Dnro 3/961/2017 DNA OYJ:N LAUSUNTO TILAAJAYHTEYS- JA BITSTREAM-MARKKINOIDEN (MARKKINAT 3A JA 3B) MARKKINA-ANALYYSISTÄ JA HMV-PÄÄTÖSLUONNOKSISTA

Transkriptio

1 Viestintävirasto Aleksandra Partanen Dnro 3/961/2017 DNA OYJ:N LAUSUNTO TILAAJAYHTEYS- JA BITSTREAM-MARKKINOIDEN (MARKKINAT 3A JA 3B) MARKKINA-ANALYYSISTÄ JA HMV-PÄÄTÖSLUONNOKSISTA DNA Oyj (jäljempänä DNA) kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä tilaajayhteys- ja bitstream-markkinoiden (markkinat 3a ja 3b) markkina-analyysistä ja HMV-päätösluonnoksista ja lausuu kunnioittaen seuraavaa: Yleistä DNA:n näkemyksen mukaan päätösluonnokset ovat markkinan 3a osalta pääpiirteiltään onnistuneita ja tulisivat toteutuessaan edistämään tehokasta kilpailua ja tietoyhteiskuntakaaren 1 :n tavoitteiden mukaisesti sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa ja käyttöä. Erityisen positiivisena DNA pitää sitä, että Viestintävirasto edistää nyt aktiivisin toimin valokuitutilaajayhteysmarkkinan avautumista ja toimintaa sekä sitä, että Viestintävirasto ehdottaa metallijohdintilaajayhteyksiä aiemmin koskeneen kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoitteen poistamista. On perusteltua poistaa sääntelyä sieltä, missä sille ei enää ole tarvetta, ja tiivistää sääntelyä tulevaisuuden viestintämarkkinoiden toiminnalle kriittisten tukkutuotteiden osalta. Viestintäviraston markkina-analyysissä esittämät näkemykset sekä vähittäismarkkinoiden että tukkumarkkinoiden tilanteesta vastaavat pääosin DNA:n näkemystä. Samoin merkityksellisten hyödykemarkkinoiden määrittely vastaa DNA:n käsitystä. Valokuitutilaajayhteyksien vuokraamiseen kohdistuvat velvoitteet Valokuitutilaajayhteyksien vuokraaminen on ollut todella vähäistä ja saatavuus on jatkuvasti heikko. Moni verkko-operaattori pyrkii voimakkaasti suojaamaan rakentamaansa valokuituverkkoa siten, että kuituja päätetään vain oman palveluoperaattorin kulloistakin tarvetta vastaava määrä. Lisäksi valokuitutilaajayhteyksien hinnat ovat varsin korkeat, mikä vähentää vuokrattujen valokuitutilaajayhteyksien käytön houkuttelevuutta merkittävästi. Tätä taustaa vasten on välttämätöntä, että Viestintävirasto sääntelyn keinoin sekä lisää valokuitutilaajayhteyksien saatavuutta että alentaa niiden hintaa ja näin lisää kilpailua sekä kuluttaja- että B2B-markkinassa. Sääntelyn avulla lisääntyvä kilpailu monipuolistaa palvelutarjontaa, parantaa loppuasiakkaiden saamaa palvelua ja tyypillisesti lisää operaattoreiden tekemiä investointeja. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että valokuitutilaajayhteyksien vuokraamiseen liittyvät velvoitteet koskevat sekä FTTH- että FTTB-toteutuksia, eivätkä riipu siitä, onko yhteyttä tarkoitus käyttää kuluttaja- vai yritysasiakkaan palvelemiseen.

2 2 (14) Valokuitutilaajayhteyksien päättämistä ja kytkemistä koskeva velvoite Käytännössä saatavuuden puuttuminen hidastaa merkittävästi valokuituverkkojen avautumista kilpailulle ja vähentää siten olennaisesti loppuasiakkaiden käytössä olevia vaihtoehtoja. Siksi on erittäin tärkeää, että Viestintävirasto edistää kilpailua asettamalla rakennettujen, mutta vielä kytkemättä tai päättämättä olevien valokuitutilaajayhteyksien päättämistä/kytkemistä koskevan velvoitteen valokuitutilaajayhteyksien saatavuuden lisäämiseksi. DNA kannattaa HMV-päätösluonnoksessa esitettyjä toimenpiteitä mutta ei pidä niitä riittävinä. Niiden lisäksi HMV-päätöksissä tulee velvoittaa HMV-asemassa oleva teleyritys toteuttamaan markkinan tehokkaan toimivuuden varmistamiseksi seuraavat toimenpiteet: HMV-yritys tulee velvoittaa kirjaamaan saatavuudet verkkotietojärjestelmiinsä myös niiden HMVpäätöksessä tarkoitettujen valokuitutilaajayhteyksien osalta, jotka ovat vielä kytkemättä/päättämättä. HMV-yritys tulee velvoittaa liittämään verkkotietojärjestelmänsä tiedot sähköisessä rajapinnassa yhteen sitä pyytävän teleyrityksen kanssa siten, että saatavuuskysely toimii päästä päähän reaaliaikaisena, jolloin kilpaileva teleyritys näkee saatavuudet ilman erillisiä mekaanisesti toteutettuja saatavuuskyselyjä. [ ] Näin ollen sääntelyn tavoite kilpailun lisäämisestä vähittäismarkkinoiila ei voi toteutua tehokkaasti ilman verkkotietojärjestelmien sähköistä yhteenliittämistä. HMV-yritys tulee vähintäänkin velvoittaa antamaan myönteinen saatavuusvastaus ilman erillistä pyyntöä tilanteissa, joissa päättämättömiä/kytkemättömiä kuituja on olemassa. Koska valokuitujen päättäminen/kytkeminen on osa normaalia verkon rakentamista ja päätetyt/kytketyt yhteydet jäävät verkon omistavan yrityksen hyödynnettäväksi myös jatkossa, päättämistä/kytkemistä pyytävän kilpailevan teleyrityksen ei tulisi joutua maksamaan päättämisestä/kytkemisestä valokuitutilaajayhteyden normaalia kytkentämaksua enempää. Mikäli yhteyden päättämisestä/kytkemisestä aiheutuu tätä isompia kustannuksia, HMV-yrityksen tulisi itse kattaa nämä kustannukset, koska se on itse verkkoa rakentaessaan päättänyt jättää osan kuiduista päättämättä/kytkemättä. Mikäli Viestintävirasto edellisestä kohdasta poiketen kuitenkin katsoo, että päättämistä/kytkemistä pyytävältä kilpailevalta teleyritykseltä voidaan periä päättämisestä/kytkemisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, Viestintäviraston tulee varmistaa, että kilpailevalta teleyritykseltä perittäviin kohtuullisiin kustannuksiin ei sisällytetä muita verkon rakentamiskustannuksia. Lähtökohtaisesti päättämisen tulee sisältyä tilaajayhteyden normaaliin kytkentämaksuun. Muiden kustannusten perimisen tulee olla poikkeuksellista. Vähintään tulee huomioida, että kuitujen päättäminen ja tilatun yhteyden kytkeminen voidaan tyypillisesti tehdä samalla kertaa, jolloin esimerkiksi matka-aikaa ei tarvita erikseen ja työn tekeminen on tehokkaampaa Päättämiseen/kytkemiseen liittyviä kustannuksia ei missään tapauksessa pidä voida veloittaa erikseen vuokralle ottajalta tulevaisuudessa rakennettavien verkkojen osalta. Siksi Viestintäviraston tulee velvoittaa teleyritykset päättämään/kytkemään Viestintäviraston suosituksen mukainen määrä tilaajayhteyskuituja uuden verkon osalta heti verkkoa rakennettaessa niin, että tilaajayhteydet ovat käytettävissä ilman erillistä päättämistä/kytkemistä. Jos Viestintävirasto ei aseta tällaista velvollisuutta, tilaajakuituja päätetään/kytketään jatkossa valmiiksi entistä vähemmän ja verkon rakennuskustannuksia siirretään näin perusteettomasti yhteyksiä vuokraaville tahoille. Tämä myös hidastaisi ja hankaloittaisi tilaajayhteyksien vuokraukseen liittyvää prosessia tarpeettomasti sekä lisäisi verkon rakentamisen tehottomuutta ja kokonaiskustannuksia, koska töiden tekeminen yhdellä kertaa on aina halvempaa kuin asentajan tilaaminen monta kertaa. Päätösluonnoksissa on syytä mainita nykyistä selkeämmin, että kilpaileva teleyritys voi pyytää valokuitutilaajayhteyksien päättämistä/kytkemistä ilman näyttövelvollisuutta siitä, että kohteessa sijaitsee päättämättömiä kuitupareja. Lisäksi Viestintäviraston tulee valvonnan kautta varmistaa, että valokuitutilaajayhteyksien päättämistä/kytkemistä koskevaa velvoitetta noudatetaan ilman, että vuokralle ottamista haluavan yrityksen tarvitsisi kohdekohtaisesti varmistaa kohteessa sijaitsevan päättämättömiä kuitupareja.

3 3 (14) Tilaajayhteyksien vuokraamiseen liitännäisten backhaul-yhteyksien tarjoamisvelvollisuus Tietoyhteiskuntakaaren 56 mahdollistaa käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden asettamisen liitännäistoiminnoille ja -palveluille. Käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklan mukaan käyttöoikeudella tarkoitetaan erityisesti tilaajayhteyksien sekä sellaisten toimintojen ja palvelujen käyttöoikeutta, joita tarvitaan palvelujen tarjoamiseksi tilaajayhteyksien kautta. Viestintävirasto ehdottaa HMVpäätösluonnoksissa HMV-yrityksille asetettavan velvollisuuden tarjota sellaisia toimintoja ja palveluja, jotka ovat välttämättömiä tilaajayhteyksien vuokraoikeuksien hyödyntämiseksi. Näihin voivat kuulua HMV-päätösluonnosten mukaan mm. kaapelikanavien ja laitetilojen käyttöoikeus. Päätösluonnoksissa ehdotettu HMV-sääntely lähtee keskeisesti (valokuitu)tilaajayhteyksien hyödyntämisestä. Tilaajayhteyksien hyödyntäminen edellyttää aina backhaul-yhteyttä HMV-yrityksen keskittimestä vuokralle ottajan omaan runkoverkkoon. Jotta tilaajayhteyksien hyödyntämiseen pohjautuva kilpailu vähittäismarkkinoilla voi lisääntyä sääntelyn tavoitteen mukaisesti, Viestintäviraston tulee varmistaa myös backhaul-yhteyksien tehokas saatavuus. Esimerkiksi kapasiteetin hallinnan sekä vähittäispalvelujen kehittämisen ja rajattoman tarjoamismahdollisuuden takia korkealaatuisten kiinteiden yhteyksien markkinalle (markkina 4) HMVpäätösluonnosten mukaan kuuluvat palvelutuotteet eivät ole vuokralle ottajan näkökulmasta teknisesti toimiva vaihtoehto backhaul-yhteydeksi. Siksi vuokralle ottajan olisi tilaajayhteyksiä hyödyntääkseen rakennettava oma kuituyhteys jokaiseen HMV-yrityksen keskittimeen, josta se aikoo vuokrata tilaajayhteyksiä, mikäli HMV-yritys ei vuokraa passiivista kuituyhteyttä (ns. musta kuitu) käytettäväksi backhaul-yhteyden rakentamiseen. Tällaisen investoinnin edellyttäminen jo ennen ensimmäisenkään tilaajayhteyden vuokraamista hidastaa käytännössä merkittävästi tilaajayhteystuotteiden käyttöön pohjautuvan kilpailun lisääntymistä vähittäismarkkinoilla. Markkinoiden tehokkaan toimimisen varmistamiseksi ja vähittäismarkkinakilpailun lisäämiseksi tilaajayhteyksiin perustuen mahdollisimman monilla alueilla Viestintäviraston tulee laajentaa liitännäistoimintojen/-palvelujen tarjoamisvelvollisuus koskemaan yksiselitteisesti myös passiivista backhaul-kuituyhteyttä HMV-yrityksen keskittimestä paikkaan, jossa kilpaileva yritys voi liittää yhteyden omaan runkoverkkoonsa. Koska syrjimättömyysvelvoitteen toteutumisen valvominen on backhaul-yhteyksien käytön yhteydessä hankalaa, DNA katsoo, että Viestintäviraston tulee liittää passiivisen backhaul-kuituyhteyden tarjoamisvelvollisuuteen myös kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvollisuus. Ilman tällaisen hinnoitteluvelvoitteen asettamista on suuri riski, että HMV-yritys pyrkii estämään tilaajayhteyksien hyödyntämiseen perustuvaa kilpailua asettamalla passiivisen backhaul-kuituyhteyden hinnan niin korkeaksi, että kilpailevan teleyrityksen ei käytännössä kannata hyödyntää tilaajayhteyksiä. Tietoyhteiskuntakaaren HMV-velvoitteita koskevat myös pykälät mahdollistavat erillisen hinnoitteluvelvoitteen asettamisen passiiviselle backhaul-kuituyhteydelle, koska kyse on käyttöoikeuden luovutuksesta, jolle hinnoitteluvelvollisuuden voi tietoyhteiskuntakaaren 71 :n mukaan asettaa. Aallonpituustuotteen toteuttaminen PON-verkoissa Kuten Viestintävirasto on HMV-päätösluonnoksissa todennut, aallonpituustuotteen toteuttamisen PON-verkossa mahdollistava TWDM-PON standardi voidaan ottaa käyttöön jo ensi vuonna (2018). Vaikka Viestintäviraston mainitsemalla tavalla ei vaikuta todennäköiseltä, että nykyiset PONverkkoja rakentaneet HMV-yritykset ottaisivat uuden standardin mukaisia laitteita Suomessa nopeasti käyttöön laajamittaisesti, tulee Viestintäviraston asettaa HMV-päätöksissä PONverkkotekniikkaa käyttäville HMV-yrityksille ehdollinen velvollisuus fyysisen tilaajayhteyden korvaa-

4 4 (14) van aallonpituustuotteen toteuttamiselle PON-verkoissa, mikäli verkossa käytössä olevat laitteet sen mahdollistavat. Tämä perustuu erityisesti siihen, että nykyisin HMV-yritys voi Viestintäviraston mainitsemalla tavalla PON-verkkoa rakentamalla estää fyysisen valokuitutilaajayhteyden vuokraamisen kokonaan. Siksi on ehdottoman tärkeää asettaa velvollisuus, joka edellyttää vuokraamista heti, kun se on teknisesti mahdollista. Lisäksi HMV-päätösten tarkasteluväli on Suomessa nykyisin ollut käytännössä n. viisi vuotta ja jatkossa tarkasteluvälin pituus saattaa EECC-direktiivipaketin myötä entisestään pidentyä. DNA:n käsityksen mukaan on hyvin mahdollista, että tänä aikana PON-verkkoja rakentaneet HMV-yritykset siirtyvät myös Suomessa käyttämään uutta aallonpituustuotteen toteuttamisen mahdollistavaa laitekantaa. Lisäksi varsinkin mikäli Viestintävirasto ei aseta PON-verkkotekniikkaa käyttäville HMV-yrityksille alla ehdotettua velvollisuutta virtuaalisen tilaajayhteyden vuokraamiseen, tämä saattaa kannustaa myös isompia teleyrityksiä siirtymään PON-verkkojen rakentamiseen suojatakseen omia alueitaan kilpailulta. Nämä yritykset investoisivat tällöin uusiin, aallonpituustuotteen toteuttamisen todennäköisesti mahdollistaviin laitteisiin. Ehdollisen aallonpituustuotteen vuokrausvelvollisuuden asettaminen on siis tärkeää myös sen varmistamiseksi, että HMV-päätöksissä valokuitutilaajayhteyksille asetettuja velvollisuuksia ei voi kiertää teknologiavalinnoilla. Valokuitutilaajayhteyksien hinnoittelu Viestintävirasto ehdottaa HMV-päätösluonnoksissa enimmäishintojen asettamista kolmelle suurimmalle HMV-yritykselle. Tämä on perusteltua, koska tilaajayhteyksien hinnat ovat pysyneet varsin korkealla tasolla verrattuna muihin maihin, kilpailu ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin valokuitutilaajayhteyksiä hyödyntävien palvelujen osalta ja korkeat hinnat estävät kilpailua ja voivat sulkea kilpailijoita markkinoilta. Koska kolmen suurimman HMV-yrityksen toimialueet ovat erilaiset, on lähtökohtaisesti perusteltua, että niille on asetettu erilaiset enimmäishintavelvoitteet. Toisaalta erityisesti FTTB-yhteyksien osalta aluekohtaiset kustannuserot eivät tyypillisesti ole merkittäviä. Myös hinnoittelumallin käytännön toimivuus ja loppuasiakkaiden yhdenvertaisuus puoltaa sitä, että tukkutuotteen hinnoittelun tulee olla kunkin operaattorin osalta valtakunnallinen. Näiltä osin Viestintäviraston päätösluonnokset ovat DNA:n näkemyksen mukaan pääosin perustellut. DNA pyytää Viestintävirastoa lisäksi kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin ja täydentämään päätösluonnoksia tältä osin. Erillisen hinnoitteluvelvoitteen puuttuminen pienemmiltä HMV-yrityksiltä DNA pitää perusteettomana, että Viestintävirasto ei ole asettanut minkäänlaisia hinnoitteluvelvoitteita pienemmille HMV-yrityksille. Kuten Viestintävirasto on itsekin HMV-päätösluonnoksissa todennut, valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokra on keskimäärin 146,64 euroa ja kuukausivuokrien vaihteluväli reilusta sadasta eurosta yli 300 euroon. Näin ollen on selvää, että valokuitutilaajayhteyksien hinnoitteluun liittyvä markkinaongelma ei koske ainoastaan kolmea suurinta operaattoria, joiden kuukausivuokrat ovat vaihteluvälin alapäässä. Sinänsä on ymmärrettävää, että kuituverkon rakentamista halutaan tukea pienten HMV-yritysten alueilla, eikä valokuitutilaajayhteyksien hintoja siten haluta asettaa liian alhaisiksi. Pienten HMVyritysten hintojen sääntelemättömyys johtaa kuitenkin alueelliseen vääristymään vähittäismarkkinassa, koska pienten HMV-yritysten alueella vähittäishinnat pysyvät korkeampina kuin suurten operaattorien HMV-alueilla. Myös teleyritysten tasapuolinen kohtelu edellyttää sitä, että pienemmil-

5 5 (14) lekin HMV-yrityksille asetetaan kohtuulliset hinnoitteluvelvoitteet, koska loogisesti ei ole eroa siinä, rakennetaanko kuituverkkoa esim. Pyhärantaan, Laitilaan vai Koski TL:ään. DNA ymmärtää, että LRIC+ -mallin toteuttaminen kaikkien HMV-yritysten osalta olisi raskasta ja että kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoitteen noudattaminen olisi suhteessa raskasta pienemille HMV-yrityksille. Tietoyhteiskuntakaaren 71 antaa kuitenkin Viestintävirastolle mahdollisuuden asettaa HMV-yritykselle velvollisuuden noudattaa käyttöoikeuden luovutuksessa oikeudenmukaista ja kohtuullista hinnoittelua. Kyseisen lainkohdan perusteluissa (s. 132 / HE 221/2013 vp) todetaan nimenomaisesti, että malli soveltuu esimerkiksi pienempien HMV-yritysten sääntelyyn. Hallituksen esityksen (s. 132 / HE 221/2013 vp) mukaan oikeudenmukaisella ja kohtuullisella hinnoittelulla tarkoitetaan esimerkiksi hinnoittelua, jossa säännellystä tuotteesta tai palvelusta perittävä hinta määräytyy markkinajohtajan tai muuten vastaavissa olosuhteissa toimivien yritysten soveltaman hinnoittelun perusteella. Jos pienten tehokkaiden HMV-toimijoiden kustannukset kuitenkin poikkeaisivat Viestintäviraston näkemyksen mukaan merkittävästi suurempien tehokkaiden HMVyritysten kustannuksista, tämä olisi perusteltua ottaa huomioon ja Viestintävirasto voisi määritellä oikeudenmukaisen ja kohtuullisen hinnan tasolle, jonka pohjana käytetään suurille HMV-yrityksille asetettuja enimmäishintoja ja näin määritellyn tason päälle asetettaisiin kohtuullinen preemio tasoittamaan pienen tehokkaan HMV-yrityksen korkeampia kustannuksia. Näin määritelty hinnoitteluvelvoite edistää Tietoyhteiskuntakaaren 71 :n 5 momentin tarkoittamalla tavalla viestintämarkkinoiden tehokkuutta ja kestävää kilpailua sekä tuottaa hyötyä viestintäpalvelujen käyttäjille kannustaen myös pieniä HMV-yrityksiä investoimaan edelleen kuituverkkoihin. Oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen hinnoitteluun perustuva velvoite mahdollistaa myös kohtuullisen tuoton säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle, on toteuttavissa ilman suurta byrokraattista rasitusta ja on näin kohtuullinen suhteessa tavoiteltaviin päämääriin. LRIC+ -mallin käyttö ja siihen sisältyvät olettamat DNA:n ymmärtää Viestintäviraston halun käyttää teoreettisen tehokkaan toimijan kustannuksiin perustuvaa LRIC+ -mallia valokuitutilaajayhteyksien hintojen määrittämiseen ja teoreettinen malli on perusteellisesti laadittu. LRIC+ -mallin kokonaisuutta on kuitenkin varsin vaikea hahmottaa, ja malli näyttää johtavan siihen, että mallin mukainen tehokas operaattori rakentaa haja-asutusalueilla kiinteää verkkoa myös sellaisille alueille, joille tehokas toimija ei reaalimaailmassa kiinteää verkkoa rakentaisi. Kiinteän verkon sijaan reaalimaailman toimija käyttäisi asiakkaiden palvelemiseksi langattomia yhteyksiä, kuten Suomessa tälläkin hetkellä tehdään. Tämä näyttää johtavan mallissa huomioon otettavan kustannuskuorman turhaan kasvuun haja-asutusalueilla. LRIC+ -mallin mukaan kiinteää verkkoa lasketaan rakennettavan alueille, joiden etäisyys on 6 km pääverkon solmukohdasta. Käytännössä Suomen oloissa kiinteän verkon rakentamisolettama tulee sitoa väestötiheyteen. Kustannuksia tulee ottaa huomioon ainoastaan silloin, kun kiinteän verkon rakentaminen on järkevää suhteessa alueella sijaitsevien potentiaalisten asiakkaiden määrään. Etäisyyden tulee siis joustaa potentiaalisten asiakkaiden määrän mukaan. DNA:n käsityksen mukaan 6 km etäisyys on Suomessa monilla alueilla liian pitkä. DNA katsoo, että mallin kustannuksiin mukaan laskettavan verkon määrittely kaipaa selvennystä. Tämä on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että LRIC+ -mallin mukaan määritettävät huomioon otettavat kustannukset eivät sisällä kustannuksia sellaisilta alueilta, joilla ei ole riittävää kysyntää investoinnin kustannusten kattamiseksi ja joille reaalimaailman tehokas toimija ei siksi rakentaisi kiinteää verkkoa. Siksi DNA pyytää Viestintävirastoa tarkistamaan, mistä [ ].

6 6 (14) Seutuverkot Viestintävirasto on päätösluonnoksissa todennut, että seutuverkkoyritykset pyrkivät varmistamaan palvelukilpailun toimivuuden verkkonsa vähittäispalveluissa eikä niillä ei ole samanlaista kannustinta käyttäytyä tukkumarkkinoilla tukkupalvelua ostavista yrityksistä tai loppuasiakkaista riippumattomasti kuin perinteisillä teleyrityksillä. Tällä perusteella seutuverkkoyrityksille ei Viestintäviraston näkemyksen mukaan ole tarpeen asettaa HMV-asemaa eikä HMV-velvoitteita. Viestintävirasto perustelee HMV-aseman puuttumista seutuverkkoyrityksiltä myös sillä, että niillä on laajakaistatukilain mukaan velvollisuus luovuttaa käyttöoikeus kohtuulliseen hintaan ja syrjimättömin ehdoin 7 vuoden ajan viimeisen tukierän maksamisesta. Viestintäviraston esittämät perustelut pitävät paikkansa silloin, kun seutuverkkoyritys vuokraa itse tilaajayhteyksiä (ja muita tukkutuotteita) palveluita vähittäisasiakkaille tarjoaville teleyrityksille. Joissakin tapauksissa seutuverkkoyritykset ovat kuitenkin solmineet yksinoikeussopimuksia jonkun tietyn perinteisen teleyrityksen kanssa, joka toimii seutuverkon osalta palveluoperaattorina vuokraten yhteyksiä muille teleyrityksille. Näissä tilanteissa kyseisellä perinteisellä teleyrityksellä on, toisin kuin seutuverkkoyrityksellä itsellään, intressi suojata verkon piirissä olevat asiakkaat itselleen. Myöskään laajakaistatukilain asettamat velvoitteet eivät koske tällaista teleyritystä, sillä ne koskevat ainoastaan tukea saanutta yritystä. Näin ollen Viestintäviraston tulee mennä seutuverkkojen tarkastelussa päätösluonnoksissa esitettyä tasoa syvemmälle ja asettaa tarvittaessa yksinoikeussopimuksen perusteella palveluoperaattorina toimivalle perinteiselle teleyritykselle myös kyseisen seutuverkon alueella samat velvollisuudet kuin ko. yrityksellä on sen omalla HMV-alueella tai vähintään syrjimättömyysvelvollisuus ja velvollisuus julkaista hinnasto ja toimitusehdot. Ilman tällaista sääntelyä on olemassa merkittävä riski siitä, että seutuverkkojen alueilla asuvat kuluttajat ja siellä sijaitsevat yritykset eivät käytännössä voi valita palvelujensa tarjoajaksi muuta operaattoria kuin seutuverkon kanssa sopimuksen tehneen operaattorin. Virtuaalisille tilaajayhteyksille (VULA) asetettavat velvoitteet Kupariverkkojen pilkkominen ja vektorointi Jotkut HMV-operaattorit ovat viime vuosina pyrkineet kasvattamaan verkkonsa tehokkuutta lyhentämällä käytettävän kupariosuuden pituutta pilkkomalla keskitinalueita pienemmiksi ottamalla käyttöön korttelijakamoita. Jotkut HMV-operaattorit ovat myös ottamassa käyttöön vektorointia, mikä käytännössä estää metallijohdintilaajayhteyksien vuokraamisen. Nämä muutokset perustuvat HMV-yrityksen omaehtoisiin päätöksiin verkkonsa kehittämisestä, ja ovat kustannustehokkaita tapoja verkkojen nopeuksien nostamiseen. Samalla HMV-yritykset ovat kuitenkin irtisanoneet kilpailevilta teleyrityksiltä niiden käytössä olleita metallijohdintilaajayhteyksiä ja kilpailevat teleyritykset ovat joutuneet korvaamaan metallijohdintilaajayhteyksiä (tarvittavan yhteyden ominaisuuksista riippuen huomattavastikin) kalliimmilla palvelutuotteilla, jotka eivät edes tarjoa kilpailevalle teleyritykselle vastaavia mahdollisuuksia loppuasiakkaan palvelun määrittelemiseen kuin metallijohdintilaajayhteys. Lisäksi joissakin tilanteissa kilpailevat teleyritykset ovat joutuneet irtisanomaan asiakassopimuksiaan, koska vastaavaa palvelua ei ole ollut mahdollista toteuttaa HMV-yrityksen vuokraamia palvelutuotteita hyödyntäen. Sääntelyn ei tule estää teknistä kehitystä eikä sen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämistä, mutta vähittäismarkkinakilpailun turvaamiseksi ja tukkutuotteiden saatavuuden säilymiseksi on tällöin välttämätöntä turvata kilpailevien teleyritysten mahdollisuus vuokrata tukkutuotetta, joka on mahdollisimman lähellä metallijohdintilaajayhteyttä. Siksi on välttämätöntä asettaa HMV-yritykselle velvollisuus vuokrata virtuaalista tilaajayhteystuotetta koskemaan molempia tapauksia, sekä keskitinalueiden pilkkomista pienemmiksi että vektoroinnin käyttöönottamista. Muutoin HMV-yritys voi hel-

7 7 (14) posti sulkea kilpailijoita markkinoilta. Erityisesti tämä koskee yritysasiakkaiden vähittäismarkkinoita sekä monipuolisempia palveluita vaativia kuluttaja-asiakkaita, joiden vaatimien palvelujen tarjoamiseen bitstream-tuote ei riitä. Käytännössä virtuaalisen tilaajayhteystuotteen hyödyntäminen turvaa kilpaileville teleyrityksille jatkossakin mahdollisuuden tarjota palveluja niiden korkeampaa erilaistamista vaativille yritysasiakkaille sekä uusien palveluiden kehittämisen ja uusien kuluttajatarpeiden täyttämisen. Se on siten myös kilpailevan teleyrityksen kannalta tehokas tapa tilanteessa, jossa tilaajayhteyttä ei ole saataville. Tämän tavoitteen toteutuminen kuitenkin edellyttää yhtäältä sitä, että virtuaalinen tilaajayhteys määritellään niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin perinteistä metallijohtimista tilaajayhteyttä ja ominaisuuksien tulee sallia verkonvuokraajalle suuri toimintavapaus. Käytännössä tämä edellyttää virtuaalista yhteyttä keskusjakamosta asiakkaalle ja sitä, että luovutusrajapinnan (nielun) tulee sijaita vanhassa keskusjakamossa, johon on koottu kyseisen keskusalueen kaikki FTTx- tai suorat VULA-yhteydet. Jos luovutusrajapinta ei käytännön syistä voi sijaita vanhassa keskusjakamossa, sen tulisi sijaita mahdollisimman lähellä sitä ja HMV-yrityksen tulisi tällöin vastata tämän tilan yhdistämisestä vanhaan keskukseen ja tästä yhteydestä aiheutuvista kustannuksista. Nieluja verkko-operaattorin ja palveluoperaattorin välillä tulisi siis olla yksi per keskusjakamo, kapasiteetin puitteissa. Jos keskusjakamon alueelle syntyy yksikin kuparipohjainen VULA-kohde, koko keskusjakamoalueen kyseisen teknologian kuparitilaajayhteydet pitää voida tämän jälkeen tilata VULA-toteutuksella. Tämä perustuu siihen, että muutoin yhdellä teknologialla saavutettavissa oleva loppuasiakaspotentiaali on huomattavasti pienempi samaan tapaan kuin katujakamoita käytettäessä ja kilpaileva teleyritys joutuu tekemään päällekkäisiä investointeja samaan keskukseen sekä metallijohdintilaajayhteyksien kytkemiseen tarkoitettuun DSLAM:iin että virtuaalisten tilaajayhteyksien kytkemiseen tarvittavaan Ethernet-kytkimeen, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Siksi metallijohdintilaajayhteyssaatavuuden tulee tällöin poistua koko keskusjakamoalueelta ja muuttua VULA-saatavuudeksi. VULA-yhteyksien saatavuus ei saa sulkea pois tilaajakuitusaatavuutta. Jos koko keskusjakamonalueella on metallijohdintilaajayhteyssaatavuus, VULAsaatavuutta ei synny eikä operaattorilla tällöin tule olla velvollisuutta tarjota VULA-tuotetta. Asiakaspäätelaitteen tulee olla palveluoperaattorin toimittama laite. Verkko-operaattorin on määriteltävä tarkasti päätelaitteen ja verkon välisen rajapinnan vaatimukset. Vaatimusten on noudatettava yleisiä standardeja. DNA pitää erittäin hyvänä, että Viestintävirasto on perustanut työryhmän virtuaalisen tilaajayhteyden tarkempien ominaisuuksien määrittämiseksi. Erittäin tärkeää on myös, että virtuaalisen tilaajayhteyden hinta on enintään Viestintäviraston esittämällä tavalla metallijohdintilaajayhteyden hinnan suuruinen. Jatkossa hinnan tulisi olla metallijohdintilaajayhteyden hintaa alempi, koska HMV-yritys on tehnyt ratkaisunsa omaehtoisesti hankkiakseen itselleen lisää tehokkuushyötyjä ja samalla tarjoten kilpailevalle teleyritykselle tukkutuotetta, joka on ominaisuuksiltaan kuitenkin aina heikompi kuin metallijohdintilaajayhteydet. Jatkossa toisena rajoittavana tekijänä tulee lisäksi olla säännellyn FTTH-valokuitutilaajayhteyden hinta, jota korkeampi virtuaalisen tilaajayhteyden hinnan ei ainakaan tule olla. Viestintäviraston tulee myös todeta HMV-päätöksissä selvästi, että keskitinalueita pilkkovan tai vektoroinnin käyttöönottavan HMV-yrityksen tulee muuttaa metallijohdintilaajayhteydet virtuaalisiksi tilaajayhteyksiksi ilman, että siitä tulee kustannuksia tilaajayhteyksiä vuokranneille teleyrityksille. HMV-yritys ei saa veloittaa kilpailevalta teleyritykseltä uutta kytkentämaksua, muutostilausmaksua tai muutakaan vastaavaa kustannusta, koska muutostarve perustuu yksinomaan HMV-yrityksiin omiin päätöksiin verkkonsa kehittämisestä. Tämän velvollisuuden tulee koskea myös kyseisen HMV-yrityksen aiemmin irtisanomien metallijohdintilaajayhteyksien tilalle vuokrattujen palvelutuotteiden muuttamista virtuaalisiksi tilaajayhteyksiksi. DNA:n näkemyksen mukaan on lisäksi erittäin tärkeää, että Viestintävirasto huolehtii erillisillä selkeillä päätöksillä siitä, että esim. keskitinalueita pilkkoneet HMV-yritykset eivät jatka pilkkomista ja siten metallijohdintilaajayhteyksien irtisanomista tai aloita vektorointia HMV-päätösluonnosten kä-

8 8 (14) sittelyn aikana ennen lopullisten HMV-päätösten voimaantuloa. Siltä varalta, että HMV-yritys kuitenkin jatkaa tilaajayhteyksien irtisanomista tänä väliaikana, Viestintäviraston tulee HMVpäätöksissä velvoittaa HMV-yritys sekä muuttamaan mahdollisesti irtisanotut metallijohdintilaajayhteydet omalla kustannuksellaan virtuaalisiksi tilaajayhteyksiksi että hyvittämään kilpailevalle operaattorille muutoksista ja kalliimman palvelutuotteen väliaikaisesta vuokraamisesta kertyneet korkeammat kustannukset. PON-verkkojen rakentamiseen perustuva tarve uuden VULA-velvoitteen määrittelemiselle Kuten Viestintävirasto HMV-päätösluonnoksen sivulla 36 toteaa, PON-verkkoa rakentamalla HMVyritys voi estää fyysisen valokuitutilaajayhteyden vuokraamisen kokonaan. Tämä näkyy mm. siinä, että HMV-yrityksen oman palveluoperaattorin markkinaosuudet ovat erityisen suuret alueilla, joilla on käytetty PON-verkkotekniikkaa. Laitevalmistajat pitävät PON-teknologiaa varteenotettavana vaihtoehtona ja kehittävät uusia ratkaisuja PON-topologian päälle ja sille on olemassa ITU ja IEEE-suositukset. [ ] Siten vaara PONtekniikan yleistymisestä on todellinen. Jotta sääntely ei ohjaa HMV-yrityksiä rakentamaan PON-verkkoja ja siten estämään tilaajayhteyssaatavuutta samaan tapaan kuin monet teleyritykset nyt tekevät olemalla päättämättä tai kytkemättä P2P-valokuitutilaajayhteyksiä valmiiksi, Viestintäviraston tulee asettaa HMV-yritykselle velvollisuus vuokrata virtuaalista tilaajayhteyttä myös silloin, kun HMV-yritys rakentaa verkkonsa PONtekniikkaa käyttäen. Muuten kilpailun estäminen ja oman HMV-alueen vähittäismarkkinan suojaaminen PON-verkkoa rakentamalla yleistyy hyvin todennäköisesti. Siksi Viestintäviraston tulee ehdottomasti puuttua tähän jo tällä HMV-päätöskierroksella asettaen HMV-yritykselle velvollisuuden vuokrata virtuaalista tilaajayhteyttä PON-verkkotekniikkaa käytettäessä. Viestintävirastolla ei ole lainsäädännöllistä estettä määritellä virtuaalisen tilaajayhteyden vuokraamisvelvollisuutta myös PON-verkkotekniikkaa käyttäville HMV-yrityksille. Muissa maissa, kuten esimerkiksi Norjassa ja Englannissa tällaisia velvollisuuksia on jo asetettu. Markkinoiden toimivuuden varmistamiseksi ja sääntelyn teknologianeutraalisuuden periaatteen noudattamiseksi Viestintäviraston tulee ehdottomasti asettaa PON-verkkotekniikkaa käyttäville HMV-yrityksille velvollisuus virtuaalisen tilaajayhteyden vuokraamiseen. Syrjimättömyyteen liittyvät velvoitteet DNA katsoo, että kohtuulliset syrjimättömyysvelvollisuudet ovat toimiva ja tehokas tapa edistää kilpailua markkinoilla. DNA:n näkemyksen mukaan syrjimättömyys toteutuu Syrjimättömyystyöryhmässä todetulla tavalla Suomen telemarkkinoilla pääsääntöisesti hyvin yksittäisiä ongelmakohtia lukuun ottamatta. DNA pitää erittäin positiivisena sitä, että Viestintävirasto pyrkii lausuttavana olevissa HMVpäätösluonnoksissa puuttumaan moniin Syrjimättömyystyöryhmässä esiin nousseisiin ongelmakohtiin. Samoin DNA pitää hyvänä sitä, että Viestintävirasto on velvoitteita esittäessään ottanut huomioon Suomen markkinan erityispiirteet ja päätynyt esimerkiksi siihen, että Suomen olosuhteissa tuotosten vastaavuus on oikea tapa toteuttaa syrjimättömyysvelvollisuus. Tuotantopanosten vastaavuuden vaatiminen olisi Viestintäviraston toteamalla tavalla lisännyt merkittävästi operaattoreille aiheutuvia kustannuksia tuottamatta vastaavia hyötyjä.

9 9 (14) Ehdotettuihin syrjimättömyys- ja avoimuusvelvoitteisiin liittyy kuitenkin myös joitakin merkittäviä puutteita ja haasteita. Erilaiset syrjimättömyysvelvoitteet suurille ja pienille HMV-operaattoreille Viestintävirasto esittää HMV-päätösluonnoksissa ehdotustaan tarkemmin perustelematta suurille ja pienille HMV-yrityksille erilaisia syrjimättömyysvelvoitteita. Päätösluonnosten mukaan syrjimättömyysvelvollisuus koskisi bitstream-tuotteiden osalta ainoastaan kolmea suurinta HMV-yritystä. Lisäksi teknisen toisinnettavuuden vaatimus koskisi ainoastaan kolmea suurinta HMV-yritystä ja ainoastaan niillä olisi velvollisuus julkaista suoritusindikaattorit. Bitstream-tuotteet DNA ei ymmärrä, miksi pienille HMV-yrityksille ei ole asetettu syrjimättömyysvelvollisuutta bitstream-tuotteiden osalta. Viestintävirastokaan ei päätösluonnoksissa varsinaisesti perustele sitä, miksi syrjimättömyysvelvollisuus ei jatkossa olisi tarpeen pienempien HMV-yritysten osalta, vaan on ainoastaan todennut, että velvollisuuden asettaminen ei ole enää tarpeen kilpailun edistämiseksi ja kilpailun esteiden poistamiseksi bitstream-markkinoilla. Maininta siitä, että pienempien HMV-yritysten osuus valtakunnallisella tasolla vuokratuista bitstream-palveluista on hyvin pieni, on epärelevantti, koska maantieteelliset markkinat eivät Suomessa ole valtakunnalliset vaan alueelliset. Pienillä HMV-yrityksillä on omalla HMV-alueellaan hyvin korkea markkinaosuus ja kyseisillä alueilla on erityisen vähän kilpailua verrattuna esimerkiksi moniin suurten HMV-yritysten HMV-alueisiin ja niiden markkinaosuuksiin omilla HMV-alueillaan. Esimerkiksi Lounean vähittäismarkkinoiden markkinaosuus kaikilla HMV-alueellaan on yli 80 % ja osin jopa yli 90 %. Vastaavat vähittäismarkkinaosuudet ovat tyypillisiä monille muillekin pienille HMVyrityksille. Vastaavasti DNA:n vähittäismarkkinaosuudet HMV-alueillaan vaihtelevat yli 50 %:n tasosta yhden alueen yli 90 %:n tasoon. Käytännössä syrjimättömyysvelvoitteen poistaminen (varsinkin yhdistettynä tilaajayhteystuotteilta puuttuvaan hinnoitteluvelvoitteeseen) mahdollistaa sen, että pieni HMV-yritys voi suojata alueensa vähittäismarkkinat täysin kilpailulta pitämällä tilaajayhteyksien hinnat niin korkealla, että vähittäistuotteiden tarjoaminen tilaajayhteystuotteita hyödyntäen ei ole kannattavaa ottaen huomioon tilaajayhteyksien käyttämisen edellyttämät muut investoinnit ja tarjoamalla bitstream-tuotteita kilpaileville teleyrityksille ainoastaan syrjivin ehdoin. Käytännössä tämä johtaisi loppuasiakkaiden kannalta merkittäviin alueellisiin eroihin laadukkaiden laajakaistapalvelujen hinnoissa. Lisäksi pieni HMV-yritys voi käyttää mahdollisuuttaan syrjivään hinnoitteluun ja ehtoihin siten, että se suosii alueellaan esimerkiksi yhtä suurista HMV-yrityksistä. Tämä vääristää kilpailua myös valtakunnan tasolla esimerkiksi silloin, kun kyseessä on yritysverkkoratkaisu, jossa osa toimipisteistä sijaitsee pienten HMV-yritysten alueilla. Lisäksi syrjimättömyysvelvollisuuden puuttuminen johtaa todennäköisesti erilaisiin ristiinsubventointeihin ja kytkyihin operaattorien välisissä suhteissa, mitä ei voida pitää toivottavana kehityksenä, koska markkinoiden avoimuus ja kilpailullisuus kärsivät väistämättä. Lisäksi on otettava huomioon, että erityisesti pienempien HMV-yritysten alueilla bitstream-tuotteet ovat keskeisiä tukkutuotteita, koska pienten HMV-yritysten toimialue on usein suhteellisen laaja ja asiakaspotentiaali per keskusalue on melko pieni. Siksi kilpailevan teleyrityksen ei välttämättä kannata viedä tilaajayhteyksien edellyttämiä omia laitteita ja rakentaa omia yhteyksiä keskuksiin tällaisilla alueilla, jolloin se joutuu toteuttamaan tarvittavat yhteydet palvelutuotteita, kuten bitstreamia, hyödyntäen. Tätä kuvastavat myös Viestintäviraston päätösluonnoksissa esittämät faktat vuokrausmääristä. Pienten HMV-yritysten osuus muille vuokratuista bitstream-tuotteista (8%) on HMVpäätösluonnosten mukaan suurempi kuin niiden osuus muille vuokratuista metallijohdintilaajayhte-

10 10 (14) yksistä (6%). Vastaavasti suurten HMV-yritysten osuus kaikista muille vuokratuista bitstreamtuotteista (78 %) on pienempi kuin niiden osuus muille vuokratuista metallijohdintilaajayhteyksistä (94%). Viestintävirastokin toteaa HMV-päätösluonnoksissa, että mahdollisuus vuokrata bitstream-tuotetta lisää kilpailevien teleyritysten mahdollisuuksia kilpailla tasapuolisesti laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla, alentaa markkinoille tulon kynnystä ja mahdollistaa vaiheittaisen siirtymisen palvelukilpailusta kohti verkkotason kilpailua. Tämä on em. syistä erityisen tärkeää pienten HMVyritysten alueilla. Näitä seikkoja vasten punnittuna pitäisi löytyä erityisen hyvät perustelut, miksi pienille HMVyrityksille ei asetettaisi syrjimättömyysvelvollisuutta, koska HMV-sääntelyn tavoitteena tulee olla kilpailun turvaaminen ja tätä kautta viestintäpalvelujen saatavuuden ja käytön edistäminen. Viestintäviraston tulisi myös esittää nämä perustelut seikkaperäisesti HMV-päätöksissä. Erityisen merkittäväksi syrjimättömyysvelvollisuuden ehdottamatta jättämisen tekee se, että Viestintävirasto itsekin toteaa HMV-päätösluonnoksissa, että bitstream-tuotteen vuokraaminen on käytännössä ainoa vaihtoehto kilpailijalle päästä toisen yrityksen PON-verkkoon, mikä puoltaa vuokrausvelvollisuuden asettamisen tarpeellisuutta ja että bitstream-tuotteiden kysyntä on joiltain osin jopa kasvanut. Kuten yllä on todettu, PON-verkkoja ovat rakentaneet erityisesti pienet HMVyritykset, ja voisi olettaa, että syrjimättömyysvelvollisuus olisi erityisen tärkeä silloin, kun vuokrattava tuote on kilpailevien teleyritysten ainoa vaihtoehto päästä HMV-yrityksen verkkoon. Muussa tapauksessa pienet HMV-yritykset voivat käytännössä rakentaa alueelleen luvallisen alueellisen monopolin kaltaisen tilanteen. Tuotosten vastaavuuteen perustuvan syrjimättömyysvelvollisuuden noudattaminen ei kohdista erityistä hallinnollista tai muutakaan rasitetta pienemmillekään HMV-yrityksille, koska se edellyttää ainoastaan, että omaa palveluoperaattoria ja kilpailevia teleyrityksiä kohdellaan samoin. Bitstreamtuotteen tarjoaminen muille teleyrityksille ei myöskään estä teleyrityksen omien viestintäpalvelujen tarjoamista loppuasiakkaille. Lisäksi myös pienet HMV-yritykset ovat tähän asti noudattaneet syrjimättömyysvelvollisuutta myös bitstream-markkinoilla, joten kyse ei ole edes uudesta, mahdollisesti kohtuuttomasta velvoitteesta, vaan vanhan jo käytössä olevan velvoitteen jatkamisesta. Edellä mainituista syistä myös pienille HMV-yrityksille tulee ehdottomasti asettaa syrjimättömyysvelvollisuus. Tekninen toisinnettavuus DNA:n näkemyksen mukaan teknisen toisinnettavuuden velvoite tulee asettaa joko kaikille tai ei yhdellekään HMV-yritykselle. Tämä perustuu siihen, että HMV-yrityksen koko ei tyypillisesti vaikuta kyseiseen velvollisuuteen, vaan velvoitteen tarkoitus on syrjimättömyysvelvoitteen toteutumisen valvonta. Tällaisen valvonnan tulee kohdistua tasapuolisesti kaikkiin teleyrityksiin, joille syrjimättömyysvelvollisuus on asetettu. HMV-yrityksen itsensä tekemä teknisen toisinnettavuuden testi ei myöskään aseta sellaista hallinnollista tai muuta rasitetta, että sitä koskevan velvoitteen asettaminen pienemmille HMV-yrityksille olisi kohtuutonta. Suoritusindikaattorit DNA:n näkemyksen mukaan suoritusindikaattorien julkaisua koskevan velvoitteen poisjättäminen pieniltä operaattoreilta voi olla perusteltua, koska vuokramäärien ollessa suhteellisen pieniä indikaattorien antamat tulokset vääristyvät helposti. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi vika kohdistuu satunnaisesti johonkin yhteyteen. Jos otanta on liian pieni, määrä ei tasoita ja tasapainota sattumasta johtuvia eroja ja siksi yksi satunnaisesti kohdistunut vika saattaa aiheuttaa sen, että yhden

11 11 (14) operaattorin luvut näyttävät kymmeniä prosentteja huonommilta kuin toisen operaattorin luvut. Esimerkiksi jos operaattori on vuokrannut 5 yhteyttä, yhden yhteyden vika tarkoittaa, että 20 %:ssa yhteyksissä oli vika. Tämä näyttää helposti syrjivältä, mikäli toisen 5 yhteyttä vuokranneen operaattorin yhteyksiin ei ole kohdistunut yhtään vikaa, jolloin vikaprosenttien ero on 20 %. Kyse on kuitenkin sattumasta eikä syrjinnästä. Vastaavasti esimerkiksi viankorjausaika saattaa yksittäistapauksessa poiketa perustellustikin (esim. normaalia hankalampi tai vaikeammin määriteltävissä ja korjattavissa oleva vika) merkittävästi keskiarvosta ja johtaa siten vääriin tulkintoihin, mikäli yhteyksien kokonaismäärä on pieni. Toisaalta suoritusindikaattorien julkaisun tarkoitus on HMV-päätösluonnoksen mukaan syrjimättömyysvelvollisuuden noudattamisen valvonnan helpottaminen. Tällaisen valvonnan tulee kohdistua tasapuolisesti kaikkiin teleyrityksiin. Tällä perusteella suoritusindikaattorien julkaisua koskeva velvollisuus tulee asettaa joko kaikille tai ei yhdellekään HMV-yritykselle. Suoritusindikaattorien julkaisu ei myöskään muodosta sellaista hallinnollista tai muuta rasitetta, että olisi kohtuutonta asettaa tätä koskeva velvoite pienille HMV-yrityksille, jos velvollisuus asetetaan suurille HMV-yrityksille. Teknisen toisinnettavuuteen testiin ja tietojen antamiseen liittyvät käytännön haasteet Teknisen toisinnettavuuden testi on lähtökohtaisesti toimiva ratkaisu. On perusteltua edellyttää, että uusien tukkutuotteiden tekniset ominaisuudet ovat sellaiset, että ne antavat kilpaileville teleyrityksille mahdollisuuden tarjota samanlaisille loppuasiakkaille samanlaisia vähittäispalveluja kuin HMV-yrityksen oma palveluoperaattori tarjoaa. Samoin on perusteltua edellyttää, että kilpailevat teleyritykset saavat tiedon olemassa olevien tukkutuotteiden ominaisuuksien huononemisesta, verkon purkamisesta jne. samanaikaisesti HMV-yrityksen oman palveluoperaattorin kanssa. Teknisen toisinnettavuuden testiin ja tietojen antamisen velvoitteiden noudattamiseen liittyy kuitenkin käytännön haasteita. Kuten työryhmässäkin todettiin, teleyrityksillä ei nykyisen lainsäädännön perusteella ole velvollisuutta rakentaa verkkoa kilpailijoille. Usein verkkoa laajennetaan vasta asiakastarpeeseen yksittäisinä pistoina. Tällöin mahdolliselle loppuasiakkaalle tehdään tarjous ja verkko rakennetaan ko. asiakkuutta varten, jos tarjouskilpailu voitetaan. Ennen rakentamista kilpaileville operaattoreille ilmoitetaan edelleen, että yhteyttä ei ole saatavilla, mikä vastaa myös tosiasiallista tilannetta. Vaikka verkko-operaattorin itsensä valitsemaan ja toteuttamaan rakentamiseen tuleekin liittyä tiettyjä sitovia velvoitteita, kuten velvollisuus päättää tietty määrä kuituja, verkko-operaattorilla pitää säilyä oikeus päättää itse, rakentaako se uutta verkkoa vai ei ja millaisen teknisen toteutuksen se valitsee. Vapaaehtoinen kokonaan uusien yhteyksien rakentaminen kilpailevan operaattorin tekemän tilauksen perusteella on kannatettavaa, jos tilaaja maksaa rakentamiseen liittyvät kustannukset. Verkko-operaattoreita ei kuitenkaan tule tähän velvoittaa ja tällainen muutos edellyttäisi myös lain muuttamista. Siksi informaation eriaikaisuutta ei voi tällaisissa tilanteissa kokonaan poistaa toisin kuin tilanteissa, joissa verkko-operaattori tekee päätöksen uuden alueen kuiduttamisesta ja voi ilmoittaa päätöksestä etukäteen sekä omalle palveluoperaattorille että kilpaileville operaattoreille. Vastaavasti joitakin tuotteisiin liittyviä innovaatioita tai kehitysaskelia tehdään vasta asiakkaan konkreettisen (esim. tarjouskilpailussa esittämän) pyynnön perusteella. Tällöin voi käytännössä olla mahdotonta tarjota samaa tuotetta tai palvelua hyvissä ajoin etukäteen kilpaileville operaattoreille. Lisäksi tuotelanseeraukset ovat tyypillisesti liikesalaisuuksia. Jotta teleyritykset eivät syyllisty kilpailijoiden väliseen kiellettyyn tietojenvaihtoon, ne eivät voi julkaista vastaavia tukkutuotteita ennen vähittäistuotteiden julkaisua. Samoin muutoksista ilmoittaminen riittävän ajoissa voi olla haasteellista, jos esim. verkon purku toteutetaan sähköyhtiön päätettyä oman verkkonsa purkamisesta. DNA katsoo, että Viestintäviraston tulisi selventää HMV-päätösluonnosten teknistä toisinnettavuutta ja tietojen antamista koskevia osuuksia siten, että nämä käytännön realiteetit otetaan huomioon. Sen sijaan operaattorin omista päätöksistä johtuvien tuotemuutosten tai jonkun tuotteen tai ominai-

12 12 (14) suuden lopettamisen osalta riittävän aikaiselle tiedottamiselle ei pitäisi olla esteitä ja näiden osalta on hyvä pitää kiinni ehdotetuista velvoitteista. Avoimuuteen liittyvät velvoitteet ja niihin liittyvät haasteet Velvollisuus julkaista suoritusindikaattorit Sekä toimituksiin että viankorjauksiin liittyvät prosessit omille palveluoperaattoreille ja kilpaileville operaattoreille ovat lähes samoja ja eroja löytyy lähinnä tilausten sisääntulorajapinnoista. Sen jälkeen tilaukset etenevät sekä operaattorin että sen käyttämien alihankkijoiden järjestelmissä tasaarvoisesti. Käytännössä prosessit ovat osoittautuneet toimiviksi ja operaattorit ovat olleet tyytyväisiä prosesseihin, eikä isompia ongelmia ole tunnistettu. Yritysten yhteisesti määrittelemät KPI-kriteerit ovat toimivia eikä ongelmia ole ollut. Ongelmien puuttuessa DNA ei näe tarvetta HMV-päätösluonnoksissa ehdotetulle lisäsääntelylle suoritusindikaattorien julkaisemisesta. Jos ongelmia esiintyisi, viranomaisen on mahdollista suorittaa vertailua jo nykyistenkin KPI-mittarien pohjalta. DNA ei myöskään näe lisäarvoa KPI:den julkaisemiselle, koska ratkaisevaa on aina tyytyväisyys oman palveluoperaattorin saamaan palvelutasoon ja mahdollisuus kehittää palvelutasoa seurannan perusteella. Julkaistujen KPI-mittarien tulosten operaattorikohtainen vertailtavuus olisi myös edellä kuvatulla tavalla haasteellista, koska yksi vika näyttää prosentteina toteutettavassa vertailussa hyvin erilaiselta riippuen operaattorin kokonaistilausmäärästä. Kuitenkaan verkkooperaattorilla ei ole tyypillisesti mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mihin yhteyteen vika sattuu syntymään. Näistä syistä julkaiseminen voi helposti aiheuttaa vain merkittävästi selvitystarvetta ja lisätyötä ns. väärien hälytysten takia, vaikka taustalla ei olisi minkäänlaista syrjivää toimintaa, koska erisuuruisia otoksia ei voi pätevästi verrata. Jos Viestintävirasto lopullisissa HMV-päätöksissä kuitenkin asettaa suoritusindikaattorien julkaisuvelvoitteen, Viestintäviraston tulee määritellä HMV-päätöksissä yksiselitteisesti, mitä indikaattoreita ja miten mitattuna HMV-yritysten tulee julkaista ja milloin julkaiseminen tulee konkreettisesti tehdä. Muutoin kunkin HMV-operaattorin käyttämät indikaattorit väistämättä poikkeavat jonkin verran toisistaan ja HMV-yritysten väliset tulokset eivät siten ole vertailukelpoisia. Tosin toteutuksessa on otettava huomioon ja mahdollistettava joustava lähestymistapa, jos HMV-yrityksen tietojärjestelmät eivät mahdollista jonkin tietyn indikaattorin julkaisemista juuri Viestintäviraston määrittelemässä muodossa. Palvelutasosopimukset vs. kiirehditty viankorjaus HMV-päätösluonnoksen mukaan HMV-yrityksen viitetarjouksen tulisi sisältää palvelutasositoumukset (SLA). SLA-sopimusten määrittely on kuitenkin haasteellista, koska kysyntä riippuu hinnasta ja hinta riippuu kysynnästä. DNA:n näkemyksen mukaan SLA-sopimusten sijaan olisi perustellumpaa määritellä erikseen tilattava standardoitu kiirehditty viankorjaus. Tämän standardimuotoisen kiirehdityn viankorjauksen tulisi olla saatavilla kaikilta (HMV-)yrityksiltä ja sen tulisi olla sitova siten, että jos yritys vahvistaa tietyn vian yhteydessä kiirehdityn viankorjauksen olevan saatavilla, vika olisi myös sitovasti korjattava etukäteen määritellyssä ajassa. Ajan ylittämisestä seuraisi sanktio/hyvitysmaksu toisin kuin nyt, jolloin kiirehdityn viankorjauksen hinta määräytyy jälkikäteen sen mukaan kuinka nopeasti korjaus suoritettiin ja ainoa sanktio on se, ettei tilaaja joudukaan maksamaan kiirehdittyyn viankorjaukseen liittyvää maksua, jos tilattua kiirehdittyä viankorjausta ei toimitettukaan ja tilaaja saa tämän tietoonsa vasta jälkikäteen. DNA katsoo, että Viestintäviraston tulee määritellä tällainen standardimuotoinen viankorjaus joko HMV-päätöksissä tai perustaa erillinen työryhmä määrittelemään kiirehditty viankorjaus ja sen sisältö, jota kaikkien operaattoreiden tulee yhtenäisenä käytäntönä noudattaa.

13 13 (14) Bitstream-tuotteen määrittely Massamarkkinoille tarkoitettua bitstream-tuotetta käytetään tänä päivänä myös yrityksille tarkoitettujen perustuotteiden tuottamiseen. Myös näiden perustuotteiden osalta tarvitaan käytännössä useampia liittymäkohtaisia VLAN:eja. Lisäksi myös kuluttajille tarjotaan nykyään palveluja, kuten viihdepalveluja, siten että ne edellyttävät useampia liittymäkohtaisia VLAN:eja. Bitstream-tuotteen (operaattorilaajakaista) määrittelyt on luotu Viestintäviraston ja teleyritysten yhteistyönä aivan 2000-luvun alussa. Koska määrittelyjä ei ole tämän jälkeen päivitetty, ne ovat jääneet jälkeen nykyisistä tarpeista. Siksi Viestintäviraston tulisi käynnistää määrittelyjen päivitystyö joko perustamalla työryhmä tai päivittämällä bitstream-tuotteen keskeisimmät määrittelyt HMVpäätösten yhteydessä. Erityisen tärkeää on, että kaikkien operaattoreiden bitstream-tuotteen tulee sisältää vähintään 8 liittymäkohtaista VLAN:ia, ellei päätelaite tai käytettävä DSLAM erityistapauksessa rajoita määrää tätä pienemmäksi, jotta määrittely vastaisi markkinoiden asettamia tarpeita. Yhteenveto Viestintäpalvelujen tarjonnan ja käytön lisäämiseksi on välttämätöntä, että Viestintävirasto edistää aktiivisesti valokuitutilaajayhteyksien saatavuutta, alentaa niiden hintaa ja näin lisää kilpailua sekä kuluttaja- että B2B-markkinassa. Vähittäismarkkinoiden alueellisen vääristymän välttämiseksi ja teleyritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi Viestintäviraston tulee asettaa myös pienille HMV-yrityksille velvollisuus noudattaa oikeudenmukaista ja kohtuullista hinnoittelua valokuitutilaajayhteyksiä vuokratessaan. Valokuitutilaajayhteyksiä koskevaa sääntelyä tiivistettäessä on myös tärkeää, että Viestintävirasto poistaa sääntelyä sieltä, missä sille ei ole enää tarvetta ja näin kohdistaa sääntelyn painopisteen tulevaisuuden viestintämarkkinoiden toiminnalle kriittisiin tukkutuotteisiin. DNA kannattaa HMV-päätösluonnoksissa esitettyä velvollisuutta päättää/kytkeä valokuitutilaajayhteyksiä kilpailevan teleyrityksen pyynnöstä, mutta pitää esitettyjä toimenpiteitä riittämättöminä. HMV-asemassa oleva teleyritys tulee lisäksi velvoittaa toteuttamaan seuraavat toimenpiteet: liittämään verkkotietojärjestelmänsä tiedot sähköisessä rajapinnassa yhteen sitä pyytävän teleyrityksen kanssa siten, että saatavuuskysely toimii päästä päähän reaaliaikaisena vastaamaan päättämisestä/kytkemisestä aiheutuvista kustannuksista niin, että niitä pyytävä kilpaileva teleyritya ei joudu maksamaan päättämisestä/kytkemisestä valokuitutilaajayhteyden normaalia kytkentämaksua enempää päättämään/kytkemään riittävän määrän valokuitutilaajayhteyksiä uuden verkon osalta heti verkkoa rakentaessaan Tilaajayhteyksiin perustuvan vähittäismarkkinakilpailun lisäämiseksi Viestintäviraston tulee laajentaa liitännäistoimintojen/-palvelujen tarjoamisvelvollisuus koskemaan yksiselitteisesti myös passiivista backhaul-kuituyhteyttä HMV-yrityksen keskittimestä paikkaan, jossa kilpaileva yritys voi liittää yhteyden omaan runkoverkkoonsa. Viestintäviraston tulee liittää passiivisen backhaulkuituyhteyden tarjoamisvelvollisuuteen myös kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvollisuus. Vähittäismarkkinakilpailun turvaamiseksi on erittäin tärkeää, että sääntelyllä ei estetä teknisen kehityksen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämistä, mutta samalla turvataan kilpailevien teleyritysten mahdollisuus vuokrata virtuaalisia tilaajayhteyksiä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin metallijohdintilaajayhteyksiä. Virtuaalisen tilaajayhteyden vuokrausvelvollisuuden tulee ehdottomasti koskea sekä keskitinalueiden pilkkomista pienemmiksi että vektoroinnin käyttöönottamista. Viestintäviraston tulee myös varmistaa, että jo tehdyistä tai ennen lopullisia HMV-päätösluonnoksia tehtävistä tilaajayhteyksien irtisanomisista ei saa aiheutua kustannuksia kilpailevalle teleyritykselle.