Learning to be Happy -hankekokous Turkin Burdurissa - Eija Syrjä

Transkriptio

1 Learning to be Happy -hankekokous Turkin Burdurissa - Eija Syrjä Hankkeen toinen partneritapaaminen järjestettiin Burdurissa, Turkissa Sastamala opistosta mukana olivat harjoitteluohjaajani Heidi sekä vastaava suunnittelijaopettaja Sini-Mari. Minä pääsin mukaan opiskelijan roolissa, eli tähän matkaan opisto käytti yhden opiskelijoille varatun liikkuvuuden. Muista maista oli mukana noin 20 henkilöä. Hiukan oli jännittävää lähteä matkaan. Erityisesti jännitystä aiheutti se, että olin ensikertalainen hanketapaamisissa, muut tuntevat toisensa, minä en ketään. Jännityksen sai karistaa heti Antalyan lentokentällä niin lämpimästi muut partnerit ottivat minutkin vastaan. Aikataulut sai heittää heti Istanbulissa romukoppaan. Jatkolentomme Antalyaan ehti karata, ennen kuin selvisimme kilometrin mittaisesta passintarkastusjonosta eteenpäin. Onneksi jatkolentoja oli lähdössä samalle illalle vielä useita, joten pääsimme Antalyaan vielä sovittuna päivänä. Siellä sitten odottelimme Turkin isäntää meitä noutamaan. Lopulta kyyti saapui. Meidän vietiin läheiseen ostoskeskukseen odottamaan muiden maiden edustajia, jonka jälkeen matka jatkui hurjia vuoristoteitä pitkin kohti Burduria. Perillä olimme puolenyön aikaan. Kyytiä odotellessa. Seuraavana aamuna alkoi varsinainen suunniteltu ohjelma (liite 2). Kukin maa oli valmistautunut esittelemään oman kyselynsä tuloksia ja jo heränneitä ideoita oman opoiston kurssitarjontaa ajatellen. Esitelmien pohjalta lähdettiin pienryhmissä suunnittelemaan kurssitarjontaa sekä nettimateriaalia opiskelijoita varten.

2 Kokoustelua ensin porukalla. Oma puheenvuoroni koski suunnittelemaani opiston tuntiopettajien virkistyspäivää, joka pidettiin 9.9. klo Ajatuksena oli opiston teeman mukaisesti järjestää mukavaa ja virkistävää ohjelmaa tutustumisen ja liikunnallisten pelien ja leikkien sekä hauskanpidon kautta. Kutsukirje ja ohjelma ovat liitteenä. (Liite 3.) Esityksessäni toin esille ajatuksen järjestää tyhy-päivän päätteeksi rentoutuksen mindfulness-metodeja käyttäen. Tästä muut partnerit innostuivat niin, että suunnittelin pienen tuokion myös heille, mutta aikataulullisten ongelmien vuoksi se jäi vielä toteuttamatta. Keskustelimme, että helmikuussa 2015 voin käydä Sastamalan partneritapaamisessa tervehdyskäynnillä ja ohjata samalla pienen mindfulnes-tuokion. Mielenkiintoista oli seurata sivusta hankepartnereiden innokasta keskustelua ja uppoutumista työhönsä. Italiasta Sergio Pelliccioni toimi kokouksen puheenjohtajana. Keskustelut rönsyilivät niin paljon, että aikataulut eivät pitäneet oikein minään päivänä paikkaansa. Burdurin vastaava koollekutsuja Muharrem, osasi englantia sen verran heikosti, ettei hänkään saanut pidettyä aikataulua koossa. Muutenkin kieliongelmat vaikeuttivat hieman keskustelujen kulkua ehkä hiukan myös aiheuttivat väärinymmärryksiä asioiden suhteen. Loppujen lopuksi kumminkin hankkeen osalta asiat lähtivät sujumaan eteenpäin.

3 Toisen kokouspäivän teemana oli sopia, kuinka ryhmätyön ideat, opetusmateriaalit, laitetaan hankkeen internetsivustolle. Ideat käsiteltiin ensin yhteisesti. Yhdessä opeteltiin, miten internetsivustolle laitetaan videoklippejä ja muuta materiaalia. Kokouspäivän lopuksi, ennen iltapäivän retkiä, partnerit sopivat seuraavan partneritapaamisen ajankohdasta, lokakuu ja Espanja. Tutustumiskäynnit Burdurissa Kokoustelun lomassa ehdimme toki tutustua paikallisen isännän ja emännän järjestämiin tutustumiskohteisiin. Yhteinen vapaa-ajanvietto antoi mahdollisuuden tutustua paremppin eri maiden partnereihin. Hyvin usein keskustelussa oli mukana hanketeemat ja uudet ideat kurssien ja opiskelumateriaalien tuottamiseen. Ujona suomalaisena iloitsin eurooppalaisten avoimuudesta ja mukaansatempaavuudesta. Ensimmäisenä päivänä kävimme tervehtimässä paikallisen sairaalan johtajaa. Luulin, että pääsisimme tutustumaan varsinaiseen sairaalaankin, mutta se tutustuminen jäi hallinnon käytävien mittailuun. Arvokas kokemus oli tämäkin. Niin ystävällisesti ja lämpimästi johtaja otti meidät vastaan, tarjoten teetä (jota muuten tarjottiin ihan joka paikassa) ja iloiten siitä, että eurooppalaiset tulevat pieneen Burduriin tutustumaan. Toinen hieno tutustumiskohde oli museo, jossa oli jäänteitä muinaisen Turkin aikaisista linnoituksista, kylpylöistä ja muista rakennuksista. Vaikuttavia patsaita, pylväitä ja eläinhahmoja oli museon täydeltä. Ihmeellistä, että ovat niin hyvin säilyneet.

4 Museovierailun jälkeen tutustuimme paikalliseen luonnonkouluun, jossa harjoitettiin orgaanista viljelyä sekä hoidettiin siipirikkoja haikaroita ja muita loukkaantuneita eläimiä. Kuulimme mielenkiintoisen luennon siitä, miten ihmiset tuhoavat maapalloa, ja kuinka nyt olisi korkea aika muuttaa elintapojaan parempaan suuntaan. Teksti on osa Eija Syrjän fysioterapeuttiopintojen hankeharjoitteluraporttia Lahden Ammattikorkekoulussa.

5 Luontokoulun rakennuksia. Ja eläimiä. Toisena päivänä retkikohteiksi oli valittu ulkoilmakalaravintola sekä tippukiviluolat. Molemmat olivat hyvinkin kokemisen arvoisia paikkoja. Tässä muutama kuva tippukiviluolasta.

6