VALMISTEYHTEENVETO. Sivu 1 / 9

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO Sivu 1 / 9

2 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Tapin 25 mg / 25 mg lääkelaastari 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1 lääkelaastari sisältää 25 mg:aa lidokaiinia ja 25 mg:aa prilokaiinia. Apuaine, joiden vaikutus tunnetaan: Makrogoliglyserolihydroksistearaatti Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Lääkelaastari Tapin-lääkelaastari sisältää noin 10 cm 2 :n kokoisen imukykyisen selluloosakiekon, johon on imeytetty 1 g emulsiota. Emulsio sisältää eutektisen seoksen (1:1) kahta puudutetta, lidokaiinia (25 mg/g) ja prilokaiinia (25 mg/g). Kiekkoa ympäröi liima-ainetta sisältävä vaahtomuovirengas. Tuotteessa on laminoitu taustafolio, joka toimii okklusiivisena sidoksena. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Pintapuudutus ennen neulan pistämistä tai pinnallista kirurgista interventiota. 4.2 Annostus ja antotapa Taulukko 1. Annostus 1 Ikä/terveydentila Interventio Annostus Aikuiset Vähäinen interventio, esim. kanyylin laitto Pediatriset potilaat 0 2 kuukautta 3 11 kuukautta 1 5 vuotta 6 11 vuotta Yksi tai useampia laastareita vähintään 1 tunti ennen interventiota 2. Enintään 1 laastari vähintään 1 tunti ennen interventiota Enintään 2 laastaria vähintään 1 tunti ennen interventiota Yksi tai useampia laastareita vähintään 1 tunti ennen interventiota 1. Enintään 10 laastaria hoitokertaa kohti. Yksi tai useampia laastareita vähintään 1 tunti ennen interventiota 1. Enintään 20 laastaria hoitokertaa kohti. Applikaatioaika: 30 minuuttia Pediatriset potilaat, joilla on Ontelosyylien poisto atooppinen ihottuma 1 Laastari kiinnitetään valitulle ihoalueelle 2 Applikaatioaika: Vähintään 1 tunti. Puudutusvaikutus vähenee 5 tuntia käytön jälkeen. Tapin-valmistetta ei pidä käyttää sellaisten 0 12 kuukauden ikäisten lasten hoitoon, joita hoidetaan methemoglobiinin tuotantoa edistävillä valmisteilla. Sivu 2 / 9

3 Maksan vajaatoiminnasta kärsivät potilaat: Annosten määrän pienentämistä tulisi harkita (ks. kohta 4.4). 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttaville aineille, amidityyppisille paikallispuudutteille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Ei tule käyttää keskosille (syntynyt ennen raskausviikkoa 37). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Potilaat, joilla on glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutos tai perinnöllinen tai idiopaattinen methemoglobinemia, ovat muita alttiimpia lääkevalmisteiden aiheuttamalle methemoglobinemian oireille. Lidokaiinia ja prilokaiinia sisältäviä laastareita ei tulisi käyttää, jos iho on vahingoittunut tai siinä on avohaavoja (pois lukien säärihaavat). Lidokaiini-prilokaiinilaastareita kiinnitettäessä tulisi noudattaa varovaisuutta, jos potilaalla on atooppinen ihottuma. Lyhyempi applikaatioaika, minuuttia, saattaa olla riittävä (ks. kohta 5.1). Yli 30 minuutin applikaatioajat potilailla, joilla on atooppinen ihottuma, saattavat johtaa paikallisiin muutoksiin verisuonissa, joista yleisimpiä ovat applikaatioalueen punoitus ja joissakin tapauksissa myös petekkiat ja purpura (ks. kohta 4.8). Ennen atooppisesta ihottumasta kärsivien pediatristen potilaiden ontelosyylien poistoa suositellaan 30 minuutin applikaatioaikaa. Lidokaiini-prilokaiinilaastareiden tehoa vastasyntyneiden kantapääpiston yhteydessä ei ole voitu todeta tutkimuksissa. Kiinnitettäessä lidokaiini-prilokaiinilaastareita silmien alueelle tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä ne saattavat ärsyttää silmiä. Lisäksi luontaisten suojarefleksien menetys saattaa johtaa sarveiskalvon ärsytykseen ja mahdollisiin hankautumiin. Jos ihokontakti pääsee tapahtumaan, huuhtele silmä välittömästi vedellä tai natriumkloridiliuoksella ja pidä se suojattuna, kunnes tunto palaa. Alle 3 kuukauden ikäisillä lapsilla/vastasyntyneillä havaitaan yleisesti tilapäistä, kliinisesti merkityksetöntä methemoblobiinitason kohoamista 12 tuntia lidokaiini-prilokaiinilaastareiden applikaation jälkeen. Potilaita, joita hoidetaan ryhmän III rytmihäiriölääkkeillä (esim. amiodoroni), tulisi tarkkailla huolellisesti ja EKG-seurantaa harkita, sillä näillä lääkkeillä ja lidokaiinilla ja prilokaiinilla saattaa olla yhteisvaikutuksia. Lidokaiinilla ja prilokaiinilla on yli 0,5 2 %:n pitoisuuksina bakteereja ja viruksia tuhoavia vaikutuksia. Tästä syystä ihonalaisesti annettujen eläviä organismeja sisältävien rokotteiden tehoa tulisi tarkkailla siitä huolimatta, että yhden kliinisen tutkimuksen ihoreaktioiden arviointiin perustuvat tulokset viittaavat siihen, että ennen BCG-rokotusta käytetyillä lidokaiini-prilokaiinilaastareilla ei olisi vaikutusta immunisaatioon. Lidokaiini-prilokaiinilaastareita ei tulisi käyttää seuraavissa tapauksissa ennen kuin saatavilla on riittävästi kliinistä tietoa: Alle 12 kuukauden ikäiset lapset, joita hoidetaan samanaikaisesti methemoblobiinin tuotantoa edistävillä valmisteilla. Keskoset, joiden ikä hedelmöityksestä on alle 37 viikkoa. Sivu 3 / 9

4 Lidokaiini-prilokaiinilaastareita ei tulisi käyttää potilailla, joilla on toistuva porfyria. Heikkokuntoisia potilaita, akuutista sairaudesta, verenmyrkytyksestä, vakavasta maksan vajaatoiminnasta tai sydämen vajaatoiminnasta kärsiviä ja alle 25 kg painavia 12 vuotta täyttäneitä lapsia hoidettaessa tulee huomioida potilaan paino ja fyysinen kunto. Erittäin suuret tai lyhyen ajan sisällä toistuvasti annetut lidokaiiniannokset voivat johtaa korkeisiin plasmapitoisuuksiin ja aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia. Potilaita tulee opastaa noudattamaan annosteluun liittyviä suosituksia. Vakavien haittavaikutusten hoidossa saatetaan tarvita elvytyslaitteistoa, happea ja elvytyslääkkeitä (ks. kohta 4.9). Epilepsiasta, bradykardiasta, munuaisten vajaatoiminnasta tai vakavasta shokista kärsiviä potilaita hoidettaessa tulee noudattaa varovaisuutta, jos annostus tai antotapa saattaa johtaa korkeisiin plasmapitoisuuksiin sekä yleisesti käytettäessä lidokaiinia yhdessä muiden paikallispuudutteiden kanssa. Lidokaiinia käytettäessä tulee noudattaa varovaisuutta hypovolemiaa, neurologisia sairauksia, Wolff Parkinson Whiten oireyhtymää ja rytmihäiriöitä hoidettaessa myös silloin, jos imeytyminen verenkiertoon on vähäistä. Tapin-laastarit sisältävät polyoksyyli-hydrogenoitua risiiniöljyä, joka saattaa aiheuttaa ihoreaktioita. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Prilokaiini voi suurina annoksina aiheuttaa methemoglobiinin plasmatasojen kohoamista varsinkin, jos samanaikaisesti on käytössä methemoglobiinin tuotantoa edistäviä valmisteita (esim. sulfonamidit). Lidokaiinia ja prilokaiinia suurina annoksina käytettäessä tulee huomioida toksisuuden kasvu verenkierrossa potilailla, joita hoidetaan myös muilla paikallispuudutteilla tai niitä rakenteellisesti muistuttavilla valmisteilla, sillä näillä valmisteilla saattaa olla yhdessä käytettyinä toksisia yhteisvaikutuksia. Lidokaiinin ja prilokaiinin ja luokan III rytmihäiriölääkkeiden (esim. amiodaroni) yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu, mutta varovaisuuden noudattamista suositellaan (ks. myös kohta 4.4). Lidokaiinin poistumista hidastavien lääkkeiden (esim. simetidiini tai beetasalpaajat) käyttö voi aiheuttaa mahdollisesti toksista plasmapitoisuuksien nousua, jos lidokaiinia annetaan pidemmän aikaa toistuvina korkeina annoksina. Näillä yhteisvaikutuksilla ei siten pitäisi olla kliinistä merkitystä, kun lidokaiinia (esim. lidokaiini-prilokaiinilaastarit) käytetään lyhytaikaisesti annettujen annostelusuositusten mukaisesti. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kappale 5.3). Raskaus Lidokaiini ja prilokaiini kulkeutuvat istukan läpi, ja ne voivat imeytyä sikiön kudoksiin. Voidaan olettaa, että lidokaiinia ja prilokaiinia on käytetty runsaassa määrin raskaana ja hedelmällisessä iässä olevien naisten hoitoon. Niillä ei ole toistaiseksi havaittu olevan lisääntymistoksisia vaikutuksia, kuten esim. epämuodostumien esiintyvyyden yleistymistä tai muita sikiölle suorasti tai epäsuorasti haitallisia vaikutuksia. Lidokaiinia ja prilokaiinia raskaana olevien naisten hoitoon käytettäessä tulisi kuitenkin noudattaa varovaisuutta. Imetys Lidokaiini ja suurella todennäköisyydellä myös prilokaiini sekä niiden metaboliitit erittyvät ihmisen rintamaitoon, mutta Tapin-valmisteen normaaleita hoitoannoksia käytettäessä ei ole odotettavissa vaikutuksia vastasyntyneisiin/imeväisiin. Sivu 4 / 9

5 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Tapin-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset Yleinen ( 1/100, <1/10) Melko harvinainen ( 1/1 000, <1/100) Harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000) Iho ja ihonalainen kudos Iho ja ihonalainen kudos Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Hoidettavalla alueella tilapäisiä paikallisia reaktioita, kuten kalpeutta, punoitusta (erythema) tai ödeemia. Hoidettavalla alueella aluksi vähäistä polttelun tunnetta, kutinaa tai kuumotusta. Methemoglobinemia. Joissakin harvinaisissa tapauksissa hoidetulla alueella on ilmennyt paikallisia vaurioita, kuten purpuraa tai petekkioita, erityisesti pidemmillä käyttöajoilla pediatrisilla potilailla, joilla on atooppista ihottumaa tai ontelosyyliä. Sarveiskalvon ärsytys vahingossa tapahtuneen silmäaltistuksen seurauksena. Paikallispuudutteet on joissakin harvinaisissa tapauksissa liitetty allergisiin reaktioihin (vakavimmissa tapauksissa anafylaktiseen shokkiin). Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista osoitteeseen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, FIMEA, kotisivu : Yliannostus Joissakin harvinaisissa tapauksissa on raportoitu kliinisesti merkittävää methemoglobinemiaa. Prilokaiini voi suurina annoksina aiheuttaa methemoglobiinin plasmatasojen kohoamista varsinkin, jos samanaikaisesti on käytössä methemoglobiinin tuotantoa edistäviä valmisteita (esim. sulfonamidit). Kliinisesti merkittävää methemoglobinemiaa tulisi hoitaa hitaasti suonensisäisesti annettavalla metyleenisinisellä. Jos verenkiertojärjestelmässä ilmenee muita toksisuuden merkkejä, oireiden odotetaan olevan samankaltaisia kuin muilla tavoin annettuja paikallispuudutteita käytettäessä. Paikallispuudutteiden toksisuus ilmenee hermoston toiminnan kiihtymisenä ja vakavissa tapauksissa keskushermoston ja sydämen toiminnan lamaantumisena. Vakavia neurologia oireita (kouristukset, keskushermoston lamaantuminen) tulee hoitaa oireiden mukaan tukemalla hengitystä ja antamalla kouristuksia ehkäiseviä lääkkeitä; verenkiertoon liittyviä oireita hoidetaan elvytykseen liittyvien suositusten mukaan. Koska valmisteen imeytyminen ehjältä iholta tapahtuu hitaasti, potilaita, joissa havaitaan toksisuuden merkkejä, tulisi tarkkailla sairaalassa muutamia tunteja haittavaikutusten hoidon jälkeen. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Sivu 5 / 9

6 Farmakoterapeuttinen ryhmä: ATC-koodi: N 01 BB 20. Amidityyppinen paikallispuudute. Lidokaiini-prilokaiinilaastarit saavat aikaan ihon puutumisen vapauttamalla lidokaiinia ja prilokaiinia. Aktiiviset aineet leviävät ihon orvasketeen ja verinahkaan, joissa ne kerääntyvät kipureseptorien läheisyyteen ja niiden päihin. Lidokaiini ja prilokaiini ovat amidityyppisiä paikallispuudutteita. Molemmat aineet stabiloivat hermosolujen solukalvot estämällä impulssien välittämiseen tarvittavien ionien kulun ja aikaansaavat siten paikallispuudutuksen. Puudutuksen laatu riippuu applikaatioajasta ja annoksesta. Riittävän puudutuksen kehittyminen ehjälle iholle kestää 1 2 tuntia. Puudutus kestää vähintään 2 tuntia laastareiden ja siteiden poistamisen jälkeen. Lidokaiinin ja prilokaiinin turvallisuudessa ja tehokkuudessa (mukaan lukien puudutuksen alkaminen) ei ole kliinisissä tutkimuksissa havaittu ehjälle iholle annettaessa eroja vanhojen (65 96 vuotta) ja nuorempien potilaiden välillä. Puudutuksen syvyys kasvaa tasaisesti applikaatioajan kuluessa. 90 %:lla potilaista näytepalan (halkaisijaltaan 4 mm) ottoa varten suoritettu puudutus ulottuu lidokaiini-prilokaiinilaastareita käytettäessä 60 minuutin kuluttua 2 mm:n syvyyteen ja 120 minuutin kuluttua 3 mm:n syvyyteen. Lidokaiini-prilokaiinilaastareilla on sama teho vaalealla ja tummalla iholla. Lidokaiinin ja prilokaiinin käytön ennen MMR-rokotusta tai intramuskulaarisen kurkkumätä/jäykkäkouristus/hinkuyskä/polio/ hemofilus B -rokotteen tai hepatiitti B -rokotteen antamista ei ole todettu vaikuttavan keskimääräisiin vasta-ainetittereihin, serokonversion nopeuteen tai riittävän suojan tai positiivisen vasta-ainetason saavuttamiseen lumelääkettä saaneisiin potilaisiin verrattuna. Lidokaiini-prilokaiinilaastarit aiheuttavat kaksivaiheisen vasteen, johon liittyy verisuonten supistuminen ja sitä seuraava paisuminen applikaatioalueella. Vasteesta huolimatta lidokaiinia ja prilokaiinia käytettäessä neulan pistoon liittyvä kipu oli tutkimuksissa vähäisempi kuin lumelääkettä saaneilla potilailla. Atooppisesta ihottumasta kärsivillä potilailla havaitaan samankaltainen, mutta lyhyempikestoinen reaktio, johon liittyy ihon punoituksen alkaminen minuutin kuluessa applikaatiosta imeytymisnopeudesta riippuen. 5.2 Farmakokinetiikka Lidokaiinin ja prilokaiinin imeytyminen laastareista verenkiertoon näyttää riippuvan annostuksesta, applikaatioalueesta, applikaatioajasta, ihon paksuudesta applikaatioalueella sekä ihon muista ominaisuuksista. Saatavilla olevat farmakokineettiset tiedot perustuvat ehjälle iholle levitetyn 5 % lidokaiiniprilokaiinivoiteen tutkittuihin vaikutuksiin. Ehjä iho: Noin 5 % lidokaiinista tai prilokaiinista imeytyi aikuisen verenkiertoon applikaation yhteydessä (60 g:n laastarit / 400 cm 2, applikaatioaika 3 tuntia). Plasmapitoisuus oli korkeimmillaan 2 6 tuntia applikaation jälkeen (lidokaiini keskimäärin 0,12 μg/ml ja prilokaiini 0,07 μg/ml). Imeytyminen verenkiertojärjestelmään kasvojen iholle annettaessa oli noin 10 % (10 g / 100 cm 2, applikaatioaika 2 tuntia). Plasmapitoisuus on silloin korkeimmillaan 1,5 3 tuntia applikaation jälkeen (lidokaiini keskimäärin 0,16 μg/ml ja prilokaiini 0,06 μg/ml). Sivu 6 / 9

7 Kun lidokaiinia ja prilokaiinia annettiin mahdollisesti toksisen tason alapuolella olevia määriä ehjälle iholle, niiden plasmapitoisuudet olivat erittäin alhaiset sekä vanhoilla että nuoremmilla potilailla. Pediatriset potilaat: Alle 3 kuukauden ikäisillä lapsilla lidokaiinin ja prilokaiinin plasmapitoisuudet olivat 0,135 μg/ml ja 0,107 μg/ml, kun 1 g lidokaiini-prilokaiinivoidetta levitettiin 10 cm 2 :n alueelle ja sen annettiin vaikuttaa yli 1 tunnin ajan kuukauden ikäisillä lapsilla lidokaiinin ja prilokaiinin plasmapitoisuudet olivat 0,155 μg/ml ja 0,131 μg/ml, kun 2 g:aa lidokaiini-prilokaiinivoidetta levitettiin 16 cm 2 :n alueelle ja sen annettiin vaikuttaa yli 4 tunnin ajan. 2 3-vuotiaiden lasten osalta tulokset olivat samankaltaiset (0,315 μg/ml ja 0,215 μg/ml, kun 10 g:aa lidokaiinia-prilokaiinivoidetta levitettiin 100 cm 2 :n alueelle ja sen annettiin vaikuttaa yli 2 tunnin ajan; 6 8-vuotiailla pitoisuudet olivat 0,299 μg/ml ja 0,110 μg/ml, kun g:aa lidokaiini-prilokaiinivoidetta levitettiin cm 2 :n alueelle ja sen annettiin vaikuttaa 2 tunnin ajan). 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Eläinkokeissa, joissa on tutkittu suurten lidokaiini- ja prilokaiiniannosten toksisia vaikutuksia yhdessä tai erikseen annettuina, on havaittu seuraavat toksiset vaikutukset: vaikutukset keskushermostoon ja verenkiertoelimistöön. Yhdessä annettuina lidokaiinilla ja prilokaiinilla on havaittu ainoastaan yhteisvaikutuksia, eikä merkkejä synergiasta tai odottamattomasta toksisuudesta ole havaittu. Lidokaiinin ja prilokaiinin akuutti toksisuus suun kautta nautittuna on alhainen, joten haittavaikutusten ilmenemisen riski vahingossa tapahtuvan nielemisen vaikutuksesta on varsin alhainen. Lidokaiinilla ja prilokaiinilla ei ole havaittu olevan yhdessä eikä erikseen lääkkeestä johtuvia lisääntymis- ja kehitystoksisia vaikutuksia. Kumpikaan aine ei ole osoittanut merkkejä mutageenisestä potentiaalista in vitro - ja in vivo -tutkimuksissa. Lidokaiiniin ja prilokaiiniin käyttöön erikseen tai yhdessä liittyen ei ole suoritettu syöpätutkimuksia, jotka perustuisivat hoidon käyttöön tai kestoon. Lidokaiinia koskeneissa genotoksisuustutkimuksissa ei ole havaittu merkkejä mutageenisestä potentiaalista. Eräässä lidokaiinin aineenvaihduntatuotteista (2,6-ksylideeni) on havaittu heikkoja aktiivisuuden merkkejä genotoksisuustutkimuksissa. Kroonista altistusta tarkastelleissa prekliinisissä tutkimuksissa 2,6-ksylideeniaineenvaihduntatuotteella havaittiin olevan karsinogeenista potentiaalia. Riskiarviointi, jossa verrattiin ajoittaisen lidokaiinin käytöstä aiheutuvaa enimmäisaltistusta ihmisille prekliinisissä testeissä tarkasteltuun altistukseen, viittaa siihen, että aineen kliininen käyttö on turvallista. Paikallista toleranssia koskevat tutkimukset, joissa käytettiin lidokaiinia ja prilokaiinia 1:1-painosuhteessa emulsiona, laastareina tai geelinä, osoittivat, että ehjä ja rikkoutunut iho sekä limakalvot sietävät hyvin molempia aineita. Huomattava ärsytysreaktio on havaittu yhdessä eläinkokeessa, jossa annettiin silmään yksi 50 mg/g:n annos lidokaiinia/prilokaiinia 1:1-painosuhteessa (emulsio). Tämä on sama pitoisuus, jota käytetään lidokaiiniprilokaiini-voiteissa ja -laastareissa. Reaktion syynä saattoi olla valmisteen korkea ph-arvo (noin ph 9), ja se aiheutui todennäköisesti yksittäisen paikallispuuduteannoksen ärsytyspotentiaalista. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Makrogoliglyserolihydroksistearaatti Karbomeeri Sivu 7 / 9

8 Natriumhydroksidi Puhdistettu vesi Lääkelaastarin ihon kanssa kosketuksiin joutuvat osat ovat: Imukykyinen kiekko (selluloosa); Laminoitu taustafolio (alumiinifolio, jossa on muovinen suojakelmu); Liima-ainetta sisältävä vaahtomuoviteippi (akrylaattiliimalla päällystetty polyetyleeni). 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä alle 30 C. Älä säilytä kylmässä. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot) Lääkelaastari, jossa on suojaava laminoitu folio (alumiinifolio, jossa on muovinen suojakelmu). Pakkauskoot: 2 laastarin pakkauskoko on saatavana itsehoitovalmisteena. 20, 40 ja 50 laastarin pakkauskoot ovat reseptivalmisteita. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Orifarm Generics A/S Energivej 15 DK-5260 Odense S Tanska 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Sivu 8 / 9

9 Sivu 9 / 9