U 45/2012 vp. Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Transkriptio

1 U 45/2012 vp Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (arvosetelien arvonlisäverotus) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan unionin komission 10 päivänä toukokuuta 2012 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2012 Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen Lainsäädäntöneuvos Suvi Anttila

2 2 U 45/2012 vp VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2012/ ARVONLISÄVERODIREKTIIVIN MUUTTAMISTA KOSKEVA DIREKTIIVIEHDOTUS 1 Ehdotuksen tavoitteet Euroopan unionin komissio antoi 10 päivänä toukokuuta 2012 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvosetelien kohtelun osalta; KOM(2012) 206 lopullinen, Bryssel , 2012/0102 (CNS). Komissio on laatinut ehdotuksesta vaikutusarvion ja sen tiivistelmän; SWD(2012) 127 ja SWD(2012) 126. Arvonlisäverodirektiivillä on uudelleenlaadittu jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY. Arvonlisäverodirektiivissä ei ole erityissäännöksiä sellaisten liiketoimien kohtelusta, joissa käytetään arvoseteleitä. Tärkein esimerkki arvoseteleistä ovat etukäteen maksetut televiestintäpalvelujen arvosetelit. Verollisessa liiketoimessa käytettävä arvoseteli voi vaikuttaa veron perusteeseen, liiketoimen ajankohtaan ja tietyissä tapauksissa jopa verotuspaikkaan. Direktiivin yleiset säännökset eivät ole riittävän selkeitä ja kattavia varmistamaan tällaisten liiketoimien verokohtelun johdonmukaisuuden. Epävarmuus oikeasta verokohtelusta voi aiheuttaa ongelmia rajat ylittävien liiketoimien ja ketjuliiketoimien osalta. Yhteisten sääntöjen puuttumisen vuoksi jäsenvaltiot ovat kehittäneet omia ratkaisujaan. Tästä johtuva verotuksen epäyhtenäisyys voi aiheuttaa kaksinkertaisen verottamisen tai verottamattomuuden kaltaisia ongelmia, johtaa veronkiertoon ja kilpailun vääristymiseen ja estää yritysten innovointia. Lisäksi arvosetelien käytön lisääntyminen ja maksupalvelujen tarjonnan monipuolistuminen on hämärtänyt arvoseteleiden ja perinteisten maksujärjestelmien eroa. Direktiiviehdotus on annettu näiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa häiritsevien ongelmien poistamiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on selkeyttää ja yhdenmukaistaa arvosetelien arvonlisäverokohtelua koskevat EU-säännöt. Se sisältää säännösehdotukset arvonsetelin määritelmästä, verotusajankohdasta, arvosetelillä lunastettujen hyödykkeiden veron perusteesta, jakelupalvelujen ja tietynlaisten ilmaisten alennusseteleiden verokohtelusta sekä eräitä muita teknisluonteisia säännöstarkistuksia. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklaan. Ehdotuksen hyväksyminen edellyttää siten kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä tammikuuta Niiden olisi sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta Pääasiallinen sisältö 2.1 Arvosetelien määritelmät ja verotusajankohta Ehdotuksessa määritellään arvosetelin käsite ja arvosetelien pääluokat. Ehdotuksen mukaan arvosetelillä tarkoitetaan välinettä, joka antaa haltijalleen oikeuden vastaanottaa tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus taikka oikeuden saada alennusta tai hyvitystä tavaroiden luovutuksesta tai palvelun suorituksesta ja johon liittyy vastaava velvoite täyttää tämä oikeus. Ehdotuksen perustelujen mukaan arvoseteli voi olla joko sähköisessä tai paperisessa muodossa ja se voidaan laskea liikkeeseen vastiketta vastaan tai vastikkeetta. Arvosetelit ja yleisemmät maksumenetelmät tulee perustelujen mukaan neutraalisuuden vuoksi erottaa toisistaan ottamalla huomioon niiden ominaispiirteet, koska niitä kohdellaan verotuksessa eri tavoin. Arvonlisäverodirektiivin mukaan muun muassa maksuja ja siirrettäviä asiakirjoja koskevat liiketoimet ovat verottomia rahoituspalveluja.

3 U 45/2012 vp 3 Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää elinkeinonharjoittajille oikeuden valita rahoituspalvelujen verotus. Arvosetelillä on perustelujen mukaan yleensä kaupallinen tavoite tai myynninedistämistavoite. Arvosetelillä pyritään kehittämään tavara- ja palvelumarkkinoita, lisäämään asiakasuskollisuutta tai helpottamaan maksamista. Näiden tavoitteiden perusteella arvoseteli voidaan erottaa matkašekkien kaltaisista välineistä, joiden pääasiallisena tarkoituksena on maksujen suorittaminen. Erottelussa auttaisi perustelujen mukaan myös se, että arvosetelien lunastamisessa kyse olisi määritelmän mukaisesti maksamisen jälkeisen oikeuden käyttämisestä eikä maksamisesta. Säännösehdotuksen mukaan maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2005/65/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY tarkoitettua maksupalvelua ei pidetä arvosetelinä. Maksupalvelulla tarkoitetaan mainitun direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan mitä tahansa liitteessä lueteltua liiketoimintaa. Liitteessä mainitaan muun muassa maksutapahtumien toteuttaminen maksukortilla tai vastaavalla välineellä, maksuvälineiden liikkeeseenlasku sekä maksutapahtuman toteuttaminen, kun maksajan suostumus maksutapahtuman toteuttamiseen annetaan televiestintä-, digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella ja maksu suoritetaan televiestintä- tai tietotekniikkajärjestelmää taikka verkkoa hoitavalle palvelun tarjoajalle, joka toimii pelkästään välittäjänä maksupalvelunkäyttäjän ja hyödykkeiden toimittajan puolesta. Ehdotuksen perustelujen mukaan mobiililaitteiden yleistyminen lisää tarvetta tehdä ero arvosetelinä pidettävä etukäteen maksetun televiestinnän käyttövaran ja yleisemmin sellaisten mobiilimaksupalvelujen välille, joissa asiakas voi tavallisesti käyttää matkapuhelinta televiestintäpalvelujen lisäksi yhä useampien tavaroiden ja palvelujen maksamiseen ja jopa rahansiirtoihin. Järjestelmää on vaikea pitää arvosetelinä, jos sen tarkoituksena on helpottaa maksun suorittamista useista tai jopa kaikenlaisista hyödykkeistä, joita voivat olla sisältö- tai muut palvelut taikka tavarat. Eräät jäsenvaltiot kohtelevat tietyntyyppisiä arvoseteleitä, kuten etukäteen maksettua puhelinten käyttövaraa, liikkeeseenlaskuhetkellä verotettavina ennakkomaksuina, kun taas toiset jäsenvaltiot verottavat samantyyppiset arvosetelit vasta niiden käyttöhetkellä. Ehdotuksen mukaan arvonlisäverodirektiivissä säädettäisiin siitä, mitkä arvosetelit verotetaan laskettaessa niitä liikkeeseen ja mitkä arvosetelit verotetaan vasta niitä lunastettaessa. Ensin mainittuja kutsutaan yhden käyttötarkoituksen arvoseteleiksi (jäljempänä YKseteli) ja jälkimmäisiä useamman käyttötarkoituksen arvoseteleiksi (jäljempänä UKseteli). Ehdotuksen mukaan YK-setelillä tarkoitetaan arvoseteliä, jonka osalta myytävän hyödykkeen luovuttajan tai suorittajan henkilöllisyys, hyödykkeen luovutus- tai suorituspaikka ja hyödykkeeseen sovellettava arvonlisäverokanta ovat tiedossa arvosetelin liikkeeseenlaskuhetkellä. Nämä tiedothan ovat tarpeen, jotta verotus voidaan suorittaa. UKsetelillä tarkoitetaan mitä tahansa muuta arvoseteliä kuin YK-seteliä tai alennusseteliä. Alennussetelillä tarkoitetaan arvoseteliä, joka antaa oikeuden sada hinnanalennusta tavaroiden luovutuksesta tai palvelujen suorituksesta. Ehdotuksen mukaan arvosetelin luovutusta ja sitä seuraavaa tavaraluovutusta tai palvelusuoritusta on pidettävä yhtenä liiketoimena. Tätä yhtä liiketoimea on kohdeltava samalla tavalla kuin luovutusta tai suoritusta, jota ei ole suoritettu arvoseteliä vastaan. 2.2 Arvosetelien jakeluun liittyvät liiketoimet Useamman käyttötarkoituksen arvosetelit jaetaan usein kuluttajille jakeluketjun kautta. Usein setelin ketjun lopussa ostava asiakas maksaa setelistä hinnan, joka on korkeampi kuin setelin liikkeeseen laskijan ketjun alussa saama vastike. Ehdotuksen mukaan direktiivissä todettaisiin ensinnäkin nimenomaisesti, että jakelua pidetään arvonlisäverodirektiivin mukaisena palvelusuorituksena. Tällaisen palvelun veron perusteen laskennasta otettaisiin direktiiviin erityissäännös, jonka mukaan

4 4 U 45/2012 vp veron perusteena olisi jakelijan saaman setelin myyntihinnan ja maksaman ostohinnan erotus. Direktiiviin otettaisiin säännös myös arvoseteliä vastaan lunastettujen tavaraluovutusten tai palvelusuoritusten veron perusteesta. Veron perusteena olisi setelin nimellisarvo ilman veroa, ja nimellisarvo puolestaan sisältäisi kaiken setelin liikkeeseen laskijan saaman tai saatavaksi tarkoitetun vastikkeen. Näillä säännöksillä varmistettaisiin, että kaikki UK- seteliin liittyvät verolliset toimet verotetaan kattavalla, neutraalilla ja avoimella tavalla. 2.3 Ilmaisia alennusseteleitä koskeva erityistilanne Ilmaiset alennussetelit oikeuttavat haltijan saamaan lunastushetkellä alennusta tiettyjen tavaroiden luovutuksista tai tiettyjen palvelujen suorituksista. Alennussetelien kanssa on syntynyt ongelmia silloin, kun alennuksen myöntää setelin liikkeeseen laskija, kuten valmistaja, eikä alennussetelin lunastajana oleva hyödykkeiden myyjä. Euroopan unionin tuomioistuimen tällaisia tilanteita koskevia ratkaisuja on ollut käytännössä vaikea soveltaa. Ehdotuksen mukaan tällaista alennusta kohdeltaisiin lunastajan liikkeeseen laskijalle suorittamana erillisenä palvelusuorituksena. Tämän palvelun veron perusteena olisi lunastajan liikkeelle laskijalta saama hyvitys lunastajan asiakkaalleen seteliä vastaan antamasta alennuksesta. Säännösehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että lunastajan asiakkaalleen myymistä hyödykkeistä suoritettavan veron peruste vastaa määrää, jonka asiakas on lunastajalle on tosiasiallisesti maksanut. 2.4 Muut muutokset Arvonlisäverodirektiiviin tehtäisiin ehdotuksen mukaan myös eräitä teknisluonteisia muutoksia sen varmistamiseksi, että edellä selostetut ratkaisut toimivat moitteettomalla tavalla. Tämä koskee erityisesti vähennysoikeutta, veronmaksuvelvollisuutta ja muita velvoitteita. 3 Ehdotuksen valmistelu Valtiovarainministeriö on pyytänyt ehdotuksesta lausunnon Verohallinnolta ja useilta etujärjestöiltä. Muistioluonnos direktiiviehdotuksesta on ollut kirjallisessa menettelyssä EU-asioiden komitean alaisessa jaostossa 9- verot. Komissio on keskustellut arvosetelien arvonlisäverokohtelusta jäsenvaltioiden kanssa Fiscalis -seminaareissa ja useassa komission työryhmän kokouksessa. Vuonna 2006 asiasta järjestettiin julkinen kuuleminen. Ehdotuksen käsittelyä neuvoston veroasiain työryhmässä ei ole vielä aloitettu. Euroopan parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea eivät vielä ole antaneet lausuntoaan. 4 Ehdotuksen vaikutukset Suomelle Ehdotuksen vaikutuksia ei ole vielä syvällisesti analysoitu. Ehdotuksella pyritään ennen kaikkea selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan nykyistä tilannetta ja lisäämään oikeusvarmuutta. Ehdotus edellyttäisi arvonlisäverolain muuttamista. Suomessa maksua yksikäyttökorteista, joita voi käyttää vain yhden verokannan alaisten hyödykkeiden ostamiseen tietyltä myyjältä, on käytännössä pidetty hyödykkeiden ennakkomaksuna eli vero on kannettu jo kortin myyntihetkellä. Monikäyttökortit on Suomessa katsottu maksuvälineiksi ja vero itse hyödykkeiden myynnistä on suoritettu vasta korttia käytettäessä. Tämän mukaisesti maksuvälineinä on pidetty muun muassa lounasseteleitä ja sellaisia puhelinkortteja, joilla on voitu ostaa muitakin palveluja kuin telepalveluja. Maksujen välityspalvelut ja maksuvälineiden liikkeeseenlasku ja hoitaminen ovat maksuliikettä, joka on arvonlisäverolain mukaan veroton rahoituspalvelu. Direktiiviehdotus ilmeisesti toisi Suomessa arvonlisäverotuksen piiriin ainakin osan arvoseteleihin liittyvistä liiketoimista. Siltä osin kuin tällaiset liiketoimet myydään arvonlisäverovähennykseen oikeutetuille yrityksille, ehdotus pienentäisi verotuottoa poistamalla tällaisiin palveluihin nykyisin sisäl-

5 U 45/2012 vp 5 tyvän piilevän arvonlisäveron. Verotuotto lisääntyisi niiden tilanteiden osalta, joissa myynti tapahtuu muille kuin vähennykseen oikeutetuille. Se, missä määrin ehdotus supistaisi verottomuuden alaa, ei kuitenkaan ole selvää, sillä ehdotuksen määritelmät ja rajanvedot eivät ole yksiselitteisiä. Ehdotus on omiaan vähäisessä määrin vaikuttamaan verotuottoon myös siltä osin, kuin sillä pyritään poistamaan kaksinkertaisen verotuksen tai verottamatta jäämisen tilanteita sekä estämään veron kiertoa. 5 Ahvenanmaan asema Asia ei kuulu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ehdotuksella ei olisi välitöntä vaikutusta Ahvenanmaan asemaan. 6 Valtioneuvoston kanta Hallitus kannattaa komission ehdotuksen tavoitteita selkeyttää nykyistä tilannetta, lisätä oikeusvarmuutta ja poistaa kaksinkertaisen verotuksen ja verottamatta jäämisen tilanteet. Jäsenvaltioiden arvoseteleihin liittyviin liiketoimiin soveltama epäyhtenäinen verokohtelu on aiheuttanut ongelmia, joiden ratkaisemiseksi on tarpeen yhdenmukaistaa verokohtelua direktiiviä muuttamalla. Ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Hallitus kannattaa ehdotuksen päälinjoja. Ehdotuksessa sovellettua lainsäädäntötekniikkaa, määritelmiä ja ehdotuksen yksityiskohtia tulisi selkeyttää.