5/2006 X-200X. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Transkriptio

1 5/2006 X-200X Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

2 Kuvattu klo 1.20 Vihdissä. Canon 20Da, 24mm f/2,8, 1,5 s valotus, ISO 100. Kuvan otti Kari Kalervo. Tampereen ukkoset ovat kesällä 2006 jääneet vaisuiksi. 28. ja koettiin kuitenkin muutama ukkoskuuro muutamine maasalamoineen tarkkailin kuuron etenemistä Ylöjärven yllä Tampereen Ursa tähtitornilta. Maasalamia näkyi n. 10 ja niiden kuvaamineen oli tavalliseen tapaan hiukan haastavaa puuhaa. Kuva Emma Herranen. 2

3 Ursan jaostojen tiedotuslehti 23. vuosikerta 5/2006 Julkaisija Tähtitieteellinen yhdistys URSA ry Raatimiehenkatu 3 A HELSINKI Päätoimittaja Kari A. Kuure Simo Kaarion katu 13 B Tampere puhelin GSM kari.kuure@avaruusmgz.info ursa.minor@ursa.fi Lehti on ilmainen jaostojen aktiivijäsenille. Tilausmaksu on 12. Ilmestyminen Ursa Minor ilmestyy 6 kertaa vuodessa: helmi-, huhti-, kesä-, heinä-, loka- ja joulukuun alussa. Lehteen tarkoitettu aineisto: Lehteen tarkoitettu aineisto toimitetaan ensisijaisesti jaostojen vetäjille ja artikkelien kirjoittajille. Tarkemmat kirjoittajille tarkoitetut ohjeet löytyvät Internetistä osoitteesta: Vuoden 2006 deadline-ajat ovat: No.6 dl ilmestyy Painopaikka Domus Offset Oy, Tampere painos 300 kpl ISSN Kuvattu klo Vihdissä. Kuvassa näkyy puolivarjopimennys, kun osittainen pimennys oli jo päättynyt. Canon 20Da, 400mm f/11, 1/8 s valotus, ISO 200. Kuvan otti kari Kalervo. Sisällysluettelo Havaitsijan muistio...4 Jaostouutisia...5 Aurinkotuuli...10 Sivuaurinko...17 Havaintovälineet - optiikka...32 Värit ja valot...38 Kiertolaiset...54 Bolidi...58 Myrskynsilmä...64 Asterope...67 Linnunrata...75 Kelikalenteri...78 Raketit...83 Yhteystietoja

4 Lokakuu klo 09:52 Neptunus (7,86 m ) 3.9 pohjoiseen Kuusta (79%) klo 03:49 Uranus (5,75 m ) 1.2 pohjoiseen Kuusta (93%) klo 06:13 Täysikuu klo 03:28 Kuun viimeinen neljännes klo 18:09 Saturnus (0,42 m ) 1.0 etelään Kuusta (25%) klo 06:37 Merkuriuksen (0,02 m ) suurin itäinen elongaatio(24 ) Orionidien maksimi, aktiivinen , ZHR klo 08:14 Uusikuu klo 07:26 Venus (-3,82 m ) 4.9 pohjoiseen Kuusta (0%) klo 11:10 Mars (1,58 m ) 4.4 pohjoiseen Kuusta (0%) klo 20:29 Mars konjunktiossa klo 09:46 Merkurius (0,22 m ) 2.1 pohjoiseen Kuusta (4%) klo 10:36 Jupite(-1,58 m )r 6.1 pohjoiseen Kuusta (4%) klo 22:44 Mars (1,57 m ) 0.7 etelään Venuksesta(-3,82 m ) klo 00:48 Jupiter(-1,58 m ) 3.9 pohjoiseen Merkuriuksesta (0,33 m ) klo 10:16 Venus yläkonjunktiossa klo 22:43 Pluto(14,04 m ) 13.0 pohjoiseen Kuusta (19%) klo 23:25 Kuun ensimmäinen neljännes Marraskuu klo 09:54 Uranus (5,79 m ) 1.3 pohjoiseen Kuusta (76%) Tauridien maksimi, aktiivinen , ZHR klo 14:58 Täysikuu klo 15:36 Venus (-3,82 m ) 1.2 pohjoiseen Merkuriuksesta (4,74 m ) klo 21:13 Merkuriuksen ylikulku, ei näy Suomessa klo 19:48 Kuun viimeinen neljännes klo 02:32 Saturnus (0,36 m ) etelään Kuusta (47%) klo 00:52 Jupiter (-1,57 m ) 0.4 pohjoiseen Venuksesta (-3,81 m ) Leonidien maksimi, aktiivisia klo 15:58 Merkurius (0,15 m ) 7.4 pohjoiseen Kuusta (1%) klo 07:21 Mars (1,57 m ) 5.2 pohjoiseen Kuusta (0%) klo 00:18 Uusikuu klo 15:39 Venus (-3,81 m ) 5.9 pohjoiseen Kuusta (0%) klo 06:04 Jupiter konjunktiossa klo 03:39 Pluto (14,04 m ) 12.5 pohjoiseen Kuusta (4%) klo 14:41 Merkuriuksen (-0,44 m ) suurin läntinen elongaatio (19 ) klo 23:30 Neptunus (7,93 m ) 3.5 pohjoiseen Kuusta (35%) klo 08:29 Kuun ensimmäinen neljännes Kari A. Kuure 4

5 Cygnuksella hyvä tunnelma Järjestyksessään jo 20. Cygnus-kesätapahtuma sai pitopaikakseen Töysän kunnan Hakojärvellä sijaitsevan Isosaaren leirikeskuksen ja paikalliseksi järjestäjäkseen Suomenselän Pegasuksen. Lieneekö paikan sijainti saaressa kapulalossin takana pelottanut vai edellisvuoden Cygnus-paikan läheisyys haitannut, koska osanottajamäärä jäi aavistuksen normaalia vähäisemmäksi. Tämä ei itse tapahtumaa haitannut, sillä osanottajamäärä kipusi lopulta 120:een ja säänhaltijat siunasivat tapahtumaa vallan loisteliaalla kelillä. Lieneekö 2000-luvun alussa menetetty Cygnus-säätaika saatu takaisin, sen aika näyttää. Paikallinen järjestäjä onnistui tehtävässään hyvin, vaikka ongelmaksi muodostui se niin monesti pienessä yhdistyksessä tapahtuva: porukkaa saada kovin hyvin järjestelytehtäviin. Nyt lienee suurimpana syynä olleet harmilliset yhteensattumat ihmisten menoissa. Onneksi myös osanottajista löytyi vanhan tavan mukaan talkoohenkeä yhteisen hyvän eteen ja tämän toivoisi tulevinakin vuosina jatkuvan. Kulkeminen saareen toimi harvinaisen hyvin. Lossivuorot saatiin järjestettyä ja käytössä oli pari venettäkin. Mitä nyt kerran tai pari sattui niin, että molemmat veneet sekä lossi olivat aamulla saaren puolella. Onneksi ei kuitenkaan toisinpäin. Pelätty hankaluus kulkemisessa oli ihan turhaa. Onko missään Cygnuksella on ollut niin hyvää palvelua, että tavarat on kuljetettu peräkärryllä perille majoitusalueelle asti. Lisäksi käsikäyttöiset maitokärryt palvelivat niitä, jotka halusivat itse kuljettaa omat tavaransa heti. Tornilta aloitettiin Kulku saareen sujui joutuisasti käsikäyttöisellä kapulalossilla. Kuva: Jorma Koski. Usein Cygnuksella on ohjelmassa ollut joku retki tai tutustumiskäynti jonnekin lähelle. Nyt parina vuonna on vierailtu ennen tapahtumaa läheisellä tähtitornilla. Niinpä aloitettiin tänä 5

6 voisivat tuoda oman osansa ohjelmatarjontaan. Toki monille jaostoille varsinkin niille, joilla ei omia tapaamisiaan vuoden varrella ole tärkeän mahdollisuuden kokoontua ja esitellä toimintaansa. Myös monet omankin tapaamisen järjestävätkin jaostot käyttävät tilaisuutta hyväksi esitellä omaa toimintaansa. Kiertämällä eri jaostojen ohjelmanumeroissa aktiivitoiminnasta kiinnostunut harrastaja voi saada aika monipuolisen kuvan harrastajakentän toiminnasta. Jaostot ovat jonkun verran järjestäneet erityyppisiä ohjelmia, mutta useimmiten ne ovat jonkinlaisia kokouksia tai esitelmiä. Ensinmainitut alan erikoisharrastajille ja jälkimmäiset vähän laajemmalle joukolle. Torstaina ja perjantaina oli mahdollisuus tutustua töysäläisten hienoon tähtitorniin kirkonkylän pohjoispuolella. Kuva: Veikko Mäkelä. vuonnakin Cygnus töysäläisten omalla tornilla torstai-iltapäivänä. Yleisön pyynnöstä toinen vierailumahdollisuus järjestettiin perjantai-iltana viikonlopuksi tapahtumaan tulijoille. Tutustumismahdollisuuksia käyttikin hyväkseen melkoinen osa cygnuslaisista. Torstai-illat ovat Cygnuksilla yleensä olleet paikoilleen asettumista, pajojen pystyttämistä ja muuten vain oleilua. Tulevaisuudessa ohjelmaruudukon yhä täyttyessä kannattaisi harkita torstain muuttamista enemmän täysmittaiseksi ohjelmapäiväksi. Tänä vuonna aloitettiin iltaohjelmana allekirjoittaneen pienellä esityksellä havaitsemisen nykynäkymistä ja tulevaisuudesta. Havaintoja käsiteltiin laajana kokonaisuutena katselusta harrastaja ammattilaisyhteistyöhön. Esitelmiä ja kokouksia Cygnuksen ohjelmasta vastaavat edelleenkin suurelta osin jaostot. Toiveena tietenkin olisi, että yksittäiset harrastajat ja yhdistyksetkin Cygnuksen perjantai pyörähtikin täyteen vauhtiinsa jaosto-ohjelmalla, jota riittikin iltakuuteen saunavuoroille asti. Aurinkokunnan kohteet käytiin läpi auringosta pikkuplaneettoihin. Kuultiin asiaa tähdenpeittojen laskennan perusteista, sekä tulevasta peittojen vuodesta Tulevana vuonnahan merkittävän runsaasti planeettojen ja tähtien peittymisiä. Kuu, planeetat ja komeetat -jaostossa nähtiin laaja katsaus havaintokohteisiin, Mars-oppositiosta komeetta Schwassmann-Wachmanniin. Aurinkojaostossa puolestaan tuleva apuvetäjä Marko Kämäräinen esitteli H-alfa-havaintoja. Valaisevat yöpilvet oli ilmakehäjaoston aihepiirinä. Näitähän päästiinkin ihailemaan tulevina öinä. Matematiikka ja tietotekniikkajaoston vetäjä Markku Leino on pitänyt Cygnuksilla ja Laitepäivillä aina esityksiä mielenkiintoisista poikkeavista aiheista. Tällä kertaa syynissä olivat muut maailmankaikkeudet. Kerhojaosto pohti puolestaan oman toimintansa jatkoa ja tarpeellisuutta melko syvällisestikin. Taivaan taustaa mittaamaan Lauantai-illan vierailijaesitelmöitsijänä oli Harry Lehto Tuorlan observatoriosta. Hän kertoi, kuinka digitaalikameroilla voidaan toteuttaa taustataivaan kirkkauden (lue: ennen kaikkea valosaasteen) mittaus melko helposti. Tuorlalaiset aikovat toteuttaa mittauksen 6

7 niverkon perään, koska näiden toiminnalla on selvästi keskinäisiä synergiaetuja. Liian lyhyet yöunet alkoivat tehdä tepposia allekirjoittaneelle seremoniamestarina, ja ohjelmassa ollut väärä kellonaika jäi aamulla huomaamatta ja tiedottamatta porukalle, joten muutamat myöhästyivät alkuiltapäivän yhteiskuvasta, johon onneksi kuitenkin saatiin suurin osa Cygnus-kansasta paikalle. Jaostojen yhteispalaverissa pohdittiin tiukasti Ursa Minor -asiaa ja mahdollista jaostojen yhteistä havaintorekisteriä, niin että seremoniamestarin ajatusvirheen takia oltiin syödä koko aika syvä taivas -jaoston kokoukselta. Onneksi ei suurta vahinkoa sattunut ja ds-väkikin sai nauttia havaintokatsauksesta. Rakentelupajan aiheena oli analemmaattinen aurinkokello, jonka pitäisi olla tarkempi kuin tavalliset. Projekti jäi kuitenkin vielä hiukan kesken. Kuva: Jorma Koski. Varsinais-Suomessa ja Harry ehdottaa, että harrastajat toteuttaisivat samaa muuallakin Suomessa. Asiasta hiukan oli jo Ursa Minor 2/2006:ssä (s ) ja lyhyesti myös tämän numeron Kelikalenteir-palstalla. Lauantai-illan muina esityksinä kuultiin, kuinka havaintotoiminta on lähtenyt käyntiin Warkauden Kassiopeian Härkämäen tornilla sekä Viron tähtiharrastuksesta Imre Treufeldin kertomana. Verkostoitumista ja yhteisiä asioita Lauantaipäivän ohjelma koostui myös pääasiassa jaosto-ohjelmasta. Halojaosto piti yhteisesitelmän, kun meteorijaostossa tutustuttiin pienen parvien tutkimuksiin. Tekokuu- ja raketti-ilmiöjaostossa Mikko Suominen esitteli mm. vaikuttavaa avaruuslentosimulaattoriohjelmaa. Suomen havaintotorniverkosto pohti toimintaansa ja julkistettavien verkkosivujen sisältöä. Muuttujaryhmän palaveri oli kytketty tor- Sinänsä yhteispalaveri oli tärkeä, vaikka muutamia päivänpolttavia asioita, mm. tähtihälyn kohtalo, jäi käsittelemättä. Sanokoon kuka, mitä sanoo pienen piirin keskusteluista, mutta julkiset kasvokkain käytävät keskustelut ovat paras tapa puhua yhteisistä asioista ilman sähköisten kanavien helposti synnyttämiä ylilyöntejä. Pimennys muisteluissa Lauantai-illan lämmittelynä nähtiin paljastavaa materiaalia Polluxin ja Castorin toissakeväisestä matkasta Moskovan avaruuskohteisiin. Tämän päälle palattiin vielä Turkin pimennysmatkan tunnelmiin melkoisella kuvakavalkaadilla. Sunnuntaille oli vielä saatu tukevaa ohjelmaa, jotta väki ei heti aamusta ehtinyt poislähtötunnelmiin. Hannu Määttäsen katsaus kiikareiden laatutekijöihin oli ehdotonta asiaa alusta loppuun. Jaostoista viimeisinä kokoontuivat havaintovälineet sekä myrskybongaus. Jälkimmäisessä nähtiin perinteinen kuvakatsaus. Aurinkokello ja kulkija Koko tapahtuman ajan oli havaintovälinejaostolla käynnissä perinteinen rakennuspaja, jossa tällä kertaa kasattiin analemmaattista aurinko- 7

8 Kari Laihian M.U.U.-kulkija kameroineen odottaa rantakalliolla illan pimenemistä ja yöpilviä. Kuva: Mikko Suominen. Cygnus sisälsi myös kesätapaamisen vakioelementit: uusia ja vanhoja ystäviä, saunomista, makkaranpaistoa ja lentopalloja. Sulkapallo on tämän vuoden uusi hittilaji. Monet ehtivät myös harrastaa matkailua lähiseudulla ja käydä kummastelemassa Vesa Keskisen ostoshelv...keskusta, jota myös Tuurin kyläkaupaksi kutsutaan. Huipputunnelmaa kelloa, jonka teko kuitenkin jäi vielä kesken. Ehkä suurinta huomiota herätti Kari Laihian rakentama M.U.U.-kulkija, jonka uumenissa oleva sekvenssikuvauskamera tallensi päivisin ihmisiä ja öisin valaisevia yöpilviä. Valaisevat yöpilvet kruunasivatkin kaksi jälkimmäistä yötä, vaikka eräät nappasivatkin himmeät yökköset jo ensimmäisenä yönä. Kaksi jälkimmäistä kuuluivat ehdottomasti kesän näytelmien eliittiin. Vaikka osanottajamäärä jäikin aavistuksen edellisvuosista ja vaikka iltaohjelmasta puuttuikin viihteellinen osuus, hyvä paikka ja sää sekä kelpo järjestelyt takasivat hienon Cygnus-tunnelman, joka mm. Hannu Määttänen luonnehti parhaimmaksi pitkään aikaan. Veikko Mäkelä Lisää kuvia ja tietoa Cygnuksesta osoitteessa Uusi jaostotoimikunta Cygnuksella valitaan perinteisesti jäseniä jaostojen yhteistyöelimeen, jota myös jaostotoimikunnaksi kutsutaan. Jäsen toimikausi on kaksivuotinen, joten puolet paikoista on vuosittain vaihdossa. Cygnuksen kuului tietenkin myös lentopalloa. Kuva: Emma Herranen. 8

9 Uusi jaostotoimikunta potretissa. Vasemmalta Juha Ojanperä, Marko Myllyniemi, Veikko Mäkelä ja Mikko Suominen. Kuva: Emma Herranen. Nyt toimikunnasta lähtivät Emma Herranen ja Harri Haukka. Niinpä uuden ryhmän kokoonpano on seuraava Veikko Mäkelä, pj Juha Ojanperä, siht. Marko Myllyniemi Mikko Suominen Veikko ja Juha aloittavat toisen vuoden, Marko ja Mikko ovat uusia jäseniä. Toimikunnassa on nyt kolme jaoston apuvetäjää, Veikko Kuu, planeetat ja komeetat -jaostossa, Juha syvä taivas -jaostossa ja Mikko tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaostossa. Marko taas on Lakeuden Ursan aktiivejä ja astronetti.com-palvelun ylläpitäjä. Jaostojen yhteistyöelimen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu jaostojen yhteisten asioiden hoitaminen, vetäjien auttaminen ja neuvonta sekä jaostotoiminnan talousarvioiden ja suunnitelmien kasaaminen. Ryhmä osallistuu myös Tähtipäivien ja Cygnuksen paikallisten järjestäjien etsintään ja Cygnuksen tapauksessa myös ohjelman suunnitteluun. Myös Stella Arcti -palkintoehdotuksen laadinta on jaostotoimikunnan tehtäviä. Veikko Mäkelä English summary The annual Cygnus summer meeting was held in Töysä municipality in Central Finland on 3 6 August. The event was 20th Finnish amateur astronomer s summer meeting. In this year the number of the participants was only 120, which was a little less than in the last years. The program included meetings and talks, mainly arranged by the sections of Ursa. There were also some video and slide shows, eg. about the Finnish solar eclipse expeditions to Turkey. In the workshop we built an analemmatic sun-dial. The most extraordinary observing instrument was Kari Laihia s M.U.U. rover, a mobile time-lapse camera, with computer control, heating and fan. Sauna, swimming, volley ball and camp fire were also traditional elements of Cygnus meeting. Warm and clear weather, great noctilucent clouds in night-time and good feeling crowned the Cygnus

10 Aurinkoa havaitsemassa Aloitin vuoden 2005 alussa tähtitieteen etäopinnot Swinburnen teknisessä yliopistossa Australiassa, ja siellä suoritettaviin kursseihin kuuluvat aina projektityöt. Työ voi olla myös havaintoihin pohjautuva, ja pyrinkin aina sellaisia valitsemaan. Keväällä suorittamaani Tähdet ja Linnunrata kurssiin kuului projektityö, jossa tehtävänä oli määrittää Auringon pyörimisnopeus eri leveysasteilla seuraamalla auringonpilkkujen liikkumista. Koska käytössäni oli valkoisen valon aurinkosuotimen lisäksi myös pari vuotta sitten hankkimani Coronadon MaxScope 40 vetyalfa-putki, lisäsin työhöni myös kromosfäärin havainnoinnin ja kromosfäärin ja fotosfäärin ilmiöiden vastaavuuden vertailun. Kevään 2005 hyvät säät sallivat systemaattisen havainnoinnin usean viikon ajan. Oheinen artikkeli on lyhennelmä projektiraportistani; erityisesti teoriaosaa on lyhennetty, mutta artikkeli sisältää pääosin samat johtopäätökset ja tulokset pyörimisnopeuden osalta. Auringon kaasukehä Auringon kaasukehä koostuu kolmesta kerroksesta: fotosfääristä, kromosfääristä ja korkonasta. Suurin osa Auringon näkyvästä valosta tulee fotosfääristä se onkin saanut nimensä kreikan kielen valoa tarkoittavasta sanasta. Fotosfäärin yläpuolella on 2000 km paksu kromosfääri. Sen nimi juontuu kreikan kielen väriä tarkoittavasta termistä kromosfääri havaittiin ensimmäistä kertaa täydellisen auringonpimennyksen aikaan Kuun ympärillä vaalean punertavana renkaana. Normaalihavainnoinnissa fotosfäärin suuri kirkkaus peittää heikkovaloisemman kromosfäärin täysin. Käyttämällä tietyn aallonpituuden kapeakaistaisia suotimia on kuitenkin mahdollista eristää kromosfäärin emittoima säteily, jolloin havainnointi on mahdollista muulloinkin kuin auringonpimennysten aikaan. Auringon pinnalla ja kaasukehässä on magneettikenttien aiheuttamia aktiivisia alueita. Näihin liittyviä ilmiöitä ovat mm. auringonpilkut ja fakulat fotosfäärissä, sekä plaget, filamentit ja protuberanssit kromosfäärissä. Au- Aurinko 9. heinäkuuta 2005 Tampereen Ursan 153/2063 mm kaukoputkella valokuvattuna. Kuva Kari A. Kuure. 10

11 Kuva 1: Auringon kiekon keskikohdan leveysaste ajan funktiona (Kitchin 2002, s. 116) ringonpilkut syntyvät fotosfääriin, kun magneettikenttä vaikeuttaa energian siirtymistä pinnalle pilkun kohdalla. Auringonpilkku jää ympäristöään viileämmäksi ja kontrastieron vuoksi havaitsemme sen tummana. Ympäristöään kuumempia ja siten kirkkaampia fakuloita havaitaan erityisesti reunatummentuman alueella. Fakulat muodostuvat vierekkäisten granuloiden kirkkaista sivuista. Kromosfäärissä auringonpilkkujen yläpuolella havaitaan kirkkaampia plage-alueita; näissä magneettienergia kuumentaa kromosfääriä ympäristöä enemmän. Plaget ovat usein pilkkuja pitkäikäisempiä, ja ilmestyvät niitä ennen, ja katoavat monesti vasta useita päiviä pilkkujen häviämisen jälkeen. Kromosfäärissä havaitaan lisäksi filamentteja tummina lankoina kromosfäärin pintaa vasten, kun magneettikentät vetävät plasmaa korkeiksi kaariksi kromosfäärin yläpuolelle. Kun kaaria tai niiden osia havaitaan Auringon reunan yli, filamentteja kutsutaan protuberansseiksi. Aktiivisten alueiden koko vaihtelee, ja on suurimmillaan jopa useita satoja tuhansia kilometrejä halkaisijaltaan. Yhdysvaltalainen NOAA (National Oceanic and Atmospheric Administration) antaa aktiivisille alueille järjestysnumeroita sitä mukaa kun niitä havaitaan Auringon pinnalla. Numerointi alkoi vuonna 1972, ja alue numero havaittiin vuonna Siitä huolimatta numeroinnissa käytetään silti vain neljää numeroa, joita saattavat edeltää kirjaimet AR (Active Region). Esimerkiksi aktiivinen alue merkitään AR0763, ja alun nollakin saatetaan usein jättää pois, ja puhutaan vain aktiivisesta alueesta 763. Numerointi viittaa nimenomaan aktiiviseen alueeseen, ei auringonpilkkuihin. Vaikka aikaisemmin havaittu alue kiertyisi näkyviin uudelleen Auringon toiselta puolelta, sille annetaan uusi numero. Auringon havainnoinnin historiaa Galileo Galilei havainnoi auringonpilkkuja pian rakennettuaan itselleen ensimmäisen kaukoputkensa vuonna Hän piti niitä pilvien kaltaisina muodostelmina, jotka olivat lähellä Auringon pintaa. Seuraamalla pilkkuja 11

12 Kuva 2: Kaksi valokuvaa peräkkäisiltä päiviltä, kuukauden Stoneyhurstin kiekko ja kaikki yhdistettynä. pitkään, hän laski Auringon pyörähtävän noin kerran kuukaudessa. Vuosina englantilainen tähtitieteilijä Richard Carrington havainnoi auringonpilkkuja, ja havaitsi ensimmäisenä Auringon differentiaalisen pyörähtämisen pilkut lähellä ekvaattoria pyörivät nopeammin kuin korkeammilla leveysasteilla etelässä tai pohjoisessa olevat. Carrington myös havaitsi 11 vuoden syklin pilkkujen esiintymistiheydessä. Auringonpilkut esiintyvät yleensä 30. leveysasteiden välisellä vyöhykkeellä, joten niitä seuraamalla ei voida määritellä pyörähdysnopeutta lähempänä napaseutuja. Tutkimalla Auringon spektrin Doppler-siirtymiä pyörähdysnopeudet voidaan määrittää pilkuista riippumatta. Käytännössä kuitenkin useimmille harrastajille pilkkujen seuraaminen on ainoa tapa todentaa differentiaalinen pyörimisliike. Tämä käy helpoiten siten, että Auringon kiekosta otetaan valokuva parin päivän välein, ja mitataan pilkkujen liikkuminen kuvien välillä. Valokuvan sijasta sama tulos saadaan myös havaintopiirroksella, joka tehdään projektiomenetelmällä. Mikäli halutaan tarkempi tulos, ja selvittää myös millä leveysasteella pilkku on, tulee ottaa huomioon Auringon pyörähdysakselin kallistuminen havaitsijaa kohti tai hänestä poispäin. Tämä vaihtelee 14 astetta vuoden mittaan, koska akseli ei ole kohtisuorassa Maan ratatason suhteen. Kuvan 1 kuvaajassa on merkitty Auringon kiekon keskikohdan leveysaste eri kuukausina. Internetistä on saatavilla koordinaatistomalleja, joista sopiva voidaan kuvankäsittelyllä sovittaa kahden yhdistetyn auringonpilkkukuvan päälle. Tällöin kuvasta voidaan suoraan lukea pilkkujen liikkuma kulmamitta sekä pilkkujen leveysaste. Koordinaatistomalleja kutsutaan Stoneyhurstin kiekoiksi tai Porterin aurinkokiekoiksi. Kuva 2 selventää tätä menetelmää. Mikäli halutaan vielä suurempaa tarkkuutta, joudutaan ottamaan huomioon myös Auringon pyörähdysakselin mahdollinen kallistuminen vasemmalle tai oikealle. Tätä ei kuitenkaan huomioitu tässä kuvatuissa havainnoissa. Kun pilkkujen pyörähdystä havaitaan, täytyy myös muistaa että havaitsija on itsekin liikkeessä Maan mukana, ja saatu tulos ei ole Auringon absoluuttinen pyörähdysnopeus eli sidereaa- Kuva 3: Synodinen ja sidereaalinen pyörähdysnopeus. 12

13 Kaava 1. Kaava 2. linen pyörimisnopeus (tähtien suhteen), vaan synodinen pyörimisnopeus (Maasta katsoen). Maa kiertää astetta vuorokauden aikana, joten tämä määrä täytyy lisätä havaittuun synodiseen pyörimisnopeuteen vuorokautta kohti. Kuva 3 havainnollistaa tätä: auringonpilkku havaitaan aluksi keskellä Aurinkoa kohdassa A, ja 24 tuntia myöhemmin Auringon pyöriminen on kuljettanut pilkun kohtaan B. Sidereaalinen pyörähdysnopeus on siten kulman a verran vuorokaudessa. 24 tunnin kuluessa Maa on kuitenkin edennyt keskimäärin astetta kiertoradallaan, eli kulman γ verran. Maasta katsoen pilkku on edennyt siten vain kulman β verran, eli kohdasta A (Auringon kiekon keskikohta jälkimmäisen havainnon hetkellä) kohtaan B. Sidereaalinen pyörähdysaika on 360 astetta jaettuna pyörähdysnopeudella a astetta vuorokaudessa. Havaintolaitteisto Tässä yhteydessä on jälleen hyvä muistuttaa, että Aurinkoa ei saa katsella edes paljain silmin ilman asianmukaista turvallista suodinta. Galileokin päätyi varsin nopeasti käyttämään aurinkohavainnoissaan projektiomenetelmää, jossa Auringon kuva heijastetaan kaukoputken taakse valkoiselle paperille. Fotosfäärin havainnoissa käytettiin Celestronin 8 NexStar Schmidt-Cassegrain-putkea (polttoväli 2032 mm) ja Orionin valkoisen valon lasisuodinta. Kromosfäärihavainnoissa käytettiin Coronadon MaxScope 40 vety-alfa-putkea, joka oli kiinnitetty reppuselkäkiinnikkeellä Celestronin päälle. MaxScopen halkaisija on 40 mm, Taulukko 1. Auringon sidereaalinen pyörähdysaika eri leveysasteilla. 13

14 Kuva 4. Sidereaalinen pyörähdysaika leveysasteen funktiona. ja polttoväli 400mm. Kaikki fotosfäärihavainnot tehtiin 32mm Plössl-okulaarilla (suurennos noin 64x), ja kromosfäärihavainnot 12mm Cemax-okulaarilla (suurennos noin 33x). Auringon pyörimisnopeuden määrittämistä varten fotosfääri kuvattiin Canonin Powershot A80 kameralla Celestroniin kiinnitetyn Scopetronixin MaxView II 40mm okulaarin läpi. Auringon pyörähdysajan havainnointia Havaintoja tehtiin kaikkiaan 25 päivänä huhtikuun 17. ja toukokuun 28. päivän välisenä ajanjaksona. Fotosfääristä ja kromosfääristä piirrettiin havaintopiirros, ja fotosfääristä otettiin valokuva. Peräkkäiset valokuvat laitettiin kuvankäsittelyssä päällekkäin, ja kuvaan liitettiin myös sopiva Stoneyhurstin kiekko. Auringonpilkkujen synodinen pyörähdysmäärä luettiin suoraan näin saadusta komposiittikuvasta. Synodinen pyörähdysnopeus saadaan jakamalla havaittu pyörähdysmäärä havaintojen välisellä ajalla kaavan 1 mukaisesti. Esimerkiksi auringonpilkun aktiivisessa alueessa 752 on arvioitu olevan leveysasteella 3 astetta pohjoista leveyttä. Sen havaittiin liikkuvan 15 astetta 1.05 vuorokauden aikana, eli astetta vuorokaudessa. Sidereaaliseksi pyörähdysnopeudeksi saadaan siten astetta vuorokaudessa lisäämällä havaittuun eli synodiseen nopeuteen astetta. Auringon sidereaaliseksi pyörähdysajaksi leveysasteella 3 astetta pohjoista leveyttä saadaan vuorokautta jakamalla 360 astetta sidereaalisella pyörähdysnopeudella astetta vuorokaudessa. Kaavalla 2 voidaan laskea teoreettinen pyörähdysaika eri leveysasteille. Käyttämällä kaavaa 2 auringonpilkulle aktiivisella alueella 752 (3 astetta pohjoista leveyttä) saadaan teoreettiseksi pyörähdysajaksi vuorokautta. Muiden havaintojakson aikana havaittujen auringonpilkkujen kanssa toimittiin samoin, eli määriteltiin leveysaste ja pyörähdysmäärä havaintojen välissä. Taulukossa 1 on esitetty havaittu sidereaalinen pyörähdysaika eri leveysasteilla. Vertailun vuoksi on laskettu myös kaavan 2 antama teoreettinen pyörähdysaika. Kuva 4 esittää havainnot myös graafisesti. Vaaka-akselilla on sidereaalinen pyörähdysaika, ja pystyakseli osoittaa leveysasteita (positiiviset pohjoisia, negatiiviset eteläisiä). Timantinmuotoiset datapisteet ovat havaintojen pohjalta laskettuja pyörähdysaikoja, ja neliöt ovat teoreettisia arvoja kaavasta 2. Havaintoihin pohjautuvissa pyörähdysajoissa on runsaasti hajontaa verrattuna teoreettisiin arvoihin, mutta trendi on samankaltainen lähempänä ekvaattoria on saatu lyhyempiä pyörähdysaikoja. Havainnot vahvistavat myös hyvin ns. Spoererin lain: lähellä Auringon aktiivisuuden minimiä auringonpilkut esiintyvät lähellä ekvaattoritasoa. Havaintojen eroja 14

15 Kuva 5. Aktiivinen alue 757, kuvien koko on 10 x 8. Kuva 6. Aktiivinen alue 767, kuvien koko 10 x 8. selittävät mm. pilkkujen ominainen liike ja maapallon todellinen ratanopeus (jota ei otettu huomioon). Pyörähdysmäärää on myös hankala lukea kovin tarkasti Stoneyhurstin koordinaattiruudukolta. Auringon fotosfäärin ja kromosfäärin havainnointia Auringonpilkkujen seurannan tuloksena havaittiin, että pienillä pilkuilla on yleensä lyhyt, vain muutaman päivän elinikä. Suurimmat pilkut ja pilkkuryhmät, jollaisia esiintyi esimerkiksi aktiivisissa alueissa 752, 756, 759 ja 767, olivat näkyvissä useita viikkoja, ja yleensä koko sen ajan, kun ne olivat Maahan näkyvällä puolella Aurinkoa. Pilkkujen ei havaittu enää palaavan toista kertaa Auringon näkyvälle puolelle, mutta useita vastaavuuksia havaittiin aktiivisten alueiden kohdalla vaikka yksittäiset pilkut katoavat, aktiiviset alueet näyttävät elävän usein ylikin täyden kierroksen verran. Kuvissa 5 ja 6 on esitetty aktiivisten alueiden 757 ja 767 kehitys useiden päivien ajalta. Aktiivinen alue 757 on hyvä esimerkki alueesta, joka näkyy hyvin kromosfäärissä useita päiviä ennen kuin pilkkuja esiintyy fotosfäärissä. Pilkkuryhmän kasvaminen havaintojen loppuvaiheessa on hyvin nähtävissä kuvassa 6. Toukokuun puolivälin alla Aurinko oli hyvin aktiivinen, ja useita aktiivisia alueita oli näkyvissä yhtä aikaa. Kuvassa 7 on piirroshavainnot viideltä peräkkäiseltä päivältä. Jälleen fotosfäärin (vasemmalla) ja kromosfäärin vastaavuudet on helppo huomata. Yhteenveto Systemaattisen aurinkohavaintojakson perusteella havaittiin, että fotosfääri pyörii differentiaalisesti. Mitatut pyörähdysajat eri leveysasteille vastaavat kohtuullisella tavalla teoreettisia arvoja. Joitakin merkkejä saatiin myös siitä, että kromosfääri pyörii samalla tavalla, vaikkakaan tätä ei tutkittu erityisesti. Kromosfäärin ja fotosfäärin korrelaatio näkyi selkeällä tavalla, ja havaintosessio tuotti tuloksia myös aktiivisten alueiden ja auringonpilkkujen elin- 15

16 iän arvioimiseen. Lähestyvästä Auringon aktiivisuuden minimistä huolimatta aktiivisia alueita esiintyi kevään aikana paljon. Vety-alfa-suotimen käyttö toi esille alati vaihtuvan dynaamisen puolen Auringosta. Pekka Rautajoki Kirjallisuutta ja linkkejä: Dickinson, Terence & Dyer, Alan 2002: The backyard astronomer s guide revised edition, Firefly books. Kitchin, Chris 2002, Solar observing techniques, Springer NOAA yhteenveto aktiivisista alueista forecasts/srs.html Stoneyhurstin koordinaatistoja solar-center.stanford.edu/ solar-images/latlong.html Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Tampereen Ursan jäsenlehden Radiantin numerossa 3/2005. Kuva 7. Aktiiviset alueet 758, 759, 762 ja

17 Hiukan halotapaamisesta Halotapaaminen on jo reilusti takanapäin. Jälkipuheista päätellen tapaaminen oli menestys huolimatta Artjärvellä vallinneesta rakennustyömaahengestä. Taitaa olla niin, että ihmiset luovat kuitenkin hengen, puitteet näyttelevät vain sivuosaa. Jotain puitteista riippumattomia mokailuja tuli kuitenkin tehtyä. Dianäytöksiin on syytä tulevaisuudessa syytä pistää raja, enimmillään 20 kuvaa / henki voisi olla hyvä. Ohjelman ulkopuoliset extempore näyttämölle hyppäykset on syytä karsia ankaralla kädellä pois, itse syyllistyin tähän näyttämällä kuvaterveisiä konferenssiin osallistumattomilta ihmisiltä. Ne olisi voinut paremmin sovittaa oman kuvanäytöksen yhteyteen. Samoin pannassa ovat lisäykset tapaamisen ohjelmaan kun tapaaminen on jo alkanut (lisäsin ohjelmaan Kuhmosen esityksen - olisin voinut tehdä asian jo hyvissä ajoin ennen tapaamista). Muutakin huomautettavaa varmasti olisi, mutta jatkan ruoskintaa seuraavassa numerossa jos tarpeen. Aiemmissakin tapaamisissa on ollut kosolti porukkaa, mutta tämänkertainen poikkesi menneistä monessakin suhteessa. Ensinnäkin oli esitelmäpuoli, jossa toteutettiin tieteellisen konferenssin henkeä aina hyvissä ajoin ilmoitetusta ohjelmasta lähtien. Toki aiemminkin on ollut muutamia esitelmiä, mutta varsin pienessä mittakaavassa tämänkertaiseen verrattuna. Keittiöhenkilökunnan tuottama ruokailu oli kokonaan uutta samoin kuin mittava yhteismajoitusmeininki. Tape kirjoitti tapaamisen jälkeen aikoinaan Greenlerin suunnitelleen epävirallista Light & Color konferenssia jossain takametsän mökissä Yhdysvalloissa. Se jäi toteuttamatta, mutta Tapen mukaan suomalaiset hoitivat nyt homman täysin arvosanoin. Viimeisenä päivänä Tape lopetti esitelmänsä kertomalla kuinka hänen aloittaessaan harrastuksen halojen maailmassa Yhdysvalloissa oli hänen lisäkseen vain yksi halohavaitsija, Alistair Fraser. Fraser sitten ehdotti Tapelle että pistetään kisa pystyyn: kumpi näkee halonäytelmän enemmillä muodoilla. Kilpailu pysähtyi seitsemään halomuotoon. Tape piti pienen tauon ja sanoi sitten, että nyt jokaisen tapaamisessa näyttämissä kuvissa oli enemmän kuin seitsemän muotoa. Fairbanksin yksinäinen halosusi lisäsi vielä selvästi liikuttuneena, että tapaamisessa oleminen on ollut hänelle voimakas elämys. Heitot seuraavan tapaamisen järjestämisestä virisivät viimeisenä päivänä ja on mitä todennäköisintä, että säännöllisesti järjestettävän "puoliteknisen" kansainvälisen halotapaamisen siemen kylvettiin Artjärvellä maahan. Claudia Hinz on ilmoittanut saksalaisten halukkuuden järjestää seuraava kokoontumisen vuoristomajassa entisen Itä-Saksan alueella. Kuulostaa hyvältä. Verraten halpaa saapua paikalle ja maisemat ovat varmasti kohdillaan, eikä ruuissakaan uskoisi olevan valittamista. Ainakin suomalaisilla taisi tapaamisen aikana viritä laajemmaltikin kiinnostusta mennä myös Fairbanksiin Tapelle. Mainitsin tästä Tapelle sähköpostissa ja mies vastasi että Fairbanksiin on kallista tulla ja seuraava tapaaminen pitäisi muutenkin järjestää maailman halokeskuksissa, mikä tarkoittaa Suomea ja ehkä myös Saksaa. Kuitenkin hän sanoi mielellään ottavansa homman hoidettavakseen jos Fairbanksiin tulijoita tosiaan on. Näin siis meillä on seuraavan 17

18 tapaamisen optiona sekä Saksa että Fairbanks. Fairbanks ehkä tulisi kyseeseen talvella jääsumujen aikaan, Saksan tapaamisen kesällä. Väkisinkin tulee mieleen että kolme päivää Fairbanksissa ei riittäisi jos kyse on talvesta. Fairbanksissa olisi syytä vuokrata autoja jotta voidaan porukalla lähteä metsästämään haloja. Amerikoissa autojen vuokraaminen onkin halpaa. Se olisi hieno reissu. Mutta katsotaan nyt, tutkaillaan halojoukkojen tuntoja, aikaahan tässä on. Jos Fairbanksissa, sitten sen jälkeen Saksassa. Tapen mielestä kokoontuminen kolmen vuoden välein on sopiva intervalli. Siinä ajassa ehtii tulla uutta mielenkiintoista materiaalia riittävästi. Eli seuraava tapaaminen olisi sitten vuonna Jaoston tilasta Ajattelin tänä lukuvuonna saattaa opinnot sille mallille, että ensi syksynä minulta puuttuu vain yksi sivuaine, jota lähden sitten suorittamaan lukuvuodeksi Rovaniemelle. Alkavan lukuvuoden ohjelma täällä Helsingissä on sen verran hektinen, etten uskalla luvata kykeneväni antamaan kovinkaan suurta panosta jaoston toimintaan. Itse asiassa vetäjyyden ongelma on juuri tuo panoksen antaminen. Lueskelin tässä hiljan vanhoja Umeja, ja silmiini pisti Pekkolan vetäjäkauden lyhykäinen tilitys siitä miten yksi raataa ja muut nauttivat hedelmistä. Totuushan on, ettei kukaan yksinään kykene hoitamaan niitä lukemattomia hommia mitä halojaostossa voisi tehdä. Painotan sanaa voisi. Vetäjät kun luovat itse työtaakkansa, joka sitten ajaa ajoittain purnaamaan ja lopuksi piippuun. Kukaan harrastajariveistä ei varmaankaan ole käskenyt alkaa tekemään kuvagalleriaa tai tilastoimaan harvinaisia haloja. Ilmakehäjaosto toimi viime vuosina minimaalisella liekillä ja taisi hyvin kelvata kaikille. Informaatio taivaan näyistä kulki postilistalla ja ne ehdittiin hyvin käsitellä. Asioiden kertaaminen UMIssa kuukausien päästä tuntuu tuolloin jopa turhauttavalta. Menneinä vuosikymmeninä oli kuitenkin toisin, kun listoja ei ollut. Umi oli harrastajalle ainoa tapa saada tietoa halotapahtumista ja siksi UMIn kirjoittamatta jättämisestä vetäjälle tulleet tunnontuskat ovat varmasti eri luokkaa kuin nykyään - se oli ikään kuin pakko kirjoittaa. Nykypäivän havaitsijayhteisö porskuttaisi varmasti hyvin pelkän postituslistan varassa. Mutta olisihan se kiva saada aikaan muutakin kuin tekstiä postituslistoille. Näkisin jaoston vetäjän mielellään monipäisenä porukkana joka jakaa projekteja ja tehtäviä keskenään tasaisesti niin, että jokaisen työmäärä säilyy pienenä ja harrastus on mukavaa. Jonkun olisi tietysti oltava varsinainen vetäjä paperilla, koska nimellinen vetäjä täytynee kuitenkin olla olemassa. Ehkä nimellinen vetäjä voisi omata myös hiukan näkemystä siitä, mitä jaostossa kannattaisi tehdä harrastusasioiden edistämiseksi ja plussaa olisi kyky innostaa muita tulemaan mukaan aktiivisesti toimintaan. Halotapaamisen järjestelyissä töiden jakaminen toimi ihan mukavasti, ei sitä yksin olisi kyennytkään vetämään loppuun. Pienimuotoinen jaoston hommien jakaminen tässä ehti myös tapahtua Artjärven jälkeen, kun Marko Mikkilä skannaili netistä puuttuvat sivuaurinko-palstat. Tulevia hommia ovat sitten näiden saur-palstojen verkkoon siirtäminen. Jaoston kuvagallerian kasaaminen on eräs asioista joka olisi myös mukava saada hoidettua. Veikkohan on jo väsännyt jaostolle gallerian, mikä sinällään taas oli yksi lisäesimerkki jaoston hommien jakamisesta. Ehkä olisi paras, jos harrastajille jaettaisiin gallerian salasanat ja jokainen halutessaan siirtäisi itse kuvansa sinne. Tämä olisi hommien jakamista, yksittäisen ihmisen kuormituksen minimoimista. Vaikka monilla on omat halosivunsa, keskitetty kuvagalleria olisi usealla tapaa hyödyllinen. Kuviin voi laittaa hakusanoja, ja galleriaohjelma pystyy sitten hakemaan kaikki galleriassa olevat kuvat tietyllä hakusanalla, vaikkapa sanalla "ala-aurinkokaari", ja näin galleria toimisi eräänlaisena alkeellisena tietokantana. Edelliseen liittyen vanhat havainnot harvinaisista haloista olisi kiva saada skannattua 18

19 ja siirrettyä galleriaan. Useat piirrokset nimittäin puuttuvat UMIenkin sivuilta. Materiaalia on melkoisesti ja voisi kuvitella, että jos yksi ihminen skannaisi kahden mapin harvinaiset halot, siinä olisi muutaman illan puhde. Tämä tarkoittaisi vähintään kymmenen henkilön osallistumista talkoisiin. Jaostolla on tältäkin vuodelta budjetissa vielä käyttämätöntä rahaa likimain 200 euroa, ja tämän voisi laittaa kansioiden postituskuluihin. Sitten tietysti olisi siirrettävä skannatut piirrokset myös galleriaan, joka oma urakkansa. Skannaajat itse ehkä voisivat siirtää kuvat galleriaan. Jos kiinnostaa päästä nuuhkimaan jaoston vanhojen havaintomappien menneiden havaintoaikojen nostalgiaa huokuvaa tuoksua, lähetän mielelläni postipaketin tulemaan. Takaisin lähettäminen korvataan myös jaoston puolesta. Nettitietokanta jonne voi naputella kätevästi havainnot niin perus- kuin harvinaisempienkin näytelmistä on yhä tekemättä. Luulisin, että jos tuollainen tietokanta ilmestyisi, tavanomaisten havainnointi piristyisi kummasti. Nykypäivän tietotekniikka-ajan dynaaminen ihmisluomus ei jaksa rustailla paperille havaintoja saatikka postitella niitä. Sen sijaan havainnon raportointi näyttöpäätteeltä on erittäin jouheva prosessi jonka hoitaa vaikka työn lomassa pienen nettisurffailulepohetken aikana. Lisäksi olisi vielä saatava jaoston sivut uusittua. En ole ollenkaan tyytyväinen sivujen organisaatioon, asiat ovat siellä miten sattuu. Mutta taitaa olla niin että kun sivusto kasvaa riittävän suureksi, ei sieltä mitään enää löydä vaikka kuinka hyvin olisi organisoitu. Jarmo taitaa olla tyytymätön myös ulkoasuun. Nuo edellä mainitut projektit eivät tietenkään ole mitenkään pakollisia. Kuten sanottua, yhteisömme elää sähköpostilistalla hyvin ja kuvat tulevat näkyville nopeasti. Edellä mainitut olisivat vain plussaa jo kaiken olemassa olevan päälle. Sekalaista Mennyt kevät oli loppujen lopuksi varsin raihnainen. Joensuun pyranäytelmä Holopaisella ja Etelä-Suomen pylväspyra olivat kaksi parasta. Jälkimmäisen tuntikautinen kesto kiinnitti siihen suuren näytelmän fiiliksen ja olihan se toki kirkaskin välillä. Muutama kohtuullinen kuun näytelmä, joista parhaassa Luomasella valokuvien perusteella haamuilee äärihimmeä Tricker/diffuusi. Menneiden vuosikymmenien haloputket puuttuivat täysin. Mikään näytelmä ei jatkanut rehottamistaan samalla, saatikka toisella paikkakunnalla seuraavana päivänä. Ehkä sitten ensi keväänä rähisee niin, että arkirutiinit häiriintyvät. Claudia Hinz kirjoitti juuri mailissaan tämän halovuoden olleen toistaiseksi huonoin ikinä yhdessä vuoden 1992 kanssa. Hinzin mielestä nyt ollaan saavutettu pohja josta noustaan sitten ylöspäin saksalaisten olettaman halojen perioidisuuden perusteella. Suomessa myös vuosi 1992 oli pohjanoteeraus (yhdessä vuoden 1991 kanssa). Sitten vain parani kunnes 1996 saavutettiin maksimi, mikä olikin melkoista tykitystä. Mutta ei tarvitse edes odotella kevääseen saakka, sillä talvi vartoo jo malttamattomana syksyn väistymistä. Kuulin muutama päivä sitten radiosta, että viisikymmentä vuotta sitten koettiin syyskuun alussa peräti -12 C pakkasia. Rovaniemellä on ensimmäiset Moilasen kaaret nähty lokakuun lopuilla. Näillä näkymin tunnelmat on sellaiset, että tykkilumien ja digikameroiden myötä talvesta on äkkiä tullut se paras haloaika Suomessa. Valitettavasti vain jääsumut kärjistävät eriarvoisuutta. Ne jotka ovat laskettelurinteiden tuntumassa pääsevät röpöttelemään, mutta muut eivät saa edes murusia pöydältä. Minusta kyllä on ihan kutkuttavaa myös päästä pelkistä kuvista osalliseksi. Niin, Mikkilän omatekoisen lumitykin avajaisetkin on tulossa alkutalvena ja odotamme innolla millaisia näytelmiä hän sillä kykenee säveltämään. Voi olla ettei yhdellä tykillä rykäistä aivan niitä kirkkaimpia näytelmiä. Resolutessa yksi traktorin perässä toimiva lumilinko tuotti kohtuullisia halokomplekseja. Mutta jos haloja onnistuneesti tekevän tykin saa muutamalla eurolla aikaan, sittenhän niitä voi tehdä pari lisää. Vesi, sähkö ja tila voivat tietysti olla rajoitteena. 19

20 Teknisesti orientoituneet haloharrastajat voivat alkaa valmistaa tykkejään yhä enemmän sellaiseen suuntaan, että itse halojääkiteiden tuotto maksimoituu. Nykyiset lumitykit eivät välttämättä ole optimaalisimpia tässä asiassa, suurin osa suuttimista tulevasta tavarasta lankeaa kuitenkin maahan tykin läheisyyteen. Ehkä pelkkä bakteeriprotetiinia ilmoille pöllyttävä laite olisi optimaalisin. Tai mitä tahansa muuta hienon hienoa pölyä. Tuollaiset ratkaisut kyllä kiirittävät helposti environmentalistit kannoille, joten ehkä sanonta vesi on voitehista paras" toimii tässäkin. Tuleviin umeihin saatan kirjoittaa pimennossa olevasta jaoston havaintohistoriasta. Muuta- man aikoinaan puuttuneen sivuaurinkopalstan vuoksi eräät merkittävät havainnot ovat tuoreemmille harrastajille täysin tuntemattomia. Tältä osin olisi hyvä valottaa ainakin kevään 1987 tapahtumia. Lisäksi 23 laattakaaren havaintojen varhainen historia on myös suunnitelmissani. Mutta saa nyt nähdä. Lopetan nimittäin halojaoston vetäjyyden tähän UMIin enkä ota varavetäjänkään titteliä. Varmasti olen mukana kuvioissa, mutta en vain nyt tässä opintotilanteessa halua elää siinä tietoisuudessa, että halojaosto on vastuullani. Marko Riikonen Jaoston vetäjyys Marko Riikonen mainitsi jättävänsä jaoston vetäjyyden opiskeluun panostamisen vuoksi tähän UMiin. Kiitän suuresti Markoa tästä rupeamasta. Marko puhui viisaita jaoston tehtävien jakamisesta. Itse en ole tehtävien delegoimisen mestari, joten senkin vuoksi olisi hyvä löytää joku muu vetäjä jaostolle. Olen luvannut ottaa vastuun jaostosta tämän vuoden loppuun, käytännössä ensivuoden ensimmäisen UMin aineiston jättöpäivään asti eli tammikuun puoliväliin. Markon ajatus pelkästään vastuun kantavasta suunnannäyttäjänä toimivasta vetäjästä on minusta mielenkiintoinen ajatus. Jaoston muut tehtävät voitaisiin hyvinkin jakaa esim. nimeämällä erikseen toimittajan (tai toimituskunnan) Sivuaurinko -palstalle ja havaintojenkerääjä(t), joka ottaisi vastaan ja keräisi havaintoja sekä esikäsittelisi ne. Kolmas homma jaostossa olisi tietysti kotisivujen ylläpito. Halohavaintojen vastaanottaminen ja käsittely ovat kuitenkin jaoston perustehtäviä. Sen toiminnan pitää jatkua ja sen toivoisi kehittyvän jatkossa. Tästä päästään tietysti taas puhumaan siitä havaintotietokannasta mistä on jo vuosia höpötetty. Asiasta olikin Töysän Cygnuksen keskustelua jaostojen yhteispalaverissa. Havaintotietokanta Cygnuksella Emma Herranen esitteli ajatuksia kaikkien jaostojen yhteisestä havaintotietokannasta. Asia herätti keskustelua ja jotain lupauksia paikalla olleelta Ursan hallituksen edustajalta toteutukseen tarvittavista varoista saatiinkin. Halojaoston piirissä havaintotietokantaa on pitkään haaveiltu ja mm. Veikko Mäkelä on asiaa kehitellytkin. Paitsi että hommaan tarvittavan ajan puuttuminen, hanketta on hidastanut myös se seikka jota Veikko on painottanut että muillakin jaostoilla on tarvetta tietokannalle. Juuri siitä Emmakin puhui. Emman konsepti oli ehkä jo liiankin maailmoja syleilevä. Tietokantaan tulisi dataa esimerkiksi käytössä olevista kaukoputkista. Teknisestihän se ei ole mahdotonta, mutta käyttömukavuuden ja varmatoimisuuden kannalta katsoen ratkaisun pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen. Yksi esityksen keskeisimmistä asioista oli se, että havaitsijat pääsisivät tietokantaan yhdellä rekisteröitymisellä. Vain yksi tunnus ja salasana per nenä. Tällöin ratkaisu on tietysti sisäänkirjautuminen yhteen yhteiseen nettiselaimella toimivaan palveluun. Kun sisään on päästy, voi sitten valita minkä ilmiöryhmän havaintoja haluaa kirjata systeemiin. 20

21 Sisällä ilmiöryhmästä toiseen vaihtaminen pitää olla klikkauksen päässä. Tosiasia kuitenkin on, että eri ilmiöryhmien havainnoissa tarvittavat tiedot eroavat paljonkin toisistaan ja niitä ei pysty oikein järkevästi ymppäämään samaan tietokantataulukkoon. Myös tietokannasta tehtävät haut joudutaan räätälöimään ainakin osittain ilmiöryhmäkohtaisesti. Tämä tarkoittaa erillisiä tietokantataulukkoja eri ilmiöille. Järjestelmään soisi tulevan saman tien myös kuvatietokanta, jolloin havaintoon liittyvät piirrokset ja valokuvat voisi myös siirtää järjestelmään helposti. Saa nähdä miten tämän jaostojen yhteisen "havaintotietoportaalin" käy. Sitä kyllä tarvitaan kovasti. Ursa Minor Toinen mistä keskusteltiin Cygnuksella, oli Ursa Minorin uudistus. Veikko Mäkelä oli kerännyt asiasta tehtyjä ehdotuksia ja oli koonnut tiivistelmän keskustelun pohjaksi. Ursa Minoria on tarkoitus uudistaa ensi vuoden alusta alkaen. Ainakin eräitä minun kaipaamia uudistuksia on tulossa. Yksi asia mihin kaikki tätä lukevat voivat auttaa, on aineiston tekeminen eli juttujen kirjoittaminen. Ulkopuolisten kirjoittajien jutut ovat aina olleet tervetulleita ja olen niitä silloin tällöin kysellytkin. En tiedä miksi juttuja ei ole juurikaan tarjottu. Toistan pyyntöni ja toivoisin että saisin myös muilta haloaiheisia juttuja julkaistavaksi Ursa Minorissa tulevaisuudessa. Tekstejä voidaan työstää myös yhdessä ja neuvoja annetaan mielellään. Tekstiehdotuksia voi lähettää vetäjien osoitteeseen. Eräs Ursa Minoriin kaavailtu uudistus joka ilmeisesti toteutuu, on jaostopalstojen hajottaminen aihekohtaisiksi osioiksi. Tämä mahdollistaa myös sellaiset aihepiirit, jotka eivät suoraan ole minkään jaoston reviiriä. Lisäksi pitkien väliotsikoilla varustetut jaostopalstat olisi tarkoitus jakaa erillisiksi jutuiksi. Näin myös juttujen kirjoittajat tulisi paremmin huomioiduksi ja vierailevien kirjoittajien juttujen lisääminen lehteen selkeytyy. Esimerkiksi tämä Sivuaurinko-palsta koostuu kolmen kirjoittajan jutuista. Näistä Jarin juttu on selvästi oma juttunsa. Markon pätkä sisältää oikeastaan useamman aiheen puhumattakaan tästä minun pätkästä. Tästä sillisalaatista eroon pääsy on ollut yksi asia jota itse olen toivonut pitkään. Paitsi että aihepiirin sisältä erilliset jutut löytyvät helpommin ja kukin juttu voidaan kirjoittaa vapaammin muusta tekstistä välittämättä. Pötköspagetissa kun väliotsikko ei oikein tunnu antavan lupaa tekstin tyylin muuttamiseen. Tarkoitus olisi jatkossa myös kehittää sitä, mistä kirjoitetaan. Tämä on taas asia jossa suutarin lapsilla ei ole kenkiä eli esim. minun on vaikea tietää mistä ihmiset haluaisivat lisätietoa. Joten juttuvihjeitä olisi hyvä saada, kiitos. Sivuaurinko-palsta netissä Sivuaurinko-palstasta sen verran, että eräs suurtyö on saatu toteutettua jaostossa. Nimittäin kaikki koskaan ilmestyneet UMin halojutut löytyvät nyt jaoston kotisivuilta. Siis aivan kaikki vuodesta 1984 alkaen! Suurin osa jutuista on skannattu pdf-tiedostoiksi, joitain viime vuosien numeroita on html-sivuina. Erityisesti kiitän Mikkilän Markoa. Marko skannasi vuosien ja vuoden 1990 puuttuneet Sivuaurinko-palstat sekä Värit ja valot -palstan halojutut. Olisi tietysti kiva, jos Sivuaurinko-palstan jutut olisivat haettavissa eli teksti olisi tekstiä. Skannattujen sivujen kääntö tekstimuotoisiksi sivuiksi ja niiden työstäminen nettisivuiksi on aika iso homma. Tuskin tapahtuu lähiaikoina. Seuraava vastaava projekti olisi Tähdet ja avaruus -lehden haloaiheisten juttujen saaminen nettiin, mutta luulen että siitä joudumme käymään erinäisistä tekijänoikeusseikoista johtuen. 21

22 Tapaamisesta Marko kertoili Artjärven historiallisen halo- ja ilmakehätapaamisen kuulumisia jo heti alkuun ja palstan lopuksi Tampereella majaa pitävä Jari Luomanen kertoo tapaamisesta seikkaperäisemmin. Marko on aivan oikeassa sen suhteen, että varsinkin lauantain illan diaesitys venyi ja venyi älyttömiin. Minua toki voi asiasta erityisesti syyttää, kun esitin viimeisenä omat kuvani, kun olisin voinut ne esittää aikaisemmin jaoston kuvien esityksen yhteydessä, mutta kun niitä diakiskoja ei ollut tarpeeksi. Japanilaisen vieraamme Yujin esityksessä oli varmaan toista sataa kuvaa, mutta annettakoon se hänelle anteeksi kun japanin ilmakehäharrastuksen ja ilmakehäilmiöiden taso on ollut meille länsimaisille aika hämärän peitossa. Artjärvellä tilanne korjautui huomattavasti. Yuji muuten kerää ja julkaisee japanilaisten havaintoja netissä lähes reaaliaikaisesti. Jarin jutussa on osoite sivulle, jossa on tapahtuman ohjelma. Lisäksi siellä on linkkejä kuviin tapahtumasta ja mikä tärkeintä, netistä löytyy melkein kaikki esitelmätkin ja ne on linkitetty tapahtuman ohjelmaan. Omasta puolestani haluan myös esittää kiitoksen kaikille Artjärvelle saapuneille ja erityisesti puuhaporukalle Markolle, Jukalle ja Veikolle sekä tietysti erityiskiitokset kokkeina toimineille Kristalle ja Aikulle. Light and Color 2007 Kuten Marko jo totesi, seuraavaa epävirallista tapaamista on kaavailtu kolmen vuoden päähän. Seuraava haloaiheinen kansainvälinen tapaaminen on kuitenkin jo , sillä 9. kansainvälinen Light and Colors in Nature -kokous on ensi kesänä Yhdysvalloissa. Paikka on Montanan State University Bozemanissa. Yksi kokouspäivä pyhitetään retkelle Yellowstonen kansallispuistoon joka on vain tunnin ajomatkan päässä etelään kaupungista. LC on tietysti paljon Artjärveä virallisempi ja tieteellisempi kokous, mutta ainakin edellisen Fig. 1: 11 Feb in Rovaniemi. A diamond dust display produced by show machines of Ounasvaara ski resort. A Moilanen arc was clear. Observation by Olli Sälevä. Saksassa 2004 pidetyn Bad Honnefin kokouksen ilmapiiri oli varsin miellyttävä. Halojaostostahan on ollut osallistujia kyseisessä kokouksessa jo useita kertoja. Lisätietoja ensi vuoden kokouksesta löytyy netistä: Havaintoja Tässä on jäänyt aika iso pätkä havaintoja raportoimatta Ursa Minorissa. Kasaa on kertynyt tuonne lokeroon. Tarkoitus oli käydä ne läpi tässä vaiheessa, mutta Markon ja Jarin juttujen vuoksi poimin tähän vain eräitä tapauksia. 22. tammikuuta 2006 Martti Penttinen raportoi Virroilla ellipsihalon. Havainto on vain A-lomakkeella, joten paljoa tietoa siitä ei irtoa. Martilla on ollut vähän paha tapa raportoida ns. yleisiä haloja B lomakkeilla ja päinvastoin. Samoin Martti on menetellyt ja piirroksissa olevien mahdollisten heijastuneiden Lowitzien suhteen sekä Parryn kanssa. 11. helmikuuta 2006 Olli Sälevä havaitsee Rovaniemellä (Fig. 1). "Ei ole varmaankaan mikään yllätys, että tämäkin näkyi Ounasvaaran tykkilumen pölyssä." kirjoittaa Olli. Näytelmässä on Moilasen kaari pilarin, 22 renkaan ja ylläsivuavan koristamana. 22

23 Fig. 2: Feb in Rovaniemi. A lunar diamond dust display. This display had Parry arc and Tricker arc. Also lower sun vex Parry arc was found in photos. Photos are in photo gallery of Ursa halo section. Observation by Olli Sälevä helmikuuta 2006 Olli raportoi Rovaniemellä jääsumuhalon. Syntyoloista Olli toteaa: "Koillisen ja idän suuntainen ilmavirtaus kuljetti Ounasvaaralta tykkilumen pölyä kaupungin suuntaan." Valolähteenä tällä kertaa Kuu. Näytelmä alkaa horisonttirenkaan pätkällä ja Parryn kaarella. Parempaa oli luvassa, sillä näytelmän maksimi iski puoli kahdeksan aikaan illalla. Täyden horisonttirenkaan koristamassa näytelmässä oli Parryn kaari ja Trickerin vastaaurinkokaari! Olli epäili niitä Greenlerin vastaaurinkokaariksi, mutta kaarien muoto paljastaa ne Trickeriksi. Tricker näkyy yllättävän hyvin myös Ollin ottamissa kuvissa horisonttirenkaalta alaspäin avautuvana kuviona. Kuun korkeus (noin 30 ) saa aikaan sen, että kaaren lakipiste sivuaa horisonttirengasta. Näytelmän kuvissa on myös alakupera Parryn kaari ja 46 allasivuava kaari. Kuvat taitavat löytyä jaoston kuvagalleriasta. Ohessa Ollin havaintopiirros näytelmästä (Fig. 2). 6. maaliskuuta 2006 Marko Mikkilällä Nivalassa horisonttirenkaan sävyttämässä näytelmässä 120 sivuauringot. Paljon muuta näytelmä ei tarjonnutkaan. Fig. 3: 6 May 2006 in Nivala. A nice odd radius display. There is 9, 18, 20 and maybe 23 halos. 35 halo was found in stacked photos. Also 23 upper plate arc and maybe 18 plate arcs are present. Observed by Marko Mikkilä. 16. huhtikuuta 2006 Martti Penttinen raportoi Virroilla näytelmää jossa lähes täysi horisonttirengas ja 120 sivuauringot. 23. huhtikuuta 2006 Penttisellä näytelmän toisinto. Täydellä horisonttirenkaalla 120 sivuauringot. 25. huhtikuuta 2006 Veikko Mäkelä havaitsee Helsingissä multihaloa jossa pitkällä horisonttirenkaalla vain toinen 120 sivuaurinko huhtikuuta 2006 Veikko raportoi 9 renkaan yöllä kuvatussa kuun halonäytelmässä. Veikko löysi halon vasta kuvista. Tämä on aika tyypillistä heikoille kuun haloille. Kuun valo on niin paljon himmeämpi, että visuaalisesti kaikkea ei tahdo nähdä. Veikko tosin epäili nähneensä sen myös. Näytelmässä oli myös zeniitinympäristön kaari, mikä on kuulla havaittuna aina ihan kova juttu. 6. toukokuuta 2006 Mikkilän Marko seurasi näytelmää Nivalassa varsin monipuolista pyramidinäytelmää (Fig. 3). Näytelmässä oli 9, 18 ja 20 rengas sekä mahdollisesti myös 23 rengas. Kuvista löytyi vielä 35 rengas. Näiden lisäksi 23 ylempi 23