LIITE. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan toinen versio. liittyy asiakirjaan KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2015) 599 final ANNEX 1 LIITE Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan toinen versio liittyy asiakirjaan KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Euroopan lentoturvallisuusohjelma FI FI

2 Sisällysluettelo 1. Euroopan turvallisuuspolitiikka ja -tavoitteet Euroopan lentoturvallisuuspolitiikka Turvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys Turvallisuutta koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen rakenne Asetus (EY) N:o 216/2008 ja siihen liittyvät säännöt Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta Poikkeamien ilmoittaminen, analysointi ja seuranta siviili-ilmailun alalla Euroopan unionissa toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskeva EU:n luettelo Turvallisuuteen liittyvät velvollisuudet ja vastuut Euroopan unionissa Euroopan unionin päätöksentekoprosessi Lentoturvallisuutta koskevat toimivallat ja velvollisuudet EU:n turvallisuusjärjestelmässä Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta Sovellettavat säännöt Turvallisuussuositukset Yhteistyö muiden elinten kanssa Täytäntöönpanon valvonta Täytäntöönpano jäsenvaltioissa Täytäntöönpano säännellyissä alan organisaatioissa EUROOPPALAINEN TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTA Organisaatioita ja viranomaisia koskevat turvallisuusvaatimukset Turvallisuusriskien hallinta EU:n tasolla: Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman laatimis- ja päivitysprosessi Turvallisuusongelmien tunnistaminen Turvallisuusongelmien arviointi Turvallisuustoimien määrittely ja suunnittelu Toteutus ja seuranta Turvallisuustason seuranta Turvallisuustasoa koskeva sopimus Organisaatioiden turvallisuustasoa koskeva sopimus Jäsenvaltioiden turvallisuustasoa koskeva sopimus EU:n tasolla TURVALLISUUDEN VARMISTAMINEN EUROOPASSA Turvallisuusvalvonta Sääntöjen soveltamisen seuranta jäsenvaltioissa

3 3.1.2 Sertifioitujen organisaatioiden valvonta Turvallisuustietojen kerääminen, analysointi ja vaihto Valvonnan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella suurempaa huolta tai tarvetta aiheuttaville aloille Jäsenvaltioiden seurannan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella Alan valvonnan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella TURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN EUROOPASSA EU:n tason toimet Turvallisuusviestintä Euroopan strateginen turvallisuusaloite (ESSI) EU:n tason kansainvälinen yhteistyö EU:n tason koulutus Yhteinen koulutusaloiteryhmä (CTIG) Koulutusmalli Lyhenneluettelo

4 JOHDANTO Tässä asiakirjassa esitetään Euroopan lentoturvallisuusohjelma kuvailemalla unionin tason määräysten yhtenäinen kokonaisuus sekä toiminnot ja menettelyt, joita käytetään siviiliilmailun turvallisuuden yhteiseen hallintaan Euroopan tasolla. Euroopan lentoturvallisuusohjelma on EU:n tason toiminnallinen vastine Chicagon yleissopimuksen liitteessä 19 kuvatulle kansalliselle turvallisuusohjelmalle. Euroopan lentoturvallisuusohjelmalla ei ole tarkoitus korvata jäsenvaltioiden kansallisia turvallisuusohjelmia vaan pikemminkin täydentää niitä. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa selitetään, kuinka lentoturvallisuutta hallitaan eurooppalaisesta näkökulmasta. Koska monet lentoturvallisuuteen liittyvät säännöt ja toimet hyväksytään EU:n tasolla ja niitä koordinoidaan EU:n laajuisesti, jäsenvaltioiden olisi omissa kansallisissa turvallisuusohjelmissaan viitattava Euroopan lentoturvallisuusohjelmaan sen selittämiseksi, kuinka lentoturvallisuutta hallintaan niiden kansallisella alueella. EU on antanut lainsäädäntöä eräillä lentoturvallisuuteen liittyvillä aloilla, ja jäsenvaltioiden olisi mahdoton kuvata turvallisuuden hallintaa omalla alueellaan ottamatta huomioon EU:n ulottuvuutta. Lisäksi joillain aloilla Chicagon yleissopimuksesta johtuvat valtioiden vastuut on siirretty unionin tasolle. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa selitetään, kuinka EU hoitaa tästä vastuiden siirrosta johtuvat kansainväliset velvollisuudet. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevä asiakirja noudattaa Chicagon yleissopimuksen liitteessä 19 esitettyä kuvausta kansallisen turvallisuusohjelman muodosta ja rakenteesta. Euroopan lentoturvallisuusohjelman tavoitteena on varmistaa, että Euroopan unionin lentoturvallisuuden hallintajärjestelmä tuottaa korkeimman mahdollisen turvallisuustason, joka on yhdenmukainen kaikkialla unionissa ja jota parannetaan jatkuvasti, ottaen samalla huomioon muut asiaan liittyvät tavoitteet kuten ympäristönsuojelu. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa kuvataan prosesseja, joita käytetään turvallisuuden yhteiseen hallintaan Euroopan tasolla, ja erityisesti sitä, kuinka Euroopan komissio, jäsenvaltiot ja Euroopan lentoturvallisuusvirasto tekevät yhteistyötä turvallisuutta vaarantavien olosuhteiden havaitsemiseksi ja toteuttavat toimia turvallisuusriskien minimoimiseksi. Näin se osaltaan edistää unionin tasolla määriteltyjen EU:n laajuisten korkean tason turvallisuustavoitteiden saavuttamista. Sen avulla varmistetaan, että kaikki asianosaiset tuntevat vastuunsa ja että kaikki lentoturvallisuuden parantamiseksi tarvittavat säännöt ja menettelyt ovat käytössä. Asiakirjalla edistetään siten onnettomuuksien ehkäisyä Euroopan alueella ja sen ulkopuolella. 4

5 1. EUROOPAN TURVALLISUUSPOLITIIKKA JA -TAVOITTEET 1.1. Euroopan lentoturvallisuuspolitiikka Euroopan lentoturvallisuuspolitiikka koostuu kokonaisuudesta Euroopan unionissa sovellettavia oikeudellisia sääntöjä ja menettelyjä, joilla pyritään varmistamaan korkea turvallisuustaso. Se edistää sääntöjen yhdenmukaistamista ja helpottaa siviili-ilmailuun liittyvien tuotteiden, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan tavoitteena on varmistaa, että lentoturvallisuuden hallintaan Euroopan unionissa vaikuttavat säännöt ja menettelyt tuottavat korkeimman mahdollisen turvallisuustason, joka on yhdenmukainen kaikkialla unionissa ja jota parannetaan jatkuvasti, ottaen samalla huomioon muut asiaan liittyvät tavoitteet kuten ympäristönsuojelu. Euroopan unionia tukevat tällaisen korkean turvallisuustason saavuttamisessa jäsenvaltiot, joiden kansalliset lentoturvallisuuspolitiikat edistävät Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan yleisen tavoitteen saavuttamista. Lentoturvallisuusjärjestelmä perustuu Euroopan komission, Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä EASA tai virasto, ja jäsenvaltioiden sekä Euroopan ilmailumarkkinoihin osallistuvan toimialan tiiviiseen yhteistyöhön. Euroopan kansalaisten ja matkustavan yleisön suojelun korkea ja yhtenäinen taso perustuu pääasiassa yhteisten turvallisuussääntöjen hyväksymiseen ja toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että EU:ssa liikkuvat tuotteet ja sen alueella toimivat henkilöt ja organisaatiot 1 ovat näiden sääntöjen mukaisia ja noudattavat niitä. Tätä järjestelmää täydentää onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintamenettely, joka mahdollistaa turvallisuuspuutteiden havaitsemisen ja toimien toteuttamisen niiden poistamiseksi. Euroopan lentoturvallisuuspolitiikkaan sisältyy myös ennakoivampia ja laajemmin näyttöön perustuvia osia, joilla pyritään tunnistamaan suurimmat turvallisuusriskit ja toteuttamaan toimia niiden vähentämiseksi Turvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys Turvallisuutta koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen rakenne Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan liikenne kuuluu Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Lisäksi saman sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat antaa lentoliikennettä koskevat aiheelliset säännökset komission ehdotuksen pohjalta. Lentoliikennettä koskevat lakisääteiset vaatimukset voidaan siis vahvistaa Euroopan tasolla antamalla EU:n lainsäädäntöä. Turvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys koostuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksista, joita täydennetään tarvittaessa komission täytäntöönpanoasetuksilla. Asiaa koskeviin säädöksiin sisältyy lainsäädännön täytäntöönpanon ja toimivuuden arviointimekanismi, joka voi johtaa lainsäädännön tarkistamiseen. 1 Tässä asiakirjassa organisaatioilla tarkoitetaan ilmailutuotteita tai -palveluja tarjoavia alan organisaatioita. 5

6 Seuraavassa kaaviossa esitetään yhteenveto Euroopan unionin tasolla hyväksytystä sovellettavasta lentoturvallisuuslainsäädännöstä. Kaavio 1. Sovellettava Euroopan unionin lentoturvallisuuslainsäädäntö Asetukset (EU) N:o 748/2012 ja 2015/640 Ensimmäinen lentokelpoisuus Asetus (EU) N:o 1321/2014 Jatkuva lentokelpoisuus Asetus (EU) N:o 1178/2011 Lentomiehistö Asetus (EY) N:o 216/2008 Yhteiset siviili-ilmailua koskevat säännöt ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustaminen Asetus (EU) N:o 965/2012 Lentotoiminta Asetus (EU) N:o 452/2014 Kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajat Asetus (EU) N:o 139/2014 Lentopaikat Asetukset (EU) N:o 1034/2011 ja 1035/2011 Ilmaliikenteen hallinta ja lennonvarmistuspalvelut Asetus (EU) N:o 1332/2011 Yhteentörmäysten välttäminen ilmassa Asetus (EU) N:o 996/2010 Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta ja ehkäiseminen Asetus (EU) N:o 923/2012 Lentosäännöt (SERA) Asetus (EU) N:o 2015/340 Lennonjohtajien lupakirjat ja todistukset Asetus (EU) N:o 376/2014 Poikkeamien ilmoittaminen, analysointi ja seuranta siviili-ilmailun alalla Asetus (EU) N:o 2015/1018 Poikkeamien luettelo Asetus (EU) N:o 2111/2005 Yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskeva yhteisön luettelo Asetus (EU) N:o 473/2006 Yhteisön luettelon laatimissäännöt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Komission asetus 6

7 Yksityiskohtaiset tiedot sovellettavasta EU:n lentoturvallisuuslainsäädännöstä löytyvät EUR- Lex-sivuston osion Euroopan unionin lainsäädännön luettelo luvusta Asetus (EY) N:o 216/2008 ja siihen liittyvät säännöt Lakisääteiset vaatimukset Asetus (EY) N:o 216/ on EU:n lentoturvallisuusjärjestelmän kulmakivi. Sen tavoitteena on yhtenäisen ja korkean siviili-ilmailun turvallisuuden tason luominen ja ylläpitäminen Euroopassa vahvistamalla yhteiset siviili-ilmailua koskevat säännöt. Asetus mahdollistaa myös todistusten vastavuoroisen tunnustamisen, ja siinä otetaan käyttöön standardointitarkastusmenettely, jolla seurataan sääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa. Lisäksi asetuksella perustetaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto. Asetuksessa (EY) N:o 216/2008 määritellään keskeiset vaatimukset, joissa viranomaisille, henkilöille ja organisaatioille asetetaan korkeatasoiset tavoitteet ja velvoitteet asetuksen (EY) N:o 216/2008 tavoitteen saavuttamiseksi. Keskeisillä vaatimuksilla pannaan täytäntöön Chicagon yleissopimuksen liitteissä vahvistetut standardit ja suositellut käytännöt. Vaatimukset koskevat ilmailualan tuotteita, osia ja laitteita, lentoliikenteeseen osallistuvia toiminnanharjoittajia sekä lentäjiä ja näiden koulutukseen ja lääkärintarkastuksiin osallistuvia henkilöitä, organisaatioita ja niissä käytettäviä tuotteita. Lisäksi vaatimukset koskevat lentopaikkoja ja ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja (ATM/ANS), joita tarjotaan alueella, johon EU:n perustamissopimusta sovelletaan. Euroopan komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamiseksi täytäntöönpanoasetuksia, muun muassa kohdassa olevassa kaaviossa luetellut asetukset. Kaikkia näitä sääntöjä on sovellettava sellaisinaan jäsenvaltioissa, eikä niitä tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Euroopan unionissa unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttavat siis useimmat asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöissä edellytetyt sertifiointi- ja valvontatehtävät kansallisella tasolla. Tietyissä tarkasti määritellyissä tapauksissa EASA on kuitenkin toimivaltainen viranomainen, ja sillä on valtuudet antaa todistuksia ja toteuttaa niihin liittyviä täytäntöönpanotoimia Viraston toimenpiteet Asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanoasetusten täytäntöönpanoa tuetaan tarpeen mukaan sertifiointieritelmillä (CS), hyväksyttävillä vaatimusten täyttämisen menetelmillä (AMC) sekä ohjeaineistolla (GM). Sertifiointieritelmät ovat viraston hyväksymiä ei-sitovia teknisiä standardeja, joissa esitetään menetelmät asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen vaatimusten täyttämiseksi. Organisaatiot voivat käyttää niitä sertifiointitarkoituksiin Liikenne; Lentoliikenne; Lentoturvallisuus. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 79, , s. 1. 7

8 Hyväksyttävät vaatimusten täyttämisen menetelmät ovat viraston hyväksymiä ei-sitovia standardeja, joita henkilöt ja organisaatiot voivat käyttää asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen tai sertifiointieritelmien täyttämiseen; kun hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä noudatetaan, niihin liittyvät täytäntöönpanosääntöjen vaatimukset tai sertifiointieritelmät katsotaan täytetyiksi. Ohjeaineisto on viraston laatimaa ei-sitovaa aineistoa, joka selventää vaatimuksen tai eritelmän tarkoitusta ja jota käytetään asetuksen (EY) N:o 216/2008, sen täytäntöönpanosääntöjen, sertifiointieritelmien ja hyväksyttävien vaatimusten täyttämisen menetelmien käytännön soveltamisen tukena Joustavuutta koskevat järjestelyt Koska ilmailu on monimutkaista toimintaa, säännöissä ei voida ottaa huomioon kaikkia tilanteita vaan tarvitaan tietynasteista joustavuutta, jotta toiminta on mahdollista samalla kun pidetään yllä riittävää turvallisuustasoa. Tätä varten asetukseen (EY) N:o 216/2008 sisältyy joustavuutta koskevia säännöksiä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat toteuttaa välittömiä toimenpiteitä turvallisuusongelman ratkaisemiseksi; myöntää poikkeuksia yllättävissä ja kiireellisissä tilanteissa tai ajallisesti rajattujen toiminnallisten tarpeiden vuoksi; myöntää poikkeuksia asetuksen (EY) N:o 216/2008 täytäntöönpanosääntöjen säännöksistä, kun vastaava turvallisuustaso voidaan saavuttaa muilla keinoin. Toteutettavien toimenpiteiden luonteesta riippuen niistä on ilmoitettava EASAlle, Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Useimmissa tapauksissa EASA vastaa ilmoitusten arvioinnista ja siihen perustuvan suosituksen antamisesta Euroopan komissiolle, joka puolestaan tekee lopullisen päätöksen yhtenäisen ja korkean turvallisuustason ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden joustavuussäännösten perusteella toteuttamat tai ehdottamat joustotoimenpiteet arvioidaan sen perusteella, tarjoavatko ne tai niihin liittyvät ehdot vastaavan turvallisuustason, minkä lisäksi arvioidaan poikkeuksen perusteluja Asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja siihen liittyvien sääntöjen luonne Useimmat asetukseen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanoasetuksiin sisältyvät oikeudelliset vaatimukset on annettu ohjaavien sääntöjen muodossa eli sääntöinä, joissa keskitytään tiettyihin keinoihin määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä ohjaava lähestymistapa, joka on tähän saakka ollut kansainvälinen normi, on mahdollistanut sen, että EU on saavuttanut nykyisen korkean turvallisuustason. Ohjaavat säännöt takaavat myös oikeusvarmuuden ja sääntöjen noudattamisen suoraviivaisen tarkastamisen. Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei pelkkä ohjaavien määräysten noudattaminen aina takaa turvallisuutta eikä yksin riitä poistamaan koko ilmailualaan liittyviä riskejä. Yksityiskohtaiset ohjaavat säännöt eivät myöskään välttämättä sovi tiettyjen sektoreiden kuten pienten ja keskisuurten yritysten ja yleisilmailun tarpeisiin, koska niitä voidaan pitää kohtuuttomina ja liian monimutkaisina. Eräissä ilmailutoimialan osissa ohjaavat säännöt voivat hidastaa turvallisuuden teknistä parantamista ja tehokkaiden parannusten käyttöönottoa, koska niissä keskitytään tiettyjen menetelmien tai ratkaisujen hyväksymiseen eikä lopputuloksiin, eikä niissä jätetä juurikaan tilaa joustavuudelle. 8

9 Tästä syystä Euroopan unioni on alkanut tietyissä erityistapauksissa hyväksyä oikeudellisia vaatimuksia, joissa keskitytään vaadittuun lopputulokseen ja jätetään joustovaraa sen suhteen, kuinka tämä tulos saavutetaan. Tällaisia suorituskykyyn perustuvia sääntöjä on hyväksytty muun muassa väsymisriskin hallinnan ja lentokelpoisuuden suunnittelustandardien aloilla. Viranomaiset ja organisaatiot voivat lisäksi ehdottaa vaihtoehtoisia vaatimusten täyttämisen menetelmiä eli menetelmiä, jotka ovat vaihtoehtoisia asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöissä esitetyille menetelmille. Nämä ovat menetelmiä, joissa ehdotetaan käytössä olevalle hyväksyttävälle vaatimusten täyttämisen menetelmälle vaihtoehtoista menetelmää tai uusia menetelmiä sellaisten vaatimusten täyttämiseksi, joiden osalta virasto ei ole vahvistanut hyväksyttävää vaatimusten täyttämisen menetelmää. Säännellyt yhteisöt voivat näin joustavasti etsiä muita menetelmiä asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttaminen on osoitettava ja sille on saatava hyväksyntä. Euroopan unionin odotetaan tulevaisuudessa käyttävän laajemmin suorituskykyyn perustuvia oikeudellisia vaatimuksia, silloin kuin se on asianmukaista, joko hyväksyessään uutta lainsäädäntöä tai muuttaessaan voimassa olevaa lainsäädäntöä Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaan sovellettavat säännöt on vahvistettu EU:n tasolla asetuksessa (EU) N:o 996/ Sillä varmistetaan korkea tehokkuustaso, nopeus ja laatu Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkinnassa, jonka ainoa tavoite on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen eikä syyllisyyden tai vastuun osoittaminen. Sillä parannetaan turvallisuustutkintaviranomaisten yhteistyötä perustamalla Euroopan siviiliilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto (ENCASIA), ja siinä säädetään turvallisuussuositusten ja niihin saatujen vastausten tallentamisesta EU:n tietokantaan. Lisätietoja onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaprosesseista Euroopan unionissa annetaan 1.4 kohdassa Poikkeamien ilmoittaminen, analysointi ja seuranta siviili-ilmailun alalla Asetuksessa (EU) N:o 376/ vahvistetaan poikkeamien ilmoittamista, analysointia ja seurantaa koskevat säännöt. Tässä lainsäädännössä vahvistetaan vaatimukset, joilla pyritään edistämään poikkeamista ilmoittamisen mahdollistavaa vahvaa toimintakulttuuria. Siinä asetetaan myös toimialalle, jäsenvaltioille ja EASAlle velvollisuus kerätä ja analysoida poikkeamia koskevia tietoja omien turvallisuudenhallintajärjestelmiensä tueksi. Lisäksi siinä varmistetaan, että tietoja käsitellään asianmukaisesti ja ne jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja EASAn kanssa. Lisätietoja näistä säännöistä annetaan 3.2 kohdassa. 4 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 295, , s. 35. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY, komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 122, , s

10 Euroopan unionissa toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskeva EU:n luettelo Asetuksessa (EY) N:o 2111/ vahvistetaan säännöt, jotka koskevat yhteisiin arviointiperusteisiin perustuvan EU:n luettelon laatimista ja julkaisemista sellaisista lentoliikenteen harjoittajista, joita on turvallisuussyistä kielletty harjoittamasta lentoliikennettä unionin alueella. Asetuksen nojalla hyväksytty toimintakieltoon asetettujen lentoliikenteen harjoittajien luettelo 7 on itsessään asetus ja sillä on siten oikeudellinen merkitys EU:n jäsenvaltioissa. Luettelo toimintakieltoon asetetuista lentoliikenteen harjoittajista on vahvistettu komission asetuksella (EY) N:o 474/ Sitä päivitetään säännöllisesti. Komissiota avustaa luettelon päivittämisessä lentoturvallisuuskomitea, joka koostuu kaikkien jäsenvaltioiden (sekä Islannin, Norjan ja Sveitsin) teknisistä lentoturvallisuusasiantuntijoista ja jonka puheenjohtajana toimii komissio. Lentoturvallisuuskomitea hyväksyy komission ehdotuksen pohjalta lausuntonsa määräenemmistöllä 9. Päätös lentoliikenteen harjoittajan (tai samassa valtiossa luvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien ryhmän) lisäämisestä luetteloon tai luettelosta poistamisesta tehdään asetukseen (EY) N:o 2111/2005 sisältyvien yhteisten turvallisuuskriteerien perusteella. Näissä kriteereissä otetaan huomioon muun muassa lentoliikenteen harjoittajaa koskevat turvallisuuspuutteet, lentoliikenteen harjoittajan tai sen valvonnasta vastaavien viranomaisten kyvyttömyys tai haluttomuus korjata turvallisuuspuutteet, kolmansien maiden määräämät toimintakiellot, kolmansien maiden tai kansainvälisten organisaatioiden (ICAO) laatimat tarkastusraportit sekä toteennäytetyt onnettomuutta koskevat tiedot. Kaikki kriteerit perustuvat kansainvälisiin lentoturvallisuusnormeihin Turvallisuuteen liittyvät velvollisuudet ja vastuut Euroopan unionissa Euroopan unionin päätöksentekoprosessi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohta mahdollistaa muun muassa lentoliikenteen turvallisuutta koskevien säännösten hyväksymisen. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät nämä säännökset tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen talous- ja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa kuultuaan. Tällaista lainsäädäntöä ehdottaa Euroopan komissio, jolla on aloiteoikeus, ja ehdotus annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan usein Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2111/2005, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 344, , s. 15. Lisätietoja osoitteessa Komission asetus (EY) N:o 474/2006, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 luvussa II tarkoitetusta yhteisön luettelosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 84, , s. 14. Yksityiskohtainen menettely on vahvistettu yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011; EUVL L 55, , s

11 lainsäädäntövallan käyttäjiksi. Euroopan kansalaisten valitsema Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto voivat muuttaa komission ehdottamaa tekstiä perustamissopimusten vaatimuksia noudattaen. Lainsäädäntövallan käyttäjien antama hyväksyntä edellyttää, että ne pääsevät yhteisymmärrykseen käsiteltävästä tekstistä. Kun sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat hyväksyneet lopullisen tekstin, parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja sekä molempien toimielinten pääsihteerit allekirjoittavat sen. Allekirjoituksen jälkeen teksti julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetukset ovat sellaisinaan sitovia kaikkialla EU:ssa Virallisessa lehdessä julkaistussa versiossa vahvistetusta päivämäärästä alkaen. Edellä kuvatulla menettelyllä hyväksytyissä säädöksissä voi olla säännöksiä komissiolle siirretystä toimivallasta ja täytäntöönpanovallasta. Komissiolla on tällaista valtaa ainoastaan, jos perussäädöksessä niin säädetään. Täytäntöönpanovallasta säädetään useimmiten sillä edellytyksellä, että komission on esitettävä sääntöluonnos jäsenvaltioiden edustajista koostuvalle komitealle. Komitea antaa lausunnon komission ehdottamista toimenpiteistä. Näiden lausuntojen vaikutukset vaihtelevat kyseessä olevassa säädöksessä säädetystä menettelystä riippuen. Jäsenvaltiot valvovat komiteoiden välityksellä komission täytäntöönpanovallan käyttöä, mutta myös Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on tietyt valvontaoikeudet. Siviili-ilmailun turvallisuuden alalla toimii kolme komiteaa: EASA-komitea, jolla on valtuudet antaa lausuntoja asetusten (EY) N:o 216/2008 ja (EU) N:o 376/2014 täytäntöönpanoasetusten luonnoksista; lentoturvallisuuskomitea, joka osallistuu asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti laaditun toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan luettelon päivittämiseen; yhtenäisen ilmatilan komitea, jolla on toimivalta ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja koskevien sääntöjen alalla. Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään myös mahdollisuudesta siirtää tiettyä valtaa komissiolle (290 artikla). Eräisiin tuoreimpiin asetuksiin sisältyy tämänkaltaisia vallan siirtoja. Komissio ei ole kuitenkaan tähän mennessä käyttänyt sille siirrettyä valtaa Lentoturvallisuutta koskevat toimivallat ja velvollisuudet EU:n turvallisuusjärjestelmässä Yhteenveto toimivallasta ja velvollisuuksista EU:n turvallisuusjärjestelmässä Kaavio 2. EU:n sääntöjen nojalla toimivaltaiset viranomaiset TOIMIVALTAAN KUULUVA ALA JÄSENVALTIO EASA Lentokelpoisuus ja ympäristö (Yksittäisten) ilma-alusten lentokelpoisuushyväksyntä Ilma-alusten meluhyväksyntä Ilma-alusten, moottoreiden ja potkureiden tyyppihyväksyntä Osien ja laitteiden sertifiointi 11

12 Suunnitteluorganisaatioiden hyväksyntä Tuotanto-organisaatioiden hyväksyntä Huolto-organisaatioiden hyväksyntä Jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaatioiden hyväksyntä Kolmansien maiden tuotantoorganisaatioiden hyväksyntä Jäsenvaltiossa sijaitsevien tuotantoorganisaatioiden hyväksyntä jäsenvaltion pyynnöstä Kolmansien maiden huolto-organisaatioiden hyväksyntä Kolmansien maiden jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaatioiden hyväksyntä Valtuutetun huoltohenkilöstön lupakirjat Valtuutetun huoltohenkilöstön koulutusorganisaatioiden hyväksyntä Kolmansien maiden valtuutetun huoltohenkilöstön koulutusorganisaatioiden hyväksyntä Lentotoiminta Kaupallisen lentotoiminnan harjoittajien sertifiointi Kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajien hyväksynnät Lentomiehistö ja lääketieteelliset vaatimukset Lentäjien lupakirjat ja lääkärintodistukset Matkustamomiehistön todistukset Lentokoulutusorganisaatioiden hyväksyntä Ilmailulääketieteen keskusten hyväksyntä Simulaatiokoulutuslaitteiden sertifiointi Kolmansien maiden lentokoulutusorganisaatioiden hyväksyntä Kolmansien maiden ilmailulääketieteen keskusten hyväksyntä Sellaisten simulaatiokoulutuslaitteiden sertifiointi, jotka - ovat EASAn sertifioimien koulutusorganisaatioiden käytössä - sijaitsevat kolmannessa maassa - sijaitsevat jäsenvaltiossa, jäsenvaltion pyynnöstä Opettajien ja tarkastuslentäjien sekä ilmailulääkäreiden sertifiointi Ilmaliikenteen hallinta ja lennonvarmistuspalvelut Ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien sertifiointi Kolmansien maiden ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien sertifiointi 12

13 Yleiseurooppalaisten ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien sertifiointi Lennonjohtajien lupakirjat ja lääkärintodistukset Lennonjohtajien koulutusorganisaatioiden sertifiointi Kolmansien maiden lennonjohtajien koulutusorganisaatioiden ja niiden henkilöstön sertifiointi Ilmailulääkäreiden ja ilmailulääketieteen keskusten sertifiointi Opettajien sertifiointi Lentopaikat Lentopaikkojen, niiden toiminnan ja niiden turvallisuuteen liittyvien laitteiden sertifiointi Lentopaikkojen pitäjien sertifiointi Kaavio 3. Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus EU:n turvallisuusjärjestelmässä 13

14 Jäsenvaltiot Jäsenvaltiot eivät suoraan osallistu EU:n lainsäädännön hyväksymiseen. EU:n tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto on kuitenkin toinen lainsäädäntövallan käyttäjä Euroopan parlamentin rinnalla (ks kohta). Jäsenvaltiot (mutta ei neuvosto) ovat myös osa päätöksentekoprosessia täytäntöönpanosäädösten tapauksessa (ks kohta). Voimassa olevan EU:n lainsäädännön mukaan jäsenvaltioilla on edelleen vastuu sääntelystä seuraavien aloilla: a) asetuksen (EY) N:o 216/2008 liitteessä II lueteltujen ilma-alusten lentokelpoisuus (eli tietyt historialliset ilma-alukset, Experimental-lentokoneet, kevyet ilma-alukset jne.); b) lentotoiminta ilma-alusten suorittaessa sotilas-, tulli- tai poliisitoimintaa, etsintä- ja pelastuspalvelua, palontorjuntaa, rannikkovartiointia taikka niihin verrattavissa olevaa toimintaa tai palveluja; c) ilmaliikenteen hallinta ja lennonvarmistuspalvelut, mukaan luettuina järjestelmät ja rakenneosat, jos ne ovat puolustusvoimien tarjoamia tai käyttöön antamia; d) puolustusvoimien valvonnassa ja käytössä olevat lentopaikat; e) lentopaikat, jotka eivät täytä vähintään yhtä seuraavista kriteereistä: i) ne ovat yleisessä käytössä; ii) niillä harjoitetaan kaupallisia ilmakuljetuksia; iii) niillä on käytettävissä mittarilähestymis- tai -lähtömenetelmät ja a. niissä on vähintään 800 metrin pituinen päällystetty kiitotie, tai b. niitä käyttävät vain helikopterit; f) jäsenvaltion päätöksellä lentopaikat, jotka täyttävät kaikki e alakohdassa luetellut kriteerit, mutta ovat määrättyä kokoa pienempiä. Vaikka suurin osa lentoturvallisuuslainsäädännöstä hyväksytään EU:n tasolla, jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa lentoturvallisuuden varmistamisesta omalla alueellaan ja omassa ilmatilassaan. Useimmat asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöissä säädetyt sertifiointitehtävät, kuten kansallisten organisaatioiden hyväksynnät ja henkilöstön lupakirjat, hoidetaan kansallisella tasolla. Jäsenvaltiot valvovat henkilöstöä ja organisaatioita, tekevät auditointeja, arviointeja ja tarkastuksia ja toteuttavat toimia sääntöjen noudattamatta jättämisen estämiseksi. Joillain aloilla todistukset annetaan kuitenkin Euroopan unionin tasolla. Näillä aloilla jäsenvaltiot ovat siirtäneet Chicagon yleissopimuksesta johtuvat velvollisuudet EU:lle (ks. tarkempia tietoja edellä olevasta kaaviosta 2). Jäsenvaltiot ovat vastuussa kansallisen turvallisuusohjelman laatimisesta ICAOn standardien mukaisesti. Kansallisen turvallisuusohjelman on oltava linjassa Euroopan lentoturvallisuusohjelman kanssa ja sen on tuettava Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) Euroopan lentoturvallisuusvirasto perustettiin vuonna Tarkoituksena oli parantaa järjestelyjä kaikilla asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla siten, että 14

15 tietyistä EU:n tasolla hoidettavista tehtävistä vastaisi yksi erikoistunut asiantuntijaelin. EASAn henkilöstöön kuuluu yli 700 ilmailualan asiantuntijaa ja hallintovirkamiestä kaikista EU:n jäsenvaltioista. Sen päätoimipaikka on Kölnissä (Saksassa), minkä lisäksi sillä on toimisto Brysselissä ja kolme muuta toimistoa, Washingtonissa (Yhdysvalloissa), Montrealissa (Kanadassa) ja Pekingissä (Kiinassa). EASA on teknisissä asioissa riippumaton ja sillä on oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Se on oikeushenkilö ja se huolehtii sille asetuksella (EY) N:o 216/2008 siirretyistä tehtävistä ja velvollisuuksista. EASAn hallintoneuvosto, joka koostuu jäsenvaltioiden ja Euroopan komission edustajista, laatii EASAn työohjelman, vahvistaa sen talousarvion ja valvoo viraston toimintaa. EASA toimii toimivaltaisena viranomaisena kaaviossa 2 esitetyillä ilmailun aloilla. EASA on vuodesta 2003 ollut vastuussa ilma-alusten tyyppihyväksynnästä EU:ssa. EASAn myöntämä hyväksyntätodistus osoittaa, että ilma-alustyyppi täyttää EU:n lainsäädännössä vahvistetut turvallisuusvaatimukset. EASA valvoo käytössä olevien ilma-alustyyppien suorituskykyä koko tyyppisuunnitelman mukaisesti valmistetun ilma-aluksen käyttöiän ajan. Tähän liittyen se voi vaatia toimia, jos se havaitsee jonkin turvallisuutta heikentävän seikan. Tätä varten se antaa lentokelpoisuusmääräyksiä, jotka on osoitettu tyyppihyväksyntätodistuksen haltijalle ja joita lentotoiminnan harjoittajien on noudatettava huoltaessaan omia ilma-aluksiaan. EASA hoitaa myös kaaviossa 3 esitettyjä tehtäviä ja velvollisuuksia. Se muun muassa laatii ja hyväksyy lausuntoja, joilla tuetaan komissiota sen laatiessa täytäntöönpanoasetusten teknisiä osia. EASAa avustavat näiden lausuntojen laatimisessa neuvoa-antavat elimet, jotka antavat neuvoja EASAn sääntelyohjelman sisällöstä, painopisteistä ja toteuttamisesta. Virasto myös laatii ja hyväksyy asiakirjoja (sertifiointieritelmiä, hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä ja ohjeaineistoja), joilla tuetaan näiden yhteisten teknisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Lisäksi EASA tekee jäsenvaltioiden standardointitarkastuksia, joilla seurataan asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa (ks. myös kohta). Se raportoi tästä komissiolle. EASA huolehtii myös komission puolesta yhteisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen hallinnoijan valvonnasta. Se voi myös tehdä organisaatioita koskevia tutkimuksia. EASAlla on valtuudet antaa hyväksyntöjä kolmansien maiden kaupallisille lentotoiminnan harjoittajille, jotka liikennöivät 28:n EU-jäsenvaltion tai EFTA-maiden (Islanti, Norja, Liechtenstein ja Sveitsi) alueelle, alueella tai alueelta. EASA huolehtii ainoastaan ulkomaisten lentoliikenteen harjoittajien arvioinnin turvallisuuteen liittyvästä osasta. Kansalliset viranomaiset vastaavat edelleen liikennöintilupien myöntämisestä. EASA koordinoi myös Euroopan asematasotarkastusohjelmaa SAFAa, joka koskee unionin lentoasemia käyttävien ulkomaisten ilma-alusten turvallisuuden arviointia. Yleisemmin ottaen EASA antaa tarvittaessa teknisiä neuvoja Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille. Se toteuttaa myös tietojen keräämiseen, analysointiin ja tutkimukseen liittyviä tehtäviä lentoturvallisuuden parantamiseksi. Tässä työssä sitä tukevat ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkosto (NoA), Euroopan kaupallisen lentotoiminnan turvallisuusryhmä (ECAST), Euroopan helikopteriturvallisuusryhmä (EHEST) ja Euroopan yleisilmailun turvallisuusryhmä (EGAST). 15

16 EASA on myös Euroopan ilmaliikenteen kriisien koordinointiyksikön jäsen. Yksikkö vastaa verkkokriisin johdosta toteutettavien toimien hallinnan koordinoinnista ilmailun alalla. Lisäksi EASA vastaa Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman (European Plan for Aviation Safety, EPAS) 10 laatimisesta ja hyväksymisestä (ks. tarkempia tietoja EPAS:sta ja sen hyväksymisprosessista 2.2 kohdasta) Euroopan komissio Euroopan komissio vastaa EU:n lainsäädäntöehdotusten laadinnasta tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (ks. myös kohta) sekä täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten laadinnasta ja hyväksymisestä, kun niistä säädetään perussäädöksessä. Kun EU:n lainsäädäntö on hyväksytty, jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu sen asianmukaisesta ja oikea-aikaisesta soveltamisesta. Komissio valvoo, että jäsenvaltiot soveltavat lainsäädäntöä asianmukaisesti (ks. myös kohta). Komissio voi tässä yhteydessä ryhtyä toimenpiteisiin, jos jäsenvaltion epäillään rikkovan unionin oikeutta. Jos ratkaisuun ei päästä varhaisessa vaiheessa, komissio voi aloittaa virallisen rikkomismenettelyn ja viime kädessä viedä jäsenvaltion unionin tuomioistuimeen. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat EU:n vuotuisen talousarvion, ja komissio vastaa sen toteuttamisesta. Komissio varmistaa riittävien määrärahojen osoittamisen niihin EASAn toteuttamiin toimiin, jotka ovat riippuvaisia EU:n rahoituksesta. Euroopan komissio vastaa myös Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan laatimisesta, päivittämisestä ja hyväksymisestä. Komissiota avustaa Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan laadinnassa jäsenvaltioiden ja EASAn edustajista koostuva työryhmä. Komissio päivittää tarvittaessa Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevää asiakirjaa työryhmän avustamana, jotta siinä voidaan ottaa huomioon ohjelmaan tehdyt muutokset. Se kuulee myös jäsenvaltioita ja EASAn hallintoneuvostoa. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna Tämä asiakirja on sen toinen versio. Kolmatta versiota voidaan odottaa vuoden 2019 tienoilla, jotta voidaan ottaa huomioon kansallisten turvallisuusohjelmien järjestelmän rakenteeseen ICAOn liitteen 19 tarkistuksen yhteydessä tehtävät muutokset sekä muutokset, jotka johtuvat asetuksen (EY) N:o 216/2008 tarkistuksesta, jota komissio ehdottaa vuonna Eurocontrol Eurocontrol ei ole EU:n elin, vaan sen toiminta perustuu monenväliseen sopimukseen, jonka osapuolina on myös monia EU:n ulkopuolisia maita. Se tarjoaa EASAlle ja jäsenvaltioille teknistä asiantuntemusta turvallisen lentotoiminnan saavuttamisessa Euroopan alueella. Eurocontrol tekee yhteistyötä ilmailualan kumppaneiden kanssa tukeakseen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista. Unioni on allekirjoittanut ja tehnyt pöytäkirjan liittymisestään Eurocontroliin, mutta pöytäkirja ei ole vielä tullut voimaan. EU ja Eurocontrol tekivät joulukuussa Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman englanninkielinen nimi oli aiemmin European Aviation Safety Plan. Sen nimi on muutettu, jotta vältettäisiin sekaannus Euroopan lentoturvallisuusohjelman (European Aviation Safety Programme, EASP) ja Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman (European Aviation Safety Plan, EASp) välillä. 16

17 sopimuksen, jossa vahvistetaan tehostetun yhteistyön yleinen kehys. Osapuolet sopivat vahvistavansa EU:n ja Eurocontrolin välistä yhteistyötään ja vakiinnuttavansa sen, jotta Eurocontrol voisi tukea EU:ta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ja siihen liittyvien EU:n politiikkojen täytäntöönpanossa EU:ssa ja sen ulkopuolella niissä valtioissa, jotka suostuvat sitoutumaan niihin Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta Sovellettavat säännöt Jäsenvaltioilla on edelleen vastuu onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta, jotta lentoturvallisuutta voidaan parantaa määrittelemällä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syyt ja antamalla turvallisuussuosituksia niiden toistumisen estämiseksi. Asetus (EU) N:o 996/2010 muodostaa EU:n tason oikeusperustan onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnalle ja ehkäisylle. Asetuksella varmistetaan korkea tehokkuustaso, nopeus ja laatu Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkinnassa, jonka ainoa tavoite on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen eikä syyllisyyden tai vastuun osoittaminen. Säännöksillä varmistetaan muun muassa, että onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta vastaava viranomainen (turvallisuustutkintaviranomainen) on riippumaton muista valtion ilmailuorganisaatioista ja kaikista muista osapuolista tai yhteisöistä, joiden toiminta saattaa joutua ristiriitaan turvallisuustutkintaviranomaiselle annetun tehtävän kanssa tai vaikuttaa sen puolueettomuuteen. Säännösten mukaan turvallisuustutkintaviranomaiselle annettuja tehtäviä voidaan laajentaa lentoturvallisuuteen liittyvien tietojen keräämiseen ja analysointiin erityisesti onnettomuuksien ehkäisemistarkoituksessa. Näiden toimien tai useaa tutkintaa koskevien erityistutkimusten tai analyysien perusteella voidaan antaa turvallisuussuosituksia, jotka sen tahon, jolle suositus on osoitettu, on otettava huomioon ja tarpeen mukaan toimittava niiden pohjalta siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemiseksi riittävällä tavalla Turvallisuussuositukset Asetuksen (EU) N:o 996/2010 mukaan sen, jolle turvallisuussuositus on osoitettu, on 90 päivän kuluessa kyseisen suosituskirjeen vastaanottamisesta ilmoitettava turvallisuussuosituksen antaneelle turvallisuustutkintaviranomaiselle toteuttamistaan toimista tai toimista, joita se harkitsee, ja tarvittaessa aika, joka niiden loppuun saattamiseen tarvitaan, sekä perusteluista siinä tapauksessa, että mitään toimia ei toteuteta. Turvallisuustutkintaviranomainen ilmoittaa 60 päivän kuluessa vastauksen vastaanottamisesta vastaajalle, pitääkö se vastausta riittävänä, sekä ilmoittaa perustelunsa, jos se on eri mieltä päätöksestä olla toteuttamatta mitään toimia. Turvallisuustutkintaviranomaiset ovat ottaneet käyttöön menettelyt antamiinsa turvallisuussuosituksiin saatujen vastausten tallentamiseksi, ja turvallisuussuositusten vastaanottajat ovat ottaneet käyttöön menettelyt, joilla seurataan vastaanotettujen turvallisuussuositusten johdosta toteutettujen toimien etenemistä. EASA on kehittänyt menettelyn virastolle osoitettujen turvallisuussuositusten käsittelemiseksi ja edistymisraporttien ja tilastotietojen antamiseksi turvallisuussuositusten käsittelystä. Asetuksessa säädetään myös turvallisuussuositusten ja niihin saatujen vastausten tallentamisesta eurooppalaiseen tietokantaan (Safety Recommendations Information System, SRIS). Turvallisuustutkintaviranomaiset tallentavat yhteiseen eurooppalaiseen tietokantaan myös kaikki kolmansista maista vastaanotetut turvallisuussuositukset. 17

18 Yhteistyö muiden elinten kanssa Asetuksella (EU) N:o 996/2010 parannetaan edelleen turvallisuustutkintaviranomaisten välistä yhteistyötä perustamalla Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto (ENCASIA), joka koostuu kunkin jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomaisen johtajasta ja/tai useista liikennemuodoista huolehtivan viranomaisen tapauksessa sen ilmailuosaston johtajasta tai näiden edustajista. ENCASIA pyrkii edelleen parantamaan turvallisuustutkintaviranomaisten suorittaman tutkinnan laatua ja vahvistamaan niiden riippumattomuutta kannustamalla luomaan korkeat standardit tutkintamenetelmille ja tutkijoiden koulutukselle. ENCASIA muun muassa neuvoo EU:n toimielimiä kaikissa turvallisuustutkintaan liittyvissä asioissa, edistää lentoturvallisuuden parantamisen kannalta hyödyllisten tietojen jakamista, koordinoi ja järjestää tutkijoiden vertaisarviointeja ja asiaankuuluvaa koulutusta ja edistää turvallisuustutkinnan parhaita käytäntöjä. ENCASIAn tehtävänä on myös analysoida EU:n jäsenvaltioiden antamia tai saamia turvallisuussuosituksia, jotta voitaisiin tunnistaa unionin laajuisesti merkittävät turvallisuussuositukset. Asetuksessa (EU) N:o 996/2010 EU:n turvallisuustutkintaviranomaiset velvoitetaan Chicagon yleissopimuksen liitteen 13 mukaisesti kutsumaan EASA ja asianomaisten jäsenvaltioiden kansalliset siviili-ilmailuviranomaiset osallistumaan turvallisuustutkintaan. EASAn tehtävänä on toimia neuvonantajana, jotta se voi tukea tutkintaa suorittavan tai siihen osallistuvan turvallisuustutkintaviranomaisen tutkinnan johtajaa tai valtuutettua edustajaa vaikuttamatta kuitenkaan tutkinnan riippumattomuuteen. Myös EU:n jäsenvaltioiden kansalliset siviiliilmailuviranomaiset voivat osallistua turvallisuustutkintaan neuvonantajina. EASA ja kansalliset siviili-ilmailuviranomaiset tukevat myös tutkintaa, johon ne osallistuvat, antamalla tutkintaa johtavan turvallisuustutkintaviranomaisen käyttöön pyydetyt tiedot, neuvonantajat ja laitteet. Asetuksella pyritään myös parantamaan tutkinnan koordinointia turvallisuustutkintaviranomaisten kesken sekä muiden turvallisuustutkintaan liittyviin toimiin mahdollisesti osallistuvien viranomaisten, kuten oikeus-, siviili-ilmailu- ja etsintä- ja pelastusviranomaisten, kanssa Täytäntöönpanon valvonta Täytäntöönpano jäsenvaltioissa Mahdolliset rikkomukset voidaan havaita eri tavoin, muun muassa EASAn toteuttamien standardointitarkastusten tuloksista EASAn avustaessa komissiota lentoturvallisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa. EASA laatii jokaisesta standardointitarkastuksesta tarkastusraportin, jossa se esittelee tarkastuksessa tehtyjä havaintoja. Raportti toimitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle. Jos havaittuja vaatimustenvastaisuuksia ei korjata asianmukaisesti, asiasta ilmoitetaan komissiolle, joka voi aloittaa rikkomismenettelyn. Kun komissio saa tietoonsa, että jäsenvaltio on mahdollisesti rikkonut EU:n lainsäädäntöä, komissio pyrkii ratkaisemaan ongelman nopeasti asianomaisen jäsenvaltion kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun avulla (EU Pilot). Jäsenvaltio voi toimittaa täydentäviä tosiseikkoja tai oikeudellisia tietoja unionin oikeuden mahdollisesta rikkomisesta, jotta voidaan löytää EU:n lainsäädännön mukainen ratkaisu ja siten välttää virallisen rikkomismenettelyn aloittaminen. 18

19 Jos komissio katsoo, ettei EU:n lainsäädännön noudattamista koskevaa ongelmaa ole ratkaistu, se voi aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisen virallisen rikkomismenettelyn Täytäntöönpano säännellyissä alan organisaatioissa Seuraamukset Sovellettavissa lentoturvallisuutta koskevissa asetuksissa edellytetään, että jäsenvaltiot määräävät seuraamuksia näiden asetusten ja niiden täytäntöönpanosääntöjen, jos sellaisia on annettu, rikkomisesta. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Lisäksi tapauksissa, joissa rikotaan asetusta (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjä ja joissa virasto on toimivaltainen viranomainen ja valvoo organisaatiota, komissio voi EASAn pyynnöstä määrätä sakkoja tai uhkasakkoja henkilöille ja yrityksille, joille EASA on myöntänyt todistuksen. Näiden sakkojen ja uhkasakkojen on oltava varoittavia ja sekä tapauksen vakavuuden että asianomaisen todistuksen haltijan taloudellisen kestokyvyn kannalta oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon erityisesti turvallisuuden vaarantamisen aste Todistuksia koskevat ja muut toimenpiteet Asetuksessa (EY) N:o 216/2008 edellytetään, että jäsenvaltiot, komissio ja EASA tekevät yhteistyötä asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on myöntämiensä todistusten valvonnan lisäksi suoritettava tutkintaa, myös asematasotarkastuksia, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, ilma-alusten lentokieltoon asettaminen mukaan luettuna. Jos todistuksen haltijan vaatimustenvastaisuuden on havainnut toimivaltainen viranomainen (kansallinen viranomainen tai EASA), tai siitä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, se voi tai sen täytyy muuttaa (rajoittaa) kyseisiä todistuksia, keskeyttää niiden voimassaolo tai peruuttaa ne asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen sovellettavien säännösten mukaisesti. Lisäksi komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai EASAn pyynnöstä käynnistää menettelyn päättääkseen, täyttääkö asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti myönnetty todistus tosiasiallisesti mainitun asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen vaatimukset. Jos vaatimukset eivät täyty, komission on vaadittava toimivaltaista viranomaista toteuttamaan aiheelliset korjaavat toimenpiteet, kuten todistuksen voimassaolon rajoittaminen tai keskeyttäminen. Kun komissio on antanut tällaisen päätöksen, todistusten vastavuoroista tunnustamista koskevaa velvollisuutta ei enää sovelleta muihin jäsenvaltioihin. Kun komissiolla on riittävästi näyttöä siitä, että aiheelliset korjaavat toimenpiteet on toteutettu, se päättää, että kyseinen todistus on taas tunnustettava vastavuoroisesti. Jäsenvaltioiden on näiden toimenpiteiden lisäksi otettava käyttöön kansallisia täytäntöönpanotoimia varmistaakseen lainsäädännön moitteettoman soveltamisen kansallisella tasolla. 19

20 2. EUROOPPALAINEN TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTA Euroopan unioni on siirtymässä ennakoivampaan ja enemmän tietoon perustuvaan turvallisuusjärjestelmään. Tällainen järjestelmä ei voi toimia tehokkaasti yksin EU:n tasolla, vaan sitä on sovellettava kautta koko järjestelmän sen kaikilla tasoilla. ICAOn standardeissa (liitteen 19 luku 4) vahvistetaan palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmiä koskevat vaatimukset ja edellytetään, että kaikilla turvallisuudenhallintajärjestelmillä on oltava asiaan liittyvästä sertifioinnista vastaavan valtion hyväksyntä. ICAOn liitteessä 19 vaaditaan myös, että valtioiden on laadittava turvallisuuden hallintaa varten kansallinen turvallisuusohjelma, jossa määritellään selkeät toimintalinjat ja tavoitteet, menetelmä turvallisuusriskien hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä toimet turvallisuuden edistämiseksi. EU ei tällä hetkellä velvoita jäsenvaltioita hyväksymään kansallista turvallisuusohjelmaa tässä muodossa. Se on kuitenkin ottanut huomioon asiaa koskevien ICAOn standardien hengen useissa EU:n asetuksissa, etenkin asetuksen (EY) N:o 216/2008 täytäntöönpanosäännöissä Organisaatioita ja viranomaisia koskevat turvallisuusvaatimukset Asetuksen (EY) N:o 216/2008 täytäntöönpanosääntöjen laatiminen on johtanut viranomaisia ja organisaatioita koskevien erillisten vaatimuskokonaisuuksien hyväksymiseen: a. Viranomaisia koskevissa vaatimuksissa otetaan huomioon ICAOn määrittelemät turvallisuusvalvontajärjestelmän kahdeksan kriittistä elementtiä ja tuetaan näin kansallisten turvallisuusohjelmien toteuttamista sekä myös asetuksessa (EY) N:o 216/2008 asetetun standardointitavoitteen saavuttamista. Vaatimuksiin sisältyy lisäksi elementtejä, jotka ovat olennaisen tärkeitä kattavan ilmailun turvallisuudenhallintajärjestelmän luomiseksi EU:n tasolla ja joissa käsitellään EU:n ja jäsenvaltioiden vastuita turvallisuuden hallinnan alalla. b. Organisaatioita koskeviin vaatimuksiin sisältyvät useimmilla ilmailun osa-alueilla (turvallisuuden) hallintajärjestelmien koostetut yleiset vaatimukset. Parhaillaan ollaan hyväksymässä sääntöjä, joissa edellytetään hallintajärjestelmien käyttöönottoa ensimmäisen ja jatkuvan lentokelpoisuuden alalla. ICAOn standardit on tarkoitus sisällyttää organisaatioita koskeviin vaatimuksiin siten, että varmistetaan yhteensopivuus olemassa olevien hallintajärjestelmien kanssa ja edistetään yhdennettyä hallintaa. Hallintajärjestelmiä koskevat vaatimukset on mukautettu ilmailuorganisaatioiden toimintojen laajuuden, luonteen tai monimutkaisuuden mukaan ja ne soveltuvat kaikkiin niiden noudattamiin liiketoimintamalleihin. Tämä tukee vaatimusten oikeasuhteista soveltamista. Näitä viranomaisia ja organisaatioita koskevia yleisiä vaatimuksia täydennetään eri teknisillä aloilla yksityiskohtaisemmilla säännöillä (esim. lentotoiminnan harjoittajien lentotietojen seurantaa koskevat vaatimukset). Viranomaisia ja organisaatioita koskevat vaatimukset on määritelty siten, että ne vastaavat samanlaisia turvallisuustasoja kaikilla asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Erityisesti yhteiset hallintajärjestelmää koskevat vaatimukset muodostavat yhden yhtenäisen turvallisuudenhallintakehyksen kaikille asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalaan kuuluville hyväksytyille organisaatioille. Näiden vaatimusten lisäksi asetuksella (EU) N:o 376/2014 varmistetaan, että organisaatiot ja toimivaltaiset viranomaiset tunnistavat vaarat ja hallitsevat turvallisuusriskejä keräämällä, analysoimalla ja seuraamalla siviili-ilmailun poikkeamia koskevia tietoja. 20