Rakennusterveysasiantuntija koulutuksen 11. seminaari

Transkriptio

1 (TOIM.) HELMI KOKOTTI, SOILE VIRTANEN Rakennusterveysasiantuntija koulutuksen 11. seminaari OPINNÄYTETYÖT, RAKENNUSTERVEYS 2013

2 (TOIM.) HELMI KOKOTTI, SOILE VIRTANEN Rakennusterveysasiantuntija koulutuksen 11. seminaari Opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2013 Aihealue: Rakennusterveys

3 Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

4 TIIVISTELMÄ: Tämä julkaisu sisältää Rakennusten terveellisyyteen liittyvien asiantuntijoiden koulutuksien 11. päätösseminaariin opiskelijoiden kirjoittamia oman tutkielmiensa tiivistelmiä tai tutkielmien joitakin osa-alueita. Rakennusterveysasiantuntija (RTA) - koulutukseen sisältyvän tutkielman/opinnäytetyön tarkoituksena on soveltaa muiden tekemiä tutkimuksia ja esittämää omat tutkimustuloksensa samassa viitekehyksessä käytännön kentän ongelmien aiheista. Aiheina on mm. rakennusten kunto- ja ilmanvaihtotutkimuksia sekä sisäilman laatuun liittyviä tutkimuksia. Opinnäytetyöt esitetään itsenäisenä raporttina, tiivistelmäjuttuna seminaarikirjassa, seminaariesitelmänä ja posterina. AVAINSANAT: rakennusterveys, vauriot, kuntotutkimus, korjaus, ilmanvaihto, sisäilma, koulutus ABSTRACT: The education program for Experts of Healthy Buildings includes the final research work consisting of the problem subjects in the field. The education program (60 cu in 1.5 years) has been conducted since The research has to be published as the report accepted in university, as short written and oral presentations and as a poster in the public seminar. This book contains short presentations by the 11 th group studied in Their subjects are damages, investigations and repair work of building structures and ventilation systems and studies concerning IAQ. KEYWORDS: damages, building investigation, repair, ventilation and air conditioning systems, indoor air quality IAQ, education

5

6 Esipuhe Haluamme lämpimästi kiittää itsemme ja opiskelijoidemme puolesta kaikkia koulutuksen toteutuksessa olleita opettajia. Monet heistä ovat opetuksellaan oman työnsä ohessa osallistuneet työhön jo 16 vuoden ajan. Tämä on vaatinut heiltä vankkaa sitoutumista yhteisen edun vuoksi. Kiitoksemme esitämme myös Savon ammatti- ja aikuisopistolle tuesta, minkä avulla on jälleen kerran voitu tarjota tätä ainutlaatuista koulutusta innokkaille rakennusterveysasiantuntija koulutuksen opiskelijoille. Kiitokset opiskelijoiden työnantajille, perheille ja läheisille, jotka ovat ymmärtäneet opiskelun vievän yhteisiä voimavaroja ja aikaa, sallien sen. Lämmin ja iso Kiitos antoisista yhteisistä hetkistä opiskelijoillemme! Rakennusterveys-työryhmä Aducate Kuopiossa Et voi milloinkaan tietää, miten suuriin tekoihin yllät, ennen kuin yrität todella yrität. N.V. Peale Onnistuminen tuntuu selittyvän pitkälti sillä, että pitelee kiinni, kun muut ovat jo hellittäneet otteensa. Positiivarit

7

8 Sisällysluettelo Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arviointiin... HANNA KEINÄNEN Uudempien PVC-lattiapäällysteiden vaurioituminen kosteusrasituksen johdosta... SANNA LAPPI Tulipalojen vaikutus sisäilman laatuun... JAANA PÖSÖ Leikkaussalin sisäilmaselvitys... JUSSI TIMONEN Sisäilman seurantatutkimus... KARI KUITUNEN Ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön vaikutukset rakennuksen paine-eroihin ja sisäilman laatuun... VESA ASIKAINEN Rakenteiden todelliset vuotoilmavirrat ennen tiivistyskorjauksia ja korjausten jälkeen... TIMO MIELO Rakennustyömaan olosuhdevalvonta etäluettavilla mittalaitteilla... ARTO HEINO Peruskoulujen terveydelliset olosuhteet Keski-Uudellamaalla... TEEMU ROINE Julkisen rakennuksen sisäilmakorjauksen vaikutukset työntekijöiden oireisiin... JAANA TURUNEN Yleisimpien riskirakenteiden yleisyys ja kunto eri vuosikymmenien pientaloissa... JANNE KORAMO Eri vuosikymmenien omakotitalojen huolto-ohjeet... TUULA SYRJÄNEN Kvantitatiivinen PCR sisäilman mikrobiologisen laadun arvioinnissa... MIIA PITKÄRANTA, AKI PUHKA... 86

9 Riskirakenteita ja niissä esiintyvää mikrobikantaa.... HANNU KÄÄRIÄINEN Vaihtoehtoinen menetelmä homekoiran kouluttamiseen... HANNA TENHU Harvialan kartanon päärakennuksen muutos päiväkotikäyttöön... HANNA KOLISEVA Terveyskeskuksen vuodeosaston rakenteiden kunnon selvittäminen... PETRA VIITANEN Asbestipurkukurssi... KALLE LAINE Hirsirunkoisen koulurakennuksen vaurioituneen ryömintätilaisen puurunkoisen alapohjan korjaus. JARI JÄRVELÄINEN

10 osa 1: Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arviointiin HANNA KEINÄNEN Uudempien PVC-lattiapäällysteiden vaurioituminen kosteusrasituksen johdosta SANNA LAPPI Tulipalojen vaikutus sisäilman laatuun. Asuntopalot JAANA PÖSÖ Leikkaussalin sisäilmaselvitys JUSSI TIMONEN Sisäilman seurantatutkimus. Säynätsalon päiväkotikoulu KARI KUITUNEN Ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön vaikutukset rakennuksen paine-eroihin ja sisäilman laatuun VESA ASIKAINEN Rakenteiden todelliset vuotoilmavirrat ennen tiivistyskorjauksia ja korjausten jälkeen TIMO MIELO Rakennustyömaan olosuhdevalvonta etäluettavilla mittalaitteilla ARTO HEINO

11

12 Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arviointiin HANNA KEINÄNEN TIIVISTELMÄ Materiaaliemissiot ovat yksi suurimmista sisäilman laatuun vaikuttavista tekijöistä. Uusista materiaaleista sisäilmaan haihtuu aina ominaispäästöjä ja päällystemateriaalit voivat myös vaurioitua kemiallisesti käytön tai rakentamisen aikana. Päällystevaurioiden aiheuttajia ovat vesi/kosteus ja korkea ph. Lattiapäällysteiden vaurion vaikutusta sisäilmanlaatuun tulee arvioida tutkimuskohteessa tehtävien sisäilman ja lattiapäällysteestä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) mittausten ohessa rakennekosteusmittauksin sekä tiloissa ja lattiapäällysteen alapuolelta tehtävillä aistinvaraisilla havainnoilla sekä tapauskohtaisesti myös mikrobianalyysien avulla. Kosteusmittaukset ja aistinvaraiset havainnot ovat tärkeitä, koska vielä ei tunneta kaikkia pintarakenteista haihtuvia yhdisteitä, jotka normaalista poikkeavina pitoisuuksina voivat aiheuttaa oireilua tilojen käyttäjille. Tämä tutkimustapaohje käsittää betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden vaurioiden ja korjaustarpeen arviointia varten ohjeistuksen, joka on laadittu yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa. JOHDANTO Rakennusten sisäilmaselvitysten yhteydessä tulee usein vastaan tilanteita, jossa rakennusvaiheessa betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden asennus epäillään aloitetuksi liian kostealle betonialustalle, päällystemateriaali on soveltumaton kyseiseen rakennetyyppiin tai se on kastunut vesivahingossa. Rakennuksen käyttöönoton jälkeen tilojen käyttäjillä on saattanut alkaa esiintyä sisäilmahaittaan viittaavaa oireilua. Viimeaikoina on päädytty myös vääriin johtopäätöksiin ja tarpeettoman suuriin korjauslaajuuksiin virheellisten tutkimusmenetelmien ja niiden tulkinnan perusteella, sillä myös täysin hyväkuntoisia päällysteitä on uusittu pelkkien pienten VOC-päästöjen perusteella, vaikka ongelman 11

13 aiheuttaja on ollut esim. toimimaton ilmanvaihto tai ilmavuodot ryömintätilasta. Riittävän tarkkoja tulkintaohjeita vaurioituneiden lattiapäällysteiden emissioista sekä niiden tutkimusja mittausmenetelmistä ei ole annettu ja tästä johtuen on esiintynyt hyvin erilaisia tulkintoja mikä osaltaan on aiheuttanut hämmennystä. Myös virheellisten tutkimusmenetelmien käyttö on yleisesti vakiintunut käytännössä, mm. yksittäiset näytteidenotot ilman kokonaisuuden tarkastelua. Tästä on aiheutunut vilkasta julkista keskustelua, riitaa eri osapuolten keskuudessa, sisäilmahaittoja, tilojen käyttäjien turhaa huolestumista sekä tarpeettomia korjauskustannuksia. Tämä työ käsittää betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden vaurioiden selvittämisen hyvät yhteiset tutkimustavat kokonaisuuden tarkastelun toimintamalleista, kosteusmittausten ja aistinvaraisten havaintojen käytöstä, VOC-yhdisteiden näytteidenotto- ja analyysimenetelmien yhdenmukaistamisesta, viitearvoista sekä VOC-yhdisteiden kokonaismäärän (TVOC) käytöstä ongelmien arvioinnissa ja yksittäisten yhdisteiden merkityksestä. Eri tutkimustahoilla ja asiantuntijoilla on runsaasti tietoa kaikista edellä esitetyistä asioista. Tiedot on koottu yhteen yhteiseksi noudatettavaksi ohjeistoksi. Tähän työhön on koottu aineistoa Työterveyslaitoksen Eero Palomäen aloitteesta , , , ja järjestetyissä työpajoissa, joihin osallistui eri tutkimustahoja ja alan asiantuntijoita. Konsensustyöpajaan osallistujia olivat: Vahanen Oy (Hanna Keinänen, Sami Niemi ja Jarno Komulainen); Työterveyslaitos (Eero Palomäki, Tapani Tuomi, Peter Backlund, Hanna Hovi, Sirpa Rautiala, Tuomo Lapinlampi ja Markku Sainio); VTT Expert Services Oy (Helena Järnström, Kiia Miettunen ja Rain Köiv); Tampereen teknillinen yliopisto (Jommi Suonketo); Sirate Oy (Mikko Kallinen, Tommi Vehviläinen ja Timo Murtoniemi); Halton Oy (Markku Hyvärinen); Suomen Sisäilmakeskus Oy (Reetta Valkeinen); Sisäilmatalo Kärki Oy (Jukka-Pekka Kärki); Rakennustietosäätiö (Tiina Tirkkonen); Valvira (Pertti Metiäinen); Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Helena Mussalo-Rauhamaa ja Vesa Pekkola); YM/Kosteus- ja hometalkoot (Karoliina Viitamäki); Mikrobioni Oy (Markku Seuri); Suomen yliopistokiinteistöt Oy (Anne Korpi); Senaatti-kiinteistöt (Timo Keskikuru ja Kirsi Liljenroos); Upofloor Oy (Jouko 12

14 Siltanen, Kaisa Penttilä ja Tomi Tehomaa); Kiilto Oy (Raija Polvinen, Tapani Harjunalainen ja Ari Tuominen) ja Tarkett Oy (Rami Kakko ja Ronald Karlsson). Työryhmän tavoitteena oli saada koottua kokemuspohjaisen tiedon perusteella toimiva ohje hyvistä tutkimustavoista lattiapäällysteiden aiheuttamien sisäilmahaittojen selvittämiseksi. Tutkimustapaohje YLEISTÄ Päällystevaurioiden tutkimuksen taustalla on rakennuksen käyttäjien oireilun aiheuttama epäily tai normaalista poikkeavat hajut ja/tai rakennuksen ikääntyminen. Tyypillisiä ihmisillä esiintyviä, VOC-päästöihin liittyviä oireita ovat erilaiset ärsytysoireet, mm. silmä-, nenä-, kurkku- ja iho-oireet /1/. Näitä oireita voi tulla myös muistakin sisäilman laatua heikentävistä tekijöistä kuin päällystevaurioista, mm. mikrobivaurioista ja kuiduista. Alustaan liimatun päällysteen kunnon tarkastelun tulisi edetä vähitellen tarkentuen, taustatietoja hyödyntäen siten, että kalleimpia, epätarkimpia ja vaikeimmin tulkittavia VOC-mittauksia lattiamateriaalista tehdään vasta sitten, kun asia ei muilla tutkimusmenetelmillä selviä riittävällä tarkkuudella. Yksittäisten mittausten perusteella ilman kokonaisuuden tarkastelua ei voida tehdä arviota korjaustarpeesta. Rakennus on aina lähtökohtaisesti tutkittava kokonaisuutena eli sisäilma- ja vauriotutkimuksissa ei keskitytä pelkästään mattovaurioihin ilman tarkempia perusteita. Ohjeessa VOC-yhdisteiden mittaamisesta kupu- ja viiltokupumittauksena luovutaan. Rakenteen kosteuden arviointi pintakosteus- ja rakennekosteusmittauksin, rakenteen ikä, rakenneratkaisut ja pintarakennetiedot huomioiden antaa hyvän kuvan pintarakenteeseen liittyvistä riskeistä, kun tarkasteluun liitetään aistinvarainen arviointi tiloista ja päällysteen alta. Tutkimustapaohjeessa tullaan tarkentamaan olemassa olevia betonirakenteiden päällystämisen ohjeita /2/ vauriotutkimusten osalta. Lisäksi annetaan ohjeita aistinvaraiseen havainnointiin. 13

15 SISÄLTÖ Kuvassa 1 on esitetty vuokaavio tutkimustapaohjeen vaiheista betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arvioimiseksi. Tutkimustapaohjeen tavoitteena on määrittää korjaustarve, -laajuus, -laatu ja -kiireellisyys. Tutkimustapaohje on jaettu tutkimuksen vaiheisiin 1, 2 ja 3 siten, että mattovaurioiden tutkimukset alkavat aina vaiheen 1 tutkimuksesta. Vaiheen 2 tutkimukset toteutetaan, jos vaihe 1 antaa siihen riittävät perusteet ja vaihe 3 toteutetaan, jos vaihe 2 antaa siihen riittävät perusteet. Kuva 1. Vuokaavio korjaustarpeen selvittämisen etenemistä tutkimustapaohjeesta betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arvioimiseksi./3/ 14

16 TULOSTEN TULKINTA JA OHJEARVOT Tutkimustapaohjeessa esitetään tulosten tulkintaohjeita aistinvaraiseen havainnointiin ja kosteusteknisen toiminnan arviointiin sekä ohjearvoja lattiapäällysteiden emissioiden arviointia varten. Erityistä huomiota kiinnitetään rakenteen kuivumiskykytarkasteluun. Lattioiden muovipäällysteiden vauriokartoituksen yhteydessä tulee aina tehdä havaintoja päällysteen näkyvistä vaurioista (mm. värjäytymistä ja kupruilusta), päällysteen ikääntymisestä, hajuista sisäilmasta ja päällysteen alta, liiman koostumuksesta sekä maton tartunnasta alustaan. Jos näiden havaintojen ja kosteusmittausten tulosten perusteella havaitaan merkittävä vaurio, ei lisäselvitys ja tarkempi VOC-yhdisteiden mittaaminen ole välttämättä tarpeen. Rakenteen kuivumiskykyyn päällystämisen jälkeen vaikuttaa merkittävästi rakennetyyppi, käytetyt materiaalit ja erityisesti muovipäällysteen vesihöyrynläpäisevyys. Rakennepoikkileikkauksessa on kosteusjakauma, joka muuttuu päällystämisen jälkeen ja rakenteen kuivuessa/kastuessa. Rakenteen kuivumiskykyä päällystämisen jälkeen voidaan arvioida mittauksin, kokemusperäisesti (esim. viitteen /2/ ohjeissa) ja laskennallisesti mikäli tiedetään riittävän tarkasti käytettyjen materiaalien ominaisuudet. Tavoitteena on arvioida päällysteen alla liimatilassa korkein kosteuspitoisuus rakenteen elinkaaren aikana. Vinyylipäällysteet sisältävät PVC-muovia ja pehmittimiä. Pehmittimet eivät ole sitoutuneet kemiallisesti PVC-muoviin, minkä vuoksi materiaaleista haihtuu tyypillisesti nk. ominaispäästöinä jonkin verran ftalaattien hajoamistuotteita ja liuottimia. Linoleumipäällysteet eroavat ominaispäästöiltään vinyylipäällysteistä. Niiden tyypillisimmät päästöt ovat pitkäketjuisia aldehydejä ja orgaanisia happoja, jotka ovat peräisin linoleumipäällysteen orgaanisista valmistusaineista, havupuujauheesta. Tarkasteltaessa päällystevaurioita tulee huomioida muovipäällysteiden lisäksi myös mattoliiman, tasoitteen ja pohjustusaineen ominaispäästöt. Monet mattoliimat ja päällystemateriaalit esimerkiksi sisältävät 15

17 valmiiksi vauriota indikoivaa 2-etyyli-1-heksanolia. Päällystevaurioon indikoivat VOC-yhdisteet (mm. 2-etyyli-1-heksanoli) ovat usein yhdisteitä, joita vapautuu myös yksittäisistä tuotteista (ei vauriota). Näin olleen joitakin indikaattoriyhdisteitä havaitaan pieninä pitoisuuksia lähes aina VOC-mittausten yhteydessä. Pienet pitoisuudet indikaattoriyhdisteitä eivät viittaa päällystevaurioon, vaan kuvaavat käytetyn tuotteen ominaispäästöjä. Päällystevaurion tapauksessa VOC-yhdisteiden päästöt kasvavat oleellisesti, jolloin ne normaalista poikkeavana pitoisuutena antavat viitteitä mahdollisesta vauriosta. Tutkimustapaohjeessa on esitetty koottuja viitearvoja sisäilmapitoisuuksille, lattiarakenteesta mitatuille emissioille (FLEC-menetelmä) sekä yksittäisten, rakenteesta irrotetun materiaalinäytteiden pitoisuuksille. Kaikki nämä eri mittausmenetelmät kuvaavat eri asiaa ja ohjearvoja voidaan käyttää ainoastaan kyseisellä menetelmällä määritettyyn arvoon. Tulosten tulkinnan tueksi tarvitaan verrokkinäytteet oletetulta vaurioitumattomalta alueelta. Emissionäytteiden tulosten tulkinta vauriotutkimuksissa edellyttää tarkkoja tietoja rakenteesta, materiaalityypeistä, kosteuspitoisuuksista sekä materiaalien ja rakenteen iästä. Mittausepätarkkuus tulee huomioida aina mittaustavan valinnassa ja tulosten tarkastelussa sekä kosteusmittauksissa että VOC-yhdisteiden mittauksissa. On huomioitavaa, että VOC-mittausten näytteenoton ja analyysien virherajat ovat noin ± 30 % ja kenttämittauksissa mittausvirhe kasvaa vielä tästä johtuen muun muassa materiaalien vaihteluista. LÄHDELUETTELO 1. Rautalahti, K. ja Metiäinen, P. ( ) Lausunto VOC-mittaustulosten tulkinnasta asuntojen terveyshaitta-asioissa. Valvira Dnro 6195/ /2011. s. 2, 4 2. Merikallio, T., Niemi, S. ja Komonen J. (2007) Betonirakenteiden päällystämisen ohjeet. 3. Keinänen H. (2013) Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arviointiin. Sisäilmayhdistys ry. SIY raportti 31. s

18 Uudempien PVC-lattiapäällysteiden vaurioituminen kosteusrasituksen johdosta SANNA LAPPI TIIVISTELMÄ Opinnäytetyössä on käsitelty uudemmissa, vuoden 2007 jälkeen valmistetuissa PVClattiapäällysteissä käytettyjä pehmittimiä, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) emissioita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi työssä esitellään tutkimuskohteesta mitattuja VOC-yhdisteiden sisäilma-, bulk-materiaali-, suunnattujen lasikupu- ja FLEC-näytteiden sekä kosteusmittausten tuloksia. Uudemmissa PVClattiapäällysteissä käytetään muita pehmittimiä kuin perinteistä dietyyliheksyyliftalaattia (DEHP). Kosteuden ja korkean ph:n vaikutuksesta lattiapäällysteeseen, tapahtuu hajoamisreaktio samalla periaatteella myös muiden pehmittimien kanssa. Joten pehmittimien vaihtamisella ei saada merkittävää hyötyä. Lattiapäällysteiden koostumuksen muuttuessa myös kosteusrasituksen johdosta muodostuvat indikaattoriyhdisteet muuttuvat. Ainoastaan riittävän kuivilla rakenteilla ja oikeilla materiaalivalinnoilla saadaan asennetut PVC-lattiapäällysteet kestämään ja toimimaan. JOHDANTO Yli puolet sisäilman VOC-yhdisteistä on peräisin erilaisista rakennus- ja sisustusmateriaaleista. Lattia-, seinä- ja kattomateriaalit muodostavat suuren osan tilojen emittoivista pinta-aloista, minkä vuoksi valituilla materiaaleilla on merkitystä hyvän sisäilman saavuttamiseksi. Lattiamateriaalista sisäilmaan aiheutuvat emissiot eivät ole lähtöisin pelkästään lattiapinnoitteesta, myös liimalla ja pintamateriaalin alapuolisella rakenteella on merkitystä. Lattiarakenteesta emittoituviin VOCpäästöihin vaikuttaa oleellisesti lattiapäällysteen vesihöyrynläpäisevyys; tiiviin 17

19 lattiapäällysteen läpi päästöt (VOC ja vesihöyry) ovat vähäisempiä. (Aikivuori 2001, Suomen betonitieto Oy 2007). Tällä hetkellä Suomessa käytetään PVC-lattiapäällysteiden valmistuksessa pehmittiminä di-isononyyliftalaattia (DINP), sykloheksaanin 1,2-dikarboksyylihapon di-isononyyliesteriä (DINCH) ja kasviöljyperäisiä pehmittimiä (triglyseridi) (Kakko 2013, Tehomaa 2013). MENETELMÄT JA AINEISTO Tutkimuskohteena oli vuonna 2008 valmistunut toimistorakennus, jonka rakennusaikana lattiarakenteeseen jääneestä kosteudesta oli aiheutunut päällystevauriota ja VOC-päästöjä. Kohteen lattiarakenteen pintakosteudet kartoitetiin pintakosteusilmaisimella päällysteen päältä ja viillosta. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) emissioita tutkittiin eri näytteenottotavoilla: ilmasta, PVC-lattiapäällysteestä bulk-näytteenä ja lattiasta suunnattuna kupunäytteenä sekä FLEC-kammiolla. Lisäksi tutkittiin lattiarakenteen vaurioitumiseen vaikuttavia tekijöitä ja niistä mahdollisesti aiheutuvia terveyshaittoja tilojen käyttäjille. TULOKSET Tutkimusvaihe 1 Tutkimuskohteeseen tehtiin alustava käynti. Henkilökunta on oireillut mahdollisesti sisäilman epäpuhtauksista johtuen. Muutamia huoneita on jouduttu ottamaan pois käytöstä. Sisäilmassa ei havaittu poikkeavia hajuja. Tutkimusvaihe 2 Tutkimusvaiheessa 2 selvitettiin välipohjarakenne ja tietoja käytetystä PVClattiapäällysteestä. Kohteessa on lattiapäällysteenä M1-luokiteltu, paksuudeltaan 2 mm PVC-muovimatto. Lattiapäällysteessä on pinnassa kestävyyttä ja tiiviyttä parantava PUR-kalvo (polyuretaanipinnoite). Valmistajan mukaan muovimatossa on 18

20 keskimäärin 17 % di-isononyyliftalaattia (DINP). Lattiapäällysteen alla on käytetty tasoitetta noin 1-4 mm. Välipohjarakenteessa on deltapalkit, jotka liittävät ontelolaatat ja paikallavalun yhtenäiseksi kantavaksi rakenteeksi. Välipohjarakenne on: ontelolaatta 320 mm, jonka päällä pintabetonilaatta, paksuus mm, minimi paksuus 40 mm ja tasoite. Tutkimuksissa olleen rakennuksen osan pinta-ala oli noin m 2. Tutkimusvaiheessa 2 tehtiin pintakosteuskartoitus, jossa havaittiin kosteuspoikkeamia lattiarakenteessa. Pintakosteusmittausten perusteella selvitettiin lattiarakenteen kosteusolosuhteita tarkemmin eri puolilta rakennusta lattiapäällysteen ja tasoitteen välistä viiltomittauksina. Kaikkiaan tiloissa tehtiin 34 eri mittapisteestä lattiapäällysteen alta kosteusmittauksia viillosta, joissa 15 mittapisteessä havaittiin yli 85 % suhteellisen kosteuden arvoja. Vastaavasti yli 80 % suhteellisen kosteuden arvoja oli 25 mittapisteessä. Viiltokosteusmittauksia tehtiin 13 eri huoneessa, joista 9 eri huoneessa mitattiin yli 85 % arvoja ja vastaavasti yli 80 % arvoja 12 tilassa. Deltapalkin ja paikallavalu kohdissa viilloissa yhdessätoista (11) mittapisteessä kuudessatoista (16) oli yli 85 % suhteellisen kosteuden arvoja ja vastaavasti yli 80 % arvoja oli kaikissa kuudessatoista (16) mittapisteessä. Muiden betonilattioiden kohdalla viilloissa yhdeksässä (9) kahdeksastatoista (18) on yli 80 % suhteellisen kosteuden arvoja. Neljässä mittapisteessä suhteelliset kosteudet olivat yli 85 %. Pääsääntöisesti korkeammat viiltokosteudet olivat PVC-lattiapäällysteen alla deltapalkin ja paikallavalujen kohdalla. Muutamien tilojen osalta on samansuuntaisia arvoja myös muun betonilattian alueella (ontelolaatta + pintavalu). Tutkimusvaihe 3 Tutkimusvaiheessa 3 tutkittiin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) emissioita eri näytteenottotavoilla ilmasta, materiaaleista ja lattiasta suunnattuna kupunäytteenä sekä FLEC-kammiolla. 19

21 VOC-ilmanäytteissä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärät (TVOC) olivat pieniä, 40 µg/m 3. Myös muovimaton ja/tai liiman hajoamiseen viittaavien yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä: 2-etyyli-1-heksanolia 1 µg/m 3, 1-butanolia 7 µg/m 3 ja C8 C10 -alkoholeja ei ilmanäytteissä havaittu. Kuten sisäilmanäytteissä myös suunnatuissa VOC-lasikupunäytteissä esiintyi PVClattiapäällysteen ja liiman hajoamisreaktioon kosteuden vaikutuksesta indikoivia yhdisteitä, mm. 2-etyyli-1-heksanolia, 1-butanolia ja C8 C10 -alkoholeja. Hajoamisindikaattoriyhdisteiden C8 C10 alkoholien pitoisuudet vaihtelivat 0-20 µg/m 3 ja 2-etyyli-1-heksanolin 2-82 µg/m 3. FLEC-näytteissä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä. Myös päällysteen alta 3 vrk:n tuuletuksen jälkeen otetussa FLEC-näytteessä pitoisuudet olivat pieniä, samaa tasoa kuin päällysteen päältä otetun näytteen. FLEC-näytteessä esiintyi C8 C10 -alkoholeja suurimmillaan 16 µg/m 2 h, mutta 2-etyyli-1-heksanolin pitoisuudet olivat korkeimmillaan vain 4 µg/m 2 h. FLEC-näytteiden pienet pitoisuudet viittaavat lattiapäällysteen olevan tiivis, koska bulk-materiaalinäytteissä havaitut VOC-yhdisteet eivät merkittävästi emittoituneet päällysteen läpi. Bulk-materiaalinäytteissä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet olivat µg/m 3 g. Näytteissä esiintyi lattiapäällysteen ja/tai liiman hajoamisindikaattoriyhdisteitä. Pitoisuudet vaihtelivat C8 C10 -alkoholien osalta µg/m 3 g ja 2-etyyli-1-heksanolin osalta µg/m 3 g. JOHTOPÄÄTÖKSET VOC-näytteissä havaittiin lattiapäällysteen ja liiman hajoamisreaktioon kosteuden vaikutuksesta liittyviä yhdisteitä, mm. 2-etyyli-1-heksanolia ja C8 C10 alkoholeja. 2-etyyli-1-heksanoli on todennäköisesti käytetyn liiman hajoamisyhdiste. C8 C10 alkoholit ovat peräisin lattiapäällysteen hajoamisesta. Lattiarakenteen (PVClattiapäällyste, liima, tasoite) vaurioitumisen on aiheuttanut rakennusajalta lattiarakenteeseen jäänyt ylimääräinen kosteus. Betonirakenteen ylimääräistä 20

22 kosteutta on jäänyt ennen tasoitusta ja paksu tasoitekerros on mahdollisesti lisännyt rakenteeseen jäävää kosteutta. Lisäksi tasoittamisen jälkeen PVC-lattiapäällysteen kiinnittämiseen käytetty liima on osaltaan voinut lisätä rakenteeseen jäävää kosteutta. Lattiarakenteeseen on mahdollisesti päässyt ylimääräistä kosteutta myös rakentamisen aikana puutteellisten sadesuojausten vuoksi tapahtuneiden vesivahinkojen takia. PVC-lattiapäällysteen pieni vesihöyrynläpäisevyys on vähentänyt kosteuden kuivumista sisäilmaan. Kosteudesta johtuva PVClattiapäällysteen kemiallinen hajoaminen jatkuu teoriassa loppuun saakka vaikka kosteus pääsisi kuivamaan. Korjaamattomana tutkitun lattiarakenteen VOC-emissiot todennäköisesti kasvaisivat ja tilojen käyttäjille aiheutuvat terveyshaitat mahdollisesti lisääntyisivät. Uudempien vuoden 2007 jälkeen valmistettujen PVC-lattiapäällysteiden hajoamista kosteusrasituksen johdosta ja VOC-yhdisteiden vapautumista on tutkittu vielä vähän. Uudemmissa PVC-lattiapäällysteissä käytetään muita pehmittimiä kuin dietyyliheksyyliftalaattia (DEHP), mutta kosteuden ja korkean ph:n vaikutuksesta lattiapäällysteeseen, tapahtuu hajoamisreaktio samalla periaatteella muidenkin pehmittimien kanssa. Joten pehmittimien vaihtamisella ei saada merkittävää hyötyä (Keinänen 2013, Merikallio ym. 2007). Lattiapäällysteiden koostumuksen muuttuessa myös kosteusrasituksen johdosta muodostuvat indikaattoriyhdisteet muuttuvat. Ainoastaan riittävän kuivilla rakenteilla ja oikeilla materiaalivalinnoilla saadaan rakennettua tilojen käyttäjille terveellisiä tiloja. 21

23 LÄHDELUETTELO Aikivuori A. Terveen rakennuksen evoluutio Tutkimusraportti VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Kakko R. Tarkett Oy. Tiedonanto Keinänen H. (2013) Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arviointiin. Sisäilmayhdistys ry. SIY raportti 31. s Merikallio T, Niemi S, Komonen J. Betonilattiarakenteiden kosteudenhallinta ja päällystäminen. Suomen Betonitieto Oy Suomen betonitieto Oy, Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry. Betonirakenteiden päällystämisen ohjeet. Betonikeskus ry ISBN Tehomaa T. Upofloor Oy. Tiedonanto

24 Tulipalojen vaikutus sisäilman laatuun Asuntopalot JAANA PÖSÖ TIIVISTELMÄ Tutkielmassa perehdytään tehtyjen tutkimusten ja kirjallisuuslähteiden perusteella asuntopaloissa palamisesta suoraan aiheutuneisiin altisteisiin, altistumiseen ja niiden terveysvaikutuksiin sekä kohteen palosaneeraukseen. Sammutusvesistä mahdollisesti aiheutuneen vesivahingon vaikutukset on rajattu pois. asuntopaloissa syntyviä kaasumaisia epäpuhtauksia ovat mm. haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC:t, hiilimonoksidi, syaanivety, bentseeni, formaldehydi, styreeni ja ammoniakki. JOHDANTO VTT ja Työterveyslaitos on aiemmin julkaissut kaksi tutkimusta (Tillander ym ja 2009) liittyen palosaneeraustyöntekijöiden työturvallisuuteen hankkeessa Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen. Näiden tulosten perusteella on julkaistu Kemikaalialtistumisen vähentäminen palokohteissa opaskirjanen (Laitinen ym. 2010). Eri hajunpoistomenetelmien tehokkuutta on verrattu VTT:n Tulipalon jälkihajujen poisto -tutkimuksessa (Belloni ym. 2005). Mikäli vahingossa vaurioitunutta tilaa ei saneerata asian mukaisesti, samat epäpuhtaudet, jotka aiheuttavat saneeraustyöntekijöille altistumista työssä, jäisivät poistamattomina aiheuttamaan sisäilmaongelmaa asuntoon. 23

25 PALOVAHINKO JA SIITÄ SYNTYVÄT EPÄPUHTAUDET Palovahinkoja tapahtuu Suomessa noin 7500 kpl, joista lähes 4500 kpl tapahtuu kotitalouksissa (Vahinkojakaumatilasto 2009). Suurimpana syynä asuntopaloihin on ihmisen oma toiminta, kuten ruoanlaitto tai huolimaton tulenkäsittely. Sähkölaiteviat ja tulisijat aiheuttavat myös tulipaloja. Kustannuksiltaan kotitalouksien palovahingot maksavat n. 60 milj. /vuosi. Kustannukset saattavat jopa moninkertaistua, jos vahinkoa ei hoideta kunnolla. Huonosti saneeratussa palokohteessa rakenteisiin jääneet palojäämät pilaavat kiinteistön sisäilman ja voivat aiheuttaa kiinteistön käyttäjille oireita. Palovahingoissa sammutusvedet aiheuttavat usein myös jonkin asteinen vesivahingon, jonka hoitamatta jättäminen johtaa aikaa myöten homevaurioihin ja siten uusiin epäpuhtauksiin. Asuntopalossa vaurioituu rakenteiden lisäksi myös irtainta. Palaessaan eri materiaaleista irtoaa yhdisteitä, jotka leviävät huonetiloihin. Päästöt riippuvat suurelta osin palon voimakkuudesta ja palavasta materiaalista. Palon voimakkuuteen vaikuttavat lämpötila ja hapen määrä. Palon jäljiltä tilassa on kiinteän palojätteen lisäksi myös savun mukana ilmaan noussutta palojätettä, erilaisia kaasuja ja hiukkasia, jotka aiheuttavat ärsytystä. Materiaalin palaessa se erittää myös hajua ympäristöönsä. Haju koetaan myös viihtyvyyshaittana, vaikkakaan se ei ole varsinainen terveyshaitta. Palovahingot luokitellaan 4 eri luokkaan sen mukaan miten laaja vahinko on ja onko kyseessä huoneisto- vai teollisuuspalo. Paloluokituksia käytetään palosaneeraustyöntekijöiden suojautumisohjeissa sekä arvioitaessa tulipalon jälkeisiä saneeraustoimenpiteitä. (Laitinen ym. 2010). Kaasumaiset epäpuhtaudet Kaasumaiset kemialliset epäpuhtaudet esiintyvät palokohteen ilmassa varsinkin heti palon jälkeen. Korkeassa lämpötilassa materiaalien huokoset aukeavat ja imevät palokaasuja sisäänsä. Myöhemmin kaasumaiset epäpuhtaudet emittoituvat 24

26 huoneilmaan rakenteiden jäähdyttyä. Kaasumaisia epäpuhtauksia ovat mm. haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC:t, hiilimonoksidi, syaanivety, bentseeni, formaldehydi, styreeni ja ammoniakki. (Laitinen ym. 2010). Hiukkasmaiset epäpuhtaudet Hiukkasmaiset epäpuhtaudet laskeutuvat palon jälkeen pinnoille, josta ne nousevat uudelleen ilmaan jos tilassa liikutaan. Sisäilma ja huonepöly itsessään jo yleensä sisältää sekä orgaanisia että epäorgaanisia hiukkasia. Epäorgaanisia kuitumaisia hiukkasia ovat mm. mineraalivillakuidut ja asbesti. Orgaanisia hiukkasmaisia epäpuhtauksia ovat mm. homeitiöt, bakteerit, virukset ja punkit. (Sisäilmayhdistys ry, www-sivut) Altistuminen ja terveyshaitat Altistuminen epäpuhtauksille voi tapahtua hengitysteiden, ihon tai ruuansulatuskanavan kautta. Altistuminen on jaettu lyhyt aikaiseen ja pitkä aikaiseen altistumiseen. Terveyshaitat ilmenevät altistuneilla henkilöillä hyvin yksilöllisesti. Muuttujina ovat altistumisen kestoajan ja altistavan aineen lisäksi myös henkilökohtaiset tekijät, kuten terveydentila, fyysinen kunto, tupakointi jne. Työperäisiltä altisteilta voidaan suojautua hengityssuojaimilla ja suojakäsineillä. VOC-yhdisteiden terveysvaikutukset ovat moninaiset, sillä VOC-yhdisteitä on satoja. Yksittäinen yhdiste ei välttämättä ole haitallinen, mutta etenkin useamman yhdisteen yhteisvaikutuksena niiden on todettu olevan terveydelle haitallisia. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamia terveyshaittoja ovat mm. silmien ja limakalvojen ärsytysoireet sekä päänsärky. Lisäksi niistä aiheutuvat hajut vähentävät viihtyisyyttä. Hiilimonoksidi aiheuttaa karboksihemoglobiinin kertymistä elimistöön, mikä voi lopulta johtaa sydämen toimintahäiriöihin. Pitkäaikaisesta altistumisesta pysyvät vaikutukset verenkieroelimiin ja keskushermostoon. 25

27 Syaanivety ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. Lyhytaikainenkin altistuminen suurille pitoisuuksille voi katkaista soluhengityksen. Herkin kohde-elin syaanivedyn pitkäaikaiselle vaikutukselle on aivot. Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa myös muutoksia kilpirauhasen toiminnassa. Bentseeni on vaikutuksiltaan samanlainen kuin syaanivety. Suuret pitoisuudet saattavat aiheuttaa tajuntatason laskua tai tajuttomuutta. Pitkäaikaisesta altistumisesta voi seurata pysyviä muutoksia luuytimessä ja immuunijärjestelmässä, mikä johtaa verisolujen vähenemiseen ja voi aiheuttaa lopulta leukemian. Formaldehydi ärsyttää voimakkaasti silmiä ja hengitysteitä. Voi aiheuttaa myös nenänielun syöpää. Styreeni ärsyttää voimakkaasti silmiä ja hengitysteitä, joskus se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion. Korkeina pitoisuuksina sen on myös havaittu aiheuttavan hermoston toiminnan häiriöitä. Lujitemuoviteollisuudessa styreenille altistuneilla on todettu kromosomimuutoksia veren lymfosyyteissä. PAH-yhdisteiden vaikutukset kohdistuvat hengityselimistön ärsytyksenä ja ihon tulehduksina, tummumisena ja valoyliherkkyytenä. Pitkäaikaisena altistumisen ne voivat aiheuttaa mm. keuhko- ja ihosyöpää. Ammoniakki aiheuttaa mm. limakalvojen ärsytysoireita. Epäorgaaniset kuidut vaikuttavat elimistöön lähinnä ärsytysoireilla. Koska karkeat kuidut (halkaisijaltaan yli 3 µm) laskeutuvat varsin nopeasti, ovat huoneen eri pinnoille laskeutuneet kuidut merkittävämpi altistumisen lähde kuin ilmassa leijuvat kuidut. Ihmisten toiminta voi nostaa pinnalla olevan pölyn ja kuidut tilapäisesti ilmaan ja ylähengitysteihin. Pinnoilta kuidut tarttuvat helposti myös käsiin aiheuttaen ihoärsytystä ja käsistä ne voivat kulkeutua silmiin. Asbesti on terveydelle erittäin vaarallista ja se aiheuttaakin Suomessa eniten työperäisiä kuolemia. Asbestikuidut eivät poistu elimistöstä mitään kautta sinne jouduttuaan, joten jo lyhyt aikainen altistuminen voi johtaa sairastumiseen. Yleensä sairastuminen johtuu kuitenkin pitkäaikaisemmasta altistuksesta, ja sairastumisen riski kasvaa altistuksen myötä. Aine on karsinogeenista ja altistuminen voi johtaa 26

28 pitkähkönkin ajan jälkeen syövän syntyyn. Asbestin aiheuttama syöpäriski on erityisen suuri tupakoitsijoilla. (Laitinen ym. 2010). Altistumisen arviointi ja viitearvot Kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien mittaaminen tapahtuu pääasiassa ilmanäytteistä. Hiukkasmaisia epäpuhtauksia voidaan määrittää myös pölynäytteistä. Pääperiaatteena eri näytteenottomenetelmissä on kerätä ilmaa huonetilasta impaktorikerääjällä eli ilmanäytteenottimella suodattimen läpi. Suodattimena toimii absorbentti, johon tutkittava aine tarttuu. Kunkin epäpuhtauden tutkimiseen on olemassa oma menetelmänsä. Näytteet analysoidaan laboratoriossa. Asuintilojen altisteiden pitoisuuksien viitearvoja antaa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Asumisterveysohje 2003:1, Kemialliset epäpuhtaudet, hiukkaset ja kuidut. Ympäristöministeriön RAKMk D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet 2012, antaa uusien asuinrakennusten sisäilmalle vaatimukset. Työntekijöiden altistumista arvioidaan HTP-arvojen perusteella työturvallisuuslain (738/2002) nojalla. PALOSANEERAUS Palosaneerauksella pyritään palossa vaurioitunut tila saattamaan takaisin käytettävään kuntoon. Palokunnan sammutustöiden jälkeen alkavat ns. jvt-työt eli jälkivahinkojentorjuntatyöt, joilla pyritään ennaltaehkäisemään mahdolliset lisävahingot ja rajaamaan jo sattuneet vahingot mahdollisimman pienelle alueelle sekä kiinteistön että irtaimen osalta. Jvt-töitä ovat mm. sammutusvesien imurointi, irtaimen siirto ja suojaustyöt. Palosaneeraustyön laajuutta voidaan arvioida paloluokkien avulla. Palosaneeraustöitä ovat jvt-töiden lisäksi pesutyöt, hajunpoisto, purku- ja korjaustyöt. 27

29 JOHTOPÄÄTÖKSET Asuntopaloilla on suuri merkitys sisäilman laatuun. Käytännössä epäpuhtauksien mittaamista palovahinkokohteessa saneerauksen aikana ei suoriteta, sillä on itsestään selvää, että heti tulipalon jälkeen asunnon sisäilmassa pitoisuudet ovat korkealla. Saneeraustyön jälkeen palokohteen sisäilmassa on saneeraustyössä käytettävien kemikaalien ym. jäämiä. Kun palosaneeraustyön tekee asiantunteva, auktorisoitu JVT-yritys asuntopalossa huoneistoon tulleet epäpuhtaudet poistetaan ja siten sisäilmaongelmat ennaltaehkäistään. Mikäli palokohteessa joudutaan käymään ennen palosaneeraustoimenpiteitä, oikeanlaiseen suojautumiseen on hyvä kiinnittää huomiota, sillä lyhytaikaisellakin altistumisella on seurauksensa. LÄHDELUETTELO Belloni, Villberg, Tillander, Saarela, Paloposki. VTT Rakennus- ja Yhdyskuntatekniikka. Tulipalon jälkihajujen poisto. Espoo VTT Working Papers 42. Sosiaali- ja terveysministeriö Oppaita 2012:5 HTP-arvot Laitinen, Mäkelä, Oksa Työterveyslaitos, Hakkarainen, Tillander, Paloposki. Kemikaalialtistumisen vähentäminen palokohteissa-opaskirjanen. Espoo VTT Tiedotteita. Tillander, Hakkarainen, Järnström, Paloposki, Laitinen, Mäkelä, Oksa. Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen, Polttokokeet ja altistumisen arviointi. Espoo VTT Working Papers 103. Tillander, Hakkarainen, Järnström, Paloposki, Laitinen, Mäkelä, Oksa. Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen, osa 2. Espoo VTT Tiedotteita audet/ (luettu ) 28

30 Leikkaussalin sisäilmaselvitys JUSSI TIMONEN TIIVISTELMÄ Tutkimuksen kohteena oli leikkaussaliolosuhteiden vaikutus sisäilman laatuun ja henkilöstön kokemaan oireiluun. Leikkaussalihenkilökunnalle tehdyn oirekyselyn mukaan selkeitä haittatekijöitä leikkaussalitiloissa ovat olleet mm. melu, epämiellyttävät hajut, tunkkainen ilma, riittämätön ilmanvaihto sekä lämpötilavaihtelut. Desinfiointiaineiden runsas käyttö ennen toimenpiteitä nostaa alkoholipitoisuutta ilmassa. Diatermia- laitteen käyttö leikkauksessa nostaa selkeästi polttoprosessissa muodostuvia kemiallisia epäpuhtauksia (VOC). Diatermia- laitteen käytön aikana muodostuva otsoni itsessään on ärsyttävä ja reagoidessaan VOCyhdisteiden kanssa muodostuu esim. formaldehydiä. JOHDANTO Leikkaussaliosaston ja -salien sisäilmaan vaikuttavat useat tekijät. Näitä ovat mm. painesuhteet, leikkauksen aikana käytetyt kemikaalit, leikkausprosessista muodostuvat kemialliset epäpuhtaudet (mm. VOC ja otsoni) ja hiukkaset, ilmanvaihtokerroin, lämpötila, ilman suhteellinen kosteus, kuidut, ilmanvaihdosta ja muista tiloista mahdollisesti tulevat epäpuhtaudet. Sisäilman laatuun voivat vaikuttaa myös henkilökunnan ja potilaiden tuomat epäpuhtaudet, kuten esim. kuidut ja homeitiöt. Leikkaussalien sisäilman laatua on tarkasteltu VTT:n tutkimusraportissa High- tech sairaala- Korkean hygienian hallinta sairaaloissa (Enbom ym., 2012). Sen mukaan sairaaloiden eri tilojen sisäilman hiukkaspitoisuuteen (puhtausluokkaan) vaikuttaa merkittävästi tuloilman määrä ja hiukkaspitoisuus, tiloissa tapahtuva toiminta sekä 29

31 ilmavuodot suuremman hiukkaspitoisuuden tiloista. Leikkaussaleissa tehtyjen tutkimusten mukaan hiukkaspitoisuudet olivat hyvin pienet ns. lepotilassa, jolloin tilassa ei ollut toimintaa. Tilat olivat tällöin ylipaineisia ja hiukkaspitoisuudet täyttivät ohjeelliset suunnitteluarvot. Toiminnan aikana etenkin leikkaussalien sisäilman hiukkaspitoisuus oli huomattavan korkea. Huomattavia hiukkaslähteitä olivat leikkausprosessi (mm. Diatermia) ja henkilökunta (vaatteet ja henkilöt). Kirurgista Diatermiaa käytetään leikkauksessa korvaamaan tavallista leikkausveistä ja ns. sulkemaan verisuonen päitä. Leikkauksen aikana sisäilman laatua voidaan tutkimuksen (Enbom ym., 2012) mukaan parantaa kehittämällä työtapoja, työasuja ja leikkausalueen kohdeilmanvaihtoa. Diatermian käytön yhteydessä voidaan mahdollisesti käyttää kohdepoistoa, jolla estetään toimenpiteen päästöjen kulkeutuminen leikkaussaliin ja henkilökunnan hengitysvyöhykkeelle. Toisaalta myös puhtaan ilman kohdepuhalluksella on voitu huomattavasti alentaa leikkausalueen hiukkas- ja mikrobipitoisuutta. Taulukko 1. Ohjeelliset ilmastoinnin suunnitteluarvot leikkaussaleille. (High tech sairaala Korkean hygienian hallinta sairaalassa, Enbom ym. 2012) Tila IV-kerroin[1/h] Tuloilman suodatus Painesuhde ISO-luokka* Leikkaussalit (korkea hygienia) (hieno/hepa) > ylipaine 15 Pa Yleisleikkaussali > ylipaine Pa Infektioleikkaus > alipaine 0-10 Pa *ISO- luokalla tarkoitetaan standardin SFS EN ISO mukaisia puhtausluokkia Taulukko 2. Leikkaussaliosaston ja salin mikrobien raja-arvot. (High tech sairaala Korkean hygienian hallinta sairaalassa, Enbom ym. 2012) Näyte/ mikrobitaso (pmy/ 200 l) hyvä välttävä huono leikkaussali, korkea hygienia <1 1-2 >2 korkeahygieniatilojen viereiset alueet <2 2-5 >5 30

32 TUTKIMUKSEN TAVOITE Leikkaussalihenkilökunnalle tehdyn oirekyselyn (2010) mukaan selkeitä haittatekijöitä leikkaussalitiloissa ovat olleet mm. melu, epämiellyttävät hajut, tunkkainen ilma, riittämätön ilmanvaihto sekä lämpötilavaihtelut. Henkilökunta on ilmoittanut kärsivänsä mm. nenän ärsytysoireista (tukkoisuus, vuoto), kurkun käheydestä ja kuivuudesta, nenäverenvuodosta, lihaskivuista, väsymyksestä sekä ihon kuivuudesta, kutinasta ja punoituksesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mistä henkilökunnan oireilu johtuu. Jo aikaisemmin tehtyjä sisäilmaselvityksiä ja raportteja tehdyistä korjauksista alkaen vuodesta 2005 kerättiin yhteenvedoksi. Tiloissa oli tehty mm. mikrobi- ja VOCanalyysejä materiaalinäytteistä sekä ilmanäytteistä ja kosteusmittauksia. Aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella oli tehty korjauksia, mutta henkilökunnan oireilu ei ollut loppunut. Tästä syystä aiempien tutkimusten lisäksi keskityttiin tutkimaan leikkaussaliosaston ilmanvaihdon toimintaa, sisäänottokammioita ja suodattimia. Lisäksi seurattiin leikkauksen aikana käytetyn Diatermia- laitteen toiminnan vaikutusta, koska sen käytöstä epäiltiin muodostuvan sisäilmaan otsonia, hiukkasia sekä VOC- yhdisteitä. TUTKIMUSMENETELMÄT Kokonaisuuden hahmottamista varten aiemmin tehtyjen tutkimusten tulokset ja henkilökunnan kokemat oireilutiedot koottiin yhteenvedoksi. Koska näiden tutkimusten tulokset ja niiden perusteella tehdyt korjaukset eivät olleet vähentäneet henkilökunnan oireilua merkittävästi, tiloissa tehtiin uusia tutkimuksia myös leikkauksen aikana. Ensin leikkaussaliosastolla suoritettiin kosteuskartoitus. Leikkaussalissa otettiin ilmanäytteitä, joilla selvitettiin VOC- pitoisuuksia. Näytteet kerättiin Tenax GR adsorbenttiin. Analyysit tehtiin kaasukromatografilaitteistolla, johon oli yhdistetty massaelektiivinen detektori (TCT-GC-MS). Lisäksi 31

33 leikkaussalista otettiin ilmanäytteistä mikrobimäärityksiä Andersen 6- vaihekeräimellä käyttäen mallasuute (M2) ja dikloran-glyseroli-18 (DG18) alustoja homeille ja tryptoni-hiivauute-glukoosi-alustaa (THG) bakteereille. Mikrobimäärityksiä otettiin myös pintasivelynäyttein kahdella eri tekniikalla ilmastointikoneen kostutuskammiosta. Toinen pintasivelyistä tehtiin steriiliin puskuriliuokseen kostutetulla pumpulipuikolla. Toinen sivelynäyte on tutkittu qpcr-tekniikalla, joka määrittää sekä elävät että elinkyvyttömät mikrobit. Kuitumääritys on tehty kahden viikon laskeumasta sekä suoraan pinnoilta geeliteippimenetelmällä. Näytteet on kerätty tuloilmakanavista sekä valaisimien ja kaappien yläpinnoilta. Otsonin esiintymistä Diatermia-laitteen käytön yhteydessä seurattiin Dasibi RS otsonianalysaattorilla ja National Instruments NICDAQ-9174 dataloggerilla. Ilmanvaihtokoneet oli tarkastettu ja kuvattu, työn suoritti Piipputiimi Oy. TULOKSET Sisäilman mikrobipitoisuudet olivat alle määritysrajan. Ilmastointikoneen kostutuskammiosta otetuissa pintasivelynäytteissä oli ulkoilman tyypillisiä mikrobeja ennen suodattimia. Kostutuskammiosta suodattimien jälkeen otettujen näytteiden mikrobipitoisuudet olivat yksittäisiä pesäkkeitä muodostavia yksiköitä. VOC -yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä ennen leikkausta, mutta leikkauksen aikana VOC- yhdisteiden kokonaispitoisuudet kasvoivat selvästi. Pitoisuuden kasvuun vaikutti merkittävästi desinfiointi aineiden sisältämät alkoholit ja erityisesti 2-metyyli-2-propanoli. 32

34 Taulukko 3. Esimerkkejä VOC-pitoisuuksien muutoksista ennen leikkausta ja leikkauksen aikana. Seuranta-ajat vaihtelivat minuutin välillä. Sali 1 Sali 1 Sali 2 Sali 2 ennen leikkauksen ennen leikkauksen leikkausta aikana leikkausta aikana (pit. µ/m³) (pit. µ/m³) (pit. µ/m³) (pit. µ/m³) TVOC 5,4 19,3 2,8 18,2 Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden 21,1 63,0 13,5 135,0 kokonaisuuspitoisuus 2-metyyli-2-propanoli 8,8 34,0 5,3 104,7 Leikkauksen aikana käytettävän Diatermia-laitteen havaittiin muodostavan otsonia. Otsonin muodostuminen oli selvästi suurinta laitetta käytettäessä ensimmäistä kertaa leikkauksen aikana, koska avaavassa leikkauksessa laitteen teho on suurimmillaan. Otsonin muodostumisesta näkyi selvä piikki laitteen käytön alussa, jokaisella käyttökerralla havaittiin mittauksissa kohonneita lukemia. Ilmanvaihtokoneen kuvauksessa ja tarkastuksessa löydettiin epätiiveyttä suodatinkehikoissa, joka mahdollistaa ohivirtausta suodattimen ohi. Tällöin ilmanvaihtokoneen äänieristeenä käytettävistä villamateriaaleista on mahdollista siirtyä kuituja kanavistoon ja sitä kautta sisäilmaan. Laskeumanäytteiden tulokset osoittavat että kuituongelma on saatu hyvälle tasolle tiiveyskorjausten jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET Henkilöstölle tehdyn oirekyselyn perusteella ongelmat viittasivat ilmanvaihdosta tuleviin mineraalivillan kuituihin sekä kuivaan sisäilmaan. Lisä-ärsytysoireita aiheuttavat myös leikkaussaleihin mentäessä ilmanvaihdon tehostuminen ja lämpötilan muutos, joka on leikkaussalissa alhaisempi kuin muissa tiloissa. Desinfiointiaineiden runsas käyttö (henkilökohtainen ja potilaan desinfiointi) ennen toimenpiteitä nostaa alkoholipitoisuutta ilmassa. Diatermia- laitteen käyttö leikkauksessa nostaa selkeästi polttoprosessissa muodostuvia kemiallisia 33

35 epäpuhtauksia (VOC). Diatermia- laitteen käytön aikana muodostuva otsoni itsessään on ärsyttävä ja reagoidessaan VOC-yhdisteiden kanssa muodostuu esim. formaldehydiä. Kuituongelma on saatu hyvälle tasolle ilmanvaihtosuodattimien kiinnitysten tiiveyskorjausten myötä. Leikkaustoimenpiteessä muodostuvat VOC sekä otsoni tulisi ohjata pois hengitysvyöhykkeeltä tehokkaammin esim. kohdepoistolla. Leikkaustoimenpiteen aikana kohdepoistojen sijainti ja käyttö saattavat olla haasteellisia leikkausalueen välittömässä läheisyydessä. Tulevaisuudessa kannattaisi tutkia tarkemmin otsonin ja VOC- yhdisteiden keskinäistä reagointia ja niiden vaikutusta. LÄHTEET Enbom S., Heinonen K., Kalliohaka T., Mattila I., Nurmi S., Salmela H., Salo S., Wirtanen G. (2012) VTT:n tutkimusraportti VTT-R , High tech sairaala Korkean hygienian hallinta sairaalassa, Kirurginen diatermialaite, DI Jukka Honkanen, 2006 Salonen H., Lappalainen S., Lahtinen M., Holopainen R., Palomäki E., Koskela H. ym Toimiston sisäilmaston tutkiminen. Työterveyslaitoksen julkaisuja. Tampere 2011 Jantunen O-P. Sairaalailmanvaihdon standartointi, Opinnäytetyö 2012 Järnström H. Reference values for building material emissions and indoor air quality in Residential buildings, 2007, VTT publications

36 Sisäilman seurantatutkimus Kohde Säynätsalon päiväkotikoulu KARI KUITUNEN TIIVISTELMÄ Sisäilman laatua seurattiin uudisrakennuskohteessa (Säynätsalon päiväkoti-koulu) eri menetelmin ennen rakennuksen käyttöönottoa sekä käytön aikana. Sisäilma- ja pintanäytteissä ei todettu poikkeavaa. Yhteenvetona tutkimusten perusteella havaittiin tilojen kaipaavan vielä ilmastoinnin sekä lämmitysjärjestelmän hienosäätöä. Lisäksi arvioitavaksi jää mahdollinen siivoustason noston tarve. Tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin myös toisen koulun peruskorjaussuunnittelussa. JOHDANTO Päiväkoti- ja koulurakennusten sisäilmaongelmat ovat usein esillä medioissa. Kouluissa ja päiväkodeissa sisäilmaston hallinta on haasteellista. Talotekniikan on pystyttävä säätymään/ muuntumaan eri tiloissa ihmismäärien ja oleskeluaikojen suuriin vaihteluihin. Hyvä sisäilma on merkittävin oppimista edistävä ympäristötekijä, jonka laatuun vaikuttavat fysikaaliset olosuhteet, kemialliset epäpuhtaudet sekä ilmanvaihto. Tutkimuksen tavoitteena oli saada lisätietoa tämän uudiskohteen sisäilmasto-olosuhteista ja hyödyntää tuloksia niin että käyttäjille saataisiin mahdollisimman hyvät olosuhteet. Uudisrakennuksen tuloksia käytettiin myös apuna saneerattavan koulurakennuksen korjaussuunnittelussa. MENETELMÄT JA AINEISTO Sisäilman laatua tutkittiin ennen uudisrakennuksen käyttöönottoa sekä alkuvaiheen käytön aikana. Tilojen mikrobiologiset (homeet, hiivat, sädesienet ja bakteerit) näytteet kerättiin sisäilmasta kuusivaiheimpaktorilla (nk. Andersenin keräin) sekä sivelynäyttein tasopinnoilta ja IV-kanavista pintapölystä. Sisäilman haihtuvien 35

37 orgaanisten yhdisteiden (VOC) näytteet kerättiin pumpulla Tenax-adsorbentilla täytettyyn putkimaiseen ATD-keräimeen (ATD = automatic thermal desorption). Pölynkoostumusta ja kuituja tutkittiin tasopinnoilta sekä ilmanvaihtokanavista (kuitua/cm 2 ). Pintojen pölypitoisuudet määritettiin (BM Dustdetector-laite) myös rakennustyön aikana. Lisäksi seurattiin sisäilman ja ulkoilman välistä paine-eroa sekä sisäilman hiilidioksidi-, lämpötila- ja kosteusolosuhteita. MITTAUSTULOKSET JA JOHTOPÄÄTELMÄT Ennen koulutoiminnan käynnistymistä tehdyt mittaukset Ennen ilmanvaihdon toimintakokeita Visuaalisen arvioinnin ja pintapölymittausten tulosten perusteella Säynätsalon koulun työmaa täytti pääosin puhtausluokan P1 puhtausvaatimukset. Ilmanvaihtolaitteiston sisäpinnat täyttivät ilmanvaihdon puhtausluokan P1 raja-arvot (max. 8 %) 31.5., 7.6. ja tehtyjen pintapölymittausten (BM Dustdetector) tulosten perusteella. Vastaanottohetkellä ( tarkastus) visuaalisen arvioinnin ja pintapölymittausten tulosten perusteella Säynätsalon koulu-päiväkoti ei täyttänyt tilaajan määrittelemää puhtaustasoa. Kokonaisarvioinnin luotettavuutta heikentää se, että päiväkodin tiloihin oli jo muutettu ja koulun tiloihin oli aloitettu muutto. Tämän vuoksi päiväkodin lattiapintoja ei voitu luotettavasti arvioida, eikä niitä ole todettu puhtaiksi ennen muuttojen aloitusta. Loppusiivous oli kesken lattiapintojen ja osin muidenkin pintojen osalta, koska rakennustyöt jatkuivat edelleen tiloissa. Koulun puolella myös yhdessä luokassa (nro 101) oli työt kesken ja esimerkiksi keittiö ja ruokasali ovat jo käytössä. Kahdessa tilassa (131 ja 137) sisäilman mikrobinäytteissä (näytteet otettu ) esiintyi pieninä pitoisuuksina (2-12 pmy/m 3 ) poikkeavaa mikrobilajistoa (Aspergillus versicolor, Chaetomium ja Oidiodendron). Pitoisuuksiin on oletettavasti vaikuttanut keskeneräiset viimeistelytyöt ja ulkotiloista kulkeutuneet mikrobit. 36

38 Sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet otetuissa näytteissä (TVOC) olivat merkittävästi koholla (taulukko 1.). Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärän (TVOC) viitearvo on <250 µg/m 3 (TTL). Näytteissä esiintyi useita yksittäisiä VOC-yhdisteitä viitearvoja (TTL) ylittäviä määriä. Kohonneet pitoisuudet johtuivat rakennustöiden jatkumisesta kohteessa mittausten aikana. Poikkeavien yhdisteiden lähteinä olivat todennäköisesti lattiapinnoitteet, tasoitteet ja maalit sekä muut uudet pinnoitteet ja materiaalit. Taulukko 1. VOC pitoisuudet. Näytteet on otettu Analyysivastaus, Työterveyslaitos Näytteenottopaikka TVOC, µg/m 3 Yhdisteet, joiden pitoisuus on 10 µg/m 3 Huone useita yhdisteitä 250 Huone useita yhdisteitä 250 Huone useita yhdisteitä 250 Huone useita yhdisteitä 250 Viitearvo, toimistoraken nukset, µg/m 3 Huonetilojen tasopinnoilta otettujen geeliteippinäytteiden mineraalivillakuitujen pitoisuudet olivat <0,1 kuitua/cm 2 ja 0,3 kuitua/cm 2. Kuitujen lukumäärälle pinnoilla ei ole virallisia ohjearvoja, mutta TTL on antanut viitearvoja säännöllisesti siivotuille pinnoille < 0,2 kuitua/cm 2 ja harvoin siivotuille pinnoille < 3 kuitua/cm 2. Tasopinnoilta tehdyissä pölynkoostumuksen pyyhintä pölynäytteissä (3 kpl) oli joka näytteessä havaittavissa runsaasti mineraalipölyä, mineraalivillakuituja melko runsaasti vaatepölyä sekä orgaanista pölyä niukasti. Lisäksi yhdessä näytteessä oli metallipölyä (kupari) niukasti. Pyyhintäpölytulosten perusteella arvioitiin loppusiivouksen olevan vielä tekemättä tai kesken. Mahdollisesti tiloissa on voitu tehdä viimeistelytöitä siivouksen jälkeen. Täysin koneellisen ilmanvaihdon kohteessa olivat painesuhteet liian ylipaineiset, paine-ero vaihteli mittausajanjaksolla välillä -4,9 -+19,8 Pa (keskiarvo +6,2 Pa). 37

39 Koulutoiminnan käynnistyttyä tehdyt mittaukset. Sisäilman mikrobinäytteiden mikrobipitoisuudet ja lajisto olivat tavanomaisia. Poikkeavia mikrobilajistoja ei näytteistä löytynyt. Sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet otetuissa näytteissä (TVOC) ei esiintynyt TTL:n viitearvoa (<250 µg/m 3 ) ylittäviä määriä. Myöskään yksittäisiä VOC-yhdisteitä ei esiintynyt viitearvoja ylittäviä määriä. Huonetilojen tasopinnoilta (kaapistojen päältä ) otettujen pintasivelynäytteiden sieni-itiö pitoisuudet olivat niukalla tasolla, sen sijaan kokonaisbakteerimäärä pitoisuus oli erittäin runsas. Poikkeavaa mikrobilajistoa löytyi yhdestä näytteestä. Pölypitoisuudet näytteissä vaihtelivat 0,6-2,0 % välillä. Mineraalikuitupitoisuudet olivat alle viitearvojen. Silmämääräisesti pölyä oli kertynyt kaapistojen päälle melko runsaasti, joten siivouksen tasoa tulisi nostaa esim. yläpölyjen osalta. Tosin tiedossa ei ollut siivouksen tasosta sovittuja puhtauskriteerejä (INSTA800:2010). Ilmanvaihtokanavien/koneiden osalta (näytteenottopäivä ) mikrobeita tuloilmassa oli niukasti, poistoilmassa sen sijaan runsaasti kuten saattaa olettaakin. Bakteeripitoisuudet olivat nousseet erityisesti poistoilmakanavissa, mikä on luonnollista sillä tilojen epäpuhtaudet kulkeutuvat poistoilman mukana. Kuitupitoisuudet olivat 0,9-2,6 kuitua/cm 2 välillä, viitearvoa kuiduille ei ole. Hiilidioksidipitoisuuksissa ( ) oli nähtävissä säännöllinen nousu lähtötasosta. Hiilidioksidipitoisuudet alittivat S1-luokan tavoitearvon (<750 ppm). Sisäilman ja ulkoilman välinen paine-ero on edelleen liian ylipaineinen ulkoilmaan nähden. Vaihteluväli mittausajanjaksolla oli -1,0 -+18,2 Pa, keskiarvon ollessa +8,5 Pa. Sisäilman lämpötila vaihteli välillä 22,8 27,2 C (keskiarvo 23,8 C). Sopiva lämpötila koetaan hyvin yksilöllisesti. Sisäilman lämpötilaan tyytyväisten osuus on suurin kun lämpötila on o C (Sisäilmayhdistys ry). 38

40 Sisäilman suhteellinen kosteus oli 14,3 38,5 % (keskiarvo 23,7 %). Suositus (Asumisterveysopas, 2009) ilman kosteudelle on %, mutta sen saavuttaminen on ilmastollisista syistä hyvin hankalaa. Toisaalta liiallinen sisäilman kosteus näkyy yleensä kosteuden tiivistymisenä asunnon pintarakenteissa. Talvella huoneilman kosteus voi laskea jopa alle 10 %. Talvella ilman suhteellinen kosteus pysyy alhaisena ulkoilman ollessa pakkasella (Asumisterveysopas 2009). Tutkitut tilat kaipaavat vielä ilmastoinnin sekä lämmitysjärjestelmän hienosäätöjä. Silmämääräisesti tarkasteltuna tiloissa havaittiin runsaasti huonepölyä, jota mahdollinen siivoustason nosto voisi vähentää ainakin yläpölyjen osalta. LÄHDELUETTELO 1. Asumisterveysopas: Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen soveltamisopas. Ympäristö ja Terveys-lehti, Sisäilmayhdistys. Terveelliset tilat Suomen Standardisoimisliitto SFS RY, SFS 5994 Siivouksen tekninen laatu. Mittaus- ja arviointijärjestelmä (INSTA 800:2010)1. painos, Työterveyslaitoksen käyttämiä viitearvoja sisäympäristön ongelmien tunnistamisessa puhtaissa toimistotyöympäristöissä. 39

41 40

42 Ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön vaikutukset rakennuksen paine-eroihin ja sisäilman laatuun VESA ASIKAINEN TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tullaan selvittämään epäjatkuvan ilmanvaihdon vaikutusta rakennusten paine-eroihin, rakenteiden lämpötila- ja kosteuskäyttäytymiseen sekä sisäilman laatuun. Tutkimuksessa mitataan jatkuvatoimisesti rakennusten painesuhteita rakennusten ulkovaipan yli ja rakennuksen sisällä eri tilojen välillä jatkuvan ja epäjatkuvan ilmanvaihdon ollessa käytössä. Tarkempiin tutkimuksiin valittujen rakennusten ulkovaippa rakenteiden lämpötilaa mitataan lämpökameralla yleisilmanvaihdon ollessa päällä ja pois päältä. Rakenteiden lämpötilan perusteella arvioidaan laskennallisesti onko rakenteissa riskiä kastepisteen muodostumiselle, kun rakennus alipaineistuu ja rakenteet jäähtyvät. Tutkimuksessa mitataan kaikissa tutkimuskohteissa jatkuvatoimisesti myös sisäilman hiukkaspitoisuutta ja tarkempiin tutkimuksiin valituissa kohteissa mitataan myös sisäilman mikrobipitoisuutta jatkuvan ja epäjatkuvan ilmanvaihdon ollessa käytössä. Tietyissä tutkimukseen valituissa kohteissa tullaan selvittämään myös epäpuhtauksien kulkeutumista ulkovaipparakenteista merkkiainetutkimuksilla. JOHDANTO Ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön vaikutuksista rakennusten paine-eroihin ja paineerojen vaikutusten merkityksestä esimerkiksi rakenteiden lämpö- ja kosteustekniseen käyttäytymiseen ja sisäilman laatuun on keskusteltu lähiaikoina runsaasti. Keskustelu on pohjautunut käytännön kokemuksiin ja aistinvaraisiin arvioihin eikä asiaa ole juurikaan tutkittu tieteellisesti. 41

43 Seppäsen (2010) yhteensä 176 rakennuksen aineistossa keskimääräinen paine-ero ulkoilmaan nähden oli -8 Pa. Suurin alipaine oli 80 Pascalia ja suurin ylipaine 12 Pascalia. Yli 30 %:ssa mittaustuloksista alipaineisuus ylitti 10 Pascalia. Seppäsen (2010) tutkimissa kohteissa hieman yli kolmasosassa ali- tai ylipaine oli Asumisterveysoppaan (2009) tavoitteellisten arvojen ulkopuolella. Taulukossa 1 on esitetty Asumisterveysohjeen (2009) antamia suosituksia rakennuksen paine-eroille ilmanvaihtotavoiltaan erityyppisille rakennuksille. Taulukko 1. Asumisterveysohjeen antamia ohjeita rakennusten painesuhteista. Ilmanvaihtotapa Suositeltava paine-ero Huomautuksia Painovoimainen ilmanvaihto 0-(-5) Pa ulkoilmaan 0 Pa porraskäytävään Paine-erot vaihtelevat voimakkaasti sään mukaan Koneellinen poistoilmanvaihto -5-(-20) Pa ulkoilmaan 0-(-5Pa) porraskäytävään Paine-erot vaihtelevat sään mukaan Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto 0-(-2) Pa ulkoilmaan 0 Pa porraskäytävään Paine-erot vaihtelevat sään mukaan Harjun (2011) tutkimuksessa ainoastaan hygieniatilojen erillispoistojen päällä pitäminen ei merkittävästi vaikuttanut rakennuksen paine-suhteisiin. Sen sijaan tutkimuskohteissa oli havaittavissa, että hygienia-tilojen erillispoistojen ollessa yöaikaan päällä sisäilman hiukkaspitoisuus kasvoi. Pellisen (2011) insinöörityön tavoitteena oli tutkia mallinnuksen avulla yksittäisten ilmavuotojen vaikutuksia vaipparakenteiden lämpö- ja kosteusolosuhteisiin. Simulointien avulla saatiin selville, miten yksittäiset ilmavuodot vaikuttavat seinärakenteiden lämpö- ja kosteusolosuhteisiin. Esimerkkinä seinärakenteen läpi menevä pieni halkaisijaltaan 2-3 mm pistemäinen reikä voi heikentää rakenteen U- arvoa noin 18%. Suuremman pinta-alan takia viivamaiset reiät olivat selvästi pahempia riskitekijöitä seinärakenteelle kuin pistemäiset reiät. Simulointien perusteella seinärakenteissa olevat viivamaiset reiät voivat moninkertaistaa seinärakenteen läpi kulkevan lämpövirran verrattuna vastaavaan ehjään 42

44 rakenteeseen. Mallinnuksen lähtökohtana rakennus asetettiin 3 Pa ylipaineiseksi, joka on hyvin mahdollinen paine-ero rakennuksissa. Etenkin viivamaisia reikiä mallinnettaessa olivat reiän läpi virtaavat kosteusmäärät 3 Pa:n paine-erolla hälyttävän suuria. Työssä päädyttiin lopputulokseen, että ilmavuodot voivat aiheuttaa rakenteeseen kosteusvaurioita pitkällä aikavälillä. Päkkilän (2012) diplomityössä mikrobipitoisuuksia verrattiin rakennuksen olleessa normaalissa käyttötilanteessa (alipaine oli -6,8-5 Pa) ja rakennuksen ollessa -10 Pa sekä -20 Pa alipaineessa ottamalla sisäilmanäytteitä. Normaalissa käyttötilanteessa sieni-itiöpitoisuuden mediaani oli 7 cfu/m 3, -10 Pa alipaineessa sieni-itiöiden mediaani oli 6 cfu/m 3 ja -20 Pa alipaineessa sieni-itiöpitoisuuden mediaani oli 8 cfu/m 3. Alipaine ei lisännyt tutkimuksessa sieni-itiöiden pitoisuutta sisäilmassa. Mikrobien pitoisuus ei muuttunut, vaikka korkeahkoja mikrobipitoisuuksia ( cfu/m 3 ) mitattiin ryömintätilaisesta alapohjasta ja kellarista. Mikrobilajiston osalta käyttötilanteessa otetut näytteet kuitenkin erosivat alipaineessa otetuista näytteistä. Alipainenäytteissä oli normaalinäytteitä enemmän kosteusvaurioon viittaavia lajeja, mikä viittaa vuotoilman tulleen myös vaurioituneista rakenteista sisäilmaan. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkimuksessa keskitytään selvittämään ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön vaikutuksia rakennusten paine-eroihin ja paine-erojen vaikutuksia sisäilman laatuun. Tutkimuksen osatavoitteet ovat seuraavat: 1. Laatia kirjallisuuskatsaus ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön ja ilmamäärien vähentämisen vaikutuksista 2. Selvittää tutkimuskohteiden paine-erovaihteluita ilmanvaihdon jatkuvan ja epäjatkuvan käytön yhteydessä 3. Tutkia rakennusten ulkovaipan lämpötila- ja kosteuskäyttäytymistä rakennusten alipaineistumisen yhteydessä 43

45 4. Tutkia erityyppisten a) hajut, b) mikrobit ja c) hiukkaset epäpuhtauksien siirtymistä sisäilmaan ilmanvaihdon epäjatkuvan käytön yhteydessä 5. Tutkia merkkiainetutkimuksen avulla paine-eron vaikutusta epäpuhtauksien siirtymiseen rakennuksen ulkovaipasta sisäilmaan 6. Laatia tutkimustulosten perusteella ohjeistusta epäjatkuvan ilmanvaihdon käytöstä TUTKIMUSKOHTEET JA MENETELMÄT Tutkimukseen on valittu yksitoista tutkimuskohdetta, joista kaksi on terveyskeskusta, neljä koulua, kolme toimistoa ja yksi päiväkoti. Kaikkien tutkimuskohteiden sisätilojen ja ulkoilman välisiä paine-eroja mitataan jatkuvatoimisilla paine-eromittareilla vähintään viiden vuorokauden ajan. Paine-eroa mitataan tutkimuskohteissa sekä jatkuvan- että epäjatkuvan ilmanvaihdon käytön yhteydessä. Tutkimuksessa mitataan paine-eroja myös rakennuksen sisältä esimerkiksi sosiaalitilojen ja muiden tilojen väliltä. Tarkempiin tutkimuksiin valittujen rakennusten ulkovaippa rakenteiden lämpötilaa mitataan lämpökameralla yleisilmanvaihdon ollessa päällä ja pois päältä. Rakenteiden lämpötilan perusteella arvioidaan laskennallisesti onko rakenteissa riskiä kastepisteen muodostumiselle, kun rakennus alipaineistuu ja rakenteet jäähtyvät. Hajujen siirtymistä sisäilmaan tutkitaan tekemällä tutkimuskohteissa aistinvaraisia arvioita ja kyselytutkimuksia sekä jatkuvan- että epäjatkuvan ilmanvaihdon käytön yhteydessä. Kyselyssä keskitytään tiedustelemaan tutkimuskohteiden käyttäjiltä lähinnä hajuhavaintoja. Epäpuhtauksien pitoisuutta sisäilmassa tullaan mittaamaan sekä jatkuvan että epäjatkuvan ilmanvaihdon käytön aikana. Mikrobipitoisuutta tutkitaan sisäilmasta Andersen-impaktoreilla ja hiukkaspitoisuutta mitataan 44

46 jatkuvatoimisesti Dusttrak DRX-hiukkasmittarilla. Hiukkasmittaukset toteutetaan kaikissa tutkimuskohteissa. Mikrobimittaukset toteutetaan kohteissa, joissa epäillään olevan mikrobiongelmia rakennuksen ulkovaipassa. Epäpuhtauksien siirtymistä ulkovaipparakenteista sisäilmaan tutkitaan merkkiainetutkimuksilla johtamalla tiettyjen tutkimusvaiheeseen valittujen tutkimuskohteiden ulkovaippaan merkkiainetta (1,1,1,2-tetrafluoroetaani) ja mittaamalla (Innova 1412) merkkiaineen pitoisuutta ulkovaipassa ja sisäilmassa sekä jatkuvaa että epäjatkuvaa ilmanvaihtoa käytettäessä. Merkkiainemittausten avulla pyritään selvittämään vaikuttaako paine-ero rakennusten ulkovaipassa olevien epäpuhtauksien kulkeutumiseen sisätiloihin. LÄHDELUETTELO Ympäristö ja terveys-lehti (2009). Asumisterveysopas. Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen soveltamisopas. Seppänen (2010). Painesuhteet rakennuksen ulkovaipan yli. Opinnäytetyö Rakennusterveys asiantuntijakoulutus Aducate Itä-Suomen yliopisto. Harju (2011). Rakennuksen alipaineisuuden vähentäminen rakennuksen terveellisyyden lisäämiseksi. Opinnäytetyö Mikkelin ammattikorkeakoulu. Pellinen (2011). Ilmavuodon vaikutus vaipparakenteiden lämpö- ja kosteusolosuhteisiin. Opinnäytetyö Saimaan ammattikorkeakoulu, Lappeenranta. Päkkilä (2012). Mikrobien kulkeutuminen sisäilmaan paine-eron vaikutuksesta. Opinnäytetyö Aalto-yliopisto Insinööritieteiden korkeakoulu. 45

47 46

48 Rakenteiden todelliset vuotoilmavirrat ennen tiivistyskorjauksia ja korjausten jälkeen Alustavat tulokset: Vaihe I TIMO MIELO TIIVISTELMÄ Tässä työssä pyrittiin määrittämään rakennuksen paine-eron vaikutus todellisiin vuotoilmavirtauksiin rakenteen vauriokohdista rakennuksen sisäilmaan. Työssä selvitettiin rakenteen eristetilan tai maaperän kautta sisäilmaan tulevia vuotoilmavirtauksia merkkiainemenetelmällä. Homeitiöiden ja homeen aineenvaihdunta tuotteiden kulkeutuminen rakenteiden kautta vuotoilmavirran mukana sisäilmaan eri rakennetyypeissä olisi tärkeää selvittää, jotta korjaustoimenpiteet pystytään mitoittamaan järkevästi ja pystyttäisiin arviomaan paremmin kosteusvaurioiden aiheuttamia mahdollisia terveysvaikutuksia. JOHDANTO Rakennusten sisäilmaongelmien tutkiminen ja niiden syyn poistaminen on tärkeää kosteusvaurioiden terveysvaikutuksien vuoksi. Sisäilmaongelmien tutkimista vaikeuttaa se, ettei sisäilman laatua pystytä kaikilta osin mittaamaan ja homeiden terveysvaikutusmekanismeja tunnetaan vähän. Tieteellisesti on osoitettu kosteusvaurioiden ja terveysvaikutusten välinen yhteys (Peltola ym., 2008). Homeiden terveysvaikutusta ei vielä pystytä erottelemaan kosteusvaurioiden terveysvaikutuksesta. Rakenteessa oleva mikrobikasvusto varmennetaan joko rakenneavauksin tai mikrobiologisilla menetelmillä, joista yleisimmät ovat materiaali- tai sisäilmanäytteet. Materiaali- ja ilmanäytteiden tuloksien viite-arvot on julkaistu Asumisterveysoppaassa (2009). Viitearvojen perustella mikrobinäytteiden tuloksista 47

49 arvioidaan kasvuston aiheuttama terveyshaitta ja annetaan jatkotoimenpideehdotukset. Rakennuksen paine-suhteiden on oletettu vaikuttavan sisäilman mikrobipitoisuuteen. Alipaineistava ilmanvaihto voi edesauttaa mikrobien kulkeutumista sisäilmaan (Peltola ym., 2008). Tutkimuksia on tehty lähinnä mikrobien kulkeutumista alipaineen vaikutuksesta yksittäisen rakenteen läpi laboratorio-olosuhteissa (Airaksinen ym., 2003). Kokonaisvaltaisesti rakennuksen alipaineisuuden vaikutusta kosteusvaurioepäpuhtauksien kulkeutumiseen rakenteista sisäilmaan ei ole juurikaan tutkittu. Kosteusvauriosta vapautuvat epäpuhtaudet ovat hiukkasmaisia partikkeleita ja kaasumaisia yhdisteitä, jotka molemmat tulisi huomioida arvioitaessa kosteusvaurion terveysvaikutuksia. Tämän työn tavoitteena on tuottaa lisätietoa kosteusvaurioepäpuhtauksien kulkeutumisesta paine-erojen johdosta rakenteista sisäilmaan. MENETELMÄT JA AINEISTO Tutkimuksessa mitataan rakenteen lävitse kulkeutuvia todellisia vuotoilmavirtauksia merkkiainemenetelmällä rakennuksen eri painesuhteissa ennen ja jälkeen tiivistyskorjauksen. Merkkiaineena käytettiin rikkiheksafluoridia (SF6), mittalaitteena oli fotoakustinen kaasuanalysaattori (Brüel & Kjær 1302). Rakennuksen ulkoseinärakenteena on betonielementti, alapohjarakenteena maanvastainen betonilaatta ja yläpohjarakenteena on ontelolaatta. Rakennuksen yhdestä siivestä valittiin mittauksia varten huone, jonka tilavuus on 44 m 3. Huoneessa on ulkoseinärakennetta 8,9 m 2, jossa on 3,2 m 2 kaksilasinen puukarmiikkuna. Koko siipi erotettiin muusta rakennuksesta ja ylimääräiset vuotoilmareitit tutkittavaan siipeen tukittiin rakennusmuovilla. Myös ilmanvaihto erotettiin rakennuksen muusta ilmanvaihdosta. Siipi alipaineistettiin kokonaisuudessaan erillisellä puhaltimella, jolloin mittaustuloksia häiritseviä vuotoilmavirtauksia ei esiinny tutkittavan huoneen ja sitä ympäröivien tilojen välillä. 48

50 Mittaukset suoritetaan kahdessa vaiheessa ennen ja jälkeen korjauksen. Ensin määritettiin huoneen vuotoilmakäyrä paine-eron suhteen vakiopäästömenetelmällä, jossa huoneen vuotoilmavirta lasketaan päästön ja huoneilman pitoisuuden suhteesta. Rakenteiden kautta sisäilmaan kulkeutuvia vuotoilmavirtoja selvitettiin vakiopitoisuus menetelmällä, jossa merkkiainetta päästettiin suoraan rakenteen eristetilaan kuudesta pisteestä. Rakenteen eristetilan pitoisuutta mitattiin kahdesta pisteestä, joiden oletetaan edustavan rakenteen keskimääräistä merkkiainepitoisuutta. Rakenteiden kautta sisäilmaan tuleva vuotoilmamäärä eri paine-eroissa lasketaan suhteuttamalla rakenteen sisällä oleva pitoisuus huoneilman pitoisuuteen ja koko huoneen vuotoilmavirtaan. TULOKSET Vaiheen I tulokset ovat suuntaa-antavia, eikä niitä voida soveltaa muihin samantyyppisiin rakennuksiin tai rakenteisiin. Tutkitun huoneen kokonaisvuotoilmavirta vakiopäästömenetelmällä mitattuna on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Tutkittuun huoneeseen aiheutuva kokonaisvuotoilmavirta rakennuksen eri painesuhteissa ulkoilmaan nähden Koko huoneen vuotoilmavirta eri painesuhteissa Paine-ero ulkovaipan yli [Pa] Pitoisuus (SF 6 ) huoneilmassa [ppm] Päästö (SF 6 ) [l/min] Kokonaisvuotoilmavirta [l/s] ,055 6, ,055 8, ,055 13, ,055 15, ,5 0,055 17, ,5 0,055 19, ,5 0,055 21, ,5 0,055 22,6 Mittaustulosten perusteella koko huoneen vuotoilmamäärän olevan suhteellisen iso jo alhaisessa paine-erossa, minkä johdosta tutkittavasta huoneesta tarkasteltiin mahdolliset merkittävät vuotoilmareitit. Merkittäväksi vuotoilmareitiksi osoittautui ikkunarakenne. Ikkunarakenne levytettiin tiiviisti umpeen ja levyyn tehtiin aukko, 49

51 josta ikkunarakenteen kautta tuleva vuotoilmamäärä mitattiin kuumalanka-anemometrillä. Merkkikaasulla suoritetun tarkastelun perusteella ikkunarakenteen kautta tuleva vuotoilma ei ollut yhteydessä ulkoseinän eristetilaan. Kuumalankaanemometrillä mitatut ikkunarakenteen vuotoilmavirrat on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Ikkunarakenteen kautta tuleva kuumalanka-anemometrillä mitattu vuotoilmavirta. Erotus kuvaa ulkoseinä-, alapohja- ja yläpohjarakenteiden liittymäkohtien vuotoilmamäärä. Ikkunarakenteen kautta tuleva vuotoilmamäärä eri painesuhteissa Paine-ero ulkovaipan yli [Pa] kokonaisvuotoilmavirta [l/s] Ikkunarakenteen vuotoilmavirta [l/s] Erotus [l/s] -5 6,3 4,9 1,1-10 8,1 7,9 1, ,1 10,5 1, ,8 12,9 2, ,1 15,1 2, ,7 17,1 2, ,6 19,0 2, ,6 20,9 2,5 Ulkoseinä- ja alapohjarakenteen merkkiaineella suoritettuja mittaustuloksia ei voida pitää luotettavina. Mittaustilanteessa ongelmaksi osoittautui merkkikaasun pitoisuuden luotettava määrittäminen rakenteen eristetilassa. Merkkikaasu ei käyttäydy ideaalisesti vuotoilmavirtausten kasvaessa. Vuotoilmavirtauksen kasvaessa rakenteen eristetilassa syntyy todennäköisesti ilmakanavia, joiden kautta vuotoilma kulkeutuu. Ilma kulkeutuu aina ensimmäisenä pienimmän painehäviön omaavan rakenteen tai rakenneosan kautta. Tämä näkyi mittauksissa tutkittavan rakenteen eristetilan merkkiainepitoisuuden voimakkaana vaihteluna. Yläpohjarakenteen vuotoilmavirtoja ei voitu mitata merkkiainemenetelmällä, koska yläpohjaan ei saatu syötettyä tasaista merkkiainepitoisuutta. Yläpohjarakenteen merkkiaineen pitoisuus oli täysin riippuvainen tuulenpaineesta. TULOSTEN YHTEENVETO Ulkoseinä-, alapohja- ja yläpohjarakenteiden rakennekohtaisia vuotoilmavirtoja ei pystytty tässä tutkimuksessa määrittämään luotettavasti. Rakenteiden kautta 50

52 kulkeutuva vuotoilmavirta voidaan kuitenkin määrittää laskennallisesti huoneen kokonaisvuotoilmavirran ja ikkunarakenteen kautta tulevan vuotoilmavirran erotuksena. Laskennalliset vuotoilmavirrat on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Vaiheen I mittauksien laskennalliset vuotoilmavirtaukset. Erotus kuvaa ulkoseinä-, alapohja- ja yläpohjarakenteiden lävitse kulkeutuvaa vuotoilmavirtaa. Suhde [%] kuvaa ulkoseinä-, alapohja- ja yläpohjarakenteiden lävitse kulkeutuvaa vuotoilmavirran suhdetta ikkunarakenteen kautta tulevaan puhtaaseen vuotoilmavirtaan. Mittaustulosten perusteella ulkoseinä-, alapohja- ja yläpohjarakenteiden lävitse kulkeutuva vuotoilmavirta on tässä tapauksessa % kokonaisvuotoilmavirrasta. Kuvasta 1 havaitaan ikkunarakenteen lävitse kulkeutuvan puhtaan vuotoilmavirran kasvavan suhteessa ulkoseinä-, alapohja- ja yläpohjarakenteiden lävitse kulkeutuvaan vuotoilmavirtaan nähden alipaineen kasvaessa, mikä viittaa siihen, että tässä tapauksessa rakennuksen alipaineisuuden aiheuttamalla suoraan ikkunarakenteen lävitse kulkevalla vuotoilmavirtauksella voi olla sisäilman epäpuhtauksia laimentava vaikutus. Kosteusvaurioituneiden toimisto- ja koulurakennuksien sisäilmasta tyypillisesti mitatut mikrobipitoisuudet ovat luokkaa pmy/m 3 ja tyypillinen rakennuksien 51

53 painesuhde ulkoilmaan nähden on luokkaa -10 Pa. Mittaustuloksiin suhteutettuna mikrobivaurioituneen rakenteen läpi tulevan vuotoilmanvirran tulisi sisältää vapaita elinkykyisiä mikrobeja luokkaa pmy/m 3. Huomioiden Asumisterveysoppaan (2009) viitearvot vaurioituneelle materiaalille pmy/g, vaurioituneen rakenteen lävitse kulkeutuvan vuotoilman mikrobien määrä vaikuttaa pieneltä. Lisäksi on huomioitava, että vaurioitunutta materiaalia on ongelmarakenteissa yleensä 1-10 kiloa, jolloin mikrobien kokonaismäärä vaurioituneessa materiaalissa on huomattavan suuri. JOHTOPÄÄTÖKSET Vaiheen I alustavien tulosten ja yksinkertaisen laskentamallin perusteella hiukkasmaisten kosteusvaurioepäpuhtauksien siirtyminen sisäilmaan vaikuttaa vähäiseltä, mikä voi johtua eristemateriaalien ja epätasaisten vuotoilmarakojen mahdollisesta suodattavasta vaikutuksesta. Toisaalta kaasumaiset kosteusvaurioepäpuhtaudet pääsevät esteettä kulkeutumaan vauriokohdasta vuotoilman mukana sisäilmaan. Lisäksi kaasumaiset epäpuhtaudet pystyvät kulkeutumaan sisäilmaan myös diffuusiolla suoraan rakenteen lävitse. Rakenteellisen vaurion ilmayhteys sisäilmaan tulisi aina pyrkiä todentamaan merkkikaasun avulla, joka lasketaan pienellä tilavuusvirralla rakenteen oletettuun vauriokohtaa. LÄHDELUETTELO Airaksinen, M., Pasanen, P., Kurnitski, J., Seppänen, O Hiukkasten ja sieniitiöiden kulkeutuminen rakenteiden läpi sisäilmaan. Sisäilmayhdistys raportti 19, Sisäilmastoseminaari Vantaa. Asumisterveysopas korjattu painos. Ympäristö- ja Terveys-lehti Peltola, S. (toim.) Suunnittelijan opas koulurakennusten sisäilmasto-ongelmien ja kosteusvaurioiden korjaamiseen. Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten tutkiminen. Vammala: Opetushallitus. 52

54 Rakennustyömaan olosuhdevalvonta etäluettavilla mittalaitteilla ARTO HEINO JOHDANTO Rakennustyömaan laatuasiat puhuttavat tämän päivän rakentamisessa. Uudetkaan rakennukset eivät aina täytä terveen talon kriteerejä, saati sitten perus- tai osakorjatut. Rakentamisen laatua pyritään parantamaan uusilla säädöksillä määräyksillä ja ohjeilla. Mitä on rakentamisen laatu? Yksinkertaisuudessaan voisi todeta, että laatu on töiden toteuttamista suunnitelmien mukaisesti ennalta sovitussa aikataulussa. Suunnitelmien tasoa ja laatua pyritään nostamaan erilaisin määräyksin ja ohjein. Mietitään suunnittelijoiden pätevyyksiä ja uusia parempia ohjeita ja työtapoja. Vaikka rakentamisen olosuhteiden merkitys rakentamisen laadussa on jo tiedostettu pitkään, ei systemaattista laadunvarmistusjärjestelmää olosuhdevalvonnassa ole ollut. Olosuhdevalvonta on tähän asti perustunut lähes poikkeuksetta visuaalisiin arvioihin tai satunnaisiin mittauksiin. Lopputyön tavoitteena on tarkastella langattoman etävalvontalaitteiston käyttöä rakentamisen olosuhdevalvonnassa. Tavoitteena on myös ollut kehittää toimiva työkalu sekä valvojan että urakoitsijan käyttöön rakentamisen laadun parantamiseksi. RAKENNUSTYÖMAAN LÄMPÖ- JA KOSTEUSOLOSUHTEET Betonin kuivuminen edellyttää rakennustyömaan sisäilmalta suotuisia lämpötila- ja kosteusolosuhteita. Kireät aikataulut voivat johtaa siihen, että pintamateriaaleja asennetaan märälle betonille, etenkin jos sisäilma on ollut liian kylmää tai ilman suhteellinen kosteus on ollut lian korkea suunnitellulle kuivumisajalle. Ovien ja ikkunoiden pitäminen talvella pitkään auki viilentää entisestään rakenteita ja tuulisella säällä se tekee rakennustyömaasta ylipaineisen. Tällöin epäpuhtaudet 53

55 leviävät yleensä saneerauskohteissa ympäröiviin tiloihin. Rakennustyömaan olosuhteet ovat erittäin herkkiä muuttumaan, mutta niiden mittaus ja seuranta on lapsen kengissä. Homeen kasvulle kriittinen kosteus saavutetaan, kun työmaan suhteellinen kosteus on pitkään yli Rh 75 % /5/. Betonin kuivuminen Betonin kuivumisessa betonin vapaa huokosvesi poistuu rakenteesta. Tällöin betoni myös kutistuu. Betonissa oleva sementti tarvitsee vettä kovettuakseen, mutta sementin kovettumiseen tarvitsema vesimäärä on vain noin 25 % sementin painosta. Betonin valmistajan mukaan työstettävyyden johdosta vettä käytetään kuitenkin % sementin painosta./6/ Ylimääräinen vesi pitää poistaa rakenteesta. Betonin koostumuksella ja rakenneratkaisuilla ja ympäristön olosuhteilla on suuri vaikutus kuivumisnopeuteen /1/. Jälkihoidon jälkeen kuivumista voi nopeuttaa 2 4- kertaiseksi lämmittämällä betonia ja huolehtimalla, että ilman suhteellinen kosteus pysyy alhaalla /6/. Tavoitekosteustila ja kuivumisajan määrittely Kosteusvaurioiden välttämiseksi materiaalivalmistajat määrittelevät ns. betonin tavoitekosteustilan, jota ei saa ylittää uusia pinnoitteita asennettaessa. Pintamateriaaleilla on asetettu erilaisia tavoitekosteusarvoja betonin suhteelliselle kosteudelle. Jos tavoitekosteusarvoja ei ole määritelty, noudatetaan yleensä Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset SisäRYL 2000 suurimpia sallittuja kosteuspitoisuuksia vastaaville materiaaleille. Ennen pinnoituksia tehdään betonin suhteellisen kosteuden mittauksia./8,9/ Suhteellisen kosteuden mittauksia voidaan tehdä myös etävalvontalaitteilla. Betonin lämpötilalla ja mittaustilan sisäilman lämpötilalla on vaikutusta mittaustuloksiin. Kun seurataan myös rakennustyömaan sisäilman kosteutta ja lämpötilaa, saadaan lisätietoa, jonka perusteella voidaan arvioida paremmin betonista tehtyjen mittaustulosten luotettavuutta/1/. 54

56 Betonin kosteusmittausten epävarmuustekijöitä on käsitelty tarkemmin Tarja Merikallion (2009) väitöskirjassa Betonilattioiden riittävän kuivumisen määrittäminen uudisrakentamisessa. Merikallio myös ehdottaa väitöskirjassaan prosessin kehittämiseksi menetelmää, jossa kunkin betonilattiarakenteen vaadittava kuivumisaika määritetään rakennusfysikaalisilla laskelmilla jo rakennesuunnitteluvaiheessa. Laskenta tehtäisiin ohjelmalla, jossa käytetään lähtötietoina eri materiaalien vesihöyryn läpäisevyyttä, rakenneratkaisuja, olosuhteita rakenteen ylä- ja alapuolella sekä pintamateriaalin kosteudensietokykyä. Laskentaohjelman tekeminen edellyttää kuitenkin vielä paljon tutkimus- ja tuotekehitystyötä /1/. Olosuhdemittauslaitteisto voisi osaltaan antaa ohjelman tarvitsevaa tietoa betonin kuivumisen arvioimiseen. Rakennustyömaan epäpuhtauksien leviäminen Rakentamisvaiheessa epäpuhtauksia ei saa levitä rakennusalueen ulkopuolella. Tämä onnistuu parhaiten, kun työmaa-alue eristetään pölytiiviisti ja pidetään alipaineisena. Valtioneuvoston asetuksen 205/2009 rakennustöiden turvallisuudesta mukaan urakoitsijan on laadittava pölyntorjunta-suunnitelma, jolla varmistetaan että pölyä ja muita epäpuhtauksia ei leviä rakennusalueen ulkopuolelle. Suunnitelmassa määritetään mm. suojaseinien paikat ja määritetään työssä käytettävien alipaineistuslaitteiden sijainnit. Menetelmien ja ratkaisujen toimivuutta on tarpeen mukaan arvioitava mittauksin. Kohteessa voidaan tehdä pölymittauksia. Yksinkertainen ja halpa mittausmenetelmä on kuitenkin likaisen puhtaan tilan välinen painesuhteen mittaus. Kun rakennustyömaa pysyy alipaineisena muihin tiloihin nähden, pölyä ja muita epäpuhtauksien leviä rakennustyömaalta ympäristöön. /2/ Webropol-kysely korjausurakoitsijoille Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on lähettänyt kyselyn urakoitsijoille pölyntorjunnasta ja työhygieenisten mittausten menettelyistä korjauskohteissa. Kyselytutkimus on aloitettu vuonna 2010 ja sen tavoitteena on 55

57 kartoittaa pölyntorjunnassa käytettäviä menetelmiä ja laitteita sekä edesauttaa pölyntorjunnan suunnittelun ja käytännön ratkaisujen kehittymistä. Kysely on lähetetty yli 1070 työmaaorganisaatiolle. Lähes kaikki ovat vastanneet kyselyyn. Kyselyn mukaan pölyntorjuntasuunnitelma on tehty n. 670 työmaalla. Pölyntorjunnan tavoitteeksi oli n. 650 vastauksessa määritetty pölyn leviäminen estää työmaan ulkopuolelle. Noin 750 vastaaja ilmoitti tavoitteekseen pölyn määrän vähentämisen työmaa-alueella. Osa vastaajista oli ilmoittanut molemmat tavoitteet. Työhygieenisten mittausten suunnitelma oli tehty vain n. 50 työmaalla. Tästä voidaan päätellä, että työmaan olosuhteita ei juuri mitata ainakaan saneerauskohteissa./4/ MITTAUSJÄJESTELYT Mittausjärjestelyt on kuvattu alla olevassa kuvassa 1. Mitattavia suureita ovat: 1. Ilman suhteellisen kosteuden ja lämpötilan mittaukset 2. Betonin huokosilman suhteellisen kosteuden ja lämpötilan mittaus porarei istä. 3. Eri tilojen väliset ja ulkovaipan yli tehtävät paine-eromittaukset 4. Pintalämpötilamittaukset Kuva 1. Mittausjärjestelyt Työmaan olosuhdevalvontaa varten tehdään mittaussuunnitelma ja/tai valvontasuunnitelma. Suunnitelmassa määritetään mitattavat suureet ja päätetään mittausmenetelmistä ja käytettävistä laitteista. Mitta-antureiden paikat valitaan siten, että saadaan riittävän edustava otos mittaustuloksia, jotka kuvaavat mahdollisimman hyvin työmaan olosuhteita. Kun suunnitelma tehdään yhdessä 56

58 suunnittelijoiden, valvojien ja urakoitsijan edustajan kanssa, saadaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Viime kädessä tilaajan edustaja kuitenkin päättää mittauksista. TULOKSIA Esimerkkikohde 1: Paine-eromittaus osakorjauksen yhteydessä (kuva 2). Työmaa oli osastoitu ja alipaineistettu. Rakennustyömaa pysyi lähes koko ajan alipaineisena ja vaihteli mittapisteessä 2 Pa ja -20 Pa välillä. Painero kävi kaksi kertaa arvossa + 2 Pa jolloin korjauskohde muuttui hetkittäin ylipaineiseksi. Paine-eron vaihtelu johtui pääosin Alimak hissin ulko-oven avaamisesta. Mittausjakso oli Kuva 2. Paine-eroseuranta korjauskohteessa 1. Esimerkkikohde 2: /7/ Kohteessa 2 (kuva 3) haluttiin pitää huoneisto ylipaineisena epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi. Ylipaineistaminen toteutettiin johtamalla kylmää ja viileää ulkoilmaa sisätiloihin alipaineistuslaitteilla, jotka oli varustettu HEPA-suodatimilla. Kohteessa seurattiin paine-eron lisäksi sisäilman kosteutta ja lämpötilaa. Samalla sisäilmaa lämmitettiin termostaateilla varustetuilla lämmittimillä. Kohdetta valvottiin tietokoneen avulla etävalvontana. Kuvaajat, kosteus (ylin), lämpötila (keskimmäinen) ja painesuhteet alin pysyivät koko työmaan aikana suunnitelluissa arvoissa. 57

59 Kuva 3. Kosteus-, lämpötila ja paine-eroseurantaa korjauskohteessa 2. LOPPUTARKASTELU JA HAASTEET Menetelmä soveltuu mittaustulosten ja toiminnan luotettavuuden perusteella rakennustyömaan kosteus-, lämpötila- ja painero-olosuhteiden seurantaan ja valvontaan. Mittauksia on suoritettu useissa eri kohteissa. Laitteiston ominaisuudet palvelevat erinomaisesti työmaan olosuhdevalvojaa. Etävalvonnan hyvät ominaisuudet korostuvat silloin, kun valvottava kohde on kaukana, jopa ulkomailla. ja siihen liitetty hälytysominaisuus. Laitteiston käyttäjän olisi syytä tuntea rakennusfysiikan perusteita sekä kosteus- ja lämpötilamittausten yleisiä epävarmuustekijöitä. sekä ilmanvaihdon toiminta erilaisissa rakennuksissa ja järjestelmissä. Mitta-anturien kalibroinnista on myös huolehdittava laadukkaan mittaustiedon varmistamiseksi/1,8,9/. VK4, Betonilattioiden riittävän kuivumisen määrittäminen uudisrakentamisessa STM; VnA rakennustöiden turvallisuudesta (2009). 3. Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset SisäRYL (2000) 4. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue lähettämä kysely urakoitsijoille pölyntorjunnasta ja työhygieenisten mittausten menettelyistä korjauskohteissa 5. RIL kosteudenhallinta ja homevaurion estäminen 6. Finsementti Oy, tietoa betonista, betonin kuivuminen LÄHDELUETTELO 1. Merikallio T, TKK Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen väitöskirjoja TKK-R Betonilattioiden kosteudenhallinta ja päällystäminen Merikallio, Niemi, Komonen 9. Betonilattioiden kosteusmittaukset ja kuivumisen arviointi Tarja Merikallio

60 osa 2 Peruskoulujen terveydelliset olosuhteet Keski-Uudellamaalla TEEMU ROINE Julkisen rakennuksen sisäilmakorjauksen vaikutukset työntekijöiden oireisiin JAANA TURUNEN Yleisimpien riskirakenteiden yleisyys ja kunto eri vuosikymmenien pientaloissa JANNE KORAMO Eri vuosikymmenien omakotitalojen huolto-ohjeet TUULA SYRJÄNEN Kvantitatiivinen PCR sisäilman mikrobiologisen laadun arvioinnissa MIIA PITKÄRANTA JA AKI PUHKA Riskirakenteita ja niissä esiintyvää mikrobikantaa. Tarkastettuja kohteita HANNU KÄÄRIÄINEN Vaihtoehtoinen menetelmä homekoiran kouluttamiseen HANNA TENHU Harvialan kartanon päärakennuksen muutos päiväkotikäyttöön HANNA KOLISEVA Terveyskeskuksen vuodeosaston rakenteiden kunnon selvittäminen PETRA VIITANEN Asbestipurkukurssi KALLE LAINE Hirsirunkoisen koulurakennuksen vaurioitunut ryömintätilainen puurunkoinen alapohja. JARI JÄRVELÄINEN 59

61 60

62 Peruskoulujen terveydelliset olosuhteet Keski-Uudellamaalla TEEMU ROINE TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tutkittiin kunnallisten peruskoulujen terveydellisiä olosuhteita Keski- Uudellamaalla. Tavoitteena oli muodostaa kokonaisnäkemys koulukiinteistöjen rakennuskannasta ja terveydellisistä olosuhteista sekä tunnistaa koulukiinteistöt, joihin tulisi kohdistaa ensisijassa resursseja sisäilmaongelmien korjaamiseksi. Tutkituissa kouluissa todettiin 25 %:ssa merkittävä riski tilojen käyttäjillä altistua sisäilman haittatekijöille. Lähes 2000 oppilaan riskiä sairastua tai altistua sisäilman haittatekijöille voitaisiin alentaa, kun kohdistetaan korjausresursseja rakennuksen tekniseltä iältään huonokuntoisimpaan ja terveydellisten olosuhteiden kannalta riskialttiimpaan osaan peruskouluja (9 % kouluista). JOHDANTO Tutkimuksessa tutkittiin kunnallisten peruskoulujen terveydellisiä olosuhteita Keski- Uudenmaan ympäristökeskuksen toiminta-alueella Järvenpään ja Keravan kaupungeissa sekä Mäntsälän ja Tuusulan kunnissa. Tutkimuksen kouluissa opiskelee noin oppilasta 61 koulussa. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaisnäkemys koulukiinteistöjen rakennuskannasta ja terveydellisistä olosuhteista sekä tunnistaa koulukiinteistöt, joihin tulisi kohdistaa ensisijassa resursseja sisäilmaongelmien korjaamiseksi ja terveyshaittojen ennaltaehkäisemiseksi. Koulurakennuksissa esiintyvät kosteus- ja homevauriot arvioidaan olevan yleisiä. Merkittävästi kosteus- ja homevaurioituneissa kouluissa ja päiväkodeissa arvioidaan tilojen käyttäjiä olevan henkeä. (Reijula ym. 2012). 61

63 Kosteus- ja homevaurioiden yleisyyttä koskevissa tutkimuksissa esiintyvät luvut eroavat hieman toisistaan riippuen tutkimuksen sisällöstä. Lukuihin vaikuttaa oleellisesti tutkimuksen asetelma, vaurioiden määritelmät ja tutkimusaineiston valinta. Koska tutkimustavoissa ja vaurioiden määritelmissä on eroja, tutkimustiedot eivät ole helposti vertailukelpoisia keskenään. (Meklin ym. 2008, Haverinen- Shaughnessy 2009). Kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa Suomen, Alankomaiden ja Espanjan koulurakennusten kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyydestä ja niiden vaikutuksesta tilojen käyttäjien terveyteen on saatu EU:n HITEA projektista. Tutkimuksen perusteella kosteus- ja homevaurioita löytyi 24-47% tutkimuksen alla olevista kouluista. (Haverinen-Shaughnessy ym. 2012) Suomessa arviot merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyydestä vaihtelee kouluissa % kerrosalasta (Reijula ym. 2012). Koko maan peruskouluille ja lukioille tehdyssä kyselytutkimuksessa v kosteusvaurioita esiintyi 60 % ja vakavia vaurioita noin 20 % koulurakennuksista. (Kurnitski 1996) KTL:n (Kansanterveyslaitos) selvityksessä koulurakennuksissa havaittiin jonkin asteisia kosteusvaurioita 70 % koulurakennuksista. Näkyvää hometta havaittiin yli puolissa rakennuksista ja homeen hajua joka neljännessä rakennuksessa (Koivisto ym 2002). Tässä tutkimuksessa viitataan merkittäviin kosteus- ja mikrobivaurioihin. Merkittävillä kosteus- ja mikrobivaurioilla tarkoitetaan eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun 1/2012 mukaisesti vähäistä laajempaa rakenteellista vikaa, jonka seurauksena haitallinen altistuminen kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuville epäpuhtauksille on todennäköistä. 62

64 MENETELMÄT JA AINEISTO Tutkimus koostui kolmesta aineistosta: terveysvalvonnan tarkastuspöytäkirjoista, kiinteistöjen omistajille ja ylläpidosta vastaaville tätä tutkimusta varten teetetystä kyselystä ja kunnallisten sisäilmatyöryhmien kokousmuistioista. Jokaisesta osaalueesta tehtiin riskinarvio ja osa-alueet yhdistämällä muodostettiin kokonaisriskinarvio. Terveydensuojeluviranomaisen peruskouluihin kohdistuvien terveydellisten olosuhteiden tarkastuspöytäkirjoja oli käytettävissä 56 koulun osalta. Tarkastukset on suoritettu 2006 ja 2013 välisenä aikana ja jokaisen koulun kohdalla valittiin viimeisin pöytäkirja. Asiakirjoista poimittiin tarkastusten haastatteluissa esille tulleet käyttäjien kokemat sisäilmaston haittatekijät ja tarkastajan kirjaamat epäkohdat terveydellisissä olosuhteissa. Toisessa aineistossa kiinteistöjen ylläpidosta vastaaville tehdystä kyselyssä selvitettiin kaikkien koulukäytössä olevien rakennusten rakennus- ja peruskorjausvuodet sekä pyydettiin arviota kiinteistöjen peruskorjaustarpeesta pohjautuen kiinteistön kuntoon ja ikään. Kolmas aineisto koostui sisäilmatyöryhmien kokousmuistioista. Tutkimuksessa käytiin läpi vuoden 2012 sisäilmaryhmien muistiot, joista käytiin läpi kohteittain sisäilmaepäkohtaan liittyvät oireilutapaukset. Oireilutapaukset jaettiin kahteen koriin, henkilökunnan ja oppilaiden tapaukset omaansa. TULOKSET Terveydensuojeluviranomaisen tarkastuksissa oli todettu kosteus- ja mikrobivaurioita sisärakenteissa tai sellaisissa rakenteissa, joista oli ilmayhteys oleskelutiloihin noin 38 % kouluista. Näistä 13% koulussa kosteusvaurioita todettiin 63

65 enemmän kuin yhdessä rakenteessa. Puolestaan merkittäviä kosteus- ja mikrobivaurioita esiintyi noin 13 % kouluista. Eniten epäkohtia havaittiin ilmanvaihdon toiminnassa ja siisteystasossa hieman yli 50 % kouluista. Tunkkaisuutta ja/tai viemärinhajua aistittiin noin 45 %:ssa ja mikrobiperäisiin epäpuhtauksiin viittaavaa hajua 32 %:ssa kouluista (kuva 1). Haastattelujen perusteella kouluhenkilökunnalla suurin haittaavaksi koettu sisäilmastotekijä oli tunkkainen tai huono sisäilman laatu. Tunkkaiseksi tai huonoksi sisäilman laatu koettiin 63 % kouluista. Toiseksi eniten (29 %) valitettiin lämpötilasta ja kolmanneksi eniten (noin 20%) huonosta siisteystasosta. Henkilökunnan kokemiin sisäilman haittatekijöihin liittyviä oireiluepäilyksiä esiintyi noin 33 %:ssa ja oppilaiden noin 13 %:ssa kouluista. Kuva 1. Terveydensuojeluviranomaisen havaitsemien epäkohtien jakautuminen peruskouluissa eri haittatekijöihin. Kiinteistön omistajille ja ylläpitäjille teetetyn kyselyn mukaan alueen 127 koulurakennuksen keskimääräinen ikä oli 46 vuotta. Näistä rakennuksista peruskorjattuja oli 54 %. Peruskorjaamattomien rakennusten keski-ikä oli 30 vuotta. 64

66 Näistä akuutisti alle viiden vuoden päästä korjattavia rakennuksia oli 6 % ja alle yhdeksän vuoden päästä 22 % rakennuksista. Riskinarviossa annettiin riskipisteitä sitä enemmän mitä suurempi riski. Riskinarviossa oli kuusi arvostelukohtaa; haastattelutiedot (0-1 p), havaitut epäkohdat (0-1 p), terveyshaitan laajuus 0, 1 tai 2 p), oppilaiden sisäilmaan liittyvä oireilu (0 tai 1 p), henkilökunnan sisäilmaan liittyvä oireilu (0 tai 1 p) sekä rakennusten peruskorjaustarve (0-1 p). Riskinarvion perusteella koulut jaettiin kolmeen luokkaan; ei merkittävää riskiä (alle 2 p) (noin 61 % kouluista), kohonnut riski (2 3 p) (noin 14 % kouluista), merkittävä riski sisäilman haittatekijöille (yli 3 p) (noin 25 % kouluista). Taulukko 1. Riskinarvion arvostelukohtien osapistemäärät, prosenttijakauma sekä kokonaisriskinarvion kokonaispisteet, keskiarvo, mediaani, minimi ja maksimi. i 1 i 2 i1+i2 Haastattelutied ot Epäkohdat terveyshaitan laajuus oireilu oppilaat Oireilu henkilökunta kysely Risk Index total n 56 index 1 index 2 risk index 11,38 22,08 28,00 8,00 20,00 27,48 116,93 total 89,45 27,48 116,93 9,7 % 18,9 % 23,9 % 6,8 % 17,1 % 23,5 % 100,0 % ka. 1,57 0,49 2,07 med. 1,20 0,38 1,62 min. 0,15 0,13 0,25 max. 4,74 1,00 5,07 76,5 % 23,5 % 100 % JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkituissa kouluissa todettiin 25 %:ssa merkittävä riski tilojen käyttäjillä altistua sisäilman haittatekijöille. Kohdistamalla näihin kouluihin korjausresursseja terveydellisten olosuhteiden parantamiseksi voitaisiin alentaa arviolta yli 5000 oppilaan riskiä sairastua tai herkistyä sisäilman haittatekijöille. Kohdistamalla korjausresursseja rakennuksen tekniseltä iältään huonokuntoisimpaan ja 65

67 terveydellisten olosuhteiden kannalta riskialttiimpaan osaan peruskouluja (9 % kouluista) voitaisiin alentaa tehokkaasti arviolta lähes 2000 oppilaan riskiä sairastua tai altistua sisäilman haittatekijöille. Tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että havaittuja epäkohtia on osittain jo korjattu, koska eri kohteiden tarkastusväli saattaa olla useita vuosia. Tästä syystä tutkimuksen tulos ei vastaa täysin tämänhetkistä tilannetta ja tutkimuksessa esitetyt luvut voivat olla tästä syystä todellista suurempia. LÄHDELUETTELO Haverinen-Shaughnessy U, A. Borras-Santos, M. Turunen, J.-P. Zock, J. Jacobs, E. J. M. Krop, L. Casas, R. Shaughnessy, M. Täubel, D. Heederik, A. Hyvärinen, J. Pekkanen., A. Nevalainen. Occurrence of moisture problems in schools from different climatic regions of Europe based on questionnaires and building inspections the HITEA study. Viitattu Koivisto J, Haverinen U, Meklin T, Halla-aho J, Nevalainen A, Koulurakennusten kosteusvauriot, Sisäilmastoseminaari 2002, Espoo, SIY Raportti, 17. Meklin ym Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot. Opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2/2008. Reijula ym Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012. Lokakuu Eduskunta. Haverinen-Shaughnessy U Rakennusfysiikka Uuusimmat tutkimustulokset ja hyvät käytännön ratkaisut , Tampere. TTY 66

68 Julkisen rakennuksen sisäilmakorjauksen vaikutukset työntekijöiden oireisiin JAANA TURUNEN TIIVISTELMÄ Tutkittavana kohteena oli Viitasaarella sijaitseva, kolmikerroksinen vanhainkoti- ja toimistorakennus. Tutkimuskohteena mukana ollut henkilökunta työskenteli rakennuksen toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Rakennuksen henkilökunta oireili voimakkaasti ennen korjauksia. Korjaustoimet käynnistettiin mahdollisimman nopeasti sisäilmaongelmien ja henkilökunnan oireilun tultua esiin. Kosteusvauroiden vuoksi rakennukseen jouduttiin tekemään laajat korjaukset työntekijöiden oireiden (sisäilmastokysely) ja mikrobiologisten löydösten vuoksi (mm. sisäilma- ja materiaalinäytteet). Rakenteellisten tutkimuksissa todettiin niin vakavat ja laajat vauriot, että sisäilmakorjauksen yhteydessä kaikki rakennuksen materiaalit purettiin betonisia runkorakenteita myöten vesikattoa lukuun ottamatta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sisäilmakorjauksen vaikutukset toimitiloissa työskentelevän henkilökunnan oireisiin ja hyvinvointiin oirekyselyjen avulla. Oirekyselyt toteutettiin kohteessa työskentelevälle henkilökunnalle ennen sisäilmakorjausta ja kaksi kertaa sisäilmakorjausten jälkeen. Kohteen henkilökunta raportoi silmä- ja iho-oireita sekä ylähengitysteiden oireita molemmissa seurantaoirekyselyissä. Tosin kummastakin seurantaoirekyselystä kävi ilmi, että henkilökunnan oireet olivat vähentyneet korjausten jälkeen. Kohteen työntekijöistä yli 40 % oli vaihtunut seurannan aikana. Tulokset eivät siis edusta alkuperäistä tutkimusjoukkoa vaan ovat suuntaa antavia. 67

69 TUTKITTAVA RAKENNUS JA KORJAUKSET Tutkittavana kohteena oli Viitasaarella sijaitseva, vuosina , rakennettu kolmikerroksinen vanhainkoti- ja toimistorakennus, jonka kerrosala oli noin 3366 m 2. Rakennukseen jouduttiin tekemään laaja sisäilmakorjaus työntekijöiden oireiden (sisäilmastokysely) ja tutkimustulosten (mm. sisäilma- ja materiaalinäytteet) perusteella vuosina Sisäilmakorjauksen kokonaiskustannukseksi tuli noin 3,9 miljoonaa euroa. Sisäilmakorjauksen tarkoituksena oli poistaa kaikki vaurioituneet rakenteet sekä taata työntekijöille oireeton työympäristö. Korjauksen yhteydessä purettiin kaikki rakennuksen materiaalit betonisia runkorakenteita myöten lukuun ottamatta vesikattoa. Tiilirakenteiset ulkoverhoukset purettiin kokonaan. Lisäksi sisäpuoliset betonipinnat hiekkapuhallettiin ja jyrsittiin. Myös ilmanvaihtojärjestelmä uusittiin kokonaan. Kohteeseen asennettiin jäähdyttävä ilmanvaihto eli ilmastointi. Rakenteellisissa tutkimuksissa havaittiin myös ulkoseinän verhomuurauksen tuuletuksen olevan puutteellinen. Riittämätön tuuletusrako tiiliverhouksen ja eristetilan välissä oli aiheuttanut kosteuden siirtymistä eristetilaan. Rakennustöiden puhtausluokitus oli P1. Purkutyössä sovellettiin Sisäilmastoluokitus 2008 mukaista, P1-puhtausluokan rakennustyötapaa (RT ) sekä noudatettiin kosteus- ja mikrobivauriopurkutyöohjetta (RATU ) ja / tai tavanomaisen purkutyön ohjetta (RATU ). (Vähäniitty, M. 2011) OIREKYSELYT Seurantaoirekyselyt ovat tärkeä mittari selvitettäessä korjauksen onnistumista ja työpaikan henkilökunnan terveydentilaa home- ja kosteusvauriokohteiden korjaustöiden jälkeen. On otettava kuitenkin huomioon, että henkilökunnan oireisiin vaikuttavat mm. toimitiloihin takaisin tuotu irtaimisto, joka on ollut kohteessa jo 68

70 ennen korjaustoimia, nykyiset sairaudet, työntekijöiden herkistyminen sekä heidän kotinsa kunto ja muu lähiympäristö. Kohteen tutkimus aloitettiin teettämällä Työterveyslaitoksen avulla kohteessa työskentelevälle henkilökunnalle sisäilmastokysely lokakuussa Kyselyn perusteella saatiin kartoitettua käyttäjillä esiintyviä oireita, ongelmatiloja ja heidän omia kokemuksiaan sisäilman laadusta. Sisäilmastokyselyn lausunnossa todettiin, että tutkittavassa rakennuksessa oli sisäilmaongelma. Ensimmäisen sisäilmakorjauksen jälkeisen seurantakyselyn laati professori Tuula Putus. Seurantakysely teetettiin sähköistä kyselylomaketta käyttäen kohteen henkilökunnalle lokakuussa Toisen seurantakyselyn toteutti Työterveyslaitos tammi-helmikuun 2013 aikana käyttäen sähköistä kyselylomaketta. Toisena seurantakyselynä käytettiin Työterveyslaitoksen uudistettua sisäilmastokyselyä. Kaikissa kyselyissä oli pohjana Ruotsissa kehitetty MM-40-lomake. TULOSTEN YHTEENVETO Oirekyselyt Oirekyselyjen tuloksia tarkastellessa tulee ottaa huomioon, että kohteen työntekijöistä yli 40 % oli vaihtunut seurannan aikana. Tulokset eivät siis edusta alkuperäistä tutkimusjoukkoa vaan ovat suuntaa antavia. Työterveyslaitoksen, vuosina 2009 ja 2013, tekemien sisäilmastokyselyjen vastauksia vertailtaessa havaittiin, että viikoittain koettuja työympäristöhaittoja (kuva 1) ja työhön liittyviä oireita (kuva 2) koettiin korjausten jälkeen merkittävästi vähemmän. Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyissä muistijakso oli kolme kuukautta. (Työterveyslaitos. Sisäilmastokysely. Lausunto ja Lausunto ) Työterveyslaitoksen vuonna 2013 tekemässä sisäilmastokyselyssä henkilökunta koki viikoittain työympäristöhaittoina (kuva 1) vetoa ja kuivaa ilmaa. Työhön liittyvinä oireina (kuva 2) koettiin viikoittain nenän ärtymistä, käheyttä ja kurkun kuivuutta sekä kasvojen kuivuutta ja punoitusta. (Työterveyslaitos. Sisäilmastokysely. Lausunto ) 69

71 Seurantakyselyssä esille nousivat veto ja kuiva ilma, jotka saattavat selittää käyttäjien raportoimaa nenän ärtymistä, käheyttä ja kurkun kuivuutta sekä kasvojen kuivuutta ja punoitusta. Työterveyslaitoksen lausunnon ( ) mukaan tämä ongelma ei aiheuta erityistä sairastumisen vaaraa, mutta sen aiheuttama haitta voi silti olla merkittävä. Kuva 1. Oirekyselyiden yhteenveto, jossa on kuvattu työympäristöhaitat (Työterveyslaitos. Sisäilmastokysely. Lausunto ja Lausunto sekä Putus T. Oirekysely sisäilmamikrobien terveyshaitoista ) Työterveyslaitoksen seurantakyselyn avovastauksissa kuvattiin oireina myös silmien kirvelyä ja punoitusta, joiden koettiin aiheutuvan liian voimakkaasta ilmanvaihdosta. Kyselyn tulosten perusteella suositeltiin, että ilmanvaihdon säädöt ja suuntaus tarkistettaisiin. (Työterveyslaitos. Sisäilmastokysely. Lausunto ) Putuksen (2012) teettämän seurantaoirekyselyn (kuvat 1 ja 2) perusteella kohteen henkilökunta oireilee edelleen. Seurantakyselyn tuloksia tarkastellessa tuli ottaa huomioon, että oirekyselyn seurantajakso oli 12 kuukautta, jolloin työntekijät olivat vielä seurantajakson alkuajan väistötiloissa. Työntekijät muuttivat remontoituihin tiloihin helmikuussa

72 Työntekijöillä havaittiin olevan ylähengitysteiden ja silmien ärsytysoireita kohtalaisen paljon. Oirekyselyn perusteella oireet pystyttiin yhdistämään selvästi työpaikkaan. Henkilökunnan terveydentilan voitiin kuitenkin todeta kyselyn perusteella kohentuneen viimeisen vuoden aikana. (Putus, T. Oirekysely sisäilmamikrobien terveyshaitoista ) Kuva 2. Oirekyselyiden yhteenveto, jossa on kuvattu työhön liittyvät oireet (Työterveyslaitos. Sisäilmastokysely. Lausunto ja Lausunto sekä Putus T. Oirekysely sisäilmamikrobien terveyshaitoista ) Työntekijöillä todettiin oirekyselyn mukaan olevan reumaa sekä muita autoimmuunisairauksia epätavallisen paljon. Lisäksi infektiosairauksista aiheutunutta hoidon tarvetta oli havaittavissa paljon ja osalla kyselyyn vastanneista oli ollut toistuvia sinuiitteja. (Putus, T. Oirekysely sisäilmamikrobien terveyshaitoista. 2012) Oirekyselyn perusteella voitiin todeta, että silmä- ja iho-oireet voivat viitata mahdollisesti kohteessa esiintyviin remonttipölyihin ja eristevillakuituihin. Toistuvien sinuiittien sekä autoimmuunisairauksien esiintyminen voivat viitata mahdollisesti mikrobiperäiseen ärsytykseen, erityisesti viemärikaasujen tai 71

73 maaperämikrobien aiheuttamaan altistukseen. Autoimmuunisairauksiin liittyy kroonista oireilua. (Putus, T. Oirekysely sisäilmamikrobien terveyshaitoista ) JOHTOPÄÄTÖKSET Seurantaoirekyselyiden tulokset olivat yhteneväisiä silmä- ja iho-oireiden sekä ylähengitysteiden oireiden esiintymisen suhteen. Edellä mainittuja oireita havaittiin molemmissa seurantaoirekyselyissä henkilökunnan kokevan kohteessa vieläkin. Myös kummastakin seurantaoirekyselystä kävi ilmi, että henkilökunnan oireet olisivat vähentyneet korjausten jälkeen. Seurantaoirekyselyjen tulkinnassa on otettava huomioon, että henkilökunnan kokemiin oireisiin vaikuttavat myös mm. väistötilojen kunto, kotiympäristö ja luonnon altisteet. Lisäksi oireilun vähenemiseen voi mennä hyvinkin pitkä aika eivätkä kaikki oireet parane, jos herkistyminen on pysyvää ja työntekijällä on jokin pitkäaikaissairaus. Raportoidun jatkuneen oireilun vuoksi kohteen seurantaa on tarkoitus jatkaa. Kohteesta otetaan ensi talvena seurantanäytteitä sisäilmasta ja pinnoilta (VOC-, mikrobi- ja kuitunäytteet) sekä lisäksi ilmastoinnin säädöt tarkistetaan. Tämän tutkimuksen tuloksia käsitellään lisäksi Viitasaaren kaupungin sisäilmatyöryhmässä, jossa mietitään toimenpiteitä työntekijöiden oireiden vähentämiseksi. LÄHDELUETTELO 1. Kosteus- ja mikrobivauriopurkutyöohje (RATU ) 2. P1-puhtausluokan rakennustyötapa (RT ) 3. Tavanomaisen purkutyön ohje (RATU ) 4. Vähäniitty, M. Arkkitehtuuritoimisto Martti Vähäniitty Oy. Rakennusselostus

74 Yleisimpien riskirakenteiden yleisyys ja kunto eri vuosikymmenien pientaloissa JANNE KORAMO TIIVISTELMÄ Suomalaisten pientalojen yleisimpien riskirakenteiden yleisyyttä eri vuosikymmenien pientaloissa sekä riskirakenteiden kuntoa arvioitiin lukemalla 300 asuntokaupan yhteydessä tehtyä kuntotarkastusraporttia. Maanvastainen sisäpuolelta eristetty seinä on yleisin 50-luvun rakennuksissa, valesokkeli rakenne 70- ja 80-luvun pientaloissa ja betonilaatan yläpuolinen puulattiarakenne 60-luvun pientaloissa. Maanvastaisista sisäpuolelta eristetyistä seinistä 50 % on vaurioituneita, valesokkeleista 20 % ja betonilaatan yläpuolisista puulattiarakenteista 40 %. JOHDANTO Suomalaisissa pientaloissa tiedetään olevan paljon kosteusvaurioita. Kansanterveyslaitoksen julkaisun mukaan joka toisessa pientalossa on korjausta tai lisäselvitystä vaativa kosteusvaurio (Partanen ym. 1995). Pientalojen tyypillisiä kosteusvaurioitumisen syitä on käsitelty useissa julkaisuissa (mm. Pirinen J. Pientalojen mikrobivauriot Lähtökohtana asukkaiden kokemat terveyshaitat, 2006; Ympäristöministeriö, Ympäristöopas 28 - Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus, 1997; Ympäristöministeriö, Ympäristöopas 29 - Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus, 1997). Näistä julkaisuista saa tietoa tyypillisistä pientalojen kosteusvaurioille riskialttiista rakenteista. Tämän tutkielman tarkoituksena on arvioida eri aikakausien pientaloissa esiintyvien tyypillisten kosteusvaurioille alttiiden rakenteiden ns. riskirakenteiden yleisyyttä ja yleisimpien riskirakenteiden vaurioitumisriskiä sekä vaurioitumisriskin toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä. 73

75 KUNTOTARKASTUS ASUNTOKAUPAN YHTEYDESSÄ Tutkielmaa varten luettiin 300 vuonna 2011 asuntokaupan yhteydessä tehtyä pientalon kuntotarkastusraporttia. Kuntotarkastukset oli tehty kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä suoritusohjeen mukaisesti (KH-kortti ). Suoritusohjeen mukaan kuntotarkastus tehdään ensisijaisesti pintapuolisesti tarkastellen. Riskihavaintojen merkityksen selvittämiseksi tehdään pienimuotoisia toimenpiteitä, kuten tekemällä vähintään yksi aukko rasiaporalla (Ø 110 mm) tutkittavaan rakenteeseen. Tarvittaessa suositellaan havaitun riskirakenteen lisätutkimusta esim. rakenteen kuntotutkimusta riittävässä laajuudessa. Lisätutkimuksista on tehtävä erillinen sopimus, lisätutkimukset eivät kuulu kuntotarkastuksen sisältöön. Seuraavien riskirakenteiden kuntoa on ohjeen mukaan tutkittava kuntotarkastuksen yhteydessä vähintään yhdestä rasiaporalla tehdystä aukosta; betonilaatan yläpuolinen puurunkoinen lattia, lattiapinnan alapuolelta lähtevä levyrakenteinen väliseinä, valesokkeli ja maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinä. Lisäksi vesikaton suuntaisen yläpohjarakenteen tuuletuksen toimintaedellytys on tarkastettava rasiapora-avauksella, ellei sitä ole voitu muuten todeta. Suhteellisen kosteuden ja lämpötilan mittauksia porareiän kautta käytetään rakenteissa joissa kosteustilannetta ei voi selvittää rakenteen pinnalta eikä voida tehdä rasiaporaavausta (ei kuitenkaan betoni- ja kiviainesrakenteisiin eikä ko. rakenteiden taustalla oleviin eriste- tai ilmatiloihin). Käytännössä rakenteita ei aina päästä tutkimaan tarvittavassa laajuudessa. Omistaja ei välttämättä anna lupaa tehdä rasiapora-avausta tai antaa luvan rasiaporaavaukseen vain tiettyyn paikkaan esim. jääkaapin tms. huonekalun taakse, tällöin rasiapora-avaus ei ole tehty tarkastajan arvioimaan riskialttiimpaan paikkaan. Tarkastajan suosittelemaa rakenteen kunnontutkimista lisätutkimuksella ei välttämättä tilata, vaan tyydytään rasiapora-avauksen tai porareiästä suhteellisen kosteuden ja lämpötilan mittauksen perusteella tehtäviin johtopäätöksiin. Rakenteisiin tehtävien rasiapora-avausten tai lisätutkimusten rakenne-avausten määrä vaihtelee, rakenteita tutkitaan yleensä 1-3 avauksen kohdalta. 74

76 RAKENTEIDEN KUNNON TUTKIMINEN Rakenteiden kuntoa on tutkittu eri tavoin (rasiapora-avaus, suhteellisen kosteuden mittaus porareiästä ja rakenne-avaus sekä materiaalinäytteet). Rakenteiden todellisen kunnon arvioiminen on haastavaa, esim. pelkän suhteellisen kosteuden mittauksen perusteella ei voi vetää luotettavia johtopäätöksiä rakenteen kunnosta. Tässä tutkimuksessa rakenteiden kunnot on jaoteltu kolmeen kategoriaan; kunnossa, viite ongelmasta ja vaurioitunut. Kunnossa oleviin rakenteisiin kuuluu ne joissa ei ole aistinvaraisesti merkkejä vaurioista, puunkosteus on piikkimittarilla alle 16 paino-% ja mikäli materiaalinäyte on otettu siinä ei ole todettu mikrobivaurioita. Viite ongelmasta kategoriaan kuuluvat ne joissa puunkosteus on paino-%, aistinvaraisesti ei havaittu merkkejä vaurioista ja mikäli materiaalinäyte on otettu, siinä ei ole todettu mikrobivaurioita. Ei tutkittu kategoriaan kuuluu pelkästään suhteellisen kosteuden mittauksella porareiästä tutkitut rakenteet tai kokonaan tutkimattomat rakenteet. KOHTEET Tutkielmaa varten valittiin raportteja pientaloista, jotka olivat rakennettu vuosina Pientaloista 18 kpl oli rakennettu 1940-luvulla, 36 kpl 1950-luvulla, 37 kpl 1960-luvulla, 65 kpl 1970-luvulla, 86 kpl 1980-luvulla ja 54 kpl 1990-luvulla. Pientaloista huomioitiin vain alkuperäisen osan rakenteet, mahdolliset myöhemmin tehdyt laajennukset ja laajennuksen ja vanhan osan rakenneliittymät jätettiin huomioimatta. Raporteista kirjattiin ylös pientalon rakennusvuosi, alapohjarakenteet, ulkoseinärakenteet, julkisivumateriaali, sadevesien ohjaus, maan pinnan muotoilu, kattomuoto, vesikatteen kunto ja materiaali, aluskatteen olemassa olo, ullakon kunto ja tuulettuvuus, ilmanvaihto, salaojien olemassa olo, havaitut riskirakenteet ja riskirakenteiden kunto, mikäli niitä tutkittiin. Tutkitut pientalot sijaitsevat pääosin Etelä-Suomessa. 75

77 TULOKSET Riskirakenteista tarkasteltiin tarkemmin maanvastaista sisäpuolelta eristettyä seinää, betonilaatan yläpuolisia puulattiarakenteita ja valesokkelia. Maanvastainen sisäpuolelta eristetty seinä oli yleisin 50-luvulla, valesokkeli 70- ja 80-luvulla ja betonilaatan yläpuoliset puulattiarakenteet 60-luvulla (kuva 1). 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 40-luku 50-luku 60-luku 70-luku 80-luku 90-luku Maanvastainen sisäpuolelta eristetty seinä Betonilaatan yläpuoliset puulattiarakenteet Valesokkeli Kuva 1. Riskirakenteiden esiintyminen eri vuosikymmenien pientaloissa (40-luku n=18, 50- luku n=36, 60-luku n=37, 70-luku n=65, 80-luku n=86, 90-luku n=54). Tutkituista maanvastaisista sisäpuolelta eristetyistä seinistä noin joka toinen oli vaurioitunut (kuva 2). Vanhemmissa pientaloissa vaurioitumisriski oli suurempi. 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % kunnossa viite ongelmasta vaurioitunut ei tutkittu Kuva 2. Maanvastaisten sisäpuolelta eristettyjen seinien kunto (n=65) 76

78 Tutkituista valesokkeleista noin joka viides oli vaurioitunut ja noin joka viidennessä oli viite ongelmasta (kuva 3). 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % kunnossa viite ongelmasta vaurioitunut ei tutkittu 0 % Kuva 3. Valesokkelien kunto (n=51) Tutkituista betonilaatan yläpuolisista puulattiarakenteista hieman alle 40 % oli vaurioituneita (kuva 4). Vanhemmissa pientaloissa vaurioitumisriski oli suurempi. 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % kunnossa viite ongelmasta vaurioitunut ei tutkittu 0 % Kuva 4. Betonilaatan yläpuolisten puulattiarakenteiden kunto (n=57) Todettiin, ettei tutkittujen riskirakenteiden vaurioitumisriskin toteutumiseen vaikuttavien tekijöiden analysointiin tutkimuksessa ollut riittävää määrää kohteita. 77

79 JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa käy ilmi yleisempien riskirakenteiden yleisyys eri vuosikymmenien pientaloissa sekä tutkittujen riskirakenteiden kunto. Tulevaisuudessa rakenteiden kunnon tutkimiseen tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Pelkästään materiaalinäytteisiin perustuvilla tutkimuksilla vaurioituneiden rakenteiden määrä olisi suurempi, sillä käytännössä valesokkelin alasidepuun alapinnassa tai betonilaatan yläpuolisen puulattiarakenteen alimmaisissa purueristeissä on materiaalinäytteiden perusteella usein vaurio, vaikka aistinvaraisesti vaurioon viittaavaa ei ole havaittu, eikä kosteusmittauksissa ole havaittu riittävää kosteutta mikrobikasvun alkamiseen. LÄHDELUETTELO Partanen, P., Jääskeläinen, E., Nevalainen, A., Husman, T., Hyvärinen, A., Korhonen, L., Meklin, T., Miller, K., Forss, P., Saajo, J., Röning-Jokinen, I., Nousiainen, M., Tolvanen, R., Henttinen, I. (1995) Pientalojen kosteusvauriot yleisyyden ja korjauskustannusten selvittäminen. Kuopion kansanterveyslaitos. ISBN X. Pirinen J. (2006) Pientalojen mikrobivauriot; lähtökohtana asukkaiden terveyshaitat. Hengitysliiton julkaisuja 19/2006. Hengitysliitto Heli ry. Tampere Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus, Ympäristöministeriö, Ympäristöopas 28, Helsinki. ISBN Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus, Ympäristöministeriö, Ympäristöopas 29, Helsinki. ISBN Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje, Rakennustietosäätiö, Helsinki. KH

80 Eri vuosikymmenien omakotitalojen huolto-ohjeet TUULA SYRJÄNEN Hengitysliitto ry:n sisäilma- ja korjausneuvonta TIIVISTELMÄ Hanke liittyi yhtenä projektina Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden ( ) toimenpideohjelmaan. Tavoitteena oli kohdistaa tiedotusta erityisesti tavallisiin omakotitalojen omistajiin ja painottaa heille ennakoivan huollon tärkeyttä kosteus- ja homevaurioiden estämisessä. Omakotitalojen omistajia varten laadittiin internet-sivusto, josta löytyy luotettavaa tietoa eri vuosikymmenien omakotitalojen riskirakenteista ja niiden mahdollisista kosteusvaurioista sekä talon rakenteille ja järjestelmille tehtävistä huoltotoimenpiteistä. Tämä opinnäytetyö sisältää internet-sivustolle kirjoitetut huolto-ohjeet. OMAKOTITALOJEN KOSTEUSVAURIOT Kosteusvaurio on rakenteiden kastumista niin, että ne eivät pääse ajallaan kuivumaan, jolloin rakenteet vioittuvat kosteudesta. Tuore ja lyhytaikainen rakenteiden tai materiaalien kastuminen voi olla pelkkä kosteusvaurio. Tilanne kuitenkin muuttuu nopeasti kosteus- ja homevaurioksi, jos kuivumista ei tapahdu, koska varsin pian kastuneeseen materiaaliin ilmaantuu ympäristöstä mikrobeja, yleensä home- ja hiivasieniä ja bakteereita. (Reijula ym., Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012) Kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä suomalaisessa rakennuksissa ja siis myös suomalaisissa omakotitaloissa. Tyypillisimpiä syitä kosteusvaurioiden 79

81 muodostumiseen ovat riskejä sisältävät suunnitteluratkaisut, puutteet työmaan kosteudenhallinnassa, virheet työmaatoteutuksissa ja kunnossapidon laiminlyönnit sekä rakenteiden luonnollinen kuluminen tai vaurioituminen elinkaarensa päässä. Erityisesti rakennuksen käyttöiän loppuminen johtaa sisäilmaongelmiin, joista terveyden kannalta merkittävimpiä ovat kosteus- ja homevauriot. (Reijula ym., 2012). Kosteusvaurioiden määrä suomalaisissa omakotitaloissa Suomessa on yli omakotitaloa, joissa asuu yli puolet suomalaisista. Suomalaisten omakotitalojen kosteusvaurioita on tutkittu kahdessa eri tutkimuksessa. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa (Partanen, ym. 1995) tutkittiin satunnaisotannalla viidestä eri kaupungista eri-ikäisten rakennusten kosteusvaurioita aistinvaraisin menetelmin rakenteita rikkomatta. Jonkinasteinen kosteusvaurio oli tapahtunut 82 %:ssa tutkimusaineiston 450:stä kohteesta. Korjauksen tai rakenteiden tarkastamisen tarpeessa todettiin tutkimuksen mukaan olevan 55 % pientaloista. Eniten kosteusvaurioita havaittiin ja luvuilla rakennetuissa pientaloissa ja vähiten 1980-luvun pientaloissa. Tutkimuksen tekijöiden päähavainto oli, että vaurioita on yleisesti kaiken ikäisissä pientaloissa. Hengitysliiton tekemässä tutkimuksessa (Pirinen 2006) tutkittiin 429 eri-ikäistä pientaloa, joissa asukkaat kertoivat oireilevansa. Kyseisessä tutkimuksessa kohteita ei siis valikoitu satunnaisotannalla, vaan niissä oli jo olemassa epäily sisäilmaongelmasta. Tutkituista taloista 68 %:sta löydettiin mikrobivaurio. Samassa tutkimuksessa tuli selvästi esiin ajan vaikutus mikrobivaurion olemassaoloon - mitä vanhempi talo, sen todennäköisemmin siinä oli mikrobivaurio. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisussa (Reijula ym., 2012) arvioitiin merkittävien kosteus- ja homevaurioiden määrää suomalaisessa pientaloissa. Merkittävä kosteus- ja homevaurio määriteltiin julkaisussa sellaiseksi vähäistä laajemmaksi rakenteelliseksi viaksi, jonka seurauksena haitallinen altistuminen 80

82 kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuville kemiallisille ja biologisille (mm. mikrobiperäisille) epäpuhtauksille on todennäköistä, minkä perusteella korjaustarve voidaan arvioida kiireelliseksi altistumisen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyys on julkaisun arvion mukaan pientaloissa, siis myös omakotitaloissa 7-10 %. Tämän hankkeen tavoitteena oli kohdistaa tiedotusta erityisesti tavallisiin omakotitalojen omistajiin ja painottaa heille ennakoivan huollon tärkeyttä kosteus- ja homevaurioiden estämisessä. HUOLTO-OHJEET ERI VUOSIKYMMENIEN TALOILLE Omakotitalojen omistajille tehdyssä tutkimuksessa (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) 89 prosenttia omakotitalojen omistajista haluaisi tarkastaa itse helposti nähtävät ja aistinvaraisesti tarkastettavat riskialttiit rakenteet säännöllisesti, jos heillä olisi siihen riittävät ohjeet. Tässä työssä eri vuosikymmenien omakotitalojen huoltoohjeet toteutettiin internet-sivulle Kuva 1. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1950-luvun talossa (Ympäristöministeriö, Internet-sivulle kuvattiin katunäkymä, jossa on vierekkäin eri aikakausien omakotitaloja. Katunäkymästä omakotitalon omistaja voi valita omaa taloa parhaiten 81

83 kuvaavan talon. Klikkaamalla valittua taloa, talo puolittuu ja esiin tulevat talon huollettavat rakenteet ja järjestelmät. Huollettavat rakenteet ja järjestelmät jaoteltiin seuraavasti: vesikatto, vesikaton alapuolinen tuuletus, tuulettuva alapohja, maanvarainen alapohja, kellarin seinät, ulkoseinät ja perustukset, ikkunat ja ovet, salaojat, maanpinnat, märkätilat, ilmanvaihto ja tekniset järjestelmät. Klikkaamalla valittua rakennetta tai järjestelmää avautuvat kyseisen kohdan huolto-ohjeet. Esimerkkinä tähän tiivistelmään otettiin 50-luvun omakotitalon vesikaton huoltoohjeet. ESIMERKKI HUOLTO-OHJEESTA 1950-LUVUN TALON VESIKATOLLE Vuotava katto kastelee ullakon ja aiheuttaa kosteusvaurion. - Tarkista kattomateriaali ja sen saumakohdat. Korjaa vuotava kate ja saumat. Tiilikate kestää keskimäärin 45 vuotta, profiilipeltikate 40 vuotta ja sinkitty ja maalattu konesaumapeltikate 60 vuotta. Vanhempien bitumikermikatteiden eli huopakatteiden käyttöikä on täyttynyt. Uudemmat, kumia sisältävät kumibitumikermikatteet kestävät noin vuotta. Katteen kunto kannattaa tarkastuttaa ammattilaisella käyttöiän loppupuolella tai vaihtaa silmin nähden huonokuntoinen kate suosiolla uuteen. - Tarkista ja tiivistä helposti vuotavat läpiviennit. Tavallisia läpivientejä ovat piippu, antenni ja viemärin tuuletusputki. Tiivistä vuotavat kohdat kunnolla. Vesi valuu katetta pitkin alaspäin ja tunkeutuu helposti läpivientikohdista kattorakenteisiin. Toisaalta vesi liikkuu tuulen paineesta myös kattopintaa pitkin ylöspäin, joten läpiviennit tulee olla joka suunnasta tiiviit. Antenniputken paras paikka on päätyräystään seinälinjan ulkopuolella. Varmista, että antenniputken yläpää on tulpattu, jolloin sadevesi ei pääse putken sisään. - Tarkista kattovarusteiden kiinnityskohdat ja savupiipun kunto. Tyypillisiä kattovarusteita ovat kattotikkaat, kattosillat ja lumiesteet. Tiivistä kiinnityskohtien vuotopaikat huolellisesti. Teräksiset kattovarusteet kestävät keskimäärin 50 vuotta. Rapautunut savupiippu, puuttuva tai syöpynyt piipunhattu päästävät vettä 82

84 hormistoon. Kunnosta rapautunut savupiippu. Asenna puuttuva piipunhattu tai vaihda haperoitunut uuteen. Vesikaton yläpuolella olevan muuratun piippu kestää noin 30 vuotta. - Puhdista sadevesikourut ja syöksytorvet. Puhdista kourut ja syöksytorvet vähintään kaksi kertaa vuodessa ja varmistu, että kouruun ei jää seisomaan vettä. Ehjä ja puhdas sadevesijärjestelmä pitää vedet pois talon seiniltä ja perustuksista. Tarkista, että vesi ohjautuu katolta sadevesikouruihin ja että kouruissa on riittävästi kaatoa syöksytorvia kohti. Kourut ja syöksytorvet kestävät vuotta. - Onko viemärin tuuletusputki eristetty? Eristämätön viemärin tuuletusputki jäätyy pakkastalvella helposti ja aiheuttaa hajuongelmia. Jos putki aiheuttaa ongelmia, eristä se tai vaihda eristettyyn valmisosaan. - Tarkkaile katon lämpövuotoja talvella. Lämpövuotojen kohdalta lumi sulaa nopeammin ja räystäille muodostuu jääpuikkoja. Varmistu, että sulamisvedet eivät patoudu ja tunkeudu kattorakenteisiin. Varmistu kattorakenteiden tuuletus toimii. Harkitse lämmöneristyksen parantamista JOHTOPÄÄTÖKSET Suomessa rakennusten kosteus- ja homevaurioiden on todettu olevan yksi tärkeimmistä syistä huonoon sisäilman laatuun. Suomen noin omakotitaloista reilusti yli puolessa on kosteusvaurio, joista ajan kuluessa voi tulla ja todennäköisesti tulee homevaurio. Lähes joka kymmenennessä omakotitalossa kosteusvaurio on muuttunut niin pahaksi homevaurioksi, että se voi aiheuttaa asukkaalle terveyshaittaa. Talojen huoltamista ei siis saa unohtaa, jotta tulevaisuudessa talomme olisi paremmassa kunnossa ja kosteusvauriot, joita ajan myötä rakennuksiin tulee, havaittaisiin ja korjattaisiin mahdollisimman nopeasti, eikä niistä ehtisi muodostua homevaurioita. Omakotitalo-omistajille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan omistajat ovat valmiita huoltamaan talojensa järjestelmiä ja rakenteita, jos niihin löytyy kunnon huolto- 83

85 ohjeet. Huoltokirjoja on tehty vain noin 16 prosentille taloja ja olemassa olevissa huoltokirjoissakaan ei kaikissa ole rakenteiden ja järjestelmien huolto-ohjeita kirjoitettuna. Huolto-ohjeita siis kaivataan. Tässä projektissa -sivustolle toteutettiin eri vuosikymmenien omakotitalojen huolto-ohjeet. Internet-sivuston kautta mahdollisimman moni tavallinen omakotitalon omistaja saa tietoa talonsa kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Helppojen huolto-ohjeiden ja ohjeita tukevien valokuvien avulla hän ymmärtää omistamaansa talotyypin rakenteisiin ja järjestelmiin liittyvät kosteus- ja homevaurioriskit. Omistaja oppii suorittamaan itse yksinkertaiset huollot, joilla kosteus- ja homevauriot ja myös monet muut sisäilmaongelmat ennaltaehkäistään niin, että kosteus- ja homevauriot ja muut sisäilmaongelmat vähenevät merkittävästi. Lisäksi omistaja pystyy ohjeiden selvittämään itse talossaan esiintyvien helposti havaittavien sisäilmaongelmien syyt ja tarvittaessa pyytämään apua ammattilaiselta. Ohjeita voi soveltaa osin myös muiden pientalojen, kuten rivitalojen tai mökkien huoltotoimenpiteissä, koska rakenteet ja järjestelmät näissä rakennuksissa ovat samanlaisia. Lisäksi sivustosta haluttiin olevan hyötyä myös talon ostotapahtumassa. Sivujen avulla ostaja voi selvittää paremmin eri aikakausien omakotitaloihin liittyviä riskialttiita ratkaisuja ja sen avulla ymmärtää rakennuksen todellisen teknisen kunnon sekä vaikutukset rakennuksen arvoon. LÄHDELUETTELO 1. Partanen P., Jääskeläinen E., Nevalainen A., Husman T., Hyvärinen A., Korhonen L., Meklin T., Hyvärinen K., Forss P., Saajo K., Röning-Jokinen I., Nousiainen M., Tolvanen R., Henttinen I., Pientalojen kosteusvauriot Yleisyyden ja korjauskustannusten selvittäminen, Kansanterveyslaitos, Kuopio, ISBN X 2. Pirinen J. 2006, Pientalojen mikrobivauriot, Hengitysliiton julkaisuja 19/2006, 84

86 3. Reijula K., Ahonen G., Alenius H., Holopainen R., Lappalainen S., Palomäki E., Reiman M. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012. Espoo, ISBN Suomen OnLine Tutkimus Oy, 2011, Ympäristöministeriö Kosteus- ja hometalkoot Kyselytutkimus omakotitalo-omistajille 5. Ympäristöministeriö, Kosteus- ja hometalkoot. Kuvat haettu wwwosoitteesta 85

87 Kvantitatiivinen PCR sisäilman mikrobiologisen laadun arvioinnissa MIIA PITKÄRANTA AKI PUHKA TIIVISTELMÄ Työssä tutkittiin kvantitatiivisen PCR menetelmän (qpcr) soveltuvuutta sisäilman mikrobiologisen laadun arviointiin kohteissa, joissa epäillään mikrobivaurioiden aiheuttamaa terveyshaittaa. Näyteaineistossa (n = 51) todettiin yhteys suurien mikrobipitoisuuksien ja tilassa oleskelevien ihmisten oireiden sekä vauriohavaintojen välillä. Näyteaineistoa käytettiin myös qpcr-menetelmän validointiin Asumisterveysohjeen mukaiseen viljelymenetelmään verraten. Molemmilla menetelmillä saatiin valtaosasta näyteaineistoa poikkeavat, vaurioon viittaavaksi tulkitut mikrobitulokset, kun tutkimuskohteessa oli selviä rakennusteknisiä puutteita ja/tai voimakasta oireilua tilojen käyttäjillä. qpcrmenetelmän etuna on sen nopeus viljelymenetelmään verrattuna. JOHDANTO Kvantitatiivinen polymeraasiketjureaktio (qpcr) on lupaava menetelmä sisäympäristöjen poikkeavan mikrobialtistuksen arvioinnissa. Menetelmää on kehitetty sisäympäristöjen mikrobianalyysiin noin viidentoista vuoden ajan, ja tällä hetkellä kaupallista analyysipalvelua tarjoaa Suomessa useampi laboratorio. Kvantitatiivinen PCR-menetelmä perustuu mikrobisolujen perimäaineksen, DNA:n, tietylle mikrobille tai mikrobiryhmälle tyypillisten jaksojen tunnistukseen ja kvantitointiin entsymaattisen DNA:n monistusreaktion avulla. Menetelmässä spesifisen monistustuotteen kertymistä seurataan reaaliaikaisen visualisoinnin avulla ja näytteen kohdemikrobin pitoisuus määritetään vertaamalla monistusprofiilia 86

88 standardinäytteiden monistumiseen. Menetelmä suunnataan halutulle mikrobiryhmälle DNA-alukkeiden ja -koettimien avulla. Tällä hetkellä tieteellisissä julkaisuissa on esitetty menetelmät noin 130 eri sisäympäristön homesienilajin, - suvun tai -ryhmän määritykseen. Lisäksi on saatavilla menetelmiä sienten ja bakteerien kokonaispitoisuuksien määritykseen, joskin laajojen lajiryhmien pitoisuuden määrittäminen on epätarkempaa kuin yksittäisten lajien, ja näytteen lajisto vaikuttaa tulokseen. Kvantitatiivisen PCR-menetelmän etuina perinteiseen viljelymenetelmään verrattuna ovat määrityksen nopeus sekä herkkyys. Kolmas etu viljelyyn verrattuna on mahdollisuus kerätä usean tunnin kestoinen, volumetrinen pitkäaikaisnäyte, joka edustaa paremmin sisäilman tyypillisesti vaihtelevia mikrobitasoja kuin impaktorilla kerätty, yleensä 5-15 minuutin viljelynäyte. Kvantitatiivisen PCR-menetelmän työaika laboratoriossa on noin kaksi työpäivää, kun taas viljelymääritys vie mikrobien kasvunopeuden takia 1-2 viikkoa. DNA-pohjaiset menetelmät eivät ole riippuvaisia mikrobien elinkyvystä, vaan menetelmä tunnistaa sekä viljelykelpoiset, että kuolleet tai laboratorio-oloissa elinkyvyttömät mikrobi-itiöt sekä itiöiden ja rihmastojen kappaleet, jotka menettävät nopeasti elinkykynsä. Tämä parantaa menetelmän herkkyyttä. Fragmentoituneen soluaineksen tunnistuksen oletetaan olevan hyödyllistä, sillä useiden sisäympäristön toksisten ja allergisoivien mikrobilajien on todettu tuottavan suuria pitoisuuksia itiöitä pienempiä hiukkasia, jotka ovat kooltaan itiöitä tehokkaammin hengittyviä, ja siten oletettavasti terveysvaikutuksiltaan merkittävämpiä kuin kokonaiset mikrobi-itiöt (Scott ym. 2011). Tällä hetkellä eniten käytetty menetelmä sisäilman mikrobimääritykseen on 6- vaihekeräimellä kerätyn impaktorinäytteen viljely, jonka tulkintaan on myös saatavilla laajoihin tausta-aineistoihin perustuvia viitearvoja asuntojen ja toimistotilojen arviointiin (STM 2003, Meklin ym. 2009, Salonen ym. 2011). Kvantitatiiviselle PCR:lle ei ole saatavilla yleisiä viitearvoja, vaan tulosten tulkinta perustuu tällä hetkellä yleensä kohdenäytteiden sekä verrokkitilasta ja ulkoilmasta 87

89 kerättyjen rinnakkaisnäytteiden tulosten vertailuun. Koska menetelmä on suhteellisen uusi, viitearvojen määritykseen tarvittavaa tausta-aineistoa on olemassa rajoitetusti. Yleisesti on todettu, että qpcr:llä todetut mikrobipitoisuudet ovat noin kertaa viljelymenetelmin todettuja korkeampia. On kuitenkin huomattava, että tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia, sillä menetelmät mittaavat osin eri asioita ja eri laboratorioiden käyttämien qpcr-menetelmien toimivuuden välillä on eroja. Asumisterveysohjeen mukaisesti kasvatusmenetelmällä saatua tietoa mikrobien esiintymisestä sisäympäristön näytteissä ei voida sellaisenaan käyttää määritettäessä qpcr:lle tyypillisiä, mikrobivaurioita indikoivia pitoisuuksia, vaan qpcranalyysipalvelua tarjoavan tahon tulisi koostaa oma, menetelmäkohtainen taustaaineistonsa, johon tulosten tulkinta perustetaan (STM 2009). Asumisterveysohjeen mukaisesti ilmanäytteiden suositeltavin näytteenottoajankohta on talvi, jolloin ulkoilman mikrobimäärät ovat roudan ja/tai maan lumipeitteen takia pieniä, mikä helpottaa rakennusperäisten, poikkeavien mikrobien erottamista normaalista mikrobitaustasta (STM 2003). Työterveyslaitos ohjeistaa myös toimistoympäristöjen näytteenoton suoritettavaksi talviaikaan vastaavasta syystä (Salonen ym. 2011). Toimistojen kesäaikaisten sisäilmanäytteiden edustavuudesta rakennuksen poikkeavien mikrobilähteiden olemassaolon selvityksessä on kuitenkin saatavilla rajoitetusti tietoa. Ulkoilman mikrobien vaikutuksen on toimistotyyppisissä tiloissa todettu olevan asuntoihin verrattuna vähäisempi koneellisesta tulo- ja poistoilmanvaihdosta ja tuloilman tehokkaasta suodatuksesta johtuen (Häkkilä 2010). MENETELMÄT JA AINEISTO Tutkimusaineisto koostui kolmestatoista rakennuksesta kerätyistä parittaisista impaktori- ja suodatinnäytteistä (n = ). Lisäksi yhdestä rakennuksesta kerättiin parittaiset kahden viikon laskeuma- ja suodatinnäytteet (n = 3 + 3). Rakennukset sijaitsevat pääkaupunkiseudulla (n = 6) ja Kuopion seudulla (n = 7). Näytteet 88

90 kerättiin työn aikataulurajoitteiden takia suurimmaksi osaksi sulanmaan aikana. Kustakin rakennuksesta kerättiin sisäilmanäytteiden lisäksi vähintään yksi pari ulkoilman vertailunäytteitä, poislukien neljä rakennusta, joiden näytteenoton aikana pakkanen esti ulkoilman impaktorinäytteen keruun. Tutkimuskohteet olivat koneellisella tulo-poistoilmanvaihdolla varustettuja rakennuksia, joissa oli raportoitu eri tyyppisiä sisäilmaongelmia. Yhdestä rakennuksesta kerättiin näytteet perusteellisen korjauksen jälkeen. Rakennuksista seitsemän oli toimistokäytössä, kolme oli kouluja, kaksi päiväkoteja ja yksi terveyskeskus. Tutkituissa kohteissa tehtiin työn aikana, tai oli tehty 1-2 vuoden sisällä ennen työn suorittamista, kosteus- ja/tai sisäilmatekninen kuntotutkimus. Noin puolet kohteista (n = 6) oli työn tekijöiden omia tutkimuskohteita, osassa (n = 7) tutkimukset oli suorittanut ulkopuolinen toimija. Rakennuksista tutkittiin työn puitteissa, tai selvitettiin olemassa olevista tutkimusraporteista mahdollisuuksien mukaan seuraavat tekijät niiden tilojen osalta, joista näytteet kerättiin: Näkyvät kosteusvauriojäljet Poikkeavat, vaurioihin viittaavat hajut tilassa Pintakosteuslukemat ulkoseinien, riskirakenteiden ja vesipisteiden läheisyydestä Tilaan rajoittuvat riskirakenteet ja niiden todennäköinen vaurioituneisuus sekä mahdolliset ilmavuodot rakenteiden kautta taustatietojen perusteella Tilan painesuhteet ulkovaipan yli Tilaan rajoittuvien rakenteiden vauriohistoria Edellä mainitut tekijät tutkittiin ja pisteytettiin havaintojen vakavuuden mukaan kukin kolmiportaisella asteikolla: 0 = ei poikkeamaa, 1 = lievä poikkeama, 2 = vakava poikkeama (ns. rakennustekniset riskipisteet). Pisteet laskettiin yhteen ns. rakennustekniseksi riskipistesummaksi, joka kuvaa tilaan teknisen selvityksen perusteella tilaan vaikuttavien kosteus- ja mikrobivaurioiden todennäköisyyttä. Tilojen käyttäjien kokemus sisäilmanlaadusta ja koetuista oireista selvitettiin pääpiirteittäin tilojen käyttäjien haastattelulla tutkimuskäyntien yhteydessä, 89

91 olemassa olevista käyttäjä- ja oirekyselyistä ja kuntotutkimusraporttien merkinnöistä tai teknisten selvitysten tekijöiden haastattelulla. Tilaan liitetyt oireet pisteytettiin kolmiportaisella asteikolla: 0 = ei tilaan liitettyä oireilua, 1 = lievää tilaan liitettyä oireilua (ärsytys- ym. oireet, jotka eivät merkittävästi haittaa tilassa työskentelyä), 2 = merkittävää tilaan liitettyä oireilua (alempien hengitysteiden oireet, selvästi lisääntyneet ylähengitystieinfektiot, mikä tahansa rakennukseen liitetty, tilassa työskentelyä selvästi haittaava oire). Tutkituista tiloista kerättiin näytteet mikrobiviljelyä varten 6-vaiheimpaktorilla Asumisterveysohjeen ja -oppaan mukaisin menetelmin (STM 2003 ja 2009). Kasvatusalustat käsiteltiin ja analysoitiin niin ikään edellä mainittujen ohjeistusten mukaisesti. Mikrobimäärät ilmoitettiin pesäkettä muodostavina yksiköinä ilmakuutiota kohden (cfu/m 3 ). Pääosa homesienipesäkkeistä tunnistettiin sukutasolle, osa Aspergillus-lajeista lajitasolle. Viljelytulokset tulkittiin kolmiportaisella asteikolla suhteessa rakennuksen mikrobivaurioiden tai muiden vastaavien poikkeavien mikrobilähteiden todennäköisyyteen: 0 = ei viittaa vaurioon, 1 = heikko viite vaurioon, 2 = vahva viite vaurioon. Tulkinta tehtiin olemassa olevia viitearvoja ja tulkintaohjeita (Asumisterveysohje 2003, Salonen ym. 2011, Meklin ym. 2008) noudattaen ottaen huomioon kunkin näytteen mikrobilajisto ja pitoisuudet, sekä tilassa mahdollisesti todetut normaalit mikrobilähteet. Kustakin rakennuksesta kerättyjä näytteitä tarkasteltiin kokonaisuutena yhdessä ulkoilmanäytteen kanssa. Tutkituista tiloista kerättiin rinnakkain impatorinäytteiden kanssa 2-4 tunnin suodatinnäytteet Button-keräimellä 0,8 µm membraanisuodattimelle tilavuusvirralla 4 l/min. Suodattimet pakastettiin analyysiä varten ja analysoitiin kerralla Mikrobioni Oy:ssä (Haugland ym. 2002, Meklin ym. 2007). Näytteistä määritettiin seuraavien mikrobilajien tai ryhmien pitoisuudet. Sienet, kokonaismäärä Bakteerit, kokonaismäärä Penicillium- ja Aspergillus-suvut, yhteismäärät 90

92 Cladosporium-suku Mycobacterium-suku Streptomyces-suku Viisi eri kosteusvaurioindikaattorilajia (semikvantitatiivinen analyysi) Kosteusvaurioindikaattorien määritys tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Ympäristömikrobiologian yksikössä. Kvantitatiivisen PCR:n tulokset ilmoitettiin yksikössä solua kuutiometrissä ilmaa (CE/m 3 ). Tulokset tulkittiin pääpiirteittäin samoin periaattein kuin viljelytulokset; suuren kokonaishomepitoisuuden ja Streptomyces- tai Mycobacterium-sukujen esiintymisen näytteessä katsottiin tukevan poikkeavien mikrobilähteiden olemassaolon mahdollisuutta. Riippuen poikkeamien määrästä näytteet pisteytettiin viljelymenetelmälle analogisesti kolmiportaisella asteikolla (0-1-2). Arvioinnissa huomioitiin myös tavanomaisten mikrobilähteiden vaikutus; esimerkiksi 1. kerroksesta läheltä ulko-ovea otetuissa näytteissä katsottiin esiintyvän tavanomaisessakin tilanteessa suurempia mikrobipitoisuuksia kuin ylemmistä kerroksista otetuissa näytteissä. Kvantitatiivisen PCR:n ja viljelyn tulosten vastaavuutta sekä vuodenajan ja sisä- ja ulkoilman mikrobimäärien yhteyttä tutkittiin laskemalla parittaisaineistoille Spearman-korrelaatioarvot. Eri oireluokkiin kuuluvien näytteiden mikrobimäärien erojen tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin t-testillä. TULOKSET Näytteiden mikrobimäärät merkittävimpien ryhmien osalta on esitetty taulukossa 1. Rakennustekniset tekijät saatiin kartoitettua % tiloista. Taulukossa 2 on esitetty tiloissa havaitut rakennetekniset poikkeamat. 91

93 Taulukko 1. Sisäilmanäytteissä viljelyllä ja qpcr:llä todetut mikrobipitoisuudet. Mikrobiryhmä Viljely [(pos.-%) / min / max / mediaani] cfu m -3 qpcr [(pos.-%) min / max / mediaani] CE m -3 Sienet Kokonaissienet (96%) 2 / 380 / 16 (96%) 11 / 1269 / 72 Penicillium spp. (58%) 2 / 240 / 9 - (ei määritetty) Penicillium ja Aspergillus spp., yhteensä (66%) 2 / 249 / 9 (72%) 3 / 369 / 13 Cladosporium spp. (74%) 3 / 98 / 5 (72%) 1 / 63 / 7 Bakteerit Kokonaisbakteerit (94%) 21 / 3500 / 270 (92%) 1185 / / 4552 Sädesienet (26%) 3 / 73 / 3 - Streptomyces spp. - (ei määritetty) (12%) 46 / 132 / 62 Mycobacterium spp. - (ei määritetty) (14%) 68 / 527 / 98 Taulukko 2. Tutkituissa tiloissa havaitut rakennustekniset poikkeamat. Tekijä Ei poikkeama a (0) Lieviä poikkeamia (1) Selkeitä poikkeamia (2) Yhteensä (% kaikista tiloista) Kosteusvauriojäljet (96%) Poikkeavat hajut (94%) Pintakosteus (84%) Riskirakenteet (94%) Painesuhteet (59%) Vauriohistoria (80%) Käyttäjien oireet kirjattiin 45 tilasta (88 % kaikista tutkituista tiloista). Tiloista 44 prosentissa oli koettu lieviä oireita ja 18 prosentissa vakavia tai selvästi häiritseviä oireita. Kvantitatiivisella PCR:llä ja viljelyllä todettujen sienten kokonaismäärien välillä todettiin tilastollinen korrelaatio (r = 0,70). Muiden tutkittujen mikrobiryhmien osalta merkittäviä korrelaatioita ei todettu (r < 0,59). Kuvassa 1 on esitetty esimerkinomasesti kokonaissienten (A) ja bakteerien (B) pitoisuusjakaumat eri menetelmillä. 92

94 Kvantitatiivisella PCR:llä ja viljelyllä todettuja mikrobimääriä verrattiin tiloissa havaittuihin rakennusteknisiin puutteisiin. Kuvassa 2 on esitetty tekijöiden suhteet kokonaissienimäärien osalta, sekä värikoodeilla tiloissa koettujen oireilujen taso. Kuva 1. Viljely- ja qpcr-menetelmillä havaitut sienten (A) ja bakteerien (B) kokonaispitoisuudet. Kuva 2. Viljely- ja qpcr-menetelmillä havaitut sienten kokonaispitoisuudet yhdistettynä tietoon kunkin tilan rakennusteknisestä riskipistesummasta (symbolien koko) ja tilassa koetusta oireilusta (symbolien väri). 93

95 Kuvasta 2 voidaan havaita, että vakavat oireet, suuret kokonaismäärät ja korkeat RTriskipisteet (tilaan vaikuttavien kosteus- ja mikrobivaurioiden suuri todennäköisyys) esiintyivät useimmiten samoissa tiloissa. Lievien rakennusteknisten poikkeamien ja oireiden osalta vastaavaa yhteyttä ei kokonaissieni- tai bakteerimäärien, tai yksittäisten mikrobiryhmien osalta ollut todettavissa. Tilojen teknisen selvityksen perusteella määritettyä RT-riskipistesummaa vertailtiin viljely- ja qpcr-tulosten vaurioindikaatiotulkintaan. Kuvassa 3 on esitetty RTriskipistesumma suhteessa tilan arvioituun vaurioituneisuuteen mikrobinäytteiden perusteella. Kuva 3. Viljely (A) ja qpcr (B) -menetelmillä havaittujen mikrobien ja RT-riskipisteiden summan yhteys. Kuvasta 3 havaitaan, että RT-riskipisteiden summan ollessa korkea (> 6) viljelymenetelmällä havaittiin vahva viite vauriosta. Kvantitatiivisella PCRmenetelmällä havaittiin samantyyppinen yhteys. Tiloissa käyttäjien kokemaa oireilua verrattiin viljely- ja qpcr-menetelmillä saatuihin mikrobituloksiin. Kuvassa 4 on esitetty tiloissa koetun oireilun voimakkuus suhteessa sisäilman mikrobituloksiin sienten osalta. Vertailtaessa viljely- ja qpcr-menetelmällä havaittujen mikrobien pitoisuuksia ja tiloissa koetun oireilun yhteyttä (Kuva 4) nähdään, että kohteet, joissa esiintyy voimakasta oireilua, erottuivat lievien ja ei-oireilevien käyttäjien kohteista erityisesti elinkykyisten sienten kokonaismäärän osalta, sekä PenAsp-ryhmän osalta molemmilla menetelmillä. 94

96 Kuva 4. Viljely- ja qpcr-menetelmillä havaittujen sienipitoisuuksien keskiarvojen (cfu/m 3 tai CE/m 3 ) ja tiloissa koettujen oireilujen yhteys, (* = p < 0,05; ** = p < 0,01; t-testi). Verrattaessa qpcr- ja viljelymenetelmien antamia tuloksia, havaittiin qpcrmenetelmän antavan yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta viljelyyn verrattuna suurempia arvoja, joskin suhde riippui mikrobiryhmästä (Kuva 5). Bakteerien osalta qpcr antoi keskimäärin n. 50 kertaa viljelyä suuremman tuloksen, sienten kokonaismäärän osalta n. 8 kertaa korkeamman tuloksen. Kuva 5. Parittaisnäytteissä qpcr- ja viljelymenetelmällä havaittujen mikrobipitoisuuksien suhde (CE/m 3 : cfu/m 3 ). Viljelytekniikalla tai qpcr-menetelmällä ei havaittu vuodenajalla olevan merkittävää vaikutusta sisäilmassa havaittuihin sieni- tai bakteerimääriin (r = 0,24 0,45). Molemmilla menetelmillä havaittiin ulkoilman sienimäärien kohoavan merkittävästi 95

97 keväästä syksyä kohden (rviljely = 0,83, rqpcr = 0,93). Pienimmät sienipitoisuudet havaittiin helmikuussa ja suurimmat pitoisuudet syyskuussa. TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella qpcr-menetelmä oli käyttökelpoinen arvioitaessa sisäilmanäytteillä ilman mikrobiologista laatua. Myös Asumisterveysohjeen määritelmän mukainen näytteiden keräys 6-vaihekeräimellä ja analysointi viljelymenetelmällä todettiin hyväksi menetelmäksi. Molemmilla menetelmillä saatiin valtaosasta näyteaineistoa poikkeavat, vaurioon viittaavaksi tulkitut mikrobitulokset, kun tutkimuskohteessa oli selviä rakennusteknisiä puutteita ja/tai voimakasta oireilua tilojen käyttäjillä. Lievien rakennusteknisten puutteiden ja/tai lievien oireiluiden kohteissa kummallakaan sisäilmanäytteenottomenetelmällä ei saatu johdonmukaisesti poikkeavia tuloksia. Rakennuksessa olevat lievät epäkohdat saattavat vaikuttaa hyvin paikallisesti, tai mitattavissa olevat mikrobipitoisuudet ovat niin pieniä, että sisäilmanäytteenotto ei anna luotettavasti viitteitä vaurioista. Sisäilmaongelmia ja oireita saattavat aiheuttaa myös muut tekijät kuin mikrobit. Saatujen tulosten perusteella qpcr-menetelmä antoi käytetyillä kriteereillä harvemmin vahvan viitteen rakennuksessa olevasta vauriosta kuin viljelymenetelmä kun rakennuksen rakennustekniset riskipisteet olivat suuret. Tämä saattaa johtua käytettyjen qpcr-tulosten tulkintakriteerien tiukkuudesta ja laajempaa tutkimusaineistoa tarvitaankin luotettavan kriteeristön luomiseksi. Viljelymenetelmä todettiin hyväksi sisäilman mikrobiologisen laadun arviointityövälineeksi varsinkin kohteissa, joissa havaittiin suuria rakennusteknisiä puutteita ja/tai voimakasta oireilua tilojen käyttäjillä. Tutkimuksen lähtötietoina käytetyt rakennustekniset tiedot ja tarkastelut olivat osittain puutteellisia ja kaikkia mahdollisia sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä, kuten mahdollisten ilmavuotojen voimakkuus, ei voitu tutkimuksessa ottaa 96

98 tarkasteluun mukaan. Lisäksi tarkkaa rakenneselvitystä ei ollut käytettävissä kaikista tutkimuskohteista. Nämä puuttuvat tiedot voivat osaltaan vaikuttaa tiloille määriteltyyn RT-riskipistesummaan, ja näin ollen todennäköisyys tilaan vaikuttavien kosteus- ja mikrobivaurioiden olemassaoloon voi olla osassa kohteita suurempi kuin tutkimuksessa on määritetty. Lopputyössä esitellään tässä tiivistelmässä esitettyä tarkemmin tulosaineistoa qpcr:llä mitattujen sisä- ja ulkoilmapitoisuuksien osalta, kuvataan aineistossa havaitut eri mikrobiryhmien sisä- ja ulkoilmapitoisuuksien suhteet, vuodenaikaisvaihtelu ja määräsuhteet viljely- ja qpcr-menetelmin mitattuna sekä tapauksittain tuloksiin vaikuttaneita normaalilähteitä ym. tekijöitä. Muutamista esimerkkitiloista esitellään eri rakennustekniset ja mikrobiologiset havainnot kokonaisuuksina. LÄHDELUETTELO 1. Haugland, R. A., Brinkman, N. ja Vesper, S. J Evaluation of rapid DNA extraction methods for the quantitative detection of fungi using real-time PCR analysis. J. Microbiol. Methods. 50: Häkkilä, S Andersen-kuusivaiheimpaktorilla otettujen näytteiden tulokset pelkkää ilmaa? Sisäilmastoseminaari SIY Raportti Meklin, T., Reponen, T., McKinstry, C., Cho, S. H., Grinshpun, S. A., Nevalainen, A. ym Comparison of mold concentrations quantified by MSQPCR in indoor and outdoor air sampled simultaneously. Sci. Total Environ. 382: Scott, J., Summerbell R. C. ja Green, B. J Detection of indoor fungi bioaerosols. Teoksessa: Adan, O. C. G. ja Samson, R. A. (toim.). Fundamentals of mold growth in indoor environments and strategies for healthy living. Wageningen Academic Publishers. Hollanti. 5. Meklin, T., Putus, T., Hyvärinen, A., Haverinen-Shaugnessy, U., Lignell, U., Nevalainen, A Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot: opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2/

99 6. Salonen H., Lappalainen, S., Lahtinen, M., Holopainen, R., Palomäki, E., Koskela, H. ym Toimiston sisäilmaston tutkiminen. Työterveyslaitoksen julkaisuja. 7. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Asumisterveysohje (STM:n oppaita 2003:1). 8. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Asumisterveysopas: Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen soveltamisopas. Ympäristö ja Terveyslehti,

100 Riskirakenteita ja niissä esiintyvää mikrobikantaa. Tarkastettuja kohteita HANNU KÄÄRIÄINEN TIIVISTELMÄ Sisäilmaongelmien tutkimiseen liittyy oleellisesti rakenteellisten riskien tunnistaminen. Vuosikymmenien aikana esille on tullut kohteita, joihin on tehty eritasoisia kuntotutkimuksia mahdollisten ongelmien selvittämistä varten. Tähän tutkimukseen on otettu mukaan vain pieni osa aikaisemmin tutkituista kohteista ja niistä otetuista materiaalinäytteistä. Kohteet sisältävät pientaloista isompiin toimisto ja teollisuusrakennuksiin. Tutkimuksessa keskitytään riskirakenteisiin ja materiaalinäytteisiin. Näytteissä esiintyi suuria homepitoisuuksia, suurimmat arvot olivat eri rakenteissa miljoonaa suurempia. Suurimmat sädesienipitoisuudet vaihtelivat noin välillä, aivan suurimmat arvot ylittyivätkin. Selvästi mikrobivaurioituneita materiaalia ei analysoitu joitakin näytteitä lukuun ottamatta. JOHDANTO Riskirakenteita on tutkittu useissa eri julkaisuissa. Pientalojen riskirakenteita ja mikrobivaurioita eri vuosikymmeniltä on tilastollisestikin tarkasteltu julkaisussa (Pirinen J. 2006). Julkaisussa on tutkittu 426 kappaletta pientaloja ja saatu luokiteltua vaurioituneiden eri rakenteiden osuudet tutkitusta määrästä. Edellä mainituista 426 rakennuksesta löytyi mikrobivaurioita 291 rakennuksesta. Kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten kuntotutkimuksesta on ollut opas käytettävissä vuodesta 1998 lähtien (ympäristöopas 28). Tähän oppaaseen on liittynyt kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjausopas (ympäristöopas 29). Näissä käy esille rakennusten riskirakenteet ja riskiin johteita syitä. Tyypillisimmät rakennusmateriaaleissa esiintyvät mikrobisuvut ovat kiehtova aihe, jota on selvitetty 99

101 useissa eri tutkimuksissa. Vuonna 2000 on julkaistu VTT:n tutkimus, (Rantamäki J. et. al., 2000). Tämän tutkimuksen tuloksena tarkasteltiin lähinnä mikrobikasvua rakennusmateriaaleissa. Rakennusmateriaaleissa esiintyviä mikrobisukuja on tutkittu analyysilaboratorioissa asiakkailta toimitetuissa näytteissä (Hyvärinen A, et. al., 2001). Näytteitä oli 1140 kappaletta käsittäen jaettuna kuuteen eri materiaaliryhmään. Kaikissa tutkituissa materiaaleissa esiintyi mikrobikasvua. Puumateriaaleissa havaittiin yleisiä sienisukuja. Keraamiset materiaalit ovat suosineet erityisesti Aspercillius versicolorin sukua. Kipsilevyissä tuli esille Stachybotrys, joka ei helposti esiinnyt muissa materiaaleissa. Mikrobivaurioiden aineenvaihduntatuotteita on tutkittu 1990-luvulla (Korpi A, 1998). Julkaisussa mainitaan, että sisäilmassa yksittäisen MVOC:n pitoisuus on oltava satoja µg/m 3 tai mg/m 3, jotta yhdiste yksin voi aiheuttaa ärsytysoireita. Usean yhdisteen yhteisvaikutus on merkittävämpi kuin yksittäisen pitoisuuden. Ulkoseinän materiaalinäytteitä ja niiden vaikutusta oireiluun on tutkittu seitsemästä kiinteistöstä (Lönnblad P.,2004). Tutkimuksessa on saatu tietoa tarkastettujen kohteiden ulkoseinän mikrobimääristä, kosteusvaurioindikaattoreista ja esiintyneiden sukujen määrä näytteessä. Näytteissä on esiintynyt vähintään kolmea toksiinintuottajamikrobia, joilla on arvioitu olevan vaikutus oireiluun. Pientalojen mikrobivaurioita ja terveyshaittoja on tutkittu 11 kohteessa (Pohjola S., 2008). Tuloksena on saatu, että kosteusvaurioindikaattorilajeja on esiintynyt yhtä paljon puurakenteissa kuin mineraalivilloissakin. Näin materiaalinäytteiden ottaminen enemmän riippuu mistä sijainnista kuin näistä materiaaleista. Kosteusvaurioituneissa ja mikrobivaurioituneissa rakennusmateriaaleissa on toksiineja tuottavia sieniä (Reiman M., et. al, 2000). Näissä tutkimuksissa on ollut rakennuksesta otettuja rakennusmateriaalia yli tuhat kappaletta. Tuloksena on ollut että kaikissa materiaaleissa on ollut mikrobipitoisuudet varsin suuria ja mahdollisia toksiinin tuottajia on löytynyt kaikista materiaaleista. Toksiineja tuottavia sienten esiintyminen oli yleisintä alapohjan hiekassa. Toksiinintuottajasieniä on tutkittu myös rakennusmateriaalien pinnoilta (Kujanpää L., et.al., 2000). Tuloksena on saatu, 100

102 että kipsilevyn pinnoilta on löytynyt kaikista yleisimmin toksiinituottajasieniä. Tuloksena on saatu myös, että eri rakennusmateriaaleilla vaihtelevat mikrobimäärät ja lajikkeistot. Sisäilman toksisuutta on tutkittu pari viime vuoden aikana usean eri yhteistyötahojen yhteisessä projektissa. Tämän tutkimuksen tuloksia on esitetty Sisäilmastoseminaarissa 2013 (Huttunen K. et. al., 2013). Ennakko-odotukset tutkimuksesta oli, että rakennuksessa olevien henkilöiden oireilut voidaan selittää toksisuus testien perusteella ja edelleen mikrobilähteet voitaisiin päätellä rakennusmateriaaleissa esiintyvien mikrobien perusteella. MENETELMÄT JA AINEISTO Tutkimuksessa on mukana pientaloja, toimistorakennuksia, kouluja ja teollisuuskiinteistöjä. Mukaan valittiin 41 rakennus ja noin 400 materiaalinäytettä ja joitakin yksittäisiä pintanäytteitä. Kohteet sijoittuvat sekä vuosituhannen vaihteeseen sekä aivan viimevuosiin. Kuntotutkimusten yhteydessä otetuista materiaalinäytteistä on määritetty mikrobimääriä ja sukuja. Tavanomaisissa kuntotutkimuksissahan ei tehdä materiaalinäytteiden analyysejä, kun havaitaan selviä mikrobivaurioita. Erikoistapauksissa on määritetty selvästi vaurioitunut materiaalinäyte, joten muutamien näytteiden mikrobipitoisuudet nousevat hyvin korkeaksi. TULOKSET Kellarin seinää lukuun ottamatta näissä tutkituissa rakenteissa materiaalien homepitoisuudet olivat suurimmillaan yli miljoonaluokkaa. Kellarin seinät ovat yleensä merkittävän riskialttiita, joten niissäkin helposti homepitoisuudet ovat suuria. Sädesienimäärät ovat yleensä homemääriä pienempiä. Vain neljässä rakenteessa sädesienimäärät ylittivät miljoonaluokan. 101

103 Rakennusmateriaaleissa esiintyy hyvin tavanomaisia monissa tutkimuksissa esille tuotuja sukuja. Tutkituissa rakennusmateriaaleissa esiintyi yleisimmin Penicilliumsukua. Muita yleisiä sukuja olivat Acremonium, Aspercillius-suvut, Cladosporium. Alapohjan materiaalinäytteitä oli tutkimuksissa mukana noin 150 kappaletta. Noin joka kolmannessa näytteessä esiintyi Penicillium. Kahdessa näytteessä esiintyi Stachybotrys ja Aspercillius-sukuja noin 20 % näytteissä. Tutkimuksiin sattui alapohjan hiekkanäytteitä, joissa kaikissa oli yli 100 cfu/g homepitoisuus, mutta niissä ei ollut yli 1000 cfu/g homepitoisuutta. Tämä mahdollisesti johtuu näyte-erästä, joka ilmeisesti muuttuu, kun tutkitaan enemmän hiekkanäytteitä. Alapohjan hiekassa esiintyi kuitenkin suuria määriä sädesieniä. Jopa 10 % näytemäärästä sädesienipitoisuus oli yli cfu/g. Tämä on varsin hyvin ymmärrettävä hiekan sisältämän humuspitoisuuden vuoksi. Lisäksi täyttöhiekan joukossa saattaa olla runsaasti rakennusjätettä. Yhtenä merkittävänä riskirakenteena ovat tulleet esille ikkunaliittymät. Vanhoissa ikkunariveissä esiintyy suuria mikrobimääriä. Ikkunaliittymien kautta vuotoilman mukana kulkeutuu sisäilmaan epäpuhtauksia. Ikkunariveissä homepitoisuus cfu/g ylittyi yli 20 % näytemäärästä. Sädesieni pitoisuus 1000 cfu/g ylittyi noin 10 % näytemäärästä. Homesukuina ikkunaliittymissä usein Cladosporium ja Peniciilium, jotka ovat yleisimpiä ulkoilmassa ja rakennuksessa esiintyviä homesukuja. Muita usein esiintyneitä sukuja olivat Aspercillius versicolor ja Phoma. TULOSTEN YHTEENVETO Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 41 sisäilmaongelmaista kohdetta pientaloista suuriin toimistorakennuksiin. Tuloksia on vuosituhannen vaihteessa että aivan viimepäivinä tutkituista kohteista. Analysoituja näytteitä oli noin 400 kappaletta. Näytteet luokiteltiin rakenteiden ja materiaalien mukaan. Myös näkyvästi vaurioituneet materiaalit eivät kuulu aineistoon, koska niitä ei tavallisesti analysoitu joitakin yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. 102

104 Tutkimuksessa mukana olevista materiaalinäytteistä analyysilaboratorio ilmoitti kaikkiaan 42 eri homesukua bakteerien lisäksi. Prosentuaalisesti toksiineja tuottavia sukuja eri riskirakenteissa esiintyneistä suvuista vaihteli 5-14 prosentin välillä. Allergisuuteen viittaavia mikrobisukuja esiintyi näytteissä 5-16 prosentin välillä. Tulosten perusteella toksiineja tuottavien ja allergisuutta aiheuttavien mikrobisukujen osuus on verrattain vähäinen. Mikrobisukujen luokittelu toksiinin tuottajiin ja allergisuutta aiheuttaviin sukuihin vaihtelee eri julkaisuissa. JOHTOPÄÄTÖKSET Eri aikakausina on käytetty hyvin erilaisia rakenneratkaisuja sekä materiaaleja. Kuitenkin vanhoissa rakennuksissa on pääosin sille ajalle tyypillisiä rakenteita ja materiaaleja. Kun tunnetaan näiden rakenteiden toimivuus ja toimimattomuus, niin voidaan muodostaan käsitys niiden riskeistä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sisäilmaongelmaepäilyjen alaisten kohteiden materiaalien mikrobisukuja eri rakenteissa ja materiaaleissa. Kun muun muassa mikrobien toksisuus ja henkilöiden oireilut vaurioituneissa rakennuksessa voidaan tulevaisuudessa yhdistää, saataisiin rakennusten tutkimuksiin merkittävää apua. Tutkittujen rakennusmateriaalinäytteiden perusteella voidaan nähdä tyypillisimmät mikrobisuvut. Näitä on esitetty myös useissa muissakin julkaisuissa. Vallitsevat mikrobisuvut vaihtelevat monen tekijän vaikutuksesta. Muutoksia aiheuttavat muun muassa kasvuston ikä, kosteus- ja lämpötilat. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida, että tutkimukset on kohdistettu oletettuihin vaurioituneisiin rakennuksiin. Lisäksi kuntotutkimuksissa ei yleensä oteta materiaalinäytteitä selvästi vaurioituneesta kohdista, vaan ne suositellaan korjattavaksi ilman näytetuloksia. LÄHDELUETTELO Huttunen K., Alenius H., Hyvärinen A., Lilius E.-M., Salkinoja-Salonen M., Lehto M., Leino M., Matikainen S., Täubel M., Järvi K., Nevalainen A., Atosuo J,. Andersson M., 103

105 Mikkola R., Markkanen P., Hirvonen M.-R., Toksisustesti sisäilmanäytteille? TOXTEST-tutkimuksen tuloksia, sisäilmastoseminaari 2013 Hyvärinen A., Meklin T., Vepsäläinen A, Rautiala S., Nevalainen A., Mikrobiston diversiteetti vaurioituneissa rakennusmateriaaleissa, sisäilmastoseminaari Korpi A., Kasanen J.-P., Pasanen A.-L., Mikrobien haihtuvien aineenvaihduntatuotteiden ärsyttävyys, Sisäilmastoseminaari, Kujanpää L., Reiman M., Vilkki R., Sundholm P., Kujanpää R., Mikrobipitoisuudet ja mahdolliset toksiinin tuottajat eri rakennusmateriaalien pinnoilla, sisäilmastoseminaari Lönnblad P., Tuulettumattoman seinärakenteen mikrobisto ja sen vaikutus oireiluun, Kuopion yliopisto koulutus- ja kehittämiskeskus Pirinen J., Pientalojen mikrobivauriot, (Väitöskirja) Pohjola S., Kosteus- ja mikrobivauriot pientaloissa, terveyshaitan arviointi, Kuopion yliopisto koulutus- ja kehittämiskeskus Rantamäki J., Kääriäinen H., Tulla K., Viitanen H., Kalliokoski P., Keskikuru T., Kokotti H., Pasanen A-L., Rakennusten ja rakennusmateriaalien homeet, Reiman M., Kujanpää L, Vilkki R., Mentunen J., Kujanpää R., Mikrobipitoisuudet ja mahdolliset toksiinin tuottaja-sienten esiintyminen eri materiaaleissa, sisäilmastoseminaari Ympäristöopas 28, Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus, 1997 Ympäristöopas 29, Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus,

106 Vaihtoehtoinen menetelmä homekoiran kouluttamiseen HANNA TENHU TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tarkasteltiin erikoisetsintäkoiran vaihtoehtoista koulutusmenetelmää homeen paikallistamiseen. Lisäksi pyrittiin löytämään oikeanlainen koulutusmetodi vanhan viettikoulutuksen sijaan ja tällä tavalla selkeyttämään niin koiran koulutuksen kuin työtehtävienkin suorittamista. Kolmen koiran koulutuksessa haettiin vastausta kahteen olennaiseen kysymykseen: Onko mahdollista normaaleiden homekasvustojen sijasta saada koira ilmaisemaan kitiiniä (C8H13O5N)N, jota on 60% homesienten soluseinärakenteen kuivapainosta. Onko mahdollista, että muodostettuaan hajukuvan ko. aineelle koira pystyisi ilmaisemaan myös hometta. Tutkimuksessa saatiin osoitettua, että koira, joka on muodostanut hajukuvan kitiinille, ilmaisee myös homenäytteet. Tuloksista nähtiin, että koeolosuhteissa koirat ilmaisivat homemaljat 100-prosenttisesti. Tällaista helposti kontrolloitavaa koulutusmetodia voitaisiin hyödyntää esim. homekoirien taidon- ja tasontestaamisiin ja mahdolliseen toiminnan sertifiointiin. Home- tai kitiinikoiratutkinto voitaisiin kehittää laatimalla yhtenäiset koulutussisällöt niin koirille kuin ohjaajillekin. JOHDANTO Koira on anatomiansa ja fysiologiansa puolesta lähes täydellisesti sopeutunut käyttämään hajuaistiaan kutakuinkin kaikissa elämäntilanteissa. Koirien hajuaistia on hyödynnetty vuosien saatossa mitä erilaisimmilla alueilla. Tällaisia ovat esim. viranomaiskäytössä toimivat huume-, ase- ja räjähdysaine-, miina-, ruumis-, DNA- 105

107 tunniste-, ympäristö- ja palokoirat. Yksityispuolella toimivat mm. pelastus-, eläintenjäljitys-, sieni- ja homekoirat. Tieteellisesti on kyetty todistamaan koiran pystyneen hajuaistinsa perusteella tunnistamaan jopa syöpäkasvaimia ja muita sairaudellisia tiloja. (Tenhu ym. 2013). HOMEKOIRAKOULUTUS Koiria on käytetty Suomessakin apuvälineinä esim. erilaisissa kosteusvauriotutkimuksissa. Useimmat homekoirat on koulutettu Suomessa yksityisten yrittäjien toimesta. Vuonna 2009 käynnistyi homekoirakoulutukseen tähtäävä koulutussuunta Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Kannuksen yksikössä. (von Dickoff 2011) Perinteisesti homekoirat on koulutettu tunnistamaan lahopuuainesta ja erilaisia homesienisukuja erilaisilta pinnoilta ja rakenteista. Sieninäytteet on ympätty puualustoille ja opetettu koiralle joko yksitellen tai useamman sekoituksena ns. cocktailina. (von Dickoff 2011, Kauhanen 1990) Koira saattaa altistua homeille (Dahme ym. 1988) ja erilaista terveyshaittaa tuottaville organismeille jo intensiivisen koulutuksen aikana kuten myös työssään. Suurimmaksi osaksi erikoisetsintäkoirien koulutus on tapahtunut Suomessa käyttäen ns. viettikoulutusmenetelmää, jossa hyödynnetään mm. koiran saalisviettiä. (Tenhu ym. 2013) Ongelmaksi homekoirien käytössä on osoittautunut ohjaajien ja koirien suuri osaamiskirjo, jonka johdosta koirat ja ohjaajat ovat hyvin eritasoisia taidoiltaan ja kokemuksiltaan ja tarjotut homekoirapalvelut usein paljon toisistaan poikkeavia. Tämä on antanut aihetta miettiä homekoiratoiminnan sertifioimista laadun varmistamiseksi. (MTV 3.fi, TS internet 2012) Myös koiramateriaalin sopivuus vaativaan erikoisetsintätyöhön, eli oikeanlaiset ominaisuudet omaavan koiran valinta on jäänyt usein, varsinkin yksityispuolella, enemmättä huomiotta. (Tenhu ym. 2013). 106

108 Koiran hajukuvan muodostaminen Koiran hajukuvan muodostaminen homesienikasvustoja hyödyntäen on käytännössä melko hankalaa ja vaatii erikoisjärjestelyjä ja materiaalia. Aiemmin tehdyissä tutkimuksissa paljastuu myös mm. se, että koirat ovat ilmaisseet kohteita, joiden homesieni- tai bakteerikantaa niille ei ollut opetettu. (Kauhanen 1990, Kauhanen ym ). Samanlaiseen havaintoon törmättiin myös ympäristökoiran työskentelyssä. Koira ilmaisi muitakin öljyjakeita, kuin sille oli alun perin hajukuvana opetettu. Olettamuksena esitettiin, että koiran hajukuva rakentuisikin yhdelle ns. perushajulle, josta kaikki muut ilmaistut hajut ovat muunnelmia. (Tenhu ym. 2013) Kitiini Kitiini on selluloosan ja tärkkelyksen kanssa luonnossa runsaana esiintyvä eloperäinen materiaali. Kemiallisesti kitiini on N-asetyyliglukosamiini- yksiköistä koostuva polysakkaridi. Kitiiniä on useiden sienten soluseinässä. Sitä esiintyy myös vähäisemmässä määrin sienieläinten, polttiaiseläinten, sammaleläinten, lonkerojalkaisten, nilviäisten ja nivelmatojen kudoksissa sekä eräillä yksisoluisilla kuten siimaeliöillä. Kitiini muodostaa niveljalkaisten ulkoisen tukirangan kitiinikutikulan perusaineksen. Bakteerien soluseinät koostuvat aminohappojen lisäksi N-asetyyliglukosamiinista ja N-asetyylimuramiinihaposta. Myös äyriäisten kuorten kitiini koostuu N-asetyyliglukosamiinista. Kitiini on veteen liukenematon ja sen kiehumispiste on erittäin korkea 1114,5 C (cas.chem.net.com), mikä tekee siitä hankalasti tutkittavan. Tämä asettaa haasteita koiran hajukapasiteetille, jonka tosin tiedetään olevan laaja. (Tenhu ym. 2013) Koska kitiiniä esiintyy myös bakteerien ja esim. niveljalkaisten rakenteessa, on mahdollista, että tutkimuksessa käytetyn menetelmän avulla koulutetut koirat saattaisivat tunnistaa myös tietyt rakennuksissa esiintyvät bakteerit ja mahdollisesti hyönteiset. Koska edellä mainituillakin on merkitystä rakenteiden kestävyyteen ja terveyshaittaan vaikuttavina tekijöinä, voisi tutkimus tällä menetelmällä koulutetun koiran avulla olla jopa tavanomaista monipuolisempaa. 107

109 TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimuksessa pyrittiin luomaan uusi käytäntö homekoiran kouluttamiseen apuvälineeksi kosteusvauriokohteiden tutkimisessa ja mahdollisessa homekoiratoiminnan sertifioimisessa. Koirille koulutettiin hajukuva käyttämällä yhtä, kaikille homesienille yhtenäistä tekijää, jotta koiran oli opeteltava tunnistamaan vain yksi haju lukuisten hajuvariaatioiden sijaan. Tämän yhdistävän tekijän tuli olla helppokäyttöinen, muuttumaton sekä koiran kannalta niin vaaraton kuin mahdollista. Tutkimuksessa koulutettiin 3 sekarotuista uroskoiraa (1,5 v., 7 v., 9 v.), joilla ei ollut aiempaa erikoisetsintätaustaa, ilmaisemiseen kitiiniä (C8H13O5N)N käyttäen hyväksi ns. hajuerottelumetodia positiivisen vahvistamisen avulla. (Wiren ym. 2012) Ensimmäiseksi koirille opetettiin ilmaisu, jolla koira ilmoittaa löytäneensä etsittävän. Kitiinihajukuvan muodostamisen jälkeen koirien annettiin tunnistaa ensin kitiiniä ja sitten kasvualustoilla kasvavia homeita, joita niille ei ollut koulutettu, mahdollisimman neutraalissa koetilanteessa ja tämä kuvattiin videolle. Kaikkiaan erilaisia homemaljoja oli käytössä 35 kpl (Aspergillus spp., Chaetomium, Cladosporium, Eurotium, Fusarium, hiivat; vaalea, Mucor, Penicillium, Rhizopus, steriilit, Streptomyces, Trititrachium) (Työterveyslaitos, Kuopio). Kukin koira ilmaisi ensin hajuerottelukokeessa 4 purkin rivistä kitiiniä 10 kertaa ja sen jälkeen kitiiniä 3 purkin rivistä 20 kertaa, jonka jälkeen 3 purkin joukosta homeita 20 kertaa. Kokeet suoritettiin 3 eri päivänä. Jokainen koira ilmaisi 30 kertaa kitiiniä ja 20 kertaa homeita. Yhteensä haju-erotteluja oli 150 kpl. 108

110 TULOSTEN YHTEENVETO Kaikki 3 koiraa ilmaisivat oikein 4 erihajuisen purkin (vaniljasokeri, kookoshiutale, tyhjä, kitiini) rivistä kitiinin 4 kertaa viidestä mahdollisuudesta (4/5), ja 5 kertaa oikein viidestä mahdollisuudesta (5/5) eri purkkiyhdistelmällä (suola, sokeri, tyhjä, kitiini). 3 eri hajuisen purkin erottelussa (kardemumma, tyhjä, kitiini) 1. koira ilmaisi kitiinin 16 kertaa oikein 20 mahdollisuudesta (16/20), 2. koira ilmaisi 17 kertaa oikein 20 mahdollisuudesta (17/20) ja 3. koira 20 kertaa oikein 20 mahdollisuudesta (20/20). Kokeen toisessa vaiheessa koirat ilmaisivat sattumanvaraisesti yhdistettyjä kasvualustoilla kasvavia homeita purkkirivistä. Kaikki 3 koiraa erottivat homemaljat vastaavassa kokeessa samojen em. häiriöhajujen läsnä ollessa oikein 20 kertaa 20 mahdollisuudesta (20/20). Koirien ilmaisuvarmuus homemaljojen ilmaisukokeessa oli täten 100 %. JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että koirat, jotka on opetettu tunnistamaan kitiiniä (C8H13O5N)N, kykenevät tunnistamaan myös erilaisia homeita kasvualustoilla. Aiemmissa tutkimuksissa käytetyt koirat, jotka ovat tunnistaneet muita kuin niille opetettuja homesukuja tai bakteereja ovat saattaneet tietämättään, ja ohjaajiensa tietämättä, muodostaa hajukuvan kitiinille, mikä selittäisi kyseiset ilmiöt (Kauhanen 1990, Kauhanen ym. 2002). Tutkimuksessa esitetty vaihtoehtoinen menetelmä yksinkertaistaa huomattavasti homekoiran kouluttamista ja mahdollisesti myös vähentää koiran ja ohjaajan altistumisriskiä. Myös hajuerottelumetodi soveltuu erinomaisesti tämänlaatuiseen koulutukseen. Näitä kahta asiaa yhdistäen on täysin mahdollista luoda yhtenäinen homekoiran testausjärjestelmä, joka olisi kerta toisensa jälkeen uusittava, muuttumaton, edullinen, helppokäyttöinen ja mitä todennäköisimmin vaarattomampi kuin homekasvustojen käyttäminen koiran koulutuksessa. 109

111 LÄHDELUETTELO Cas.ChemNet.com Dahme E., Weiss E. Grundriß der speziellen pathologischen Anatomie der Haustiere 1998, Enke Verlag, Stuttgart von Dickoff M. Homekoiran käyttö kiinteistötarkastuksissa 2011, Aducate Reports and Books 5/2011, University of Eastern Finland, Kuopio Kauhanen E. Koiran koulutus rakennusten lahovaurioiden etsintään, opinnäytetutkielma, 54s. 15 liitettä 1990 Kauhanen E., Harri M., Nevalainen A., Nevalainen T. Validity of detection of microbial growth in buildings by trained dogs 2002, Environ Int., Jul;28(3): MTV 3.fi, TS internet 2012 Tenhu H., Helkala T. Canine scent detection in use of locating contaminated sites in Finnish Defence Forces 2013, AquaConSoil, Barcelona, Spain, Proceedings, Session C2.5 Wiren T., Romppainen P. Onnistu koirasi koulutuksessa 2012, WSOY 110

112 Harvialan kartanon päärakennuksen muutos päiväkotikäyttöön HANNA KOLISEVA TIIVISTELMÄ 1860-luvulta olevan ja vuonna 1941 uudelleen rakennetun Harvialan kartanon päärakennuksen käyttötarkoituksen muutosta suunniteltaessa oli tarpeen selvittää rakennuksen kuntoa ja terveydellisiä olosuhteita. Rakennus kuntotutkittiin sekä arvioitiin mm. ilmanvaihdon ja wc-tilojen uudistamistarpeita. Tutkimukset osoittivat, että ennen mahdollista päiväkotitoiminnan aloittamista tulee rakennukseen tehdä laajoja korjaustoimenpiteitä mm. alapohjan osalta. Ilmanvaihtoja lämmitysjärjestelmien sekä vesi- ja viemäriputkien uusiminen on myös suositeltavaa. Janakkalan kunta päätti kuntotutkimuksen tulosten perusteella jäädyttää päiväkotihankkeen toistaiseksi. JOHDANTO Työturvallisuuslaki, terveydensuojelulaki ja laki lasten päivähoidosta määrittelevät minkälaiset olosuhteet päiväkotirakennuksessa tulee olla. Laissa lasten päivähoidosta määritellään lisäksi mm. päiväkotihenkilöstön määrä. Kunnan omat määräykset määrittelevät tilojen käyttäjämäärät ja esimerkiksi vessojen määrät. Rakennukseen oli aikaisemmin vuonna 2003 tehty kuntotutkimus, jossa todettiin kellarissa kosteutta ja alapohjan tuulettuvuudessa puutteita. Ulkoseinien hirsirungossa todettiin lahovaurioita. (Seppänen K. Kuntotutkimusraportti, Harvialan kartanon päärakennus. Hämeenlinna 2003) Tutkimuksessa esitettiin korjaustoimenpiteitä havaittujen vaurioiden ja puutteiden korjaamiseksi. Terveystarkastaja on tehnyt tiloihin tarkastuksen 2012, jossa selvitettiin päiväkotikäytön edellyttämiä muutostarpeita. Tarkastuksen mukaan mm. wc- ja 111

113 eteistilat sekä keittiö tulee uusia ja piha-alueen turvallisuus varmistaa (Tamminen T. Janakkalan kunnan terveysvalvonnan tarkastuskertomus Janakkala ). Kunta on alustavasti päättänyt uusia ainakin päärakennuksen keittiö- ja henkilökunnan tilat sekä wc:t. (Härkönen J., kiinteistöpäällikkö/janakkalan kunta. Keskustelu ) RAKENNUKSEN KUNTOTUTKIMUSMENETELMÄT Rakennus kuntotutkittiin: alapohjan, ulkoseinien, ikkunoiden, ulko-ovien ja yläpohjan kuntoa tutkittiin aistinvaraisesti; rakenteita avattiin sekä mitattiin kosteutta. Mikrobit määritettiin eristemateriaaleista. Sisäilman laatua tutkittiin aistinvaraisesti sekä VOC- ja aldehydinäytteenotoin. Ilmanvaihdon toimintaa arvioitiin aistinvaraisesti ja painesuhteiden mittauksella. Lämmitysjärjestelmää ja sen käyttöikää sekä vesi- ja viemäriputkien sijaintia, kuntoa ja käyttöikää arvioitiin aistinvaraisesti. Lisäksi rakennuksen mahdollistamaa lapsi- ja henkilökunnan määrää, tarvittavaa ilmanvaihdon sekä wc-tilojen määrää arvioitiin lakien ja määräysten perusteella. KUNTOTUTKIMUKSEN TULOKSET Alapohja Ryömintätilan tuulettuvuudessa todettiin puutteita, pinnoilla oli paikoin näkyvää mikrobikasvua ja puurakenteiden painokosteudet olivat korkeat (20-28 paino-%). Ryömintätilan ilman suhteellinen kosteus oli korkea (keskimäärin %). Korkeakosteuspitoisuus johtuu osittain ulkoilman kosteudesta, mutta osittain myös maaperän kosteudesta. Lisäksi rakennuksen ympäristö oli umpeenkasvanut ja kasvillisuus on estänyt ryömintätilan tuuletusta. Joissakin alapohjan eristeissä esiintyi kosteusvaurioihin viittaavaa mikrobikasvua. Lämpökameralla todettiin runsaasti ilmavuotoja alapohjasta sisäilmaan. Välipohja ja kellari 112

114 Kellarin lattia ja seinärakenteet todettiin rakennekosteusmittauksin märiksi ( RH%). Kellarin ilma oli aistinvaraisesti arvioiden homeista. Kellarin rakennekosteudet ovat todennäköisesti peräisin maaperän kosteudesta. Kellarin yläpuolisen puurakenteisen lattian eristeissä todettiin vaurioihin viittaavaa mikrobikasvua. Vauriot ovat todennäköisesti aiheutuneet lattialle kaatuneen/vuotaneen veden pääsystä rakenteisiin. Ulkoseinät, ikkunat ja ulko-ovet Ulkoseinien hirsirungon kuntoa ei voitu kattavasti selvittää ulkopuolisen rappauksen takia. Seinään tehtyjen koeporausten perusteella oli todennäköistä, että hirsissä on paikoin lahoa. Aikaisemmassa tutkimuksessa todettuja vauriokohtia ei ollut havaittavissa, joten oli oletettavaa, että ne oli korjattu. Ulko-ovet ja ikkunat olivat kuluneita ja osassa todettiin paikoin lahoa. Yläpohja ja vesikatto Yläpohjan eristeissä todettiin vähäistä mikrobikasvua. Eristeinä on luonnosta peräisin olevaa sammalta, savea ja kutteripurua, joissa mikrobikasvu on kosteissa olosuhteissa tavanomaista. Yläpohjan eristeiden vauriot ovat todennäköisesti aiheutuneet sisäilman kosteuden pääsystä rakenteisiin tai aiemmista kattovuodoista, jotka oli jo korjattu. Yläpohjan tuuletus on heikkoa, mutta aistinvaraisesti arvioiden se on ollut riittävää. Yläpohjan laudoituksissa oli nähtävissä vähäistä tummentumaa. Vesikatossa ei todettu vuotoja lukuun ottamatta räystäiden kohdalla olevia vanhoja kiinnikekohtia. Kattopellin maalipinta on kulunut ja paikoin sammaloitunut. Savupiippu on rapautunut ainakin yläosastaan. Väliseinät, pintamateriaalit ja sisäilmasto Väliseinissä ei havaittu pintapuolisella tarkastelulla puutteita. Lähes kaikki pintamateriaalit ovat pääosin kuluneita. Sisäilmassa oli aistittavissa voimakas kissan pissan haju. Sisäilman aldehydipitoisuudet olivat jonkin verran kohonneet. 113

115 Sisäilmassa todettiin myös poikkeavia määriä etikkahappoa sekä muita orgaanisia happoja. Yhdisteet ovat todennäköisesti peräisin kissanpissasta. Rakennuksessa on aikaisemmin ollut vuokralainen, jolla on ollut useampia kissoja. Kissat ovat turmelleet pintamateriaaleja. Ilmanvaihto ja painesuhteet Rakennuksessa on kolme koneellista poistoilmanpuhallinta. Yksi poistoilmanpuhaltimista on äänekäs ja todennäköisesti laakerivikainen. Seinillä ja ikkunoiden alapuolelle on asennettu painovoimaisia raitisilmaventtiileitä. Tosin painovoimaiset venttiilit olivat pääosin likaisia, osa oli ruosteessa ja jumissa. Rakennus oli noin 0,5 3 Pascalia alipaineinen ulkoilmaan nähden. Paine-eroissa ei tapahtunut muutoksia eri ilmanvaihtokoneita käytettäessä. Todennäköistä on, että korvausilmaa tulee runsaasti vuotoilmana rakenteiden läpi ja etenkin alapohjan epätiiviyskohdista. Muut tekniset järjestelmät Varsinaista sadevesijärjestelmää ei ole. Katolta tulevat vedet johdetaan rakennuksen vierelle ja eikä salaojia ole. Maa rakennuksen ympärillä viettää paikoin loivasti rakennukseen päin. Lämmitysjärjestelmä on iäkäs ja käyttöikänsä loppupuolella. Rakennuksen vesiputket kulkevat täyttöpohjassa, eikä niiden kuntoa pystytty arvioimaan. Viemäriputkista osa on alkuperäisiä. Ne ovat jo saavuttaneet teknisen käyttöikänsä. JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSTEN TARVE Janakkalan kunta päätti kuntotutkimuksen tulosten perusteella jäädyttää päiväkotihankkeen toistaiseksi (Jokinen L., rakennuttaja/janakkalan kunta. Sähköpostikeskustelu ). Rakennukseen on mahdollista perustaa päiväkoti, mutta terveellisten ja turvallisten olosuhteiden luominen vaatii rakennukseen laajaa peruskorjausta. Erityisesti rakennuksen alapohja ja kellarin kunto vaativat 114

116 toimenpiteitä. Alapohjan eristeet on syytä uusia kokonaan ja puurakenteet tarvittavin osin. Ryömintätilan asianmukaisesta tuuletuksesta on huolehdittava. Kellari tulee puhdistaa sekä alipaineistaa muihin tiloihin nähden ja kosteusrasitusta on vähennettävä. Yläpohjan eristeet on myös järkevä vaihtaa ja kaikkien ulkovaipan rakenteiden ilmatiiviys tulee varmistaa. Kaikkien tilojen pintamateriaalit ovat kulahtaneita ja kissanpissan hajun poistamiseksi todennäköisesti tarpeen uusia. Myös ovet ja ikkunat tarvitsevat kunnostusta. Ilmanvaihto sekä wc- ja keittiötilat ovat kattavan uusimisen tarpeessa. Lämmitysjärjestelmän sekä vesi- ja viemäriputkien käyttöikä on jo saavutettu. Lisäksi piha-alueen sadevesijärjestelyt tulee uusia. Jatkoselvityksiä tarvitaan ainakin ulkoseinien hirsirungon kunnon selvittämiseksi. Järkevää olisi poistaa rappauspinta kauttaaltaan, jolloin kaikkien hirsien kunto voidaan tarkastaa. Samalla rakenne voidaan uusia siten, että rappauspinnan ja hirsirungon väliin jää tuuletusrako. Savuhormin kunto tulee tarkastaa asiantuntijan avulla. Sisäilman osalta tulee radonpitoisuus määrittää kaikilta työpaikoilta Janakkalan kunnan alueella (ST 12.1) ja terveystarkastajan pyynnöstä tulee sisäilman mikrobipitoisuudet selvittää, mikäli päiväkotihanke aiotaan toteuttaa. Sekä radonpitoisuudet että mikrobipitoisuudet sisäilmassa tulee selvittää vasta korjaustoimenpiteiden jälkeen. Tästä tutkimuksesta rajattiin pois rakennuksen sähköjen kunto ja turvallisuus. Ne tulee tarkastaa asiantuntijan avulla. Myöskään piha-alueen muutostarpeita päiväkotikäyttöön soveltuviksi ei kartoitettu. Lapsilla tulee olla turvallinen leikkialue ja tarvittavasta lasten saattoliikenteestä tulee huolehtia. 115

117 LÄHDELUETTELO Asumisterveysopas, Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen soveltamisopas, 2009 Laki lasten päivähoidosta /451 Suomen rakentamismääräyskokoelma D2. Rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet Helsinki Säteilyturvallisuusohje Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa, STUK. Terveydensuojelulaki /763 Työturvallisuuslaki /

118 Terveyskeskuksen vuodeosaston rakenteiden kunnon selvittäminen PETRA VIITANEN TIIVISTELMÄ Terveyskeskuksen vuodeosaston rakenteiden kunto tutkittiin tulevaa muutossuunnitelmaa varten. Rakennuksessa työskentelevien henkilöiden raportoima oireilu viittasi huonoon sisäilmaan ja tutkimuksessa selvisikin ongelmia mm. ilmanvaihdossa sekä rakenteissa. Rakennusta tutkittiin mm. aistivaraisesti, kosteusmittauksin, rakenneporauksin sekä näytteidenottojen avulla. Tutkimuksen perusteella kellarikerroksen maanvarainen lattialaatta oli lähes kauttaaltaan kostea/märkä. Lisäksi rakennuksessa oli erilaisia mikrobi- ja kosteusvaurioita. JOHDANTO Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus on oleellinen osa rakennuksen kosteusvaurioiden korjaushanketta. Kosteusvaurioiden syiden selvittäminen on tärkeää, jotta voidaan valita oikeat korjausmenetelmät. (Ympäristöopas 28) Kuntotutkimuksen avulla saadaan lähtötiedot rakennuksen sisäilmaston ja kosteusvaurion korjaus-/muutossuunnittelulle ja toimenpiteille. Kuntotutkimuksessa selvitetään rakenteiden korjaustarve. Tarkoituksena on määrittää vaurion ja sen syiden poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja arvioida lisätutkimusten ja jälkiseurannan tarvetta. Rakennus, jossa havaitaan kosteusvaurion seurauksena syntyneitä haitallisia mikrobikasvustoja, katsotaan homevaurioituneeksi rakennukseksi. Yleensä kosteusvaurion merkkejä ovat näkyvät kosteusvauriot, homeen haju sekä rakennuksen käyttäjien oireilu. (Ympäristöopas 28) 117

119 Rakennustekniset tutkimukset alkavat rakennuksen dokumentteihin tutustumisella sekä kierroksella rakennukseen, jolloin tehdään aistinvaraisia havaintoja. Aistinvaraisessa tarkastelussa tehdään havaintoja sisäilman laadusta, näkyvistä kosteusvaurioista, rakennuksen vääristä käyttötottumuksista sekä mm. riskialttiista rakenneratkaisuista. (Sisäilmayhdistys ry.) Rakennusteknisiin tutkimuksiin kuuluvat mm. kosteuden mittaukset, käytettyjen rakenteiden tutkiminen rakenneporauksin ja/tai avauksin sekä rakennuksen painesuhteiden selvittäminen. Korjauksessa on tärkeää poistaa tai kunnostaa homevaurioituneet rakenteet niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittoja. (Ympäristöopas 28) Mikäli mikrobikasvustoa ei poisteta, se voi olla terveydelle haitallista vielä sen jälkeenkin, kun vaurioitunut rakenne on kuivunut tai kuivatettu. Tämän takia kosteusvaurioitunut alue on aina välittömästi korjattava ja vaurioon johtaneet syyt selvitettävä ja poistettava. (Asumisterveysohje) TUTKIMUSKOHDE JA TUTKIMUKSEN TAVOITE Tutkimuksen kohteena on noin vuonna 1980 rakennettu betonirunkoinen terveyskeskuksen vuodeosaston käytössä oleva rakennus. Rakennus on kaksikerroksinen, joista ensimmäinen on osittain maan alla ja ylempi kerros osittain alemman kerroksen päällä ja osittain yksi kerroksinen. Rakennuksessa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Ilmanvaihtokone on alkuperäinen, ja se palvelee lähes koko rakennusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rakennuksen rakenteiden tämänhetkistä kuntoa tulevaa muutostyötä varten. TUTKIMUSMENETELMÄT Rakennusta tutkittiin aistinvaraisesti käyttäen sekä haju- että näköaistia. Tutkimuksen aikana haastateltiin suullisesti osaa tiloissa työskentelevistä henkilöistä, 118

120 jotka kertoivat omia havaintojaan rakennuksesta sekä omista oireiluistaan. Painesuhteet mitattiin rakennuksen ja ulkoilman sekä tilojen välillä. Iv-koneen kuntoa tarkasteltiin aistinvaraisesti sekä koneen ulko- että sisäpuolelta. Lisäksi huoltomieheltä kysyttiin iv-koneen toiminta-aikoja. Tulo- ja poistoilma-venttiilien toimintaa tutkittiin merkkisavun avulla. Ilman laatua tutkittiin huonetiloista hetkellisellä hiilidioksidimittauksella. Teollisten mineraalikuitujen esiintymistä tuloilmakanavassa tutkittiin keräämällä kuituja ilmanvaihdon tuloaukosta suodatinkankaalle. Lisäksi kuitujen määrää määritettiin iv-kanavassa geeliteippinäytteiden avulla. Kosteuskartoitus tehtiin ensin pintakosteusilmaisimella maanvastaisiin lattioihin ja seinärakenteiden alaosiin sekä vesipisteiden ympärille. Pintakosteuskartoituksen ja silmävaraisten havaintojen jälkeen tehtiin tarkempia rakennekosteusmittauksia porareikämittauksena lattiarakenteeseen. Rakenteita tutkittiin ensin alkuperäisistä rakennepiirustuksista ja tämän jälkeen rakennetta selvitettiin poraamalla reikiä rakenteisiin ja tähystämällä niistä. Rakennusten ulkoseinän mineraalivillaeristeistä otettiin materiaalinäytteitä mikrobitutkimuksiin. VOC-emissioita mitattiin kolmesta kohdasta. Lämpökamerakuvaus suoritettiin rakennuksen sisäpuolelta. TULOKSET JA HAVAINNOT Suurin osa haastatelluista käyttäjistä sanoi havainneensa itsellään erilaisia silmäoireita, nenän tukkoisuutta, kurkkukipua ja äänen käheyttä työpäivän loputtua, väsymystä sekä päänsärkyä. Muutamalla oli myös ollut normaalia enemmän keuhkoputken- ja poskiontelontulehduksia. Henkilökunnan oireet voivat johtua mm. näkyvistä ja piilevistä mikrobivaurioista sekä puutteellisesta ilmanvaihdosta. Rakennuksen ilmanvaihdossa oli puutteita. Tutkimuksen aikana selvisi, että ilmanvaihtokoneen toiminta-ajoissa oli ongelmia. Ilmanvaihtokoneen tarkastuksessa todettiin että mineraalivillainen äänieristys tuloilmapuhallinkammiossa oli likainen ja vaurioitunut. Kahden viikon pölylaskeumasta määritettyjen mineraalikuitujen 119

121 tulosten perusteella sisäilmassa ei ollut Työterveyslaitoksen määrittämää raja-arvoa ylittäviä pitoisuuksia. Maanvastaiset rakenteet olivat kosteita/märkiä. Lisäksi havaittiin useita vesivuotokohtia, jotka ovat kastelleet rakenteita, mm. väliseiniä. Ulkoseinien lämmöneristeissä ei havaittu olevan vakavia mikrobivaurioita. Lämpökamerakuvauksen perusteella ulkovaipan lämmöneristeiden tasaisuus ja ilmanpitävyys on hyvä. Muutamissa kohdissa oli havaittavissa ilmavuotoa, lähinnä jälkeenpäin rakennetussa puurunkoisessa rakenteessa. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET Rakennuksen käyttötarkoitusta ei muuteta, vaan se pysyy edelleen terveyskeskuksen vuodeosaston käytössä. Rakennuksessa on suoritettava toimenpiteitä, jotta rakennuksen käyttäjille ei aiheudu terveyshaittaa. Maanvastaisiin lattioihin suositellaan uutta pinnoitetta, joka on hyvin vesihöyryä läpäisevä, jolloin maaperästä nouseva kosteus pystyy haihtumaan pinnoitteen läpi. Välipohjasta (väestönsuojan kohdalta) olisi syytä poistaa mahdollisesti mikrobivaurioitunut ja kastunut sora, sillä niiden yhteys sisäilman mikrobipitoisuuteen on mahdollinen. Näkyvästi mikrobivaurioituneet rakenteet on vaihdettava uusiin, kuten sisäkaton vaurioituneiden äänieristyslevyt sekä koteloinneissa ja kalusteissa käytetyt lastulevyt. Maanvastaisten seinien mineraalivillaiset lämmöneristeet olisi suotavaa vaihtaa esimerkiksi uretaanilevyihin, sillä märällä mineraalivillalla ei ole lämmöneristyskykyä tai se on vähintäänkin huono. Huuhteluhuoneiden rakenteet on uusittava niin niin, ettei vettä pääse rakenteisiin. Samalla kannattaa uusia myös suihkutilojen lattiarakenne, sillä laattojen saumoista pääsevä vesi kastelee alla olevan betonilaatan, jolloin laattoja korkkautuu irti. 120

122 JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa havaittiin rakenteiden olevan lähes alkuperäisten rakennepiirustusten mukaiset. Rakennukseen tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan todeta sisäilmaongelman yhdeksi aiheuttajaksi puutteellinen ja huono ilmanvaihto. Ilmanvaihdossa havaittiin vikoja, kuten esimerkiksi rikkinäinen mineraalivillapinnoite iv-koneen tuloilmapuhaltimen kammiossa. Tuloilmakanavasta otettujen kuitunäytteiden pitoisuudet olivat pienet, eivätkä ne ylitä Työterveyslaitoksen antamaa viitearvoa. Lisäksi iv-koneen toiminta-ajoissa oli vääriä asetuksia. Kahden viikon pölylaskeumasta määritettiin geeliteippimenetelmällä sisäilman kuitupitoisuutta, ja saatujen tulosten perusteella sisäilmassa ei ole työterveyslaitoksen suosituksia ylittäviä pitoisuuksia. Lattiamattojen emissiot ovat pienet, joka tarkoittaa, ettei sisäilmassa ole liian suuria VOC-pitoisuuksia. Henkilökunnan oireet voivat johtua mm. näkyvistä ja piilevistä mikrobivaurioista sekä puutteellisesta ilmanvaihdosta. Huonon sisäilmanlaadun lisäksi havaittiin laajempia ongelmia maanvastaisissa rakenteissa. Maanvastainen lattia on kostea/märkä maaperästä nousevan kosteuden takia. Lisäksi maanvastaisissa seinissä oleva lämmöneriste on märkä. Ulkoseinän eristeissä ei havaittu olevan vakavia mikrobivaurioita. Tulosten perusteella voidaan sanoa ulkoseinäelementtien lämmöneristeiden olevan pääosin kunnossa. Ulkopuolelta tarkasteltuna rakennus on hyvässä kunnossa. Vesikatto ja yläpohja näyttivät hyväkuntoisilta. Seinien ulkokuoressa ei havaittu halkeamia. Ikkunoiden puuosat kaipaavat osittain huoltoa ja uusimista. Lämpökamerakuvauksen perusteella ulkovaipan lämmöneristeiden tasaisuus ja ilmanpitävyys on hyvä. Muutamissa kohdissa oli havaittavissa ilmavuotoa, lähinnä jälkeenpäin rakennetussa puurunkoisessa rakenteessa. 121

123 LÄHDELUETTELO Sisäilmayhdistys ry [verkkodokumentti]. Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry 2008 [viitattu ]. Saatavissa: Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1. Asumisterveysohje. Oy Edita Ab. Helsinki Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen (STM:n oppaita 2003:1) soveltamisopas. Asumisterveysopas. Ympäristö ja terveys-lehti. Pori 2009 Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 28. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Helsinki

124 Asbestipurkukurssi KALLE LAINE TIIVISTELMÄ Asbestia on käytetty Suomessa monien haluttujen ominaisuuksiensa johdosta useissa rakennusmateriaaleissa 1900-luvun alusta lähtien. Asbestin on todettu pitkäaikaisen seurannan tuloksena aiheuttavan mm. useita keuhkosairauksia, joihin kuolee maassamme henkeä vuosittain. Terveyshaittojen johdosta on laadittu useita lakeja, määräyksiä ja ohjeita, jotka koskevat asbestipurkutyötä. Valtioneuvoston päätös asbestitöistä 1380/1994 edellyttää, että asbestipurkutyötä tehdään vain sosiaali- ja terveysministeriön valtuuttamana. Edellytyksenä valtuutuksen myöntämiselle on, että asbestipurkutyötä saa suorittaa vain koulutettu työnjohto ja työntekijät. Valtioneuvoston päätökseen on tehty muutos /863, jossa todetaan, että asbestipurkutyön johtajalla ja työntekijällä on oltava suoritettuna asianmukainen ammattitutkinto tai sen soveltuva osa. JOHDANTO Asbestipurkukurssin sisältö on koottu työsuojeluhallituksen (nykyään aluehallintoviranomainen) ohjeen mukaisesti siten, että toteutettavan kurssin sisältö palvelisi mahdollisimman hyvin tutkintosuoritukseen valmistautuvaa opiskelijaa ja aihealueissa vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä. Aihetta on käsitelty mm. kirjoissa (Asbesti Purkutöissä 1989, Työterveyslaitos), (Toimiva asbestipurku 2011, Työturvallisuuskeskus), (Asbesti rakennustöissä, Työterveyslaitos), Euroopan johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC) laatimassa oppaassa, 2006 ja useissa Rakennustuotantokortiston ohjeissa. 123

125 Tarkoituksena oli muodostaa kirjallisuudesta ja muista tietolähteistä tietopaketti, joka sisältää keskeiset asiat asbestipurkukurssilla opiskeltavista asioista ja soveltuu etäopiskelumateriaaliksi valmistauduttaessa talonrakennusalan ammattitutkinnon osan asbestityöt tutkintosuoritukseen. ASBESTI JA SEN KÄYTTÖ RAKENNUSMATERIAALINA Asbesti on yleisnimike useille luonnossa esiintyville kuitumaisille, kiteisille silikaattimineraaleille, joiden kemiallinen koostumus ja ominaisuudet vaihtelevat suurestikin. Yleisin (n. 90 % maailman tuotannosta) on serpentiinimineraaleihin kuuluva krysotiili eli valkoinen asbesti. Asbesti on ainutlaatuinen materiaali, jolla on monia haluttuja ominaisuuksia: kemiallinen kestävyys, bakteerien kestävyys, palamattomuus, lämmöneristävyys, sähköneristävyys, mekaaninen lujuus, joustavuus, kulumisen kestävyys, kosteuden kestävyys, akustiikkaa parantavat ominaisuudet (Asbesti Purkutöissä, Työterveyslaitos 1989) ASBESTIPÖLYN AIHEUTTAMAT TERVEYSHAITAT Asbestipölylle altistuminen voi aiheuttaa keuhkosyöpää, asbestoosia (asbestipölykeuhko) ja keuhkopussin sairauksia, joita ovat esimerkiksi keuhkopussin tulehdus, plakit ja kalkkeumat ja keuhkopussin sidekudosmuutokset. Lisäksi asbestille altistuneilla on todettu riskiä sairastua kurkunpään ja ruuansulatuskanavan syöpiin. Asbestin aiheuttamat sairaudet ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua altistumisen alkamisesta. Tämä ns. latenssiaika on yleensä keuhkosyövällä vuotta, mesotelioomalla vuotta ja asbestoosilla vuotta. Asbestin aiheuttamat muutokset eivät juuri tule esiin ennen kuin 10 vuoden kuluttua altistumisen alkamisesta. Asbestin aiheuttamien sairauksien ehkäisemiseksi ei tunneta turvallista pitoisuusrajaa, vaan riski kasvaa altistumisen lisääntyessä. (Suomen lääkärilehti 17/87) 124

126 TYÖTERVEYSHUOLTO Työterveyshuollon tavoitteena on, että asbestityöntekijä tietää ja tuntee asbestin aiheuttamat terveyshaitat ja osaa toimia työssään niin, että hän ja ympäristössä olevat ihmiset välttyvät asbestialtistukselta, sekä omaksuu sellaiset elintavat joiden avulla asbestialtistusta voidaan vähentää. Tavoitteeksi on asetettu, että asbestityöntekijä osallistuu terveystarkastuksiin asbestialtistuksen aikana ja osaa hakeutua hoitoon mahdollisimman aikaisin mikäli epäilee itsessään asbestisairauksille tyypillisiä oireita. Asbestipurkajan työterveystarkastuksia ja niiden dokumentointia ohjaa Työterveyshuoltolaki. Terveyden seurannan pitää olla jatkuvaa ja dokumentoitua. Asbestityöasetuksen mukaan asbestipurkutyön johtajan ja purkajan pitää ennen asbestipurkutyön aloittamista käydä työterveystarkastus, missä lääkäri tutkii onko henkilö terveydentilaltaan asbestityöhön soveltuva. Asbestipurkajan terveystarkastus pitää uusia vähintään kolmen vuoden välein niin kauan kun altistusvaara on olemassa. Seurannan suorittaa asbestityöstä johtuviin terveysongelmiin erikoistunut lääkäri. (Toimiva asbestipurku ttk) LAIT, MÄÄRÄYKSET JA OHJEET Työturvallisuuslainsäädäntö Suomessa on 2000-luvulla kehittynyt osin yleisluonteisten EU-määräysten seurauksena, osin toimialojen käytäntöjen tarkennustarpeen johdosta. Keskeisimmät asbestityötä koskevat säännökset ja määräykset ovat työturvallisuuslaissa 229/1958, sen muutoksissa 789/1976, 743/1978, 27/1987, 167/1987, 287/1988, 738/2002 ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston päätöksessä asbestityöstä 886/1987, 1380/1994. Valtioneuvoston asetuksen (VNa 318/2006) mukaan asbestia saa enintään olla työilmassa 0,1 kuitua/cm 3 (= kuitua/m 3 ) ja puhdas tilassa 0,01 kuitua/cm 3 (= kuitua/m 3 ). 125

127 Valtioneuvoston asetus VNa 863/2010 koskee asbestityöstä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamista. Asbestityöntekijöiden tulee suorittaa talonrakennusalan ammattitutkinnon osa asbestityöt. ASBESTIKARTOITUS Asbestityöasetuksen mukaan kartoituksessa on paikallistettava missä rakennusosissa on asbestia ja esitettävä asbestin määrä ja laji. Lisäksi on arvioitava miten paljon asbestipölyä syntyy, kun asbestituotteita käsitellään tai puretaan. Asbestikartoituksen hankkiminen on tilaajan velvoite ja tieto asbestiesiintymistä on liitettävä hankkeen turvallisuusasiakirjaan. Asbestikartoituksen luotettavuuden takia on suositeltavaa, että asbestikartoituksen tekee asbestialan asiantuntija. Asbestikartoituksessa paikallistetaan asbestipitoiset rakennusmateriaalit asiakirjojen, piirustusten, kiinteistöissä tapahtuvan tutkimuksen ja tarvittaessa lisäselvitysten avulla. Kartoitus tulee tehdä aina ennen saneerausta tai purkua, koska vielä luvulla on käytetty asbestia sisältäviä rakennustuotteita. Korjausrakentamista edeltävän asbestikartoituksen tulee olla mahdollisimman kattava, jotta purkutyöt voidaan tehdä turvallisesti ja ilman viivytyksiä. Huolellisestakin kartoituksesta huolimatta rakennuksessa saattaa löytyä vielä, myöhemmin paikkoja, joissa asbestia voi esiintyä. PURKUTYÖN SUUNNITTELU Purkutyön suunnittelussa painottuu sopivan purkumenetelmän valinta asbestin poistamiseksi. Tarvittaessa voidaan yhdistellä eri työmenetelmiä. Suomessa käytetään purkumenetelminä pääasiassa osastointia, pienosastointia, kuivamenetelmää, purkupussimenetelmää ja kohdepoistoa. Vaihtoehtoina on lisäksi asbestin kotelointi ja pinnoitus. Asbestin purkutyöt tulee suunnitella tehtäväksi niin, että muut rakennustyöt voivat keskeytyksettä jatkua muualla kuin itse purkukohteessa. Menetelmävalinnan ensisijaisena tavoitteena on työn turvallinen suorittaminen ja rakennushankkeen kokonaiskustannusten minimoiminen. 126

128 ASBESTIPURKUTYÖN SUORITUS Asbestipurkutyö aloitetaan työmaan katsastuksella, jossa selviää mm. työmaan laajuus ja sen mahdolliset erityispiirteet. Ennen purkutyön aloittamista käydään läpi työvaiheet työn tilaajan kanssa ja sovitaan ulkopuolisten henkilöiden informoinnista. Purkutyön suorittaja vastaa tarvittavien asbestipurkutyöilmoitusten ja asbestipurkutyösuunnitelman laatimisesta. Ilmoitus ja suunnitelma on toimitettava aluehallintoviranomaiselle seitsemän vuorokautta ennen työn aloittamista. Purkutyön suorittaja varmistaa, että tarvittava purkukalusto sekä purkajien henkilökohtaiset suojavälineet ja varusteet on saatavilla ja käyttökunnossa. Purkaja rakentaa asbestin leviämisen estämiseksi tarvittavat suojaukset ja osastoinnit ennen purkutyön aloittamista ja hyväksyttää ne työn tilaajalla ja omalla työsuojeluhenkilöstöllä. Asbestipurkutyössä syntyvä jäte kootaan tiiviisiin pakkauksiin, joista asbestipölyn leviämisen vaaraa ei ole. Asbestijätteen tuomisesta kaatopaikalle on sovittava etukäteen kaatopaikan hoitajan kanssa. ASBESTIPURKAJAN PÄTEVYYS Valtioneuvoston päätös asbestityöstä /1380, ja Valtioneuvoston asetus 2010/863 pykälään 17 tehty tarkennus asbestipurkajan pätevyydestä toteaa, että asbestipurkutyön johtajalla ja työntekijällä on oltava suoritettuna asianmukainen ammattitutkinto tai sen soveltuva osa. Asbestipurkutöitä ei voi työmaaolosuhteissa toteuttaa ilman ko. osan tutkintotodistusta, joten näyttötutkinnon suorittaminen työmaalla ei ole mahdollista. Tutkintotoimikunta on ratkaissut ongelman ohjeistamalla oppilaitoksia arvioimaan näyttötutkinnot simuloiduissa olosuhteissa asbestiradalla. Toiminta asbestiradalla tapahtuu parityöskentelynä ja molempien suoritukset arvioidaan erikseen. Painopiste asbestiradalla työskentelyssä on purkutyöhön liittyvien olosuhteiden luomisessa sellaiseksi, että asbestipölyä ei leviä eristetyn 127

129 purkutilan ulkopuolelle. Asbestiradalla ei käsitellä asbestia mutta kaikki toiminta, kuten henkilökohtainen suojautuminen tapahtuu, kuin oltaisiin asbestin kanssa tekemisissä. Ammattitutkinnon arviointi tapahtuu ns. kolmikantaperiaatteella, jossa arviointiin osallistuu työnantajien-, työntekijöiden- ja opettajien edustaja. Aikuisten tutkintosuoritusten arvioinnin laadunvarmistus kohdistuu ensisijaisesti tutkinnon suorittamiseen, mutta edellytykset luodaan jo hakeutumisvaiheessa tutkinnonsuoritukseen. JOHTOPÄÄTÖKSET Kirjallisuustutkimuksen perusteella voi huomata, että kehitystä on tapahtunut asbestitöiden toteutuksessa vuodesta 1987, jolloin asbestipurkutyö kirjattiin Valtioneuvoston päätöksellä luvanvaraiseksi toiminnaksi. Haitalliseksi todettu pitoisuus on laskenut 0,5 kuitua/cm³:sta (VNp 1380/1994) 0,1 kuitua/cm³:iin (VNa 318/2006) ja kuolemantapaukset ovat vähentyneet merkittävästi. Purkutyössä käytettävät välineet ja laitteet ovat kehittyneet tehden purkutyöstä entistä turvallisempaa ja väestön tietoisuus asbestin vaaroista on parantunut. Hyvin koulutetut ja pätevät asbestipurkajat voivat omalta osaltaan varmistaa kehityksen oikean suunnan jatkossakin. LÄHDELUETTELO 1. Ekman A. rakennus- ja putkialojen työalatoimikunta, Toimiva asbestipurku, Työturvallisuuskeskus TTK Euroopan johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC) laatima opas, Huuskonen M, Koskinen H, Roto P, Tuomi T Heikkilä P, Rantanen J. Asbesti merkittävä terveyshaitta vielä 2000-luvun Suomessa. Suomen lääkärilehti 17/ Kalliokoski P. Työperäisen kemiallisen altistumisen haitat. Opintomoniste Rakennusterveysasiantuntijakoulutus, Itä-Suomen Yliopisto, Oksa P., Korhonen K., Koistinen P. Asbesti Rakennustyössä, Työterveyslaitos Piirainen J. Opintomoniste Rakennusterveysasiantuntijakoulutus, Riala R., Pirhonen P., Heikkilä P. Asbesti Purkutöissä, Työterveyslaitos, Vnp 205 Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta Vna 1380 Valtioneuvoston päätös asbestityöstä VNa 318 Valtioneuvoston asetus asbestityöstä Vna 863 Asbestityöstä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta

130 Hirsirunkoisen koulurakennuksen vaurioituneen ryömintätilaisen puurunkoisen alapohjan korjaus Korjauksen vaikutus sisäilman laatuun JARI JÄRVELÄINEN TIIVISTELMÄ Sisäilman laatua (mikrobit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet VOC) tutkittiin ennen korjausta ja sen jälkeen hirsirunkoisessa koulurakennuksessa (rakennettu luvulla), jossa oli vaurioitunut ryömintätilainen puurunkoinen alapohja. Tutkimukset ajoittuivat huhtikuu 2012 ja maaliskuu 2013 väliselle ajalle. Rakennukseen oli tehty rakennetekninen kuntotutkimus elokuussa 2010, jossa alapohja todettiin pahoin vaurioituneeksi ja kiinteistön omistaja oli päättänyt uusia alapohjarakenteet kokonaan. JOHDANTO Sisäilmaongelmat voivat johtua monesta eri syystä. Usein on useita samanaikaisia syitä. Kuitenkin rakennuksia ammatikseen tutkivien yleisessä tiedossa on, että alapohjien epätiiviys on ongelma, mikä tulee vastaan hyvin usein. Tutkimuksenikin kohteena olleessa rakennuksessa oli pahoin vaurioitunut puurakenteinen alapohjarakenne. Tavoitteena oli ennen alapohjan korjausta ja korjauksen jälkeen selvittää mitä epäpuhtauksia vaurioituneesta puurakenteisesta alapohjasta siirtyy sisäilmaan ja mitä kautta ne sinne pääsevät. Tavoitteena oli myös saada lisätietoa viljely- ja kvantitatiivisen(q) PCR-menetelmän mikrobitulosten mahdollisista eroista. 129

131 MENETELMÄT JA AINEISTO Opettajille tehtiin olosuhdekysely ennen ja jälkeen alapohjan korjausta. Rakennuksen vuotoreittejä selvitettiin lämpökamerakuvauksella ja paine-eromittauksilla. Mikrobinäytteitä otettiin sisäilmasta, - tasopinnoilta ja rakennusmateriaaleista (myös lahonäytteet). Sisäilman ja tasopintojen mikrobit analysoitiin sekä viljely- että kvantitatiivista PCR -menetelmiä. Lisäksi havainnoitiin rakenteita ja tiloja aistinvaraisesti. TULOKSET / Tutkimusvaihe 1 Lämpökuvauksessa havaittiin (kuva 1) useita selvästi viileitä kohtia, johtuen ilmavuodoista alapohja- ja ulkoseinärakenteiden sekä alapohja- ja väliseinärakenteiden liitoskohdista. Kuva 1. Ilmavuoto ennen alapohjan ja kantavan väliseinärakenteen korjausta Sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet (TVOC) vaihtelivat välillä µg/m³, joten ne olivat melko pieniä. Tosin jokaisessa näytteessä oli yksittäisiä yhdisteitä jotka viittaava mahdolliseen lattiapinnoitteen hajoamisreaktioon. 130

132 Sisäilman ja tasopintojen mikrobinäytteissä oli kohonneita määriä bakteereja, sädesieniä ja sieni-itiöitä. Viljely- ja qpcr- tekniikalla analysoiduissa sisäilman mikrobipitoisuuksissa oli huomattavia eroja (kuva 2). Kuva 2. Sisäilman kokonaismikrobipitoisuudet viljely (pmy/m 3 ) ja qpcr (kpl/m 3 ) ennen alapohjan korjausta Alapohjan rakennusmateriaaleissa oli paikoittain kohonneita määriä bakteereja, sädesieniä ja sieni-itiöitä. Alapohjan lattian vasasta ja ulkoseinärakenteessa otetuissa näytteissä havaittiin ruskolahon (mm. lattiakääpä / kellarisieni) aiheuttamaa vioitusta. Myös hyönteisten, kuten kuolemankello vioitusta havaittiin (kuva 3). Kuva 3. Lahovaurioitunut lattian vasa ennen alapohjan korjausta 131

133 TULOKSET / Tutkimusvaihe 2 Lämpökuvauksessa havaittiin (kuva 4) ilmavuotojen vähentyneen oleellisesti, ja useimmista kohdista ne olivat poistuneet kokonaan. Myös asumisterveysohjeessa vian tai puutteen vakavuutta kuvaamaan käytetty lämpötilaindeksi oli kauttaaltaan parempi. Kuva 4. Alapohjan ja kantavan väliseinärakenteen liitoskohta korjauksen jälkeen Sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet (TVOC) vaihtelivat välillä µg/m³, joten ne olivat melko pieniä. On todennäköistä, että osa havaittujen yhdisteiden pitoisuuksista on peräisin korjauksessa käytetyistä rakennusmateriaaleista ja uusista kalusteista. Sisäilman mikrobinäytteissä oli vain pieniä määriä sieni-itiöitä. Sädesieniä ei havaittu ollenkaan ja bakteereja erittäin vähän. Tasopintojen mikrobinäytteissä oli edelleen kohonneita määriä bakteereja, sädesieniä ja sieni-itiöitä. Samanaikaisten aistinvaraisesti tehtyjen havaintojen perusteella syynä tähän on yläpinnoille puutteellisesti tehty loppusiivous. Viljely- ja qpcr-tekniikalla analysoiduissa tasopintojen mikrobipitoisuuksissa oli huomattavia eroja (kuva 5). 132