistamiseen ja selvittämiseen, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita apunaan. Vaaratekijät on ensisijaisesti poistettava. Jos vaaratekijöitä ei voida poistaa, on arvioitava riskit eli vaaratekijöiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle ja pyrittävä minimoimaan ne. Tarvittaessa on muutettava prosesseja. Riskin merkittävyys arvioidaan esimerkiksi vaaratekijöiden toteutumisen todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden perusteella. Riskejä minimoidaan esimerkiksi työjärjestelyjen, suojainten tai opastuksen 14

15 avulla. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta turvallisuuteen ja terveyteen. Työnantajalla tulee olla hallussaan edellä tarkoitettu selvitys ja arviointi. Se on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla. Riskien arviointi ja hallinta on keskeinen osa työpaikan työturvallisuustoimintaa. Riskien hallinta on systemaattista ja jatkuvasti kehittävää toimintaa, ja siinä on otettava huomioon kaikki työtilanteet ja -tehtävät sekä häiriö- ja poikkeustilanteet. Vaarojen kartoitusta ja riskien arviointia koskevat vastuut on esitetty kuvassa 4. Kuva 4. Viisivaiheinen riskien arviointimalli Riskien arviointi voidaan toteuttaa osana työterveyshuollon laatimaa työpaikkaselvitystä. Riskien arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös pelastuslain (L 379/2011) mukaisia pelastus- ja turvallisuussuunnitelmia. Työntekijät otetaan mukaan riskien arviointiin työympäristön asiantuntijoina ja aktiivisina osallistujina. MITEN SIIS KIRJOITETAAN Myös valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (A 715/2001, 6 ) edellyttää, että työnantajan on tunnistettava työssä esiintyvien kemiallisten tekijöiden aiheuttamat vaarat ja arvioitava niistä työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Kemikaaliriskin arviointi edellyttää tietoa tuotteiden vaarallisuudesta ja raja-arvoista sekä altistumisen luonteesta ja määrästä. Jokaisesta kemikaalista tulee työpaikalla olla käyttöturvallisuustiedote, jonka saa esimerkiksi maahantuojalta. (Ks. myöhemmin 4.3.2) Tämän oppaan liitteenä (Liite 1) on sosiaali- ja terveysalalle sopivat alakohtaiset esimerkinomaiset vaaratekijäluettelot, joita voi hyödyntää vaarojen tunnistamisessa ja riskien arvioimisessa. Vaarojen selvittämisessä on otettava huomioon seuraavat asiat: - tapaturman ja terveyden menettämisen vaara sekä lisääntymisterveyden suojaaminen - esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilanteet - työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet - työn fyysinen, henkinen ja sosiaalinen kuormittavuus - työpaikan ja työympäristön rakenteet 15

16 - kemialliset, fysikaaliset ja biologiset tekijät - koneiden ja työvälineiden turvallisuus - onnettomuuden vaaran torjunta, pelastautuminen ja ensiapu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työntekijäryhmiin, joiden kohdalla riski voi olla tavallista suurempi tai joilla on erityisvaatimuksia (esimerkiksi nuoret tai kokemattomat työntekijät). Näyttötutkintojärjestelmässä opiskelijoiden kasvaneet riskit ja erityisvaatimukset selvitetään henkilökohtaistamisen yhteydessä. Riskien arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti alakohtaiset, kyseisessä työssä tai työpaikassa esiintyvät vaarat ja haittatekijät (ks. Työturvallisuuslaki 738/2002, ) Perehdytys Työnantaja vastaa opiskelijan tai työntekijän perehdytyksestä. Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä, muista olosuhteista ja työmenetelmistä ottaen huomioon työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus. Lisäksi on otettava huomioon toisaalta työ ja työolosuhteet sekä työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet. (L 738/2002, 11, 14 ). Työnantajan on perehdytettävä työntekijä erityisesti työhön, työpaikan olosuhteisiin ja työympäristön vaaratekijöihin työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön liikkumiseen alueella alueella käytettäviin henkilönsuojaimiin ja työvaatetukseen luvanvaraisiin töihin siisteyteen ja järjestykseen sekä jätteiden käsittelyyn toimintaan onnettomuustilanteessa muihin työpaikan erityisolosuhteisiin toimintatapoihin liittyen tupakointiin ja päihteiden väärinkäyttöön mukaan lukien huumeet ja huumetestauskäytännöt siihen miten ensiapu on saatavilla työpaikan yhteyshenkilöihin. On tärkeää ilmoittaa havaituista turvallisuutta vaarantavista tekijöistä ja vaaratilanteista mahdollisimman nopeasti vastaavalle opettajalle tai lähiesimiehelle. Hyvä tiedonkulku ehkäisee ennakolta monta tapaturmaa ja vähentää työn kuormitusta. Tiedottamisella vähennetään riskejä ja epävarmuuden tunnetta, kun kaikki tietävät työtehtävänsä ja työpaikan pelisäännöt ja työskentelevät niiden mukaan. Perehdytyksessä ja työnopastuksessa ja tulee varmistaa, että ohjeet on ymmärretty oikein. Erityisen merkittävään roolin tiedottaminen tulee silloin, kun työhön sisältyy erilaisia vaaratekijöitä. Näistä tulee kaikkien olla tietoisia ja tiedon tulee kulkea kaikkiin suuntiin Työpaikan rakenteellinen turvallisuus ja terveellisyys Työpaikan rakenteiden, materiaalien ja varusteiden sekä laitteiden tulee olla turvallisia ja terveellisiä työntekijöille. Niiden tulee olla käsiteltävissä, kunnostettavissa ja puhdistettavissa turvallisesti. 16

17 Kulkuteiden, käytävien, uloskäytävien ja pelastusteiden sekä työskentelytasojen on oltava turvallisia ja ne on pidettävä turvallisessa kunnossa. Työpaikalla tulee olla asianmukaiset uloskäytävät ja pelastustiet, ja ne on aina pidettävä vapaina. Työpaikalla tulee olla myös asianmukaiset turva- ja muut merkinnät. (Työturvallisuuslaki 738/2002, Valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista 577/2003, Valtioneuvoston päätös työpaikan turvamerkeistä ja niiden käytöstä 976/1994). Jos työntekijälle aiheutuvia vaaroja ei voida välttää teknisillä ja rakenteellisilla toimenpiteillä tai työn organisoinnilla, työnantajan on järjestettävä työpaikalle asianmukaiset turvamerkit ja henkilökohtaiset suojaimet. Turvamerkkien valinta perustuu työpaikan riskien arviointiin. Merkkien mallit ja värit on esitetty Valtioneuvoston päätöksessä työpaikan turvamerkeistä ja niiden käytöstä (L 976/1994). Pysyviä merkkejä käytetään tarkoittamaan kieltoa, varoitusta ja määräystä, varauloskäyntien ja ensiapupaikkojen sijaintia sekä palontorjuntavälineitä ja niiden sijaintia. Vaarallisia aineita varten käytetyt säiliöt ja näkyvät putket on merkittävä. Paikat, joissa on vaara törmätä esteisiin tai pudota, on merkittävä pysyvästi turvavärillä tai -kilvillä. Liikenneväylät on merkittävä pysyvästi turvavärillä. Työnantajan on huolehdittava siitä, että kulkutiet, käytävät, lattiat ja portaat sekä työskentelytasot ovat rakenteellisesti turvalliset. Niiden tulee olla liukastumista estävää materiaalia. Niille kertyvä vesi, lumi, jää sekä roskat on voitava poistaa helposti. Erityisesti lattiat, portaat ja käytävät on pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei liukastumis- ja kompastumisvaaraa ole. Työnantajan on huolehdittava tauko- ja lepotiloista. Kotihoidossa työskentelevät lähihoitajat pitävät lainmukaiset tauot toimistotiloissa tai työpaikkaruokailutiloissa kotihoidon käyntien välillä. Hyvässä valaistuksessa työn tekeminen on turvallisempaa, silmien rasitusoireet vähenevät sekä viihtyisyys ja tuottavuus paranevat. Tärkeimmät näkemiseen vaikuttavat tekijät ovat tilan valaisimet ja niiden tuottama valaistus sekä pintojen heijastusominaisuudet. Valaistuksen tarpeeseen vaikuttavat myös tehtävän työn vaatimukset ja työntekijän yksilölliset ominaisuudet. Kotihoidossa lähihoitaja voi pyytää asiakkaalta riittävää valaistusta. Näkövammainen potilas voi pyytää Näkövammaisten keskusliiton kautta apua valaistusasioissa. Hammasteknisessä työssä valaistuksen on oltava riittävä ja asianmukainen tarkkuutta vaativiin käsitöihin. Esimerkiksi hampaiden värinmäärityksen ja kerrostamisen valaistuksessa käytetään päivävalolamppuja. Työpaikalla tulee olla riittävästi kelvollista hengitysilmaa ja työpaikan ilmanvaihdon tulee olla riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen. Ilmanvaihdon ja kelvollisen hengitysilman riittävyydestä tulee erityisesti huolehtia suljetuissa työtiloissa. Työnantajan on huolehdittava, että altistuminen ilman epäpuhtauksille (esimerkiksi pöly, savu, kaasu ja höyry sekä kemialliset tekijät) ei aiheuta terveysvaaraa (esimerkiksi myrkytystä) hapen puutetta tai muuta vastaavaa vaaraa. Kun työpaikalla käytetään koneellista ilmanvaihtoa, se on pidettävä toimintakunnossa ja huollettava ja laitteisto on puhdistettava työntekijälle välitöntä terveyshaittaa aiheuttavasta liasta ja muista epäpuhtauksista (Valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista 577/2003). Hammasteknisessä työssä käsitellään vaarallisia aineita, jolloin käsittelypisteiden ilmanvaihto on oltava asianmukaisessa kunnossa. Esimerkiksi vaarallisten nesteiden käsittelyssä käytetään vetokaappeja, jolloin haitalliset aineet eivät pääse hengitysilmaan. Hyvä järjestys ja siisteys vähentävät vaaratilanteita ja tapaturmariskiä. Työturvallisuuslain (L 738/2002) mukaan työpaikalla on huolehdittava turvallisuuden ja terveellisyyden edellyttämästä järjes- 17

18 tyksestä ja siisteydestä kaikissa työpaikan tiloissa, kuten työpisteissä ja henkilöstötiloissa. Siivous on suoritettava siten, että siitä ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijöille. Sosiaali- ja terveysalalla siisteyteen liittyy oleellisesti aseptinen toiminta ja työympäristön hygienia, joita tulee noudattaa kaikissa työtehtävissä. Aseptiikka tarkoittaa kaikkia toimintoja, jotka vähentävät tartunnanaiheuttajia. Aseptiikalla suojataan materiaalia ja elävää kudosta. Tarkoituksena on että mikrobit joko poistetaan tai tuhotaan. Keinoina voivat olla esimerkiksi mekaaninen puhdistus, desinfiointi tai sterilointi. Aseptiikan tärkeimmät osa-alueet hoitotyössä ovat hoitajan henkilökohtainen hygienia, suojakäsineiden käyttäminen, aseptinen työjärjestys, mekaaninen puhdistus, desinfiointi, sterilointi, jätehuolto ja eristys. Lähihoitajan on työssään huolehdittava siitä, että kuloinkin tarvittavat työvälineet ovat puhtaat ja desinfioidut tai steriloidut. Myös työtasot, työasu ja työympäristö on pidettävä puhtaana ja aseptiikasta on huolehdittava. Hammastekniikan töissä tulee työskentelyn aikana usein käyttää hengityssuojainta. Saapuville töille on oltava varattuna oma työtila desinfektiota varten Työvälineet (koneturvallisuus, käyttöönotto- ja määräaikaistarkastukset) Työnantaja on vastuussa siitä, että työntekijän käyttöön valitaan kyseiseen työhön ja työolosuhteisiin sopiva ja turvallinen työväline (valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 403/2008, ns. käyttöasetus). Myös niiden oikeasta asennuksesta, suojalaitteista ja merkinnöistä on huolehdittava. Pääsyä koneen tai työvälineen vaara-alueelle on rajoitettava riittävällä tavalla. Laissa terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (L629/2010) on säädetty työnantajan ja työntekijän eli laitteita ja tarvikkeita käyttävän vastuusta. Työnantajan on varmistettava, että käytössä oleva kone tai työväline pysyy säännöllisen huollon ja kunnossapidon avulla turvallisena koko sen käyttöiän ajan. Koneen tai työvälineen toimintakuntoa on seurattava jatkuvasti tarkastuksin, testauksin, mittauksin ja muilla sopivilla keinoilla. (Käyttöasetus 403/2008). Kone, työväline tai muu laite, jonka asennus tai asennus- tai käyttöolosuhteet vaikuttavat turvallisuuteen, on tarkastettava oikean asennuksen ja turvallisen toimintakunnon varmistamiseksi ennen ensimmäistä käyttöönottoa samoin kuin uuteen paikkaan asentamisen tai turvallisuuden kannalta merkittävien muutostöiden jälkeen. Tarkastus on suoritettava käyttöönoton jälkeen säännöllisin väliajoin ja tarvittaessa myös poikkeuksellisen tilanteen jälkeen koneen, työvälineen tai muun laitteen toimintakunnon varmistamiseksi. Tarkastuksen suorittajan tulee olla tehtävään pätevä henkilö. Vaarallisen koneen, työvälineen tai muun laitteen tarkastuksen saa suorittaa vain riippumaton asiantuntija. Huolto-, säätö-, korjaus-, puhdistus-, häiriö- ja poikkeustilanteisiin on varauduttava niin, että ne eivät aiheuta vaaraa tai haittaa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Jos työvälineen käyttö aiheuttaa vaaraa tai haittaa työntekijälle, työnantajan on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi. Lääkealan työssä opiskelija käyttää sekoitus-, tabletointi-, päällystys- ja paketointikoneita lääketehtaassa työskennellessään. Käyttäjän on noudatettava koneiden käyttöohjeita ja ilmoitettava huomaamistaan epäkohdista Sähköturvallisuus Työturvallisuuslain (L 738/2002) mukaan sähkölaitteista, sähkön käytöstä ja staattisesta sähköstä johtuvan vaaran tulee olla mahdollisimman vähäinen. Sähkölaitteista, niiden turvallisuudesta ja sähkötyön turvallisuudesta säädettyjä määräyksiä (mm. Sähköturvallisuuslaki 410/1996) on noudatettava työpaikalla. 18

19 Kuva 1. Koneet on huollettava säännöllisesti niin että ne pysyvät turvallisena koko käyttöiän. Hammastekniikan työssä vaha poistetaan proteeseista kuumalla vedellä Sähkötöitä saavat tehdä vain sähköalan ammattilaiset. Väärin käytetty tai virheellisesti korjattu sähkölaite voi aiheuttaa hengen- tai palovaaran, joten annettuja ohjeita on noudatettava ja tarvittaessa pyydettävä apua sähköalan ammattilaiselta. Työskentely sähkötiloissa on sallittu vain vastuuhenkilön luvalla ja valvonnassa. Tilapäiset sähkölaitteet ja -kaapelit eivät saa häiritä liikkumista tai työskentelyä ja ne on sijoitettava niin, etteivät ne vahingoitu, ole liikennevälineiden kulkuteillä tai aiheuta vaaraa työpaikalla liikkuville. Suojaetäisyyksistä on säädetty tarkemmin valtioneuvoston päätöksessä rakennustyön turvallisuudesta (VNP 205/2009). Suojaetäisyyksistä tai sähkötapaturmien estämisestä suojarakentein on huolehdittava myös nostureiden ja muiden laitteiden liikkuessa. Hammastekniikan työssä työvälineet toimivat pääasiassa sähköllä. Sähkölaitteiden käytössä tulee noudattaa käyttöohjeita ja huolehtia siitä, että viallisia sähkölaitteita tai -kaapeleita ei käytetä. Laitteiden ja kaapeleiden kuntoa onkin seurattava säännöllisesti. Hammasteknisellä alalla on tärkeää tuntea sähköturvallisuuden perusteet. Kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja voi suositella potilaalle esimerkiksi hellalukkoa sähköturvallisuuden varmistamiseksi. Lähihoitajan tulee ilmoittaa asiakkaan kotona havaitsemistaan sähköturvallisuusriskeistä esimiehelleen ja kiinteistön isännöitsijälle. 19

20 4.1.6 Pukeutuminen ja henkilönsuojaimet Henkilönsuojaimella tarkoitetaan laitetta, välinettä tai suojavaatetusta, joka on suunniteltu henkilön käytettäväksi suojaamaan häntä terveyttä tai turvallisuutta uhkaavilta vaaratekijöiltä (Valtioneuvoston päätös henkilönsuojaimista 1406/1993). Henkilönsuojaimia ovat esimerkiksi kuulonsuojaimet sekä silmien, kasvojen ja hengityksen suojaimet sekä näkyvä suojavaatetus. Henkilönsuojaimina ei pidetä tavanomaisia työvaatteita (esimerkiksi hoitajan vaatetus ja työkengät) eikä laitteita, joita ei ole suunniteltu suojaamaan työntekijää tapaturman tai sairastumisen varalta. Lähtökohtana riskien arvioinnissa on yleinen tietämys kyseisellä toimialalla tai vastaavassa työssä havaituista vaaroista. Tapaturma- ja ammattitautitilastot sekä kemiallisten ja fysikaalisten riskien osalta työhygieeniset mittaukset ja terveydelliset raja-arvot antavat tarpeellista lisätietoa. Työnantajan ja työntekijän vastuista pukeutumisen ja henkilönsuojaimien suhteen ks. edellä luku 2. Henkilönsuojainten valinta perustuu lainsäädännön vaatimuksiin ja riskien arviointiin. Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (VNP 1407/1993) edellyttää, että suojaimet hankitaan työpaikalla tehtävän riskien arvioinnin perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon työpaikan olosuhteet, ne työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle vaaraa tai haittaa aiheuttavat tekijät, joita työpaikalla esiintyy ja joiden poistamiseksi tai rajoittamiseksi henkilönsuojaimia tarvitaan. Lisäksi tulee huomioida ergonomian vaatimukset, suojauksen sopivuus käyttäjälle ja työntekijän ominaisuudet ja terveydentila. Hammastekniikan töissä silmät ja kasvot tulee suojata ultravioletti- ja infrapunasäteilyltä, kirkkaalta valolta, roiskeilta, pölyltä, huuruilta, pisaroilta sekä siruilta. On tärkeää suojata koko kasvojen alue käyttämällä kasvosuojusta tai maskia esimerkiksi tulitöissä. 20