4 / Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry

Transkriptio

1 4 / 2009 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Kari Jaronen Osoite: Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki p. (09) tai ti , ke ja to klo

2 Tanhuviesti 4 / Sisällysluettelo Tapahtumakalenteri Pääkirjoitus... 4 Päätoimittajaa etsitään... 4 Kiitos... 5 Joulukortti lämmittää mieltä... 5 Toimistonhoitajan joulu... 6 Helsingin Kansantanssin Ystävät ry 45 vuotta... 7 Syysniiaus Valkeakosken Tanhuajat ry 30 vuotta... 8 Vanhan kansan taikoja Tanhuviestin historian havinaa Laudalta lyötiin! Kansallispukukansa kokoontui Jyväskylässä Suomen käsityön museon joulun aika Ilmoittautuminen Samuelin Poloneesiin alkaa Pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruuskilpailut Kansallispukuja myydään ja ostetaan Valokuva kansallispuvun myynti-ilmoitukseen Lasten nurkka Lasten nurkan oikeat vastaukset... 17

3 3 TAPAHTUMAKALENTERI 2010 TAMMIKUU FolkForum, Turun linna Folklandia-risteily, Turku-Tukholma, Silja Europa HELMIKUU Länsisuomalainen tanssiperinne -kurssi, Solvalla, Espoo Kansantanssialan koulutusyhteistyöhön kuuluva kurssi ilm mennessä järjestön toimistoon Penan Puskasoitot, Nummi-Pusula MAALISKUU Kansanomaiset paritanssit -kurssi, Puistokulma, Vantaa SKY ja KTNL vuosikokoukset HUHTIKUU Kansantanssipäivät, "Tält ja tois puolt jokke" yhteistyössä Setlementtinuorten liiton kanssa, Turku Kansantanssikatselmus TOUKOKUU Helavalkeat, Nummi-Pusula Päivä Porvoossa -tapahtuma lapsille ja nuorille HEINÄKUU Isleik 2010, Islanti ELOKUU 5.8. Kansallispukukurssi, SKY toimisto, Helsinki SYYSKUU Ohjelmistokurssi, SKY, Hämeenlinna Aikuisten 2010 ohjelmat Ohjelmistokurssi, KTNL, Hämeenlinna Lasten ja nuorten 2010 ohjelmat MARRASKUU Historiallisten tanssien kurssi, Tampere

4 4 PÄÄKIRJOITUS Yhdeksänkymmentäluvun lopulla istuin ensimmäisen kerran tiedotustoimikunnan pöydän ääreen. Silloin lehden päätoimittajana toimi Ritva Sabelli. Meikäläinen noviisina sai yhteisinä työskentelyvuosina häneltä hyvät opit sekä neuvot lehden valmistukseen. Silloin vielä Tanhuviestikin ilmestyi paperiversiona. Juttuja metsästettiin, kyselyjä tehtiin, erilaisia kilpailuja toteutettiin sekä paljon muuta tarinoita kirjoitettiin. Jonkin aikaan ennen lehden ilmestymistä lähetettiin yhdistyksille "Lööppi" tulevan lehden jutuista. Lehden eräs tärkeimmistä vaiheista oli taitto. Miten kukin juttu kuvineen mahtuu sivuille ja missä järjestyksessä ne lehdessä ovat. Painoon vietiin tekstiä erilaisissa arkeissa, joihin kuvat olivat liitetty teipein ja klemmarein. Alkuperäinen lehti ennen painoon menoa oli mielenkiintoinen palapeli, mutta niin siitä vain syntyi Tanhuviesti, josta saimme olla ylpeitä. Paperiversion tekeminen ei ollut halpaa. Tilausten vähentyessä ja kustannusten kohotessa oli aika miettiä muuta Tanhuviestin ilmestymistapaa. Vuonna 2004 ilmestyi Tanhuviesti ensimmäinen kerran sähköisenä versiona. Uusi aikakausi oli alkanut lehden historiassa. Lehden teko ei tänä päivänäkään ole helppoa kuten ei paperiversiota tehdessä. Vaikka enää ei tarvitse viedä painoon lippuja, lappuja tai kuvia, on juttujen saaminen lehteen edelleen vaikeaa. Joka numeroon metsästetään kirjoituksia eri tapahtumiin osallistuvilta. Ja aina on yhtä vaikeaa saada vapaaehtoisia kirjoittajia. On kunnia-asia saada omalla nimellä varustettu kirjoitus lehteen muiden luettavaksi. Viisi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen pääkirjoituksen Tanhuviestiin (TV2/2005). Silloin kirjoitin, että tehtävä ei tunnu omalta toiminnalta. Mutta aika on vierähtänyt vuodesta toiseen ja pääkirjoituksia ja muita kirjoituksia on tullut raapusteltua. Mukavaa on ollut kirjoittaa ja olla mukana Tanhuviestin toteuttamisessa. Tämä on nyt viimeinen pääkirjoitus päätoimittajan mandaatilla ja on aika siis kiittää kaikista yhteisistä vuosista Tanhuviestin parissa. Erityisesti haluan lämpimästi kiittää Tuulia Taipaletta ja Matti Lankista siitä suuresta teknisestä urakasta, jonka he tekevät lehden saamiseksi julkaisukuntoon. Ilman heidän panostaan emme lukisi tätäkään lehteä. Lisäksi haluan kiittää kaikkia Tiedotustoimikunnassa kanssani istuneita jäseniä vuosien varrelta mukavista kokoushetkistä ja lehden ja muun materiaalin suunnittelusta. Lämpimän kiitoksen haluan vielä lähettää Ritva Sabellille, joka antoi tärkeät eväät hyvän lehden tekemiseen. Kiitos myös teille lukijoille, että olette toimittaneet juttuja, antaneet palautetta ja toivottavasti nauttineet Tanhuviestin sisällöstä. Jatkakaa tarinoiden tuloa seuraaviin Tanhuviesteihin ja olkaa ylpeitä omasta lehdestä. Se on tärkeä meille kaikille kansantanssin ja -musiikin harrastajille. Toivotan Tanhuviestille, Tiedostustoimikunnalle sekä uudelle päätoimittajalle antoisia ja runsasjuttuisia vuosia lehden parissa. Kari Jaronen PÄÄTOIMITTAJAA ETSITÄÄN Kuten edeltä huomasitte, Tanhuviestin pitkäaikainen päätoimittaja Kari Jaronen jättää tehtävänsä tähän numeroon. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan nettilehtemme tekemiseen, jätä hakemuksesi päätoimittajan tai tiedotustoimikunnan jäsenen paikasta mennessä SKY:n toimistoon, tai p. (09) /

5 5 KIITOS JOULUKORTTI LÄMMITTÄÄ MIELTÄ "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!" Tämä yleinen toivotus löytyy monista miljoonista joulukorteista eri kielillä ympäri maailmaan. Suomessa lähetetään n. 50 miljoonaa joulukorttia vuosittain. Olemme Euroopassa joulutervehdysten lähettelijöissä kärkipäätä. Ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin 1843 Englannissa. Nopeasti joulukorttien lähettäminen sai suosiota Euroopassa varsinkin postikulun nopeutuessa. Aluksi kortit lähetettiin suljetussa kirjekuoressa, koska niitä ei saanut lähettää avoimena luvulla Saksaan syntyi joulukorttiteollisuutta. Se menestyi hyvin ja hallitsi Euroopan markkinoita 20 vuotta. Suomessa vanhin lähetetty joulukortti on vuodelta Joulukortit olivat saksalaisia tai ruotsalaisia, jonkin verran venäläisiä luvulla lähettäminen yleistyi meillä merkitsevästi. Aluksi se oli varakkaiden ja kaupunkilaisten tapa, mutta myöhemmin se yleistyi myös maaseudun asukkaiden ja työväestön keskuudessa. Nykyään joulukorttien lähettäminen alkaa kuukausi ennen joulua. Aiheet joulukorteissa eivät aluksi olleet kovin jouluisia. Niissä oli kukkasia ja pitsimäisiä koristeita. Myöhemmin jouluiset aiheet, kuten esim. joulupuuro, tontut ja kynttilät ovat lisääntyneet korteissa. Joulukuusi on myös suosittu aihe, mutta ei niin vanha kuin tontut tai kynttilä. Kuusi liittyy yleensä perhejouluun tai metsän väen joulunviettoon. Nykyään suosituimpia aiheita ovat talvimaisemat, joulupukki tai enkelit. Monet tunnetut taiteilijat ovat maalanneet suosittuja joulukortteja, mm. Rudolf Koivu, Martha Wendelin ja Jenny Nyström. Suuren suosia ovat saaneet myös itse tehdyt joulukortit. Kortin voi tehdä valokuvasta, siihen voi käyttää vanhoja joulupapereita, ostaa askarteluliikkeestä materiaalia, tai vaikka piirtää. Itse tehty kortti saa suuren arvon saajaltaan.

6 6 Vaikka sähköinen viestintä on helppoa ja nopeaa ja joulutervehdyksen voi lähettää nappia painamalla, on joulukortin saaminen postiluukusta lämmin ja iloinen asia. Siinä leijuu joulun lämpöinen henki. Lähteet: Kai Linnilä: Wanhan ajan joulu Kotiliesi 23.10/2007: Joulukortti, perinne 1800-luvulta Vuodatus.net: Joulusta Jouluun, Joulukortit Kari Jaronen TOIMISTONHOITAJAN JOULU Lapsenmielisenä käsityöharrastajana olen jouluihminen henkeen ja vereen; rakastan joulun valmistelua ja tunnelmaa. Ihannejouluni on perinteinen, lämminhenkinen, kiireetön ja kotikutoinen. Kenenpä ei olisi? Todellisuudessa kiire kuitenkin jossain vaiheessa pukkaa päälle ja hektisimpinä hetkinä lämminhenkisyyskin saattaa olla enemmän tulikiven katkuista kuin kotilieden hehkuista... Sanotaan, että hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Aloitankin seuraavan joulun suunnittelun usein heti edellisen jälkeen ryhtymällä miettimään lahjoja läheisilleni. Tavoitteenani on tehdä mahdollisimman paljon omin käsin. Yleensä tässä vaiheessa suunnitelmat ovat vielä kovin kunnianhimoisia ja suureellisia; äidille ja anopille suunnittelen neulovani ihanat kirjoneuletakit, miehelle, apelle ja pojille muhkeat villapaidat, tyttärelle kaavailen lapsuusajan rakkaimmista vaatteista tehtyä tilkkupeittoa, kummilapsille upeita rooliasuja. Onhan tässä melkein vuosi aikaa... Mutta kuten mieheni asian ilmaisee: käytännössä hyvinkin suunniteltu on usein vielä kokonaan tekemättä. Kaikki projektit eivät suinkaan toteudu. Toiset venyvät ja siirtyvät, joskus useidenkin vuosien päähän. Mieheni esimerkiksi on kerran saanut kirjoneulepaidan, jonka olin aloittanut kaksitoista vuotta aikaisemmin. Viime jouluksi nikkaroin kummitytölle sorminukketeatterin ja virkkasin sitä varten joukon näyttelijöitä. Mikään ei tietenkään sujunut niin kuin piti. Kokoontaitettavan puisen teatterin mekanismi ei aluksi toiminut ennen kuin olin siirtänyt pieniä saranoita muutamaan kertaan. Sen jälkeen mekanismi kyllä toimi, mutta koko rakennelman painopiste siirtyi eikä se enää seissyt itsekseen. Naruista eteen ja pois vedettävä esirippu muuttui paikalleen liimatuksi - ja sekin meni kiireessä vinoon. Sorminukkien tekoonkin jäi lopulta liian vähän aikaa, jotta olisin ollut tyytyväinen lopputulokseen. Voisi kuvitella, että tähän ikään mennessä olisin oppinut realistisemmaksi sen suhteen, mihin kaikkeen aika riittää. Silti melkein joka joulu joudun tekemään kompromisseja valmistelujen suhteen. Usein itse tehty lahja vaihtuu viime hetkellä yksinkertaisempaan tai peräti ostotavaraan, siivous pitää priorisoida uusiksi ja korttien askartelu yhdessä perheen kanssa jää niin viime tinkaan kuin se on mahdollista. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Silti joulukiire ei ahdista, päinvastoin! Kun muutama vuosi sitten työkiireiden vuoksi jouduimme kokeilemaan kiireetöntä versiota valmisteluista - ei korttien askartelua ja lähetystä, ei isoja tee-se-itse -projekteja, suursiivousta, joululeipomista tai suuritöisiä ruokia - tuntui, ettei edes ollut "oikea" joulu. On oikeastaan aika kummallista, että joulurauha tuntuu aidolta vasta, kun sitä edeltävät viikkojen kiire, paniikki paukkuvista deadlineista ja vähäuniset yöt. Korttien pitää olla valmiita huomisaamuna ja postissa samana iltana, Australiaan joulupostin olisi pitänyt jo lähteä, piparitaikina täytyy tehdä ennen nukkumaanmenoa, jotta huomenna päästään leipomaan, tämänvuotisen piparitalon kaavat pitää testata nyt, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä tunnin kuluttua, viisi käsityötä täytyy saada valmiiksi ylihuomiseksi, paketointi ja lahjojen viimeistely vie enemmän aikaa kuin kuvitteli ja venyy joululaatikoiden valmisteluun varatulle ajalle ja taas kerran runosuoni pulputtaa tuskallisen hitaasti

7 7 pakettikorttien riimejä. Loppuvaiheessa tapanani on valvoa ainakin yksi kokonainen yö viimeisten valmistelujen kanssa. Mutta kun joulurauha julistetaan, kaikki on valmiina. Talo alkaa täyttyä tuoksuista ja ihanan kihelmöivästä odotuksesta. Kuusi on nostettu kylmästä sisään, lapset kaivavat vanhat tutut, yhdessä tehdyt koristeet isosta peltirasiastaan ja ripustavat ne yksitellen kuusen oksille. Koira ja kissat ihmettelevät uusia tuoksuja ja huoneeseen ilmestynyttä puuta. Kynttilät sytytetään ja valot himmennetään. Joulunalusaikana loppuun renkutetut joululaulut saavat äkkiä taas merkityksen ja herkistävät mielen. Niihin yhtyy koko perhe. Viimeisetkin ruoat on valmisteltu ja pöytä katettu. Käymme juhlavaatteissamme jouluaterialle. Taloon laskeutuu joulurauha. On meidän joulu. Sitä ei saa rahalla, se pitää rakentaa. Annuli Perheentupa HELSINGIN KANSANTANSSIN YSTÄVÄT RY 45 VUOTTA Pimeänä perjantai-iltana, , kokoontui hienoja daameja ja komeita herroja Karjalatalon juhlasaliin tanssiaisiin. Syksyn synkkyydestä ei juhlaväen keskuudessa ollut tietoakaan, vaan juhlamieli oli korkealla, olihan kyseessä Helsingin Kansantanssin Ystävien 45-vuotisen olemassaolon juhlatanssiaiset. Esko Rausmaa, Marja Nick ja Marjatta Koivu-Loman. HKY:n historiankirjoitus alkoi oikeastaan jo vuonna 1901, eli 63 vuoden ajan se oli sama kuin Suomalaisen Kansantanssin Ystävien historia. Käytännön sanelema pakko, oikeastaan Helsingin kaupungin vaatimus kaupungin taloudellisen tuen myöntämiseksi, oli perustaa Helsinkiin oma paikallisosastonsa ja muodostaa SKY:stä valtakunnallinen järjestö, johon oli jo liittynyt ja oli liittymässä jäsenyhdistyksiä muualta Suomesta. Puheenjohtaja Marja Nick oli tutkinut vuoden 1964 tapahtumia ja kertoi niistä mielenkiintoisesti ja ytimekkäästi. Yhdistyksen syyskokous oli päättänyt kutsua kunniajäseneksi pitkäaikaisen, monipuolisesti ansioituneen, mm. entisen puheenjohtajansa Esko Rausmaan. Esko on toiminut monenlaisissa tehtävissä koko yhdistyksen olemassaolon ajan. Esko ei vielä pääse eläkkeelle, vaan mm. toimittaa yhdistyksen jäsenlehteä, Tanhuankkaa. Pitkäaikaiselle lapsiryhmän ohjaajalle, Leena Koskelalle, hallitus oli päättänyt myöntää yhdistyksen kultaisen ansiomerkin. Leena on onnistuneesti siirtänyt leikki- ja kansantanssiperinnettä lapsille, toiminut hallituksessa, puvustonhoitajana ja edelleen tanssijana. Tanssin pyörteissä Ossi ja Liisa Mäkinen. Illan ohjelmana oli tanssia salonki- ja seuratansseja, joiden lomassa oli myös tavallisia paritansseja. Silkit ja satiinit kahisten mentiin Pas d'espagnet ja Krakoviakit. Lyhyt hengähdystauko oli varattu kakkukahveille ja taas jatkettiin. Emännät olivat varautuneet tanssi-

8 8 intoisten nestevajaukseen, mehut ja vedet tekivät kauppansa. Monet yhdistykset juhlivat viiden vuoden välein. Nykyään on ruvennut tuntumaan, että viiden vuoden väli on huomattavasti lyhentynyt, ihan vasta äsken oli HKY:n 40-vuotisjuhlat. Marjatta Koivu-Loman Kuvat: Risto Elo SYYSNIIAUS 2009 Porvoon Kansantanssijat ry järjesti viikonloppuna viidennen SyysNiiausperinneleirin Övikin leirikeskuksessa. Leiriläiset olivat 3-15 vuotiaita. Isommat leiriläiset auttoivat pienempiä ja aikuisia kun harjoiteltiin Erjan (Askolin) ohjauksessa tanssijoille uusia kansantansseja. Tanssit pyörivät mielessä pitkin päivää: tolppa kääntyy ympäri ja portti mereltä tai portti hotellilta jne. Ohjelmassa oli myös ulkoilua, askartelua/käsitöitä. Uutuutena opettelimme kanteleen soittoa yhdistyksen uusilla 5- kielisillä kanteleilla. Lauantai-iltana oli illanvietto, jossa leikittiin erilaisia leikkejä ja väki harveni pienempien mennessä nukkumaan isompien leiriläisten (3 kpl) jäädessä tanssimaan vielä Erjan kanssa. Aamulla kuulimme, että illalla oli vieraillut myös yllätyspartneri "Harri", joka oli kuulemma tosi isokenkäinen mutta varsin hoikka. Harri tuli myös ulos kaapista leirin päättäneessä kahvitilaisuudessa, jossa esitettiin vanhemmille leirin aikana opittua ja tehtyä. Kiitos kaikille, jotka auttoivat leirin onnistumisessa! Lisätietoja Pokkaajien toiminnasta Eija Siurua VALKEAKOSKEN TANHUAJAT RY 30 VUOTTA Valkeakosken Tanhuajat ry on perustettu vuonna Lähtökohtana oli Työväenopiston kansantanssiryhmien tanssijoiden halu tehdä yhdessä muutakin kuin harjoitella talvikauden. Oman yhdistyksen perustamisen perustana oli myös ryhmien yhteinen Gotlannin matka Ruotsiin kesällä Perustava kokous pidettiin 16. marraskuuta. Tanssin pyörteissä. Kuva: Maarit Nieminen Keväällä 1980 haettiin Suomalaisen Kansantanssin Ystävien (SKY) jäseneksi ja hyväksyttiin kesäkuussa. Seuraavana vuonna jo osallistuttiin ensimmäisen kerran SKY:n kesäjuhlille ja sen jälkeen ovat monet Suomen paikkakunnat tulleet meille jäsenillemme tutuiksi SKY:n kesäjuhlien kautta.

9 9 Yhdistyksen ensimmäinen ulkomaan matka tehtiin vuonna 1980 Tanskaan Neastredin kaupunkiin, jossa osallistuttiin pohjoismaisille kulttuurijuhlille. Sen jälkeen on ulkomaisten ryhmien kanssa tehty yhteistyötä vastavuoroisuusperiaatteella. Yhdistyksen vieraina ovat olleet ryhmät, joiden vieraina me taas olemme saaneet tutustua heidän maihinsa. Valkeakosken ystävyyskaupunkeihin on tehty esiintymismatkoja, ensimmäinen Huskvarnaan v ja sen jälkeen muutaman vuoden välein Tanskaan Slagelseen, Norjan Krakeröön, Puolan Jelinia Goraan ja Unkarin Hadjuszoboszloon. Ystävyyskaupunkien lisäksi olemme kuuluneet Pohjoismaiseen Kansantanssifestivaali-rinkiin, johon kuuluvat meidän lisäksemme ryhmät Norjan Larvikista, Tanskan Ålsgadesta, Starrkärss Ruotsista. Alkuvuosina oli mukana myös Tukholman eestiläisten ryhmä Kassari. Heidän poisjääntinsä jälkeen muutamana viime kertana mukana on ollut Pilgari Viljandista Eestistä. Koko Valkeakosken Tanhuajien porukka esityksen jälkeen. Kuva: Heidi Nieminen Ensimmäinen yhteinen festivaali pidettiin Larvikissa Norjassa v Vuoden 1984 kesällä oli meidän vuoro isännöidä festivaalia Valkeakoskella. Jokainen ryhmä on vuorollaan ollut Pohjoismaisen kansantanssifestivaalin isäntänä. Toisen kerran tämä festivaali oli Valkeakoskella vuonna 1998 ja kolmannen kerran Vuoden 1998 festivaalin yhteydessä vihittiin yhdistyksen lippu. Lipun naulaukseen osallistuivat kaikki aikaisemmat puheenjohtajat v puheenjohtajan Merja Sintosen johdolla. Lipun vihki SKY:n silloinen puheenjohtaja Kari Bergholm. Vuonna 91 saimme yhteyden eestiläiseen Vörun kansantanssiryhmään ja yhteistyö jatkui aina vuoteen Vörulaiset olivat vieraanamme ensimmäisen kerran joulukuussa 91 ja esiintyivät kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlissa. Toisen kerran ryhmä oli Valkeakoskella vuonna 95, jolloin he osallistuivat Työväenopiston kansantanssin kevätjuhlaan. Me vuorostamme vierailimme Vörussa v. 93 Vörun kevätjuhlassa. Valkeakosken unkarilaiseen ystävyyskaupunkiin Hadjuszoboszloon suhteiden luominen aloitettiin kymmenisen vuotta sitten ja vuonna 99 saimme kutsun saapua sinne esiintymään. Innolla tämä kutsu vastaanotettiin ja yhteistyö lähti käyntiin, vaikka siellä isäntänä toimi vuotiaat koululaiset vanhempineen. Parin vuoden välein yhteistyö on jatkunut, ensin Hadjuszoboszloon koulun kanssa, josta kaksi eri luokkaa on vieraillut Valkeakoskella. Vaikka vierailut ovat teettäneet yhdistyksen pienelle aktiiviselle porukalle töitä, niin hauskaa on silti ollut ja vastavuoroisesti olemme saaneet tutustua unkarilaiseen tanssiin ja elämään sinne suuntautuneiden vierailujemme yhteydessä. Parilla viime kerralla - kesinä v ja v pääsimme Debrecenin Kukkaisfestivaaleille esiintymään ja se oli hieno kokemus. Katsojia oli n ja koko kulkue ja stadionin esitys televisioitiin suorana Unkarissa. Viimeksi tänä kesänä meillä oli 36 hengen Forgorosza-tanssiryhmä Unkarin Debrecenistä viikon verran luonamme. Heille näytettiin Suomen parhaat palat: metsä- ja saariretkiä, saunomista ja kylpytynnyrikin esiteltiin. Esiintymässä ryhmä oli Valkeakoskella ja myös Tampereen kukkaisviikoilla. Hopeisen ansiomerkin saajat Merja Sintonen ja Erkki Raikko. Kuva: Seija Brand Koko tämän 30 vuoden ajan ryhmämme on saanut toimia Valkeakosken Työväenopiston opintoryhminä ja viime vuosiin asti on joka kevät ollut kevätnäytös, jossa on näytetty talven mittaan harjoitellut kuviot. Valitettavasti harrastajamäärän vähetessä emme enää ole ihan joka kevät tällaista konserttia voineet järjestää. Mutta 90-luvun vuosina, kun jäsenmäärä nousi melkein sataan, järjestimme kevätjuhlien lisäksi kaikenlaista hauskaa kuten saunailtoja, lamantorjuntailtamia,

10 10 tanssikursseja ym. ym. sekä juhlittu yhdistyksen 10-, 15-, 20- ja 25-vuotisjuhlat. Näihin pidettyihin 30-vuotisjuhliin kutsuimme kansamme juhlimaan myös Hämeenlinnan Kansantanssijat, Tampereen Työväenopiston Tanhuajat, Pälkäneen Pelimannit sekä Valkeakosken Työväenopiston haitaripiirin. Nämä ryhmät ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi ja heidän kanssaan on myös tehty yhteistyötä. Puheenjohtajina ovat vuosien varrella toimineet Irma Nuto, Erkki Vuorinen, Erkki Raikko, Seppo Ahonen, Merja Sintonen ja Seija Brand. Seija Brand Valkeakosken Tanhuajat VANHAN KANSAN TAIKOJA Tuomaan päivää vietetään 21. joulukuuta. Monet meistä muistavat varmasti nykyäänkin sanonnan "Hyvä Tuomas joulun tuopi", mutta mitä se käytännössä tarkoitti? Kyseinen Tuomas viittaa apostoli Tuomaaseen, jolle on koitunut merkittävä tehtävä tuoda joulu ja julistaa samalla joulurauha. Ennen vanhaa nimittäin jouluaikana tehdyistä rikoksista oli säädetty ankarampi rangaistus kuin muina aikoina.erityisesti painotettiin järjestyksen säilyttämistä ja aseiden käytön välttämistä. Tuomaan päivästä siis alkoi joulurauha, joten Turun nykyinen perinteeksi muodostunut julistus on siinä mielessä muutaman päivän myöhässä. Tuomaalla oli tullessaan mukanaan myös konkreettisia joulun merkkejä. Jouluvalmistelujen tuli olla valmiina Tuomaan päivään mennessä, sillä rangaistaviin tekoihin liittyvän joulurauhan lisäksi sillä viitattiin rentoutumiseen ja hiljentymiseen arkisten askareiden lomassa. Hämäläiset laittoivat "Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha" eli oleiltiin paitasillaan pirtin lattialla puhtailla jouluoljilla kuten Jukolan veljekset konsanaan. Pöytään pantiin parasta ruokaa: "Kell' ei oll Tuomaan päivänä, sill' ei oo joulunakaan". Niinpä monet virkamiehet, kuten pappi, lukkari, seppä ja paimen, kiersivät Tuomaan päivänä keräämässä vuoden palkkojaan: väki oli kotona ja vatsat (ja päät) täyttyivät. Tammelassa lukkarille vietiin erikseen kauraa ja ruista, jotta hän olisi veisannut komeasti joulukirkossa. Vaan kaikille Tuomaan päivä ei ollut juhlaa ja hiljentymistä. Silloin irtisanottiin torpparikontrahteja, piiskattiin lapset joulurauhaa varten Pohjanmaalla ja häädettiin luteen ja muut syöpäläiset pärettä pitkin kynnyksen yli Varsinais-Suomessa. Niin sanottu Tuomaan risti oli vanha suojamerkki. Se saatettiin tehdä kahdesta ristikkäisestä päreestä tai piirtää tervasta oven pieleen turvaa antamaan. Päreitä käytettiin myös ennustamiseen: Tuomaan päivänä pistettiin hankeen nimikkopäreet, jotka poltettiin joko jouluna tai uutenavuotena. Päreiden palamisesta ennustettiin tärkeitä asioita: naimisiin pääsyä, elämän sujumista ja kuolon kutsua. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon pohjalta Tuulia Taipale

11 11 TANHUVIESTIN HISTORIAN HAVINAA Jäsenlehtemme Tanhuviesti otti ensimmäiset askeleensa jo 50 vuotta sitten. Vuonna 1958 ilmestyi ensimmäinen numero lehdestä, jolle silloin etsittiin nimeä ja jota kutsuttiin ensin alkuun vain Ystäväksi tai Kansantanssin Ystäväksi. Tanhuviesti julkaisee tämän vuoden aikana otteita vanhoista numeroistaan. Tällä kertaa vuorossa on numero 2/1979, jolloin leikkiperinne puhutti aivan kuten nytkin vuoden 2009 teemana.

12 12 LAUDALTA LYÖTIIN! Turun Kansantanssin Ystävien PRO-ryhmän 10-vuotisjuhlakonsetti "Kymmenen tikkua laudalla" Turun Suomalaisella Työväenopistolla Kiven päälle laitetulle laudanpätkälle asetetaan kymmenen tikkua, jotka leikkijöistä valittu potkaisija lennättää maahan ponkaisemalla laudan toiseen päähän. Etsijäksi valittu yrittää saada ilmalennosta kiinni yhden tikun, Jos hän onnistuu, joutuu potkaisija etsijäksi. Etsijän kerätessä tikkuja laudalle menevät muut piiloon. Jos etsijä löytää jonkun leikkijöistä, niin tämä voi yrittää pelastaa itsensä juoksemalla laudan luo ennen etsijää ja potkaisemalla tikut laudalta. Jos etsijä ehtii ensin laudan luo, hän koskettaa sitä ja huutaa löydetyn nimen: "Liisan tikku". Joku leikkijöistä voi yrittää pelastaa kiinnijoutuneet potkaisemalla tikut uudelleen laudalta. Kun kaikki on saatu kiinni, tulee ensimmäisenä kiinnisaadusta uusi etsijä. Liisa Laaksonen-Maija Salo: Lystiä leikkiä WSOY 1983 Juhlakonsertti alkoi niin, että potkaisijana toimi pitkäaikainen ohjaaja Lennu Yläneva. Siinä vaiheessa kaikki olivat piilossa, eikä edes Liisa (Aho) yrittänyt ottaa tikkua kiinni. "Liisan tikkua" ei siis huudettu. Väliajalla tikut oli koottu takaisin laudalle eikä kukaan enää rohjennut potkaista niitä. Ei vaikka Leena Ahon koko perikunta esiintyi näytöksessä. 10 vuotta sitten ohjaajaa ei potkaistu pihalle, kun ryhmä oli tympääntynyt Piiripolkkaan. Lennu teki siihen oman koreografian. Ajan hengen mukaan ruvettiin käyttämään myös vierailevia koreografeja. Nuorisoseurojen luokitteluun ei ollut asiaa perinteisillä ohjelmilla. Juhlanäytöstä varten oli lämmitetty 7 teosta. Käytettäessä useita vierailevia ohjelmantekijöitä parasta antia on ollut monipuolisuus. Lisäksi ryhmäläiset ovat itse olleet aktiivisesti mukana ohjelmia rakennettaessa. Vastavuoroisuus on siis myös voimavara. Tässä tapauksessa näitten kolmekymppisten innostus asiaan näkyy tuloksissa. Myös kunto on kohdallaan, kun vedettiin kaksi parin tunnin konserttia saman päivän aikana. Yhteistyötä on tehty myös pelimannien kanssa. Oma orkesteri PROomu osoitti monipuolisuutensa. Marjaana Penttisen repertuaari viiden instrumentin hallitsijana on kadehdittavaa. Lirppu-Larpussa nähtiin, kuinka soittajat siirtyivät vähitellen tanssimaan ja tanssijat säestivät. Lopussa viimeinen tämmääjä läjäytti harmoonin kannen kiinni ja tanssi loppui siihen. Toinen orkesteri Vissinki oli löydetty Halikosta Palo-nimistä teosta varten. Esitykset olivat mukavaa seurattavaa. Perinteisen kansantanssin mukanaolo muodossa tai toisessa ei loppujen lopuksi ollut mikään yllätys. Asiaa auttoi hyvin tehty ohjelma- lehtinen., jossa kerrotaan ohjelman tekijä, sen juoni ja ajatus, mihin tarkoitukseen se oli rakennettu ja minkälainen arvostelu sillä oli saavutettu. Muusani loisti tähtenä lavalla. Hyvä mieli jäi. Esko Kannusmäki KANSALLISPUKUKANSA KOKOONTUI JYVÄSKYLÄSSÄ Suomen käsityön museossa ja kansallispukukeskuksessa vietettiin kansallispuvun 124- vuotissyntymäpäivää lauantaina Päivä oli iloinen ja värikäs, täynnä tapahtumia ja iloisia kohtaamisia. Käsityön museolla oli juuri avautunut Helmi Vuorelma Oy:n juhlanäyttely Vuorelma 100, jossa siinäkin kansallispuku on näyttävästi esillä. Kansallispuvun juhlapäivän ohjelma koostui Keski-Suomen naisen kansallispuvun alkuhistoriaa esittelevästä luennosta, jota kuunteli liki sata ihmistä. Luento aloitti Kauneimmat kansallispuvut -luentosarjan, jossa KM, artenomi, vaatetuksen opettaja Tiina Heinonen kertoo Keski-Suomen naisen kansallispuvun muutoksesta Helmi Vuorelma Oy:n näkökulmasta. Muutosprosessia Heinonen käsitteli Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityötieteen laitokselle tekemässään lopputyössä.

13 Juhlapäivään kuului myös kansallispukunäytös, jossa esiteltiin noin 40 pukua. Kansallispukutarvikkeiden myyntitorilla saattoi tehdä löytöjä ja päivä päättyi Helmoissa-näyttelyn avajaisiin kansantanssiesityksineen. Näyttely esittelee Tuula Tanttula-Murron ja tyttärensä Soja Murto-Hartikasen työtä ja elämää kansallispukujen parissa. Tuula on tehnyt pukuja 40 vuotta ja Soja 10. Vuorelma 100 on avoinna asti ja Helmoissa asti. Kannattaa käydä! 13 Teksti ja kuva: Inga Pihlhjerta SUOMEN KÄSITYÖN MUSEON JOULUN AIKA Heviä ja ekoa käsityöläisten joulutorilla klo Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, Jyväskylä. Vapaa pääsy! Käsityöläisten Joulutorilla on laadukasta käsityötä, joulukahvion tuoksuja, elävää musiikkia ja näyttelyitä upeassa, tyylikkääksi sisustetussa museossa. Käsityöläisten tuotteita on tarjolla trendikkäästä ekodesignista perinteisiin sepäntöihin. Heviä tuovat mm. O.D.D. Metal Wearin metalhenkiset vaatteet ja asusteet sekä seppien Sami Kärkkäisen ja Teppo Nousiaisen takomotuotteet. Ekologisia vaihtoehtoja tarjoavat mm. Ilomieli, Laurase ja EloQ, jotka hyödyntävät tuotannossaan kierrätysmateriaaleja. Luettelo joulutorin käsityöläisistä ja muuta lisätietoja löytyy osoitteesta Tuoksuvasta Joulukahviosta saa kuumia juomia sekä suolaisia ja makeita kotileivonnaisia. Myös näyttelyihin on joulutorin ajan vapaa pääsy! Käsityöläisten joulutorin ohjelma lauantaille ja sunnuntaille: klo Joulutori ja Joulukahvio avautuu yleisölle klo Ruamjain musiikkiesitys klo Ruamjain musiikkiesitys klo Asiakaskyselyyn vastanneiden kesken arvotaan lahjapaketit klo Joulutori ja Joulukahvio sulkeutuvat Poikkea samalla myös viereiseen kortteliin keskisuomalaisten kuvataiteilijoiden jouluiseen Taidebasaariin Jyväskylän taidemuseossa (Kauppakatu 23) sekä Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen ihanien tavaroiden kauppaan Taito Shoppiin (Kauppakatu 25)! Joululahjavalvojaiset tiistaina klo Vielä ehdit mukaan tunnelmalliseen tapahtumaan! Iloa ja virkistystä joulun odotukseen ja kinkun paistoon. Valovoimainen Anna Wildrose ohjaa jokaista löytämään oman tyylinsä. Käsityön museon joululahjavalvojaisissa arkiset esineet saavat uusia ulottuvuuksia. Tule loihtimaan omasta tai tarjoamastamme tavarasta oma taideteoksesi! Työpaja ei edellytä aiempaa kokemusta käsitöiden tekemisestä. Osallistumismaksu 30 sisältää ohjauksen, materiaalit ja pientä teemaan sopivaa iltapalaa. Maksu suoritetaan Suomen käsityön museon museokauppaan viimeistään tapahtumapäivänä klo 18 mennessä. Paikka: Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, Jyväskylä Ilmoittautuminen mennessä osoitteessa tai Suomen käsityön museon infoon p Mukaan mahtuu 30 nopeimmin ilmoittautunutta.

14 14 Ilmoittautumisehdot Ilmoittautuminen on sitova. Ilmoittautumisajan jälkeen tapahtuneista peruuntumisista perimme 50 % hinnasta. Mikäli osallistumista ei ole peruttu tapahtumapäivään mennessä, hinta peritään kuitenkin täysimääräisenä. Pikkukaupungin talvi Näyttely Suomen käsityön museon Ikkunagalleriassa Suomen käsityön museolla on perinteisesti laskeuduttu joulun viettoon Suomen Nukketaiteilijoiden ikkunanäyttelyllä. Tänä vuonna Ikkunagalleriassa on esillä Pikkukaupungin talvi -niminen näyttely saakka. Pikkukaupungin keskustassa, vanhan hirsitalossa sijaitsevan Lelula-kaupan edessä riittää elämää. Talonmies ripustaa köynnöstä lelukaupan ovenpieliin, myyntikojun muori kutsuu ohikulkijoita ostamaan villasukkia ja lapasia. Pikkupojat ovat rakentaneet pienen mäen, jolta laskettelevat riemuissaan. Kaupunkilaiset tapaavat toisiaan. Talvisessa katumaisemassa on yli 40 nukkea ja lelukaupan ikkunassa kymmeniä nukkeja ja nalleja. Suomen Nukketaiteilijoihin kuuluu nelisenkymmentä nukketaiteilijaa eri puolilta Suomea ja tähän näyttelyyn osallistuu parikymmentä nukentekijää. Näyttelysuunnittelu Kati Haukkala, Soile Aartiala, Arja Jäppinen ja Jussi Jäppinen. Talon on rakentanut ja sähköt asentanut Pertti Haukkala. Myyntikojun on rakentanut Soile Aartiala. Näyttelyä voi katsella vuorokauden ympäri osoitteessa Kauppakatu 25, Suomen käsityön museon Ikkunagalleriassa. Museokaupasta pukinkonttiin Museokaupassa on tarjolla mm. persoonallisia koruja, perinteisiä kaislakoristeita sekä käsityöalan kirjoja. Mukavia lahjoja ovat myös museon omat Tee se itse paketit kuten Ryijystarttipaketit ja Ala Napista -korunauhapakkaukset tai museon tuottamat Helmi-malliston kansallispukukankaiset käsilaukut ja napit. Museokauppa on avoinna museon aukioloaikoina tisu klo Suomen käsityön museo toivottaa kaikille rauhaisaa joulunaikaa! ILMOITTAUTUMINEN SAMUELIN POLONEESIIN ALKAA Hei, sinä kansanmusiikkiryhmän yhteyshenkilö, kutsumme sinut ja yhtyeesi esiintymään Samuelin Poloneesiin iloiseen tunnelmaan! Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä, talvikauden suurin valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma. Järjestyksessä 39. Samuelin Poloneesi järjestetään ensimmäistä kertaa Kaustisella yhteistyössä Kaustisen pelimanniyhdistyksen kanssa. Kaustinen on tapahtumapaikkakunnista tähän saakka pienin ja äärimmäisen mielenkiintoinen oman vahvan kansanmusiikkiperintönsä vuoksi. Samuelin Poloneesi on suomalaisen kansanmusiikin juhla, joka esittelee vuosittain kansanmusiikin parhaimmistoa ja kokoaa useat sadat pelimannit yhteen. Tapahtuman teemoina vuonna 2010 ovat Konsta Jylhä, Kalevala ja Kaustinen. TOIMI HETI: ILMOITTAUDU SAMUELIN POLONEESIIN VIIMEISTÄÄN ! Ilmoittautumislomakkeen toiveiden pohjalta laadimme yhtyeellesi sopivan esiintymisohjelman. Ohjelmavahvistukset saamme yhtyeille viimeistään helmikuun alussa. Ilmoittautumislomakkeen paperisessa muodossa voit pyytää SKY:n toimistolta, suom@kansantanssinyst.fi tai p. (09) / Voit ilmoittautua myös sähköpostitse! Seuraa myös Samuelin Poloneesin kotisivuja osoitteessa Poloneesiterveisin Päivi Ylönen-Viiri Suomen Kansanmusiikkiliitto Sami Luoma Kaustisen pelimanniyhdistys

15 15 PELIMANNIYHTYEIDEN SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT 2010 Jälleen ensi kesäkuussa ovat vuorossa valtakunnalliset Pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruuskilpailut Mäntsälässä. Kilpailut järjestetään perinteikkään, vuodesta 1974 lähtien järjestetyn Sepän Soitto - kansanmusiikkitapahtuman yhteydessä. Myös kilpailulla on pitkät perinteet: se on ollut osana tapahtumaa vuodesta 1976 alkaen ja ensi kesänä kisataan 28. kerran. Kilpailut järjestetään Mäntsälän kunnantalolla ja siihen ovat tervetulleita kaikki pelimanniyhtyeet, nyt myös lauluyhtyeet. Kilpailussa on kolme sarjaa: nuorten sarja, yleinen sarja ja seniorisarja. Nuorten sarjan soittajien pitää olla alle 16-vuotiaita yhtä lukuun ottamatta. Yleinen sarja on tarkoitettu yli 16-vuotiaille, ja seniorisarjaan osallistuvan ryhmän pelimannien keski-ikä tulee olla yli 50 vuotta. Nuorten sarjassa esitetään 2-3 kappaletta. Yleisessä ja seniorisarjassa esitetään 3 rytmiseltä rakenteeltaan erilaista kappaletta, joista yksi on pakollinen kappale. Ensi kesänä se on Vanha valssi Nurmijärveltä. Kilpailusävelmien on oltava perinteistä tai uudempaa suomalaista kansanmusiikkia. Kaikissa sarjoissa kilpailukappaleiden yhteiskesto saa olla enintään 8 minuuttia. Ensi kesän kilpailun tuomariston puheenjohtajaksi on lupautunut kansanmusiikkipiireissä arvostettu piano- ja harmoonitaituri Timo Alakotila. Muina jäseninä ovat Mari Kaasinen Värttinästä, Olli Kari vuoden 2007 SM-yhtyeestä Piiskaajista ja Anna Helin Sepän Soiton sekä Mäntsälän kunnan edustajana. Kilpailuun ilmoittaudutaan mennessä. Ilmoittautumislomakkeita voi tulostaa Sepän Soiton nettisivuilta Samasta osoitteesta löytyvät pakollisen kappaleen nuotit sekä yksityiskohtaiset kilpailusäännöt. Lisätietoja voi kysyä sähköpostilla sepan.soitto@gmail.com. Sepän Soiton puolesta Anita Aronen KANSALLISPUKUJA MYYDÄÄN JA OSTETAAN Ostetaan poikien kansallispuku, koko noin 6-8-vuotiaalle, normaalivartaloiselle vesselille sopiva ( cm). Mielellään karjalainen tai hämäläinen puku, mutta muutkin huomioidaan. Soita tai kirjoita ja tarjoa! Arja p , ahp@co.inet.fi. Myydään Rautu-Sakkolan kansallispuku kokoa (kuvassa oikealla). Mukana vaihtopusero, alushame ja supikkaat kokoa 36/38. Hinta 1000 e. Puku sijaitsee Tampereella. Tiedustelut Pirre p Tuukkalan muinaispuku myytävänä (kuvassa vasemmalla). Koko Liivihameen pituus olkaimesta helmaan 114 cm. Esiliina, viitta, päänauha, korut (ei viitan solkea), polvisukat, alushame. Asiantuntijan hyväkuntoiseksi havaitsema. 10 vuotta vanha, vähän käytetty. Puku on Tampereella ja sitä voi tulla katsomaan ja sovittamaan. Hinta Voin lähettää puvusta lisää kuvia sähköpostitse. Tiedustelut: Eeva puh

16 16 VALOKUVA KANSALLISPUVUN MYYNTI-ILMOITUKSEEN Tehosta kansallispukusi myynti-ilmoitusta valokuvalla! Kuvan puvustasi saat mukaan ilmoitukseen toimittamalla sen ilmoituksesi mukana osoitteeseen tanhuviesti at kansantanssinyst.fi (sähköisessä muodossa) tai Suomalaisen Kansantanssin Ystävien toimistoon, Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki (paperikuvat). Valokuvallisen ilmoituksen hinta on 10, mikäli kuva on sähköisessä muodossa. Paperikuvan julkaisemisesta veloitamme 12. Pelkän teksti-ilmoituksen hinta on 7. LASTEN NURKKA Joulu tulla jolkottelee ja pitäisi joululaulujen sanat kaivella muistien kätköistä esille. Tässä pätkiä muutamasta tutusta joululaulusta joissa eivät kaikki sanat taida olla ihan kohdallaan. Virkistäpä omaa muistiasi ja korjaa laulujensanat! 1. Hei tonttu-ukot rientäkää nyt on joulun valkehin aika. Hetken kestää joulu ja sekin synkkää ja ikävää. 2. Maa on niin kaunis kirkas Maijan taivas ihanaa on sielujen toiviotie. Helsingin kautta kuljemme laulain taivasta kohti matka käy. 3. Joulu on taas, joulu on taas, kipot täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa suunsa täyteen puuroo. 4. Hiljaa, hiljaa joulun kellot kumahtaa. Kautta lakeuksien kaikuu laulu riemuinen: Jeesus tullut on! 5. Kello löi jo seitsemän, lapset herätkää. Kalevi ja Liisi muuten matka jää. Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa. Iso karhuntalja reessä odottaa. 6. Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki, eikö säkki paina selkää? Käypä tänne, emme pelkää! Oothan meille vanha ukki, puuhkalakki niin kuin rukki. Tääl on myöskin kiltit lapset, sointu silmät silkohapset. Katso oikeat vastaukset seuraavalta sivulta.

17 17 LASTEN NURKAN OIKEAT VASTAUKSET 1. rientäkää > hyppikää, valkehin > raikkahin, joulu > elämä 2. Maijan > Luojan, Helsingin > maailman, käy > vie 3. kipot > kattilat, suunsa > vatsansa 4. kumahtaa > kajahtaa, lakeuksien > avaruuksien 5. seitsemän > viisi, Kalevi > Juhani, iso > lämmin 6. säkki > taakka, ukki > tuttu, niin kuin rukki > karvanuttu, sointu > kirkas