Asematapahtuma Keravalla

Transkriptio

1 Asematapahtuma Keravalla Jo jonkun aikaa oli Keravan naisvoimistelijoiden johtokunnan takaraivossa pyörinyt ajatus kunnon Asematapahtuman järjestämisestä. Tuumasta toimeen oli vaikea ryhtyä, kunnes saimme järjestettäväksi Kilpa-aerobicin Cup 3-kilpailut. Niinpä päätimme järjestää aseman Aerobic-kisojen yhteyteen. Mikäs sen helpompaa!? Iso sali oli varattu, musamiehet palkattu ja talkoolaiset hankittu. Lasten asematapahtumaa lähtivät järjestämään seuramme sinettivastaava Hanne Juuti ja Svoli Jumppakouluvastaava Heini Kari. Kisatoimistossa kävi kuhina Kaikki tuntui helpolta. Arvit saimme seuran omista valmentajista. Konkarit Tuovi Kukkola, Johanna Väliaho ja Miia Paasonen, sekä nuoremman polven Lilli Lindberg lähtivät innolla ja mielenkiinnolla mukaan. Touhuamispisteellä lapsia opastivat vanhimmat jumpparit. Talkooväkeä kisatoimistoon, järjestysmiehiksi, lipunmyyjiksi, arpamyyjiksi ja niin edelleen, oli saatu jo aerobic-kisojen puolesta.. Lipunmyyntipiste Buffetissa asiointia

2 Tunnelmia asemalta Touhuamisen jumppajunan järjestimme koulun avaraan ruokatilaan buffetissa asioivien iloksi. Samalla pääsi touhuamaan myös pienimmät katsojat ja muutama uskalias äitikin kävi koittamassa nauhan pyörittämistä. Aiheena touhuamispisteellä oli voimistelun erilaiset välineet. Jokainen sai koittaa nauhaa, palloa, vannetta, keiloja ja hyppynarua. Tilaa jakoi tunnelit, jotka tuntuivat olevan erityisesti pienimpien suosikkeja Itse kilpailu käytiin koulun salissa. Katsomo oli täynnä ja tunnelma mahtava. Sisustustyöryhmä oli tuonut koripallokoreihin värikkäitä syksyn oksia, puolapuut oli täytetty jumppakoulu ja Sun Svoli-ilmapalloilla ja seinillä oli kauniita aerobic-kisojen julisteita. Oman osansa tunnelman luomiseksi tekivät aerobic-kisoja varten vuokratut värikkäät spottivalot, kilpailijat todella olivat huomion keskipisteenä, muuten hämärässä salissa. Suorituksen jälkeen ryhmästä yhtä tyttöä haastateltiin koko satapäisen yleisön edessä. Juontaja esitti muutamia kysymyksiä kullekin.

3 Useimpia lapsia esiintyminen jännitti kovasti, mutta kuitenkin harrastuksesta kivointa oli monelle juuri kilpailut. Mukana oli monta ryhmää omasta seurastamme ja kotiyleisön edessä esiintymisestä haastateltujen mukaan nautittiin. Kilpailun aloitti Magneetit joukkue Olarin voimistelijoista (Kuva haastattelusta). Joukkueen haastateltava ei osannut sanoa, miltä esiintyminen tuntui. Kovasti ainakin jännitti. Keravalaisen Terrat joukkueen haastateltava kertoi, että pallo oli heille uusi väline. Edellinen väline, naru, oli ollut helpompi käsitellä. Tapanilan erän Liekit joukkue harjoittelee 3 kertaa viikossa. Tytöllä oli myös partio harrastuksena, mutta jumppa on kivempaa. AamuApollojen mielestä akrobatialiikkeet on kivoimpia voimistelussa. Pallolla on harjoiteltu vasta vähän aikaa, yleensä vain saleilla, ei niinkään kotona.

4 Dodojen mielestä kaikkein ihaninta voimistelussa on ihanat puvut. Ne oli tilattu jostain. Misut olivat treenanneet ohjelmaansa paljon. Seuraavaksi haastateltava haluaisi oppia siltavoltin, ja arvioi, että Viikon päästä vois jo osata. Safiireilla oli välineenä vanne. Se on kivoin väline tyttöjen mielestä. Harjoituksia on ryhmällä 4 kertaa viikossa, mutta silti ehtii kuulemma käydä koulua ja nähdä kavereita.

5 Aqua joukkueen mielestä kaikki voimistelussa on hauskaa. Haastattelu jännitti, ei esitys. Ryhmä haluaa myös menestyä, mutta ei osaa ajatella, että sentään Suomen mestariksi asti. Olarin voimistelijoiden Capellat joukkueen haastateltava ei osannut nimetä ohjelmasta vaikeinta liikettä. Siltakaadon hän tosin joutui tekemään hankalammalla jalalla. Keravalainen Trombit ryhmä harjoittelee aerobicia. Haastateltava tykkää aerobicista tosi paljon, koska se on niin nopeaa.

6 YöApollot olivat haastateltavan mukaan harjoitelleet esitystä muutaman viikon, puvutkin olivat vain ilmestyneet jostakin. Helsingin Jyryjen Kristallit päättivät kilpailut naruohjelmallaan. Haastateltava kertoi, että naruihin oli laitettu teippiä itse koristeeksi. Musiikki ohjelmaan oli valmentajien valitsema. Se oli kiva myös jumppareiden mielestä. Palkintojen jako suoritettiin lopuksi kaikkien esiinnyttyä, jolloin saimme lavalle kaikki 120 osallistunutta lasta samaan aikaan. Siitä seurasi, mitäpä muuta, kuin hirmuista salamavalojen räiskettä. Mitalit olivat samat myöhemmin samana päivänä alkaneiden Aerobic-kisojen kanssa. Mitaleissa oli keskellä tarra, jossa oli aerobic-kisoissa käytetty logo ja päivämäärä. Moni osallistunut ihasteli mitalia, joka erosi kovasti aiemmin saaduista.

7 Mitä jäi käteen? Siis muuta, kuin mukavia hetkiä aktiivisten talkoolaisten kanssa ja hyvä mieli, siitä, että sai seurata lasten temmellystä, jännitystä ja onnistumisen riemua. No, muutama roponenkin taisi jäädä toiminnan kehittämiseksi. Hyvää mieltä toi erityisesti lasten iloiset ilmeet ja erään äidin kommentti kilpailun jälkeen kisakansliassa: En tiennytkään, että näitä kilpailuja voi järjestää myös ilman kaaosta. Homma siis toimi, aikataulut pitivät ja kaikki halukkaat mahtuivat katsomoon. Kiitosta saimme myös kuuluttajasta. Hän hoitikin hommansa ihanasti tyttöjen jännityksessä mukana eläen. Tyttöjen haastattelusta pidettiin myös yleisön joukosta. Homma kulki kivasti eteenpäin, eikä turhia odotteluja syntynyt. Kilpailu oli kuin show, joka huipentui palkintojen jakoon. Valmentajien, vanhempien ja kisajärjestäjien keskuudessa pidettiin hyvänä sitä, että palkinnot jaettiin vasta lopuksi. Näin jokainen esitys katsottiin loppuun asti, eikä kukaan lähtenyt pois kesken kaiken. Sitten ne roposet vielä: Menot Mitalit 119kilpailijaa x 1,9 e 226 e Ääni- ja valotekniikka 2h 134 e Kisapaidat talkoolaisille 10kpl á 9 e 90 e Tilavuokra 2h 233 e Buffetin myytävät 140 e Menot yhteensä 823 e Tulot Lipunmyynti 107 katsojaa x 3 e 321 e Arpamyynti á 2e 128 e Buffetin myynti 130 e Osallistumismaksut 12 joukkuetta x 50 e 600 e Tulot yhteensä 1179 e Tulos: Olimme tyytyväisiä tulokseen. Plussalle jäätiin, se oli tärkeintä. Asema edesauttoi myös Aerobickisojen onnistumista, sillä se oli jakamassa esimerkiksi todella kallista tilavuokraa. Teimme kisat hyvässä hengessä, eikä kellekään jäänyt yhden päivän pinnistyksestä liian raskasta kuvaa. Kisojen jälkeisessä johtokunnan kokouksessa totesimme yhteen ääneen Tähän lähdemme mukaan toistekin!