Esipuhe. Simon tuulivoimapuistot Ympäristövaikutusten arviointiohjelma ESIPUHE

Transkriptio

1

2 !

3 ESIPUHE Esipuhe Tämä ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on suunnitelma Simon Karsikon, Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon alueille suunniteltujen tuulivoimapuistojen ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamisesta. n on laatinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy TuuliWatti Oy:n toimeksiannosta. FCG:n työryhmään kuuluvat: Leila Väyrynen, projektipäällikkö Projektinjohto, yhteydet tilaajaan ja sidosryhmiin suunnitelma-asiakirjat, kuva-aineisto, paikkatiedot Ville Suorsa, FM (biologi) Linnusto- ja luontoselvitykset sekä vaikutusten arvioinnit Muu eläimistö Natura-tarveharkinta ja muut suojelualueet Minna Tuomala, FM (biologi) Luontoselvitykset sekä vaikutusten arvioinnit Riistatalous Aija Degerman, FM (biologi) Luontoselvitykset sekä vaikutusten arvioinnit Natura-tarveharkinta ja muut suojelualueet Jouni Mäkäräinen, YTM Maankäyttö ja yhteiskuntarakenne Sosiaaliset vaikutukset, elinkeinot Saara-Kaisa Konttori, FM (maantiede) maisemasuunnittelija AMK Maisema ja kulttuuriympäristö Sakari Mustalahti, DI (yhdyskuntatekniikka) Liikenne Hans Vadbäck, ympäristöinsinööri AMK Melu ja varjostus Kalle Luoto, FM (arkeologi) Arkeologinen inventointi, muinaisjäännökset I

4 YHTEYSTIEDOT Yhteystiedot Hankkeesta vastaavat: YVA-konsultti: TuuliWatti Oy c/o St1 Oy PL 100, HELSINKI Suunnittelupäällikkö Hannu Kemiläinen p FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Hallituskatu D, 7. krs Oulu Projektipäällikkö Leila Väyrynen p Tuulivoimapäällikkö Antti Kettunen p Yhteysviranomainen: Lapin elinkeino- ja ympäristökeskus PL ROVANIEMI Alueidenkäyttöinsinööri Hannu Raasakka p II

5 TIIVISTELMÄ Tiivistelmä Hanke Suunnitteilla oleva Simon tuulivoimapuistot hanke koostuu neljästä erillisestä uudesta tai laajennettavasta hankealueesta; Karsikko, Leipiö, Halmekangas ja Onkalo sekä jo rakennetusta Putaankankaan kolmen tuulivoimalan tuulivoimapuistosta. Tuulivoimapuistot sijoittuvat Simon kunnan alueelle noin 2 16,5 km etäisyydelle kuntakeskuksesta Alueille tullaan suunnitelmien mukaan rakentamaan yhteensä uutta tuulivoimalaa olemassa olevien kolmen Putaankankaan ja kolmen Onkalon voimalan lisäksi, eli tuulivoimaloiden kokonaismäärä tulisi olemaan laajimmassa vaihtoehdossa Tuulivoimapuistohanke muodostuu hankealueista ja tarkasteltavista sähkönsiirtovaihtoehdoista. Sähkönsiirtovaihtoehdot ja voimajohtoyhteyksien linjaukset tarkentuvat hankesuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. Tuulivoimapuistojen maa-alueet ovat pääosin yksityisten maanomistajien omistuksessa. Hankkeesta vastaavana on TuuliWatti Oy. Hankealueet rakennetaan vaiheittain. Tavoitteena on, että ensimmäiset hankealueet olisivat tuotannossa vuonna Hankkeen perustelut ja tavoitteet Hankkeen taustalla on tavoite osaltaan pyrkiä niihin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, joihin Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut. Tuulivoiman osalta Suomen tavoitteena on nostaa tuulivoiman asennettu kokonaisteho nykyisestä noin 250 MW:n tasosta noin MW:iin vuoteen 2020 mennessä. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaisteho yhdessä Putaankankaan ja Onkalon jo rakennettujen voimaloiden kanssa tulisi olemaan MW. Tuulivoimapuistojen arvioitu vuotuinen sähkön nettotuotanto tulisi tällöin olemaan GWh luokkaa, mikä vastaa 7-9 prosenttia koko Lapin läänin vuotuisesta sähkönkulutuksesta. Arvioitavat vaihtoehdot Tarkasteltavana on kaksi vaihtoehtoa ja niin kutsuttu 0-vaihtoehto. Vaihtoehtojen erot liittyvät tuulivoimapuistojen hankealueiden ja tuulivoimalaitosten määrään sekä sähkönsiirtovaihtoehtoihin. VE 0 Tuulivoimalat Uusia tuulivoimalaitoksia ei toteuteta, vastaava sähkömäärä tuotetaan muilla keinoilla. VE 1 Tuulivoimalat Rakennetut tuulivoimalaitokset Putaankankaalla (3 kpl), Onkalossa (3 kpl) ja rakenteilla olevat tuulivoimalaitokset Leipiössä (4 kpl), uusia lieriötornirakenteisia 3-5 MW tuulivoimaloita, joiden maksimi napakorkeus noin 160 m, rakennetaan Karsikkoon (5 kpl) ja Leipiöön (maksimissaan 14 kpl). Tuulivoimapuistojen sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla. Putaankankaan ja Onkalon vaihe I:n sähkönsiirto säilyy nykyisellään. Rakenteilla olevien neljän tuulivoimalan lisäksi Leipiöön rakennetaan niin monta tuulivoimalaa (maksimissaan 14) kuin on mahdollista liittää vahvistettavaan Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. Karsikon viisi voimalaa liitetään kantaverkon Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. VE 2 Tuulivoimalat Rakennetut tuulivoimalaitokset Putaankankaalla (3 kpl), Onkalossa (3 kpl) ja rakenteilla olevat tuulivoimalaitokset Leipiössä (4 kpl), uusia lieriötornirakenteisia 3-5 MW tuulivoimaloita, joiden maksimi napakorkeus noin 160 m, rakennetaan Karsikkoon (5 kpl), Leipiöön (14 kpl), Halmekankaalle (10 kpl) ja Onkaloon (11-13 kpl). Tuulivoimapuistojen sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla. Putaankankaan ja Onkalon vaihe I:n sähkönsiirto säilyy nykyisellään. Karsikon tuulivoimapuiston viisi voimalaa liitetään Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. Rakennetaan uusi 110 kv voimajohtoyhteys kantaverkon Taivalkosken nykyiseltä sähköasemalta Keminmaalta 400 kv johtoreitin rinnalla Simon Halmekankaalle ja Leipiöön. Uuden 110 kv voimajohdon siirtokapasiteetti tehdään välille MW ja voimajohtoon liitetään Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon uudet rakennettavat voimalat. III

6 TIIVISTELMÄ Hankealueiden ja niiden ympäristön kuvaus Hankealueet sijaitsevat Perämeren kaaren rannikkovyöhykkeellä Simon kunnassa. Merenranta on lähimmillään noin 1,5 kilometrin etäisyydellä Onkaloon jo rakennetuista Tuuliwatti Oy:n tuulivoimaloista ja noin kilometrin etäisyydellä Karsikkoon suunnitelluista tuulivoimaloista. Simon tuulivoimapuistojen hankealueet ovat tällä hetkellä pääosin metsätalouskäytössä ja alueita voidaan käyttää myös virkistys- ja ulkoilukäytössä. Maaston korkeuserot alueilla ovat vähäisiä. Hankealueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2345 hehtaaria. Leipiön hankealue sijaitsee Simon taajaman luoteispuolella valtatien 4 ja Oulu-Kemi rautatien pohjoispuolella. Hankealueella ei ole tällä hetkellä rakennuksia, mutta TuuliWatti Oy:llä on voimassa oleva rakennuslupa neljän tuulivoimalan ja sähköaseman rakentamiseksi alueelle. Alueen infran rakentaminen on käynnissä. Lähimmät asuinrakennukset sijoittuvat Koivukankaan alueelle hankealueen länsipuolelle noin 1,2 kilometrin etäisyydelle suunnitelluista tuulivoimaloista. Halmekankaan hankealue sijaitsee Simojoen itäpuolella ja rajautuu lännessä Iin kunnan rajaan ja lounaassa Oulu- Kemi rautatiehen. Hankealueella ei ole nykyisin rakennuksia. Lähimmät asuinrakennukset sijoittuvat hankealueen itä- ja luoteispuolelle Kallelan ja Patokosken alueille noin 1,5 kilometrin etäisyydelle suunnitteluista tuulivoimaloista. Hankealueen koillispuolella sijaitsevan Halluajärven rannalla on kaksi lomarakennusta noin 1,5 kilometrin etäisyydellä lähimmistä tuulivoimaloista. Onkalon hankealue rajautuu idässä Iin kunnan rajaan ja pohjoisessa valtatiehen 4. Hankealueella ei ole nykyisin rakennuksia. Lähimmät asuin- ja lomarakennukset sijoittuvat Onkalon kylän alueelle noin kilometrin etäisyydelle lähimmistä jo rakennetuista ja uusista suunnitelluista tuulivoimaloista. Karsikon hankealue sijaitsee valtatien 4 eteläpuolella Kemin kaupungin rajan tuntumassa. Alueella ei ole nykyisin rakennuksia. Lähimmät asuin- ja lomarakennukset sijoittuvat merenranta-alueille hankealueen itä- ja länsipuolella. Etäisyys lähimpiin asuinrakennuksiin Lallinperäntien varrella on noin metriä. Vaihtoehto VE 2:n suunniteltu sähkönsiirtoreitti Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle sijoittuu suurimmalta osan samaan johtokäytävään nykyisen Keminmaa-Pikkarala 400 kv voimajohdon kanssa. Uuteen maastokäytävään voimajohtoa rakennetaan Simossa Leipiön ja Halmekankaan sähköasemilta nykyiselle voimajohdolle ja Keminmaassa Taivalkosken sähköasemalta nykyiselle voimajohdolle. Maankäyttö Tuulivoimapuistojen hankealueet ovat pääosin metsätalouskäytössä. Karsikon hankealuetta lukuun ottamatta hankealueille on rakennettu metsäautoteitä. Leipiön hankealueella sijaitsee myös yksittäinen maatalouskäytössä oleva peltoalue sekä yksi kalliokiviaineksen ottoalue. Alueella on jonkin verran rakennettuja metsäautoteitä. Hankealueen keskelle sijoittuu Raasakka-Isohaara 110 kv:n voimajohto sekä sen varteen sijoittuva moottorikelkkareitti. Halmekankaan tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueen keskelle sijoittuu Raasakka-Isohaara 110 kv:n voimajohto sekä sen varteen sijoittuva moottorikelkkareitti. Onkalon tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueen länsiosaan sijoittuu peltoalueita ja hankealue rajoittuu pohjoisessa valtatie 4:ään. Valtatien varressa sijaitsee huoltoasemakiinteistö, joka ei ole enää toiminnassa. Karsikon tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueella ei ole rakennuksia eikä rakennuttuja teitä. Kaavoitus Simon kunnan alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaan seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi Leipiön ja Onkalon hankealueet on osoitettu seutukaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Halmekankaan tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Karsikon hankealue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi ja seutukaavassa hankealueen eteläosaan osoitettu teollisuustoimintojen alue (T) on ydinvoimamaakuntakaavan yhteydessä kumottu. Karsikon tuulivoimapuiston hankealueella on voimassa Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä Ydinvoimamaakuntakaavassa tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu ydinvoimalan suojavyöhykkeelle (sv-1). Simon kunnanhallitus ja Kemin kaupunginhallitus ovat keväällä 2012 esittäneet Lapin liitolle, että maakuntaliitto ryhtyisi muuttamaan ydinvoimamaakuntakaavaa ydinvoimavarauksen purkamiseksi. Länsi-Lapin maakuntakaava on hyväksytty Lapin maakuntavaltuustossa Maankäyttöja rakennuslain mukaisesti maakuntakaava saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. IV

7 TIIVISTELMÄ Simon tuulivoimapuistojen kaikki hankealueet sijoittuvat maakuntakaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen hankealueet sijoittuvat pääosin maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille (tv). Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla ei ole voimassa olevia yleiskaavoja. Simon kunnanhallitus on hyväksynyt Karsikon alueelle Simon Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan. Osayleiskaavasta tehdyt valitukset ovat parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Ydinvoimayleiskaavassa Karsikon hankealue on pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1). Simon tuulivoimapuistojen vaihtoehto 2:ssa suunniteltujen voimajohtojen alustavien linjausten alueet ovat seutukaavassa pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Maisema ja kulttuurihistoriallinen ympäristö Hankealueilla ei sijaitse valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaita maisema-alueita tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä. Onkalon hankealueen länsipuolelle sijoittuu valtakunnallisesti merkittäväksi maisema-alueeksi luokiteltu Simojoen suun kulttuurimaisemat. Leipiön ja Onkalon hankealueille sijoittuu olemassa olevien tietojen mukaan kaksi olevaa tunnettua muinaisjäännöskohdetta, Karsikon ja Halmekankaan hankealueilla ei ole tiedossa olevia muinaisjäännöskohteita. Kallio- ja maaperä Simon alue sijoittuu kallioperältään vanhalle graniitti gneissialueelle, jolle tyypillisesti alue on hyvin alavaa ja loivapiirteistä. Alueella on paikoin runsaasti kalliopaljastumia. Alueen maaperä koostuu pääasiassa erilaisista moreeneista, mutta alueella on pienialaisesti myös hienompia hiekka- ja sora-alueita. Lisäksi alueella on paikoin runsaasti turvemaita. Alueen topografia vaihtelee korkeammista kallioalueista ja moreenikumpareista alaviin suoaltaisiin, mutta korkeuserot ovat kokonaisuutena pieniä. Pinta- ja pohjavedet Hankealueet sijaitsevat pääosiltaan Kemijoen vesienhoitoalueella, missä ne sijoittuvat useille alemman jakovaiheen valuma-alueille. Hankealueilla ei sijaitse suurempia vesistöjä, mutta sinne sijoittuu muutamia pieniä lampia ja puroja. Suurin osa hankealueiden vesistöistä ja niiden välittömästä lähiympäristöstä on jollain tapaa muuttuneita tai käsiteltyjä, eikä siellä ole enää täysin luonnontilaisia vesistöjä. Karsikon, Leipiön ja Halmekankaan hankealueille ei sijoitu pohjavesialueita. Onkalon hankealueen etelärajalle sijoittuu Karijärven muu pohjavesialue (luokka III). Hankealueiden läheisyyteen sijoittuu myös muutamia vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita (luokka I). Kasvillisuus Simon alue sijoittuu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan karujen luontotyyppien ja Lapin kolmion rehevämpien ja kasvistoltaan rikkaampien alueiden rajamaille. Hankealueiden kangasmaat edustavat pääosin tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden kasvupaikkatyyppejä, mutta karummilla ja kallioisemmilla alueilla esiintyy myös kuivia kankaita. Hankealueilla esiintyy runsaasti tavanomaista talousmetsää runsaine taimikoineen ja hakkuualoineen, mutta hankealueilla esiintyy paikoin myös vanhoja ja varttuneita kuusikoita sekä pienialaisesti lehtomaista metsää. Hankealueiden laajemmat suoalueet on ojitettu, jolloin erilaisten turvekankaiden ja muuttumien osuus hankealueiden pinta-alasta on suuri. Hankealueilla on kuitenkin edelleen pienialaisempia ojittamattomia ja arvokkaita avosuoalueita sekä korpia. Karsikon hankealueella esiintyy pienialaisesti myös lettoja. Linnusto ja muu eläimistö Hankealueet sijoittuvat pesimälinnuston elinympäristöjen puolesta tavanomaiselle metsätalousvaltaiselle metsä- ja suoalueelle, missä elävä lajisto käsittää etupäässä alueellisesti yleisiä ja tavanomaisia lintulajeja. Pienialaiset ojittamattomat suoalueet, varttuneemman metsän kuviot sekä pienet lammet tarjoavat elinympäristöjä myös hieman vaativammalle lajistolle. Lounaisen Lapin alueelle sijoittuu kolme lintujen muuttoa ohjaavaa pääjohtolinjaa: Kemijoki, Tornionjoki ja Perämeren rannikko. Hankealueet sijoittuvat Simon rannikon läheisyyteen eli osin lintujen merkittävälle kevät- ja syysmuuttoreitille tai sen lähituntumaan. Rannikkoalueen kautta muuttaa tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkistä lajiryhmistä ainakin joutsenia, hanhia, kurkia ja petolintuja, mutta rannikkolinjaa seuraa myös lukuisa joukko muita lajeja. Lisäksi Perämeren pohjoisosien kautta kulkeva kuikkalintujen sekä arktisten vesilintujen muuttovirta suuntaa sisämaahan hankealueiden läheisyydessä. Alueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä havumetsävyöhykkeen lajistoa, käsittäen pääsääntöisesti alueellisesti yleisiä lajeja. Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista alueella esiintyy ainakin pohjanlepakkoa sekä mahdollisesti myös saukkoa, viitasammakkoa sekä suurpetoja, joista etenkin karhuja. V

8 TIIVISTELMÄ Asutus, väestö ja elinkeinot Hankealueiden lähiympäristön asukasmäärät vaihtelevat. Eniten asukkaita alle kahden kilometrin etäisyydellä hankealueista asuu Karsikossa (n. 800 asukasta). Vastaavasti Leipiön hankealueen ympäristössä asuu noin 450 asukasta, Halmekankaan noin 200 asukasta ja Onkalon noin 50 asukasta. Vapaa-ajan asuntoja lähialueilla on eniten merenrantaa lähimmillä Karsikon ja Onkalon hankealueilla. Hankealueet ovat pääosin metsätalouskäytössä, mutta Leipiön hankealueella harjoitetaan myös kiviaineisten ottoa. Simon kunta kuuluu poronhoitoalueeseen ja kaikki hankealueet sijoittuvat Isosydänmaan paliskunnan alueelle. Hankealueiden virkistyskäyttö painottuu tavanomaiseen metsätalousalueiden virkistyskäyttöön kuten ulkoiluun, marjastukseen ja metsästykseen. Leipiön ja Halmekankaan hankealueiden läpi kulkevat myös moottorikelkkareitit. Liikenne Kulku tuulivoimapuistoihin on valtatien 4 kautta. Leipiön hankealueelle kuljetaan Simon keskustasta Pohjoispuolentien (yhdystie 9241) ja Kontiotien kautta ja Halmekankaan alueelle kulku on suoraan valtatieltä 4 tai Ranuantieltä (seututie 924). Onkalon alueelle yhteys on Simon keskustasta Onkalontietä (yhdystie 19501) pitkin. Karsikon alueelle yhteys on Karsikontietä (yhdystie 19527) pitkin. Rakennusvaiheessa hyödynnetään alueiden metsätieverkostoa, jota parannetaan ja täydennetään. Arvioitavat ympäristövaikutukset Suunnitellun tuulivoimapuiston keskeisimpiä selvitettäviä ympäristövaikutuksia ovat: vaikutukset maankäyttöön vaikutukset maisemaan ja merkittäviin maisema-alueisiin vaikutukset muinaismuistoihin ja alueen kulttuurihistoriaan vaikutukset rakennuspaikkojen luonnonympäristöön vaikutukset pesimä- ja muuttolinnustoon vaikutukset lähialueiden Natura- ja muihin luonnonsuojelualueisiin melun ja varjon vilkkumisen vaikutukset vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Hankkeen vaikutukset arvioidaan koko sen elinkaaren ajalta eli noin 50 vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Vaikutustenarviointi jaetaan rakentamisen aikaisiin ja toiminnan aikaisiin vaikutuksiin. Lisäksi huomioidaan tuulivoimapuiston käytöstä poiston vaikutukset. Ympäristövaikutukset arvioidaan asiantuntijatyönä laadittaviin selvityksiin sekä olemassa olevaan tietoon perustuen. Hankkeen yhteydessä käytetään erilaisia ja asianmukaisesti kohdennettuja selvitys- ja arviointimenetelmiä, kuten maastoinventointeja, kirjekyselyjä, eri mallinnusmenetelmiä ja havainnekuvia. Osallistumis- ja tiedottamissuunnitelma Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki ne, joiden oloihin tai etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin hanke saattaa vaikuttaa. Arviointiohjelman ollessa vireillä kansalaiset voivat esittää kantansa hankkeen aiheuttamien vaikutusten selvitystarpeista ja siitä, onko YVA-ohjelmassa esitetyt suunnitelmat riittäviä. Kansalaiset voivat myös myöhemmin YVA-selostusvaiheessa esittää mielipiteensä selvitysten riittävyydestä ja vaikutusarviointien kattavuudesta. YVA-menettelyä varten on perustettu ohjausryhmä, jossa on edustettuna hankkeen vaikutusalueen kunnat ja viranomaistahot sekä alueella toimivia järjestöjä ja yhdistyksiä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana järjestetään yleisötilaisuudet YVA-ohjelma- ja YVA-selostusvaiheessa. Yleisötilaisuuksissa on kaikilla mahdollisuus esittää mielipiteitään hankkeesta ja selvitysten riittävyydestä, saada lisää tietoa hankkeesta ja YVA-menettelystä sekä keskustella hankkeesta vastaavan, YVAkonsultin ja viranomaisten kanssa. Tilaisuuksista tiedotetaan mm. Lapin ELY-keskuksen kuulutuksissa sanomalehdessä sekä internet-sivuilla. Lehdistötiedotteiden ja -tilaisuuksien avulla hankkeesta pyritään saamaan uutisia myös paikallislehtiin ja muihin medioihin. YVA-ohjelman ja -selostuksen nähtävilläolopaikoista kuulutetaan YVA-ohjelman kuulutuksen yhteydessä. Laadittavien raporttien sähköiset versiot ovat nähtävillä Lapin ELY-keskuksen sekä Tuuliwatti Oy:n internet-sivuilla. Yhteysviranomaisen lausunnot ovat nähtävillä Lapin ELYkeskuksen internet-sivuilla ( ymparistonsuojelu/ YVA/vireill%c3%84/Sivut/default.aspx) VI

9 TIIVISTELMÄ Aikataulu Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi käynnistyy virallisesti, kun YVA-ohjelma jätetään yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ELYkeskukselle joulukuussa YVA-ohjelman laatiminen on aloitettu kevättalvella Ympäristönvaikutusten arviointia varten laadittavat selvitykset on tehty osittain kesällä/syksyllä 2011 ja lisäselvityksiä kesän 2012 aikana. YVA-selostus on tarkoitus jättää yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ELY-keskukselle toukokuussa Hankkeen YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen antaa lausuntonsa YVA-selostuksesta. Suunnitellun aikataulun mukaan lausuntoa voidaan odottaa syksyllä Hankealueiden sijainti. VII

10 SISÄLTÖ Sisältö HANKE JA YVÄ-MENETTELY 1 JOHDANTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY YVA-menettelyn soveltaminen hankkeeseen Arviointimenettelyn sisältö Arviointimenettelyn osapuolet SIMON TUULIVOIMAHANKEET Hankkeen tausta, tarkoitus ja tavoitteet Tuulivoimapuiston suunnittelutilanne HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Tuulivoimapuiston rakenteet Sähkönsiirtoreitin rakenteet Tuulivoimapuiston ja voimajohtojen rakentaminen Huolto ja ylläpito Käytöstä poisto LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT Arvioitavien vaihtoehtojen muodostaminen Hankkeen vaihtoehdot HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET HANKEALUEEN NYKYTILA Alueen yleiskuvaus Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Maisema ja kulttuuriympäristöt Muinaisjäännökset Luonnonolot Suojelualueet ja arvokas lajisto Asutus, väestö ja elinkeinot Liikenne Melu ja varjostus Luonnonvarojen hyödyntäminen VIII

11 SISÄLTÖ ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT 10 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Tuulivoimaloiden ja sähkönsiirron tyypilliset vaikutukset Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön Vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, eliöihin, kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Vaikutukset toiminnan jälkeen Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Arvio ympäristöriskeistä Vaihtoehtojen vertailumenetelmät Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja lieventäminen Arvioinnin todennäköiset epävarmuustekijät Vaikutusten seuranta EHDOTUS TARKASTELTAVAN ALUEEN RAJAUKSESTA OSALLISTUMIS- JA TIEDOTTAMISSUUNNITELMA YVA-lainsäädännön tavoite Ohjausryhmä Kansalaisten kuuleminen Yleisötilaisuudet ja muu tiedottaminen Hankkeesta vastaavan tiedottaminen Yhteysviranomaisen tiedottaminen Osallistumisen huomioon ottaminen HANKKEEN AIKATAULU LÄHTEET 13.1 Suunnittelu- ja toteuttamisaikataulu YVA-menettelyn aikataulu LÄHTEET Kartta-aineistot: Karttakeskus Oy Maanmittauslaitos Valokuvat: TuuliWatti Oy FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy IX

12 SISÄLTÖ Käytetyt lyhenteet: CO2 EU gco2/kwh GTK GWh i-m 3 km kv m m mpy m3/d MW MWh RES-E direktiivi t UHEX VTT YVA YVA-ohjelma YVA-selostus hiilidioksidi Euroopan unioni grammaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia kohti Geologian tutkimuslaitos gigawattitunti irtokuutiometri kilometri kilovoltti metri metriä merenpinnan yläpuolella kuutiota päivässä megawatti megawattitunti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY sähkön- tuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla tonni uhanalaisten eliöiden seurantarekisteri Valtion teknillinen tutkimuskeskus ympäristövaikutusten arvointi ympäristövaikutusten arvointiohjelma ympäristövaikutusten arvointiselostus X

13 JOHDANTO Hanke ja YVA-menettely 1

14 JOHDANTO Hanke ja YVA-menettely 1 JOHDANTO TuuliWatti Oy:llä on suunnitteilla neljä erillistä tuulivoimapuistoa Simon kunnan alueelle. Hankealueille tullaan suunnitelmien mukaan rakentamaan yhteensä tuulivoimalaa, joiden kokonaisteho olisi MW. Tuulivoimapuistot ovat noin 2-16,5 kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksesta. Tuulivoimapuistot sijoittuvat Karsikkoon (5 voimalaa) Leipiöön (18 voimalaa, joista 4 on rakenteilla), Halmekankaalle (10 voimalaa) sekä Onkaloon (14 16 voimalaa, joista 3 on jo rakennettu). Lisäksi YVA-menettelyn vaikutusarvioinneissa huomioidaan myös TuuliWatti Oy:n Putaankankaan 3 jo rakennettua voimalaa. Tuulivoimapuistot koostuvat tuulivoimalaitoksista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, sähköverkkoon liittymistä varten tarvittavista sähköasemista, kytkinkentistä ja ilmajohdoista sekä tuulivoimalaitoksia yhdistävistä teistä. Kuva 1.1. Suunniteltujen tuulivoimapuistojen sijainnit (vihreä pallo). Simon tuulivoimapuistojen alueilta on tehty ympäristöselvityksiä Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen esisuunnitteluvaiheessa vuonna Tuulivoimahankealueiden laajennuttua ja Karsikon alueen mukaan tulon jälkeen luontoselvityksiä on täydennetty kesällä Selvitykset kattavat ympäristövaikutusten arviointivaiheessa tehtävät luonto- ja maisemaselvitykset, arkeologisen inventoinnin sekä melu- ja varjostusselvitykset. Lisäksi Simossa on tehty lintujen kevät- ja syysmuutontarkkailua vuonna Tehtyjä selvityksiä hyödynnetään tässä YVA-ohjelmassa hankealueiden nykytilan kuvauksen yhteydessä sekä YVA-selostusvaiheessa ympäristövaikutusten arvioinnissa. Ympäristövaikutusten arvioinnin pääpaino on Lapin ELY-keskuksen päätösten mukaisesti hankealueiden yhteisvaikutusten selvityksessä. 2

15 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA ei ole lupamenettely eikä sen pohjalta anneta päätöksiä. YVA-prosessin tarkoituksena on tuottaa kansalaisille lisätietoa suunnitellusta hankkeesta, hankkeesta vastaavalle ympäristön kannalta sopivimman vaihtoehdon valitsemiseksi ja viranomaiselle sen arvioimiseksi, täyttääkö hanke luvan myöntämisen edellytykset ja millaisin ehdoin lupa voidaan myöntää. Ympäristövaikutusten arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaavat aikovat toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. 2.1 YVA-menettelyn soveltaminen hankkeeseen YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin, jotka saattavat aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVA-asetuksessa on lueteltu hankkeet, joihin YVA-lakia tulee soveltaa. Tuulivoimapuistohankkeet ovat voimassa olevan YVA-lain ja -asetuksen mukaan hankkeita, joihin YVAmenettelyä sovelletaan aina hankekohtaisesti. Hankekohtaiset päätökset YVA-lain soveltamisesta tekee alueellinen ELY-keskus. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen hankkeissa Lapin ELY-keskus päätti (LAPE- LY/27/07.04/2011, LAPELY/28/07.04/2011, LAPELY/29/07.04/2011), että hankkeisiin on sovellettava YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistot ja Onkalon tuulivoimapuiston laajennus vaativat YVA-menettelyn soveltamista näihin hankkeisiin pääasiassa hankkeista mahdollisesti muodostuvien yhteisvaikutusten vuoksi. Perusteluina olivat mm. hankkeen aiheuttamat vaikutukset maisemaan ja luontoon, erityisesti linnustoon. Päätösten mukaan hankkeiden linnustoselvitykset ovat muuttolinnuston osalta puutteellisia ja hankkeiden eteenpäin vieminen edellyttää riittävien linnustoselvitysten laatimista. ELY-keskuksen päätöksessä yhteisvaikutusten luonne arvioitiin maisemavaikutusten osalta laajalle ulottuvaksi. Päätöksen mukaan hankekokonaisuuteen kuuluu myös tuulivoimaloiden liittäminen valtakunnalliseen sähkönsiirtoverkkoon ja siihen liittyvät mahdolliset rakennus-/muutostyöt. 2.2 Arviointimenettelyn sisältö Arviointiohjelma Ympäristövaikutusten arviointimenettely on kaksivaiheinen prosessi, joka muodostuu arviointiohjelma- ja arviointiselostusvaiheesta. Molemmissa vaiheissa osalliset voivat esittää mielipiteitään hankkeesta ja yhteysviranomainen pyytää lausuntoja tarpeelliseksi katsomiltaan tahoilta. Arviointiohjelma on selvitys hankealueen nykytilasta ja suunnitelma (työohjelma) siitä, mitä vaikutuksia selvitetään ja millä tavoin selvitykset tehdään. Yhteysviranomainen asettaa arviointiohjelman julkisesti nähtäville. Arviointiohjelman vireilläolosta ilmoitetaan kuntien ilmoitustauluilla ja vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Ohjelmaan voivat ottaa kantaa yksityiset kuntalaiset, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa sekä yhteisöt ja säätiöt, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Lisäksi hankkeen vaikutusalueen kunnille ja muille keskeisille viranomaisille varataan mahdollisuus antaa lausunto arviointiohjelmasta. Annettujen lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. 3

16 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Arviointiohjelmassa esitetään mm: 1. tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta, 2. hankkeen vaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, 3. tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä, 4. kuvaus ympäristöstä, tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnasta ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista, 5. ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta, 6. suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä sekä, 7. arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitysten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta Arviointiselostus Arviointimenettelyn toisessa vaiheessa laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa esitetään tulokset laadituista ympäristövaikutusten arvioinneista. Arviointi on laadittu YVA-ohjelman mukaisen suunnitelman ja siitä saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. YVA-selostuksessa esitetään hankkeet tiedot tarkistettuna sekä yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. YVA-selostuksen tulee sisältää: 1. ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetyt tiedot tarkistettuina; 2. selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin; 3. hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien; 4. arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto; 5. selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista; 6. selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta; 7. ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan haitallisia ympäristövaikutuksia; 8. hankkeen vaihtoehtojen vertailu; 9. ehdotus seurantaohjelmaksi; 10. selvitys arviointimenettelyn vaiheista osallistumismenettelyineen; 11. selvitys siitä, miten yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon; sekä 12. yleistajuinen ja havainnollinen yhteenveto 1 11 kohdassa esitetyistä tiedoista. Yhteysviranomainen asettaa arviointiselostuksen julkisesti nähtäville, kun hankkeesta vastaava luovuttaa sen yhteysviranomaiselle. Osalliset voivat esittää mielipiteitään ohjelmasta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä nähtävillä oloaikana. Yhteisviranomainen pyytää myös lausuntoja valitsemiltaan tahoilta YVA-selostuksesta. Yhteysviranomainen laatii oman lausuntonsa YVAmenettelystä annettujen mielipiteiden, lausuntojen ja oman näkemyksensä perusteella. 4

17 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Arviointimenettelyn päättyminen Ympäristövaikutusten arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa YVA-selostuksesta viimeistään kahden kuukauden kuluttua nähtävilläoloajan päättymisen jälkeen hankkeesta vastaaville. Ympäristövaikutusten arviointiselostus sekä yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. Lupaviranomaisen tulee esittää lupapäätöksessään, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon lupapäätöstä annettaessa. 1. VAIHE Arviointiohjelman laatiminen Suunnitelma arvioitavista vaikutuksista Arviontiohjelma nähtävillä kuulutukset yleisötilaisuus tiedotusvälineet kirjalliset mielipiteet ja lausunnot Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta 2. VAIHE Arviointiselostuksen laatiminen selvitykset arviointi ja vertailu Arviointiselostus nähtävillä kuulutukset yleisötilaisuus tiedotusvälineet kirjalliset mielipiteet ja lausunnot Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta YVA selostus lupahakemusten liitteeksi Kuva 2.1. YVA-menettely on kaksivaiheinen prosessi. Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan työohjelma laadittavista selvityksistä (YVA-ohjelma). Toisessa vaiheessa laaditaan varsinainen ympäristövaikutusten arviointi (YVA-selostus). 5

18 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 2.3 Arviointimenettelyn osapuolet Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaavana tässä hankkeessa on TuuliWatti Oy. TuuliWatti Oy on energiayhtiö St1 Oy:n ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK:n omistama täysin kotimainen teollisen tuulivoiman yhteisyritys, joka aloitti toimintansa vuonna TuuliWatti Oy kehittää ja rakentaa tuulivoimapuistoja maa-alueille ja tähtää lähivuosina merkittävään tuulivoimakapasiteetin rakentamiseen ja sähköntuotantoon eri puolilla Suomea Yhteysviranomainen Yhteysviranomaisena hankkeessa toimii Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Yhteysviranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely järjestetään YVA-lain ja asetuksen mukaisesti. Yhteysviranomainen hoitaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 8 a ja 11 :n mukaiset tiedotukset ja kuulutukset sekä järjestää tarvittavat julkiset kuulemistilaisuudet, kerää lausunnot ja mielipiteet, tarkistaa arviointiohjelman ja arviointiselostuksen sekä antaa niistä lausuntonsa. Lisäksi yhteysviranomainen huolehtii tarvittaessa muiden viranomaisten ja hankkeesta vastaavan kanssa, että hankkeen ympäristövaikutusten seuranta järjestetään YVA-konsultti YVA-konsulttina hankkeessa toimii FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. YVA-konsultti on hankkeen ulkopuolinen ja riippumaton asiantuntijoista koostuva ryhmä, joka hankkeesta vastaavan toimeksiannosta arvioi hankkeen ympäristövaikutuksia. Tuulivoimahankkeissa ympäristövaikutuksia arvioidaan muun muassa yhdyskuntarakenteen ja maankäytön, maiseman ja kulttuuriympäristön, muinaisjäännösten, luonnonolojen, suojelualueiden ja arvokkaan lajiston, asutuksen, väestön ja elinkeinojen, liikenteen, melun ja varjostuksen, luonnonvarojen hyödyntämisen sekä mahdollisten muiden hankkeiden kanssa syntyvien yhteysvaikutusten osalta Vuorovaikutus ja osallistuminen Arviointimenettelyn tukemiseksi on koottu ohjausryhmä. Ohjausryhmään on kutsuttu viranomaisten lisäksi tahoja joiden oloihin ja etuihin, kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin hanke saattaa vaikuttaa. Ohjausryhmässä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä, mutta YVA-konsultti ottas ohjausryhmätyöskentelyssä mukana olevien mielipiteet huomioon arviointiohjelmaa ja selostusta laadittaessa. Yhteysviranomainen toimii ohjausryhmässä asiantuntijana. Ohjausryhmään kutsuttiin arviointiohjelmavaiheessa seuraavat tahot: Lapin elinkeino- ja ympäristökeskus Simon kunta Lapin liitto Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunta Museovirasto Kemin kaupunki Iin kunta Simon riistanhoitoyhdistys ry Simonkylän kyläyhdistys ry Simoniemi-Viantie kyläyhdistys ry Maksniemen kyläyhdistys ry Länsi-Pohjan Metsänhoitoyhdistys Maataloustuottajain Lapin liitto MTK-Lappi ry Isosydänmaan paliskunta Fingrid Oyj Rantakaira Sähkö Oy Xenus ry 6

19 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Ohjausryhmä kokoontui arviointiohjelman käsittelyä varten Eniten puhuttivat tuulivoimahankkeiden linnustovaikutukset. Saadun palautteen perusteella YVA-ohjelmaa on täydennetty muun muassa linnusto-, poroelinkeino- ja maankäyttötekstien osalta. Hankkeesta vastaava Tiedotusvälineet YVAohjausryhmä YVAmenettely Yhteysviranomainen YVAkonsultti Muut osalliset Kuva 2.2. YVA-menettelyyn osallistuvia tahoja Kuva 2.3. Ohjausryhmän kokous Simossa

20 SIMON TUULIVOIMAHANKEET 3 SIMON TUULIVOIMAHANKEET 3.1 Hankkeen tausta, tarkoitus ja tavoitteet Tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiselle Hankkeen taustalla on hankkeesta vastaavan tavoite osaltaan pyrkiä niihin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, joihin Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut. Kansainvälisen ja siitä edelleen johdettuna kansallisen ilmastopolitiikan perusta on vuonna 1992 solmittu YK:n ilmastosopimus. Ilmastosopimuksen tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminta vaikuta haitallisesti ilmastojärjestelmään. Teollisuusmaiden kasvihuonepäästöjen rajoittamista on edelleen tarkennettu vuonna 1997 laaditussa ns. Kioton pöytäkirjassa. Kioton sopimus velvoitti, että kunkin sopimuspuolen tulee panna toimeen kansallisia ohjelmia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Suomen kansallinen suunnitelma esitettiin eduskunnalle huhtikuussa Siinä todettiin, että energian hankintaa pyritään monipuolistamaan ja ohjaamaan suuntaan, jossa syntyy entistä vähemmän kasvihuonekaasuja mm. edistämällä uusiutuvan energian käyttöä ja tarkistamalla, että kaavoitus ja lupakäytäntö mahdollistavat uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten uusien sijaintipaikkojen löytämisen. Kansallista suunnitelmaa tarkistettiin vuonna 2005 antamalla eduskunnalle uusi selonteko Suomen lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista. Kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja energiaomavaraisuuden lisäämiseksi selonteossa esitettiin keinoina vesivoiman ja biopolttoaineiden ohella tuulivoiman hyödyntäminen. Tuulivoiman hyödyntämisessä todettiin olevan runsaasti potentiaalia rannikoilla ja tunturialueilla, mutta ennen kaikkea merialueilla. Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2008 maallemme uuden ilmasto- ja energiastrategian, joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 asti ja laajemmassa mittakaavassa aina vuoteen 2050 saakka. Valtioneuvoston hyväksymä strategia osoittaa selkeästi, että EU:n Suomelle ehdottamia päästöjen vähentämistavoitteita, uusiutuvan energian edistämistavoitteita tai energiankäytön tehostamistavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä uusia ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä. Strategian mukaisessa kehityksessä kotimaisen energian ja erityisesti uusiutuvan energian osuutta kasvatetaan huomattavasti nykyisestään. Uusiutuvan energian osuus nousee 38 %:iin energian loppukulutuksesta. Suomen tavoitteena on tuottaa vuonna 2020 sähköä tuulivoimalla n. 6 TWh. Vuoden 2012 lokakuussa Suomessa oli 146 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu teho on 238 megawattia. Tuulivoimalla tuotettiin vuonna ,6 % Suomen sähkönkulutuksesta (noin 481 GWh) (VTT, 10/2012). 8

21 SIMON TUULIVOIMAHANKEET Kuva 3-1. Suomen tuulivoimatuotannon kehitys. Vuosituotanto (GWh), asennettu kapasiteetti vuoden lopussa (MW, pylväät) sekä tuotantoindeksi (100% vastaa keskimääräistä tuulisuutta). VTT 10/ Tuulisuus Tuulivoiman tuotanto edellyttää riittäviä tuulisuusoloja, jotta tuulivoiman tuottaminen on kannattavaa. Tuulivoima on tuulen eli ilman virtausten liike-energian muuttamista tuulivoimaloilla sähköenergiaksi. Suomen tuulioloihin vaikuttaa maantieteellinen sijainti ja pääasiassa Atlantilta maahamme suuntautuvat matalapaineet ja niiden kulkemat reitit. Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoimantuotantoon soveltuvat alueet sijaitsevat rannikko-, meri- tai tunturialueilla. Tuulivoiman kannalta voidaan edelleen todeta, että Suomessa tuulee eniten talvikuukausina. (Tuuliatlas 2011). Suomen Ilmatieteen laitos on mitannut Suomen tuulisuusoloja jo pitkään. Nykyisin paikkakohtaista ja koko Suomen käsittelevää tuulisuustietoa on saatavilla työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamasta Suomen tuuliolosuhteita kuvaavasta tuuliatlaksesta. Tuuliatlas-sivusto avattiin käyttöön ( Tuuliatlas toimii apuvälineenä arvioitaessa mahdollisuuksia tuottaa energiaa tuulen avulla. Tuuliatlaksen tiedot perustuvat mittaustulosten ja seurannan avulla luotaviin tuulisuusmallinnuksiin. Tuuliatlaksen tietojen pohjalta voidaan todeta, että suunnitellut tuulivoimapuistojen alueet ovat tuulisia ja sopivia tuulivoimatuotantoon. Oheisissa tuuliruusuissa on esitetty suunnitellun Leipiön alueen tuuliruusut 100 m ja 200 m korkeudessa. Valitsevat tuulet puhaltavat tuuliruusujen mukaan lounaasta kohti koillista. Tuulen nopeus kasvaa korkeuden kasvaessa, minkä vuoksi on perusteltua rakentaa mahdollisimman korkeita tuulivoimaloita. Tuulen nopeuden kasvu riippuu useista tekijöistä, joista merkittävimmät ovat maaston korkeuserot, maaston rosoisuus sekä ilman lämpötilan muutokset ylöspäin mentäessä (Tuuliatlas 2011). 9

22 SIMON TUULIVOIMAHANKEET Kuva 3-2. Tuuliruusut Simon Leipiön tuulivoimapuiston keskivaiheelta 100 m:n ja 200 m:n korkeudelta (Tuuliatlas 2012). Kuva 3-3. Simon Leipiön tuulen nopeusprofiili m:n korkeudella (Tuuliatlas 2012). 10

23 SIMON TUULIVOIMAHANKEET Hankkeen tarkoitus ja alueellinen merkitys Kansainvälisten sopimusten ja säädösten lisäksi maamme energiahuollon ja omavaraisuuden turvaamiseksi hanke omalta osaltaan edesauttaa Suomen hallituksen julkistaman ilmasto- ja energiastrategian toteutumista, jossa tavoitteena on mm. uusiutuvan energian tuotannon lisääminen. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaisteho yhdessä Putaankankaan ja Onkalon rakennettujen voimaloiden kanssa tulisi olemaan MW ja arvioitu vuotuinen sähkön nettotuotanto tulisi tällöin olemaan GWh luokkaa. Tuulivoimapuistot vaikuttavat toteutuessaan monin tavoin vaikutusalueensa työllisyyteen ja yritystoimintaan. Tuulivoimapuisto lisää työllisyyden kasvun ja yritystoiminnan lisääntymisen kautta kuntien kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloja. Toimintavaiheessa tuulivoimapuisto tarjoaa töitä suoraan huolto- ja kunnossapitotoimissa ja teiden aurauksessa sekä välillisesti mm. majoitus-, ravitsemus- ja kuljetuspalveluissa ja vähittäiskaupassa. Tuulivoimapuiston käytöstä poistaminen työllistää samoja ammattiryhmiä kuin rakentaminenkin Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve Simon tuulivoimapuistot sijoittuvat Simoon noin 2 16,5 km etäisyydelle kuntakeskuksesta. Suunnitteilla on neljä erillistä tuulivoimapuistoa. Alueille tullaan suunnitelmien mukaan rakentamaan yhteensä uutta tuulivoimalaa olemassa olevien kuuden voimalan lisäksi. Tarkastellut tuulivoimaloiden tiedot on esitetty taulukossa 3-1. Taulukko 3-1. Suunniteltujen tuulivoimaloiden määrät ja koot sekä teho. Hankealue lkm Napa-korkeus (m) Kokonaiskorkeus (m) Teho (MW) Karsikko Leipiö Halmekangas Onkalo TuuliWatti Oy:llä on lisäksi toiminnassa kolme voimalaa Onkalon hankealueella ja kolme voimalaa Putaankankaan hankealueella. Putaankangas sijaitsee noin kolme kilometriä länteen Simon kuntakeskuksesta. Taulukko 3-2. Toiminnassa olevien tuulivoimaloiden määrät ja koot sekä teho. Hankealue lkm Napakorkeus (m) Lapa/ roottori (m) Kokonaiskorkeus (m) Putaankangas / Onkalo / Teho (MW) Karsikon hankealue sijaitsee noin 16,5 kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksesta länteen lähellä Kemin kaupungin rajaa valtatien 4 eteläpuolella. Hankealueelle on suunnitteilla 5 voimalaa ja hankealueen koko on noin 120 hehtaaria. Leipiön hankealue sijaitsee noin 2-5 kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksesta luoteeseen, valtatien 4:n pohjoispuolella. Hankealueelle on suunnitteilla 18 voimalaa ja hankealueen koko on noin 910 hehtaaria. 11

24 SIMON TUULIVOIMAHANKEET Halmekankaan hankealue puolestaan sijaitsee Simon kuntakeskuksen kaakkoispuolella noin 2-5,5 kilometrin etäisyydellä, valtatien 4 itäpuolella. Alueelle on suunnitteilla 10 voimalaa. Hankealueen koko on noin 600 hehtaaria. Onkalon hankealue sijaitsee noin 3-6 kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksen eteläpuolella. Onkaloon on suunnitteilla uutta voimalaa, kolme on jo rakennettu. Onkalon hankealueen kokonaisala (laajennus- ja rakennettu alue) on noin 715 ha. Lähimmät kylät Onkalon hankealueelta ovat Kuivaniemi hankealueen kaakkoispuolella noin 2,5 kilometrin etäisyydellä ja Simonkylä hankealueen luoteispuolella kahden kilometrin etäisyydellä. Asutusta on myös Onkalon alueella noin kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista. Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. TuuliWatti Oy on tehnyt maanvuokrausesisopimukset maanomistajien kanssa. Liikenne tuulivoimapuistoihin tullaan suunnittelemaan pääasiassa olemassa olevia teitä hyödyntäen ja niitä tarvittaessa parantaen. Uutta tiestöä tarvitaan lähinnä vain tuulivoimapuistojen sisällä, sielläkin hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia tiepohjia. Kuva 3-4. Suunniteltujen tuulivoimapuistojen sijainnit ja alustavat aluerajaukset. Tuulivoimaloiden kokoamiseen tarvitaan kokoamisalue jokaisen tuulivoimalan perustusten viereen. Kokoamisalueen tarvitsema maa-ala on noin 75 m x 40 metriä. Tuulivoimalan perustusten halkaisija on noin metriä. Tuulivoimapuiston sisäiseen sähkönsiirtoon tarvittavat maakaapelit tullaan sijoittaman pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin. Ilmajohtona toteutettava 110 kv voimajohto vaatii noin 26 metriä leveän puuttoman alueen. Tuulivoimaloiden, huoltoteiden, maakaapeleiden ja voimajohtolinjojen sijainnit ovat alustavia ja tarkentuvat tuulivoimapuistojen ja sähkönsiirtoreittien suunnittelun edetessä. Lopulliseen suunnitteluun otettavien sähkönsiirtoreittien linjaukset varmistuvat ennen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistumista keväällä

25 SIMON TUULIVOIMAHANKEET 3.2 Tuulivoimapuiston suunnittelutilanne Esiselvitys Simon alueen soveltuvuudesta tuulivoimatuotantoon TuuliWatti Oy on aloittanut tuulivoimapuistojen esisuunnittelun vuonna Esisuunnitteluvaiheessa voimalamäärät ja hankealueet olivat nykyisiä suunnitelmia pienempiä. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon suunniteltujen tuulivoimapuistojen alueilta laadittiin kesällä ja syksyllä 2011 ympäristöselvityksiä, jotka kattoivat pienempien hankealueiden osalta vaadittavat luonto- ja maisemaselvitykset, arkeologisen inventoinnin sekä melu- ja varjostusselvitykset. Lapin ELY-keskuksen YVA-tarveharkintapäätösten (joulukuu 2011) jälkeen hankkeesta vastaava päätti käynnistää hankealueiden YVA-menettelyn. Samassa yhteydessä YVAmenettelyyn otettiin mukaan uutena hankealueena Karsikko ja aikaisemmin esiselvityksessä olleita alueita laajennettiin ja voimalamääriä lisättiin. Karsikon ja laajennettujen Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon suunniteltujen tuulivoimapuistojen alueilta laadittiin ympäristöselvitykset kesällä 2012 samalla tarkkuudella kuin oli tehty pienemmille alueille kesällä Hankesuunnittelussa on kartoitettu tuulivoimapuiston potentiaaliset sähköverkkoliityntäpisteet sekä arvioitu rakentamiseen ja sähköverkkoliityntään liittyvät investointikustannukset. Hankkeesta vastaavan lähtökohtana on sijoittaa tuulivoimapuistot alueille, joissa ne aiheuttamat mahdollisimman vähän haittaa asutukselle ja ympäristölle. Tuulivoimaloiden alustavat sijainnit on pyritty löytämään siten, että lähimmistä asuin- ja lomarakennuksista on vähintään 1000 metrin etäisyys lähimmille tuulivoimaloille. Hankkeen suunnittelua jatketaan samanaikaisesti YVA-menettelyn kanssa. Leipiön tuulivoimapuistoon on myönnetty rakennuslupa neljälle tuulivoimalalle. TuuliWatti Oy:n tavoitteena on aloittaa tuotanto Leipiössä niiden osalta vuoden 2013 loppuun mennessä. Muut tuulivoimalat ja hankealueet on tarkoitus rakentaa vaiheittain vuosina Kuva 3-5. Esiselvitysvaiheen raportteja. 13

26 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS 4 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS 4.1 Tuulivoimapuiston rakenteet Simon tuulivoimapuistot muodostuvat valitusta vaihtoehdosta riippuen maksimissaan tuulivoimalasta perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä keskijännitekaapeleista (20 kv maakaapeli), puistomuuntamoista, alueverkkoon liitettävistä keskijännitekaapeleista (20 kv maakaapeli), sekä valtakunnan verkkoon liittymistä varten rakennettavista 110 kv ilmajohdoista ja sähköasemista. Tuulivoimapuiston aluetta ei lähtökohtaisesti aidata. Tuulivoimapuiston alue on käytettävissä lähes samalla tavalla kuin ennen tuulivoimapuiston rakentamistakin Tuulivoimaloiden rakenne Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Tuulivoimaloiden torneilla on erilaisia rakennustekniikoita. Rakennustekniikaltaan umpinaisesta tornista käytetään nimitystä lieriötorni. Lieriötornit voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia tuulivoimaloita, joiden yksikköteho on 3-5 MW. Teräslieriö- tai teräs/betoni hybriditornin napakorkeus on noin metriä ja roottoriympyrän halkaisija metriä (siipi m). Tällöin lieriörakenteisella tornilla voimaloiden siiven kärki nousee enimmillään 240 metrin korkeuteen (Kuva 4-1.) Vaihtoehtoiset perustamistekniikat Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu kunkin voimalaitoksen rakentamispaikan pohjaolosuhteista. Rakennussuunnitteluvaiheessa tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle tullaan valitsemaan erikseen sopivin ja kustannustehokkain perustamistapavaihtoehto. Maavarainen teräsbetoniperustus Tuulivoimala voidaan perustaa maanvaraisesti silloin, kun tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä on riittävän kantavaa. Kantavuuden on oltava riittävä tuulivoimalan turbiinille sekä tornirakenteelle tuuli- ym. kuormineen ilman että aiheutuu lyhyt- tai pitkäaikaisia painumia. Tällaisia kantavia maarakenteita ovat yleensä mm. erilaiset moreenit, luonnonsora ja eri rakeiset hiekkalajit. Tulevan perustuksen alta poistetaan orgaaniset kerrokset sekä pintamaakerrokset noin 1 1,5 m syvyyteen saakka. Teräsbetoniperustus tehdään valuna ohuen rakenteellisen täytön (yleensä murskeen) päälle. Maa-aines Betoni Maa-aines Maavarainen teräsbetoniperustus. 14

27 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Teräsbetoniperustus ja massanvaihto Teräsbetoniperustus massanvaihdolla valitaan niissä tapauksissa, joissa tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä ei ole riittävän kantavaa. Teräsbetoniperustuksessa massanvaihdolla perustusten alta kaivetaan ensin löyhät pintamaakerrokset pois. Syvyys, jossa saavutetaan tiiviit ja kantavat maakerrokset, on yleensä luokkaa 1,5 5 m. Kaivanto täytetään rakenteellisella painumattomalla materiaalilla (yleensä murskeella) kaivun jälkeen, ohuissa kerroksissa tehdään tiivistys täry- tai iskutiivistyksellä. Täytön päälle tehdään teräsbetoniperustukset paikalla valaen. Maa-aines Betoni Maa-aines Sora tai murske Teräsbetoniperustus paalujen varassa Teräsbetoniperustus ja massanvaihto. Teräsbetoniperustusta paalujen varassa käytetään tapauksissa, joissa maan kantokyky ei ole riittävä, ja jossa kantamattomat kerrokset ulottuvat niin syvälle, ettei massanvaihto ole enää kustannustehokas vaihtoehto. Paalutetussa perustuksessa orgaaniset pintamaat kaivetaan pois ja perustusalueelle ajetaan ohut rakenteellinen mursketäyttö, jonka päältä tehdään paalutus. Paalutyyppejä on useita erilaisia. Paalutyypin valintaan vaikuttavat merkitsevästi pohjatutkimustulokset, paalukuormat sekä kustannustehokkuus. Pohjatutkimustulokset määrittävät, miten syvälle kantamattomat maakerrokset ulottuvat, ja mikä maa-ainesten varsinainen kantokyky on. Erilaisilla paalutyypeillä on eri asennusmenetelmät, mutta yleisesti lähes kaikki vaihtoehdot vaativat järeää kalustoa asennukseen. Paalutuksen jälkeen paalujen päät valmistellaan ja teräsbetoniperustus valetaan paalujen varaan. Kallioankkuroitu teräsbetoniperustus Kallioankkuroitua teräsbetoniperustusta voidaan käyttää tapauksissa, joissa kalliopinta on näkyvissä ja lähellä maanpinnan tasoa. Kallioankkuroidussa teräsbetoniperustuksessa louhitaan kallioon varaus perustusta varten ja porataan kallioon reiät teräsankkureita varten. Ankkurien määrä ja syvyys riippuvat kallion laadusta ja tuulivoimalan kuormasta. Teräsankkurin ankkuroinnin jälkeen valetaan teräsbetoniperustukset kallioon tehdyn varauksen sisään. Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen koko on yleensä muita teräsbetoniperustamistapoja pienempi. Betoni Teräsankkurit Kallioankkuroitu teräsbetoniperustus. 15

28 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Kuva 4-1. Mallikuvat teräslieriötornista ja hybriditornista. 16

29 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Tuulivoimapuiston muuntoasema, sisäiset johdot ja kaapelit Tuulivoimapuistojen sisäinen sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan 20 kv maakaapeleilla. Maakaapelit asennetaan huoltoteiden yhteyteen tuulivoimapuistoalueella kaapeliojaan suojaputkessa. Tuulivoimapuiston sisäiseen verkkoon rakennetaan tarvittava määrä puistomuuntajia. Tuulivoimalat tarvitsevat muuntajan, joka muuttaa voimalan tuottaman jännitteen 20 kv tasolle. Voimalakohtaiset muuntajat sijaitsevat voimalatyypistä riippuen voimalan konehuoneessa, tornin alaosan erillisessä muuntamotilassa tai tornin ulkopuolella erillisessä muuntamokopissa Tieverkosto Tuulivoimaloiden rakentamista varten tarvitaan tieverkosto ympärivuotiseen käyttöön. Tiet ovat noin 6 metriä leveitä ja sorapintaisia. Jyrkissä mutkissa teiden pitää olla vähintään noin seitsemän metriä leveitä. Rakennettavien teiden ja liittymien mitoituksessa on lisäksi otettava huomioon, että tuulivoimaloiden roottorien lavat tuodaan paikalle yli 50 m pitkinä erikoiskuljetuksina. Tämän takia liittymät ja kaarteet vaativat normaalia enemmän tilaa. Joissakin voimalatyypeissä lavat voidaan kuljettaa myös kahdessa osassa ja ne kootaan vasta tuulivoimalatyömaalla, tällöin vaadittava kuljetuskalusto voi olla lyhyempääkin. Tieverkoston suunnittelussa pyritään hyödyntämään olemassa olevaa tiestöä. Oleva tieverkko kunnostetaan raskaalle kalustolle sopivaksi. Uutta tieverkkoa rakennetaan tuulivoimapuistojen alueelle tarpeen mukaan. Tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeen tieverkostoa käytetään voimaloiden huolto- ja valvontatoimenpiteisiin. Tiet palvelevat myös paikallisia maanomistajia ja muita alueella liikkuvia. 4.2 Sähkönsiirtoreitin rakenteet Tuulivoimapuiston ulkoinen sähkönsiirto Tuulivoimapuistossa tuotetun sähköenergian siirrossa valtakunnanverkkoon tarkastellaan useampia mahdollisia liityntäpisteitä. Putaankankaan ja Onkalon jo rakennetut tuulivoimalat on yhdistetty maakaapeleilla Rantakairan Sähkö Oy:n Simon sähköasemalle. Leipiöön rakenteilla olevat tuulivoimalat yhdistetään maakaapeleilla alueelle rakennettavalle uudelle Leipiön sähköasemalle, jolta liitytään Fingrid Oyj:n Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. Suunnitteilla olevissa tuulivoimapuistoissa tuotettu sähköenergia tullaan syöttämään YVAvaihtoehdosta riippuen maakaapeleilla Kemin kunnan rajan läheisyyteen rakennettavalle uudelle sähköasemalle, Leipiöön rakennettavalle uudelle sähköasemalle tai Halmekankaalle rakennettavalle uudelle sähköasemalle. Rakennettavilta sähköasemilta liitytään ilmajohdolla joko vahvistettavaan Fingrid Oyj:n Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon tai laajimmassa vaihtoehdossa VE 2 rakennetaan Fingrid Oyj:n Keminmaa-Pikkarala 400 kv voimajohdon rinnalle 110 kv voimajohto Tervolaan Taivalkosken sähköasemalle. Fingrid Oyj on suunnitellut Keminmaa-Pikkarala välille toista 400 kv voimajohtoa nykyisen 400 kv voimajohdon rinnalle lisäämään Suomen ja Ruotsin välistä sähkönsiirtokapasiteettia. Hankkeen YVA-menettely on päättynyt Hankkeen investointipäätöstä ei ole tehty eikä toteutumisaikataulu ole tiedossa. Voimajohdon yhteystarve on merkitty voimassa oleviin maakuntakaavoihin. Sähkönsiirtovaihtoehdot tarkentuvat YVA-hankkeen edetessä. Hankkeesta vastaava neuvottelee Fingrid Oyj:n kanssa myös vaihtoehdosta liittyä 400 kv voimajohtoon jossakin kohdassa Simon kunnan alueella. 17

30 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Kuva 4-2. Uuden 110 kv voimajohtoalueen poikkileikkaus. Kuva 4-3. Uuden 110 kv ja nykyisen 400 kv voimajohtoalueen poikkileikkaus. 18

31 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Kuva 4.4. Alustavat sähkönsiirtoreittivaihtoehdot. 19

32 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS 4.3 Tuulivoimapuiston ja voimajohtojen rakentaminen Tuulivoimapuistojen rakentaminen aloitetaan teiden ja huolto-/pystytysalueiden rakentamisella. Samassa yhteydessä asennetaan tuulivoimapuistojen sisäisen sähköverkon kaapeleiden suojaputket ja kaapelit teiden reuna-alueille. Tiestön valmistuttua tehdään voimaloiden perustukset. Tuulivoimapuistoalueilla teiden rakentamiseen käytetään kiviaineksia. Kulku Karsikon hankealueelle on Karsikontien (yhdystie 19527) kautta, Leipiön hankealueelle Pohjoispuolentien (yhdystie 9241) ja Kontiotien kautta, Halmekankaan hankealueelle valtatien 4 Ranuantien (seututie 924) kautta ja Onkalon hankealueelle Onkalontien (yhdystie 19501) kautta. Tieverkoston ja asennuskentän rakentamiseen tarvitaan kiviaineksia noin 0,5 m 3 /m 2. Oletuksena on, että voimalaa kohti rakennetaan 700 m uusia ja kunnostettavia teitä ja yhteen asennuskenttään käytetään kiviaineksia i-m 3 /voimala. Tämä ainesmäärä edellyttää noin 130 täysperävaunuyhdistelmäkuljetusta kutakin tuulivoimalaa kohti. Karkeasti on arvioitu, että teräslieriötornin perustusten valamiseen tarvitaan noin 100 kuljetusta. Jos tuulivoimala perustetaan kallioon ankkuroiden, on betonin tarve vähäisempi ja siten myös kuljetukset vähenevät. Tuulivoimaloiden osia; torni, konehuone ja lapa, kuljetetaan maanteillä erikoiskuljetuksina. Tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavat osat sekä pystytyskalusto kuljetetaan rakennuspaikoille hankealueen lähisatamasta (Ajos). Yksittäisen voimalan rakentaminen edellyttää erikoiskuljetusta. Jos hybriditornin betoniosuus tehdään elementeistä, on kuljetuksia useita kymmeniä voimalaa kohden. Tuulivoimalat kasataan valmiiksi rakennuspaikalla. Tuulivoimaloiden rakentamisalueeksi tarvitaan noin 75 m x 40 m alue, jolta raivataan kasvillisuus. Rakentamisen jälkeen kasvillisuutta ei tarvitse raivata voimalan ympäriltä vaan se saa palautua ennalleen. Voimalakomponentit kuljetetaan rakennuspaikalle rekoilla. Tyypillisesti teräslieriötorni tuodaan 7-8 osassa. Hybriditornin teräsbetoniosuus voi koostua noin 20 elementistä, joiden päälle tulee 2-3 teräslieriöosuutta. Konehuone tuodaan yhtenä kappaleena, sekä erikseen jäähdytyslaitteisto ja roottorin napa ja lavat, jotka kootaan paikalla valmiiksi ennen nostoa. Lavat nostetaan nosturilla ja kiinnitetään napaan ylhäällä yksi kerrallaan. Hankkeen rakentamisen aiheuttamat kokonaisliikennemäärät tarkentuvat ympäristövaikutusten arvioinnin selostusvaiheeseen mennessä, kun tuulivoimapuistojen suunnittelu tarkentuu. Kaikkien tuulivoimapuistojen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 2,3 km². Hankealueista tullaan rakentamaan vain muutama prosentti. Rakentamiseen osoitettua pinta-alaa menee tuulivoimaloiden perustus- ja huoltoalueille (noin 3000 m 2 /voimala), voimaloita yhdistäville huoltoteille, huoltorakennuksille sekä rakennettavalle sähköasemalle. Yksittäisen noin tuulivoimalan tuulivoimapuiston rakentaminen kestää yhteensä noin yhden vuoden, jonka aikana tehdään tiet ja perustukset ja kootaan voimalat. Isompien kokonaisuuksien rakentaminen voidaan jakaa useammalle vuodelle. Voimajohtojen rakentaminen aloitetaan valitun sähkönsiirtoreitin pelto- ja pehmeikköalueilta talviaikaan, jotta rakentamisesta ei aiheudu haittaa maanviljelyyn eikä herkille kasvillisuusalueille. Kesäaikaan rakennetaan enimmäkseen metsäalueilla. Tarkempi sähkömarkkinalain mukainen voimajohdon rakentamissuunnitelma laaditaan, kun hankkeesta vastaava tekee päätöksen tuulivoimapuiston rakentamisesta. 20

33 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS 4.4 Huolto ja ylläpito Tuulivoimalat Tuulivoimaloiden huolto tapahtuu valittavan voimalatyypin huolto-ohjelmien mukaisesti. Huollon ja ylläpidon turvaamiseksi alueen tiestö pidetään kunnossa ja aurattuna myös talvisin. Huolto-ohjelman mukaisia huoltokäyntejä kullakin voimalalla tehdään yleensä noin 1 2 kertaa vuodessa, minkä lisäksi voidaan olettaa 1 2 ennakoimatonta huoltokäyntiä voimalaa kohti vuosittain. Kullakin voimalalla on näin ollen tarpeen tehdä keskimäärin 3 käyntiä vuodessa. Tuulivoimaloiden vuosihuollot kestävät noin 2 3 vuorokautta voimalaa kohti. Tuotantotappioiden minimoimiseksi vuosihuollot ajoitetaan ajankohtaan, jolloin tuulisuusolot ovat heikoimmat. Huoltokäynnit tehdään pääsääntöisesti pakettiautolla. Raskaammat välineet ja komponentit nostetaan konehuoneeseen voimalan omalla huoltonosturilla. Erikoistapauksissa voidaan tarvita myös autonosturia, ja raskaimpien pääkomponenttien vikaantuessa mahdollisesti telanosturia Voimajohto Voimajohdon kunnossapidosta vastaa voimajohdon omistaja. Voimajohtojen kunnossapito vaatii säännöllisiä tarkastuksia ja kunnossapitotöitä. Tarkistukset tehdään noin 1-3 vuoden välein. Tarkistukset tehdään johtoalueella liikkuen tai lentäen. Voimajohtoalueen reunapuuston korkeutta voidaan tarkastella myös laserkeilausaineiston avulla. Merkittävimmät voimajohtoihin liittyvät kunnossapitotyöt liittyvät johtoaukeiden ja reunavyöhykkeiden puuston raivaamiseen. Johtoaukeiden puusto raivataan 5-8 vuoden välein koneellisesti tai miestyövoimin. Reunavyöhykkeiden puustoa käsitellään vuoden välein. Ylipitkät puut kaadetaan tai puuston latvustoa lyhennetään niin, ettei puuston korkeus ylitä sallittua korkeutta (Fingrid Oyj, 2010). 4.5 Käytöstä poisto Tuulivoimalat Tuulivoimaloiden tekninen käyttöikä on noin 25 vuotta. Perustukset mitoitetaan 50 vuoden käyttöiälle ja kaapelien käyttöikä on vähintään 30 vuotta. Koneistoja uusimalla on tuulivoimapuiston käyttöikää mahdollista jatkaa 50 vuoteen asti. Tuulivoimapuiston käytöstä poiston työvaiheet ja käytettävä asennuskalusto ovat periaatteessa vastaavat kuin rakennusvaiheessa. Perustusten ja kaapelien osalta on ratkaistava, jätetäänkö rakenteet paikoilleen vai poistetaanko ne. Perustuksen purku kokonaan edellyttää betonirakenteiden lohkomista ja teräsrakenteiden leikkelemistä, mikä on hidasta ja työvoimavaltaista. Useissa tapauksissa ympäristöön kohdistuvat vaikutukset jäävät pienemmiksi, jos perustuslaatta jätetään paikoilleen ja maanpäälliset osat maisemoidaan. Maakaapeli voidaan käyttövaiheen päätyttyä poistaa. Mahdollisten syvälle ulottuvien maadoitusjohdinten poistaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Poistetuilla metalleilla on romuarvo ja ne voidaan kierrättää. Sama koskee kaapeleissa käytettyjä metalleja Voimajohdot Voimajohdon tekninen käyttöikä on vuotta. Perusparannuksilla käyttöikää on mahdollista jatkaa vuodella. Tuulivoimapuiston käytöstä poiston jälkeen voimajohdot voidaan jättää paikalleen tukemaan paikallisen verkon sähkönjakelua. Tarpeettomaksi jääneen voimajohdon rakenteet voidaan purkaa ja materiaalit kierrättää. 21

34 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN 5 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee YVA-asetuksen (268/1999, 9 ) mukaan kertoa tiedot arvioitavan hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin. Hankealueella, sen läheisyydessä tai koko Suomen laajuisesti on meneillään hankkeita tai ohjelmia, jotka jollain tavalla liittyvät hankkeeseen ja ne tulee huomioida Simon tuulivoimapuistojen suunnittelussa. Seuraavassa on koottu merkittävimpiä hankkeita, tutkimuksia ja ohjelmia, jotka huomioidaan osaltaan ympäristövaikutusten arvioinnissa. Iin Laitakarin tuulivoimapuisto Työ- ja elinkeinoministeriö myönsi vuonna 2009 energiatukea Iin Energia Oy:lle 1 MW voimalan rakentamiseen ja Kansallistuuli Oy:lle kahteen hankkeeseen, joissa Laitakariin rakennetaan kaksi yhden megawatin voimalaa. Yhteensä näiden kolmen voimalan vuosituotannon arvioidaan olevan yhteensä MWh. Hankkeen luvitus on valmis. Toistaiseksi vain Iin Energia on pystyttänyt 1 MW voimalansa Iin Laitakariin. Iin Vatungin tuulivoimapuisto Vapon tuulivoimapuisto sijaitsee Perämeren pohjukassa Kuivaniemellä. Sen perustaminen aloitettiin vuonna 1998 ja tällä hetkellä puistossa toimii kahdeksan tuulivoimalaitosta. Tuulipuiston vuotuinen tuulisähkön tuotanto on normaaliolosuhteissa noin MWh. Iin Olhavan tuulivoimapuisto TuuliWatti Oy:llä on rakenteilla kahdeksan tuulivoimalaitosyksikköä Iin kunnan Olhavan kylän pohjoispuolelle. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3 MW, jolloin koko tuulivoimapuiston nimellisteho on yhteensä 24 MW. Tuulivoimapuiston kahdeksan voimalaa käsittävä I vaihe valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Olhavan tuulivoimapuiston II vaiheessa rakennetaan kolme 3 MW voimalaa I vaiheen pohjoispuolelle ja vaihe II valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä. Iin Onkalo-Putaankankaan tuulivoimapuisto Tuuliwatti Oy on rakentanut Simon Onkaloon ja Putaankankaan tuulivoimapuistoon molempiin 3 kpl Vestaksen toimittamia V112 tyypin voimaloita. Voimaloiden nimellisteho on 3 MW, napakorkeus 119 m ja roottorin halkaisija 112. Voimalat sijoittuvat molemmissa tuulivoimapuistoissa Kemi-Oulu valtatien ja pääradan vaikutusalueille ja etäälle asutuksesta. Simon Onkalon ja Putaankankaan tuulivoimapuistot ovat valmistuneet vuoden 2011 lopussa. Iin Myllykankaan tuulivoimapuisto Metsähallitus on kehittämässä Pohjois-Pohjanmaalle Iin Myllykankaan läheisyyteen tuulipuistoa. Tuulipuiston rakentamisesta vastaa Winwind Oy, joka on ostanut hankkeen oikeudet Metsähallitukselta. Hankkeen koko on täydessä laajuudessaan 50 megawattia ja alueelle on suunniteltu sijoitettavan enintään 19 voimalaa. WinWinDin tavoitteena on aloittaa tuulipuiston rakentaminen vuonna Iin Nybyn tuulivoimapuisto Taaleritehdas on ostanut Fortumilta tuulivoimahankkeen Pohjois-Pohjanmaalla, Iin kunnassa. Kyseessä on Olhavan kylässä, Nybyn pohjoispuolella sijaitseva tuulivoimakohde, johon on suunniteltu kahdeksan tuulivoimalaitosta. Nybyn tuulivoimahankkeen osayleiskaavan on tarkoitus valmistua vuoden 2012 loppuun menneessä. Kemin Ajoksen tuulivoimapuiston laajennus Kemin Ajoksessa Innopower Oy:llä on tuulivoimapuisto, jossa on 10 kolmen megawatin tehoista tuulivoimalaitosyksikköä osin merellä ja osin maalla. Tuulivoimalaitokset pystytettiin syksyllä 2007 ja kesällä 2008, sähköntuotanto alueella käynnistyi loppuvuodesta Innopower Oy suunnittelee Kemin Ajoksen tuulivoimapuiston laajennusta. Alueelle suunnitellaan yhteensä noin 60 uutta tuulivoimalaitosyksikköä joiden yhteisteho olisi noin 200 megawattia. Tuulivoimapuiston laajennusta suunnitellaan Ajoksen lännen ja etelän puoleisille merialueille jo perustettujen tuulivoimaloiden läheisyyteen. Merituulivoimalaitosyksikön teho on 3 5 megawattia. Laajennusta koskeva YVA-menettely on päättynyt. 22

35 Luvian Oosinselän tuulivoimapuisto LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN Innopower suunnittelee kolmea uutta tuulivoimalaa Ajoksen saarelle nykyisen tuulivoimapuiston pohjoispuolelle. Hankkeen ympäristövaikutukset selvitettiin osana Ajoksen merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointia. Voimalat ovat teholtaan noin 3 MW. Tornion Röyttän tuulivoimapuiston laajennus Rajakiiri Oy suunnittelee Tornion Röyttän edustan merialueelle rakennettavaa tuulivoimapuistoa. Tuulivoimapuiston kapasiteetti olisi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn mukaan maksimissaan 225 MW ja tämä tuotettaisiin enintään 45 kpl:lla 3-5 MW tuulivoimalaitoksia. Vireillä oleva osayleiskaavoitus käsittää tätä pienemmän kokonaisuuden. Hanke on läpikäynyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja aluetta koskien on vireillä tuulivoimaosayleiskaavoitus. Suurhiekan tuulivoimapuisto Suurhiekan merituulipuistoalue sijaitsee Iin edustalla, Hailuodon pohjoispuolella Suurhiekan matalikolla, noin 25 km rannikolta. Etäisyys lähimpään vapaa-ajan asutukseen on noin 10 kilometriä. Tuulipuiston hankealueen koko on noin 5900 hehtaaria. Tuulipuistoon on suunniteltu rakennettavan 80 tuulivoimalaa, kukin teholtaan noin 5 MW. Rakennusvaiheen odotetaan alkavan aikaisintaan vuonna Hankkeen YVAmenettely on päättynyt ja hankkeelle haetaan rakentamiseen tarvittavia lupia. Oulu-Haukipudas Tuulivoimapuisto Innopower Oy suunnittelee megawatin merituulivoimapuiston perustamista Oulun-Haukiputaan edustan merialueelle. Merituulivoimapuisto sijoittuisi avomerelle Haukiputaan ja Iin kuntien merialueille lähimmillään noin 10 kilometrin päähän Haukiputaan keskustasta ja 20 kilometrin päähän Oulun keskustasta. Hankkeeseen kuuluvat merialueelle rakennettavat noin 140 tuulivoimalaa sekä liitäntävoimajohdot valtakunnan sähköverkkoon. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu vuosina ja koottu ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Oulunsalo-Hailuoto tuulivoimapuisto Metsähallitus kehittää tuulipuistohanketta Oulunsalon ja Hailuodon väliselle merialueelle yhteistyössä Oulun Seudun Sähkön ja Lumituulen kanssa. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely on päättynyt. Osayleiskaavan laatiminen ja tuulipuiston suunnittelu jatkuvat. Simon ydinvoimamaakuntakaava ja ydinvoimayleiskaava Karsikon tuulivoimapuiston hankealueella on voimassa Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava, joka on hyväksytty maakuntavaltuustossa ja vahvistettu ympäristöministeriössä Fennovoima Oy on valinnut suunnitellun ydinvoimalaitoksen sijaintipaikaksi Pyhäjoen Hanhikiven alueen lokakuussa Simon kunnanhallitus ja Kemin kaupunginhallitus ovat keväällä 2012 esittäneet Lapin liitolle, että maakuntaliitto ryhtyisi muuttamaan ydinvoimamaakuntakaavaa ydinvoimavarauksen purkamiseksi. Lapin liiton maakuntahallitus on päättänyt, että Lapin liitto varautuu uuden vaihemaakuntakaavan laadintaan ydinvoimamaakuntakaavan alueella. Simon kunnanhallitus on hyväksynyt Karsikon alueelle Simon Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan. Simon kunnanhallitus on kokouksessaan päättänyt esittää Lapin liitolle, että maakuntakaava Simon kunnan osalta palautetaan Simon kunnan Karsikkoniemen hyväksyttyä yleiskaavaa vastaavaan tilanteeseen. Karsikkoniemen yleiskaava ei ole lainvoimainen, koska sitä ei ole kuulutettu voimaan tulleeksi. 23

36 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT 6 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT 6.1 Arvioitavien vaihtoehtojen muodostaminen YVA-asetuksen mukaan ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee esittää vaihtoehtoja hankkeen toteuttamiseksi, sekä esittää yhtenä vaihtoehtona hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto ole erityisestä syystä tarpeeton. Simon tuulivoimapuistojen laajuuksien määrittelemisessä on pyritty muodostamaan vaihtoehdot, jotka lähtökohtaisesti aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa lähialueen asukkaille ja ympäristölle, mutta ovat kuitenkin tuotannollisesti ja taloudellisesti kannattavia. Tuulivoimaloiden sijoittelun esisuunnittelussa on huomioitu alueen vakituinen ja loma-asutus, sekä tiedossa olevat luontoarvot sekä maankäyttömuodot. Tuulivoimalat on pyritty sijoittamaan siten, että lähimpiin asuin- ja lomarakennuksiin on vähintään 1000 metrin etäisyys, mikä on rajoittanut alueille sijoitettavien voimaloiden lukumäärää. Kyllä analyysi Ei analyysi Tuulisuus Sähkonsiirtomahdollisuus Maanomistus Rakennettavuus Asutus Arvokkaat luontokohteet Arvokkaat maisema alueet Muu maankäyttörajoitus Tuulivoimahanke Kuva 6.1. Hankevaihtoehtojen muodostaminen 6.2 Hankkeen vaihtoehdot Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistot olivat alun perin kolme erillistä hanketta. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut päätöksen, jossa todetaan että Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon laajennuksen tuulivoimapuistohankkeissa on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä hankkeiden mahdollisten yhteisvaikutusten vuoksi. Hankkeesta vastaava on päättänyt käynnistää hankealueiden YVAmenettelyn ja samalla laajentaa hankealueiden kokoa ja ottaa YVA-menettelyyn mukaan uutena hankealueena Karsikon alueen. Lähtökohtaisesti hankealueet toteutetaan suunnitellun kokoisina tai hankkeet jätetään toteuttamatta. Hankealueet ovat kuitenkin toisistaan riippumattomia, joten tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa on päädytty tarkastelemaan kahta varsinaista vaihtoehtoa sekä niin sanottua nollavaihtoehtoa, eli hankkeiden toteuttamatta jättämistä. YVA-menettelyssä arvioidaan siis seuraavat vaihtoehdot ja niiden toteuttamiseen olennaisesti liittyvät sähkönsiirtovaihtoehdot: 24

37 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT VE 0 Tuulivoimalat Rakennetut tuulivoimalaitokset Putaankankaalla (3 kpl), Onkalossa (3 kpl) ja rakenteilla olevat tuulivoimalaitokset Leipiössä (4 kpl), uusia tuulivoimalaitoksia ei toteuteta. Sähkönsiirto Putaankankaan ja Onkalon 3+3 x 3MW = 18 MW on liitetty maakaapeleilla Simon sähköaseman kautta kantaverkon Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon. Rakennettavat Leipiön 4 x 4,5 MW =18 MW liitetään hankealueelle rakennettavan uuden Leipiön sähköaseman kautta kantaverkon Raasakka- Isohaara 110 kv voimajohtoon. Hankealueen sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla. Kuva 6.2. VE 0. Uusia voimaloita ei rakenneta. 25

38 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT VE 1 Tuulivoimalat Rakennetut tuulivoimalaitokset Putaankankaalla (3 kpl), Onkalossa (3 kpl) ja rakenteilla olevat tuulivoimalaitokset Leipiössä (4 kpl), uusia lieriötornirakenteisia 3-5 MW tuulivoimaloita, joiden maksimi napakorkeus noin 160 m, rakennetaan Karsikkoon (5 kpl) ja Leipiöön (maksimissaan 14 kpl). Sähkönsiirto Nykyinen kantaverkon Raasakka-Isohaara 110 kv johto peruskorjataan. Rakenteilla olevien neljän tuulivoimalan lisäksi Leipiöön rakennetaan niin monta tuulivoimalaa (maksimissaan 14), kuin on mahdollista liittää Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon Leipiön uuden sähköaseman kautta. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla. Karsikon viisi voimalaa liitetään kantaverkon Raasakka-Isohaara 110 kv voimajohtoon uudella 25 MW sähköasemalla. Tuulivoimapuiston sähkönsiirto uudelle sähköasemalla toteutetaan maakaapeleilla. Putaankankaan ja Onkalon vaihe I:n liittyminen säilyy nykyisellään Simon sähköaseman kautta tapahtuvana. Kuva 6.3. VE 1. Uusia voimaloita Karsikkoon ja Leipiöön. 26

39 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT VE 2 Tuulivoimalat Rakennetut tuulivoimalaitokset Putaankankaalla (3 kpl), Onkalossa (3 kpl) ja rakenteilla olevat tuulivoimalaitokset Leipiössä (4 kpl), uusia lieriötornirakenteisia 3-5 MW tuulivoimaloita, joiden maksimi napakorkeus noin 160 m, rakennetaan Karsikkoon (5 kpl), Leipiöön (14 kpl), Halmekankaalle (10 kpl) ja Onkaloon (11-13 kpl). Sähkönsiirto Rakennetaan uusi 110 kv voimajohtoyhteys kantaverkon Taivalkosken nykyiseltä sähköasemalta Keminmaalta 400 kv johtoreitin rinnalla Simon Halmekankaan kohdalle, josta johto kääntyy uudelle reitille kohti Halmekangasta. Uuden 110 kv voimajohdon siirtokapasiteetti tehdään välille MW. Halmekankaalle rakennetaan uusi sähköasema, johon Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistot liittyvät. Samoin uudelta voimajohdolta rakennetaan haara Leipiön uudelle sähköasemalle. Selvitetään mahdollisuutta liittyä Simossa 400 kv voimajohtoon. Karsikon tuulivoimapuiston viisi voimalaa liitetään Raasakka-Isohaara voimajohtoon kuten VE 1:ssä Putaankankaan ja Onkalon vaihe I:n liittyminen säilyy Simon sähköaseman kautta tapahtuvana. Kuva 6.4. VE 2. Uusia voimaloita Karsikkoon, Leipiöön, Halmekankaalle ja Onkaloon. 27

40 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT 7 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat sekä niihin rinnastettavat päätökset on koottu taulukkoon 8 1. Taulukossa 8 2 on lisäksi esitetty mahdollisesti tarvittavat luvat. Kaikkiin hankkeen toteuttamisen vuoksi tarpeellisiin lupahakemuksiin tulee liittää YVAselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. Taulukko 7-1. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat sekä niihin rinnastettavat päätökset. Suunnitelma/lupa Laki Viranomainen/Toteuttaja YVA-menettely YVA-laki (468/1994) ja sen muutos (258/2006) Lapin ELY-keskus Kaavoitus MRL (132/1999) Kunnanvaltuusto Tuulivoimapuiston maankäyttösopimukset MRL (132/1999) Hankkeesta vastaava Maakaapelin maankäyttö-sopimukset MRL (132/1999) Hankkeesta vastaava Rakennuslupa MRL (132/1999) 125 Simon rakennusvalvontaviranomainen Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen toimenpidelupa Toteutussuunnittelu MRL (132/1999) 126 Simon rakennusvalvontaviranomainen Hankkeesta vastaava Liittymälupa maantiehen Maantielaki (503/2005) Lapin ELY-keskus Sähkömarkkinalain mukainen lupa Sähkömarkkinalaki 18 Voimajohdon johtoalueen tutkimuslupa Lunastuslaki (603/1997) Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Voimajohdon johtoalueen lunastuslupa Lunastuslaki (603/1997) Valtioneuvosto Liittymissopimus sähköverkkoon Hankkeesta vastaava Lentoestelupa Ilmailulaki (1194/2009) 165 Liikenteen turvallisuusvirasto Taulukko 7 2. Mahdollisesti tarvittavat luvat. Lupa Laki Viranomainen Ympäristölupa YSL (86/2000) Simon kunnan ympäristöviranomainen Poikkeamismenettely Luonnonsuojelulaki (1069/1996, 553/2004), rauhoitetut lajit (39 ja 42 ) ja erityisesti suojeltavat lajit (47 ) sekä luontodirektiivin liite IV b (49 ) Lapin ELY-keskus Muinaismuistolain poikkeamislupa Muinaismuistolaki (295/1963) Lapin ELY-keskus Voimajohdon/maakaapelin sijoittaminen rautatiealueelle tai risteäminen rautatien kanssa Voimajohdon/maakaapelin sijoittaminen maantiealueelle tai risteäminen maantien kanssa Erikoiskuljetuslupa Ratalaki (110/2007) 40 Maantielaki (2005/503) 47 Liikenneministeriön päätös erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista (1715/92) Liikennevirasto Lapin ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus 28

41 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT YVA-menettely Ympäristövaikutusten arvioinnissa kuvataan hanke ja arvioidaan sen aiheuttamat ympäristövaikutukset mukaan lukien vaikutukset ihmisten elinoloihin. YVA-menettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä eikä ratkaista sitä koskevia lupa-asioita. Yleissuunnittelu Hankkeen yleissuunnittelua tehdään samanaikaisesti arvioinnin yhteydessä. Se jatkuu ja tarkentuu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana. Kaavoitus Tuulivoimarakentamiseen sovelletaan pääsääntöisesti sanoja säännöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen ja suurten tuulivoimapuistojen toteutuksen tulee lähtökohtaisesti perustua maankäyttö- ja rakennusluvan mukaiseen kaavoitukseen. Tuulivoimarakentamista koskeva maankäyttö- ja rakennuslain muutos tuli voimaan huhtikuussa Muutoksen myötä yleiskaavaa on mahdollista käyttää tuulivoimarakentamisen suunnitteluvälineenä ja myös rakennusluvan myöntämisen perusteena. TuuliWatti Oy on tehnyt syyskuussa 2012 Simon kunnalle aloitteet Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen osayleiskaavojen laadinnasta. Simon kunnanhallitus on kokouksessa hyväksynyt aloitteen ja päättänyt osayleiskaavojen käynnistämisestä. Karsikon tuulivoimapuiston yleiskaavoituksen käynnistämisestä päätetään myöhemmin. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen alueiden osayleiskaavat laaditaan MRL 77 a :n mukaisesti, jolloin yleiskaavaa voidaan käyttää rakennusluvan myöntämisen perusteena. Osayleiskaavojen yhteydessä ratkaistaan tuulivoimapuistojen maankäyttö sekä tuulivoimaloiden sijoittuminen. Osayleiskaavan laadinnassa otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtävät selvitykset ja arvioinnit. Osayleiskaavan hyväksyy Simon kunnanvaltuusto YVA -menettelyn ja osayleiskaavan laatimisen yhteensovittaminen YVA-lain 5 :n mukaan "yhteisviranomaisen, kaavaa laativan kunnan tai maakunnan liiton ja hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä yhteistyössä hankkeen arviointimenettelyn ja kaavoituksen yhteensovittamiseksi". Ympäristövaikutusten arviointimenettely on tärkeä osa osayleiskaavan laadintaa. Ympäristövaikutusten arviointia varten tehdyissä selvityksissä on huomioitu osayleiskaavoituksessa tarvittavat selvitystarpeet, jolloin osayleiskaava voidaan laatia YVA menettelyn selvitysaineiston pohjalta. Kuva 7.1. YVA-menettelyn ja kaavoituksen yhdistäminen. 29

42 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT Maankäyttöoikeudet ja -sopimukset Tuulivoimalat ja tuulivoimapuiston tuottamaan sähköenergian siirtoon tarvittavat maakaapelit sijoittuvat yksityisten maanomistajien omistamille maa-alueille. Hankkeen toteuttaja tekee maanomistajien kanssa tarvittavat sopimukset. Hankkeesta vastaava on tehnyt jo maanvuokrausesisopimukset tuulivoimaloiden paikoista tuulivoimapuistojen alueilla. Rakennus- ja rakentamisluvat Tuulivoimalaitosten rakentaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan. Voimajohdon rakentamiseen tarvitaan sähkömarkkinalain (386/1995) mukainen rakentamislupa (Energiamarkkinavirasto, EMV). Voimajohtoreittien maastotutkimukseen ja johtoalueen lunastamiseen tarvitaan lunastuslain (603/1997) mukaiset tutkimus- ja lunastusluvat haetaan aluehallintovirastosta. Voimajohdon sijoittuessa tieympäristöön on tarvittaessa haettava Maantielain (2005/503) 47 :n mukainen poikkeamislupa maantien suoja- tai näkemäalueelle rakentamisesta. Lisäksi maantien ylitykselle tai alitukselle voimajohdolla on haettava lupa. Luvan myöntää Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kuva kv voimajohdon rakentamista. (Kuva: Ville Suorsa) Ympäristöluvat Tuulivoimalaitosten ympäristöluvanvaraisuus perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, sillä tuulivoimalaitoksia ei mainita ympäristönsuojeluasetuksen hankeluetteloissa. Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa on tarpeen, jos tuulivoimalaitoksista voi aiheutua naapuruussuhdelain 17 :n mukaista rasitusta, joita tuulivoimalaitosten tapauksessa voivat olla lähinnä melu ja varjon vilkkuminen. Maisemavaikutukset eivät aiheuta ympäristöluvan tarvetta. Jos ympäristölupa tarvitaan, se myönnetään erillisestä hakemuksesta sen jälkeen, kun yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, eli kun YVA-menettely on päättynyt. Luvan myöntää Simon kunnan ympäristöviranomainen. YVA- ja kaavoitusprosessin aikana voimalapaikat pyritään sijoittamaan siten, että ympäristölupia ei tarvita. 30

43 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT JA LUVAT Toteutussuunnittelu Hankkeen edellyttämä tekninen esisuunnittelu tehdään vuosien aikana. Teiden suunnittelu Mikäli hankealueelle toteutetaan yksityisteitä, jotka vaativat uusia liittymiä maanteille, tulee näille hakea liittymälupaa tienpitoviranomaiselta, eli Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Myös nykyisen yksityistieliittymän parantaminen edellyttää liittymäluvan hakemista. Liittymissopimus sähköverkkoon Tuulivoimalaitosten liittyminen sähköverkkoon edellyttää liittymissopimusta sähköverkon omistajan kanssa. Lentoestelupa Hanke edellyttää ilmailulain mukaisen lentoesteluvan. Kaikkien yli 30 m korkeiden laitteiden, rakennusten, rakennelmien tai merkkien rakentamiseen tulee olla ilmailuhallinnon myöntämä lentoestelupa (Ilmailulaki 1164/ ). Tuulivoimapuistojen osalta lupaa haetaan voimalakohtaisesti erikseen jokaiselle voimalalle. Lupahakemus saatetaan vireille heti tarvittavien taustatietojen ollessa käytettävissä. Luonnonsuojelulain poikkeamislupa Suunnitellun hankkeen toteuttaminen saattaa edellyttää lajirauhoitussäännöksistä poikkeamista. Luonnonsuojelulain 48 nojalla ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulain (1096/1996, 553/2004) rauhoitettuja eliölajeja (LSL 39, 42 ) koskevista rauhoitussäännöksistä sillä edellytyksellä, että lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavien lajien (47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV b (49 ) lajien osalta saattaa tulla kysymykseen mahdollinen poikkeamismenettely. Luontodirektiivin IV a liitteen eläinlajien, IV b kasvilajien sekä lintudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettujen lintujen rauhoitussäännöksistä poikkeamisesta (LSL 49 ) voi Varsinais-Suomen ELY-keskus myöntää yksittäistapauksissa poikkeamisluvan artiklassa erikseen lueteltuihin tarkoituksiin sillä edellytyksellä, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeaminen haittaa lajin kantojen suotuisan suojelutason säilymistä niiden luontaisella levinneisyysalueella. Lintudirektiivin lajien osalta poikkeamisesta säädetään lintudirektiivin 9 artiklassa, jossa myös yleisenä edellytyksenä on, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Luonnonsuojelulain mukaisen poikkeamisluvan tarve hankkeen osalta selviää ympäristövaikutusten arviointityön perusteella. Muinaisjäännökset Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitettuja ilman erillistä päätöstä. Tarkemman suunnittelun jälkeen Museovirasto arvioi, voidaanko rakentaminen kaikilta osilta sijoittaa niin, ettei muinaisjäännösten säilyminen vaarannu. Mikäli uhkana on muinaisjäännöskohteen tuhoutuminen, pyritään neuvottelemalla löytämään uusi paikka rakentamiselle. Mikäli tämä ei ole mahdollista, Museovirasto voi tutkimusten jälkeen antaa luvan kohteen poistamiselle, tällöin tutkimuskustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja (muinaismuistolaki 15 ). 31

44 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET 8 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnallisista alueidenkäytöntavoitteista päättää valtioneuvosto, joka päätti tarkistetuista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet koskevat alue- ja yhdyskuntarakennetta, elinympäristön laatua, yhteysverkostoja, energiahuoltoa, luonto- ja kulttuuriperintöä sekä luonnonvarojen käyttöä. Tavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin asiasisällön perusteella. Simon tuulivoimapuistoja ja niiden kaavoitusta koskevat seuraavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet: Toimiva aluerakenne: Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu: Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Alueidenkäytössä luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa. Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat: Alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Alueidenkäytössä on turvattava lennonvarmistusjärjestelmien kehittämismahdollisuudet sekä sotilasilmailun tarpeet. Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet, sekä maiseman erityispiirteet. 32

45 HANKEALUEEN NYKYTILA 9 HANKEALUEEN NYKYTILA 9.1 Alueen yleiskuvaus Hankealueet sijaitsevat Perämeren kaaren rannikkovyöhykkeellä Simon kunnassa. Merenranta on lähimmillään noin 1,5 kilometrin etäisyydellä Onkaloon jo rakennetuista Tuuliwatti Oy:n tuulivoimaloista ja kilometrin etäisyydellä Karsikkoon suunnitelluista tuulivoimaloista. Simon tuulivoimapuistojen hankealueet ovat tällä hetkellä pääosin metsätalouskäytössä ja ovat siten maisemaltaan metsäisiä tai soistuneita alueita. Maaston korkeuserot alueilla ovat vähäisiä. Hankealueita voidaan käyttää myös virkistys- ja ulkoilukäytössä. Leipiön hankealue sijoittuu valtatien 4 pohjoispuolelle, Simon kuntakeskuksen luoteispuolelle. Alustavan hankealueen koko on noin 910 hehtaaria. Halmekankaan hankealue sijoittuu valtatien 4 pohjoispuolelle, Simon kuntakeskuksesta kaakkoon. Alustavan hankealueen koko on noin 600 hehtaaria. Onkalon hankealue sijoittuu valtatien 4 eteläpuolelle ja rajautuu kaakossa Iin kunnan rajaan. Alueelle jo rakennettujen tuulivoimaloiden etäisyys kuntakeskukseen on noin 5,5 kilometriä. Alustavan hankealueen koko on noin 715 hehtaaria. Karsikon hankealue sijoittuu Simon kunnan ja Kemin kaupungin rajan läheisyyteen noin 15 kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta länteen ja 10 kilometrin etäisyydelle Kemin kaupungin keskustasta kaakkoon. Alustavan hankealueen koko on noin 120 hehtaaria. 9.2 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Leipiön tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä, mutta hankealueella sijaitsee myös yksittäinen maatalouskäytössä oleva peltoalue sekä yksi kalliokiviaineksen ottoalue. Alueella on jonkin verran rakennettuja metsäautoteitä. Hankealueen keskelle sijoittuu Raasakka-Isohaara 110 kv:n voimajohto sekä sen varteen sijoittuva moottorikelkkareitti. Hankealueella ei sijaitse tällä hetkellä rakennuksia, mutta hankealueen pohjoisreunan välittömässä läheisyydessä sijaitsee metsästysmaja. Hankealue sijaitsee lähimmillään noin kilometrin etäisyydellä Simon taajamasta ja noin 300 metrin etäisyydellä Oulu-Kemi -rautatiestä. Leipiön hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta. Halmekankaan tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueen keskelle sijoittuu Raasakka-Isohaara 110 kv:n voimajohto sekä sen varteen sijoittuva moottorikelkkareitti. Hankealueen itäosassa on rakennuttuja metsäautoteitä. Hankealueella ei ole nykyisin rakennuksia. Hankealue rajoittuu etelässä Oulu-Kemi -rautatiehen. Hankealue sijaitsee lähimmällään noin kahden kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksesta ja noin kilometrin etäisyydellä Halluajärvestä, jonka rannalla sijaitsee yksittäisiä vapaa-ajan asuntoja. Hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta. Onkalon tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueen länsiosaan sijoittuu peltoalueita ja alueella on yksittäisiä metsäautoteitä. Hankealue rajoittuu pohjoisessa valtatie 4:ään ja valtatien varressa sijaitsee huoltoasemakiinteistö, joka ei ole enää toiminnassa. Hankealue sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Onkalon kyläalueesta ja lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat hankealueen länsipuolella. Hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat puolestaan sijoittuvat lähimmillään noin 3,5 kilometrin etäisyydelle kuntakeskuksesta etelään. Karsikon tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueella ei ole rakennuksia eikä rakennuttuja teitä. Alueella on jonkin verran polkuja. Hankealueen eteläpuolella sijaitsee luonnonsuojelualue. Hankealueen länsipuolella Heittokarin ja Kivilahden alueella sijaitsee vapaa-ajan asuntoja noin kilometrin etäisyydellä hankealueesta ja Kemin puolella lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat alle kilometrin etäisyydellä Lallinperällä. Vastaavasti hankealueen kaakkoispuolella vapaa-ajan asuntoja sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä hankealueesta Kitiniementien varressa. Hankealueen pohjois- ja koillispuolella sijaitsee Marostenmäen alue, jonka lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä hankealueesta. 33

46 HANKEALUEEN NYKYTILA Kaavoitus Länsi-Lapin seutukaava Simon kunnan alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaan seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi Samalla seutukaavan oikeusvaikutukset muuttuivat maakuntakaavan oikeusvaikutuksiksi. Kuva 9.1. Ote Länsi-Lapin seutukaavasta. Tuulivoimapuistojen alustavat aluerajaukset on merkitty pinkillä viivalla. 34

47 HANKEALUEEN NYKYTILA Leipiön tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) eli pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuksi alueeksi, jota voidaan pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta käyttää myös muihin tarkoituksiin. Hankealueen läpi on seutukaavassa osoitettu sähkölinja ja moottorikelkkailureitti samaan maastokäytävään. Hankealueen kaakkoispuolelle on maakuntakaavassa osoitettu maa-aineksen ottoalueen kohdemerkintä EO 2583 (Kiimakallion kallioalue). Halmekankaan tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Seutukaavassa sähkölinjan lounaispuoliset alueet on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alue (M) eli pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuksi alueeksi, jota voidaan pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta käyttää myös muihin tarkoituksiin. Vastaavasti sähkölinjan koillispuoliset alueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (MT), joka on tarkoitettu erityisesti maa- ja metsätalouden harjoittamiseen ja jonka pelto- tai muut alueet halutaan erityisesti suojata sellaisilta rakentamisen ja muun maankäytön aiheuttamilta pysyviltä muutoksilta, jotka vaikeuttavat maa- ja metsätalouden harjoittamista. Hankealueen läpi on seutukaavassa osoitettu sähkölinja ja moottorikelkkailureitti samaan käytävään. Onkalon tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) eli pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuksi alueeksi, jota voidaan pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta käyttää myös muihin tarkoituksiin. Kaavassa on osoitettu suunnittelualueen lounaisosalle soranottoalueen kohdemerkintä (EO 2580). Seutukaavassa on osoitettu arvokas maisema-alue (am) Onkalon-Simonkylän-Simoniemen ja Simojoen suistosaariston alueelle, valtatie 4:n eteläpuolelle. Arvokas maisema-alue sijaitsee tuulivoimapuiston suunnittelualueen länsipuolella. Karsikon tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) eli pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuksi alueeksi. Seutukaavassa hankealueen eteläosaan osoitettu teollisuustoimintojen alue (T) on kumottu Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavan yhteydessä. Simon tuulivoimapuistojen vaihtoehto 2:ssa tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistojen alueille. Voimajohtojen alustavien linjausten alueet ovat seutukaavassa pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Lisäksi voimajohtolinjausten alueille sijoittuvat Simon pohjoispuolinen Malininkankaan virkistysalue (V) ja Maulan kyläalue (AT) Keminmaalla. Voimajohtoyhteyksien sijainnit tarkentuvat hankesuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava Karsikon tuulivoimapuiston hankealueella on voimassa Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava, joka on hyväksytty maakuntavaltuustossa ja vahvistettu ympäristöministeriössä Ydinvoimamaakuntakaava koskee tieverkkoa, laivaväyliä, päävoimalinjoja, energiahuollon alueita, satama-alueita ja ydinvoimalaitoksen suojavyöhykkeitä. Ydinvoimamaakuntakaavassa tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu ydinvoimalan suojavyöhykkeelle (sv-1). Vastaavasti energiahuollon alue, jolle voidaan sijoittaa ydinvoimalaitos (EN- 1) sijoittuu hankealueen eteläpuolelle. Ydinvoimamaakuntakaavassa hankealueelle on osoitettu moottorikelkkailureitti sekä ohjeellinen päävoimalinja. Fennovoima Oy on valinnut suunnitellun ydinvoimalaitoksen sijaintipaikaksi Pyhäjoen Hanhikiven alueen lokakuussa Simon kunnanhallitus ja Kemin kaupunginhallitus ovat keväällä 2012 esittäneet Lapin liitolle, että maakuntaliitto ryhtyisi muuttamaan ydinvoimamaakuntakaavaa ydinvoimavarauksen purkamiseksi. Lapin liiton maakuntahallitus on päättänyt, että Lapin liitto varautuu uuden vaihemaakuntakaavan laadintaan ydinvoimamaakuntakaavan alueella. 35

48 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva 9.2. Ote Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaavasta. Karsikon tuulivoimapuiston alustava aluerajaus on merkitty pinkillä viivalla. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion kuntien alueelle on laadittu meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava, joka on hyväksytty Lapin maakuntavaltuustossa ja vahvistettu ympäristöministeriössä Maakuntakaava-alueen rajaus ulottuu Simossa Oulu-Kemi rautatiehen saakka ja maakuntakaava-alueelle sijoittuvat Onkalon ja Karsikon tuulivoimapuistojen hankealueet. Tuulivoimamaakuntakaavassa näille hankealueille ei ole osoitettu aluevaraus- tai muita merkintöjä. Kuva 9.3. Ote Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavasta. Tuulivoimapuistojen alustavat aluerajaukset on merkitty pinkillä viivalla. 36

49 HANKEALUEEN NYKYTILA Länsi-Lapin maakuntakaava Länsi-Lapin maakuntakaava on hyväksytty Lapin maakuntavaltuustossa Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti maakuntakaava saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Laadittavassa maakuntakaavassa on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti osoitettu tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi myös sisämaa-alueilla. Länsi-Lapin maakuntakaavaa varten on laadittu erillinen Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys. Selvityksen teknisten ja taloudellisten tarkastelujen perusteella jatkotarkasteluun valikoitui Simossa kolme aluetta (Putaankangas-Leipiö- Näätämää, Onkalo-Posonpalo ja Onkalo-Korkiamaa-Patokoski). Simon tuulivoimapuistojen hankealueet sijoittuvat maakuntakaavassa osoitetun Perämeren kaaren kehittämisvyöhykkeen alueelle. Kaavamääräyksen mukaan kehittämisvyöhykkeen toimintojen verkostoitumista tulee edistää alueidenkäyttöratkaisuilla. Simon tuulivoimapuistojen kaikki hankealueet sijoittuvat maakuntakaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M), jolla osoitetaan pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää pääasiallisesti käyttötarkoitusta haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen hankealueet sijoittuvat pääosin maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille (tv). Merkinnällä on osoitettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia tuulivoiman hyödyntämiseen tarkoitettuja alueita. Määräyksen mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin energiantuotannon taloudellisuus huomioiden on mahdollista. Lisäksi määräyksessä on todettu, että poronhoitoalueella alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon poronhoidon edellytykset. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimaloiden alueita koskien on maakuntakaavassa esitetty myös kohdekohtainen suunnittelumääräys, jonka mukaan tuulivoimaloiden suunnittelussa tulee selvittää pesimälinnusto ja lintujen muuttoreitit sekä arvioida yhteisvaikutukset jo toteutuneiden tuulivoimahankkeiden kanssa ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Näiden merkintöjen lisäksi hankealueille on osoitettu maakuntakaavaehdotuksessa seuraavia merkintöjä: Leipiön tuulivoimapuiston alueelle on maakuntakaavaehdotuksessa osoitettu maa-aineksen ottoalueen kohdemerkintä (EO). Vähä-Leipiön palon alueen (2417) lisäksi hankealueen itäpuolella on osoitettu toinen maa-aineksen ottoalueen kohdemerkintä Kiimakallion alueelle (EO 2583). Maakuntakaavassa osoitettu Simon taajamatoimintojen alue rajautuu hankealueen länsiosaan. Hankealueen läpi on maakuntakaavaehdotuksessa osoitettu voimajohto ja moottorikelkkailureitti. Halmekankaan tuulivoimapuiston hankealueen läpi on maakuntakaavaehdotuksessa osoitettu voimajohto ja moottorikelkkailureitti. Maakuntakaavassa hankealueelle on osoitettu myös Simojen suuntainen viheryhteystarpeen kehittämisperiaatemerkintä. Viheryhteystarve -merkintää koskee suunnittelumääräys: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on merkinnän osoittamalla vyöhykkeellä turvattava virkistyksen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät yhteydet. Onkalon tuulivoimapuiston hankealueelle on maakuntakaavaehdotuksessa osoitettu myös Simonjoen suuntainen viheryhteystarpeen merkintä. Lisäksi alueelle on osoitettu muinaismuistokohde (SM 3610 Korkiamaa). Onkalon hankealue rajautuu länsireunaltaan maakuntakaavassa osoitettuun maaseudun kehittämisen kohdealueeseen (mk), jolla osoitetaan maaseutuvyöhykkeitä, joihin kohdistuu alueidenkäytöllisiä kehittämistarpeita ja niiden yhteensovittamista. Onkalon hankealueen länsipuolelle sijoittuu myös Simoniemen kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannata tärkeä alue (ma), jonka määräyksen mukaan alueen suunnittelussa on turvattava merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen. Hankealueen länsiosaan sijoittuva Onkalontie on osana Pohjanmaan rantatietä osoitettu maakuntakaavaehdotuksessa kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittäväksi tieksi tai reitiksi. 37

50 HANKEALUEEN NYKYTILA Karsikon tuulivoimapuiston hankealueelle on maakuntakaavaehdotuksessa osoitettu muinaismuistokohde (SM 3614 Kortejärvenkangas). Simon tuulivoimapuistojen vaihtoehto 2:ssa tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistojen alueille. Maakuntakaavaehdotuksessa voimajohtoyhteyden alueet on pääasiassa osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi (M). Voimajohtoyhteyksien sijainnit tarkentuvat hankesuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. Kuva 9.4. Ote Länsi-Lapin maakuntaehdotuksesta. Tuulivoimapuistojen alustavat aluerajaukset on merkitty pinkillä viivalla. (Maakuntavaltuusto ) 38

51 HANKEALUEEN NYKYTILA Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen hankealueet rajoittuvat Simon ja Iin kunnan rajaan. Iin kunnassa on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, joka on hyväksytty maakuntavaltuustossa ja vahvistettu ympäristöministeriössä Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaavassa Onkalon hankealueen läheisyyteen on osoitettu pohjavesialue. Lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu rannikon suuntainen viheryhteyden merkintä sekä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittävä tie tai reitti (Pohjanmaan rantatie). Pohjois-Pohjanmaan alueella on parhaillaan käynnissä maakuntakaavan uudistaminen. Maakuntakaavan 1. vaihekaavan luonnos on ollut nähtävillä alkusyksystä Luonnoksessa Halmekankaan ja Onkalon hankealueiden läheisyyteen ei ole osoitettu aluevaraus- tai kohdemerkintöjä Iin kunnan alueella. Kuva 9.5. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta. Yleiskaavat Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla ei ole voimassa olevia yleiskaavoja. Simon kunnanhallitus on hyväksynyt Karsikon alueelle Simon Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan. Osayleiskaavasta tehdyt valitukset ovat parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Ydinvoimayleiskaavassa tuulivoimapuiston hankealue on pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-1). Hankealueelle on osoitettu lisäksi ydinvoimalahankkeeseen liittyvä aluevaraus yhdyskuntateknistä huoltoa (ET-1) varten sekä ohjeellinen johtoalueen osa. Hankealueen eteläosaan sijoittuu luonnonsuojelualue (SL). Lisäksi yleiskaavassa hankealueelle on osoitettu ohjeellisen moottorikelkkailureitin, ohjeellisen ulkoilureitin, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden alueiden sekä siirtoviemärilinjan ja yhdysvesijohdon merkintöjä. Simon kunnanhallitus on kokouksessaan päättänyt esittää Lapin liitolle, että maakuntakaava Simon kunnan osalta palautetaan Simon kunnan Karsikkoniemen hyväksyttyä yleiskaavaa vastaavaan tilanteeseen. Karsikkoniemen yleiskaava ei ole lainvoimainen, koska sitä ei ole kuulutettu voimaan tulleeksi. Karsikon hankealue rajautuu Kemin kaupungin rajaan. Kemin kaupunginvaltuusto on rajaalueilta hyväksynyt Kemin Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan Osayleis- 39

52 HANKEALUEEN NYKYTILA kaavasta tehdyt valitukset ovat parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Osayleiskaavassa hankealueeseen välittömästi rajoittuvat alueet on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Kemin kaupunginhallitus on myös päätöksessään esittänyt Lapin liitolle ydinvoimalavarauksen purkamiseksi maakuntakaavasta. Kemin kaupungin tavoitteena on ydinvoimalavarauksen purkamisen jälkeen jatkaa vuonna 2007 valmisteltua Satamakankaan alueen asemakaavoitusta. Suunniteltu merellinen uusi omakotitaloalue sijoittuisi hieman yli kilometrin etäisyydelle Karsikon tuulivoimapuiston hankealueesta. Halmekankaan ja Onkalon hankealueet rajautuvat Iin kunnan rajaan. Iin kunnassa hankealueiden läheisyydessä ja kunnan raja-alueella ei ole voimassa olevia yleiskaavoja. Kuivaniemen merenrannikon alueelle on voimassa vuonna 2000 hyväksytty yleiskaava. Kuivaniemen taajama-alueella on olemassa oikeusvaikutukseton yleiskaava, jonka tarkistaminen Iin kunnan kaavoitusohjelman mukaan tarkoitus aloittaa lähivuosina. TuuliWatti Oy on tehnyt syyskuussa 2012 Simon kunnalle aloitteet Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen osayleiskaavojen laadinnasta. Simon kunnanhallitus on kokouksessa hyväksynyt aloitteen ja päättänyt osayleiskaavojen käynnistämisestä. Karsikon tuulivoimapuiston yleiskaavoituksen käynnistämisestä päätetään myöhemmin. Asemakaavat Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla ei ole voimassa olevia asemakaavoja. Simon kunnassa asemakaavoitettuja alueita on Simon keskustan ja Maksniemen alueilla. Lisäksi kunta on hyväksynyt ydinvoimalan asemakaavan , mutta asemakaava ei ole saanut lainvoimaa. 9.3 Maisema ja kulttuuriympäristöt Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytilan kuvauksessa esitellään tuulivoimapuistoalueiden läheisyydessä sijaitsevat maisemalliset ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet, joihin voi mahdollisesti kohdistua vaikutuksia hankkeen toteutuessa. Nykytilan kuvaukseen on sisällytetty kohteet, jotka ovat valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti jo aiemmin arvotettuja kohteita (taulukko 9-1, kuva 9-6). Nykytilan kuvausta täydennetään ympäristövaikutusten arviointiselostusvaiheessa muun muassa maastokäynteihin perustuen. Kuvausta laajennetaan myös tarkentuvien sähkönsiirtoreittien osalta. Taulukko 9-1. Tuulivoimapuistoalueen läheisyyteen sijoittuvat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti kohteet. Status Valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue Valtakunnallinen kohde Simojoen suun kulttuurimaisemat Maakunnallinen/ paikallisesti merkittävä kohde Etäisyys lähimmistä tuulivoimaloista Noin 650 metriä Onkalon tuulivoimaloista, 0 metriä Putaankankaan voimalasta ja 1,7 kilometriä Leipiön voimaloista. RKY 2009 Simon rautatieasema Noin 1,9 kilometriä Leipiön tuulivoimaloista, 750 metriä Putaankankaan voimaloista ja 2 kilometriä Putaankankaan voimaloista. RKY 2009 RKY 2009 RKY 1993 RKY 1993 RKY 1993 Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus Pohjanmaan rantatie Karsikon entinen kalastajakylä Simojokivarren kulttuurimaisema Noin 2,2 kilometriä Onkalon voimaloista ja noin 2,5 kilometriä Leipiön tuulivoimaloista Onkalon hankealueen etelä- ja lounaisreunalla, 250 metriä lähimmistä voimaloista Pohjoisrannan kylä Noin 2 kilometriä Onkalon tuulivoimaloista Noin. 1,8 kilometriä Karsikon tuulivoimaloista Noin 1,2 kilometriä Halmekankaan tuulivoimaloista ja noin 2 kilometriä Leipiön tuulivoimaloista 40

53 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva 9.6. Hankealueille ja lähiympäristöön sijoittuvat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. 41

54 HANKEALUEEN NYKYTILA Taulukko 9-2. Sähkönsiirtovaihtoehtojen läheisyyteen sijoittuvat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti kohteet. Status Valtakunnallinen kohde Maakunnallinen/ paikallisesti merkittävä kohde Etäisyys nykyisestä voimajohdosta tai suunnitellusta 110 kv voimajohtosta RKY 2009 Kemijoen jokivarsiasutus 300 metriä Taivalkosken sähköasemalta RKY 1993 RKY 1993 Simojokivarren kulttuurimaisema Kemijoen rantaasutus Sivuaa suunniteltua 110 kv voimajohtoa Taivalkosken sähköaseman läheisyydessä Nykyinen 400 kv voimajohto ja suunniteltu 110 kv voimajohto ylittävät alueen noin 1,4 kilometrin matkalla Hankealueen maiseman ja kulttuuriympäristön yleispiirteet Leipiö Leipiön hankealue sijaitsee metsäalueella, jossa maisematila on sulkeutunutta. Ympäröivät metsäalueet ovat Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulle ja rannikolle tyypilliseen tapaan monin paikoin soistuneita. Hankealueen keskellä on avoin voimajohtoalue. Aluetta halkovat metsäautotiet. Metsäalueiden yhtenäisyyttä pirstovat myös metsäojitukset. Avoimia suoalueita on alueen pohjoisosissa. Hankealueen eteläpuolella on rautatie lähimmillään noin 500 metrin etäisyydelle suunnitelluista voimaloista. Rautatien eteläpuolella on rautatien kanssa samansuuntainen valtatie VT 4, noin kilometrin etäisyydellä lähimmistä tuulivoimaloista. Hankealueelta on etäisyyttä merenrannalle noin 4,5 kilometriä. Hankealueen itäpuolelle noin kahden kilometrin etäisyydellä on Simojokilaakso ja hankealueen länsipuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä Viantienjoen laakso. Simojoki laaksoineen on leveämpi ja merkittävämpi maisemaltaan kuin Viantienjoki, mutta molemmat joet edustavat Pohjois- Pohjanmaalle tyypillisiä jokilaaksoja, joiden varrelle on sijoittunut asutusta ja viljelyalueita. Jokilaaksojen asutus- ja viljelyalueet eivät ole laajoja yhtenäisiä viljelysalueita, kuten Pohjois-Pohjanmaan merkittävillä jokilaaksojen viljelysalueilla. Halmekangas Halmekankaan hankealue sijaitsee metsätalousalueella, jossa maisematila on pääosin sulkeutunutta. Hankealuetta halkoo metsäautotie, joita tullaan hyödyntämään hankkeen huoltotienä. Hankealueella on pienialaisia suoalueita, joilla maisematila on avointa tai puoliavointa. Hankealuetta halkoo voimajohto, jonka molemmin puolin tuulivoimaloiden sijoituspaikat on suunniteltu. Voimajohto muodostaa alueelle maisemahäiriön ja aluetta voimakkaasti rajaavan elementin. Hankealuetta ympäröivät alueet ovat pääosin peitteisiä ja maaston korkeuserot ovat vähäisiä. Hankealue rajautuu lounaassa rautatiehen ja noin 500 metrin etäisyydelle jää rautatien kanssa samansuuntainen valtatie VT 4 (Kemintie). Hankealueen koillispuolella on pieni Halluajärvi, jonka rannalla on kaksi loma-asuntoa. Simon kuntakeskus sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä hankealueesta Simojoen rannalla. Simojoen varteen on sijoittunut asutusta ja viljelysalueita Pohjois-Pohjanmaan tyypillisten jokilaaksojen tapaisesti, joskin asutus- ja viljelysalueet ovat suppeampia kuin Pohjois- Pohjanmaan merkittävillä jokilaaksojen viljelysalueilla. Onkalo Onkalon hankealue sijaitsee metsätalousalueella, jossa maisematila on pääosin sulkeutunutta. Myös ympäröivät alueet ovat pääosin peitteisiä. Hankealueen länsiosassa on viljelykäytöstä poistunut vanha pieni peltoalue, joka muodostaa osin avoimen maisematilan hankealueelle, kuten myös hankealueelle sijoittuvat muutamat pienialaiset suot. Lisäksi alueen ja sen lähiympäristön maisemaa elävöittävät pienet suolammet sekä pieni Syvälahdenjärvi hanke- 42

55 HANKEALUEEN NYKYTILA alueen eteläreunalla. Alueelle ulottuu kaksi metsäautotietä, joista toista on parannettu ja jatkettu rakennettujen tuulivoimaloiden alueella. Hankealue rajoittuu koillisreunastaan valtatiehen VT 4. Länsipuolella on Simojoen varrella sijaitseva Onkalon kylä, jossa on jonkin verran asutusta ja avoimia peltoalueita. Kylän alueen maisema on perinteistä maaseutumaista maisemaa. Merenranta on lähimmillään noin 1,5 kilometrin etäisyydellä jo rakennetuista tuulivoimaloista. Kuivajoki jää hankealueen kaakkoispuolelle noin 2,5 kilometrin etäisyydelle. Kuivajoen varteen sijoittuu asutusta ja jokea myötäileviä kapeita viljelysalueita. Karsikko Karsikon hankealue sijaitsee maisemaltaan sulkeutuneella metsätalousalueella. Alue on pienipiirteisesti vaihteleva ja maisemaa elävöittävät pienialaiset avoimet suot sekä avokalliot ja kivikot. Hankealueen pohjoisosan poikki kulkee uusittu kuntoreitti. Hankealuetta ympäröivät alueet ovat metsäisiä. Alueen etelä- ja länsipuolella on laajempia avoimia suoalueita ja pohjoisosassa viljelykäytöstä poistuneita osin metsäisiä ja osin vielä avoimia pienialaisia peltoalueita. Hankealueelta on matkaa merenrantaan lyhimmillään noin 800 metriä. Rannoilla on kesäasutusta. Karsikon niemen kaakkoisrannalla on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö Karsikon entinen kalastajakylä ja Karsikon kalasatama. VE 2 sähkönsiirtoreitti Taivalkosken sähköasemalle Vaihtoehto VE 2 mukainen uusi 110 kv:n sähkönsiirtoreitti Leipiön ja Halmekankaan hankealueilta Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle sijoittuu pääosin samaan johtokäytävään olemassa olevan Fingrid Oyj:n Keminmaa-Pikkarala 400 kv voimajohdon kanssa. Olemassa oleva voimajohto sijoittuu metsätalousalueelle pääasiassa suljettuun maisematilaan. Halmekankaan rakennettavalta sähköasemalta 400 kv voimajohdolle suunniteltu 110 kv voimajohto sijoittuu uuteen maastokäytävään noin 4,7 kilometrin matkalla. Reitti sijoittuu pääosin metsätalousalueelle, ylittäen muutaman pienialaisen suon. Olemassa olevan 400 kv:n voimajohdon rinnalla suunniteltu voimajohtoreitti ylittää Ranuantien 924 ja Simojoen, Viantienjoen ja paikallistien sekä Lautiosaari-Sompujärvi -tien ja Akkunusjoen. Voimajohtoreitti sijoittuu metsätalousalueelle pääosin suljettuun maisematilaan noin 30 kilometrin matkalla. Keminmaalla ennen Kemijokea suunniteltu 110 kv voimajohtoreitti erkanee olemassa olevan voimajohdon rinnalta pohjoiseen kohti Taivalkosken sähköasemaa. Alustavan sijoitussuunnittelun mukaan reitti sijoittuu noin kolmen kilometrin osuudella sähköasemalle jokivarren peltomaiseman ja metsävyöhykkeen rajamaastoon. Leipiön rakennettavalta sähköasemalta 400 kv voimajohdolle suunniteltu 110 kv voimajohto sijoittuu uuteen maastokäytävään noin 6,2 kilometrin matkalla. Reitti sijoittuu metsätalousalueelle ylittäen muutaman pienialaisen suon ja Viantienjoen Maisemamaakunta ja maisema-alueet Maisemamaakunnat ilmentävät maaseudun kulttuurimaisemien yleispiirteitä. Simo kuuluu ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön 1 (1993) mukaan maisemamaakuntajaossa Pohjanmaahan ja tarkemmassa seutujaossa Pohjois-Pohjanmaan jokiseutuun ja rannikkoon. "Pohjanmaa on laaja aluekokonaisuus, jonka luonne vaihettuu eri tekijöiden suhteen sekä etelästä pohjoiseen että rannikolta sisämaahan siirryttäessä. Yhteistä koko alueelle ovat suurehkot joet, selvärajaiset jokilaaksot ja näiden väliset lähes asumattomat selännealueet sekä suhteellisen tasainen maasto, jonka korkeusvaihtelut ovat yleensä vähäiset." Pohjois-Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon tunnuspiirteitä ovat suoraan kohti merta laskevat virrat ja jokilaaksoissa sijaitsevat viljellyn maan vyöhykkeet. Alueella on mannerjäätikön kerrostamia moreenialueita sekä paikoin syvään veteen kasautuneita tasaisia savikkoalueita tai sora- ja hietikkoalueita. Järviä ei Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulla ja rannikolla juurikaan ole, mutta aapasoita on runsaasti. 43

56 HANKEALUEEN NYKYTILA Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia, joita uhkaavat viljelyn loppuminen, rakennusten rapistuminen ja maisemaan sopimaton uudisrakentaminen (Ympäristöministeriö, 1993 b). Hankealueet eivät sijaitse valtakunnallisilla maisema-alueilla. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisema-alue, sijaitsee lähimmillään noin 650 metrin etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloista Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristökohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) luettelo on päivitys vuoden 1993 (RKY 1993) inventoinnista. Tässä työssä on käytetty pääsääntöisesti uudempaa kohdeluetteloa, mutta RKY 1993 kohteet on myös huomioitu, koska ne sisältyvät osin uusiin RKY 2009 kohteisiin. Niiltä osin kun RKY 1993 kohteet eivät ole enää RKY 2009 listauksessa mukana, on kohteet säilyneet kuitenkin maakunnallisesti merkittävinä kohteina. Tiedot kohteista on tarkistettu museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY -sivustolta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (RKY 2009) Simon kunnassa ovat Pohjanmaan rantatien linjaus, Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Simon rautatieasema. Pohjanmaan rantatien linjaus sekä Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus ovat osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Simojoen suun kulttuurimaisemat". Pohjanmaan rantatien linjaus myötäilee lyhyeltä matkalta Onkalon hankealueen rajausta sen lounaisreunalla. Simon rautatieasema sijaitsee Simon kuntakeskuksessa. Seuraavassa on kuvaus kohteista (Museovirasto RKY 2009): Simon rautatieasema "Oulu-Tornio -radan pieniä asemapaikkoja edustavalla Simon rautatieasemalla on yhtenäinen rakennuskanta radan valmistumisajalta vuosilta Hyvin alkuperäisellään säilyneellä asema-alueella on asemarakennuksen lisäksi tavaramakasiini, kaksi asuinrakennusta talousrakennuksineen." Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus "Simoniemen kylä ja Simonkylä edustavat hyvin Perämeren rannikkoalueen kyläasutusta. Kylien rakennuskanta on Lapin oloissa poikkeuksellinen, sillä toista maailmansotaa edeltävä rakennuskanta on säilynyt laajasti Lapin sodan tuhoilta. Rakennuskannan joukossa on runsaasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun 1½- ja 2-kerroksisia päärakennuksia vaihtelevine kuistiratkaisuineen. Simonkyläntie on Tiehallinnon 1982 nimeämä museotie. " Pohjanmaan rantatie "Pohjanmaan rantatie on yksi Suomen tärkeistä historiallisista tielinjoista. Ratsupolusta 1600-luvulla kehittynyt maantie on kulkenut Turusta Tukholmaan Pohjanlahden ympäri. Rantatie on ollut Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie. " " Lapin läänin alueella lähes koko rantatien pituus, 70 kilometriä, on paikallistettavissa maastossa. Parhaiten säilyneet yli kilometrin mittaiset tieosuudet, joissa sekä vanhan tien linjaus että maasto ovat säilyneet, ovat Simossa Onkalonperäntie, Onkalontie, Simonkyläntie, Kirkkotie ja Palokankaantie sekä Viantie, Keminmaalla ja Torniossa Hisikankaantie ja Torniossa Hietaharjuntie, Laivajärventie sekä Färimäentie. Simon kunnassa Simonkyläntie, joka on toiminut kesätienä jo 1600-luvulla, on valittu Tielaitoksen museotievalikoimaan. " Maakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuurihistorialliset kohteet Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Kuivajoen pohjoisranta sijaitsee Kuivaniemessä noin 2,5 km:n etäisyydellä Onkalon hankealueesta (Pohjois-Pohjanmaan liitto). 44

57 HANKEALUEEN NYKYTILA "Kuivajoen pohjoisranta on rantaviljelysten ja talouskeskusten muodostama maisemakokonaisuus. Alue on ollut asuttuna ainakin 1650-luvun puolivälistä. Maatalouden ohella kalastus on ollut asukkaiden tärkeä elinkeino. Verkkovajat ja venesuojat ovatkin jokirannan tunnusomaisia rakennusryhmiä. Uusrakentaminen on sijoittunut ulkopuolelle vanhoista pihapiireistä, jotka ovat säilyneet perinteisessä asussaan. Vanha kylätie kulkee tyypillisesti pihapiirin läpi." Maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävien kohteiden sijainti suhteessa hankkeen vaatimiin rakenteisiin tarkentuu ympäristövaikutusten vaikutusten arvioinnin yhteydessä. 9.4 Muinaisjäännökset Leipiön hankealueelta tunnetaan entuudestaan kaksi muinaisjäännöskohdetta. Hankealueen luoteisosassa sijaitsevat Keskimmäinen Varesharju [ ], ajoittamaton rakkaröykkiö ja viisi rakkakuoppaa sekä Ylimmäinen Varesharju [ ], ajoittamattomat rakkakuopat. Onkalon hankealueelta tunnetaan entuudestaan kaksi muinaisjäännöskohdetta; Karipalo [ ] nimellä tunnettu ajoittamaton maarakenne, joka sijaitsee hankealueen länsiosassa sekä Korkiamaa [ ] nimellä tunnettu. Lisäksi hankealueen lounaisrajalle kulkee yksi Suomen tärkeimmistä historiallisista tielinjoista Pohjanmaan rantatie (RKY 2009 kohde). Halmekankaan hankealueelta ei tunneta entuudestaan yhteään kiinteää muinaisjäännöstä. Lähin tunnettu kiinteä muinaisjäännös on Yhteinenmaa [muinaisjäännösrekisterinumero ]. Yhteinenmaa nimellä tunnettu ajoittamaton rakkakuoppa sijaitsee Iin kunnan puolella tuulivoimapuiston itäpuolella yli kilometrin etäisyydellä lähimmistä tuulivoimaloista. Karsikon hankealueelta ei tunneta entuudestaan yhtään kiinteää muinaisjäännöstä. Lähimmät kiinteät muinaisjäännökset ovat hankealueen länsipuolella 370 metriä lähimmästä voimalapaikasta sijaitseva Huttisenrakka [ ], historiallinen kivilatomus, sekä hankealueen luoteispuolella 450 metrin etäisyydellä lähimmästä voimalapaikasta sijaitseva Aaltokangas [ ], joka on esihistoriallinen kiviröykkiö. Vaihtoehdon 2 sähkönsiirtoreitin läheisyydestä tunnetaan entuudestaan seuraavat kiinteät muinaisjäännökset: Taulukko 9-3. Sähkönsiirtoreittivaihtoehtojen läheisyyteen sijoittuvat tunnetut muinaisjäännöskohteet Rekisterinumero Nimi Tyyppi Etäisyys voimajohdosta Iso Kivimaa Ajoittamaton muinaisjäännösryhmä, kaksi rakkaröykkiötä ja kolme rakkakuoppaa 200 m Tulkkilanjänkä Ajoittamaton kivirakenne, seitsemän rakkakuoppaa sekä asumuspainanne 170 m Helkkusenvaara etelä Ajoittamaton kivirakenne, kolme rakkakuoppaa 220 m Helkkusenvaara Ajoittamaton kivirakenne, latomus 135 m Maihkilanvaara E Ajoittamaton kivirakenne, kolme kuoppaa 140 m Maihkilanvaara W Moniperiodinen muinaisjäännösryhmä, röykkiö ja kuusi kivikuoppaa 220 m 45

58 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva 9.7. Hankealueille ja lähiympäristöön sijoittuvat tunnetut muinaisjäännöskohteet. 46

59 HANKEALUEEN NYKYTILA 9.5 Luonnonolot Maa- ja kallioperä sekä topografia Simon alueella kallioperä on pääosin yli 2 miljardia vuotta vanhaa graniitti gneissialuetta, jossa vallitsevina kivilajeina ovat oligoglaasigraniitti- ja granodioottigneissi. Kallioperä muodostuu pohjagneissistä, jossa on graniittijuonteita. Simon rannikolla tulee selkeästi esiin graniittigneissialueille tyypillinen maiseman muotojen alavuus ja loivapiirteisyys (Simonkylän ja Simonniemen osayleiskaava 2001). Karsikon hankealueella kallioperä on tonaliittista gneissiä alueen eteläosassa ja graniittia alueen pohjoisosassa. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon hankealueiden kallioperä on tonaliittista gneissiä (GTK 2012). Yleisin maalaji alueella on jäätikön pohjalle kerrostunut pohjamoreeni. Onkalon alueen pohjoisosissa maaperä on karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa, etelässä moreeni on vallitseva maalaji. Keskiosan soiden kohdalla on ohuita turvekerroksia. Alueen eteläreunalla on kalliomaata. Hankealueen länsireunalla ja alueen länsipuolella maaperä on savea (GTK 2012). Leipiön hankealueella maaperä on pohjoisosassa moreenia ja eteläosassa kivistä moreenia. Eteläosassa on myös kalliopaljastumia. Alueen keski- ja luoteisosassa maaperä on turvetta, jota esiintyy paksuna tai ohuena kerroksena soiden ja soistumien alueella. Aivan alueen itälaidalla maaperä on karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa (GTK 2012). Halmekankaan hankealueen yleisin maalaji on moreeni. Alueen keskiosissa soiden alueella maaperä on turvetta. Halluajärven lounaispuolella on karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa (GTK 2012). Karsikon hankealueella yleisin maalaji on moreeni, joka alueen keskiosassa on kivistä. Keskiosassa on myös turvekerrokseltaan ohuita (<0,3 m) soistumia. Alueen eteläosan maaperässä on karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa (GTK 2012). Hankealueiden topografia vaihtelee korkeammista kallioalueista ja moreenikumpareista alaviin suoaltaisiin. Korkeuserot alueella ovat melko pieniä. Karsikon alueella korkeimmat alueet, hankealueen pohjoisosan Pirttirakka ja alueen itäpuolella oleva Kirnuvaara, ovat 15 m mpy. Leipiön hankealueella korkeimmat alueet ovat eteläosan kallioilla 25 m mpy. Halmekankaalla korkeimmat kohdat ovat 40 m mpy ja Onkalon alueella 20 m mpy Ilmasto Simon alue kuuluu ilmasto-olosuhteiltaan Etelä-Lapin, eli Peräpohjolan ilmastovyöhykkeeseen. Ilmastollisesti Etelä-Lapin poikki kulkee keski- ja pohjoisboreaalisen luonnonvyöhykkeen raja. Suotuisinta ilmasto on Perämeren rannikolla ja laajemmin niin kutsutun Meri- Lapin alueella, missä Perämeri tasaa lämpötiloja. Vuoden keskilämpötila Perämeren rannikolla on noin +1 C. Perämeren rannikolla sataa vähiten ja rannikko onkin Etelä-Lapin vähälumisinta aluetta. Vähäsateisin kuukausi on useimmiten huhtikuu, sateisinta on elokuussa. Kasvukauden pituus on noin 145 vrk (Kersalo ja Pirinen 2009) Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Onkalon, Leipiön ja Karsikon hankealueet sijaitsevat Kemijoen vesienhoitoalueella ja Perämeren rannikkoalueella (vesistöalue 84), valuma-alueen kolmannen jakovaiheen tunnus 84V133). Halmekankaan hankealue sijaitsee Kemijoen vesienhoitoalueella ja Simojoen vesistöalueella (64) ja kuuluu Patokosken alapuoliseen valuma-alueeseen (64.012). Hankealueiden sijainti valuma-alueilla (3. jakovaihe) on esitetty kuvassa 9.9. Onkalon hankealue sijaitsee Välialueella (84V150) ja osin Simon alueen valuma-alueella (64.011). Alueen vesistöjä ovat Syvälahdenjärvi, Kaakkurilampi ja Karijärvi. Kaakkurilampi on suorantainen lampi, jonka pinta-ala on noin 0,8 ha. Hankealueen etelärajalla oleva Syvänlahdenjärvi on pinta-alaltaan noin 6 ha. Lammen länsirannalla on mökki. Karijärvi alueen koillisosassa on pieni suolampi. Karijärvestä laskee uomaltaan osin luonnontilainen Karilahdenoja Perämereen Simojoen suistossa. 47

60 HANKEALUEEN NYKYTILA Hankealueen luoteispuolella noin 2 kilometrin etäisyydellä on Simojoki ja alueen kaakkoispuolella noin 2,5 kilometrin päässä Kuivajoki. Kuva 9.8. Karilahdenoja Onkalon hankealueen keskiosassa on kapea metsäpuro. Leipiön alue sijaitsee pääosin Ruonanojan valuma-alueella (84.136). Hankealueen läntisimmät osat kuuluvat Vihtarinojan (84.138) ja itäisimmät Koivuojan (64.014)valuma-alueille. Ruonanoja saa alkunsa Väliojasta, joka virtaa hankealueen länsiosassa. Välioja on metsätalouden toimissa oikaistu ja luonnontilansa menettänyt uoma. Välioja muuttuu Kemintien jälkeen nimeltään Myllyojaksi ja tämän jälkeen Ruonanojaksi ja se laskee Perämereen Simojokisuun suistoalueen pohjoispuolella. Leipiön hankealueella ei ole muita pintavesiä runsaita metsäojituksia lukuun ottamatta. Alueen itäpuolella virtaa soilta alkunsa saava Simojokeen laskeva Koivuoja. Halmekankaan hankealue sijaitsee lähes kokonaisuudessaan Simon alueen (64.011) valumaalueella. Pohjoisimmat osat kuuluvat Patokosken valuma-alueeseen (64.012) ja aivan itänurkka Ailionojan valuma-alueeseen (63.015). Hankealueella ei ole metsätalousojien lisäksi muita pintavesiä. Alueen pohjoispuolella noin 600 m päässä on Halluajärvi, joka on kooltaan noin 27 ha. Karsikon hankealue sijaitsee välialueella (84V150) ja hankealueen itäosat Karismaanojan valuma-alueella (84.149). Karsikon suunniteltujen voimaloiden itäpuolella virtaa Taipaleenkylän pohjoispuolen soilta alkunsa saava Lahdenoja, joka laskee Perämereen Lahdenlahdessa. Hankealueen itäpuolella on pieni nimetön lampi. Muita pintavesiä ei suo-ojitusten lisäksi ole. 48

61 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva 9.9. Hankealueiden sijainti valuma-alueilla. Pohjavesialueet Hankealueita lähimmät pohjavesialueet on esitetty kuvassa 9.10 ja kuvattu taulukossa 9-4. Onkalon hankealuetta lähimmät pohjavesialueet sijoittuvat aivan hankealueen etelä- ja länsipuolelle. Eteläpuolisen Karijärven pohjavesialueen ( ) rajaus myötäilee osin hankealueen rajausta. Karijärven pohjavesialue on luokiteltu III-luokan pohjavesialueeksi. Vedenhankintaa varten tärkeä (I-luokka) Santamäen pohjavesialue ( ) sijaitsee hankealueen länsipuolella lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä alueesta. Leipiön hankealuetta lähin pohjavesialue on I-luokan Palokankaan pohjavesialue, joka sijaitsee suunnittelualueen luoteispuolella, noin m etäisyydellä. Haarainkankaan luokan IIpohjavesialue ( A) sijaitsee noin m ja Haarainkankaan I-luokan pohjavesialue noin m etäisyydellä hankealueesta luoteeseen. Halmekankaan hankealuetta lähin pohjavesialue sijaitsee noin m etäisyydellä alueen luoteispuolella. Tikkasenkankaan pohjavesialue on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (I-luokan pohjavesialue). Muihin pohjavesialueisiin välimatkaa on yli 3 km. 49

62 HANKEALUEEN NYKYTILA Karsikon aluetta lähin pohjavesialue on Maksniemi, joka sijaitsee noin 700 m etäisyydellä hankealueesta. Harjulla on vedenottamo. VE 2 sähkönsiirtoreitin varrella sijaitsee I-luokan Ahmamaan pohjavesialue ( ). Alueella sijaitsee vedenottamo. Suunniteltu uusi voimajohtoreitti sivuaa pohjavesialuetta. Kuva Hankealueiden läheisyyteen sijoittuvat pohjavesialueet. Taulukko 9-4. Hankealueiden lähimmät pohjavesialueet Nimi Numero Alueluokka Muod.alueen pinta-ala (km2) Kok.pintaala (km2) Arvio muod. pohjaveden määrästä (m3/d) Onkalo Karijärvi III 0,17 0,38 90 Santamäki I 1,18 2,

63 HANKEALUEEN NYKYTILA Nimi Numero Alueluokka Muod.alueen pinta-ala (km2) Kok.pinta-ala (km2) Arvio muod. pohjaveden määrästä (m3/d) Leipiö Haarainkangas A II 0,31 1, Haarainkangas B I 0,35 1, Palokangas I 1,06 2, Halmekangas Tikkasenkangas I 0,29 0, Karsikko Maksniemi A II 0,62 18,5 400 Maksniemi B II 0,07 3,6 50 Sähkönsiirtoreitti Ahmamaa I 0,12 0, Kasvillisuus Simon alue lukeutuu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan ja Lapin kolmion alueiden rajoille. Pohjanmaa on pääosin karujen luontotyyppien aluetta. Lapin kolmion alueella esiintyy emäksisiä ja karbonaattisia kivilajeja, joiden vuoksi maaperä on rehevämpää ja mahdollistaa vaateliaan kasvillisuuden esiintymisen. Simon alueella kangasmaan talousmetsäalueet ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään Pohjois-Suomen tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaita sekä karumpia kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa variksenmarja-kanervatyypin (ECT) kangasta. Onkalon hankealueen eteläosat Syvälahdenjärven pohjoispuolella ovat hyvin kallioista seutua. Kallioiden väliset painanteet ovat huuhtoutuneiden moreenien muodostamaa kumpuilevaa maastoa, joiden väleissä on turvemaa-alueita. Alueen keskivaiheilla vuorottelevat tuoreet ja kuivahkot kankaat. Alueen pohjoisosassa on kuusivaltaisia tuoreita kankaita, jossa puusto on varttunutta. Karilahdenojan varrella on myös lehtomaista metsää. Alueella on tuoreita hakkuita, taimikoita sekä nuorta metsää. Aivan alueen keskiosissa on lehtipuustoa kasvavia entisiä peltoalueita. Hankealueen laajempia suoalueita on melko vahvasti ojitettu, joten turvekankaiden ja muuttumien osuus on suuri. Osin ojittamatonta avosuoaluetta on laajemmin alueen itäosassa. Suo on osa entisen Kuivaniemen kunnan puolelle sijoittuvaa laajempaa rimpistä aapasuoaluetta. Alueen koillisosan Karijärvi on avointa nevaa, jonka keskellä on pieni lampi. Pohjoisosassa on osin luonnontilainen suo, joka keskiosistaan on avointa nevaa ja reunoilta mäntyä kasvavaa rämettä. Alueen pohjoisosassa on pienialaisia korpia, jotka on osin ojitettu. 51

64 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva Onkalon hankealueen pohjoisosassa on tuoreita hakkuita. Kuva Hirsikankaalta. Kuva Onkalon hankealueen pohjoisosassa on varttuneita kuusikoita. Kuva Karilahdenojan varrelta. Ojan uoma on oikaistu, mutta kasvillisuus alueella on rehevää. 52

65 HANKEALUEEN NYKYTILA Leipiön hankealueen eteläosa on kallioinen ja kankaat ovat kivikkoisia. Alueella on runsaasti nuoria taimikoita sekä vastikään hakattuja siemenpuustoisia päätehakkuualoja. Hankealueen etelä- ja keskiosissa kivennäismaan metsät ovat pääosin kuivahkoja mäntyvaltaisia ja varsin kivikkoisia kankaita, jotka ovat puustoltaan keskimäärin hyvin nuoria. Kangasmetsissä esiintyy pienialaisia soistumia. Alueella on myös ojitettujen ja vahvasti muutettujen korpien alueita. Alueen keskivaiheilla Väliojan varrella esiintyy kapea-alaisesti lehtomaisen kankaan piirteitä. Pohjoisosassa Väliojan varsi on aikoinaan raivattu pelloiksi. Väliojan ja Iso-Leipiön suon alueella on edelleen avointa niittyä sekä koivikkoa kasvavia entisiä peltoja. Hankealueen itäosassa Leipiönpalon alueella on tuoreita kuusivaltaisia kankaita. Länsiosan kankaiden laella on rakkakivikkoa ja kivikoilla rakkakuoppia. Metsät ovat kuivahkoja ja mäntyvaltaisia. Alueen eteläosassa luonnontilaisia soita on hyvin niukasti ja ainoa edustava sijoittuu Väliojankallioiden tuntumaan. Hankealueen pohjoisosa on erittäin soinen. Soita on voimakkaasti ojitettu. Hoikkasuo alueen länsiosassa on luonnontilainen ja muita alueen soita rehevämpi. Hoikkasuon alue on vaihteleva, suoalueella esiintyy puustoisia kangasmetsäsaarekkeita ja erityisesti suon länsilaidalla reheviä korpia. Iso Leipiön suolla hankealueen pohjoisosassa suon paksuturpeiset keskiosat ovat ojittamattomia. Kuva Leipiönpalon ja Iso-Leipiön itäpuolella on kuusikoita. Halmekankaan hankealueella on runsaasti vastikään hakattuja siemenpuustoisia päätehakkuualoja sekä nuoria taimikoita. Kivennäismaan metsät ovat pääosin kuivahkoja mäntyvaltaisia ja osin kivikkoisia kankaita, jotka ovat puustoltaan keskimäärin hyvin nuoria. Juurakkosuon alueella on myös tuoreempia kangasmetsiä. Hankealue on keskiosistaan kokonaisuudessaan soinen. Suot ovat tällä alueella voimakkaasti ojitettuja. Alueen pohjoisosat rajautuvat itäosassa Halmesuon keskiosiltaan luonnontilaiseen aapasuoalueeseen, joka on laiteiltaan ojitettu. Luonnontilaista tai lähes luonnontilaista suota on paksuturpeisimmilla ojittamattomilla soilla. Rehevintä kasvillisuus on Juurakkokankaan eteläpuolella, jossa on lehtomaisia kankaita sekä ojitettuja korpia. Juurakkokankaan itäpuolella on osin ojittamaton rehevämpi suoalue. 53

66 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva Rakkakivikkoa Kotakankaalla. Karsikon hankealueella topografia vaihtelee pienipiirteisesti. Alueella on avokallioita, kivikkoisia kankaita sekä pienialaisia soita. Metsät ovat pääosin kuivahkoja mäntyvaltaisia kankaita. Alue on voimakkaasti metsätalouskäytössä ja puusto on melko nuorta, myös kaikilla hankealueen kallioalueilla. Karsikon alueen kasvillisuudessa näkyy alueen sijainti Lapin kolmion alueella, missä kallioperän rehevyys vaikuttaa kasvupaikkojen rehevyyteen. Soilla esiintyy Karsikon niemen alueella yleisesti lettoisuutta. Hankealueella esiintyy lettorämeitä. Soiden pienialaisuuden vuoksi ne ovat jääneet ojitusten ulkopuolelle ja säilyneet luonnontilaisina. Karsikon alueella esiintyy maaperän rehevyyden vuoksi myös huomionarvoista suo- ja metsälajistoa. Kuva Kivikkoista kangasta Pirttirakan alueella. 54

67 HANKEALUEEN NYKYTILA Linnusto Pesimälinnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina (Valkama ym. 2011). Onkalon ja Halmekankaan hankealueet kuuluvat Simon Onkalonperän atlasruutuun (728:341, selvitysaste erinomainen), missä havaittiin Atlaksen aikana yhteensä 104 lintulajia, joista 86 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). Leipiön hankealue kuuluu Simon Simonniemen atlasruutuun (728:340, selvitysaste erinomainen), missä havaittiin Atlaksen aikana yhteensä 118 lintulajia, joista 103 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). Karsikon hankealue kuuluu Simon Karsikon atlasruutuun (728:339, selvitysaste erinomainen), missä havaittiin Atlaksen aikana yhteensä 122 lintulajia, joista 104 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Hankealueiden pesimälinnusto koostuu pääasiassa alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista karujen talousmetsien lintulajeista, eikä alueilla ole juurikaan linnustollista monipuolisuutta lisääviä elinympäristöjä. Pienialaiset ojittamattomat suoalueet, varttuneemman metsän kuviot sekä pienet lammet tarjoavat elinympäristöjä myös hieman vaativammalle lajistolle. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan Simon rannikkoalueella ei sijaitse tiedossa olevia merikotkan pesäpaikkoja, mutta alueelle on viime vuosina muodostunut lajin reviiri (Ollila 2011). Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan hankealueiden läheisyydessä sijaitsee useampia sääksen tiedossa olevia pesäpaikkoja, joista osassa on pesitty myös viime vuosina (Honkala 2011). Muuttolinnusto Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja. Lounaisen Lapin alueelle sijoittuu kolme lintujen muuttoa ohjaavaa pääjohtolinjaa: Kemijoki, Tornionjoki ja Perämeren rannikko. Hankealueet sijoittuvat Simon rannikon läheisyyteen, joka toimii alueen kautta kulkevan lintumuuton johtolinjana. Simon alueella lintujen keväinen muuttovirta jakaantuu osittain rannikon suuntaisesti kohti pohjoista ja luodetta, mutta pieneltä osin myös koilliseen Simojokea seuraten. Osa hankealueista sijoittuu rantaviivaa seuraavan muuton itäja koillispuolelle, mutta esim. Karsikon kohdalla rantaviivaa seuraavan muuton on havaittu lentävän pääosin niemen yli (Pentti Rauhala, suul. ilm.). Syksyllä etelään ja kaakkoon kulkeva muuttovirta tiivistyy rannikon tuntumaan. Simon alueella Perämeren rannikkolinjaa muuttava lajisto käsittää tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkistä lajiryhmistä ainakin joutsenia, hanhia, kurkia ja petolintuja, mutta rannikkolinjaa seuraa myös lukuisa joukko muita lajeja. Lisäksi Perämeren pohjoisosien kautta kulkeva kuikkalintujen sekä arktisten vesilintujen muuttovirta suuntaa sisämaahan tuulensuunnasta riippuen noin Ykskuusen ja Iin Myllykankaan välisellä rannikkoalueella (mm. Pentti Rauhala, suul. ilm.; Suorsa 2012; Pöyry Finland Oy 2011; Eskelin ym. 2009). Rannikkoalueen yllä kulkeva joutsen-, petolintu- ja kurkimuutto saattaa kulkea osin tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudella, mutta kuikkalintu- ja vesilintumuutto kulkee tyypillisesti mantereen yllä huomattavan korkealla (mm. Suorsa 2012). Syksyllä Perämeren pohjoisosan kiertävä petolintumuutto tiivistyy voimakkaasti Iin pohjoisosien kohdalla, missä on viime vuosina havaittu voimakasta petolintumuuttoa. Etupäässä kaakkoon muuttavien piekanan, hiirihaukan ja mehiläishaukan, mutta myös varpushaukan ja suohaukkojen sekä joidenkin muidenkin petolintujen muuttovirta tiivistyy suhteellisen kapealle vyöhykkeelle rannikon tuntumaan. Petolintujen muuttovirran tarkempi sijoittuminen rannikkoalueella riippuu voimakkaasti vallitsevista tuuliolosuhteista ja voi siirtyä tuulensuunnan mukaan rannikolta jopa pitkälle sisämaahan saakka. Varsinkin alkusyksyllä mantereen yllä petolintujen muutto kulkee tyypillisesti hyvin korkealla, mutta rantavyöhykkeen läheisyydessä ja loppusyksyllä se saattaa kulkea osin törmäyskorkeudella (Suorsa 2012, Kalle Simonen, kirjall. ilm.; Jouni Pursiainen, kirjall. ilm.; Pöyry Finland Oy 2011). 55

68 HANKEALUEEN NYKYTILA Muu eläimistö Alueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä havumetsävyöhykkeen lajistoa, käsittäen pääsääntöisesti alueellisesti yleisiä lajeja. Hankkeen esiselvitysten ja maastohavaintojen perusteella alueilla on mm. kohtalaisen vahva hirvikanta, minkä lisäksi alueella esiintyy hirvieläimistä myös metsäkaurista. Suurpedoista saatiin havaintoja karhun esiintymisestä alueella. 9.6 Suojelualueet ja arvokas lajisto Tässä on esitetty olemassa olevan tiedon perusteella hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat rajatut luontokohteet, suojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet sekä merkittävät lajiesiintymät Natura-alueet Tuulivoimapuistojen alueelle tai niiden välittömään läheisyyteen ei sijoitu Natura-alueita. Lähimmät Natura-alueet sijaitsevat Simojoella ja Simojoen suistossa (Simojoki, Perämeren saaret) noin 2 3 km etäisyydellä Onkalon, Halmekankaan ja Leipiön hankealueista ja noin 5 km etäisyydellä Karsikon hankealueesta Ajoksen niemessä (Perämeren saaret). Naturaalueet hankealueiden ympäristössä on esitetty kuvassa 9.16 ja niiden etäisyys hankealueista taulukossa 9-5. Kuva Natura-alueiden ja hankealueiden sijoittuminen. 56

69 HANKEALUEEN NYKYTILA Onkalon hankealuetta lähimmät Natura-alueet sijaitsevat yli kahden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Luoteispuolella sijaitsee Simojoen Natura-alue (FI ), joka on sisällytetty Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin (SCI) mukaisena kohteena. Osa Simojoen suiston saarista kuuluu Perämeren saarten Natura-alueeseen (FI ). Perämeren saarten Natura-alueeseen on matkaa lyhimmillään 3 km. Kyyttikarinnokan (FI ) ja Nikkilänaavan (FI ) Natura-alueille välimatkaa on noin 5 km. Leipiön hankealuetta lähinnä on Simojoen Natura-alue, joka sijaitsee noin 2 km etäisyydellä. Natura-alue Perämeren saaret on lähimmillään noin 6 km päässä. Halmekankaan hankealueen lähimmät Natura-alueet ovat Nikkilänaapa noin 2 km päässä ja Simojoki lähimmillään noin 3 km etäisyydellä alueesta. välimatka Simojoen Naturaalueeseen on kummastakin noin 3 km. Karsikon hankealuetta lähin Natura-alue on Perämeren saaret noin 4 km päässä. Musta-aapa (FI ) sijaitsee noin 5 km etäisyydellä hankealueesta. Simojoen Natura-alue (FI ) on suojeltu luontodirektiivin (SCI) mukaisena kohteena. Simojoki on yksi harvoja rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Jokeen nousee siellä lisääntyvä Itämeren lohi. Simojoen vesistö ja sen jokisuun merialue sisältyvät erityissuojelua vaativiin vesistöihin. Natura-alueen pinta-ala on 1153 ha. Perämeren saarten Natura-alue (FI ) sijoittuu lähimmillään noin 3 km etäisyydelle Onkalon hankealueesta. Natura-alue on suojeltu sekä luonto- (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena kohteena. Alue koostuu useista Kemin, Tornion, Simon, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon edustalla olevista saarista, luodoista ja matalikoista. Natura-alueen pinta-ala on yhteensä 7136 ha. Alueella esiintyy Perämerelle maankohoamisrannikolle tyypillisiä luontotyyppejä sekä kasvilajeja, ja alueen linnusto on myös edustava. Nikkilänaavan Natura-alue (FI ) sijoittuu lähimmillään noin 2 km etäisyydelle Halmekankaan hankealueesta. Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin (SCI) mukaisena kohteena. Nikkilänaapa on edustava aapasuokokonaisuus ja sillä on merkitystä myös linnuston suojelun kannalta. Natura-alueen pinta-ala on 346 ha. Iso-Saarisuo Hoikkasuo Musta-aavan Natura-alue (FI ) sijoittuu lähimmillään noin 7,3 km etäisyydelle Halmekankaan hankealueesta. Alue on suojeltu sekä luonto- (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena kohteena. Natura-alue muodostuu kolmesta laajasta suoalueesta, jotka muodostavat yhdessä edustavan aapasuokokonaisuuden. Alueen pinta-ala on 768 ha. Perämeren kansallispuiston Natura-alue (FI ) on kooltaan ha. Kansallispuiston tehtävänä on maankohoamisen muovaaman saaristoluonnon suojelu. Alue on suojeltu luontodirektiivin (SCI) mukaisena kohteena. Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat (FI ) on Simon ja Keminmaan kuntien alueella sijaitseva kooltaan ha suoluontokohde. Alue on erittäin monipuolinen luonnontilaisen suoluonnon keskittymä. Natura-alue on suojeltu sekä luonto- (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena kohteena. Kirvesaapa (FI ) on kooltaan 1827 ha alue, joka kuuluu Pohjanmaan aapasoihin. Alueen lintulajisto on edustava. Alue on suojeltu sekä luonto- (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena kohteena. Musta-aapa (FI ) on merkittävä eteläisen Perä-Pohjolan aapasuo, joka on kooltaan 355 ha. Alue on suojeltu luontodirektiivin (SCI) mukaisena kohteena. Tuuliaapa-Iso Heposuo (FI ) on pinta-alaltaan 1075 ha. Alue on linnustollisesti arvokas aapa- ja keidassuon yhdistelmä. Alue on suojeltu sekä luonto- (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena kohteena. Veittiaapa (FI ) on laaja rimpineva-alue, joka on linnustollisesti arvokas. Alue on kooltaan 2929 ha ja sen on suojeltu sekä luonto- (SCI) että lintudirektiivin (SPA) mukaisena kohteena. 57

70 HANKEALUEEN NYKYTILA Taulukko 9-5. Natura-alueiden etäisyys hankealueista. Natura-alue Nro Suojeluperuste Onkalo Leipiö Halmekangas Karsikko Iso Saarisuo Hoikkasuo Musta aapa FI SCI ja SPA 9,0 11,7 7,3 25,6 Kirvesaapa FI SCI ja SPA 19,0 11,0 18,2 10,6 Kyyttikarinnokka FI SCI 5,1 13,7 8,3 23,6 Martimoaapa Lumiaapa Penikat FI SCI ja SPA 16,7 11,7 13,5 21,1 Musta aapa FI SCI 17,3 9,7 17,4 5,3 Nikkilänaapa FI SCI 5,1 7,2 2,0 21,7 Perämeren saaret FI SCI ja SPA 3,0 5,9 6,1 4,3 Rimpijärvi Uusijärvi FI SCI ja SPA 17,5 20,2 15,1 35 Simojoki FI SCI 2,2 2,2 3,1 15,7 Tuuliaapa Iso Heposuo FI SCI ja SPA 10,5 18,3 11,1 30,8 Veittiaapa FI SCI ja SPA 18,7 18,9 16,0 32, FINIBA alue Simon sisäsaariston FINIBA-alue sijoittuu noin 3 km Leipiön hankealueen lounaispuolelle ja Onkalon hankealueen länsipuolelle. Alueella on ilmoitettu lepäilevän syksyllä laulujoutsenta (Leivo ym. 2002). Kuva IBA- ja FINIBA -alueiden sijoittuminen tuulivoimapuistoon nähden. 58

71 HANKEALUEEN NYKYTILA Lähimmillään noin 2,5 km etäisyydelle Halmekankaan hankealueen koillispuolelle sijoittuu Suomen kansallisesti merkittävä lintualue Simon Kuivaniemen suokeskittymän FINIBA-alue (910070) (Leivo ym. 2002). FINIBA-alue on laaja lukuisten keskikokoisten ja pienten aapasoiden keskittymä Simon kunnan ja Iin pohjoisosien alueella, joista hankealuetta lähimmäksi sijoittuu Nikkilänaapa. Simon Kuivaniemen suokeskittymä ylittää FINIBA-kriteerit mm. laulujoutsenen ja metsähanhen pesimäkannan osalta. Lisäksi alueella pesii useita pareja uhanalaiseksi ja salassa pidettäväksi luokiteltua lajia. FINIBA-alueen pinta-ala on noin 11 km 2 ja vain sen läntisin osa sijoittuu Halmekankaan hankealueen läheisyyteen. Hankealueiden läheisyyteen ei sijoitu kansainvälisesti tärkeitä lintualueita eli IBA-alueita Suojelualueet ja muut merkittävät luontokohteet Hankealueilla ei ole luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien kohteita. Kuvassa 9.18 on esitetty luonnonsuojelualueiden ja suojeluohjelmien kohteiden sijainti hankealueiden ympäristössä. Kuva Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet. Onkalon ja Leipiön hankealueita lähimmät yksityismaan luonnonsuojelualueet ovat Perämeren saarten luonnonsuojelualueeseen (YSA203764) kuuluvia saaria, joista lähimmät sijaitsevat noin 2,6 km etäisyydellä Onkalon hankealueen rajasta. Leipiön hankealueelle matkaa on noin 4,3. Luonnonsuojeluohjelman kohteita ei ole hankealueiden lähellä. 59

72 HANKEALUEEN NYKYTILA Halmekankaan hankealueella tai sen lähistöllä ei ole luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Lähin yksityismaan luonnonsuojelualue Mäntylän luonnonsuojelualue (YSA128132) sijaitsee noin 3,6 km alueesta koilliseen. Karsikon hankealueen eteläpuolella on määräaikaiset luonnonsuojelualueet Koivulan (7,8 ha) ja Eskurin (6,9 ha) tilat. Määräaikainen rauhoitussopimus on voimassa vuoteen 2026 asti. Alueella on vanhaa metsää ja luonnontilaista suota. Karsikon rannoilla noin 1 km etäisyydellä hankealueesta on useita yksityisiä luonnonsuojelualueita, jotka ovat luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Näitä ovat Kitiniemen hiekkaranta- ja dyynialue (LTA130016), Karsikon eteläinen merenrantaniitty (LTA130018), Karsikon pohjoinen merenrantaniitty (LTA130063) ja Teponlahden merenrantaniitty (LTA130022). Karsikon hankealuetta lähimmät soidensuojeluohjelman kohteet ovat Kokonjärvi-Korpijänkä (SSO120483) ja Musta-aapa (SSO120487), jotka sijaitsevat noin 5 6 km alueesta pohjoiseen. Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet, joiden olemassaolo merkittävästi lisää alueen luontoarvoja. Luontokohteita suojellaan tai muutoin huomioidaan maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontokohteella esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Merkittävimmät luontotyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ). Hankealueilla ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä. Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 15 a ja 17 a :ssä lueteltuja kohteita, eli alle hehtaarin suuruisia lampia sekä pieniä puroja, lähteitä ja lähteikköjä. Hankealueilla on hyvin vähän luonnontilaisia pienvesiä ja luonnontilaiset purot ovat pääosin metsätaloustoimissa aikoinaan oikaistuja. Lähteitä tai tihkupintoja ei inventoinneissa havaittu. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja jotka on hyvä huomioida myös maankäytön suunnittelussa. Kaikilla hankealueilla esiintyy metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Muita arvokkaita luontokohteita ovat muun muassa metsien ja soiden arvokkaat elinympäristöt sekä perinnemaisemien arvokkaat elinympäristöt, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Hankealueet sijoittuvat Lapin kolmion alueelle, joka luetaan uhanalaisuusarvioinnissa vielä Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on myös muutoin huomioitu mm. metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa. Onkalon hankealueen Kaakkurilampi ja Karijärvi voidaan luokitella pienvesiin, mutta ne eivät täytä vesilain määritelmää lammesta (alla 1 ha suuruiset lammet Lapin läänin ulkopuolella). Onkalon alueen Karilahdenoja on osittain uomaltaan luonnontilainen, osittain oikaistu puro. Onkalon alueella esiintyvät metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä pienvesien välittömät lähiympäristöt (lammet, puro), pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla sekä soiden elinympäristöistä vähäpuustoiset suot ja rehevät korvet. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat vanhat havu- ja sekametsiköt. Arvokkaiden elinympäristöjen alueella esiintyy myös uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Leipiön alueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. Metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä alueella esiintyvät vähäpuustoiset suot, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, korvet, puronvarsi sekä kalliot. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat varttuneet kuusimetsät. Arvokkaiden elinympäristöjen alueella esiintyy myös uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Halmekankaan alueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. Metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä alueella esiintyvät vähäpuustoiset suot, joiden alueella esiintyy uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat varttuneet kuusimetsät sekä luonnontilaltaan muuttuneet ojitetut korvet, joiden kasvillisuuteen kuuluu huomionarvoista lajistoa. 60

73 HANKEALUEEN NYKYTILA Karsikon hankealueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. Metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä alueella esiintyy vähäpuustoisia soita sekä kallioita. Hankealueella esiintyy uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suoluontotyyppejä. Hankealueen ulkopuolella Karsikon ranta-alueilla esiintyy luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä (merenrantaniityt ja hiekkarannat) ja vesilain mukaisia kohteita (fladat, kluuvit) Uhanalainen ja arvokas lajisto Kasvillisuus Tiedot hankealueilla esiintyvistä uhanalaisista ja muista arvokkaista lajeista ovat Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta (Lapin ELY-keskus 2012), Karsikon alueella tehtyjen kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten kokoomaraportista (Fennovoima Oy 2009) sekä hankealueilla kesällä 2012 tehdyistä maastoinventoinneista. Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit Karsikko Karsikon alueella, hankealueen ulkopuolella, esiintyy luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeista perämerenmarunaa (Artemisia bottnica), ruijanesikkoa (Primula nutans subsp. finnmarchica) sekä lajia, jonka tiedot ovat salassa pidettäviä. Nämä lajit ovat myös Suomen kansainvälisiä vastuulajeja. Perämerenmaruna kasvaa hiekkapitoisella maalla avoimilla ja kuivilla paikoilla. Sitä esiintyy Karsikon tien varressa. Merenrantojen avoimien niittyjen laji ruijanesikko kasvaa Karsikon rannoilla. Rauhoitetut lajit Leipiö Alueella esiintyvä metsänemä (Epipogium aphyllum) on luonnonsuojeluasetuksen mukaan rauhoitettu. Harvinaisen metsänemän kasvupaikkoja ovat vanhat, kosteat ja varjoisat lehtija sekametsät. Suovalkku (Hammarbya paludosa) on rauhoitettu laji. Sen kasvupaikkoja ovat lettojen ja luhtaisten nevojen välipinnat. Karsikko Alueella esiintyy luonnonsuojeluasetuksen mukaan rauhoitettua valkolehdokkia (Platanthera bifolia). Sen kasvupaikkoja ovat rehevät ja lehtomaiset kangasmetsät. Hankealueella esiintyvät suovalkku ja veripunakämmekkä (Datcylorhiza incarnata ssp. cruenta) ovat niin ikään rauhoitettuja. Karsikon alueella esiintyvät perämerenmaruna sekä laji, jonka tiedot ovat salassa pidettäviä, ovat myös rauhoitettuja. Kuva Suovalkkua kasvaa Karsikon hankealueen pohjoisosan suolla. 61

74 HANKEALUEEN NYKYTILA Uhanalaiset lajit Leipiö Uhanalaisista lajeista alueella esiintyy suopunakämmekkää (Datcylorhiza incarnata ssp. incarnata) ja metsänemää, jotka ovat uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneita (VU). Suopunakämmekän kasvupaikkoja ovat ravinteiset ja keskiravinteiset suot. Karsikko Uhanalaisista lajeista alueella esiintyy suopunakämmekkää ja veripunakämmekkää, jotka molemmat ovat vaarantuneita lajeja. Veripunakämmekän kasvupaikkoja ovat lettosuot ja Perämeren perukoilla myös merenrantaniityt. Alueella esiintyvä lettosoilla kasvava lettosara (Carex heleonastes) on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut. Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) Onkalo Alueellisesti uhanalaisista lajeista hankealueella esiintyy siniyökönlehteä (Pinquicula vulgaris), jonka kasvupaikkoja ovat lettojen ja tihkupintojen välipinnat. Onkalon hankealueella esiintyy soiden putkilokasvilajeista myös alueellisesti uhanalaista ruskopiirtoheinää (Rhynchospora fusca), joka on lisäksi valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) laji. Vaaleasaran (Carex livida) kasvupaikkoja ovat ravinteisempien nevojen rimpipinnat. Vaaleasara on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Leipiö Alueella esiintyy vaaleasaraa. Halmekangas Hankealueella esiintyy alueellisesti uhanalaisista lajeista lehtomataraa (Galium triflorum). Sen kasvupaikkoja ovat lehtomaiset korvet. Karsikko Alueellisesti uhanalaisista lajeista hankealueella esiintyy siniyökönlehteä, lettovillaa (Eriophorum latifolium), vaaleasaraa ja tervaleppää (Alnus glutinosa). Tervaleppä kasvaa luhdissa ja luhtaisissa korvissa. Sen levinneisyys on eteläinen. Lettovillan kasvupaikkoja ovat nimensä mukaisesti letot. Silmälläpidettävät lajit (NT) Halmekangas Hankealueella esiintyy raidankeuhkojäkälää (Pulmonaria obscura), joka on silmälläpidettävä laji. Raidankeuhkojäkälä kasvaa iäkkäillä lehtipuilla kosteissa kangas- tai korpimetsissä. Kuva Raidankeuhkojäkälä laholla raidalla. 62

75 HANKEALUEEN NYKYTILA Leipiö Alueella esiintyy silmälläpidettävistä lajeista suovalkkua (Hammarbya paludosa). Karsikko Alueella esiintyy silmälläpidettävistä lajeista suovalkkua. Taulukko 9-6. Hankealueilla esiintyvä uhanalainen ja arvokas lajisto. Alue Rauhoitettu Uhanalainen Alueellisesti uhanalainen Silmälläpidettävä Onkalo siniyökönlehti, ruskopiirtoheinä, vaaleasara Leipiö metsänemä, suovalkku suopunakämmekkä, metsänemä vaaleasara suovalkku Halmekangas lehtomatara raidankeuhkojäkälä Karsikko valkolehdokki, veripunakämmekkä, suovalkku suopunakämmekkä, veripunakämmekkä, lettosara lettovilla, tervaleppä vaaleasara, suovalkku Linnusto Tiedot hankealueiden linnustosta perustuvat valtakunnallisen Lintuatlashankkeen atlasruutuihin (Valkama ym. 2011). Atlasruutujen pesimälajien lisäksi alueiden kautta muuttaa todennäköisesti useita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja. Leipiön hankealue sijaitsee Simon Simonniemen lintuatlasruudussa, jossa on havaittu yhteensä 41 varmasti tai todennäköisesti pesivää suojelullisesti arvokasta lintulajia. Atlasruudussa pesivistä lajeista jouhisorsa, tukkasotka, mehiläishaukka, selkälokki, keltavästäräkki, kivitasku ja pohjansirkku on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010). Lisäksi 13 pesimälajia on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT) ja 2 pesimälajia alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Selkälokki ja pikkutikka on säädetty Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksen ( /160) nojalla uhanalaiseksi lajiksi. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (Rassi ym. 2001) atlasruudussa pesii 19 ja EU:n lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) lueteltuja lajeja 16. Onkalon ja Halmekankaan hankealueet sijaitsevat Simon Onkalonperän lintuatlasruudussa, jossa on havaittu yhteensä 34 varmasti tai todennäköisesti pesivää suojelullisesti arvokasta lintulajia. Atlasruudussa pesivistä lajeista suokukko on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) ja mehiläishaukka, hiirihaukka, törmäpääsky, keltavästäräkki ja kivitasku on luokiteltu vaarantuneiksi (VU). Lisäksi 12 pesimälajia on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT) ja 2 pesimälajia alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (Rassi ym. 2001) atlasruudussa pesii 14 ja EU:n lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) lueteltuja lajeja 18. Karsikon hankealue sijaitsee Simon Karsikon lintuatlasruudussa, jossa on havaittu yhteensä 42 varmasti tai todennäköisesti pesivää suojelullisesti arvokasta lintulajia. Atlasruudussa pesivistä lajeista tukkasotka, karikukko, selkälokki, törmäpääsky, keltavästäräkki ja kivitasku on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010). Lisäksi 15 pesimälajia on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT) ja 3 pesimälajia alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Selkälokki ja pikkutikka on säädetty Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksen ( /160) nojalla uhanalaiseksi lajiksi. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (Rassi ym. 2001) atlasruudussa pesii 23 ja EU:n lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) lueteltuja lajeja

76 HANKEALUEEN NYKYTILA Muu eläimistö EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämiä eläinlajeja, jotka ovat ns. tiukan suojelujärjestelmän lajeja, jolloin niiden lisääntymis- ja levähdysalueiden hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Lsl 49 Lsl 42 ). Luontodirektiivin mukaisista lajeista liito-oravan esiintyminen Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla on epätodennäköistä, sillä lajin levinneisyyden pohjoisraja sijoittuu Oulu Kuusamo linjalle, eikä liito-oravasta ole juuri havaintoja Meri-Lapin alueelta. Liitteen IV (a) lajeista alueella esiintyy harvakseltaan pohjanlepakkoa sekä mahdollisesti myös viiksisiippaa/isoviiksisiippaa. Saukkoa saattaa esiintyä alueen vesistöissä, ja viitasammakkoa kosteikoilla. Aika-ajoin alueella saattavat esiintyä myös kaikki suurpetomme, joista todennäköisin on karhu. 9.7 Asutus, väestö ja elinkeinot Asutus ja väestö Simon kunnan väestö on sijoittunut pääosin kunnan keskustaajaman, Maksniemen sekä Simoniemen ja Simonkylän alueille. Lisäksi asutusta on erityisesti Simojokivarressa. Tuulivoimapuistojen hankealueiden ympäristössä asutusta on myös Iin Kuivaniemen alueella sekä Kemin Hepolan ja Rytikarin alueilla. Vastaavasti vapaa-ajan asutus on pääosin sijoittunut meren ranta-alueille sekä Simojokivarteen. Leipiön tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu Simon keskustan luoteispuolelle. Hankealueen lähin asutus sijaitsee Simon taajaman pohjoisosassa noin kilometrin etäisyydellä. Simon keskustan lisäksi hankealueen länsipuolella Viantien alueella on asutusta noin kahden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Halmekankaan tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu Simon kuntakeskuksesta kaakkoon. Hankealueen lähin asutus sijaitsee Simojoen itärannalla yli kilometrin etäisyydellä. Hankealueen pohjoispuolella on noin kilometrin päässä Halluajärvi, jonka rannalla on kaksi vapaaajan asuntoa. Onkalon hankealue sijoittuu noin 5 km:n etäisyydelle kuntakeskuksesta etelään. Hankealueen länsipuolelle sijoittuu Onkalon kylä noin kilometrin päähän hankealueesta. Tuulivoimaloiden lähin asutus sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä. Hankealueen kaakkoispuolella noin 2 4 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Iin Kuivaniemen taajama. Onkalon ja Simonkylän alueella on myös runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Karsikon hankealue sijaitsee noin 15 kilometrin etäisyydellä Simon keskustasta ja noin kahden kilometrin etäisyydellä Maksniemen taajamasta. Hankealueen lähin asutus sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Karsikontien varrella ja meren rannassa Kivilahden alueella. Kemin Hepolan asuinalue sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä hankealueen luoteispuolella. Karsikonniemen ranta-alueilla on myös runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Simon tuulivoimapuistojen vaihtoehto 2:ssa tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistojen alueille. Voimajohtoyhteyksien alueet ovat pääosin asumattomia. Yhteyksien varrella asutusta on erityisesti Keminmaan Maulan kylällä, Simon keskustan pohjoispuolisella Malininperän alueella sekä Pömiön kylän alueella. Tuulivoimapuistojen lähialueiden asukas- ja vapaa-ajan asuntojen määrä on arvioitu tilastokeskuksen 250 x250 metrin ruutuaineiston perusteella tuulivoimaloista muodostettujen etäisyysvyöhykkeiden avulla. Asukasmäärät on esitetty taulukossa 9-7. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaiset vakituiset ja vapaa-ajan asunnot on esitetty kuvassa

77 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva Vakituinen asutus ja vapaa-ajan asunnot tuulivoimapuiston lähialueella. Taulukko 9-7. Tuulivoimapuiston lähialueiden asukkaiden ja vapaa-ajan asuntojen määrät vuoden 2009 lopussa (Lähde: Tilastokeskus, ruututietokanta). Alue Etäisyys lähimpään tuulivoimalaan Asukkaita Vapaa-ajan asuntoja Leipiö Alle 2 kilometriä Alle 5 kilometriä Alle 10 kilometriä Halmekangas Alle 2 kilometriä Alle 5 kilometriä Alle 10 kilometriä Onkalo Alle 2 kilometriä Alle 5 kilometriä Alle 10 kilometriä Karsikko Alle 2 kilometriä Alle 5 kilometriä Alle 10 kilometriä

78 HANKEALUEEN NYKYTILA Alueen elinkeinotoiminta Simon tuulivoimapuistojen hankealueet ovat pääosin metsätalouskäytössä. Leipiön ja Onkalon hankealueilla on myös yksittäisiä peltoalueita. Leipiön hankealueella sijaitsee yksi maaaineisten ottoalue, jonka maa-aineisten ottolupa on voimassa vuoteen 2015 saakka. Vaihtoehto 2:n mukaiset voimajohtolinjaukset sijoittuvat pääosin metsätalouskäytössä oleville alueille. Simo kuuluu poronhoitoalueeseen. Hankealueet sijoittuvat Isosydänmaan paliskunnan alueelle. Paliskunnan raja kulkee pohjoisessa Narkauksen paliskunnan rajaa, idässä Rovaniemen ja Pudasjärven pitäjien vanhaa rajaa Kuivaniemen kunnan rajaan, etelässä ja lännessä Kuivaniemen kunnan rajaa Pohjanlahteen, siitä Kemin ja Simon kuntien väliseen rajaan, jota Narkauksen paliskunnan rajaan. Isosydänmaan paliskunnan eloporomäärä on 3000 poroa. Hankealueilla ja niiden läheisyydessä Leipiössä ja Halmekankaalla on poronhoitoon liittyviä aitarakennelmia. Hankealueiden välittömiin lähiympäristöihin ei sijoitu erityisiä elinkeinotoimintoja. Suurin osa Simon kunnan työpaikoista sijoittuu kunnan keskustan taajaman alueelle. Simon kunnan matkailu painottuu kesäaikaan ja kunnan monet matkailupalvelut sijoittuvat Simojoen ranta-alueille. Hankealueille tai niiden välittömään läheisyyteen ei sijoitu matkailupalveluita Virkistyskäyttö Hankealue on pääosin metsätalouskäytössä ja muiden metsätalousalueiden tavoin hankealuetta voidaan käyttää ulkoiluun, marjastukseen, sienestykseen ja luonnon tarkkailuun. Leipiön ja Halmekankaan hankealueiden läpi kulkee moottorikelkkailureitti, joka sijoittuu 110 kv:n voimajohdon yhteyteen. Hankealueelle sijoittuu kahden metsästysseuran metsästysvuokra-alueita. Leipiön, Onkalon ja Halmekankaan tuulivoima-alueet sijoittuvat Simonkylän metsästysseuran alueelle. Karsikon hankealue sijoittuu Maksniemen Erämiesten metsästysvuokra-alueille. Simonkylän metsästysseuran maja sijaitsee Leipiön hankealueen pohjoispuolella. Kuva Hankealueen virkistyskäyttörakenteet OIVA tietokannan ja maastotietokannan mukaan. 66

79 HANKEALUEEN NYKYTILA 9.8 Liikenne Kulku tuulivoimapuistoihin on valtatien 4 kautta. Leipiön hankealueelle kuljetaan Simon keskustasta Pohjoispuolentien (yhdystie 9241) ja Kontiotien kautta ja Halmekankaan alueelle kulku on suoraan valtatieltä 4 tai Ranuantieltä (seututie 924). Onkalon alueelle yhteys on Simon keskustasta Onkalontietä (yhdystie 19501) pitkin. Karsikon alueelle yhteys on Karsikontietä (yhdystie 19527) pitkin. Kulku tuulivoimapuistoihin tarkentuu YVA:n selostusvaiheeseen. Tierekisterin mukaan valtatien 4 keskimääräinen vuorokausiliikenne tuulivoimapuistojen kohdalla on ajoneuvoa, ja raskaan liikenteen osuus %. Ranuantien keskimääräinen vuorokausiliikenne on 1240 ajoneuvoa, ja raskaan liikenteen osuus 6 %. Onkalontien keskimääräinen vuorokausiliikenne on ajoneuvoa, ja raskaan liikenteen osuus 4 5 %. Karsikontien keskimääräinen vuorokausiliikenne on noin 170 ajoneuvoa, ja raskaan liikenteen osuus 2 %. Liikennemäärät tieosuuksittain on kuvattu tarkemmin taulukossa 9.8. Taulukko 9-8. Maanteiden liikennemäärät tuulivoimapuistojen läheisyydessä. Tie Keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL, ajon./vrk) Numero Osuus Ajoneuvoja Raskaita ajoneuvoja maakunnan raja Simon keskusta Simon keskustan kohta Simon keskusta Kirkkotien liittymä (yt 19507) Kirkkotien liittymä (yt 19507) Karsikontien liittymä (yt 19527) Karsikontien liittymä (yt 19527) Veitsiluodontien liittymä (st 925) Ranuantie Simon keskusta Rautatien pohjoispuoli Simo Onkalo Maksniemi Karsikko Valtatie 4 on hankealueiden kohdalla pääosin kaksikaistainen tie. Simon keskustan länsipuolella tiellä on keskikaiteellinen ohituskaistajakso, ja Röyttääntien liittymän länsipuolella tie on moottoritie. Tie on valaistu Simon keskustan kohdalla, Kirkkotien liittymässä sekä Maksniemestä alkaen länteen. Tien varrella on kevyen liikenteen väylä Simon kohdalla sekä Maksniemestä länteen päin. Valtatien nopeusrajoitus on pääosin 100 km/h. Simon keskustan, Kirkkotien liittymän ja Maksniemen kohdalla rajoitus on 80 km/h. Simon ja Kemin välillä on lähes koko matkalla rinnakkaistienä joko yhdystie tai yksityistie. Pohjoispuolentie (yhdystie 9241) alittaa Oulu-Kemi rautatien Simon keskustassa. Tieyhteys Leipiön hankealueelle rakennetaan Kontiotien päästä länteen. Ranuantie (seututie 924) ylittää Oulu-Kemi rautatien heti nelostien liittymän jälkeen. Tiellä on Simon taajamassa 60 km/h nopeusrajoitus, tie on päällystetty ja valaistu. Tien varrella on kevyen liikenteen väylä taajaman kohdalla. Halmekankaan alueelle johtava yksityistie risteävää Oulu Kemi-rautatien kanssa. Rautatie on sähköistetty yksiraiteinen päärata. Radan ja yksityisteiden risteykset ovat vartioimattomia tasoristeyksiä. 67

80 HANKEALUEEN NYKYTILA Onkalontie (yhdystie 19501) on koko matkaltaan päällystetty ja tien leveys on pääosin 5,0 m. Tiellä on valaistus Simon keskustan kohdalla. Tiellä on pääosin voimassa yleisrajoitus 80 km/h. Simon keskustan ja Onkalon kylän kohdilla nopeusrajoitus on 60 km/h. Karsikontie (yhdystie 19527) on koko matkaltaan päällystetty ja tien leveys on 5,0 m. Tiellä on valaistus ainoastaan valtatien 4 liittymässä. Tiellä on voimassa yleisrajoitus 80 km/h. Tuulivoimapuistoja lähin lentoasema on Kemi-Tornio, joka sijaitsee noin 15 km Karsikon tuulivoimapuistosta pohjoisluoteeseen. Seututiellä 924 Ranualla oleva lentokoneiden varalaskupaikka on noin 37 km etäisyydellä Leipiön ja Halmekankaan tuulivoimapuistoista. Tuulivoimapuistojen läheisyydessä ei ole muita lentoasema tai paikkoja. 9.9 Melu ja varjostus Liikennemelu Hankealueiden merkittävin liikennemelun lähde on valtatie 4, joka aiheuttaa Leipiön, Onkalon ja Halmekankaan alueilla jatkuvaa taustamelua. Lisäksi Oulu Kemi-rautatie aiheuttaa Leipiön ja Halmekankaan alueilla ajoittaisempaa liikennemelua. Karsikon tuulivoimapuisto sijaitsee muita alueita kauempana valtatiestä, joten siellä liikenteen aiheuttaman taustamelun määrä on pienempi. Hankealueiden nykyinen melutilanne arvioidaan tarkemmin selostusvaiheeseen tehtävän meluselvityksen yhteydessä. Tuulivoimaloiden melu- ja varjostus Hankealueiden läheisyydessä Simossa sijaitsee kaksi olemassa olevaa TuuliWatti Oy:n tuulivoimapuistoa, Putaankangas (3 voimalaa) sekä Onkalo (3 voimalaa). Putaankankaan ja Onkalon tuulivoimaloiden aiheuttamasta melusta ei toistaiseksi ole olemassa mitattua tietoa. TuuliWatti Oy:n Simon Leipiöön suunnittelemasta tuulivoimapuistosta sekä Onkalon tuulivoimapuiston laajennuksesta tehtiin vuonna 2011 ympäristöselvitykset, joissa selvitettiin mm. tuulivoimaloiden melu- ja varjostusvaikutuksia. Selvitysten yhteydessä mallinnettiin olevien Putaankankaan ja Onkalon voimaloiden melun ja varjostuksen yhteisvaikutukset silloisten suunnitelmien mukaisten uusien voimaloiden kanssa. Leipiön ja Onkalon melu- ja varjostusselvityksissä käytetyt menetelmät on ko. selvitysten lisäksi kuvattu tarkemmin kappaleissa sekä , menetelmät ovat samat kuin YVAselostusvaiheessa käytettävät melun ja varjostuksen arviointimenetelmät. Leipiön ja Onkalon melumallinnuksien mukaan tuulivoimalat aiheuttavat 45 db:n äänitason noin 250 metrin etäisyydellä voimaloista. Äänitaso vaimenee siten, että noin 500 metrin etäisyydellä ääni on 40 db ja noin 800 metrin etäisyydellä 35 db. Leipiön ja Putaankankaan yhteisvaikutusten osalta melu ja varjostus eivät selvityksen mukaan aiheuta huomattavia haittoja lähimmille häiriintyville kohteille. Myöskään Onkalon voimaloiden ei mallinnusten perusteella arvioitu aiheuttavan merkittäviä ongelmia melun tai varjostuksen kanssa. Onkalon tuulivoimaloiden lähimmän lomarakennuksen varjostustunnit vuodessa ovat real case laskennan mukaan noin 10,5 h. Lomakuukausina touko-heinäkuun aikana ei varjostuksia juurikaan ilmene, ainoastaan keväällä ja syksyllä, varjostus aamuisin noin klo 07:00-10:00 välillä. Hankkeesta vastaavan tietoon ei ole tullut valituksia Onkalon tai Putaankankaan käyttöön otettujen voimaloiden melu- tai varjostusvaikutuksista. 68

81 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva Mallikuva melumallinnuksesta. Mallinnus on toteutettu Leipiön esisuunnitteluvaiheessa ja kuvaan on mallinnettu Putaankankaan rakennetut voimalat ja Leipiöön suunnitelluista voimaloista 3 ensimmäistä. 69

82 HANKEALUEEN NYKYTILA Kuva Mallikuva varjostusmallinnuksesta. Mallinnus on toteutettu Leipiön esisuunnitteluvaiheessa ja kuvaan on mallinnettu Putaankankaan rakennetut voimalat ja Leipiöön suunnitelluista voimaloista 3 ensimmäistä Luonnonvarojen hyödyntäminen Hankealueen luonnonvarojen hyödyntäminen on pääasiassa osa alueen virkistyskäyttöä (marjastus, sienestys, metsästys) ja elinkeinotoimintaa (metsätalous, maa-ainesten otto, poronhoito). Tuulivoimapuiston alueella olemassa olevat maa-aineisten ottoluvat on käsitelty alueen maankäyttöä käsittelevässä kappaleessa 9.7. Kaivosrekisterin karttapalvelun mukaan hankealueella ei ole kaivoslain mukaisia valtauksia, varauksia tai kaivospiirejä. 70

83 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Arvioitavat ympäristövaikutukset ja arviointimenetelmät 71

84 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Arvioitavat ympäristövaikutukset ja arviointimenetelmät 10 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVI- OINTIMENETELMÄT Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan hankkeen vaikutuksia kokonaisvaltaisesti ihmisiin, ympäristön laatuun ja tilaan, maankäyttöön ja luonnonvaroihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin YVA-lain ja asetuksen edellyttämässä laajuudessa (kuva 10-1). Kullakin YVA-hankkeella on omat, hankkeen luonteesta, laajuudesta ja sijainnista johtuvat tyypilliset vaikutuksensa, joihin YVA-prosessin yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota. Edellä esitetyt päätason arvioitavat vaikutukset tarkennetaan aina hankekohtaisesti. Ympäristövaikutus määritetään tilaksi jolloin hankealueella tai sen lähiympäristössä sijaitseva kohde muuttuu hankeen rakennusvaiheessa tai käytön aikana (kuva 10-2) Tuulivoimaloiden ja sähkönsiirron tyypilliset vaikutukset Tuulivoimahankkeiden keskeisimpiä ympäristövaikutuksia ovat tyypillisesti maisemaan kohdistuvat visuaaliset vaikutukset. Sijoituspaikasta riippuen vaikutuksia voivat aiheuttaa myös tuulivoimaloiden käyntiääni sekä roottorin pyörimisestä johtuva auringonvalon vilkkuminen. Luonnonympäristöön kohdistuvista vaikutuksista tuulivoimaloiden osalta merkittävimmät huomioon otettavat vaikutukset kohdistuvat linnustoon. Tuulivoimapuistojen elinkaaren aikaiset vaikutukset jakaantuvat kolmeen vaiheeseen; rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin, käytön aikaisiin vaikutuksiin ja käytöstä poistamisen aikaisiin vaikutuksiin. Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat ajallisesti lyhytkestoisia ja aiheutuvat pääasiallisesti tiestön, tuulivoimala-alueiden ja ilmajohtojen rakentamisen vaatimista kasvillisuuden raivaamisesta, rakentamisen vaatiman kuljetusten liikennevaikutuksista sekä työmaakoneiden äänistä. Tuulivoimapuistojen käytön aikaiset vaikutukset kohdistuvat pääasiassa maisemaan ja linnustoon. Käytön lopettamisen aikaiset vaikutukset ovat verrattavissa rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin, mutta lievempinä, vaikutus on lyhytkestoinen ja aiheutuu pääosin työmaakoneiden äänistä ja liikenteestä. Sähkönsiirtoreittien ympäristövaikutusten tarkastelualueeseen lukeutuvat keskijännitekaapelien (20 kv) asentamista varten tehtävät kaivantolinjaukset sekä 110 kv ilmajohtojen rakentamista varten raivattavat maastokäytävät, joilla voi olla vaikutusta sähkönsiirtoreittien luontoarvoihin, maisemaan tai elinkeinoihin lähinnä kaapelin asennusvaiheessa sekä ilmajohtojen elinkaaren aikana. Arviointityön perusteella hankkeen vaikutusalueet tarkentuvat ja saattavat laajentua tai rajautua tässä ohjelmassa arvioiduista. 72

85 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Hankkeen välittömät ja välilliset vaikutukset Ihmisen terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, eliöihin, kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen Yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön Luonnonvarojen hyödyntämiseen Kuva Hankkeessa selvitettävät välittömät ja välilliset vaikutukset YVA-lain ja asetuksen mukaisesti. Hankkeen välittömät ja välilliset vaikutukset Ihmisen terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Asuminen, elinolot Elinkeinot Melun kokeminen, maiseman muutos Voimajohtojen vaikutus terveyteen Maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, eliöihin, kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen Arvokkaat luontokohteet, Linnusto Natura- ja suojelualueet Ilmasto Yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön Maankäyttö Rakennukset ja infra Maisema Muinaisjäännökset, kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntämiseen Marjastus, sienestys Kaivannaiset Metsästys Virkistyskäyttö Kuva Tässä hankkeessa arvioitavat ympäristövaikutukset. 73

86 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT 10.2 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Vaikutusten arvioinnissa käytetään voimassa ja vireillä olevia maankäytön suunnitelmia, selvityksiä, valo- ja ilmakuvia, karttatarkasteluja sekä YVA ohjelmasta saatua palautetta. Lisäksi haastatellaan paikallisia maankäytön suunnittelijoita. YVA selostusvaiheessa kaavamerkintöjen sisältö kuvaillaan tarkemmin arvioitavan tuulivoimapuiston ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueilla. Hankkeen soveltuvuutta sekä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön arvioidaan hankealuetta laajempana kokonaisuutena. Vaikutuksissa arvioidaan tarkasteltavan tuulivoimapuiston ja voimajohdon reittivaihtoehtojen soveltuvuutta nykyiseen yhdyskuntarakenteeseen ja infrastruktuuriin sekä alueen nykyiseen ja suunniteltuun maankäyttöön. Lisäksi arvioidaan vaikutusta mahdollisesti muihin vireillä oleviin maankäyttösuunnitelmiin. Hankkeen vaikutuksia hankealueella ja lähiympäristössä tarkastellaan Simon kunnan kaavoituksen ja maankäytön kannalta, jonka lisäksi Halmekankaan, Onkalon ja Karsikon osalta tarkastellaan vaikutuksia myös naapurikuntien raja-alueille. Vaikutuksen merkittävyyden arvioinnissa kiinnitetään huomiota hankealueelle kohdistuvien muiden maankäyttömuotojen käytettävissä olevien alueiden määrään seudullisesti. Mahdolliset ristiriidat nykyisen ja suunnitellun maankäytön kesken kuvaillaan. Erityistä huomiota kiinnitetään hankkeen aiheuttamiin maankäyttörajoituksiin tuulivoimapuistoalueella ja voimajohtoalueilla sekä niiden lähiympäristössä. Tällöin tarkastellaan lähinnä alueen nykyistä maankäyttöä suhteessa suunniteltuun käyttöön. Paikallisen ja kunnallisen tarkastelutason lisäksi tarkastellaan hankkeen yhdyskuntarakenteen ja maankäytön vaikutuksia maakunnallisten ja valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden toteutumisen kannalta Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön Vaikutusmekanismit Arviointityössä tarkastellaan tuulivoimapuistojen ja niihin liittyvien sähkönsiirron maakaapeleiden ja ilmajohtojen rakentamisesta johtuvia maiseman ja kulttuuriympäristöjen rakenteen, luonteen ja laadun muutoksia. Maiseman luonteen muuttumisen kautta syntyy visuaalisia vaikutuksia, joiden voimakkuus ja havaittavuus riippuvat paljon tarkastelupisteestä ja ajankohdasta. Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöihin ovat sidoksissa voimaloiden ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Lisäksi ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Maisemavaikutusten kokeminen on hyvin subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa havainnoijan suhtautuminen ympäristöön ja tuulivoiman käyttöön. Tuulivoimaloiden suuresta koosta johtuen visuaaliset muutokset maisemassa voivat ulottua laajallekin alueelle. Vaikutusalueen laajuus riippuu mm. alueen topografiasta ja peitteisyydestä. Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset maisemassa saattavat muuttaa alueen luonnetta muuttamalla luonnonmaiseman ihmisen muovaamaksi maisemaksi tai muuttamalla maiseman mittasuhteita. Sähkönsiirto aiheuttaa maiseman rakenteen, luonteen ja laadun muutoksia kun kaapelilinjaa kaivetaan ja puustoa voidaan joutua poistamaan kaivulinjan tai ilmajohtoreitin tieltä. Voimajohtopylväät ja johdot muodostavat teknisen elementin maisemaan. Sähkönsiirtoon liittyvien rakenteiden maisemavaikutusten laajuus riippuu siten paljon tarkastelupisteestä ja ajankohdasta. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset arvioidaan pääsääntöisesti tuulivoimapuiston toiminnan ajalta. 74

87 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Maisemaan ja kulttuuriympäristöihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lähtöaineistona käytetään vuosina Leipiön, Halmekankaan, Onkalon ja Karsikon hankealueista laadittuja selvityksiä, valo- ja ilmakuvia ja karttoja. Olemassa olevia maisemaselvityksiä käsitellään laajasti siten, että ne muodostavat kaikkia tuulivoimapuistoja koskevan yhtenäisen kokonaisuuden. Simon tuulivoimaloista on laadittu näkemäalueanalyysi syksyllä 2011, joka tarkennetaan vastaamaan nykyistä suunniteltua voimalamäärää. Analyysia hyödynnetään YVA-selostuksen laadinnassa. Simon tuulivoima-alueilta on laadittu syksyllä 2011 havainnekuvia, joita voidaan hyödyntää maisemavaikutusten arvioinnissa. Arvioinnin tueksi laaditaan lisää havainnekuvia laajentuneilta alueilta tuulivoimapuistojen yhteisvaikutusten selvittämiseksi. Mallinnuksissa käytetään voimaloiden maksimikorkeuksia ja lieriötornimallisia tuulivoimaloita. Havainnekuvat pyritään laatimaan kohteista, joista tuulivoimalat voisivat todennäköisimmin näkyä laajana kokonaisuutena yleisille kulkuväylille, virkistysalueille tai muutoin merkittäville alueille. Tehdyt havainnekuvat on laadittu alueesta laadittua maastomallinnusta hyödyntäen Wind- PRO-ohjelmalla. Maastomallinnustarkastelun pohjalta tuulivoimapuiston lähiympäristöstä otettuihin valokuviin on mallinnettu tuulivoimalat. Mallinnusta varten otetut valokuvat on pyritty ottamaan kohteista, joille tuulivoimalat olisivat havaittavissa. Hankealueiden läheisyyteen sijoittuvat kulttuurishistorialliset kohteet on selvitetty syksyllä 2011 ja 2012 laadituissa selvityksissä. Hankkeen aiheuttamia vaikutuksia kulttuurihistoriallisin kohteisiin arvioidaan kohteisiin aiheutuvien vaikutusten kautta (välittömiä/välillisiä) ja miten hanke vaikuttaa kulttuurihistoriallisten kohteiden arvoon ja luonteeseen. Arviot esitetään sanallisina asiantuntija arvioina. Hankkeen vaikutuksia selvitetään tutkimalla maiseman sietokykyä maisema-analyysin perusteella. Maisema-analyysissä huomioidaan maisemakuvan kannalta merkittävimmät näkymäsuunnat ja -alueet, maisematilat, maisemansolmukohdat, kulttuurihistorialliset ympäristöt sekä maisemakuvaltaan herkimmät alueet. Analyysiin kartoitetaan myös hankealueen maisemallisesti arvokkaat alueet sekä olemassa olevat maisemavauriot. Arviointityössä voidaan esittää ensisijaisesti ja toissijaisesti tarkasteltavia vyöhykkeitä, jotka voivat määräytyä esimerkiksi näkyvyyden tai ympäristön arvojen mukaan. Numeeristen arviointien tekeminen esteettisistä ja maisemallisista ominaisuuksista on vaikeaa. Tuulivoimalat ovat mittakaavaltaan isoja ja niiden visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle alueelle. Raja-arvoista päättäminen on hankalaa: millä etäisyydellä tapahtuvat muutokset näkymissä tulisi ottaa huomioon arvioinnissa. Näkymien muuttuminen ajan kuluessa ja eri vuodenaikoina hankaloittaa myös arviointia. Vaikutusten arviointityön pohjana käytetään ympäristöministeriön julkaisuja "Tuulivoimalat ja maisema (Weckman 2006) sekä "Mastot maisemassa" (Weckman & Yli-Jama 2003). Kulttuuriympäristön vaikutustenarvioinnissa käytetään apuna teosta "Kulttuuriympäristö ympäristövaikutusten arvioinnissa opas pohjoismaiseen käytäntöön" (Pohjoismaiden ministerineuvosto 2002). Arvioitaessa tuulivoimapuiston aiheuttamia visuaalisia vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä on lähtökohdaksi otettu seuraavat tarkastelunäkökulmat: kuinka paljon uusi tuulivoimalaitos muuttaa alueen nykyistä luonnetta kuinka paljon uusi tuulivoimalaitos vaikuttaa maisemaan ns. herkissä kohteissa (esim. asutus, virkistysalue, kulttuuriympäristö, tärkeä näkymä). kuinka kauas tuulivoimalat näkyvät Arvioinnissa tarkastellaan vaikutukset valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Maisemavaikutuksia tullaan havainnollistamaan karttaesitysten sekä merkittävimmistä näkymäsuunnista laadittavien havainnekuvien avulla. 75

88 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Vaikutukset muinaisjäännöksiin Vaikutusmekanismit Tuulipuiston vaikutukset muinaisjäännöksiin kohdistuvat erityisesti rakentamisvaiheeseen ja sen aiheuttamiin mahdollisiin fyysisiin muutoksiin alueen muinaisjäännöksissä. Haittoja voi syntyä tilanteissa, joissa muinaisjäännöskohde jää rakennustyön välittömälle vaikutusalueelle. Tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvien rakenteiden, kuten voimajohtoreittien ja huoltoteiden, perustaminen aiheuttaa työskentelyalueilla riskin muinaisjäännösten vahingoittumiselle tai peittymiselle. Lisäksi muinaisjäännökset tulee huomioida huolto- ja kunnostustöissä. Vaikutuksen merkittävyys riippuu muun muassa vaikutuksen toteutumisen todennäköisyydestä sekä kohteen merkittävyydestä. Lisäksi tuulivoimapuiston käytön aikana saatetaan huoltotöiden yhteydessä aiheuttaa muinaisjäännöksiä koskevia riskitilanteita, mikäli kohteita ei tunnisteta tai osata välttää maastossa. Muinaisjäännökset ovat ihmisten toiminnasta jääneitä kiinteitä tai irtaimia muinaisesineitä. Kaikki kiinteät muinaisjäännökset ovat Suomen muinaismuistolain (295/1963) mukaan rauhoitettuja, eikä niihin saa kajota ilman Museoviraston lupaa. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty ilman muinaismuistolain mukaista lupaa. Kiinteiksi muinaismuistoiksi lukeutuvat muun muassa maa- ja kivikummut, erilaiset kivirakennelmat ja kiveykset, vanhat haudat ja kalmistot, kalliomaalaukset ja piirrokset. Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Muinaisjäännöstiedot perustuvat muinaisjäännösrekisterin tietoihin, joita täydennettiin hankealueelle laaditulla arkeologisilla inventoinneilla syksyllä 2011 ja Vaikutukset muinaisjäännöksiin arvioidaan tehtyjen selvitysten perusteella. Tuulivoimapuiston alueella tehtävän arkeologisen inventoinnin tarkoitus on paikantaa esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännökset. Maakaapelilinjausten potentiaali muinaisjäännösten osalta arvioidaan olemassa olevaan tietoon perustuen. Muinaisjäännösinventointi Hankkeen yhteydessä toteutettavan muinaisjäännösinventoinnin tavoitteena on suunnittelualueen tunnettujen muinaisjäännösten rajojen ja tarkemman sijainnin selvittäminen sekä ennestään tuntemattomien kiinteiden muinaisjäännösten paikantaminen. Selvitys koostuu esitutkimuksesta, maastotutkimuksesta sekä raportoinnista. Valmisteluvaiheessa kartoitetaan alueen potentiaaliset muinaisjäännösalueet sekä selvitetään alueen muinaisjäännökset muinaisjäännösrekisterin sekä aiempien arkeologisten tutkimusraporttien avulla. Muita esitöissä käytettäviä lähteitä ovat muinaisjäännösrekisteri, ilmakuvat sekä maaperäkartat. Maastotarkastukset kohdennetaan muuttuvan maankäytön alueille, kuten voimalanpaikoille ja siirtoverkoston alueelle, sekä tarvittaessa muille maastollisesti otollisille alueille. Tunnettujen muinaisjäännösten osalta tarkastetaan kohteiden nykytila sekä nykyinen maankäyttö. Tarvittaessa maastotarkastelulla pyritään tarkentamaan kohteiden sijaintia esimerkiksi koekuoppien avulla. Kohteiden paikantaminen ja alustava rajaus tehdään riittävällä tarkkuudella. Maastossa kohteiden paikantamisen perusteena on maaston topografia ja havainnot. Kohteet dokumentoidaan valokuvaamalla, kirjallisin muistiinpanoin ja karttamerkinnöin. Sijaintimittaukset tehdään tarpeen mukaan joko GPS -laitteella tai kelamitan avulla. Kohteiden sijainnista laaditaan kartta. Muinaisjäännökset Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan useimmat hankealueen kohteista ovat ajoittamattomia kivirakenteita, lähinnä rakkakuoppia, tai historiallisen ajan rajamerkkejä. Myös muutamia useista eri tyyppisistä kohteista koostuvia muinaisjäännösryhmiä sijoittuu alueelle sekä yksi melko harvinainen kivi- tai pronssikautinen hautapaikka Helkkusenvaara SW. Muutamat alueen muinaisjäännöksistä ovat vahingoittuneet aiemman maankäytön tuloksena. 76

89 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT 10.3 Vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, eliöihin, kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen Vaikutukset luontokohteisiin ja lajistoon Luontovaikutusten arvioinnissa arvioidaan hankkeen vaikutuksia kasvillisuuteen, kansallisten lakien mukaisiin tai alueellisesti muutoin arvokkaisiin luontotyyppeihin sekä eläimistöön, erityisesti linnustoon. Eläin- ja kasvilajiston osalta keskitytään suojelullisesti arvokkaisiin lajeihin, joita ovat esimerkiksi direktiivien mukaiset lajit, uhanalaiset lajit sekä muuten arvokkaat ja alueellisesti harvinaiset lajit. Vaikutusmekanismit Tuulivoimaloiden perustusten, tiestön ja maakaapeloinnin sekä sähkönsiirron rakentamisesta saattaa aiheutua vaikutuksia arvokkaille luontotyypeille ja lajistolle riippuen niiden sijainnista. Rakentaminen aiheuttaa eläimistölle tilapäistä häiriötä, lähinnä lisääntyneen ihmistoiminnan ja työkoneiden aiheuttaman melun vuoksi. Tuulivoimapuiston rakentaminen aiheuttaa pidempiaikaisia elinympäristön muutoksia. Tuulivoimaloiden ympärillä ja voimajohtoalueilla rakentaminen aiheuttaa pääosin avohakkuun kaltaisia vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläinten elinympäristöille. Lähtötiedot ja selvitykset Simon tuulivoimapuistojen alueilta on tehty ympäristöselvitykset Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen esisuunnitteluvaiheessa vuonna Tuulivoimahankealueiden laajennuttua ja Karsikon alueen mukaan tulon jälkeen luontoselvityksiä on täydennetty kesällä Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon hankealueiden erillisissä ympäristöselvityksissä on esitetty hankealueiden ympäristölliset lähtökohdat ja vaikutukset luonnon, maiseman ja muinaisjäännösten osalta sekä lisäksi selvitetty suunniteltujen tuulivoimaloiden aiheuttamat laskennalliset melu- ja varjostusvaikutukset. Ympäristöselvityksiin laadittujen luontoselvitysten tavoitteena oli paikantaa arvokkaat luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määritelty tai muutoin alueellisesti edustavia, sekä selvittää mahdolliset uhanalaisen sekä EU:n luontodirektiivien mukaisen kasvi- ja eläinlajiston esiintymät. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartalla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu valtakunnallisesti ja alueellisesti. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon hankealueiden kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin yhden maastotyöpäivän verran kesällä Lisäksi Onkalon hankealuetta on tarkasteltu maastoinventoinnissa myös vuonna Luontoselvitysten maastoinventoinnit vuonna 2011 on tehnyt FM biologi Markku Hukkanen ja raportoinnista ovat vastanneet FM biologit Minna Tuomala ja Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Kesällä 2012 inventoitiin maastokäynnein Leipiön, Halmekankaan, Onkalon ja Karsikon hankealueiden kasvillisuutta ja luontotyyppejä yhteensä viisi maastopäivää. Voimalapaikkoja tarkistettiin lisäksi maastokäynnillä lokakuussa 2012 Leipiön ja Halmekankaan hankealueilla. Maastoinventoinnit vuonna 2012 on tehnyt FM biologi Aija Degerman. Maastotöiden tueksi ja lähtötiedoiksi selvitettiin hankealueilta tiedossa olevat uhanalaisten lajien paikkatietoaineistot ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (Hertta Eliölajit -tietokanta, Lapin ELY -keskus 2011 ja 2012) sekä tiedusteltiin Lapin metsäkeskukselta mahdolliset ympäristötukikohteet Onkalon hankealueelta vuonna 2011 ja Leipiön, Halmekankaan, Onkalon ja Karsikon hankealueilta vuonna 2012 (Lapin Metsäkeskus 2011 ja 2012). Arviointimenetelmät Luontovaikutusten tarkastelualue käsittää pääasiassa tuulivoimapuiston ja sähkönsiirtoreitin alueet sekä niiden välittömän lähiympäristön, keskittyen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin ja suojelullisesti arvokkaaseen lajistoon. Luontoon kohdistuvat vaikutusarvioinnit laaditaan asiantuntija-arvioina. 77

90 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Vaikutukset linnustoon Vaikutusmekanismit Tuulivoimaloilla, niiden huoltotiestöllä ja sähkönsiirtojärjestelmillä voi olla erityyppisiä vaikutuksia linnustoon ja niiden pesimäalueisiin voimaloiden rakentamisen, toiminnan ja purkamisen aikana. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, joiden vaikutusmekanismit eroavat oleellisesti toisistaan (Koistinen 2004): rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon, häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä alueilla ja muuttoreiteillä sekä törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon sekä lintupopulaatioihin. Jokaisen tuulivoimapuiston kohdalla täytyy erikseen arvioida, mitkä edellä mainituista seikoista muodostuvat alueen linnuston kannalta merkittävimmiksi vaikutusmekanismeiksi, ja mitä vaikutuksia niillä on alueen linnustoon sekä lajien populaatioihin laajemmin. Pesimälinnusto Hankealueiden pesimälinnustoa on inventoitu kesällä 2012 yleisiä pesimälinnuston seurantaan tarkoitettuja laskentamenetelmiä kuten pistelaskentaa ja kartoituslaskentaa soveltaen (Koskimies & Väisänen 1988). Hankealueiden alustaville voimalapaikoille luotiin pistelaskentaverkosto, jonka avulla saatiin hyvä yleiskuva hankealueiden pesimälinnustosta ja lajien runsaussuhteista. Pistelaskennat toteutettiin touko-kesäkuun vaihteessa ja ne toistettiin kahteen kertaan. Hankealueiden suojelullisesti arvokkaita lintulajeja inventoitiin lisäksi kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella potentiaalisille elinympäristöille kohdennetun sovelletun kartoituslaskennan avulla. Hankealueilta ja niiden läheisyydestä mahdollisesti tiedossa olevat petolintujen reviirit tiedusteltiin Metsähallituksen ylläpitämästä petolinturekisteristä (Ollila 2011) sekä luonnontieteellisen keskusmuseon petolintujen pesä- ja reviiritietokannoista (sääksirekisteri). Muuttolinnusto Muuttolinnustoselvityksen perusteella on tarkoitus arvioida kulkeeko hankealueiden kautta merkittävää lintujen muuttovirtaa. Arvioitaessa hankkeen vaikutuksia alueen kautta muuttavaan linnustoon selvitetään muutontarkkailun avulla niiden muuttoreittejä ja lentokorkeuksia suhteessa hankealueisiin. Muutontarkkailua suoritetaan ennakkotietojen (mm. säätila, muuton edistyminen) perusteella hyviksi arvioituina muuttopäivinä, kohdentaen tarkkailu tuulivoiman törmäysvaikutuksille riskialttiiksi tiedettyjen suurten tai leveäsiipisten lintulajien (laulujoutsen, hanhet, petolinnut, kurki) muuttokaudelle. Kevätmuutontarkkailua on suoritettu kahden yhtäaikaisen havainnoijan toimesta siten, että alueen kautta kulkeva lintujen muuttovirta saatiin kohtuudella hallittua. Toinen havainnoija sijoitettiin suunniteltujen tuulivoimapuistojen läheisyyteen (Leipiön kalliolouhos) ja toinen Iin Myllykankaalle, joka toimi muutonseurannan kontrollipisteenä tunnetun muuttoreitin varrella. Alueen kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa havainnoitiin huhti-toukokuussa 2012 yhteensä 10 päivän ajan molemmissa havainnointipisteissä. Alueen kautta kulkevaa lintujen syysmuuttoa seurattiin yhden havainnoijan toimesta elo-lokakuussa 2012 yhteensä 10 päivän ajan. Hankealueiden kautta kulkevan lintujen syysmuuton taustatietoina hyödynnetään myös Iin Myllykankaan tuulivoimapuiston yhteydessä tehtyjä selvityksiä (Pöyry Finland Oy 2011). Muutontarkkailujen yhteydessä on kiinnitetty myös huomiota lintujen liikkeisiin Simon Putaankankaan ja Onkalon olemassa olevien tuulivoimaloiden läheisyydessä. Lisäksi Putaankankaan ja Onkalon tuulivoimaloiden juurelta on etsitty niihin mahdollisesti törmänneiden lintujen raatoja syksyn muutontarkkailun yhteydessä. Näin ollen vaikutustenarvioinnin tueksi on saatu tarkempaa empiiristä tietoa lintujen käyttäytymisestä nykyaikaisten tuulivoimaloiden kohtaamistilanteissa Suomessa. Arviointimenetelmät Arviointityön tueksi on hankittu ja tullaan hankkimaan olemassa olevia linnustotietoja hankealueilta sekä niiden lähiympäristöstä kirjallisuudesta, paikallisesta lintutieteellisestä yhdistyksestä sekä mahdollisesti alueet tuntevilta lintu- ja luontoharrastajilta sekä metsästysseuroilta. 78

91 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Linnustoselvitysten yhteydessä kerätty aineisto analysoidaan ja hankkeen linnustovaikutukset arvioidaan. Linnustovaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota kaikille suojelullisesti arvokkaille lajeille sekä tuulivoiman linnustovaikutuksille herkiksi tiedetyille lajeille mahdollisesti kohdistuviin vaikutuksiin. Kerättävän aineiston määrästä ja laadusta, ts. muuttaako alueen kautta merkittäviä tai lukumääräisesti erityisen runsaita lintulajeja, riippuen tietyille erikseen valittaville lajeille (kuten petolinnut) laaditaan törmäysmallinnus ja arvioidaan törmäyskuolleisuuden mahdollisia populaatiovaikutuksia. Lisäksi pohditaan hankkeiden vaikutuksia lähialueiden linnustollisesti arvokkaiden alueiden (mm. Natura- ja FINIBA -alueet) lajistoon ja suojeluperusteisiin. Lähistön muiden tuulivoimapuistojen yhteisvaikutukset linnustoon arvioidaan sillä tarkkuudella kuin se käytettävissä olevan aineiston perusteella on mahdollista Muu eläimistö Eläimistöön kohdistuvat vaikutukset ilmenevät pääosin tuulivoimaloiden, tiestön ja sähkönsiirron rakentamispaikoilla ja niiden lähiympäristössä suorina elinympäristön pinta-alan menetyksinä ja elinympäristöjen laadun heikkenemisenä sekä rakentamisenaikaisena häiriövaikutuksena. Elinympäristöjen pinta-alan menetyksellä voi lisäksi olla välillisiä, toissijaisia vaikutuksia eläinten ekologisiin käytäviin, jotka voivat heikentyä tai jopa katketa. Ruotsalaisten kokemusten perusteella tuulivoimapuistojen toiminnan aikaiset vaikutukset eläinten populaatiorakenteeseen ja ekologisiin käytäviin ovat olleet kuitenkin suhteellisen vähäisiä. Tuulivoimalat aiheuttavat törmäysriskin lepakoille, samaan tapaan kuin linnuillekin. Riski on suurin muuttavilla yksilöillä, joiden on havaittu lentävän korkealla ja törmäävän lapoihin tai menehtymällä niiden pyörimisestä aiheutuviin ilmanpainemuutoksiin. Lähtötietoja hankealueen eläimistöstä on kerätty muun muassa Ympäristöhallinnon Herttaeliölajit -tietojärjestelmästä sekä haastattelemalla paikallisten luonto- ja ympäristöjärjestöjen sekä metsästysseurojen edustajia. Alueilla esiintyvää eläimistöä on havainnoitu vuoden 2011 esiselvitysten aikana sekä vuoden 2012 muiden luontoselvitysten yhteydessä. Muun eläimistön osalta hankealueilla mahdollisesti esiintyvien lepakoiden saalistusalueita on kartoitettu syksyllä Erillinen lepakkoselvitys käsitti detektoriselvityksenä toteutetun lepakoiden potentiaalisten ruokailualueiden kartoituksen, mikä toteutettiin kiertelemällä kattavasti hankealueiden ennalta todettuja potentiaalisia saalistusalueita. Lepakoiden saalistusalueita kartoitettiin neljän yön aikana. Lisäksi lepakoille sopivien lisääntymis- ja levähdysalueiden (mm. kolopuut, kallionhalkeamat ja vanhat rakennukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota myös muiden luontoselvitysten ohessa. Muuhun eläimistöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan tuulivoimapuistohankkeiden rakentamisen ja toiminnan aikaisia vaikutuksia alueella esiintyvien eläinlajien elinympäristöjen laatuun ja pinta-alaan. Lisäksi tarkastellaan eläinten mahdollisuuksia hyödyntää tuulivoimapuistoalueella olevia mahdollisia ekologisia käytäviä, esimerkiksi läpikulkuun talvehtimisalueilta kesäalueille. Lepakkoselvityksen perusteella muodostetaan kuva hankealueilla esiintyvästä lepakkolajistosta ja alueiden merkityksestä eri lajien lisääntymisja elinalueena Voimajohtoreittien luontoarvot Simon tuulivoimapuistojen ympäristöselvitysten yhteydessä suunniteltujen voimajohtoreittien alueella ei ole tehty kasvillisuus- tai pesimälinnustoselvityksiä maastossa. Suunniteltujen tuulivoimapuistojen voimajohtoreittien luonnonolosuhteiden yleiskuvaus kirjoitetaan hankkeen YVA-menettelyssä olemassa olevaan tietoon perustuen. Nykyisten voimajohtojen osalta turvaudutaan kartta- ja ilmakuvatarkasteluun sekä julkaistuihin selvityksiin (mm. Suurhiekan merituulipuiston selvitykset, Fingridin voimajohtoreittien selvitykset, Karsikon ydinvoimalahankkeen selvitykset). Uuden rakennettavan voimajohtokäytävän luonnonolosuhteita kuvataan YVA-menettelyssä pääasiassa kartta- ja ilmakuvatarkastelun avulla sekä mahdollisesti muun olemassa olevan aineiston perusteella. YVA-menettelyssä esitettyjä tietoja täydennetään tarvittaessa hankkeen jatkosuunnittelun edetessä. Uuden voimajohtokäytävän luonnonolosuhteita selvitetään tarkemmin maastokäynneillä valitulla sähkönsiirtovaihtoehtoreitillä hankkeen jatkosuunnittelun ja tarkemman reitti- ja pylvässijoittelusuunnittelun yhteydessä kesän 2013 aikana. 79

92 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien alueet YVA-menettelyn yhteydessä laaditaan Natura-arvioinnin tarveharkinta niille hankealueiden ympäristössä sijaitseville Natura-alueille, joihin hankkeilla saattaa olla potentiaalisia vaikutuksia. Luontodirektiivin (SCI) perusteella Natura 2000-verkostoon sisällytettyjen kohteiden osalta tarkastelu on suppeampi, koska luontodirektiivin mukaisiin kasvilajeihin, luontotyyppeihin tai eläinlajistoon kohdistuvat vaikutukset eivät tuulivoimapuistojen osalta ulotu kovin laajalle alueelle. Lintudirektiivin (SPA) mukaisina kohteina Natura 2000-verkostoon sisällytettyjen kohteiden osalta mahdollisten vaikutusten tarkastelualue on laajempi. Hankkeen yhteydessä Natura-tarveharkinta laaditaan seuraaville, hankealueista alle 10 km etäisyydelle sijoittuville Natura-alueille: Nikkilänaapa (FI , SCI), Iso-Saarisuo Hoikkasuo Musta-aapa (FI , SCI & SPA), Perämeren saaret (FI , SCI & SPA), Simojoki (FI , SCI), Musta-aapa (FI , SCI), Kirvesaapa (FI , SCI & SPA) ja Martimoaapa Lumiaapa Penikat (FI , SCI & SPA). Natura-tarveharkinta perustuu virallisten Natura-tietolomakkeiden tietoihin sekä muuhun alueilta mahdollisesti olemassa olevana luontotietoon. Natura-arvioinnin tarveharkinnassa selvitetään heikentääkö suunniteltu tuulivoimahanke Natura-alueiden suojeluperusteita eli niitä luontoarvoja joiden perusteella alueet on sisällytetty Suomen Natura 2000-verkostoon siinä määrin, että varsinaisen luonnonsuojelulain mukaisen (LSL 65 ) Natura-arvioinnin kynnys ylittyy. Lopullisen päätöksen Natura-tarveharkinnan riittävyydestä ja Natura-arvioinnin soveltamisesta tekee yhteysviranomaisena toimiva Lapin ELY-keskus. Natura-alueiden lisäksi vaikutusarvioinneissa huomioidaan muut lähialueille sijoittuvat suojelualueet tai suojeluohjelmien kohteet Riistalajisto ja metsästys Vaikutusten arviointi riistalajistoon ja metsästykseen pohjautuu tietoihin alueen riistakantojen tilasta, riistan kulkureiteistä ja niissä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista sekä koettuun metsästysmahdollisuuksien muutokseen. Hankealueen riistakantojen tilaa ja kannanvaihteluita selvitetään RKTL:n aineistojen perusteella sekä haastattelemalla hankealueilla toimivien metsästysseurojen edustajia. Haastattelujen ja metsästäjien kokemusten avulla arvioidaan rakennettujen tuulivoimaloiden ja suunnitellun hankkeen vaikutuksia metsästykselle virkistyskäyttömuotona Vaikutukset ilmastoon Tuulivoima korvaa vastaavan määrän fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa. Toisaalta tuulivoima tarvitsee myös säätövoimaa, joka on tuotettava muulla energiamuodolla. Säätövoimaa tarvitaan kuitenkin vain silloin, kun tuulivoimaa ei voida hyödyntää. Tuulivoimapuiston ilmastovaikutus arvioidaan tuulivoimapuiston teoreettisen energiantuotantokapasiteetin ja säätövoimalla tuotetun energiamäärän erotuksena. Ilmastovaikutus määritetään rikkidioksidin, typen oksidien, hiilidioksidin ja hiukkasten määrän muutoksena. Päästökertoimina käytetään Suomen hiililauhdetuotannon keskimääräisiä kertoimia Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin yhteydessä selvitetään hankkeen vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Vaikutuksia ihmisten viihtyvyyteen arvioidaan vakinaisten asukkaiden ja vapaa-ajan asukkaiden näkökulmista. Arvioinnin aluksi tunnistetaan hankkeen keskeiset vaikutukset. Vaikutusten tunnistamisessa hyödynnetään mm. yleisötilaisuudessa esiin nousseita asiakokonaisuuksia, ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin oppaissa esitettyjä tarkistuslistoja ja voimajohtohankkeita varten laadittua vaikutusmatriisia (Reinikainen, Karjalainen 2005). Alustavasti hankkeen merkittävimmät sosiaaliset vaikutukset ovat asuinviihtyvyyteen ja virkistykseen (metsästys, marjastus, ulkoilu) kohdistuvia. Lisäksi ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia voi syntyä tuulivoimalaitoksien melun ja välkkeen kokemisesta, maiseman muutoksesta, tuulivoimalaitokseen kertyvän jään turvallisuusriskeistä sekä voimajohtojen koetuista terveysvaikutuksista. Sosiaalisia vaikutuksia syntyy sekä tuulivoimapuiston rakentamisen että sen 80

93 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT käytön aikana. Erityisesti rakentamisen aikaiset aluetaloudelliset ja työllisyysvaikutukset ovat usein merkittäviä. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tueksi ja asukasosallistumisen lisäämiseksi toteutetaan kysely. Kysely kohdennetaan tarkoituksenmukaisella tavalla yhteensä noin 400 kotitalouteen ja loma-asuntojen omistajalle hankkeen keskeisellä vaikutusalueella Simossa ja Iin Kuivaniemellä. Postitse toteutettavassa kyselyssä selvitetään hankealueiden nykyistä käyttöä, suhtautumista hankkeeseen ja arvioita hankkeen aiheuttamista vaikutuksista mm. virkistykseen ja maisemaan. Virkistyskäyttövaikutusten arviointityön yhteydessä riistatalouteen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi toteutetaan haastattelu hankealueella toimivien metsästysseurojen edustajille sekä Simon riistanhoitoyhdistyksen edustajalle. Nykyisten metsästettävien riistakantojen sekä haastatteluilla saatujen metsästäjien kokemusten perusteella arvioidaan hankkeen vaikutuksia metsästykselle virkistyskäyttömuotona. Arviointi pohjautuu riistakantojen tilaan, riistan kulkureitteihin ja niissä mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin sekä metsästysmahdollisuuksien koettuun muutokseen alueella. Arvioinnin taustatietoina käytetään tietoja hankkeen vaikutusalueiden pysyvästä ja lomaasutuksesta sekä tietoja muiden vaikutusten arvioinneista (esim. maisema- ja meluselvitykset). Arvioitavien vaikutusten merkittävyys on sidoksissa mm. hankkeen lähiasutuksen määrään ja sen sijainnista suhteessa tuulivoimapuistoon ja voimalinjoihin. Arvioinnissa hyödynnetään myös YVA-prosessin aikana saatuja lausuntoja ja mielipiteitä sekä mahdollista kirjoittelua alueen sanomalehdissä ja internetin keskustelupalstoilla Meluvaikutukset Vaikutusmekanismit Meluvaikutuksia aiheutuu rakentamisvaiheen aikana mm. teiden, tuulivoimaloiden ja voimajohdon rakentamisesta. Hankkeen käyttövaiheen aikana tuulivoimaloiden lavat aiheuttavat pyöriessään aerodynaamista melua. Tuulivoimaloiden ominainen melu (vaihteleva humina ) syntyy lavan aerodynaamisesta melusta sekä lavan ohittaessa maston, jolloin siiven melu heijastuu rungosta ja toisaalta rungon ja lavan väliin puristuva ilma synnyttää uuden äänen. Melua aiheutuu vähäisesti myös sähköntuotantokoneiston yksittäisistä osista, mutta se peittyy lapojen huminan alle (Di Napoli 2007). Melun leviäminen ympäristöön on luonteeltaan vaihtelevaa ja riippuu mm. tuulen suunnasta sekä sen nopeudesta ja lämpötilasta eri korkeuksilla. Melun kuuluvuuden kannalta olennaista on taustamelun taso. Taustamelua aiheuttavat mm. liikenne ja tuuli (tuulen oma kohina ja puiden humina). Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Meluvaikutukset arvioidaan asiantuntija-arviona WindPRO-ohjelmalla suoritetun mallinnuksen pohjalta. WindPRO-ohjelmisto on kehitetty tuulivoimaloiden ympäristövaikutusten arviointiin. WindPRO-ohjelma käyttää melun leviämisen mallintamiseen digitaalista kolmiulotteista maastomallia ja pohjoismaista teollisuusmelun laskentamallia. Tuulivoimaloiden melu mallinnetaan siten, että huomioidaan voimalaitosten ominaisuudet. Mallinnuksessa käytettävien tuulivoimaloiden ominaisuudet tulee perustumaan hankkeesta vastaavien valitsemaan voimalaitostyyppiin. Melumallinnukset laaditaan käyttäen tuulennopeutena 8 m/s. Mallinnuksen perusteella laaditaan melukartat, joissa esitetään hankevaihtoehtojen aiheuttamat keskiäänitasot (LAeq). Melukartoissa esitetään db:n keskiäänitasojen meluvyöhykkeet 5 db:n välein. Mallinnuksella saatuja keskiäänitasoja verrataan valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisiin ohjearvoihin melutasoista. Tuulivoimaloiden aiheuttaman melun leviäminen kuvataan karttojen lisäksi sanallisesti sekä laaditaan lausunto melutasojen vertailusta valtioneuvoston päätöksen mukaisiin ohjearvoihin ottaen huomioon kunkin alueen käyttötarkoitus. Hankealueen muiden nykyisten melulähteiden, tieväylien, sekä tuulivoimaloiden yhteismelua arvioidaan asiantuntijan toimesta sanallisesti laadittujen mallinnusten ja samankaltaisten projektien tuoman kokemusten perusteella. Arvioinnin tuloksena esitetään arvio hankkeen aiheuttamasta suhteellisesta muutoksesta nykymelutasoihin. 81

94 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Rakentamisen aiheuttamaa melua arvioidaan sanallisesti, koska sen oletetaan olevan lyhytaikaista ja leviävän suppealle alueelle. Tuulivoimaloiden ylläpidon aiheuttamaa melua ei tarkastella, koska ylläpitotoimia tehdään harvoin, noin 2 kertaa vuodessa ja sen pääasiallisin meluava työvaihe on ajoneuvoliikenne tuulivoimaloille. Lisäksi selvitetään kirjallisuuden avulla sitä, miten ihmiset kokevat tuulivoimalaitoksien aiheuttaman melun elinympäristössään. Melun ohjearvot Meluntorjuntaa ohjaavat Suomessa Valtioneuvoston päätöksen (VNp 993/1992) mukaiset melutason ohjearvot. Taulukossa 10-1 on esitetty kyseiset ohjearvot ulkona. Taulukko Yleiset melutasojen ohjearvot (VNp 993/1992). Ulkona L Aeq, klo 7-22 L Aeq, klo 22-7 Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito tai oppilaitoksia palvelevat alueet Loma asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuoliset virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet 1) 2) 55 db 50 db 3) 4) 45 db 40 db Sisällä Asuin, potilas ja majoitushuoneet 35 db 30 db Opetus ja kokoontumistilat 35 db Liike ja toimistohuoneet 45 db 1) Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 db. 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa. 3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. 4) Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa asumiseen käytettävien alueiden ohjearvoja. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ohjeessa (4/2012) todetaan, ettei valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista (VNp 993/1992) voida suoraan soveltaa tuulivoimaloiden häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa ympäristöministeriö suosittelee käytettäväksi edellä mainitussa ohjeoppaassa esitettyjä ns. suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina. Seuraavassa taulukossa on eritelty tuulivoimarakentamista koskevat ulkomelutason suunnitteluohjearvot. 82

95 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Taulukko Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot L Aeq Päivä klo 7-22 L Aeq Yö klo 22-7 Huomautukset Asumiseen käytettävillä alueilla, lomaasumiseen käytettävillä alueilla taajamissa, virkistysalueilla 45 db 40 db Loma asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla, luonnonsuojelualueilla* 40 db 35 db * yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä Muilla alueilla ei sovelleta ei sovelleta Varjo ja välkevaikutukset Vaikutusmekanismit Tuulivoimaloiden pyörivät lavat muodostavat liikkuvia varjoja kirkkaalla säällä. Yksittäisessä tarkastelupisteessä tämä koetaan luonnonvalon voimakkuuden nopeana vaihteluna, välkkymisenä. Pilvisellä säällä valo ei tule selkeästi yhdestä pisteestä ja siten lapa ei muodosta selkeitä varjoja. Välkkymisen esiintyminen riippuu auringonpaisteen lisäksi auringon suunnasta ja korkeudesta, tuulen suunnasta ja siten roottorin asennosta sekä tarkastelupisteen etäisyydestä tuulivoimalaan. Suuremmilla etäisyyksillä lapa peittää auringosta niin vähäisen osan, ettei välkettä enää havaitse. Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Varjonmuodostuksen määrä arvioidaan asiantuntija-arviona, WindPRO ohjelman Shadowmoduulilla suoritetun mallinnuksen pohjalta. Mallinnuksessa otetaan huomioon auringon asema horisontissa eri kellon- ja vuodenaikoina, pilvisyys kuukausittain eli kuinka paljon aurinko paistaa ollessaan horisontin yläpuolella sekä tuulivoimalaitoksien arvioitu vuotuinen käyntiaika. Tuulivoimalaitoksien vuotuisen käyntiajan oletetaan olevan 70 %. Laskennoissa varjot huomioidaan, jos aurinko on yli 3 astetta horisontin yläpuolella ja varjoksi lasketaan, jos siipi peittää vähintään 20 % auringosta. Varjostuksen mallinnuksessa huomioidaan maaston korkeussuhteet, mutta metsän peitteisyyttä ei huomioida. Mallinnuksen tuloksena havainnollistetaan alueet leviämiskartoille, joissa esitetään hankevaihtoehtojen varjon muodostumisen kestot tunteina per vuosi. Tuntivyöhykkeet esitettään eri väreillä kartoissa, joissa näkyy voimalaitokset ja niiden ympäristö alueelta, jolle vaikutukset leviävät. Tämän perusteella laaditaan asiantuntijan arvio varjonmuodostuksen merkittävyydestä sekä varjonmuodostuksen mahdollisesti aiheuttavasta haitasta. Arviossa huomioidaan vaikutusalueella sijaitsevat herkät kohteet eli lomakiinteistöt sekä vakituinen asutus. Suomessa ei ole viranomaisten antamia yleisiä määräyksiä tuulivoimaloiden muodostaman varjostuksen enimmäiskestoista eikä varjonmuodostuksen arviointiperusteista. Vastaavissa hankkeissa varjonmuodostumisen vaikutusten arvioinnissa on verrattu häiriintyviin kohteisiin muodostuvia varjostusaikoja muissa maissa käytössä oleviin ohjeellisiin suosituksiin varjostusajoista. Varjostusvaikutusten arvioinnissa hyödynnetään tässä hankkeessa Ruotsissa käytössä olevia ohjearvoja. Varjonmuodostuksen määrä arvioidaan hankevaihtoehdoista tuulivoimaloiden käytön ajalta. Hankkeen muissa vaiheissa ei ilmene varjonmuodostusta. 83

96 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Liikenteen aiheuttamat vaikutukset Vaikutusmekanismit Vaikutuksia liikenteeseen syntyy hankkeen rakentamisen aikana tuulivoimala- ja voimajohtokomponenttien kuljetuksista. Merkittävä osa kuljetuksista syntyy mm. rakennus- ja huoltoteiden rakentamiseen tarvittavan kiviaineksen sekä perustuksiin tarvittavan betonin kuljetuksesta. Voimaloiden rakenteita joudutaan mahdollisesti kuljettamaan niin sanottuina erikoiskuljetuksina, mikä voi vaikuttaa paikallisen liikenteen sujuvuuteen. Vaikutuksen laajuus riippuu muun muassa siitä, missä määrin hanke lisää nykyisten teiden liikennemääriä ja mikä on kyseisten teiden sietokyky liikennekuormituksen suhteen. Hankkeen toiminnan aikana vaikutuksia liikenteeseen aiheutuu tuulivoimaloiden huoltokäynneistä. Lisäksi tuulivoimalat itsessään voivat vaikuttaa teiden liikenneturvallisuuteen. Tuulivoimaloiden lavoista voi sinkoutua joissakin olosuhteissa jäätä. Tämän estämiseksi Trafi on asettanut minimietäisyydet voimaloiden sijoittamisessa teiden varsille. Voimajohdot voivat rajoittaa mahdollisuuksia kehittää liikenneverkkoa, sillä sen alueella rakentaminen on rajoitettua. Lisäksi voimajohto voi rajoittaa erikoiskuljetusten kulkua maanteiden ja voimajohdon risteyskohdissa. Tuulivoimalat voivat aiheuttaa turvallisuusriskin lentoliikenteelle, mikäli ne sijoittuvat lentoasemien tai muiden lentopaikkojen korkeusrajoitusalueelle. Tämän vuoksi jokaiselle tuulivoimalalle tarvitaan Trafin myöntämä lentoestelupa ennen voimalan rakentamista. Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Tuulivoimaloiden sekä niiden perustusten ja asennuskentän rakentamisen aiheuttamat kuljetukset arvioidaan tuulivoimaloiden määrän ja tyypin perusteella. Lisäksi tarvittavien erikoiskuljetusten määrä arvioidaan erikseen. Yksityisteiden rakentamiseen ja parantamiseen tarvittavien kuljetusten määrä arvioidaan teiden pituuden perusteella. Käytön aikaisesta liikenteestä saadaan arvio hankevastaavalta. Liikenneverkon nykytila selvitetään Liikenneviraston Tierekisterin tiedoista, josta on saatu mm. ajantasainen tieto maanteiden liikennemääristä. Hankkeen aiheuttaman liikenteen vaikutuksia arvioidaan vertaamalla hankkeen aiheuttamia kuljetusmääriä teiden nykyisiin liikennemääriin. Liikenteen lisäystä tarkastellaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti verrattuna nykyiseen liikemäärään. Liikenteen kokonaislisääntyminen ja raskaan liikenteen lisääntyminen tarkastellaan erikseen. Liikenteen lisääntymisen sekä kuljetusten tyypin perusteella arvioidaan vaikutuksia kuljetusreittien liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen. Maanteiden liittymien osalta tehdään tarvittaessa toimivuustarkasteluja. Tuulivoimapuistojen teille ja rautateille mahdollisesti aiheuttamia turvallisuusriskejä on tarkasteltu suhteessa Liikenneviraston Tuulivoimalaohjeen (Liikenneviraston ohjeita 8/2012) perusteella. Lentoliikenteen turvallisuusvaikutusten osalta tarkastellaan tuulivoimaloiden sijoittumista suhteessa lentoasemiin ja muihin lentopaikkoihin. Suunniteltujen voimajohtojen osalta tarkastellaan niiden vaikutuksia maanteihin erityisesti erikoiskuljetusten ja liikenneverkon kehittämisen kannalta. Liikenteellisten vaikutusten arviointi tehdään asiantuntija-arviona Vaikutukset elinkeinotoimintaan Osana ihmisiin kohdistuvien vaikutusten ja maankäytön vaikutusten arviointia kiinnitetään huomiota elinkeinoihin kohdistuviin vaikutuksiin, joista keskeisiä ovat tuulivoimapuistojen sekä voimalinjojen vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen. Metsätalouden osalta arvioidaan mm. metsätalouden käytöstä poistuvat maa-alat tuulivoimapuiston rakentamiseen tarvittavilta osilta (tuulivoimaloiden kokoamiskentät, huoltotiet, maakaapelilinjat sekä voimajohtoalue). Hankealue sijoittuu Isosydänmaan paliskunnan alueelle. Paliskunta sijaitsee poronhoitolain (848/1009) mukaisen erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen eteläpuolella. Vaikutusten arvioinnissa verrataan paliskunnan laitumien ja porotalouden rakenteiden sijoittumista suhteessa tuulivoimapuiston rakenteisiin ja toimintoihin. Tiedot paliskunnan porotalouteen liittyvistä rakenteista pyritään hankkimaan paliskunnalta. 84

97 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Hankkeen vaikutuksia alueen matkailutoimintaan arvioidaan huomioimalla hankealueen nykyiset matkailumuodot sekä lähialueen merkittävät matkailukohteet. Arvioinnissa huomioidaan hankkeen mahdollisesti aiheuttamia vaikutuksia näiden kohteiden maisemakuvaan tai luonteen muutoksiin ja miten nämä muutokset mahdollisesti muuttavat matkailukohteita tai matkailukäyttäytymistä alueella Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Hankkeen vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen arvioidaan suurelta osin ihmisiin kohdistuvina vaikutuksina, sillä merkittävimmät alueen hyödynnettävät luonnonvarat muodostavat pohjan alueen virkistyskäytölle (marjastus, sienestys, metsästys). Lisäksi arvioidaan miten hanke vaikuttaa hankealueella tai hankkeen lähivaikutusalueella sijaitseviin maaaineisten ottoalueisiin sekä maa-ainesten ottoalueiksi merkityille alueille Vaikutukset toiminnan jälkeen Toiminnan päättymisen aikaiset ja sen jälkeiset vaikutukset arvioidaan oletuksella, että alueilla olevat maanpäälliset voimalarakenteet puretaan ja betoniperustukset sekä kaapelit jätetään maahan. Sähkönsiirron vaikutuksia arvioidaan olettaen että ilmajohdon rakenteet puretaan tai sähköasemat ja voimajohdot jäävät muuhun käyttöön. Käytön lopettamisen aikaiset vaikutukset ovat samankaltaisia kuin rakentamisen aikaiset vaikutukset. Purkamistoiminnasta aiheutuu melu- ja liikennevaikutuksia. Arvioinnissa otetaan kantaa luonnonympäristön palautumiskykyyn ja alueen käyttömuotoihin hankkeen jälkeen Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan kokonaisuutena ottaen huomioon alueella jo nykyisin tapahtuva toiminta ja lisäksi suunnitellut toiminnot siinä laajuudessa, kun hankkeilla arvioidaan olevan yhteisvaikutuksia tämän hankkeen kanssa. Arviointi tehdään eri hankkeiden vaikutuksista saatavilla olevien tietojen perusteella. Luontovaikutusten osalta lähialueiden muiden tuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksia tarkastellaan erityisesti linnuston kannalta. Ihmisiin kohdistuvia yhteisvaikutuksia arvioidaan erityisesti maisemaan ja virkistysmahdollisuuksiin kohdistuvien vaikutusten osalta. Liikenteellisten vaikutusten osalta hankkeella saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden Simoon ja Iihin suunniteltujen tuulivoimapuistojen kanssa, mikäli hankkeiden rakentaminen ajoittuu samaan aikaan. Arvioinnissa selvitetään muiden hankkeiden rakentamisaikataulut ja kuljetusreitit Arvio ympäristöriskeistä YVA-menettelyssä tunnistetaan hankkeeseen liittyvät ympäristö- ja turvallisuusriskit ja mahdolliset häiriötapahtumat sekä arvioidaan niiden todennäköisyydet ja seuraukset. Riskitarkastelussa arvioidaan, miten häiriöiden vaikutukset minimoidaan ja esitetään korjaavat toimenpiteet Vaihtoehtojen vertailumenetelmät Vaihtoehtojen vertailumenetelmänä käytetään ns. erittelevää menetelmää, jolloin korostetaan eri arvolähtökohdista lähtevää päätöksentekoa. Menetelmällä voidaan ottaa kantaa vaihtoehtojen ympäristölliseen toteuttamiskelpoisuuteen, mutta menetelmällä ei voida ratkaista parasta vaihtoehtoa. Päätöksen parhaasta vaihtoehdosta tekevät ko. hankkeen päätöksentekijät. 85

98 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Erilaisia, eri aikoina ilmeneviä ja eri tahoihin ja ryhmiin kohdistuvia vaikutuksia ei lasketa yhteen, koska vaikutuksia ei voida mitallistaa painoarvoiltaan samanarvoisiksi. Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään IEMA:n ohjeita (IEMA, 2004). Menetelmässä vaikutuksen ominaisuuksia määritellään valittujen kriteerien perusteella, joita kuvataan tarkemmin YVA-selostuksessa. Arviointimenetelmässä määritetään vaikutuksen ominaisuuksia kuten: Vaikutusten merkittävyyden arviointia perustellaan edellä mainittujen vaikutusten ominaisuuksien perusteella. Vaikutuksen merkittävyys määritetään neljällä kategorialla: Kunkin vertailtavan vaihtoehdon kohdalla selvitetään nykytilanne ja verrataan tutkittavaa vaihtoehtoa nykytilanteeseen ja vaihtoehtoja toisiinsa. Vaikutukset ja niiden väliset erot kuvataan pääasiassa sanallisesti, joita havainnollistetaan mahdollisuuksien mukaan kuvin ja taulukoin. Arvioidut vaikutukset ja erot vaihtoehtojen välillä kootaan taulukoksi vaihtoehtojen keskinäisen vertailun helpottamiseksi. Vaihtoehtojen sisäisiä, erityyppisten vaikutusten keskinäisiä merkittävyysvertailuja ei tehdä, koska kunkin vaikutustyypin painoarvo muuhun vaikutustyyppiin on useissa tapauksissa liian arvoperusteinen eikä ole positivistisin menetelmin määritettävissä. Tällöin esimerkiksi meluhaittaa ja sen merkittävyyttä ei tulla vertailemaan maisemahaittaan Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja lieventäminen Suunnittelun lähtökohtana on ympäristöllisesti parhaiden käytäntöjen periaatteen soveltaminen. Ympäristövaikutusten arvioinnin aikana etsitään mahdollisuuksia vähentää hankkeesta aiheutuvia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaiset vaikutukset voivat liittyä esimerkiksi tuulivoimalaitosten sijoitteluun tai niissä käytettävään tekniikkaan sekä voimajohtoreittien linjauksiin. Mahdolliset haittojen vähentämis- ja lieventämistoimet esitetään arviointiselostuksessa. Yksityiskohtaisemmat tekniset ratkaisut selvitetään ympäristövaikutusten arvioinnin aikana tapahtuvassa jatkosuunnittelussa Arvioinnin todennäköiset epävarmuustekijät Käytössä oleviin ympäristötietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä. Samoin käytettävissä olevat tekniset tiedot ovat vielä alustavia. Saatavilla olevien tai muodostettavien lähtötietojen tarkkuus vaihtelee. Myös hankkeen toteuttamiseen ja suunnitelmien etenemiseen liittyy epävarmuuksia. Arvioinnissa käytetyt ja tehdyt oletukset sekä epävarmuustekijöiden olemassaolo ja niiden vaikutus arvioinnin lopputulokseen tuodaan esille ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja erillisselvitysraporteissa. 86

99 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA ARVIOINTIMENETELMÄT Vaikutusten seuranta Arviointiselostukseen laaditaan yleispiirteinen suunnitelma hankkeen vaikutusten seuraamiseksi. Seurantaohjelma tehdään arvioitujen vaikutusten ja niiden merkittävyyden perusteella. Seurannan avulla tuotetaan tietoa hankkeen vaikutuksista ja se auttaa havaitsemaan mahdolliset ennakoimattomat, merkittävät haitalliset seuraukset, jonka perusteella voidaan käynnistää toimenpiteet asian korjaamiseksi. 87

100 EHDOTUS TARKASTELTAVAN ALUEEN RAJAUKSESTA 11 EHDOTUS TARKASTELTAVAN ALUEEN RAJAUKSESTA Ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan tavalla, jossa kuvataan ympäristövaikutuksen ilmeneminen ja arvioidaan muutoksen suuruutta verrattuna nykytilaan. Vaikutusten arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon ympäristön nykytilasta, tehtyihin ja tehtäviin selvityksiin sekä mallinnuksiin. Lisäksi huomioon otettavia vaikutustyyppejä ovat turvallisuus (liikenne, tutka- ja viestiyhteydet, lentoliikenne, puolustusvoimien toiminta) sekä ilmasto- ja energiatekijät. Sen sijaan vähemmälle huomiolle voidaan jättää hankeen vaikutukset maaperään ja vesiin sekä haitalliset ilmapäästöt. Kullakin vaikutustyypillä on erilainen vaikutusalueensa. Osa vaikutuksista rajoittuu aivan rakennuskohteen läheisyyteen, osa rajoittuu kapealle nauhamaiselle väylälle ja osa taas levittäytyy tasaisesti hyvin laajalle alueelle (taulukko 11-1). Maankäyttöä tarkastellaan laajana kuntia ja niiden yhdyskuntarakennetta koskevana kokonaisuutena. Huomiota kiinnitetään hankkeen soveltuvuuteen hankealueelle sekä toteuttamisen aiheuttamiin muutoksiin alueen nykyiseen maankäyttöön verrattuna. Erityistä huomiota kiinnitetään hankkeen toteuttamisen aiheuttamiin maankäyttörajoituksiin hankealueella ja sen lähiympäristössä. Maisemavaikutusten tarkastelu ulotetaan alueen ympäristöön niin kauas kuin tuulivoimapuisto voidaan käytännössä ihmissilmin havaita. Tämä tarkoittaa noin km sädettä. Vaikutukset kulttuurihistoriallisiin kohteisiin arvioidaan alueelta, johon voi kohdistua rakentamistoimenpiteitä (perustukset, tiestön vahvistaminen, kaapelointi) tai merkittävää maisemakuvan muutosta. Vaikutukset alueen muinaismuistoihin tarkastellaan rakennuspaikkakohtaisesti tuulivoimapuistojen alueella sekä sähkönsiirtoreiteillä. Luontovaikutukset eli vaikutukset kasvillisuuteen, eri lajeihin ja arvokkaisiin elinympäristöihin, rajataan ensisijaisesti tuulivoimaloiden rakennuspaikoille ja niiden lähiympäristöön. Useimmat hankkeen vaikutukset ovat suoria, ja niiden tarkastelu ulotetaan lähialueelle noin 200 metrin etäisyydelle rakennettavasta voimalasta. Vaikutusten arvioinnissa otetaan huomioon lähiympäristön arvokkaat luontokohteet ja niissä mahdollisesti esiintyvän uhanalaisen ja etenkin erityistä suojelua vaativan kasvilajiston erityispiirteet ja vaatimukset elinympäristöjensä suhteen. Hankealueilla esiintyvän eläimistön osalta vaikutuksia tarkastellaan ensisijaisesti tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen läheisyydessä, mutta eri lajien elinpiirien vaihtelevan koon vuoksi vaikutuksia arvioidaan myös suhteuttamalla ne paikallisesti ja alueellisesti eläinten liikkeisiin ja elinympäristöihin. Alueen linnustoa tarkastellaan laajemmassa mittakaavassa tuulivoimapuistojen ja sähkönsiirron alueella sekä niiden ympäristössä huomioiden lähiseudun linnustollisesti arvokkaat alueet ja lintujen mahdollinen liikehdintä näille alueille tuulivoimapuistojen kautta. Hankealueiden pesimälinnuston lisäksi tarkastellaan vaikutuksia muuttolinnustoon olemassa olevan tiedon sekä hankkeen yhteydessä suoritettavista selvityksistä saatavan aineiston perusteella. Linnustoon kohdistuvien vaikutusten osalta hankkeen vaikutusalue on laaja, eikä sen tarkkoja rajoja voida määritellä tarkasti. Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen tarkastellaan vaikutuskohtaisesti. Merkittävimmät vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat noin 3 kilometrin säteelle tuulivoimapuistosta, mutta esimerkiksi maisemaan tai virkistykseen (mm. metsästys) liittyvien vaikutusten vaikutusalue on huomattavasti laajempi. Voimajohtojen ensisijainen vaikutusalue ulottuu noin 100 metrin päähän voimajohdosta. Meluvaikutukset ja valon vilkkumisen vaikutukset tarkastellaan siinä laajuudessa, kuin laskelmat osoittavat hankkeella olevan kyseisiä vaikutuksia. Liikennevaikutuksissa tarkastellaan tuulivoimapuistojen osalta alueille tulevat yksityistiet, lähiympäristön maantiet sekä laajemmin kuljetusten käyttämät reitit, mikäli niitä on mahdollista arvioida luotettavasti. Turvallisuustarkastelut ovat paikkakohtaiset. Voimajohtojen osalta tarkastelualueena on johdon reitti. Ajallisesti vaikutukset arvioidaan hankkeen rakentamisesta sen käytöstä poistamiseen saakka. 88

101 EHDOTUS TARKASTELTAVAN ALUEEN RAJAUKSESTA Taulukko Tarkasteltavan vaikutusalueen laajuus vaikutustyypeittäin. Vaikutustyyppi Tarkasteltavan vaikutusalueen laajuus Maankäyttö Kuntatason yhdyskuntarakenne, tuulivoimapuistoalue lähiympäristöineen (n. 5 km), voimajohtoalueet lähiympäristöineen (n. 500 m) Kasvillisuus, lajisto, arvokkaat elinympäristöt Linnusto Muinaismuistot Maisema ja kulttuurihistorialliset kohteet Melu ja vilkkuminen Ihmisten elinolot ja viihtyvyys Liikenne Ajallinen vaikutus Ensisijaisesti tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja niiden lähiympäristö (n. 200 m), sähkönsiirron alueet (n. 50 m) voimajohdon keskilinjan molemmin puolin Tuulivoimapuistojen alueet ja sähkönsiirtoreitit, lähialueen linnustollisesti merkittävät kohteet, mahdollinen vaikutusalue laaja Rakennuspaikkakohtaisesti tuulivoimapuiston alueella sekä sähkönsiirtoreiteillä. Kohteet, joille osoitetaan rakentamistoimenpiteitä, km tuulivoimapuiston mahdollinen näkymäsektori Laskelmien ja mallinnusten mukaan, noin 2 km säteellä tuulivoimapuistosta Vaikutuskohtainen arviointi Tuulivoimapuiston pääliikennereitit sekä sähkönsiirtoreitin alueet Hankkeen koko elinkaari Kuva Etäisyysvyöhykkeet 5 20 km Simon tuulivoimapuistojen ympärillä. 89

102 OSALLISTUMIS- JA TIEDOTTAMISSUUNNITELMA 12 OSALLISTUMIS- JA TIEDOTTAMISSUUNNITELMA 12.1 YVA-lainsäädännön tavoite Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettely on edellytys mahdollisen ympäristöluvan myöntämiselle Ohjausryhmä YVA-menettelyä varten on koottu ohjausryhmä, jonka tarkoitus on edistää osallistumista sekä tehostaa tiedonkulkua ja -vaihtoa hankkeesta vastaavan, viranomaisten ja eri sidosryhmien välillä. Ohjausryhmän kokoonpano on esitetty kappaleessa Kansalaisten kuuleminen YVA-menettely on avoin prosessi, johon voivat osallistua kaikki ne, joiden oloihin tai etuihin, kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin, hanke saattaa vaikuttaa. Arviointiohjelman ollessa vireillä kansalaiset voivat esittää kantansa hankkeen vaikutusten selvitystarpeesta ja siitä onko YVA-ohjelmassa esitetyt suunnitelmat riittäviä. Myöhemmin arviointiselostuksen ollessa vireillä kansalaiset voivat esittää kantansa arviointiselostuksen sisällöstä, kuten tehtyjen selvitysten riittävyydestä. Mielipiteitä ja kannanottoja voi esittää koko YVA-menettelyn ajan Lapin elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle ja hankkeesta vastaaville. Lisäksi mielipiteensä voi esittää myös hankkeesta järjestettävissä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksissa Yleisötilaisuudet ja muu tiedottaminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn keskeisin tehtävä on tiedon levittäminen hankkeesta ja vuorovaikutteisuus. YVA-menettelyn aikana järjestetään yleisölle kaksi avointa tiedotus- ja keskustelutilaisuutta, toinen YVA-ohjelman valmistuttua ja toinen YVA-selostuksen valmistuttua. Tilaisuuksissa yleisöllä on mahdollisuus esittää mielipiteitään ympäristövaikutusten arviointihankkeesta ja selvitysten riittävyydestä, saada tietoa hankkeesta ja YVAmenettelystä sekä keskustella hankkeesta vastaavien, YVA-konsultin ja viranomaisten kanssa. Tilaisuuksista tiedotetaan mm. ELY-keskuksen lehtikuulutuksissa ja internet-sivuilla Hankkeesta vastaavan tiedottaminen Hankkeesta vastaava toimittaa hankkeen eri vaiheissa tiedotteita asiasta eri viestimille. Hankkeesta vastaavana toimiva TuuliWatti Oy vastaa myös heille suoraan esitettyihin hanketta koskeviin kysymyksiin Yhteysviranomaisen tiedottaminen Yhteysviranomainen on tässä hankkeessa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Yhteysviranomainen huolehtii arviointimenettelyn vireilletulon tiedottamisesta kuuluttamalla arviointiohjelmasta hankkeen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla sekä sähköisesti ja ainakin yhdessä levikiltään laajassa sanomalehdessä, esimerkiksi Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa. Kuulutuksesta käy ilmi yksilöidyt tiedot hankkeesta, sen sijainnista, hankkeesta vastaavasta sekä siitä, miten arviointiohjelmasta tai -selostuksesta voi esittää mielipiteitä ja antaa lausuntoja. YVA-ohjelma ja YVA-selostus tulevat olemaan nähtävillä Lapin elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen internet-sivuilla ( > ELY-keskukset > Lapin ELY > Ympäristönsuojelu > Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA > Vireillä olevat 90

103 OSALLISTUMIS- JA TIEDOTTAMISSUUNNITELMA YVA-hankkeet). Lisäksi kuulutuksessa mainitaan, missä muualla arviointiohjelma tai - selostus pidetään nähtävillä arviointimenettelyn aikana. Viranomainen varaa niille, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöille ja säätiöille, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea, mahdollisuuden mielipiteiden esittämiseen. Lisäksi yhteysviranomainen pyytää lausunnot arviointiohjelmasta hankkeen vaikutusalueen kunnilta Osallistumisen huomioon ottaminen YVA-menettelyn aikainen osallistuminen ja se, miten osallistumisen aikana saadut mielipiteet ja kannanotot on otettu huomioon tehdyissä selvityksissä, kuvataan YVA-selostuksessa. 91

104 Luvian Oosinselän tuulivoimapuisto HANKKEEN AIKATAULU 13 HANKKEEN AIKATAULU 13.1 Suunnittelu- ja toteuttamisaikataulu Hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulu on: Tuulimittaukset YVA:n tarpeellisuuspäätös 12/2011 YVA-menettely Rakentamiseen tarvittavat luvat 2013 Tekninen suunnittelu Rakentaminen (I vaihe) 2015 Tuulivoimapuisto tuottaa sähköä YVA-menettelyn aikataulu YVA-menettely käynnistyy, kun ympäristövaikutusten arviointiohjelma jätetään Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Taulukossa 13-1 on esitetty ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikataulu. YVA-ohjelma valmistuu luovutettavaksi yhteysviranomaiselle joulukuussa Ympäristövaikutusten arviointiselostus on tavoitteena saada valmiiksi toukokuun 2013 loppuun mennessä, mikäli yhteysviranomainen ei vaadi YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa maastotöitä vaativia lisäselvityksiä YVA-selostusta varten. Aikatauluun vaikuttavat mm. selvitysten toteuttamisaikataulut, ohjelma- ja selostusvaiheen nähtävilläolo- ja lausuntoajat. Taulukko Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteellinen aikataulu TEHTÄVÄ YVA-MENETTELY Arviointiohjelma YVA-ohjelman laatiminen Ohjelma ELY:lle Nähtävillä olo Yhteysviranomaisen lausunto Arviointiselostus Erillisselvitykset Selostuksen laatiminen Selostus ELY:lle Nähtävillä olo Yhteysviranomaisen lausunto VUOROVAIKUTUS JA OSALLISTUMINEN Suunnittelukokous Yleisötilaisuus 92

105 Lähteet Simon tuulivoimapuistot LÄHTEET

106 LÄHTEET Lähteet Eskelin, T., Markkola, J., Tuohimaa, H., Suorsa, V., Luukkonen, A., Ruhanen, H.-R., Tapio, T. & Väyrynen, T. 2009: Suurhiekan merituulipuisto - Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA-selostusta varten. Wpd Finland Oy, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 176 s. Fingrid Oyj: Ympäristövaikutusten arviointi 400 kv johtohankkeessa Pyhänselkä (Muhos) - Tornion seutu (Ruotsi), Honkala, J. 2011: Kalasääksen pesäpaikat tuulivoimatuotannon suunnittelualueilla Tornion- Simon-Iin rannikolla. Luonnontieteellinen keskusmuseo, eläinmuseo, sääksirekisteri. Kirjallinen ilmoitus Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Helsinki. 42 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (nro 4.). Suomen graafiset palvelut, Kuopio. 142 s. Ollila, T. 2011: Selvitys Simo-Ii -alueen erityisesti suojeltavien petolintulajien pesäpaikka- ja reviiritiedoista. Metsähallituksen petolinturekisteri. Kirjallinen ilmoitus Pöyry Finland Oy 2011: Myllykankaan osayleiskaavan luonnosvaihe, luontoselvitys. Metsähallitus Laatumaa. 46 s. Suorsa, V. 2011: Henkilökohtainen lintuhavaintoarkisto vuosilta Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. WWW-dokumentti: (viitattu ). Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu Innopower Oy. Kemin Ajoksen merituulivoimahanke. WWW-dokumentti: Innopower Oy. Oulun-Haukiputaan merituulivoimahanke. WWW-dokumentti: Laatumaa. Tuulipuisto Oulunsalo Hailuoto. WWW-dokumentti: Laatumaa. Lehdistötiedote WWW-dokumentti saatavissa: Rajakiiri, Tornion Röyttän merituulivoimahanke. WWW-dokumentti: < STT- Tiedote. WWW-dokumentti: < 2ccd-357b-11de-90d5-57e14921c11b&languageId=all&pageIndex=1> Taaleritehdas. Uutiset: Taaleritehdas osti Fortumin tuulivoimahankkeen Iissä. WWWdokumentti: (Päivitetty , luettu ) Tuuliwatti Oy. Lehdistötiedote WWW-dokumentti: < 94

107 LÄHTEET Tuuliwatti Oy. Tiedote. WWW-dokumentti: < Vapo. Tuulivoima on osa uusiutuvia ja paikallisia energianlähteitä. WWW-dokumentti: WPD Finland Oy. Suurhiekka. WWW-dokumentti: Kaivosrekisterin karttapalvelu 2011: Tietoa kaivoslain mukaisten hakemusten ja päätösten alueista karttapohjalle siirrettynä. www-dokumentti: < ( ) Kauppinen, T., Tähtinen, V. 2003: Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi käsikirja. STAKES Aiheita 8/2003. Kersalo, J. & Pirinen, P. (toim.) 2009: Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitoksen Raportteja 2009:8. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Helsinki. 42 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. (toim.) 1998: Suomen kallioperä. Suomen geologinen seura. Jyväskylä s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (nro 4.). Suomen graafiset palvelut, Kuopio. 142 s. Liikennevirasto, 2012: Tuulivoimalaohje, ohje tuulivoimalan rakentamisesta liikenneväylien läheisyyteen. Liikenneviraston ohjeita 8/2012. Luoma, S. 2010: Henkilökohtainen lintuhavaintoarkisto Museovirasto, 2011: Kulttuuriympäristö rekisteriportaali. WWW-dokumentti: < ( ) Museovirasto, 2011: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. WWW-dokumentti: < ( ). Niukkanen, Marianna Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Pohjoismaiden ministerineuvosto, 2002: Kulttuuriympäristö ympäristövaikutusten arvioinnissa opas pohjoismaiseen käytäntöön. Reinikainen, K., Karjainen, T. 2005: Sosiaalisten vaikutusten arviointi voimajohtohankkeissa. STAKES. työpapereita 2/2005. Sosiaali- ja terveysministeriö, Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 1. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. WWW-dokumentti: < ( , päivitetty ) Weckman E Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006. Ympäristöministeriö. Wecman & Yli-Jama 2003: Mastot maisemassa. Ympäristöopas 107, Alueiden käyttö. VTT, 2012: Suomen tuulivoimatilastot.. WWW-dokumentti: < ( )

108 LÄHTEET Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu Ympäristöministeriö, 2012: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012. Ympäristöministeriö, 1993a: Arvokkaat maisema-alueet. Maisematyöryhmän mietintö II, osa 2. Ympäristönsuojeluosasto, työryhmän mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, 1993b: Maisemanhoito. Maisematyöryhmän mietintö 1, osa 1. Ympäristönsuojeluosasto, työryhmän mietintö 66/

109 LÄHTEET

110 LÄHTEET 98