TYÖOPAS. Sora ja hiekka-arvioinnin. Geologian tutkimuskeskus GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAATUJÄRJESTELMÄ SFS EN ISO 9001

Transkriptio

1 Maa-ainestutkimukset Työopas 1 Geologian tutkimuskeskus Sora ja hiekka-arvioinnin TYÖOPAS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LAATUJÄRJESTELMÄ SFS EN ISO 9001

2 SISÄLLYSLUETTELO Sivu 1. YLEISTÄ 1 2. KARTOITUSPERUSTEET Ainesluokat Muodostumien pohjataso 3 3. VALMISTELEVAT TYÖT 3 4. MAASTOTUTKIMUKSET Tutkimus- ja mittausvälineet Maastohavainnointi Kaivusuunnitelma Koekuoppatutkimukset 5 5. NÄYTTEIDEN OTTO, KÄSITTELY JA ANALYSOINTI 5 6. TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET 5 7. TUTKIMUSTULOSTEN ANALYSOINTI Rajaus ja ainesmäärien laskenta 6 LIITTEET : 1. Havaintolomake ja sen täyttöohjeet 2. Ainesmäärälaskennan menetelmät 3. Massojen laskenta 3DWin ohjelmalla

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Maa-ainestutkimukset (6) 1. YLEISTÄ Merkittävimmät hiekka- ja soravarat sijaitsevat jäätikköjokimuodostumissa: harjuissa, deltoissa, sandureissa ja lajittuneissa reunamuodostumissa sekä joki- ja rantakerrostumissa. Myös jokikerrostumat ovat usein hiekkaa. Paikoin myös kumpumoreenialueisiin liittyy lajittuneita osia. Suurimmat ainesmäärät ovat harjuissa, lajittuneissa reunamuodostumissa ja deltoissa. Karkein aines sijaitsee yleensä harjujen juuriosissa, hienompien lajittuneiden kerrostumien peitossa (Kuva 1). Lajittuneissa reunamuodostumissa ja deltoissa karkein aines sijaitsee muodostuman vastasivulla eli jäätikön puoleisessa osassa. Rantakerrostumissa karkein aines on yleensä rantakerrostuman yläosassa. 2. KARTOITUSPERUSTEET Sora-arvioinnissa esiintymällä tarkoitetaan hiekka- tai soramuodostumaa. Sen syntytavalla ei sinällään ole merkitystä, vain aineksen laatu ja määrä ratkaisevat. Esiintymästä kartoitetaan pääsääntöisesti vain pohjavedenpinnan yläpuolella olevat osat. Mikäli luotaus ja/tai kairaustietoja on riittävästi voidaan arvioida myös pohjavedenpinnan alapuoliset hiekka- ja soravarat. Esiintymän minimipinta-ala on 2 ha ja pohjavedenpinnan yläpuolella olevan kerroksen minimipaksuus on 1,5 metriä. Muodostuman ainesmäärä on siis vähintään m 3. Supra-akvaattisilla alueilla muodostumien rajaus noudattaa yleensä pintamaalajikuvion rajaa, koska varsinkin jäätikköjokimuodostumissa ohutkerroksiset lievealueet ovat pienialaisia. Subakvaattisilla alueilla jäätikköjokikerrostumia peittävät yleensä rantakerrostumat. Niiden kerrospaksuudet ovat usein laajoilla alueilla ohuita, alle 1,5 metriä, joten muodostumarajaus voi olla huomattavastikin pintamaalajikuvion rajausta pienialaisempi.

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Maa-ainestutkimukset (6) Kuva 1. Kaavioita jäätikköjokikerrostumien rakenteesta 2.1 Ainesluokat Arvio esiintymän aineksen laadusta tehdään yleensä hiekka- ja sorakuoppien seinämistä. Mikäli muodostumassa ei ole leikkauksia, niin aineksen laatua voidaan selvittää traktorikaivurilla tehdyistä koekuopista, käyttäen apuna kairauksia sekä geofysikaalisia tutkimusmenetelmiä tai pelkästään geologisin perustein. Aineksen nimeämiseen käytetään d 50 -menetelmää. Arvioitu ainesjakauma ilmoitetaan jaoteltuna kolmeen luokkaan:

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Maa-ainestutkimukset (6) A B C murskauskelpoinen aines (Ø mm) soravaltainen aines (Ø 2-60 mm) hiekkavaltainen aines (Ø 0,06-2 mm) Soravaltainen muodostuma tai muodostuman osa, jossa yli 50 % kokonaisainesmäärästä on raekokooltaan yli 2 mm, rajataan alue kartalle tummanvihreänä. Hiekkavaltainen muodostuma tai muodostuman osa, jossa yli 50 % kokonaisainesmäärästä on raekokooltaan alle 2 mm, rajataan alue kartalle vaaleanvihreänä. Liitteessä 4 on esitetty aineksen laadun arviointia helpottavia valokuvia. 2.2 Muodostumien pohjataso Jäätikköjokikerrostumien pohjatason muodostaa yleensä pohjavedenpinta, joskus myös kallio. Muodostumien lieveosissa pohjatasona voi olla myös moreeni. Pohjavedenpinnan taso määrittämiseen käytetään kairauksilla, geofysikaalisilla menetelmillä ja pohjaveden havaintoputkista saatavia syvyystietoja. Mikäli muodostumassa ei ole leikkauksia tai alueella ei ole suoritettu muita tutkimuksia, niin pohjavedenpinta arvioidaan lampien, soiden, lähteiden yms. havaintojen perusteella. Laajoissa muodostumissa pohjavedenpinnan taso saattaa olla keskellä useita metrejä reunaosia korkeammalla. Rantakerrostumissa pohjatasona on usein moreeni, joskus myös kallio ja/tai pohjavesi. Rannikolla saattaa rantakerrostuman pohjatasona olla myös savi. 3. VALMISTELEVAT TYÖT Valmisteluvaiheessa perehdytään alueelta aikaisempien töiden yhteydessä kertyneeseen tutkimusaineistoon. Maastotöiden suunnittelussa pyritään rajaamaan tutkittava alue mahdollisimman tarkkaan sekä määritetään tutkimustarve ja -menetelmät. Tukiaineistot: peruskartat ilmakuvat maaperäkartta-aineisto 1:20 000, 1: , 1: , + selitysosat kairausarkiston tiedot

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Maa-ainestutkimukset (6) asiakkaan teettämät tutkimukset muut geologiset tutkimukset, tulokset ja raportit 4. MAASTOTUTKIMUKSET 4.1 Tutkimus- ja mittausvälineet Välttämättömään perusvarustukseen kuuluvat: peruskartta-aineisto 1: (ja/tai ilmakuvat) kompassi lapio maaperäpiikki muistiinpanovälineet ja ei-vesiliukoinen tussi näytteenottovälineet (näytepussit, -säkit, -laput) havaintolomakkeet suositeltavia lisävälineitä : maastotallennin/kannettava mikro GPS-paikannin kamera tai digitaalikamera 4.2 Maastohavainnointi Maastokartoituksella tarkistetaan ennakkotulkinnalla saatuja rajauksia sekä tehdään havaintoja aineksen laadusta olemassa olevien leikkausten ja pintalohkareisuuden perusteella. Mikäli muodostumassa ei ole leikkauksia tai niitä ei ole muodostuman laajuuteen nähden riittävästi aineslaadun ja -määrän selvittämiseksi, tehdään suunnitelma koekuoppatutkimuksia, kairauksia tai geofysikaalisia menetelmiä (maatutkaluotaus, seisminen luotaus) varten. Aineksen laatu arvioidaan visuaalisesti mikäli käytettävissä ei ole muita menetelmiä tai aiempia tutkimustuloksia. Eri raekokoluokista koostuvat kerrostumat havainnoidaan ja muodostumasta erotetaan soravaltaista ainesta sisältävät alueet hiekkavaltaisista alueista. Haittaavat ja rajoittavat tekijät otetaan huomioon laskettaessa ainesmääriä. Havaintolomake täyttöohjeineen on esitetty liitteessä 1.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Maa-ainestutkimukset (6) 4.3 Kaivusuunnitelma Ennakko- ja maastotulkinnan perusteella laaditaan kaivusuunnitelma. Suunnitelmaa tehtäessä otetaan huomioon tiestö ja maaston kulkukelpoisuus sekä maa-aineslain asettamat rajoitukset ja valtakunnallisten suojeluohjelmien rajaukset. 4.4 Koekuoppatutkimukset Koekuopat tehdään pääasiassa neljän metrin syvyyteen ulottuvalla traktorikaivurilla. Kaivannot sijoitetaan kumpujen ja selänteiden lakiosiin sekä ulotetaan vähintään kolmen metrin syvyyteen. Kaivannoista kirjataan tiedot aineksen käyttökelpoisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä kuvataan seinämien kerrosjärjestys. Tärkeimmät havainnot ovat aineksen raekoko, kivisyys, kivikoko ja lohkareet sekä tiedot pohjaveden esiintymisestä. Lopuksi kaivantojen seinämät valokuvataan, otetaan tarvittavat näytteet ja kaivannot peitetään. 5. NÄYTTEIDEN OTTO, KÄSITTELY JA ANALYSOINTI Tarvittaessa leikkausten tai koekuoppien seinämistä voidaan ottaa näytteitä kerrosten raekokojen määrittämiseksi tai aineksen kivimateriaalin teknisten ominaisuuksien selvittämiseksi. Näytekoko on yleensä noin 3 kg. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa kg:n näytteitä. Näytteistä tehdään aina rakeisuuskäyrä Ø 0-60 mm:n ainekselle. Näytteille tehtävän rakeisuusanalyysin perusteella maalaji määritetään GEO-luokituksen mukaan alle 60 mm:n aineksen käyrältä. Aineksen soveltumista eri käyttötarkoituksiin voidaan selvittää tarvittaessa analysoimalla aineksen kivimateriaalin lujuusominaisuuksia (esim. Los Angeles -luku, kuulamyllykoe, puikkoisuus, haurausarvo). 6. TÄYDENTÄVÄT TUTKIMUKSET Leikkaus- ja koekuoppatutkimusten tuloksia täydennetään tarvittaessa kairauksin sekä maatutkaluotauksin ja seismisin luotauksin. Riittävän tiheällä kairauspisteverkolla ja luotauslinjastolla saadaan luotettavaa tietoa hiekka- ja sorakerrosten paksuuksista ja kerrosjärjestyksestä sekä pohjavedenpinnan ja kallionpinnan tasoista.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Maa-ainestutkimukset (6) 7. TUTKIMUSTULOSTEN ANALYSOINTI 7.1 Rajaus ja ainesmäärien laskenta Muodostumasta rajataan pois minimipaksuutta (1,5 m) ohuemmat alueet. Soravaltaisen aineksen alueet rajataan muodostumassa omiksi osa-alueiksi. Aineksen jakautuminen luokkiin arvioidaan laajoissa muodostumissa osa-alueittain. Laskemalla osa-alueitten kuutiomäärät luokittain yhteen saadaan koko muodostuman ainesmäärä sekä eri luokkien kuutiomäärät. Muodostumien ainesmäärät voidaan laskea joko manuaalisesti mallikaavoja käyttäen tai 3DWin -ohjelmalla. Liitteessä 2 on esitetty erityyppisten muodostumien ainesmäärien laskuun soveltuvat kaavat. Mikäli muodostuman tai osa-alueen kohomuoto ei ole rinnastettavissa mallikaavoihin, niin massat lasketaan pinta-alan ja keskipaksuuden perusteella. 3DWin -ohjelmaan perustuva ainesmäärien laskeminen on esitetty tämän oppaan liitteessä 3.

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maa-ainestutkimukset Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Liitteet Liite 1. HAVAINTOLOMAKE JA SEN TÄYTTÖOHJEET MUODOSTUMAN NIMI esim. SARVIVAARA KIVIHARJU 1 KIVIHARJU 2/I KIVIHARJU 2/II Jos saman kunnan alueella on useita samannimisiä muodostumia erotetaan ne arabialaisella numerolla. Jos muodostuma jaetaan saman kunnan alueella useampaan osaan erotetaan ne roomalaisella numerolla. KARTTALEHTI KUNTA Pudasjärvi VANHA TUNNUS Uusille esiintymille annetaan seuraava vapaana oleva numeroa. Poistettujen muodostumien tunnuksia ei käytetä uudelleen. Peruskartta-alueella: karttalehti - muodostuman numero karttalehdellä - kuntanumero Yleisselvitysalueella (Lapin läänin topografikartta-alue): LA - muodostuman numero yleisselvitysalueella - kuntanumero LA LA-8514/ LA-8514/

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maa-ainestutkimukset Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Liitteet KOKONAISPINTA-ALA 10 ha (maastossa vain arvio, tarkka pinta-ala saadaan digitoidusta aineistosta) JAKSO (ei täytetä) RAJOITTEET HAITAT 0 = (ei rajoitteita/puuttuva tieto) 1 = asutus (ei vähäinen asutus) 2 = tiestö (ei kärrytie tai metsäautotie) 3 = pohjavesialue 4 = suojelualue ( esim. My, ks. seutukaavat) 5 = hautausmaa 6 = maisemansuojelualue (esim ah, ks. seutukaavat) 7 = maa-aineksenottoalue (esim EO, ks. seutukaavat) 8 = muu 310 = vedenhankinnalle tärkeä pohjavesialue 320 = vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 330 = muu pohjavesialue 400 = muinaismuistolain perusteella suojeltu alue 0 = (ei haittoja/puuttuva tieto) 1 = ylisuuret lohkareet 2 = heikko kiviaines 3 = moreenilaatat aineksessa 4 = siltti/savi kerrostumat 5 = huono lajittuneisuus 6 = muu 100 = peittävä moreenikerros 101 = runsas lohkareisuus MUODOSTUMATYYPPI 0 = (tyhjä on puuttuva tieto) 1 = SS-tyyppi (Salpausselkä) 2 = reunamuodostuma 3 = delta 4 = sanduri 5 = harju 6 = kames/kamesalue 7 = lievemuodostuma

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maa-ainestutkimukset Sora- ja hiekka-arvioinnin opas Liitteet 8 = rantakerrostuma 9 = dyyni 10 = muu lajittunut muodostuma 11 = moreenimuodostuma (onko syytä jakaa kumpumoreeni/drumliini?) 12 = savi 100 = extramarginaalimuodostuma AINESMÄÄRÄT Lasketaan 1000 m 3 tarkkuudella (esim. pinta-ala m 2 x keskipaksuus m = ainesmäärä m 3 ). Huom. lomakkeessa ilmoitetaan vain tuhannet kuutiot esim m 3 merkitään 10. Massat pyöristetään varsinkin suurissa muodostumissa vähintäin m 3 tarkkuudelle. ESIM. A 50, B 100, C 200 murskauskelpoista m 3, soraa m 3 ja hiekkaa m 3, yhteensä m 3. POHJATYYPIT JA -TASOT Perustuvat yleensä arvioihin, jolloin ilmoitetaan metrin tarkkuudella, esim Myös tarkkuusluokka merkitään alleviivaamalla (kartta, maasto, mittaus). Esiintymällä voi olla useita pohjatasoja, jolloin niiden sijainnista voi piirtää arvion työkartalle tai kirjoittaa lomakkeen VAPAA TEKSTI - alueelle. VAPAA TEKSTI Lyhyt kuvaus muodostumasta, soran esiintymisestä sekä rajoitteista ja haitoista tarkennuksia. Tässä voi kuvata myös uusia kartalla näkymättömiä sorakuoppia ja niiden aineksen laatua. Arvio murskattavan kiviaineksen laadusta. REVIDOIJA Maastohenkilön nimi REVIDOINTIVUOSI Maastotyövuosi

12

13 AINESMÄÄRÄLASKENNAN PERINTEISET MENETELMÄT LIITE 2.

14 LIITE 3. AINESMÄÄRÄLASKENTA 3D-WIN -OHJELMASOVELLUKSEN AVULLA Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen aluetoimistoissa otettiin luvun loppupuolella käyttöön 3D-system Oy:n suunnittelema ja tuottama 3d-win -ohjelmisto. Ohjelmistoon kuuluva 3d - win -perusohjelma korvaa aikaisemmin luvun loppupuolella käyttöönotetun MsDos - käyttöjärjestelmäpohjaisen GT -ohjelmiston. 3d -win -perusohjelma soveltuu eri tyyppisistä maastomittauksista, paikkatietojärjestelmistä ja kartta-aineistosta saatavien koordinaattiaineistojen käsittely-, mallinnus- ja suunnittelutyöhön. 1. Ainesmäärälaskenta maastomallin avulla Maastomalli on atk -avusteisesti lasketettu koordinaattiaineiston kolmioverkko. Sen laskentatoiminto sisältyy 3d -win ohjelman maastomalli -valintaikkunaan. Eri pintojen välinen tilavuus, mikä maa-ainesmuodostumissa vastaa ainesmäärää (kiinto-m 3 ), saadaan selville 3d -win ohjelman maastomalli -valintaikkunan maastomallin A yhdistä mallit@ tai A massat@ -toiminnoilla 2.1 Pinta- ja pohja -aineistot Ainesmäärälaskentaa varten tarvitaan yleensä kaksi koordinaattitiedostoa, joista toinen kuvaa laskettavan maa-ainesmuodostuman yläpintaa ja toinen alapintaa. Näiden pintojen korkeus ilmoitetaan yleisimmin metrinä merenpinnasta (m mpy). Ainesmäärä lasketaan mallintamalla pinnat maastomalliksi, jolloin 3d -win -ohjelma laskee näiden kahden pinnan välisen tilavuuden. Jos korkeuskoordinaatin (m mpy) sijalla on esitetty kerroksen paksuus (m), saadaan ainesmäärä suoraan paksuusaineiston maastomallista. Maa-ainesmuodostuman maanpintaa kuvaava korkeusaineisto voidaan saada 3d -win - ohjelmaan maastomittauksista (täkymetri, gps) tai suoraan erityyppisistä numeerisista maastotietokannoista. Geologian tutkimuskeskuksessa korkeusaineisto voidaan generoida myös maanmittauslaitokselta ostetusta rasterimuotoisesta aineistosta, jossa korkeutta (m mpy) kuvaavien pikseleiden välimatka maastossa vastaa 25 m x 25 m:n ruudukkoa. Rasterimuotoisen pikseliaineiston muuntaminen pisteverkoksi tapahtuu käyttäen ArcInfon makroa, joka tuottaa ArcInfo -muotoisen ascii -tiedoston. Tiedosto muutetaan 3d -win - perusohjelmalle soveltuvaksi MsDos -tyyppiseksi ascii -tiedostoksi käyttämällä GTK:ssa suunniteltua C -kielellä koodattua ohjelmaa.

15 Maa-ainesmuodostuman pohjan tasona lajittuneissa ja lajittumattomissa muodostumissa on yleisimmin pohjavesi tai kallio. Lajittuneen muodostuman reunaosissa se voi olla myös pohjamoreeni. Pohjaveden pinnan tason määrittämisessä voidaan käyttää luonnontilaisten lähteiden ja pohjavesilampien tai -järvien pinnan tasoa sekä mitata se muodostumiin mahdollisesti asennetuista pohjavesiputkista ja -kaivoista sekä vedenottamoilta. Pohjaveden-, kallion- tai moreenin pinta on mahdollista saada selville kairauksilla, koekuopista ja eri tyyppisillä geofysikaalisilla menetelmillä (esim. maatutka, vasara- ja räjäytys seismiset menetelmät, painovoimamittaus, matalalentoaineistot). 2.2 Paksuusaineisto Alueilla, missä maanpinta on suhteellisen tasainen (esim. suot, deltamuodostumat) ja kerrospaksuuden määritystiheys on suuri, voidaan ainesmäärä laskea pelkkien kerrospaksuustietojen perusteella. 2.3 Esimerkki maa-ainesmuodostuman tilavuuden laskennasta Pinta- ja pohjamalli valmiina Jos maanpinnan- ja kalliopinnan korkeusmallit ovat valmiina, voidaan 3d-win -ohjelmalla laskea helposti pintojen välinen tilavuus Maastomalli/Yhdistä pinnat -toiminnon avulla. Kun käytetään rajaustiedostoa, on oltava ehdottoman varma, että rajauksessa käytetty viiva on sulkeutuva. Mikäli pintoja ei ole valmiina tai halutaan saada pintamallit tehdyksi yhdistelemällä erilaisia kartta- ja maastotietoja, on alla olevissa luvuissa esitetty prosessin kulku Valmisteleva osuus: digitointi Digitoidaan maa-ainesmuodostumissa olevien kaivantojen reunaviivat yhdeksi tiedostoksi ja tallennetaan tiedosto kaivannot.xy. Koska kaivantojen rajat muuttuvat maa-ainesten oton seurauksena, on digitoinnin pohjana käytettävä aina uusinta saatavissa olevaa karttapohjaa. Digitoidaan kairauspisteiden ja koekuoppien sijainti. Pisteen Z -koordinaatin arvoksi annetaan kairauksesta tai kaivinkonemontuista määritetty pohjan syvyy (m) miinus merkillä varustettuna. Talletetaan tiedosto nimellä kairaukset.xyd. Digitoidaan seismisten linjapisteiden sijainti. Pisteen Z -koordinaatiksi annetaan luotauksilla saatu syvyys (m) miinus merkillä varustettuna. Talletetaan tiedosto nimellä seisminen.xyd. Digitoidaan pohjavesihavaintopisteiden sijainti (kaivinkonemontut, kairaukset). Pisteen Z -

16 koordinaatiksi annetaan kairauksilla saatu pohjavedenpinnan syvyys (m) miinus merkillä varustettuna. Talletetaan nimellä vedet.xyd. Digitoidaan maatutkalinjojen sijainti. Syvyydet lisätään Z -kenttään 3d win -ohjelman laskenta -valikossa olevan Ataiteviiva@ -toimintoa käyttäen tulkituilta maatutkalinjoilta. Pisteen Z -koordinaatiksi annetaan syvyysarvo (m) miinus merkillä varustettuna. Talletetaan tiedosto nimellä tutka.xyd. Maatutkalinjoilta voidaan tulkita useita erityyppisten pintojen syvyyksiä, jotka merkitään sovitun koodauksen mukaan. Taulukossa 1 on esitetty esimerkinomainen koodilista, mitä voidaan soveltaa, kun talletetaan maatutkatulkintojen syvyyksiä 3d -win -ohjelmaan. Taulukko 1. t1 t3 selitys Pohjavedenpinnan syvyys (m) maanpinnasta, arvio Pohjavedenpinnan syvyys (m) maanpinnasta 3 11 Kallion pinnan syvyys (m) maanpinnasta, kallio pohjavedenpinnan yläpuolella Kallion pinnan syvyys (m) maanpinnasta, kallio pohjavedenpinnan alapuolella Kallion pinnan syvyys (m) maanpinnasta, kallion asemasta pohjavedenpinnan suhteen ei tietoa Moreenin pinnan syvyys (m) maanpinnasta Digitoidaan pohjavesihavaintojen korkeuspisteet (m mpy), kuten lähteet, pohjavesikorteilta saatavat ja karttaan sidotut vedenpinnan korkeustiedot. Mikäli pohjan tason tietoja on vähän, niin lisäksi arvioidaan geologiseen tulkintaan perustuen kartalta mahdollisia pohjaveden pinnan aseman arvoja. Tässä yhteydessä pisteverkkoa voidaan täydentää tulkitsemalla maaainesmuodostuman ympärille ja sisään suuntaa antavia pohjan tasopisteitä (muita, kuin pohjaveden pinnan tasoa osoittavia pisteitä). Pisteen Z -koordinaatiksi annetaan korkeusasema (m mpy). Talletetaan tiedosto nimellä pvesi.xyz. Koodauksessa voidaan käyttää taulukossa 2 esitettyä jakoa:

17 Taulukko 2. t1 t3 selitys Mitattu pohjavedenpinta (m mpy) Kartalta tulkittu pohjavedenpinta (m mpy) Muu arvioitu pohjan pinnan taso (m mpy), arvo suuntaa antava Pintamallin teko 1. Tehdään karttalehtikohtainen ascii -muotoinen tiedosto, missä tiedoston nimi on sama kuin 1: karttalehden numero. Tiedoston yhdelle riville kirjoitetaan muodostuman Ahistoriallinen@ tunnus. 2. Aineisto toimitetaan Väli-Suomen aluetoimistossa Esa Kauniskankaalle. 3. Saadaan muodostumien pisteverkko 25 m x 25 m karttalehdittäin (esim xyz), sekä muodostumien rajaustiedostot (esim 23412fm.raj). 4. Karttalehtikohtaisista aineistoista poimitaan 3d-win -ohjelmalla kukin muodostuma ja sen rajaustiedosto yhdeksi tiedostoksi esim. kuntakohtaiseen hakemistoon. Muodostumapisteverkko nimetään esim. atk -numeron mukaan º [atk.no.]xyz ja rajaustiedosto vastaavasti atk -numeron mukaan, mutta r -etuliitteellä º r[atk.no].xy.

18 5. Haetaan kaivannot.xy -tiedosto, ja poimitaan muodostumaan liittyvät kaivantojen reunaviivat ºk[atk.no].xy 6. Mallinnetaan muodostumapisteverkko kolmioverkoksi ja upotetaan k[atk.no].xy -tiedosto malliin käyttäen hyväksi 3d-win -maastomalli -valikon Akorkeus -toimintoa. Näin digitoiduille kaivantojen reunaviivojen pisteille saadaan korkeus maastomallista. 7. Poimitaan kaivantojen reunaviivojen sisäpuoliset pintapisteverkon hajapisteet ryhmään ja muutetaan ryhmän editointi toiminnan avulla pisteiden z-koordinaatti olemassa olevan kaivannon pohjan tason mukaiseksi. Pohjan taso on määritetty maastokäynnin yhteydessä. 8. Upotetaan muodostuman reunaviiva pintamalliin käyttäen hyväksi 3d-win -maastomalli - valikon Akorkeus mallista@ -toimintoa ºr[atk.no].xyz Pohjamallin teko Poimitaan kallio- ja moreeni-ikkunat sekä pohjavedenpintaa osoittavat vesistöt pintapisteverkosta omaksi tiedostoksi ºn[atk.no].xyz. Muuta tiedoston pisteiden pintakoodi t1=3. Editoidaan muodostuman rajaustiedostoa r[atk.no].xyz niin, että saadaan pohjan tason reunaviivan korkeus. Yleensä r[atk.no].xyz -tiedoston korkeuksista täytyy vähentää 0.5 m m. Annetaan tiedostolle nimi rp[atk.no].xyz Kootaan kaikki xyd -loppuiset tiedostot yhdeksi tiedostoksi ºsyvyydet.xyz -tiedosto. Upotetaan tiedosto pintamalliin käyttäen hyväksi 3d-win -maastomalli -valikon Akorkeus mallista@ - toiminnon AZ+mallin z A -vaihtoehtoa ºpoimitaan syvyydet.xyd -tiedoston pisteet, jotka asettuvat laskennan kohteena olevan muodostuman piiriin ja talletetaan tiedosto nimellä s[atk.no].xyz. Koska tässä tiedostossa on paljon eri menetelmillä tulkittua tietoa, täytyy tämän pohjatiedoston korkeustietoja verrata esim. kairauksilla tai pohjavedenpinnan mittauksilla saatuihin tietoihin. Pisteet, jotka eivät sovi malliin, poistetaan aineistosta tai talletetaan omaksi tiedostoksi.

19 Poimitaan pvesi.xyz -tiedostosta pisteet, jotka asettuvat laskennan kohteena olevan muodostuman piiriin ºv[atk.no].xyz Yhdistetään n+r+rp+s+v-tiedostot p[atk.no].xyz -tiedostoksi eli pohjatiedostoksi. Muutetaan p[atk.no].xyz -tiedoston kaikkien pisteiden pintatunnukseksi t1= Ainesmäärälaskenta Tarkistetaan, että elementtien valintataulussa ovat pintamalli- ja pohjamalli tiedostot (*.mm1 ja *.mm3) sekä muodostuman raja r[atk.no].xyz -tiedosto. Valitaan 3d -win -ohjelman massalaskenta valikosta A yhdistä mallit@ -toiminto. Tarkistetaan, että yläpinta on *.mm1 -tiedosto ja alapinta *.mm3 -tiedosto sekä rajaustiedostona on r[atk.no].xyz. Suoritetaan laske -toiminto. Leikkaus- ja täyttömassat näkyvät suoraan kiintokuutioina taulussa. Ainesmäärä luetaan täyttömassa -sarakkeesta.