PUPILLI 1/2006. Keski-Suomen Erotuomarikerho ry

Transkriptio

1 PUPILLI 1/2006 Keski-Suomen Erotuomarikerho ry

2 Sisältö, 1/2006 JUHLAVUODEN ALUSSA...2 KERHON SIHTEERIN TERVEISET...3 MOI, TE ARVOISAT PUPILLIN LUKIJAT!...4 PAHVIKAHVIA JA MUUTA MUKAVAA...6 AIKANSA KUTAKIN...8 Vuoden 2006 jäsenmaksu on 20. Lisäksi edelleen käytössä pysyy ns. juniorijäsenmaksu 10 vuonna 86 ja sen jälkeen syntyneille. (Viite jäsenmaksulle ) Kerhomme tilinumero on Keski-Suomen Erotuomarikerho onnittelee 80-vuotiasta Yrjö Haraa. Kerhomme kunniajäsen täytti pyöreitä vuosia Pupilli on Keski-Suomen Erotuomarikerho ry:n tiedostuslehti, joka ilmestyy nyt 19. vuotta. Tämän Pupillin kokosi Ville Koskiniemi, Kannessa maajoukkueen uusi päävalmentaja Roy Hodgson EM-kisat Itävalta-Sveitsi 2008?. i

3 JUHLAVUODEN ALUSSA Santtu Keto Tervehdys kaikki kerhomme jäsenet ja muu lukijakunta. Kevät on jo pitkällä, kun kerhomme tämän vuoden ensimmäinen kerhojulkaisu eli Pupilli ilmestyy. Samalla kirjoittelen ensimmäistä pääkirjoitusta pitkään aikaan, eli viiteen vuoteen. Paljon on sinä aikana ehtinyt tapahtua ja ilokseni voin todeta, että monessa asiassa on menty paljon eteenpäin sitten edellisen johtokuntajaksoni. Silloin, luovuttaessani puheenjohtajan nuijan Tompalle, lupasin vielä joskus olla käytettävissä johtokuntaa valittaessa. Nyt se aika koitti ja pienen harkinnan jälkeen tartuin puheenjohtajan nuijan varteen, kun sitä minulta kysyttiin. Ensiksikin kiitän myös omasta puolestani Tomppaa hänen tekemästään erittäin ansiokkaasta toiminnasta kerhon veturina. Emme osaa arvostaa sitä tehtyä työmäärää kuin vasta sitten, kun joku jää toiminnasta pois ja kaikki jutut tulevat muiden hoitoon. Kiitos Tomppa erittäin hyvin tehdystä työssä kerhon johtokunnassa. Samoin tunnustuksen ansaitsee koko johtokunta, joka on itseään säästelemättä vienyt toimintaa aimo harppauksin vieläkin ammattimaisempaan suuntaan. Tämä vuosi tulee jäämään kerhon historiaan juhlavuotena, koska syksyllä vietämme Keski-Suomen Erotuomarikerhon ry:n 50-juhlia varmasti hauskoissa merkeissä. Juhlien suunnittelu on kovassa vauhdissa ja päivämääräkin on jo lyöty lukkoon. Juhlatoimikunta on tehnyt paljon työtä kerhomme historiikin parissa ja myös itse juhlatapahtuma alkaa hiljalleen hahmottua. On ollut ilo havaita, kuinka kaikki ovat olleet innolla tapahtumaa työstämässä. Uskon, että syksyllä pääsemme kaikki viettämään onnistunutta juhlaa hyvässä seurassa. Myös kesästä on tulossa varmasti kiireinen jalkapallon merkeissä. Kesällä pelattavat MM-kisat vievät varmasti kaikilta lajia seuraavilta oman aikansa, ja monia turnauksia tullaan jälleen pelaamaan Jyväskylässä ja lähiympäristössä. Merkittävä asia on myös kesäkuussa pelattava C- poikien Pohjola Cup, jossa maamme parhaat tässä ikäluokassa mittelevät paremmuudesta. Tapahtuma on myös kova ponnistus erotuomaririntamalla, koska samanaikaisesti pelataan 4 ottelua arkipäivinä eli tarvitaan 12 henkilöä pelejä tuomitsemaan. Toivottavasti mahdollisimman monella on mahdollisuus päästä tuomaroimaan, koska kyseessä on näytön paikka myös erotuomareille. Paikalla ovat silloin kaikki ns. erotuomareiden päättävät tahot eli se on näytön paikka. Oma urani Valioissa on päättynyt ja Lehtolan Mikko jatkaa nyt Ykkösen erotuomarina. Mukaansa Mikko saa kokeneet keppimiehet, joten toivotan Teille kaikille onnea kesän koviin matseihin. Omia ajatuksiani on toisaalla tässä julkaisussa. Samalla toivotan myös kaikille muille onnea sekä menestystä kevään ja kesän peleihin. Pitäkäämme kerhon hyvää mainetta yllä positiivisissa merkeissä. Kentillä tavataan. Santtu the puhis 2

4 Kerhon sihteerin terveiset Jukka Koskiniemi Käynnistynyt vuosi on kerhon 50-juhlavuosi. Juhlavuosi sujunee pääsääntöisesti työn merkeissä. Jalkapallorajojen lisäksi tuomareitamme työllistävät perinteiset Jyväskylä Cup kesäkuussa ja Hippo-turnaus syyskuussa. Näiden lisäksi Jyväskylässä pelataan kesäkuussa Pohjola Cup, johon tarvitaan jäsentemme panostusta. Marraskuussa 2006 on sitten juhlien aika. Tästä lisää tuonnempana. Jalkapallosarjojen aloitus lähestyy kovaa vauhtia. Tässä on muutamia asioita, jotka on syytä huomioida ennen sarjakauden alkua. 1. Old Brick's Inn Cup Perinteinen Old Brick's Inn Cup pelataan Huhtaharjun koululla. Toivottavasti kaikki pääsevät talkoisiin mukaan. 2. Kerhon jäsenmaksu Kerhon jäsenmaksu on edelleen 20, vuonna 1986 tai sen jälkeen syntyneiden jäsenmaksu on 10. Jäsenmaksunsa maksamatta jättäneiden tuomarien harjoitusottelukorvaukset ovat 5 pienemmät kuin jäsenmaksunsa jo hoitaneiden tuomarien. 3. Lisenssit Jokaisella tuomarilla tulee olla lisenssi maksettuna ennen piirin tai liiton pelien tuomitsemista. Lisenssikausi on Lisensseistä ei tule enää paperisia versioita vaan lisenssin täyttö ja maksaminen hoituu netin kautta. Pelaavalle erotuomarille riittää pelaajalisenssi, erillistä erotuomarilisenssiä ei tarvita. Muussa tapauksessa erotuomarin täytyy hankkia erotuomarilisenssi, hinta 39. Lisenssi ei tule enää esitäytettynä, vaan erotuomarienkin täytyy ostaa lisenssi netin kautta. Entiseen tapaan ne, joilla on jo voimassa oleva vakuutus, joka kattaa kilpailutoiminnassa sattuvat tapaturmat, maksavat lisenssihinnasta vain lisenssin osuuden. Lisätietoa löytyy esim. Palloliiton sivuilta: 4. Tulevia tapahtumia Kuukausikerho klo Monnarilla. Erotuomareiden jatkokurssi klo 18 alkaen Monnarilla. Kerhon 50-vuotisjuhlat pidetään marraskuussa Kerhon jäseniä on valittu piirin valiokuntiin: Kurinpitovaliokunta: Lasse Koistinen Erotuomarivaliokunta: Santtu Keto ja Timo Gustafsson Ajantasaiset tiedotteet löytyvät kerhon www-sivuilta: Terveisin Jukka Koskiniemi 3

5 Moi, Te arvoisat Pupillin lukijat! Lino soitti minulle viime vuoden lopulla ja kysyi, että olisinko halukas vuoden 2006 kerhomme johtokuntaan. Aluksi olin vähän negatiivisesti suhtautunut, kun tuntui jo siinä vaiheessa siltä, että ei meinaa muutenkaan päivät riittää. No, Lino totesi siihen, että katot sitten siinä kokouksessa itsellesi jonkun pikku homman. Älä huoli, sinne vaan pitäisi saada joku, ja mun mielestä sää oisit siihen tosi hyvä!!??. Ennenkuin puna kaikesta kehusta (jota tulee aika harvoin, siitä punoitus..) poskiltani haihtui, olin jo lupautunut haistelemaan johtokunnan ilmapiiriä. Sitten tuli se surullisenkuuluisa päivä, jolloin oli uuden johtokunnan järjestäytymiskokous. Sieltähän se pienimuotoinen, vähän aikaa vievä tehtävä sitten tupsahti! Eli kerhomme kerhomestari. Lino kävi ihan kädestä pitäen onnittelemassa ja sanoi, että se on just sun tyyppiselle kaverille hyvä homma. No, ei se ihan ehkä noin suoraan mennyt, mutta jotakuinkin Osalle Pupillin lukijoille en ole välttämättä tuttu, joten lienee aika avautua hieman: Olen ensiparkaisuni suorittanut Jyväskylän keskussairaalassa vuonna Lapsuuteni olen asunut Halssilassa, (kuulemma ekat kaks vuotta. Ainut mitä muistan Halssilasta asumisesta on se, että menin joulupukkia penkin taakse piiloon. Nykyään varmaan pukki menis mua piiloon...), Kypärämäessä ja Myllyjärvellä. Jalkapalloharrastukseni aloitin JPS:ssä vuonna 1976 (Kotimäen Vesa oli valmentajana) ja pelailin aina B-junnuihin asti ( paras saavutus lienee Jyväskylän joukkueessa osallistuminen Eskilstunaan ystävyyskaupunkien väliseen turnaukseen). Sen jälkeen aktiivipotkiskelu lähes loppui joitakin puulaakipelejä lukuunottamatta. Jääpalloa pelasin JPS:ssä myös B-junnuihin asti (sieltä niitä saavutuksia ei sitten niin hirveesti olekaan ). Lopetettuani jää- ja jalkapallon aloin pelaamaan kaukalopalloa, joka oli silloin (n. 1985) aika nuori laji. Legendaarisessa Jyväskylän Rynnistyksessä kierreltiin puulaakiturnauksia ja hauskaa oli. Mutta kun huomasin, että en pärjää enää kaukalopallossa, huomasin pelaavani sählyä + salibandyä (joka oli muuten siihen aikaan nuori laji?). Salibandykaukaloita tuli tahkottua viitisen vuotta, ja aktiiviurani alasarjojen huipulla tyssäsi (en vieläkään kyllä tiedä mihin?) vuonna

6 Erotuomaritehtävät alkoivat kiinnostaa minua palvellessani Bosniassa vuonna Eräs rauhanturvaajaystäväni oli salibandytuomari ja houkutteli kokeilemaan salibandytuomariharrastuksen aloittamista - olin kuulemma tosi sopiva tyyppi erotuomariksi. Ilmoittauduinkin salibandytuomarikursseille vuonna Säbää tuli vihelleltyä muutama vuosi, kunnes Lewiksen Antti otti kerran puheeksi, että oletko koskaan kokeillut jalkapallotuomarin hommia.tästä lähes suinpäin ilmoittauduin vuonna 2004 piirin jalkapalloerotuomareiden kurssille (vahvistusta sain vielä Niemelän Markulta, joka puhelimessa asiaa tiedustellessani totesi: juu ja sää oot vielä just sopivassa iässä tähän erotuomarihommaan!!!?? ). Nyt lähtee siis kolmas kausi jalkapalloerotuomaritehtävissä, ja täytyy myöntää että on ollut todella mielenkiintoista, haastavaa ja joskus jopa hauskaakin. Tässä näin lyhyesti tästä harrastuspuolesta. Sitten pakolliset tilastotiedot: Ikää on siis kohta 36, asun Tikkakoskella. Töissä olen Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Työhön liittyen olen saanut mahdollisuuden käydä kaksi kertaa myös rauhanturvatehtävissä Balkanilla. Vuonna 1997 olin vuoden Makedoniassa ja 2000 huhtikuusta 19 kuukautta Bosniassa. Olen eronnut ja minulla on kaksi poikaa Mikael 13 v, ja Aleksi 11 v. Harrastuksia perheen, erotuomaritoiminnan, erotuomarikerhon johtokunnan, Luonetjärven Päällystöyhdistyksen jäsenyyden lisäksi on vielä työpaikkasähläily (varmaan tulee töissäkin sähläiltyä, mutta lähinnä työpaikkojen välisiä pelejä) + tällä kaudella aloitin pienen (15v.) tauon jälkeen myös kaukalopallon sekä minulle ihan uutena myös ikämiesjääkiekkoilun. Touhua riittää ihan sopivasti, ja onpahan pappana mitä muistella. Kiitän vielä Linoa (ihan oikeesti!) ja muita kerhon jäseniä tuessa tässä pienimuotoisessa tehtävässä. Jotain olen jo ehkä oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa, ja sehän on pelkästään hyvä asia. Keväisin terveisin ja kaikille hyviä vihellyksiä alkavalle kaudelle!!!! TV SUNE-, alias Markku Sundvall 5

7 Pahvikahvia ja muuta mukavaa Tom Kakkola Tervehdys ruuhkasuomesta! Vastaavan toimittajan pyynnöstä ja muiden jäsenten kiusaksi ajattelin laittaa hiukan aatoksia, taloustermiä lainatakseni, 1. kvartaalistani pääkaupunkiseudulla. Sepustustani tässä raapustellessani on melko rankka, ei nyt ihan normi, megalomaaninen 54 tunnin viikko ehtoopuolellaan, joten koettakaa saada aivoituksistani jotain tolkkua. No, toivottavasti nuo tehdyt tunnit poikivat vielä jotain muutakin kuin roppakaupalla kokemusta ja väsymystä. Saanhan näistä tietysti pienen rahallisen korvauksen lisäksi mukavia, pitkiä, vapaaputkia, jolloin voin yrittää nauttia pääkaupunkiseudun laajasta kulttuuri- ja urheilutarjonnasta. Täytynee myöntää, että hiukan on ollut hiljaista osallistumisien suhteen. Tarjontaa kyllä riittää, kun vain olisi aikaa. Ha, haa! Onneksi pidin breikin kirjoittamisesta! Nimittäin välähti mieleeni, että olemmehan täälläoloaikana kerran päässeet nauttimaan Helsingin kulttuuritarjonnasta Teatteriravintola Kahdessa Kanassa Katajanokalla. Illallisen lomassa meitä viihdyttivät nyhjää tyhjästä tyyliin Ville Virtanen, Jussi Lampi ja Eero Saarinen, Samuli Laihon säestyksellä. Hyvän ruoan ja juoman lisäksi saimme siis nauttia vatsahermoja kutkuttavasta improiloittelusta. Täytyykin muistaa korjata CV:ta olenhan sentään kätellyt itse Mr Ville Virtasta. Voinhan tietysti aina, näillä vapailla, hypätä uuteen Pösöömme ja hurauttaa Jykylään moikkaamaan vanhoja tuttuja? Tosin viimeksi käydessäni ehdin juuri ja juuri tavata vanhempani, siskot, Pirren & Lassen ja muutaman entisen työkaverin. Muista kollegoistani ei ollut mitään havaintoa ennakkovaroittelusta huolimatta tai sitten juuri siitä johtuen. No okei, muutamalle soitin landelta lauantaisaunaa lämmittäessäni. Viikonloppu meni kyllä nopeasti, eikä edes päässyt yöhön, jonne en tietysti, jos kysytään, olisi halunnutkaan. Pikkuhiljaa alkaa hahmottua nämä alueetkin (Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen jne.) ja niiden väliset erot. Tosin alueiden sisälläkin on suuria eroja, kun niitä tarkemmin tutkiskelee. Tässä tutkiskelussa on suurena apuna ollut, moninaisten ilmaisjakelu- ja kaupunkilehtien lisäksi, Hesari. Tietotulva on Vltava* (maksettu mainos, josta en saa mitään!?!?). Tästä aiheesta en mielestäni saa mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa, tai ehkä saisin, sosiaalialan parissa painiville opiskelijoille ja ihmisille, joten jatkan tarinaa itsestäni. Kaikkihan varmasti tietävät Hesarin sivu- ja juttumäärät, joten aamulla, ennen töihin lähtöä, ei kannata edes haaveilla sen lukemista. Herätys yleensä 5.30, aamutoimet ja hilpaisu paikallisasemalle 6.38 junaan. No, suurinta tiedonnälkää voin lievittää asemalla jaossa olevalla Uutislehti 100:lla. Jos vartin junamatkalla on 100 jo luettu, niin voin aina napata pahvikahvin kanssa Metron Rautatieasemalta matkalla metroon. Jutut tosin noudattelevat hyvinkin paljon 100 tarjontaa, vaikka hiukan eri formaatissa eli samaa p eri paketissa. Tästä johtuen nautiskelenkin 6

8 100:sta, eritoten sen lukijatekstareista, koko n min työmatkan. Että ihmisillä voi olla elämä hankalaa ja maailma on kurja. Hesarin nautiskelenkin sitten työpisteessäni päivän mittaan pienissä erissä, yrittäen epätoivoisesti sivistää itseäni. Talven, osaltani viimeisen, Futsal-kauden jälkeen on harrastuspuolella ollut hiljaiseloa ja aika mennyt lähinnä polven operaatiota odotellessa. Olen vihdoin menossa, vuoden odottelun jälkeen, tähystykseen Jorviin. K-S Sairaanhoitopiirihän asialle ei mitään halunnut tehdä. Onkin jo tässä alkanut käydä nupin päälle tämä odottaminen ja liikunnan puute. Saattaahan tuo olla, että kropassakin tuo odottelu on jo alkanut näkyä? Täytyy vain toivoa, että selviän pelkällä polven putsauksella eikä jalasta löydy mitään muuta korjattavaa. Osaltani jalkapallokausi alkaa 1.4. järjestettävästä paikkakuntatarkkailijakoulutuksesta. Aamupäivän käymme läpi tulkintoja, uuden tarkkailulomakkeen ja lopuksi seuraamme Liiga Cupin ottelun, josta teemme tarkkailun. Tarkkailut s-postitetaan erotuomarivastaava Ari Nybergille, joka tekee niistä yhteenvedon, jonka hän lähettää tarkkailijoille ennen kauden alkua. Jännä katsoa kesällä kuinka monta kertaa tarkkailija Kakkola on ottelusta myöhässä, etsittyään epätoivon vimmalla kenttää, jolla ottelu pelataan. Eiköhän siinä ollut jo tarpeeksi täältä? Olisi tietysti mukava kuulla aika ajoin teistäkin, Arvon Kollegat, ja siitä, miten siellä elo kulkee? Mukavaa olisi myös tietää kuinka uusien johtokunnan jäsenten työskentely on lähtenyt käyntiin ja kuinka johtokunta kokonaisuudessaan on menestynyt tehtävissään? Onnea ja menestystä kauteen! Kuuluillaan ja nähtäillään! Tomppa P.s. Pahvikahvi = TakeAway -kahvi * tutustumisen arvoinen paikka aivan ytimessä. Tsekkaa Ja ratikkamatkan päästä löytyy 7

9 AIKANSA KUTAKIN Kevät alkaa näyttää merkkejään ja jalkapallokausi käynnistyy toden teolla muutaman viikon kuluttua. Tästä kesästä tulee ensimmäinen 25 vuoteen, kun en ole enää täysillä mukana jalkapallossa. Niistä viimeiset 16 vuotta olen ollut erotuomaritehtävissä ja lähes aina sata lasissa. Jollain lailla tulen olemaan mukana vielä tulevinakin vuosina, mutta varmasti kesän korvalla on ilmassa tiettyä haikeutta. Tässä muutamia ajatuksia matkan varrelta. En itse, eikä varmaan kukaan muukaan, uskonut vuonna 1989, että tulisin näkemään ja kokemaan lähes kaiken, mitä erotuomari voi suomalaisessa jalkapallossa kokea. Aloittelin ja töppäilin piirisarjoissa, mutta sitkeästi taistelin ja pääsin eteenpäin nousin viheltämään Kolmosta, joka silloin oli liiton kilpailu ja tasoltaan aivan eri sarja kuin nykyinen vastaava sarjataso. Kolmosen tasosta silloin kertoi se, että Kuulan veljekset Tampereelta pelasivat kevätkauden kolmosta muistaakseni FC Tampereessa ja syksyllä he pelasivat Liigaa Ilveksen paidassa. Kuinka moni nykyisistä Kolmosen miehistä pelaisi syyskaudella Veikkausliigassa? Armeija ja ennen kaikkea jalan paha loukkaantuminen kasvattivat kuitenkin henkistä kanttia ja opettivat sitä tarvittavaa nöyryyttä ja sitkeyttä, jota erotuomarihommissa tarvitaan. Pelailin omaksi ilokseni 5.divisioonan joukkueessa, kun vaarattoman näköisessä tilanteessa toisesta jalasta menivät molemmat luut poikki. Pitkä matka ja kova kipukramppi pakottivat leikkaukseen, jossa ei enää mietitty sitä, milloin pääsee taas pelaamaan vaan sitä, voiko jalalla enää edes kävellä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, mutta oli elämäni vaikeimpia hetkiä joutua suoraan kentältä nappikset jalassa sairaalaan kolmeksi viikoksi. Tämän jälkeen piti kävely opetella uudestaan. Onnettomuus sattui syyskuun puolivälissä, ja vasta tammikuussa pääsin kävelemään ilman keppejä. Helmikuussa voin sanoa ensimmäisen (ja ainoan) kerran nauttineeni juostessani Cooperin testin läpi Hipposhallissa. Näinä vuosina myös sain ensimmäiset kokemukset Ykkösen rajalla ja fiilis oli hieno. Alkoi tuntua siltä, että tässä hommassa on sitä jotain, minkä vuoksi kannattaa olla mukana. JJK:n nousu Ykköseen avasi lisää rajamiehen/avustavan tehtäviä ja kansainväliset harjoitusottelut Harjulla lisäsivät nälkää edelleen. Oli mahtava fiilis olla Englannin valioliigan joukkueen pelissä mukana ja onnistuakin siinä pääsin kokeilemaan ensimmäisen pelin Kakkosessa erotuomarina ja seuraavana vuonna vihelsin Kakkosta koko kauden. Samana vuonna pääsin katsastamaan myös kotimaista Veikkausliigaa rajamiehenä yhden pelin verran. Tosin viimeistään siinä vaiheessa huomasin, että pärjään paremmin keskellä kenttää kuin sen laidoilla oli merkittävä vuosi monessa mielessäkin mielessä. Ensimmäinen tyttäreni syntyi sinä vuonna ja samana vuonna päätin panostaa kaikkeni kehittyäkseni paremmaksi erotuomariksi. Jätin piirin pelejä pois ja keskityin vain ja ainoastaan ns. tärkeisiin peleihin. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että tämä ratkaisu olisi pitänyt tehdä on vuosia aikaisemmin. Onnistuin sillä kaudella ja 1998 pääsin viheltämään ekan pelin Ykkösessä. Fiilis oli hieno, kun Koistisen Lassen ja Temosen Pekan kanssa olimme pelissä Tampereella vastakkain TPV ja VarTP. Peli päätettiin hyvään ruokahetkeen Jämsänkoskella Myllässä, johon liittyy paljon muistoja myös myöhempinä vuosina alkoi ura Valioerotuomareissa, joka kesti siis vuoden 2005 loppuun. Siihen mahtui yli sata ottelua Ykkösessä, kolme peliä Liigassa, Pikku-finaalin ja Suomen Cupin loppuottelu sekä 8

10 muutama maaottelu kotimaassa ja turnaus ulkomailla. Kymmeniä tuhansia kilometrejä auton ratissa välillä huonommin ja välillä paremmin menneiden pelien jälkeen. Eliittiryhmässä pääsin näkemään, mitä huippuerotuomariksi tuleminen vaatii. Ainoa asia, mikä jäi vielä tavoitteeksi, oli päättää ura Suomen Cupin finaalin viheltäjänä. Tämän mahtavan tunnelman pääsin kyllä kokemaan Ronny Branbackan viimeisessä pelissä, mutta siinä ottelussa olin 4. erotuomarina. Minulta on kysytty moneen eri kertaan, tulenko mukaan tarkkailemaan tai johonkin muuhun liiton juttuun. Vastaus on tällä hetkellä ei. Olen mukana kerhon toiminnassa, koska katson olevani sen velkaa Keski-Suomen Erotuomarikerholle, joka on aina tukenut ja työntänyt minua eteenpäin. SPL:lle en voi sanoa olevani katkera, mutta en katso voivani luottaa organisaatioon, joka hoitaa asioita nykyisellä tavalla. Minun urani Valioissa loppui virkamiehen ilmoitukseen, että Valioissa tehdään nuorennusleikkaus ja ikärakennetta muutetaan. Saman kohtalon koki muutama muukin kaverini. Jos halusin tarkempia perusteluja, minun itse piti soittaa tarkkailuryhmälle. Ainoa pieni suuri mies oli Ville Mantere, joka soitti syksyllä ja kertoi asioista niiden oikeilla nimillä. Kukaan muu ei ole vaivautunut soittamaan. Sähköpostilla tulleen palautteen mukaan kausi oli mennyt ihan normaalisti. Viimeiseksi jääneen Ykkösen pelin tarkkailijana toimi tarkkailuryhmän puheenjohtaja, joka tiesi, että en jatka enää ensi kaudella Valiossa. No, aikansa kutakin, mutta aina tulen muistamaan hänen kysymyksensä: Mitenkäs ensi kausi? Mitä erotuomarina toimimisesta jään eniten kaipaamaan? Vastaus on helppo. Sitä fiilistä ja tunnelmaa, joka edeltää peliä, kun tärkeä matsi on alkamassa ja vatsassa vähän kihelmöi. Sitä tunnelmaa, kun tärkeä ja kiihkeä ottelu on mennyt ns. putkeen ja istut pukuhuoneessa hikisenä tuttujen kavereiden kanssa ja tiedät onnistuneesi sinä iltana. Samoin jään kaipaamaan niitä kaikkia hyviä kavereita ja ystäviä, joiden kanssa tuli istuttua autossa monta pitkää päivää ja valoisaa yötä. Silloin oli aikaa jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Mitä kaipaan vähiten? Sitä jatkuvaa matkustamista ja lähtemistä, koska Jyväskylästä oli aina matkustettava jonnekin keskimäärin km. Alussa lähteminen oli vielä tavallaan uutta ja jännittävää, mutta muutaman vuoden päästä se alkoi tuntua jo työltä. Ensimmäistä kertaa aloin asiaa miettiä asiaa, kun vanhempi tyttäreni Jonna kysyi kerran 3-4 vuotiaana, että miksi sinun isi on pakko lähteä taas sunnuntaina peliin. Pelin aikana sen pystyi sulkemaan pois mielestä, mutta välillä lähteminen oli vaikeampaa. Perhe tuki aina harrastusta, vaikka joutuikin elämään monta vuotta jalkapallon ehdoilla. Parhaina (huonoimpina) vuosina oli ns. matkapäiviä varmasti lähempänä sataa kuin viittäkymmentä yhdessä työmatkojen kanssa. Sitäkään tunnetta ei jäänyt kaipaamaan, kun peli meni huonosti, ja kotiin oli 300 kilometriä pimeässä syyssäässä yksin ajaen. Monta ajatusta ja vit. ehti tulla sen matkan aikana. Mitä se vaati? Sekin vastaus on helppo. Aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa. Tämä asia korostui viimeisinä vuosina, kun työtehtäväni muuttuivat vapaammasta myyntihommasta enemmän sidonnaiseen esimiestehtävään. Ajankäyttö kävi joka vuosi hankalammaksi ja olisin joka tapauksessa ollut valinnan edessä, hoidanko työni vai harrastukseni parhaalla mahdollisella tavalla. SPL auttoi sen valinnan tekemisessä puolestani. En kuitenkaan koe olleeni huono isä, vaikka aika on aina jostain pois. Monet parisuhteet ovat varmasti koetuksella perheissä, joissa toinen puolisko harrastaa erotuomarijuttuja. En kuitenkaan usko, että mikään parisuhde kariutuu jalkapallon takia, mutta riskit ovat varmasti isommat, kun joudutaan elämään jalkapallon ehdoilla. Monta kesää meni meilläkin, että juhlia ja muita juttuja elettiin minun aikataulujen mukaan ja kesäiset terassikierrokset jäivät vähemmälle. Tiesin myös, että täyttäessäni viime vuonna esteellisyyksiä voidakseni pitää kiinni sovituista viikonlopuista lasteni kanssa sahasin oksaa altani poikki Palloliiton suuntaan. Ne ovat kuitenkin valintoja, jotka jokainen joutuu itse tekemään, enkä ole sitä valintaani koskaan katunut. Jouduin myös työn vuoksi jättämään erotuomarijuttuja väliin, ja varmasti näytti siltä, että 9

11 en ole enää täysillä mukana. Kuitenkin voin sanoa rehellisesti aina kentälle mennessä hoitaneeni pelin pois suurella sydämellä. Ja lopuksi, mitä se antoi? Ennen kaikkea sain upeita kokemuksia ja monia hyviä kavereita ja jopa ystäviä. Monien kanssa pidetään edelleenkin yhteyttä ja vaihdellaan kuulumisia, mutta myös sen huomasi, ketkä ovat niitä todellisia kavereita. En olisi koskaan pelaajana päässyt kokemaan samoja asioita kun erotuomarina. Henkisesti ja ihmisenä olen varmasti paljon vahvempi ja kovapäisempi kuin ilman tuomariharrastusta. Voi sanoa, että pikkuasiat eivät huimaa, jos tietää tehneensä parhaansa. Sitä tunnelmaa ja tilannetta, kun ihmistä huutaa kurkku suorana nuija, nuija on vaikea matkia missään johtamistaidon harjoituksessa. Jos ja kun siitä selviää kunnialla, on henkisesti voittaja tilanteessa kuin tilanteessa. Aina sanotaan, että päivääkään en vaihtaisi pois. Minä voisin kuitenkin jonkun pelin vaihtaakin, mutta kokonaisuutta en milloinkaan. Uskon ja toivon, että joku kerhomme jäsen voi muutaman vuoden kuluttua todeta vähintäänkin samat korulauseet kuin minä. Tsemppiä ja hyviä pelejä kaikille. Hymyillään kun tavataan kentillä (tai siis lähettyvillä). Santtu 10

12 Muistathan yhteistyökumppanimme myös tulevalla kaudella. Old Brick's Inn Vanha tiilitalo Kauppakatu JYVÄSKYLÄ Puh. (014) Yliopistonkatu Jyväskylä puh Käy optikolla. Näkösoppi oy Kauppakatu Jyväskylä puh Vasarakatu 9 A Jyväskylä pekka.pajarinen@palkintopaja.inet.fi