Jäsenlehti 2/2012. Puijon Latulainen. Pilppa kutsuu naatiskelijoita ja ahertajia

Transkriptio

1 Jäsenlehti 2/2012 Puijon Latulainen Pilppa kutsuu naatiskelijoita ja ahertajia

2 - Sivu 2 - Liity jäseneksi Puijon Latuun Puijon Latu ry:n jäsenrekisteriä hoitaa Suomen Latu, joten liityessäsi Puijon Latuun liityt samalla automaattisesti myös Suomen Latuun. Liittyminen tapahtuu lähettämällä Suomen Latuun jäsenanomus. Suomen Latu lähettää sen jälkeen postitse pankkisiirtolomakkeen, jolla maksat Suomen Ladulle jäsenmaksun. Oikealla ylhäällä on nappi : Liity nyt jäseneksi. Kun valitset yhdistykseksi Puijon Ladun, voit valita haluamasi jäsenyyden. henkilöjäsen 24, alle 19-vuotiaat 12,- perhejäsenyys 33,- rinnakkaisjäsen 15,- Perhejäsenyys koskee samassa osoitteessa asuvia ja rinnakkaisjäsen voi olla, jos on jo henkilöjäsenenä muussa latuyhdistyksessä. Voit myös soittaa Suomen Ladun jäsensihteerille, puh Suomen Ladun sivuilla on koko jäsenistöä koskevaa tietoa, mm. jäsenedut. Puijon Ladun sivuilta löytyvät paikalliset asiat: Tervetuloa toimimaan ja vaikuttamaan! Kesäruokaa. Kuva: Tarja Lyyra

3 - Sivu 3 - PUIJON LATULAINEN 2/2012 Puijon Latu ry:n jäsenjulkaisu Ilmestymispäivä: pe Puijon Latu on Suomen Latu ry:n Kuopiossa toimiva jäsenyhdistys - Vastaava toimittaja: Paavo Jaakkola Tiedotustyöryhmä: Ensio Holopainen, Paavo Jaakkola, Riitta Karhunen, Vesa Karhunen, Tarja Lyyra ja Timo Sylvänne SISÄLTÖ 2/2012 Liity jäseneksi 2 Puheenjohtajalta 4 Pilpan kesä Lahjoitus, vuokrattavat 6 Latulaisen Lauteilla 7 Umpihankijuttuja 8 Onnen pipanoita ja huippuhetkiä 11 Övre Anarjohkan kansallispuisto 14 Tapahtumakalenteri 19 Pyöräilyä 24 Melontaa 25 Kevätretki Punkaharjulle 28 Seniorien iltapäivä ja Jäsenilta 29 Leiripäivät Enonkoskella 29 Veneretki Kallavedelle 30 Aikuisten retkeilykurssi 30 Jäsenillassa lepakot 31 Metsämörrit 31 Ruskavaellus 32 Ruskamatka 32 Karpaloretki 33 Mainos Latulaiseen? 33 Ensilumen hiihtoviikko 34 Yhteystiedot, toimikunnat 35 Pilpan ulkoilualueesta netissä 36 Jakelu: Puijon Latu ry:n jäsenet (Suomen Latu/ jäsenrekisteri) ja yhteistyökumppanit Osoitteen muutokset: Suomen Ladun jäsensihteeri Ulla Kosonen (puh , jasensihteeri@suomenlatu.fi) Painopaikka: Kevama Oy, Kuopio. (Painos 1050 kpl) Seuraava numero: Viikko 39/2012. Aineisto mennessä Tarja Lyyralle, puh , tarja.lyyra@gsk.com Etukansi: Pilpan laavu Kuva: Paavo Jaakkola Takakansi: Rentukka Kuva: Paavo Jaakkola Nimeämättömät kuvat: Paavo Jaakkola Puijon Latu ry Pilpantie 261, KUOPIO Pankkiyhteys: , IBAN FI , BIC NDEAFIHH, (viestiksi maksun aihe) Internet-sivut: Webmaster: Timo Sylvänne, , timo.sylvanne@aanimeri.fi

4 - Sivu 4 - Puheenjohtajalta Pilpan kesä alkaa talkoilla ja paikkojen kunnostuksilla. Piha-alueet ja erilaiset varusteet kaipaavat kunnostusta talven jälkeen. Tämä kaikki kun on tehty, syvennytään kesän harrastuksiin. Niitähän on tulossa tällekin kesälle aikalailla. Kevätretki heti kärkeen. Tämän kevään retki suuntautuu Punkaharjulle päivä toukokuuta. Suomi Meloo-viesti alkaa 9. kesäkuuta ja päättyy 15. päivä kesäkuuta, sinä aikana matkaa taittuu yli 500 km. Puijon Ladun joukkue edustaa meitä siellä. Suomen Ladun leiripäiville Enonkoskelle joukko osanottajia polkee pyörällä. Siellä tavataan tuttuja ja tulevia tuttavia. Heinääkin laitetaan seipäille heinätalkoissa 4. päivä heinäkuuta. Paljon on tapahtumia Puijon Ladun jäsenille. Hyvää ja virkistävää kesää! - Vesa-

5 - Sivu 5- Pilpan kesä 2012 Pilpan jäsensauna Saunavuorot ovat la 5.5. la lauantaisin ja keskiviikkoisin: - naiset klo miehet klo uimapukusauna klo Juhannuspäivältä saunavuoro siirtyy juhannusaattoon. Saunojat sopivat keskenään lämmitysvuorot. Lista on Pilpan kuistin ilmoitustaululla. Saunan lämmitys aloitetaan klo 17. Viimeinen saunoja vastaa siitä, että tilat tulevat siivotuiksi ja ovet lukituiksi. Siivous sisältää esim. pukuhuoneen lattian pyyhkimisen. Jokaisen saunojan pitää merkitä nimensä saunavihkoon ennen saunaan menoa. Vastan käyttö saunassa ei ole suotavaa. Saunojat käyttävät omia laudeliinojaan. Tiedustelut vuokrausten hoitajalta p Saunojat osallistuvat saunamatkoillaan Pilpan pihapiirin kunnossapitoon. Jäsenillat alkavat klo 17 ke 6.6. ja ke Jäsenilloissa voit tutustua Pilppaan, kysellä hallituksen jäseniltä yhdistyksen toiminnasta ja tutustua muihin jäseniin. Laavulla paistetaan lettuja. Kesäkuun illassa tutustutaan perhosiin ja elokuussa lepakoihin. Talkoot Kevättalkoot ovat la 5.5. ja la 19.5., syystalkoot la ja la alkaen klo 10. Talkoissa siistitään ja kunnostetaan majaa ja pihapiiriä. Lisäksi lounas, kahvit, jutustelua, saunominen. Heinätalkoot ke 4.7. klo 13 alkaen järjestetään yhdessä kaupungin kanssa. Tällöin niitetään piha-alueet viitakkeilla, ja heinät pannaan kuivumaan seipäille. Tauolla paistetaan makkarat ja juodaan kahvit. Niittytalkoot ke 22.8 klo 13 alkaen. Niittyalueet on niitetty koneella etukäteen, joten heinät haravoidaan ja viedään metsän reunaan. Tarjoilu kuten heinätalkoissa. Pilpan laavut ovat Puijon Ladun omia, mutta vieraidenkin annetaan käyttää niitä. Heidän toivotaan kuitenkin maksavan käytöstään 5 euron puumaksun Puijon Ladulle, tili Maksulomakkeita on ylälaavulla. Ylälaavun voi varata etukäteen pelkästään omaan käyttöönsä p Varausmaksuun 15 e sisältyy puumaksu. Vieraiden tulee poistua laavuilta viimeistään klo 22 ja tulla aikaisintaan klo 7. Majan vuokraus: Pilppaa vuokrataan liikunta- ja ulkoilutapahtumiin. Tiedustelut ja varaukset puh Vapaita päiviä voi katsoa sivulta : Pilpan kalenteri. Majaa ei kuitenkaan vuokrata keskiviikoiksi, lauantaiksi eikä yleensä sunnuntaiksi. Taukotupana toimii huoltorakennuksen päätyhuone. Avaimesta voi kysyä

6 - Sivu 6- palstaviljelystä vastaavalta tai majaisännältä. Polkupyörien pysäköimiseen on varattu vanhan tuvan pohja. Soutuveneen varaus- ja lainausvihko on vanhassa aitassa ovesta vasemmalle. Tarvitset ns. vanhan tuvan avaimen. Vene on rantalaavun laiturin vieressä. Palstavilvely Kesän palstalista tulee vanhaan aittaan jälkeen. Listassa on viljelyspalstan paikka ja viljelijän yhteystiedot. Jos lopetat palstasi viljelyn, niin ilmoita siitä heti Helenalle. Pilpan isäntä: Ensio Holopainen, Pilpan emäntä: Leena Haatainen, Pilpan renki: Vesa Karhunen, Palstaviljelyn yhteyshenkilö: Helena Kajanus, puh. klo 18 jälk , Lahjoitus Puijon Latu sai lahjoituksena SUKSEN VOITELUTELINEEN Liisa Lipposelta. Teline palvelee jatkossa hiihtäjiä Pilpassa. Vuokrattavat RETKITAVARAT Yhteyshenkilö Puh. Viikko La Su Vrk Vaellusteltta, 3 hlöä Veikko Saikkonen Vaellusteltta, 2 hlöä, 2 kpl Veikko Saikkonen Rinkka Veikko Saikkonen Ahkio, 4 kpl Risto Häyrinen Retki/eräsukset, 2 paria Risto Häyrinen Trangia Risto Häyrinen Lumikengät, useita pareja Ensio Holopainen Kasviskuivuri Ensio Holopainen Kuomuperäkärry Ensio Holopainen Kävelysauvoja Ensio Holopainen Kanootit Heikki Väisänen (kts. www-sivut) Tanskan pyöräilykartat Riitta Karhunen Vuokrat Puijon Latu ry:n tilille (IBAN: FI , BIC: NDEAFIHH). Viestikenttään: vuokraaja, väline ja aika. Vuokraan lisätään toimitusmaksu 5, mikäli nouto ja palautus eivät tapahdu Pilpan aukioloaikoina

7 - Sivu 7- Latulaisen lauteilla Veikko Saikkonen Veikko valittiin syyskokouksessa Puijon Ladun hallitukseen ja hän vetää myös Latu- ja retkitoimikuntaa. ******************************** Olen Veikko Saikkonen, ikää reilu viiskymppiä. Asun Eija-vaimon kanssa Neulamäessä, talossamme juoksentelee myös muutamia kissoja. Elantoni olen hankkinut pääasiassa metallialalta. Kotoisin olen Puuppolan kylältä, läheltä Jyväskylää. Yleensä kaikenlainen talkoohomma on erinomaisen hauskaa ja siinä olisi varmaan tilaa vielä uusillekin toimijoille. Myös uudet ideat ja toimintamuodot piristävät toimintaa, joten ei muuta kuin mukaan vaan. Liityin Puijon Latuun muutettuani Kuopioon 90-luvun puolivälissä, syynä olivat Pilppa ja mielenkiintoisilta vaikuttavat retket ym. tapahtumat. Olen aina mielelläni liikkunut suksilla laduilla ja latujen ulkopuolella, joten siinäkin mielessä on luontevaa olla yhdistyksen toiminnassa mukana. Myös monet kevät- ja Lapin retket ovat olleet mieluisia tapahtumia. Liekö Puuppolan nuoruuden peruja vai mikä, kun edelleen on mieltymys myös konevoimalla kulkeviin kaksipyöräisiin. Toki polkupyörälläkin ajelen, varsinkin talvella työmatkat. Onhan se hieno homma jotta yhdistyksessä useat ihmiset toimivat yhteistyössä ja saavat hommat pelaamaan. Eivät ne loistavat pullat ilmesty Pilpan Latukahvion pöydälle pelkästään ajatuksen voimalla. myös kuva Veikolta -Veikko-

8 - Sivu 8 - Retkikurssilaiset UMPIHANGESSA Kaksi innokasta retkikurssilaista oli uskaltautunut ilmoittautumaan mukaan Puijon ladun jokavuotiseen umpihankihiihtoon. Etukäteen oli haalittu varusteita ja kesytetty ahkiota, eikä henkistä valmentautumistakaan ollut unohdettu. Maaliskuisena viikonloppuna h-hetki lopulta koitti. Pitkän ajomatkan jälkeen saavuttiin Rautavaaralle ja päästiin tositoimiin. Kaikki lämpimät vaatteet ja vesi mahtuivat ihme kyllä ahkioihin ja ahkiotkin lähtivät vielä liikkeelle kohti Volokinpolkua. Alkumatka oli varsin haasteellista mutkittelevaa ojan ja kummun ylitystä. Ahkion ohjaaminen oli hankalaa, ja toinen kurssilaisista olikin juuttua matkan varrella kiinni ympärillä kasvaviin kuusipuihin. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin - mitä nyt naurulihakset olivat koetuksella. Satoi räntää ja lumi tarttui suksen pohjiin. Vähän väliä piti pysähtyä irrottelemaan lumipaakkuja suksista. Onneksi sää ja maasto helpottivat ja päästiin nauttimaan luonnosta ja hiihtämisestä. Suksi ja juttu luistivat. Samalla bongattiin runsaasti erilaisia eläinten jälkiä. Hangelta päivää paistattelemasta löytyi lopulta aivan oikea villieläin komea karvamato. Autiotupa Jussinkämppä tuli vastaan ennen väsymystä. Tuvalle saavuttaessa metsästä kuului yllättäen outoa mylvintää. Ääntä arveltiin hirven tai karhun aiheuttamaksi. Ahkiot jätettiin tuvalle ja retkue lähti hiihtämään hiirenhiljaa äänen suuntaan. Pitkän kuulostelun ja ilman haistelun jälkeen takaisin kääntyminen alkoi vaikuttaa viisaimmalta vaihtoehdolta. Tuulen alapuolella hiihdettäessä äänen aiheuttaja olisi vahingossa voitu yllättää läheltäkin. Myöhemmin Ensio osoitti jäljet hirven aiheuttamiksi. Kuitenkin retken eksoottisin ilmiö oli puussa roikkuva joulupallo, liekö jäänyt metsänväen joulujuhlista... Oli aika syödä jälleen, nälkähän ei retkellä päässyt yllättämään. Polkujen ja nuotiopaikan putsaus ja tamppaus veivät yllättävän paljon aikaa. Illemmalla käytiin vielä pienellä hiihtolenkillä

9 - Sivu 9- kanjonia ihailemassa ja nuotiolla kuunneltiin konkareiden kertomuksia talviretkeilyn saloista (ja vähän myös suurteoista). Retkikurssilainen katseli ihmeissään ladun konkareita, jotka laittoivat itselleen nukkumapaikkaa ulkoilmaan kuka minnekin. Koitti retken etukäteen kurssilaisia eniten huolestuttanut vaihe eli aika käydä yöpuulle. Kaminalla oli lämmitetty vettä ja ruokaa koko illan eli kämpässä oli aika lämmin. Retkikurssilaiset olivat kuitenkin teoriaosuudessa kuulleet, että kyllä kylmä yöllä hiipii yläpedillekin. Eli vaatetta päälle ja makuupussien kanssa sitä odottelemaan. Kämppä ei kuitenkaan millään tuntunut viilenevän, ja lopulta vaatekerroksia oli alettava vähentää. Lopulta nukuttiin koko yö ilman sukkia ja paidat korvissa. Bikinit olisivat olleet makuupussia sopivampi varuste talviretken yöosuuteen. Sunnuntaina päivä oli aurinkoinen ja hanki kantoi. Uuraansuon kauneus sai retkikurssilaisetkin hiljaiseksi. Hiihto sujui leikiten ja mieli oli korkealla. Matkalla pysähdyttiin nuotiolle ja päivää paistattelemaan pienen Valkeislammen jäälle. Keskellä metsää kävi tuolloin mielessä, että voiko elämä enää makeammalta maistuakaan... Kaikki loppuu aikanaan ja autot löytyivät edellisen päivän jälkiä seuraten. Olipa susikin käynyt yöllä jälkeä nuuskimassa. Umpihankihiihtoon osallistuminen sai kurssilaiset innostumaan talviretkeilystä ja viikonlopun aikana tuli opittua paljon uutta kokeneemmilta latulaisilta. Ensi kerralla yövytäänkin ehkä jo ulkona... -Retkikurssilaiset Hanna ja Niinamyös kuvat kirjoittajilta Hirvi vai karhu umpihangessa? Tänä vuonna Volokinpolkua kohti lähdettiin hiihtämään idänsuunnasta Peuralammelta. Kuljettiin kuitenkin tutun Uurasuon kautta. Ryhmän perässä hiihtävä Riitta oli kuullut edestäpäin outoa ääntä. Jussinkämppää lähestyttäessä toisetkin rupesivat ihmettelemään ölinää. Minä huonokuuloisena arvelin kämpällä olevan jo asukkaita. Hämmästyin, kun ei noussut piipusta savua ja hanki oli kämpän ympärillä koskematon. Nyt minäkin kuulin. Ei hirven pitäisi pitää tuollaista yhtäjaksoista ääntä. Ja miksi se huutaisi tähän aikaan vuotta. Kiimajututhan ovat niillä syksyllä. Karhun karjuminen voisi olla tuollaista, mutta

10 - Sivu 10 - senhän pitäisi vielä nukkua pesässään. Tosin autolta lähtiessä joku oli kertonut Korkeasaaren karhujen jo heränneen. Suden kanssa olin ollut ulvontakontaktissa tällä paikalla, mutta ei tuo ääni sudesta lähde. Volina loppui. Täysin hiljaisessa metsässä lähdettiin hiihtämään suuntaan, josta ääni oli kuulunut. Mitään jälkiä ei kuitenkaan näkynyt. Eipä karhu tietenkään syvässä hangessa paljoa liiku, eikä oikeastaan olisi mukava törmätä suoraan pesälle juuri heränneen karhun näkösälle. Palattiin vaitonaisina. Iltalenkillä jatkoin yksin vähän kauemmaksi. Jo löytyi jälkiäkin: Ensiksi suksen jäljet, jotka nousivat lähes pystysuoran jyrkänteen päälle. Tunnistin ne Riitan jäljiksi. Sitten syvät kahluujäljet, jonka molemmilla puolilla oli ellipsinmuotoiset pari metriä pitkät ruskeat läikät muuten valkoisella hangella. Olipa hirven turkista lentänyt väriä, kun se oli ravistanut itseään räntäsateen jäljiltä. Mutta mikä on hajottanut kauempana olevan kannon? Karhuko? Jatkan seuraavassa numerossa, jos muistan. -Ensio- Hirven vasa kesällä Kuva: Paavo Jaakkola

11 - Sivu 11 - Onnen pipanoita ja huippuhetkiä Entistä useammin kesän lähestyessä käy mielessä, josko tulevana suvena suuntaisinkin lomalla ihan muualle kuin pohjolan tuntureille, sillä enkö minä ole jo nähnyt ja kokenut ainakin lähes kaiken näkemisen ja kokemisen arvoisen kymmenillä aikaisemmilla vaelluksillani. Pikku hiljaa mielen sopukoista kuitenkin kumpuaa isompia ja pienempiä muistikuvia hetkistä, jotka ovat juurtuneet jonnekin mielen sopukoihin varsinaisina onnen pipanoina. Harvoin olen kokenut ne kovin merkityksellisiksi juuri sillä hetkellä. Arvoon arvaamattomaan ne ovat nousseet vuosia jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Onnen tunteen aiheuttaja on ollut joko yksi tietty kenties lyhytkin tunturissa koettu hetki tai tapahtuma jollakin retkellä taikka erittelemätön tunne onnistuneesta vaelluksesta kokonaisuutena. Samansuuntaisia kertoili myös muuan vaellusväärtini erään naapurimaan karulle tunturialueelle suuntautuneen keskikesän reissun jälkeen vai onko juhannuksen tienoo vaeltajalle vasta alkukesää varsinkin tunturissa. Hän oli rämpinyt viikon verran väliin polveen asti ulottuvassa lumessa, kovassa tuulessa ja muutenkin einiin-mukavissa olosuhteissa. Tavoitteena olleen Jäämeren rannalla oli hän tunturin rinteessä istuskellessaan ja merta katsellessaan kokenut onnen tunteen aavaa merta silmän kantamattomiin ja meren suolainen tuoksu! Viime syksynä tuli täyteen kolme vuosikymmentä siitä, kun olin ensimmäistä kertaa matkalla kohden pohjoista. Matkan aikaiset tuntemukset eivät ole enää kovinkaan tarkkoja, mutta varmaan olin hyvilläni ja kenties onnellinenkin, kun vuosien varrella syntynyt haave Lapin vaelluksesta oli toteutumassa. Itse reissun tapahtumat ovat mielessä yllättävänkin selkeät, vaikka todennäköisesti monilta osin eivät aivan totuuden mukaisia. Jälkikäteenkin ajatellen en tätä reissua kuitenkaan koe varsinaiseksi huippuhetkeksi muuten kuin, että toteutuihan lopultakin unelma Lapin vaelluksesta. Sen sijaan olen miettinyt, mitkähän olisivat lähes neljänkymmenen sulan maan vaellukseni parhaiten mieleen jääneet tapahtumat. Yksi mieleen painuvimpia hetkiä on ollut levollinen tuokio Koarvikoddsin huipulla eräänä syyskuisena päivänä sanan mukaisesti varsinainen huippuhetki. Olimme olleet yöasennolla Ylemmän Honkavuoman latvoilla tarkoituksena viettää samassa paikassa toinenkin yö ja valloittaa luppopäivänä puolenkymmenen kilometrin päässä oleva Muotkatuntureiden ylpeys Koarvikodds eli Käyräkynsi. Luppopäivän aamu ei ollut kovinkaan lupaava, sillä sankka sumu peitti tienoot. Näkyvyys oli reilusti alle sata metriä ja niinpä menomatkalla eksyimme suoralta reitiltä. Haittaa siitä ei kuitenkaan ollut, sillä olihan meillä aikaa koko päivä ja kantamuksenakin vain kevyet päiväeväät. Sumu hälveni auringon alkaessa lämmittää ilmaa ja mitä ylemmäksi nousimme, sitä kauempaa tavoitti silmä yksityiskohtia. Huipulle päästyämme oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kerrankin voimme sanoa, ettei sanonta tunturissa tuulee aina pitänyt paikkaansa. Ei ole mitään käsitystä,

12 - Sivu 12 - kuinka kauan huipulla istuskelimme enemmän tai vähemmän viisaita haastellen, sillä tuollaisena hetkenä ajan taju katoaa. Mikään ei häirinnyt taivaallista rauhaa ei kuulunut moottorin pärinää mistään päin eikä näköpiirissä ollut muita ihmisiä. Taivaalla lenteli muutamia lintuja. Aikanaanhan sieltä oli pois lähdettävä, mutta kyllä tuo käynti on jäänyt lähtemättömästi mieleen vastaavaa tunnetta en ole kokenut toiste tunturin huipulle pääsystäni, olipa sieltä kuinka komeat näkymät tahansa tai mitä mainioin auringon paiste! Ensimmäinen vaellukseni Muotkatuntureilla on jäänyt varsin hyvin mieleen. Neljä ensimmäistä vaelluspäivää oli sumuista ja parin tunturin huiputuksesta oli luovuttava. Neljäntenä päivänä alkoi myös sataa ja ilta Kielajoen yläjuoksun varrella ei ollut kovinkaan iloinen. Illalla päätimme, että jos seuraavanakin päivänä vielä sataisi, suuntaisimme suorinta tietä takaisin maantien varteen. Ja satoihan aamulla, ei tosin kovasti, mutta kosteaa oli. Aamutoimet kestivät ja päivä taisi olla jo lähes puolessa, kun vihdoin lähdimme kävelemään kohden entistä rajavartioston kämppää. Kämpällä kävi melkoinen hyörinä, sillä sen oli valloittanut Matkailuliiton opastettu vaellusporukka, johon kuului oppaiden lisäksi tusinan verran opastettavia. Kämppää lähestyessämme oli ilmassa ollut jo merkkejä sään selkiämisestä ja saatuamme lounaan ja päiväkahvit nautituksi aurinko kirkasti iltapäivää pilvettömältä taivaalta. Kylläpä siinä mielikin kirkastui ja karistimme aatoksistamme aikeet tien varteen palaamisesta. Kämpän vilinä ei meitä miellyttänyt, vaikka ihmiset olivat oikein mukavia, varsinkin muuan puhelias tumma neitonen! Jatkoimme reilun parin kilometrin verran joelle, minkä ylityksen jälkeen pistimme asennon pystyyn. Kyseinen vaellusviikko onkin yksi parhaista alkuviikon muka kurjista säistä huolimatta. Vaelluksen koen huippuhetkeksi viidentenä vaelluspäivänä alkaneen auringonpaisteen, mikä nostatti mielialamme murheen alhosta taivaan sineen, sillä loput kolme päivää olivat säiden puolesta todella upean aurinkoisia. Loppuviikkoon mahtui myös Nilijoen varren yöasennolla idästä ammutun avaruusraketin lähdön seuraaminen. Olin tuolloin vielä niin noviisi vaeltajana, että annoin sään vaikuttaa mielialaan aivan liikaa. Nyt lukuisten erilaisissa keleissä tehtyjen vaellusten jälkeen säällä ei enää ole juurikaan merkitystä retken onnistumiselle, joskaan ei sen vaikutusta tyystin pidä unohtaa. Nuotion savun tuoksulle ei vedä mikään vertoja. Liekkien loiste, rätinä, lämpö ja kiehumaisillaan oleva vesipannu tai pakki kas siinäpä onnea kerrakseen. Voin jopa nyt pöydän äärellä istuessani tuntea savun tuoksun nenässäni, kun mieleen muistuu muuan syyskuun ilta Alemman Honkavuoman varrella. Tälläkin kertaa oli vaelluksemme alkanut hieman kosteissa merkeissä. Se oli aikaa, jolloin goretex oli uutta ja ihmeellistä. Ensimmäisissä asuissa vedenpitävä ja hengittävää kalvoa ei laminoitu päällyskankaaseen, vaan se oli irrallisena vuorikankaana. Hyvin se piti vettä ja hengittikin kohtalaisen hyvin, sen olin testannut ennen vaellusta ja hyväksyin sen ainoaksi päällysasuksi. Jalkineina olivat kumisaappaat ja housujen lahkeet oli tietenkin tungettu kengän varren sisään. Päivällä sateli muutamaan

13 - Sivu 13 - otteeseen, mutta saimme nauttia hetkittäin myös auringon lämmöstä. Iltapäivällä pilvet kävivät entistä paksummiksi ja alkoi hiljalleen sadella. Viileääkin oli. Olo tuntui nytkin varsin kurjalta tultuamme asentopaikalle eikä tilannetta muuttanut yhtään paremmaksi se, kun housun lahkeita oikoessani kenkään lorahti kohtalainen määrä vettä sitä oli näet kertynyt ajan mittaan polvipussiin ja totta kai lahjetta suoraksi vedettäessä pussiin kertynyt neste jatkoi goretex-vuorta pitkin kenkään. Aloimme haalia lähistöltä poltettavaksi kelpaavaa puuta ja löytyihän sitä riittävästi. Vaihdettuani kuivaa ylle olo ja mieliala paranivat huomattavasti. Sillä kertaa meillä ei tosin ollut nokipannua mukana, mutta veden saimme kuumaksi Trangiallakin, nuotio oli lähinnä tunnelman luojana. Ruokailun jälkeen olotilaa voi kutsua jopa autuaalliseksi, kun rinkan taskusta löytyi hieman terästystä teehen ja nuotio sekä valaisi että lämmitti mukavasti laavussa olijoita. Vastaavan laista onnea en ole toiste kokenut vaelluksilla, mutta lähiretkillä olen kyllä päässyt lähes yhtä euforiseen olotilaan nuotion äärellä nokipannussa kiehautettua kahvia nauttiessani. On mieleen jäänyt toinenkin nuotiohetki. Olimme viettäneet edellisen yön Vaskojoen autiotuvan luona joen varressa. Olisi kämppäänkin juuri ja juuri mahtunut, mutta paremmat unet arvelimme saavamme teltassa. Yöasennolta lähdettyämme pistäydyimme Latnjoaivilla, mistä laskeuduimme alas joen varteen lounastauolle. Siinä istuskellessamme päätimme suunnata matkamme länttä kohden Latjnjoaijohkan latvoille, missä kartan mukaan olisi puro turvaamassa veden saannin. Sopiva asentotanner löytyi veden ääreltä, vaikka ei siinä kohden voinut enää joesta puhua, niin olematon oli latvapuro. Oli jo pimeää päästyämme iltateen pariin. Nuotionkin värkkäsimme ja jostain löytyi myös pahaiset kivet persuuksien alle istuimiksi. Jotain silloinkin haasteltiin, mutta hiljaisiakin toveja oli kuivatellessamme kulkupeleinä käyttämiämme Nokialaisia nuotion lämmössä. Lämpötila oli varmaankin melko lähellä nollaa, mutta meillä oli keskimäärin lämmintä, sillä nuotio lämmitti etupuolelta, kun taas selkäpuolta värisytti aika ajoin vilu. Mieleen on jäänyt se kiireettömyys ja ympäristön hiljaisuus, mikä silläkin hetkellä vallitsi. Meillä oli hyvä olla! Nyt vuosia myöhemmin olen ihmetellyt, miten siihen aikaan tarkeni istuskella tunti-pari kylmällä kivellä ainoana istuinalustana nailonkankaan palanen. Ensimmäisillä alkukesän vaelluksillani en kiinnittänyt juurikaan huomiota avotunturissa mukana seuraavan linnun viheltelyihin, mutta ikämittarin kääntyessä satavuoden jälkimmäiselle puoliskolle se on tullut minulle tärkeäksi ja vaellus alkaa vasta, kun kuulen kapustarinnan viheltelyn ja näen sen nyökyttelevän läheisellä kivellä. Taisi olla viisikymmenvuotispiipahdukseni Muotkatuntureille, kun ihmettelin kulkuani seuraavaa viheltävää lintua, että mikähän otus se tuokin on en tuolloin näet tuntenut kyseistä lintua tai ainakaan nimi ei tullut tunturissa heti mieleen. Siitä lähtien aina, kun en ole voinut vastustaa alkukesän kutsua kiveliöihin, tunnen olevani kotona tunturissa vasta kuultuani kapustarinnan viheltelyn. Enpä muista mitään muuta odottavani yhtä hartaasti näillä reissuillani! -Poro-

14 - Sivu 14 - Suuri tuntematon - Övre Anarjohkan kansallispuisto ja ympäröivä vidda retkikohteena Ensi kerrasta alkaen alueesta tuli vaellusreissujeni mielenmaisema. Niin vahvasti vaikutti valtava maiseman avaruus, hämärtyvässä yössä kuuluva kapustarinnan huilu ja hiljainen kosken kohina, joka välillä haipui pois. Polut eivät kulkua vangitse, sillä polkuja ei ole, ei edes poropolkuja. Autiotupien tungoksesta ei tarvitse kärsiä, sillä autiotupia ei ole. Jos käy niin yllättäen, että parin viikon reissulla tapaa toisen kulkijan, on aikaa pysähtyä, keitellä kahvit ja vaihtaa kuulumiset. Alue on niin laaja, ainakin kolme UKK-puistoa, ettei sitä juosta läpi pikkureppu selässä, kuten jotkut kuulemma kulkevat Karhunkierroksen. Maastokin voi ruveta vastustamaan, on kilometrikaupalla vetisiä soita, palsoja, syviä poikkikuruja, kivikoita ja rääseikköjä. Mutta on myös päivänkäveltäviä harjuja, valkeita jäkäläkankaita, avaria skaidimaita ja kohinaan peittyviä koskenrantoja. Jokilaakso kansallispuistossa Eteläinen osa laajaa Finnmarksviddaa Alue on nimensä mukaisesti avaraa ja ensisilmäyksellä yksitoikkoisen laakeaa; puuttuu ylevät tunturien kyömyt. Maat laskevat koilliseen ja suurin osa vesistä valuu

15 - Sivu 15 - Tenon kautta Jäämereen. Ja vesiä riittää, on jokea ja puroa, järveä ja lamparetta tuhatmäärin. Valtakunnan raja etelässä noudattelee uskollisesti vedenjakajaa, vain joku puronlatva tai järvennipukka on väärällä puolella. Mutta eihän raja nykyisin ole kulkijan esteenä, vain poroaidan yli joutuu könyämään päästäkseen Pöyrisjärven erämaahan. Idässä Lemmenjoen kansallispuisto on Inari-Skietsimä-jokien takana ja lännessä ja pohjoisessa alue rajautuu luontevasti Hetta-Kautokeino-Karasjoki- Karigasniemi-tiehen. Muutamia tien ja polun pistoja työntyy lähinnä pohjoisesta erämaahan liuetakseen vähitellen huomaamattomiin. Sille joka tunturinsa on jo kiivennyt vidda tarjoaa paljon kauneutta ja löytämisen iloa. Jokihaarojen latvoilla on jylhiä kuruja, kuten Karasjoen monikilometrinen latvagorsa tai idempänä synkkä Haevvugorsa, nimensä mukaisesti tuhonrotko. Suomineidon olkapäältä alkunsa saava Ahkkanasjoki painuu varsin pian pieninä putouksina kauniiseen kuruun, jonka varjorinteen lumilaikkuun on hyvä peitellä taimenpaketti suolaantumaan. Kurun eteläreunalla olevan vihreän seitakiven halkeamaan kannattaa ainakin kalamiehen lorauttaa tilkka konjakkia. Joet murtautuvat viddalta alas jyrkkinä koskina ja putouksina. Inarijoen kanjoni on jylhä ja erityisesti sen pystysuora 15 metrinen putous, Gumpegorzi eli Susiputous on yksi alueen komeimpia. Purojen ja lähteikköjen rehevillä reunamilla törmää alkukesällä moniväriseen kukkaloistoon, jossa päällimmäisenä nuokkuvat kullerot. Jokilaaksoissa koko alueella kasvaa koivua, välillä ihan reiden paksuisina. Pohjoiseen ja itään mennessä lyhyet männyntarrit tulevat vastaan n. 300 metrissä ja alempana on jo kunnon männiköitä. Paljaita tunturinummia on vedenjakajamailla etelässä ja lännessä sekä pienempinä saarekkeina mm. Gurbes-tunturin ympärillä. Norjan puoleinen maisema on valoisampi ja vaaleampi kuin poroaidan Suomen puolella, sillä jäkälä saa kesäisin kasvaa rauhassa paksuksi saappaanterän upottavaksi matoksi. Erämaan eläimiä Suurista nisäkkäistä hirvi on yleinen rehevissä jokilaaksoissa. Harvakseen esiintyvät karhut ottavat joskus hirvipaistin, mutta nukkuvat onnensa ohi talvisista porotokista tietämättöminä. Pieni esiintymä euroopanmajavia kaivelee pesiään muutaman pikkujoen turvepenkkoihin ja säikäyttävät öisen kalastajan pahanpäiväisesti hännän läjähdyksellä. Talvella 2010 kansallispuistoon oli eksynyt pari sutta poromiesten kiusaksi. Satuimme hiihtoreissulla susien jäljille; kyllä oli hukka ottanut monimetrisiä loikkia poroja laukottaessaan. Kettuja on yllättävän paljon, mutta naaleista on vain muutamia vanhoja pesäkumpuja muistona. Viddan laajat suomaat, tunturinummet ja vesistöt elättävät monenmerkkisiä vesilintuja ja kahlaajia. Joutsenia ja hanhitokkia näkee joka reissulla. Alueen harvinaisuuksia ovat tunturihaukat, jotka paikkauskollisina pesivät jopa vuosisatoja samalla pahdan kielekkeellä. Maatuva tunkio risuja ja riekonluita pesän alapuolella

16 - Sivu 16 - saattaa olla hyvinkin miehen korkuinen. Muita tavallisempia koukkunokkia ovat kotka, kalasääski ja piekana sekä joukko pienempiä riuttoja. Huhtikuun hämärtyvässä yössä on mukavaa unilaulua kuunnella innokkaiden riekkokukkojen soidinmenoa. Jos kulkija on yhtään kalaverinen, voi alueen vesistä saada retkieväille maukasta täydennystä. Olen reissuillani jättänyt kalan varaan suurimman osan pääruoista, eikä nälkää ole tarvinnut kokea. Vedet ovat oikukkaita, joten ensimmäisellä retkellä ei kannata liikoja luottaa kalantuloon. Jokivesien pääkaloja ovat taimen, harjus, ahven ja hauki. Karasjoessa olevan putouksen, Suorbmugorzin alle pysähtyy lohen nousu ja jostakin syystä saman putouksen yläpuolella ei esiinny harjusta. Inarijoessa lohi ei pysty nousemaan Gumbegorzia, mutta Skietsimäjokea se vaeltaa hyvinkin korkealle. Pari rautujärveäkin löytyy rajanpinnasta ja tietenkin lähes kaikissa järvissä on siikaa. Kalastusluvan voi nykyisin lunastaa internetissä. Lupa on kohtuuhintainen ja oikeuttaa pyytämään lohivesien yläpuolisissa vesistöissä. Lisäksi on oltava todistus kalastusvälineiden desinfioinnista. Lupa löytyy osoitteesta ja desinfiointi onnistuu mm. Karasjoella ja Kautokeinossa. Ihmisten jälkiä Seutu on Euroopan viimeisten jutaavien saamelaisten talvilaidunta. Porot ajetaan meren rannalta viddalle alkutalven ensimmäisillä lumilla ja huhtikuun viimeisillä hangilla satapäisten tokkien suunta on pohjoiseen kohti rannikon vasomisalueita. Alueen jokaisella saamelaissuvulla on oma dalvesiida - muutaman mökin talvikylä - jossa talvisin asutaan ja paimennetaan laiduntavia poroja. Vapusta marraskuun alkuun mökit ovat tyhjillään. Jotkut vanhimmista tuvista saattavat olla avoimia ja siten satunnaisen kesäkulkijan käytössä, kunhan siivosti elää. Syvässä, lähes viivasuorassa laaksossa virtaa pohjoiseen Bavtajoki. Sen rantamilla, parhaiten Sarggejoen suussa, näkyy vieläkin jälkiä menneiden aikojen kullankaivajien puuhista. Ihmetellä täytyy miten peninkulmien päähän lähimmästä tiestä ja kulkukelpoisesta vesireitistä on aikanaan saatu kuljetettua kaikki se tavara ja ratakiskon pätkät, jotka nyt lojuvat ruostuneena maastossa. Tunnettu ruotsalainen eräkirjailija Hans Lidman kuvaa monissa kirjoissaan elävästi viddan ihmisiä ja luonnon avaruutta: Edessäni välkkyvät kymmenien järvien peilit ja kaikkialla ympärilläni lepää Ruijan ylängön kaunis autius. 60-luvulla Lidman kävi kiertelemässä Sarggejoen kultamaillakin kerätessään aineistoa Seikkailujen Pohjolakirjaansa. Jumalan sanaa on haluttu tuoda seurakuntalaisten luo kauaskin maalikylistä. Niinpä v rakennettiin kaunis puukirkko keskelle erämaata Bavtajoen ja Karasjoen yhtymäkohtaan. Beaivvasgieddin eli Aurinkokentän kirkko on edelleen talvisin käytössä, joten käykäähän kirkossa jos sillä suunnalla satutte liikkumaan.

17 - Sivu 17 - Useita lähtöpaikkoja Tutustumisen laajaan erämaahan voi aloittaa miltä laidalta haluaa. Suomen puolella hyvä lähtöpaikka on Kalmakaltion entinen vartio, joka tätä kirjoitettaessa on valitettavasti vailla isäntää. Hyvää maastouraa kulkee vuorokaudessa rajalle, jonka ylitettyään onkin Övre Anarjohkan kansallispuistossa. Lännen suunnalta mainio lähtöpiste on Siccajavren talo, jossa Arvo Vanhapiha isännöi myös pihapiirissä olevaa fjellstuea. Tunturituvassa voi lähtiessä yöpyä ja samalla ihastella talon elämää. Aamulla hyvät harjumaastot vievät vaeltajaa kohti koillisessa näkyviä rajatuntureita. 12 km pitkä polkutie Siccajavrelle lähtee Kautokeinon tieltä, muutama kilometri pohjoiseen Aiddejavren kylästä. Pohjoisen puolella hyvä aloituspaikka on Karasjoen kirkolta etelään tulevan tien päässä oleva Suolgajoknjalbmi-niminen talo, josta mönkijäura seurailee jokea lähelle Beaivvasgieddin erämaakirkkoa. Samalta suunnalta hieman idempää löytyy toinenkin helposti kuljettava polku, joka heikentyneenä ulottuu pari peninkulmaa etelään. Jos mielii aloittaa retkensä maastopyörällä, on tämä suunta hyvä valinta. Idässä voi rinkan nostaa pykälään Inarijokea seurailevalla tiellä missä parhaalta tuntuu ja Angelin kylä Suomen puolella on myös käypä lähtöpiste, kesällä täytyy tosin pyytää venekyyti joen yli. Johan Mikkel Bueng lennättää vanhalla Cessnalla hillastajia, melojia ja kalastajia muutamille alueen järville, mutta kansallispuiston alueelle lentäminen on kielletty. Jalkamiehen on mukavinta kulkea vesien suuntaan, jos mielii poikkimaihin on reitti valittava tarkemmin. Joet suurenevat ja ylitykset hankaloituvat koilliseen mentäessä, joten poikittain on helpointa liikkua lähempänä eteläistä vedenjakajaa. Jos tämäkin erämaa tuntuu liian ahtaalta, voi reissuun helposti yhdistää Lemmenjoen ja Pöyrisjärven alueet Suomen puolelta rajaa. Eri puolilla olevat lähtöpisteet tekevät alueen halki suuntautuvan vaelluksen helposti toteutettavaksi. Omien polkujen kulkijalle Seutu ei ole ensimmäisen eikä toisenkaan vaelluksen kohde. Erämaa on erittäin laaja, poluton ja vailla kaikkia vaelluspalveluja. Jokien ylitykset voivat olla haasteellisia varsinkin sadejaksojen jälkeen. On laajoja alueita, joissa tavallinen puhelin ei kuulu. Kesäaikaan kulkijoita on todella harvassa, mutta talvella on vilkkaampaa, sillä poromiehet liikkuvat kelkkoineen tokkia paimentamassa. Tulipuuta riittää lähes koko alueella, tosin puistossa tulenteko on kielletty sulan maan aikaan. Jäämeren läheisyydestä johtuen sää saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ja kirkkaasta auringonpaisteesta kaiken peittävään sumuun menee vain muutama minuutti. Joka haluaa kulkea omia polkujaan, nauttia todellisesta erämaan tunnelmasta ja kalastella muun retkeilyn ohessa, hänelle seutu on ihanteellinen. On alueella

18 - Sivu 18 - sentään kaksi autiotupaa: Andreas Nilsenin ahavoitunut hytta puiston itäisimmässä kolkassa, vajaa kilometri puiston ulkopuolella liki Inarijokea ja punainen kirkkotupa Beaivvasgieddin kappelin naapurissa. Karttojen tupamerkintöihin ei kannata liikoja luottaa, esimerkiksi Ahkkanas Ödestue on yhä kartalla, vaikka se on purettu liki 30 vuotta sitten. Hyvä suunnistus- ja reitinlukutaito ovat tarpeen, sillä kulkumaasto vaihtelee erinomaisesta erittäin vaikeaan ja kartat ovat norjalaiseen tapaan harvakäyräisiä ja muutenkin melko suurpiirteisiä. Paras kulkukartta on 1:50000 lehdet, joita voi kysellä mm. Maanmittauslaitoksen karttamyynnistä. Kannattaa käydä myös osoitteessa (flyfoto). Joen ylitys Inarijoella Olen tehnyt useimmat reissuni loppukesällä öiden jo hämärtyessä ja hillan kypsyessä. Muutama talviretkikin on koettu ja Karasjokea on kolisteltu alas inkkarikanootilla. Vaikka välillä on paleltu likomärkänä, etsitty suojaavaa penkkaa lumimyrskyssä, eksytty pahanpäiväisesti tai kirottu irti päässyttä suurtaimenta, niin kaikki nuo retket ovat olleet loistavia kokemuksia. KooJii (myös jutun kuvat kirjoittajalta)

19 - Sivu 19 - Puijon Ladun tapahtumakalenteri 2012 HUOM. Tapahtumatiedot tarkentuvat www-sivuille: Seuraa myös Savon Sanomien urheilumuistiota Aika Tapahtuma Yhteyshenkilö/-tiedot Geokätköilyä Hannu Räsänen, hannu.rasanen@servica.fi TOUKOKUU Retkeilykurssi jatkuu Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Jäsensaunat keskiviikkona ja lauantaina Pilpassa 5.5. alk. Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi ti 1.5. Melontaretki Luppotuvalle Jarmo Tuhkanen, jarmo.tuhkanen@gmail.com ke 2.5. la 5.5. ti 8.5. Keskiviikkopyöräily (Lue lisää s. 24) Kevättalkoot Pilpassa klo 10 alkaen Metsämörri- ja Metsämyttyskoulut jatkuvat Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com ke 9.5. Keskiviikkopyöräily Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com la Jongun Hujaus, koskimelontatapahtuma, Lieksa Timo Tuppurainen, ma Hallituksen kokous Vesa Karhunen, vesa.karhunen@dnainternet.net ti ti la su Tiistaikävely Puijolla (Lue lisää s. 24) Metsämörri- ja Metsämyttyskoulut jatkuvat Kevättalkoot Pilpassa klo 10 alkaen Kallavedenkierros pyöräillen (Lue lisää s. 24) Leena Haatainen, l.haatainen@luukku.com Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com ma Melonnan peruskurssi I jatkuu Antti Luoranen, luoranen@luukku.com

20 - Sivu 20 - Aika Tapahtuma Yhteyshenkilö/-tiedot ti Metsämörri- ja Kirsi Tuppurainen, Metsämyttyskoulut päättyvät ks.tuppurainen@luukku.com ti ti Tiistaikävely Pölhönsaaren laavulle (Lue lisää s. 24) Melonnan peruskurssi II alkaa (Lue lisää s. 26) Leena Haatainen, l.haatainen@luukku.com Jarmo Tuhkanen, jarmo.tuhkanen@gmail.com ke Keskiviikkopyöräily Paula Määttänen, , paula.maattanen@dnainternet.net ke la su ma ti Melojien kevät- ja laituritalkoot Kevätretki Punkaharjulle (Lue lisää: s. 28) Melonnan peruskurssi I päättyy Melonnan peruskurssi II jatkuu Heikki Väisänen, heikki.vaisanen@uef.fi Risto Häyrinen, , risto.hayrinen@dnainternet.net Antti Luoranen, luoranen@luukku.com Jarmo Tuhkanen, jarmo.tuhkanen@gmail.com ke Keskiviikkopyöräily Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com KESÄKUU Jäsensaunat keskiviikkona ja lauantaina Pilpassa Keskiviikkomelonnat Pilpasta, vesillä klo 18 (Lue lisää s. 25) Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Merja Örmälä, merja.ormala@gmail.com su 3.6. Majavamelonta, Virtasalmi Kalevi Markkanen, ti 5.6. ke 6.6. Pilpassa la pe Melonnan peruskurssi II päättyy Senioripäivä. Jäsenilta klo 17, Retkeilyn te lassa perhoset klo 17 (Lue s. 29) Suomi Meloo viesti Petäjävesi Laukaa Jarmo Tuhkanen, jarmo.tuhkanen@gmail.com Leena Haatainen, l.haatainen@luukku.com Paavo Jaakkola, paavo.jaakkola@lehtikuusikko.fi ma Hallituksen kokous Vesa Karhunen, vesa.karhunen@dnainternet.net to su Melonta/patikkaretki Hossaan (Lue lisää s. 26) Antti Luoranen, luoranen@luukku.com

21 - Sivu 21 - Aika Tapahtuma Yhteyshenkilö/-tiedot pe Juhannusaaton sauna to pe pe su 1.7. pe su 1.7. HEINÄKUU heinäelokuu heinäelokuu Pyörällä Leiripäiville (Lue lisää s. 24) Suomen Ladun Leiripäivät Enonkoskella (Lue lisää s. 29) Melontaretki Linnansaaren kans.puistoon Haukivedelle Jäsensaunat keskiviikkona ja lauantaina Pilpassa Keskiviikkomelonnat Pilpasta, vesillä klo 18 Purjeveneretki Kallavedelle ja Kuopio-Savonlinna viikolla 27 Veneretki Etelä-Kallavedelle (Lue lisää s. 30) ke 4.7. Heinätalkoot Pilpassa klo 13 alkaen ti la su ELOKUU Elokuu Elokuu la su Teatteripyöräily Tammenrantaan (Lue lisää s. 24) Mustikkapolku, pyöräretki (myös muille) Pielavedelle (Lue lisää s. 24) Jäsensaunat keskiviikkona ja lauantaina Pilpassa Keskiviikkomelonnat Pilpasta, vesillä klo 18 Terve Kuopio -päivän perhepäivä Pilpassa Aikuisten retkeilykurssi alkaa viikolla 34 (Lue lisää s. 30) Kesän pitkä melontaretki Puruvesi/Pihlajavesi ke Jäsenilta Pilpassa klo 17, Retkeilyn te lassa lepakot klo 17 (Lue lisää s. 31) Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi ei nimetty vielä Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Merja Örmälä, merja.ormala@gmail.com Osmo Tissari, tissaos@dnainternet.net Risto Häyrinen, risto.hayrinen@dnainternet.net Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Merja Örmälä, merja.ormala@gmail.com Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Timo Tuppurainen, Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi

22 Aika Tapahtuma Yhteyshenkilö/-tiedot pe Tahkon soutu-melonta Merja Örmälä, la (Lue lisää s. 27) merja.ormala@gmail.com la Jokimelontaa Osmajoella Varkaudessa (Lue lisää s. 27) ke Niittytalkoot Pilpassa klo 13 alkaen Ti Metsämörrikoulu 5-7 vuotiaille (Lue lisää s. 31) pe pe su 2.9. SYYSKUU la la 8.9. Kuutamomelonta Pilpasta Särkkään Melontaretki Lentualle Jäsensaunat keskiviikkona ja lauantaina Pilpassa 8.9. asti Ruskamatka Länsi-Lappiin (Lue lisää s. 32) Ti 4.9. Metsämörrikoulu 5-7 vuotiaille jatkuu vko 36/37 Ruskavaellus Raja-Jooseppi/ Paratiisikuru (Lue lisää s. 32) Ti Metsämörrikoulu 5-7 vuotiaille jatkuu la Syystalkoot Pilpassa klo 10 alkaen la su Antti Luoranen, luoranen@luukku.com Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Merja Örmälä, merja.ormala@gmail.com ei nimetty vielä Ensio Holopainen, ensio.holopainen@pp.inet.fi Paula Määttänen, , paula.maattanen@dnainternet.net Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Lauri Lehtinen, lauriv.lehtinen@dnainternet.net Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Vesa Karhunen, vesa.karhunen@dnainternet.net Melontaretki Puulalle Merja Örmälä, merja.ormala@gmail.com Ti Metsämörrikoulu 5-7 vuotiaille päättyy la Sieniretki (Lue lisää s. 25) Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Riitta Karhunen, rkarhunen@gmail.com ti Melojien syystalkoot Heikki Väisänen, heikki.vaisanen@uef.fi la su la su Melontaretki eteläiselle Kallavedelle Karpaloretki Rautavaaralle (Lue lisää s, 33) - Sivu 22 - ei nimetty vielä Veikko Saikkonen, veikko_saikkonen@msn.com

23 - Sivu 23 - Aika Tapahtuma Yhteyshenkilö/-tiedot LOKAKUU, MARRASKUU, JOULUKUU Lokakuu Latualueen syyspäivät ja aluekokous la Melontakauden päätösretki Älänteelle la Syystalkoot Pilpassa klo 10 alkaen la su Lokakuu/ marraskuu la su Syyspäivät ja liittokokous Tampere Talkoolaisten yhteinen tilaisuus ei nimetty vielä Vesa Karhunen, vesa.karhunen@dnainternet.net Kaamosyöpyminen Kirsi Tuppurainen, ks.tuppurainen@luukku.com Marraskuu Puijon Ladun syyskokous Marrasjoulukuu la la to la ma ma Melonnan uimahalliharjoitukset Ensilumen hiihtoviikko Kiilopäällä (Lue lisää s. 34) Lipunnosto Pilpassa Pikkujoulu Joulusauna Uudenvuoden hiihto Antti Luoranen, luoranen@luukku.com Pekka Tikkanen, pekka.tikkanen@ppa.inet.fi

24 - Sivu 24 - Pyöräilyä, kävelyä, teatteria, marjoja, sieniä Kävely- ja pyöräilykalenteri avataan keskiviikkona 2.5., jolloin pyöräillään ensimmäinen lenkki. Lähtöpaikkana keskiviikkopyöräilyillä on Puijonlaakson Neste klo 18. Ajellaan leppoisaa vauhtia noin 20 km ja tauoilla hörpätään janojuomaa, jota on hyvä varata lenkille mukaan. Tämän kesän uutuutena on yhteinen saunavuoro klo 20 alkaen. Seuraavien pyöräilyjen (ke 9.5., ke 16.5., ke ja ke 30.5.) jälkeen on siten mahdollisuus käydä Pilpassa uimapukusaunassa. Tietoa reitistä ja retkenvetäjästä löytyy verkkosivuilta ja Savon Sanomien urheilumuistiosta tapahtumapäivänä. Riitta Karhunen rkarhunen@gmail.com Patikkaretki Puijolle Lähtö pesäpallostadionin luota klo 18. Leena Haatainen l.haatainen@luukku.com Etelä-Kallavedenkierros Lähtö Puijonlaakson Neste klo Ajetaan suuntaan Jännevirta, Vehmersalmi joten voit liittyä mukaan myös Päivärannassa, Toivalassa jne. Mukaan huollettu pyörä, sisuskumi ja pumppu sekä muita huoltotarvikkeita. Sadevarustus, retkievästä ja juomaa. Matkalla on kahvipaikkoja. Ilmoittautuminen suotavaa viimeistään Riitta Karhunen rkarhunen@gmail.com Patikkaretki Pölhönsaaren laavulle Lähtö Alavan kirkon luota klo 18. Mukaan juomaa ja grillattavaa. Leena Haatainen l.haatainen@luukku.com Pyöräillen Leiripäiville Enonkoskelle, jonne matkaa on noin km reitistä riippuen. Matka taittuu kahdessa ajopäivässä, telttamajoitus matkan varrella. Ilmoittaudu pyöräretkelle mennessä. Riitta Karhunen rkarhunen@gmail.com Teatteripyöräily. Pyöräretki kesäteatteri Tammenrantaan, jossa esitetään näytelmä Tulipään tyttäret. Lähtö Puijonlaakson Neste klo 17, mukaan voi liittyä myös klo Pitkälahdessa, Hulkontien alikäytävän kohdalla. Autolla tuleville parkkipaikka on Valoharjun pihalla. Lisätietoa näytelmästä: Riitta Karhunen rkarhunen@gmail.com Mustikkapolku, pyöräretki Pielavedelle Leenan ja Auliksen mökille, jossa voi yöpyä sisätiloissa omassa

25 - Sivu 25 - makuupussissa ja makuualustalla. Ohjelmassa on mustikanmetsästystä ja illanviettoa nuotion ääressä. Lähtöpaikka Puijonlaakson Neste klo 8.30 ja mukaan voi liittyä myös Pitkälahdessa Karttulantien risteyksessä klo Matkatavarat voi jättää autokuljetukseen, ota silloin yhteys Leenaan. Mukaan ovat tervetulleita myös melojat kajakkeineen, geokätköilijät ja marjastajat. Leena Haatainen l.haatainen@luukku.com Sieniretki Lähtö Pilpan pihamaalta klo 12. Sienineuvojan mukana tehdään sieniretki ja valmistetaan retkiruokaa laavulla. Osallistumismaksu 10. Tarjolla välipala ja päätteeksi mahdollisuus saunoa. Ilmoittaudu 7.9. mennessä. Riitta Karhunen rkarhunen@gmail.com -Riitta Karhunen- Melontaa Melontatoimikunta on laittanut kesälle taas runsaasti valinnanvaraa. Monet retkistä ovat Kallan Melojien kanssa yhteisiä ja myös Kallan Melojien ohjaajien suunnittelemia. Kuva: Tarja Lyyra Pilpasta lähtevät keskiviikkomelonnat ovat tulevankin kesän vakio-ohjelmaa kesä-elokuussa. Klo 17 nimi vajakirjaan, klo ohjaaja jakaa kanootit ja klo 18 vesille. Kesto on n. 2,5 3,5 tuntia ja usein siihen sisältyy maatauko tulipaikalla. Vaihtovaatteet, evästä ja juomaa mukaan. Sopii aloittelijoillekin. Puijon Ladun melontasivuilta löytyy ohjeita! Laitan osasta retkiä kuvaukset oheen. Muut tapahtumat löytyvät nettisivuiltamme: -> yläreunasta klikkaa Melonta. Jutun otsikkoa tai Lue lisää tekstiä klikkaamalla voi lukea koko jutun. Melontakalenteria selaamaan ja mm. turvaohjeisiin pääset oikean laidan Melonnasta lisää kohdan tekstejä klikkaamalla. Melojilla on sähköpostilista ja Facebook ryhmä. Niiden avulla pyritään myös välittämään tietoa ja niillä voi mm. yrittää houkutella kavereita melomaan. Liittymisohjeet löytyvät netistä melontasivujen oikeasta laidasta.

26 - Sivu 26 - Suosittelen turva-asioiden kertaamista. Tekniikka-asioita voi katsoa vaikkapa animoidusta melontaoppaasta: Melontaretkien vaativuustasot (Timo Tuppurainen): VT 1. HELPPO. Rauhallinen tahti, suojaisat reitit. Päivämatkat max 20 km. Sopii vähän meloneille. Retkillä on omatoimisesti suoriuduttava leiriaskareista. Lasten osallistuminen on mahdollista, josta retkikohtaisesti ilmoitetaan etukäteen. VT 2. KESKITASO. Normaali retkivauhti. Selkävesiä, osin suojaisat reitit. Vaatii retkikokemusta. On hallittava reskutuksen perusteet. Päivämatkat km. VT 3. VAATIVA. Isoja selkävesiä ja/tai virtaavaa vettä. Kokeneille melojille. On hallittava reskutus ja omattava hyvät melonta- ja retkeilytaidot. Retkien pituus jopa 2 viikkoa. Päivämatkat jopa 50 km. Mukavia hetkiä vesillä ja maissa itse kullekin! -Paavo Jaakkola- Melonnan peruskurssi II Opi melonnan perustiedot ja -taidot turvallisesti! Peruskurssi on hyvä tapa aloittaa melontaharrastus. Kurssi pidetään Pilpan vesillä tiistaina klo 18 alkaen, tiistaina klo 18 alkaen ja tiistaina 5.6. klo alkaen. Osallistujilta vaaditaan uimataito. Kurssimaksu on Puijon Ladun jäsenille 55 ja muille 80 /henkilö. Kurssi toteutetaan, jos osallistujia on vähintään 6. Kurssi on Suomen melonta- ja soutuliiton suosituksen mukainen ja sen kokonaiskesto on noin 10 tuntia. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Jarmo Tuhkanen, jarmo.tuhkanen@gmail.com, puh Melonta/patikkaretki Hossan retkeilyalueelle Suomussalmelle Retken ohjelma sisältää ainakin joki/järvimelontaa Weltsu Lehtosen johdolla sekä muuta retkeilyä. Hossassa on puhdasta luontoa, kirkkaita vesiä, harjuja, lampia, hyviä järvi- ja jokireittejä ja polkuja. Melonnan lisäksi Hossassa voi mm. patikoida, kalastaa, katsella kalliomaalauksia ja käydä Julma Ölkkyrotkojärvellä. Hossa valittiin yleisöäänestyksessä Vuoden Retkikohteeksi Lisätietoja Hossasta löytyy esim.: retkeilyalueet/hossa/sivut/default.aspx Yhteyshenkilö Antti Luoranen, puh VT 1/VT 2.

27 - Sivu Tahkon soutu-melonta Muuruvedeltä Tahkolle 49 km Reitti kulkee perjantaina Muuruvedeltä Juankoskelle ja lauantaina jatketaan Tahkolle. Muuttuvasta tapahtumasta tietoa netissä: Puijon Latu osallistuu jäsentensä kustannuksiin. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Merja Örmälä, puh VT Jokimelontaa Osmajoella Varkaudessa Melko helppo yhden päivän melontaretki Osmajärvelle ja Osmajoelle. Melonta aloitetaan joko Sorsakoskelta tai Osmajärven itärannalta ja retken lopetuspaikka on Osmajoen varrella oleva Varkauden Ladun Honkapirtti, jossa on mahdollisuus saunoa ja uida. Osmajoen virtapaikat/kosket ovat I- luokkaa eli helppoja. Retki sopii ensimmäiseksi jokiretkeksi järvimelojille. Melontaa on myös mahdollisuus jatkaa Honkapirtiltä alavirtaan, jossa on mm. lintujärvenä tunnettu Ruokojärvi. Ainakin matalalla vedellä pohjakosketuksia voi tulla, joten kalustoksi retkelle suositellaan muovisia kanootteja/kajakkeja. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Antti Luoranen, luoranen@luukku.com, puh VT 1 Suihkolanjoella Kuva: Antti Luoranen