Maaperän yleiskartoitus: muodostumatulkinta- ja luokittelu

Transkriptio

1 Geologian tutkimuskeskus Raportti 15/2012 Maankäyttö ja ympäristö Kuopio Maaperän yleiskartoitus: ulkinta- ja luokittelu Testialueiden tulkinta ja luokittelun testaus Tapio Väänänen ja Hannu Rönty 1/26/2012

2

3 3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tutkimusalue Aineistot ja menetelmät Paikkatietoaineistot Maaperämuodostumien luokitus Tulkintamenetelmät Kokemuksia tulkinnasta Muodostuma-aineiston käyttökohteita Johtopäätökset Liitteet Liite 1. Maaperän yleiskartoituksen tietotaulu Liite 2. Muodostumaluokittelu Liite 3. Muodostumaluokittelu ja muodostumien digitointitekniikka

4 4 1. Johdanto Maaperän yleiskartan numeerinen maalajiaineisto DigiMP200 valmistui ja julkaistiin loppuvuodesta Aineisto sisältää yleismittakaavaisen 1: maaperäkuvioinnin, jossa esitetään lisäksi pintatasona soistumat, ohuet ja paksut turvekerrostumat. Maaperän yleiskartoitushankkeen tavoitteena oli kartoittaa/yleistää tulkintaan perustuen myös, mutta tästä työstä jouduttiin luopumaan aikataulusyistä. Liitteessä 1 on esitetty alkuperäisissä työraporteissa esitetty muodostumaluokittelu (Hyvönen et al. 2007, Väänänen et al. 2010). Se, ettei muodostumia saatukaan tuohon yleiskartan 1. versioon, saattoi ollakin hyvä asia, koska aivan projektin loppumetreillä Suomesta alkoi olla saatavilla tarkkaa Maanmittauslaitoksen lasermittaukseen perustuvaa korkeusaineistoa ( Lidar aineistosta tehty 2 m korkeusmalli ja siitä johdetut rinnevarjostus- ja jyrkkyysmallit mahdollistavat toisaalta hyvin tarkan muodostumarajauksen ja toisaalta tuovat uutta, ennen näkemätöntä tietoa niin glasigeenisista muodostumista kuin myöhemmästä postglasiaalisesta kehityksestä. Tässä raportissa esitetään yleismittakaavainen muodostumaluokittelu ja sen soveltaminen ulkintaan usealla erityyppisellä koealueella. Muodostumaluokittelu perustuu kansainväliseen luokitteluun ja sen laatimiseen on osallistunut Geologian tutkimuskeskusta laaja työryhmä: Pekka Huhta, Timo Huttunen, Peter Johansson, Sakari Kielosto, Jukka Ojalainen, Jukka- Pekka Palmu, Raija Pietilä, Niko Putkinen, Satu Putkinen, Hannu Rönty, Jouko Saarelainen, Pertti Sarala, Ulpu Väisänen ja Tapio Väänänen. Koealueiden tulkinnat tekivät tämän raportin kirjoittajat. 2. Tutkimusalue Muodostumatulkintoja varten valittiin koealueiksi 1: karttalehtijaon mukaisia alueita (kuva 1). Alueita valittaessa pyrittiin löytämään sellaisia kohteita, joilla on kattavasti erityyppisiä maaperämuodostumia ja joista on saatavissa lasermittaukseen perustuvaa korkeusaineistoa.

5 Kuva 1. Muodostumatulkintojen koealueet (punaiset ruudut). 5

6 6 3. Aineistot ja menetelmät 3.1 Paikkatietoaineistot Muodostumatulkintaa varten lisättiin tulkintaprojektiin valmiiksi mm. seuraavat paikkatietoaineistot: 1) laserkeilausaineistosta johdetut korkeus-, rinnejyrkkyys- ja vinovarjostusmallit 2) M100_maastotietokanta 3) MP200_Maaperä 4) MTK_kallio 5) Maa_ainestutkimukset (1: ) 6) Maaperähavainnot (GTY ja maaperäkartoitus) (1: ) 7) Maaperäkartoitus MP25 (MP20_MP50) 8) Pohjakartat_lehtijako_KKJ 9) MPY2_asot 10) Aikaisemmin tulkitut maaperän yleiskartoitusta varten (Rönty) 11) MML_rasterirajapinta 12) Midnorden projektin muodostuma-aineistot 13) Koealueiksi valitut karttalehtiruudut 14) Kallioperän paljastumahavainnot (GTK ja Outokumpu) Tulkintanäkymässä vain osa yllä mainituista aineistoista oli näkyvissä kerrallaan. Muodostumien rajaamisessa käytettiin etenkin laserkeilausaineistoa (1): yleensä korkeuden ja vinovarjostuksen yhdistelmänä. Kalliopaljastumahavaintoaineistot (4, 14) olivat hyödyllisiä kallioperämuodostumien erottamisessa maaperämuodostumista. Alueilta, joista oli olemassa aiemmin tehtyä tulkintaa tai kartoitusta (7, 10, 12), voitiin sitä lasermallin avulla tarkentaa. 3.2 Maaperämuodostumien luokitus Maaperämuodostumien luokitus perustuu pääosin Goldthwait & Matschin (1989) laatimaan luokitteluun, jota muokattiin työryhmässä Suomen olosuhteisiin ja vakiintuneeseen muodostumanimitykseen sopivaksi. Luokittelua varten muodostettiin ensin kolme syntytapaan perustuvaa luokkaa: jäätikkösyntyiset, jäätikköjokisyntyiset ja syntytavaltaan muut maaperä. Luokittelua tarkennettiin edelleen synty-ympäristön mukaan. Syntytavaltaan erilaiset jaoteltiin vielä yyppeihin ja muodostumiin (liite 2 ja liite 3). Liite 2 on kirjoittajien laatima täydennetty luokittelu, jossa jokaiselle muodostumalle ja kerrostumalle pyrittiin nimeämään syntytapa, syntyprosessi ja yyppi. Lisäksi taulukkoon on laitettu suluissa kansainvälisestä nimestä johdettu suomennos tai muodostumissa vaihtoehtoinen nimi. Tämä täydennetty luokittelu mahdollistaa tulkitun aineiston esittämisen kartoilla myös syntytavan, - prosessin tai synty-ympäristön mukaan, ja toisaalta luokittelua voidaan hyödyntää heti tietokannan domain listojen määrityksessä. Liitteen 3 luokittelu on työryhmässä laadittu, eikä siihen ole tehty muutoksia. Muodostumaluokituksesta tehtiin tulkintatyötä varten yksinkertainen domain -listaus, jossa oli esitettynä vain (piste-, viiva- ja aluegeometriat). Ylemmän tason (syntytapa, synty-

7 7 ympäristö ja yyppi) luokituksesta ei tehty vielä koetulkintaa varten domain -listoja, koska työn tavoitteena oli testata sitä onko luokitus riittävän kattava maaperämuodostumien tulkintaa varten. 4. Tulkintamenetelmät Maaperämuodostumien tulkinta tehtiin visuaalisesti suoraan kuvaruututulkintana (kuva 2). Tulkintaa varten otettiin editointitilaan MPY2_muodostuma_koe.mdb tietokanta. Kuvaruudulta rajattiin ensin esimerkiksi kumpumoreenialue polygonityökalua käyttäen. Sitten avattiin valitun polygonin attribuuttitaulu, jonka Muodostuma kentän valintalistasta poimittiin oikea muodostuma (Kumpumoreeni) ominaisuustiedoksi. Vastaavalla tavalla tulkittiin viivamainen muodostuma viivatyökalua käyttäen huomioiden sovittu viivan piirtosuunta. Piirtämisen jälkeen valittiin taas vastaavasti oikea muodostuma valitun viivan attribuuttitaulusta (kuva 3). Tulkintaa tehtäessä ensin luodaan yleiskuva muodostuman laajuudesta ja sijainnista. Esimerkiksi laajaan harjualueeseen liittyy usein mm. deltamaisia osia, rantakerrostumia, rantatörmiä ja uomia. Nämä kaikki kannattaa selvittää yleispiirteisesti ja vasta tämän jälkeen siirtyä suuremmassa mittakaavassa tapahtuvaan tarkkaan tulkintaan. Hyvä esimerkki tällaisesta alueesta on testialueenakin ollut Maaninka-Siilinjärven harjujakso. Kuva 2. Kuvan alueella on tulkittu tarkan lasermallin päälle erilaisia maaperämuodostumia: mm. harju, harjuselänne, fluting, drumliini, rantavalli ja kumpumoreeni. Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12 ja Logica Suomi Oy. Kuva-alueen tulkinta Hannu Rönty Kokemuksia tulkinnasta Edellä hahmoteltu muodostumien tulkinta oli käytännössä melko nopeaa. Eniten aikaa kului muodostumien hakemiseen, hahmottamiseen, vertailuun tausta-aineiston kanssa ja lopulliseen

8 8 tulkintaan, jonka jälkeen itse digitointi sujui nopeasti. Polygonit ja viivat digitoitiin melko vähin taitepistein (vertex), sillä ne on mahdollista pyöristää työn kuluessa tai tarvittaessa myöhemmin. Kuva 3. Esimerkki valitun muodostuman (kuvassa sininen/syaani viiva) valinnasta ominaisuustaulun valintalistalta. Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12 ja Logica Suomi Oy. Kuvaalueen tulkinta Hannu Rönty ja kuvanmuokkaus Tapio Väänänen. Tulkinnan nopeus riippuu luonnollisesti tulkittavien muodostumien määrästä, yypistä, tausta-aineistojen laadusta ja tulkitsijan rutiinista, mutta tämän selvityksen yhteydessä saatujen ja aikaisempien tulkintakokemuksien perusteella on mahdollista tulkita keskimäärin 2-4 1: peruskarttalehteä päivässä eli noin yksi 1: karttalehti viikossa. Kuvassa 4 on esitetty mittakaavassa 1: testialueiden ulkinnat (viiva- ja aluepolygonit). Laseraineisto helpottaa huomattavasti tulkintaa, mutta toisaalta laseraineistosta erottuu niin runsaasti pieniä yksityiskohtia, että ongelmana oli paikoin tulkittavien muodostumien määrän rajoittaminen kohtuulliseksi. Vaikeimmin tulkittaviksi kohteiksi osoittautuivat hyvin rikkonaisessa kalliomaastossa esiintyvät kumpumoreeni (Pyhtäällä ja Savonlinnassa), joiden erottaminen moreenipeitteisistä kalliokummuista on laseraineistoakin käytettäessä lähes yhtä vaikeaa kuin aikaisemmin korkeuskäyriltä. Kun jokainen alue ja viiva merkitään attribuuttitauluun erikseen, voi esimerkiksi laajoilla De Geer -alueilla mennä yllättävän paljon aikaa taulun täyttämiseen. Käytännössä tulkinta on tällaisilla alueilla nopeinta tehdä siten, että digitoidaan ensin suuri määrä samaa muodostumaa, ja merkitään ne lopuksi tauluun yhdellä kertaa. Tulkintaa helpottaa myös, kun eri muodostumille määritetään jo digitointivaiheessa tietty ulkoasu (esim.

9 9 tummanvihreät harjun ydinselänteet, ohuet vaaleansiniset rantavallit jne.), jolloin eri erottuvat digitoitaessa koko ajan hyvin toisistaan. Kuva 4. Testialueiden ulkinnat. Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12 ja Logica Suomi Oy. Kuva-alueen tulkinta Hannu Rönty. Valituilla kohdealueilla oli runsaasti eri tavoin syntyneitä muodostumia, mutta jokaiselle tulkitulle muodostumalle löytyi luokittelusta melko helposti jokin sitä vastaava muodostuma. Moreenimuodostumien luokittelua voisi kuitenkin jonkin verran edelleen tarkentaa (esim. crag-andtail-drumliini, kilpidrumliini, kumpumoreenien eri variantit). Lisäksi harjualueen voisi jakaa kapeiden ydinselännealueiden (viivan sijaan) lisäksi tasaisempiin lieveosiin ja pienempiin kumpumaisiin harjumuotoihin (esim. ns. deltan alkiot). Muodostumalistaan voisi lisätä myös purkauskerrostumat. Ranta- tuuli- ja jokikerrostumamuotoja oli taulukossa riittävästi, joskin dyyneihin voisi kenties lisätä esim. pienet kumpumaiset dyynit (lyhyenä viivana tai pisteenä) ja dyyniytyneet rantavallit omina muodostuminaan. Ihmisen tekemistä muodoista listaan voitaisiin lisätä padot ja penkereet. Vaihtoehto edellä kuvatulle muodostumien yksitasoiselle tulkintatavalle (vain yksi polygoni-, viiva- ja pistetaso) voisi olla muodostumien tulkitseminen usealla eri tasolla, josta käytiin työryhmän

10 10 kokousten aikana jonkin verran keskustelua. Muodostumat voisi jakaa niiden syntytavan mukaisesti esimerkiksi 10 polygoni- ja viivatasoon ja 5-6 pistetasoon. Tämän tulkintatavan etuna olisi se, että syntytavaltaan erilaisia muodostumia olisi helpompaa digitoida toistensa päälle, ja polygonien ja viivojen muokkaaminen olisi jatkossa jonkin verran joustavampaa. Esimerkiksi harjun liepeen päällä voi olla rantakerrostuma, jonka päälle on syntynyt dyynikenttä, jonka päälle on kerrostunut suo, jolle on perustettu turvetuotantoalue! Syntytavaltaan erilaisia alueita ei tällöin tarvitsisi rajata täsmälleen toisiinsa kiinni topologian eheyden takia kuten yleensä yhtä tasoa käytettäessä, vaan ne voisivat olla osittain päällekkäin - samaan tapaan kuin ne esiintyvät maastossakin. Tällöin myös niiden ääriviivat olisi helpompi pyöristää. Tulkintatapa edellyttää, että muodostumien syntyjärjestys eli päällekkäin laitettavien tasojen järjestys olisi aina ja kaikkialla sama, mikä ei välttämättä luonnossa aina pidä paikkaansa. Ongelman voi kuitenkin kiertää esimerkiksi käyttämällä aputasoja. Tätä usean tason tulkintatapaa on käytetty muutamien geomorfologisten karttojen laadinnassa. Jos ja kun muodostumien tulkintaan osallistuu useita tulkitsijoita, tulee yksi tulkinnan suurimmista vaikeuksista olemaan tulkintojen saaminen edes suunnilleen yhteneväisiksi koko maan alueella. Tämä vaatii tulkitsijoiden tulkintatapojen kalibroimista kokousten ja tapaamisten avulla, mutta erityisesti käymällä läpi käytännön tulkintaesimerkkejä ja vertailemalla tehtyjä tulkintoja. Muodostumatulkinta eroaa kuitenkin melko lailla maaperäkarttojen maalajikuvioiden tulkinnasta, jossa siinäkin on toisinaan voinut tunnistaa tekijän kädenjäljen kaikista yhtenevyyspyrkimyksistä huolimatta. 5. Muodostuma-aineiston käyttökohteita Maaperägeologisten muodostumien tulkinnan avulla kerätylle aineistolle löytyy lukuisia käyttökohteita maankäytön, raaka-ainevarojen hyödyntämisen, opetuksen, tutkimuksen ja suojelun alueilta (taulukko 1). Taulukko 1. Esimerkkejä maaperämuodostuma-aineiston käyttökohteista. Maankäyttö Tutkimus ja koulutus Luonnonvarat Suojelu Vapaa-aika Maakuntakaava Geotieteet Maa-ainekset Geodiversiteetti Geomatkailu Yleiskaava Arkeologia Pohjavesi Pohjavesialueet Vapaa-ajan rakentaminen Asemakaava Metsätieteet Malminetsintä Maa- ja metsätalous Perusopetus Kaivosympäristöt Geoenergia

11 11 6. Johtopäätökset Tässä raportissa esitetään yleismittakaavainen muodostumaluokittelu ja sen soveltaminen ulkintaan usealla erityyppisellä koealueella. Alueita valittaessa pyrittiin löytämään sellaisia kohteita, joilla on kattavasti erityyppisiä maaperämuodostumia. Maaperämuodostumien luokitus perustuu pääosin Goldthwait & Matschin (1989) laatimaan luokitteluun, jota muokattiin GTK :n sisäisessä työryhmässä Suomen olosuhteisiin ja vakiintuneeseen muodostumanimitykseen sopivaksi. Muodostumaluokittelua testattiin kokoamalla monipuolinen paikkatietoaineisto ArcMap projektiin ja tekemällä eri geometria tyypeille (alue, viiva ja piste) Muodostuma nimiselle kentälle yksinkertainen domain lista, josta valittiin Editori tilassa tulkitulle muodostumalle oikea arvo. Tulkintaa tehtäessä kuvaruudulta rajattiin ensin esimerkiksi kumpumoreenialue polygonityökalua käyttäen. Sitten avattiin valitun polygonin attribuuttitaulu, jonka Muodostuma kentän valintalistasta poimittiin oikea muodostuma (Kumpumoreeni) ominaisuustiedoksi. Edellä hahmoteltu muodostumien tulkinta oli käytännössä melko nopeaa. Eniten aikaa kului muodostumien hakemiseen, hahmottamiseen, vertailuun tausta-aineiston kanssa ja lopulliseen tulkintaan, jonka jälkeen itse digitointi oli nopeaa. Laseraineistosta erottuu runsaasti pieniä yksityiskohtia, josta syystä muodostuu paikoin ongelmaksi tulkittavien muodostumien määrän rajoittaminen kohtuulliseksi. Vaikeimmiksi tulkittaviksi kohteiksi osoittautuivat hyvin rikkonaisessa kalliomaastossa esiintyvät kumpumoreeni. Tehdyssä luokittelussa oli yyppejä ainakin valituilla kohdealueilla tarpeeksi, ja jokaiselle tulkitulle muodostumalle löytyi luokittelusta jokin sitä vastaava muodostuma. Luokittelua tulee kuitenkin voida tarvittaessa täydentää, mikäli siinä muualla Suomessa havaitaan myöhemmin puutteellisuuksia. Tätä koetulkintaa varten ei tehty varsinaista käyttöliittymää, mutta sellainen on välttämätöntä tehdä tai olemassa olevaa Maapeli käyttöliittymän luokittelua tulee täydentää, jotta tulkintaa voidaan tehdä nopeammin ominaisuuksien osittain automaattisella päivityksellä. Nyt jouduttiin jokaiselle muodostumalle antamaan erikseen ominaisuustieto tosin tätä olisi voitu kiertää valitsemalla useamman samantyyppisen muodostuman tietueet attribuuttitaulusta ja sitten laskemalla Field Calcultator työkalulla Muodostuma kentälle arvo. Toinen seikka, jota luokittelusta ei nyt testattu, on ylemmän tason luokitukset (syntytapa, synty-ympäristö ja yyppi), koska niistä ei tehty domain listoja attribuuttitauluun. Jatkossa domain listat tulee tehdä Geotietoytimen Maaperätiedon kohdemallia päivittämällä ja luomalla sinne täydentävät muodostumakoodit nyt tehdylle luokittelulle. Avoimeksi jäi vielä se kysymys, kannattaako muodostumia tulkita tyypeittäin samaan tasoon, kuten nyt tehtiin vai useampaan päällekkäiseen tasoon. Tämä asia tulisi jatkossa vielä testata, koska samaan tasoon tulkittaessa on todennäköisesti helpompaa säilyttää aineiston topologinen eheys, mutta päällekkäisien tasojen tulkinta saattaisi vastaavasti olla nopeampaa. Tosin erilaisilla

12 12 tarttumissäännöillä voidaan myös päällekkäisten tasojen naapuruus pitää sovussa, ilman että syntyy lopullisessa karttatuotteessa häiritseviä rajojen ylityksiä. Tekemällä tulkintaa mahdollisimman tarkasti sekä määrällisesti että laadullisesti, on mahdollista saada kattava maaperämuodostuma-aineisto, josta myöhemmin voidaan jalostaa yleismittakaavainen muodostumaelementti yleistystyökaluja käyttäen. Jos tulkintaa on tehnyt useampi eri henkilö, niin on todennäköistä, että samalla poistuu mahdollinen tulkitsijakohtainen kädenjälki ja aineistosta tulee mahdollisimman tasalaatuinen ja edustava. Viiteluettelo: Väänänen, T. (toim.), Nevalainen, R., Liwata, P., Virkki, H. & Putkinen, S Maaperän yleiskartoitus hanke: loppuraportti. 33s. M10.4/2010/3. Geologian tutkimuskeskus. Internet: Hyvönen, E., Jakonen, M., Kupila, J., Lerssi, J., Leskinen, J., Liwata, P., Nevalainen, R., Putkinen, S., Virkki, H. & Väänänen, T. (koonnut), Maaperän yleiskartan tulkinta- ja kartoitusprosessi. P22.4/2007/58. Internet: Goldthwait R.P. and Matsch C.L Genetic Classification of Glacigenic Deposits. Pp Balkema. Rotterdam. ISBN

13 LIITE 1. MAAPERÄN YLEISKARTOITUKSEN TIETOTAULU Maaperän yleiskartan tietotaulu ; päivtetty ; päiv Liite 1 RT -luokitusta käyttäen Maalajit MPY Lyhenne MPY Maalajit 20K Lyhenne 20K Koodi 20K Koodi MPY Tarv lisätieto Pinta_ala Avokallio KaPa Avokallio Maastotietokannan ja Kalpean rajatut avokallioalueet yleistetään Kalliomaa Ka Kalliomaa Ka Rapakallio Rp, RpKa Rakka Ra(Ka) Rakka Ra Maannostietokantaa varten luokitellaan kivikoihin (195312) Kivikko (lohkareikko) Ki Lohkareita < 1000 mm Lo Lohkareita ja kiviä Ki Lisätään maastotietokannan kivikko? Roudan moreenista nostama kivikko MrLo, MrKi Maannostietokantaa varten luokitellaan kivikoihin (195312) Moreeni SY Soramoreeni SrMr Hiekkamoreeni Mr Hienoainesmoreeni HMr Roudan moreenista nostama kivikko MrLo, MrKi Maannostietokantaa varten luokitellaan kivikoihin (195312) Karkearakeiset lajittuneet KY Sora Sr Hiekka Hk Karkea hieta Ht Hienorakeiset lajittuneet HY Hieno hieta HHt Hiesu Hs Savi Sa Savi Sa Eloperäiset maalajit paksut > 60 cm Tvp paksut > 90 cm Myös 20K turvetuotantoalue ohuet < cm Tvo ohuet < cm Liejut LjY Liejuiset maat (LjHHt, LjHs, LjSa,Lj) LjHHt, LjHs, LjSa,Lj Maannostietokantaa varten luokitellaan näin. Liejuille ei paksuusluokittelua, mutta peittävä ohut turve liejuisen maan päällä kuvataan Soistuma (=turvetta < 30 cm) Tvs Turvetta < 40 cm Maastotietokannasta yleistetty? Kartoittamaton 0 Kartoittamaton, täytemaa Tä, Maalajia ei kartoitettu Pintamaakerrosta (oma taso) Muodostumat MPY Muodostumat 20K Drumliinit MrMY Moreenimuodostuma SrMrM Maalaji SY Moreenimuodostuma MrM Moreenimuodostuma HMrM Reunamoreeni RMrMY Reunamoreeni RMrM Maalaji SY Reunamoreeni RSrMrM Reunamoreeni RHMrM Kumpumoreeni KMrMY Kumpumoreeni KMrM Maalaji SY Kumpumoreeni KSrMrM Kumpumoreeni KHMrM Jäätikköjoki JM Jäätikköjoki SrM, HkM, HtM, KiM Maalaji KY Ekstramarginaali EJM Ekstramarginaali ESrM, EHkM,EHtM, EKiM Maalaji KY Lajittuneet reuna RJM Laj. reunamuod. RSrM, RHkM, RHtM, RKiM Maalaji KY Dyynikenttä Dyyniselänne Maalaji HY Rantavallit Rantavalli viiva Maalaji KY

14 LIITE 2. MUODOSTUMALUOKITTELU SYNTYTAPA JA SYNTYPROSESSIT SYNTY-YMPÄRISTÖ MUODOSTUMA- TYYPPI MUODOSTUMA Jäätikkösyntyinen Jäätikön kulutus- ja kerrostamisprosessit A. Jäätikön pohja jäätikön liikkeen suuntaiset 1. Suuret jäätikön kuluttamat kallioperä Ruuhilaakso (Glasigeeninen syntytapa) (Glasiaaliset prosessit) 2. Suuntautuneet kallioperä Kaariallas Suuntautunut kallio (kalliodrumliini) 3. Suuntautuneet maaperä Drumliini Fluting A. Jäätikön pohja jäätikön liikkeeseen nähden poikittaiset tai suuntautumattomat 1. Poikittaiset moreeniselänteet Juomumoreeni (Rogen-moreeni) 2. Muodoltaan suuntautumaton pohjamoreeni Subglasiaalinen kumpumoreeni B. Jäätikön reunavyöhyke jäätikön reunan suuntaiset tai suuntautumattomat 1. Suuret poikittaiset moreeniselänteet 2. Laaksojäätikön reunojen moreeniselänteet 3. Pienet poikittaiset moreeniselänteet 4. Suuntautumaton kumpumoreeni Reunamoreeni Lateraalimoreeni De Geer-moreeni Ablaatiokumpumoreeni

15 15 SYNTYTAPA JA SYNTYPROSESSIT SYNTY- YMPÄRISTÖ MUODOSTUMA- TYYPPI MUODOSTUMA Jäätikköjokisyntyinen Jäätikön sulamisvesien kulutus- ja kerrostamisprosessit (Glasifluviaaliset prosessit) A. Jäätikön pohja 1. Sulamisvesien kuluttamat 2. Sulamisvesitunneleihin ja niiden yhteyteen kerrostuneet 3. Kielekevirtojen saumoihin kerrostuneet B. Jäätikön reunavyöhyke 1. Sulamisvesien kuluttamat 2. Hitaasti sulavan jään sulamisvesien aiheuttamat ja kerrostumat (harjualueilla) C. Jäätikön edusta 1. Sulamisvesien kuluttamat 2. Jäätikön edustalle syntyneet ja kerrostumat Jäätikön pohjalla syntynyt sulamisvesiuoma Kapea harjun ydinselänne Muu harjualue (harjukumpu, harjun lievealue) Saumaharju Jäätikön reunalla syntynyt sulamisvesiuoma Kumpukuoppamaasto Jäätikön reunan edustalla syntynyt sulamisvesiuoma Delta Sanduri Reunamuodostuma

16 16 SYNTYTAPA JA SYNTYPROSESSIT SYNTY- YMPÄRISTÖ MUODOSTUMA- TYYPPI MUODOSTUMA Rantavoimien kulutus- ja kerrostamisprosessit (Littoraaliset prosessit) D. Rantavyöhyke (littoraalinen syntyympäristö) 1. Rantavoimien synnyttämät Huuhtoutumisraja tai muu ylintä rantaa osoittava taso Rantatörmä 2. Rantavoimien synnyttämät kerrostumat Rantakivikko Rantapalle Särkkä Tombolo Rantavalli Rantatasanne Rantakerrostuma Virtaavan veden kulutus- ja kerrostamisprosessit (Fluviaaliset prosessit) E. Joki (fluviaalinen syntyympäristö) 1. Virtaavan veden synnyttämät Jokitörmä Raviini Meanderi Juoluajärvi 2. Virtaavan veden synnyttämät kerrostumat Jokidelta Jokiterassi Jokikerrostuma Tulvakerrostuma Seisovaan veteen kerrostuminen F. Meri-, järvi- ja jääjärvialtaat 1. Seisovan veden kerrostumat Hienorakeiset kerrostumat (Mariininen, lakustrinen ja glasilakustrinen syntyympäristö) Glasiaaliset hienorakeiset Postglasiaaliset hienorakeiset Sulfidisavet

17 17 SYNTYTAPA JA SYNTYPROSESSIT SYNTY- YMPÄRISTÖ MUODOSTUMA- TYYPPI MUODOSTUMA Tuulen kulutus- ja kerrostamisprosessit (Eoliset prosessit) G. Tuulen toiminnalle alttiit alueet 1. Tuulen synnyttämät 2. Tuulen synnyttämät kerrostumat Dyynikenttä Suuri dyyniselänne Peittohiekka-alue Pölymaa Painovoimasta johtuva kuluminen ja kerrostuminen (Gravitaation aiheuttamat prosessit) H. Rinteet ja maankohoamisalueet 1. Massaliikuntojen synnyttämät ja kerrostumat Maanvieremä Solifluktio Talus Nuori siirros (jääkauden lopussa tai jääkauden jälkeen syntynyt) Routimisprosessit I. Routimiselle alttiit alueet (Periglasiaalinen syntyympäristö) 1. Routimisen aiheuttamat ja kerrostumat Palsasuo Kuviomaa Routalouhikko ja routakivikko Rakkalouhikko Biologiset prosessit (Biogeeninen syntytapa) J. Suot ja kosteikot 1. Eloperäiset kerrostumat Turve Lieju Ihmistoiminnasta johtuva kuluminen ja kerrostuminen (Antropogeeninen syntytapa) K. Taajamat, maa- ja kallioperän ainesten ottoalueet 1. Rakennetut alueet Taajama 2. Täytetyt ja kaivetut alueet Täyttömaa-alue, sivukiven läjitysalue, kaatopaikka Maa-ainesten ottoalue Kaivosalue, louhos Turvetuotantoalue

18 18 Liite 3. Muodostumaluokittelu ja muodostumien digitointitekniikka SYNTYTAPA SYNTY-YMPÄRISTÖ MUODOSTUMATYYPPI ALUE VIIVA PISTE Muodostuma Muodostuma Muodostuma Gen Digitointiohje Gen Digitointiohje Gen Digitointi A 1 A 1 Ruuhilaakso reunoja myöten A 1 Onsilo A. Jäätikön pohjalla syntyneet jäätikön liikkeen suuntaiset muodot 1. SUURET JÄÄTIKÖN KULUTTAMAT KALLIOPERÄMUODOT tai keskilinjaa JÄÄTIKKÖSYNTYISET pitkin jäätikön virtaussuuntaan A 1 Nivaatio 2. SUUNTAUTUNEET KALLIOPERÄMUODOT A 2 Suuntautunut kallio (kalliodrumliini) A 2 Suuntautunut kallio (kalliodrumliini) Kaariallas? 3. SUUNTAUTUNEET MAAPERÄMUODOT A 3 Drumliinit A 3 Drumliinit A 4 Fluting B. Jäätikön pohjalla syntyneet jäätikön liikkeeseen nähden 1. POIKITTAISET MOREENISELÄNTEET B 1 Juomumoreeni (ribbed, Rogen) Kenttä myötäpäivään digitoiden B 1 Juomumoreeni (ribbed, Rogen) Keskiviivan digitointi kulkusuuntaan poikittaiset tai suuntautumattomat muodot nähden jäätikkö jää vasemmalle 2. MUODOLTAAN SUUNTAUTUMATON POHJAMOREENI B 2 Moreeni Kumpumoreeni (subglasiaalinen) Kenttä myötäpäivään digitoiden C. Jäätikön reunavyöhykkeeseen syntyneet 1. REUNAMOREENIMUODOSTUMAT (SELÄNTEET) C 1 Reunamoreeni Myötäpäivään C 1 Reunamoreeni jäätikkö vasemmalla (?) 2. LATERAALIMOREENIT Myötäpäivään C 2 Lateraalimoreeni jäätikkö vasemmalla (?) 3. DE GEER C 3 De Geer jäätikkö vasemmalla (?) 4. ABLAATIOKUMPUMOREENI C 4 Kumpumoreeni A. Jäätikön pohjalla syntyneet sulamisvesimuodot 1. SULAMISVESIEN SYNNYTTÄMÄT KULUTUSMUODOT A 1 A 1 Jäätikön pohjalla viiva virtaussuuntaan digitoiden JÄÄTIKKÖJOKISYNTYISET syntyneet sulamisvesiuomat 2. HARJUT A 2 A 2 Harjuselänne viiva keskiharjannetta pitkin Harju Muodostuma rajataan myötäpäivään digitoiden virtaussuuntaan digitoiden 3. KIELEKEVIRTOJEN SAUMOIHIN SYNTYNEET HARJUT A 3 Saumaharju 1. SULAMISVESIUOMAT B 1 B. Jäätikön reunalla syntyneet sulamisvesimuodot B 1 Jäätikön reunalla syntyneet sulamisvesiuomat viiva virtaussuuntaan digitoiden 2. SUPPAMAASTO B 2 Kumpu-kuoppamaasto Kenttä tai muodostuma rajataan myötäpäivään digitoiden C. Jäätikön edustan sulamisvesi 1. UOMAUTUNUT MAASTO C 1 C 1 Jäätikön reunan läheisyydessä syntyneet sulamisvesiuomat 2. DELTAT JA SANDURIT C 2 Deltat Kenttä tai muodostuma rajataan myötäpäivään digitoiden viiva virtaussuuntaan digitoiden Sandurit Reuna 3. JÄÄJÄRVEEN SYNTYNEET KERROSTUMAT JA C 3 Glasiaalisavet MUODOSTUMAT MUU SYNTYTAPA D. Rantavoimien synnyttämät kerrostumat ja D 1 Rantakerrostumat D 2 Rantatasanne D 3 D 3 Huuhtoutumisraja ulappa oikealla (?) D 4 D 4 Särkkä ulappa oikealla (?) D 5 D 5 Tombolo mantereelta ulapalle päin D 6 D 6 Rantavalli ulappa oikealla (?) D 7 D 7 Rantatörmä ulappa oikealla (?) D 8 D 8 Rantakivikko ulappa oikealla (?) D 8 Rantakivikko D 9 D 9 Rantapalle ulappa oikealla (?) E 1 E. Jokikerrostumat Jokikerrostuma E 2 Jokidelta E 3 Terassi E 4 Tulvakerrostuma E 5 E 5 Meanderi virtaussuuntaan E 6 E 6 Juoluajärvi virtaussuuntaan E 7 E 7 yksi viiva uoman keskilnjaa pitkin Raviini virtaussuuntaan E 8 E 8 Törmä ulappa oikealla (?) E 9 E 9 Terassi ulappa oikealla (?) E 10 E 10 Tulvavalli ei kuvata kuin poikkeustapauksessa F 1 F. Seisovan veden kerrostumat Hienorakeiset kerrostumat F 2 Glasiaaliset hienorakeiset F 3 Postglasiaaliset hienorakeiset F 4 Sulfidisavet G. Tuulikerrostumat G 1 Dyynikentät ja peittohiekka-alueet G 2 G 2 Suuret dyyniselänteet tuuli oikealta digitointisuunnassa G 3 Pölymaa H. Massaliikunnot H 1 Maanvieremä H 2 Solifluktio H 3 Talus H3 Talus H 4 H 4 Nuori siirros kätisyys (?) I 1 I.Routiminen Palsasuo I 1 Palsasuo I 2 Kuviomaa I 2 Kuviomaa I 3 Routalouhikko ja -kivikko I 3 Routalouhikko ja -kivikko I 4 Rakkalouhikko I 4 Rakkalouhikko J.Eloperäinen J 1 Turve J 2 Lieju K.Ihmistoiminta K 1 Taajama Maastotietokanta K 2 Täyttömaat (sis. Kaatopaikat, maaaines) Maastotietokanta K 3 Maa-ainesten ottoalueet Maastotietokanta K 4 Kaivosalueet (louhokset ja Maastotietokanta sivukivikasat) K 5 Turvetuotantoalue Maastotietokanta Viite: Luokkien A 1 - C 3 jaottelu perustuu pääosin julkaisuun Goldthwait R.P. and Matsch C.L Genetic Classification of Glacigenic Deposits.Pp Balkema. Rotterdam. ISBN Gen -kentän arvo korvataan myöhemmin Geotietoydin -tietomallin mukaisella koodilla