Tutkimusraportti 179. Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008

Transkriptio

1 Geologian tutkimuskeskus Tutkimusraportti Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report 2008 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. ja Vuori, S.

2 Kansikuva: Turvetta ajetaan karheelle. Cover photo: Ridging of milled peat. Kuva/photo: VAPO Oy

3 Julkaisun nimi GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tutkimusraportti 179 geological survey of finland Report of Investigation 179 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. ja Vuori, S. GEOLOGISTEN LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMINEN SUOMESSA VUONNA 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report 2008 Espoo

4 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Geological Survey of Finland, Report of Investigation 179, 58 pages, 37 figures, 4 appendix maps and 20 appendix tables The annual energy production from peat has varied between and GWh in recent years. In 2008, only GWh (15 Mm 3 ) could be produced by domestic peat producers due to the rainy summer. Metallic ore extraction in 2008 totalled ca. 14 Mt, of which 45% was ore. In terms of ore extraction, Finland s biggest mining operations were the Sotkamo nickel mine (Talvivaara Mining Company Plc.) and the Pyhäsalmi copper-zinc mine (Inmet Mining Corp./Pyhäsalmi Mine Oy). The total extraction of industrial minerals in 2008 was 23.8 Mt, of which gangue accounted for 34%. The leading products were calcite and dolomite (3.7 Mt), apatite concentrate (780 kt) and talc (530 kt). The production of granites and shales amounted to 393 kt and that of soapstones 157 kt in The estimated production of rock aggregates in 2008 was 113 Mt; half of the rock aggregates are currently produced from crushed rock. The use of geothermal energy as a heat source produced GWh in Altogether, 4.6 Mt of different metallic concentrates were imported in 2008, and coal was also imported in large quantities (5.8 Mt). Exports of mineral industry products were insignificant. In the extractive industry, the gross value, value added and gross margin of production amounted to M, 795 M and 579 M, respectively, in The amount of investments in the extractive industry in 2008 was 483 M. Keywords (GeoRef Thesaurus, AGI): mineral resources, metal ores, industrial minerals, mines, building stone, aggregate, peat, geothermal energy, production, statistics, Finland Mari Tuusjärvi, Geological Survey of Finland, P.O. Box 96, FI Espoo mari.tuusjarvi@gtk.fi ISBN (PDF) ISSN ISBN (nid.) Vammalan Kirjapaino Oy 2010, Sastamala

5 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. ja Vuori, S Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 179, 58 sivua, 37 kuvaa, 4 liitekarttaa ja 20 liitetaulukkoa. Turpeen energiakäyttö on viime vuosina ollut GWh vuosittain ja käyttö ympäristöturpeena 1,5 3 milj. m 3 vuosittain. Vuonna 2008 sateisen kesän vuoksi tuotanto jäi GWh:iin eli 15 milj. m 3 :oon. Metallimalmien kokonaislouhinta vuonna 2008 oli noin 14 miljoonaa tonnia, josta malmin osuus oli 45 %. Malmin louhinnan perusteella suurimmat kaivokset olivat Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oy:n operoima monimetallikaivos Sotkamossa ja Inmet Mining Corp./Pyhäsalmi Mine Oy:n operoima monimetallikaivos Pyhäsalmella. Teollisuusmineraalien kokonaislouhinta oli vuonna 2008 yhteensä 23,8 milj. tonnia, josta malmin osuus oli noin 66 %. Karbonaattikiviä (kalsiitti ja dolomiitti) tuotettiin vuonna 2008 yhteensä 3,6 milj. tonnia, talkkia 0,53 milj. tonnia ja apatiittirikastetta 0,78 milj. tonnia. Graniittien ja liuskeiden tuotanto vuonna 2008 oli 393 tuhatta tonnia ja vuolukivien tuotanto 157 tuhatta tonnia. Kiviainesten kokonaiskäyttö vuonna 2008 oli 113 milj. tonnia. Kalliosta murskatun kiviaineksen osuus kokonaiskäytöstä oli vuonna 2008 yli puolet. Geoenergian käyttö lämmöntuotannossa vuonna 2008 oli GWh. Metallirikasteita tuotiin vuonna 2008 Suomeen 4,6 milj. tonnia. Muiden kaivannaisteollisuuden tuotteiden osalta kivihiili on tärkeä tuontiraaka-aine, jota tuotiin vuonna 2008 Suomeen 5,8 milj. tonnia. Kaivannaisteollisuuden tuotteiden vienti on vähäistä. Vuonna 2008 kaivostoiminnan ja louhinnan toimialojen tuotannon bruttoarvo (1 768 milj. euroa), jalostusarvo (795 milj. euroa) ja käyttökate (579 milj. euroa) kasvoivat edellisvuoteen verrattuna voimakkaasti. Investointien määrä kaivostoiminnan ja louhinnan toimialoilla vuonna 2008 oli 483 milj. euroa. Asiasanat (Geosanasto, GTK): mineraalivarat, metallimalmit, teollisuusmineraalit, kaivokset, rakennuskivet, kiviaines, turve, geoterminen energia, tuotanto, tilastot, Suomi Mari Tuusjärvi, Geologian tutkimuskeskus, PL 96, Espoo Sähköposti: mari.tuusjarvi@gtk.fi

6

7 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S SISÄLLYSLUETTELO CONTENTS 1. JOHDANTO...7 Introduction TURVETUOTANTO SUOMESSA Turvetuotannon peruskäsitteitä Turpeen ja tuotantoalueiden geologiset edellytykset Turpeen käyttö Suomessa Turvetuotanto vuosina METALLISET MALMIT TEOLLISUUSMINERAALIT KORUKIVET LUONNONKIVET KIVIAINEKSET GEOENERGIA ULKOMAANKAUPPA YRITYSTOIMINTA...31 Lähde- ja kirjallisuusluettelo...34 Liite 1: Liitekartat...35 Appendix 1: Supplementary maps...35 Liitekartta 1: Suurimmat turvetta energian tuotannossa hyödyntävät laitokset Supplementary map 1: Biggest energy producers using peat Liitekartta 2: Suomen metallogeeniset vyöhykkeet Supplementary map 2: The main metallogenic zones in Finland. Liitekartta 3: Metallien rikastamot ja jalostamot Supplementary map 3: Metal concentration mills and metal refineries Liitekartta 4. Teollisuusmineraalipotentiaaliset alueet Supplementary map 4: Potential areas for industrial minerals Liite 2: Tilastot...40 Appendix 2: Statistics...40 Taulukko 1. Turpeen tuotanto ja käyttö Suomessa Table 1. Extraction and use of peat in Finland during Taulukko 2. Suomessa vuonna 2008 toimineet kaivoslain alaiset kaivokset. Table 2. Mines operating under the Finnish Mining Law in Taulukko 3. Metallimalmien louhinta sekä kromi-, rauta- ja titaanipitoisten rikasteiden tuotanto Suomessa Table 3. Extraction of metallic ores and production of ferrous concentrates in Finland during Taulukko 4. Perusmetallirikasteiden tuotanto Suomessa Table 4. Production of base metal concentrates in Finland during Taulukko 5a. Suomessa tuotetut metallit ja metallurgiset tuotteet Osa raaka-aineista on Suomen ulkopuolelta. Table 5a. Metals and metallurgical products produced in Finland during Raw materials are partly imported. Taulukko 5b. Suomessa tuotetut metallit ja metallurgiset tuotteet. Osa raaka-aineista on Suomen ulkopuolelta. Table 5b. Metals and metallurgical products produced in Finland during Raw materials are partly imported. 5

8 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Taulukko 6. Teollisuusmineraalien kokonaislouhinta Suomessa ja muiden teollisuusmineraalien louhinta Suomessa Kokonaislouhinta sisältää karbonaattikivien louhinnan, muiden teollisuusmineraalien louhinnan ja teollisuuskivien louhinnan. Table 6. Total extraction of industrial minerals and extraction of other industrial minerals in Finland during Total extraction includes extraction of limestones, other industrial minerals and industrial stones. Taulukko 7. Teollisuusmineraalit: Teollisuusmineraalirikasteiden ja tuotteiden tuotanto Suomessa Table 7. Industrial minerals: production of industrial mineral concentrates and products in Finland during Taulukko 8. Teollisuusmineraalit: karbonaattikivien louhinta ja käyttö Suomessa Table 8. Industrial minerals: extraction and use of limestone in Finland during Taulukko 9. Teollisuuskivien louhinta ja hyödyntäminen Suomessa Table 9. Extraction of industrial stones during Taulukko 10. Luonnonkivien louhinta ja käyttö Table 10. Extraction and use of natural stones during Taulukko 11. Kiviainesten arvioitu kokonaiskäyttö Table 11. Estimated total use of aggregates during Taulukko 12. Kiviainesten otto maa-aineslain alaisilta ottamoilta Table 12. Extraction of aggregates from sites operating under the Land Extraction Act in Finland during Taulukko 13. Geoenergian hyödyntäminen Suomessa. Table 13. Utilization of geoenergy in Finland during Taulukko 14. Metallisten malmien ja rikasteiden tuonti Suomeen käypään hintaan. Table 14. Imports of metallic ores and concentrates in Finland during at market prices. Taulukko 15. Metallisten malmien ja rikasteiden tonnimääräinen tuonti Suomeen Table 15. Imports of metallic ores and concentrates in Finland during Taulukko 16. Metallisten malmien ja rikasteiden vienti Suomesta käypään hintaan. Table 16. Exports of metallic ores and concentrates from Finland during at market prices. Taulukko 17. Metallisten malmien ja rikasteiden tonnimääräinen vienti Suomesta Table 17. Exports of metallic ores and concentrates from Finland during Taulukko 18. Muiden kaivannaisten tuonti Suomeen Table 18. Imports of industrial minerals, coal, aggregates and natural stones in Finland during Taulukko 19. Muiden kaivannaisten vienti Suomesta euron käypään hintaan ja t. Table 19. Exports of industrial minerals, coal, aggregates and natural stones from Finland during Taulukko 20. Bruttoarvon muodostuminen, tuotannon kuluerät sekä jalostusarvon ja käyttökatteen muodostuminen kaivostoiminnan ja louhinnan toimialoilla vuosina 2007 ja Table 20. Formation of gross value, costs of production, and formation of value added and gross margin in the extractive industry in 2007 and

9 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Johdanto Yhteiskuntamme hyvinvointi ja vakaus perustuvat pitkälti maa- ja kallioperästä saatavien raaka-aineiden hyödyntämiseen ja riittävyyteen. Näiden geologisten luonnonvarojen (metallimalmit, teollisuusmineraalit, kiviaines, luonnonkivet ja turve) käytön taloudelliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset koskettavat meitä kaikkia. Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna julkaisussa luodaan katsaus suomalaisen kaivannaisalan toteutuneisiin tuotantolukuihin, ulkomaankauppaan ja yritysrakenteeseen vuonna Julkaisu on osa vuosittain ilmestyvää Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimittamaa katsausta. Julkaisusarjan ensimmäisessä osassa (Vuori et al. 2008) tarkasteltiin yleiskatsausten lisäksi mineraalisten raaka-aineiden kestävää käyttöä. Julkaisun tarkoituksena on luoda kokonaiskatsaus tuotannon määriin ja maantieteelliseen sijoittumiseen sekä arvioida alan kehitysnäkymiä. Tavoitteena on myös lisätä tietoisuutta geologiasta sekä geologisten luonnonvarojen käytön merkityksestä, koska näiden luonnonvarojen jatkojalostus tapahtuu myös pitkälti Suomessa. Julkaisu on rakennettu siten, että ensin tarkastellaan lähemmin suomalaista turvetuotantoa, minkä jälkeen seuraavat yleiskatsaukset vuodelta 2008 muiden tuotantoryhmien osalta sekä katsaukset ulkomaankauppaan ja yritysrakenteeseen. Varsinaiset tilastotiedot sekä osa karttatiedoista on esitetty tekstiosuuksien jälkeen liitteissä. Tilastotietoja on kerätty pääasiassa Tilastokeskuksesta, Tullista, Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) sekä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) mutta myös muilta alan toimijoilta. Täydentäviä tietoja on myös haettu erilaisista tietokannoista. Introduction The prosperity and development of modern societies are strongly based on the use of natural geological resources. Thus, the assessment and use of these resources (e.g. metallic ores, industrial minerals, rock aggregates, natural stones and peat) holds a wide range of economic, environmental and sociological implications for us all. Geological resources in Finland, production data and annual report 2008 is a publication in which we review the production figures, trade and enterprise structure in the Finnish extraction industry in The publication is part of an annual report series edited by the Geological Survey of Finland (GTK). In this publication, we compile production data from public authorities and industrial enterprises to produce an overall view of national production patterns and volumes. Our purpose here is to provide an overview of the output and locations of all significant mining and mineral extraction operations, as well as current trends and important developments in the field. Statistical information presented here was mainly collected by Statistics Finland, Finnish Customs, the Ministry of Employment and the Economy (TEM), and the Finnish Environment Institute (SYKE). Supplementary information was also collected from associations and databases. The main part of this volume comprises overviews of production and supplementary information about each production group in 2008, and short review of the trade and enterprise structure of the extraction industry. Statistics and supplementary maps are presented in appendices at the end of the volume. This volume is mainly written in Finnish, but a summary, introduction, captions and statistics are also presented in English. 7

10 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Turvetuotanto Suomessa GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus alkoi vuonna 1942, kun Suomen energiahuolto oli vaikeuksissa rajojen sulkeuduttua ja energian tuonnin lakattua. Valtioneuvoston päätöksellä silloinen Geologinen toimikunta (GTK:n edeltäjä) määrättiin tutkimaan Suomen hyödyntämiskelpoiset turvevarat ja toimikuntaan perustettiin arkisto, jossa säilytettiin tietoa käyttökelpoisista suo- ja turve-esiintymistä (Lappalainen et al. 1991). Seuraavana vuonna alkoivat suotutkimuksen maastotyöt, jotka ovat keskeytyksettä jatkuneet tähän päivään asti ja jatkuvat edelleen, sillä Suomen potentiaalisista turvevaroista on kartoitettu vasta noin 40 % (Virtanen 2009) (kuva 1). Monipuolinen soihin liittyvä tiedon tarve on tullut yhteiskunnassa jatkuvasti tärkeämmäksi. Turvetta käytetään nykyään pääasiassa energi anläh tee nä mutta myös ympäristö- ja kas vuturpeena. Jon kin verran tur vetta käy te tään yh dyskun tajät teen kompos toin nis sa, bio suodatti mi na, kar jan kuivik keena, öl jyn tor jun nas sa, teks tiilien valmis tuksessa, routa- ja vesieristeenä sekä turve hoidois sa. Turvetta voitaisiin tekni sesti käyt tää monien kemianteollisuuden tuotteiden raaka-ainee na, mutta öljyn, maakaasun ja kivihii len maa ilman markkinahinnoilla turpeen käyttö kemiante ollisuu dessa ei ole tällä hetkellä kannattavaa (Virtanen 2007). Turpeen hyödyntäminen pohjautuu geologiseen tietoon turpeen laadusta ja turvevaroista. Turvevarakartoitusten tärkeäksi tehtäväksi onkin viime vuosina tullut tiedon tuottaminen maankäytön suunnittelun tueksi mm. maakuntakaavoitukseen. Euroopan unionissa jäsenvaltioiden energiaratkaisut ovat toistaiseksi jäsenvaltioiden kansallisen päätöksenteon piiriin kuuluvia asioita. Tosin EU:lla on myös yhteinen energiapolitiikka, jossa energiatuotannon yhdeksi kulmakiveksi määritellään EU:n energiaomavaraisuuden lisääminen ja tuontipolttoaineiden käytön asteittainen vähentäminen (EU 2008). EU:n energiapolitiikan mukaan energian on yllä mainitun lisäksi oltava paikallisesti tuotettua, jatkuvasti saatavaa ja hinnaltaan edullista. Turve täyttää EU:n energiapolitiikan vaatimukset Suomessa pääosin hyvin. Turpeen varannot ovat hyvät ja alueellisesti jakaantuneet. Turpeen käyttö on riippumatonta kansainvälisistä kuljetusjärjestelmistä, ja turve sopii käytettäväksi yhdessä muiden biopolttoaineiden kanssa. Lisäksi turve toimii biopolttoaineiden varapolttoaineena. Ongelmia turpeenkäytössä ovat mm. tuotannon voimakas riippuvuus sateisuudesta sekä turpeen hidas uusiutuvuus (katso esim. Mäkilä 2007). Myös CO 2 - ja metaanipäästöt ovat muilla kuin luonnontilaisilla soilla suhteellisen suuret, jolloin ilmastovaikutusten kannalta turvetuotanto olisi suunnattava alueille, joilla ihmistoiminnasta johtuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat jo valmiiksi suuret (Sarkkola 2007). Tällaisten alueiden palauttaminen luonnontilaan polttoturpeen tuotannon loputtua kompensoi kokonaistaseessa osan poltossa syntyvien päästöjen aiheuttamasta kasvihuonevaikutuksesta (kuva 2). Samasta syystä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäyttö olisi suunniteltava siten, että elinkaarimielessä suon hyödyntämisen kasvihuonevaikutus jäisi mahdollisimman pieneksi (Sarkkola 2007). Lisäksi Valtioneuvoston pitkän aikavälin tavoitteena olevan päästöttömän energiajärjestelmän käyttöönotto edellyttää myös turpeen osalta panostuksia voimaloiden ominaispäästöjen vähentämiseen tulevaisuudessa (Valtioneuvosto 2009). Turve on tärkeä kotimainen mahdollisten kriisiaikojen ener giareservi, jonka tuotannosta ja varastoinnista on säädetty huoltovarmuuslaissa. Eduskunta on määritellyt energiaturvealan ns. strategisesti tärkeäksi teollisuuden alaksi. VTT:n tekemän tutkimuksen mukaan (Flyktman 2009) turveteollisuus työllistää Suomessa yhteensä henkeä. Suoraan tuotannossa, kuljetuksissa ja voimalaitoksilla on n henkilöä ja välillisesti työllistyy n henkilöä. Näiden lisäksi turveteollisuuden erilaisten palvelujen sekä koneenrakennuksen, suunnittelun, ympäristötarkkailun ja tutkimuksen piirissä työskentelee n henkilöä (Flyktman 2009). Turveteollisuuden aikaansaama kansantalouden ylijäämä Suomessa on noin 440 milj. euroa vuodessa. Tämä luku on saatu vertaamalla keskenään tuontipolttoaine kivihiilellä ja turpeella tuotetun energian rahavirtoja ja talousvaikutuksia (Silpola 2009) Turvetuotannon peruskäsitteitä Energiaturvetta tuotetaan kahta tyyppiä: jyrsinturvetta ja palaturvetta, joista molemmista on useita muunnoksia tuotantokonekannan mukaan (Virtanen ja Hirvasniemi 2007). Valtakunnallinen turvetuotanto ja PK-yritysten (pienet ja keskisuuret yritykset) harjoittama turvetuotanto on laajamittaista jyrsin- tai palaturvetuotantoa, kun taas kotitarveturvetuotanto on marginaalista palaturvetuotantoa. Valtakunnallisilla tuottajilla on yleensä tuhansia hehtaareja tuotantoalueita, kun taas PK-tuottajien tuotantoalat ovat yleensä muutamien kymmenien hehtaarien aloista satojen hehtaarien pinta-aloihin. PK- tuotannolla tarkoitetaan 8

11 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Kuva 1. Turvetuotantoalueiden pinta-ala ja laskennalliset kokonaisturvevarat. Figure 1. Area of peat extraction sites and total amount of peat reserves. Lähde/Source: Turvetuotantoalueiden pinta-ala/area of peat extraction sites: Corine Land Cover 2000 maankäyttö/maanpeite (25m): SYKE (osittain/partly MMM, MML, VRK); Kokonaisturvevarat/Total peat reserves: GTK 9

12

13 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report turvetuotantoa, jossa tuottaja saa pääasiallisen toimeentulonsa turvetuotannosta ja turve markkinoidaan muualle esimerkiksi voimalaitoskäyttöön. Kotitarvetuotannolla tarkoitetaan turvetuotantoa, jossa tuotettu turve käytetään omalla tilalla tai lähitiloilla. Kun energiaturvetta käytetään kauppatavarana Suomessa ja Itämeren ympäristön maissa, sovelletaan sopimuksissa turpeen laatuominaisuuksien osalta Energiateollisuus ry:n, Metsäteollisuus ry:n, Turveteollisuusliitto ry:n ja Suomen turvetuottajat ry:n hyväksymää Energiaturpeen laatuohjetta Kasvuturpeen osalta noudatetaan soveltaen Turveteollisuusliiton (2009) kasvuturpeen laadunmääritysohjetta. Laatuohjeet luovat puitteet, joiden perusteella turvetuottaja ja turpeen käyttäjä voivat sopia hyvin yksityiskohtaisesti turpeen laadusta eli siitä, millaista energiaturvetta voidaan toimittaa tietylle voimalaitokselle tai millainen turve sopii jonkin tietyn kasvilajin kasvualustaan jollain tietyllä viljelymenetelmällä Turpeen ja tuotantoalueiden geologiset edellytykset Turvekerrostuman laajuus, paksuus, maatuneisuus ja turvelaji sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet (mm. tuhkapitoisuus, kuiva-aine määrä, lämpöarvo) ja rikkipitoisuus ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon soveltuvuutta arvioitaessa huomiota kiinnitetään erityisesti turpeen maatuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja kerrostuman paksuuteen (Virtanen ja Hirvasniemi 2007). Tuotantoedellytykset ovat yleensä sitä paremmat, mitä paksumpi turvekerrostuma on kyseessä. GTK:n arvioissa turpeen yleisenä paksuusedellytyksenä pidetään yli 1,5 metrin paksuutta, mutta jos peruskuivatus alueella on suoritettu, harjoitetaan tuotantoa nykyisin yleisesti myös metrin syvyisillä turvealueilla. Myös suon pohjamaalaji ja pohjan topografia vaikuttavat tuotantosuon paksuusedellytyksiin; tasainen hiekkapohja mahdollistaa tuotannon mineraalimaahan saakka, kun taas lohkareisella moreenipohjalla tai koneita kantamattomalla savikkopohjalla ei turvetta voida ottaa mineraalimaan pintaan asti. Varsinkin palaturvemenetelmää käytettäessä suon pohjan tulee olla mahdollisimman tasainen. Energiaturpeena käytetään kaikenlaista saraturvetta maatumisasteesta riippumatta sekä maatunutta rahkaturvetta. Turpeen energiamäärän tulisi olla mahdollisimman suuri. Energiamäärän suuruuteen vaikuttaa ennen kaikkea tuotetun turpeen kosteus, ja se taas riippuu tuotanto-olosuhteista. Myös turvelajilla, turpeen maatumisasteella, turpeen lämpöarvolla, turpeen tuhkapitoisuudella ja turpeen kiintoaineen määrällä on vaikutusta energiamäärään. Energiaturpeeksi soveltuvien turvelajien osalta keskimääräinen tehollinen energiasisältö Suomessa on 0,54 MWh/ suo-m³ (Virtanen et al. 2003). Turpeen rikki- ja typpipitoisuus vaikuttavat voimalaitosten ympäristölupaehtoihin, joten niiden pitoisuuksien tulisi hyvässä energiaturpeessa olla mahdollisimman pieniä (Virtanen et al. 2003). Runsasrikkisestä (S > 0,50 %) turpeesta saatava hinta on vähärikkistä pienempi. Turvetuotanto on Suomessa luvanvaraista toimintaa, ja tärkein edellytys tuotannon käynnistymiselle ja jatkumiselle on nykyisin ympäristöluvan saanti Turpeen käyttö Suomessa Energiaturve korvaa Suo men energiahuollossa tuontipolttoaineita. Suu rimpia tur peen käyt täjiä ovat lähes kaikki sisä maa n kau pun git sekä useimmat Pohjanlahden rannikkokaupungit, jotka saa vat pääosan säh köstään ja sähköntuotannon ohessa syntyvästä lämmitysenergiastaan turpeesta (Kuva 3, liitekartta 1). Tätä nimitetään yhdistetyksi sähkön ja lämmön tuotannoksi (KTM 2005), jota kustannustehokas energiatuotanto edellyttää. Turpeesta tehdään myös laajassa mitassa teollisuudelle prosessihöyryä ja sähköä. Suomessa on noin sadan turvetta ja puuta käyttävän voimalaitoksen lisäksi noin 30 uutta voimalaitossuunnitelmaa, joista osa sijoittuu aivan eteläiseen Suomeen perinteisille maakaasun käyttöalueille. Yleisin tapa käyttää turvetta on käyttää turpeen ja puun seosta voimalaitoksissa, jolloin turve parantaa puun huonoja poltto-ominaisuuksia ja vähentää puun aiheuttamia voimalaitosten korroosiohaittoja. Puun käytön lisääminen energiatuotannossa aiheuttaa automaattisesti myös turpeen käytön lisätarvetta. Mikäli turvetta ei Kuva 2 (viereisellä sivulla). Aitonevalla ensimmäiset alueet poistuivat tuotannosta 1950-luvulla, joten alue tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miltä uudelleen soistumaan jätetty turvetuotantoalue näyttää 50 vuoden kuluttua. Figure 2 (in the previous page). Regenerated mire area in Aitoneva gives an excellent example of the peat production area restored in the natural form. In this area, production ended already in 1950 s. Kuva/Photo: Vapo Oy 11

14 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Kuva 3. Forssan turvevoimalaitos polttoainekentältä kuvattuna. Figure 3. Peat utilising power station in Forssa. Kuva/Photo: Vapo Oy ole riittävästi tarjolla, puuttuva turve on korvattava voimalaitoksissa öljyllä ja kivihiilellä. Turvetta ei voida kokonaan korvata puulla tai peltoenergialla nykyisessä polttotekniikassa. Mikäli turvetta aletaan tulevaisuudessa hyödyntää myös liikennepolttonesteiden valmistuksessa, tulee sen käyttö ja tuotanto mahdollisesti lisääntymään ennustettua enemmän. Turpeen tuotantoalueita on kaikkialla Suomessa, mutta eniten tuotanto on painottunut Pohjanmaalle, Satakuntaan, Keski-Suomeen ja Pohjois-Savoon (kuva 1). E ner giatur peen osuus käy te tys tä tur peesta on yli 90 % ja ympäristö- ja kas vu tur peen osuus 6 7 %. Turpeen energiakäyttö on viime vuosina ollut GWh (20 32 milj. m 3 ) ja käyttö kasvualustoina ja kuiviketurpeena vuosittain 1,5 3 milj. m 3. Nykyisin turvetuotantoalueita Suomessa on noin 750 kappaletta yhteispinta-alaltaan noin ha. Turvetuotannosta muuhun maankäyttöön on vapautunut n ha. Valtaosa entisistä tuotantoalueista on metsitetty, mutta isoja alueita on myös viljan, rehun ja energiakasvina käytetyn ruokohelpin tuotannossa. Lisäksi osasta vanhoista tuotantoalueista on muodostettu lintujärviä ja osan alueista on annettu soistua uudelleen hiilen nieluiksi. Turpeen energiakäyttö on pääsääntöisesti kasvanut 1970-luvulta alkaen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana käyttömäärä on vakiintunut keskimäärin samalle tasolle vuosivaihteluista huolimatta (kuva 4, liitetaulukko 1). Turvetuotannon kapasiteetti on riippuvaista sääolosuhteista, mikä heijastuu erityisesti energiaturpeen tuotantoon (kuva 5, liitetaulukko 1). Tämä on suuri ongelma yhteiskunnan jatkuvalle energiahuollolle ja myös turpeeseen tukeutuva huoltovarmuus kärsii sateisista tuotantovuosista. Turpeen käytön on kuitenkin ennustettu Suomessa kasvavan edelleen (Flyktman 2007) tai pysyvän ainakin nykyisellä tasolla (Valtioneuvosto 2008). Turvealan suurin toimija Suomessa on Suomen valtion (50,1 %:n osuus) ja Suomen Energiavarat Oy:n (49,9 %:n osuus) omistama Vapo Oy, jolla on hallussaan n. 75 % Suomen turvemarkkinoista. Suomen Energiavarat Oy on paikallisten energiayhtiöiden omistama yhtiö (suurimmat omistajat: Suur-Savon Sähkö, Etelä-Pohjanmaan voima, Vaasan Sähkö, Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö ja Seinäjoen Energia). Suomen toiseksi suurin turvetuotantoyhtiö on Turveruukki Oy, jolla on noin 10 %:n osuus tuotannosta. Loput 15 % turvemarkkinoista jakautuu yksityisen turvetuotantoyhtiön ja noin 10 energialaitoksen turveyhtiön kesken Turvetuotanto vuosina Vuonna 2008 energiaturvetta tuotettiin noin GWh eli 14,8 milj. m 3. Kasvuturvetta tuotettiin noin 1,3 milj. m 3 (kuvat 4 ja 5, liitetaulukko 1). Energiaturpeen tuotannon määrä jäi jo toisena vuonna peräkkäin huomattavasti alle tavoitellun GWh:n. Peräkkäiset sadekesät 2007 ja 2008 ovat aiheuttaneet Suomen energiamarkkinoille huomattavan energiaturpeen vajauksen. Tämän vuoksi talvella turvetta jouduttiin tuomaan runsaasti Suomeen laivoilla mm. Virosta ja Ruotsista ja kuljettamaan Länsi-Suomesta Itä-Suomeen. Turpeen hinta kohosi voimakkaasti pidentyneiden kuljetusmatkojen ja turpeen yleisen niukkuuden takia. Turvealan tavoitteena oli kesällä 2009 tuottaa turvetta n. 33,6 milj. m 3. Tuotantotavoite oli hieman ylimitoitettu käytössä olevaan tuotantopinta-alaan nähden, mutta kesä 2009 oli kohtalaisen lämmin ja sateeton, joten tuotanto onnistui kohtalaisesti. Tur- 12

15 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Kuva 4. Turpeen energiakäyttö Suomessa vuosina GWh:na. Figure 4. Energy production from peat in Finland as GWh during Lähde/Source: Tilastokeskus (Energiatilasto, Vuosikirja 2008) / Statistics Finland (Energy Statistics, Yearbook 2008) Kuva 5. Turpeen tuotanto Suomessa vuosina Figure 5. Production of peat in Finland during Lähde/Source: Tilastokeskus (Energiatilasto, Vuosikirja 2008), Turveteollisuusliitto ry. / Statistics Finland (Energy statistics, Yearbook 2008), Turveteollisuusliitto ry. vetta tuotettiin vuonna 2009 kaikkiaan 28,9 milj. m 3. Tuotannosta 25,2 milj. m 3 oli energiaturvetta ja 2,2 milj. m 3 ympäristö- ja kasvuturvetta. Vanhoja turvetuotantoalueita poistuu jatkuvasti tuotannosta, ja teollisuus pyrkii vastaavasti saamaan ympäristölupia ja avaamaan uusia tuotantoalueita eri puolille maata. Liikennepolttonesteiden valmistus turpeesta alkaa mahdollisesti tulevaisuudessa, mikäli EU hyväksyy turpeen biopolttonesteiden raaka-aineeksi. Turvedieseltehtaita on alustavasti suunniteltu Suomessa neljälle paikkakunnalle. 13

16 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Metalliset malmit Metallien valmistus perustuu maankamarasta löydettyjen metallipitoisten kivilajien hyödyntämiseen. Metallien rikastumaa kallioperässä kutsutaan mineralisaatioksi. Jos rikastuma on kannattavasti hyödynnettävissä, siitä voidaan käyttää termiä malmi. Metalliesiintymien kannattavaan hyödyntämiseen vaikuttavat erilaiset seikat, kuten malmin määrä ja metallisisältö, metallin irrottamisen kustannukset, energian hinta, esiintymän sijainti, lupa-asiat sekä tärkeimpänä metallien maailmanmarkkinahinnat. Metallien hintojen muutosten vuoksi kallioperässä havaittu metallien rikastuma voi myös muuttua takaisin malmista mineralisaatioksi. Suomesta on todennettu useita metallogeenisia vyöhykkeitä, joilla uusien malmiesiintymien löytyminen on todennäköistä tai erittäin todennäköistä (liitekartta 2). Vuonna 2008 suomalaisista metallimalmikaivoksista louhittiin ja rikastettiin kromia (kromiittia), nikkeliä, kuparia, sinkkiä, kultaa ja ho peaa. Kullan ja nikkelin osalta Suomen osuus koko EU-alueen tuotannosta oli varsin merkittävä, ja kromiitin osalta Suomi oli ainoa tuottajamaa EU:ssa (kuva 6). Toimivia metallikaivoksia oli Suomessa vuonna 2008 kahdeksan kappaletta, ja näiden lisäksi kahdessa kaivoksessa tuotanto oli alkamassa (kuva 7, liitetaulukko 2). Louhintamäärät kasvoivat vuonna 2008 voimakkaasti verrattuna edellisiin vuosiin. Tämä johtui pääasiassa Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen (Agnico Eagle Mines Limited) (kuva 8), Sotkamon Talvivaaran monimetallikaivoksen (Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj) ja Sodankylän Pahtavaaran kultakaivoksen (Lappland Goldminers AB) käyttöönotosta. Vuonna 2008 metallimalmikaivosten kokonaislouhinta oli 13,9 miljoonaa tonnia, josta malmin osuus oli vajaa 6,3 miljoonaa tonnia ja sivukiven osuus 7,6 miljoonaa tonnia (kuva 9, liitetaulukko 3). Kuva 6. Suomalaisten kaivosten metallin tuotanto suhteessa EU27 kaivostuotantoon ja kromiitin osalta maailman tuotantoon (Suomi on ainoa kromiitin tuottaja EU:ssa). Figure 6. Finnish metal production from mines in relation to mine production in the EU27. Chromite is presented as a proportion of total world production, since Finland is the sole chromite producer in the EU. Lähde/Source: RMG (2009) 14

17 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Kuva 7. Metallimalmikaivokset Suomessa vuonna Figure 7. Metallic ore mines in Finland in Lähde/Source: Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) 15

18 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Malminlouhintamäärien perusteella (liitetaulukko 2) suurimmat kaivokset vuonna 2008 olivat Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n Talvivaaran kaivos (nikkeli-sinkki-kupari-koboltti; 2,5 milj. tonnia malmia), Inmet Mining Corporationin omistama monimetallikaivos (kupari-sinkki-hopea-kulta) Pyhäsalmella (1,4 milj. tonnia malmia) ja Outokumpu Chrome Oy:n omistama kromikaivos Keminmaalla (1,3 milj. tonnia malmia). Muista kaivoksista Belvedere Resources Finlandin omistamalla Hituran nikkelikaivoksella Nivalassa yllettiin 0,5 milj. tonnin malminlouhintamäärään. Rikasteiden tuotannossa ei vuonna 2008 tapahtunut suuria muutoksia, vaan tuotanto säilyi pääasiassa samalla tasolla vuoteen 2007 verrattuna (kuvat 10 ja 11, liitetaulukot 3 ja 4, liitekartta 3). Ainoastaan sinkkirikasteiden tuotanto väheni hieman. Kromi- ja rikki(pyriitti)rikasteita tuotettiin määrällisesti eniten vuonna 2008, n. 600 tuhatta tonnia kumpaakin, kun taas sinkki-, nikkeli- ja kuparirikasteiden tuotanto oli n. 50 tuhatta tonnia kutakin. Myös raakametallien tuotanto säilyi pääasiassa ennallaan vuoteen 2007 verrattuna (kuvat 12, 13 ja 14, liitetaulukot 5a ja 5b, liitekartta 3). Teräsaihioiden (4,5 milj. tonnia) ja harkkoraudan (3 milj. tonnia) tuotanto ylittää Suomessa selkeästi muiden metallien tuotannon, joista eniten tuotettiin sinkkiä (300 tuhatta tonnia) ja ferrokromia (240 tuhatta tonnia). Metalliteollisuuden raaka-aineista merkittävä osa tuotiin vuonna 2008 ulkomailta. Globaali taloustaantuma vaikutti vuonna 2008 myös suomalaiseen kaivostoimintaan. Hituran ja Särkiniemen nikkeli(-kupari)kaivokset keskeyttivät tuotantonsa vuoden lopulla. Toisaalta Suurikuusikossa, Talvivaarassa ja Pahtavaarassa kaivostuotanto alkoi täydellä teholla. Talvivaaran esiintymän todetuksi ja todennäköiseksi luokitellut mineraalivarannot ovat yhteensä 642 miljoonaa tonnia (Talvivaaran kaivososakeyhtiö Oyj, 2009), ja näin ollen se on yksi Euroopan suurimmista nikkeliesiintymistä. Kittilän Suurikuusikossa kultakaivoksen kullan tuotanto alkoi tammikuussa Kaivoksen malmivaranto on 21,4 miljoonaa tonnia (Agnico Eagle Mines Limited, 2009). Ilomantsissa Endomines AB:n omistaman Pampalon kaivoksen (malmivarat n. 1,3 milj. tonnia (Endomines AB, 2009)) kultarikasteen tuotannon on tarkoitus käynnistyä vuonna Dragon Mining NL:n Huittisten Jokisivun kultakaivoksen toiminta alkoi keväällä First Quantum Minerals Ltd:n omistaman Kevitsan kaivoksen avaamisesta tehtiin päätös marraskuussa 2009, ja yhtiö tähtää tuotannon käynnistämiseen vuonna Polvijärvellä sijaitsevan Kylylahden kupari-kobolttiesiintymän hyödyntäminen on edelleen Vulcan Resources Ltd:n suunnitelmissa maailmantalouden epävarmuustilasta huolimatta, ja Suomussalmella yhtiön tytäryhtiö Kuhmo Metals Oy suunnittelee Hietaharjun nikkelikupariesiintymän hyödyntämistä lähivuosina. Nordic Mines AB:lle myönnettiin kaivospiirioikeudet syyskuussa 2008 Raahessa sijaitsevan Laivakankaan kultaesiintymän hyödyntämistä varten. Kolarissa Northland Resources Inc. on suorittanut aktiivisia tutkimuksia Hannukaisen rauta-kupari-kulta-esiintymän alueella. Kuva 8. Kittilän Suurikuusikon kultakaivos ja tuotantoalueet. Figure 8. Kittilä gold mine and production facilities. Kuva/photo: Agnico Eagle Mines Limited

19 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Kuva 9. Metallisten malmien ja sivukivien louhinta Suomessa Figure 9. Extraction of metallic ores and associated waste rock in Finland during Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) Kuva 10. Kromi-, rauta-, titaani- ja rikkipitoisten rikasteiden tuotanto Suomessa Figure 10. Production of ferrous concentrates and pyrite in Finland during Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) Kuva 11. Perusmetallirikasteiden tuotanto Suomessa Figure 11. Production of base metal concentrates in Finland during Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) 17

20 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Kuva 12. Suomessa vuosina tuotetut teräsaihiot ja harkkorauta. Osa raaka-aineista on Suomen ulkopuolelta. Figure 12. Production of raw steel and pig iron in Finland during Raw materials are partly imported. Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) Kuva 13. Suomessa vuosina tuotetut perusmetallit ja ferrokromi. Osa raaka-aineista on Suomen ulkopuolelta. Figure 13. Production of base metals and ferrochrome in Finland during Raw materials are partly imported. Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) Kuva 14. Suomessa vuosina tuotetut jalometallit sekä metallinjalostuksen savukaasujen puhdistuksen yhteydessä saatu, myyntiin kelpaava elohopea, seleeni ja kadmium. Osa raaka-aineista on Suomen ulkopuolelta. Figure 14. Production of precious metals, and mercury, selenium and cadmium collected as by-products from combustion cases from metal refineries in Finland during Raw materials are partly imported. Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) 18

21 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Teollisuusmineraalit Teollisuusmineraaleihin kuuluvat laajasti ottaen kaikki mineraalit ja kivilajit, joilla on teollista käyttöä, lukuun ottamatta metallisia malmeja ja mineraalisia polttoaineita. Yleisimmin Suomessa käytettyjä ja tuotettuja teollisuusmineraaleja ovat karbonaattimineraalit (kuva 15), apatiitti, talkki, kvartsi ja maasälvät. Lisäksi tuotetaan wollastoniittia ja kiillettä. Myös vuorivillan raaka-aineeksi louhittavat teollisuuskivet sekä osa sementin valmistukseen käytetyistä kivistä luetaan teollisuusmineraaleihin. Vuonna 2008 Suomessa toimi 28 teollisuusmineraalikaivosta (kuva 16, liitetaulukko 2). Suomesta on tunnistettu useita teollisuusmineraalipotentiaalisia vyöhykkeitä, joille uusien esiintymien etsintä on keskittynyt (liitekartta 4). Teollisuusmineraalien kokonaislouhinta oli vuonna 2008 yhteensä 23,8 miljoonaa tonnia, josta malmin ja hyötykiven osuus oli 15,8 miljoonaa tonnia (kuva 17, liitetaulukko 6). Vuodesta 2007 vuoteen 2008 on nähtävissä louhintamäärien vähenemistä, joka selittyy pääosin Mondo Minerals Oy:n Polvijärvellä sijaitsevan Horsmanahon talkki-nikkelikaivoksen toiminnan loppumisella sekä Yara Suomi Oy:n omistaman Siilinjärven apatiittilouhoksen louhintamäärien vähentymisellä. Paperiteollisuuden supistuksilla ei vielä vuonna 2008 ollut merkittävää vaikutusta teollisuusmineraalien louhintaan, joskin talkin tuotantomäärissä on nähtävissä hienoista vähenemistä jo vuodesta 2006 alkaen. Vuonna 2008 talkkia tuotettiin 0,5 milj. tonnia ja apatiittirikastetta 0,8 milj. tonnia (kuva 18, liitetaulukko 7). Karbonaattikivien käyttö erityisesti sementin raaka-aineena sekä teknisinä rouheina ja muina tuotteina on ollut kasvussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2008 karbonaattikivien kokonaiskäyttö Suomessa oli 3,8 milj. tonnia (kuva 19, liitetaulukko 8). Suomessa oli vuonna 2008 käynnissä useita teollisuusmineraalikaivoshankkeita. Yara Suomi Oy jatkaa valmisteluja fosfaattituotannon aloittamiseksi Savukosken Soklissa. Yhtiö on myös ilmoittanut nostavansa Siilinjärven tuotantokapasiteettia tonnilla vuodessa. Kalvinit Oy suunnittelee ilmeniittikaivoksen rakentamista ja tuotannon aloittamista Kokkolan (ent. Kälviä) ja Halsuan kuntien alueella. Omya Oy:n tytäryhtiö Salon Mineraali Oy jatkaa kaivosprojektia kalsiittituotannon aloittamiseksi Kiskossa. Keliber Oy:llä on suunnitelma käynnistää litiumin tuotanto Kokkolan (ent. Ullava) Läntässä vuonna Norjalainen Nordic Mining ASA hankki itselleen 68 % yhtiöstä kesällä Sotkamoon on suunnitteilla kaksi talkkikaivosta. Rio Tinto Mineralsin Alasen ja Mondo Minerals Oy:n Tyvisuon louhosten vuosittaiset talkkimalmin louhintamäärät tulevat olemaan yhteensä noin tonnia. Kuva 15. Nordkalk Oyj Abp:n kalkkikivikaivos ja tuotantoalueet Paraisilla. Figure 15. Limestone quarry and production facilities owned by Nordkalk Oyj Abp in Parainen. Kuva/Photo: Nordkalk Oyj Abp 19

22 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Kuva 16. Teollisuusmineraali-, ja jalokivikaivokset Suomessa vuonna Figure 16. Industrial mineral mines and gemstone mines in Finland in Lähde/Source: Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) 20

23 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Kuva 17. Teollisuusmineraalimalmien ja sivukivien louhinta Suomessa Figure 17. Extraction of industrial mineral ores and associated waste rock in Finland during Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) Kuva 18. Teollisuusmineraalirikasteiden ja -tuotteiden tuotanto Suomessa Figure 18. Production of industrial mineral concentrates and products in Finland during Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) Kuva 19. Karbonaattikivien käyttö Suomessa Figure 19. Use of carbonate rocks in Finland during Lähde/Source: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) 21

24 Tuusjärvi, M., Virtanen, K., Tontti, M., Ahtola, T., Kinnunen, K., Luodes, H., Torppa, A., Hyvärinen, J., Kallio, J., Holmijoki, O. and Vuori, S Korukivet Jalokivet ja korukivet ovat harvinaisia, käytössä kestäviä ja riittävän kauniita arvomineraaleja ja -kivilajeja, jotta niitä voidaan hiottuna istuttaa jalometallikoruihin. Korukiviä on löydetty Suomesta käyttökelpoisia määriä noin viidestäkymmenestä paikasta, mutta esiintymät ovat olleet tyypillisesti pienialaisia. Yhteensä Suomesta on tavattu yli sataa erilaista korukäyttöön soveltuvaa kivimateriaalia, joista arvokkaimpien kotimaisten korumateriaalien kirjoon kuuluvat timantit, Luumäen jaloberyllit ja Lapin korukultahiput. Näiden lisäksi mainitsemisen arvoisia ovat myös viime vuosina Lemmenjoen alueelta Miessiojan kaivospiireiltä löydetyt jalokiviluokan rubiinit ja safiirit (Kinnunen 2008). Tietoa louhintamääristä on kerätty Ylämaan spektroliittiesiintymistä, Luumäen Kännätsalon jaloberyllikaivokselta ja Lampivaaran ametistiesiintymästä (kuva 16). Vuonna 2008 näiden kaivosten kokonaislouhinta oli yhteensä 399 tonnia, josta malmin osuus oli 32 tonnia (liitetaulukko 2). Varsinaisen kaivostoiminnan jo loputtua muutamille vanhoille kaivoksille ja louhoksille on järjestetty turisteille ja kiviharrastajille korukivien keräämistä. Toimintaa ovat organisoineet paikalliset seurat, kivialan yrittäjät ja maanomistajat. Tällaisia paikkoja ovat mm. Outokummun Mökkivaaran louhos (kromidiopsidi), Ylistaron Vittingin vanhat rautakaivokset (rodoniitti), Kuortaneen Kaatialan ja Peräseinäjoen Haapaluoman pegmatiittilouhokset (turmaliinit, berylli, savukvartsi ja kirjomaasälpä) ja Oriveden Eräjärven Viitaniemen pegmatiittilouhos (mm. topaasi, berylli, kvartsit ja fosfaatit). Jalokivistä vain timantteja on etsitty Suomesta tieteellisin menetelmin ja kairauksin. Laajimmillaan timanttivaltaukset olivat 1990-luvun puolivälissä, jolloin niitä oli yhtä aikaa voimassa yli 500 kpl. Lukumäärä tasaantui 2000-luvulla vähitellen noin 100 kpl:een. Potentiaalisimmat timanttialueet ovat Kuopion ja Kaavin seudulla, josta on paikallistettu parikymmentä timanttipitoista kimberliittipiippua. Muutama timanttipitoisin kimberliittipiippu on edelleen jatkotutkimusten kohteena. Timanttiesiintymän ekonomisuus on riippuvainen sen sisältämien koruihin soveltuvien kiteiden koosta ja laadusta (kuva 20). Yllättävimpiä Suomen jalokivi- ja korukivilöytöjä ovat olleet Helsingin, Perniön ja Paltamon nuummiitin, Orimattilan hohtokordieriitin ja Lemmenjoen aurinkokivien, kuukivien ja kalsedonien jälkeen Lapin rubiinit ja safiirit. Jatkoetsinnät ovat johtaneet uusiin löytöihin mutta eivät vielä hyödyntämiskelpoisiin esiintymiin. Jo pidempään tunnettujen esiintymien Kuva 20. Kaavilla sijaitsevasta Lahtojoen kimberliittipiipusta löydettyjä timanttikiteitä (halkaisija 0,8 1,4 mm). Figure 20. Diamond crystals (diameter mm) from a kimberlite pipe situated in Lahtojoki, Kaavi. Kuva / photo: Kari A. Kinnunen jatkokäyttöä on selvitetty mm. Kittilän jaspisesiintymien ja eräiden pegmatiittien sekä Sodankylän kalsedonien osalta (Kinnunen ja Valkama 2008). Suomella voidaan arvioida olevan merkittävää potentiaalia jalo- ja korukiviesiintymien löytymiseen, sillä viime vuosikymmeninä tavatut lukuisat viitteet ja geologiset analogiat jalokivistään rikkaiden maiden kallioperään luovat tähän todellisia odotuksia. Rapakivigraniittien alueella Kaakkois-Suomessa tavataan satunnaisesti onkalopegmatiitteja, joista on mahdollista löytää jaloberyllejä, jalotopaaseja, savukvartsia ja kirjomaasälpää. Lapin granuliittialue puolestaan muistuttaa jalokivistään rikkaan Sri Lankan kallioperää, ja Itä-Suomen alueen paksu, geologisesti vanha litosfäärin osa on samankaltaista Kanadan timanttirikkaiden alueitten kanssa. Lukuisten timanttipitoisten kimberliittipiippujen löytyminen Kuopion ja Kaavin alueelta on tästä hyvänä osoituksena. Keski-Lapin rapakallioalue on paikoin yhtä syvälle muuttunutta kuin Itä-Afrikan syvälle rapautuneet jalokivijaksot. Rapakalliossa tavanomainen kiviaines on rapautunut pehmeäksi ja helposti kaivettavaksi massaksi mutta mahdolliset jalokivimateriaalit ovat säilyneet lähes muuttumattomina. 22

25 Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008 Summary: Geological resources in Finland, production data and annual report Luonnonkivet Luonnonkivellä tarkoitetaan rakentamiseen käytettävää kiveä, joka louhitaan kalliosta isoina kappaleina ja sen jälkeen jalostetaan mekaanisesti, esimerkiksi sahaamalla ja kiillottamalla lopputuotteiksi. Lopputuotteita ovat erilaiset ulko- ja sisätilojen laatat, reunakivet sekä nupu- ja noppakivet. Luonnonkiven käyttökohteita ovat mm. rakennusten ulko- ja sisäverhoukset sekä lattiat, portaikot ja tulisijat. Luonnonkiveä käytetään paljon myös ympäristörakentamisessa. Kotitalouksissa luonnonkiveä on käytetty toistaiseksi melko vähän, mutta käyttö lisääntyy. Erityisesti kotien sisustuksen yksityiskohtina, takkoina, pöytälevyinä ja pienesineinä kivi on saavuttanut suuren suosion. Suomessa eniten tuotetut luonnonkivet ovat graniitit, liuskeet ja vuolukivi (kuva 21). Myös muita kivilajeja louhitaan, mutta niiden merkitys on vähäinen. Tärkeimmät graniittisten rakennuskivien tuotantoalueet ovat Lounais- ja Kaakkois-Suomen rapakivialueilla sekä Keski-Suomessa (kuva 22). Vuolukiven tuotanto keskittyy Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Luonnonkivituotantoon tulee joitakin uusia kiviesiintymiä vuosittain. Kunkin kivityypin hyödyntäminen määräytyy senhetkisen kysynnän ja ennustettavien markkinatrendien mukaan. Graniittisten luonnonkivien tuotanto on selvästi suurempaa kuin vuolukivien, mutta toisaalta siinä esiintyy myös suurempaa vaihtelua. Graniittisten luonnonkivien vuosittainen tuotanto on kuitenkin vuodesta 1999 lähtien pysynyt jokseenkin samalla tasolla ( tuhatta tonnia). Vuoden 2008 tuotantotiedoissa näkyy varsin selkeä lasku, joka selittyy maailman talouden tilanteen heikentymisen vaikutuksella luonnonkivien ulkomaankauppaan. Vuolukivien tuotanto on hienoisesti kasvanut koko 2000-luvun, joskin vuonna 2008 myös vuolukivien tuotantomäärät laskivat 157,5 tuhanteen tonniin (kuva 21, liitetaulukko 10). Luonnonkivien tuotannolle on tyypillistä se, että sivukiveä louhitaan paljon suhteessa hyödynnettyyn kiveen. Vuodesta 1999 lähtien sivukivien louhinta on ollut kasvussa. Vuonna 2008 luonnonkiven kokonaislouhinta oli 4,2 milj. tonnia, josta sivukiven osuus oli 3,7 milj. tonnia (liitetaulukko 10). Luonnonkiviteollisuudessa työskentelee n henkeä ja alan liikevaihto on n. 200 milj. euroa. Alalla toimii n. 200 yritystä, joista valtaosa on pieniä tai keskisuuria. Keskeisiä graniittisten kivien tuottajia Suomessa ovat mm. Palin Granit Oy, LT Granit Oy, Suomen Kiviteollisuus Oy ja Taivassalon Graniitti Oy. Vuolukiven tuottajia ovat mm. Tulikivi Oyj ja Nunnanlahden Uuni Oy. Luonnonkiven viennin arvo on noin puolet koko alan liikevaihdosta. Kokonaisuudessaan luonnonkiven vienti Suomesta on huomattavasti suurempaa kuin sen tuonti maahamme (liitetaulukot 18 ja 19). Vuosien 2008 ja 2009 aikana tehtyjen markkinaselvitysten (Kiviteollisuusliitto ry 2008 ja Kiviteollisuusliitto ry 2009) perusteella erityisesti ympäristörakentamisen sektorilla kivituotteiden kysyntäpotentiaali kotimaassa on edelleen hyvä. Kuva 21. Graniittien ja liuskeiden sekä vuolukivien ja niihin liittyvien sivukivien louhinta, sekä vuolukivituotteiden valmistus Suomessa vuosina Figure 21. Production of granites and shales, and soapstones, and extraction of associated waste rock in Finland during Lähde/Source: Graniitit ja liuskeet: Suomen ympäristökeskus / Granites and shales: Finland s environmental administration Vuolukivet / Soapstones: Puustinen (2003) ja/and Työ- ja elinkeinoministeriö (Ministry of Employment and the Economy) 23