Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 25. marraskuuta 2016 (OR. en)

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 25. marraskuuta 2016 (OR. en) 14886/16 AGRI 636 AGRIORG 100 AGRIFIN 120 SAATE Lähettäjä: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Saapunut: 24. marraskuuta 2016 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Asia: Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri COM(2016) 724 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten soveltaminen Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2016) 724 final. Liite: COM(2016) 724 final 14886/16 ts DGB1A FI

2 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 724 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten soveltaminen {SWD(2016) 367 final} FI FI

3 KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten soveltaminen 1. SOVELTAMISALA Maitoalan paketti 12, joka julkaistiin maaliskuussa 2012 (ja sisällytettiin asetukseen (EU) N:o 1308/ yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus), on joukko säännöksiä, jotka ovat olleet voimassa 3 päivästä lokakuuta 2012 lähtien ja joita sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2020 saakka. Yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 225 artiklan b kohdassa säädetään, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertomusta, toisen näistä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja toisen viimeistään 31 päivänä joulukuuta Kertomuksissa on käsiteltävä maito- ja maitotuotealan markkinakehitystä ja erityisesti artiklan, 152 artiklan 3 kohdan ja 157 artiklan 3 kohdan (maitoalan paketin säännösten) vaikutusta sekä arvioitava epäedullisessa asemassa olevien alueiden maidontuottajiin ja maidontuotantoon kohdistuvia vaikutuksia näillä alueilla tapahtuvan tuotannon säilyttämistä koskevan yleisen tavoitteen yhteydessä. Kertomuksissa on myös käsiteltävä mahdollisia kannustimia, joilla tuottajia rohkaistaan tekemään yhteistuotantosopimuksia, sekä tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Komissio antoi asetuksessa vaadituista kahdesta kertomuksesta ensimmäisen 13 päivänä kesäkuuta Vaikean markkinatilanteen takia komissio ehdotti 7 päivänä syyskuuta 2015 pidetyssä maatalous- ja kalastusneuvoston ylimääräisessä kokouksessa, 5 että alun perin vuodeksi 2018 suunniteltu maitoalan pakettia koskeva kertomus esitettäisiin jo vuonna Slovakian puheenjohtajavaltio on omalla puheenjohtajakaudellaan, joka kattaa vuoden 2016 jälkipuoliskon, asettanut toimitusketjun toiminnan painopisteeksi, ja maatalousmarkkinoita käsittelevä työryhmä (AMFT) on tutkinut tätä aihetta. 1 Asetus (EU) N:o 261/2012, EUVL L 94, , s Ei pidä sekoittaa eri tukipaketteihin, joita pantiin täytäntöön maitoalalla vuosina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, , s. 671)

4 Tämä kertomus perustuu jäsenvaltioiden kyselyssä antamiin vastauksiin sekä täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti annettuihin ilmoituksiin 6. Yhteisen tutkimuskeskuksen tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen tekemän maitoalan paketin säännösten mukaisia tuottajaorganisaatioita koskevan riippumattoman tutkimuksen tietoja hyödynnetään myös arvioinnissa. 2. MAIDON JA MAITOTUOTTEIDEN MARKKINATILANTEEN KEHITTYMINEN Maidon ja maitotuotteiden hinnat olivat historiallisen korkeat vuoden 2013 lopussa ja vuoden 2014 alussa, jonka jälkeen maitoalalla alkoi maailmalaajuinen tarjonnan ja kysynnän välinen epätasapaino, joka kuvasi markkinoita vuonna 2015 ja vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla. Vaikka maailmanlaajuinen kysyntä kärsi, kun Venäjä asetti elokuussa 2014 tuontikiellon ja tuonti Kiinaan väheni vuoden 2015 alkupuoliskolla, maailmanlaajuinen tarjonta jota kiihdyttivät palkitsevat hinnat ja suotuisat sääolosuhteet kasvoi. Komissio on soveltanut turvaverkon säännöksiä keskeytyksettä syyskusta 2014 lähtien. Rasvatonta maitojauhetta on tarjottu julkiseen interventioon heinäkuusta 2015 asti. Markkinaolosuhteet ovat parantuneet keväästä 2016, jolloin EU:n maitotuotteiden hinnat olivat alhaisimmillaan. Nämä myönteiset merkit eivät ole vielä nostaneet maidon tuottajahintoja, mutta arvioiden mukaan suuntaus muuttuu elokuussa Maito- ja maitotuotealan hyödykkeiden keskipitkän aikavälin näkymät säilyvät suotuisina. Maailmanlaajuisen ja unionin kysynnän odotetaan yhä kasvavan tasaisesti, joten EU:n maitoalalla on mahdollisuus kehittää tuotantokykyään ja parantaa asemaansa ja osuuttaan maailmanlaajuisilla markkinoilla. Yksityiskohtaisempaa tietoa markkinatilanteen ja -näkymien kehityksestä on esitetty tähän kertomuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. 3. MAITOALAN PAKETIN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMINEN 7 Maitoalan paketti sisältää lukuisia säännöksiä, joiden soveltamisala ja kattavuus vaihtelevat. Pakollisia sopimuksia koskevat säännökset voivat koskea kaikentyppisiä maidonkeruujärjestelmiä. Tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia neuvotteluja koskevat säännökset ovat yleensä tärkeämpiä jäsenvaltioissa, joissa osuuskunnat ovat vähemmän kehittyneitä. 6 Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 511/2012, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2012, neuvoston asetuksessa (EY) N:o1234/2007 säädetyistä tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita sekä sopimusneuvotteluja ja -suhteita koskevista ilmoituksista maito- ja maitotuotealalla. 7 Maitoalan paketin välineet on esitetty osoitteessa 3

5 Kollektiivisia neuvotteluja koskevat säännökset koskevat vain tuottajia, jotka ovat järjestäytyneet hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioihin, jos tuottajan osuuskuntajäsenyydestä johtuva velvoite toimittaa maitoa ei koske raakamaitoa 8. Kaaviossa 1 esitetään arvio lehmänmaidontuotannon osuuksista eriteltyinä sovellettujen sopimusjärjestelyjen tyypin mukaan. Maitoalan paketin tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia neuvotteluja koskevat säännökset koskevat noin 36:ta prosenttia EU:n lehmämaitotoimituksista (eli osuuskuntien ulkopuolisia toimituksia). Kaavio 1 Sopimussuhteet Lehmänmaitotoimitusten osuudet eriteltyinä sopimusjärjestelyn tyypin mukaan (2016) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% MT SI DK IE AT SE FI LU SK NL PL PT IT DE CZ BE EE FR HU LV LT ES UK GR RO HR BG CY Osuuskunta (keruu ja jalostus) Yksityiset jalostajat Muut järjestelyt / ei määritelty Seuraavissa alakohdissa esitetään maitoalan paketin kunkin säännöksen täytäntöönpanotilanne. Pakollisten sopimusten ja tuottajaorganisaatioiden kehittymistä tarkastellaan tarkemmin tämän kertomuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa Pakolliset sopimukset (148 artikla) 8 Jotkin osuuskunnat keräävät ja jalostavat maitoa ja toiset pelkästään keräävät. Kilpailulainsäädännön näkökulmasta ryhmäpoikkeusasetus N:o 1218/2010 voi kattaa jalostusosuuskuntien toiminnan. Sellaisten osuuskuntien tilannetta, jotka ainoastaan keräävät maitoa ja jotka eivät kuulu maitoalan paketin säännösten soveltamisalaan, on arvioitava tapauskohtaisesti kilpailusääntöjen mukaan. 4

6 Yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan soveltamisalaan kuuluvien pakollisten sopimusten piiriin kuuluu 41 prosenttia EU:n maitotoimituksista 13 jäsenvaltiossa. Taulukko 1 Pakolliset sopimukset Jäsenvaltio Kansallinen Sopimuksen Pakolliset kirjalliset lainsäädäntö vähimmäiskesto sopimukset/tarjoukset Ranska huhtikuu vuotta S+T Italia maaliskuu vuosi S+T Espanja lokakuu vuosi S+T Liettua lokakuu S Unkari joulukuu kuukautta S Slovakia joulukuu S Kroatia kesäkuu kuukautta S Kypros kesäkuu vuosi S Portugali kesäkuu kuukautta S+T Bulgaria marraskuu kuukautta S Romania helmikuu kuukautta S+T Slovenia tammikuu vuosi S Puola lokakuu S Bulgariassa, Ranskassa, Italiassa, Puolassa ja Romaniassa pakollisia kirjallisia sopimuksia sovelletaan vain tuottajien ja ensiostajien välisiin suhteisiin. Muissa jäsenvaltioissa ehdot koskevat kaikkia tuottajien ja jalostajien välisiä toimitussuhteita, vaikka niiden välissä on useita välittäjiä. Tuottajien ja sen osuuskunnan, jonka jäseniä ne ovat, väliset toimitussopimukset sekä hyvän käytännön säännöt eivät kuulu maitoalan paketin soveltamisalaan. Ne voivat kuitenkin joskus sisältää yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan säännösten kaltaisia säännöksiä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovittiin vuonna 2012 maitoalan paketin säännösten innoittamina tuottajien ja jalostajien välisistä vapaaehtoisista toimintasäännöistä 9. Toimintasääntöjen mukaiset sopimusehdot vastaavat maitoalan paketin mukaisia ehtoja, ja niiden piiriin kuuluu yli 85 prosenttia raakamaidon tuotannosta kyseisessä jäsenvaltiossa. Skotlannin parlamentin vuonna 2014 tekemä arvio toimintasääntöjen soveltamisesta oli yleisesti ottaen myönteinen

7 Belgiassa on vuodesta 2009 sovellettu ei-sitovia toimialakohtaisia sääntöjä, joiden piiriin kuuluvat 85 prosenttia tuottajista ja 9 prosenttia ostajista. Niihin sisältyy erityisesti laatua koskevia sopimuksia, sopimuksia tuottajia ja ostajia koskevista irtisanomisajoista, kestävyyttä koskevia sopimuksia sekä tuottajaorganisaatioiden asemaa koskevia järjestelyjä. Ennen maitoalan paketin hyväksymistä Saksassa sovellettiin sitovia sääntöjä, joilla säänneltiin raakamaidon toimitusehtoja ja jotka yleisesti ottaen täyttävät yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan vaatimukset. Vuonna 2015 Espanjassa otettiin käyttöön erilaisia vapaaehtoisia hyvän käytännön sääntöjä ja sopimuksia 10, jotka koskivat maatalous- ja elintarvikealan toimijoita ja erityisesti maitoalan toimialakohtaista organisaatiota. Yhdistämällä (yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan mukaisten) pakollisten sopimusten, vapaaehtoisten toimintasääntöjen ja osuustoimintasuhteiden kattavuus, noin 95 prosenttia kaikista EU:n maitotoimituksista kuuluu jossakin muodossa muodollisen sopimuksen piiriin Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät (152 artiklan 3 kohta) Vuoden 2015 loppuun mennessä 11 jäsenvaltiota oli hyväksynyt 260 tuottajaorganisaatiota maitoalan paketin säännösten mukaisesti, ja useimmat näistä oli hyväksytty kolmessa jäsenvaltiossa: Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Vain yksi näistä koskee lampaanmaitoa. Tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat nykyiset vaatimukset kussakin jäsenvaltiossa ja hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tämänhetkinen määrä esitetään tämän kertomuksen liitteessä olevassa taulukossa A Jäsenvaltioiden arvio tuottajaorganisaatioista Useimmat jäsenvaltiot katsovat, että niiden alueella on mahdollisuuksia tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille, lukuun ottamatta jäsenvaltioita, jotka katsovat, että niillä on jo tyydyttävästi toimiva osuustoimintajärjestelmä tai tyydyttävästi toimivat tuottajaryhmiin perustuvat rakenteet. Saksa, jolla on kehittynein tuottajaorganisaatiorakenne EU:ssa, kannattaa pikemminkin jo perustettujen tuottajaorganisaatioiden muuntamista suuremmiksi rakenteiksi (yhteenliittymiksi) kuin uusien tuottajaorganisaatioiden perustamista. Myös Ranskassa tuottajat ovat yhä kiinnostuneempia tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymistä. Lehmänmaidon 259 hyväksytyn tuottajaorganisaation vuosittain kaupan pitämän tuotannon määrä oli noin 13 prosenttia EU:ssa toimitetun maidon kokonaismäärästä vuonna 2015 ja 37 prosenttia EU:ssa osuuskuntien ulkopuolella toimitetun maidon kokonaismäärästä. Tärkeimmät syyt sille, ettei tämä määrä ole suurempi, ovat seuraavat: 1) tuottajien puutteelliset tiedot tuottajaorganisaatioihin liittymisen tavoitteista, vaikutuksista ja eduista;

8 2) tuottajaorganisaation perustamiseen myönnettävän taloudellisen tuen puute (liittyy jossain määrin myös puutteellisiin tietoihin, koska mahdollisuuksia on osana maaseudun kehittämistä); Muita ilmoitettuja syitä ovat: Tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja hyväksymiseen liittyvät hallinnolliset ja taloudelliset rasitteet. Joissakin EU13-jäsenvaltioissa tuottajat, jotka ovat muuttaneet ennen vuotta 1992 perustetut osuustoiminnalliset tuotantojärjestelmät yksityisiksi yrityksiksi, eivät ehkä halua liittyä uudestaan kollektiivisiin rakenteisiin. Yhtenä syynä on myös ilmoitettu itsemääräämisoikeuden menettämisen pelko laajemmassa mielessä. Tuottajat eivät tiedä menestystarinoita, joilla voitaisiin kannustaa omaksumaan parempia käytäntöjä. Epävarmuus tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien liikkumavarasta kilpailulainsäädännön puitteissa. Epäilyt tuottajaorganisaatioiden kyvystä saavuttaa parempia tuloksia kollektiivisten neuvottelujen avulla tai varmistaa maidonkeruu kaikkien jäsentensä kohdalla. Näiden puutteiden pohjalta jäsenvaltiot esittävät useita ehdotuksia, joilla edistetään uusien tuottajaorganisaatioiden perustamista tai parannetaan nykyisten tuottajaorganisaatioiden toimintaa (ja laajemmin kannustetaan tuottajia liittymään yhteistuotantosopimuksiin): Lisätään tuottajien tietoisuutta tuottajaorganisaatioiden toiminnasta ja mahdollisuuksista. Parannetaan tuottajaorganisaation henkilökunnan hallinnollisia valmiuksia ja neuvottelutaitoja. Annetaan taloudellista tukea tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja toimintaan. Tuottajaorganisaation perustamiseen tarkoitettua tukea on jo saatavilla toisen pilarin yhteydessä 11, vaikka sitä on ollut tarjolla vain 16 jäsenvaltiossa 12. Toiminnallisella puolella maaseudun kehittämispolitiikka tarjoaa jo tiettyjä toimenpiteitä yhteistyön, koulutuksen/neuvonnan ja investointien alalla. Näin ollen kaikilla tätä asiaa koskevilla aloitteella pitäisi pikemminkin tehostaa jo käytössä olevien välineiden hyödyntämistä kuin perustaa uusia. 11 Asetuksen (EU) N:o 1305/ artikla: Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustaminen. 12 BE, BG, CY, EE, ES, FR, GR, HR, HU, IT, LT, LV, PL, PT, RO ja SI. 7

9 Annetaan tuottajaorganisaatioille ja osuuskunnille taloudellisia kannustimia, jotta ne investoivat jalostuskapasiteettiin jalostaakseen tuottamansa maidon ja saadakseen paremman osuuden lopullisesta lisäarvosta. Tämä on jo mahdollista osana maaseudun kehittämistä 13. Asetetaan tuottajaorganisaatiot etusijalle yksittäisiin tuottajiin nähden tuen saamisen osalta (palkkioiden muodossa), annetaan suurempi painoarvo laadittaessa kelpoisuusperusteita tai myönnetään suuremmat yhteisrahoitusosuudet Tuottajaorganisaatioiden ja tuottajien edustajien näkemykset Kaikkiin maitoalan paketin mukaisesti hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioihin on otettu yhteyttä tutkimuksessa, jossa selvitetään organisaatioiden perustamisen syitä ja tuottajaorganisaatioon kuulumisesta jäsenille aiheutuvia etuja ja haittoja. Kyselyyn, joka oli saatavilla tuottajaorganisaatioiden kansallisilla kielillä, vastasi 63 tuottajaorganisaatiota. Tuottajaorganisaation perustamisen syynä mainittiin muun muassa maidosta saatava parempi hinta, joka oli tärkein syy useimmille vastaajille. Muita syitä olivat vakaammat hinnat, tuottajan aseman parantaminen toimitusketjussa ja maidonkeruun varmistaminen kaikkien tuottajaorganisaation jäsenten kohdalla. Tavoitteiden saavuttamisen osalta noin 60 prosenttia tuottajaorganisaatioista vahvisti, että vakaampaa hintaa koskeva tavoite saavutettiin osittain tai kokonaan. Noin 70 prosenttia saavutti paremman hinnan, kun taas noin 20 prosenttia tuottajaorganisaatioista vahvisti, ettei kumpikaan näistä tavoitteista täyttynyt ollenkaan. Noin 65 prosenttia tuottajaorganisaatioista ilmoitti, että tuottajan asema toimitusketjussa oli parantunut osittain tai kokonaan, kun taas 14 prosenttia katsoi, ettei tällaista parannusta ollut tapahtunut. Tavoite, joka oli toteutunut parhaiten, oli maidonkeruun varmistaminen kaikkien tuottajaorganisaation jäsenten kohdalla, sillä lähes 60 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tämä tavoite oli saavutettu kokonaan. Kun otettiin huomioon myös vastaukset, joissa tämä tavoite katsottiin saavutetun osittain, tämä luku nousi 71 prosenttiin. Tuotantopäätösten perustana oleva markkinatietojen parantamista koskeva tavoite saavutettiin myös osittain tai kokonaan 73 prosentissa tapauksista, vaikka tämä tavoite saavutettiin useimmiten osittain. Tutkimuksen kohteena olleiden tuottajaorganisaatioiden keskeisiin toimiin kuuluu paljon muutakin kuin hinnoista neuvotteleminen (noin 85 prosenttia tuottajaorganisaatioista). Tuottajaorganisaatiot neuvottelevat myös toimitusmääristä (noin 75 prosenttia), toimitusehdoista (noin 60 prosenttia) ja maksuehdoista (noin 70 prosenttia). Useimmat näistä tuottajaorganisaatioista (noin 80 prosenttia) tarjoavat yhtä tai useampaa palvelua, joka antaa lisäarvoa maidon toimitukselle ja/tai tukee tuottajien toimintaa: maidonkeruu (noin 50 prosenttia), tietojen/kokemusten vaihdon järjestäminen (noin 65 prosenttia), laatutarkastusten järjestäminen (noin 50 prosenttia), teknisten tai taloudellisen neuvojen antaminen (noin 40 prosenttia) ja yhteisten tuotantopanosten järjestäminen (noin 30 prosenttia). 13 Asetuksen (EU) N:o 1305/ artikla: Investoinnit fyysiseen omaisuuteen. 8

10 Tuottajaorganisaatiot katsovat, että tuottajaorganisaatioon kuuluville tuottajille koituvat tärkeimmät edut ovat mahdollisuus sopimusehtoja koskeviin kollektiivisiin neuvotteluihin ja maitomäärien hallinnoinnin tehostaminen. Jotkin tuottajaorganisaatiot mainitsevat etuina maidon paremman hinnan, liiketoiminnan vakauden, yhden yhteystahon suhteessa jalostajiin sekä paremmat tiedot markkinoista. Tuottajaorganisaatioon kuuluville tuottajille aiheutuvia haittoja mainitaan harvemmin. Joidenkin vastaajien mielestä haittoja ovat maksut, jotka tuottajaorganisaatioiden jäsenten on maksettava, tarvittavat resurssit (sekä henkilöresurssit että aineelliset resurssit) ja tuottajien riippumattomuutta koskevat rajoitukset yritystoimintaan liittyvissä päätöksissä. Ainoastaan 11 kaikkiaan 63 tuottajaorganisaatiosta harkitsee kehittymistä jalostusosuuskunnaksi. Motivaatiotekijöitä ovat erityisesti mahdollisuus kehittää liiketoimintaa, jäsenten saama parempi hinta maidosta ja tuottajan aseman parantaminen toimitusketjussa. Enemmistö tuottajaorganisaatioista ei harkitse tätä vaihtoehtoa lähinnä siksi, että se edellyttää huomattavia investointeja (eikä julkista tukea ole riittävästi) eivätkä tuottajaorganisaation jäsenet ole kiinnostuneita yrittäjyydestä. Useimmat vastaajat katsovat, että vastaajien jäsenvaltioissa on mahdollisuuksia perustaa enemmän tuottajaorganisaatioita (ainoastaan 11 vastasi kielteisesti). Alan riittämätön järjestäytyminen, menestystarinoiden puuttuminen ja tuottajien haluttomuus yhteistyöhön (liittyy myös tuottajien haluun olla suoraan yhteydessä ostajiin) mainitaan tärkeimmiksi syiksi siihen, miksi tuottajaorganisaatiota ei ole hyödynnetty täysimääräisesti. Tutkimus kohdistui myös viljelijäjärjestöihin, erityisesti tuottajaorganisaatioiden mahdollisuuksien arvioimiseksi niiden jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioista, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, Tanskassa, Suomessa, Alankomaissa, Ruotsissa, Itävallassa, Irlannissa, Sloveniassa ja Puolassa tällä välineellä ei katsottu olevan mahdollisuuksia, koska osuustoimintarakenne (tuottajaryhmät Puolassa) mahdollistaa jo alan hyvän järjestäytymisen. Liettuan mukaan tuottajaorganisaatioiden puuttuminen ja niiden rajoitetut mahdollisuudet johtuvat alan riittämättömästä järjestäytymisestä. Virossa ja Latviassa tuottajien edustajilla oli myönteinen käsitys tuottajaorganisaatioiden mahdollisuuksista. Jäsenvaltioissa, joissa on hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, tämä väline on lähes käytetty loppuun Saksassa, Italiassa ja Ranskassa, joissa on 92 prosenttia kaikista EU:ssa hyväksytyistä tuottajaorganisaatioista. Ranskassa tuottajaorganisaatioiden määrän odotetaan pienenevän mutta niiden koon odotetaan kasvavan (tai ne ryhmitellään yhteenliittymiksi) ja kehitys kulkee kohti monialaisuutta (toimitus useammalle kuin yhdelle jalostajalle). Viljelijäjärjestöt näkevät vain vähän mahdollisuuksia tuottajaorganisaatioille Espanjassa (alan riittämätön järjestäytyminen; ei perinteinen väline), Tšekissä (jo suhteellisen suuret maatilat) ja Portugalissa ja Belgiassa (pitkälle kehittynyt osuustoimintarakenne). Sitä vastoin Kroatiassa, Romaniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuottajien edustajat katsovat, että niiden alueella on selvästi mahdollisuuksia tuottajaorganisaatioiden määrän kasvulle. 9

11 3.3. Kollektiiviset neuvottelut (149 artikla) Kuudessa jäsenvaltiossa toimitettiin vuosina 2014 ja 2015 raakamaitoa kollektiivisesti neuvoteltujen sopimusten mukaisesti. Kollektiivisesti neuvoteltujen sopimusten mukaisten toimitusten määrä kattoi 25 prosenttia kaikista maitotoimituksista vuonna 2015, mikä vastasi noin 13:a prosenttia kaikista EU:n raakamaitotoimituksista. Kilpailuviranomaiset eivät toteuttaneet toimenpiteitä kilpailun ylläpitämiseksi tai raakamaitoa jalostaville pk-yrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi. Taulukko 2 Kollektiivisesti neuvoteltujen sopimusten mukaisesti toteutetut lehmänmaitotoimitukset vuosina 2014 ja 2015 Jäsenvaltio Kollektiiviste n neuvotteluje n piiriin kuuluvat määrät (x tonnia) Osuus jäsenvaltion toimituksista (arvio) Kollektiiviste n neuvottelujen piiriin kuuluvat määrät (x tonnia) Osuus jäsenvaltion toimituksista (arvio) Bulgaria 0-5,6 1,1 % Tšekki % % Saksa % % Espanja % % Ranska % % Yhdistynyt kuningaskunta % Espanjassa ainut lampaanmaidon hyväksytty tuottajaorganisaatio ilmoitti, että kollektiivisten neuvottelujen piiriin kuului vuonna 2014 noin tonnia ja vuonna 2015 noin tonnia (lähes 100 prosenttia sen kaupan pidettävästä tuotannosta). Toimitetun määrän lasku johtuu tuottajaorganisaation jäsenten määrän laskusta (729:sta 548:aan). Lisäksi Espanjassa perustettiin uusi tuottajaorganisaatio vuonna 2015, ja yksi menetti hyväksyntänsä, mutta uusi tuottajaorganisaatio on huomattavasti pienempi. Kollektiivisesti neuvoteltujen toimitusten osuuden lasku Tšekissä vuonna 2015 johtuu lähinnä siitä, että seitsemän tuottajaorganisaatiota lakkautettiin kyseisenä vuonna. 10

12 Ranskassa osuus on jatkuvasti noussut kolmen viime vuoden aikana kunakin vuonna hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden määrän kasvun mukaisesti. Saksassa osuus on melko vakaa, kun otetaan huomioon, että mahdollisuus perustaa uusia tuottajaorganisaatioita on melkein saavuttanut rajansa, joten mahdolliset vaihtelut johtuvat lähinnä maitotoimitusten kokonaismäärän kehityksestä maassa. Osuus on hieman laskenut vuonna 2015 verrattuna vuoteen 2014, ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä on yhä suurempi rooli: kaksi neljästä hyväksytystä yhteenliittymästä on ilmoittanut, että kollektiivisten neuvottelujen piiriin kuului vuonna 2015 yhteensä 5,5 miljoonaa tonnia (mikä on 42 prosenttia kollektiivisten neuvottelujen piiriin kuuluvasta kokonaismäärästä). Jäsenvaltiot ovat maininneet seuraavat tekijät, joiden avulla kollektiivisia neuvotteluja voidaan kehittää edelleen: Tuottajaorganisaatioiden riittävä koko. Tuottajaorganisaatioiden vähimmäiskoolla voidaan varmistaa, että niillä on todellista neuvotteluvoimaa. Samalla vaarana on, että liian suuret äskettäin perustetut tuottajaorganisaatiot eivät ole toimintakykyisiä. Jäsenvaltioista Saksassa ja Ranskassa on eniten hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ja niissä käydään eniten kollektiivisia neuvotteluja. Saksassa tuottajaorganisaatioihin kuuluu keskimäärin 100 tuottajaa ja Ranskassa 250. On toivottavaa, että luodaan ensin hallittavan kokoisia tuottajaorganisaatioita, jotka kehittyvät myöhemmin suuremmiksi rakenteiksi, kuten tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiksi, sen sijaan, että luodaan valtavia tuottajaorganisaatioita, joissa on jäsentä ja joiden toimintavalmiudet ovat vähäiset. Parannetaan maidon ostajien tietämystä tuottajaryhmien kanssa käytävien kollektiivisten neuvottelujen mahdollisista eduista (neuvottelujen helppous, toimintakustannusten pieneneminen, toimitusvarmuus ja viestinnän parantuminen). Tuottajaorganisaatioille myönnettävä taloudellinen tuki (nykyisten tukien lisäksi), jonka edellytyksenä on, että kollektiivisten neuvottelujen tavoitteet saavutetaan, voi edistää tätä käytäntöä ja lisätä tuottajien ja jalostajien välistä lähentymistä edelleen. Tuottajien välinen solidaarisuus on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan tuottajaorganisaatioiden tehokas toiminta. Viljelijöiden mahdollisuus kiertää tuottajaorganisaatioiden tekemät sopimukset saadakseen suotuisampia ehtoja heikentää tuottajaorganisaatioiden moitteetonta toimintaa. Suurimmassa osassa kyselyyn vastanneista tuottajaorganisaatioista (73 prosenttia) kollektiivisten neuvottelujen tulokset sitovat tuottajaorganisaation jäseniä. Vain yhdeksässä vastanneista 63 tuottajaorganisaatiosta tuottajaorganisaation jäsenet neuvottelevat osasta tuottamaansa maitoa tai toimittavat osan siitä tuottajaorganisaation ulkopuolella. Tuottajat tai niiden puolesta tuottajaorganisaatiot tekevät sopimuksia, jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin suosituin (noin 60 prosenttia) Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely (150 artikla) 11

13 Kaksi jäsenvaltiota on hyväksynyt sääntöjä suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) varustetun juuston tarjonnan säätelemiseksi. Ranska juustojen Comté, Beaufort, Reblochon ja Gruyère osalta ja Italia juustojen Asiago, Grana Padano, Parmigiano Reggiano ja Pecorino Romano osalta. Vastaavat ilmoitukset on julkaistu maitoalan paketin verkkosivuilla 14. Nämä kaksi jäsenvaltiota arvioivat myönteisesti tämän välineen tehokkuutta, kun kyse on tarjonnan mukauttamisesta kysyntään, hintavakaudesta ja tuotannon suojelusta epäedullisessa asemassa olevilla alueilla Toimialakohtaiset organisaatiot (157 artiklan 3 kohta)) Viidessä jäsenvaltiossa on hyväksytty kymmenen maitoalan toimialakohtaista organisaatiota: Ranskassa (yhteensä kuusi, joista neljä toimii alueellisesti), Espanjassa, Unkarissa, Alankomaissa ja Portugalissa. Unkarissa toimialakohtaiseen organisaatioon kuuluu toimitusketjun kolme vaihetta tuottajista vähittäiskauppaan, kun taas muissa toimialakohtaisissa organisaatioissa on mukana vain tuottajia ja jalostajia (Alankomaissa ammattijärjestöllä on kumppanuussuhde toimialakohtaiseen organisaatioon, ja ammattijärjestö osallistuu sen hallitukseen neuvonantajana). Kaikki viisi jäsenvaltiota katsovat, että niiden toimialakohtaiset organisaatiot ovat toimineet tyydyttävästi toimitusketjun eri sidosryhmien etujen yhteensovittamisessa. Jäsenvaltioista, jotka eivät ole hyväksyneet yhtään toimialakohtaista organisaatiota, Italia, Slovenia, Puola, Kreikka, Romania, Kroatia, Belgia ja jossakin määrin myös Latvia katsovat, että tällaiset rakenteet voivat olla mahdollisia. Muissa jäsenvaltioissa pitkälle kehittynyt osuustoimintamalli tai toimijoiden vähäinen kiinnostus ovat pääasiallisia syitä sille, ettei tätä välinettä hyödynnetä. Asetuksen (EU) N:o 1308/ artiklassa säädetään sellaisten hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joihin ei sovelleta SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa tietyin edellytyksin. Asetuksen (EU) N:o 1308/ artiklassa esitetään vaatimukset, jotka koskevat sääntöjen soveltamisalan laajentamismekanismia, jonka toimialakohtainen organisaatio voi käynnistää. Näiden säännösten perustella Ranska on vuosina 2015 ja 2016 antanut neljä ilmoitusta, jotka koskevat jäsenten jäsenmaksuja, joilla rahoitetaan alueellisten toimialakohtaisten organisaatioiden yhteisiä toimia, joista on yleistä hyötyä maitoalalle. Tutkimuksen kohteena olevat tuottajaorganisaatiot ja viljelijäjärjestöt kannattavat toimialakohtaisten organisaatioiden liikkumavaran lisäämistä niiden tehokkuuden parantamiseksi. Jotkin puoltavat joustavuuden lisäämistä sääntöjen laajentamismekanismin Entinen asetuksen (EU) N:o 1234/ artikla. 12

14 soveltamista koskevien vaatimusten osalta tai suurempaa roolia kriisinehkäisyssä ja - hallinnassa (erityisesti tuotannonsuunnittelun osalta sen lisäksi, mitä yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 222 artiklassa jo säädetään) Maitotoimituksia koskevat pakolliset ilmoitukset (151 artikla) Jäsenvaltioiden on 1 päivästä toukokuuta 2015 alkaen ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin kuukauden 25 päivänä edellisen kuukauden aikana niiden alueelle sijoittautuneille ensiostajille toimitetun raakamaidon kokonaismäärä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jäsenvaltioiden toimittamissa näiden lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi käyttöön otettuja toimenpiteitä koskevissa tiedoissa vakuutetaan, että kuukauden aikana toimitettu koko maitomäärä on ilmoitettu määräajassa. Tämän kertomuksen liitteessä olevassa taulukossa B kuvataan, missä määrin 25 päivän määräaikaa on noudatettu 13 ensimmäisen kuukauden aikana ilmoitusjärjestelmän käyttöönottamisesta (huhtikuusta 2015 huhtikuuhun 2016, nämä kuukaudet mukaan lukien). Jäsenvaltioista 12 on noudattanut täysin asetettua määräaikaa, kun taas kahdeksan jäsenvaltiota on parantanut huomattavasti suoritustaan vuoden 2016 ensimmäisinä kuukausina. Sellaiset jäsenvaltiot, jotka soveltavat vähemmän tiukkoja sääntöjä ensiostajiin, ovat suoriutuneet heikommin. 4 MAITOPAKETIN VAIKUTUS EPÄEDULLISESSA ASEMASSA OLEVIEN ALUEIDEN MAIDONTUOTTAJIIN JA MAIDONTUOTANTOON Koska maitotuotannon suhteen ei ole olemassa yhdenmukaista epäedullisessa asemassa olevan alueen määritelmää, jäsenvaltioita pyydettiin ilmoittamaan, mitä kriteereitä ne sovelsivat tässä yhteydessä. Mainittiin viisi eri oikeusperustaa. Useimmiten mainittiin (12 jäsenvaltiota) alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, siten kuin tämä on määritelty asetuksen (EU) N:o 1305/ ja 32 artiklassa. Muut jäsenvaltiot viittasivat epäsuotuisiin alueisiin (asetus (EY) N:o 1257/1999), vähemmän kehittyneisiin alueisiin (asetus (EU) N:o 1308/2013) ja direktiiveihin 75/268/ETY ja 85/148/ETY. Kuusi jäsenvaltiota esitti erilaisia kuvauksia ilman säädösviittauksia, ja neljä jäsenvaltiota ei esittänyt mitään määritelmää epäedullisessa asemassa oleville alueille. Näiden melko erilaisten epäedullisessa asemassa olevien alueiden määritelmien pohjalta epäedullisessa asemassa olevien alueiden maidontuotannon kehitystä kuvataan seuraavassa kaaviossa: 13

15 Kaavio 2 Maidontuotanto epäedullisessa asemassa olevilla alueilla Epäedullisilla alueilla tuotetun lehmänmaidon osuus (%) 100% 90% Vuoden 2016 kysely Vuoden 2014 kysely 80% 70% 60% 50% 40% 30% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 91% 96% 88% 88% 75% 65% 64% 61% 61% 61% 60% 60% 70% 60% 66% 20% 39% 38% 38% 10% 0% ei saatavilla ei saatavilla 23% 22% 22% 21% 3% 18% 18% 17% 17% 13% 14% 11% 12% 2% 1% 0.4% 0.4% LU LV MT FI PT AT SK CZ SI EL DE ES UK RO IT HR BE FR SE PL DK EE Kaaviosta 2 ilmenee, että maidontuotanto on vuosien mittaan jakautunut melko tasaisesti epäedullisessa asemassa olevien alueiden ja muiden alueiden välillä. Ainoastaan Kroatiassa on merkittävä ero näiden välillä, mutta tämä johtuu pikemminkin epäedullisessa asemassa olevan alueen uudelleenmääritelmästä kuin todellisesta muutoksesta eri alueiden välillä. Jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet merkittävästä erosta kehityssuuntauksessa epäedullisessa asemassa olevien alueiden ja muiden alueiden välillä maidontuotannon ja maidontuottajien määrän osalta. Maidontuotannon kasvu ja maataloudesta luopumisen aste eivät todellakaan riipu maidontuotantoalueen haavoittuvuudesta. Kehityssuunta vakaasta kasvavaan maidontuotantoon yhdistettynä yritysten määrän vähenemiseen (suuremmat laumat ja suurempi maidontuotos lehmää kohti) pätee näin ollen yhtäläisesti. Sopimussuhteiden osalta jäsenvaltioiden vastauksista käy ilmi, että maitoalan osuuskuntien suhteellinen merkitys on suurempi epäedullisessa asemassa olevilla alueilla kuin maan muilla alueilla. Näin on Italiassa, Puolassa, Ruotsissa, Ranskassa, Virossa ja jossakin määrin Portugalissa, Kreikassa ja Romaniassa, joissa jalostus- ja keruuosuuskunnille toimitettujen määrien yhteenlasketut prosenttiosuudet ovat suuremmat epäedullisessa asemassa olevilla alueilla (ja näin ollen yksityisten jalostajien osuus on pienempi) kuin kaaviossa 1 esitetyt osuudet. Toisaalta maitoalan paketin sopimussuhteita, tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia neuvotteluja koskevilla säännöksillä saattaa olla pienempi merkitys epäedullisessa asemassa olevilla alueilla. 14

16 Jäsenvaltiot pitävät yleensä maitoalan pakettia hyödyllisenä maitoalan uudelleenjärjestelyvälineenä, mutta myöntävät samalla, ettei sitä ole erityisesti kohdennettu epäedullisessa asemassa oleviin alueisiin. Ranska on ainut jäsenvaltio, joka ilmoittaa, että tuottajaorganisaatioista ja suojatulla alkuperänimityksellä ja suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen juustojen tarjonnan sääntelystä on ilmeistä hyötyä maidontuotannon säilyttämisessä epäedullisessa asemassa olevilla alueilla (maataloudesta luopumisen aste on hieman alhaisempi vuoristoalueilla kuin tasankoalueilla). 5 PÄÄTELMÄT Maitoalan paketti hyväksyttiin vuoden 2009 kriisin jälkeen. Sen päätavoitteena oli parantaa tuottajien asemaa toimitusketjussa. On todisteita siitä, että näin onkin tapahtunut jossakin määrin, myös tuottajien toteuttamien maitopakettia pidemmälle menevien kollektiivisten toimien avulla, mutta enemmän olisi vielä tehtävissä, jotta parannettaisiin tuottajien asemaa edelleen mielekkäällä tavalla: Pakolliset toimitussopimukset on laajalti otettu käyttöön jäsenvaltioissa, joissa osuuskuntien osuus on pieni. Tällä välineellä vahvistetaan tuottajien ja jalostajien välistä asemaa jäsenvaltioissa, ja se kattaa 41 prosenttia kaikista maidon toimituksista EU:ssa. Tuottajaorganisaatioita on hyväksytty 11 jäsenvaltiossa. Nämä tuottajaorganisaatiot saavat aikaan konkreettisia tuloksia tuottajille: yli 60 prosenttia tuottajaorganisaatioista, jotka vastasivat kyselyyn, ilmoitti paremmista ja vakaimmista maidon hinnoista. Useimmat tuottajaorganisaatiot tekevät paljon muutakin kuin neuvottelevat hinnoista ja toimituksista. Tuottajaorganisaatioista 80 prosenttia tarjoaa palveluja, jotka tuovat lisäarvoa maidon toimitukselle ja/tai tukevat tuottajien toimintaa, esimerkiksi maidonkeruuta, laadunvalvontaa, teknistä tukea ja yhteisiä hankintoja. Onnistuneita esimerkkejä pitäisi hyödyntää siltä osin kuin niillä parannetaan maidontuottajien tehokkuutta ja kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Kollektiiviset neuvottelut ensiostajien kanssa; tuottajat pitävät näitä neuvotteluja yhtenä tuottajaorganisaatioon kuulumisen tärkeimmistä eduista. Kollektiivisia neuvotteluja käytetään erityisesti Saksassa, Ranskassa ja Tšekissä ja jonkin verran Espanjassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Bulgariassa, joissa ei ole havaittu kilpailusääntöjen rikkomista. Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely tuottaa myönteisiä tuloksia kahdessa jäsenvaltiossa, joissa se on käytössä, kun kyse on tarjonnan mukauttamisesta kysyntään, hinnan vakaudesta ja juuston tuotannon suojelusta epäedullisessa asemassa olevilla alueilla. Toimialakohtaiset organisaatiot lisäävät avoimuutta koko toimitusketjussa, ja ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi monissa eri toimissa, kuten vakiosopimusten määrittelyssä, menekin edistämisessä ja teknisten neuvojen antamisessa. 15

17 Maitotoimituksia koskevista pakollisista ilmoituksista annetulla säännöksellä varmistetaan, että käytössä on täsmällinen määrien ilmoittamista koskeva tietojärjestelmä, ja parannetaan merkittävästi tietojen oikea-aikaisuutta. Vaikka jäsenvaltiot myöntävät yleisesti, että maitoalan pakettia ei ole erityisesti kohdistettu epäedullisessa asemassa oleviin alueisiin, tuottajaorganisaatioilla ja suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyllä katsotaan olevan myönteinen vaikutus maidon tuotannon säilyttämiseen tällaisilla alueilla. Maitoalan paketin kahden keskeisen välineen, tuottajaorganisaatioiden ja kollektiivisten neuvottelujen, mahdollisuudet tunnustetaan jäsenvaltioissa, tuottajaorganisaatioissa ja viljelijäjärjestöissä, mutta niiden mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty täysin. EU:n tai jäsenvaltion tasolla voitaisiin suunnitella pedagogisia, taloudellisia ja operatiivisia toimia: Työpajat, joihin jäsenvaltioiden asiantuntijat osallistuvat ja joissa vaihdetaan maiden parhaita käytäntöjä. Kampanjat, joilla lisätään tuottajien ja jalostajien tietoisuutta tuottajaorganisaatioiden toiminnasta ja mahdollisuuksista: o käytännön esimerkkejä menestystarinoista olemassa olevista tuottajaorganisaatioista; o keskustelut ja parhaiden käytäntöjen vaihto tuottajien keskuudessa; o maaseudun kehittämisohjelmien mukaisten mahdollisuuksien rahoittaminen; o kollektiivisten neuvottelujen ja muiden kollektiivisten toimien sekä tuottajille että jalostajille tuomat edut; o selkeä tieto siitä, mitä tuottajaorganisaatio voi tehdä tai ei voi tehdä tai mitä siltä voidaan odottaa, erityisesti kilpailusääntöjen osalta. Kehotetaan jäsenvaltioita, joiden mielestä tuottajaorganisaatioiden kehittämiselle on todellisia mahdollisuuksia ja jotka eivät ole sisällyttäneet tukea niiden perustamiselle maaseudun kehittämisohjelmiin, esittämään asianmukaisia muutoksia. Asetetaan tuottajaorganisaatiot etusijalle yksittäisiin tuottajiin nähden tuen saamisen osalta: maksettavat palkkiot, suurempi painoarvo laadittaessa kelpoisuusperusteita tai suuremmat yhteisrahoitusosuudet. Jäsenvaltiot voivat myös harkita veroetuja kansallisella tasolla. Lisätään tuottajaorganisaatioille annettavaa taloudellista tukea, jonka edellytyksenä on kollektiivisten neuvottelujen tavoitteiden saavuttaminen sekä sellaisten muiden yhteisten toimien toteuttaminen, jotka tuovat lisäarvoa tuottajaorganisaatioille. Edistetään tuottajaorganisaatioiden ryhmittymistä yhteenliittymiksi antamalla tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille samat taloudelliset mahdollisuudet, kunhan tuottajaorganisaatioiden toiminta on ensin vakiintunut. 16

18 Harkitaan tuottajaorganisaatioon liittyneille tuottajille asetettavaa velvoitetta toimittaa kaikki maito (tai vähimmäismäärä) kyseisten tuottajaorganisaatioiden kautta, tai maidon ostajille asetettavaa velvoitetta neuvotella tuottajaorganisaatioiden eikä tuottajaorganisaatioiden jäsenten kanssa, jotta vältetään tuottajaorganisaatioiden käymien kollektiivisten neuvottelujen kiertäminen. Tarkistetaan tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat hallinnolliset ehdot ja vaatimukset, ja määritetään järkevä vähimmäiskoko ja samalla vältetään erilaisista vaatimuksista johtuva eri jäsenvaltioiden tuottajien syrjintä. Jäsenvaltioita kannustetaan erityisesti edistämään tuottajaorganisaatioiden perustamista toteuttamalla kollektiivisia toimia, jotka menevät pidemmälle kuin kollektiiviset neuvottelut, ja lisäämään tuottajaorganisaatioiden painoarvoa maidontoimitusketjussa. Näiden tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia neuvotteluja koskevien suositusten lisäksi on harkittava toimialakohtaisten organisaatioiden roolin laajentamista. Tässä kertomuksessa esitettyjen tosiseikkojen perusteella voidaan todeta, että maitoalan paketilla on ollut suuri vaikutus, mutta jotta sen mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, tarvitaan enemmän aikaa ja keinoja, erityisesti kollektiivisia neuvotteluja pidemmälle menevien kollektiivisten toimien osalta. Näin ollen harkitaan maitoalan paketin soveltamista vuoden 2020 jälkeen ja otetaan huomioon tarve edistää tuottajien syvempää integraatiota tuottajaorganisaatioihin. 17