RIISTATALOUS ELINKEINONA

Transkriptio

1 HANKERAPORTTI RIISTATALOUS ELINKEINONA RIISTAPALVELUIDEN JA RIISTATUOTTEIDEN KEHITTÄMISEN HAASTEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ, RURALIA-INSTITUUTTI (HY), SUOMEN RIISTAKESKUS

2 2 SISÄLLYS 1. HANKKEEN TAUSTAA RIISTAPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN METSÄSTYSMATKAILU JA -PALVELUT Valtion mailla tapahtuva taloudellinen toiminta Vuokratuilla metsästysmailla tapahtuva taloudellinen toiminta Omalla tai yrityksen vuokraamalla maalla tapahtuva taloudellinen toiminta KUVAUSTOIMINTA RIISTATUOTTEIDEN KEHITTÄMINEN RIISTARUOKA MUUT RIISTATUOTTEET LOPUKSI RAPORTIN VALMISTELUSSA KÄYTETYT ASIANTUNTIJAT JA LÄHDEMATERIAALI... 19

3 3 1. HANKKEEN TAUSTAA Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti selvityshankkeen metsästykseen ja riistaan liittyvien palveluiden ja tuotteiden kehittämiseksi keväällä Hankkeessa selvitetään miten riistatalous voi omalta osaltaan edistää hallitusohjelmassa vahvistetun kansallisen luonnonvarastrategian tavoitteita. 1 Riista on arvoa tuottava luonnonvara, johon perustuvia palveluita sekä niihin perustuvaa osaamista, innovaatioita, tuotteistamista, markkinoita ja liiketoimintaa tulee edistää. 1 Riistaelinkeinotoiminnan vahvistamiseksi luonnonvaraisten riistalajien alueellisia tiheyksiä on syytä pyrkiä vahvistamaan. Tavoitteisiin vastataan maa- ja metsätalousministeriön strategialla luonnonvarojen ja ruoan hyödyntämisestä. Hankkeen tavoitteita ja niiden toteuttamisen keinoja ja mahdollisuuksia pohditaan julkisen riistakonsernin strategian asettamissa reunaehdoissa. Riistapalveluiden ja -tuotteiden kehittäminen tulee tapahtua riistahallinnon yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden, eli riistakantojen elinvoimaisuuden, toiminnan eettisyyden ja vastuullisuuden, riistakonfliktien hallinnoinnin sekä riistatalouden tuottaman hyvinvoinnin raameissa. 2 (Kuva 1) Riistatalouden yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee taloudellisen arvon lisäksi sosiaalisen arvon ja ekosysteemipalveluiden kautta. Koko maan riistasaaliin lihan laskennallinen arvo on noin 83 miljoonaa euroa, mistä hirvieläinten osuus on 61 miljoonaa euroa (v. 2010). 3 Suurin osa hirvenlihasta menee suoraan metsästäjien ja heidän lähipiirinsä käyttöön ja ainoastaan alle 10 % lihasta menee markkinoiden kautta esim. teurastamoille, kaupoille tai ravintoloille (v. 2005). 4 Yksistään metsästäjien vapaaehtoisen riistanhoitotyön arvioitu vuotuinen taloudellinen arvo on 290 henkilötyövuotta, jonka tuottamiseen osallistuu noin 13 % kaikista suomalaisista metsästäjistä (v.2008). 5 Kaupallisen metsästyksen vaikutus riistakantojen hyvinvointiin sekä aluetalouteen ja sitä kautta paikallisten asukkaiden hyvinvointiin on myös merkittävää. Pelkästään vapaan metsästysoikeuden alueella käyneiden lupametsästäjien suoran kulutuksen voidaan arvioida olleen vuositasolla noin 15 miljoonaa euroa (v.2008). 6 Suomalainen metsästyskulttuuri on jatkuvassa muutoksessa. Alun yksilökeskeinen, turkisriistanpyyntiin ja kotitarvemetsästykseen pohjautuva eräkulttuuri, väistyi Suomessa 1500-luvulla. 7,8 Nykyinen metsästyskulttuurimme, joka painottuu hirven seuruemetsästykseen, on kehittynyt 1930-luvun jälkeisen hirvikannan kasvun myötä. 9 Metsästysseuratoiminnalla parannetaan kyläyhteisöjen virkeyttä ja kyläläisten yhteenkuuluvuutta, ja vaikutukset etenkin syrjäseuduilla ovat merkittäviä. 10 Kaikkiaan metsästäjää maksaa riistanhoitomaksun ja vuosittain heille kertyy yhteensä 5,9 milj. pyyntipäivää (v. 2010). 3 Virkistysarvon voidaan katsoa olevan noin 60 % saaliin kokonaisarvosta liha-arvon ollessa noin 40 %. 11 Näin ollen yksistään hirven tuottama laskennallinen virkistysarvo metsästäjille olisi vuosittain noin miljoonaa euroa. Tällä erähenkisellä harrastuksella on siis todellinen virkistysarvo ja sitä kautta mittavat terveysvaikutukset. Metsästäjien suorittama vieraspetopyynti on luonnonsuojelullisesti arvokasta työtä; vuonna 2010 metsästäjät saivat saaliikseen supikoiraa ja minkkiä. 3 Myös riistan ruokinta ja eritoten riistaelinympäristöjen parantaminen hyödyttävät luonnon monimuotoisuutta. Hankkeen ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on ollut laajemman tutkimushankkeen tarpeen arviointi. Hankkeessa kartoitetaan elinkeinomuodossa tapahtuvan riistatalouden ja metsästyksen tarjonnan ekonomisia ja sosiologisia edellytyksiä ja niiden vaikutusta riistapolitiikkaan. Taloudelliset kysymykset ja 1 Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra 2009: Älykkäästi luonnon voimin. Kansallinen luonnonvarastrategia. Sitra Julkisen riistakonsernin Strategia Päivitetty v Nylander E. 2011: Metsästys Riista- ja kalatalous, Tilastoja 6/ Saarni K. ym. 2007: Suurtalouksien poron ja hirven käyttö vuonna Riistantutkimuksen tiedote 213: Forsman L. ym. 2010: Riistatalouden vapaaehtoistyö. Riista- ja kalatalous, Selvityksiä 10/ Matilainen A. & Keskinarkaus S. 2010: The economic role of hunting tourism examples from Northern areas. Reports 64, University of Helsinki, Ruralia Institute. 7 Malinen, J. & Väänänen, V-M (toim.) 2006: Suomalainen metsästys. Metsäkustannus, Painokaristo Oy, Hämeenlinna. 8 Lehikoinen, H. 2007: Tuo hiisi hirviäsi: metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. 9 Malinen, J. (toim.) 2006: Hirvenmetsästyksen käsikirja. Kairikko, J.K.: Hirviluvut ja kaadot Suomessa 1900-luvulta alkaen, Otava. Keuruu. 10 Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia ( ) 11 Aarnio J. & Härkönen S Hirvestä hyötyjä ja kustannuksia. Metsätieteen aikakauskirja 2/2007:

4 vaikuttavuudet kasvavat jatkuvasti, joten riistatalouden sekä metsästysmatkailun merkitys elinkeinona ja sivuelinkeinona korostuvat. Tämä käsillä oleva raportti kokoaa ohjausryhmän esittämät toimenpideehdotukset täsmällisempien yksittäisten kehittämis- ja tutkimushankkeiden käynnistämiseksi. Hankkeen tavoitteena on edesauttaa riistatalouden yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden saavuttamista. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut hankkeelle ohjausryhmän, jossa on edustus Luonnon- ja riistanhoitosäätiöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry:stä, Metsähallituksesta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, Ruralia-instituutista (HY), Suomen Ammattiriistanhoitajat ry:stä, Suomen Metsästäjäliitosta sekä Suomen riistakeskuksesta. Hankkeen puheenjohtajana toimii ministeri Kalevi Hemilä ja sihteerinä Mari Pohja-Mykrä Ruralia-instituutista (HY). 4 HALLITUSOHJELMA Luonnonvarastrategia Maa- ja metsätalousministeriön strategia Luonnonvarat ja Ruoka Riistakonsernin strategia Riistakannat säilyvät elinvoimaisina Riistatalous tuo hyvinvointia Riistaan liittyvät konfliktit hallinnassa Konsernin strategiasta johdetaan REUNAEHDOT elinkeinomuotoisen riistatalouden kehittämiselle Riistatalous elinkeinona Metsästys ja riistatalous ovat eettistä ja vastuullista Palvelut Tuotteet Metsästysmatkailu ja -palvelut Kuvaustoiminta Riista ruokana Muut tuotteet Kuva 1. Sami Niemi, MMM

5 5 2. RIISTAPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN 2.1. METSÄSTYSMATKAILU JA -PALVELUT Suomalainen metsästyskulttuuri tarkoittaa perinteistä suomalaista eräkulttuuria, jossa eränkäynti, luonnon kokeminen, luonnontuntemus ja riistanhoito, painottuvat enemmän kuin ampuminen ja suuri saalismäärä tai trofee. Metsästys koetaan kaikkien ulottuvilla olevaksi luonnonkäyttömuodoksi, ja usein myös suomalaiseen elämäntapaan ja identiteettiin liittyväksi toiminnaksi. 12 Näillä erilaisilla metsästyskulttuurin muodoilla voidaan kuitenkin vastata asiakkaiden erilaiseen kysyntään. Esimerkiksi ulkomaalaisille asiakkaille voidaan tarjota riistarikkailla alueilla mahdollisuutta trofeemetsästykseen. Metsästys kohtaa tulevaisuudessa haasteita, kuten metsästäjäkunnan ikääntymisen, maaseudun väestön vähenemisen ja luonnonsuojelualueiden metsästyskiellot. Samalla nousee metsästysmatkailupalveluiden kysyntä. Metsästysmatkailulla voidaan tarjota erilaisia metsästysmuotoja ja riistalajeja eri puolilla Suomea. Suomalaisten metsästysmahdollisuuksien tunnettuuden kasvaessa ja käytäntöjen helpottuessa esimerkiksi EU-maiden sisällä, kasvaa metsästysmatkailun suosio myös ulkomailla. Metsästysmatkailu on matkailua. Metsästysmatkailussa matkustetaan ja viivytään vakituisen asuinpaikkakunnan ulkopuolella metsästyksen harrastamisen ja siitä saatavan virkistyksen vuoksi. Metsästysmatkailun päämotiivina on metsästys, mutta myös alueen luonnolla ja kulttuurilla on tärkeä merkitys. 13 Metsästysmatkailu on osa luontomatkailua, mutta sen tulee tapahtua perinteisen suomalaisen metsästys- ja eräkulttuurin hengessä, sosiaalisesta kestävyydestä ja luonnosta huolehtien. Suomessa on noin 200 metsästysmatkailun toimijaa, joista noin 25 on metsästysmatkailun kärkiyritystä. Toimijat keskittyvät erityisesti Keski-Suomeen, Itä-Suomeen, Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Metsästysmatkailu on pääsääntöisesti sivuelinkeino, erämatkailuyritysten yksi tuotesektori. Useimmiten yritys tarjoaa myös majoitustoimintaa, ruokapalveluja ja muita ohjelmapalveluja kuten kalastusmatkailua. Yritykset ovat 1-3 henkilön yrityksiä, usein perheyrityksiä ja lisätyövoiman tarve tulee metsästysaikana. Yrittäjät toimivat joko valtion mailla, metsästysseurojen metsästykseen vuokraamilla mailla tai omilla mailla. 14 Pääelinkeinonaan riistataloutta harjoittavia toimijoita on Suomessa kaikkiaan noin 60 kappaletta. 15 Taloudellisesti merkittävimmät riistatilat puolestaan ovat Uudellamaalla ja Hämeessä. Kotimaiset metsästysmatkailijat ovat kiinnostuneimpia metsäkanalinnuista, vesilinnuista ja hanhista, hirvestä, karhusta, jäniksestä ja valkohäntäpeurasta. Ulkomaalaiset asiakkaat tulevat pääosin Saksasta, Itävallasta, Espanjasta, Sveitsistä, Italiasta, Ranskasta, Ruotsista ja Unkarista ja ovat kiinnostuneimpia hirvestä, metsäkanalinnuista, valkohäntäpeurasta, metsäpeurasta ja karhusta. 14 Suurin liikevaihto syntyy kuitenkin fasaanien ja peltopyiden metsästyksestä niitä tarjoavilta tiloilta. Haasteita Paikallisten metsästäjien määrän väheneminen maaseutualueilla tulee vaikuttamaan metsästyksen järjestelyihin tulevaisuudessa. Vapaan metsästysoikeuden alueella on vajaat metsästäjää, ja useita kuntia joissa yli 30 % asukkaista on metsästyskortin haltijoita. Väestöennusteiden mukaan, olettaen metsästäjäaktiivisuuden eri ikäryhmissä säilyvän nykyisellään, vuoteen 2040 mennessä metsästäjäkunnasta poistuu 12 % ja jäljelle jäävät ikääntyvät siten, että 24 % kaikista metsästäjistä on tuolloin yli 65-vuotiaita. 16 Metsästäjien ikääntyessä ja riistan verotuspaineen sen myötä vähentyessä avautuu mahdollisuus kehittää uusia riistan hyödyntämismuotoja kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Muutokseen vastaaminen 12 Ilvesviita, P. 2005: Paaluraudoista kotkansuojeluun Suomalainen metsästyspolitiikka Akateeminen väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Lapin Yliopisto. 13 Mänty, T. 2006: Metsästysmatkailun kehittämismahdollisuudet Etelä- ja Itä-Lapissa. Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. 14 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markus Muuttola 15 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Niko Hytönen 16 Keskinarkaus, S. ym. 2009: Metsästysmatkailu ja sen kestävyys valtion mailla. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti.

6 ylläpitämällä metsästysseurojen toimintakykyä on oleellista kehitettäessä metsästysmatkailua valtion mailla ja metsästyskäyttöön vuokratuilla mailla. Luonnonsuojelulain osauudistuksessa täsmennettiin vuoden 2011 alussa rauhoitusmääräyksiä ja asetuksenantovaltuutta koskevat periaatteet. Ympäristöministeriön mukaan luonnonsuojelutarkoituksiin varattujen, mutta vielä perustamattomien uusien suojelualueiden ja vanhoihin liitettävien alueiden yhteispinta-ala on arviolta yli hehtaaria ja kohteita on hieman yli kappaletta. Kokonaan uusia luonnonsuojelualueita suunnitellaan perustettavaksi noin 950 kappaletta, pinta-alaltaan noin hehtaaria. Näihin alueisiin sisältyy yhteensä yli erillistä kohdetta, joista osa perustetaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. 17 Uudistuksessa keskitytään erityisesti metsästyksen ja eläinkantojen säätelyn järjestämiseen näillä alueilla, ja vastoin aiemmin tehtyjä virallisia linjauksia on metsästys uusiutuvien luonnonvarojen kestävänä käyttömuotona uhattuna. Uudistuksen myötä metsästys on ko. alueilla pääsääntöisesti kielletty, ja ainoastaan hirven ajo ja vierasperäisten lajien metsästys on sallittua. Valtioneuvosto voi yli sadan hehtaarin alueille harkita tapauskohtaisesti, saako alueella metsästää vai ei. Metsästyslain 8 :n tarkoittamilla alueilla metsästys on kuitenkin sallittu ainakin kuntalaisille. 18 Alueellisissa sidosryhmäkuulemisissa suunnitelmat ovat kohdanneet runsaasti kritiikkiä etenkin metsästäjien suunnalta. Metsästyksen nykyisin sallivien alueiden uudelleen arviointi luonnonsuojelupolitiikan kriteerien mukaan tulee vaikuttamaan kielteisesti metsästyksen jatkuvuuteen kyseisillä alueilla. Metsästystä ei tule kieltää jatkossakaan, vaan sen tulee jatkua alueilla entiseen tapaan. On huomattava, että EU:n tulkinnan ja Naturaalueita koskevan valtioneuvoston päätöksen mukaan Natura-alueilla metsästys on syytä kieltää ainoastaan harmaahylkeiden suojelun kannalta merkityksellisillä alueilla ja erityisen tärkeillä linnustonsuojelualueilla. 19 Luonnonsuojelulain osauudistuksen tulkinta alueiden metsästyskielloista on siis vastoin tätä linjaa. Luonnonsuojelulain osauudistuksen vaikutuksia metsästysmatkailun järjestämiseen ja kysyntään on syytä tarkastella hyvissä ajoin. Metsästysmatkailun kehittämisessä on otettava huomioon asiakaskunnan toiveet ja kysyntä. Haasteita tulee esimerkiksi tarjonnan vastaamisesta eurooppalaiseen metsästyskulttuuriin ja kansainvälisiin asiakkaisiin. Ulkomaalaisten ja kotimaisten metsästysmatkailijoiden toiveet voivat erota huomattavasti toisistaan. Metsästysmatkailun kehittämisen haasteena ulkomaalaisille metsästäjille ovat muun muassa keskieurooppalaisten metsästäjien toiveet varmasta saaliista. Keski-Euroopan metsästyskäytännöt ovat trofee- ja saaliskeskeisiä. Yleisesti ottaen pelkät mahdollisuudet eivät ole myytäviä matkailutuotteita, vaan tuotteesta voidaan puhua vasta silloin kun asiakas tietää, mitä palveluja hintaan kuuluu ja mistä palveluista on maksettava lisää. Varsinainen tuote on se perustuotteen kokonaisuus, josta asiakas maksaa sovitun hinnan ja joka yleensä kuvataan yrityksen esitteessä. 20 Hyvä metsästysmatkailutuote on siis järjestetty siten, että saaliin saantivarmuus on mitoitettu asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaisesti, alueen vahvuuksiin perustuva ja selkeä kokonaisuus. Hyvät metsästysmaat, oppaat ja koirat, sekä hyvä palvelu sisältyvät väistämättä tuotteeseen. 21 On syytä selvittää metsästäjien odotuksia ja maksuhalukkuutta eri tuotteisiin. Saaliin saaminen ei kuitenkaan välttämättä nouse ydinkysymykseksi. Esimerkiksi saksalaisille metsästäjille suunnatussa kyselyssä tärkeäksi koettiin luonnossa liikkuminen ja yhdessäolo, ja Suomen osalta oltiin kiinnostuneita paitsi puhtaasta luonnosta, myös suomalaisten metsästäjien tapaamisesta. 22 Metsästysmatkailun tarjonnan laventamisen edellytyksiä esimerkiksi Keski-Eurooppaan tulee edistää niin, ettei konfliktoida kotimaista kenttää. Myyntivaltiksi voidaan nostaa suomalainen metsästyskulttuuri luontoelämyksineen. Metsästysmatkailussa massaturismiin pyrkiminen ei ole realistista, sen sijaan on syytä pyrkiä elämyksiin ja korkean jalostusasteen matkailutuotteisiin YMVM 11/2010,[ 18 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta, HE 99/ Valtioneuvoston päätös, Euroopan unionin Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä, Annettu Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta Komppula, R Luontoelämys matkailutuotteeksi markkinoinnin näkökulma tuotekehitykseen. 21 Mänty, T. 2006: Metsästysmatkailun kehittämismahdollisuudet Etelä- ja Itä-Lapissa. Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. 22 Lämsä, T. & Hietala, M. 1996: Saksalaiset metsästysmatkailijat Kainuun maaseutumatkailun mahdollinen asiakaskohderyhmä. Oulun yliopisto. Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 127.

7 Metsästysmatkailusta puuttuu yhteismarkkinointi ja esimerkiksi Matkailun edistämiskeskuksen (MEK) rooli on olematon. Toiminta on järjestäytymätöntä ja yritysten palvelujen taso vaihtelee. Yhteistyön tiivistäminen voisi mahdollistaa koko metsästyskauden hyödyntämisen. 23 On oleellista pohtia keinoja metsästysmatkailun integroimiseksi osaksi luontomatkailua. Tämä mahdollistaisi matkailun ammattilaisten osaamisen käyttämisen toiminnan tuotteistamisessa. Varsinaisen metsästystarjonnan lisäksi laajempien liitännäistoimintojen tarjonnan kehittäminen metsästysmatkailijoille ja heidän perheilleen on tarpeen matkailijoiden houkuttelemiseksi. Yhteismarkkinointia tulee kehittää ja etenkin ulkomaille markkinoida koko Suomen metsästysmahdollisuuksia. Metsästysmatkailun tuotteistamisessa tarvitaan uusia metsästysmuotoja. Pohjois-Amerikassa metsästys on luonnonkäyttömuotona integroitu ympäristöhallintoon, jonka tehtävä on tuottaa ympäristöpalveluita. Tavoitteena on tuottaa ja tarjota myös mahdollisimman paljon pyyntiin liittyviä elämyksiä kuluttajille. Maahamme tulee uusia lajeja joko luontaisesti tai ihmisen toimesta. Tulokasriistalajien, kuten esimerkiksi villisian, kantojen vahvistuminen on pitkälti kiinni metsästysseurojen tekemistä linjauksista ja tahto tilanteen muuttamiseen tulee nousta metsästysseuroilta. Uusien riistalajien runsastuminen tukee riistaelinkeinojen kehittämismahdollisuuksia ja parhaimmillaan vahvistaa sidosryhmäyhteistyötä, sekä monipuolistaa metsästysmuotoja. Uusien vieras- tai tulokaslajien vaikutus ei välttämättä ole myönteinen alkuperäisille riistalajeille tai luonnolle yleensä. Uudet riistalajit voivat myös vaikuttaa haitallisesti maanomistajien ja metsästäjien välisiin hyviin suhteisiin. Ennen vieraslajien maahantulon ja leviämisen sallimista tulee tehdä kattava selvitys niiden vaikutuksista alkuperäiseen luontoon ja eläimistöön, sekä varmistaa kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten täyttyminen. 24 Myös mahdolliset vaikutukset leviämisalueen ihmisten asumiseen ja elinkeinotoimintaan on tutkimuksin selvitettävä. Vieras- ja tulokaslajien aiheuttamista vahingoista on syytä laatia puolueeton arvio, jonka perusteella on päätettävä vahingot täysimääräisesti kattavasta korvausjärjestelmästä. Ruotsi on metsästysmatkailun kehittämisessä Suomea edellä. Ruotsissa riistakannat ovat vahvat, ja etenkin Etelä-Ruotsin vahva metsäkauriskanta, Pohjois-Ruotsin vahvat metsäkanalintukannat, sekä kuusipeura ja villisika houkuttelevat metsästäjiä. Alkutalven latvalinnustus ja metsäkanalintujen metsästysajat poikkeavat suomalaisista metsästysmahdollisuuksista. Yhä useammat maanomistajat ja metsästysseurat tarjoavat ruotsalaisille ja ulkomaalaisille metsästäjille maksullisia metsästyslupia. 25 Metsästysmatkailutoimijoiden sertifioinnilla olisi mahdollista taata yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi tehdyn toiminnan tarjoaminen kuluttajalle. Sertifioinnissa tulee ottaa huomioon yhteisesti hyväksytyt toimintatavat, kuten markkinointi ja kuluttajalle suunnatut oppaat, toiminnan turvallisuusnäkökohdat, riistan verotuksen periaatteet, sekä toiminnan että metsästyksen yleisesti hyväksytyt eettiset periaatteet. Metsästyskäyttöön vuokratulla maalla tapahtuva tulojen yhteisesti hyväksi sovitut jakamisperiaatteet kuuluvat samaan asiakokonaisuuteen Toimenpide-ehdotukset Selvitetään edellytykset metsästysmatkailun integroimiseksi luontomatkailuun. Tutkimushankkeen toteuttajiksi ehdotetaan Ruralia-instituuttia (HY) ja Metsähallitusta. Määritellään strateginen linja siihen, onko syytä tukea vähälukuisten riistalajien sekä tulokasriistalajien elinkykyisten ja metsästettävien populaatioiden syntyminen maahan. Toimenpiteen toteuttajiksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoa, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta sekä Suomen riistakeskusta. 23 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markus Muuttola 24 Maa- ja metsätalousministeriö 2012: Kansallinen vieraslajistrategia. Helsinki. 25 Svenska Jägareförbundet [ 26 Metsästysmatkailuhanke North Hunt 2007: North Hunt Code of Practice, Ethical rules of the hunting tourism in Finland.

8 8 Selvitetään uusien pyyntimenetelmien käyttöönoton mahdollisuuksia. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä. Selvitetään kanalintujen metsästysaikojen väljentämisen mahdollisuudet ja sen kestävä toteutus. Toteuttajiksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta sekä Suomen riistakeskusta. Selvitetään Natura-ohjelmien toimeenpanemiseksi tehdyn luonnonsuojelulain osauudistuksen vaikutukset metsästykseen ja metsästysmatkailuun. Tutkimushankkeen toteuttajiksi ehdotetaan Ruraliainstituuttia (HY) ja Metsähallitusta. Metsästysmatkailun korkeatasoisen tarjonnan ja palvelun kehittämiseksi tulee rakentaa vapaaehtoisuuteen perustuva sertifiointijärjestelmä, joka takaa metsästysmatkailuyrittäjien palveluiden tason. Toimenpiteen toteuttajiksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä, Suomen Metsästäjäliittoa, Suomen riistakeskusta ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta yhteistyössä metsästysmatkailuyritysten ja metsästysseurojen edustajien kanssa Valtion mailla tapahtuva taloudellinen toiminta Metsästysmatkailun merkitys nousee yritysmahdollisuutena etenkin harvaanasutuilla alueilla. Metsästysmatkailuyritykset ovat pien- ja mikroyrityksiä, ala on työvoimavaltainen ja vaatii hyvää paikallistuntemusta. Metsästys tarjoaa mahdollisuuden laajentaa muuta matkailusesonkia ja metsästysmatkailun kerrannaisvaikutukset aluetalouteen ovat melko hyvät. Metsästysmatkailijat ovat joko itsenäisiä lupametsästäjiä tai matkailijoita, jotka järjestävät matkansa metsästysmatkailuyrityksen, myyntiagentin tai paikallisen seuran kautta. Itsenäisistä lupametsästäjistä noin metsästäjää ostaa vuosittain pienriistaluvan valtion maille. Yrityksiä käyttävät matkailijat ovat määrällisesti pieni ryhmä ja tyypillisesti joko yritysasiakkaita tai ulkomaalaisia metsästäjiä. 27 Kaupallisen metsästyksen toimintamallit hirven kohdalla ovat seuraavanlaisia: 1) Metsästysseurat toimivat yksin ja asiakkaat otetaan mukaan hirviporukan jahtiin, 2) metsästysseurat myyvät pyyntiluvat yhteistyössä yrityksen kanssa ja yritys toimii alihankkijana, tarjoten yleensä majoituspalveluita, 3) yritykset myyvät pyyntiluvat yhteistyössä seurojen kanssa ja seurat toimivat alihankkijoina metsästyksen käytännön toteutusta tukien, tai 4) yritykset myyvät pyyntiluvat yksin ja asiakkaille haetaan oma alueosoitus ja kaatoluvat (ei ole käytössä vapaan metsästysoikeuden alueella). Toimintamallit 1-3 ovat valtion mailla sosiaalisesti kestäviä. Malli 4 puolestaan on sosiaalisen kestävyyden kannalta hankala. 27,28,29 Valtion mailla kaupallinen metsästys pienriistalle toimii joko niin, että asiakas ostaa itse luvan tai yritys hankkii asiakkailleen luvat Metsähallituksen eräpalveluilta. Pienriistan varaan kehittyneet kaupalliset järjestelyt ovat valtion mailla ekologisesti varsin kestävällä pohjalla. Ongelmakohtia ovat lähinnä vallitseva alueellinen riistatilanne, yrittäjien taloudellinen epävarmuus ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät seikat. Erityisesti yritykselle tilanne on erittäin haasteellinen koska asiakkaiden lupien saanti on epävarmaa. Näin ollen etenkin korkean jalostusasteen tuotteiden suunnittelu on hankalaa. 27 Valtion mailla vapaan metsästysoikeuden alueilla (ML 8 ) metsästysmatkailuyritysten, ulkopuolisten lupametsästäjien ja paikallisten metsästäjien tarpeiden yhteen sovittaminen luo omat haasteensa. Paikalliset metsästäjät eivät häiriinny lupametsästäjistä niin kauan kuin toiminta ei vaikuta heidän omiin 27 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Anne Matilainen 28 Keskinarkaus, S. ym. 2009: Metsästysmatkailu ja sen kestävyys valtion mailla. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. 29 Matilainen, A. & Keskinarkaus, S. 2010: The economic role of hunting tourism examples from Northern areas. Reports 64, University of Helsinki, Ruralia Institute.

9 metsästysmahdollisuuksiinsa. Yrittäjät puolestaan toivovat osuutta luvista, jotta voivat myydä metsästysmatkailupalveluja pakettina. 30 Metsästyspaineen mitoittaminen määräytyy vuosittain alueellisen lintukantatilanteen mukaan. Mahdolliset pyyntiluparajoitukset ja -kiintiöt tekevät lupien etukäteen myynnin hankalaksi. Toiminta asettaisi myös lupametsästäjät eriarvoiseen asiaan, mikä on vastoin Metsähallituksen julkishallinnollisen toiminnan periaatteita. Metsästysmatkailuyrittäjän toimintaa ja sen kehittämistä haittaavat lupakäytäntöjen tiukat säännöt. Nykyisessä käytännössä metsästysmatkailuyrityksillä on mahdollisuus lunastaa metsästyslupia asiakkailleen ainoastaan samanlaisen myöntömenettelyn kautta kuin lupaa hakevilla yksityishenkilöillä. Nykyjärjestelmän puitteissa on mahdollista hankkia kerralla 10 lupaa kahdelle eri metsästyskerralle ja internetin kautta yhdellä kerralla 5 lupaa. Lupien myyntiaika asettaa yrittäjän hankalaan tilanteeseen. Lupamyynti alkaa vuosittain kesäkuun alussa, mutta etenkin kansainvälisten asiakkaiden varaukset tehdään jo saman vuoden tammi- ja huhtikuun välillä. On vaikeaa myydä tuotetta, jota ei varmuudella voi asiakkaalle tarjota. 31 Merkittävin aluetaloudellinen vaikutus saadaan turvaamalla matkailuyrittäjien elinkeinomahdollisuudet, koska metsästyksen pitkälle tuotteistaneiden yritysten kautta myyty pyyntilupa lisää aluetalouden ostovoimaa yli puolet enemmän kuin omatoimiselle metsästäjälle myyty lupa. Potentiaalia löytyy etenkin hirven- ja karhunmetsästyksestä, joita on toistaiseksi kaupallistettu hyvin pienessä mittakaavassa. 30,,32 9 Toimenpide-ehdotukset Metsästysmatkailun kysyntää ja valtion mailla vierailevan metsästäjän palveluiden käyttöä on syytä selvittää. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan Metsähallitusta Vuokratuilla metsästysmailla tapahtuva taloudellinen toiminta Metsästyksen harjoittaminen edellyttää metsästysoikeutta tai metsästyslupaa alueelle. Metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle, joka voi vuokrata metsästysoikeutensa edelleen. Yleinen käytäntö on, että yksityiset maanomistajat vuokraavat metsästysoikeutensa vastikkeetta tai nimellisellä hinnalla paikallisen metsästysseuran käyttöön. Yleinen tapa metsästysseuroissa on järjestää peijaisia sekä jakaa hirvieläinten lihaa maanomistajille. Suomessa on nykyisellään yli metsästysseuraa ja niillä on käytössään keskimäärin hehtaaria metsästysmaita. Kaupallisen pienriistan metsästyksen toimintamallit vuokratuilla mailla jakautuvat seuraavasti: 1) Metsästysseura myy päiväkortteja, jolloin seura hoitaa itse kaiken ja useimmiten opas on seuran puolesta. Yleensä toimintaan ei liity muita oheispalveluita. 2) Yritys välittää päiväkortteja seuran maille ja mukaan on liitetty useita eri palveluita. Usein opaspalvelut on hoidettu metsästysseuran puolesta ja yritys saattaa toimia yhteistyössä useamman metsästysseuran kanssa. 30,33,34 Hirvieläinten kohdalla kaupallisen metsästyksen toimintamallit ovat vastaavat kuin valtion mailla (kts. kappale ). Haasteet Metsästäjäkunnan ikääntyessä ja maaseudun väestön vähentyessä metsästysseurojen aktiivisen toiminnan takaamiseksi tulee etsiä keinoja, joilla taataan metsästäjien riittävyys myös metsästysmatkailutoiminnan järjestämiseen. Nykyinen asuinpaikkavalinta ja vapaa-ajankäyttömuodot vähentävät sitoutumishalukkuutta metsästysseuratoimintaan. Suunta on nähtävissä nimenomaan nuorten kohdalla. Toisaalta ongelmana on nuorten vaikea pääsy metsästysseuroihin, ja etenkin Etelä-Suomessa kaupungeissa asuvien nuorten 30 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Anne Matilainen 31 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markus Muuttola 32 Mänty, T. 2006: Metsästysmatkailun kehittämismahdollisuudet Etelä- ja Itä-Lapissa. Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. 33 Keskinarkaus, S. ym. 2009: Metsästysmatkailu ja sen kestävyys valtion mailla. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. 34 Matilainen, A. & Keskinarkaus, S. 2010: The economic role of hunting tourism examples from Northern areas. Reports 64, University of Helsinki, Ruralia Institute.

10 mahdollisuudet liittyä metsästysseuran jäseniksi ovat rajalliset. Tiedotuksen ja koulutuksen kautta on mahdollista saavuttaa nuoret ja naiset, ja näin mahdollistaa myös uusien ja innokkaiden toiminnan kehittäjien sitoutuminen aktiiviseen seuratoimintaan. Metsästysseurojen toiminnan jatkuvuuden takaamisen haasteeseen vastaaminen tapahtuu kentällä pääosin metsästysseurojen oman toiminnan kehittämisessä, mutta myös alueellisen ja kansallisen tiedotuksen sekä koulutuksen parissa. Metsästysmatkailua kehitettäessä tulee pitää erityistä huolta alueen sosiaalisesta kestävyydestä. Metsästyskäyttöön vuokratulla maalla tapahtuvan metsästysmatkailun järjestäminen on haastavaa ja vaatii toimiakseen sujuvaa sidosryhmäyhteistyötä. 35 Metsästysseurojen, yritysten ja maanomistajien roolijako ja avoimen yhteistyön tiivistäminen ovat keskeisiä tekijöitä sosiaalisen kestävyyden turvaamiseksi ja metsästysmatkailun tuoman alueellisen hyödyn maksimoimiseksi. Metsästysmatkailijoiden tuomat tulot jakautuvat alueella laajasti kaupoille, huoltoasemille, oppaille, ruokapalveluyrityksille, yhdistyksille, lähiruoan tuottajille, lihankäsittelijöille ja jopa eläintentäyttäjille. 36 Metsästysseurojen ja yrittäjien riistasta saama taloudellinen hyöty voi aiheuttaa ristiriitoja maanomistajien tai alueen asukkaiden kanssa, mikäli seura ei huolehdi tulojen jaosta maanomistajien kanssa yhteisesti hyväksi katsottujen sääntöjen mukaan. 35 Seuran metsästysmatkailijoilta perimien maksujen käytöstä voittoa tavoittelemattomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen on olemassa useita toimivia esimerkkejä: on rakennettu kosteikko ja mahdollistettu liikuntaesteisten pääsy kohteelle, pystytetty kota keittomahdollisuuksineen kylän yhteiseen käyttöön, rakennettu lintutorneja, kunnostettu metsäautoteitä, tarjottu yhteiset pakastimet marjastajille, ym. 37,38 Sidosryhmäyhteistyön lisäksi on oleellista huolehtia metsästysseuran sisäisestä sovusta. Selkeät pelisäännöt ja oikeudenmukainen päätöksenteko seuran sisällä edesauttavat toimintaa. Myyntiin laitetut pyyntiluvat tulee mitoittaa metsästysseuran jäsenten yhteisesti hyväksymällä tavalla. Trofeeyksilöistä ja saaliin lihasta voi olla syytä ottaa erillinen maksu jotta vältytään kateudelta. Metsästysseuran sisällä metsästysmatkailusta tai vierasjahdeista saadut edut tulee jakaa oikeudenmukaisesti. Edullinen kaikille mahdollinen ampumaradan käyttö, uudet lahtivajat ja tasapuoliset mahdollisuudet metsästysvaihtoon edesauttavat sovun säilymistä ja seuran jäsenten innokkuutta matkailumahdollisuuksien järjestämiseen. 37,38 Mahdollisuudet Maaseudun asukkaiden siirtyessä kaupunkeihin jäsenyyden ylläpidon tulisi olla nykyistä helpompaa. Kaupunkilaisjäsenyys voidaan hoitaa esimerkiksi niin, että metsästäjä voi pysyä jäsenenä ilman päätösvaltaa metsästysseuran toimintaan, tai osallistua metsästysseuran toimintaan taloudellisella tuella hyväksyttyjen sääntöjen mukaan. Ihannetilanteessa asuinpaikan vaihdolla ei olisi vaikutusta metsästysseuran jäsenyyteen. Metsästysseuratoiminnan luonteen muuttuessa pienen paikallisen ryhmän tuottaessa metsästysmahdollisuudet voisi nk. riistatalkkari olla mahdollisuus maaseudun yrittäjyydelle. Maaseudun kehittämisen näkökulmasta katsoen metsästysseurojen ja pienyrittäjien yhteistoiminta on tärkeää. Metsästysseuroilla on metsästysmatkailussa tärkeä rooli metsästäjien ja metsästysalueiden muodostaessa toiminnan pohjan. Metsästysmatkailun vaatima yritystoiminta on kuitenkin vaativaa ja voi olla syytä painottaa seurojen roolia alihankkijana. Metsästysmatkailuyrittäjän tulee rakentaa luottamuksellinen yhteistyö metsästysseurojen kanssa keskustelemalla toimintaedellytykset yhdessä seuran kanssa. Rehellisyys tulojen jaossa edesauttaa metsästysmatkailun kehittämistä. Epärehellinen toiminta voi puolestaan lukita alueen tilanteen vuosikymmeniksi. Metsästysseurojen organisoituminen on tärkeää sisäisten palvelujen tuottamisessa. Palveluita voi olla mahdollista tuottaa useamman metsästysseuran ja yrittäjän välisellä yhteistyöllä. 37, Matilainen, A. & Keskinarkaus, S. (eds.) 2010: The Social Sustainability of Hunting Tourism in Northern Europe. Reports 59, University of Helsinki, Ruralia Institute. 36 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markus Muuttola 37 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Kari Kojo 38 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Risto Rantanen

11 Vuokratuilla metsästysmailla tapahtuva metsästysmatkailu yrittäjän, metsästysseuran, tai näiden yhteistyön toimesta, tarjoaa loistavan tilaisuuden elävöittää maaseutua ja jakaa toiminnasta syntyvää aluetaloudellista hyötyä laajalle. Metsästysseurojen toiminnan ollessa metsästysmatkailun keskiössä alueen riistanhoidon ja esimerkiksi opaspalveluiden kautta, on tärkeää huolehtia seurojen toimintaedellytysten koossapitämisestä. Metsästysseuratoimintaa tulee kehittää edelleen, jotta seuroilla säilyy toimintakyky vastaamaan metsästysmatkailun haasteisiin. 11 Toimenpide-ehdotukset Selvitetään metsästysmatkailun kysyntää ja uusien toimintamallien mahdollisuuksia maanomistajien, yrittäjien ja metsästysseurojen välille. On syytä selvittää sidosryhmien yhteisesti parhaiksi katsomat ja hyväksymät toimenpiteet. Toimenpiteen toteuttajiksi ehdotetaan Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoa, Metsähallitusta ja Suomen Metsästäjäliittoa yhteistyössä maanomistajien, metsästysmatkailuyritysten ja metsästysseurojen edustajien kanssa. Käynnistetään metsästysseuratoiminnan kehittämisprojekti, jossa selvitetään uusien jäsenten, kuten nuorten ja naisten, metsästysseuroihin pääsyn helpottamista, metsästysharrastuksen aloituksen tukemista ja metsästyksen imagon kohentamista koulutuksen, teemapäivien ja sosiaalisen median kautta. Toteuttajiksi ehdotetaan Suomen Metsästäjäliittoa ja Suomen riistakeskusta Omalla tai yrityksen vuokraamalla maalla tapahtuva taloudellinen toiminta Maanomistajan omalla maalla tai yrityksen vuokraamalla maalla järjestämään kaupalliseen metsästykseen liittyy intensiivinen riistan ruokinta ja/tai tarhattujen riistaeläinten vapauttaminen metsästettäväksi. Toiminnan keskiössä ovat riistanhoitajat, jotka huolehtivat riistan elinympäristön kunnossapidosta, riistan kasvatus- ja istutustoiminnasta, riistan ruokinnasta, petopyynnistä, jahtien järjestämisestä ja saaliin käsittelystä. Fasaani, peltopyy ja vesilinnut ovat olleet mukana riistanhoidossa viime vuosisadan alkupuolelta asti. Joissakin tapauksissa myös sorkkaeläimiä istutetaan ja hoidetaan riistanhoitajien toimesta. Ammattiriistanhoito työllistää tällä hetkellä noin 60 kokoaikaista ja 60 osa-aikaista henkilöä. Aikoinaan kartanoiden ja teollisuuspatruunoiden palkkalistoilla olleiden riistanhoitajien toimesta perustettu Suomen Ammattiriistanhoitajat ry on toiminut yhdistyksenä yli neljäkymmentä vuotta ja nykyään jäseniä on noin 35 henkilöä. Yhdistyksen jäsenistössä on tapahtunut merkittävä muutos viimeisen 15 vuoden sisällä. Alalle on syntynyt riista-alan yrityksiä ja riistaelinkeinojen harjoittaminen on muuttunut tulosvastuullisemmaksi ja puhtaaksi yritystoiminnaksi. 39 Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 15 kpl tiloja, jotka kasvattavat pääsääntöisesti fasaaneja ja järjestävät perinteisiä fasaanin ajometsästyksiä. Fasaanin vuosittaiset kasvatusmäärät ko. tiloilla ovat yhteensä kpl vuotuisen fasaanisaaliin ollessa kpl. Peltopyyn osalta tiloja on huomattavasti vähemmän, kaikkiaan 4-5 kpl. Peltopyiden kasvatusmäärät ovat kokoluokaltaan vähäisempiä, noin kpl saaliin ollessa noin 6000 kpl. Muutamilla tiloilla tehdään myös heinäsorsan istutuksia, yksilömäärien ollessa muutaman tuhannen luokkaa, mutta pääsääntöisesti ammutaan luonnonvaraisia lintuja jotka saadaan houkuteltua paikalle ruokinnan avulla. Lisäksi osalla tiloista ja yrittäjistä on tarjolla sorkkaeläinmetsästystä, eli joko hirvi-, valkohäntäpeura-, kuusipeura- tai metsäkaurismetsästystä. Sorkkaeläinmetsästyksen osuus koko ammattimaisen riistanhoidon liiketoiminnasta on pienessä roolissa johtuen riistakantojen pienuudesta. Ammattimaisen riistanhoidon taloudellinen merkitys on edelleen pieni, mutta trendiltään kasvava. Ko. tilojen liikevaihto on yhteensä noin 4 6 milj. euroa. 39 Ammattimainen riistanhoito vaikuttaa suomalaiseen metsästyskulttuuriin. Tilojen jahtien yhteenlaskettuna tuloksena vuositasolla on yli henkilömetsästyspäivää ja esimerkiksi fasaanijahdin toteutukseen 39 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Niko Hytönen

12 osallistuu kerrallaan kaikkiaan noin 50 henkilöä. Perinteisen eränkäynnin ohelle onkin muodostunut uusi metsästyskulttuuri. Uusia harrastajaryhmiä on syntynyt metsästyksen pariin metsästystilojen kautta, suurimpana ryhmänä koiraharrastajat. Tätä kautta kilpailutoiminta on lisääntynyt ja on syntynyt lisätarve muun muassa noutaville ja karkottaville roduille sekä seisoville kanakoirille. 40 Haasteet Tilojen asiakaskunta muodostuu pääsääntöisesti suomalaisten yritysten asiakkaista ja suomalaisista yksityishenkilöryhmistä. Syynä asiakaskunnan suomalaisvoittoisuuteen ovat alueiden alhaiset riistatiheydet. Sorkkaeläinjahdit, lähinnä hirvi- ja valkohäntäpeurajahdit, eivät ole sitä tasoa, että ulkomaalaisille voitaisiin tarjota sitä tuotetta, mitä he odottavat saavansa. Myös korkeat palkkakulut ja muut kustannukset haittaavat toimintaa. Etenkin lainsäädäntö vaikuttaa riistayrittäjyyteen vaikeuttaen kilpailuasetelmaa verrattuna muihin eurooppalaisiin metsästyksen järjestäjiin. Esimerkiksi riistalintujen munien tuontilupamenettely on ongelma. Lupien saanti kestää kauan ja luvat myönnetään vuodeksi kerrallaan. Yrittäjän kalliiden investointien, kuten esimerkiksi tarhojen ja elinympäristökunnostusten, vuoksi kaivataan suurempaa varmuutta luvista ja useamman vuoden lupia kerrallaan. Lupamenettelyn monimutkaisuus perustuu siihen, että ulkomailta tuotavien vierasperäisten lintu- ja nisäkäslajien tai vierasperäisten riistaeläinkantojen kohdalla tulee noudattaa metsästyslaissa säädettyä luvanhakuprosessia, jossa luvan myöntää Suomen riistakeskus ja lausunnot pyydetään ympäristöministeriöltä ja Suomen ympäristökeskukselta. Säädös pitää huolen kansallisen vieraslajistrategian ja kansainvälisten vieraslajisopimusten toteutumisesta, eläintautien leviämisen estämisestä sekä luonnonsuojelun toteutumisesta estämällä luonnon monimuotoisuudelle kielteiset vaikutukset. Maahan voi tuoda tarhattavaksi tai luontoon vapautettavaksi ainoastaan sellaista kantaa, jota jo löytyy meiltä luonnonvaraisena, ja jonka tuonnista ei aiheudu haittaa luonnolle tai luonnonvaraiselle eläimistölle. 41,42 Riistataloutta ei Suomessa tunnusteta tilojen pääelinkeinona. Vaikka maatilan lähes koko sato käytetään riistan ruokana linnuille ja sorkkaeläimille, peltopinta-alasta osa on valjastettu riistapeltokäyttöön ja tilan päätulonlähde on riistatalous, ei tila ole riistatila, vaan viljatila. 43 Maanviljelyn ja riistanhoidon yhteensovittaminen on hankalaa. Esimerkiksi peltoriistalle välttämätön suojakasvillisuus ojanpientareilta ja kivien ympäriltä joudutaan niittämään maataloustukien vuoksi. 44 Riistatalousyrittäjyyden kasvupotentiaali on suuri. Runsaammilla riistakannoilla voidaan suoraan vaikuttaa riistan taloudelliseen hyödyntämiseen. Sivuelinkeinona riistatalous voi luoda lisää työpaikkoja ja tuloja maaja metsätalousyrittäjille. Tulevaisuudessa riistatilalliset voivat ovat merkittävä maaseudun työllistäjiä ja samalla maaseutu elävöityy ja luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Riista nähdään tulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuutena ja arvostus suomalaista luontoa kohtaan voi lisääntyä kun tuotetaan puhdasta riistalihaa kuluttajien ulottuville. Metsästettävän riistan tarhaus ja tarhassa tapahtuva metsästys Suomen ja Unkarin välillä käynnistettiin vuonna 2000 tutkimus, jossa dokumentoitiin Unkarissa toimivaa suljettujen alueiden riistanhoitoa ja kaupallista metsästystä, sekä arvioitiin vastaavanlaisen toiminnan soveltuvuutta Suomessa. Hanke käynnistettiin Maa- ja metsätalousministeriön toimesta ja hankkeen toteutuksesta vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Hankkeen tutkimusraportin Suljettujen alueiden riistanhoito (Virtanen & Yrjölä 2002) mukaan Unkarissa on perustettu vuonna 1996 King Matthiaksen kokonaan aidattu 4000 hehtaarin suuruinen riista-alue, jossa on kasvatettu saksanhirviä, villisikoja, mufloneita ja metsäkauriita metsästettäväksi. Alueen riistaeläinkannat ovat jopa kolmetoista Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Niko Hytönen 41 ML Maa- ja metsätalousministeriö 2012: Kansallinen vieraslajistrategia. Helsinki. 43 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markku Laulumaa 44 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Lasse Ahlström

13 kertaa korkeammat kuin normaalisti luonnossa. Aidatuilta alueilta on saatavissa korkeampi tuotto metsästyksestä, kuin mitä niiltä saataisiin metsä- ja maatalouden kautta. 45 Metsästyksestä saadaan paras tuotto silloin, kun riistakantoja hoidetaan hyvin ja säädellysti. Tarhaustoiminnalla ja aitaamisella voidaankin taata runsas riistakanta, josta kestävän käytön periaatteella on mahdollista metsästää. Jäävän kannan on oltava rakenteeltaan oikeanlainen, esimerkiksi riittävästi trofeeyksilöitä sisältävä. Aidalla voidaan rajata pois riistaan kielteisesti vaikuttavat tekijät, kuten ympäröivä metsästyspaine, pedot ja liikennevahingot. Metsästykseen on mahdollista liittää myös laadukkaita oheispalveluita tai vaikkapa riistaan tutustumista metsästysajan ulkopuolella. Tarhaustoiminnan tavoitteena on siis luoda saalisvarmat ja laadukkaat metsästysolosuhteet, ja sen myötä vastata etenkin ulkomaalaisten metsästäjien vaatimuksiin. 13 Toimenpide-ehdotukset Selvitetään lainsäädännölliset ja biologiset toimintaedellytykset riistan tarhaamiseen tarhassa tapahtuvassa metsästystarkoituksessa. Toimijalla täytyy olla valmius tarjota metsästyksen oheispalveluita, sekä valmiudet ja kiinnostus riistan ja ympäristön tilan seurantaan. Toimenpiteen toteuttaja voi olla joko yksityistaho tai toimintaa voidaan kohdentaa tapahtumaan valtion mailla. Toimenpiteen käynnistäjäksi ja koordinoijaksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä. Riistatilayrittämisen kehittämiseksi omalla tai yrityksen vuokraamalla maalla on syytä rakentaa vapaaehtoisuuteen perustuva sertifiointijärjestelmä. Toimenpiteen toteuttajiksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoa, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta sekä Suomen Ammattiriistanhoitajia. Selvitetään lainsäädännöllisten esteiden helpottamista riistatilayrittämisen kannalta. Toimenpiteen toteuttajatahoksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä, Suomen Ammattiriistanhoitajia ja Suomen riistakeskusta. Selvitetään lainsäädännölliset ja tukipoliittiset esteet maatilan siirtyessä pääelinkeinoltaan riistatilaksi. Toimenpiteen toteuttajiksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoa ja Suomen Ammattiriistanhoitajia KUVAUSTOIMINTA Riistaeläinten kuvausmatkailussa asiakkaat lähtevät katsomaan valitsemaansa luontokohdetta oppaan johdolla. Kohdetta voidaan tarkkailla piilosta, mutta esimerkiksi tornien avulla tarkkailu mahdollistuu kauempaakin. Opastetuilla eräretkillä voidaan kokea aitoja eräelämyksiä ja valokuvata riistaa sen luonnollisessa elinympäristössään. Havaintojen varmistamiseksi voidaan käyttää esimerkiksi koiria tai riistan ruokintaa. Metsästysaikana riistan hakemiseen voi käyttää koiria, ja esimerkiksi hirvihaukulle tai metsohaukulle meno on matkailijalle hieno kokemus. Talvella voidaan seurata eläinten jälkiä suksilla tai lumikengillä. 46 Riistaeläinten kuvaustoiminta Riistaeläinten kuvaus tarjoaa useita tuotteistamismahdollisuuksia. Mielenkiintoisia kuvauskohteita, kuten metso, majava, hylkeet ja sorkkaeläimet, löytyy runsaasti, ja riistan hakemiseen on mahdollista käyttää monia metsästystyyppisiä muotoja. Riistaeläinten kuvausta voidaan kuitenkin tehdä myös ilman koiria eli 45 Virtanen, J. & Yrjölä, R. 2002: Suljettujen alueiden riistanhoito. Kala- ja riistaraportteja Verhelä P. & Lackman, P. 2003: Matkailun ohjelmapalvelut. Matkailuelämyksen tuottaminen ja toteuttaminen. WS Bookwell Oy, Porvoo.

14 jäljittämällä, hiipimällä, vahtimalla tai äänihoukuttelun avulla. Toiminta ei ole sidottuna vuodenaikoihin, vaan sitä voidaan toteuttaa ympäri vuoden. Päätuotteen lisäksi tarjontaa voi laventaa esimerkiksi erätarinoilla ja riistaruokakulttuurilla. Myös itse metsästystapahtuman valokuvaaminen olisi mahdollista tuotteistaa. Riistaeläinten kuvauksen kohderyhmänä ovat ennen kaikkea ulkomaalaiset luontoharrastajat ja mahdollisesti myös naiset. 47 Riistaeläinten kuvaus ei verota riistaa, mutta se on toteutettava eläimiä ja niiden luonnonmukaista käyttäytymistä häiritsemättä. Esimerkiksi metson soidinaika on herkkää ja kriittistä vaihetta lisääntymisen onnistumista ajatellen. 47 Toiminnassa korostuu oppaan ammattitaidon merkitys, sillä eläinten olinpaikkojen, elintapojen ja käyttäytymisen tuntemus on välttämätöntä. Haaskaruokinta Suurpetojen katselu- ja kuvaustoiminnan tuotteistaminen on toistaiseksi viety pisimmälle. Toiminta nojaa vahvasti eläinperäisten sivutuotteiden eli haaskojen käyttöön. Kuvaustoiminta kohdistuu kaikkiin suurpetoihimme, mutta karhun rooli vetonaulana on ylivoimainen. Karhunkatseluyritykset ovat toistaiseksi olleet melko pieniä vuotuisen liikevaihdon (v.2008) ollessa keskimäärin Liiketoimintaan sisältyy usein ruoka-, majoitus- ja kuljetuspalveluita, sekä metsästys- ja kalastusmahdollisuuksien tarjoamista. Toiminta houkuttelee runsaasti ulkomaalaisia asiakkaita. Esimerkiksi Kainuun karhunkatseluyritysten asiakkaista 63 %, Pohjois-Pohjanmaan 50 % ja Pohjois-Karjalan 35 % tulee ulkomailta (v. 2008). 48 MEK kannustaa suurpetojen haaskaruokintaan ja kuvausmatkailun kehittämiseen. MEK:n tuotekehitysstrategiassa Wild Life-tuotteet ja niiden kehittäminen on yhtenä valittuna teemana, ja niitä työstetään yhdessä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Matkailun teemaryhmän kanssa osana Outdoorskehittämisohjelmaa. Wild Taiga, eli Kainuun alueella tuotteistettu usean toimijan yhteistyöhanke, jossa on mukana muun muassa seitsemän suurpetojen katselua ja kuvausta tarjoavaa luontomatkailuyritystä, voitti vuonna 2008 MEK:n Destination of Exellence kilpailun ja valittiin siten paikallista kulttuuria ja elämäntapaa hyödyntäväksi matkailukohteeksi. 49 Eläinten katseluun ja kuvaukseen puututaan myös maakunnallisissa matkailustrategioissa Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla. Pohjois-Karjalan matkailustrategiassa luontomatkailu on yksi matkailun kärkituoteryhmistä, ja suurpetokuvaukset sekä -katselu nostetaan Lieksan ja Ruunaan alueen kärkituotteiksi. 50 Haaskankäyttöön liittyy luontokuvausta tarjoavien yritysten ja luontokuvaajien lisäksi laaja sidosryhmäpohja, joka nivoutuu toimintaan työnkuvan, elinkeinon harjoittamisen ja harrastustoiminnan myötä. Sidosryhmiä ovat eläinlääkintä, kenneltoimijat, luonnonsuojelu, maaseutuviranomaiset, maatalouselinkeinot, Metsähallitus, metsästäjät, poliisi, poroelinkeino, rajavartiosto ja ympäristönsuojeluviranomaiset. 49,51 Paikallisten ja alueellisten konfliktien välttämiseksi haaskankäytössä tulee panostaa toimivaan sidosryhmäyhteistyöhön. Erityisesti haaskojen käytön turvallisuus on noussut voimakkaasti esiin eri sidosryhmien kesken. Yleisellä tasolla suurinta huolta kannetaan karhujen luontaisen ihmisarkuuden vähenemisestä matkailutoiminnan myötä, jolloin myös konfliktitilanteiden riski kasvaa. Haaskojen käytölle toivotaankin viranomaisten taholta tiukempia reunaehtoja turvallisuuden edistämiseksi. 52 Suurimmat sidosryhmäristiriidat esiintyvät haaskan käyttäjien ja metsästäjien välillä. 49 Konfliktikenttä on monitahoinen Mänty, T. 2006: Metsästysmatkailun kehittämismahdollisuudet Etelä- ja Itä-Lapissa. Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö. 48 Eskelinen, P. 2009: Karhut elinkeinona millaisia ovat katselupalveluja tarjoavat yritykset? Riista- ja kalatalous selvityksiä 15/ Pohja-Mykrä, M. & Kurki, S. 2009: Suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteet. Julkaisuja 16, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. 50 Kainuun maakunta kuntayhtymä Kainuun luontomatkailun teemaohjelma, Kainuun maakunta kuntayhtymä, Julkaisu B:10, Kajaani; Luiro S.(toim.) Lapin matkailustrategia Lapin liitto A22 / 2008, Rovaniemi; Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pohjois-Karjalan matkailustrategia , Julkaisu 108. Kirjapaino Hyvätuuli, Joensuu; Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaan matkailustrategia Matkailu kasvaa ja kansainvälistyy, A: Matkailun edistämiskeskus Eläintenkatselu ja kuvaus matkailutuotteena. Lähtötilannekartoitus Kajaanin ammattikorkeakoulu. 52 Tapaninen T. 2010: Karhuihin liittyvät turvallisuusriskit karhun katselu- ja kuvausmatkailussa. Opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Matkailun koulutusohjelma.

15 ja jännitteinen. Karhu on arvokas saalis, joten sekä luontoyrittäjä että metsästäjä haluavat hyötyä samoista eläimistä. Haaskan tai muun ravinnon hyväksikäyttö karhun metsästyksessä on lain mukaan kiellettyä, mutta karhunmetsästystä harjoitetaan karhunkuvauspaikkojen lähettyvillä heti metsästyskauden alettua. Muiden suurpetojen haaskaruokinnan kohdalla ristiriidat ovat huomattavasti vähäisempiä. 53 Haaskan käyttöä säätelevistä laeista ja asetuksista jäte-, vesi-, maankäyttö-, rakennus- sekä ympäristölainsäädäntö kuuluvat ympäristöhallinnon alaisuuteen. Kuvauspalveluja tarjoavien yritysten toiminnan turvallisuuden takaaminen kuuluu sisäasiainhallinnon alaisuuteen. Eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttäminen ja käsittely kuuluu puolestaan maa- ja metsätaloushallinnon piiriin. Eläinlääkinnän osalta kunnaneläinlääkärit vastaanottavat ilmoitukset eläinaineksen käytöstä haaskoina ja kunnaneläinlääkärin, jonka alueelta sivutuotteet kerätään, on tarvittaessa tarkastettava sivutuotteet ennen niiden käyttöä. Läänineläinlääkärit vastaanottavat vuosittain kunnaneläinlääkäreiden ilmoituksen haaskojen pidoista. Viranomaisten yhteistyö, kuten kokemusten ja tutkimustiedon jakaminen sekä tiedonkulun parantaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä toimenpiteitä kehitettäessä haaskaruokintaan perustuvaa kuvaustoimintaa. 53,54 Suurpetoihin kohdistuvaa luontomatkailua kehitettäessä tulee huolehtia paitsi toiminnan ekologisesta kestävyydestä, erityisesti myös sen sosiaalisesta kestävyydestä. Toimenpide-ehdotukset 15 Selvitetään haaskaruokinnan lainsäädännölliset pelisäännöt. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä. Selvitetään riistaeläinten kuvaustoiminnan kehittäminen, kuten tuotteistaminen sekä markkinointitavat ja kanavat, yhteistyössä matkailun asiantuntijoiden kanssa. Toimenpiteen liikkeelle laittajaksi ehdotetaan maa- ja metsätalousministeriötä. 3. RIISTATUOTTEIDEN KEHITTÄMINEN Riistatuotteisiin perustuvien elinkeinotoimintojen kehittäminen vaatii laadukkaan arvo- ja toimintaketjun saaliin kaadosta aina ruokapöytään tai vaikkapa hirvihanskoihin saakka. Luonnon arvostus ja tuotteen alkuperän antamat lisäarvot mahdollistavat riistatuotteiden markkinoinnissa tuoreiden ja arvokkaiden näkökulmien käytön RIISTARUOKA Suomalainen ruokakulttuuri perustuu neljän vuodenajan säätelemiin keräilytuotteisiin, sekä kalastuksen ja metsästyksen antimiin. Eeropekka Rislakin sanoin: Ruokakulttuurimme ydin edustaa jotakin sellaista, joka on muualla kadotettu, ja jonka perään nyt haikaillaan. Meillä on jotakin, joka menee vielä pidemmälle kuin luomu. Meillä on villiruokaa, joka edustaa viljelyyn sidottua, sivistyskulttuuria edeltävää aikaa tuhansien vuosien takaa. Se ei ole luonnollisuutta, vaan luontoa. 55 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan uusi strategia "Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat leipää ja hyvinvointia elinvoimaisesta luonnosta" nostaa toiminnan keskiöön ruoan ja uusiutuvat luonnonvarat. Ajatuksena on turvata kotimaisen ruoan tuotanto ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, sekä luoda 53 Pohja-Mykrä, M. & Kurki, S. 2009: Suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteet. Julkaisuja 16, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. 54 Kainuun ympäristökeskus Haaskojen käyttöä koskeva ohjeistus. 55 Rislakki, E. 2012: Villiruoka suomalaisen ruokakulttuurin ylpeys. Blogikirjoitus, Eat&Joy.

16 edellytyksiä niihin perustuville elinkeinoille ja hyvinvoinnille. Hyvinvoinnin edistäminen elinkeinon sisällä toteutuu edistämällä innovaatioita, osaamista, kulttuuria, luontoon liittyviä elämyksiä ja riskienhallintaa. Strategian arvopohja muodostuu ruoan ja luonnonvarojen kunnioittamisesta. Muun muassa riistakantojen elinvoimaisuus ja tuottavuus ovat hallinnonalan strategisten päämäärien kärjessä. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa alan kilpailukykyä ja lisätä tuotannon arvoa tarjoamalla mahdollisimman korkealuokkaisia tuotteita, sekä varmistaa kuluttajien luottamus ruokaketjun vastuulliseen toimintaan. 56 Pohjoismaiset metsästäjäjärjestöt tekevät yhteistyötä riistaruoan menekin edistämiseksi. Ruotsissa on Svenska Jägareförbundetin toimesta avattu nettiportaali, joka jakaa tietoa riistaruoasta, sen käsittelystä ja riistaresepteistä. Sivuilla myös ohjataan kuluttajaa löytämään jakelukanavat, kaupat ja ravintolat, jotka tarjoavat riistaruokaa. Kun luonnonvaraista riistaa tai luonnonvaraisen riistan lihaa myydään tai luovutetaan, toiminta on elintarvikelainsäädännön alaista. Riistasta säädetään sekä kansallisessa lainsäädännössä että EUlainsäädännössä. Muun muassa alkutuotantoasetus on uudistunut ja vaatii toimijoilta päivitettyä tietoa toiminnan tueksi. Alkutuotannon tuotteita (nylkemätön/kynimätön riista) metsästäjät tai metsästysseurat voivat säädösten mukaan välittää suoraan kuluttajalle tai tukulle vuosittain 1000 jäniksen/kanin, 3000 linnun, 10 hirven, 30 peuran ja 50 metsäkauriin lihamäärän verran. Vähittäismyyjälle alkutuotannon tuotteita voidaan välittää vuosittain 1000 jäniksen/kanin sekä 3000 linnun verran. Tarkastamattoman riistalihan myyminen suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyjälle vaatii metsästäjiltä elintarvikehygienian osaamisen todistamista. Lihavalmistelaitokset puolestaan voivat vastaanottaa luonnonvaraista riistalihaa vain hyväksytyistä lihantarkastuslaitoksista. 57 Suurtalouksien, kuten koulujen keittiöiden, ravintoloiden ja kahviloiden käyttöön hirvenlihaa päätyi vuonna 2005 noin kiloa, mikä vastasi noin yhtä neljännestä vastaavasta ulkomailta tuodun saksanhirvenlihan käytöstä ja yhtä kolmannesta vastaavasta poronlihan käytöstä. Suurtalouksissa käytetyn kotimaisen hirvenlihan osuus on todella vähäistä verrattuna hirvenlihan kokonaismäärään. Vähäinen käyttö johtuu lähinnä kehittymättömistä markkinoista. Epävarman ja heikon saatavuuden vuoksi monet suurtaloudet joutuivat ostamaan hirvenlihan suoraan metsästäjiltä, mikä lisää hankintakustannuksia ja vähentää sitä myöten myös raaka-aineen kysyntää. 58 Vapaan ja tarhatun riistalihan tuotteistamisessa ja taloudellisen kasvun takaamisessa markkina-alueen tuntemus on oleellista. Kohderyhmänä ovat kuluttajat, jotka haluavat ruualtaan laatua, luonnollisuutta, erilaisuutta ja elämyksiä. Asiakkaat löytyvät Etelä-Suomen isoista kaupungeista, pääkaupunkiseudulta, Turusta ja Tampereelta ja myyntikanavia ovat marketit, erikoisliikkeet, HoReCa tukut ja suoramyynti. 59 Markkinat ovat siis olemassa, mutta riistan saatavuuden haasteet ovat ratkaisematta. Kotimaista riistaa ei markkinoilla juurikaan ole parasta sesonkia lukuun ottamatta. Ravintolat kaipaavat nimenomaan tarhattua riistaa, mutta eivät toiveistaan huolimatta saa sitä riittävästi. Keskitetyllä riistatukulla olisi mahdollista turvata tuotteen saatavuus ja luoda markkinoille mahdollisuus tarjota kausituotetta ympärivuotisesti. Riistatukun perustaminen vaatii investointeja ja pääomaa, jolla turvataan riittävä tuotehankinta ja varastointi. 59 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen elintarviketalouden tutkimusohjelmassa on käynnistetty riistan lihan kaupallista hyödyntämistä edistävä tutkimus. 60 Vapaan riistan kaupallistaminen Vapaan, villin riistan osalta metsästysseuroilla voi lihan myynnistä syntyä ristiriitaa maanomistajien kanssa. Koska metsästysmaat ovat joko vuokralla tai ilmaiskäytössä, tulee lihan kaupallistamisessa kiinnittää erityistä huomiota taloudellisen tuoton jakoon. Myös yritysten maa-alueilta lihan hankinta on mahdollista, mutta määrällisesti lihaa saadaan sieltä vähän Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan strategia ,"Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat leipää ja hyvinvoin a elinvoimaisesta luonnosta". 57 Hackzell, M. 2012: Myytkö riistanlihaa? Muista huomioida lainsäädäntö. Metsästäjä 1: Saarni, K. ym Suurtalouksien poron ja hirven käyttö vuonna Riistantutkimuksen tiedote 213, s Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Jyri Hänninen 60 Honkanen, A.. ym. 2012: Elintarviketalouden tutkimusohjelman väliarviointi. RKTL:n työraportteja 3/2012.

17 17 Riistaeläimet noudetaan lahtivajoilta ja seuroilta, joten ne ovat hajallaan ympäri Suomen, hyvin erilaisten kulkuyhteyksien päässä. Saaliin kappalemäärä voi olla alhainen, jolloin noudosta aiheutuvat kulut nousevat suhteessa saatuihin kiloihin. Riistan käsittelypaikoissa ja tavoissa on laadullisia eroja. Ruhossa puolestaan hävikki voi olla huomattava, riippuen osumakohdasta ja käytettävästä aseesta sekä luodista. Luonnonriistan ruhohinta onkin alhainen, noin 3,00-5,00 /kg. 61 Suomen riistatiheydet ovat alhaiset moneen muuhun maahan verrattuna. Riistakantojen kasvattamista on syytä pohtia. Suuremmat riistatiheydet takaisivat paremmat edellytykset villin riistalihan lisäämiseksi kuluttajille, jälleen- ja vähittäismyyjille, sekä riistaruokien jalostajalle myytäväksi. Tarhatun riistan kaupallistaminen Tarhattu riista on hiljalleen nostamassa suosiotaan markkinoilla. Lihan saatavuus on hyvä, mutta tuotantokustannukset nostavat hintoja. Muun muassa ruokinnasta ja tarkastusmaksuista aiheutuu kuluja. Toisaalta yhdellä noutokerralla saadaan noudettua useita eläimiä kerralla, jolloin saavutetaan kustannuksiltaan kohtuulliset keräilyt. 61 Tarhatun riistan koko ja laatu on tasaista ja lihaan kohdistuva hävikki on vähäistä. Tämä johtuu siitä, että yleensä voidaan päättää tarkasti kohta, mistä eläin lopetetaan. Tarhatun riistan ruhohinta onkin kohtuullisen korkea, noin 8,00 15,00 /kg. Myös takuu saatavuudesta vaikuttaa hintaan. 61 Esimerkiksi villisian arvostus ammattikeittiöissä on kasvanut tasaisesti ja samalla sen saatavuus on parantunut. Villisian tuonti Suomeen vapautettiin vuonna 1992 ja sen jälkeen villisikatarhoja on perustettu ympäri Suomen. Toimenpide-ehdotukset Järjestetään koulutusta metsästysseuroille riistaeläinten oikeaoppisesta lihanleikkuusta ja käsittelystä, jotta voidaan tuottaa korkealaatuisia riistatuotteita ja taata elintarvikehygienian osaaminen. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan Suomen Metsästäjäliittoa. Riistalihan tunnettuuden, riistalihan käsittelyn ja riistareseptien jakamisen edistämiseksi on tarpeen suunnitella kotimainen nettiportaali. Toimenpiteen toteuttajiksi ehdotetaan Suomen Metsästäjäliittoa ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiötä. Riistalihalle täytyy saada myönteistä nostetta. Kehitetään ja koordinoidaan medialle suunnattuja tilaisuuksia, joissa nostetaan esiin riista ympäristöystävällisenä luonnontuotteena. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan Luonnon- ja riistanhoitosäätiötä MUUT RIISTATUOTTEET Metsästyssaaliin hyödyntämisessä on runsaasti käyttämätöntä potentiaalia. Lihan lisäksi saaliista saadaan turkis, nahka, karva, höyhenet, luut ja jänteet. Saaliin täysimittaisen hyödyntämisen esteenä ovat puutteellinen eläinten osien keräily ja käsittely, epävakaa lopputuotteiden asema markkinoilla ja tuotteista saatava huono hinta. 62 On haastavaa saada keräilytuotteen hinta kattamaan pyynnin ja käsittelyn kustannukset. 61 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Jyri Hänninen 62 Luonnonturkisyhdistys ry, [

18 Sorkkaeläinten hyvänlaatuisten nahkojen kysyntä ylittää tarjonnan. Vuotien hyödyntämisessä metsästysseuroilta yrittäjälle on olemassa toimintamallit. Vuotien käsittely vaatii kuitenkin lisäkoulutusta, jotta tuotteen arvo ei laske pyytäjän toimien vuoksi. Saaliin virheellinen tai varomaton nylkeminen, metsästyskoirien pääsy saaliin kimppuun tai huolimaton säilyttäminen tuhoavat nahan pahimmillaan käyttökelvottomaksi. 63 Hirvenvuotien jatkojalostus puuttuu Suomesta kokonaan ja hirvenvuodat myydään kenkä-, vaate- ja pientavarateollisuuteen ulkomaille. Riistatuotteiden käytössä kestävästi tuotettuina ja ekologisina tuotteina on sijaa innovaatioille. Luonnonturkisyhdistys ry on rekisteröinyt "Villi suomalainen turkis" tavaramerkin (Wild Finnish Fur, WFF), jonka avulla rekisteröidyt luonnonturkisten ja muiden raaka-aineiden keräilijät voivat kautta tuotteen koko käsittelyketjun osoittaa vastuunsa sen luonnollisesta alkuperästä, haltuunoton laillisuudesta ja eettisestä kestävyydestä. Kyseinen yhdistys järjestää koko maan kattavaa koulutusta saaliin nylkemisestä, rasvanpoistosta ja kuivaamisesta yhteistyössä Suomen Metsästäjäliiton kanssa. 64 Vieraspedoista valmistettujen tuotteiden kohdalla markkinoinnissa voidaan rakentaa tuotteelle lisäarvoa sen ekologisesta arvosta muulle luonnolle. Vieraspedot, kuten minkki ja supikoira, ovat suuri uhka alkuperäislajistolle ja niiden vaikutukset saalislajistoon ovat selvästi alkuperäispetojen vaikutuksia suuremmat. 65 Vieraspedosta valmistetun tuotteen ostaminen on siis matkailijan ekoteko. On mahdollista tuotteistaa myös itse toiminnan, eli vieraspetojen poiston, tukeminen ilman että materiaa siirtyy myyjältä kuluttajalle. 18 Toimenpide-ehdotukset Järjestetään koulutusta metsästysseuroille riistaeläinten oikeaoppisesta nylkemisestä, nahan ja turkiksen käsittelystä ja säilyttämisestä, sekä näiden toimenpiteiden merkityksestä tuotteen jatkojalostamisessa. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan Suomen Metsästäjäliittoa. Selvitetään riistatuotteiden kysyntää ja mahdollista jatkojalostusta. Kehitetään riistatuotteiden markkinointia yhteistyössä markkinoinnin ammattilaisten kanssa. Toimenpiteen toteuttajaksi ehdotetaan Suomen Metsästäjäliittoa. 4. LOPUKSI Ohjausryhmä esittää, että tässä raportissa esitettyjä toimenpide-ehdotuksia lähdetään toteuttamaan välittömästi. Kunkin toimenpiteen vastuutaho käynnistää, toteuttaa ja raportoi toimenpiteet. Ohjausryhmä seuraa näiden hankkeiden etenemistä ja vetää yhteen jatkotöiden toteutukset. 63 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markku Onnela 64 Alustus ohjausryhmän kokouksessa, Markku Ahonen 65 Salo, P. ym. 2007: Alien predators are more dangerous than native predators to prey populations. Proc. R. Soc. B. 274:

19 19 RAPORTIN VALMISTELUSSA KÄYTETYT ASIANTUNTIJAT JA LÄHDEMATERIAALI Ohjausryhmän jäsenet: Ohjausryhmän puheenjohtaja MMT, ministeri Kalevi Hemilä Luonnon- ja riistanhoitosäätiö Jäsen: Säätiön puheenjohtaja, vuorineuvos Jukka Härmälä Varajäsen: Hallituksen puheenjohtaja, Kone Oyj, Antti Herlin Maa- ja metsätalousministeriö Jäsen: Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell Varajäsen: Neuvotteleva virkamies Sami Niemi Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK r.y. Jäsen: Johtaja Minna-Mari Kaila Varajäsen: Lakimies Vesa Malila Metsähallitus Jäsen: Erätalouspäällikkö Jukka Bisi Varajäsen: Ylitarkastaja Ahti Putaala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Jäsen: Asiakkuusjohtaja Asmo Honkanen Varajäsen: Erikoistutkija Juha Tiainen Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto Jäsen: Johtaja, professori Sami Kurki Varajäsen: Projektipäällikkö Anne Matilainen Suomen Ammattiriistanhoitajat ry Jäsen: Puheenjohtaja Niko Hytönen Varajäsen: Tiina Eklund Suomen Metsästäjäliitto Jäsen: Puheenjohtaja Lauri Kontro Varajäsen: Koulutuspäällikkö Ere Grenfors Suomen riistakeskus Jäsen: Johtaja Reijo Orava Varajäsen: Kenttäpäällikkö Ilkka Ala-Ajos Ohjausryhmän sihteeri Mari Pohja-Mykrä, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto Ohjausryhmän kokouksissa esitetyt alustukset: Ahlström Lars, maanviljelijä, Jokiniemen kartano Ahonen Markku, asiantuntija, Luonnonturkisyhdistys ry Hytönen Niko, puheenjohtaja, Suomen Ammattiriistanhoitajat ry Hänninen Jyri, yksityisyrittäjä, Suomen Saamamiehet Oy Laulumaa Markku, riistanhoidonneuvoja, Suomen riistakeskuksen Uudenmaan aluetoimisto

20 20 Kojo Kari, puheenjohtaja, Ala-Satakunnan riistanhoitoyhdistys Matilainen Anne, projektipäällikkö, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto Muuttola Markus, metsästysmatkailuopettaja, kansainvälisyyskoordinaattori, Haapaveden ammattiopisto Onnela Markku, asiantuntija, kouluttaja Rantanen Risto, puheenjohtaja, Metsästysseura Ypäjän Riistamiehet ry. Kirjallisuus: Aarnio, J. & Härkönen, S. 2007: Hirvestä hyötyjä ja kustannuksia. Metsätieteen aikakauskirja 2/2007: Eskelinen, P. 2009: Karhut elinkeinona millaisia ovat katselupalveluja tarjoavat yritykset? Riista- ja kalatalous selvityksiä 15/2009. Forsman, L., Wikman, M., Härkönen, S. & Eskelinen, P. 2010: Riistatalouden vapaaehtoistyö. Riista- ja kalatalous, Selvityksiä 10/2010. Hackzell, M. 2012: Myytkö riistanlihaa? Muista huomioida lainsäädäntö. Metsästäjä 1: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta, HE 99/2009. Honkanen, A., Airaksinen, S., Kankainen, M., Koskela, J., Saarni, K., Setälä, J. & Vielma, J. 2012: Elintarviketalouden tutkimusohjelman väliarviointi. RKTL:n työraportteja 3/2012. Ilvesviita, P. 2005: Paaluraudoista kotkansuojeluun Suomalainen metsästyspolitiikka Akateeminen väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Lapin Yliopisto. Julkisen riistakonsernin strategia Päivitetty v Kainuun maakunta kuntayhtymä Kainuun luontomatkailun teemaohjelma, Kainuun maakunta kuntayhtymä, Julkaisu B:10, Kajaani. Kainuun ympäristökeskus Haaskojen käyttöä koskeva ohjeistus. [ Keskinarkaus, S., Matilainen, A. & Kurki, S. 2009: Metsästysmatkailu ja sen kestävyys valtion mailla. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Komppula, R. 2002: Luontoelämys matkailutuotteeksi markkinoinnin näkökulma tuotekehitykseen. Teoksessa Luonto matkailukohteena: virkistystä ja elämyksiä luonnosta (toim. Jarkko Saarinen ja Jari Järviluoma), Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866. Lehikoinen, H.2007: Tuo hiisi hirviäsi: metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. Luiro, S. (toim.) Lapin matkailustrategia Lapin liitto A22 / 2008, Rovaniemi. Luonnonturkisyhdistys ry, [ Lämsä, T. & Hietala, M. 1996: Saksalaiset metsästysmatkailijat Kainuun maaseutumatkailun mahdollinen asiakaskohderyhmä. Oulun yliopisto. Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 127. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan strategia , "Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat leipää ja hyvinvointia elinvoimaisesta luonnosta" Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia ( ) Maa- ja metsätalousministeriö 2012: Kansallinen vieraslajistrategia. Helsinki. Malinen, J. (toim.) 2006: Hirvenmetsästyksen käsikirja. Kairikko, J.K.: Hirviluvut ja kaadot Suomessa luvulta alkaen, Otava. Keuruu.